Ensimmäisen vuoden projektini eli työskentely koreografi Veli Lehtovaaran esityksen ”Peltotiekeskustelu” parissa on tullut päätökseen. Ensi-ilta oli 22.2. ja esityskausi jatkui 3.3. saakka. Toimin sosiaalisen median ja markkinoinnin vastaavana tuotannossa. Esityksessä oli kolme tanssijaa sekä Eija-Liisa Ahtilan tekemän videot, jotka näytettiin suurilta led-screeneiltä.
Kaikki sujui projektissa hyvin ja nautin työskentelystä Zodiakilla ja työryhmässä. Sain omaa vastuuta, mutta myös tukea ja apua tarvittaessa. Esityksiä oli yhteensä seitsemän ja yleisöä riitti niihin kaikkiin kohtuullisen hyvin, vaikkei yksikään esitys myynyt kokonaan loppuun. Olen iloinen, että sain ensimmäiseksi projektikseni näin hyvin ohjatun tuotannon ja vielä itseäni kiinnostavalta alalta!
Kulttuurituotannon bloggaajat
Bloggaajat ovat Metropolian kulttuurituotannon opiskelijoita. Blogeissa kurkistetaan kulissien taakse, esitellään tuotantoja ja ajankohtaisia kulttuuritapahtumia. Opiskelijat kertovat kulttuurituotannon opiskelusta Metropoliassa ja siitä mitä tuotannoissa sekä projekteissa tapahtuu. Ota yhteyttä
VIBA
Tanssihalli VIBA on Helsingin Vallilassa ja Herttoniemessä sijaitseva tanssikoulu. Heidän toimintaansa ohjaa turvallisemman tilan periaatteet, lämminhenkisyys sekä tanssin kulttuurin opettaminen ja arvostaminen. Tanssin alkuperän arvostaminen on autenttisesti juurtunut heidän arvoihinsa, ja VIBA:n opettajat ovatkin lajinsa ammattilaisia.
Omat tehtäväni
Tein projektissa tehtäviä monipuolisesti. Olin vastuussa intensiivikurssien vetämisestä markkinoinnin suunnittelusta itse tuntien opettamiseen. Otin itselleni tavoitteeksi luoda kursseille ilmapiirin, joka oli yhteisöllinen sekä oppimista tukeva. Kurssien ollessa ilmaisia halusin panostaa siihen, ettei kukaan osallistujista jättäisi mielenkiinnon lopahtaessa kurssia kesken. Maksuttomuus toisaalta voi sitouttaa asiakkaita, mutta samalla kesken jättämisen kynnys madaltuu, kun ei menetä osallistumismaksua.
Osallistujakokemus
Pyrin panostamaan jokaiseen kurssien tunteihin tasavertaisesti ja rakentamaan oppilaille positiivinen kävijäkokemus. Kurssit alun perin porrastettiin eri tasoihin, jotta jokainen oppilas löytäisi omalle kohdalleen sopivan tuntitason.
Aloitin kurssien tuntien suunnittelun rakenteen ja ajankäytön hahmottamisesta. Kurssien eri tasot vaativat eri rakenteet tunneille, esimerkiksi alkeistunneille budjetoin enemmän aikaa tekniikkaharjoituksiin. Selkeä rakenne tunneille auttoi luomaan tunneille yhtenäisyyttä ja rakensi osallistujakokemuksen onnistumista.
Itse tuntien suunnittelun lisäksi osallistujakokemukseen vaikutti luonnollisesti kävijämäärä. Tuntien kapasiteetit olivat suhteutettu tilaan sekä tunnin tasoon. Ryhmäkokojen oikea mitoittaminen varmisti, että aikaa riittää huomioida oppilaita henkilökohtaisemmin.
Intensiivikurssien markkinointi toimi osana osallistujakokemuksen muodostumista. Markkinointimateriaali sisälsi huolellisesti perustiedot tunneista, jotta osallistuminen oli mahdollisimman selkeää oppilaille. Tunneista koottiin infopaketti, jossa kerrottiin yksinkertaisena tuntien rakenne. Tällöin osallistuja tiesi mitä odottaa tunnilta, esimerkiksi tuleeko tunti olemaan tekniikka vai koreografia pohjainen.
