Tikissä

Tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan sydämessä

Avainsana: FUTU

Hankalasti tavoitettavat nuoret kohdataan jalkautuvalla autotyöllä
1.3.2022
Anna-Reetta Kyllönen

Sosiaalipedagogiikka luo ajattelun ja toiminnan raamit, jossa sosiaalinen ja kasvatuksellinen näkökulma yhdistyvät yhteiskuntatieteiden alakategoriana. Kiinnostuksen kohteena on erityisesti ihmisen ja yhteiskunnan suhde. Siinä tutkitaan ihmisen kasvua, jotta pääsisi osaksi yhteisöjä ja yhteiskunnan jäseneksi. Sosiaalipedagogiikassa ollaan kiinnostuneita niistä toimenpiteistä, joilla tätä sosiaalista kasvua tuetaan elämänkulun eri vaiheissa. (1) Nuorisotutkimus ja sosiaalityön opetus sijoittuvat sosiaalipedagogiseen viitekehykseen, joka raamittaa nuorisotyötä. Nuorisotyö on kehittynyt osana toiminnallista traditiota. Nuorisotyön tärkeimmät elementit ovat nuorten vapaaehtoinen osallistaminen heille tarjottuihin toimintoihin ryhmämuotoinen toiminta luottamus aikuisten ja nuorten välillä nuorisotyön kentällä (2). Käytännön jalkautuva autotyö FUTU-hankkeessa FUTU-hanke pyrkii omalla toiminnallaan rakentamaan yksilön ja yhteiskunnan välistä suhdetta tulevaisuussuuntautuneen ohjauksen keinoin jalkautuvassa autotyössä, jolloin vahvistamme nuorten osallisuutta yhteiskunnassa ja teemme syrjäytyneiden nuorten elämää näkyväksi muulle yhteiskunnalle. Hankkeessa halutaan rakentaa ohjauksen keinoin nuoren näköinen polku, jossa nuori pääsee oikea-aikaisten palvelujen piiriin ja saa tarvitsemansa avun. FUTU:n sosiaalipedagoginen tulokulma on tulevaisuussuuntautunut ohjaus, jossa ongelmien sijasta keskitytään nuoren elämän polun rakentamiseen tarkoituksenmukaisia keinoja hyödyntäen. Jollekin nuorelle se ensimmäinen polku voi olla asunnon saanti tai mielekkään koulupaikan löytäminen. Jollekin muulle puolestaan apu ja tuki päihdeongelmien hoitamiseksi. Jokainen polku on yksilö ja siihen halutaan antaa täysi panos, jotta nuori kokee tulevaisuuden tavoittelemisen arvoisena. FUTU:ssa hanketyötä tehdään jalkautuvan autotyöskentelyn keinoin. Hankkeen toiminnassa ohjaaja on hyödyntänyt autoa nuorten kohtaamisessa heidän omissa ympäristöissään ja vienyt nuorisotyön palvelut lähelle nuorta. Autotyöskentely on saanut positiivista palautetta nuorilta, sillä muutoin monet asiat, kuten esimerkiksi päihdekuntoutukseen meno, olisi jäänyt hoitamatta ilman ohjaajan apua. Toiminta on mahdollistanut ohjauksen toteuttamisen joustavilla ja nuorilähtöisillä tavoilla. Kesällä ohjaaja jalkautui auton kanssa julkisille paikoille, jossa nuoria voitiin kohdata siellä, missä he viettävät vapaa-aikaa kavereiden kanssa eli usein ostoskeskusten läheisyyteen. Talviaikaan toiminta on painottunut enemmän yksilöohjaukseen nuorten omissa ympäristöissä, jonne ohjaaja on päässyt FUTU-autolla. Tämä on voinut tapahtua esimerkiksi kotona tai yhteistyökumppaneiden luona. Autossa on ollut jalkautumiskerroilla mukana syötävää ja kahvia, jotta lähestyminen olisi paljon houkuttelevampaa. Yksilöohjauksiin ollaan toimitettu hävikkiruokaa, jotta nuorten taloudellista tilannetta pystyttäisiin tukemaan. FUTU:n kohderyhmään kuuluvat kaikkein heikoimmassa asemassa olevat nuoret, jotka eivät ole ensisijaisten tai oikea-aikaisten palveluiden piirissä, joten tämä on tehnyt oman haasteensa nuorten tavoittamisessa. Haasteita on ollut erityisesti siinä, miten nuoret saadaan kiinnittymään usein vaikeasta elämäntilanteesta huolimatta palveluun, jossa heille voitaisiin tarjota tulevaisuussuuntautunutta- sekä yksilöohjausta. Nuorten auttaminen on vaatinut FUTU:n ohjaajalta periksi antamatonta luonnetta ja sitä, ettei ota henkilökohtaisesti nuorten kanssa tehtävän yhteydenpidon hankaluutta. Yleensä sinnikkyys on lopulta palkittu ja nuori on saatu tavoitettua lukuisten yhteydenottojen jälkeen. Missä olemme onnistuneet? FUTU-hanke on saanut paljon positiivista palautetta nuorilta ja yhteistyökumppaneilta. Erityisen paljon olemme saaneet kiitosta sinnikkyydestä- ja ohjauksen laadusta. Moni nuori on päässyt ohjauksen aikana elämässään eteenpäin, tästä esimerkkinä muutaman nuoren työllistyminen hankkeen aikana. Yhteistyökumppanit ovat kokeneet hankkeen tarjoaman ohjauksen arvokkaaksi juuri sen tarjoamien tulevaisuussuuntautuneiden työkalujen vuoksi, koska siihen ei kaikilla nuorten kanssa työskentelevillä tahoilla ole aikaa ja resursseja. Tulemme jatkamaan hanketyötä positiivisen palautteen voimin ja edistämään heikoimmassa asemassa olevien nuorten osallisuutta yhteiskunnassa myös vuonna 2022. Lähteet Nivala, E., Ryynänen, S. 2017. Sosiaalipedagoginen viitekehys nuorisoalan työssä. Humanistinen ammattikorkeakoulu julkaisuja, 42, 75-92. Kiilakoski, T., Honkatukia, P. 2018. Miten tutkia nuoria ja nuorisotyötä. Vastapaino. Tampere. Kirjoittaja Anna-Reetta Kyllönen on suunnittelija ja FUTU-hankkeen projektityöntekijä Valo-Valmennusyhdistys ry:ssä.

