Avainsana: taide
Monenlaista yritystoimintaa kohtaamassa
Valmentajana toimiminen on herkkää aistimista siitä, mitä tarvitaan ja mikä on mahdollista. Valmentaja miettii, millä tavalla osallistujat ovat valmennuksessa valmiita toisiaan ja työtään kohtaamaan. Valmentajan toimintamahdollisuutensa elävät psykologisen turvallisuuden rajoissa. Samalla kun hän pyrkii toiminnallaan sitä vahvistamaan, hän koittaa havahduttaa osallistujia näkemään omaa toimintaansa uudella tavalla ja löytämään mahdollisia kehityskohteita. Tässä kirjoituksessa kerron kohtaamisista yrittäjien kanssa, joihin tutustuin etsiessäni valmennettavia mukaan hankkeen toimintaan. Asiakkaan kuunteleminen on avain menestykseen Usein tunnistamme jokaisen yrityksen toimintakulttuurista jotain jo talon kynnyksellä. Näemme tilan ja saamme siitä vaikutelman. Asiakkaalle on tärkeää, että näkemäni sopii jotenkin siihen, mitä olen tullut hakemaan. Jos odotukset eivät kohtaa, käännyn helposti pois ja etsin itselleni sopivamman yrityksen. Asiakkaat valitsevat itselleen sopivan yrityksen ja siellä elävän yritys- ja palvelukulttuurin. Menestys syntyy, kun tämä kohtaamisen pinta tulee todeksi. Hanketyössä tapaamani pienyritykset ovat näyttäneet matalan hierarkian paikoilta ja ennen kaikkea tekemisen tyyssijoilta. Tarjosin merkittävää ja yritykselle maksutonta mahdollisuutta mielenkiintoiseen yritysvalmennukseen, joka räätälöitiin mukaan tulevan yrityksen tarpeita vastaavaksi, ja jossa yksi tärkeä osa valmennusta oli taiteen mukanaolo yrityksen sosiaalisen pääoman kehittämiseksi. Intensiivistä ja idearikasta yhteistyötä Kun avasin oven pieneen kivijalkatoimistoon ja kysyin, onko pomo paikalla, peräpöydästä mies kommentoi: ”Me emme osta mitään!” Tällä vuoropuhelulla alkoi ensimmäinen kohtaamiseni yrityksen kanssa, jolle halusin tarjota mukaantuloa hankkeen toimintaan. Yhteyden etsiminen jatkui toteamuksellani siitä, että en ole tullut myymään mitään. Mies pyysi minua tässä vaiheessa istumaan ja kertoi, että hänessä on hieman Sulo Vilenin vikaa, joten kaikki maksuton kiinnostaa häntä. Kuullessaan, että valmennukseen kuuluu taiteellista ja luovaa työtapaa, hän innostui ja alkoi kertoa yrityksen aiemmista luovista teoista. Pian kävi ilmi, että juuri hän oli paikan pomo ja kohta meillä oli sopimus yhteistyöstä ja taidelajista, jonka hän koki yritykselle hyödylliseksi. Siten alkoi ideoita pursuava yhteistyöprosessi, joka otettiin kiireisen arjen keskelle. Esimiehen tuella kaikki työntekijät velvoitettiin mukaan ja satasen sakko langetettiin kuulemani mukaan mahdollisesta poissaolosta. Aivan kaikki eivät sakostakaan huolimatta tulleet ensimmäiselle kerralle, mutta siitä välittämättä tapaamisessamme mahdollistui merkittävä keskustelu yrityksen hankalina pidettyjä asioita kaihtamatta. Suora ja ydinasioihin menevä puhe teki vaikutuksen työntekijöihin ja luottamus pomon jälleen kerran tarjoilemaa uutta ideaa kohtaan alkoi kasvaa. Pian alettiin kertoa tarinoita työssä tapahtuneista tilanteista, asiakaskohtaamisista, kummallisista hetkistä, huikeista diileistä ja pieleen menneistä kaupoistakin. Nämä tarinat siirrettiin seuraavalla kerralla videolle ja lopulta niistä rakentui yritysvideo, joka pyörii yhä yötä päivää liikkeen näyteikkunassa. Esittelyvideon tekeminen ja lopputuloksen näkeminen kokosi hajallaan ja itsenäisesti työskenteleviä työntekijöitä vahvemmin yhteen. Tämän yrityksen kiihkeään virtaan päästäkseen oli valmentajan oltava nopea, tehokas ja asioiden ytimeen menijä, nopea oivaltaja ja hyvän tuulen tuoja, ystävällinen ja asiansa osaava. Yrityksen keskeinen moottori ja loputon ideoiden keksijä oli Erkki Murto-Koivisto. Luottamusta ja hyvää johtajuutta Seuraava hankeyhteistyön ovi aukeaa sähköpostikeskustelun jälkeen K-marketin takahuoneeseen. Kauppias on avoin mahdollisuudelle ja tietää heti, miksi valmennus sopisi juuri nyt ja mitä taidetta hän haluaisi henkilökuntansa kanssa kokeilla. Lasinpuhallusta sen olla pitää, koska sitä ei olla koskaan tehty. Aika on sopiva siksi, että korona-ajan päättymistä on syytä juhlia ja hankkeen tarjoamat mahdollisuudet tuntuvat sopivilta. Valmennuksen toteutuessa käy ilmi, että tämä porukka on todellinen tiimi. Päivittäinen työ on hitsannut tämän porukan niin hyvin yhteen, että kaikki tuntuvat puhaltavan siihen kuuluisaan yhteiseen hiilleen. Heille tehdyn sosiaalisen pääoman kyselyn tulokset ovat päätähuimaavan kiitettäviä. Lähes ainoa täysiä pisteitä vaille jäänyt osuus liittyy tiedonkulkuun, joka on yleinen harmia aiheuttava asia kaikissa yrityksissä. Johtajuuteen ollaan tässä marketissa harvinaisen tyytyväisiä ja johtaja on täysien luottamuspisteiden saaja käyttämässämme sosiaalisen pääoman kyselyssä. Tämä on helppo uskoa, sillä hyvä tunnelma todentuu kaupassa käydessä. Katson ensimmäisenä pientä liitutaulua, johon pyydetään kirjaamaan toivotut tuotteet ja siinä vieressä on merkintä, milloin tuote on tilattu ja milloin se tulee tarjolle. Seuraavassa hetkessä näen monikulttuurisen henkilökunnan, kuulen ystävällisen tervehdyksen ja huomaan porukoiden puuhaavan jotain. Hyllyjä täytetään, asiakkaiden kanssa keskustellaan ja ongelmat hoidetaan. Siitä syntyy asiakkaalle mukava tunne. Täällä on ystävällinen tekemisen meininki. Viimeisessä yhteisessä keskustelussa ja podcastin teossa, kaupan nuoret työntekijät kertovat tämän työyhteisön olevan heille toinen koti. Täältä ei lähdetä, vaikka koulutus olisi alun perin johonkin muuhun alaan suuntautunut. Tässä paikassa on sitoutunut ja hyvinvoiva henkilöstö. Täällä on tehty jotain todella oikein. Vapauden tyyssija, verkostomainen yritys, jossa kaikki johtavat omaa toimintaansa Espoolainen kauneuden ja tatuoinnin yritys Inkromatix koostuu itsenäisistä yrittäjistä, jotka ovat yhdistäneet kaksi yllättävää alaa saman katon alle. Heidän työnsä tapahtuu samassa paikassa, mutta he eivät varsinaisesti toimi yhteisönä. Kampaajan työ on hyvin sosiaalista ja tatuoijat pääsääntöisesti aika introverttejä. Molemmat tekevät tarkkaa työtä kauneuden äärellä, vaikka kauneuskäsitys voi olla osin hyvin erilainen. Tämä on kiinnostavan erilainen yhdessä tekemisen muoto, joka näyttää toimivan juuri heille. Paljon vapautta ja riittävästi tukea yhteisestä tilasta ja niistä suhteista, jotka siellä syntyvät. Miten espoolainen rouva hienoja hiuksia etsiessään sopii taustalla tatuointia ottavien henkilöiden kanssa samaan yritykseen? Ilmeisen hyvin, sillä yritys on ollut toiminnassa jo useita vuosia ja selvisi koronankin tuomista rajoitteista kunniakkaasti eteenpäin. Paikan jonkinlainen johtohahmo on tilaa vuokraava, kelloseppä, rakentaja, tatuoija Tommi Ketonen. Erityinen monilahjakas ihminen, joka tekee merkittävää, osin kansainvälistä työtä lasitaiteilijana. Korkean