Tikissä

Tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan sydämessä

Avainsana: tki

Hankeviestintä tuo tietoa tulevaisuudesta
13.2.2020
Milla Åman Kyyrö

Tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaa tapahtuu hankkeissa ja projekteissa. Kehittämisen kohteena voivat olla tuotteet, palvelut tai toimintamallit. Hanketyön tekemistä määrittävät ennalta asetetut tavoitteet, budjetit ja aikaraamit. Julkisrahoitteisten hankkeiden yhdistävä tekijä on tavoite siitä, että tehty työ hyödyttää jollain tavalla yhteiskuntaa. Tulevaisuus rakentuu jatkumoksi nykyhetkelle Hankkeissa voidaan kehittää jotain jo olemassa olevaa asiaa vastaamaan nykyhetken vaatimuksiin tai luoda jotain täysin uutta ennakoidun tulevaisuuden tarpeisiin. Tulevaisuutta ei kuitenkaan vielä olla konkreettisesti koettu. Siksi tulevaisuuteen suuntautuvista asioista viestiminen luontevasti voi olla haastavaa. Viestinnällä pyritään yleensä tavoittamaan yksilö, välittämään tälle viesti. Mikä ikinä viestin tarkoitus onkaan, on hyvä muistaa että yksilötasolla tarkastellen nykyisyyskin koetaan hyvin eri tavoin. Yhteiskunnassa elävät niin menestyjät kuin syrjäytyjät lineaarisella aikajanalla yhtäaikaisesti, mutta kokemuksellisesti elämä tapahtuu täysin erilaisissa todellisuuksissa. Viestittäessä tulevaisuuden asioista on hyvä asettua viestiä vastaanottavan asemaan. Tulevaisuudesta viestimisen haasteet Viestinnässä tarvitaan erilaisten kohderyhmien tavoittamiseksi eri tarpeisiin soveltuvia ratkaisuja.  Viestinnän selkeys on tavoite, jota ei aina ole helppo saavuttaa. Käytännön viestintätekoja suunniteltaessa tulevaisuudesta viestimiselle tuottaa haasteita se, että hankkeen lopputulos ei ole täydellisesti ennalta määriteltävissä tavoitteet voivat muuttua hankkeen aikana aihealue on niin uusi, ettei vakiintunutta terminologiaa ole käytettävissä turvaudutaan alan ammattilaiskieleen eli jargoniin parempien vaihtoehtojen puuttuessa konkretisoinnin sijasta viestitään visio-strategiakielellä Hankkeen tavoitteet ja lopputulos eivät ole sama asia. Lopputulos on ennalta hahmotettavissa, mutta etäisesti. Se asettaa tietynlaisen tutkimisen ja ihmettelyn vapauden hankkeen parissa toimiville, mutta ei helpota hankkeesta kertomista laajemmille joukoille. Tavoitteet voivat joskus muuttua hankkeen aikana, koska hankkeen valmistelun, käynnistämisen ja toteuttamisen välillä kuluu aikaa. Tänä aikana jotkin ulkopuoliset tekijät voivat muuttua merkittävästi. Tällöin hankkeen parissa toimivien tulee kyetä muovaamaan tavoitteita uuteen tilanteeseen soveltuviksi. Muutoksista tulee aina neuvotella ja ne tulee hyväksyä hankkeen rahoittajien ja toteuttajien kesken. Ulospäin viestittäessä on keskityttävä vähemmän siihen, mitä piti tehdä ja enemmän siihen, mitä nyt tehdään. Vakiintunut terminologia ja kohteena olevan asian tuttuus ovat merkittäviä tekijöitä viestinnässä. Jos hankkeen viestinnästä vastaavalla ei ole käytettävissä vakiintuneita termejä, voidaan asiaa kuvata käännöslainasanoin tai liittää asian yhteyteen tarkentava, selostava teksti. Jargon, visio- ja strategiakieli ovat alan asiantuntijoiden kesken käytettynä parhaimmillaan nopeaa ja luontevaa viestintää. Aina ei edes ammattilaisten kesken ole määritelty, mitä milläkin sanalla missäkin asiayhteydessä tarkoitetaan. Viestien konkretisoiminen käytännön esimerkeiksi ei koskaan ole pahasta. Tulevaisuudessa elävää voi turhauttaa Psykologiassa puhutaan kognitiivisesta vinoumasta, jolla tarkoitetaan sitä että painotamme asioiden merkityksiä ja tulkitsemme tietoa omista lähtökohdistamme käsin. Ehkäpä hankkeiden parissa työtä tekeviä kehittäjiä ja innovaattoreita vaivaa ajoittainen aikajännevinouma. Se on hyvin inhimillistä; kun tekee riittävän kauan työtä uusien asioiden parissa, niistä tulee itselle arkea. Riittävän kauan tulevaisuuden asioiden parissa työskenneltyään alkaa jo hahmottaa, mihin suuntaan tulevaisuutta tulisi viedä seuraavaksi. Turhautumisen tunteita voi ilmetä, jos kokee "muiden" elävän menneisyydessä. Tulevaisuutta luodaan aktiivisesti päivittäisessä hanketyössä, mutta siitä julkisesti viestiminen usein kulkee muutaman hetken jäljessä. Hankkeen viestintästrategiaa luotaessa voi päättää, että viestitään kaikista hankkeen vaiheista tai jätetään suurimmat viestintäponnistelut vasta hankkeen tulosten julkaisemisen vaiheeseen. Valinta tehdään hankkeen tavoitteiden ja toiminnan kautta, arvioimalla mikä tapa viestiä tukee parhaiten hankkeen edistymistä. Nykyhetkessä elävä haluaa konkretiaa Suuri osa ihmisistä ei ole välttämättä kuullutkaan heille kehitteillä olevista tulevaisuuden ratkaisuista. Törmätessään uuteen tuotteeseen, palveluun tai toimintamalliin, he luonnollisesti ryhtyvät kyselemään samoja asioita uudelleen ja uudelleen – mikä tämä on, mitä tämä tarkoittaa, miten tähän pitäisi suhtautua. Tulevaisuudessa elävien vilpitön innostus tai perusteltu kyynisyys saa välittyä viestinnässä. Tulevaisuuteen siirtyminen vaatii muutoksia nykyhetkeen. Muutoksiin suhtautumisessa yksilötasolla auttaa tunne siitä, että muutoksiin voi vaikuttaa tai ne eivät ainakaan ole uhka. Parasta viestiä tulevaisuudesta nykyhetkessä eläville ehkä onkin tunne siitä, että hanketyötä tekevät kehittäjät ovat käyneet läpi erilaisia mahdollisia vaihtoehtoja, joita tulevaisuudella on tarjota. Vakiintuuko jokin uusi asia tulevaisuudessa osaksi arkeamme, on monien hankkeen ulkopuolisten tekijöiden summa.

