Tikissä

Tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan sydämessä

Avainsana: teknologia

Tiedolla johtamisen ja teknologisten megatrendien mahdollisuudet, haasteet sekä vaikuttavuus Suomen vihreässä siirtymässä
http://Koodikielen%20nollia%20ja%20ykkösiä%20riveissä%20sinimustalla%20pohjalla.
10.10.2023
Elja-Ilari Suhonen

Vihreän siirtymän tukeminen teknologian avulla on entistä tärkeämpää, kun kasvavat ilmastonmuutoksen ja taloudellisen epävarmuuden haasteet vaativat kestävämpiä, muutoksiin mukautuvia ja resurssitehokkaampia ratkaisuja. Ammattikorkeakoulujen tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan (TKI) rooli on murroksessa siirryttäessä osaamisen kehittämisen lisäksi aktiiviseen osallistumiseen uusien teknologioiden kehittämisessä ja soveltamisessa. Globaalit kriisit, kuten COVID-19-pandemia ja Ukrainan sota, ovat tuoneet monimutkaisia haasteita ja samalla uusia mahdollisuuksia organisaatioille. Teknologiset megatrendit luovat uusia liiketoiminta- ja kehitysmahdollisuuksia kaikille sektoreille. Kriisit ovat vaikuttaneet kestävyyteen monin tavoin. Vaikka ne ovat vauhdittaneet uusiutuvien energialähteiden käyttöä, niin sosiaalinen kestävyys ja kiertotalous ovat jääneet taka-alalle. Vihreällä siirtymällä on Suomessa merkittävä teknologiakehitys- ja investointipotentiaali Suomi on sitoutunut Green Deal -sopimukseen päästö- ja ympäristötavoitteiden saavuttamiseksi vuoteen 2035 mennessä. Uusi EU:n CSRD-vastuullisuusraportointistandardi vaatii isoilta yrityksiltä säännöllistä raportointia liiketoiminnan riskeistä ja vaikuttavuudesta yhteiskuntaan sekä ympäristöön. Yritysten tulisi nähdä nämä kansainväliset sitoumukset ja lainsäädännölliset uudistukset mahdollisuutena luoda uusia liiketoimintamalleja, kumppanuuksia sekä teknologisia innovaatioita. Erityisesti pienillä ja keskisuurilla (pk-) yrityksillä on haasteita sijoittaa vihreisiin teknologioihin, eikä heiltä usein löydy riskinottokykyä odottaa pitkän aikavälin tuottoja ja hyötyjä (1). Vihreän siirtymän rahoituksen työryhmän loppuraportin mukaan  uusien teknologiaratkaisujen kehittämisellä on keskeinen rooli kohti kestävämpiä toimintamalleja. Suomeen tarvitaan vähintään 100 miljardia euroa lisäinvestointeja vuosina 2020-2050 vihreän siirtymän edistämiseksi. Tämä tarjoaa yrityksille uusia liiketoimintamahdollisuuksia, joille tulee olemaan kysyntää kotimaassa ja globaalisti (2). Boston Consulting Groupin tuoreeseen “Finland’s Moonshots for Green Growth” (bcg.com) (3) raporttiin koottiin Suomen vihreän siirtymän mahdollistajat muun muassa luonnonvaroihin sekä teknologiaosaamiseen liittyen. Yksityinen sektori voi hyödyntää näiden raporttien ja selvitysten skenaarioita tunnistamalla uusia liiketoimintamahdollisuuksia sekä hyödyntämällä osaamis- ja teknologiakehityksen kulkusuuntia. Yritykset testaavat jatkuvasti uusia liiketoimintamalleja, tuotekehitysprosesseja, materiaali- ja energiaratkaisuja sekä muita bisneksen kannattavuutta, mainetta tai kustannustehokkuutta parantavia lähestymistapoja, joista hyötyä vihreässä siirtymässä. Teknologiset megatrendit kiertotaloudessa Teknologiset megatrendit tarjoavat valtavia mahdollisuuksia edistää kiertotaloutta. Tässä muutamia esimerkkejä niistä: Tekoäly: Tekoälyn käyttö resurssien optimoinnissa ja jätteenkäsittelyn tehostamisessa sekä uusiokäytössä voi merkittävästi vähentää ympäristövaikutuksia. Tekoäly pystyy analysoimaan suuria määriä dataa sekä tunnistamaan säästökohteita, optimoimaan tehokkuutta ja löytämään mahdollisuuksia jätteiden tai materiaalien uusiokäyttöön. Esineiden internet (IoT): IoT-teknologia mahdollistaa fyysisten laitteiden ja esineiden verkottumisen. Tämä voi parantaa resurssien seurantaa ja lisätä läpinäkyvyyttä toimitusketjussa varsinkin teollisuudessa. Lohkoketjut: Lohkoketjut mahdollistavat datan keräämisen ja jakamisen koko raaka-aineiden toimitusketjussa. Sovelluskohteita on myös luotettavassa ympäristösertifikaattien sekä sidosryhmän odotusten vaatimusten täyttämisessä. Tästä isoja aloitteita ovat tehneet jo muun muassa IBM ja Suomessa Neste. 3D-teknologiat (AR/VR/XR): 3D-tulostus voi vähentää materiaalien tarvetta ja vähentää jätteen määrää sekä mahdollistaa varaosien paikallisen valmistuksen, mikä vähentää tarvetta pitkille toimitus- ja logistiikkaketjuille. 3D-teknologioiden kasvava sovellusalue on simulaatiot, joilla voidaan analysoida yritysten resurssivirtoja, suunnitella ratkaisuja yhteistyötiloissa tai ennakoida muuttuvien sääolosuhteiden vaikutusta organisaatioiden infrastruktuuriin, strategiaan ja muihin toimintoihin. Suomessa CSC on kehittänyt LUMI-supertietokoneen (csc.fi), jota on tarkoitus soveltaa ilmastojärjestelmän simulointiin. Mikä on tiedolla johtamisen potentiaali ja vaikuttavuus vihreässä siirtymässä? Ammattikorkeakoulut voivat olla avainasemassa puuttumalla tiedolla johtamisen ja teknologian kehittämisen haasteisiin sekä edistämällä monialaisia innovaatioekosysteemejä yritysten kanssa. Tiedolla johtaminen perustuu tiedon systemaattiseen hyödyntämiseen sekä analysointiin operatiivisen ja strategisen päätöksenteon tueksi. Se koostuu tiedon tuottamisesta, hallinnasta, analysoimisesta ja säilyttämisestä sekä organisaation tavoitteiden määrittelystä tiedon pohjalta (4). Vihreän siirtymän sekä kiertotalouden kehityskohteet vaativat järjestelmällistä datan analysointia, jotta päätökset voidaan tehdä perustuen perusteelliseen ymmärrykseen ympäristövaikutuksista sekä resurssien käytöstä prosesseissa ja liiketoiminnassa. Eräässä tutkielmassa (5) todetaan, että kiertotalouden pk-yrityksissä tiedolla johtamisen käytänteet ovat usein tarvelähtöisiä, joka on joko liiketoimintakriittinen tai viranomaislähtöinen. Vihreään liiketoimintaan tähtäävillä yrityksillä raportointi- ja  tiedon jakamisen tarpeet ovat usein toimialakohtaisia sekä myös data-, tietoarkkitehtuuri ja analytiikkatarpeissa ilmenee tutkimuksen mukaan paljon hajontaa sekä eroavaisuuksia. Tiedolla johtaminen tukee vihreää siirtymää esimerkiksi seuraavilla tavoilla: Resurssien optimointi: Tiedolla johtaminen mahdollistaa tarkastella resurssien käyttöä ja tunnistaa mahdollisia pullonkauloja tai hukkaa prosesseissa. Analysoimalla tuotannon ja liiketoiminnan dataa voidaan optimoida resurssien käyttöä ja minimoida ympäristövaikutuksia. Vastaavia sovelluskohteita ovat esim. energiatehokkuuden