profiilin asiakaspalvelijat Helsingin Korkeavuorenkadulla toimii muodin erikoisliike. Kauppa täynnä unelmia ja upeita iltapukuja. Kauniin tiskin ja aina tuoreiden kukkien takaa kauppaan tulijaa tervehtii muodin ammattilainen. Tähän kauppaan saat tulla palveltavaksi. Kaikki eivät ehkä edes uskalla mennä tällaisen kaupan ovesta sisälle, mutta ne ketkä ovat täältä tyylinsä löytäneet palaavat useimmiten takaisin. Täältä löytää persoonallisia vaatteita eikä tarvitse miettiä, onko naapurilla samanlainen. Kolmen hengen tiimi palvelee ahkerasti ja tyylikkäästi. Aina tuntuu olevan aikaa asiakkaille, eikä kaupan ovi sulkeudu tasan kello kuusi, jos jolla kulla on mekonmetsästys vielä vaiheessa. Palvelu on kanssasi niin kauan kuin sitä tarvitset. Heille, jotka aina palvelevat toisia, voi olla tärkeää saada joskus itse tulla hoidetuksi. Tämän yrityksen henkilökunnan kanssa tulimme meikatuiksi meikkitaiteilija Raili Hulkkosen siveltimen vedoin ja teimme keramiikkaa Raaka Rååssa Leena Kouhian opastuksella Iso Roobertinkadun pienessä yksilöllisten keramiikka-astioiden studiossa, joka toimii myös myymälänä. Joskus kehittäminen on vain yhteen tulemista ja nauttimista. Tässä yrityksessä se tapahtui erityisesti niin. Hiljaisuudessa ja rauhassa rakentuu jotakin, joka kantaa arjen kiireessä ja toisia varten olemisessa. Kaikki tekevät bisnestä - omalla tyylillään Jälleen kerran ihmettelen, miten monenlaisia yrityksiä, yrittäjiä ja heidän ympärilleen rakentuvia yrityskulttuureita on olemassa. Bisnestä voi tehdä monin tavoin, mutta yhtä ei voi ohittaa. Intohimo omaan alaan on voima, joka vie kaikkia menestyviä yrityksiä eteenpäin. Sitä oli viljalti näissä kaikissa Eloisa hankkeen alkuvaiheen valmennuksiin osallistuneissa allekirjoittaneen valmentamissa yrityksissä. Pienyritykset ovat jälleen Ukrainan sodan tuomien haasteiden edessä. Uskon, että sekään ei pysty yrittäjien intohimoa tuhomaan, vaikka se vaikeuttaisi liiketoimintaa uudella tavalla. Lämpimästi kaikkia pienyrittäjiä tervehtien, intohimon lippua liehuttaen ja taiteen voimaa hyvinvoinnin tukena viestittäen. Hankkeen osallistujat oppivat kohtaamisista Yritysvalmennus taidelähtöisin menetelmin oli osa Metropolia Ammattikorkeakoulun ja Laurea ammattikorkeakoulun toteuttamaa, Euroopan sosiaalirahaston tukemaa Eloisa-hankkeen toimintaa. Hankkeen tavoitteena oli sosiaalisen pääoman vahvistaminen ja hyvinvoinnin tukemien pandemia-ajan eristyksissä olon jälkeen. Kaikissa valmennuksissa mahdollistui monenlainen kohtaaminen niin taiteen kuin osallistavan ja toiminnallisen keskustelun kautta. Usein ulkopuolinen toimija voi avata keskusteluun uusia näkökulmia ja mahdollistaa turvallisuuden kasvua, jotta niistäkin asioista, joita ei osata ottaa esiin tai joista ei uskalleta puhua, voisi ainakin osittain alkaa avaamaan. Valmentaja voi muun muassa ihmetellä ja ihailla, todeta, kysyä, ehdottaa, vahvistaa ja haastaakin. Parhaimmillaan hän auttaa askeleen eteenpäin ja joskus jopa saattelee johonkin uuteen toimintatapaan tai ymmärrykseen siitä, mitä yritys ja yhteisö tarvitsee. Usein pienissä yrityksissä toimitaan niin kuin on totuttu toimimaan ja mitä omistaja sallii tehtävän. Mahdollisuuksia uuteen ei aina haluta nähdä. Valmentajan tehtävä on vähentää niiden uhkaavuutta ja lisätä niiden kiinnostavuutta. Kehittämisen mahdollisuuksista tietoiseksi tuleminen on jo suuri muutos ja aiheuttaa yleensä myös uudistavia tekoja, jos prosessi on ollut osallistujia kunnioittava, kuuleva ja turvallinen. Kirjoittaja Päivi Rahmel on kasvatustieteen maisteri, työnohjaaja ja valmentaja. Hänen intohimonsa on juurtunut luovien ryhmäprosessien mahdollistamaan oppimiseen. Hän on Metropolia Ammattikorkeakoulun kulttuuripalvelujen lehtori ja Kasvunpaikka nimisen yrityksensä kouluttaja. Päivillä on pitkä kokemus monenlaisten ryhmien luotsaamisesta innovatiiviseen työskentelyyn. Monet ihmiset ovat löytäneet itsensä uudella tavalla Päivin koulutuksissa tai valmennukissa, jotka liittyvät hänen osaamiseensa psykodraamasta ja tarinateatterista.
Voiko taide juurtua yrityksiin?
Miten ihmeessä uusi jää elämään? Erilaisissa tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiohankkeissa syntyvien uusien ideoiden pelätään usein hautautuvan maan uumeniin hankkeen päättyessä. Monissa keskusteluissa esitetään kysymyksiä hankkeen merkityksestä ja vaikuttavuudesta sekä pohditaan keinoja uusien ideoiden juurruttamiseksi ja jatkuvuuden tukemiseksi. Mieleeni on jäänyt Katri Halosen (2017) hieno jäsennys kehittämisprosessin tulosten juurruttamisesta. Halonen on jäsentänyt uusien ideoiden kehittelyä neljän vaiheen kautta, joissa ensin luodaan jokin uusia ajatus, asia, toimintatapa tai käytänne. Ensimmäiseksi siitä pitää viestiä, jotta asiasta on mahdollisuus kuulla. Sen jälkeen asiaa tulee varioida eli kokeilla erilaisia toteutustapoja eri toimijoille sovellettuna, kunnes siirrytään kolmanteen eli valtavirtaistamiseen ja lopulta vakiinnuttamisen vaiheeseen. Hyvää käytännettä mahdollistamassa Kaikki alkaa Halosen mukaan toteamuksella, että vain hyvä käytänne voi juurtua. Alla olevassa kuviossa Halosen jäsennys hyvästä käytänteestä: Hankkeessa syntyneiden tulosten juurruttumista edistää se, että niille on aito tarve ja kysyntä näyttö toimivuudesta ja tuloksellisuudesta taloudellisesti mahdollista ottaa käyttöön ja toteuttaa siirrettävissä eri organisaatioihin, joilla on samankaltaisia tarpeita innostaa kehittämään omaan toimintaympäristöön soveltuvan version. Tällaista hyvää käytännettä on luotu Eloisa-hankkeessa, jossa yrityksille on tarjottu kolme kertaa kolmen tunnin valmennusta yritysten sosiaalisen pääoman vahvistamiseen. Erityinen painopiste on ollut taiteen tuominen yritysten hyvinvointi- ja kehittämistoimintaan. Yritykset ovat voineet valita haluamansa taidemuodon osaksi valmennusprosessia, jota on ohjannut ryhmien ohjaamisen ja soveltavan taiteen ammattilaiset hanketta toteuttaneista Laurea- ja Metropolia ammattikorkeakouluista. Valmentajilla on ollut kokemusta ja näkemystä taiteen liittämisestä ryhmän kehittämiseen. Eloisa-hankkeessa taiteen tekemiseen liitetyn valmennuksen tehtävänä oli liittää taidetyöskentelyt yhteisön kehittämiseen ja tarjota mahdollisuutta ajankohtaisista asioista puhumiseen. Pandemian jälkeisessä ajassa tämä yhteisön uudelleen rakentaminen oli erityisen tarpeellista, varsinkin niissä yrityksissä, joissa rajoitukset olivat johtaneet työntekijöiden sosiaalisen kanssakäymisen rajoittamiseen. Käsitykset minusta ja meistä rikastuvat yllättävillä tavoilla Eloisa-hankkeessa kertyneen kehitystyön myötä on vakuututtu siitä, että taide voi tuoda erinomaisia mahdollisuuksia erityisesti hyvinvoinnin lisäämiseen. Taiteen kautta ja taidetta tekemällä yritysten