Lue lisää

Projektin sisäinen viestintä on vuorovaikutusta
22.10.2019
Milla Åman Kyyrö

Tutkimus-, kehittämis- ja innovaatioprojektit muodostavat projektin elinkaaren ajaksi projektiryhmän, jossa toimii osallistujia eri organisaatioista. Projektipartnerit ja projektin vastuullinen vetäjä työskentelevät yhdessä projektin perustamisessa asetettua tavoitetta kohti. Yhteistyön onnistumisen eli projektin tavoitteiden saavuttamisen edellytys on hyvä vuorovaikutus toimijoiden kesken. Hyvin toteutettu sisäinen viestintä sujuvoittaa työn edistymistä ja samalla kehittää luottamusta projektin osallisten kesken. Tiedonvaihto ja epävirallisempien kuulumisten läpikäynti ovat molemmat hyviä syitä olla vuorovaikutuksessa. Projektin onnistuminen on kiinni ihmisistä, jotka tekevät projektissa työtä. Heidän keskinäiset suhteensa luovat merkittävällä tavalla projektin työilmapiiriä. Välineiden valinta kaikki osalliset huomioiden Projektin käynnistyessä on hyvä sopia yhteisesti sellaiset yhteydenpitovälineet ja -tavat, joihin kaikilla projektin osallistujilla on mahdollisuus vaivatta osallistua. Projektin sisäistä viestintää tapahtuu esimerkiksi seuraavissa muodoissa: Puheviestintä Kasvokkain tai etäyhteydellä säännönmukaiset, koko ryhmää koskevat kokoukset säännönmukaiset, pienempää alatyöryhmää koskevat kokoukset tarpeen mukaan sovittavat tapaamiset säännönmukaiset tai tarpeen mukaan sovittavat puhelut Kirjallinen ja kuvallinen viestintä sähköpostit pikaviestimet, appit ja chatit kirjallinen raportointi yhteistyöstöalustoilla yhteydenpitokanavat rahoittajiin Pääasiallisen sisäisen viestinnän välineen valinta ei aina ole helppoa. Sähköpostiruuhkasta ei pidä kukaan. Pikaviestimet voivat houkuttaa projektipulinan saamiseksi mobiililaitteeseen. Eri organisaatiot esimerkiksi tulkitsevat EU:n tietosuoja-asetusta (GDPR) eri tavoin. Tämä saattaa vaikuttaa käytettävien pilvipalveluiden tai ohjelmistojen valintaan. Toisille ei käy Slack, kaikille ei ole hankittu Microsoftin Teams-lisenssiä, joillakin Skype ei vain suostu toimimaan kunnolla. Ennakointi ja yllätykset Projektissa sisäistä viestintää tapahtuu suunnitellusti, säännönmukaisesti, päivittäin ja myös yllättäin. Projektin toimintaa suunnitellaan toki ennalta. Kalentereihin varataan ajoissa projektiryhmän ja ohjausryhmän säännönmukaiset kokoukset. Etenkin kansainvälisten hankkeiden osalta riittävä ennakointiaika on välttämätöntä. Projektiryhmän työ etenee harvoin täysin ennalta suunnitellusti. Projektipartnerien tulee tietää, millä välineillä projektin vastuuhenkilöt parhaiten tavoittaa. Tämä on välttämätöntä erityisesti äkillisissä, yllättävissä tapauksissa. Ei pelkkää puurtamista Projektipartnerit tulevat toistensa kanssa tutuiksi ensin työroolinsa kautta. Projektin elinkaaren kestäessä yleensä vähintään vuoden, hiljalleen myös työroolin takana olevat persoonat alkavat tulla esiin. Projektityössä on mahdollisuus päättää keskittyä vain tosiasioihin ja suoritteisiin. Kyse on kuitenkin ihmisistä ja heidän välisestä vuorovaikutuksesta. Projektin aikana on mahdollista myös kohottaa toimintaan osallistuvien tunnetta yhteistyön merkityksestä myönteisellä ja kiittävällä viestintätyylillä. Kuten kulttuurituottaja Mira Simsiö on opinnäytetyönsä pohjalta Osuma-hankkeeseen kirjoittamassaan blogimerkinnässä painottanut, "Jos hankkeella on motivoituneet projektinvetäjät, jotka perehdyttävät ja ovat läsnä työntekijöille projektinhallintatyökalujen tai minkä tahansa kysymysten edessä, vievät he luultavasti herkemmin opittuja yhteisiä käytäntöjä eteenpäin." Toisin sanoen, aluksi vuorovaikutustyylin muodostumista hallitsevat he, jotka projektia vetävät tai ovat yhteisissä hetkissä eniten äänessä. Mutta lopulta vastuu vuorovaikutuksen kehittymisestä on jokaisella projektiin osallistuvalla. Kirjoittaja on toiminut Metropolia Ammattikorkeakoulun tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiohankkeissa vuodesta 2008 alkaen niin viestijän kuin projektipäällikön rooleissa. Lue myös Mira Simsiö: Hankkeen sisäisen viestinnän onnistumisen salaisuus voi piileskellä asenteessa, linkki Osuma-hankkeen blogimerkintään.

Lue lisää

Langat käsissä tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiohankkeissa
21.5.2019
Outi Lemettinen

