Lahjoittajien sitouttaminen – Case: Roosa Nauha
Heissan tuleva, nykyinen tai vanha kulttuurituotannon opiskelija! Seuraava teksti käsittelee itsenäistä projektiani Syöpäsäätiölle, joka on Suomen merkittävin yksityinen syöpätutkimuksen rahoittaja. Toimin erinäisissä tehtävissä, mutta etenkin lahjoittajien sitouttamisen parissa, joten mikäli varainhankintamaailma kiinnostaa niin jatka lukemista! Vuoden 2020 Roosa Nauha kampanja laajentui ensimmäistä kertaa koskemaan jokaista suomalaista syöpää aikaisemman rintasyövän sijasta. Tunnetun nauhan rinnalle lanseerattiin myös uusi tuote: Roosa ranneke. Roosa Nauha ei ole enää vain naisten asialla oleva kampanja, sen tarkoitus on saavuttaa tilanne, jossa yksikään suomalainen ei enää joutuisi menettämään läheistään syövälle. Roosa Nauha -keräys on Syöpäsäätiön vuoden kohokohta ja se huipentui Roosa Nauha Tanssii Tähtien kanssa -ohjelmaan, joka tavoitti 30% suomalaisista. Illan aikana 12 800 katsojaa ryhtyi Syöpäsäätiön kuukausilahjoittajaksi ja syöpätutkimukselle kertyi lahjoituksina 900 000 euroa. Koko kampanjan aikana yli 4,2 miljoonaa euroa lahjoitettiin suomalaiselle syöpätutkimukselle ja sairastuneiden tukemiseen – lähes 1,5 miljoonaa euroa enemmän kuin koskaan aiemmin Roosa nauha -keräyksen historiassa. Perehdytyksen jälkeen pääsin hyppäämään lahjoittajatiimin rinnalla syvään päätyyn. Tanssii tähtien kanssa -ohjelmassa kokeiltiin ensimmäistä kertaa Roosa Nauhan historiassa suurlahjoittajapuhelinta ja ensimmäinen työtehtäväni oli olla yksi puhelimeen vastaajista. Koska puhelinrinkiä ei oltu aikaisemmin järjestetty emme osanneet arvioida sen suurta suosiota. Seuraava viikko kului soitellen heille, joiden puheluun emme olleet pienellä porukalla ehtineet vastata. Tämä ilta oli mahtava alkujysäys projektille, koska koin olevani tärkeä osa tiimiä ja sain kerättyä yli kymmenentuhatta euroa yhden illan aikana. Suurlahjoittajien jälkeen aloin työskentelemään kuukausilahjoittajien sitouttamisen parissa, johon käytin eniten aikaa projektin tunneista. Työtehtäväni vaihtelivat postituksesta sähköpostien kirjoittamiseen, erilaisista puheluista lomakkeiden tarkistamiseen sekä kirjaamiseen ja yhteydenotoista niin yksityis- kuin yrityslahjoittajiin. Tavoitteena oli saada sitoutettua 80% ilmoittautuneista, sillä vaikka 12 800 ilmoittautui lahjoittajaksi niin ennen toimeksiantolomakkeiden aktivointia pankissa ei lahjoittaminen ole konkreettisesti alkanut. Työni ei sisältänyt varsinaista tuottamista vaan se sisälsi avustavaa toimintaa ja varainhankintamaailmaan tutustumista. Näin miten organisaatio kehittyy ja mistä jälkituotanto koostuu suuren kampanjan jälkeen. Opin viestintää niin yksityisille lahjoittajille kuin yrityksille ja yhteistyöstä kiinnostuneille kumppaneille. Pääsin olemaan osana työtehtäviä, joita ei ole aiemmin ollut kyseisessä työyhteisössä ja lopulta kouluttamaan uusia työntekijöitä. Usein ainoana ihmisenä toimistolla sain toimia useamman henkilön juoksutyttönä ja lopulta minusta tuli luotettu osa koneistoa. Opin tuntemaan varainhankintamaailmaa syvemmin ja Syöpäsäätiön toimintakulttuuria. Olen kiitollinen Syöpäsäätiölle siitä ettei minua ikinä pidetty pelkästään kahvinkeittäjänä. Esimieheni kuunteli toiveitani liittyen työtehtäviin ja antoi sopivasti haastetta. Rakastuin työpaikkaan niin että projektin jälkeen jäin töihin lahjoittajapalveluun ja tämän vuoden kampanjassa näkyy jo pieni kädenjälkeni. Mikäli varainhankintamaailma kiinnostaa tai tahtoo etupenkki paikan seuraamaan Suomen tunnetuinta hyväntekeväisyyskampanjaa, suosittelen Syöpäsäätiötä käsi sydämellä.