Viestintä osallistujien kanssa loi kursseille jatkumoa. Viestin sosiaalisessa mediassa ennen tunteja, että mitä koreografiaa tunnilla tehdään ja kuinka pitkää pätkää. Tämä on todella yleinen alalla vakiintunut tapa. Osallistujalle tämä antoi mahdollisuuden valmistautua opettelemaan esimerkiksi koreografiaa, joka on opetettu jo kerran aikaisemmin. Halusin viestinnällä varmistaa, että oppilailla ei tulisi epämukavia yllätyksiä tunnilla.
Muita tekijöitä, joilla pyrin varmistamaan positiivisen osallistujakokemuksen, olivat kysymyksiin kannustaminen, yleinen rohkaisu tunneilla, liikevariaatioiden sovittaminen jokaiselle sopivaksi sekä huolelliset sanavalinnat opetuksessa.
Oivallukset projektin aikana
Projekti opetti minulle kokonaisvaltaisesti osallistujakokemuksen rakentamista ja suunnitelmallisen opettamisen vaikutusta.
Opin huomioimaan eritasoiset osallistujat tuntien rakenteessa, ajankäytössä ja liikevariaatioissa sekä ymmärsin selkeän viestinnän ja markkinoinnin vaikutuksen osallistujien kokemukseen.
Kehityin myös vuorovaikutus- ja opetustaidoissani, erityisesti kannustavan ilmapiirin luomisessa, osallistujien yksilöllisessä huomioimisessa sekä sanavalintojen merkityksen ymmärtämisessä opetustilanteissa.
VIBA Tanssihalli, tanssin tiiviskurssien järjestäjä
Hanna V – Kutu 22
Miksi joku jättää esityksen tai tapahtuman väliin, vaikka olisi kiinnostunut? Usein syy ei ole este, vaan epävarmuus: mitä paikan päällä tapahtuu, onko olo turvallinen, voinko tulla omana itsenäni?
Tämä kysymys nousi keskiöön, kun työstin saavutettavuussivua Cirko – Uuden sirkuksen keskus:n verkkosivuille. Cirko – Uuden sirkuksen keskus on Helsingissä toimiva uuden sirkuksen keskus, joka tuottaa esityksiä, tapahtumia ja residenssitoimintaa sekä tukee sirkustaiteilijoiden työskentelyä.
Tietoa oli – mutta sitä oli vaikea löytää
Cirkolla oli jo valmiiksi paljon hyvää ja tärkeää tietoa saavutettavuudesta. Esteettömyys, saapuminen ja tilojen käytännöt oli huomioitu, mutta tieto oli hajallaan eri puolilla verkkosivuja.
Samalla organisaatiossa oli halu panostaa saavutettavuuteen entistä enemmän – ei vain käytännön tasolla, vaan myös siinä, miten siitä viestitään ulospäin.
Työni ei ollut pelkästään kerätä olemassa olevaa tietoa yhteen, vaan myös havainnoida Cirkon saavutettavuutta kokonaisuutena: mitä kaikkea jo tehdään, mitä voisi tuoda paremmin esiin ja miten tieto kannattaa esittää kävijälle selkeästi.
Kävijän näkökulmasta hajanaisuus tarkoittaa ylimääräistä työtä. Pitää etsiä, vertailla ja tehdä tulkintoja. Jos tieto ei löydy helposti, moni päättää jättää tulematta.
Saavutettavuus on myös tunnetta
Saavutettavuus on paljon muutakin kuin fyysisiä ratkaisuja. Jo ennen projektia tiesin, että se ei tarkoita pelkästään esteettömiä kulkureittejä tai tilaratkaisuja. Tässä työssä fokus olikin alusta asti laajemmassa saavutettavuuden ymmärtämisessä: miten kokemus tuntuu kävijästä, millaista tietoa hän tarvitsee etukäteen ja miten erilaiset tarpeet voidaan huomioida viestinnässä.
Saavutettavuus on myös sitä, että kävijä tietää mitä odottaa.
Esimerkiksi tällaiset kysymykset voivat olla ratkaisevia:
Saako esityksestä poistua kesken kaiken?
Onko tilassa kovia ääniä tai kirkkaita valoja?
Miten erityistarpeet on huomioitu?
Jos näihin ei löydy vastausta etukäteen, osallistuminen voi tuntua riskiltä.
Yksi selkeä ja kattava kokonaisuus
Projektissani kokosin saavutettavuuteen liittyvät tiedot yhteen ja rakensin niistä selkeän kokonaisuuden. Samalla täydensin sisältöä niin, että se vastaa paremmin kävijän näkökulmasta olennaisiin kysymyksiin.