Mistä on hyvä hanke tehty? Miten projekti etenee ja mitkä ovat sen keskeisimmät askelmerkit? Projektisuunnittelijana Metropolia Ammattikorkeakoulussa olen osallistunut hanketyöhön niiden valmistelusta päätösvaiheeseen saakka. Tässä blogimerkinnässä luon silmäyksen keskeisimpiin rakenteisiin, joiden hyvä hallinta luo tuen hanketyön onnistumiseen. Onnistunut hanke keskittyy sisältöön ja aitoon kehittämiseen.  Ajattele hanketta projektina Tutkimus-, kehittämis- ja innovaatio (TKI) -hankkeisiin sopii hyvin projektitoiminnan yleinen kuvaus: projekti (1) on joukko resursseja ja ihmisiä, jotka on koottu tilapäisesti yhteen suorittamaan tiettyä tehtävää. Projektilla on ennalta sovittu budjetti ja aikataulu. Lisäksi projekti (2) on kertaluonteinen työponnistus ainutkertaisen tuotteen, palvelun tai lopputuloksen aikaansaamiseksi. Vastakohtana projektille, prosessimuotoista työtä toistetaan määrättömiä kertoja. Yhtenä lain määräämänä tehtävänä korkeakoulut toteuttavat tutkimus- ja kehitystoimintaa. Siksi korkeakouluissa toteutetaan paljon TKI-hankkeita. Joskus hankkeita valmistelevat henkilöt saattavat olla myös eri henkilöitä kuin varsinaiset hankkeen toteuttajat. On erittäin tärkeää, että kaikki tieto siirtyy hankkeen valmistelijoilta tekijöille heti hankkeen alussa.  Siirtymistä edesauttaa, että varsinaiset hanketoimijat, tai ainakin osa heistä, on ollut jo hakemusvaiheessa mukana. Sopimukset ja rahoituspäätös antavat selkärangan toiminnalle Hanke alkaa varsinaisesti vasta rahoituspäätöksen jälkeen. Rahoituspäätös määrittelee hankkeen sisällön, aikataulun ja talouden. Jos tarvitaan muutoksia rahoituspäätöksessä määriteltyihin asioihin (sisältö, aikataulu tai talous), niistä pitää tehdä erillinen muutosehdotus rahoittajalle.  On luonnollista, että syntyy muutoksia, koska kyse on kehittämistyöstä, jonka etenemistä ja tarpeita ei voida aina täysin ennakoida etukäteen. Projektipäällikön ensimmäisiä tehtäviä on hoitaa sopimukset kuntoon. Yleensä tehdään jo hankkeen valmisteluvaiheessa aiesopimus (3) ja heti hankkeen alettua yhteistyösopimus, jossa määritellään sopijapuolten vastuut ja velvollisuudet. Yhteistyösopimuksessa sopijapuolet sitoutuvat tekemään yhteistyötä ja vastaamaan hankkeen toteutuksesta sopimuksen ja sen liitteiden mukaisesti. Hyvä projektiryhmä saa aikaan tuloksia Kun hankkeessa on mukana paljon eri toimijoita, pitää huolehtia tiedonkulusta. Kaikkien osapuolten tulee olla tietoisia, miten hanke etenee muissa mukana olevissa organisaatioissa. Isoissa hankkeissa säännöllinen tiedotus ja yhteispalavereiden merkitys korostuvat entisestään. Monipuolinen ja osaava tekijäjoukko takaa hankkeelle laadukkaan lopputuloksen. Projektipäälliköllä on keskeinen rooli hyvän hankkeen aikaansaamisessa ja onnistumisessa. Useasta kumppanista koostuvassa hankeyhteistyössä kullakin kumppanilla on oma projektipäällikkö, joka vastaa kumppanin projektiosuuden toiminnasta. Yksi kumppaneista on aina projektin pääkoordinaattori, jonka projektipäällikkö vastaa oman osuutensa lisäksi koko konsortion yhtenäisyydestä. Projektipäällikön osaaminen (4) voidaan jakaa ydinosaamiseen (projektiosaaminen), substanssiosaamiseen ja vuorovaikutus- ja johtamistaitoihin. Ydinosaaminen sisältää talousosaamisen (kustannukset), aikataulun, laajuuden ja valitettavan usein unohdetun laadun. Ydinosaaminen antaa vahvan pohjan menestyksekkäälle projektijohtamiselle, mutta ei pelkästään takaa onnistumista. Projektipäälliköllä tulee olla myös omaa substanssiosaamista eli toimialakohtaista osaamista sekä erinomaiset vuorovaikutus- ja viestintätaidot. Milla Åman on paneutunut projektipäällikön rooliin Projektipäällikkö jyrää kaikki? -blogikirjoituksessassa (5). Viestinnällä tuloksiin Viestintä on avain siihen, että hankkeelle syntyy toimintaa ja hankkeessa kehitetyille asioille aitoa vaikuttavuutta. Viestinnän merkitystä ei voi liikaa painottaa. Hyvä ja monipuolinen hankeviestintä sekä -julkaisut lisäävät kaikkien hanketoimijoiden tunnettavuutta, parantavat mainetta, luotettavuutta, vaikuttavuutta ja brändimielikuvaa. Juurruttamalla (6) hankkeissa kehitetyt uudet asiat kääntyvät hankkeeseen osallistuneiden tahojen pysyväksi toiminnaksi. Juurruttaminen on muutosjohtamista, jonka tehokkaaseen luotsaamiseen kaivataan kaikkien hyviä ja huonoja kokemuksia, vinkkejä ja ideoita. Esimerkiksi Metropoliassa (7) on käynnissä noin 100 TKI-hanketta. Hankkeissa tehtävä viestintä perustuu yleensä julkaisu- ja viestintäsuunnitelmaan, joka määrittelee esimerkiksi hankkeissa käytettävät sosiaalisen median kanavat, hankkeen julkaisut, tapahtumat sekä muut ulostulot. Tärkeintä on aina ensin pohtia viestinnän kohderyhmä eli kenelle tieto on olennaista. Sen jälkeen, mistä kanavista hän tiedon löytää. Erilaiset työpajat ja seminaarit mahdollistavat laajemmat kohtaamiset. Esimerkiksi hankkeissa, joiden parissa olen työskennellyt, Valmentavasta valmiiksi ja Korkeasti koulutettujen maahanmuuttajien osaaminen käyttöön Suomessa, on luotu niiden kohderyhmien tarpeisiin omat, suomen- ja englanninkieliset nettisivut. Hankkeen eri ryhmien (ohjausryhmä, viestintäryhmä ja projektiryhmä) säännölliset kasvokkaiset ja digitaaliset kokoukset ja kohtaamiset ovat erinomaisia hankkeen sisäisen viestinnän toteuttamisessa. Varsinkin usean kumppanin ja monen työntekijän hankkeissa keskinäisen viestinnän toimivuus auttaa onnistumisessa. Yhteistyösopimuksessa määritellään usein ohjausryhmän tehtävät ja jäsenet. Ohjausryhmän jäsenillä on myös keskeinen tehtävä tiedottaa projektista ja sen tuloksista ja saattaa mahdolliset hyvät käytänteet laajempaan tietoisuuteen omille sidosryhmille. Arviointi on hyvän laadun tae Hanketta arvioidaan säännöllisellä palautteella, jonka perusteella voidaan tehdä korjaavia toimenpiteitä. Arvioinnilla varmistetaan projektin laadukas toteutus. Esimerkiksi Metropolia käyttää kehittämäänsä projektiarvioinnin 3x3-arviointimallia, jonka avulla arviointi on järjestelmällistä ja strukturoitua, mutta samalla hauskaa ja projektitoimijoiden työtä eri vaiheissa edesauttavaa. Raportointia tehdään tietyin väliajoin, rahoittajan ohjeiden mukaan. Väliraportointi antaa hyvän kokonaiskuvan ja kertoo mitä kaikkia eri toimenpiteitä on jo tehty hankkeen kokonaistavoitteen saavuttamiseksi. Vaikuttavuutta pitää mitata Hankkeen tulosten siirtäminen käytäntöön on erittäin tärkeää, jotta saadut tulokset jäävät elämään. Esimerkiksi Valmentavasta valmiiksi -hankkeessa on luotu maahanmuuttajien valmentavan koulutuksen verkkototeutus (8), jota voidaan hyödyntää hankkeen päättymisen jälkeen. Vaikuttavuutta pitäisi voida mitata vielä esimerkiksi vuosi hankkeen päättymisen jälkeen, mutta se jää usein tekemättä, kun mittaamiseen ei ole resursseja käytössä hankkeen jälkeen. Valmentavasta valmiiksi -hankkeen vaikuttavuutta tullaan mittaamaan hankkeen päättymisen jälkeen Metropolian SIMHE toiminnan (9) kautta. Hankkeiden lopullisena päämääränä ei ole lisätä byrokratiaa ja hallintoa vaan asian, ilmiön tai toiminnan kehittäminen. Hyvän projektin avaimet ovat tässä, niillä avautuu ovia mielenkiintoiseen hankemaailmaan, jonka päämääränä on tuottaa elämään uusia hyviä asioita! Lähteet: Hartikainen, A., Kehitysprojektin prosessien kuvaus https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/90306/Antti%20Hartikainen.pdf?sequence=1&isAllowed=y Metropolia Ammattikorkeakoulu, Insinöörityö (luettu 26.4) Projektijohtamisen viisi haastetta https://projektipomo.com/2016/03/03/projektijohtamisen-viisi-haastetta/ (luettu 26.4) Aiesopimus - sitovuudesta ja sisällöstä https://www.kauppakamarilehti.fi/index.php/neuvontapalvelut/nain-tehdaan-aiesopimus-jolla-vahvistetaan-aikomus-tehda-sopimus/ (luettu 26.4) Projektipäällikön osaaminen ja taidot https://www.pasaati.com/blog/projektip%C3%A4%C3%A4llik%C3%B6n-osaaminen-ja-taidot (luettu 26.4) Projektipäällikkö jyrää kaikki? https://blogit.metropolia.fi/tikissa/2019/02/26/projektipaallikko-jyraa-kaikki/ (luettu 26.4) Halonen, K. Juurruttamisen 4 V:stä; viesti, varioi, valtavirtaista, vakiinnuta https://www.metropolia.fi/fileadmin/user_upload/TK/Julkaisut/pdf/2017_halonen_juurruttamisen_4vta_ERILLISJULKAISU.pdf Metropolia Ammattikorkeakoulu, Erillisjulkaisu (luettu 3.5) Metropolian TKI-hankkeet https://www.metropolia.fi/tutkimus-kehittaminen-ja-innovaatiot/hankkeet/ (luettu 26.4)   Maahanmuuttajien valmentava koulutus (verkkototeutus) https://www.valmentavakoulutus.fi/ (luettu 26.4) SIMHE-Metropolia https://www.metropolia.fi/tietoa-metropoliasta/simhe/ (luettu 26.4) Kirjoittaja Outi Lemettinen työskentelee Metropolian SIMHE-palveluissa projektisuunnittelijana. Koulutukseltaan hän on kauppatieteiden maisteri. Hänen perheeseensä kuuluvat puoliso ja aikuinen lapsi. Vapaa-aikanaan Outi matkustaa, lenkkeilee ja opiskelee espanjan kieltä.  

