Avainsana: hyvinvointi
Hyvinvointikeskustelu työllistymisen tukena
Työttömyys on tilanne, jossa henkilöllä, joka on työkykyinen ja halukas tekemään töitä, ei ole työpaikkaa, josta saisi palkkaa (1)Työttömyys voi altistaa hyvinvoinnin heikkenemiselle, joka näkyy toiminta- ja työkyvyn alentumisena ja/tai sairastumisen riskin kasvuna (2,3,4). Hyvinvoinnille tärkeinä elementteinä pidetään kolmea perustarvetta. Ihmisen omaehtoisuus tarkoittaa kokemusta siitä, että ihminen on mahdollisimman vapaa päättämään omista tekemisistään ja tekemisen motivaatio kumpuaa ihmisen sisältä, ei ulkoisista pakotteista. Kyvykkyyden kokemus tarkoittaa sitä, että osaa hommansa, selviää haasteista ja saa asioita aikaan. Kolmanneksi meillä on perustava tarve olla yhteydessä muihin (5). Työttömyys voi uhata kaikkia hyvinvoinnin peruselementtejä (6). Toimintaterapiaa työttömän hyvinvoinnin tueksi Ihmisen hyvinvointi on yhteydessä toimintojemme tasapainoon: kaikkea tulisi olla sopivassa mitassa kunkin ihmisen kulloisenkin tarpeen mukaisesti (7). Työttömyys on usein tila, joka uhkaa vakavasti toimintamme tasapainoa. Työ on toimintaa, joka luokitellaan toimintaterapia-ajattelussa tuottavaksi toiminnaksi, yhtenä toimintakokonaisuutena itsestä huolehtimisen ja vapaa-ajan toimintojen lisäksi. Tuottavaa toimintaa voi olla myös esimerkiksi vapaaehtoistyö (8). Tärkeämpää kuin luokittelu on se, että arjessamme toimintakokonaisuudet olisivat tasapainossa. Meillä tulisi olla tasapainoisesti tuottavaa toimintaa, itsestämme huolehtivaa toimintaa (esimerkiksi unta) ja lisäksi niin sanottua ei-tuottavaa toimintaa, joita ajatellaan tehtävän tekemisen itsensä vuoksi omien mielenkiinnon kohteiden mukaisesti (esimerkiksi harrastukset). Uraohjain+ -hankkeen hyvinvointikeskustelut työttömille Uraohjain+ -hankkeessa toteutetaan hyvinvointikeskusteluja media- ja tietotekniikka-alan työttömille. Keskustelun ohjaavat Metropolia ammattikorkeakoulun myöhäisemmän vaiheen toimintaterapeuttiopiskelijat tai opettajat yhtenä 90 minuutin tapaamisena oppilaitoksen tiloissa. Keskustelujen yhtenä sisältönä on osallistujan toimintojen tasapainon tarkastelu. Työttömyys horjuttaa tasapainoa usein voimakkaasti ja vaikuttaa ihmissuhteiden määrään ja laatuun, taloudelliseen tilanteeseen sekä kokemukseen kyvykkyydestä ja hallinnan tunteesta. Keskustelussa selvitetään myös osallistujan tämänhetkistä stressitasoa (9). Stressiä voi aiheutua työttömyydestä tai muusta syystä, esimerkiksi elämäntilanteessa tapahtuneesta isommasta poikkeamasta. Lisäksi osallistujat tarkastelevat itsearvioinnin avulla yleisesti motivaatiotaan, tottumuksiaan ja suorituskykyään sekä ympäristöään (10,11). Tärkeää on tunnistaa ja tuoda osallistujan vahvuudet ja voimavarat esiin. Itsearvioinnin, stressitason ja toimintojen tasapainon selvittelyn pohjalta opiskelijat jakavat osallistujille kuulemaansa fokusoiden syntynyttä käsitystä työllistymiseen, opiskeluun tai elämään yleensä, jos työllistymiseen liittyvää ei hyvinvoinnin tarkastelussa nouse esiin. Keskustelun yhteenvedon pohjalta pohditaan tarvittavia muutoskohteita ja toimenpiteitä muutoksen mahdollistamiseksi. Esimerkkeinä keskustelun tuloksista ovat esimerkiksi huomiot arkirutiinien merkityksestä hyvinvoinnille. Vaikkapa vuorokausirytmin keikahtaessa nurin, kun ei ole aamulla syytä nousta eikä illalla syytä mennä ajoissa nukkumaan. Tai vapaa-ajan merkitys elvyttävänä ja palauttavana silloin, kun vapaa-aika on vastapainoa tuottavalle toiminnalle eikä se ole aikaa, joka tulee vain tappaa. Mikäli stressitaso on havaittu korkeaksi ja taustalla on isompaa selvittelyä vaativa tilanne, on keskustelusta ohjattu tarpeenmukaiseen palveluun. Hyvinvointikeskusteluista, jos ja kun yhteinen näkemys tilanteesta on syntynyt, on nostettu tavoitteita ja mietitty keinoja hyvinvoinnin vahvistamiseksi. Tarvittaessa on varattu toinen aika. Toinen aika on ollut tarpeen silloin, kun opiskelijoiden osaaminen ei jonkin esille nousseen asian tiimoilta ole riittänyt ja keskustelu opettajan kanssa tai tiedonhaku on tukenut esimerkiksi tarpeenmukaisen palvelun löytämistä. Hyvinvointikeskustelujen hyödyt ovat yksilötasolla merkittäviä Uraohjain+ -hankkeen asiakkaat ja Metropolian toimintaterapian opiskelijat ovat kokeneet keskustelut hyvinä ja hyödyllisinä. Tavallinen palaute osallistujilta on, että ”ei tässä mitään oikein uutta tullut, mutta en ole koskaan näin kokonaisvaltaisesti tilannettani kenenkään kanssa keskustellut, hyvältä tuntuu tulla kuulluksi näin” tai ”hyödyllinen oli, en ajatellut tuon asian vaikuttavan hyvinvointiini, mutta nyt kun asiaa ajattelen, niin noinhan se on”. Opiskelijat ovat kokeneet oppineensa ja erityisesti he ovat kokeneet merkityksellisenä päästä tukemaan osallistujien hyvinvointia ja työllistymistä. Uraohjain + -hankkeessa (2023-25) on tavoitteena luoda ammattiopilaitoksen (Stadin AO), kahden ammattikorkeakoulun (Laurea ja Metropolia) ja Helsingin kaupungin työllisyyspalveluiden yhteistyömalli kestävän työllistymisen edistämiseksi media- tietojenkäsittely- ja ICT-alojen työttömien työllistymisen vahvistamiseksi. Samaan aikaan, kun näiden alojen työttömiä työnhakijoita on arvion mukaan runsaasti, niin mainittujen alojen yrityksillä on jatkuva ja kasvava tarve uudelle työvoimalle. Uraohjain + -hanke on EU:n osittain rahoittama. Hankkeeseen osallistujille kuuluu ura- ja opinto-ohjausta ja mahdollisuus ohjauksen myötä parantaa osaamistaan työllistymistä paremmin mahdollistavaksi korkeakoulujen opintosisältöjen avulla. Kaikille tarjotaan mahdollisuutta osallistua hyvinvointikeskusteluihin, riippumatta siitä kokeeko osallistuja tarvetta hyvinvointinsa tarkasteluun vai ei. Tavoitteeksi asetettiin, että joka toinen hankkeeseen osallistuva osallistuisi myös hyvinvointikeskusteluun. Kirjoittaja Jari Pihlava on lehtori Metropolia Ammattikorkeakoulussa. Koulutukseltaan hän on TtM, kouluttajapsykoterapeutti ja toimintaterapeutti. Hän toimii Uraohjain+ -hankkeen asiantuntijana hyvinvointikeskustelujen ja toimintaterapian osalta. Lähteet Työttömyys (duunitori.fi) Työttömät (julkari.fi) Työttömyys kytkeytyy terveyseroihin (soste.fi) Maier R, Egger A, Barth A, Winker R, Osterode W, Kundi M, Wolf C, Ruediger H. Effects of short- and long-term unemployment on physical work capacity and on serum cortisol. Int Arch Occup Environ Health. 2006 Mar;79(3):193-8. doi: 10.1007/s00420-005-0052-9. Epub 2005 Nov 9. PMID: 16283362. Deci, Edward L. & Ryan, Richard M.: The “What” and “Why” of Goal Pursuits: Human Needs and the Self-Determination of Behavior. Psychological Inquiry, 2000, nro Vol. 11, No. 4, s. 227–268 Aarnio, J. Korkea subjektiivisen hyvinvoinnin taso ja työttömyys - Tutkimus perustyöttömyysturvan saajien subjektiivisesta hyvinvoinnista, 2017. (PDF) Wagman, P., Håkansson, C., & Björklund, A. (2011). Occupational balance as used in occupational therapy: A concept analysis. Scandinavian Journal of Occupational Therapy, 19(4), 322–327. Taylor et al. (2023). Kielhofner’s Model of Human Occupation, 6th Edition. Stressi (terveysportti.fi) Baron K, Kielhofner G, Iyenger A, Goldhammer V, Wolenski J. Occupational Self Assessment (OSA) Version 2.2 (2006) Baron K, Kielhofner G, Iyenger A, Goldhammer V, Wolenski J. Toimintamahdollisuuksien itsearviointi (OSA) Version 2.2 (2006). Suomennettu 2007.
Korkeakouluopiskelijoiden hyvinvoinnin haasteet näkyvät tutkimuksissa
Laaja tutkimusnäyttö osoittaa, että opiskelijoiden hyvinvointi on viime vuosina ollut kovilla koetuksilla, ja se on entisestään heikentynyt erityisen huolestuttavalle tasolle. Selviä syitä tähän hyvinvoinnin vajeeseen ovat muun muassa pandemia ja yleinen maailmantilanne. Opiskelijoiden hyvinvointi, opinnoissa viihtyminen ja niistä suunnitelmien mukainen selviytyminen ovat kiistatta kaikille korkeakouluissa toimiville yksi tärkeimmistä työn tuloksellisista saavutuksista. Korkeakouluopiskelijoiden terveys- ja hyvinvointitutkimuksen mukaan jopa 40 % opiskelijoista arvioi terveytensä keskitasoiseksi tai sitä huonommaksi (1,2). Suomen opiskelijakuntien liiton (SAMOK) kyselyn mukaan 62% opiskelijoista koki pandemian aiheuttaneen motivaation laskua ja lähes yhtä monella oli opiskelukykyyn vaikuttavia jaksamisen ja mielenterveyden haasteita. (3) Vuonna 2021 toteutetun toisen kyselyn mukaan yli puolet opiskelijoista oli huolissaan omasta mielenterveydestään ja jaksamisestaan (4). Myös Metropolian opiskelijakunta METKA on selvittänyt opiskelijoiden hyvinvointia Metropoliassa, jonka tulosten mukaan opiskelumotivaatioon vaikuttavat opiskeluyhteisö, hyvä ilmapiiri ja yhteisö, motivoituneet opiskelutoverit sekä opettajat. (5) Miten korkeakoulu voi tehokkaammin tukea opiskelijoiden hyvinvointia? Korkeakouluilla on lukuisia omia tukimuotoja opiskelijoille, joita täydennetään kolmannen sektorin palveluilla. Opiskelijahyvinvointipalveluiden kysynnän kasvaessa on tarpeen pilotoida uudenlaisia palvelumuotoja ja panostaa entistä enemmän ennaltaehkäisevään ja hyvinvointia vahvistavaan toimintaa. Metropoliassa on pilotoitu uusia opiskelijan tuki- ja ohjausmuotoja muun muassa Ohjauksella hyvinvointia (OHJY) -hankkeessa. Sen on tarkoituksena edistää korkeakouluopiskelijoiden hyvinvointia opiskelukyvyn, jaksamisen sekä elämänhallinnan paraneminen yhteistoiminnallisesti kehitettyjen tuki- ja ohjausmenetelmien avulla. Lisäksi toimenpiteillä vahvistetaan henkilöstön hyvinvointiosaamista sekä opiskelijoiden yhteisöllisyyden kokemuksia. Hankkeen aikana on pilotoitu kahdenlaisia ohjausmalleja: Opintoihin kiinni -tapaamiset kohdistetaan ensimmäisen lukukauden opiskelijoille, joilla on opinnoista alle 20 op:n verran suorituksia. Otetta opintoihin –tapaamiset kohdistetaan opiskelijoille, joilla opinnot ovat jääneet syystä, tai toisesta tauolle, tai opiskelijoilla, joille on kertynyt paljon rästejä. Opintojen etenemisen haasteista kuormittuneiden opiskelijoiden tukitoimintaa jatketaan, koska tällä tiedetään olevan suora vaikutus opintojen edistymiseen ja opiskelijoiden hyvinvointiin sekä toimintakykyyn. Edellä mainitut pilotteina testatut ohjausmallit jäävät pysyväksi osaksi Metropolian tuki- ja ohjaustoimintaa. Verkko-opintojakso opiskelijahyvinvoinnin tukena OHJY-hankkeessa on kehitetty verkko-opintojakso, jonka tavoitteena on edistää korkeakouluopiskelijan hyvinvointia ja terveyttä sekä kiinnittymistä korkeakouluyhteisöön ja -opintoihin. Nämä tavoitteet näkyvät sekä opintojakson sisällöissä että sen pedagogisessa suunnittelussa. Verkko-opintojakson suunnittelua ja sisällön laadun varmistusta ovat ohjanneet “eAMK-kriteerit” (6). Kriteeristö korostaa opiskelijan näkökulmaa siten, että jo verkko-opintojen suunnitteluvaiheessa tulee arvioida opiskelijoiden laatukokemuksia (6). Opintojakson aikana opiskelijoiden motivaatiota ylläpidetään opintojen loppuunsaattamiseen, muun muassa edistymisen seurannan, vuorovaikutuksen mahdollisuudella sekä palautteen saamisen keinoin. Oppimiskokemuksen ja motivaation parantamiseksi on suunnittelussa painotettu myös virikkeellisyyttä ja monimuotoisia suoritustapoja. Vaihtoehtoiset tavat suorittaa tehtävä tukevat kognitiivista saavutettavuutta, ja siten ne mahdollistavat erilaisille oppijoille opintojaksolla etenemisen. “Miten sulla menee? Avaimia kestävään hyvinvointiisi” on itsenäinen verkko-opintojakso, joka tukee tiedon, esimerkkien ja harjoitteiden avulla opiskelijan henkisestä kapasiteettia, kykyä selviytyä toimintakykyisenä sekä hyvinvoivana läpi elämän kriisien ja kuormittavien tilanteiden. Verkko-opintojakso (5 op) koostuu kuudesta valinnaisesta 1 op:n laajuisesta osa-alueesta: Arjen peruspalikat Tietoisuus- ja tunnetaidot Oma kestävän hyvinvoinnin kehittäminen Sosiaaliset voimavarat Kuormitus ja palautuminen Opiskelun tuki Verkko-opintojakso on CampusOnlinen tarjonnassa ensimmäistä kertaa syyslukukaudella 2023 kaikille Suomen ammattikorkeakoululaisille. Näin ollen sillä tavoitetaan maanlaajuisesti merkittävä määrä opiskelijoita, joiden hyvinvointia ja toimintakykyä voidaan edistää. Englanninkielinen versiokin on tulossa tarjontaan. Junaratamalli opiskelijaohjauksen tukena Opiskelun eri vaiheissa voidaan siis tarjota tukea monipuolisilla ohjaus- ja tukimenetelmillä tarpeiden mukaisesti. On tarve ohjata entistä paremmin opiskelijoiden opintoihin sitoutumista, opiskelumotivaatiota sekä asiantuntijaksi kasvamista. Erilaiset hankkeen aikana tunnistetut opiskelupolun uhka- ja vaarakohdat on kuvattu yhteiseen malliin, Varhaisen tuen tunnistaminen ja tuki -oppaaseen. Malli jakautuu 12 eri teemaan ja kuvattu junaratana. Oppaan junaratamalli kuvastaa opiskelijan opiskelupolkua, jonka varrella on pysäkkejä, joilla voi olla vaara opintojen hidastumiseen, keskeytymiseen, tai opiskeluhyvinvoinnin heikkenemiseen. Jokaista tunnistettua tuen tarvetta on käsitelty teemaan liittyvien tyypillisten pulmien ja varhaisen puuttumisen käytänteiden näkökulmista. Opas toimii käsikirjana opiskelijoiden ohjaajille. Opiskelijat aktiivisina toimijoina hyvinvoinnin ja toimintakyvyn edistämisessä Aidosti käyttäjälähtöisiä ratkaisuja voidaan saada aikaan yhteistoiminnallisen kehittämisen keinoilla. Opiskelijahyvinvointia korkeakouluissa ei voi kehittää ilman opiskelijoita, ja opiskelijat ovat olleetkin vahvasti mukana OHJY-hankkeessa alusta saakka kehittämässä ja muotoilemassa uudenlaisia ratkaisuja oman hyvinvointinsa edistämiseksi. Opiskelijat ovat toimineet erilaisissa rooleissa, kuten harjoittelijoina, testaajina, kehittäjinä, opinnäytetöiden tekijöinä ja monialaisten innovaatioprojektien innovaattoreina. Opiskelijat ovat hyödyntäneet kehittämistöissään tutkittua tietoa ja omia kokemuksiaan. Hankkeen aikana on valmistunut useita opinnäytetöitä ja monialaisia innovaatioprojekteja – kaikki opiskelijoilta opiskelijoille. Mainittavia tuloksia opiskelijoiden hyvinvoinnin ja toimintakyvyn edistämiseen saatiin: Positive Psychology’s PERMA Model as a Supporting Method for Student’s Wellbeing Performance (PDF) sosionomitutkinnon toiminnallisessa opinnäytetyössä. Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli tutkia positiiviseen psykologiaan perustuvan PERMA-mallin hyödyllisyyttä opiskelijoiden hyvinvointia tukevana tekijänä. PERMA-malliin perustuvien työpajojen huomattiin soveltuvan vaihtoehtoisina menetelminä opiskelijoiden hyvinvoinnin tukemiselle. Lisäksi sen käyttötarkoitus on laaja, koska sitä voidaan soveltaa yksilö-, sekä ryhmätasolla ja myös eri-ikäisten ihmisten kanssa. Tämän erinomaisen opinnäytetyön tuloksia tulisi hyödyntää, kun ammattikorkeakouluissa kehitetään opiskelijoiden lisääntyneisiin hyvinvointivajeisiin kohderyhmälähtöisiä, matalan kynnyksen helppokäyttöisiä hyvinvointia tukevia menetelmiä. Terveydenhoitajaopiskelijoiden näyttöönperustuvan kehittämistyön “Lupa löysätä, kun opiskelu-uupumus yllättää”, tuloksena tunnistettiin viisi opiskelijalähtöistä keinoa ja suositusta opiskelu-uupumuksen ehkäisyyn: Itsensä johtaminen ja itsensä tuntemisen taidot. Opiskelijoita voisi enemmän kannustaa ajattelemaan kursseja, tehtäviä, kouluasioita ja omaa hyvinvointia edistäviä toimenpiteitä projekteina. Huomioidaan erilainen oppijuus ja erilaiset tavat opiskella ja kannustetaan opiskelijoita tuomaan esiin itsensä ja omat tarpeet. Nuorten arvomaailma tulee kohdata. Yhteisöllisyyden merkitys. Kaiken keskiössä ovat hyvinvoivat opiskelijat, joita on koko kehittämisprosessin ajan kuunneltu. OHJY-hankkeen tulokset ovat vahvasti myös opiskelijoiden itse itselleen ja toisilleen muotoilemia. Kirjoittajat Teija Rautiola toimii lehtorina Metropolian Terveys OA:lla ja OHJY-hankkeessa projektipäällikkönä. Hanna Repo Jamal toimii Metropoliassa lehtorina ja OHJY-hankkeessa asiantuntijana. Hanna Gröndahl toimii Metropoliassa hankkeissa projektityöntekijänä muuntokoulutusten ja verkko-oppimisen kehittämisessä. Lähteet KOTT. 2021a. Korkeakouluopiskelijoiden terveys- ja hyvinvointitutkimus. KOTT 2021 –tutkimuksen tuloksia (terveytemme.fi). Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Viitattu 20.9.2023 KOTT. 2021b. Korkeakouluopiskelijoiden terveys- ja hyvinvointitutkimus. Etäopinnot ja yksinäisyys ovat koetelleen korkeakouluopiskelijoita (thl.fi). Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Viitattu 20.9.2023 SAMOK 2021. Suomen opiskelijakuntien liitto. AMK- opiskelijoiden etäopiskelukyselyn tulokset (PDF) Erkkilä M. & Hämäläinen I. 2022. Korkeakouluopiskelijoiden tuen tarpeet ja korkeakoulujen rooli opiskelijahyvinvoinnin edistäjänä: “Kahdenkeskisissä keskusteluissa hyväksyvällä läsnäololla on suuri merkitys, siinäkin voi välittyä viesti: nyt ei tarvitse suorittaa”. Pro gradu -tutkielma, Tampereen yliopisto. Opiskelijakunta METKA “Metropolia on the Move”& “ MMKK” (Metkasti Metropoliassa Kohti Kukoistusta). Hyvinvointitutkimus. Metropolia AMK, 2023. Hohenthal, T. & Varonen, M. 2017. eAMK verkkototeutusten laatukriteerit (eamk.fi). Luettu 3.10.2023. -- Ohjauksella hyvinvointia – OHJY (korkeakoulutukee.fi) on Opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) rahoittama hanke, jonka toimintakausi on 6.4.2021–31.12.2023 ja päätoteuttaja Diakonia-ammattikorkeakoulu.
Liikkuminen ja ravinto – seniorien hyvinvointipalveluiden ytimessä
Suomalaisen ikääntyneen väestön terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen sekä toimintakyvyn ylläpitäminen on tärkeää niin yksilön kuin yhteiskunnan kannalta. Hyvinvointi- ja liikunta-alan yritykset voivat tarjota senioreille heidän hyvinvointiaan tukevia palveluja, jotta yhä useampi yli 65-vuotias pysyisi liikuntakykyisenä, omatoimisena ja pärjäisi vireänä kotonaan mahdollisimman pitkään. Mitä hyvinvointi- ja liikunta-alan yritysten kannattaa huomioida senioreiden liikkumisesta ja ravitsemuksesta lähtiessään suunnittelemaan palveluitaan tälle asiakasryhmälle? Oma koti on tärkeä Senioreilla tarkoitetaan perinteisesti yli 65-vuotiaita henkilöitä. Heitä on Suomessa lähes 1 300 000 eli 23% väestöstä. Tällä hetkellä 75-vuotiaita tai vanhempia on yli 570 000, joista 91% asuu omassa kodissaan. Kotona asuvista senioreista valtaosa, 75%, asuu itsenäisesti. (1) Heidän pitää selvitä kotioloissaan arkiaskareista. Yli 65-vuotiaista suomalaisista moni on yhä hyvässä fyysisessä kunnossa. Hyvä kunto on yksi syy sille, miksi 65-75-vuotiaita on alettu kutsua myöhäiskeski-ikäisiksi. Hyvinvointia liikkumalla Viime aikoina on keskusteltu ahkerasti siitä, että suomalaiset eivät harrasta riittävästi liikuntaa terveytensä ylläpitämiseksi. Mutta tarvitseeko kaikkien edes harrastaa liikuntaa? Ei tarvitse. Fyysinen aktiivisuus on läsnä 24/7 ja liikunta on vain yksi sen alakategorioista. Fyysistä aktiivisuutta on yhtä hyvin kaupassa käynti, pihan lumityöt kuin sieniretki lähimetsään. Viiden kilon kauppakassi painaa saman verran kuin viiden kilon käsipaino. Jos tavoitteena on aktivoida vähän liikkuvia senioreita, tulisi tarjota muitakin vaihtoehtoja kuin kuntosalilla rehkimistä tai ohjattuja liikuntaryhmiä. Ihmiset tuppaavat tekemään sitä, mikä on heistä mukavaa. Motivaatiota sosiaalisesta vuorovaikutuksesta Yli 65-vuotiaille kannattaa järjestää monipuolisesti erilaisia aktiviteetteja. Yleisesti ottaen yhdessä toimiminen motivoi liikkumaan. Sosiaalinen kanssakäyminen ja rupatteluhetket ovat tärkeitä motivaation lähteitä. Siksi esimerkiksi joukkuelajien harrastamisen mahdollisuuksia senioreille pitäisi olla tarjolla enemmän. Joukkuelajeissa yhdistyvät hauskuus ja yhdessä tekeminen. Tapaamisiin ei voi olla lähtemättä, koska kaveritkin tulevat paikan päälle. Myös yhteiset ateria- ja välipalatuokiot tuovat seniorin elämään kaivattua sisältöä ja sosiaalista vuorovaikutusta. Yhteisten ruokahetkien mahdollistaminen esimerkiksi liikunnallisten harrastusten ja palveluiden yhteyteen tukevat seniorin monipuolista ravitsemusta. Laadukas ravitsemus pitää vireänä Hyvä ravitsemustila, jossa ravintoaineiden saanti vastaa tarvetta, ehkäisee sairauksia ja nopeuttaa niistä toipumista. Erityisesti se parantaa vireyttä ja elämänlaatua sekä auttaa pitämään yllä hyvää toimintakykyä. Ikääntymisen myötä menetetään helposti lihaskudosta ja -voimaa, joiden ylläpito vaatii lihasten käytön lisäksi riittävää energiansaantia ja proteiineja, elimistön rakennusaineita. Ikääntyneen janon tunne heikkenee, kylläisyys aterioiden yhteydessä tulee nopeammin ja monet ruoan sisältämät suojaravintoaineet imeytyvät huonommin. Tämän vuoksi riittävästä nesteen saannista sekä aterioiden monipuolisuudesta kannattaa erityisesti huolehtia. Riittävän D-vitamiinin saannin turvaamiseksi suositellaan yli 75-vuotiaille D-vitamiinilisää ympäri vuoden. (2) Säännöllinen ateriarytmi tukee painonhallintaa Yli 70-vuotiaan seniorin ei yleensä tarvitse laihduttaa, vaan pyrkiä ylläpitämään painoa. Mikäli energiankulutuksen lisääntyessä liikunnallisen harrastuksen myötä paino alkaa tahattomasti laskea, kannattaa ateriarytmiä tarkistaa. Säännöllisten aterioiden ja välipalojen myötä energiansaanti on helpompi pitää tarvetta vastaavana. Aterioita ja välipaloja on hyvä nauttia säännöllisesti 2-4 tunnin välein. Päivän proteiinit on hyvä jakaa useammalle aterialle. Jokaiselle aterialle - myös välipalalle - kannattaa lautasmallia noudattaen ottaa mukaan jotain värikästä (kasviksia, marjoja, hedelmiä) jotain proteiinipitoista (esimerkiksi kalaa, kanaa, maito- tai soijavalmistetta, pähkinöitä) sekä mielellään kuitupitoista hiilihydraatin lähdettä, kuten täysjyväviljaa. Tärkeintä että ruoka on mieleistä, sen saa nauttia kiireettä viihtyisässä ympäristössä ja parhaimmillaan myös hyvässä seurassa. Seniorit – potentiaalinen asiakasryhmä yrittäjille Senioreiden hyvinvointi koostuu ihan samoista asioista kuin kenen tahansa kansalaisen hyvinvointi. Tarvitaan terveellinen ja ravitseva ruoka, hyvä ja laadukas uni sekä säännöllinen liikunta, sosiaalista verkostoa unohtamatta. Kun nämä ovat kunnossa, mielikin voi hyvin. Kun yrittäjä haluaa tarjota omia palveluitaan senioreille, kannattaa palveluita miettiä paljon laajemmin kuin esimerkiksi ruuhkavuosien paineessa elävälle keski-ikäiselle. Tämän päivän seniori on tarkka ja vaativa palveluiden suhteen, käytettävissä on ehkä enemmän rahaa, mutta ei kuitenkaan tuhlattavaksi asti. Aikaakin on enemmän ja siitä halutaan nauttia. Palvelun tarjoajan kannattaisi miettiä, miten eri osa-alueet yhdistettäisiin yhdeksi kokonaisuudeksi. Halutaanko tarjota sitä mitä muutkin tarjoavat vai jotain erilaista? Melontaretki toimii hyvänä esimerkkinä palvelupaketista, jossa fyysinen tekeminen, yhteiset elämykset ja kokemukset sekä sosiaalisuus ovat mukana. Kun fyysinen kokemus on takanapäin, nautitaan yhteinen lounas. Retkeen kuluu asiakkaiden toiveista riippuen 2-5 tuntia. Suin päin ei kuitenkaan kannata lähteä konseptoimaan isoja kokonaisuuksia. Yrittäjälle tärkeintä on löytää oma kohderyhmänsä, kartoittaa tarpeita sekä tarjota ja kokeilla ideoita matalalla kynnyksellä. Senioreiden luottamus luodaan ajan kuluessa, toiveita kuunnellen. Huonosti toimivat palvelut voi heittää romukoppaan ja ideoida rohkeasti uutta. Kun palveluntarjoaja on saavuttanut senioreiden luottamuksen, saa heistä pitkäaikaisia asiakkaita. Omassa kodissaan asuva hyvinvoiva seniori on nyt ja tulevaisuudessa kullanarvoinen asia. Senioreiden hyvinvointi syntyy ja pysyy yllä monen tekijän yhteistyönä. Yrittäjien kannattaa hypätä mukaan talkoisiin. Kirjoittajat Mikko Julin on Laurea-ammattikorkeakoulun lehtori, joka työskentelee TKI-toiminnan sekä erilaisten kansallisten ja kansainvälisten hankkeiden parissa. Taustaltaan hän on fysioterapian lehtori ja toiminut Laureassa vuodesta 1998. Hänen tämän hetkiseen työkuvaansa liittyy erityisesti fyysisen aktiivisuuden, liikkumattomuuden, hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen aihealueet. Merja Lahdenperä toimii ravitsemustieteen lehtorina Metropolia Ammattikorkeakoulussa ja opettaa ravitsemusta sekä terveyden edistämistä sosiaali- ja terveysalan opiskelijoille. Hän ohjaa myös monialaisia innovaatio-opintoja ja 3AMK:n yhteistä Digital Wellbeing Sprintiä. Hän toimii myös hankkeissa asiantuntijan roolissa. Koulutukseltaan Merja on laillistettu ravitsemusterapeutti ja terveydenhuollon maisteri. Matti Tynjä on auktorisoitu personal trainer, ja toiminut yrittäjänä viimeiset viisi vuotta. Hän liikuttaa ihmisiä pääsääntöisesti ulkona, ryhmissä sekä yksilöinä, tavoitteellisesti urheilevia nuoria unohtamatta. Matti työskentelee Helsingin kaupungilla Liikuntacoach -hankkeen parissa, jonka tavoitteena on toisen asteen opiskelijoiden hyvinvoinnin kehittäminen liikunnallisin keinoin. Lähteet Suomen virallinen tilasto (SVT): Väestörakenne (stat.fi). ISSN=1797-5379. 2022. Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 10.2.2023]. Vireyttä seniorivuosiin – ikääntyneiden ruokasuositus 2020 (urn.fi). VRN ja THL Lisää luettavaa Julin M 2019. Jumppaa, humppaa ja kuntosalia - ikäihmisten liikunta voisi olla paljon muutakin. Liikunta&Tiede 56:1:67-69. Jumppaa, humppaa ja kuntosalia – ikäihmisten liikunta voisi olla paljon muutakin (PDF) Lahdenperä M. 2020. Ikääntyneen hyvä ravitsemustila parantaa vastustuskykyä. Julkaisussa Hyvinvointi ja terveys poikkeusoloissa (PDF, theseus.fi). Helsinki: Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisuja, TAITO-sarja 69:101-112. Lahdenperä M. 2021. Senioriliikkujan hyvä ravitsemus - osa 1 - Tikissä (metropolia.fi) Lahdenperä M. 2021. Senioriliikkujan hyvä ravitsemus - osa 2 - Tikissä (metropolia.fi) Tiihonen A. 2022. Seniorit kuluttajina – lisää ikäpolvi- ja sukupuolitietoista tarjontaa - Laurea Journal (laurea.fi) Kuuntele podcast Dallataan yhdessä -podcastissa keskustellaan senioreiden liikuntaan ja hyvinvointiin liittyvistä kysymyksistä ja näihin liittyvien palveluiden kehittämisestä. Sarjan toisessa jaksossa Hyvinvoiva Seniori ravitsemustieteen lehtori Merja Lahdenperä Metropoliasta ja fysioterapian lehtori Mikko Julin Laureasta keskustelevat Liftpt:n Matti Tynjän kanssa senioreiden liikkumisesta ja ravitsemuksesta. Jakson voi kuunnella Metropodiasta.