henkilöstö voi nähdä toisensa uudella tavalla, liittyä toisiinsa ilman työn tuottamia vaateita ja hoksata yhteistyöstä ja omasta toiminnasta uusia näkökulmia. Tässä prosessissa vahvistuu myös yrityksen sosiaalinen pääoma eli henkilöstön liittyminen toisiinsa ja sitoutuminen yhteisen työn tekemiseen ja päämäärien saavuttamiseen. Parhaimmillaan taiteelliset työskentelyt rikastivat ihmisten käsityksiä itsestään ja omista kyvyistään. Aina on palkitsevaa huomata kykenevänsä johonkin yllättävään ja ymmärtää yhteisönsä monipuolisuutta, joka uusien ja yllättävien haasteiden myötä tulee esiin. Valmentajille ja taiteilijoille kiinnostava havainto oli yritysten arvostus laadukkaan taiteen tekemiseen. Osallistuneet halusivat tehdä oikeaa lasinpuhallusta, oikeaa keramiikkaa, oikeita tauluja, kunnollisia videoita ja niin edelleen. Mukaan tulleiden yritysten kautta mahdollistui myös erilaisten sovellusten kokeileminen, koska valmennukset räätälöitiin kullekin yritykselle tarkoituksenmukaisiksi. Sitä kautta pääsimme varioimaan kehittämäämme käytännettä yllä esitetyn mallin mukaisesti. Juurtumisen ääniä, vakiintumisen alkua Eloisa-hankkeen juurtumisen äänet kuuluvat ainakin Vuosaaren Aurinkolahdessa, Kiinteistövälitysyritys Asuntosataman ympäristössä. Hankkeessa mukana ollut yritys teki hankkeen valmennuksessa elokuvataiteen osaajan kanssa yritysvideon omasta toiminnastaan ja asunnonvälittäjän arjesta. Nyt toimitusjohtaja on palkannut kesätöihin 20 nuorta elokuvan tekoon heidän kehitysjohtajaksi nimeämästään Paavo-koirasta ja sen seikkailuista. Nuoria ohjaa hankkeessa tutuksi tullutta kuvaajaa ja editoijaa sekä kahta paikallista taiteilijaa. Palkkauksessa hyödynnetään Helsingin kaupungin nuorten työllistämistä tukevaa seteliä. Markkinointivoima on aika ilmeistä, kun 20 nuorta touhuaa alueella kyseisen firman nimissä. Kekseliäisyys on kiinnostavaa ja kiinnostavuus luo liiketoimintaa. Taide voi olla fiksu tapa tehdä yritystoimintaa näkyväksi ja luoda positiivista mielikuvaa liikkeen brändistä. Ottamalla taide mukaan, voi nauttia sen tuomasta luovasta vireestä. Valtavirtaistamisen aika On tärkeää, että levitämme tietoa hankkeessa kertyneistä kokemuksistamme. Kun innostava käytänne on valmiina tavoittamaan uusia yrityksiä ja yhteisöjä, seuraava kysymys onkin, miten se tapahtuu käytännössä. Kun yrityksillä herää kiinnostus, pitäisi löytää sopiva taiteilija ja saada yhteys vaivatta. Tämä vaihe on vielä kesken. Taide osana organsaatiota verkosto (TOO) tekee työtä vakiinnuttamisen puolesta omalla sarallaan ja jokainen kokemuksen saanut yritys tai asiaa tunteva valmentaja omallaan. Toivottavasti seuraava hanke vie myös asiaa eteen päin. Luovien toimintatapojen valtavirtaistuminen kuuluu osaksi aikamme kompleksisten ilmiöiden kanssa toimimista, koska taiteen toimintalogiikassa on jotakin samaa kuin tässä moninaisuudessa ja aikamme ennalta arvaamattomuudessa. Kirjoittaja Päivi Rahmel (KM, TO) Story, narratiivinen valmentaja WBSEC ja ennen kaikkea psykodraama- ja tarinateatterikouluttaja. Päivi toimi hankkeessa kuuden yrityksen valmentajana yhteensä kuuden eri taiteilijan kanssa. Lähde Halonen, K.2017. Juurruttamisen 4 v:tä. Osuma hanke. Metropolia.
Musiikin osallisuuden portaat
Kun yksi ammentaa musiikin kuuntelusta inspiraatiota ja voimaa arkeen, toinen suhtautuu sen tekemiseen kriittisesti ja kunnianhimoisesti. Myös nuorisotyön ammattilaisen on mahdollista hyödyntää musiikkia työssään monella tavalla, koulutustaustasta riippumatta. Niin ammattilaiset kuin nuoretkin voivat kokea osallisuutta musiikkiin ja musiikin kautta. Tässä tekstissä hahmotellaan, miltä musiikin osallisuuden portaat näyttävät molempien näkökulmasta. Mistä osallisuus koostuu? Osallisuuden monitahoisessa määrittelyssä yhtenä elementtinä on mahdollisuus osallistua yhteisen hyvän tuottamiseen kuten luoviin ryhmäprosesseihin osana yhteisen toiminnan yhteisöjä (1). On tavallista ajatella, että pelkkä toimintaan osallistuminen ei riitä osallisuuden saavuttamiseen. Osallisuuden ja kuulumisen tunne edellyttää toimijuutta ja vuorovaikutusta, joiden yhteydessä jokaisen merkityksellinen rooli nousee esiin ja osallistujat voivat kokea olevansa päteviä. Jokaiselle pitäisikin löytyä mielekkäitä osallistumisen tapoja sekä mahdollisuus tulla tunnustetuksi arvokkaana osana ympäröivää yhteisöä. (2). Arkikokemuksen perusteella musiikki ja yhteiset äänimaailmat voivat kuitenkin virittää ihmisiä yhteiseen tekemiseen sekä tarjota jakamisen ja kuulumisen kokemuksia. Musiikki voi valmistaa kehoa ja mieltä kohtaamaan toisia ihmisiä ja toimia omalta osaltaan osallisuuden mahdollistajana. Myös tutkimuksen mukaan aivot käsittelevät musiikkia ja tunnereaktioita, olipa ihminen kuulemastaan musiikista tietoinen tai ei (3). Musiikki vaikuttaa laajasti mm. hengitykseen, lihasjännityksiin, veren hormonipitoisuuksiin, verenkiertoon ja aineenvaihduntaan (4.) Se vaikuttaa mielihyvää ja sosiaalisuutta lisäävästi sekä stressiä vähentävästi (3). Musiikki voi rentouttaa, nostaa vireyttä tai rauhoittaa ylivireystilaa. Samassa tilassa olevien ihmisten kehot ja mielet alkavat tahdistua toisiinsa yhteisen musiikin kuuntelun myötä. (4.) Tervaniemen mukaan ryhmäkoheesion muodostumiseen ja sosiaalisten siteiden lujittumiseen vaikuttavat mielihyvän kokemukset. Näitä kokemuksia voidaan tuottaa yhteisellä musiikin tekemisellä ja myös tanssilla. (5.) Taide osana nuorisotyötä Vaikka kulttuurisen nuorisotyön käsite on verrattain nuori (6), taiteita ja luovuutta on Suomessa hyödynnetty vuosikymmenten ajan nuorten parissa. Musiikissa se on toteutunut esimerkiksi treenikämppien, bänditoiminnan ja rap-pajojen kautta (7). Ne ovat tarjonneet mielekästä tekemistä monelle nuorelle ja toisilla tukeneet ammattimaisen musiikkiuran käynnistymistä. Taidelähtöisiä menetelmiä kuten musiikkia on käytetty runsaasti myös lastensuojelussa ja muiden nuorten parissa, joiden on pelätty ajautuvan syrjään yhteiskunnasta (8). Kuten Schalin ja Pyykkönen muistuttavat, kaikelle kulttuuriselle nuorisotyölle on ominaista tasapainottelu taiteen väline- ja itseisarvon välillä. Toisaalta taiteella on olemassaolon oikeutus ja arvo itsessään, toisaalta sen käyttö välineenä esimerkiksi osallisuuden edistämisessä tuo sille toisenlaista arvoa. (6.) Jos nuorten tuotokset typistetään vain nuorisotyön tavoitteiden edistäjiksi, menetetään syvempiä merkityksiä, joita taiteellinen kunnianhimo kulttuurisessa nuorisotyössä voisi tarjota. Tämä ristiriita haastaa ammattilaista myös musiikin suhteen: kuka saa käyttää musiikkia nuorisotyössä? Täytyykö hankkia muusikon koulutuksen voidakseen hyödyntää musiikkia? Työkaluja taiteen hyödyntämiseen tasa-arvotyössä And Beyond – Miesten luovat polut työelämään -hankkeen (9) tavoitteena oli kehittää työkaluja, jotka hyödyntävät taiteen ja luovuuden lähestymistapoja tasa-arvotyössä. Erityisesti siinä keskityttiin valokuvaukseen ja musiikkiin. Taiteellisiin prosesseihin suhtauduttiin kunnianhimoisesti ja työskentelyssä korostui sosiaalipedagoginen työote. (10.) Poikien Talon vetämissä luovuuspajoissa käsiteltiin esimerkiksi oman näköisen polun löytämistä, sukupuoleen liittyviä stereotypioita ja yhteiskunnan normeja. Arkiääniä ja musiikkia sisältäviä työpajoja järjestivät musiikin ammattilaiset, alan opiskelijat ja nuorisotyöhön erikoistuneet sosiaalialan ammattilaiset. Pajoista saatujen kokemusten pohjalta hankkeessa hahmoteltiin seuraava jäsennys musiikin osallisuuden portaista. Kaikki sen askelmat mahdollistavat osallisuuden kokemuksia. Siirryttäessä askelmalta seuraavalle, musiikin tavoitteellisuus, osallistujien oma aktiivisuus ja odotukset ohjaajan musiikilliseen osaamiseen kuitenkin lisääntyvät. 