Kulttuurin ja sotealan risteyksessä: vertaisohjaajakäsikirjan palvelumuotoilu ja tuottaminen
Keväällä 2021 sain kunnian viedä Kukunori ry:n Kulttuurikongi-hankkeen finaaliin hankepäällikön roolissa. Oli mukava päästä laajentamaan aiempaa rikosseuraamusalan sosionomin ammattiani nykyisen eli kulttuurituottajan puolelle ja risteillä sujuvasti näiden kahden välillä. Hankkeen tarkoituksena oli vähentää vankeihin ja rikostaustaisiin kohdistuvaa negatiivista asenneilmapiiriä ja stigmaa sekä motivoida heitä muutokseen omassa elämässään. Vankien ja rikostaustaisten osallistaminen osaksi ympäröivää yhteiskuntaa on erityisen tärkeä steppi kuntoutuksessa. Koulutimme kulttuuripajamallin mukaisesti vertaisohjaajia, jotka tämän jälkeen alkoivat vetää omia ryhmiä haluamistaan aiheista. Hankkeen aikana pyöri ainakin shakkikerho, räppityöpaja, koodaustiimi ja kokkauskoulu. Omiin opintoihini liittyvän projektin tein hankkeen lopputuotteesta, jonka oli tarkoitus olla verkkokurssi vertaisohjaajakoulutuksesta. Tällä tavoin hankkeesta jäisi jotain konkreettista elämään, jonka avulla kohderyhmämme voisi jatkaa toimintaa itsenäisesti. Suunnittelimme hienon neliosaisen verkkokoulutuksen, joka oli tarkoitus kuvata, editoida ja koota ulkopuolisin ammattilaisvoimin. Rahoitukseen liittyvien haasteiden vuoksi emme kuitenkaan pystyneet palkkaamaan avuksemme tuotantoyhtiötä ja jouduimme arvioimaan verkkokurssi-ideaa uudestaan. Totesimme nopeasti, että vaikka me kolme hankkeessa työskentelevää olemme todella osaava kolmikko, emme osaa toteuttaa visuaalisesti laadukasta kokonaisuutta itsenäisesti. Päätimme siis jättää verkkokurssista video-osuudet pois ja teimme sen sijaan erityisen laajan käsikirjan. Käsikirja sisältää kaikki neljä koulutuskertaa huolellisesti avattuina, lisäksi erilaisia harjoituksia ja lomakkeita. Vaikka prosessiin menikin iso osa hankkeen lopusta, olen todella tyytyväinen. Taitoin koko käsikirjan täysin yksin, tekstejä teimme yhdessä tiimiläisteni kanssa. Ensimmäistä kertaa koskaan en päästänyt itsekriittisyyttäni niskan päälle, vaan päätin että teen parhaani ja sen on riitettävä. Entäs sitten se palvelumuotoilun osuus? Käsikirjan kohdalla sen huomioiminen nousi entistä tärkeämmäksi, koska kirjallisen viestin piti välittyä vastaanottajalle moitteetta. Kohderyhmässämme on paljon oppimisvaikeuksista tai erilaisista neurologisista ongelmista kärsiviä, joille asioiden omaksuminen voi olla hitaampaa tai raskaampaa. Meidän piti ottaa käsikirjan laatimisessa huomioon käytetty kieli, tekstin rytmitys, kuvallinen materiaali, helppolukuisuus ja kurssin vaativuus ylipäätään. Tähän käytimme erityisen paljon aikaa, joka kannatti. Yhteenvetona todettakoon, että tässä projektissa erityisesti olin samanaikaisesti todella mukavasti keskellä omaa asiantuntijuuttani ja todella pahasti epämukavuusalueella. Teki mieli vähätellä omaa tuotostaan jatkuvasti, mutta en suostunut olemaan epävarma. Kiitos siitä kuuluu myös tiimilleni, joka luotti esihenkilöönsä varauksetta. Minä tein sen, me teimme sen ja lopputulos on UPEA!