Tavoite oli yksinkertainen: kävijän ei tarvitse arvailla.
Kun tieto löytyy yhdestä paikasta ja se on kirjoitettu ymmärrettävästi, kävijä voi tehdä päätöksen rauhassa. Tämä voi olla ratkaiseva tekijä siinä, osallistuuko hän vai ei.
Pienillä muutoksilla on iso vaikutus
Selkeä saavutettavuussivu ei ole vain tekninen lisä verkkosivuille. Se voi vähentää epävarmuutta, lisätä turvallisuuden tunnetta ja madaltaa osallistumisen kynnystä.
Samalla se viestii, että kävijä on huomioitu jo ennen kuin hän astuu ovesta sisään.
Yksi ajatus jäi erityisesti mieleen: saavutettavuus alkaa ennen kokemusta. Se alkaa siitä, mitä kerrotaan, ja miten selkeästi se kerrotaan.
Kun saavutettavuuteen panostetaan myös viestinnän tasolla, yhä useampi voi tuntea, että tämä paikka on myös minua varten.
Meri S, kulttuurituotanto -23
Vuonna 2025 toimin toisena markkinointivastaavana METKAn Speksissä. joka on Metropolian opiskelijoiden teatteriproduktio. Projekti kesti useita kuukausia ja sisälsi strategista suunnittelua, sosiaalisen median markkinointi ja sisällöntuotantoa, tiimin ohjaamista/johtamista sekä yritysyhteistöiden koordinointia. Kärkitavoitteena oli markkinoinnin kehittäminen, mutta henkilökohtaisesti merkityksellisimmät opit liittyivät itsensä johtamiseen.
METKAn Speksi 2025 näytöksestä. Kuva: Kenneth Lindström
Projektityö vaatii kykyä toimia epävarmuudessa
Projektityössä asiat eivät aina etene täysin suunnitelmien mukaan. Aikataulut ja jopa vastuut voivat muuttuvat, viestintä viivästyy ja työtehtävät saattaa kasaantua yllättäen. Markkinointivastaavana huomasin nopeasti, että tässä projektissa työn sujuvuus riippui hyvin paljon siitä, miten pystyin organisoimaan omaa työskentelyäni. Sain huomata, että itsensä johtaminen ei ole vain oman ajankäytön hallintaa. Se on myös kykyä toimia epävarmuudessa, tehdä päätöksiä keskeneräisen tiedon varassa ja pitää kokonaisuus liikkeessä silloinkin, kun kaikki palaset eivät ole omissa käsissä.
Työn jäsentäminen tekee suuresta projektista hallittavamman
Itsensä johtaminen näkyi käytännössä ennen kaikkea oman työn jäsentämisessä. Suuri projekti muuttuu hallittavammaksi, kun sen pilkkoo pienempiin tehtäviin. Markkinoinnin vuosikellon ja julkaisusuunnitelman rakentaminen auttoi hahmottamaan kokonaisuuden ja pitämään työskentelyn systemaattisena. Kun tehtävät oli jäsennelty selkeiksi kokonaisuuksiksi, myös päätöksenteko helpottui.
Priorisointi on jatkuvaa valintojen tekemistä
Toinen tärkeä taito oli priorisointi. Projektin aikana tehtäviä oli usein enemmän kuin aikaa niiden toteuttamiseen. Silloin oli pakko pohtia, mikä on projektin tavoitteiden kannalta olennaisinta juuri sillä hetkellä. Kaikkea ei voinut tehdä, eikä kaikkia ideoita ollut mahdollista toteuttaa.
Priorisointi tarkoitti käytännössä jatkuvia valintoja: mihin käytän aikani tänään, mikä voi odottaa ja mistä on tarvittaessa luovuttava kokonaan. Tämä opetti myös hyväksymään sen, että projektityössä täydellisyyteen pyrkiminen ei ole realistista. Usein tärkeämpää on, että asiat etenevät.
Itsensä johtaminen näkyy myös tiimityössä
Itsensä johtaminen liittyi vahvasti myös yhteistyöhön. Vaikka käsite viittaa omaan toimintaan, projektityössä se näkyy usein suhteessa muihin ihmisiin. Työskentelin tiiviisti työparini ja markkinointitiimin kanssa. Huomasin, että oma työskentelytapa vaikutti suoraan myös tiimin toimintaan.