Ristiriitoja hybridityössä – nääntyä vai kehittää?
Työn merkityksellisyyden ja arvojen kehittäminen on tärkeää. Hybridityö on tullut työelämään jäädäkseen ja sillä on vaikutuksia työelämän kehittämiseen sekä tutkimukseen. Hybridityön ristiriitoja tai solmukohtia on tutkittu eri näkökulmista ja paljolti vielä työn perinteisten näkökulmien ääreltä. Tässä kirjoituksessa muutamia näkökulmia aiheeseen. Ristiriidaksi voidaan nähdä esimerkiksi käsitys siitä, että hybridityö vaikuttaa sosiaalisiin suhteisiin. Väitettä on kumottu perustellen, että työntekijät voivat olla jopa tuottavampia hybridityössä. Kriittisenä on pidetty työntekijöiden omaa päätöstä valita työtapansa. Kriittisimpien näkökulmien mukaan on esitetty, että työntekijät pitäisi jopa vapauttaa tilarajoituksista ja fyysisten tilojen käytöstä, jos he itse niin toivovat. (1) Hybridityön ristiriitoja ja solmukohtia ovat mahdolliset vaikutukset: Sosiaalisiin suhteisiin Työntekijöiden terveydentilaan Toimitilojen käyttöön Työntekijöiden sitoutumiseen etätyön kehittämisohjelmiin Psykologisesti turvalliseen työilmapiiriin. Tärkeänä on pidetty, että työntekijät saisivat itse valita työtapansa ja työntekopaikan, olipa se sitten toimistolla tai kotona. Tämän on todettu olevan kestävän työn näkökulma pitkällä aikajänteellä. (1) Tärkeäksi on nähty myös työntekijöiden itse määrittelemät vuorovaikutussuhteet työssä. Erityisen tärkeäksi nousevat vuorovaikutussuhteet, jotka ovat työntekijöille merkityksellisiä ja arvoa luovia. Merkityksellisiä suhteita kannattaa hybridityössä vaalia ja kehittää. Työn merkityksellisyydellä tarkoitetaan tässä yhteydessä mahdollisuuksia toteuttaa itseään ja arvojaan työssä. Omien arvojen toteuttaminen työssä ja tunne siitä, että työ on tekemisen arvoista, on tärkeämpää kuin esimerkiksi työn ja perhe-elämän tasapainon löytyminen. Organisaatiot, jotka sallivat työntekijöiden hyödyntää arvojaan ja tarjoavat siihen mahdollisuuksia, sitouttavat työntekijät palvelukseensa vahvimmin (2). Toisille työntekijöille etätyö on helpompaa Hybridityön ristiriitoja on tutkittu myös kysymyksinä siitä, miksi toiset työntekijät selviävät mahdollisista haasteista paremmin kuin toiset työntekijät. Toisille etätyö näyttäisi olevan helpompaa. Hybridityön vaikutusten tutkimuksessa pitäisi huomioida ihmisten erilaisuus ja yksilölliset erot selviytyä työelämän eri tilanteista. Tosiasia on, että toiset työntekijät selviävät paremmin etätyön aiheuttamista työn ja kodin yhteensovittamisen vaatimuksista. Lasten hoitaminen, yksin työskentely kotona ja yksityiselämästä huolehtiminen voivat olla toisille ”vaan” järjestelykysymyksiä. Yksilöllisten erojen ymmärtäminen on tärkeää, jotta hahmotetaan millainen ilmiö hybridityö on, ja millaisia vaatimuksia se yksilöille asettaa. (3) Etätyö ei selitä työntekijöiden terveydentilaa Työn digitalisoituminen muuttanee ihmisten keskinäisiä suhteita työelämässä, siksi huomiota on kiinnitetty sen aiheuttamiin terveysvaikutuksiin. Vuonna 2020 alkaneen covid-19 pandemian arveltiin aiheuttavan jännitteitä erityisesti työntekijöiden työhyvinvointiin. Pandemian aikana työntekijät, joiden työ voitiin tehdä digitaalisesti etänä, ohjattiin kotiin työskentelemään. Työtehtävien suorittaminen etäällä työpaikalta, erossa työkavereista ja esihenkilöstä, arveltiin vaikuttaneen työntekijöiden käytettävissä oleviin resursseihin ja työntekijöiden hyvinvointiin. (4) Mahdolliseksi ristiriidaksi on nähty etätyön ja työntekijöiden välisen terveyden näkökulma. Tutkimuksessa on todettu, ettei etätyön ja työntekijän terveyden tai työhyvinvoinnin välillä ole kuitenkaan ollut merkittävää suhdetta. Etätyöllä ei ole kyetty selittämään työntekijän terveydentilaa, mutta tutkimukset selittävät hybridityön järjestämisen vaateita. (4) Johdon sitoutuminen etätyön kehittämisohjelmiin ratkaisevaa Etätyön kehittämisessä johtajilta toivotaan suunnan ja esimerkin näyttäjää sekä roolimallina olemista. Siksi ristiriitoja on tutkittu myös näkökulmista, jotka liittyvät johdon sitoutumiseen etätyön muutos- ja kehittämisohjelmiin. On todettu, että johdon sitoutuminen etäjohtamiseen on tärkeää ja heijastuu työntekijöiden työhyvinvointiin. Mitä sitoutuneempia johtajat ovat organisaatioissa kehitettyihin hybdiri- ja etätyöohjelmiin, sen paremmin myös työntekijät työelämässä voivat ja suoriutuvat työtehtävistään. Toimintakulttuurin kehittämisessä johtajien sitoutuminen etänä tehtävän työn kehittämiseen on siis ratkaisevaa. (5) Psykologisesti turvallinen työilmapiiri ratkaisee ristiriidat ja on kestävää Työn ristiriitojen ratkaisuissa tärkeää on työntekijöiden kokemus psykologisesti turvallisesta työilmapiiristä, jossa työntekijöiden hiljaisetkin äänet kuuluvat. Jos työntekijät uskaltavat nostaa hybridityössä epäkohtia esiin, eivätkä käännä niille selkäänsä, epäkohdat ratkeavat. Pitkällä aikajänteellä aktiivinen epäkohdista keskusteleminen palvelee organisaatiota parhaiten (6). Sitoutuminen digitaalisuuden kehittämiseen on kestävän kasvun ohjelman kansallinen tavoite, vahvistaa tuottavuutta ja palvelujen saatavuutta (7). Siksi myös psykologisesti turvallista työilmapiiriä kannattaa edelleen kehittää ristiriitojen ratkaisemiseksi hybridityössä. Kirjoittaja Marjatta Komulainen (VTM, MBA) on Metropolia ammattikorkeakoulussa Kuntoutus ja tutkiminen -osaamisalueella, Metropolia Masters´ tutkinnoissa johtamisen asiantuntija-lehtori. Lisäksi hän on väitöstutkija, joka työskentelee yrittäjyyden ja palvelujen johtamisen parissa. Hänellä on monipuolista kokemusta johtamisesta, kehittämisestä ja kouluttamisesta. Lähteet Corvino, F. 2021. Kant on Remote Working: A Moral Defence. Philosophy of Management, 1-15. Frkal, R.A. & Criscione-Naylor, N. (2021). Opt-out stories: women’s decisions to leave corporate leadership. Gender in Management: An International Journal, 36 (1), 1-17. Nadiv, R. (2021). Home, work and both? The role of paradox mindset in a remote work environment during the covid -19 pandemic. International Journal of Manpower. Juchnowicz, M & Kinowska, H. (2021). Employee Well-Being and Digital Work during the COVID-19 Pandemic, 12(8), 1-13. Kwon, M & Jeon, SH: (2020). Do leadership Commitment and Performance-Oriented Culture Matter for Federal Teleworker Satisfaction with Telework Programs? Review of public personnel administration 40 (1), 36-55. Monzani, L., Braun, S., & van Dick, R. (2016). It takes two to tango: The interactive effect of authentic leadership and organizational identification on employee silence intentions. German Journal of Human Resource Management, 30(3-4), 246-266. Valtioneuvosto (2021). Suomen kestävän kasvun ohjelma. Elpymis- ja palautumissuunnitelma. Valtioneuvoston julkaisuja 2021: 52.