parantaminen ja toimitusketjujen optimointi. Datavetoiset tuote- ja palveluinnovaatiot: Usein resurssitehokkuuden edistäminen on hyvin tietointensiivistä ja vaatii uusien analytiikka- ja tiedonkeruumenetelmien kehittämistä, josta “sivutuotteena” tunnistetaan uusia tuote- ja palveluinnovaatioita. Ympäristötiedon seuranta ja kvantifiointi (määrällistäminen): Tiedon kerääminen ympäristövaikutuksista ja ekologisista jalanjäljistä on keskeistä vihreän siirtymän edistämisessä. Kerättyä ja analysoitua dataa voi peilata esim. tarkkailemalla energiankulutusta, päästöjä ja jätteen määrää. Näin voidaan tehdä tietoon perustuvia päätöksiä kestävien käytäntöjen vahvistamiseksi. Kestävän kehityksen tavoitteiden (Sustainable Development Goals eli SDG:t YK:n määritelmän mukaan) seurantaan ja mittaamiseen on monta työkalua eri tarkoituksiin, kuten GRI-raportointistandardi, GHG-protokolla (Scope 1-3 päästöt) ja Science-Based Targets (SBT) Kaikkia yllämainittuja tapoja tukee LCA (elinkaarianalyysi), koska se auttaa määrällistämään ympäristövaikutukset, vertailemaan materiaaleja ja energialähteitä keskenään sekä usein tuo yrityksille uutta tietoa prosesseista ja tuotantoketjuista. Yhdistämällä LCA:han kiertotalouden periaatteet sekä elinkaarikustannusten (LCC) arviointi yritykset voivat merkittävästi parantaa datavetoista päätöksentekoa sekä prosessien ja materiaalien jäljitettävyyttä (6). Tiedolla johtamisen hyvät käytänteet REACT-EU-hankkeessa Ammattikorkeakoulujen osalta tässä yhtälössä on tärkeää tietotaidon ja avoimen datan jakaminen osana monialaisia yhteistyöverkostoja. Tämä periaate on toteutunut tiedon ja hyvien käytänteiden jakamisena REACT-EU hankkeessa, jota on toteutettu valtakunnallisesti 22 ammattikorkeakoulun kesken. Hankkeen yhtenä tavoitteena on ollut tunnistaa uusia yhteistyömalleja ammattikorkeakoulujen ja yritysten välillä. Tiedon hallintaan REACT-EU -hanke on hyödyntänyt yhteisiä Microsoft Teams -yhteistyötiloja, joihin hankkeen tuotetut sisällöt, raportointipohjat sekä tulokset organisoidaan osatoteuttajien kesken. Verkostointitapahtumien ja työpajojen lisäksi tiedon jakamista on tuettu myös mm. valtakunnallisella Slack-keskusteluryhmällä, jossa hankkeen osatoteuttajat jakavat ajankohtaista tietoa hankkeen teemoista osallistuneille pk-yrittäjille. Tiedolla johtaminen kohtaa vihreän siirtymässä haasteita erityisesti tiedon saatavuudessa koskien teollisuuden sivuvirtoja sekä jätteiden jälkikäsittelyä. Haasteena on myös puutteet osaamis- ja teknologiakyvykkyyksissä sekä monialaisten innovaatioekosysteemien muodostamisessa (7). Näiden haasteiden ratkaisussa ammattikorkeakouluilla on kasvavan tärkeä rooli. REACT-EU -hankkeessa oikean tiedon saatavuus esim. EU-raportointi standardeista on ollut haaste ja tätä helpottaakseen Metropolia on hyödyntänyt Miro-yhteistyöalustaa (miro.com), johon on kerätty hyviä käytänteitä hanketyöstä projektityöntekijöiden saataville. Metropolian koordinoimassa REACT-EU -hankkeessa on tuettu pk-yrittäjien osaamista vihreässä siirtymässä, muutoskyvykkyyksissä sekä digitalisaatiossa. Hankkeen toteuttamat työpaja- ja mikro-opintokokonaisuudet uusien teknologioiden (AI, XR, robotiikka yms.) hyödyntämisestä ja tiedolla johtamisen perusteista löytyvät hankkeen verkkosivulla (yritystenmuutoskumppanina.fi). Tiedolla johtamisen haasteet huomioitava Tiedolla johtamisen ja uusien teknologioiden hyödyntämiseen liittyy mahdollisuuksien lisäksi myös haasteita. Tärkeitä huomioitavia osa-alueita ovat muun muassa tietoturva esimerkiksi avointa dataa jaettaessa, liiketoiminnan vastuullisuus ja läpinäkyvyys, reilut pelisäännöt kumppanuusmalleissa sekä tekoälyn ja muiden uusien teknologioiden soveltamisen eettiset kysymykset. Näistä huolimatta tiedolla johtaminen ja teknologiset megatrendit ovat ratkaisevia voimavaroja vihreän siirtymän ja kiertotalouden edistämisessä. Ammattikorkeakoulujen rooli on keskeinen uusien teknologioiden kehityksessä ja soveltamisessa kestävän tulevaisuuden rakentamiseksi. Kirjoittaja Elja-Ilari Suhonen on intohimoinen innovaattori, suunnittelija ja kehittäjä kestävän liiketoiminnan, tiedolla johtamisen sekä ketterän teknologiakehityksen risteyksessä. Elja työstää YAMK-gradua datavetoisesta päätöksenteosta vihreässä siirtymässä Lapin ammattikorkeakoulussa sekä on päivätöissä Metropolialla REACT-EU hankkeessa projekti-insinöörinä. Hän on rakentanut työkokemuksensa pohjalta DIGICISU-viitekehystä edistämään kestävää liiketoimintaa ja vihreitä innovaatiota. Eljalla on 10 vuoden kokemus kasvun kiihdyttämisestä, teknologiainnovaatioiden rakentamisesta ja kansainvälisestä liiketoiminnasta eri toimialoilla. Hän on suorittanut kolme tutkintoa: BBA (Haaga-Helia), Ympäristöalan erikoisammattitutkinto resurssitehokkuudesta (Suomen Ympäristöopisto Sykli), Data-analytiikan ja koneoppimisen asiantuntijasertifiikkatti (Aalto-yliopisto) sekä paljon itsenäisiä opintoja kestävyys- ja teknologiateemojen parissa. Lähteet Allam, Zaheer, Simon Elias Bibri, and Samantha A. Sharpe. 2022. The Rising Impacts of the COVID-19 Pandemic and the Russia–Ukraine War: Energy Transition, Climate Justice, Global Inequality, and Supply Chain Disruption (mpdi.com). Viitattu: 3.8.2023 Valtioneuvosto Helsinki 2022. Vihreän siirtymän rahoituksen työryhmä - Loppuraportti (valtioneuvosto.fi). Viitattu 4.8.2023 Ibounig E., Saarela L., Belt A., Inovaara S., Wilkko W., Kangas O., Kaskinen T. & Turkki J. 2023 Finland’s Moonshots for Green Growth (bcg.com). Boston Consulting Group Viitattu: 3.8.2023 Kosonen, M. 2019. Tiedolla johtamisen käsikirja. Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu (theseus.fi). Viitattu 3.8.2023 Salonen 2021. Tiedolla johtaminen suomalaisissa kiertotalouden yrityksissä (jyu.fi). Jyväskylän yliopisto, Informaatioteknologian tiedekunta. Viitattu 7.8.2023 Pre Sustainability 2021. The Circular Economy and LCA: Make Each Other Stronger (pre-sustainability.com). Viitattu 9.8.2023 Lapin Ammattikorkeakoulu. Kiertotalous tulee - mutta miten sitä mitataan? (uasjournal.fi) Henri Saarela 2022 (sisältää useita lähteitä). Viitattu 3.8.2023 Lisämateriaalia Perehdy aiheeseen myös videoina YouTubessa Webinaari - IoT-ratkaisut kiertotaloudessa (youtube.com) Webinaari - Tekoäly kiertotaloudessa (youtube.com) 3D-teknologioiden hyödyntäminen kestävässä kehityksessä ja kiertotaloudessa (youtube.com)