Kun oma työ oli jäsenneltyä ja tavoitteet selkeitä, yhteistyö muiden kanssa sujui helpommin. Toisaalta kiire tai epäselvyys omassa tehtävässä näkyi nopeasti myös muille. Tämä konkretisoi sen, että itsensä johtaminen ei ole vain henkilökohtainen taito, vaan se vaikuttaa suoraan koko tiimin työskentelyyn.
Vastuurooli tarkoittaa päätöksiä myös keskeneräisissä tilanteissa
Projektin aikana kohtasin myös tilanteita, joissa työmäärä kasvoi odotettua suuremmaksi. Joissakin tilanteissa jouduin ottamaan vastuulleni tehtäviä, joiden oli alun perin tarkoitus kuulua muille. Tämä oli ajoittain kuormittavaa, mutta samalla se kehitti ongelmanratkaisutaitojani ja kykyä toimia paineen alla.
Samalla opin myös jotakin merkityksellistä vastuuroolista: projektissa ei aina voi odottaa täydellisiä olosuhteita ennen kuin toimii. Usein on vain päätettävä, miten tilanteessa edetään, ja vietävä asioita eteenpäin parhaalla mahdollisella tavalla.
Omien rajojen tunnistaminen on osa itsensä johtamista
Yksi tärkeimmistä oppikokemuksista liittyi omien rajojen tunnistamiseen. Vastuuroolissa on helppo ottaa liikaa tehtäviä itselleen, erityisesti silloin kun haluaa varmistaa projektin onnistumisen. Projektin aikana huomasin, kuinka helposti työmäärä voi kasvaa, jos on valmis ottamaan vastuuta kaikesta, mistä kysytään.
Tulevaisuudessa haluan kiinnittää enemmän huomiota tehtävien delegointiin ja siihen, että vastuut pysyvät realistisina. Itsensä johtamisen tavoitteena ei ole vain tehokkuus, vaan myös kyky huolehtia omista voimavaroista.
Speksiprojekti kehitti minua markkinoinnin tekijänä, mutta ennen kaikkea se kehitti minua projektityöntekijänä. Opin, että itsensä johtaminen ei ole vain ajanhallintaa tai tehokkuutta. Se on kykyä jäsentää työtä, tehdä valintoja ja pitää kokonaisuus hallinnassa myös silloin, kun kaikki ei mene suunnitelmien mukaan.
Ja tärkeimpänä: se on kykyä johtaa omaa toimintaa niin, että pystyy samalla tukemaan myös muiden työskentelyä.
METKAn Speksi 2025 näytöksestä. Kuva: Roope Kontio
Nea Ahonen, kulttuurituotannon vuosikurssi 2023
Meillä kaikilla on oma tapamme toimia ja olla työrooleissamme. Useimpien tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiohankkeiden parissa työskentelee ihmisiä eri organisaatioista. Hankkeet ovat määräaikaisia, ja hankkeessa työtä tekevä tiimi syntyy määräajaksi. Projektia vetämään nimetään projektipäällikkö.
Projektipäällikön roolin ennakko-odotukset
Projektipäällikön onnistumista työssään arvioivat eri vaiheissa rahoittaja, ohjausryhmä, projektin työntekijät ja kumppanit, sekä projektin sidosryhmien edustajat. Miellämme päällikön roolin kukin omasta näkökulmastamme.
Eri aloilla projektityö käsitetään eri tavoin. Ennakko-odotukset projektipäällikön roolista ja projektin toteuttamistavasta voivat kummuta kunkin mukana olevan aiemmista kokemuksista. Samoin oletukset ensikertalaisen tai kokeneemman projektipäällikön kyvykkyydestä hoitaa tehtävänsä voivat olla hyvin vahvoja. Näiden oletusten läpikäynti yhdessä, projektin alkaessa, saattaa edistää yhteistyön mielekästä käynnistymistä.
Projektipäällikkönä toimimisen perusedellytykset
Onko hyvä projektipäällikkö hankkeen itsepäinen veturi vai joukon kapteeni? Keskittyykö hän käytännön suorituksiin, vai katseleeko vielä pitemmälle, hankkeen päättymisen jälkeiseen aikaan? Ei ole yhtä ja ainoaa oikeaa tapaa olla projektipäällikkö. Kyky toteuttaa projekti alusta loppuun on pääasiallinen tehtävä.