Taiteilija yhteisöllisyyden rakentajana
Monilla työpaikoilla palataan lähityöskentelyyn pitkän etätyöajan jälkeen. Nekin, jotka ovat olleet myös työpaikoilla, ovat eläneet poikkeuksellisen vaiheen. Työpaikkojen ihmissuhteet ja yhteisöt ovat herkässä tilanteessa, kun uusi normaali alkaa ja yhteistyöhön luodaan uusia muotoja. Miten taide voi tukea elpymistä? Taiteen soveltaville mahdollisuuksille on paljon löytämätöntä tilaa. Taide voi tarjota yllätyksellisisä reittejä uusiin oivalluksiin ja toimintojen elävyyden rikastamiseen. Ihminen tarvitsee ihmistä Mikä taide voisi kutsua sinua uuteen ajatteluun ja yhteisölliseen kokemiseen? Missä yhteisössä sinä elät ja miten se etsii tietään erillään olon jälkeen? Ihminen tarvitsee ihmistä. Linjoilla olo kapeuttaa vuorovaikutusta ja saattaa ohjata pelkkään suorittamiseen. Kaikki työyhteisöt tarvitsevat enemmän. Ne tarvitsevat ihmisiä, jotka löytävät yhteyden toistensa kanssa ja spurttaavat johonkin uuteen, liittyvät elämän jatkuvaan uudistumiseen. Suomi on juuri tehnyt historiaa voittamalla olympiakultaa jääkiekossa. Tämä huikea teko mahdollistui joukkueen ja sen huikean valmentajan sanoin juuri yhteishengellä. Me teimme sen, ei kukaan yksin, vaan me kaikki yhdessä. Jalosen valmennuksen periaatteet voivat olla jokaisen yhteisön rakentamisen kulmakiviä. ”Meidän pitäisi ihan kaikkien sisäistää se, että yhdessä tekemällä saadaan enemmän aikaan. Se kaikki mitä annat muille, tulee sulle jossakin kohtaa takaisin.” - valmentaja Jukka Jalonen. Jalosen teesit arkisesta johtamisesta tarkentavat sitä, millä tyylillä yhteistyötä kannattaa tehdä. Ota omaksesi, sillä nämä ajatukset vievät mitä tahansa yhteisöä eteenpäin: Jokaisesta haetaan aina vahvuuksia (ei heikkouksia) Onnistumiset nostetaan esille (ei virheitä) Itsetuntoa kehitetään edellisten kautta (jokainen luottaa itseensä) Näin jokainen haluaa auttaa muita ja tekee parhaansa ihan jokaisena hetkenä, väittää Jalonen. Uusi idea sytyttää Mitä, jos näkisit kaikkien opettelevan yhdessä jotain uutta ja sinulla olisi hetki aikaa katsella tuttuja tyyppejä jollain arjesta poikkeavalla tavalla? Voisi olettaa, että yhteinen tekeminen juuri siinä asiassa, mikä koetaan yhteisesti tärkeäksi ja yrityksen yhteistä toimintaa edistäväksi, luo myös intoa, hyvää mieltä ja lähentää ihmisiä uudella tavalla yhteen. Mitä tuumaisit, jos yhteisöönne tulisi ammattikuvaaja, joka ottaisi muotokuvat kaikista yhteisönne jäsenistä ja opettaisi kuvaamaan asiakkaita ennen ja jälkeen tarjotun kampaus- tai tatuointipalvelun? Mitä tuumaisit, jos olisit kiinteistönvälittäjä ja työkavereidesi kanssa opettelisitte tekemään TikTok-videoita sosiaalisen median markkinointia edistämään? Voisitko kuvitella, että pienen kaupan porukka opettelee lasinpuhallusta Suomenlinnan lasihytissä ja tuunaa samalla uusia värejä keskinäiseen vuorovaikutukseen ja toipuu vaarallisen ajan vaarallisesta työstä. Kaupassahan oltiin toiminnassa pandemian kaikkina aikoina, silloinkin kun ei vielä tiedetty, miten tauti tarttuu ja kuka siihen kuolee. Lienee tarpeellista huokaista yhdessä, me selvisimme. Runsas pöytä hyvinvoinnille Kevään myötä kehossa alkaa hetkittäin tuntua jokin uusi elävyys, jokin uusi energia. Huomaan kaipaavani jotain uutta ja vilahdan tutun vaatekaupan ovesta sisään ja ostan jotakin vihreää. Se on ihana villapaita, jonka väri ei muistuta koronasta, vaan jostakin kauniista, pehmeästä ja vasta tulossa olevasta. Työpaikallani on aloitettu uusi hanke, jonka nimi Eloisa sopii tuohon kevään herättämään ja mieleen virinneeseen elämän tunteeseen. Sitä energiaa tämä liikkeelle lähtenyt hanke haluaa tarjoilla pienille ja keskisuurille yrityksille koronan jälkeiseen yhteisöllisyyden elvytykseen. Eloisa tulee yrittäjien rinnalle yhteisöllisyyttä tukemaan ja sen erityisenä avauksena on taiteen tuominen osaksi yhteisöille tarjottavaa valmennusta. Eloisan tarjoukseen tarttuneet yrittäjät saavat kolme kertaa kolmen tunnin valmennuksen, jonka yhtenä toimijana on heidän itsensä valitsema taiteenlaji ja siihen rekrytoitu taiteilija. Yhteisövalmentajan rinnalle rekrytoidaan taiteilija, joka vastaa räätälöidysti yrityksen tarpeisiin ja toiveisiin. Yhteisövalmentajan tehtävänä on luoda valitun taiteilijan kanssa yhteistyössä kokonaisuus, joka vahvistaa yrityksen yhteisöllisyyttä jollakin uudella ja yritystä hyödyttävällä tavalla. Eloisan tarjoukset eivät jää tähän, vaan tarjolla on myös hyvinvoinnin mittausta, hyvinvointipäivä ja kolme isoa tapahtumakokonaisuutta, jonne kokoonnutaan kokemaan ja tutkimaan luovan työskentelyn hyvinvointivaikutuksia ja jossa rakennetaan taiteilijoiden ja yritysten välistä yhteistyötä. Tapahtumissa kootaan yhteen yrityksille räätälöityjen valmennusten esiin nostamia kysymyksiä ja selviytymisstrategioita. Yhdessä päivitämme sitä, miltä yhteisöllisyys näyttää ja mitä sen vahvistaminen vaatii näiden outojen aikojen jälkeen ja uusien jo saavuttua. Kaikkea tätä lähestymme luovien työtapojen kautta ja elämme tässä ajassa uusin tavoin. Mukana on kahden ammattikorkeakoulun, Laurean ja Metropolian lehtoreiden, rekrytoitavien taiteilijoiden, valmentajien, palvelumuotoilijan, hyvinvoinnin asiantuntijan ja arvioinnin tekijän lisäksi joukko opiskelijoita, jotka luovat erityisesti hyvinvointiin liittyvää antia kokonaisuuteen. Meitä on siis harvinaisen moninainen joukko, yhteisö yrittäjien rinnalla yhteisöllisyyttä rakentamassa. Piinaavaan epävarmuuden jälkeen ja uusien uhkien varjossa on merkittävää tarjota runsasta pöytää ja luoda parempaa mieltä. Koko prosessin aikana kehitämme myös toimintatapoja, jotka voivat tulla yritysten toimintaan sinne jäädäkseen. Ennen kaikkea tavoittelemme merkityksellisen yhteyden rakentumista työntekijöiden välille ja heidän keskinäiseen vuorovaikutukseensa, sitä kautta vahvistamme myös koko työhön koettua merkityksellisyyttä. Tämän me-hengen rakentumiseen myös taide valmennuksen voimana on uusi mahdollisuus. Luovat työtavat tuovat hyvinvointia ja niitä Eloisa tarjoaa. Voimme pelata yhteiseen maaliin, rakentaa me henkeä ja tukea jokaisen yrityksenne työntekijän vahvuuksia yhteisen hyvän mahdollistamiseksi. Kirjoittaja Päivi Rahmel on soveltavan taiteen ammattilainen ja Metropolian pitkäaikainen lehtori, jonka erityisosaamista on erilaisten ryhmien yhteisöllisyyden rakentaminen ja vuorovaikutuksellisten, luovien prosessien luotsaaminen. Lähteet Jalosen lainaukset on poimittu nettikeskusteluista jääkiekon olympiavoiton jälkeen. -- Tutustu ja tule mukaan Eloisa-hankkeeseen.
Ikääntyneiden liikunta- ja hyvinvointi-palveluiden kehittäminen kannattaa
"Jos liikunnallisuuden saisi oikeasti pidettyä yhtä kovalla tasolla kuin mitä nuori tekee luonnostaan, ikääntymiseen liittyvät merkit jäävät tulematta. Parhaiten omaa aineenvaihduntaa voi auttaa liikkumalla aktiivisesti ja syömällä riittävän proteiini- ja kuitupitoista ruokaa”, kiteyttää Helsingin Sanomat laajan kansainvälisen tutkimuksen tuloksia (1). Yli 65-vuotiaiden liikkumisen suosituksen keskiössä on lihasvoiman, tasapainon ja notkeuden harjoittaminen, sydämen sykettä kohottava liikkuminen sekä kevyt liikuskelu monipuolisesti yhdistellen (2). Väestön ikääntyminen maailmalla ja Suomessa nostaa ikäihmiset keskeiseksi tutkimuskohteeksi ja palveluiden käyttäjiksi. Ikääntyneet ovat hyvin heterogeeninen ryhmä. Monen ikääntyneen hyvinvointi ja toimintakyky on kärsinyt koronan aikana. Korona on passivoinut ihmisiä sitä myötä, kun rajoitukset ovat kaventaneet elinympäristöä. Myös järjestetyt liikunta-aktiviteetit ja harrastusmahdollisuudet ovat vähentyneet. Vaikka koronarajoitukset ovat lisänneet liikunta-alan toimijoiden digitaalisia palveluita ja etäpalveluita, ovat nämä ratkaisut haastavia useimmille ikääntyneille heikkojen digitaitojen vuoksi. Vuoden 2020 FinSote-tutkimusaineiston mukaan 70-79 -vuotiaista suomalaisista noin 30 % ja 80 vuotta täyttäneistä yli 50% ei käyttänyt nettiä sähköiseen asiointiin (3). Korona-aika on vaikuttanut erityisesti myös liikunta- ja hyvinvointialalla toimiviin yrityksiin. Kevään 2020 selvityksen mukaan liikunta-alan yrityksistä 59 %:lla liikevaihto oli laskenut korona-rajoitusten myötä vähintään puolella. Monet yritykset ovat joutuneet lopettamaan toimintansa kokonaan. (4) Ikääntyneiden liikunta-ja hyvinvointipalveluihin kannattaa panostaa Olemme varmasti jo väsymykseen asti lukeneet tietoja väestön ikääntymisestä ja sen mukanaan tuomista haasteista. Asia ei todellakaan ole uusi, vaan jo vuonna 1999 julkaistussa Sitran tutkimusraportissa kirjoittajat pitivät tärkeimpänä tavoitteena ikääntyneiden terveydentilan, toimintakyvyn ja elinolojen parantamista. Tavoitteeseen pääsemisen edellytykseksi nähtiin hyvin toimiva sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmä. Tämän nähtiin mahdollistuvan suotuisan talouskehityksen, kohtuullisen terveys- ja sosiaalipalvelujen reaalihintakehityksen sekä ikääntyneiden terveydentilan ja toimintakyvyn ylläpitämisen kautta niin, että erityisesti laitoshoidon käyttö myöhentyisi (5). Kaksikymmentä vuotta myöhemmin on kuitenkin nähtävissä, että samalla, kun Suomen väestö ikääntyy, yhä useampaa kuntaa koskettavat myös tilanteet, joissa kunnan ikärakenne luo haasteita elinvoimaiselle ja taloudellisesti kestävälle palvelujen järjestämiselle (6). Miten väestö ikääntyy, onkin monessa mielessä tärkeä vaikuttamisen paikka. Ikääntyneiden psyykkinen ja fyysinen jaksaminen on ollut koronaepidemian aikana koetuksella muun muassa vähentyneen liikkumisen, mahdollisen yksinäisyyden ja yksipuolistuneen ravitsemuksen seurauksena. Ikääntyneiden hyvä ravitsemus ja vajaaravitsemuksen ehkäisy pitää yllä parempaa vastustuskykyä ja auttaa toipumaan sairauksista nopeammin. Sillä on myös suuri merkitys hyvän toimintakyvyn ylläpidossa. Ikääntyneiden hyvää ravitsemusta onkin erittäin tärkeä tukea myös koronaepidemian jälkeen, sillä tämä epidemia ei jääne viimeisimmäksi. Ikääntyneet kasvava asiakasryhmä liikunta- ja hyvinvointipalveluja tarjoaville yrityksille Ikääntyneiden tarpeet tarjoavat monipuolisia liiketoimintamahdollisuuksia. Esimerkiksi kaikilla kotona asuvilla ikääntyneillä tulisi olla mahdollisuus riittäviin ja monipuolisiin aterioihin. Tämän turvaamiseksi heille tulisi järjestää tarvittavia ja helposti saavutettavia palveluita. Valtioneuvoston vuonna 2018 teettämässä Ikäihmisten ruokapalvelut muuttuvassa toimintaympäristössä -selvityksessä ikääntyneiden ruokapalveluista toivotaan joustavia, muuttuvien tilanteiden mukaan käytettäviä. Hyvä ruokapalvelu tukee kotona asumista ja toimintakyvyn ylläpitämistä sen hetken tarpeiden mukaisesti (7). Tutkimustietoa ikääntyneiden fyysisestä toimintakyvystä ja hakeutumisesta liikuntapalveluiden pariin ei ole kovinkaan paljon. Toisaalta erilaisia palveluja on tarjolla paljon, mutta niitä ei löydetä, ilmeni Seniorit Tikissä hankkeen selvitystyössä (8). UKK-Instituutin paraikaa käynnissä oleva tutkimus ikäihmisten liikunnasta ja liikkumisesta tuo kaivattua lisätietoa yli 70-vuotiaiden suomalaisten liikkumis- ja suorituskyvystä liikkumisesta, paikallaanolosta ja unesta tutkimukseen osallistuvien terveydestä, toimintakyvystä, hyvinvoinnista, elämänlaadusta, kaatumisista liikkumista selittävistä ja ohjaavista tekijöistä. Ikääntyneiden muuttuneet liikuntaa ja hyvinvointia tukevat tarpeet sekä liikunta-alan yritysten liikevaihdon kehittymisen tukeminen uudessa koronan muovaamassa arjessa ovat myös vastakäynnistyneen Dallaten - asiakaslähtöisempää liiketoimintaa ikääntyneiden liikunta-ja hyvinvointipalveluihin -projektin fokuksessa. Miten ikääntyneiden muuttuneet tarpeet ja yritysten tarjoama saataisiin paremmin kohtaamaan? Millaisia asiakaslähtöisempiä liikuntaa- ja hyvinvointia edistäviä palveluja tulisi kehittää? Näitä pohdimme yhdessä Haaga-Helian, Laurean ja Metropolian moniammatillisen asiantuntijaryhmän sekä opiskelijoiden kanssa - ja haluamme kutsua myös yritykset mukaan tähän yhteiskunnallisestikin merkittävien palveluiden kehittämisen pariin. Lähteet Monelle kertyy ylimääräisiä kiloja 30-40 vuoden iässä, ja syynä on pidetty aineenvaihdunnan hidastumista- Uusi tutkimus todistaa uskomuksen vääräksi. Helsingin sanomat 22.9. 2021 Liikkumisen suositus yli 65-vuotiaille. linkki UKK-instituutin sivustolle Kansallisen terveys-, hyvinvointi ja palvelututkimus FinSoten perustulokset 2020, linkki THL sivustolle. Parikka S, Koskela T, Ikonen J, Kilpeläinen H, Hedman L, Koskinen S, & Lounamaa A. Koronapandemian akuutit vaikutukset liikuntatoimialaan. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2020/1. PDF. Seniori-Suomi: Ikääntyvän väestön taloudelliset vaikutukset, linkki Sitran sivustolle K. Luoma, T. Räty, A. Moisio, P. Parkkinen, M. Vaarama, E. Mäkinen. Helsinki, Taloustieto Oy, 1999. Väestön ikääntyminen ja keskittyminen aiheuttavat haasteita kunnille 2019. Linkki Valtiovarainministeriön sivustolle. Rissanen A. Ikäihmisten ruokapalvelut muuttuvassa toimintaympäristössä 2018. Linkki valtioneuvoston sivustolle. Valve R, Itkonen S, Huhtala M, Jämsén P, Mertanen E, Mäkeläinen P, Paavola S, Raulio S, Suominen M & Tuikkinen R. Kartoitusten kartoittamisesta. Artikkeli Seniorit Tikissä -hankkeen sivustolla. Kirjoittaja Heidi Stenberg KM, Th on projektinjohtamisen ammattilainen, joka projektityön lisäksi toimii asiantuntijalehtorina sosiaali- ja terveysalan johtamisen ja yrittäjyyden opintojaksolla. Laaja-alainen terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen on lähellä hänen sydäntään sekä työssä että vapaa-ajalla. Lisätietoja hankkeesta ja yhteistyömahdollisuuksista Heidi Stenberg, projektipäällikkö Metropolia Ammattikorkeakoulu
