Kategoria: Opiskelijat
RatikkAppr6 on täällä taas!
RatikkAppr6 on Metropolian kulttuurialan opiskelijayhdistys Demoni ry:n järjestämä vuotuinen tapahtuma, appro, jossa opiskelijat kiertävät pub crawl -tyylisesti ennalta määriteltyjä baareja, ostaen sieltä valitsemansa juoman itselleen. Juomasta saa leiman appropassiin ja kun opiskelija on kerännyt itselleen tarpeeksi leimoja, saa hän vaihdettua passinsa tapahtuman haalarimerkkiin. RatikkAppr6 on avoin kaikille opiskelijoille ja opiskelijamielisille. Se järjestettiin kahden vuoden tauon jälkeen huhtikuussa osana METKAn (kahden) Wiikon Wappua, kuitenkin täysin omana tapahtumanaan. Demoni ry:n tarkoitus on opiskelijoiden edunvalvonnan ohella tarjota opiskelijoille unohtumattomia elämyksiä. Opiskelijapiireissä tapahtumat keskittyvät valitettavan usein alkoholin ympärille, mutta onneksi kulttuuri on muuttumassa. RatikkAppr6n pystyi suorittamaan täysin alkoholittomasti ja kannustimme baareja tarjoamaan myös alkoholittomia juomia. Koronakurimuksen jälkimainingeissa huomasi, että opiskelijat olivat todella kaivanneet tapahtumia. Myimme kaikki liput alle parissa viikossa. Tapahtuman projektipäällikkönä oli ihana huomata, kuinka paljon intoa myös työryhmällä oli pitkästä aikaa tapahtuman järjestämiseen. Saimme avuksemme myös Demonin ulkopuolista väkeä appropassien ja haalarimerkkien jakoon. Projektipäällikön paras palkinto on stressitön tapahtuma, jonka mahdollistaa oma-aloitteinen ja motivoitunut työryhmä, johon voi luottaa. Tapahtumatuottajan mottonani onkin eräältä työharjoittelupaikkani promoottorilta varastettu lause: ”Ongelmat ratkotaan reaaliajassa”.
Kulttuurin ja sotealan risteyksessä: vertaisohjaajakäsikirjan palvelumuotoilu ja tuottaminen
Keväällä 2021 sain kunnian viedä Kukunori ry:n Kulttuurikongi-hankkeen finaaliin hankepäällikön roolissa. Oli mukava päästä laajentamaan aiempaa rikosseuraamusalan sosionomin ammattiani nykyisen eli kulttuurituottajan puolelle ja risteillä sujuvasti näiden kahden välillä. Hankkeen tarkoituksena oli vähentää vankeihin ja rikostaustaisiin kohdistuvaa negatiivista asenneilmapiiriä ja stigmaa sekä motivoida heitä muutokseen omassa elämässään. Vankien ja rikostaustaisten osallistaminen osaksi ympäröivää yhteiskuntaa on erityisen tärkeä steppi kuntoutuksessa. Koulutimme kulttuuripajamallin mukaisesti vertaisohjaajia, jotka tämän jälkeen alkoivat vetää omia ryhmiä haluamistaan aiheista. Hankkeen aikana pyöri ainakin shakkikerho, räppityöpaja, koodaustiimi ja kokkauskoulu. Omiin opintoihini liittyvän projektin tein hankkeen lopputuotteesta, jonka oli tarkoitus olla verkkokurssi vertaisohjaajakoulutuksesta. Tällä tavoin hankkeesta jäisi jotain konkreettista elämään, jonka avulla kohderyhmämme voisi jatkaa toimintaa itsenäisesti. Suunnittelimme hienon neliosaisen verkkokoulutuksen, joka oli tarkoitus kuvata, editoida ja koota ulkopuolisin ammattilaisvoimin. Rahoitukseen liittyvien haasteiden vuoksi emme kuitenkaan pystyneet palkkaamaan avuksemme tuotantoyhtiötä ja jouduimme arvioimaan verkkokurssi-ideaa uudestaan. Totesimme nopeasti, että vaikka me kolme hankkeessa työskentelevää olemme todella osaava kolmikko, emme osaa toteuttaa visuaalisesti laadukasta kokonaisuutta itsenäisesti. Päätimme siis jättää verkkokurssista video-osuudet pois ja teimme sen sijaan erityisen laajan käsikirjan. Käsikirja sisältää kaikki neljä koulutuskertaa huolellisesti avattuina, lisäksi erilaisia harjoituksia ja lomakkeita. Vaikka prosessiin menikin iso osa hankkeen lopusta, olen todella tyytyväinen. Taitoin koko käsikirjan täysin yksin, tekstejä teimme yhdessä tiimiläisteni kanssa. Ensimmäistä kertaa koskaan en päästänyt itsekriittisyyttäni niskan päälle, vaan päätin että teen parhaani ja sen on riitettävä. Entäs sitten se palvelumuotoilun osuus? Käsikirjan kohdalla sen huomioiminen nousi entistä tärkeämmäksi, koska kirjallisen viestin piti välittyä vastaanottajalle moitteetta. Kohderyhmässämme on paljon oppimisvaikeuksista tai erilaisista neurologisista ongelmista kärsiviä, joille asioiden omaksuminen voi olla hitaampaa tai raskaampaa. Meidän piti ottaa käsikirjan laatimisessa huomioon käytetty kieli, tekstin rytmitys, kuvallinen materiaali, helppolukuisuus ja kurssin vaativuus ylipäätään. Tähän käytimme erityisen paljon aikaa, joka kannatti. Yhteenvetona todettakoon, että tässä projektissa erityisesti olin samanaikaisesti todella mukavasti keskellä omaa asiantuntijuuttani ja todella pahasti epämukavuusalueella. Teki mieli vähätellä omaa tuotostaan jatkuvasti, mutta en suostunut olemaan epävarma. Kiitos siitä kuuluu myös tiimilleni, joka luotti esihenkilöönsä varauksetta. Minä tein sen, me teimme sen ja lopputulos on UPEA!