Eräväsymystä – työajan seuranta oman jaksamisen mitoittamisessa
Kesäopintoja käynnistäessäni muistan naureskelleeni ääneen sitä, miten itsenäiseen projektiin kaavailemani 10 opintopistettä tulisivat olemaan helpoimmat, mitä olen koskaan ansainnut. Tarkoituksenani oli yhdistää henkilöbrändäyksen ja sosiaalisen median sisällöntuotannon syventymisalueet, eli käytännön tasolla aiheeseen liittyvän kirjallisuuden lukemisen lisäksi keskittyä edistämään urheilijaidentiteettini brändäystä ja päivittää sosiaalista mediaa. Nämä olivat asioita, joita olisin tehnyt kesällä muutenkin, joten tehtävä tuntui mutkattomalta. Kyseessä oli ensimmäinen intohimoprojektini, eikä motivaatiota työn tekemiseen tarvinnut missään vaiheessa juuri kaivella. Ahmin kirjallisuutta nidos toisensa jälkeen, ja toisinaan havahduin siihen, että heräsin sohvalta täydessä unessa opus auvoisen auki sylissäni. Tämän luulisi soittaneen jonkinlaisia hälytyskelloja, mutta ajattelin väsymyksen johtuvan ennemmin jonkin sortin vitamiinin puutteesta. Eihän lukeminen voi olla raskasta. Samoin ajattelin sosiaalisen median sisällöntuotannosta. Minun oli vaikea hahmottaa, että julkaisujen suunnittelu, kuvaaminen ja kirjoittaminen voisi olla jollain tasolla kuluttavaa. Olenhan sentään kilpaurheilija, ja tottunut altistamaan kehoni viikottain merkittävälle rasitukselle. "If you think positively every single day, work hard, strive to become the best version of yourself, surround yourself with inspirational people and never give up, then there are no limits to how exhausted you can become." –Svend Brinkmann Väsymyksen havaitessani pyrin puskemaan vielä kovempaa. Vitamiinit nieluun, lenkille tuulettumaan ja self-help-podcast luureihin pyörimään. Kyllä tämä tästä! Opintojen suorittaminen oli kuitenkin pääpiirteissään mielekästä, sillä olin aiheesta valtavan kiinnostunut ja innoissani. Yöunet olivat rajoittuneet keskimäärin viiteen tuntiin. Olin iloisesti ignoorannut sen, että myös positiivinen stressi on stressiä. Elokuun lopussa oli tunnustettava, että vaikka olin heittämällä täyttänyt kaikki tavoitteeni, myös seinä oli tullut vastaan. Loppuraporttia kirjoittaessani ymmärsin, ettei minulla ollut hajuakaan siitä, kuinka paljon työaikaa olin todellisuudessa kuluttanut projektiini, sillä parhaillaan saatoin työstää sitä lähes yötä päivää. Ymmärsin virheeni. En ollut seurannut tai rajannut työaikaani kesän aikana millään tavalla, sillä olin kokenut tekemisen niin mielekkäänä ja uppoutunut siihen täysin. Aluksi olin turhautunut, sillä ajattelin joutuvani heittämään raporttiin lotolla numeroita työajan arvioksi. Lopulta kuitenkin totesin, että on vain parempi myöntää erheeni, sillä tämä oli paras oppi, minkä kesä minulle tarjoili. Tuottajan työ on luonteeltaan monesti intohimotyötä, ja monesti vaatii tavoitettavuutta lähes kellon ympäri. Hahmotan kuitenkin nyt, että työajan seuraaminen ja raportointi on kriittinen työkalu oman jaksamisen mitoittamisessa. Ensimmäisestä kouluvuodesta lähtien meille on kerrottu tarinaa ”sankarituottajasta”, joka jaksaa, tekee ja menee. Meitä on kehotettu suhtautumaan tällaiseen ajatteluun kriittisesti, ja pyrkimään arvioimaan omaa jaksamista mahdollisimman realistisesti. Kaikesta muusta opiskelusta huolimatta tämä oli kesän merkittävin opetus. Jatkossa aion suunnitella työaikani etukäteen, pitää sen toteutumisesta kirjaa Excel-taulukossa ja suhtautua lepäämiseen samanlaisella vakavuudella, kuin työaikaan. Pitää relaa, ettei delaa. Kirsi Järvilehto Kulttuurituotannon opiskelija vm 19