1. porras: Musiikki tekemisen taustalla. Ohjaaja valitsee toiminnan taustalle elävää tai tallenteelta tulevaa musiikkia. Se voi virittää ryhmää ja sen toimintaa sekä fyysisesti että tunteiden tasolla yhteiseen työskentelyyn. 2. porras: Musiikin aktivoiva käyttö. Musiikki toimii keskustelun aktivoijana ja innoittajana. Ryhmäläiset voivat jakaa musiikin kuuntelemisen kokemuksia ja luoda samalla yhteisöä, jossa musiikilla ja sen tuottamilla tunnekokemuksilla on tärkeä osa. Osallistujat voivat esimerkiksi valita työpajaan mieli- tai inhokkimusiikkiaan tai tutkia, millaisia tunnelmia musiikilla esim. elokuva- mainos- tai pelimusiikilla voidaan luoda. Mitä tapahtuu, jos vaihdetaankin pelin, elokuvan tai mainoksen taustalla oleva musiikki toisenlaiseksi? Musiikin aktiivinen yhdessä kuunteleminen ja siitä keskusteleminen voi herättää tunteita, muistoja ja kokemuksia. 3. porras: Musiikin tekeminen yhdessä. Osallistujat tuottavat musiikillisia elementtejä aktiivisesti jokaisen taidoin. Musiikkia, ääntä ja rytmejä voidaan tuottaa yksinkertaisten välineiden kuten keittiötarvikkeiden avulla sekä kehorytmejä ja omaa ääntä käyttäen. Pelkästään rytmin tuottaminen yhdessä voi tahdistaa ihmisiä toisiinsa ja luoda yhteisöllisyyden kokemusta. 4. porras: Musiikin tavoitteellinen tekeminen. Osallistujat tuottavat yhdessä musiikkia soittamalla, laulamalla, säveltämällä tai digitaalisten välineiden avulla. Tällä portaalla musiikkia tehdään vahvan musiikillisen osaamisen kautta. Instrumenttitaidot ja teknisten apuvälineiden käyttötaidot mahdollistavat tavoitteellisen musiikin tekemisen Stereotypioiden sijasta aitoon osallisuuteen Tarkkareunaiset määritelmät siitä, kenelle musiikki kuuluu ja kuka saa käyttää sitä ammatillisena työkalunaan eivät ole tarkoituksenmukaisia, sillä musiikin portailta löytyy kaikille mahdollisia lähestymistapoja. On ehkä stereotyyppistä ajatella, että musiikkia voisi käyttää vain alan koulutuksen saanut, sillä se tarjoaa mahdollisuuksia nuorten parissa työskenteleville ammattitaustasta huolimatta. Vastaavasti musiikin yhteydessä voi saavuttaa kokemuksen osallisuudesta monella tavalla: siinä missä yhdelle se tarkoittaa musiikin yhdessä kokemista tai siitä keskustelua, toiselle keskiössä on sen tavoitteellisempi tekeminen. Musiikki taipuu kaikkien käyttöön itse kunkin tarpeeseen, innostuneisuuteen ja taitotasoon mukautuen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö musiikin osallisuuden ylemmillä portailla tuotettavaan musiikkiin voisi suhtautua kunnianhimoisesti. Taiteen itseisarvo sopii kyllä monessa tilanteessa sen välinearvon rinnalle. Silti yllättävätkin asiat voivat vaikuttaa musiikin kokemiseen ja tekemiseen. Kun And Beyond -hankkeessa tarkasteltiin luovien lähestymistapojen kautta yhteiskunnan sukupuolittuneisuutta, huomattiin kerta toisensa jälkeen, että myös musiikkiin yhdistetään vahvoja mielikuvia sukupuolesta. Siinä missä viulu ja laulaminen mielletään usein naisisiksi, elektroninen ja rap-musiikki taas mielletään miehisiksi. Lue: Tule hyvä kakku! Työkaluja sukupuolten tasa-arvon luovaan käsittelyyn. (PDF) Kun kulttuurisen nuorisotyön yhteydessä käytetään musiikkia, onkin hyödyllistä kiinnittää huomiota myös siihen itseensä kohdistuviin stereotypioihin. Samalla kun edetään musiikin kautta kohti osallisuutta, voidaan edistää sukupuolten tasa-arvoa. Kirjoittajat Raili Honkanen-Korhonen on Metropolian Ammattikorkeakoulun Kulttuuripalvelut ja musiikki osaamisalueen musiikin lehtori, joka toimi And Beyond -hankkeen asiantuntijana. Hän on toiminut pitkään hankkeissa muun muassa vuorovaikutuksen, hyvinvoinnin, luovuuden ja vahvuusperustaisen pedagogiikan asiantuntijatehtävissä. Mai Salmenkangas on tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämiseen paneutunut sosiologi. Hän toimii lehtorina kahdessa Metropolia Ammattikorkeakoulun englanninkielisessä tutkinnossa: Social Services (Bachelor) ja Creativity and Arts in Social and Health Fields CRASH (Masters). Hän on toiminut projektipäällikkönä ja asiantuntijana useissa hankkeissa, joissa on kehitetty mm. tasa-arvoa, kotoutumista ja kielen oppimista edistäviä työkaluja. Lähteet Isola, A-M., Kaartinen, H., Leemann, L., Lääperi, R., Schneider, T.; Valtari, S. & Keto-Tokoi, A. (2017) Mitä osallisuus on? Osallisuuden viitekehystä rakentamassa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, työpaperi 33/2017. Nivala, E. & Ryynänen, S. (2019) Sosiaalipedagogiikka. Kohti inhimellisempää yhteiskuntaa. Gaudeamus. Ukkola-Vuoti , L 2019 Miten musiikki vaikuttaa terveyteen (PDF). Suomen lääkärilehti, Vuosikerta. 74, Nro 21 , Sivut 1348-1353 Soinila, S. 2018 Musiikki antaa aivoille siivet, haastattelu, Aivoliitto, artikkelissa oleva ääniraita. (aivoliitto.fi) Aivoterveyttä arkeesi (aivoliitto.fi) Nettiartikkeli 24.9.2018. Schalin, A. & Pyykkönen, M. (2022) Nuorten kulttuuria tukemassa. Nuoret kulttuurin harrastajina ja kulttuuripalveluiden käyttäjinä sekä kulttuurisen nuorisotyön kehittäminen Keski-Suomessa. (PDF) Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura Verkkojulkaisuja 171. Heikkinen, M. & Lehtonen, T. toim. (2021) (Nuoriso-)ohjattuja säveliä. (issuu.com) Nuorisotyön tallentaja Nuoperi, Turun yliopisto. Känkänen, P. (2013) Taidelähtöiset menetelmät lastensuojelussa - kohti tilaa ja kokemuksia. (julkari.fi) Tutkimus 109. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. And Beyond - Miesten luovat polut työelämään -hankesivusto. Niemi, J. & Salmenkangas, M. (2022) Kiireetöntä ohjausta ja kunnianhimoisia luovuuspajoja Poikien Talolla. Lähtökohtia oman polun löytämiseen. (journal.fi) Sosiaalipedagoginen aikakausikirja. Vol 23 Nro 2. Tervaniemi, M. 2015 Musiikki ottaa aivoon, Voiko musiikki auttaa keskittymään? (yle.fi)
Timanttinen hankeseminaari