Tasapainottelemalla hyvinvointia työhön
Työhyvinvointi syntyy monista tekijöistä, joista yksi merkittävimmistä on työn ja muun elämän onnistunut yhteensovittaminen. Parhaimmillaan työ ja muu elämä toimivat toistensa voimavaroina. Tasapaino heijastuu myönteisesti yksilön käyttäytymiseen, asenteisiin ja jaksamiseen, sosiaalisiin suhteisiin sekä tyytyväisyyteen työssä ja kotona. Työn ja vapaa-ajan yhteensovittamisen vaikeudet ovat riski terveydelle sosiaalisille suhteille arjen voimavaroille työssä jaksamiselle työstä suoriutumiselle laajemmin työn tuottavuudelle. (1, 2, 3) Työ-termiä käyttäessäni viittaan ansiotyöhön erotuksena esimerkiksi palkattomasta vapaaehtoistyöstä tai ikääntyneiden läheisten auttamisesta, jota toteutetaan kodeissa, vapaaehtoisorganisaatioissa tai naapurustoissa. Luon katseen niin kutsuttuun hajautettuun työhön (4), erityisesti digitalisaation mahdollistamaan aika- ja paikkasitomattomaan työhön. Samalla korostan, että työn ja muun elämän suhteen huomioiminen on tarpeellista riippumatta siitä, mitä, miten ja missä työtä tehdään. Muulla elämällä viittaan ansiotyön ulkopuoliseen perhe-elämään, vapaa-aikaan, sosiaalisiin suhteisiin sekä kodin piirissä tapahtuviin arjen toimintoihin. Yhteensovittamisen kysymykset koskettavat jokaista ansiotyössä toimivaa. Tämä kirjoitus kiinnittyy nuorten tulevaisuussuuntautunutta ohjausta kehittäneen FUTU -hankkeen (5) kontekstiin eli erityisesti nuoria työssään ohjaavien työhyvinvointiin työn ja muun elämän yhteensovittamisen viitekehyksessä lisääntyvän etätyön ja digitalisaation aikakaudella. Teknologinen kehitys ja hajautettu työ: mahdollisuus vai haaste? Eri elämänalueiden tasapainolla on merkitystä, sillä työn ja muun elämän ennustetaan tulevaisuudessa sulautuvan entistä vahvemmin yhdeksi kokonaiseksi elämäksi. Puhutaan työn ja muun elämän välisen rajan liudentumisesta rajojen hämärtymisestä työn läikkymisestä vapaa-aikaan ja vapaa-ajan työhön. Työntekijältä se edellyttää risteilemistä eri elämänalueiden välillä ja rajojen hallintaa eli niin kutsuttua rajatyötä (6). Sen tarpeen on ennustettu lisääntyvän (7). Merkittävänä vaikuttajana työn ja muun elämän rajojen hämärtymiseen pidetään teknologista kehitystä, joka mahdollistaa työajan ja -paikan vapaamman valinnan. (5, 8) Samalla se haastaa eri elämänalueiden suhteen ja voi näyttäytyä sekä uhkana että mahdollisuutena. Vaikka teknologinen kehitys nostaa yhteensovittamisen kysymykset erityisellä tavalla esiin, ei rajan hallinta ole uusi keskustelunaihe. Se ei myöskään liity vain poikkeusaikana voimakkaasti lisääntyneeseen etätyöhön. Hajautettua työtä, jolla tarkoitetaan erilaisia ajan ja tilan suhteen vaihtelevia työn organisoinnin muotoja, on tehty jo pitkään ja sen vaikutuksia tutkittu (5). Työn ja muun elämän suhdetta on tarkasteltu sekä ristiriitojen että voimavarojen näkökulmista. Sekä positiivisista että kielteisistä vaikutuksista on näyttöä. (3, 9, 10, 11, 12, 13) Rajat liudentuvat työnteon ajan ja paikan vaihdellessa Teknologinen kehitys, erityisesti digitalisaatio, luo uusia työn tekemisen tapoja ja tiloja ja asettaa joitakin uusia vaatimuksia nuorisotyölle. Digitalisaatio näkyy entistä vahvemmin nuorisotyössä muun muassa erilaisten digitaalisten alustojen ja työmenetelmien lisääntymisenä ja uusien toimintamuotojen käyttöönottona. Se synnyttää tarpeen uusien työtapojen, menetelmien ja välineiden omaksumiseen osana ammattitaidon kehittämistä. Digitaalinen nuorisotyö on yksi nuorisotyön muoto. Arkielämän digitalisoituminen tuo muutoksia työn- ja ammattikuviin (14). Digitalisaatio voi näkyä samalla nuorten ohjaustyössä toimivien työn ja muun elämän rajan lisääntyvänä liudentumisena. Jatkuva teknologinen kehitys siirtää nuorten kanssa kohtaamista ja toimimista erilaisille digitaalisille foorumeille tekee ansiotyöstä entistä enemmän paikka- ja aikasitomatonta työtä. Työtä tehdään yhä useammin esimerkiksi kotoa käsin, jolloin koti toimii samalla sekä työn tekemisen että työstä palautumisen tilana. Epäonnistunut yhteensovittaminen aiheuttaa ristiriitoja (15). Aika- ja paikkasitomaton työ ei ole kuitenkaan mitenkään uusi asia nuorisotyössä, jossa esimerkiksi liikkuva työ on ollut tyypillistä. Lisäksi työn ja muun elämän rajoja hälvenemistä tapahtuu myös johtuen tunneperäisesti vaativasta työstä. Tällaiselle työlle tyypillistä on vaikeus irrottautua työstä työpäivän päättymisen jälkeen (16). Ajatukset siirtyvät kotiin. Tasapaino kannattelee ja luo pysyvyyttä Työn ja muun elämän yhteensovittamista tulee edistää, sillä se lisää tutkitusti työhyvinvointia (17). Työntekijän hyvinvoinnilla on nuorten ohjaustyössä merkitystä. Hyvinvointi heijastuu myönteisesti esimerkiksi pysyvyyteen sekä työhön sitoutumiseen. Ne ovat olennaisia nuorten parissa tehtävässä työssä, jossa luottamuksen rakentaminen vaatii aikaa ja edellyttää jatkuvuutta (18). Pysyvyys luo resursseja kohdata yhteiskunnan marginaalissa elävä nuori ja tukea nuorta kiinnittymisessä osaksi yhteiskuntaa. Työntekijän hyvinvointi on siten samalla nuorten käytössä oleva resurssi (19). Oman elämän tasapaino luo edellytyksiä ohjata nuoria heidän etsiessään tulevaisuuden elämänpolkuja työn ja muun elämän rajapinnalla. Rajan hallinta on tärkeä työelämätaito. Rajatyöskentelyä voi oppia. Hyvinvointia työssä ja sen ulkopuolella sekä tasapainoa eri elämänalueiden välillä on opittava edistämään heti työuran alussa. Karikoita on mahdollista opetella väistämään. Aikuiset toimivat paitsi ohjaajina, myös esimerkkeinä nuorille. Työn ja vapaa-ajan tasapainottaminen kehittämistyön kohteeksi Työn ja vapaa-ajan tasapainottamisen ratkaisut ovat usein yksilölliset, mutta keinovalikoiman tulisi olla yhteistyössä kehitetty ja kaikkien laajasti saavutettavissa. Käytäntöjä tulee työpaikoilla jatkuvasti kehittää ja kehittämistyö integroida osaksi työpaikan normaalia kehittämistoimintaa. Kehittämisellä haetaan eri osapuolia parhaiten palvelevia ratkaisuja. Yhteensovittamista tukevat keinot ja käytännöt vaihtelevat (20). Käytännöissä on esimerkiksi työala- ja työpaikkakohtaisia eroja ja niihin vaikuttaa vahvasti työpaikan kulttuuriset tekijät, erityisesti se, kuinka myönteisesti yhteensovittamiseen suhtaudutaan (8). Usein puhutaan perheystävällisestä työpaikasta viitattaessa työpaikan myönteiseen työ-perhe -kulttuuriin, mutta elämäystävällinen työpaikka kuvaa kattavammin myös muiden kuin perheellisten tarpeita yhteensovittamiselle. Työn sisältöön ja organisointiin liittyviä, yhteensovittamiseen vaikuttavia tekijöitä ovat esimerkiksi: yksilölliset työaikajoustot liukumat vapaajärjestelyt kohtuullinen työmäärä realistisen vaatimukset työn tuloksista työhyvinvoinnin tukeminen Erilaisia yhteensovittamista tukevia yhteiskunnallisia sosiaali-ja perhepoliittisia palveluita sekä tukia tulee olla tarjolla ja niitä tulee rinnalla kehittää. Parhaimmat tulokset saavutetaan, kun yksilöt, yhteisöt ja yhteiskunta toimivat yhdessä. Tukemalla työn ja muun elämän yhteensovittamista tuetaan samalla niitä yksilöllisiä voimavaroja, jotka ylläpitävät jaksamista ja motivaatiota sekä edistävät työlle asetettujen tavoitteiden saavuttamista. Samalla ne ehkäisevät yhteensovittamisongelmien kielteisiä seurauksia (21). Voimavarojen näkökulmasta vaikuttavimpia ovat keinot, jotka lähtevät työssäkäyvien omista tarpeista ja ovat sovitettavissa yksilöllisiin elämäntilanteisiin (22). Lähteet Carlson, D.S., Grzywacz, J.G. & Zivnuska, S. (2009). Is work-family balance more than conflict and enrichement? Human Relations 62, 1459–1486. Goodman, W.B. & Crouter, A.C. (2009). Longitudinal associations between maternal work stress, negative work–family spillover, and depressive symptoms. Family Relations 58, 245–258. Ojanen, M. (2017). Työn ja perheen ristiriidat, sairauspoissaolot ja avioeroriski suomalaisilla palkansaajilla. Akateeminen väitöskirja. Tampereen yliopisto. Nätti, J., Pyöriä, P., Ojala, S. & Anttila, T. (2010). Suomalaisten palkansaajien kotona työskentely ja työssä liikkuminen. Alue ja ympäristö 39, 53–60. FUTU –hankkeen verkkosivut Clark, S.C (2000). Work/Family Border Theory: A New Theory of Work/Family Balance. Human relations 53 (6), 747-770. Tammelin, M., Salin, M., & Mustosmäki, A. (2016). Rajanveto työn ja perheen välille vaatii yhä enemmän taitoa. THL-Blogi. 12.5.2016. Toppinen-Tanner, S. & Kirves, K. (2016). Työn ja muun elämän yhteensovittamista tukevat käytännöt ja kulttuuri suomalaisilla työpaikoilla. Työelämän tutkimus 14 (3), 276-294. Goode, W. (1960). A Theory of Role Strain. American Sociological Review 25:4, 483– 496. Greenhaus, J.H. & Beutell, N.J. (1985). Sources of Conflict Between Work and Family Roles. Academy of Management Review 10:1, 76–88. Greenhaus, J.H. & Powell, G.N. (2006). When work and family are allies: A theory of work–family enrichment. Academy of Management Review 31, 72–92. Grzywacz, J.G. & Carlson, D.S. (2007). Conceptualizing work–family balance: Implications for practice and research. Advances in Developing Human Resources 9, 455–471. Kahn, R.L., Wolfe, D.M., Quinn, R., Snoek, J.D. & Rosenthal, R.A. (1964). Organizational stress. New York: Wiley. Eriksson, S. & Tuuva-Hongisto, S. (2019). Nuorisotyön digitalisaatio 2030 ”Meidän tulisi osata tarjota nuorille työkaluja maailmaan, jota me emme vielä itse tunne.” Xamk tutkii 11. Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu. Meijman, T.F. & Mulder, G. (1998). Psychological aspects of workload. Teoksessa: Drenth, PJD., Thierry H. & de Wolff, C.J. (toim.): Handbook of work and organizational psychology. Kinnunen, U., Rantanen, J., de Bloom, J., Mauno, S., Feldt, T. & Korpela, K. (2016). Työn ominaisuuksien merkitys työn ja yksityiselämän välisen rajan hallinnassa. Työelämän tutkimus 14 (3), 243-256. Gragnano, A., Simbula, S. & Miglioretti, M. (2020). Work–Life Balance: Weighing the Importance of Work–Family and Work–Health Balance. International Journal of Environmental Research and Public Health 17 (3), 907. Aaltonen, S., Berg, P. & Ikäheimo, S. (2015). Lopuksi: Mitä rekisterit ja haastattelut kertovat meille syrjäytymisestä, nuorista ja palveluista? Teoksessa Aaltonen, S., Berg, P. & Ikäheimo, S. (toim.) Nuoret luukulla. Kolme näkökulmaa syrjäytymiseen ja nuorten asemaan palvelujärjestelmässä. Nuorisotutkimusseura ry / Nuorisotutkimusverkosto, Julkaisuja 160, 129 – 130. Häikiö, L. & Snellman, K. (2017). Marginaalisessa yhteiskunnallisessa asemassa olevien nuorten osallistuminen. Julkaisussa Bäcklund P., Häkli J. & Schulman H. (eds) Kansalaiset kaupunkia kehittämässä (pp. 118-135). Tampere: Tampere University Press. Ropponen, A., Känsälä, M., Rantanen, J. & Toppinen-Tanner, S. (2016). Organizational Initiatives for Promoting Employee Work-Life Reconciliation Over the Life Course. A Systematic Review of Intervention Studies. Nordic Journal of Working Life Studies 6 (3), 79-100. Bakker, A.B. & Demerouti, E. (2007). The Job Demands-Resources model: state of the art. Journal of Managerial Psychology 22, 309–328. Hill, J.E. & Morrison, H.M. (2013). Workplace flexibility: a key to work-life integration. In D. Major & R. Burke (Eds.) Handbook of work-life integration among professionals. Cheltenham: Edward Elgar, 269–287. Kirjoittaja Miia Ojanen (YTT) toimii lehtorina Metropolia Ammattikorkeakoulun Hyvinvointi –osaamisalueen sosiaalialan tiimissä. Hän opettaa ammattikorkeakoulun sosionomi (AMK & YAMK) tutkinto-ohjelmissa tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiomenetelmiä sekä ohjaa opinnäytetöitä. Lisäksi Ojanen toimii hanketyössä. Tutkimustyössään hän on keskittynyt laajalti erilaisiin työelämäkysymyksiin, erityisesti työn ja muun elämän yhteensovittamisen aihealueeseen.