Lue lisää

Mitä hubin rakentaminen vaatii?
http://Ylhäältä%20kuvattu%20ihmisiä%20istumassa%20pöytien%20äärellä,%20yksi%20seisomassa%20vasemmalla,%20taustalla%20diginäyttöjä%20ja%20Metropolian%20Myyrmäen%20kampuksen%20Urban%20Farm%20Lab%20-tilan%20kasveja.
23.5.2023
Timo Nykopp

Hub on suomen kielelle vieras termi, jolla ei ole olemassa käännöstä. Tutkimuksessa hub tarkoittaa useimmiten korkeakoulusta lähtöisin olevaa yritysyhteisöä, joka on fokusoitunut start up -yritysten kehittämiseen. Miten hub toteutetaan ja mitä sitä rakentaessa kannattaa ottaa huomioon? Tämä artikkeli tiivistää ammattikorkeakoulun hubin kehittämisestä kertyneet havaintomme, oppimamme ja käytäntöön siirtyneen työmme. Hubi ekosysteemin keskellä Ekosysteemi voidaan määritellä laajana ja moniulotteisena toimijoiden verkostona, joka tutkimuksellisessa kirjallisuudessa rakentuu usein korkeakoulusta ulospäin siirtyvien tekniikoiden ja yritysten ympärille. Ekosysteemissä toimiville toimijoille on tarjolla useita erilaisia luokitusmenettelyitä, joista voidaan todeta, että olennaista on valita joku olemassa olevista malleista ja käyttää sitä. Jokaisella luokittelulla on puolensa ja jokainen on omalla tavallaan epätäydellinen, mutta mikä tahansa luokittelu on joka tapauksessa parempi vaihtoehto kuin luokittelun tekemättä jättäminen. Toimivan ekosysteemin, jossa voi olla hub keskellä, rakentaminen vie vuosia. Sugawaran (1) mukaan Tokion Hongo Hillsin alueella puhutaan yli kymmenestä vuodesta, kunnes ekosysteemi on itseään ylläpitävä. Schaeffer ja Matt (2) jakavat tämän aikajänteen omassa tutkimuksessaan, jossa on käsitelty Ranskassa tapahtunutta kehitystä. Miller ja Acs (3) tuovat esiin, että Chicagon yliopistossa on aloitettu ekosysteemin rakennustyö vuonna 1994 ja kehittäminen jatkuu edelleen. Ja nämä tulokset ovat onnistuneista korkeakouluista, joilla jokaisella on nyt olemassa toimiva yritysekosysteemi ja joilla on ollut riittävät resurssit toiminnan kehittämiseen. Onnistuminen vaatii rahoitusta ja resursseja Seuraava olennainen käsite on resurssit ja rahoitus, jota ilman voidaan toivoa muttei saada hubia, puhumattakaan sen ympärille rakentuvasta ekosysteemistä. Miller ja Acs (3) kertovat että Chicagon yliopistossa toiminta oli saatu käyntiin lahjoitusvaroin. Ranskassa rahoitusmahdollisuudet ovat olleet seurausta Ranskan valtion budjetointi- ja rahoituskäytänteissä olleissa muutoksissa (2). Resursoinnin tarve on tosiasia myös suomalaisessa kontekstissa. Korkeakouluilla on olemassa joitain resursseja rakentaa toimintaa ja käyttää näitä tehostamaan ja tukemaan hubin syntymistä. Hyvin todennäköisesti ulkopuolista ja alueellista rahoitusta tarvitaan joltain toimijalta, usein tämä on suomalaisessa kontekstissa joko Euroopan unionista kanavoituvaa hankerahoitusta tai kaupungin tai muun julkisen toimijan rahoitusta. Schaeffer ja Matt (2) tuovat voimakkaasti esiin technology transfer officet, teknologian siirtotoimistot, jotka hallinnoivat tutkimuksen tuloksena syntyneitä patentteja. Näistä patenteista on saatu rahoitusta korkeakouluille ja tätä on voitu käyttää muun yrittäjyyskasvatuksen- ja toiminnan kehittämiseen. Samoin korkeakoulujen säätiöillä on mahdollisuus toimia aktiivisesti toiminnan rahoittamisessa. Korkeakoulun ja teknologian rooli hubissa Koska hubin sydän on usein korkeakoulussa, sen tarjoamalla koulutuksella on huomattavasti merkitystä sen toiminnalle. Yksi olennainen osa on yrittäjyyskoulutuksen merkitys ekosysteemin tukirakenteena. Tätä näkökantaa tuovat esiin Pittz ja Hertz (4) sekä Miller ja Acs (3). Korkeakoulujen opetustyön merkitys on ensisijaisesti yrittäjä- ja yritysmyönteisen kulttuurin rakentamisessa ja mahdollisimman laajan opiskelijajoukon opiskelijoita altistamisesta yritystoiminnalle. Toinen merkittävä tekijä on teknologinen osaaminen ja tutkimus. Usein hubit ja niiden ympärille rakentuva ekosysteemit syntyvät tiettyjen tekniikoiden tai tekniikan alojen ympärille ja jotka ovat ekosysteemin ytimessä olevan korkeakoulun vahvuuksia. Tästä voidaan ottaa esimerkiksi Metropolian XR-Center, joka keskittyy virtuaaliseen ja laajennettuun todellisuuteen. Tai Georgia techin yrityskiihdyttämö ATDC, joka keskittyy kuuteen eri tekniikan osa-alueeseen. Sinänsä start-up -yritysten luominen ei ole yksiselitteinen mittari hub-toiminnan onnistumiselle. Start up -toimintaan sijoitettujen resurssien tuottoa voidaan kyseenalaistaa ja start up -toiminnan luomisen periaatteista keskustella. Kehityskaaren tunnistaminen hub-toiminnassa Hubin toiminnalla on vaiheensa ja oma kehityskaarensa, kuten Sugawara (1) tuo esiin. Toiminnan käyntiinsaattaminen vaatii erilaista tukea ja resursseja, kuin omassa toiminnassaan kasvuvaiheessa oleva hub. Usein hubit ja niiden ympärille kehittyneet ekosysteemit huomataan vasta silloin kun ne ovat kasvuvaiheessa, niissä on yrittäjäesikuvia, myytyjä yrityksiä ja niissä liikkuu rahoittajien mukanaan tuomaa pääomaa. Toiminnan ollessa alkuvaiheessa tarvitaan luovaa ajattelua ja paljon julkista tukea sekä kulttuurin luontia. Samoin on mietittävä tarkasti, millainen organisaatio rakennetaan toiminnan tueksi millaisia ihmisiä toiminnassa on mukana minkälaisella profiililla hubista vastaava henkilö toimii. My Business Hub ohjasi tarkastelemaan kehittämistyön rajoitteita ja mahdollisuuksia Miten rakentaa hub? Siitä kysymyksestä lähdimme liikenteeseen syksyllä 2021 kun aloitimme My Business Hub - kaupunginosien kilpailukyvyn kasvattajana -hankkeen. Olemme edenneet matkallamme seuraavasti Aloitimme vertailulla, jossa otimme yhteyttä niin kumppanikorkeakouluihin kuin Georgia Tech yliopiston Advanced Technologies development Centeriin. Vierailimme Napier yliopistoon Edinburghissa etsiessämme sitä, mikä hub voisi olla ja on. Teimme kokeiluja, pilotoimme käytäntöjä ja opimme. Meille hankkeessa mukana oleville korkeakouluille eli Laurealle ja Metropolialle hubin tutkiminen on tuonut esiin paljon organisoitavaa omassa toiminnassamme. Ensimmäinen vaihe on tarkastella yrittäjyyskoulutusta, mikä on sen tila ja toimivuus. Toinen vaihe on valita tapa, jolla sidosryhmiä ja ekosysteemiä aletaan rakentamaan. Kolmas vaihe on toiminnan organisointi vastaamaan ekosysteemin vaatimuksia. Kaupungin rooli hub-toiminnassa Vantaan kaupungin rooli on ollut sekä hankkeessamme, että myös hankkeen lopputuloksena käyttöön jäävälle Vantaa Business Hub -alustalle, koordinoida ja kehittää hub-toimintaa julkisen toimijan roolin kautta. Kampukset toimivat aina osana kaupunkia, meidän tapauksessamme Vantaata, ja tätä kautta osallistuvat alueelliseen kehittämiseen. Tämä on kaupungin osalta loogista ja kannattavaa toimintaa, kaupunki tarjoaa siemeniä yritystoiminnan kasvulle ja ekosysteemien kasvattamiselle. Niin Metropolian Turbiinin kuin Laurean tuottama yritys- ja yrittäjyyskoulutus on merkityksellistä ekosysteemin kehittämiseksi ja tukemiseksi. Tarjoamamme koulutus voi tuottaa uusia yrittäjiä ja yrityksiä Vantaalle, mutta sen integrointi tukemaan olemassa olevan yrittäjyyden tukemista ja yritystoiminnan kehittämistä on olennaista. Toimivan hubin ja ekosysteemin rakentaminen vie aikaa ja se vaatii ydintoimijoiden sitoutumista vuosiksi, jopa vuosikymmeneksi. Tämän työn lopputuloksena on mahdollista nähdä elävä, hengittävä ja uutta luova yritysekosysteemi. Ekosysteemi, joka mahdollistaa niin uusien yritysten synnyn kuin jo olemassa olevien yritysten hyvinvoinnin sekä kehittymisen. Kaupungin, kaupunginosan ja kampuksen, jotka tuottavat mahdollisuuksia ja toimeentuloa niin asukkaille kuin opiskelijoille. Lähteet Sugawara, T, Growth of university entrepreneurial ecosystems: A Case of University of Tokyo, Annals of business administrative science 20 (2021) 283-296 Schaeffer V, Matt M, Development of academic entrepreneurship in a non-mature context: the role of university as a hub organization, Entrepreneurship and regional development 2016 vlo 28. nos 9-10, Routledge Taylor and Francis group Miller D, Acs Z, The campus as an entrepreneurial ecosystem: the university of Chicago, Springer science+business media 2017 Pittz T, Hertz G, A relational perspective on entrepreneurial ecosystems, The role and sustenance of entrepreneurship center, Journal of enterprising communities, people and places in the global economy vol 12, no 2, 2018, pp 230-231

Lue lisää

Tulevaisuudessa kaikki toimialat voivat hyödyntää XR-teknologioita
http://Nainen%20seisoo%20selin%20kameraan%20ja%20katsoo,%20kun%20mies%20kokeilee%20virtuaalilaseja
1.11.2022
Jussi Salonen