Yhteisiä elämyksiä timanttien äärellä. Mikä on päätösseminaarin merkitys hanketoiminnassa? Päättyminen terävöittää aiemmin tapahtunutta ja antaa mahdollisuuden katsoa tehtyä suuremmasta kuvasta. Vasta päättymisessä usein ymmärretään, minkä kokonaisuuden tehty ja eletty muodostaa. Silloin voi miettiä ja oivaltaa, mikä merkitys eri vaiheilla on itse kullekin ja koko kokonaisuudelle ollut. Arjen ja juhlan erottaminen on myös tärkeää. Elämän merkityksellisyys syvenee, kun löydämme juhlan aiheita ja juhlavieraita. Me emme elä vain itsellemme, vaan myös toisillemme. Juhlat vahvistavat parhaimmillaan yhteisöllisyyttä ja antavat iloa kuulumisesta johonkin. Jollei mikään pääty, ei mikään uusi voi alkaa. Mitkä tekijät mahdollistavat hankkeelle sen arvoisen päätöstapahtuman? Hankkeita ja projekteja on koulutuksen maailmassa paljon. Parhaimmillaan niissä rakentuu tekemiselle vahva merkitys. Loppuseminaarissa näkyy, miten tässä on onnistuttu. Onnistuminen mahdollistuu myös kiinnostavasta aiheesta, mukaan pääsemisestä ja mielenkiintoisesta ohjelmasta. Onnistuneen seminaarin mahdollistaa se, mitä on ollut sitä ennen. Mitä sellaista on tehty, että sitä kannattaa juhlia. Juhlassa näkyy paljon siitä, mistä tekemisestä se on syntynyt. Tilaisuuden vetäjillä on tärkeä merkitys ilmapiirin luomisessa ja aiheiden kiinnostavassa esittelyssä. Yllätykset tuovat usein mainion lisän tilaisuuteen. Silloin saattaa käydä niin, että kaikki saavat enemmän kuin odottivat ja ymmärtävät yhteisestä aiheesta vielä jotakin aivan uutta. Hankeseminaarin elämyksellisyys ja yleisön osallistuvuus luovat erityisiä muistoja Hankkeen päätöstilaisuuden ohjelma voi olla myös poikkeuksellisen elämyksellinen, osallistava, hauska ja taiteellinen. Taiteen mahdollisuudet ovat koulutuksessa ja yritystoiminnassa häkellyttävän minimaalisesti hyödynnettyjä. Kokemuksellisilla, elämyksellisillä ja osallistavilla työtavoilla on paljon annettavaa merkityksellisyyden vahvistamiseen. Jos niiden annille on hankkeessa ollut tilaa, yhtä lailla ne soveltuvat loppuseminaarin rakentamiseen. On hienoa onnistua tihentämään yhteinen matka ja osallistua elämykselliseen muistoon siitä, missä tekijät ja osallistujat ovat hankkeen aikana olleet. Olemme usein loppuseminaareissa, joissa vieraille tarjotaan hengästyttävän paljon kaikkea, mutta osallistujien omalle äänelle ei juurikaan ole tilaa. Erityisen merkittävää on, kun hankkeeseen ja tapahtumaan osallistuneilla annetaan mahdollisuus jakaa ajatuksiaan ja kokemuksiaan - vaikkapa tarinateatterin avulla. Timanttisia kokemuksia Toivon@Teen päätösseminaarissa Toivo@Tee -hankkeessa luotiin ja testattiin työkaluja, joilla voi edistää mikroyrittäjän hyvinvointia ja uuiustumista kriisitilanteissa. Hanke toteutettiin lähes kokonaan verkossa. Suurin osa osallistujista ja toimijoista tapasi toisensa kasvotusten vasta päätöstapahtumassa. Eräs lopputahtumassa ollut yrittäjä totesi: “Hankkeen kautta on löytynyt uusia tasoja tekemiselle”. Yhteinen kertomisen ja jakamisen tila mahdollisti ei pelkästään lopputapahtumaan, vaan myös päättyvään hankkeeseen lisää uusia tasoja. Tapahtumaa oli myös valmisteltu yhdessä hyvin ja se kantoi juhlaa omalta osaltaan suorastaan riemulliseen kokonaisuuteen. Luovuus ja kohtaaminen väreilivät ilmassa ja jättivät vahvan muiston jostakin hyvästä. Ilmoilla oli tapahtumaan osallistuneiden ajatus, että päivässä tulee olla naurua, onnistumista, antautumista ja lisää naurua. Tässä päivässä oli runsain mitoin kaikkea tuota. Läsnäolevien kesken tämän tilanteen erityisyys tuotti lähes euforisen tunteen, jonka pohjalta kaikki tuntui tärkeältä. Tilaisuuden ohjelma koostui kolmesta timanttisesta kokonaisuudesta, jotka punoi toisiinsa juonnollaan Paula Mäkelä Positiivisesta Potentiaalista. osa: esiteltiin hankkeen konkreettiset tuotteet, eli kirjoja, korttipakkaa ja podcast-sarjoja. osa: yllätysohjelmassa iloinen naurujooga, johon johdatteli raikuvalla naurullaan Tarja Kupias Loistotähti Oy:stä. osa: tässä osuudessa tarinateatterin keinoin kysyttiin ja kuultiin yleisön ja hankkeeseen osallistujien ajatuksia hankkeesta ja sen annista. Kokonaisuuden toteutti Tarinateatteri Foxtrot. Tapahtuma nostatti hanketyön tunnelman uusiin korkeuksiin Tapahtumasta jäi upea muiston siitä, että näimme vielä toisemme, jaoimme yhteistä tarinaamme ja hankkeessa tekemäni tuotos sai valtavan positiivisen vastaanoton. Tehty työ tuntui arvokkaalta ja sitä sai jakaa toisten kanssa. ”Tämä seminaari oli itselleni myös sikäli erityinen, että sain tarjota rakastamani teatterilajin eli tarinateatterin kaikkien mukana olijoiden koettavaksi. Oma intohimoni saattoi olla palveluksessa ja hankkeen teema välittyi ja näkyi kerrotuissa tarinoissa. Tässäkin tuli esiin se voima, jonka autenttinen läsnäolo luo. Olimme kertoneet tarinoita myös verkkototeutuksissa, mutta tämä läsnäolossa tapahtuva kohtaaminen nosti kannat kattoon.” -Päivi Rahmel Mieleen on jäänyt myös seminaarin lämmin henki ja osallisuus. Päätöstilaisuuteen osallistuneet jakoivat ajatuksiaan ihmisten voimavaroista, jaksamisesta ja hyvinvoinnista, sekä yhteisöllisyyden merkityksestä. Yrittäjän jaksamisen ja hyvinvoinnin kannalta on tärkeää, että myös muut ihmiset ovat tunnistamassa näitä voimavaroja. ”Olen asiakkaana ajatellut olevani vahvistamassa ensisijaisesti yrittäjän taloutta, mutta ymmärsin, että asiakas voi vahvistaa myös yrittäjän voimavaroja!” -Raili Honkanen-Korhonen. Oli helppoa tunnistaa myös erään osallistujan kokemus siitä, että mitä enemmän vastoinkäymisiä, sitä paremmalta tuntuu, kun onnistuu. Niinhän timantit syntyvät. Kirjoittajat Raili Honkanen-Korhonen on Metropolian Ammattikorkeakoulun Kulttuuripalvelut ja musiikki osaamisalueen musiikin lehtori, joka toimii Toivo@Tee -hankkeen asiantuntijana. Hän on toiminut pitkään hankkeissa mm. vuorovaikutuksen, hyvinvoinnin, luovuuden ja vahvuusperustaisen pedagogiikan asiantuntijatehtävissä. Päivi Rahmel on Metropolian kulttuuripalvelut ja musiikki osaamisalueen lehtori, joka toimi Toivo@Tee hankkeessa In Crisis osuuden vastaavana vetäjänä. Päivillä on pitkä kokemus luovien ja osallistavien, taidepainotteisten työtapojen ohjaajana. Hän on koulutukseltaan kasvatuspsykologiaan suuntautunut kasvatustieteen maisteri, työnohjaaja STOry, narratiivinen valmentaja WBSEC ja psykodraama- ja tarinateatterikoulttaja kouluttaja TEP. Toivo@Tee (yrityshyva10.fi) on Euroopan Sosiaalirahaston rahoittama, kaksivuotinen hanke (1.4.2021 – 31.3.2023). Hankkeen tavoitteena on edistää mikroyrittäjän hyvinvointia ja uusiutumista kriisitilanteissa. Hanketta koordinoi Laurea-ammattikorkeakoulu. Yhteistyökumppaneita ovat Metropolia Ammattikorkeakoulu, Novago Yrityskehitys Oy ja Osuuskunta Orrellan Putiikkiopisto.