Juhlan tuntua Arabiassa
Arabian katufestivaali lienee monelle helsinkiläiselle vähintään nimellisesti tuttu. Koko perheelle suunnattu festari järjestetään vuosittain Toukolan kaupunginosassa, jonne se kerää nähtävää ja tehtävää eri alojen toimijoilta, esiintyjiltä, taiteilijoilta ja artisteilta. Alunperin alueella järjestetystä kierrätystapahtumasta Suomen suurimmaksi katutaidefestivaaliksi kasvaneen juhlan perusidea on edelleen yhteisöllisyyden ja mukavan yhdessä olon edistäminen. Festivaalin takana toimii Artova ry, eli Arabianranta-Toukola-Vanhakaupunki kulttuuri- ja kaupunginosayhdistys ry. Olin mukana tuottamassa festivaalia keväällä 2022, kun kahden pandemiasta johtuvan digitaalisen vuoden jälkeen tapahtuma päästiin jälleen järjestämään livenä. Toukokuun puolessa välissä pidettävän festarin tuotanto pyöräytettiin käyntiin helmikuussa. Tuotantotiimimme oli tänä vuonna puolet pienempi kuin tavallisesti. Siinä missä aiempina vuosina jokaista osa-aluetta hoitamassa on ollut työpari, yksi tuottaja oli nyt vastuussa omasta tontistaan. Olin itse vastuussa festivaalin taide- ja työpajaohjelmasta. Meillä oli ihan huippuporukka. Jokainen hoiti oman osuutensa ammattimaisesti ja kunnialla alusta loppuun. Töitä tehtiin pääosin etänä, ja festarin parissa työskentely olikin hyvin itsenäistä ja omaehtoista. Yhteyttä tiimin kesken pidettiin tiiviisti. Apua ja tukea vastaavilta tuottajilta sai aina tarvittaessa. Helmi- ja maaliskuu käytettiin pitkälti ohjelman kasaamiseen. Omalla kohdallani tämä tarkoitti avoimen haun avaamista työpajoja varten, taiteilijoiden lähestymistä sekä yhteistyö- ja sponsoritahojen kontaktointia. Huhtikuussa ohjelma lyötiin lukkoon ja festarialue hahmoteltiin kartalle. Tein tässä vaiheessa paljon hommia etenkin taideteosten eteen, jotta niiden sijoittelu alueelle olisi mahdollisimman toimivaa ja ylipäätään mahdollista. Festivaalin lähestyessä toukokuussa meno oli jo melko haipakkaa. Lisääntyneiden palaverien myötä oli mukavaa nähdä työkavereita useammin kasvokkain ja vaihtaa ajatuksia siitä mitä on meneillään. Festivaalipäivän aamuna huolet luvatusta sateesta kaikkosivat tummien pilvien antaessa tilaa auringolle, ja Arabianmäen kirsikankukat aukesivat kuin tilauksesta koristamaan aluetta. Viimeinen jännitysnäytelmä omalla kohdallani oli, kun alueelle toteutettu AR-teos ei ottanut toimiakseen vielä muutamaa tuntia ennen festivaalin alkua. Asia saatiin kuitenkin korjattua, ja pystyin hengittämään vapaasti kun ihmiset alkoivat valua alueelle. Kuusituntinen tapahtuma tuntui lipuvan ohi hujauksessa. Välillä piti muistuttaa itseä siitä, että fiilistelee menoa ja meininkiä kaiken juoksemisen ohessa. Väkeä ja tunnelmaa riitti, ja ihmiset tuntuivat toden teolla nauttivan livetapahtumasta pitkän tauon jälkeen! Arabian katufestivaalin tuottaminen oli todella opettavainen kokemus. Koska työryhmä on pieni, saa tekemisessä kosketuspintaa tapahtumatuotannon jokaiseen osa-alueeseen aivan eri tavalla, kuin isommassa tapahtumassa. Tuottajilla on myös hyvin pitkälti vapaat kädet ohjelman tuottamisessa, mikä edellyttää vastuunkantoa ja omien hoksottimien käyttöä. Ekologisuutta painottavat arvot pakottavat innovatiivisuuteen ja uusien työskentelytapojen löytämiseen. Festivaalin parissa työskenteleminen kasvatti ammatillista itsevarmuuttani ja antoi paljon oppeja tulevaan.