Juhlan tuntua Arabiassa
Arabian katufestivaali lienee monelle helsinkiläiselle vähintään nimellisesti tuttu. Koko perheelle suunnattu festari järjestetään vuosittain Toukolan kaupunginosassa, jonne se kerää nähtävää ja tehtävää eri alojen toimijoilta, esiintyjiltä, taiteilijoilta ja artisteilta. Alunperin alueella järjestetystä kierrätystapahtumasta Suomen suurimmaksi katutaidefestivaaliksi kasvaneen juhlan perusidea on edelleen yhteisöllisyyden ja mukavan yhdessä olon edistäminen. Festivaalin takana toimii Artova ry, eli Arabianranta-Toukola-Vanhakaupunki kulttuuri- ja kaupunginosayhdistys ry. Olin mukana tuottamassa festivaalia keväällä 2022, kun kahden pandemiasta johtuvan digitaalisen vuoden jälkeen tapahtuma päästiin jälleen järjestämään livenä. Toukokuun puolessa välissä pidettävän festarin tuotanto pyöräytettiin käyntiin helmikuussa. Tuotantotiimimme oli tänä vuonna puolet pienempi kuin tavallisesti. Siinä missä aiempina vuosina jokaista osa-aluetta hoitamassa on ollut työpari, yksi tuottaja oli nyt vastuussa omasta tontistaan. Olin itse vastuussa festivaalin taide- ja työpajaohjelmasta. Meillä oli ihan huippuporukka. Jokainen hoiti oman osuutensa ammattimaisesti ja kunnialla alusta loppuun. Töitä tehtiin pääosin etänä, ja festarin parissa työskentely olikin hyvin itsenäistä ja omaehtoista. Yhteyttä tiimin kesken pidettiin tiiviisti. Apua ja tukea vastaavilta tuottajilta sai aina tarvittaessa. Helmi- ja maaliskuu käytettiin pitkälti ohjelman kasaamiseen. Omalla kohdallani tämä tarkoitti avoimen haun avaamista työpajoja varten, taiteilijoiden lähestymistä sekä yhteistyö- ja sponsoritahojen kontaktointia. Huhtikuussa ohjelma lyötiin lukkoon ja festarialue hahmoteltiin kartalle. Tein tässä vaiheessa paljon hommia etenkin taideteosten eteen, jotta niiden sijoittelu alueelle olisi mahdollisimman toimivaa ja ylipäätään mahdollista. Festivaalin lähestyessä toukokuussa meno oli jo melko haipakkaa. Lisääntyneiden palaverien myötä oli mukavaa nähdä työkavereita useammin kasvokkain ja vaihtaa ajatuksia siitä mitä on meneillään. Festivaalipäivän aamuna huolet luvatusta sateesta kaikkosivat tummien pilvien antaessa tilaa auringolle, ja Arabianmäen kirsikankukat aukesivat kuin tilauksesta koristamaan aluetta. Viimeinen jännitysnäytelmä omalla kohdallani oli, kun alueelle toteutettu AR-teos ei ottanut toimiakseen vielä muutamaa tuntia ennen festivaalin alkua. Asia saatiin kuitenkin korjattua, ja pystyin hengittämään vapaasti kun ihmiset alkoivat valua alueelle. Kuusituntinen tapahtuma tuntui lipuvan ohi hujauksessa. Välillä piti muistuttaa itseä siitä, että fiilistelee menoa ja meininkiä kaiken juoksemisen ohessa. Väkeä ja tunnelmaa riitti, ja ihmiset tuntuivat toden teolla nauttivan livetapahtumasta pitkän tauon jälkeen! Arabian katufestivaalin tuottaminen oli todella opettavainen kokemus. Koska työryhmä on pieni, saa tekemisessä kosketuspintaa tapahtumatuotannon jokaiseen osa-alueeseen aivan eri tavalla, kuin isommassa tapahtumassa. Tuottajilla on myös hyvin pitkälti vapaat kädet ohjelman tuottamisessa, mikä edellyttää vastuunkantoa ja omien hoksottimien käyttöä. Ekologisuutta painottavat arvot pakottavat innovatiivisuuteen ja uusien työskentelytapojen löytämiseen. Festivaalin parissa työskenteleminen kasvatti ammatillista itsevarmuuttani ja antoi paljon oppeja tulevaan.
Kokemuksia keräämässä
Kirpputoritunnelmaa Kuva: Noora Kiiskinen Arabian katufestivaali on keväinen tapahtuma Toukolan alueella. Pääjärjestäjänä toimi Arabianranta-Toukola-Vanhakaupunki kulttuuri- ja kaupunginosayhdistys ry. Arabian katufestivaalien tavoitteena on lisätä eri lähialue-toimijoiden välistä yhteistyötä ja toimia kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti. Tapahtuma on suunnattu kaiken ikäisille, erityisesti perheille ja alueen asukkaille. Ohjelmaa on tarjolla monipuolisesti ja se koostuu musiikista, esittävistä taiteista, eri ravintoloista, työpajoista ja myös kestävästä kehityksestä. Tänä vuonna tapahtuma saavutti noin 14 000 kävijää. Työtehtäviini kuului ravintoloiden etsintä tapahtumaan, kirpputorialueen suunnittelu, yhteistyökumppaneiden kontaktointi, viestinnän eri tehtävät sekä asiakaspalvelu. Työn tekemisessä vaadittiin runsaasti oma-aloitteisuutta ja aikataulujen seuraamista. Erityisen haastavaa oli, että jokaisen tuli ottaa vastuu omasta osa-alueesta noviisina. ''Arabian katufestivaalin järjestäminen on arvokas kokemus Kulttuurituottajalle'' Tämä lause motivoi minua niinä hetkinä, kun työmäärä kasvoi liian suureksi ja oma ajankäyttö tuntui hallitsemattomalta. Siksi päätin tutustua kirjallisuuteen, jossa motivoitiin löytämään työkaluja ajankäyttöön, ja aikaan saamiseksi. Ajattelutavat ja tekniikat toimivat käsi kädessä ja niistä oli suureksi avuksi itsensä johtamiseen. Projektityöskentely Arabian katufestivaalien kirpputorin, ravintoloiden ja kestävän kehityksen vastaavana vaati juuri näitä taitoja. Opin projektista, että itsensä johtamisessa ja motivoimisessa avainasemassa ovat henkilökohtaiset tavoitteet, miten voin kehittyä ja mitä voin oppia projektista ja oman tavoitteen päämääränä on saavutettu lopputulos. Työskentelystä jäi käteen ammattitaitoa, kokemusta ja uusia ystäviä. Palkaton työ haastoi ajatuksena oman motivaation työskentelylle, mutta kokemus kaiken kaikkiaan on hyvä peili kaikelle tulevalle ammatillisessa kasvussa. Kierrätyskeskuksen tuo ja vie piste Kuva:Noora Kiiskinen