Kulttuurihyvinvointialan yhteistä ymmärrystä rakentamassa
Luovuus, mielikuvitus ja leikillisyys auttavat näkemään uusia mahdollisuuksia (1). Eteemme tulevista haasteista tai muutoksista selviämiseksi tarvitsemme näitä voimavaroja (2, 3). Uuden äärelle etsiytyminen ja sen myötä löytyvät luovat ratkaisut toimivat polkuina kohti kestävää tulevaisuutta ja hyvinvointia (4). Taiteen hyvinvointivaikutukset ovat nousseet laajemmin tietoisuuteen maailman terveysjärjestö WHO:n vuonna 2019 julkaiseman laajan tutkimuskatsauksen myötä (5). Luovuus voi olla taiteisiin liittyvää, mutta se voi olla myös muunlaista kokeilemista, leikillisyyttä, ajattelua tai ilmaisua. Luovuus osana merkityksellistä elämää, mahdollisuus mielikuvitella, ilmaista itseään, elää ja toimia osana itselle tärkeitä yhteisöjä tapoineen, arvoineen ja uskomuksineen, kuuluu myös jokaisen kulttuurioikeuksiin (6). Kulttuurihyvinvoinnin edistäminen voidaankin hahmottaa erilaisten reittien rakentamisena luovuuden ja merkityksellisyyden äärelle. Suomessa on erinomaiset edellytykset eri alojen ammattilaisten yhteisvoimin luoda sellainen kulttuurihyvinvointiala ja siihen liittyvä tietoon ja tutkimukseen perustuva ymmärrys, josta muualla voidaan ottaa mallia. Meillä on verkostoja, kehittäjiä, koulutuksia ja tutkimusta. Jotta voimme tehdä tämän tulevaisuuskuvan todeksi, on kuitenkin luotava sellainen maisema kulttuurihyvinvoinnista, joka kutsuu meidät kaikki - kulttuuri-, taide-, sosiaali-, ja terveysalojen ammattilaiset, kehittäjät, tutkijat yhteisen äärelle. Panostamalla dialogiseen vuorovaikutukseen sekä eri tieteenaloja hyödyntävään ajatteluun voimme yhdessä luoda yhteiskunnallisesti merkittävää kulttuurihyvinvointialaa. Ammattilaiset kulttuurihyvinvointialaa pohtimassa Miten tukea toivottua kehitystä käytännössä? Terveyttä kulttuurista-verkosto järjesti syksyllä 2020 seminaarin Terveyttä kulttuurista -tukena arviointi ja seuranta. Verkkotapahtumaan osallistuneet ammattilaiset nostivat työpaja-osuudessa esiin keskeisiä näkökulmiaan kulttuurihyvinvoinnin lisäämiseen tähtäävän työn ammatillisesta osaamisesta laadun määrittymisestä. Seminaarin työskentelyn pohjalta voidaan hahmottaa alan kehittämisen kannalta kriittisiä teemoja, jotka kulttuurihyvinvoinnin parissa työskentelevien ammattilaisten havainnot nostavat esiin. 1. Kulttuurihyvinvointityössä tarvittava ammattitaito Hyvinvoinnin ja terveyden vahvistaminen voi olla sekä kulttuuri-, taide-, sosiaali-, ja terveysalojen työn tavoitteena. Jokainen ammattilainen katsoo kulttuurihyvinvointialaa pääasiassa oman ammattialansa näkökulmasta. Tämä vaikuttaa myös käsityksiin kulttuurihyvinvointityössä tarvittavasta ammattitaidosta. Tästä voi syntyä asiantuntijuuskilpailu eri ammattiryhmien välille ”kuka on asiantuntijoin?” (7). Toisaalta osallistujat toivat vahvasti esiin myös sen, miten monenlaisten kompetenssien summa kulttuurihyvinvointialan ammattitaito voi olla. Siinä tarvitaan usein monialaista osaamista Taiteen rooli voi vaihdella sen mukaan, millaista kulttuurihyvinvointityötä tehdään. Esiin nostettu huomio, siitä että "taiteilijana keskittyy helposti itseen ja omaan taiteilijuuteen" (7) on mahdollinen riski, joka on tärkeä tiedostaa. Kulttuurihyvinvointityössä tarvitaan lähes poikkeuksetta moniammatillista yhteistyötä. Tämän onnistumiselle välttämätöntä on toisen alan ammattitaitoon ymmärrys ja kunnioitus. Mahdollisuus aitoon dialogiin syntyy, kun "osaa avata omaa osaamistaan toiselta alalta tuleville" (7). Tällöin keskeistä on toisen avoin kuuntelu, hyväksyminen ja kunnioitus. On tärkeää, että eri alojen ammattilaiset "toimivat oman osaamisen rajoissa" (7) kulttuurihyvinvointityötä tehdessään. 2. Laadun määritteleminen kulttuurihyvinvointityössä Kulttuuri-, taide-, sosiaali- ja terveysalojen ammattilaisten erilaiset näkökulmat auttavat rakentamaan kulttuurihyvinvointialalle riittävän laajaa ammatillista maisemaa. Tämä voi rakentua vain yhdistämällä eri alojen ymmärrystä. Laatuun liittyy ydinkysymys "mikä laatu priorisoidaan kulttuurihyvinvoinnissa - keskitytäänko taiteelliseen laatuun tai esim. hyvinvoinnin ja osallisuuden laatuun?" (7) Tätä esiin noussutta teemaa olisi mielestäni tärkeä jatkossa tarkastella eri konteksteissa asetettavien tavoitteiden, menetelmien ja työotteiden valossa. Lisäksi laatuun kuuluvat "toiminnan suunnittelu ja arviointi asiakkaan tarpeista käsin" (7) ovat kulttuurihyvinvointityössä keskiössä. Kohti jaettua ymmärrystä kulttuurihyvinvointialalla Muotoutumisvaiheessa olevan alan laajemmat näkymät ovat vasta edessäpäin. Yhteiset käsitteet tai niiden takana oleva ymmärrys puuttuvat. Olen seurannut kulttuurihyvinvoinnin parissa työskentelevien eri alojen ammattilaisten keskusteluja erilaisissa yhteyksissä yli kymmenen vuoden ajan ja edelleen keskusteluissa päädytään usein erilaisten ammattitaitojen laadun puolesta todisteluun ja dialogi hyytyy. Sanat, joilla asioista puhumme, ovat tärkeitä, koska ne muovaavat ajatteluamme ja niillä on mahdollista myös kutsua eri alojen ammattilaisia yhteisen äärelle. Kulttuurihyvinvoinnin edistäminen ei ole alaspesifi tavoite, vaan se liittää yhteen monenlaiset hyvinvoinnin lisäämisen parissa työskentelevät tahot ja ammattialat. ”Kulttuuri viittaa ihmisen toimintaan ja siitä jäävään jälkeen. Ihmisten jättämät jäljet, kuten kirjat, pelit, rakennukset, laulut ja taulut tai yhtä lailla sattumat tai kohtaamiset ihmisten ja koneiden kanssa voivat ohjata kohti uutta." (8) Kulttuurihyvinvoinnin tukeminen liittyy merkityksellisyyteen ja luovuuden mahdollisuuksiin elämässä: "Koettu hyvinvointi vahvistuu, kun ihminen saa toteuttaa ominta itseään niin, että siitä syntyy omaa olemassaoloa vahvistavia merkityksiä, reittejä arkitodellisuuden ohi, osallisuuden kokemuksia ja myötätuntoista yhteenliittymistä itsensä ulkopuolella olevan inhimillisen ja ei-inhimillisen todellisuuden kanssa." (8) Yhteinen kulttuurihyvinvointiala Kulttuurihyvinvointityön ammattilaisella on jokaisella omanlaisensa ammattitaidon osa-alueiden kokoelma. Ammattinimike ei määritä siitä kaikkea, vaan erilaiset lisä- ja täydennyskoulutukset ja työssä oppiminen rakentavat osaamista läpi työelämän. Voisimmekin ammattinimikkeiden sijaan tarkastella kulttuurihyvinvoinnin ammattitaidon erilaisia osa-alueita. Esitin seminaarissa kuvion luovan toiminnan ulottuvuuksista sosiaali- ja terveysaloilla sekä näihin liittyvästä ammattitaidosta, joka on yksi mahdollisuus hahmottaa ammattitaidon erilaisia osa-alueita. Kuvion ympyröissä on erilaisia luovan toiminnan, ilmaisun ja taiteen kokemisen muotoja. Niissä tarvittavaa ammattitaitoa kuvataan ympäröivissä tähdissä: mitä vahvempi nuoli, sen olennaisemmasta ammattitaidon osa-alueesta on kysymys. Kuvio 1 koostuu x ja y-akseleiden väliin sijoittuvista ympyröistä, joilla hahmotetaan erilaisia luovan toiminnan, ilmaisun ja taiteen kokemisen muotoja. Vaakasuoralla x-akselilla kuvataan toiminnan luonnetta: Mitä kauemmas oikealle edetään, sitä vahvempaa on osallistuminen ja osallistujan oma toimijuus. Vaaka-akselin alkupäässä on yleisönä, katsojana tai kokijana oleminen, seuraaminen. Pystysuoralla y-akselilla osoitetaan kuviossa toiminnan fokuksen muuttumista taiteen tai luovuuden kokemuksesta kohti osallistujien prosessia ja reflektointia. Nämä akseleiden muodostamaan kenttään asettuvat ympyrät (luovan toiminnan, ilmaisun ja taiteen kokemisen muodot) ovat akselien leikkauspisteestä viistosti oikealle ja ylöspäin edeten seuraavat: Esitys/konsertti/näyttely Osallistava esitys Luovuus osana sosiaali- ja terveysalan työotetta Luova toiminta harrastuksena Osallistava taidetoiminta, luova narratiivinen työskentely Vuorovaikutuksellinen luova prosessi Taideterapiat Kuvion ympyrät asemoituvat toistensa lomaan ja osin päällekkäin, osoittaen, että niiden rajat ovat liukuvia. Ainoastaan taideterapiat -ympyrä on irrallaan muista, koska sillä on selkeästi säädelty konteksti ja siinä vaadittava ammattipätevyys. Luovan toiminnan, ilmaisun ja taiteen äärelle johdattamisessa tarvitaan erilaista ammattitaitoa riippuen siitä, millaisesta toiminnasta tai taiteen kokemisen muodosta on kyse. Erilaista ammattitaitoa kuvataan ympyröiden vierelle sijoitetuissa tähdissä. Tähdissä on nimettynä ammattitaidon osa-alueet ja niistä kulkevat nuolet luovan toiminnan, ilmaisun ja taiteen kokemisen muotoja kuvaaviin ympyröihin (toiminnan muotoihin), joissa kyseistä ammattitaitoa tarvitaan: Taiteellinen osaaminen/ammattitaito - nuolet ympyröihin 1 ja 2 Sosiaali- ja terveysalan ammattitaito - nuoli ympyrään 3 Luovan toiminnan/ taiteen pedagoginen ammattitaito - nuolet ympyröihin 4,5 ja 6 Taideterapian ammattitaito - nuoli ympyrään 7 Näiden nuolien lisäksi kuviossa jokaisesta tähdestä lähtee myös ohuita nuolia osoittamaan sellaista ammattitaitoa, jota ympyrässä olevassa toiminnan muodossa lisäksi tarvitaan. Tällaisia ovat esimerkiksi osallistavan esityksen toteuttamisessa hyödynnettävä pedagoginen osaaminen tai vuorovaikutuksellisessa luovassa prosessissa hyödynnettävä sosiaali- ja terveysalan ammatillinen osaaminen. Kuvio on muovautunut vuosien varrella dialogissa kulttuurihyvinvointityötä tekevien ammattilaisten, alan kehittäjien, tutkijoiden ja kouluttajien kanssa. Olen kehittänyt kuviota erilaisissa seminaareissa ja konferensseissa vuodesta 2013 ja se on lisännyt erilaisia muotoja saavan kulttuurihyvinvointityön monialaisuuden ymmärrystä. Kulttuurihyvinvointialan kehittämisessä tarvitaan hyvää vuorovaikutusta, dialogia sekä laajaa tiedonmaisemaa, jossa hyödynnetään tieteenalojen yhdyspintoja. Näillä voidaan kehittää uusia reittejä kohti kestävää tulevaisuutta ja hyvinvointia. Kirjoittaja Laura Huhtinen-Hildén (FT, MuM, musiikkiterapeutti, työnohjaaja) toimii Metropolia Ammattikorkeakoulussa yliopettajana, tutkijana sekä tutkintovastaavana uudessa englanninkielisessä ohjelmassa Master’s Degree in Creativity and Arts in Social and Health Fields (CRASH). Hän on kiinnostunut kulttuurihyvinvointialan, taiteen soveltavan käytön ja musiikkipedagogiikan kehittämisestä. Hänen käynnissä olevat tutkimusprojektinsa liittyvät luovuuden mahdollisuuksiin edistää osallisuutta, hyvinvointia ja kestävää tulevaisuutta. Hän on julkaissut artikkeleita ja opetusmateriaalia. Lähteet Craft, A. (2001). Little C creativity. In A. Craft, B. Jeffrey, & M. Leibling (Eds.), Creativity in education (pp. 45–61).London: Continuum. Huhtinen-Hildén, L. & Isola, A-M. (2019). Reconstructing life narratives through creativity in social work. Cogent Social Sciences, 5:1. Huhtinen-Hildén, L. (2020). Luova mieli matkaseurana. Luovuudesta hyvinvointia muutoksissa. Teoksessa M. Elomaa-Krapu, A. Vuorijärvi & R. Wallin (toim.). Hyvinvointi ja terveys poikkeusoloissa. Helsinki: Metropolia Ammattikorkeakoulu, 55-63. Salonen, A. (2019). Transformative responses to sustainability. In: Leal Filho W. (Ed.) Encyclopedia of Sustainability in Higher Education. Cham: Springer. Fancourt, D. & Finn, S. (2019). What is the evidence on the role of the arts in improving health and well-being? A scoping review. Copenhagen: WHO Regional Office for Europe (Health Evidence Network (HEN) synthesis report 67). UNESCO.org (2001) Universal Declaration on Cultural Diversity. Viitattu 21.1.2021. Terveyttä kulttuurista -tukena arviointi ja seuranta -verkkotapahtuma, lokakuu 2020, sitaatteja seminaarin ryhmätyöskentelyn muistiinpanoista mukaillen, osallistujien luvalla. Huhtinen-Hildén, L., Isola, A-M., Berden, I., Hiltunen, M. & Salonen, A.O. (2020). Mitä on kulttuurihyvinvointi? Yhteiskuntapolitiikka-lehti, YP-blogi. Huhtinen-Hildén. L. (2014). Perspectives on professional use of arts and arts-based methods in elderly care. Arts & Health: An International Journal for Research, Policy and Practice. Isola, A.-M., Kaartinen, H., Leemann, L., Lääperi, R., Valtari, S. & Keto-Tokoi, A. (2017). Mitä osallisuus on? Osallisuuden viitekehystä rakentamassa. Työpapereita 33/2017. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.
Tekoälyn etiikka pohdinnassa – tuhoisa terminaattori vai hellä hoivabotti?