Kokemuksia keräämässä
Kirpputoritunnelmaa Kuva: Noora Kiiskinen Arabian katufestivaali on keväinen tapahtuma Toukolan alueella. Pääjärjestäjänä toimi Arabianranta-Toukola-Vanhakaupunki kulttuuri- ja kaupunginosayhdistys ry. Arabian katufestivaalien tavoitteena on lisätä eri lähialue-toimijoiden välistä yhteistyötä ja toimia kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti. Tapahtuma on suunnattu kaiken ikäisille, erityisesti perheille ja alueen asukkaille. Ohjelmaa on tarjolla monipuolisesti ja se koostuu musiikista, esittävistä taiteista, eri ravintoloista, työpajoista ja myös kestävästä kehityksestä. Tänä vuonna tapahtuma saavutti noin 14 000 kävijää. Työtehtäviini kuului ravintoloiden etsintä tapahtumaan, kirpputorialueen suunnittelu, yhteistyökumppaneiden kontaktointi, viestinnän eri tehtävät sekä asiakaspalvelu. Työn tekemisessä vaadittiin runsaasti oma-aloitteisuutta ja aikataulujen seuraamista. Erityisen haastavaa oli, että jokaisen tuli ottaa vastuu omasta osa-alueesta noviisina. ''Arabian katufestivaalin järjestäminen on arvokas kokemus Kulttuurituottajalle'' Tämä lause motivoi minua niinä hetkinä, kun työmäärä kasvoi liian suureksi ja oma ajankäyttö tuntui hallitsemattomalta. Siksi päätin tutustua kirjallisuuteen, jossa motivoitiin löytämään työkaluja ajankäyttöön, ja aikaan saamiseksi. Ajattelutavat ja tekniikat toimivat käsi kädessä ja niistä oli suureksi avuksi itsensä johtamiseen. Projektityöskentely Arabian katufestivaalien kirpputorin, ravintoloiden ja kestävän kehityksen vastaavana vaati juuri näitä taitoja. Opin projektista, että itsensä johtamisessa ja motivoimisessa avainasemassa ovat henkilökohtaiset tavoitteet, miten voin kehittyä ja mitä voin oppia projektista ja oman tavoitteen päämääränä on saavutettu lopputulos. Työskentelystä jäi käteen ammattitaitoa, kokemusta ja uusia ystäviä. Palkaton työ haastoi ajatuksena oman motivaation työskentelylle, mutta kokemus kaiken kaikkiaan on hyvä peili kaikelle tulevalle ammatillisessa kasvussa. Kierrätyskeskuksen tuo ja vie piste Kuva:Noora Kiiskinen
Terveiset CIFAS: Producer’s Academy 2022:sta
Osallistuin toukokuussa 2022 Bryssellissä järjestettyyn 6. esittävien taiteiden tuottajille järjestettyyn Producer’s Academyyn, ja tässä blogikirjoituksessa kerron kokemuksestani hieman. Producer’s Academy on kerran vuodessa järjestettävä esittävien taiteiden tuottajille suunnattu opinto- ja verkostoitumistapahtuma, jota järjestää Cifas yhteistyössä Kunstenfestivaldesartsin kanssa. Tapahtuman tarkoitus on koota yhteen jo ammatissa toimivia ja työkokemusta omaavia tuottajia ympäri maailmaa tapaamaan toisiaan, jakamaan osaamistaan ja verkostoitumaan. Tämän vuoden akatemiassa oli yhteensä 20 tuottajaa ympäri maailmaa Euroopan lisäksi mm. Vietnamista, Thaimaasta, Chilestä, Brasiliasta, Yhdysvalloista sekä Tunisiasta. Uusia kansainvälisiä verkostoja Minulle syy lähteä matkalle oli ensisijaisesti tavata uusia ihmisiä eli verkostoitua ja tiesin, että akatemian yhtenä päätavoitteena on ”peer to peer learning”. Kollegoilta oppiminen on mielestäni jo ammatissa toimivan tuottajan paras tapa oppia uusia asioita omasta työstään enemmän. Mikä onkaan parempaa kun keskustella keisseistä ja jakaa työkaluja, ratkaisuja ja näkökulmia kollegojen kanssa. Vertaisoppiminen ja jakaminen toimii myös hyvänä itsereflektiopintana sekä mahdollisuutena saada tukea oman työn hankalienkin asioiden käsittelyyn ja omaan työssä jaksamiseen. Producer’s Academyssä on huomioitu myös kohtuullisen hyvin jo diversiteetti ja osallistujien maantieteellinen ja kulttuurinen jakautuminen on kohtuullisen laajaa, joten se on omiaan tuomaan lisää osaamista ja näkökulmia eurooppalaisen ja pohjoismaisen kontekstin ulkopuolelta. Olen itse toiminut suomalaisella vapaalla esittävien taiteiden kentällä nyt yli 10 vuoden ajan, joten koen että minulla on tämän kaltaisissa kohtaamisissa myös itselläni