Työyhteisöjen yhteisöllisyyden vahvistaminen taiteen ja luovuuden keinoin
Mitä luovat menetelmät ja taiteilijat voivat tuoda tullessaan, kun työyhteisöille järjestetään yritysvalmennuksia? Valmennukset edistävät resilienssiä ja sosiaalista pääomaa Sosiaalisella pääomalla tarkoitetaan yhteisöjen sellaisia yhteisöllisiä piirteitä, jotka vahvistavat yhteisöllistä toimintaa - ja nimenomaisesti toimintaa, jolla voidaan edistää luottamusta, vastavuoroisuutta ja verkostoitumista. Sosiaalista pääomaa siis syntyy yhteisöllisyydestä ja yhteisön jäsenten välisestä vuorovaikutuksesta (1). Valmennuksissa voidaan keskittyä valmennettavien yhteisöjen valitsemiin teemoihin, esimerkiksi työssäjaksamisen ja henkilökohtaisten tavoitteiden kanssa. Valmennuksissa yrityksen sosiaalisen pääoman ja resilienssin tilaa on tarkasteltu turvallisesti ja yhteisöllisesti. Valmennuksissa käsitellään toisinaan kipeitäkin aiheita ja siksi niissä tulee kiinnittää huomiota vuorovaikutukseen, omien roolien havainnointiin ja työidentiteettiin. Valmentavia tilaisuuksia voi järjestää monissa eri muodoissa. Valmentajien rooli yritysten tarpeiden kuulemisessa on olennainen. Tavoitteena on saada valmennuksen lopputuloksesta yrityksen sen hetkisiä tarpeita mahdollisimman hyvin palveleva. Luovuudesta tukea pienten, keskisuurten ja mikrokokoisten yrittäjien tarpeisiin Yritysvalmennuksiin tuodaan uudenlaista näkökulmaa, kun mukaan otetaan taide ja luovuus. Yllättävää hyötyä saadaan, kun mennyttä, nykyisyyttä ja tulevaisuutta työstetään luovan, taidelähtöisen ja toiminnallisen työskentelyn kautta. Eloisa-hankkeen toiminnassa luovan työn ja taiteen eri alan ammattilaisia kutsuttiin mukaan valmentaja-taiteilija -työpareiksi. Valmentajien rooli yritysten tarpeiden kuulemisessa ja taiteilijoiden osaamisen sovittamisessa kuhunkin kontekstiin oli keskeinen toimintatapa. Yrityksen tarpeista lähtevä, räätälöity valmennus tarkoitti räätälöityä valmentaja-taiteilija -yhteistyön muotoja taiteilijan moninaisten roolien ymmärtämistä osaamisten tarjoamien mahdollisuuksien hyödyntämistä ja näkyväksi tekemistä. Luovuus ja taiteilijuus valjastettiin luontevaksi osaksi niiden tarpeiden toteutumista, joita yritykset ennen valmennuksia ovat nostaneet esiin. Valmennuksista on kerätty aineistoa ja analysoitu kehittämistyön luonteen mukaisesti, ja sitä jatketaan toisen pilotointikierroksen loppuun saakka. Näin saadaan arvokasta tietoa valmennusten vaikuttavuudesta ja kehittämistarpeista. Palautteista, asiantuntijakeskusteluista, haastatteluista saadaan tietoa muun muassa siitä millaisena sosiaalisen pääoman, työhyvinvoinnin ja valmennusten yhteys näyttäytyy miten valmennuksissa on edistetty sosiaalisen pääoman ulottuvuuksia ja resilienssiä millaisia taiteilijarooleja ja/tai taiteilija-valmentaja -yhteistyön malleja muotoutui mitä työhyvinvointia ja yhteisöllisyyttä tukevia elementtejä valmennuksilla voitiin tukea. Kerättyä tietoa hyödynnetään seuraavan valmennuspilotin ja muiden yrityksille tarjottavien työpajojen suunnittelussa. Hanketyön tuloksia arvioidaan jatkuvasti Kuten tutkimus-. kehittämis- ja innovaatiohankkeissa yleensäkin, myös Eloisan asiantuntijajoukko, projektiryhmä arvioi säännöllisesti hankkeen määrällisiä ja laadullisia tavoitteita. Toimintaa hankkeen aikana kehitetään innovatiivisesti, luovalla ja tarkalla otteella. Monenlaisia toimenpiteitä tarvitaan hankkeelle asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi. Hankkeen osallistujamäärässä on esimerkiksi vielä kurottavaa. Mietinnässä on Miten tehostamme viestintää ja valjastamme eri tahoja markkinoimaan/viestimään Eloisassa tuotettavista työpajoista, kursseista, koulutuksista? Minkälaisia työpajoja, koulutusta tuotamme lisää, jotta osallistumisen helppous ja ennen kaikkea yrityksiä hyödyttävä, vaikuttava sisältö yhdistyvät? Minkälaiset yhteistyön muodot synnyttävät synergiaa ja siten vaikuttavuutta? Hankeyhteistyöllä, asiantuntevan ohjausryhmän valjastamisella sekä taidealan toimijoiden yhteistyöllä saavutetaan tuloksia, joita ei kannata jättää käyttämättä. Kirjoittaja Irene Alsti-Lehtonen toimii Metropoliassa projektiasiantuntijana. Hän on koulutukseltaan kasvatustieteen maisteri ja musiikkipedagogi AMK. Kulttuurialan hankkeiden projektipäällikkönä toimimisen lisäksi Irene tekee hallintotyötä musiikin tutkinnossa. Myös kulttuuri-, yritys- ja sote-alaa eri tavoin yhdistävien rahoitusten hakeminen on osa työnkuvaa. Metropolian palveluksessa hän on toiminut jo yli kymmenen vuoden ajan. Tällä hetkellä työn painopiste on ESR-rahoitteisen Eloisa-hankkeen vetämisessä. Lähteet Manka, Marja-Liisa & Manka, Marjut. 2016. Työhyvinvointi. Talentum Pro. Tapahtumakokonaisuus Eloisa-hankkeen sivuilla.
Taiteilija taitonsa tuotteistajana
Missä taitelija työtänsä tekee? Mistä hän saa palkkansa? Kuka hänet löytää? Kuka voi hänen osaamistaan hyödyntää? Miten taitelijan voi palkata? Miten pandemia iski kulttuurialaan? Kulttuuriala on ollut koronapandemian vuoksi erityisen huomion kohteena. Yhteinen ihmettelyn aihe on ollut se, että juuri tämä ala on jäänyt tukia vaille ja juuri tämän alan toimintaa on rajoitettu ennen näkemättömän raskaasti ja rankalla kädellä. Alalle tehdyssä tutkimuksessa (1) vastaajista yli puolet sanoi koronakriisin vaarantaneen toimintaansa vuonna 2020 olennaisesti kolmasosalle vastaajista korona aiheutti toimintaan merkittäviä muutoksia lopuille vastaajista korona aiheutti toimintaan vain pieniä muutoksia. Arvioitaessa koronan vaikutuksia alkuvuonna 2021 arviot ovat hyvin samansuuntaisia, mutta hieman toiveikkaampia kuin kokemus vuodesta 2020. Toisaalta kulttuuriala on pyrkinyt turvaamaan toiminnan jatkumisen poikkeusolojen keskellä: uudenlaisia toimintamuotoja kehitti 64 % yhteisöjä edustavista vastaajista ja 44 % oli kehittänyt tai ottanut käyttöön yleisölle suunnattuja uusia digitaalisia palveluita. Kaiken kaikkiaan luovilta aloista katosi 10 miljoonaa työpaikkaa 2020 pandemian takia (4). Kaiken tämän keskellä taiteilijat ovat havahtuneet myös siihen, että kun kukaan ei puolusta heidän oikeuksiaan, on lähdettävä itse liikkeelle. Taiteilija markkinatalouden osana Tässä epävarmassa ja haastavassa tilanteessa, jossa markkinatalouden lainalaisuudet ovat jyränneet taiteen yli jo pandemiaankin pitemmän aikaa. Sanotaan, että taiteen yhteiskunnallinen arvo on hämärtynyt ja sen itseoikeutetun merkityksen tärkeys on himmentynyt. Tärkein ja esillä pidetyin näkökulma on taiteeseen ja taiteilijoihin liittyvät luovan talouden ja taiteen tuotteistamisen mahdollisuudet. Näissä virtauksissa yksin taidettaan tekevä jää helposti aivan eksyksiin ja moni toivoo, että joku hänet löytäisi ja työtarjoukset hoidettaisiin jonkun ulkopuolisen tahon toimesta niin, että elämisen mahdollisuudet säilyisivät. Oman taidon markkinoiminen Yksi osaamisalue on oman osaamisen tunnistaminen, kiteyttäminen ja jopa ostajalle helposti ostettavaksi tuotteeksi saattaminen. Start up -yrityksistä tuttu Pitching (2, 3) eli hissimatkan mittainen mainospuhe voi olla myös taiteilijan keino auttaa omaa työllistymistään. Pitchingin, pitsauksen, hissipuheen neljä vaihetta: Kiinnostuksen herättäminen Osaamisen vakuuttaminen Tarjooman kertominen Jatkosta sopiminen Moinen nopeasti kerrottava kiteytys oman tekemisen ytimestä, sen vaikutuksesta asiakkaalle ja sen tavoittamismahdollisuuksista, on suhteellisen helposti harjoiteltava taito. Tällaisen kiteytyksen tekeminen omasta toiminnasta on kenelle tahansa antoisaa. On palkitsevaa tunnistaa itseänsä, löytää siihen sanoitusta ja kertoa omaa tarinaansa. Parhaimmillaan maailmassa on tarpeita, jotka kohtaavat sen, mitä palvelun tuottajalla on tarjota. Jokainen löytää