Laajennetun todellisuuden eli XR-teknologian tuotteita ja palveluita voidaan jo nyt hyödyntää millä tahansa toimialalla. Tutuinta sen käyttö on viihteessä, taiteissa, kulttuurissa ja matkailussa. Tulevaisuudessa XR-sovelluksia voidaan hyödyntää myös opetuksessa ja koulutuksessa, terveydenhuollossa, rakentamisessa tai vaikkapa turvallisuudessa. Tässä blogikirjoituksessa kerrotaan, minkälaisia kehityksen ja kasvun mahdollisuuksia XR:n parissa toimivat yritykset näkevät tulevaisuudessa siintävän. Termi XR on johdettu englanninkielisestä käsitteestä eXtended Reality – laajennettu todellisuus. Se on kattotermi, joka kattaa virtuaalitodellisuuden (Virtual Reality, VR), lisätyn todellisuuden (Augmented Reality, AR) sekä yhdistetyn todellisuuden (Mixed Reality, MR). XR:n hyödyntäminen on sen syntymästä saakka liitetty ensisijaisesti teknologia-alaan: muotoiluun, VR-simulaatioihin, Pokemon GO -pelien kaltaisiin AR-sovelluksiin. Viime vuosina teknologiat ovat levinneet nopeasti eri toimialojen käyttöön esimerkiksi koulutuksen välineenä. XR-teknologia on levinnyt useille perinteisille toimialoille ja ala on voimakkaassa kasvussa, mutta silti edelleen huonosti tunnettu laajan yleisön keskuudessa. Virtuaalilaseja kokeilleet kuluttajat ovat edelleen harvassa, eikä yrityksissä ymmärretä XR-teknologian mahdollisuuksia liiketoiminnan kehittämiseksi. Uusien mahdollisuuksien hyödyntäminen on nähty myös perinteisemmillä aloilla. Otetaan esimerkkinä rakennusteollisuus, jossa niin arkkitehti, rakennusurakoitsija, sisustussuunnittelija kuin asiakas voivat sukeltaa VR-lasit päässä sisään rakennuksen virtuaaliseen, kolmiuloitteiseen 3D-malliin. Näin kaikilla osapuolilla on saatavilla tarkka ja yhdenmukainen tilannekuva. Rakennusprojektin eri vaiheet voidaan sovittaa yhteen helposti ja intuitiivisesti. Parhaimmillaan tällä tavoin voidaan välttää virheitä, suurista rakenteista ruuvitasolle. Samantyyppistä teknologiaa käytetään myös auto- ja lentokoneteollisuudessa, joissa monimutkaisten mallien 3D-mallinnus parantaa tuotekehityksen nopeutta ja laatua merkittävästi. Mitä suuremmasta projektista on kyse, sitä enemmän kertyneiden säästöjen määrä korostuu. Liiketoiminta vaatii riskinottoa, mutta myös palkitsee Kuten kaikilla kehittymässä olevien teknologioiden kohdalla, XR-alan markkinat eivät vielä ole vakiintuneet. Mahdolliset asiakkaat eivät vielä ehkä täysin ymmärrä uusien tuotteiden ja palveluiden hyötyjä. Rahoituksen epävarmuus ja myynti tuottavat päänvaivaa yrityksille. Yleisesti liiketoiminta XR-alalla kuitenkin kehittyy, kasvu on nopeaa ja voimakasta. Maailmantilanteen muututtua vuoden 2020 jälkeen markkinoilla on kuitenkin hiljalleen herätty toimialan mahdollisuuksiin: yritykset ja rahoittajat ovat tällä hetkellä valmiimpia sijoittamaan XR-alan tuotteisiin ja palveluihin verrattuna pandemiaa edeltävään aikaan. Kehityskohteitakin riittää. Alan yrityksillä on yleinen tarve kehittää toimintaa ja saada aikaan kasvua. Käytännössä tämä tarkoittaa myynnin lisäämistä ja omien tuotteiden, palvelujen tai prosessien kehittämistä. Yrityksien kehitystyö sisältää muun muassa rahoituksen hankkimisen toiminnan skaalaamisen rekrytoinnit oman erikoisosaamisen jalostamisen. Yleisimmät tavat löytää uusia asiakasprojekteja ovat paitsi aktiivinen myyntityö, myös verkostojen hyödyntäminen. Pärjätäkseen paremmin yritysten pitäisi siis verkostoitua, tehdä yhteistyötä ja vaihtaa kokemuksia alan toimijoiden kanssa. Samalla kuitenkin pitäisi olla tarkkana oman liikeidean suojaamisesta. Mistä löytyisi sopivaa työvoimaa? Mikäli kasvu jatkuu myönteisesti, törmätään alalla toiseen murheeseen: osaavia työntekijöitä on vaikea löytää. Rekrytoinnissa alan yritykset näkevät haastavaksi löytää pitkälle erikoistuneita spesialisteja sekä kokeneita moniosaajia. Monella startup-yrityksellä ei ole varaa maksaa taitotason mukaista palkkaa Suomen standardien mukaan, tai ne voivat tarjota vain osa-aikaista tai projektiluontoista työtä. XR-teknologia-alan yrityksillä on tällä hetkellä eniten työvoiman tarvetta IT-osaamiselle koodaamisen alueelle myyntiin ja markkinointiin grafiikkaan, kuten 3D-mallinnus ja animaatio audiovisuaalisella alalla, muotoilussa ja konseptisuunnittelussa liiketoiminnan kehittämisessä yrityksen johtamisessa Lisäksi kaivataan tekijöitä alan täsmäosaamista vaativiin tehtäviin. Olisiko yhteistyö ammattikorkeakoulujen kanssa ratkaisu työvoimapulaan? Ammattikorkeakoulujen tarjonnassa XR-teknologiat näyttäytyvät yhtenä tulevaisuuden alan työkenttänä tarjoamalla uramahdollisuuksia esimerkiksi animaation, 3D-suunnittelun ja peliohjelmoinnin opiskelijoille. Parhaat valmiudet alalle saa XR design -tutkinto-ohjelmasta, jota on toistaiseksi tarjolla vain Metropoliassa. Tälläkin hetkellä alan yritykset tekevät jo yhteistyötä korkeakoulujen ja oppilaitosten kanssa. Tapoja on monia: Yhdessä toteutettavat hankkeet, kehitys tai tutkimus Opiskelijoiden työharjoittelut Opintojaksojen tai muun opetuksen vetäminen korkeakouluissa Pienemmillä yrityksillä voi olla kiinnostusta, mutta ei välttämättä mahdollisuutta laajentaa yhteistyötä koulutussektorin kanssa. Opiskelijoiden ohjaamisen vaativat resurssit ovat pois muusta liiketoiminnan kehittämisestä. Oma-aloitteiselle ja haasteita pelkäämättömälle opiskelijalle pienet XR-yritykset ovat kuitenkin kiinnostava mahdollisuus, sillä niissä tarvittavia taitoja oppii tehokkaasti ja työnäytteitä portfolioon saa kerättyä jo opiskeluaikana. Mielikuvat alasta ovat kehityksestä jäljessä Mielikuva XR-tuotteista on edelleen se, että ne soveltuvat lähinnä peli- ja viihdekäyttöön. Tekniikka alkaa olla kehittynyttä ja varhaisessa vaiheessa mukaan lähteneille toimialoille on tarjolla aidosti hyödyllisiä sisältöjä. Suuret valmistajayritykset ovat sitoutuneet kehitystyöhön ja panostavat siihen valtavia summia, mikä näkyy esimerkiksi uusien VR-lasien julkaisutahdissa ja suorituskyvyssä. Pienten XR-yritysten usko omaan tekemiseen on vahva ja osaamisen taso huippuluokkaa. Positiivisen kehityksen jatkumiseksi XR-ala tarvitsee asiakkaita, rahoitusta ja nuoria osaajia – esimerkiksi Metropoliasta. Kirjoittaja Jussi Salonen on tradenomi (AMK), ja toimii Metropolia Ammattikorkeakoulussa Helsinki XR Centerin verkostokoordinaattorina. Hänen työtehtäviinsä kuuluvat muun muassa yritysyhteistyö, showroom-esittelyt ja erilaiset XR-projektit. Lähteet Tämän blogimerkinnän tausta-aineistona on tutkimus, joka toteutettiin osana kahta Helsinki XR Centerin hanketta: AXE4 (Assisting XR Entrepreneurs Forward) ja VTS (Virtual Trade Show). Hankkeiden rahoitus on tullut Uudenmaan Liitolta sekä Euroopan Aluekehitysrahastosta. Helsinki XR Center toimii osana Metropolia Ammattikorkeakoulun tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan yksikköä. Lue tutkimusraportti Google Drivesta.    

Lue lisää

Pokémonin matka sosiaaliseksi innovaatioksi
http://Kirjaston%20kirjahyllyjen%20edessä%20Pokemon-hahmo
5.4.2022
Katri Halonen