Projektipäällikkönä onnistumisen perusedellytyksiä ovat
ymmärrys projektiluontoisesta työskentelystä, jota raamittavat aika, raha ja ihmiset
ihmisten johtamisen taidot
jokin käsitys aihepiiristä, jota projekti käsittelee, vaikkei hänen tarvitse olla alan erityisasiantuntija
perustyövälineiden, kuten sähköisten raportointityökalujen, ymmärrys
Osaamistaan voi kasvattaa läpi uran, projektikokemus toisensa jälkeen. Ammattilainen hankkii todisteeksi osaamisestaan vaikkapa projektipäällikön sertifikaatin, jollaisia erilaiset kansainväliset asiaan erikoistuneet organisaatiot myöntävät.
Projektipäällikön tulee hankkeen edetessä osata reagoida muuttuviin tilanteisiin sopivalla tyylillä ja edistää hanketta sen tärkeimmät tavoitteet mielessä. Projektipäällikön on hyvä osata ja ymmärtää, tietää paljon muttei kaikkea, kantaa vastuunsa ja jakaa sitä muillekin, viestiä aktiivisesti ja luontevasti.
Paineensietokykyäkin tarvitaan.
Tiimin rooli projektin etenemisessä
Metropolia ammattikorkeakoulussa tehdään vuosittain yli sataa hanketta, joita toteuttavat kymmenet projektipäälliköt. Monet projektipäälliköt ovat vastuussa useammasta kuin yhdestä hankkeesta. Jokainen heistä on oma persoonansa ja kullakin oma tyylinsä viedä projektejaan eteenpäin.
Hankkeen onnistumisen kannalta myös projektin työntekijöiden persoonallisuudet ja tekemisen tapa ovat merkittävässä roolissa. Tiimiään ei aina voi valita. Huomioitavaa on myös se, ettei projektipäällikkö aina ole projektityöntekijöiden hallinnollinen esihenkilö.
Ihannetilanteessa projektia vetää henkilö, joka kykenee näkemään kokonaisuuden, tekemisen merkityksen ja tulosten vaikutukset niin projektin osallisille kuin laajemmin. Lisäksi hän antaa tilaa tekemiselle, selkeät roolit ja vastuut tiiminsä asiantuntijoille.
Tiimin tehtävä on toteuttaa annettuja tehtäviä tai tehtäväkokonaisuuksia ja raportoida projektipäällikölle. Tiimiläisillä voi olla täysipäiväinen tai osa-aikainen työsuhde projektiin. Tiimin sisäinen viestintä on tärkeää, jotta kaikki osalliset pysyvät ajan tasalla projektin etenemisestä.
Vahva persoona, vahva työote?
Olen työskennellyt hankkeiden viestijänä noin kymmenen eri projektipäällikön kanssa. Jokainen heistä on tuntunut tekevän työtä omana itsenään ja kunkin työtyyli on värittynyt sen mukaisesti. Yhdistävänä tekijänä voi sanoa omien kokemusten pohjalta vain, että tyypillinen projektipäällikkö on varma mielipiteistään, eikä epäröi sanoa ajatuksiaan ääneen.
Itse olen toiminut viimeksi seitsemän vuotta sitten tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiohankkeen projektipäällikkönä. Oma tavoitteeni oli taata huipputiimin onnistuminen projektin suorittamisessa. Kaiken avaimena oli avoimuus ja tasavertainen vuorovaikutus, niin tiimin kuin kumppaneidenkin kanssa. Uskon myöskin edustaneeni päällikkötyyppiä, jolla on vahva mielipide.
Projektipäällikön vahva mielipide ei muodostu omista mieltymyksistä tai hetken mielijohteesta, vaan perustellusti eri vaihtoehtoja punnittuaan, päällikkö tekee päätöksen. Se ei koskaan ole jyräävä teko, vaan osoitus sitoutumisesta valintaan, joka tukee projektipäällikön näkemyksen mukaan parhaiten projektin etua kokonaisuudessaan.
Lukemistoa
Erikson, Thomas: Kehnot pomot ympärilläni - miksi hyvä johtaminen on niin vaikeaa? (2019, Atena-kustannus)
Kähönen, Päivi: Projektipäällikön osaaminen ja taidot (7.3.2016, Pasaati)
Kommentit
Ei kommentteja