paremmin paikkansa ja voi olla osa merkityksellistä elämänsä toteuttamista toimeentulonsa mahdollistamisen lisäksi. Itsensä työllistäminen vaatii työtä Taiteilijankin on mahdollista auttaa itseänsä työllistymään ja luoda tilaisuuksia toteuttaa intohimoansa usein suurella vaivalla hankitun taidon käyttämisessä. Hän voi päästä esille oman taiteensa tekemisessä ja taiteilijana toteutumisessa. Taide kuuluu arkeen ja juhlaan. Se avaa reittejä kokemuksiin ja uusiin oivalluksiin. Metropolia Ammattikorkeakoulussa on käynnissä Eevi-niminen hanke, jonka tavoitteena on tukea taiteilijoiden työllistymistä, verkostoitumista ja toimintakykyä kaupallisten reunaehtojen sanelemassa maailmassa. Osallistujat kohdataan tämän toiminnan puitteissa ensin yksilöinä yksilöllisten työtilanteidensä äärellä, heidän tarpeitaan kuunnellen rakennetaan koulutuskokonaisuus, ja halukkaat osallistujat saatetaan yhdessä rakentuvien verkostojen ja keskinäisen voimaantumisen ääreen. Suomessa ja Eevi-hankkeessa on monia taiteilijoita, jotka voivat antaa osaamistaan kenties juuri sinulle, juuri sinun arkeesi. Pandemia päättyy, kulttuuri ja taide palaa keskuutemme. Nautitaan siitä, käytetään sitä ja luodaan kulttuurisesti rikasta yhteiskuntaa. Toivottavasti tapahtumaköyhä aika on luonut sellaisen vajeen, että havahdumme kulttuurin merkitykseen ja taitelijoiden työn arvostamiseen sellaisella voimalla, että heidän työnsä arvo näkyy kirkkaammin kuin koskaan aiemmin. Kirjoittaja Päivi Rahmel on KM, TO STOry, psykodraama- ja tarinateatterikouluttaja TEP, narratiivinen valmentaja WBSEC ja tuotekehittäjän ammattitutkinnon suorittanut luovien prosessien kätilö. Hän on Metropolia ammattikorkeakoulun kulttuuripalveluiden lehtori, jonka työkenttään kuuluu monenlaiset valmentavat prosessit. Eevi-hankkeessa hän toimii yksittäisten taiteilijoiden mentorina ja verkostojen ohjaajana Lähteet Helsingin Sanomat: Koronapandemian vaikutuksia kulttuurialalla 2020–2021 Hissipuhe 1. Licence to Fail (Youtube.com) Hissipuhe 2. Aalto,E. (Youtube.com)
Kulttuurihyvinvointialan yhteistä ymmärrystä rakentamassa
Luovuus, mielikuvitus ja leikillisyys auttavat näkemään uusia mahdollisuuksia (1). Eteemme tulevista haasteista tai muutoksista selviämiseksi tarvitsemme näitä voimavaroja (2, 3). Uuden äärelle etsiytyminen ja sen myötä löytyvät luovat ratkaisut toimivat polkuina kohti kestävää tulevaisuutta ja hyvinvointia (4). Taiteen hyvinvointivaikutukset ovat nousseet laajemmin tietoisuuteen maailman terveysjärjestö WHO:n vuonna 2019 julkaiseman laajan tutkimuskatsauksen myötä (5). Luovuus voi olla taiteisiin liittyvää, mutta se voi olla myös muunlaista kokeilemista, leikillisyyttä, ajattelua tai ilmaisua. Luovuus osana merkityksellistä elämää, mahdollisuus mielikuvitella, ilmaista itseään, elää ja toimia osana itselle tärkeitä yhteisöjä tapoineen, arvoineen ja uskomuksineen, kuuluu myös jokaisen kulttuurioikeuksiin (6). Kulttuurihyvinvoinnin edistäminen voidaankin hahmottaa erilaisten reittien rakentamisena luovuuden ja merkityksellisyyden äärelle. Suomessa on erinomaiset edellytykset eri alojen ammattilaisten yhteisvoimin luoda sellainen kulttuurihyvinvointiala ja siihen liittyvä tietoon ja tutkimukseen perustuva ymmärrys, josta muualla voidaan ottaa mallia. Meillä on verkostoja, kehittäjiä, koulutuksia ja tutkimusta. Jotta voimme tehdä tämän tulevaisuuskuvan todeksi, on kuitenkin luotava sellainen maisema kulttuurihyvinvoinnista, joka kutsuu meidät kaikki - kulttuuri-, taide-, sosiaali-, ja terveysalojen ammattilaiset, kehittäjät, tutkijat yhteisen äärelle. Panostamalla dialogiseen vuorovaikutukseen sekä eri tieteenaloja hyödyntävään ajatteluun voimme yhdessä luoda yhteiskunnallisesti merkittävää kulttuurihyvinvointialaa. Ammattilaiset kulttuurihyvinvointialaa pohtimassa Miten tukea toivottua kehitystä käytännössä? Terveyttä kulttuurista-verkosto järjesti syksyllä 2020 seminaarin Terveyttä kulttuurista -tukena arviointi ja seuranta. Verkkotapahtumaan osallistuneet ammattilaiset nostivat työpaja-osuudessa esiin keskeisiä näkökulmiaan kulttuurihyvinvoinnin lisäämiseen tähtäävän työn ammatillisesta osaamisesta laadun määrittymisestä. Seminaarin työskentelyn pohjalta voidaan hahmottaa alan kehittämisen kannalta kriittisiä teemoja, jotka kulttuurihyvinvoinnin parissa työskentelevien ammattilaisten havainnot nostavat esiin. 1. Kulttuurihyvinvointityössä tarvittava ammattitaito Hyvinvoinnin ja terveyden vahvistaminen voi olla sekä kulttuuri-, taide-, sosiaali-, ja terveysalojen työn tavoitteena. Jokainen ammattilainen katsoo kulttuurihyvinvointialaa pääasiassa oman ammattialansa näkökulmasta. Tämä vaikuttaa myös käsityksiin kulttuurihyvinvointityössä tarvittavasta ammattitaidosta. Tästä voi syntyä asiantuntijuuskilpailu eri ammattiryhmien välille ”kuka on asiantuntijoin?” (7). Toisaalta osallistujat toivat vahvasti esiin myös sen, miten monenlaisten kompetenssien summa kulttuurihyvinvointialan ammattitaito voi olla. Siinä tarvitaan usein monialaista osaamista Taiteen rooli voi vaihdella sen mukaan, millaista kulttuurihyvinvointityötä tehdään. Esiin nostettu huomio, siitä että "taiteilijana keskittyy helposti itseen ja omaan taiteilijuuteen" (7) on mahdollinen riski, joka on tärkeä tiedostaa. Kulttuurihyvinvointityössä tarvitaan lähes poikkeuksetta moniammatillista yhteistyötä. Tämän onnistumiselle välttämätöntä on toisen alan ammattitaitoon ymmärrys ja kunnioitus. Mahdollisuus aitoon dialogiin syntyy, kun "osaa avata omaa osaamistaan toiselta alalta tuleville" (7). Tällöin keskeistä on toisen avoin kuuntelu, hyväksyminen ja kunnioitus. On tärkeää, että eri alojen ammattilaiset "toimivat oman osaamisen rajoissa" (7) kulttuurihyvinvointityötä tehdessään. 2. Laadun määritteleminen kulttuurihyvinvointityössä Kulttuuri-, taide-, sosiaali- ja terveysalojen ammattilaisten erilaiset näkökulmat auttavat rakentamaan kulttuurihyvinvointialalle riittävän laajaa ammatillista maisemaa. Tämä voi rakentua vain yhdistämällä eri alojen ymmärrystä. Laatuun liittyy ydinkysymys "mikä laatu priorisoidaan kulttuurihyvinvoinnissa - keskitytäänko taiteelliseen laatuun tai esim. hyvinvoinnin ja osallisuuden laatuun?" (7) Tätä esiin noussutta teemaa olisi mielestäni tärkeä jatkossa tarkastella eri konteksteissa asetettavien tavoitteiden, menetelmien ja työotteiden valossa. Lisäksi laatuun kuuluvat "toiminnan suunnittelu ja arviointi asiakkaan tarpeista käsin" (7) ovat kulttuurihyvinvointityössä keskiössä. Kohti jaettua ymmärrystä kulttuurihyvinvointialalla Muotoutumisvaiheessa olevan alan laajemmat näkymät ovat vasta edessäpäin. Yhteiset käsitteet tai niiden takana oleva ymmärrys puuttuvat. Olen seurannut kulttuurihyvinvoinnin parissa työskentelevien eri alojen ammattilaisten keskusteluja erilaisissa yhteyksissä yli kymmenen vuoden ajan ja edelleen keskusteluissa päädytään usein erilaisten ammattitaitojen laadun puolesta todisteluun ja dialogi hyytyy. Sanat, joilla asioista puhumme, ovat tärkeitä, koska ne muovaavat ajatteluamme ja niillä on mahdollista myös kutsua eri alojen ammattilaisia yhteisen äärelle. Kulttuurihyvinvoinnin edistäminen ei ole alaspesifi tavoite, vaan se liittää yhteen monenlaiset hyvinvoinnin lisäämisen parissa työskentelevät tahot ja ammattialat. ”Kulttuuri viittaa ihmisen toimintaan ja siitä jäävään jälkeen. Ihmisten jättämät jäljet, kuten kirjat, pelit, rakennukset, laulut ja taulut tai yhtä lailla sattumat tai kohtaamiset ihmisten ja koneiden kanssa voivat ohjata kohti uutta." (8) Kulttuurihyvinvoinnin tukeminen liittyy merkityksellisyyteen ja luovuuden mahdollisuuksiin elämässä: "Koettu hyvinvointi vahvistuu, kun ihminen saa toteuttaa ominta itseään