annettavaa omasta näkökulmastani käsin. Kiinnostavinta antia itselleni olikin käydä läpi omia keissejä Euroopan ulkopuolelta tulevien kollegojen kanssa, kuulla heidän kokemuksiaan esimerkiksi kansainvälisestä keikkailusta ja ajatuksia siitä miten esittävien taiteiden kenttä heidän näkökulmastaan tulee tulevina vuosina kehittymään. Yhteistoiminnan pelisäännöt luovat pohjan hyvälle yhteistyölle Tänä päivänä ammattitilaisuuksissa koen, että ihmisten erilaiset lähtökohdat otetaan aiempaa paremmin huomioon. Tapahtuman alussa käytettiin paljon aikaa yhteisten pelisääntöjen, turvallisemman tilan ja kaikille hyvien työskentelyolosuhteiden rakentamiseen. Myös kielelliset rajoitteet otetaan huomioon yhteisen työkielen ollessa usein Englanti eli muu kun suurimman osan osallistujista ensimmäinen kieli. Niin tapahtui tälläkin kertaa. Se tuntui hyvältä ja antoi kaikille mahdollisuuden alusta saakka olla itselle parhaalla mahdollisella tavalla osallistuja. Kansainvälisessä ympäristössä työskentely vaatii tuottajalta aina ensisijaisesti hyvää olemassa olevaa verkostoa sekä taitoa soveltaa omaa ammattitaitoa eri työkulttuurissa ja ympäristössä työskentelyyn. Producer’s Academyn kaltaiset tilaisuudet ovat oivallisia kasvattaa molempia, haastaa omaa osaamista turvallisessa ympäristössä ja kasvattaa itseluottamusta. Suosittelen omien kokemusten pohjalta lämpimästi kaikille mukaan hakemista kun seuraava Producer’s Adacemy tai vastaava tilaisuus tulee hakuun.
Gaalatunnelmaa Riihimäen Nuorisoteatterissa
Tuotin marraskuussa 2021 Riihimäen Nuorisoteatterin 30-vuotisjuhlagaalan. Illan tarkoituksena oli juhlistaa Riihimäen Nuorisoteatterin uskomatonta taivalta muutaman aktiivisen teatterilaisen temmellyskentästä valtionosuuden turvaamaksi laajaa taiteen perusopetusta tarjoavaksi teatterioppilaitokseksi. Juhlassa nähtiin muistoja matkan varrelta puheiden, kertomusten, tervehdysten ja esitysmaistiaisten kautta. Ohjelma oli Nuorisoteatterin näköinen. Se toi hienosti esiin palasia historiasta nykypäivään, taide-elämyksiä sekä Riihimäen Nuorisoteatterista alkukipinän saanutta osaamista. Gaalasta toteutettiin hybridimuotoinen eli ohjelma streamattiin YouTubeen. Hybriditapahtuma takasi mahdollisuuden osallistumiseen mahdollisimman monelle Riihimäen Nuorisoteatterin ystävälle. Striimin äärelle löysi yhteensä noin 300 katsojaa ja virtuaalinen osallistumismahdollisuus niitti kiitosta. Koska rahatilanne oli loppuvuodesta tiukka, gaalaa rahoitettiin myös ulkopuolisin sponsorivaroin. Juhla toteutettiin yhteistyössä viiden riihimäkeläisen yrityksen kanssa. Paikalle kutsuttiin Riihimäen Nuorisoteatterin entisiä ja nykyisiä jäseniä sekä historiaan vaikuttaneita henkilöitä 30 vuoden matkan varrelta. Lisäksi paikalla oli Riihimäen kaupungin ja kulttuuritahojen edustajia. Juhla oli kaikin puolin onnistunut. Niin ohjelma kuin tarjoilutkin toimivat tarkoituksessaan loistavasti. Vieraista huokui koronaerakoitumisen jälkeinen jälleennäkemisen ilo ja lämpö. Rakas teatterikoti sai arvoisensa juhlan ja herkisti vieraat palaamaan tärkeiden muistojen äärelle, yhdessä. Olen itse aloittanut pienenä harrastajana Riihimäen Nuorisoteatterissa vuonna 2007. Tieni talossa on edennyt viidentoista vuoden aikana aina hallituksen pöytään asti ja pitänyt sisällään laajan taiteen perusopetuksen päättötodistuksen sekä paljon rakkaita muistoja, oppeja, ihmisiä ja kokemuksia. Tuntui henkilökohtaisesti tärkeältä päästä suunnittelemaan ja toteuttamaan tämä merkkipaalu talolle. Koin arvokkaaksi sen, että tulin kummisetäni, showtaiteen arvostetun tekijän, niin ikään Riihimäen Nuorisoteatterin kasvatin esittelemänä lavalle tuottajan roolissa jakamaan kunniamainintoja. Tuntui siltä, että muutuin sekä omissa että monen muun silmissä puuhastelijasta varteenotettavaksi tekijäksi. Näin tärkeän yleisön edessä onnistuminen loi uskoa omaa osaamista ja kasvavaa ammattilaisuutta kohtaan.