Lue lisää

Innovaatioista yrittäjyyteen
5.2.2019
Juha Järvinen

Korkeakoululähtöiseen yrittäjyyteen liitetään monesti mielikuvia, jotka vievät ajatukset nopeisiin voittoihin, erilaisilla areenoilla pidettyihin pitchauksiin, aggressiviiseen kasvuun ja enkelisijoittajiin. Muodikkaissa mielikuvissa unohtuu, että useimmiten merkittävämmät rahoittajat kiinnostuvat vasta sitten, kun yrityksen kannattavasta toiminnasta on olemassa jotakin näyttöä vähintään parin vuoden ajalta. Väliin mahtuu paljon kovaa työtä ja todennäköisesti myös epäonnistumisia. Joulukuussa 2018 julkaistiin Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arene ry:n, Suomen yliopistojen rehtorineuvoston UNIFI ry:n sekä Suomen Yrittäjät ry:n yhteistyönä toteutetut korkeakoulujen yhteiset yrittäjyyssuositukset. Suosituksissa korostetaan yrittäjyysasennetta ja -valmiutta, korkeakoulujen tukea uuden yritystoiminnan syntymisessä mutta myös yrittäjyyden uudistumisen merkitystä. Myös esimerkiksi mahdollisuus kokeilukulttuurien kehittymiseen korkeakouluissa nostetaan tärkeäksi. Kaiken korkeakoululähtöisen yrittäjyyden ei tarvitse olla hämmentävän eksoottista pöhinää tai säkenöivällä tavalla uutta ja nopeaa. Maltillisetkin tavoitteet, kuten vakaa ja tasainen kasvu voivat olla arvokkaita. Toimiva yritys voi olla vaikkapa uudistettu palvelu, sinänsä jotakin tuiki tavallista, jossa jokin asia vain on toteutettu aiempaa tai kilpailijoita paremmin. Yrittäjämäistä asennetta taas voi hyödyntää opinnoissa, työssä ja arjessa, vaikka ei ryhtyisikään yrittäjäksi. Toimiakseen yrityksen on joka tapauksessa tehtävä kannattavaa liiketoimintaa. Sen tuotteiden on oltava kunnossa. Jos tarjolla oleva asia on asiakkaalle hankalasti hahmotettava, toiminta vaikeutuu. Ei siis kannata oikaista ja suin päin rakentaa yrittäjyyttä keskeneräisen tuotteen tai suunnitelman varaan. Toisaalta loputon hiominenkaan ei ole välttämätöntä tai aina edes tarpeen: monesti ulostulo, kokeilut, ja tuotteen testaaminen asiakasta kuunnellen auttavat jatkokehityksessä ja oikean suunnan löytämisessä. Korkeakoululähtöinen yritys voi perustua myös opintojen yhteydessä kehitettyyn asiaan. Metropolian kaikille tutkinto-opiskelijoille pakollinen innovaatioprojekti MINNO esimerkiksi tuottaa vuosittain satoja projektituloksia, joista monet voisivat olla uuden yritystoiminnan ituja. Myös korkeakoulujen TKI-hankkeissa syntyy paljon uutta, joka ei välttämättä kuulu hankkeen fokukseen mutta on hyödynnettävissä. On mahdollista, että arvokasta tulosaineistoa, jopa keksintöjä voi jäädä hyllyille pölyttymään, koska niiden kehittäjät eivät ole huomanneet tuloksen merkityksellisyyttä. Yrittäjyyden opintoihin tulisikin liittää entistä enemmän innovaatioiden tunnistamiseen liittyvää opetusta ja käyttämätön ylijäämä tuloksia saada paremmin saataville. Omistajanvaihdos voi olla hyvä vaihtoehto aloittaa yrittäjyys. Esimerkiksi hyvinvointialoilla on lähivuosina jäämässä tuhansia yrityksiä ilman jatkajaa, kun omistaja jää pois työelämästä. Jo toimiva yritys valmiine osaajineen ja asiakkaineen on vähemmän riskialtis lähtökohta, kuin aivan uuden yrityksen perustaminen. Omistajanvaihdos edellyttää molemmilta osapuolilta, luopuvalta ja jatkavalta yrittäjältä kärsivällisyyttä ja joustavuutta, jotta vaihdos sujuu mahdollisimman kitkattomasti. Tiimiytyminen kannattaa Yksin ei välttämättä kannata ryhtyä yrittäjäksi. Varsin tavallinen ajatus nimittäin on, että opintojen yhteydessä on syntynyt jokin idea tai tuote, ja sen ympärille opiskelija haluaa perustaa yhden hengen yrityksen, joka sitten valmistaisi ja markkinoisi kyseistä tuotetta. Ellei kyseessä ole pienimuotoinen ammatinharjoittaminen, vaikkapa jokin käsityö -tai taideteollisuuden toiminta tai palvelu, tällainen malli ei ole asiakkaiden silmissä uskottavaa, eikä pitkän päälle edes kannattavaa. Tuloksena on helposti yrittäjän väsähtäminen ja toiminnan hiipuminen. Kaikkien alojen erikoisosaajia kun ei ole. Monasti on kannattavampaa pyrkiä rakentamaan tiimi, jossa on mahdollisimman monipuolista osaamista.   Yrittäjyyttä suunnittelevien opiskelijoiden kannattaa hyödyntää jo opiskeluaikanaan korkeakoulussa tarjolla oleva monipuolinen tuki: oman alan yrittäjyyteen liittyvät opinnot, innovaatiopalvelut ja kiihdyttämötoiminta. Samalla voi etsiä sopivia jäseniä tiimiin, kehittää ideaansa ja hahmottaa, mitä edellytyksiä ja vahvuuksia itsellä on ryhtyä yrittäjäksi. Metropolian yrityskiihdyttämön Turbiinin 10 Week Sprint -ohjelma on yksi varteenotettava vaihtoehto yrittäjyyttä suunnitteleville. Kymmenen intensiivisen viikon aikana kenellä tahansa korkeakouluopiskelijalla on mahdollisuus työstää omaa ideaansa asiantuntijoiden kanssa työpajoissa ja kehittää ideasta liiketoimintaa. Syksyllä 2018 10 Week Sprint pilotoitiin myös hyvinvointialojen opiskelijoiden kanssa ja tulokset olivat erittäin hyviä: ”Kaikki osallistujat kokivat tärkeänä sen, että yrittäjyysosaaminen vahvistui. Opiskelijat saivat yritysideaansa tai omaa jo olemassa olevaa yritystään kehitettyä reilusti eteenpäin,” lehtori Ulla Vehkaperä Metropoliasta toteaa, ja kannustaakin eri alojen opiskelijoita osallistumaan Sprinttiin.[1] Yrityksen perustamisen tueksi on lisäksi tarjolla erinomainen kaupunkien ja kuntien palveluiden tukiverkosto, esimerkiksi Helsingissä toimii NewCo-yrityskeskus, joka  antaa koulutus- ja neuvontapalveluita yrittäjyyden eri vaiheissa. Hyvä valmistautuminen kantaa pitkälle Kaikki yritystoiminta edellyttää epävarmuuden sietämistä, kärsivällisyyttä, sitkeyttä ja johdonmukaista työskentelyä yhden päämäärän saavuttamiseksi. Oikoteitä ei ole. Korkeakoulu voi kuitenkin olla mukana, ja varmistaa, että kun vauhdinotto alkaa, on ponnahduslauta riittävän pitkä, jotta hyppy tuntemattomaan varmasti onnistuu. Ratkaisevat askeleet on jokaisen otettava kuitenkin itse. Alkavia yrityksiä ei voida hautoa loppumattomiin: hautomoista ei saa tulla hautaamoita. Hyvin tuettu yritys, jolla on toimiva idea ja määrätietoinen ja motivoitunut tiimi, uskaltaa ottaa vauhtia ja hypätä pelottomasti. [1] Lisää Sprint-kokemuksia voit lukea Anna Puustelli-Pitkäsen ja Hannes Jesarin blogista Kirjoittaja Juha Järvinen työskentelee innovaatioasiantuntijana Metropolian TKI-palveluissa. Hän on koulutukseltaan taiteen tohtori ja teollinen muotoilija. Uusien innovatiivisten ratkaisujen, oivallusten ja toimintamallien löytäminen ja edistäminen innostavat häntä. Paremman tulevaisuuden kehittämiseen tähyävän päivätyön vastapainona hän harrastaa menneisyyteen liittyviä asioita, kuten sukututkimusta, keräilyä ja vanhoja autoja.