niin, että siitä syntyy omaa olemassaoloa vahvistavia merkityksiä, reittejä arkitodellisuuden ohi, osallisuuden kokemuksia ja myötätuntoista yhteenliittymistä itsensä ulkopuolella olevan inhimillisen ja ei-inhimillisen todellisuuden kanssa." (8) Yhteinen kulttuurihyvinvointiala Kulttuurihyvinvointityön ammattilaisella on jokaisella omanlaisensa ammattitaidon osa-alueiden kokoelma. Ammattinimike ei määritä siitä kaikkea, vaan erilaiset lisä- ja täydennyskoulutukset ja työssä oppiminen rakentavat osaamista läpi työelämän. Voisimmekin ammattinimikkeiden sijaan tarkastella kulttuurihyvinvoinnin ammattitaidon erilaisia osa-alueita. Esitin seminaarissa kuvion luovan toiminnan ulottuvuuksista sosiaali- ja terveysaloilla sekä näihin liittyvästä ammattitaidosta, joka on yksi mahdollisuus hahmottaa ammattitaidon erilaisia osa-alueita. Kuvion ympyröissä on erilaisia luovan toiminnan, ilmaisun ja taiteen kokemisen muotoja. Niissä tarvittavaa ammattitaitoa kuvataan ympäröivissä tähdissä: mitä vahvempi nuoli, sen olennaisemmasta ammattitaidon osa-alueesta on kysymys. Kuvio 1 koostuu x ja y-akseleiden väliin sijoittuvista ympyröistä, joilla hahmotetaan erilaisia luovan toiminnan, ilmaisun ja taiteen kokemisen muotoja. Vaakasuoralla x-akselilla kuvataan toiminnan luonnetta: Mitä kauemmas oikealle edetään, sitä vahvempaa on osallistuminen ja osallistujan oma toimijuus. Vaaka-akselin alkupäässä on yleisönä, katsojana tai kokijana oleminen, seuraaminen. Pystysuoralla y-akselilla osoitetaan kuviossa toiminnan fokuksen muuttumista taiteen tai luovuuden kokemuksesta kohti osallistujien prosessia ja reflektointia. Nämä akseleiden muodostamaan kenttään asettuvat ympyrät (luovan toiminnan, ilmaisun ja taiteen kokemisen muodot) ovat akselien leikkauspisteestä viistosti oikealle ja ylöspäin edeten seuraavat: Esitys/konsertti/näyttely Osallistava esitys Luovuus osana sosiaali- ja terveysalan työotetta Luova toiminta harrastuksena Osallistava taidetoiminta, luova narratiivinen työskentely Vuorovaikutuksellinen luova prosessi Taideterapiat Kuvion ympyrät asemoituvat toistensa lomaan ja osin päällekkäin, osoittaen, että niiden rajat ovat liukuvia. Ainoastaan taideterapiat -ympyrä on irrallaan muista, koska sillä on selkeästi säädelty konteksti ja siinä vaadittava ammattipätevyys. Luovan toiminnan, ilmaisun ja taiteen äärelle johdattamisessa tarvitaan erilaista ammattitaitoa riippuen siitä, millaisesta toiminnasta tai taiteen kokemisen muodosta on kyse. Erilaista ammattitaitoa kuvataan ympyröiden vierelle sijoitetuissa tähdissä. Tähdissä on nimettynä ammattitaidon osa-alueet ja niistä kulkevat nuolet luovan toiminnan, ilmaisun ja taiteen kokemisen muotoja kuvaaviin ympyröihin (toiminnan muotoihin), joissa kyseistä ammattitaitoa tarvitaan: Taiteellinen osaaminen/ammattitaito - nuolet ympyröihin 1 ja 2 Sosiaali- ja terveysalan ammattitaito - nuoli ympyrään 3 Luovan toiminnan/ taiteen pedagoginen ammattitaito - nuolet ympyröihin 4,5 ja 6 Taideterapian ammattitaito - nuoli ympyrään 7 Näiden nuolien lisäksi kuviossa jokaisesta tähdestä lähtee myös ohuita nuolia osoittamaan sellaista ammattitaitoa, jota ympyrässä olevassa toiminnan muodossa lisäksi tarvitaan. Tällaisia ovat esimerkiksi osallistavan esityksen toteuttamisessa hyödynnettävä pedagoginen osaaminen tai vuorovaikutuksellisessa luovassa prosessissa hyödynnettävä sosiaali- ja terveysalan ammatillinen osaaminen. Kuvio on muovautunut vuosien varrella dialogissa kulttuurihyvinvointityötä tekevien ammattilaisten, alan kehittäjien, tutkijoiden ja kouluttajien kanssa. Olen kehittänyt kuviota erilaisissa seminaareissa ja konferensseissa vuodesta 2013 ja se on lisännyt erilaisia muotoja saavan kulttuurihyvinvointityön monialaisuuden ymmärrystä. Kulttuurihyvinvointialan kehittämisessä tarvitaan hyvää vuorovaikutusta, dialogia sekä laajaa tiedonmaisemaa, jossa hyödynnetään tieteenalojen yhdyspintoja. Näillä voidaan kehittää uusia reittejä kohti kestävää tulevaisuutta ja hyvinvointia. Kirjoittaja Laura Huhtinen-Hildén (FT, MuM, musiikkiterapeutti, työnohjaaja) toimii Metropolia Ammattikorkeakoulussa yliopettajana, tutkijana sekä tutkintovastaavana uudessa englanninkielisessä ohjelmassa Master’s Degree in Creativity and Arts in Social and Health Fields (CRASH). Hän on kiinnostunut kulttuurihyvinvointialan, taiteen soveltavan käytön ja musiikkipedagogiikan kehittämisestä. Hänen käynnissä olevat tutkimusprojektinsa liittyvät luovuuden mahdollisuuksiin edistää osallisuutta, hyvinvointia ja kestävää tulevaisuutta. Hän on julkaissut artikkeleita ja opetusmateriaalia. Lähteet Craft, A. (2001). Little C creativity. In A. Craft, B. Jeffrey, & M. Leibling (Eds.), Creativity in education (pp. 45–61).London: Continuum. Huhtinen-Hildén, L. & Isola, A-M. (2019). Reconstructing life narratives through creativity in social work. Cogent Social Sciences, 5:1. Huhtinen-Hildén, L. (2020). Luova mieli matkaseurana. Luovuudesta hyvinvointia muutoksissa. Teoksessa M. Elomaa-Krapu, A. Vuorijärvi & R. Wallin (toim.). Hyvinvointi ja terveys poikkeusoloissa. Helsinki: Metropolia Ammattikorkeakoulu, 55-63. Salonen, A. (2019). Transformative responses to sustainability. In: Leal Filho W. (Ed.) Encyclopedia of Sustainability in Higher Education. Cham: Springer. Fancourt, D. & Finn, S. (2019). What is the evidence on the role of the arts in improving health and well-being? A scoping review. Copenhagen: WHO Regional Office for Europe (Health Evidence Network (HEN) synthesis report 67). UNESCO.org (2001) Universal Declaration on Cultural Diversity. Viitattu 21.1.2021. Terveyttä kulttuurista -tukena arviointi ja seuranta -verkkotapahtuma, lokakuu 2020, sitaatteja seminaarin ryhmätyöskentelyn muistiinpanoista mukaillen, osallistujien luvalla. Huhtinen-Hildén, L., Isola, A-M., Berden, I., Hiltunen, M. & Salonen, A.O. (2020). Mitä on kulttuurihyvinvointi? Yhteiskuntapolitiikka-lehti, YP-blogi. Huhtinen-Hildén. L. (2014). Perspectives on professional use of arts and arts-based methods in elderly care. Arts & Health: An International Journal for Research, Policy and Practice. Isola, A.-M., Kaartinen, H., Leemann, L., Lääperi, R., Valtari, S. & Keto-Tokoi, A. (2017). Mitä osallisuus on? Osallisuuden viitekehystä rakentamassa. Työpapereita 33/2017. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.
Tikissä on Metropolian tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan (TKI) blogi. Bloggaajat ovat ammattikorkeakoulun henkilöstöä sekä muita TKI-toiminnan asiantuntijoita. Jos haluat kirjoittaa blogiin, ota yhteyttä toimituskuntaan.
Milla Åman Kyyrö, päätoimittaja
Viestinnän asiantuntija, TKI-hankkeet ja kehittäminen
p. 050 342 0341
milla.amankyyro@metropolia.fi
Päivi Keränen
Projektipäällikkö, Muotoilu
p. 040 184 1952
paivi.keranen@metropolia.fi
Jussi Linkola
Projektisuunnittelija, Hankeviestintä- ja julkaisupalvelut
p. 040 184 2448
jussi.linkola@metropolia.fi
Toimituskunta toimittaa Tikissä-blogin sisällöt ennen julkaisua.
3AMK ammattikorkeakoulu asiantuntija Dallaten FUTU hanke hankeviestintä hankkeet hyvinvointi innovaatio innovaatio-opinnot innovaatiot Innovation johtaminen Katse tulevaisuuteen kehittäminen keksintö kestävä kehitys koulutus metropolia minno nuoret Oona-hanke opiskelijat oppiminen osaaminen osaamisen kehittäminen resilienssi service design sosiaali- ja terveysala tekoäly tki TKI-toiminta tulevaisuus tuottavuus tutkimus työelämä työhyvinvointi työllistyminen viestintä vuorovaikutus yhteiskehittäminen yrittäjyys yritystoiminta yritysyhteistyö
Ideoimme, rikastamme ja kehitämme käytäntöön uusia ratkaisuja yhteistyössä yritysten, julkisen sektorin, järjestöjen ja asukkaiden kanssa.