Lue lisää

Kohti vaihtoehtoista tulevaisuutta — miksi nuori radikalisoituu?
21.12.2021
Miia Ojanen & Jussi Ojanen

Nuorten radikalisoituminen on ilmiö, johon on kiinnitetty enemmän huomiota osaltaan siksi, että Irakin ja Syyrian konflikteihin on matkustanut kokonaisia perheitä. Lapset edustavat terroristijärjestölle tulevaisuutta ja ideologista jatkuvuutta. (1) Vastaavasti äärioikeiston on huomattu käyttävän yhä enenevässä määrin pelialustoja materiaalinsa jakamiseen ja rekrytointiin (2). Riskitekijöiden tunnistamisesta ja erottamisesta Periaatteellisella tasolla kuka tahansa nuori on potentiaalisessa riskissä radikalisoitua, mutta joitakin erityisiä riskitekijöitä voidaan tunnistaa. Riskitekijöitä voidaan jaotella työntö- ja vetotekijöihin ja ne voivat olla yksilöllisiä tai ympäröivään yhteiskuntaan liittyviä. Näitä voivat olla esimerkiksi syrjäytyminen ulkopuolisuuden tunne henkilökohtaiset kriisit heikot sosiaaliset verkostot yhteenkuuluvuuden ja merkityksellisyyden tunne romantisoitu käsitys ideologiasta ja sen kannattajista jännityksen kaipuu. (3) Edellä mainittu ei kuitenkaan oikeuta määrittämään nuoren käyttäytymistä radikalisoitumiseksi kevein perustein. Nuoruus itsessään on identiteetin rakentamisen, sosiaalisen liittymisen ja oman yhteiskunnallisen paikan etsimisen aikaa. Etsintään ja kasvuun voi liittyä myös ei -toivottuja käyttäytymisen tapoja ja oireilua, joita ei voida kuitenkaan tulkita radikalisoitumiseksi. (4) Suojaavien tekijöiden vahvistaminen tavoitteeksi On olemassa useita radikalisoitumiselta suojaavia tekijöitä, kuten vahvat tukiverkot, erityisesti perheen tuki, sosiaaliset selviytymistaidot, tunne osallisuudesta ja uskonnollinen tietoisuus (3). Suojaavina tekijöinä toimivat myös kyky nähdä vaihtoehtoja omassa elämässä ja tulevaisuudessa, kyky tunnistaa omia vahvuuksia ja osaamista sekä pystyvyyttä. Suojaavia tekijöitä voidaan vahvistaa ohjaamalla nuoria niiden tunnistamiseen ja vahvistamiseen. Nuoren kiinnittymisellä yhteiskuntaan on merkitystä. Mikäli nuori ei pysty vallitsevan yhteiskunnan rakenteiden puitteissa saavuttamaan merkityksellistä elämää ja omia tavoitteitaan, voi tuloksena olla vieraantuminen ja vaihtoehtoisten tapojen etsiminen tavoitteiden saavuttamiseksi. (5) Rikollinen varjoyhteiskunta tai ääriajattelun tarjoama utopistinen yhteiskunta voi korvata tällaisessa tilanteessa normaalin yhteiskunnan. Tunnistamista, mutta ei tuomitsemista Nuoren radikalisoituminen voi tulla perheelle yllätyksenä. Toisaalta on myös tapauksia, joissa perhe toimii nuoren radikalisoitumisen moottorina. (6) Merkkejä siitä, että nuori on siirtymässä yhteiskunnan hyväksymistä normeista kohti ääriajattelua voi ilmetä kotona, koulussa ja vapaa-ajan toiminnoissa. Tärkeää olisi, että nuoria ohjaavat aikuiset olisivat läsnä niissä sosiaalisissa tiloissa, joissa nuoret viettävät aikaa. (7) Ääriajatteluun nuoria radikalisoivat toimijat pyrkivät aktiivisesti olemaan näissä tiloissa läsnä ja etsivät sellaisia nuoria, joiden katsovat olevan toimintaansa rekrytoitavissa. (8) Nuoret tulisi tehdä tietoisiksi heihin kohdistuvista aktiivisista yrityksistä rekrytoida ääriajattelun piiriin. Toisaalta nuorilla pitäisi olla mahdollisuus käydä keskustelua myös ääriajattelusta ilman leimaamista. Opettajat, lastensuojelun