Lue lisää

Hanketulokset kaikkien käyttöön
18.12.2018
Seliina Päällysaho & Susanna Näreaho

Oletko koskaan miettinyt, miten voisit hyödyntää ammattikorkeakouluissa toteutettujen hankkeiden tuloksia ja osaamista? Suomen 25 ammattikorkeakoulussa on vuosittain käynnissä yli 2 000 tutkimus-, kehittämis- ja innovaatio (TKI) -hanketta, jotka keskittyvät mitä moninaisempien ongelmien ratkaisemiseen ja tuottavat uranuurtavaa osaamista. Välillä tuntuu kuitenkin, että tietoa näiden hankkeiden tuottamista tuloksista on hankalaa, jopa mahdotonta, löytää. ”Ammattikorkeakoulujen avoin TKI-toiminta, oppiminen ja innovaatioekosysteemi” –hankkeen tavoitteena on helpottaa tätä ongelmaa. Hanketta koordinoi Seinäjoen ammattikorkeakoulu ja siinä on Metropolian lisäksi mukana myös yhdeksän muuta ammattikorkeakoulua sekä Aalto-yliopisto. Hankkeen tärkeimpänä tavoitteena on löytää uudenlaisia menetelmiä ja toimintatapoja, joiden avulla ammattikorkeakoulujen TKI-toiminnassa syntyneet tulokset ja uudenlainen osaaminen ovat kaikkien, myös ns. tavallisten kansalaisten saatavilla. Julkaisut ovat tärkeä tiedonvälityskanava Ammattikorkeakoulujen henkilöstö kirjoittaa joka vuosi noin 8 000 julkaisua. Niissä kerrotaan mm. hankkeiden toiminnasta ja saavutetuista tuloksista. Suurin osa julkaisuista on vapaasti luettavissa esim. ammattikorkeakoulujen omien verkkosivujen kautta. Esimerkiksi Metropolian julkaisuihin voit tutustua täällä. Osa kirjoituksesta julkaistaan tieteellisissä tai ammatillisissa lehdissä, joihin kaikilla ei ole vapaata pääsyä. Tavoitteena onkin tallentaa näistä kaikista artikkelin kopio eli niin sanottu rinnakkaistallenne kaikille avoimeen julkaisuarkistoon, kuten Theseukseen. Theseus on ammattikorkeakoulujen yhteinen palvelu, jossa voit tutustua opinnäytetöihin ja henkilöstön kirjoittamiin artikkeleihin - maksutta. Juuri kymmenen vuotta täyttänyt Theseus-palvelu on Suomen suurin avoin julkaisuarkisto, ja lähes 150 000 tallenteen kautta se tarjoaa hyvän kuvan ammattikorkeakoulujen TKI-toiminnassa saavutetuista tuloksista. Theseus-palvelun osoite on: http://www.theseus.fi/ Kuitenkin vasta n. 70% ammattikorkeakoulujen julkaisuista on vapaasti kaikkien saatavilla. Tavoitteenamme on, että vuoteen 2020 mennessä kaikki ammattikorkeakouluissa tehdyt julkaisut ovat avoimesti saatavilla, joten vielä on tarvetta uudenlaisille ratkaisuille, joita hankkeessamme kehitämme. Avoimet aineistot tarjoavat monenlaisia mahdollisuuksia Olet varmasti joskus vastannut kyselyyn tai haastatteluun? Kiinnostaisiko sinua tietää, mitä muut ovat vastanneet tai millaisiin johtopäätöksin näissä kyselytutkimuksissa on päästy ja miksi? Haluaisitko mahdollisesti käyttää kehitystyössä, opetuksessa, opiskelussa tai opinnäytetyössä laajalta vastaajajoukolta kerättyjä vastauksia tai mittausdataa, mitä sinun ei ole mahdollista kerätä itse? Erilaisia aineistoja kerätään nykyään valtavasti. Jos kerätyt aineistot avataan myös muiden käyttäjien hyödynnettäviksi, voidaan säästää paljon työtä, aikaa ja rahaa. Jos aineistot säilyvät tallessa ja käyttökelpoisina tulevaisuutta varten, on mahdollista myös palata menneisyyteen ja verrata nykyhetkenä saatuja vastauksia aikaisemmin kerättyihin vastauksiin. On siis erityisen arvokasta, että kaikki TKI-toiminnassa tuotettu tieto jää hyödynnettäväksi myös yksittäisen hankkeen loppumisen jälkeen. Kaikkia aineistoja ei ole mahdollista avata julkiseen tarkasteluun. Esimerkiksi aineistot, jotka sisältävät henkilötietoja, luottamuksellista tai muuta arkaluonteista tietoa tai vaikkapa liikesalaisuuksia, pidetään suljettuna. Joskus aineisto on mahdollista avata anonymisoituna. Tämä tarkoittaa sitä, että aineistosta poistetaan kaikki henkilötiedot ja muut tunnistetiedot. Anonymisoinnin jälkeen edes kyselyyn tai haastatteluun osallistunut ei pysty enää tunnistamaan itseään muiden vastaajien joukosta. Kun aineisto luovutetaan arkistoitavaksi ja jatkokäytettäväksi, sille sovitaan käyttöehdot. Ne voivat koskea esim. sitä, mihin käyttötarkoituksiin aineistoa saa käyttää tai miten siihen tulee viitata. Tutkimukseen, opetukseen ja opiskeluun käytettäviä sähköisiä aineistoja välittää mm. Tietoarkisto (https://www.fsd.uta.fi/fi/) Ammattikorkeakoulujen vuosittaisesta yli kahdesta tuhannesta TKI-hankkeesta on tähän mennessä avattu vain vajaat 600 aineistoa. Siksi kehitämme hankkeessamme toimintamalleja, millä jatkokäyttöön soveltuvat aineistot tunnistetaan, anonymisoidaan ja avataan muiden käyttöön. Esimerkiksi osaan Seinäjoen ammattikorkeakoulun projekteissa kerätyistä aineistoista voit tutustua Aineistot-tietokannassa (www.seamk.fi/aineistot). Tutkitaan, kehitetään ja innovoidaan yhdessä Ammattikorkeakoulujen TKI-toiminnassa on mukana henkilökunnan ja opiskelijoiden lisäksi vuosittain n. 13 000 yhteistyökumppania (yrityksiä, yhdistyksiä, koulutusorganisaatioita, kaupunkeja ja kuntia sekä viranomaisia). Tyypillisiä yhteistyömuotoja ovat laajoihin haasteisiin pureutuvat, pääosin julkisella rahoituksella toteutettavat soveltavan tutkimuksen hankkeet, yhteistyökumppanin tietyn yksittäisen ongelman ratkaisuun tähtäävät kehityshankkeet ja villimmät ja vapaammat innovaatioprojektit. Tuottavatko nämä perinteiset yhteistyömallit parhaan mahdollisen tuloksen kaikkien osapuolten kannalta? Päästäänkö niillä tiedon vapaaseen liikkumiseen ja osaamisen lisääntymiseen parhaalla mahdollisella tavalla? Parhaillaan käynnissä olevassa hankkeessa kehitetään uusia kumppanuusmalleja ja testataan tapoja, miten ideat etenevät TKI-toiminnaksi ja tiedon hyödyntäjät saadaan mukaan hankkeisiin jo niiden suunnitteluvaiheessa. Onkin tärkeää huomata, että tiedon vapaa liikkuvuus ei ole pelkästään tulosten avaamista, vaan etenkin yhdessä tekemistä! - Ammattikorkeakoulujen avoin TKI-toiminta, oppiminen ja innovaatioekosysteemi –hanke on opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittama korkeakoulutuksen kärkihanke. Hanke toteutetaan 1.1.2018-31.12.2020 välisenä aikana. Hankkeeseen voit tutustua tarkemmin sen omilta sivuilta. Kirjoittajat: Seliina Päällysaho (FT, KTM) työskentelee Seinäjoen ammattikorkeakoulussa tutkimuspäällikkönä ja toimii Ammattikorkeakoulujen avoin TKI-toiminta, oppiminen ja innovaatioekosysteemi -hankkeen projektipäällikkönä. Susanna Näreaho (FT) on ympäristöalan tutkija, joka työskentelee nykyään Metropolian TKI-palveluissa keskittyen TKI-toiminnan laatuun, etiikkaan ja avoimuuteen liittyviin kysymyksiin  

Lue lisää

Metropolian TKI-toiminnan arviointi
11.9.2018
Susanna Näreaho, Jatta Jussila-Suokas, Jari Konttinen, Kyösti Väkeväinen ja Saara Gröhn

Metropolian tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminta (myöhemmin TKI-toiminta) arvioitiin keväällä 2018. Ulkopuolisin silmin nähtynä suunta on nyt oikea, kun pirstaleista ja hajanaista toimintaa on koottu sekä teemoittain yhteen mm. Innovaatiokeskittymiin että organisaatiorakenteeseen helpommin johdettavaksi kokonaisuudeksi. Parannettavaa löytyi mm. metropolialaisten osaamisen järjestelmällisessä tunnistamisessa, hyödyntämisessä ja kehittämisessä sekä kumppanuuksien hoitamisessa. Miksi? Arviointi on osa TKI-toiminnan laadunhallintaa. Arvioinnin tavoitteena oli saada tilannekuva TKI-toiminnan laadusta, tuloksellisuudesta ja vaikuttavuudesta sekä löytää toimintatapojen vahvuudet ja heikkoudet, joiden perusteella toimintaa voidaan kehittää ja tarvittaessa suunnata uudelleen. Kuka? Kolmen ammattikorkeakoulun (Laurean, Haaga-Helian ja Metropolian) yhteistyön hengessä arviointiryhmään osallistuivat Laurean vararehtori (TKI) Kyösti Väkeväinen ja Haaga-Helian innovaatiojohtaja Jatta Jussila-Suokas. Korkeakoulumaailman ulkopuolista näkemystä toi Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n elinkeinopoliittinen asiantuntija Jari Konttinen. Metropoliasta arvioinnin yhteyshenkilönä toimi erityisasiantuntija Susanna Näreaho ja arviointiryhmän avustajana oli Laurean suunnittelija Saara Gröhn. Ulkoisen arviointiryhmän tukena toimi joukko Metropolian asiantuntijoita, jotka suunnittelivat arviointia, tuottivat ryhmän tarvitsemaa tietoa ja osallistuvat myös tulosten toimeenpanoon. Miten arviointi tehtiin? Arviointiryhmä tarkasteli toimintaa yhdeksästä näkökulmasta soveltaen EFQM-mallia, joka on laajasti käytetty organisaatioiden toiminnan arvioinnin ja kehittämisen työkalu. Nämä yhdeksän näkökulmaa olivat: strategia kumppanuudet vuosisuunnittelu, tavoitteiden asettaminen ja resursointi organisoituminen, roolit, vastuut TKI-prosessi ja sen johtaminen mittarit ja raportointi viestintä, tulosten hyödyntäminen, kytkentä opetukseen ja osaamisen kasvu laatu: avoimuus, hyödynnettävyys, eettisyys ja tietosuoja TKI-toiminnan kehittäminen Kuhunkin yhdeksään näkökulmaan arviointiryhmä esitti nipun kysymyksiä, joihin haettiin vastauksia tilastoista, raporteista, Metropolian intranetin materiaaleista, keskusteluista ja haastatteluista. Näiden lisäksi tehtiin kysely osalle Metropolian henkilökuntaa sekä kaikille tunnistetuille TKI-toiminnan yhteistyökumppaneille. TKI-toiminnan tilanne ja kehitysehdotukset Metropolian TKI-toiminnan kehityssuunta on pääosin hyvä. Kaikista arvioiduista osa-alueista löytyi hyviä malleja tai toimintatapoja, jotka kannattaa säilyttää tai joita kannattaa jopa vahvistaa. Myös kehitettävää löytyi, sekä helposti toteutettavia pieniä asioita, että suurempia periaatteellisia tai toimintakulttuurin muutokseen liittyviä. Innovaatiokeskittymät, joihin on koottu tietyn ilmiön tai yhteiskunnallisen haasteen ympärille eri alojen erilaisia toimijoita, tunnistettiin hyväksi malliksi vähentämään toiminnan pirstaleisuutta ja hajanaisuutta. Toisaalta, Innovaatiokeskittymiin liittyvien yhteistyökumppanuuksien hallintaa tulisi parantaa. TKI-toiminnan kokonaisuuteen tuo ryhtiä ja hallittavuutta vuosittainen kehityssuunnitelma, jonka toteutumisesta vastaa Metropolian johtoryhmän jäsen. Mutta miten varmistetaan, että opetuksen, TKI-toiminnan ja liiketoiminnan koko Metropolian tulostavoitteet välittyvät myös jokaisen työntekijän henkilökohtaisiin tavoitteisiin ja miten niissä onnistumista mitataan? Henkilöstön osaamisen tunnistamisessa esimiehillä ja kehityskeskusteluilla on merkittävä rooli. Metropolian koko henkilöstön kaiken osaamisen järjestelmällinen tunnistaminen, hyödyntäminen ja kehittäminen tulisi näkyä strategisesti nykyistä merkittävämpänä kokonaisuutena, josta vastaisi johtoryhmään kuuluva henkilöstön kehittämisjohtaja. Toimintakulttuurin muutos entistä avoimemmaksi on tunnistettu ja se näkyy mm. Metropolian yhteisissä TKI-toiminnan ohjeissa. Erityisesti TKI-ympäristöjen ja infrastruktuurien (eli erilaisten laitteiden, laboratorioiden, testiympäristöjen, osaamisverkostojen ja virtuaalisten kokonaisuuksien) johtamista tulisi kuitenkin vahvistaa huomioiden yhteiskäytön ja avoimuuden tavoitteet. TKI-toiminnan prosessi on tunnistettu ja kuvattu ja sen omistaa TKI-johtaja. Toimintatapaa tulisi vahvistaa selkeillä päätöksentekovaiheilla (kuka päättää esim. projektin toteuttamisesta ja millä kriteereillä) ja niin, että prosessi kattaa kaikki Metropolian TKI-hankkeet. Toiminnasta raportoidaan erityisesti laadullisilla kuvauksilla (mm. tarinalliset TKI-uutiskirjeet), mutta päätöksentekovaiheilla vahvistettuun TKI-prosessiin tulisi kytkeä yksinkertainen numeerinen mittaristo ja raportointi. Tämä helpottaisi myös kokonaisvaltaista TKI-toiminnan johtamista ja kehittämistä. Kirjoittajat Jatta Jussila-Suokas, CLIC Innovation Oy Jari Konttinen, Palvelualojen työnantajat PALTA ry Kyösti Väkeväinen, Laurea-ammattikorkeakoulu Saara Gröhn, Laurea-ammattikorkeakoulu Susanna Näreaho, Metropolia Ammattikorkeakoulu  