“Olemme kokeneet, mihin teknologia johtaa palvellessaan ihmismielen tuhoisaa puolta. Tälle kuolettavalle yhdistelmälle täytyy tehdä jotakin. Keinot julmuuden harjoittamiseksi ja joukkomurhien tekemiseksi on kehitetty huippuunsa, eikä teknologiaa voi enää pysäyttää. Nyt on käännyttävä ihmismielen puoleen.” –Jonathan Glover, Ihmisyys. 1900-luvun moraalihistoria. Kun kuulee sanan ”tekoäly”, vain harva kokee täysin neutraaleja tunteita. Tekoälyyn liittyy vahvoja ennakkoluuloja ja toisaalta myös epärealistisia odotuksia. Jonkun mielestä koneet ja robotit vievät ihmisten työt, toisen mielestä tekoälyllä ratkaistaan jopa ihmiskunnan suurimmat ongelmat sodista ilmastonmuutokseen. Määritelmällisesti tekoäly tarkoittaa sitä, että koneen avulla luodaan, mallinnetaan tai jäljitellään niitä ihmisen toimintoja, jotka tulkitaan älyllisiksi. Kehityksessä käytetään esimerkiksi tietojenkäsittelytiedettä, matematiikkaa, kielten tutkimusta ja sosiolingvistiikkaa.[1] Myös eettiset kysymykset ovat tekoälyn tutkimuksen ja kehittämisen keskiössä. Selvää on, että teknologia kehittyy huimaa vauhtia ja tulevaisuudessa perinteisten ihmistöiden rinnalla nähdään myös tehtäviä, jotka korvaantuvat osittain tai kokonaan roboteilla. Teollisen vallankumouksen jälkeen pelättiin samoin ihmistyön häviämistä, mutta tosiasiassa teknologinen kehitys tarkoitti tuolloin vapaa-ajan lisääntymistä mekaanisten töiden siirtyessä enenevässä määrin ihmisiltä koneille. Samalla mahdollistui myös täysin uusien, ennen tuntemattomien, ammattikuntien synty. Tämän päivän tekoälyn asiantuntijat vaikuttavat olevan yksimielisiä siitä, että ihmisyyttä koneet eivät tule korvaamaan.[2] Eettisen kysymyksen voi kääntää myös robotiikan hyväksi: jos teknologian käyttö lisää esimerkiksi potilasturvallisuutta, olisi epäeettistä olla käyttämättä sitä.[3] Tekoälyyn ja robotiikkaan liittyviä eettisiä kysymyksiä tämä yksimielisyys ei kuitenkaan poista. Tekoäly on hyvä kumppani, mutta potentiaalisesti huono isäntä. Terveysalalla eettiset kysymykset ovat erityisen keskeisessä asemassa. Tällä hetkellä näyttää siltä, että tekoäly ei tule korvaamaan hoivatyötä, mutta sen avulla voidaan vapauttaa inhimillisiä resursseja siihen käyttöön, joka aina tuntuu olevan kortilla: aikaan. Aikaan olla toista ihmistä lähellä ja aikaan kohdata ihminen ihmisenä. Tekoälyn etiikasta on tehty lukemattomia arvokoodistoja. Tässä blogissa käsittelen näistä yhtä, niin sanottua Montrealin julistusta, koska siinä tiivistyy kirkkaana ne haasteet ja toisaalta hyödyt, mitä eettisellä tutkimusotteella voidaan saavuttaa myös tekoälyn kanssa. Montrealin julistuksen periaatteet ovat: hyvinvoinnin autonomian kunnioittamisen yksityisyyden ja intimiteetin suojelun solidaarisuuden demokraattisen osallistumisen oikeudenmukaisuuden diversiteetin säilyttämisen varovaisuuden vastuullisuuden ja kestävän kehityksen periaatteet.[4] Seuraavassa tarkastelen näitä periaatteita siten kuin pyrimme Peili-hankkeessa huomioimaan eettiset kysymykset sovelluksen ja siihen liittyvän chatbotin kehityksessä. Peili-hankkeessa kehitetään sovellusta ehkäisemään nuorten miesten syrjäytymistä. Sovellukseen on tarkoitus tehdä myös tekoälypohjainen chatbot, joka voi paitsi antaa vinkkejä vaikkapa harrastusryhmän löytämiseen, opiskelupaikan hakuun tai CV:n (curriculum vitae, ansiolista) teroittamiseen, myös oppimalla ”tutustua” käyttäjäänsä ja antaa hänelle henkilökohtaisempia ja paremmin osuvia vinkkejä ja tietoa. Hyvinvoinnin periaate Tekoälyjärjestelmien avulla pitää pyrkiä hyvinvoinnin kasvuun. Peili-sovelluksen tavoitteena on auttaa kohderyhmää hyödyntämään omaa potentiaaliaan niin, että omat haaveet ja vahvuudet saadaan valjastettua tulevaisuuden tavoitteiden realisoitumiseen. Autonomian kunnioittamisen periaate Tekoälyjärjestelmien tulee kunnioittaa ihmisten itsemääräämisoikeutta ja lisätä ihmisten elämän- ja ympäristön hallintaa. Peilisovellus ei perustu hoitosuhteeseen, eikä tavoitteita määritellä ylhäältä käsin, vaan sovelluksen käyttäjän omista lähtökohdista ja pohdinnoista käsin. Sovellus auttaa löytämään omat vahvuudet ja kehittämään niitä. Yksityisyyden ja intimiteetin suojelun periaate Ihmisten yksityisyyttä on suojeltava, jotta tekoälyjärjestelmät eivät pääse tunkeutumaan ihmisten tietoihin, keräämään arkaluontoista dataa ja arkistoimaan sitä. Peili-sovelluksen keräämät tiedot eivät tule olemaan minkään yksittäisen toimijan hallussa eikä niitä käytetä markkinointikäyttöön. Peili-sovelluksen tekoäly tukee käyttäjän omia valintoja, ja tietoa kerätään käyttäjän omia tarpeita varten. Ulkopuoliset eivät voi järjestelmästä onkia yksilöitäviä tietoja. Solidaarisuuden periaate Tekoälyjärjestelmien kehityksen ja käytön tulee tukea ihmisten ja sukupolvien välistä keskinäistä solidaarisuutta. Toteutuessaan Peili-sovellus antaa käyttäjälleen tasa-arvoisemman lähtökohdan työn, harrastuksen tai muun mielekkään tekemisen hakemiseen. Sovellus tukee sitä, että kukaan ei jäisi yhteiskunnan järjestelmien ulkopuolelle, vaan pääsisi paremman elämänhallinnan kautta toimimaan itse osana yhteiskuntaa ja sen kehitystä. Demokraattisen osallistumisen periaate Kaikilla tulee olla pääsy tekoälyjärjestelmien käyttöön, niiden tulee olla ymmärrettäviä ja oikeutettuja. Peili-sovelluksen tekoäly on vapaasti jokaisen tarvitsevan käytössä ja se on maksuton. Sen edelleen kehittäminen tapahtuu yhteistyössä käyttäjien kanssa, jotta sen sisällöt olisivat mahdollisimman ymmärrettäviä. Osallistamisen kautta kohderyhmä pääsee itse vaikuttamaan sovelluksen kehittämiseen. Oikeudenmukaisuusperiaate Tekoälyjärjestelmien kehityksen ja käytön tulee edistää oikeudenmukaisen ja tasa-arvoisen yhteiskunnan luomista. Peili-sovelluksen on tarkoitus tarjota kaikille tasa-arvoisia mahdollisuuksia löytää omat vahvuutensa ja päästä toteuttamaan itseään. Diversiteetin sisällyttämisen periaate Tekoälyjärjestelmien kehityksen ja käytön tulee olla yhteensopiva sosiaalisen ja kulttuurisen monimuotoisuuden säilyttämisen kanssa. Järjestelmät eivät saa rajoittaa elämäntapavalintoja tai henkilökohtaisia kokemuksia. Peili-sovelluksen tekoäly tukee jokaisen omaa yksilöllisyyttä ja arvoa. Tekoälyn kehitys perustuu tasa-arvoisten mahdollisuuksien luomiseen myös heille, jotka uhkaavat jäädä yhteiskunnassa syrjään. Varovaisuusperiaate Tekoälyä kehittävien ihmisten tulee noudattaa varovaisuutta ja ennakoida tekoälyjärjestelmien käytön haitallisia seurauksia. Peili-sovelluksen kehityksessä kiinnitetään jatkuvasti huomiota eettisiin ja moraalisiin periaatteisiin. Sovellus ei anna terveysneuvontaa eikä hoito-ohjeita. Mikäli käyttäjällä on tarve saada apua terveystoimijoilta, tekoäly ohjaa käyttäjän palvelevaan numeroon, jossa vastaa ihminen, ei kone. Tekoäly oppii, mutta sen oppimista rajoitetaan eettisin periaattein. Vastuullisuusperiaate Tekoälyjärjestelmien kehittäminen ja käyttö ei saa vähentää ihmisen päätöksenteon vastuuta. Peili-sovellus on apuväline, mutta ei päätöksentekijä. Sen tehtävä on antaa ihmiselle mahdollisuuksia löytää ratkaisuja elämän solmukohdissa, mutta se ei tee päätöksiä ihmisen puolesta. Sisällöistä vastaa aina elävä ihminen, vastuuta ei siirretä koneelle tai tekoälylle. Kestävän kehityksen periaate Tekoälyjärjestelmien kehittäminen ja käyttö tulee toteuttaa niin, että taataan maapallon vahva ympäristöllinen kestävyys. Peili-sovellus auttaa käyttäjiä löytämään heidän oman, täyden potentiaalinsa. Tämä pitää sisällään kestävät, omaa ja muiden hyvinvointia tukevat, ratkaisut. Jokainen nuori, jonka potentiaali saadaan valjastettua oman paremman tulevaisuuden rakentamiseen, rakentaa parempaa ja toimivampaa yhteiskuntaa meille kaikille.[5] Tekoälyn ei siis tarvitse olla pelkoja nostattava tulevaisuuden dystopian ylivertainen ihmisten alistaja. Sitä ei tarvitse myöskään ylistää ratkaisuksi kaikkiin ihmisten ongelmiin. Kuten tämän blogin alussa oleva lainaus julistaa: nyt on käännyttävä ihmismielen puoleen. Inhimillisyys ja tahto tehdä hyvää antavat hyvän pohjan myös inhimillisesti älykkään tekoälyn kehittämiseen. Sellaisen, joka ymmärtää ihmisen tunteita, hyveitä ja heikkouksia. Lähteet: Andersson, Cristina – Haavisto, Ilkka – Kangasniemi, Mari – Kauhanen, Antti – Tikka, Taneli – Tähtinen, Lauri – Törmänen, Antti 2016. Robotit töihin: Koneet tulivat – mitä tapahtuu työpaikoilla? EVA-rapotti. Helsinki: Taloustieto Oy. Glover, Jonathan 2003. Ihmisyys. Helsinki: Like. Honkela, Timo 2017. Rauhankone. Tekoälytutkijan testamentti. Helsinki: Gaudeamus. Ollila, Maija-Riitta 2019. Tekoälyn etiikkaa. Helsinki: Otava. Wachter, Robert 2017. The Digital Doctor: Hope, Hype, and Harm at the Dawn of Medicine’s Computer Age. New York: McGraw-Hill Education. Kirjoittaja Tiina Huhtanen on teologian tohtori ja sairaanhoitajaopiskelija, joka työskentelee Peili-hankkeen terveyden edistämisen assistenttina.