”Terveysasiantuntijat hehkuttavat Pokémon Go -peliä: "En ole koskaan nähnyt mitään sen tapaista" (MTV uutiset, 16.7.2016) Pitkään vaivannut lasten ja nuorten liikunnan hiipuminen muutti suuntaansa, ainakin väliaikaisesti, viisi vuotta sitten Pokémon GO pelin myötä. Peli toimi pohjana sosiaaliselle innovaatiolle vastaten yhteiskunnalliseen haasteeseen uudella liikkumista aktivoivan toiminnan tavalla. Tässä tekstissä erittelen perinteisesti passivoivaksi parjatun älypuhelimella tapahtuvan pelaamisen matkaa Pokémonin saattelemana tulevan sukupolvemme terveyden pelastavaksi sosiaaliseksi innovaatioksi. Ihmisen historia on monella tapaa innovaatioiden historiaa. Vuosisadasta toiseen on keksitty, kokeiltu, mokattu, onnistuttu, matkittu naapurin toimivaksi osoittautunutta ja kehitetty sitä edelleen omaan toimintaympäristöön istuvaksi. Ytimessä on ollut ihmisten välinen dialogi ja myös teknologiaan keskittyneen kehittämistyön kaveriksi on otettu yhä vahvemmin inhimillisten ulottuvuuksien huomioiminen. Sosiaalinen innovaatio syntyy ihmisten arjessa Innovaatio kätkee sisäänsä useita erilaisia määritelmiä ja tulokulmia (1, 2). Yksi jakolinja on tiede- ja teknologialähtöisen innovaatiotoiminnan välillä. Suomeen on syntynyt vahva tradition insinööriosaamiseen pohjautuvaan innovaatiotoimintaan. Yhteiskunnallisiin haasteisiin vastaaminen tuo innovaatioiksi edenneiden tuotteiden ja keksintöjen tarkasteluun uuden ulottuvuuden. Sosiaalisessa innovaatiossa korostuvat uudet toimintatavat, jotka näyttäytyvät ihmisten käyttäytymisessä. Sosiaaliset innovaatiot ovat keskeisellä sijalla Euroopan unionin politiikassa (3, 4). Niillä odotetaan uusia ratkaisuja kansalaisten, mutta yhtä lailla työpaikojen sosiaalisiin haasteisiin. Projekteissa tuodaan ihmisiä yhteen löytämään ja kokeilemaan ratkaisuja erilaisiin haasteisiin ja ottaa hyväksi koetut mallit laajalti käyttöön. Vasta muutos ihmisten arjessa tekee innovaatiosta sosiaalisen. Niin mikä Pokémon? Ilmiön taustalla on pitkä kannettavien pelien teknologiaan sidottu kehityskulku. Sen polun tähtihetkiin kuuluvat vuoden 1981 Nintendon Donkey Kong elektroniikkapelin lanseeraus, vuonna 1996 Nintendon lanseeraamaan Game Boy Pokémon peli, Wii ja Nintendo DS konsolit sekä nykypäivän älypuhelimessa toimivaan reaali- ja virtuaalimaailmat yhdistävään AR-peliformaatti. AR-teknologian saattelemana syntyi uusi Pokémon GO pelipalvelu, jossa pelaaja voi reaalimaailmaa ja virtuaalista Pokémon maailmaa yhdistelleen metsästää ympäristössä olevia Pokémon hahmoja. Teknologisten innovaatioiden sarja on ollut edellytys Pokémon Go -pelin synnylle, mutta se ei kuitenkaan ole tehnyt pelistä menestystuotetta. On tarvittu teknologisten innovaatioiden taivuttamista tuotteiksi ja palveluiksi sekä palvelun leviämistä laajasti käyttöönotetuksi uudeksi toimintatavaksi. Kiitos teknologian, Pokemoneja voi lymyillä missä vain Pokémon GO peliä tuskin suunniteltiin lähtökohtaisesti yhteiskunnallisen ongelman ratkaisijaksi. Silti peli päätyi tuomaan helpotusta lasten ja nuorten liikunnan vähenemisen haasteisiin. Lasten riittävä liikunta on mietityttänyt vuosikymmenestä toiseen. Esimerkiksi 1950-luvulta lähtien Suomen Latu on hyödyntänyt Tove Janssonin Svenska Teatterin näytelmään suunnittelemia rooliasuja hiihtokoulunsa maskotteina innostaen lapsia hiihtämisen äärelle. Sama lasten liikkumaan innostamisen haaste on jatkunut meidän päiviimme asti Suomen Latu innostaa lapsia liikkumaan kesäisin useisiin kuntiin levinneiden Muumipolkujen avulla (5). Tove tuskin Muumeja luodessaan mietti, että Muumit voisivat aktivoida tulevien sukupolvien lapsia hiihtämään. Sosiaalinen innovaatio tulee usein ikään kuin matkan varrella lisäulottuvuutena. Ja samalla sen merkitys näyttäytyy palasena yhteiskunnan kehitystä. Se on osa ketjua, jonka vuoksi Suomea sanotaan sosiaalisten innovaatioiden pioneeriksi (6). Sosiaalisten innovaatioiden erityispiirre on yhteiskunnallisten haasteiden tunnistaminen. Luova toiminta tarjoaa kollektiivisen ratkaisujen etsimisen ohella myös keinoja tehdä kivuliaitakin haasteita näkyväksi. Teknologian ja luovien sisältöjen liittouma Pokémonin palvelumarkkinoiden ytimestä löytyy yli 700 Pokémon hahmoa ja heidän ympärilleen tehdyt 800 piirrettyä animaatiota, 18 elokuvaa, yli 21 miljardia (todellakin, miljardia) keräilykorttia (7). Ilman vetovoimaisia hahmoja, tarinoita ja mediasisältöjen jakelukanavia teknologia olisi jäänyt vaille sisältöä. Parhaassa tapauksessa teknologia ja luovuus innostavat ja haastavat toisiaan ja lopputuotoksena on moniulotteinen innovaatio. Sen kotipesä voi löytyä yrityksen ohella yhtä hyvin, ja jopa useammin, kolmannen sektorin tai julkisen sektorin piiristä — tai näiden kaikkien kohtauspinnalta. Monessa innovaatiossa yhdistyykin eri innovaatioiden ”lajit”. Maailman täyttyminen virtuaalisista Pokémoneista innosti lapsia, nuoria ja perheitä sankoin joukoin metsästämään ja nappaamaan Pokémoneja osaksi oma virtuaalikokoelmaansa tarkoitusta varten tehdyllä mobiilisovelluksella. Tämä ei olisi kuitenkaan mahdollista ilman lukuisia teknolgisia- ja palveluinnovaatioita yhdistettynä luovaan sisältöön. Tarvittiin kokonainen innovaatioiden systeemi, jotta noustiin YLE urheilu (8) uutisten otsikoksi ”Vuoden liikuttajaksi valittu Pokémon Go kerää nuorisoa Suomenlinnaan — Helsingin paras paikka”. Kirjoittaja Katri Halonen on vastikään julkaissut käytännöllisen työkirjan sosiaalisten innovaatioiden edistämiseksi projekteissa nimeltä Projekti loppuu, mitä jää? Halonen on kulttuurituotannon yliopettaja, joka TKIO-projektien ohella vastaa Luovan alan ja osallisuuden johtamisen YAMK-tutkinnosta Metropoliassa.   Lähteet Harmaakorpi, V,. Oikarinen, T., Kallio, A., Mäkimattila, M., Rinkinen, S., Salminen, J. & Uotila T. (2012). Innopakki. Käytäntölähtöisen innovaatiotoiminnan käsikirja. Lappeenrannan tekninen yliopisto. Pohjola, P. & Koivisto, J. (2013). Innovaatiot käytäntöinä. Systeeminen innovaatiomalli sosiaali- ja terveysalan kehittämistoiminnan perustaksi. Yhteiskuntapolitiikka 78 (2013):1, ss. 89—98. European Union Strategy / Innovation (2022). Halonen, K. (2021). Projekti loppuu, mitä jää? Sosiaalisten innovaatioiden juurruttaminen. OIVA sarja 33. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Pulkkis, N. & Vähäkylä, L. (2017). Muumeista miljoonabisnes. Siltala. Social Innovation Toolbox (2020). Finland Promotion Board. The lesson in innovation from Pokemon Go (2022). FindaConsultant, Itävalta. Tammilehto, T. & Kunnas, K. (2016).  Vuoden liikuttajaksi valittu Pokemon Go kerää nuorisoa Suomenlinnaan – "Helsingin paras paikka". YLE urheilu uutiset 20.11.2016.

Lue lisää

Liikkuminen kriisissä
22.4.2021
Oscar Nissin

Liikkuminen on useimmille meistä arkipäiväinen itsestäänselvyys, jota ei juuri tule ajateltua normaalioloissa. Liikkumisen skaala kattaa kaikki yhteiskunnan toiminnot. Tavaroita ja suuria kokonaisuuksia liikuteltaessa puhutaan logistiikasta, mutta liikkumiseen liittyy myös liikenne, aina joukkoliikenteestä kävelemiseen ja pyöräilyyn. Joskus samassa yhteydessä katetaan myös tietoliikenne. Toimivat järjestelmät ovat modernin yhteiskuntamme perusta.  Liikenneteknologian kehitys liittyy globaaleihin käännekohtiin  Usein yhdistämme liikkumisen tekniikkaan: henkilöautoihin, juniin, lentokoneisiin, rahtilaivoihin. Vuosisatojen ajan merkittävät teknologiset kehityspanokset ovatkin ihmiskunnalla kuluneet näiden teknologioiden kehittämiseen: nopeammiksi, suuremmiksi, edullisemmiksi, turvallisemmiksi, mukavimmiksi. Viime vuosikymmeninä teknologista kehitystyötä on erityisesti leimannut kestävyysajattelu. Liikkumisteknologian kehitystyössä on panostettu merkittävästi ottamaan ympäristönäkökulmat huomioon. Tämän trendin taustalla on epäilemättä kasvanut ymmärrys ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen seurauksista.  Tämänhetkisen tietämyksen mukaan ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen pysäyttäminen täysin on mahdotonta, mutta rajoittaminen jossain määrin siedettäväksi olisi mahdollista. Nyt, uuden vuosikymmenen kynnyksellä, olemme kuitenkin kohdanneet modernia yhteiskuntaamme ennen näkemättömällä tavalla ravistelevan kriisin, jonka selättäminen on jopa vaikeasti hahmotettavaa ilmastonmuutosta akuutimpaa.  Pandemian tuottama epävarmuus vaikeuttaa varautumista  Vuosi 2021 alkoi hyvin pitkälti samalla tapaa, mihin vuosi 2020 päättyi. Globaali pandemia riivaa edelleen, ja tilanteen helpottamisesta näkyy vain heikkoja pilkahduksia. Yhteiskunnan varautumisen kannalta on erityisen vaikeaa, kun tulevaisuus näyttäytyy epävarmana ja nopeasti muuttuvana. Epävarmuuteen varautuminen on erittäin vaikeaa ja kallista. Pysyvämpiin, merkittävimpiinkin, yhteiskunnallisiin mullistuksiin on kyetty sopeutumaan ja varautumaan, mutta epävarmuus asettaa meidät matkustajan paikalle ja kykenemme vain reagoimaan muutoksiin jälkikäteen.  Edellä mainittu pätee myös liikkumiseemme. Tässä absurdissa maailmantilanteessa, jossa kuka tahansa toinen ihminen voi olla tappavan viruksen kantaja, olemme olleet pakotettuja miettimään jokapäiväistä elämäämme uudestaan.  Kehittyneissä maissa kuten Suomessa, kokoontumis- ja liikkumisrajoitusten vaikutukset ovat olleet pienempiä kuin vaikkapa vuosikymmen sitten olisi ollut, kiitos laajakaistainternetin ja etätyöskentelymahdollisuuksien. Tästä huolimatta, lähes jokaisen valtion talous on kriisissä, kun yksityinen kulutus on seisahtunut. Kriisi on iskenyt erityisesti aloille, jotka vaativat ihmisten liikkumista ja kokoontumista paikasta toiseen, kuten matkailua, viihdealaa sekä majoitus- ja ravitsemusalaa. Taloudellinen kriisi ei koske niinkään tavaroiden liikkumista — globaali logistiikka on kriisiaikana ollut räjähdyspisteessä lisääntyneiden internet-tilausten ja kotiinkuljetusten myötä. Automaatio ja robotisaatio ovat merkittäviä trendejä liikkumisen ja logistiikan teknologian kehityksessä. Erityisesti logistiikan automaatio on todennäköisesti ollut mahdollistamassa sitä, että globaalit toimitusketjut eivät totaalisesti romahtaneet pandemian estäessä, vaan toiminta on perustunut verrattain vähiin ihmiskontakteihin. Epävarmuuden ajasta saadut opit tulevaisuuden kehityksen ajurina  Siinä, missä automaation ja robotisaation kehitys on tähdännyt parantamaan liikkumisen ja logistiikan turvallisuutta ja kustannustehokkuutta, pandemian aiheuttamat haasteet ovat uudenlaisia ja huomattavan vaikeasti ratkottavissa. Avainsanana on epävarmuus.  Kannattaako lähteä suunnittelemaan liikkumisjärjestelmiä siten, että teknisissä ratkaisuissa huomioidaan jotenkin kulkutaudit? Onko perusteltua tai kustannustehokasta tehdä muutoksia esimerkiksi joukkoliikenteen perusrakenteisiin, kulkuvälineisiin tai palvelumuotoihin, kun emme tiedä miltä seuraava kriisi näyttää, tai kuinka kauan nykyinen kriisi kestää? Emme vielä tiedä, miltä yhteiskuntamme koronan jälkeen näyttävät. On todennäköistä, että joitain muutoksia tulee. Liikkumisen näkökulmasta merkittävimpiä on varmasti, ja hieman paradoksaalisesti, liikkumattomuuteen liittyvät seikat. Koronapandemia sysäsi etätyöskentelyn ja verkkokaupan toimintaedellytyksiä äkillisesti eteenpäin. Se nosti uudenlaisten, etänä toteutettavien työskentelytapojen ja kaupankäynnin uskottavuutta ja toimintavarmuutta merkittävästi.  Suuret kriisit ovat aina myös innovaation ajureita. Pölyn laskeuduttua meidän tulee puuttua niihin toimimattomiin asioihin, joita kriisin aikana havaittiin ja jatkaa kriisin aikana syntyneiden, hyväksi havaittujen käytänteiden kehittämistä.  Kirjoittaja Oscar Nissin on Metropolia Ammattikorkeakoulun älykkään liikkumisen innovaatiokeskittymän innovaatiojohtaja. Tutustu tarkemmin Metropolian People Finderissa.