Lue lisää

Tiedettä kansankielelle – miten muutos mahdollistuu?
6.2.2018
Elina Ala-Nikkola

Suomalaiset luottavat siihen, mitä kerrotaan: neljä viidesosaa kansasta on sitä mieltä, että sanomalehdet ovat luotettavia. Mutta mistä tieto syntyy, miten se valuu kansalle ja merkitseekö tieto mitään? Näin jouluposti muutti Suomea Kerron tarinan tiedon merkityksestä. Luin hiljattain Katariina Vuoren teoksen Joulumerkkikodin lapset (Vuori, 2016). 1930-1970 -luvuilla Suomessa rahoitettiin postimerkkien myynnillä joulumerkkikoteja. Niihin siirrettiin vuosien aikana yli 5000 vastasyntynyttä turvaan mahdolliselta tuberkuloositartunnalta. Vielä 1900-luvulla tuberkuloosi oli maassamme vakava ongelma perheissä ja yhteiskunnallisesti. Vuoren teoksessa on koskettavasti pohdittu toisaalta joulumerkkikotien hyvää hoitoa ja toisaalta sitä miten pitkä varhaislapsuuden ero on vaikuttanut lapsiin ja perheisiin. Mutta samalla teos piirtää joulumerkkikotien tarinan kautta myös kokonaiskuvaa siitä, miten uusi tieto syntyy, leviää ja muuttaa yhteiskuntaa. Miten tämä tapahtui? Joulumerkkikotien toimintavuosina tuberkuloosia tutkittiin ahkerasti. Kehitettiin lääkitys, rokote ja löydettiin ymmärrys tartuntatavoista. Itse tutkimuksen ohella olennainen asia oli, että tätä tutkimustietoa levitettiin kansalle sanomalehdissä, jakamalla ohjekirjoja sekä terveydenhoitohenkilökunnan avulla. (Vuori, 2016). Toisin sanoen: tieto kansankielistettiin eli popularisoitiin. Jos saatu tieto olisi jäänyt vain tutkijoiden tiedoksi, ei Suomen tuberkuloositilanteessa olisi tapahtunut muutosta. Lopulta tuberkuloosin vähenemiseen vaikuttivat niin tutkijat, terveydenhoitohenkilöstö kuin kuka tahansa tavallinen kansalainenkin. Joulupostimerkit olivat yksi osa popularisointia. Niissä tiivistyi nerokkaasti kolme asiaa: tutkimustiedon levittäminen, konkreettinen toimenpide ongelman selättämiseksi sekä mahdollisuus hyväntekeväisyyteen. Tämän päivän joulumerkkitarinoita Oheiseen kuvioon olen kuvannut uuden tiedon syntyä ja sen liikettä kohti erilaisia vastaanottajia: alan ammattilaisia, muita tutkijoita ja tavallisia kansalaisia. Tiedon liikkeen lopputuloksena voi syntyä yhteiskunnallista tai yksilöllistä muutosta, kuten tässä tarinassa. On muun muassa tutkittu, että kun 5 % joukosta omaksuu uuden asian, koko lauma muuttaa suuntaa (Hiltunen, 2012). Kertomani tarina ei ole ainoa laatuaan. Tämän päivän isoja joulumerkkitarinoita voisivat olla esimerkiksi ilmastonmuutos ja työelämän murrokseen liittyvät vaikutukset ihmisiin ja yhteiskuntaan. Ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen tekemässä tutkimus- ja kehitystoiminnassa saadaan jatkuvasti uutta tietoa mitä moninaisimmista aiheista. Esimerkiksi Metropolia Ammattikorkeakoulussa tällä hetkellä kehitellään ja tutkitaan eri ilmiöitä noin 80 hankkeessa: koskettaako sinua esimerkiksi kestävät liikenneratkaisut, eri ikäisten hyvinvointia tukevat palvelut  sekä terveydenhoidon ja teknologian kehitys? Meillä ammattikorkeakoulun työntekijöillä onkin velvollisuus huolehtia siitä, että saatu tieto ei jää vain oman talomme seinien sisään. Myös opetus- ja kulttuuriministeriö kannustaa ja ohjaa korkeakouluja julkaisemaan tietoaan monipuolisesti erilaisille kohderyhmille. Kuvio: Ala-Nikkola, Elina, 2018 Keskustelevaa kehittämistä ja muutosta Meillä korkeakoulussa on myös velvollisuus jakaa oikeaa tietoa. Oikea ei kuitenkaan saa tarkoittaa, että julkaisimme vain valmista täysin loppuun pureskeltua tietoa. Teoksessa Julkaise tai tuhoudu! (Karvonen, Kortelainen & Saarti 2014, 160-169) kerrotaan 70-luvulla vielä ajatellun tieteen popularisoinnilla sitä, että tutkija tutkii kaiken valmiiksi ja vasta sitten levittää sen kansalle. Nykyisin tieteen oletetaan olevan tiiviisti vuorovaikutuksessa muun yhteiskunnan kanssa, kuten oheisessa kuviossakin kuvaan. Olipa vastaanottaja sitten tutkija- ja kehittäjäkollega, alan ammattilainen, opiskelija tai suuri yleisö, ei hän saa olla passiivinen hahmo, jolle valmista tietoa kaadetaan. Tieto tulee julkaista ja altistaa siten keskustelulle eli dialogille, avoimuudelle (Karvonen, Kortelainen & Saarti 2014, 160-169). Tämän päivän tietovirta sijoittuu blogeihin, lehtiin, kirjoihin, verkkolehtiin, sosiaaliseen mediaan ja tapahtumiin. Se tulostuu ulos teksteinä, ääninä ja kuvina. Mahdollisuudet dialogille ovat siis valtavat. Sosiaalisessa mediassa sekunneissa leviävä tieto voi myös johtaa väärien asioiden kulkeutumiseen faktoiksi. Tosin alussa mainitsemassani median luotettavuustutkimuksessa suomalaiset eivät pitäneet sosiaalista mediaa kovin luotettavana - hyvä niin. Korkeakouluna kannamme vastuun siitä, että osallistumme tiedonvirtaan kuunnellen, oppien ja oikeaa tietoa tuoden. Siksi onkin tärkeää, että ammattikorkeakouluna julkaisemme tietoa myös ketteristä kokeiluista ja puolivalmiista kehitystyöstä. Silloin osallistamme kansalaisia ja ammattilaisia jo kehittämistyön aikana keskusteluun ja kehittämistyöstä tulee rikkaampaa. Onko  lopulta  mikään tieto koskaan valmis? Tällä blogipostauksella minäkin kansankielistän eli  popularisoin tietoa. Tietoisesti jätin myös monta asiaa sanomatta, asetin ajatukseni dialogille avoimeksi, ole hyvä!   Lähteitä ja innostavaa  luettavaa: Metropolian julkaisut: www.metropolia.fi/julkaisut Hyviä askelmerkkejä tiedon jakamiseen ja kehitetyn toiminnan juurruttamiseen antaa Metropolian hiljattain julkaisema Juurruttamisen 4 V:tä – viesti, varioi, valtavirtaista, vakiinnuta (Halonen, Katri 2017, Metropolia Ammattikorkeakoulu). Hiltunen, Elina. 2012. Matkaopas tulevaisuuteen. Talentum. Karvonen, Erkki, Kortelainen, Terttu & Saarti Jarmo. 2014. Julkaise tai  tuhoudu! Vastapaino. Vuori, Katariina. 2016. Joulumerkkikodin lapset. Like. Opetus- ja kulttuuriministeriö. Korkeakoulutuksen ja tutkimuksen tilastot. Julkaisut korkeakoulutuksen määrän ja laadun mittareina. Haettu 22.1.2018. http://minedu.fi/korkeakoulu-ja-tutkimustilastot Sanomalehtien liitto. 2017. Sanomalehdillä selkeä ykkösasema luotettavuudessa -tutkimus Postauksen artikkelikuva (tietokone ja kirjat): Pixabay, Geralt (CC0)

