Tulevaisuuden tuottajat

Luovia dokumenttielokuvatuotantoja valmistetaan Suomessa yrityksissä, jotka toimivat pääasiassa julkisen projektirahoituksen varassa. Dokumenttikilta ry:n mukaan elokuvien rahoitus on jäänyt 2000-luvulla tasolle, joka ei enää pian mahdollista ohjaajien ja tuottajien toimeentuloa, ja tätä kautta ammattimaista tekemistä. Tekijöiden parissa on voimakas halu toimia eettisesti, mutta rahan ja ajan puute vaikeuttavat konkreettisia tekoja vastuullisuuden eteen. Katse on helppo kääntää rahoittajiin, mutta olisiko jotain tehtävissä sillä aikaa, kun byrokratian rattaat pyörivät? Alaa koskevissa selvityksissä on havaittu, että erityisesti dokumenttielokuvia Suomessa tuottavat yritykset ovat pieniä sekä liikevaihdon että henkilöstön lukujen valossa, joka saattaa vaikeuttaa organisaatioiden pitkäjänteistä kehittämistä. napafilms oy:n tilaamassa kehittämistyössä Dokumenttielokuvatuotannon jaettu johtajuus: johtamisen kehittäminen napafilms-tuotantoyhtiössä havaitsin, että luovien dokumenttielokuvissa johtajina toimivat tuottajat ja ohjaajat kokevat alan taloudellisten realiteettien vaikuttavan merkittävästi heidän tekemäänsä johtamis- ja asiantuntijatyöhön. Kehittämistyön tuloksista kuitenkin ilmeni myös, että tekijöiden parissa on runsaasti halua kehittää toimintaa eettiseen ja sosiaalisesti vastuulliseen suuntaan. Lisäksi alalla toimivien yksilöiden sisäinen motivaatio on vahvaa ja epävarmuutta täynnä olevaan tuotantomalliin tottuneet tekijät ovat äärimmäisen joustavia ja lujahermoisia. On kenties ilmeistä, että rahoitus vaikuttaa moneen projektinhallinnan osa-alueiseen, kuten aikatauluun, kustannuksiin, henkilöstön ja resurssien hallintaan, riskien hallintaan ja laatuun. Tuotantoyhtiöiden toiminnan kehittämisen keskeiseksi haasteeksi nousi työn haastatteluaineistossa kokemus mahdollisuuksien puutteesta: joko aikaa tai rahaa on aina liian vähän. Usein nämä ovat myös sama asia. Kokemus siitä, millä tavoilla rahoitus vaikuttaa elokuvantekijöiden toimintaan oli jopa niin vahva, että rahoituksen koettiin ”johtavan” tekijöitä. Jos yritykset taistelevat olemassaolostaan ja tekijät kokevat, ettei heidän työstään saamansa palkkio vastaa todellisuudessa tehdyn työn määrä, on konsultin luonnollisesti hankala ehdottaa merkittäviä satsauksia, kuten sisäisten uudistusten tekemistä, uusien järjestelmien synnyttämistä, henkilöstön laajamittaista kouluttamista tai uusien osaajien palkkaamista. Näistä syistä luovan alan organisaatioiden, jotka toimivat projekteittain tai muun määräaikaisen avustuksen turvin, olisi tärkeää tunnistaa omat ja verkostojen vahvuudet sekä valita tarkoin ne asiat, jotka ovat kehittämisen prioriteetteja. Suurten kehitysprojektien sijaan olisi syytä tunnistaa sellaiset kehittämisen kohdat, jotka ovat tehtävissä jo nyt tai aivan kohta ja aloittaa niistä. napafilms-tuotantoyhtiössä oli esimerkiksi valmistettu henkilöstön työturvallisuusohjeistus ja jalkautettu ohjeita sidosryhmiin. Tämän käytännön päälle voidaan jatkossa rakentaa lisää toimintaa, esimerkiksi laajentamalla ohjeistoa muihin vastuullisuuden osa-alueisiin. Epävarmoja ja pitkiä prosesseja hallinnoiva dokumenttielokuvatuottaja voi pyrkiä myös pohtimaan sitä, millaisilla arjen rutiineilla hän voi vahvistaa suhdettaan työryhmään ja tukea aidon luottamuksen syntymistä ryhmässä. Luottamuksen voidaan nimittäin nähdä olevan kriittinen tekijä dokumenttielokuvan työryhmän onnistumisen kannalta. Sen mahdollistama psykologinen turvallisuus vahvistaa tutkitusti ryhmien luovuutta, tyytyväisyyttä ja tehokkuutta, ja kun ryhmän jäsenet uskaltavat tuoda esiin epäkohtia, myös yhteisö kehittyy. Eräs kehittämistyöhöni haastatelluista tuottajista toi esiin, ettei heidän yrityksessään ei ole aina mahdollistaa käyttää lakipalveluja, sillä kustannukset ovat pois suoraan elokuvan tuotantobudjetista. Tämä toi mieleeni kysymyksen siitä, ajattelemmeko me taide- tai kulttuurituotteen hallinnollisten toimien olevan jollain tavalla erillisiä itse teoksesta ja arvotammeko me teoksen valmistamisen osa-alueita eri tavoin. Vastuullisuutta voidaan lisätä ammattimaistumisen kautta ja tästä näkökulmasta on tärkeää, että tarkastelemme aidosti ja kriittisesti sitä, mitä osaamista me tarvitsemme ja haluamme organisaatioihimme. Vastuullisuuden minimitasona pidetään yleensä lakien noudattamista, josta seuraa, että meidän on pidettävä hallinnolliset ja juridiset osa-alueet mielessämme, kun arvioimme toiminnan vastuullisuutta ja kehittämistoimien prioriteetteja. Kulttuurituottaja YAMK -tutkinnon vuonna 2023 suorittaneen Roosa Tikanojan kiinnostuksen kohteita ovat erityisesti osaamisen ja johtamisen kehittäminen audiovisuaalisella alalla. Av-alan projektipäällikkönä ja HR-tehtävissä työskennellyt Tikanoja vetää alan kestävän kehityksen hanketta, jonka keskiössä ovat erityisesti sosiaalisen, kulttuurisen ja taloudellisen vastuullisuuden teemat.  Lue lisää opinnäytetyöstä: Tikanoja, Roosa (2023). Dokumenttielokuvatuotannon jaettu johtajuus: johtamisen kehittäminen napafilms-tuotantoyhtiössä. Metropolia ammattikorkeakoulu, kulttuurituottaja (YAMK) opinnäytetyö.