työntekijät, nuorisotyön toimijat, vanhemmat ja poliisi koetaan helposti arvosteleviksi, mikäli nuoria ei kyetä kohtaamaan tasavertaisina heidän omassa sosiaalisessa tilassaan. Mikäli nuorten kanssa toimivat tahot eivät tunnista ääriajattelua tai aihepiiri on heille vieras tai vaikea, on uhkana nuorten tuomitseminen ja syyllistäminen. Tavoitteena tulee kuitenkin olla vasta-argumentaation tarjoaminen, joka auttaa nuorta pysymään yhteiskunnan hyväksymien normien mukaisessa toiminnassa. Tulevaisuusajattelu tukena ennaltaehkäisyssä ja irrottautumisessa Radikalisoitumisen ennaltaehkäiseminen on nuorten ohjaamisen ensisijainen tavoite. Ennaltaehkäisevät toimet eivät kuitenkaan tavoita kaikkia ja radikalisoitumista ilmenee. Tarvitaan lisäksi erilaisia exit -toimintoja de-radikalisoitumisen eli väkivaltaisesta ääriajattelusta luopumisen tueksi. Nuorten ohjaamisella on merkittävä rooli ja potentiaali nuoren vaihtoehtoisen tulevaisuuden rakentamisessa. Ohjaamalla nuorta tunnistamaan omia vahvuuksia, osaamista ja mahdollisuuksia sekä hyödyntämään niitä omannäköisen tulevaisuuden rakentamisessa, voi vaihtoehdoksi nousta uusi ajattelutapa ja viiteryhmä, joka tukee irrottautumista ääriajattelusta ja -toiminnasta. FUTU-hanke (9) edistää osaltaan vaihtoehtoisen tulevaisuuden rakentamista tukemalla tulevaisuussuuntautuneen ohjauksen keinoin nuoria hahmottamaan vaihtoehtoja positiivisen ja realistisen tulevaisuuden rakentamiseksi sekä tarjoamalla ohjaajille näköalaa sekä välineitä tulevaisuuteen suuntaavan ohjauksen tueksi. Lähteet Sisäministeriö (2020). Väkivaltaisen ekstremismin tilannekatsaus 2020: Arvio väkivaltaisen ekstremismin tilanteesta Suomessa vuonna 2019 ja kehityksen suunta. Sisäministeriön julkaisuja 2020:8. Europol (2021). European Union Terrorism Situation and Trend report. Publications Office of the European Union, Luxembourg. Ranstorp, M. (2016). The Root Causes of Violent Extremism. RAN issue paper 2016/1. Pelastakaa Lapset ry (2021). Nuoret ääriliikkeiden rekrytoinnin kohteena: Pelastakaa Lapset ry:n julkaisusarja n:o 28. Coolsaet, R., Ravn, S. & Saue, T. (2019). Rethinking radicalisation: Addressing the lack of a contextual perspective in the dominant narratives on radicalization. Teoksessa Clycq, N. ym. Radicalisation: A Marginal Phenomenon or a Mirror to Society? Belgium: Leuven University Press, s. 35-36. Juntunen, M. (2021). Kun perheenjäsen radikalisoituu. Väkivaltaisen extremismin ennalta ehkäisy ja perheiden tukitoiminta kuudessa Länsi-Euroopan maassa. Kirkon ulkomaanapu, Network for religious and traditional peacemakers, sisäisen turvallisuuden rahasto. Benjamin, S. & Vallinkoski, K. (2021). Huolena radikalisoitumien. Opas nuorten kanssa työskenteleville. Kulttuuri- ja uskontofoorumi Focus Ry. Silva D. & Deflem M. (2020). Radicalization and Counter-radicalization. Bingley UK: Emerald Publishing Limited, s. 144-143. FUTU -hankeen verkkosivut Kirjoittajat Miia Ojanen (YTT) on lehtori Metropolian hyvinvointi –osaamisalueella sosiaalialan tiimissä. Hän opettaa sosionomi ja YAMK –koulutuksessa TKI-menetelmiä, ohjaa opinnäytetöitä ja toimii hanketyössä. Jussi Ojanen (YTM, Rikosylikonstaapeli) toimii viranomaistehtävissä ja on perehtynyt ääriajatteluun ja radikalisoitumiseen sekä kansainvälisen turvallisuuden kysymyksiin.