Vulvasta on vaikea puhua – etenkin poikkeusaikana
Viime vuonna Ylioppilasteatterissa ensi-iltansa saanut yleisömenestys Kielletty Hedelmä keräsi paljon kiitosta sekä valtamediassa että teatterikentällä. Jenni Korpelan ohjaus oli Suomen kantaesitys Liv Strömquistin sarjakuvateoksesta. Esitys käsitteli römpsän riivaamia miehiä, häpyhuulia, orgasmia, kuukautisia ja häpeää. Järjestimme Kielletty Hedelmä -esityksen teemoja käsittelevän paneelikeskustelun Ylioppilasteatterissa lauantaina 12.2.2022. Olimme varautuneet pelkkään streamattuun paneelikeskusteluun, mutta koronarajoitusten hellitettyä paneelikeskustelu saatiin onneksemme toteutettua myös Ylioppilasteatterin studiossa. Vulva pois marginaalista - miksi vulva hävettää ja hihityttää? -nimeä kantavassa paneelikeskustelussa puitiin vulvasta puhumisen vaikeutta, häpeää ja huumoria keinona käsitellä hankalia aiheita. Panelisteina toimivat toimittaja Ina Mikkola, seksuaalikasvattaja Katja Välikangas, feministinen stand up -koomikko Eve Kulmala ja Kielletty Hedelmä -esityksen ohjaaja Jenni Korpela. Paneelin vetäjänä toimi Mona Huczkowski ja moderaattorina Maaria Sainio. Tapahtuman toteuttamiseen osallistui myös Ylioppilasteatterin tuottaja Tommi Kokkonen. Paneelikeskustelun tavoitteena oli löytää Ylioppilasteatterille uusia yleisöjä sekä kehittää Ylioppilasteatterin yleisötyötä. Paneeli järjestettiin esityksen yhteydessä ja sitä markkinoitiin teatterin sosiaalisen median kanavissa sekä Facebook-tapahtumassa. Paneelikeskustelu keräsi studioyleisöön 45 katsojaa ja Facebookin kautta lähetettyyn live-streamiin 30 katsojaa. Koronarajoitusten takia tapahtuman toteutuminen oli epävarmaa koko projektin ajan. Hankaluuksista huolimatta tapahtuma onnistui hyvin ja se keräsi yleisöltä runsaasti kiitosta. Kielletty Hedelmä -paneelikeskustelun avulla käynnistimme perinteen, jota toivottavasti jatketaan osana Ylioppilasteatterin toimintaa tulevaisuudessakin. Kolme vinkkiä toimivaan paneelikeskusteluun Tee taustatyö huolellisesti. Tutustu panelistien viimeisimpiin ulostuloihin ja pyri välttämään kliseet suunnitellessasi keskustelun sisältöjä. Kysymykset on hyvä rakentaa paneelin aiheen ympärille niin, että puhujat pääsevät tuomaan esille omia kokemuksiaan aiheesta. Panosta ulkoiseen ja sisäiseen viestintään. Mitä selkeämpi, sen parempi. Varmista, että yleisöllä on riittävästi informaatiota tapahtumasta hyvissä ajoin ennen tapahtumaa. Kiinnitä huomiota itse tapahtuman informaation lisäksi esimerkiksi saavutettavuustietoihin ja mahdollisiin turvallisemman tilan periaatteisiin. Sisäisen viestinnän toimivuus sujuvoittaa tapahtumapäivän kulkua. Aktiivinen ja informatiivinen viestintä myös tapahtumaan osallistuville puhujille on tärkeää. Mahdollisimman avoimella viestinnällä parannat jokaisen osallistujan, tekijän ja kokijan kokemusta. Suunnittele aina Plan B (ja korona-aikaan myös C ja D). Projektit muuttavat usein muotoaan alkuperäisestä suunnitelmasta. Erityisesti epävarmoina aikoina vaihtoehtoisten toteutustapojen suunnittelu on tärkeää. Vaihtoehtojen olemassaolo lievittää stressiä nopeasti muuttuvissa tilanteissa. Tutustu toteuttamaamme paneelikeskusteluun Ylioppilasteatterin Facebook-sivuilta: https://www.facebook.com/ylioppilasteatteriHKI/videos/1971395453047199 Mona Huczkowski ja Maaria Sainio / Kulttuurituotannon opiskelijat 18
Tarinat kulttuurituottajan taikavoimana