Lue lisää

Päätöspyörteissä
28.6.2017

  Kaksivuotinen CoINNO-hanke on päättymässä, ja on aika katsahtaa, millaisia asioita onkaan tapahtunut vaiherikkaalla matkalla. Hankkeen tavoitteena oli saada yhteistyön voimalla virtaa vapaa-aikasektorin pk-yrityksille niiden kasvu-uralle siirtymisessä, erityisesti Arabian ja Pasilan alueilla. Hankkeessa yhteiskehittelijöinä olivat yrittäjät, opiskelijat ja ammattikorkeakoulujen asiantuntijat. Paljon saatiinkin aikaan - tässä kirjoituksessa joitakin nostoja pyörteiden keskeltä. Hankkeessa kaksi ammattikorkeakoulua, Metropolia ja Haaga-Helia, tekivät tiivistä yhteistyötä. Erityinen tavoite oli synnyttää innovaatioita opiskelijoiden ja yritysten yhteiskehittelyllä innovaatioprojektein. Niiden toteuttamisessa oli haasteita erilaisten aikataulujen ja henkilövaihdosten vuoksi. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin: yhteistyö saatiin sujumaan ja sen myötä tehdyt projektit rikastuivat merkittävästi. Projekteissa syntyi uusia ratkaisuja, joista monet otettiin yrityksissä ja yhteisöissä myös käyttöön. Esimerkiksi Arabian alueella taitelijoista muodostui yhteisö ArT, ja he synnyttivät yhteiskehittelyn lopputuloksena taidelainaamon, ArT lainaamon. Yrittäjille kasvuvoimaa Yrittäjät olivat hankkeessa keskipisteenä alusta loppuun. Heitä kohdattiin kasvotusten ja yhdessä pohdittiin muun muassa yrittäjien arkea ja yrittäjille suunnattua palvelutarjontaa ja neuvontaa. Metropoliassa projektipäällikkö Salla Mikkonen toteutti keväällä 2017 innovatiivisen podcast-kurssin, jossa tekijöinä olivat kahden korkeakoulun opiskelijat. Teema oli luonnollisestikin yrittäjyys, ja podcastien tekemisen aikana yrittäjät sparrasivat opiskelijoita. Innovatiivista talousajattelua saralla syntyi myös hankkeen propellipään, yliopettaja Katri Halosen hatussa. Hän selvitti paikallisvaluutan mahdollisuuksia nimenomaan vapaa-aikasektorin yrittäjiin sovellettuna. CoINNOn tulokset - yhteistyö jatkuu Päätöspyörteessä ollaan juuri nyt. Hankkeen ansiokkaat tulokset, julkaisut ja raikkaat tuotokset ovat koottuina kaikki yhdelle sivulle metropolia.fi/coinno. Esimerkiksi hankkeen artikkelijulkaisua lukemalla voit tutustua syvemmin hankkeen tuloksiin.  Arkiseen hankkeen toimintaan voit uppoutua CoINNOn uutisblogissa. Hankkeessa toimineiden puolesta kiitän kaikkia yhteistyökumppaneita ja hankkeeseen osallistuneita yhteistyön pyörteistä. Yhteiskehittelyssä on kaiken alku ja juuri, tästä on hyvä jatkaa eteenpäin!     CoINNO - Palvelukehittämisellä sykettä vapaa-aikasektorille on kaksivuotinen Uudenmaan liiton EAKR-hanke. Hanke on päättymässä kesän 2017 aikana. Hankkeen julkaisuja ja pääomaa esitellään koontisivulla: metropolia.fi/coinno. Tekstin kirjoittaja on ollut hankkeessa tiedottaja-tuottajana.

Lue lisää

Hankkeen päättyessä
7.9.2016
Katri Myllylä

Kirjoitin kevään vaihtuessa kesäksi kansainvälisestä Erasmus+-rahoitteisesta Creative Classroom -hankkeesta, jossa olemme olleet Patrick Ausderaun kanssa Metropolian edustajina lähes kahden vuoden ajan. Hanke päättyi virallisesti viikko sitten ja hankkeen tuloksista tiedottaminen on taas ajankohtaista.   Hankkeen loppumetrien ajoitus on ollut etenkin näin suomalaisen lukuvuosirytmin näkökulmasta haasteellinen kun loppukevät ja alkusyksy ovat ammattikorkeakouluopettajille varsin hektistä aikaa suoritusarviointien, valmistumisten, pääsykokeiden, uusien opiskelijoiden aloitusten ja opintojaksojen käynnistymisten myötä. Ja hankkeissa usein juuri loppumetrit ovat niitä kiireisiä kohtia. Kansainvälisissä hankkeissa partnereille voi tulla yllätyksenä lomiemme pituus, vaikka asian ajoissa toisi esille. Toki pidemmästä lomasta pystyi nipistämään aikaa myös hankehommille, vaikkei se toivottavaa olisikaan.   Creative Classroom -hankkeen puitteissa järjestettiin virolaisille opettajille neljä työpajaa, joista ensimmäisestä ja kolmannesta bloggailin kesäkuussa.  Työpajoihin osallistuneet puolestaan jalkauttivat käsiteltyjä aiheita omissa oppilaitoksissaan sekä erilaisissa tapahtumissa. Hankkeeseen liittyen kukin osallistujataho on järjestänyt tapahtumia omissa maissaan ja näin edelleen tuonut hanketta sekä sen tuloksia laajemmalti tietoon. Täällä Suomessa päädyimme järjestämään tapahtuman Median osaamisalueen henkilökunnalle, osin johtuen todella tiukoista aikatauluista, mutta erityisesti koska hankkeeseen liittyvien tapahtumien kohderyhmiin oli määritelty myös korkeakoulujen henkilökunta. Ensimmäisellä työviikolla eli 19.8. järjestettyyn tapahtumaan osallistuikin yli 40 metropolialaista.   Tiedottaminen hankkeesta kunkin partneritahon omassa maassa kuuluu suunniteltuihin toimenpiteisiin. Tikissä bloggailujen lisäksi keväällä/ kesällä tiedottelin hankkeesta erilaisissa some-kanavissa ja Taajuudessa julkaistun artikkelin sekä Mediakasvatusseuran verkkosivujen uutistiedotteen ja -kirjeen avulla. Tiedottamistoiminta jatkuu toki varsinaisen hankkeen päättymisen jälkeen, jotta hankkeesta voisi olla hyötyä ja vaikuttavuutta muillekin kuin hankkeessa mukana olleille.   Hankkeesta ei tehty perinteistä julkaisua vaan hankkeen luonteeseen sopien aiheisiin ja sisältöihin liittyen on julkaistu digitaalinen kokoelma, jonka kautta voi tutustua toiminnan pedagogisiin lähtökohtiin, työpajoihin osallistuneiden opettajien laatimiin opetusskenaarioihin sekä LePlanner-ympäristöön. Kokoelma on saatavilla sekä englanniksi että viroksi.   Kokoelman on tarkoitettu opettajille eri puolilla Eurooppaa tukemaan innovaatiivisten opetusmetodien ja opetusskenaarioiden luomista. LePlanner -ympäristö on muidenkin opettajien vapaasti hyödynnettävissä omien opetusskenaarioiden luomiseen (kokoelmasivustolta löytyy ohjevideo alkuun pääsemiseksi). LePlanneria voi kokeilla ja käyttää oman opetuksen rytmityksen suunnitteluun, määritellen esimerkiksi kontaktiopetuksen ja kontaktiopetusten välissä tapahtuvat toiminnat, ICT:n käyttö opettajan ja opiskelijan osalta linkityksineen digitaalisiin materiaaleihin, oppimistavoitteet ja osioiden kestot. Suunnitelma näyttäytyy aikajanamuodossa, jota voi hyödyntää myös opiskelijoiden suuntaan kokonaisuuden hahmottamisen tukena. Ympäristö nojaa myös ajatukseen ideoiden ja hyvien käytäntöjen kommentoinnista sekä jakamisesta.   LePlannerissa on mahdollista antaa suunnitelmista palautetta. Niin opetuksessa kuin hanketoiminnassakin toiminnan kehittämisen edellytyksenä on mahdollisuus saada ja antaa palautetta. Toimintaympäristöjen muuttuessa myös opettajuuteen kohdistuu erilaisia muutospaineita. Moni tänäkin syksynä opintonsa aloittaneista voi tulla työskentelemään ammateissa, joita ei vielä ole olemassa. Työskentely globaaleissa ja digitalisoituneissa ympäristöissä vaatii esimerkiksi teknisen osaamisen lisäksi myös yhteistyötaitoja, joustavuutta, organisointitaitoja, itseohjautuvuutta ja kriittistä ajattelua. Samanlaiset taidot ovat tarpeen ja karttuvat myös hanketyöskentelyyn osallistuessa ja ovat hyödyksi oman ammattitaidon kehittämisessä.   Mukavaa syksyä ja alkanutta uutta lukuvuotta!