Lue lisää

Strengthening youth’s trust in the future
9.12.2021
Eija Raatikainen

According to OECD (2021), Finland is a high-trust society, ranking among the top performers among the OECD countries. In other words, trust is a meaningful phenomenon in Finnish society. What is trust? Trust can be seen as a simple, but also a complex phenomenon. Trust can be an approach, like an emotion, attitude, cognitive choice or even an unconscious issue, depending on theories. Thus, trust is based on individuals’ emotions, experiences, thoughts and attitudes; it can also be explored from a wider perspective, like from its relational character. There is evidence that Finnish people trust their families (as an institution) more than other institutions (1). In addition, young people also trust most people who are close to them. Trust in non-family members must be earned (2). However, there is evidence that if people just blindly trust anyone, it is likely that no one probably trusts them (3). Trust and youth guidance Improving youth’s trust in the future is important because trust has many positive consequences. It can strengthen young people's self-confidence in their own abilities, but also improve the ability to trust others. The Finnish Government (4, 5) considers guidance to be very important. It has been pointed out that there is a special need for guidance for those groups who are currently underrepresented in the participation in continuous education. Further, people must be able to trust in the future and their own opportunities, and feel to be part of the environment as a meaningful resource. (6) For example, some studies of adolescents' trust experiences (7) suggest that ‘Relationship Education’ programs can make a difference. They can enhance young people's understanding of and willingness to trust. In other words, trust can be learned, and it is never too late to learn to trust, even if it can be, in some cases, challenging. For example, Zitting (8) has pointed out that without peoples’ trust in public administration it is difficult to trust other people. This shows that ‘trust’ has its ‘to come full circle' effect. We cannot approach it from only one perspective, when a wider understanding of it is needed. Who am I? What am I able to do? What am I capable of achieving? These are the three main questions in the dialogue and guidance with young people in the FUTU project. Those questions are based on the theoretical understanding of the Social Pedagogical Approach to improve participation, agency and life management skills in everyday life practice. There is also an understanding of ‘future research' behind FUTU -projects’ understand of pedagogical guidance. Trust is one of the key elements, also to make the guidance relationship between a young person and an adult stronger. Successful guidance can empower and support participation and the feeling of meaningful belonging. In the FUTU project, we will improve future-oriented guidance to support the young people to see alternative ways to build a positive and realistic future. The aim is to see one’s own future as something that includes positive options and is worth striving. Additionally, we promote and support youth’s active participation. The pessimistic shortsightedness will be transformed into aims, inspiration and encouragement regarding the future. The young people will be empowered to plan their own future. According to some experts who took part in the FUTU project’s (9) digital training and workshops, trust as a part of youth guidance can be defined as follows: “...If the future feels scary ...the facilitator can set goals that can be achieved for the future and make a “plan” to achieve them step by step. The higher the probability that a young person achieves even a small part of the set goal, the more likely it is to build confidence in their own skills and help them achieve even bigger goals in the future.”  “For example, ...do not promise uncertain things. Create a communal, supporting and open atmosphere.” “Time is actively and regularly allocated to conversations, rather than leaving the client to ‘separately hope for conversation time’." “Trust in the future can be increased in many different ways. If it is a matter of a young person's disbelief in themselves and their own actions, one can extract successes from the young person's own past and reflect them on the current situation: how have you succeeded in the past? What kind of things has it demanded?” To sum up, according to the Youth Act (10) the aim is to promote young people’s skills and capabilities to function in society, support their growth, independence and sense of community, and support young people’s growth and living conditions. Nevertheless, studies have found (11) that realization of inclusion of children and young people requires special skills and attitudes from service professionals. Even though there are a lot of experts and professionals with a big heart and strong empathy skills, this challenge cannot be bypassed. Professionals need to have an understanding of trust as an important element of supportive guidance relationships, as well as an empowerment element in youth’s life - ‘trust resource’. How Finnish society can support young people’s trust in the future? A successful restructuring of services needs a stronger climate of dialogue and trust between state, regional and local actors. (4, 5, 6). Additionally, OECD (12) supports Finland paying more attention to people who are at risk for ‘feeling left behind’. OECD encourages Finland to understand the expectations and perceptions of different groups of society with respect to transparency and participation. By understanding trust and its diverse nature, as well as the empowering nature of it, it can be utilized in guidance work to support young people in finding their own trust resources. By supporting young persons’ self-confidence, they can become more visible to themselves. It can make a difference while fighting giving up, hopelessness and pessimism in life. (2). In the best case, trust can increase trust and improve young people's hope for the future. Trust is a serious element to take into consideration, while developing, designing and creating new services, methods and tools for youth well-being, participation and their quality of life. References Simola J., Westinen J., Pitkänen V. & Heikkilä, A. (2021) Luottamusta ilmassa, mutta kuinka paljon? Tutkimus eri sukupolvien luottamuksesta yhteiskunnan instituutioihin. Raatikainen, E. & Poikolainen, J. (2020) Young men’s experiences of trust and distrust as a framework for their future.  The Finnish Journal of Youth Research (“Nuorisotutkimus”) Vol 38, (2), 37–51. Frowen, I. (2005) Professional Trust. British Journal of Educational Studies 53(1), 34–53. Finnish Government (2020), 3.6 Fair, equal and inclusive Finland Government Programme, Finnish Government, Helsinki, 3.6 Fair, equal and inclusive Finland (valtioneuvosto.fi) Finnish Government (2020), 3.7 Finland that promotes competence, education, culture and innovation, Government Programme, Finnish Government, Helsinki, 3.7 Finland that promotes competence, education, culture and innovation (valtioneuvosto.fi) McElroy-Heltzel, S.E., Jordan, T.R., Futris, T.G., Barton W.A., Landor, A.K. & Sheats, K.J.  (2019) Sources of socialization for interpersonal trust: an exploration of low-income Black adolescents’ experiences, Journal of Youth Studies, 22:1, 124-137 Zitting, J. (2021) Luottamusta voi edistää parantamalla sosiaalista osallisuutta (DIAK.fi). Creating Positive Future - FUTU project. Creating Positive Future - FUTU | Metropolia UAS Youth Act (2017). Legislation - OKM - Ministry of Education and Culture, Finland Peltola, M. & Moisio, M. (2020) Ääniä ja äänettömyyttä palvelukentillä. Katsaus lasten ja nuorten palvelukokemuksia koskevaan tietoon. Nuorisotutkimusverkosto. OECD (2021) Drivers of Trust in Public Institutions in Finland. OECD Publishing, Paris. Creating Positive Future - FUTU | Metropolia UAS Means to achieve the project goal are promotion of future-oriented positive thinking, life management skills and ability to take action. In addition, the project can support the young people into further vocational training and transition into the job market.