Hoitotyön opiskelijat tutkittu: motivaatio kohdillaan, jaksaminen ei
Oletko miettinyt, edistääkö hoitotyön opiskelu opiskelijoiden terveyttä ja hyvinvointia? Ovatko hoitotyön opiskelijoiden elämäntavat terveellisemmät kuin muilla opiskelijoilla? Toteuttavatko hoitotyön opiskelijat teoriassa opittuja terveellisiä elämäntapoja omassa elämässään? Uupumusriski kasvussa opiskelijoilla Hoitotyön opiskelijoille terveyden edistäminen ja terveyskäyttäytyminen ovat koulutuksen keskeisiä sisältöjä. Opiskelijat toimivat tulevassa ammatissaan roolimalleina, ohjaavat ja motivoivat asiakkaitaan elämäntapamuutoksissa terveyden edistämiseksi. (Shiver & Scott-Stiles 2000, Bryer & Cherkis & Raman 2013). Opiskelijan opiskelu- ja elämäntilanne ovat muuttuneet, joten ajantasaista tietoa opiskelijoiden terveyskäyttäytymisestä ja elämäntilanteesta opiskelijahyvinvointipalvelujen kehittämiseksi tarvitaan. Suomalaisessa opiskelijabarometrissa (2014) todetaan, että tietoa opiskelijoiden asemasta ja hyvinvoinnista tarvitaan näyttöönperustuvan koulutuspolitiikan sekä koulutuspalvelujen kehittämisen perustaksi. Naiset kokevat yleisemmin opiskelu-uupumusta kuin miehet. Opiskeluasioiden murehtiminen on tavallista. Osa opiskelijoista kokee opintoihin liittyvän työmäärän liian suureksi. Yleisintä tämä on naisilla ja heistä erityisesti ammattikorkeakouluissa opiskelevilla. Uupumusriskissä olevien opiskelijoiden osuus on kasvanut viime vuosina. Yli puolet opiskelijoista kokee opiskelun hyvin merkitykselliseksi ja ovat innostuneita. Osa opiskelijoista inspiroituu opiskelusta, mutta energisyyttä opiskelussa kokee vain joka kymmenes. Opiskelijoiden opiskelukykyä arvioitaessa haasteellisimmiksi osa-alueiksi nousevat ajankäyttö ja elämänhallinta. Vain noin puolet opiskelijoista kokee käyttävänsä ajan tehokkaasti opiskeluun. Puolelle opiskelijoista opiskelun ja muun elämän yhteensovittaminen tuottaa jatkuvasti vaikeuksia. (Villa 2016) Aikaisempien tutkimusten mukaan hoitotyön opiskelijoilla on hyvät tiedot terveyttä edistävästä terveyskäyttäytymisestä, mutta he eivät omassa elämässä toimi tämän tiedon mukaisesti. Terveyskäyttäytymisessä hoitotyön opiskelijoilla on todettu puutteita liikunnassa, ravitsemuksessa ja stressin hallinnassa. Erityisesti liikunnan terveyttä edistävät vaikutukset ovat hyvin opiskelijoiden tiedossa, mutta kuitenkaan kaikki opiskelijat eivät liiku terveysliikuntasuositusten mukaan. Lisäksi opiskelijat, jotka tupakoivat ja käyttävät alkoholia, ruokailevat useammin epäsäännöllisesti eivätkä kiinnitä huomiota terveelliseen ravitsemukseen. (Özcankar, Kartal, Mert, Güldal 2015) Sosiaalista tukea ja sosiaalisia suhteita kuvaavista tekijöistä erityisesti yksinäisyys, keskustelutuen puute ja lähipiirin pienuus sekä mielenterveyteen liittyvät ongelmat olivat yhteydessä opiskelijoiden kokemaan hyvinvointiin (Villa 2016). Ammattikorkeakoulun hoitotyön opiskelijoiden opiskelun hallinnan tunteen muodostumista tutkittaessa (Hautakangas 2017) havaittiin, että kun opiskelijalla on tunne opintojen hallinnasta, sisältyy siihen: myönteinen asenne opiskeluinto sosiaaliset suhteet tasapainoinen arki hyvinvoinnista huolehtiminen Opintojen hallitsemattomuuden tunteeseen liittyy: opiskelu-uupumus heikentynyt fyysinen ja psyykkinen hyvinvointi elämänhallintaongelmat Opetuksen sekä elämän siirtyminen enenevässä määrin verkkoon on johtanut siihen, että opiskelijoilla on yhä vähemmän lähikontaktissa tapahtuvaa opetusta ja vuorovaikutusta toisiin ihmisiin. Näin esimerkiksi opiskelijan opiskeluryhmältään ja opettajalta saama tuki on vähentynyt. Metropolian tutkimushankkeessa Hoitotyön opiskelijoiden terveyskäyttäytyminen ja motivaatio tarkoituksena on ollut kartoittaa opiskelijoiden elämäntapaa, terveyttä ja elämäntilannetta sekä motivaatiota hoitotyön koulutukseen. Tuloksia hyödynnetään kehitettäessä interventioita ammattikorkeakouluopiskelijoiden terveyskäyttäytymisen ja hyvinvoinnin edistämiseksi ja opiskelun keskeytymisen ehkäisemiseksi. Miten Metropolian hoitotyön opiskelijat voivat? Metropolia Ammattikorkeakoulu on Suomen suurin sosiaali-ja terveysalan kouluttaja, jonka tutkintoon johtavissa koulutuksissa opiskelee vuosittain 16 400 henkilöä, joista sosiaali- ja terveysalan tutkinnoissa 4900. Hoitotyötä opiskelee 1333 opiskelijaa. E-lomakkeella kerättyyn kyselyymme vastasi 202 hoitotyön opiskelijaa. Kysely lähetettiin 400:lle hoitotyön opiskelijalle elo-syyskuussa 2018. Vastaajista yli puolet oli 18-27 vuotiaita. Perinteisesti hoitotyön opiskelijoista suurin osa on naisia, miehiä vastaajista oli vain 12%. Elämäntapaa kartoitettaessa kysyttiin alkoholin ja muiden päihteiden käyttöä, tupakointia, ruokailutottumuksia sekä sosiaalisessa mediassa päivittäin käytettyä aikaa. Terveyttä ja elämäntilannetta kartoitimme kysymällä arviointia fyysisestä ja psyykkisestä hyvinvoinnista, taloudellisesta ja opiskelu- ja työtilanteesta sekä ihmissuhteista. Alkoholi, muut päihteet ja tupakointi Hoitotyön opiskelijoiden alkoholin käyttö ei kokonaisuutena vaikuta huolestuttavalta. Opiskelijat eivät käytä alkoholia päivittäin ja viidesosa kuvasi olevansa täysin raittiita. Opiskelijoiden alkoholin käyttö vaikutti opiskelijaelämään liittyvältä. Kyselymme perusteella ei voida arvioida nautitun alkoholin määrää ja juomisen humalahakuisuutta. Muita päihteitä ei juuri käytetty. Muutama opiskelija kuvasi kuitenkin käyttävänsä muita päihteitä kuin alkoholia päivittäin tai yhdestä kolmeen kertaan viikossa tai muutaman kerran kuukaudessa. Tämä on hoitoalalla huolestuttavaa. Hoitotyön opiskelijoiden tupakointi ei ole yleistä. Päivittäin tupakoivia opiskelijoita oli viidesosa. Vastaajista suurin osa ei ollut tupakoinut koskaan. Ruokailu, liikunta ja painonhallinta Opiskelu on vaikuttanut opiskelijoiden ruokailutottumuksiin vähän. Opiskelu oli muuttanut niitä terveellisemmiksi kolmasosalla, mutta kolmasosalla paino oli lisääntynyt. Painon lisääntyminen liittynee opiskelulle ominaiseen istuvaan elämäntapaan. Opiskelijoista liikkuu päivittäin alle puolet. Kahdesta kolmeen kertaan kuukaudessa tai ei ollenkaan liikuntaa harrastaa viidesosa vastaajista. Vaikka liikunnan merkitys terveydelle ja hyvinvoinnille on tunnettu, niin sairaanhoitajaopiskelijat harrastavat liikuntaa terveyssuosituksia vähemmän. Sometus Suurin osa hoitotyön opiskelijoista käyttää aika suhteellisen vähän sosiaalisessa mediassa, alle tunnista kolmeen tuntiin. Neljästä kahdeksan tuntia aikaa sosiaalisessa mediassa päivän aikana käyttää neljäsosa vastaajista. Sosiaalinen media ei hallitse opiskelijoiden ajankäyttöä, mutta opiskelijoilta ei kysytty, miten paljon he käyttävät aikaa verkossa opiskeluun. Se on viime vuosina lisääntynyt ammattikorkeakouluopetuksessa. Fyysinen ja psyykkinen hyvinvointi Opiskelutilanne koetaan pääsääntöisesti erittäin hyväksi tai hyväksi. Huolestuttavaa kuitenkin on, että vastaajien kokemus omasta fyysisestä terveydestään on melko heikko. Tyydyttäväksi fyysisen terveytensä arvioi kaksi kolmasosaa ja huonoksi yksi kolmasosa. Sen sijaan mielenterveytensä kokee erittäin hyväksi tai hyväksi kaksi kolmasosaa. Taloudellinen tilanne Opiskelijat arvioivat taloudellisen tilanteensa selkeästi kuormittavaksi. Erittäin huonoksi taloudellisen tilanteensa arvioi kaksi kolmasosaa opiskelijoista. Suurin osa opiskelijoista tekee töitä satunnaisesti ja vakituisessa palkkatyössä on 15%. Ihmissuhteet Opiskelijat kokevat saaneensa hyvin sosiaalista tukea. Vastaajista kolme neljäsosaa kokee saavansa tukea erinomaisesti tai hyvin. Kuitenkin vastaajista yksi neljännes kokee saavansa sosiaalista tukea vain tyydyttävästi, huonosti tai erittäin huonosti. Vanhemmilta tukea saa lähes kaikki opiskelijat ja sisaruksilta tukea koki saaneensa kaksi kolmasosaa. Tukea saadaan myös läheisiltä ystäviltä. Sen sijaan opettajilta opiskelijat kokevat saavansa sosiaalista tukea vain vähän (12% opiskelijoista), mikä herättää kysymyksiä ammattikorkeakoulussa, jossa on opiskelijaohjauksessa tutoropettajajärjestelmä. Jokaisella opiskelijalla on nimetty opintojen suunnittelua ohjaava opettaja. Kokemusta voi selittää myös se, että teoriaopetus on vahvasti siirtynyt verkkoon. Lisäksi sosiaalisen tuen käsite saattaa olla epäselvä. Huonosti sosiaalista tukea saavien opiskelijoiden tunnistaminen ja saattaminen opiskelijatukipalvelujen piiriin on keskeistä. Tämä vaatii uudenlaisia työkaluja ja menetelmiä opiskelun ja oppimisen tukemisessa sekä opiskelijapalveluissa. Tukea tarvitsevilla opiskelijoilla on riski opiskelun keskeytymiseen ja mahdolliseen syrjäytymiseen. Koska opiskelu on entistä enemmän itsenäistä ja verkossa tehtävää, jää osa opiskelijoista ilman riittävää opiskelijaryhmän tukea ja sosiaalista verkostoa. Mikä motivoi hoitotyön koulutukseen Avoimella kysymyksellä kartoitimme opiskelijoiden motivaatiota hoitotyön koulutukseen. Opiskelijoita motivoi halu auttaa ja tehdä ihmisläheistä työtä, mahdollisuus tehdä konkreettista hyvä. Opiskelijat kokevat iloa ja voimaantuvat toisten auttamisesta. Osa vastaajista kokee hoitotyön ainoaksi ammatti vaihtoehdoksi ja motivaationsa hoitotyöhön kutsumukseksi. Hoitotyö koetaan motivoivaksi ammatiksi ja professioksi. Vahvuutena on työllistymisen varmuus sekä kiinnostava ja inspiroiva työ. Tärkeänä koetaan työn merkityksellisyys itselle ja yhteiskunnalle. Pienellä osalla motivaatio on koetuksella opiskelun aikana vaativaksi koetun korkeakoulumaisen opiskelun vuoksi. "Onko suutarin lapsella kenkiä?” Saamiemme tulosten ja aikaisempien tutkimusten pohjalta herää kysymys, miksi hoitotyön opiskelu ei välttämättä edistä opiskelijoiden terveyttä ja hyvinvointia. Opiskelijoiden liikunta- ja ruokailutottumukset sekä päihteiden käyttö eivät kaikkien opiskelijoiden kohdalla noudata terveyssuosituksia. Vaikka huumaavien aineiden käyttö on vähäistä, se on huolestuttavaa ammatissa, jossa lääkkeiden ja huumaavien aineiden saatavuus on mahdollista. Huumavia-aineita käyttävien opiskelijoiden tunnistaminen ja varhainen puuttuminen käyttöön opiskelun aikana on haaste niin koulutukselle kuin työelämälle. Opiskelijoiden kokemus huonosta fyysisestä terveydestään on yllättävän suuri. Tämä edellyttää jatkoselvityksiä, koska emme kysyneet syitä huonon fyysisen terveyden kokemukselle. Huonoa fyysisen terveyden kokemusta voi selittää se, että osa opiskelijoista harrastaa liikuntaa suosituksia vähemmän ja ruokailutottumukset eivät ole kaikilla terveelliset. Positiivista tuloksissa on, että suurin osa opiskelijat kokee mielenterveytensä erittäin hyväksi tai hyväksi. Toisaalta joukko opiskelijoita kokee saavansa sosiaalista tukea liian vähän, joka on uhka hyvinvoinnille. Hoitotyön opiskelijoiden kokemus fyysisestä terveydestä ja hyvinvoinnista ei poikkea muista opiskelijoista eikä koululaisista. Näyttää siltä, että liikunnan vähäisyys ja huonot ravitsemustottumukset siirtyvät lapsuudesta opiskeluaikaan eivätkä merkittävästi parane sairaanhoitajakoulutuksessa. Osa opiskelijoista käyttää aikaa sosiaalisessa mediassa vähän.Mietittäessä keinoja opiskelijoiden sosiaalisen tuen lisäämiseen, on tärkeää tunnistaa monipuolisia menetelmiä, jotta kaikki opiskelijat tavoitetaan, myös ne, jotka eivät koe sosiaalista mediaa itselleen luonnolliseksi kanssakäymisen keinoksi. Aikaisemmissa tutkimuksissa on todettu, että korkeakouluopiskelijoista naiset kokevat miehiä yleisemmin opiskelu-uupumusta. Hoitotyön opiskelijat ovat suurimmaksi osaksi naisia. Tämän lisäksi hoitotyö on henkisesti vaativaa, joten on syytä pohtia, tarvitaanko hoitotyön opiskelussa uupumuksen tunnistamisen ja ehkäisyn välineitä sekä interventioita enemmän kuin muissa koulutuksissa. Lähteitä: Bryer, J., Cherkis, F., Raman, J. 2013. Health-Promotion Behavior of Undergraduate Nursing >Students: A Survey Analysis. Nursing Education Perspectives. Vol. 34(6), 410-415. Hautakangas, S. 2017. Hoitotyön opiskelijoiden näkemykset hallinnan tunteen muodostumisesta opiskelussa. Pro-gradu –tutkielma. Tampereen yliopisto. Yhteiskuntatieteiden tiedekunta. Kurt, A.S. 2015. The Relationship between Healthy Lifestyle Behaviors and Health Locus of Control among Nursing and Midwifery Students. American Journal of Nursing Research. Vol. 3(2), 36-40. Shiriver, C.B., Scott-Stiles, A. 2000. Health Habits of Nursing versus Non-nursing Students: A Longitudial Study. Journa of Nursing Education. Vol. 39 (7), 308-314. Villa, T. (toim.) 2016. Opiskelijabarometri 2014. Katsaus Korkeakouluopiskelijoiden opintoihin, arkeen ja hyvinvointiin. Opiskelun ja koulutuksen tutkimussäätiö OTUS 55/2016. Helsinki. Özcakar, N., Kartal, M., Mert, H., Güldal, D. 2015. Healty Living Behaviors of Medical and Nursing Students. International Journal of Caring Science. Vol. 8(3), 536-542. Kirjoittajat: Eila-Sisko Korhonen työskentelee tutkimus-ja kehitystyön lehtorina Metropolian terveyden osaamisalueella. Hän on koulutukseltaan filosofian tohtori, terveydenhuollon maisteri ja erikoissairaanhoitaja. Hänellä on vuosien kokemus terveydenhuollon ja sen koulutuksen tutkimus-, kehitys- ja hanketoiminnasta. Hyvä ja eettinen hoito ja sen kehittäminen ja koulutus ovat hänen sydämen asioitaan. Leena Rekola työskentelee TKI yliopettajana Metropolian terveyden osaamisalueella. Hän on koulutukseltaan filosofian tohtori, terveydenhuollon maisteri ja erikoissairaanhoitaja. Hänellä on pitkä kokemus TKI hanketyöstä hankkeiden elinkaaren eri vaiheissa. Tutkimus- ja kehittämistyö saa hänet aina innostumaan.
Tikissä on Metropolian tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan (TKI) blogi. Bloggaajat ovat ammattikorkeakoulun henkilöstöä sekä muita TKI-toiminnan asiantuntijoita. Jos haluat kirjoittaa blogiin, ota yhteyttä toimituskuntaan.
Milla Åman Kyyrö, päätoimittaja
Viestinnän asiantuntija, TKI-hankkeet ja kehittäminen
p. 050 342 0341
milla.amankyyro@metropolia.fi
Päivi Keränen
Projektipäällikkö, Muotoilu
p. 040 184 1952
paivi.keranen@metropolia.fi
Jussi Linkola
Projektisuunnittelija, Hankeviestintä- ja julkaisupalvelut
p. 040 184 2448
jussi.linkola@metropolia.fi
Toimituskunta toimittaa Tikissä-blogin sisällöt ennen julkaisua.
3AMK ammattikorkeakoulu asiantuntija Dallaten FUTU hanke hankeviestintä hankkeet hyvinvointi innovaatio innovaatio-opinnot innovaatiot Innovation johtaminen Katse tulevaisuuteen kehittäminen keksintö kestävä kehitys koulutus metropolia minno nuoret Oona-hanke opiskelijat oppiminen osaaminen osaamisen kehittäminen resilienssi service design sosiaali- ja terveysala tekoäly tki TKI-toiminta tulevaisuus tuottavuus tutkimus työelämä työhyvinvointi työllistyminen viestintä vuorovaikutus yhteiskehittäminen yrittäjyys yritystoiminta yritysyhteistyö
Ideoimme, rikastamme ja kehitämme käytäntöön uusia ratkaisuja yhteistyössä yritysten, julkisen sektorin, järjestöjen ja asukkaiden kanssa.