"Olipa kerran… Sen pituinen se." Näiden sanojen väliin mahtuu kaikkea sankaruudesta suruun ja menetykseen, kauniista rakkaudesta sielua riipivään tuskaan. Asioita, jotka tuntuvat joltain. Asioita, jotka jäävät mieleen. Mitä jos voisit valjastaa tämän voiman omaan työhösi? Oli kyse sitten pöytäroolipeliharrastuksestani tai elokuviin, sarjoihin ja kirjoihin uppoutumisesta, tarinoiden luominen ja niistä nauttiminen on olennainen osa elämääni. Vuosina 2019–2020 pääsin lähestymään aihetta kulttuurituotannon näkökulmasta, kun tein Suomen perinteistä inspiroituneelle musiikkiyhtyeelle markkinointisuunnitelman. Keskeinen osa suunnitelmaa oli niin sanottu tarinaidentiteetin käsikirja, juonellisempi versio perinteisestä brändikäsikirjasta, jonka laadin Anne Kalliomäen tarinalähtöisen palvelumuotoilun periaatteiden mukaan. Kuten hän määrittelee Tarinallistaminen – Palvelukokemuksen punainen lanka -teoksessaan (2014, Talentum), kyse on yrityksen toiminnan tarinalähtöisestä suunnittelusta, jossa palveluille käsikirjoitetaan juoni, joka sitoo kaiken yhteen. Ja näin todella tapahtui: tilaaja piti työtäni antoisana, minä pääsin leikkimään luovuudella työelämän kontekstissa. Klassinen win-win-tilanne, joka määritteli uudelleen, mitä haluan kulttuurituottajana tehdä. Sinäkin, rakas lukija, pääset osaksi juhlia. Olet itse asiassa jo matkalla, kulkenut yli 150 sanan pituista askelmaa. Muutama harppaus vielä, niin tarinoiden voima on sinun! Tässä kohtaa joudun kertomaan juonenpaljastuksen: juoni ei lopu ikinä. Näillä kuudella vinkillä* voit kuitenkin päästä alkuun tarinallistamisessa tai arvioida uudelleen jo olemassa olevia käytäntöjä: 1. Aitous. Jokainen uskottava brändäyksen teoria rakentuu sen varaan, että tuotetta tai palvelua markkinoidaan sellaisena kuin se oikeasti on. Haluan kuitenkin mainita tämän erikseen, sillä olen huomannut erityisesti musiikkipiireissä asenteen, että tietoinen brändäys tarkoittaa aina sielun myymistä. 2. Kiteytä. Mieti, mitkä ovat juuri teidän toiminnassanne olennaisia ja kiinnostavia asioita. Miksi organisaationne on alun perin perustettu? Entä mikä on sen merkitys kohderyhmällenne? Liittyykö nimeenne jokin erityinen tarina tai hyödynnättekö kenties jonkinlaista symboliikkaa? Onko historiassanne kiinnostavia käänteitä, joissa on kaikki hyvän tarinan ainekset? Mitä ikinä kirjoitatkaan ylös tässä kohtaa, olet päässyt lähemmäs brändinne ydintä. 3. Tee taustatutkimusta. Valitse kolme edellisessä kohdassa listaamaasi tarinaelementtiä ja pyydä niistä palautetta sekä kohderyhmän edustajilta että organisaationne sisältä. Selvitä muutenkin, millainen viestintä puhuttelee kohderyhmäänne. Kun tarinaelementit ovat saaneet vihreää valoa, hanki niistä taustatietoa. Itse esimerkiksi tutkin, miten luonto on koettu suomalaisesta kansanuskosta käsin. Huolellinen taustatyö antaa pelivaraa brändäykseen ja edistää sitä, että brändi puhuttelee kohderyhmää toivotulla tavalla. 4. Muuta asiakaskokemus vertauskuvaksi. Millaista kokemusta tavoittelette tarinanne kontekstissa? Käveleekö asiakas paratiisin porttien läpi vai auttavatko metsänhenget löytämään unohdetun luontoyhteyden? Millainen vertauskuva syntyy juuri teidän tarinaelementeistänne? 5. Juonellisuus. Se on jo merkittävä askel, jos teillä on selkeä ja kohderyhmää kiinnostava teema. Vielä parempi on, jos muutatte sen oikeaksi tarinaksi. Kirjoita fiktiota ja draaman keinoja hyödyntäen ainakin, miten kaikki alkoi, millainen käänne matkan varrella tuli ja miten tämä johtaa edellisessä kohdassa kuvattuun kokemukseen. Tässä hatusta heitetty esimerkki: "Kuu hohtaa kauniimpana kuin koskaan ja verhoaa planeettamme loisteeseensa. Meret ja järvet paljastavat todellisen luontonsa, kun kuu heijastaa niiden pintaan houkuttelevan polun. Seuraat sitä, mutta et uppoa veteen. Et, kunnes askeleesi lipeää ja olet aaltojen armoilla. Mutta ei hätää: olet kohdellut vedenhaltijoita ystävällisesti. He estävät sinua hukkumasta, ja huomaat voivasi hengittää pinnan alla. Olet palannut luonnon aalloille." Tällä tarinalla voisi markkinoida ekologisesti tuotettuja sukellusvarusteita, joiden avulla voi palata elämänlähteelle olematta sille haitaksi. 