Lue lisää

Nuorten osallisuus vahvistuu hävikkiruokatoiminnassa
http://hivenen%20ylikypsiä%20hedelmiä,%20banaaneja,%20omenoita%20ja%20sitrushedelmiä%20valkoisella%20alustalla
14.10.2021
Anna-Reetta Kyllönen, Eija Raatikainen & Miia Ojanen

Hyvinvointi, terveys ja työllisyyden edistäminen ovat keskeisiä tulevaisuuden investointeja 1. Tulevaisuutta hahmoteltaessa on tuotu esille, että yhteiskunnan tulee edistää yksilön aktiivista osallisuutta 2 ja kokemusta sosiaalisesta yhteenkuuluvuudesta 3. Tässä blogissa pohdimme, voiko nuoren kokemusta osallisuudesta kestävän tulevaisuuden rakentamisessa vahvistaa hävikkiruokatoiminnalla. Hävikkiruokatoiminnan monet merkitykset Ruokahävikin välttäminen on noussut viime aikoina keskusteluissa esille erityisesti ekologisessa valossa. Keskustelujen mukaan kotitalouksia kannustetaan hiilijalanjäljen pienentämiseen. Tämä mahdollistuu, kun huomiota kiinnitetään enemmän ostettavan ruoan määrään ja edellisten aterioiden uudelleen hyödyntämiseen. Hävikkiruoan ja sen jakelun avulla on onnistuttu osallistamaan työelämän ulkopuolella olevia mukaan kestävää kehitystä tukevaan toimintaan 4. Kestävä tulevaisuus ja sen luominen eivät katso yhteiskunnallista sosioekonomista asemaa tai koulutustaustaa, vaan se kokoaa ihmisiä yhteen, taustoista riippumatta. Hävikkiruoan myötä vastuullistetaan, opetetaan ja osallistutaan 5. Käytännössä ruokahävikkitoiminta voi toimia sosiaaliturvan jatkeena, työllistäjänä, ilmastonmuutoksen hillitsijänä ja resurssiviisauden opettajana. Matilaisen 5 mukaan itse hävikkiruokatoimintaan liittyvä prosessi on merkityksellistä, ei vain toiminnan tulos. Ruokahävikistä ja sen ympärille rakennetusta toiminnasta keskusteltaessa, tulisi ekologisen kiertotalousnäkökulman lisäksi pohtia sitä, miten ruokahävikkitoiminta voisi toimia sosioekonomisten raja-aitojen purkajana tai sosiaalisen yhteenkuuluvuuden edistäjänä. Sosiaali- ja terveysministeriön tulevaisuuskatsauksen 1 mukaan: ”Jokainen ihminen on voimavara, jonka toiminta- ja työkyvystä sekä osallisuudesta huolehtimalla taataan yhteiskunnan kestävyys ja vakaus”. Jokainen voi osaltaan, tasavertaisena toimijana, olla osana kestävän tulevaisuuden vahvistamista. Hävikkiruokatoiminta nuorten osallisuuden edistäjänä Nuorisotakuutalolla Sosiaalipedagogisesti tarkasteltuna ruokahävikkitoiminta voidaan nähdä ympäristöinnostajaroolin kautta, jolloin ”ympäristöinnostaja on merkitysten ja suhteiden välittäjä, innostamisen aktiviteettien ja niistä syntyneiden tunteiden ja kokemusten kautta vahvistuvan vastuullisen luontosuhteen mahdollistaja" 6. Osallisuuden vahvistamisen näkökulmasta ruokahävikkitoiminta nuorten kanssa voi tarjota turvallisen tilan kestävän kehityksen arvoista ja ilmastoahdistuksesta 7 keskustelemiselle. Nuorisotakuutalolla hävikkiruoan arvo osana nuorten kanssa tehtävää ohjaustoimintaa on tunnistettu ja otettu käyttöön. Nuorisotakuutalolle toimitetaan hävikkiruokaa viikoittain. Ruoka on leipää, hedelmiä, jogurttia ja muita välipalaksi