Lue lisää

Pelottavia innovaatioita
3.12.2019
Juha Järvinen

Uudet teknologiat ja innovaatiot ovat kautta aikain herättäneet kiinnostusta, uteliaisuutta, mutta myös ennakkoluuloja, pelkoja ja vastarintaa. Näin on ollut jo kaukana menneisyydessä ja samat pelot nousevat tänäänkin, aina kun jotakin uutta on kehitetty, tai tulossa käyttöön ja markkinoille. 1700-luvun puolivälissä, kun englantilainen James Hargreaves oli keksinyt ensimmäisen teolliseen tuotantoon sopivan tehokkaan laitteen, kehruukoneen, pelättiin, että uudet koneet vievät aiemmin käsityövaltaisen alan työpaikat. Käsinkehrääjien ja -kutojien ammattiryhmät huolestuivat. Kriittisimmät menivät niin pitkälle, että tarttuivat kuka mihinkin nuijaan, ja tekivät rynnäköitä kehruukoneita käyttäviin tehtaisiin. Luddiiteiksi kutsutut oman aikansa yhteiskuntakriitikot uskoivat voivansa pysäyttää mielestään haitallisen kehityksen hajottamalla yksityisomaisuutta. Tulokset olivat laihoja. Päinvastoin, Hargreavesin keksinnön myötä muutkin tuotantomenetelmät kehittyivät nopeasti. Seurasi teollinen vallankumous. Koneet eivät ottaneetkaan valtaa. Katoavien ammattien tilalle tuli uusia. Kun tiellä liikkuviin ajopeleihin keksittiin asentaa uusi voimanlähde, ensin 1800-luvulla höyrykone ja myöhemmin bensiinimoottori, oli asetelma ennakkoluuloille silloinkin valmis. 1800-luvulla, kun ensimmäiset moottoriajoneuvot ilmaantuivat katukuvaan, Englannissa tuli voimaan asetus, The Red Flag Act. Sen mukaan ”auton” huippunopeus sai olla vain 5 km/h ja viisikymmentä metriä sen edellä tuli kulkea lipunkantaja, joka punaista lippua heilutellen varoitti tielläliikkujia ja esimerkiksi hevosajoneuvoja uuden, vaarallisen ja pelottavan ajopelin lähestymisestä. Tässäkin pelko tuntemattomasta tulevaisuudesta ajoi muutosvastarintaan. Kiihkeimmin asetusta lobbasivat perinteisten, hevosiin liittyvien kulkumuotojen, kuten postivaunuyhtiöiden omistajat ja osakkaat. Lipunkantajat saivat kuitenkin väistyä. Seurasi liikkumismuotojen täydellinen mullistuminen, ja hevosajoneuvojen aikakausi oli lopullisesti ohi. Tänä syksynä uutisoitiin, miten amerikkalaispoliisien sähköautosta loppui virta kesken takaa-ajotilanteen. Iltapäivälehdet saivat mojovia otsikoita. Pitihän se arvata, että tämä ”uusi” teknologia on tällaista, epävarmaa ja outoa, irvittiin. Jos autosta olisi loppunut bensiini, se ei olisi uutiskynnystä ylittänyt. Mikroaaltouunien ja sittemmin kännyköiden säteilyarvoja pelättiin joitakin vuosia sitten. Nyt rummutetaan sähköpotkulautojen vaarallisuutta ja niillä ajetut onnettomuudet pelottavat, osin toki aiheellisestikin, mutta onnettomuudet johtunevat väärästä liikennekäyttäytymisestä, eivät itse potkulautojen teknologiasta. Olemmehan polkupyörilläkin kitkutelleet Suomessa 1880-luvulta lähtien, säässä kuin säässä. Koneet ovat koneita Teknologia itsessään ei ota valtaa. Keksintöjä voi tietysti käyttää väärin, mutta innovaatiotoiminnan ylläpitämää muutosta ei sillä perusteella voi pysäyttää. Atomin halkaisemalla voi aiheuttaa ydinkatastrofin mutta myös tuottaa suunnattomasti käyttökelpoista puhdasta energiaa. Innovatiiviisuus ja uteliaisuus ovat kuitenkin hyviä ominaisuuksia. Niiden avulla syntyneiden keksintöjen hyödyntämistavoissa taas valinta on aina viime kädessä teknologian käyttäjällä, ja siihen voimme vaikuttaa. Uhkaavat dystopiat myyvät, mutta uusien innovaatioiden hyödyntyminen ja sulautuminen arkeen tapahtuu itse asiassa huomaamatta. Useimmissa käytössämme olevissa hyödykkeissä on esimerkiksi hyödynnetty robotiikkaa. Robotit eivät ole vieneet meiltä mitään, mutta kokoavat tehtaiden linjoilla automme ja kodinkoneemme, ne kuljettavat verkkokaupasta ostamamme tuotteet logistiikkakeskuksien uumenissa oikeille paikoilleen, imuroivat lattiamme tai vaikkapa auttavat apteekeissa lajittelemaan lääkepakkauksia. Aikoinaan tieteiskirjallisuudessa kuolemansäteenä esitetty laser löysi parhaat käyttökohteensa aivan muualta kuin uumoiltiin. Se päätyi CD- ja DVD-soittimiin, työmaiden etäisyysmittareihin, kokouksissa käytettäviin osoittimiin, lääketieteelliseen teknologiaan ja teollisuuden koneisiin. Toisaalta, paljon uutisoitu tekoäly on edelleen vielä melko älytöntä. Tietokoneet eivät toistaiseksi ”tiedä” mitään. Toki voimme opettaa koneet tekemään meille hyödyllisiä tai vähemmän hyödyllisiä asioita, mutta viime kädessä ne ovat ihmisen tekemiä työkaluja, joita ilman melkeinpä mikään arjessamme ei enää toimisi. Luultavasti sama vaivihkainen sulautuminen toteutuu robotiikassa ja tekoälyssäkin - jos sellaista todella joskus kehittyy. Villit visiot ovat tarpeellisia ja toivottavia. Ilman niitä ei kehity uutta, mutta todellisuus on usein vielä paljon ihmeellisempää. Kirjoittaja Juha Järvinen työskentelee innovaatioasiantuntijana Metropolian TKI-palveluissa. Hän on koulutukseltaan taiteen tohtori ja teollinen muotoilija. Uusien innovatiivisten ratkaisujen, oivallusten ja toimintamallien löytäminen ja edistäminen innostavat häntä. Paremman tulevaisuuden kehittämiseen tähyävän päivätyön vastapainona hän harrastaa menneisyyteen liittyviä asioita, kuten sukututkimusta, keräilyä ja vanhoja autoja.