Elämyksellinen alueohjelmasisältö parantaa asiakaskokemusta festivaaleilla
Alueohjelma on tänä päivänä entistä olennaisempi osa festivaalikokemusta. Vaikka musiikkifestivaalien asiakkaille tarjottava ydinkokemus koostuu ennen kaikkea musiikkisisällöstä, on hyvä pyrkiä ylittämään asiakkaiden odotukset erottuakseen kilpailijoiden joukosta. Osallistavilla ja yllättävillä alueohjelma-aktiviteeteilla on tässä tärkeä osa, sillä elämyksellisyys on mitä toimivin tapa kohdata asiakkaat yksilöinä ja tuottaa pysyviä muistijälkiä. Fullsteam Agency panostaa Sideways- ja Provinssi-festivaalien alueohjelmaan luomalla kohdeyleisön näköistä, monipuolista ja osallistavaa ohjelmasisältöä. Festivaalit eivät kuitenkaan halua toistaa itseään vuodesta toiseen, joten tuoreet ohjelmaideat ovat aina tervetulleita. Keskityin itsenäisessä projektissani alueohjelmaehdotusten luomiseen Provinssille. Käytin aineistonkeruumenetelminä projektissa asiakaskyselyä ja benchmarkingia, joiden avulla kehitin yli 120 kohdan alueohjelmaehdotuslistan. Elämyksellisyyden trendi todella näkyi analyysin tuloksissa. Parhaassa tapauksessa yleisö pääsee leikkimään festareilla lasten lailla erilaisissa kisoissa ja pihapeleissä sekä tekemään itse taidetta ja käsitöitä. Onnistuneessa alueohjelmassa yleisö voi myös esimerkiksi luoda esteettisiä elämyskokemuksia katselemalla monenlaista visuaalista taidetta, oppia uutta niin tiedetyöpajoissa kuin fyysisiin rajoitteisiin huomiota kiinnittävissä aktiviteeteissakin tai olla osa moniaistillisia elämyksiä muuntautuvissa tilataideteoksissa. Yleisön aktivoinnilla mahdollistetaan odotukset ylittävä asiakaskokemus. Festivaalista jäävä positiivinen mielikuva varmistetaan tapahtuman arvoja edustavalla, yhteisöllisyyttä lisäävällä alueohjelmalla. Itsenäisessä projektissa suorittamani alueohjelmamahdollisuuksien kartoittaminen laajensi tapahtumatuotannon osaamistani luomalla festivaalien ohjelmasisällön tuotannosta kokonaisvaltaisen kuvan. Alueohjelmaehdotuslistaa luodessa sain heittäytyä luovaksi, ja uskon tuloksista olevan hyötyä paitsi projektin tilaajalle, myös omassa tapahtumatuottajan ja kulttuurikoordinaattorin työssäni. Henna Tikkanen Kutu17
Arabian katufestivaali artistituotanto cultural management festivaali festivaalituotanto hanke itsensä johtaminen itsenäinen projekti johtaminen kansainvälisyys Kansallismuseo Kulttuurialan projektityö kulttuurintuotanto kulttuurituotanto Kulttuurituottaja Kulttuurituottaja 2016 kulttuurituottaja 2017 kulttuurituottaja 2019 kulttuurituottaja 2020 kulttuurituottajat kulttuurituottaja YAMK Kutu15 kutu16 Kutu17 kutu18 markkinointi Metropolia metropolia ammattikorkeakoulu näyttely vartissa opastusvideo opiskelija projekti projektityö some sosiaalinen media tanssi tanssitaide tapahtumatuotanto Tuottajat18 Tuottajat20 tv-tuotanto vapaaehtoisten johtaminen vapaaehtoistyö viestintä yhteishaku