6. Vie tarina käytäntöön. Tarinaa ei tarvitse tai välttämättä edes kannata julkaista sellaisenaan. Sen sijaan se on ohjenuora, joka sitoo kaiken yhteen aina tuotteista ja palveluista palveluympäristöön ja markkinointiin. Tässä joitakin keinoja, joilla esimerkkitarinan voisi tuoda näkyväksi: Vedenhaltijat ovat tarinan keskeisiä hahmoja ja siten esillä markkinoinnissa ja tuotteissa. Kotisivut näyttävät kuun hohdon peittämältä vesistöltä. Täydenkuun aikana järjestetään yhteisiä sukellustapahtumia, joissa on vedenhaltijoiksi pukeutuneita maskotteja esittelemässä uusia tuotteita. Kivijalkaliikkeen pinnoille heijastetaan aaltoilevaa vettä ja kuun hohtoa, nauhalta kuuluu luonnon ääniä ja veden kohinaa. Kun tarina on rakennettu juuri teidän organisaationne näköiseksi, teillä on loputtomat mahdollisuudet persoonalliseen viestintään ja muihin ratkaisuihin. Tarinan lupaus tulee tietysti olla mahdollista lunastaa, eikä käytännön toimien kannata olla ristiriidassa sen kanssa. Jos koet, että tarinasi jäi kesken tai kaipaisi seuraavaa mullistavaa käännettä, voit jättää alle kommentin tai lukea tarinallistamisesta lisää osoitteessa: https://tarinakone.fi/tarinallistaminen/. Onnea menestystarinasi kirjoittamiseen! – Teemu Esko / Tuottajat 18 * Laadittu Anne Kalliomäen teoksesta Tarinallistaminen – Palvelukokemuksen punainen lanka (2014, Talentum) sekä projektini tulosten pohjalta.
Sometusta lasten ja nuorten urheilutapahtumassa
Stadi Cup on Euroopan suurin tyttöjen jalkapalloturnaus. Turnaus järjestetään yhdistyspohjalla, pääsääntöisesti vapaaehtoisten avulla. Tämän vuoksi heillä on vuosittain useampia opiskelijoita mukana toteuttamassa tapahtumaa. Olin mukana tuottamassa sosiaalisen median sisältöjä turnaukselle työparini kanssa. Pesti oli jaettu kahdelle opiskelijalle. Koska Stadi Cupin organisaatio ei ole kovin suuri, tarvitsivat he apukäsiä Instagramin, Facebookin ja nettisivujen päivittämiseen. Suurin tarve postaamiselle oli tapahtuman aikana, kun haluttiin jakaa paljon aitoa fiilistä pelaajista sekä muista turnaukseen osallistuvista. Mutta toki tekemistä oli myös ennen ja jälkeen turnauksen. Saimme työtehtäviin melko vapaat kädet. Näin saimme luotua oman näköistämme sisältöä, jolloin tekeminen tuntui hyvin mieluisalle ja luontevalle. Pääsin suunnittelemaan esimerkiksi Instagramiin leikkimielisen tietovisan ja luomaan spontaaneita haastatteluita pelaajien turnausfiiliksiä. Työskentely yhdessä toisen opiskelijan kanssa oli antoisaa, sillä hommia ei tarvinnut tehdä yksin vaan ajatuksia sai jakaa helposti myös työparinsa kanssa. Saimme jaettua työtehtävät hyvin sutjakkaasti, ja molemmat saivat vastuulleen osa-alueet, jotka tuntuivat luonnollisilta itselle. Turnauksen aikana päivät olivat pitkiä, mutta palkitsevia. Turnaus jouduttiin perumaan kesällä 2020 koronan tuomien rajoitteiden takia, joten oli ihana nähdä lasten ja nuorten iloa, kun turnaus taas järjestettiin. Myös sää oli turnauksen aikana mitä parhaimmillaan, ja aurinkorasvan käytöstä sekä veden juonnista tuli muistuttaa myös somen puolella. Ensimmäisen vuoden opiskelijalle projekti oli oikein sopiva. Hommia pääsi tekemää toden teolla. Hymyissä suin muistelen kohtaamisia osallistujien sekä muiden työntekijöiden kanssa. Tytti Holopainen, Tuottajat 20
Markkinointialan kilpailujen kultaa metsästämässä