Lue lisää

Robottibussi tarvitsee toimivan reitin
10.4.2018
vierailija

Robottibusseja eli itsestään ajavia pikkubusseja on tutkittu vaihtoehtona joukkoliikenteen syöttämiseksi runkolinjojen solmukohdissa. Robottibussit voisivat olla ratkaisu joukkoliikenteen palvelutason ja kattavuuden parantamiseksi. Suurin tarve on alueilla, joilla joukkoliikenne on ollut perinteisin menetelmin hankalaa tai kallista toteuttaa. Robottibussien nykyinen teknologia ei kuitenkaan ole tavoitteeseen nähden riittävän kehittynyttä. Kulkunopeus ja muun liikenteen huomioimiskyky eivät riitä muun liikenteen seassa liikkumiseen. Robottibusseja varten pitäisi muuttaa liikennejärjestelyjä muuta liikennettä haittaavalla tavalla. Helsingissä syöttöliikenne runkolinjojen liikennevälineisiin on jo melko hyvin täytetty muilla kulkuvälineillä. Tämä vaikeuttaa robottibussien laajaa käyttöönottoa tulevaisuudessa. Jotta suuria muutoksia nykyisiin järjestelyihin kannattaisi tehdä, pitäisi robottibussin tarjota helpompi, edullisempi ja ympäristöystävällisempi tapa liikkua. Julkisten liikennevälineiden käyttökustannuksista noin puolet koostuu palkkakuluista. Siksi palvelua ei voida tarjota joka reitille kellon ympäri. Tästä näkökulmasta julkisen liikenteen palvelutasoa ja kattavuutta on mahdollista parantaa itseajavilla liikennevälineillä. Robottibussien käytettävyyden tutkimista kannattaa siis myös tulevaisuudessa jatkaa. Kokemuksia robottibussien kokeiluista Robottibusseja testattiin ensimmäisen kerran Suomen tieliikenteessä muiden ajoneuvojen seassa Metropolia Ammattikorkeakoulun koordinoimassa SOHJOA-hankkeessa. Kun kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun robottibussi kulki muun ajoneuvoliikenteen seassa, ei ympäristöltä tai reitiltä oltu vaatimassa mitään mullistavaa. Kokeilut lähtivät liikkeelle kesällä 2016 Hernesaaresta. Ranskalaisvalmisteinen Easymile EZ10 -robottibussi kulki suoraa tienpätkää Löylyltä Hernesaarenrannan kesäpäivänviettoalueelle. Reitti ei varsinaisesti vastannut todettuun liikkumistarpeeseen, mutta tarjosi otollisen aitiopaikan älyliikenteen demoamiseen. Loppuvuodesta 2016 robottibussi suuntasi Espoon Otaniemeen ja Tampereen Teknillisen Yliopiston kampusalueelle Hervantaan. Otaniemessä bussin oli tarkoitus päästä kulkemaan lähelle valmistuvaa Otaniemen metroasemaa aikomuksena kokeilla varsinaista syöttöliikennettä. Kuinka ollakaan, Länsimetron rakentaminen viivästyi eikä metroasema vielä tuohon aikaan ollut toiminnassa. Otaniemeen palattiin pilottimielessä samalle reitille taas syksyllä 2017, jolloin metroasema oli toiminnassa. Aikaisemmin oli kuitenkin todettu, että metroaseman lähelle pääseminen oli teknisesti haastavaa ja olisi edellyttänyt huomattavia, muuta liikennettä liikaa haittaavia järjestelyjä. Todellista syöttöliikennettä robottibussin hoitamana ei siis päästy kokeilemaan. Tampereen Teknillisen Yliopiston kampusalueella robottibussia testattiin reitillä, joka kulki osittain huoltotiellä sekä osittain jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden seassa. Tässä kokeilussa saatiin arvokasta tietoa siitä, miten robottibussi toimisi tällaisessa ympäristössä. Hervannassa todettiin, että operointinopeuden (noin 12 km/h) osalta robottibussi sopisi tällä hetkellä hyvin kulkemaan jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden sekaan. Usein ei kuitenkaan ole järkevää rajoittaa jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden oikeuksia kulkea heille suunnitelluilla väylillä. Lisäksi, tällaisissa paikoissa olisi väylän kapeuden takia hankala liikennöidä useammalla kuin yhdellä bussilla, joten voitaisiinko silloin täyttää kunnolla liikkumistarve harvalla vuorovälillä (reitin pituudesta riippuen). Kun soppaan lisätään vielä kaupunkien liikkumisstrategiat mikä esimerkiksi Helsingin kohdalla on kävelyn ja pyöräilyn suosiminen ennen joukkoliikennettä ja varsinkin yksityisautoilua,  voidaan kai todeta, ettei robottibussin käyttöä kevyen liikenteen väylillä voi suositella, vaikkakin tämä saattaisi jossain tapauksissa luoda uusia mahdollisuuksia matkaketjuihin sekä reitteihin. Parempi paikka robottibussille on siis tieliikenne, jossa se liikkuu muiden ajoneuvojen seassa. Reittisuunnittelun haasteita Robottibussien reittisuunnittelun suhteen on toistaiseksi täytynyt tasapainoilla muun muassa bussin teknisen kyvykkyyden, soveltuvien ympäristöjen, tavoitettavuuden ja sen suhteen, että reitissä olisi jotain järkeä - saataisiin vastattua jollain tasolla todettuun liikkumistarpeeseen. HSL on tunnistanut reittejä Helsingissä, joissa voisi olla kysyntää robottibusseille. Nämä ovat kuitenkin olleet reittejä, joita ei SOHJOA-hankkeessa käytetyllä EZ10-robottibussilla eikä muillakaan tällä hetkellä julkisesti markkinoilla olevilla automaattibusseilla voi toteuttaa. Robottibussien tekniset ominaisuudet eivät ole sillä tasolla, mitä tieliikenteessä ja muiden ajoneuvojen seassa järkevästi liikkumiseen vaadittaisiin, jonka lisäksi niissä on oltava vielä vastuullinen matkustaja, operaattori, fyysisesti kyydissä (teknisistä rajoitteista johtuen). Tieliikennekokeiluja ajatellen nykytekniikalla toteutetuille robottibusseille on todella vaikea löytää sopivia reittejä, jossa ne kulkevat muun ajoneuvoliikenteen seassa. Ideaalisin operointialue SOHJOA-hankkeessa käytetyille robottibusseille olisikin suljettu alue kuten lentokenttä, teollisuusalue, kampusalue tai erilaiset tapahtumat, jossa bussilla korvattaisiin normaalisti kävellen tehtäviä matkoja ilman merkittävää integroimista matkaketjuihin. Tieliikenteessä bussilla ei ole tällä hetkellä edellytyksiä operoida järkevästi - riittävällä nopeudella ja kunnolla tarpeeseen vastaavalla tavalla. Rauhalliset taajama-alueet, joissa nopeusrajoitus on maksimissaan 40 km/h ja joissa kulkee tavanomaisia joukkoliikenteen busseja on todettu olevan osittain hyvin robottibussille sopivia ympäristöjä. Näillä alueilla kadunvarsipysäköinti on usein kielletty tai tiet ovat muuten leveitä, jotta linja-autot mahtuvat esteettömästi ajamaan reitillä ainakin yhteen suuntaan - tämä on edellytys myös robottibussien osalta. Tällaisia ympäristöjä on esimerkiksi Itä-Helsingissä Aurinkolahdessa, Kivikossa ja Herttoniemenrannassa. Näillä busseille suunnitelluilla väylillä tosin tietenkin kulkee jo busseja, joten liikkumistarve on tältä osin täytetty, varsinkin jos vuorovälit ovat tiheitä. Robottibussin hidas operointinopeus ei tässä tapauksessa tuo mitään lisäarvoa näille reiteille, vaan luultavasti päinvastoin haittaa normaalin linjaliikenteen harjoittamista. Kun syöttöliikenne on tällä hetkellä melko hyvin toteutettu varsinkin Helsingissä, on vaikea löytää reittejä, joissa robottibusseille olisi todellista kysyntää nyt käytettävissä olevalla kalustolla. Voidaan myös todeta, että suurilta osin siellä missä on todellista tarvetta joukkoliikenteelle, on se tarve jo täytetty. Eikö siis robottibusseille ole olemassa järkeviä reittejä tai sijaa liikennejärjestelmässä? Ei ole, tai ainakin niitä on ollut todella vaikea löytää nykyiset bussin ominaisuudet huomioon ottaen. Kehitystyön on jatkuttava Jotta robottibussit voisivat olla osana liikennejärjestelmää, tulisi soveltuvat ympäristöt tunnistaa ja organisoida nykyinen linjaliikenne niin, että se mahdollistaa robottibussien liikennöinnin. Toisaalta alueilla, joissa joukkoliikenne ei toimi hyvin, saattaisi robottibusseille olla jo nyt suurta kysyntää varsinkin liikuntarajoitteisten ja esimerkiksi hitaasti pienten lasten kanssa kävellen liikkuvien perheiden keskuudessa. Liikkumistarpeelle on jo olemassa olevia ratkaisuja.Jotta muutoksia nykyisiin järjestelyihin kannattaisi tehdä, pitäisi robottibussien  kyetä sellaiseen, mitä eivät perinteiset liikkumisvälineet voi järkevästi tarjota. On päivänselvää, että julkisen liikenteen kattavuutta ja palvelutasoa voi tulevaisuudessa parantaa, kun yksi henkilö valvoisi usean automaattisesti kulkevan bussin toimintaa. Jotta palvelutaso pysyy korkeana ja bussit voisivat järkevästi liikkua muun liikenteen seassa, olisi tekniikan oltava kehittyneempää, bussien pitäisi muun muassa liikkua nopeammin (vähintään 30 km/h), ja tärkeimpänä asiana, bussin sisällä olevasta operaattorista olisi päästävä eroon. Kehitystyötä ei siis suinkaan pidä jättää tähän, ja Metropolia Ammattikorkeakoulun Älykkäämmän liikkumisen innovaatiokeskittymä jatkaakin edelleen robottibussien tutkimista. Muun muassa Horizon 2020 -kokonaisuutta mySMARTLife tukeva Helsinki RobobusLine -hanke tarjoaa alkukesästä alkaen kaikille avoimen innovaatioalustan - liikenteen seassa liikkuvan robottibussin - SOHJOA-hankkeen jatkoksi. Kirjoittaja Eetu Rutanen valmistui keväällä 2016 Metropolia Ammattikorkeakoulusta Auto- ja kuljetustekniikan insinööriksi. Valmistumisen ohessa tarjoutui paikka projektitöihin Metropoliasta SOHJOA-hankkeeseen. Hankkeessa pääsi seuraamaan läheltä robottibussien ensimmäistä tieliikennekokeilua, ja ymmärrystä robottibussien testauksesta, kyvyistä sekä kytkemisestä osaksi liikennejärjestelmää karttui käytännönläheisesti. Huomaamattaan hän olikin jo loppuvuodesta 2017 Helsinki RobobusLine -hankkeen projektipäällikkö ja vastaa myös tähän linkittyvän mySMARTLife-hankkeen robottibussipilotin toteutuksesta.