Lue lisää

Havaitsin tänään hyttysen
1.7.2016
Elina Ala-Nikkola

Kesä on havaitsemisen aikaa. Tänään kuljeskelin (lue: siis todellakin kuljeskelin, en juossut kieli vyön alla, kuten tavallisesti arjessa usein teemme) ja katselin ihmisiä. Mietin minkälainen asunto vastaantulijalla on tai onko asuntoa lainkaan. Mietin millainen puoliso toisella on tai onko hän yksineläjä ja millainen ammatti kolmannella tai onko työtä. Mistä neljäs pitää, mikä tuottaa viidennelle hyvää mieltä ja mistä kuudes voimautuu. Mitä seitsemäs suree, mikä salaisuus on kahdeksannella. Miksi tuo yhdeksäs on juuri tässä ja nyt? Mistä tulossa ja mihin matkalla? Aktiivinen havainnointi on paitsi kiinnostava tapa viettää aikaa, myös tapa kehittää ja innostua kehittämään. Havaitseminen on yksi keskeisimpiä avaimia toimivaan TKI-toimintaan. Tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan sydämessä on se, että maailmassa on joku asia, joka vaatii lisätutkimista, kehittämistä, parantamista tai hyvien käytäntöjen saattamista laajempaan käyttöön. Ilman havaitsemista ja havainnon analyysiä eli ymmärtämistä, ei parannettavaa asiaa voida kehittää tai hyviä asioita jakaa isomman joukon hyödyksi. Hankkeita suunnataan havaintojen ja niiden ymmärryksen suunnassa: yhdistetään pieniä  ja suuria havaintoja olemassa olevaan tietoon ja siihen mistä yhteiskunnassa nyt puhutaan ja mitä tulevaisuudesta ennakoidaan. Ja sitten TKI-toiminnan avulla tehdään asioita paremmiksi. Siten havaitseminen on ensimmäinen askel TKI-toiminnan syntyyn. Havaitseminen ei ole aina helppoa ja sen tiellä voi olla monia esteitä. Futurologi Elina Hiltunen on esittänyt kiinnostavan koonnin havaitsemisen esteistä. Ensinnäkin yhteiskunnan suuressa tietotulvassa asioita menee ohi, kaikkea ei pysty havaitsemaan. Toiseksi ryhmäsokeus on hyvin tyypillinen havaitsemisen este: metsää ei nähdä puilta, koska kaikki muutkin katsovat vain puita. Kolmanneksi usein huomiomme suuntautuu valikoivasti vain osaan asioista ympärillämme - paljon mielenkiintoisia asioita jää katveeseen. Jotkut muutokset taas ovat meille ideologisesti vaikeita myöntää, emmekä siksi havaitse niiden olemassa oloa ja toiset asiat ja muutokset taas ovat niin hitaita, ettemme havaitse niitä. Joskus on vain niin kiire, ettemme ehdi havaita, vaan suoritamme elämää. Pitäisi pystyä havaitsemaan pienesti ja isosti. Ja myös kauaskantoisesti. Valaisen asiaa muutamalla esimerkillä. Pieni havainto on esimerkiksi se, miten kauppojen hedelmäpussit saisi aukeamaan helpommin. Tuskailin tämän asian kanssa lähes joka kerta asioidessani kaupassa. Havainto on arkinen ja pieni, mutta siitä voi lähteä liikkeelle jopa isompikin innovaatio siihen, miten pussit saisi paremmin auki tai miten voisimme käyttää enemmän kestopusseja tai jopa pärjätä kokonaan ilman pusseja. Itse olen siirtynyt kestopusseihin, vaikka sainkin myös muita hyviä vinkkejä asian ratkomiseen. Isosti havainnoinnista kerron esimerkkinä juuri lukemani Emmi Itärannan upean Teemestarin kirjan, joka lumoaa kauneudellaan ja viisaudellaan. Kirjan tarinassa maapallolta on katoamassa makea vesi, joka on salakavalasti vuosien saatossa kadonnut ihmisten toiminnan tuloksena (mm. juuri niiden muovisten hedelmäpussien). Muutos on ollut niin hidas, ettei ihmiskunta ole osannut siihen riittävästi reagoida, vaan muiden muutosten ja innovaatioiden sokeusvoima on ajanut veden tärkeyden ohi. Asia on suuri, mutta ratkaisut kirjan todellisuuden estämiseksi voisivat olla hyvinkin arkisia, jos jokainen sitoutuisi niiden toteuttamiseen. Kirjailija on tehnyt havainnon ja jakaa sen sanomaa nerokkaasti taiteen kautta eteenpäin - vaikuttaa asioihin. Havainto on olemassa olevan todellisuuden, mutta myös sen muuttumisen ymmärtämistä. TKI-toiminta on tämän ymmärtämisen kautta tapahtuvaa kehittämistä ja vaikuttamista. Asiat muuttuvat koko ajan ympärillämme. Muuttumattomuuden sokeus on vaarallista yhteisöille ja yhteiskunnalle, sillä silloin muutoksiin ei osata reagoida ja ne saattavat vaikeuttaa elämäämme tai jättää syntymättä jonkun innovaation, jolla olisi keskeinen merkitys kaikkien hyvinvoinnille. Siksi on tärkeää antaa TKI:n virrata. Niin. Havaitsin tänään monia arkisia asioita.  Nytkin istun kahvilassa kuuntelemassa mitä ympärillä olevat ihmiset puhuvat, miten he nauravat, mikä heitä kiinnostaa. Katselen, kuuntelen ja ihmettelen. Olen kuin lapsi, sillä lapset ovat havaintojeni mukaan maailman taitavimpia havaitsijoita. Heiltä meillä aikuisilla olisi paljon  opittavaa. Luen lehteä ja somea, joista havaitsen mistä nyt puhutaan. Tärkeintä on kuitenkin se, mitä kytee sanojen takana - ennakointi ja hiljaiset signaalit tulevaisuudesta. Kesäloma on innostavaa aikaa hanketoimijalle. Silloin on aikaa havaita, ajatella - innostua ja innovoida. Lomassa ja sen suomassa ajassa on siemen uuden TKI-toiminnan mahdollistamiseen. Tärkeintä ei ole havaita vain se, mikä näkyy, vaan myös se, mikä ei ole ilmiselvää. Havainnointia pitää tehdä arjessa ja lomalla, mutta lomalla siihen on erityisen hyvä mahdollisuus. Kannustan jokaista riippukeinuun innovoimaan!  Mitä kertoo nenänpäälle lennähtänyt hyttynen? PS. Havaitsemisesta ja eri ilmiöistä sinkoavista heikoista signaaleista suosittelen kesälukemisena Elina Hiltusen Matkaopas tulevaisuuteen.

Lue lisää
Uudemmat postaukset Vanhemmat postaukset