Tapahtumasuunnittelu Kulttuurituotannon opiskelijana olen suuntautunut viimeisten vuosien ajan tapahtumien suunnitteluun. Aloitin työt harjoittelun merkeissä Tapauksella, Pohjoismaiden suurimmassa tapahtumatoimistossa, jossa myöhemmin lunastin paikkani suunnittelutiimissä. Tapahtumien suunnittelu on tärkeä osa tapahtumaa ja oma vaiheensa ennen tuotantoa. Kaikilla tapahtumilla on tarkoitus, miksi niitä järjestetään. Ammattitaitoisen suunnittelun ja onnistuneen tuotannon kautta saavutetaan tapahtumien tavoitteet. Tällöin tapahtumista toivottu lisäarvo toteutuu ja siihen käytetty taloudellinen satsaus on ollut kannattavaa. Töissä ollessa olen oppinut laajemman kokonaisuuden ymmärtämistä ja nähnyt, miten prosessi etenee suunnittelusta tapahtumatuotannon kautta mitä erilaisempiin live- hybridi tai virtuaalitoteutuksiin. Tapahtumien suunnittelua lähestytään aina yksilöllisesti huomioiden tapahtuman luonne, oli kyseessä sitten messut, henkilöstö-, BtoB-, tai kuluttajatapahtumat tai jokin muu tilaisuus. Tapahtumien konseptia miettiessä keskiössä on aina asiakas, heidän toiveensa ja tavoitteensa. Uutena tuttavuutena markkinointialan Awards -kilpailut Suunnittelun lisäksi olen päässyt työssäni tutustumaan mainosalalla toimiviin Awards -kilpailuihin. Kilpailuja on lukuisia mm. Campaign Experience Awards, Grand One ja Effie. Awardseissa kilpaillaan erilaisissa kategorioissa esim. paras virtuaalinen tapahtuma, vuoden luova tapahtuma, vaikuttajamarkkinointi tai brändikokemus. Kilpailuissa mittelöidään luovista ideoista, toteutuksesta ja tuloksellisuudesta alan muiden huipputekijöiden kanssa. Tuomaristo arvioi ja pisteyttää kilpailuun osallistuneet työt. Usein kilpailut huipentuvat juhlalliseen gaalaan, jossa julkaistaan ja palkitaan voittajat. Menestymisen myötä yritykset saavat näkyvyyttä ja tunnustusta onnistuneesta lopputuloksesta. Tunnustus voi toimia tulevaisuudessa yrityksen asiakkaille ‘laatutakuulappuna’ ja sisäisesti boostata yrityksen itsetuntoa ja lisätä entisestään kunnianhimoa. Kilpailuihin osallistuminen on yritykseltä aina iso päätös ja siitä seuraa suuri määrä eri ammattilaisten työpanosta ja yhteistyötä. Usein kilpailuissa kirjoitetaan tapahtuman prosessikulku projektin lähtöpisteestä, ideasta, suunnittelusta ja tuotannosta aina tapahtuman tuloksiin asti. Tekstin tukena käytetään casevideoita ja kuvia. Lisäksi on listaus mukana olevista yrityksistä ja tekijöistä. Menestymiseen vaaditaan hyvää ideaa, selkeitä tavoitteita ja oivaltavaa luovaa toteutusta. Kilpailuissa parhaat voittavat ja siihen jokainen osallistuja tähtää. Oma polku Olen kulttuurituottajaopiskelija, joka on kiinni työelämässä ja opintojen viime metreillä. Päädyin opiskelemaan kulttuurituotantoa, koska moni asia kiinnosti ja tuntui, että tapahtuma-alalla pääsen yhdistämään erilaisia asioita, oppimaan jatkuvasti uutta ja käyttämään taitojani monipuolisesti. Lisäksi sisäisenä drivenä on ollut halu luoda tapahtumia, jossa ympärillä olevat ihmiset saisivat kokea jotain ainutlaatuista ja tuntea onnellisia hetkiä, joista rakentaa muistoja tulevaan. Kohti luovia ja tuloksellisia toteutuksia!
Arabian katufestivaali artistituotanto cultural management festivaali festivaalituotanto hanke itsensä johtaminen itsenäinen projekti johtaminen kansainvälisyys Kansallismuseo Kulttuurialan projektityö kulttuurintuotanto kulttuurituotanto Kulttuurituottaja Kulttuurituottaja 2016 kulttuurituottaja 2017 kulttuurituottaja 2019 kulttuurituottaja 2020 kulttuurituottajat kulttuurituottaja YAMK Kutu15 kutu16 Kutu17 kutu18 markkinointi Metropolia metropolia ammattikorkeakoulu näyttely vartissa opastusvideo opiskelija projekti projektityö some sosiaalinen media tanssi tanssitaide tapahtumatuotanto Tuottajat18 Tuottajat20 tv-tuotanto vapaaehtoisten johtaminen vapaaehtoistyö viestintä yhteishaku