Lue lisää

Unen laatu ja työstressi yhteydessä toisiinsa – miten sitä tutkitaan?
20.2.2018

Onko stressi vaarallista? Voiko nukkumalla parantaa omaa terveyttään? Metropolia Ammattikorkeakoulussa etsitään ratkaisuja siihen, miten unta tarkkailevan teknologian avulla voidaan ennaltaehkäistä vaarallisen työstressin syntyä. Työperäinen stressi ei ole vaarallista silloin, kun ihminen pääsee palautumaan siitä kunnolla työpäivän jälkeen. Uni on yksi tehokkaimmista palautumisen tavoista. Häiriintynyt uni ja univaikeudet taas estävät palautumisen, jolloin stressikokemus ”jää päälle”. (Helvig et al 2016; Ramsawh et al 2009) Teknologia avuksi stressin ehkäisyyn Tutkimuksessa tutkittiin teknologian avulla kotioloissa tapahtunutta unijaksoa kahtena viikon pituisena otoksena. Tutkittavat asensivat kotona oman patjansa alle unianturin, joka mittasi heidän unen laatuaan. Siitä saatavaa tietoa analysoidaan monin tilastotieteellisin menetelmin ja yhdistetään henkilön omaan kokemukseen terveydestään. Unianturin ja henkilökohtaisen kokemuksen yhdistävä tieto voi olla merkittävä ratkaisu työterveyshuollon ennaltaehkäisevään työhön. Työikäisten työssäjaksaminen on tämän päivän suurimpia haasteita. Pitkässä juoksussa stressi aiheuttaa kansanterveysriskejä, kuten diabetesta sekä sydän- ja verisuonitauteja (Kabat-Zinn 2012; Geurts & Sonnentag 2006). Siksi työterveyshuollossa kaivataankin kipeästi keinoja, joilla ongelmia voidaan välttää jo ennen niiden syntymistä. Mitä uutta anturi tuo työperäisen stressin ja unenlaadun tutkimukseen? Teknologiaa on unitutkimuksessa käytetty ennenkin. Uutta onkin kehittää kevyempiä ja pitkäkestoisempia menetelmiä, joiden avulla unta voidaan mitata kotikäytössä. Tähän saakka tavanomaisin unen tutkimusmuoto on ollut Polysomnygraphy (PSG), joka toteutetaan laboratorio-oloissa sairaalaympäristössä. PSG:ssä vartaloon ja kasvoihin asennetaan useita eri antureita mittaamaan yöaikaista toimintaa. Nämä anturit kuitenkin jo itsessään häiritsevät valtavasti unta ja ovat vähintäänkin hankalia asentaa. Hankkeen unitutkimuksen antureissa käytetään ns. ballistokardiografista (BCG) menetelmää, joka mittaa hengityksestä ja sydämestä syntyviä liikkeitä. Käytettävä ohjelmisto piirtää niistä kuvaavia käyriä sekä laskee lukuarvoja kertomaan mittauksen aikaisista tapahtumista. https://www.murata.com/en-us/about/newsroom/news/product/sensor/2016/0210. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet tämän laitteiston olevan sekä kustannustehokas että, soveltuvan hyvin kotiympäristössä käytettäväksi (Nurmi et al 2016).   Tässä tutkimuksessa lähtökohtana on teknologian yhdistäminen yksilön omaan kokemukseen: tarkastelussa on se, miten anturimittauksesta saatava tieto heijastuu ihmisen henkilökohtaiseen kokemukseen terveydentilastaan ja stressituntemuksistaan. Tämä niin ikään tuo uuden näkökulman tutkimukseen. Tulokset lupaavia Nyt tehtävän tutkimuksen aineisto on analysointivaiheessa. Ennakkoon näyttää siltä, että olemme saaneet kerättyä tarvittavan määrän informaatiota eri analyysitapojen kokeilemiseksi ja ryhmätasoinen yhteenveto valmistuu aikataulussa. Unianalyyseista on nähtävissä tässä vaiheessa yksilöiden unen käyttäytyminen ja olemme päässeet vertailemaan niitä kyselyillä kerättyihin osallistujien omiin kokemuksiin. Kaikki tutkimuksen osallistujat tulivat samasta yrityksestä. Mukana ollut yritys hyötyy saaden ryhmätasoisen yhteenvedon huhtikuun aikana henkilökunnan jaksamisesta. Osallistujille annetaan henkilökohtainen palaute viikolla kahdeksan kahdenkeskisissä keskusteluissa. Lopulliset tutkimustulokset valmistuvat vasta hankkeen loputtua lokakuun jälkeen. Tutkimuksen pohjalta rakennetaan palvelukuvausmalli uuden teknologian hyödyntämisestä työperäisen stressin tutkimuksessa ja ennaltaehkäisyssä. Kaiken kaikkiaan ihmisen kokonaisvaltainen hyvinvointi vaatii vielä paljon syvällistä tutkimista, muun muassa unien näkökulmasta.   Ennaltaehkäisy ja käyttäjälähtöisyys tutkimuksen lähtökohtina On ollut ilo huomata tutkimukseen osallistuneiden innostuneisuus, mikä kertonee myös menetelmän käyttäjäystävällisyydestä. Tutkimus toteutettiin kahdessa vaiheessa ja siihen osallistui 39 tutkittavaa. Pilotti on vaatinut osallistuneilta sitoutuneisuutta ja paljon paperityötä. Vastapainona tutkittavat ovat saaneet olla mukana mielenkiintoisessa tutkimuksessa ja henkilökohtaisen palautekeskustelun kautta tietoa omasta unenlaadustaan. Projektissa päätutkijana toimii Metropolia Ammattikorkeakoulun toimintaterapian lehtori Jennie Nyman, joka parhaillaan työstää Linköpingin yliopistoon lisensiaattityötään unen tutkimuksesta toimintaterapian näkökulmasta. Metropolian tutkimus liittyy valtakunnalliseen Iällä ei ole väliä tutkimushankkeeseen http://www.tyoika.fi/, jonka  tavoitteena  on työhyvinvoinnin kehittäminen ja työurien  pidentäminen erilaisin keinoin. Hankkeen näkökulmana on riskien ennaltaehkäisy. Valtakunnallista hanketta koordinoi Tampereen ammattikorkeakoulu. Lähteet Geurts S & Sonnentag S. (2006) Recovery as an explanatory mechanism in the relation between acute stress reactions and chronic health impairment. Scandinavian Journal of Work, Environment and Health. 2006, 32(6, special issue) p 482-492. Helvig A, Wade S & Hunter-Eades L. (2016) Rest and the associated benefits in restorative sleep: a concept analysis. Journal of Advanced Nursing. January 2016, Vol.72(1), pp.62-72 Kabat-Zinn J. (2012). Täyttä elämää. Kehon ja mielen yhteistyö stressin, kivun ja sairauksien hoidossa (2 painos). (orig. Full Catastrophe Living. Using the Wisdom of Your Body and Mind to Face Stress, Pain, and Illness). Helsinki: Basam Books. Nurmi S, Saaresranta T, Koivisto T, Meriheinä U & Palva L. (2016) Validation of an accelerometer based BCG method for sleep analysis. Aalto University publication series Science + Technology 7/2016 http://urn.fi/URN:ISBN:978-952- 60-6842- 8 Ramsawh HJ, Stein MB, Belik S-L, Jacobi F & Sareen J. (2009). Relationship of anxiety disorders, sleep quality, and functional impairment in a community sample. Journal of Psychiatric Research 43 (2009) p.926-933.  Hankkeen sivut http://www.tyoika.fi/

Lue lisää