kelpaavia tuotteita. Ruoan tarjoaa Stadin safka 8, joka on Helsingin kaupungin ja Helsingin seurakuntayhtymän ylläpitämä. Sen tarkoituksena on yhdessä ruoka-aputoimijoiden kanssa hyödyntää sellaista hävikkiruokaa, joka muuten menisi hukkaan. Osa hävikkiruoasta toimitetaan ruoka-avun piiriin eri jakelutoimijoille. Nuorisotakuutalolle toimitettua hävikkiruokaa hyödynnetään eri yhteyksissä. Esimerkiksi nuoret voivat syödä ruokia työpajatoiminnan aikana 9 tai vaihtoehtoisesti ruokaa voi ottaa mukaan kotiin vietäväksi. Lisäksi hävikkiruokaa on hyödynnetty Nuorisotakuutalon leffaperjantain yhteydessä. Kestävä kehitys FUTU:ssa - vastuuta ihmisistä ja ympäristöstä Kestävän kehityksen ajattelu ja toiminta ohjaavat vastuullisiin tekoihin toisia ihmisiä ja ympäristöä kohtaan. FUTU -hanke edistää osaltaan sosiaalisesti kestävän tulevaisuuden rakentamista hävikkiruokatoiminnan avulla. Hävikkiruokatoiminta on ollut myös merkittävä osa FUTU -hankkeen jalkautuvaa työtä 10. Sen avulla on onnistuttu luomaan kohtaamisia nuorten kanssa, kun keskustelun lomassa tarjolla on ollut esimerkiksi suklaalevy tai muuta välipalaa. Kohtaaminen ruoan äärellä voi tehdä kohtaamisesta lähestyttävämpää ja innostaa arvokeskusteluun maailman ekologisesta ja sosiaalisesta tilasta. Hävikkiruokatoiminnassa ohjaajan asenne ja arvot ovat tärkeitä, sillä ne välittyvät ohjaustoiminnassa. Hävikkiruokatoiminta liittyy samalla olennaisesti Metropolia ammattikorkeakoulun kestävän kehityksen ja kasvun strategiaan 11, joka tavoittelee ekologista, taloudellista ja sosiaalista kestävyyttä. Se vastaa YK:n kestävän kehityksen Agenda 2030 ja komission kiertotalouspaketin tähän mennessä asettamaan ja jatkossa edelleen täsmentyvään tavoitteeseen puolittaa ruokahävikin määrä vuoteen 2030 mennessä 12. Agenda 2030 avulla pyritään kansainvälisesti vastaamaan köyhyyden, konfliktien, epätasa-arvon ja ilmastonmuutokset haasteisiin 13. FUTU -hanke pyrkii näin osaltaan vaikuttamaan nuorten asenneilmapiirin muovaajana ja edistämään ruokahävikin hyödyntämistä sosiaalisesti kestävän tulevaisuuden rakentamisessa. Lähteet Sosiaali- ja terveysministeriön tulevaisuuskatsaus (2018) Eheä yhteiskunta ja kestävä hyvinvointi Sosiaali- ja terveysministeriön tulevaisuuskatsaus Sosiaalisesti Valtioneuvoston julkaisusarja 22/2018. Valtioneuvosto. Strategia 2030. Eheä yhteiskunta ja kestävä Suomi. Sosiaali- ja terveysministeriö. Strategia 2030 - Sosiaali- ja terveysministeriö. Sosiaalisesti kestävä Suomi 2020. Sosiaali- ja terveyspolitiikan strategia. Sosiaali- ja terveysministeriö. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2011:1. Etappi ry: Hyvän olon kahvila Tsäänssi Matilainen, E. (2021) Ruokahävikin elämäkerrat - Etnografia ylijäämän arvottamisesta hävikkiravintolan arjessa. Tampereen yliopisto. Järvinen, S., Foster, R., & Morris, N. (2020) Ympäristöinnostaja luontokokemusten ja ekososiaalisesti merkittävien suhteiden välittäjänä. Sosiaalipedagoginen Aikakauskirja, 21, 39–62. Piispa, M. & Myllyniemi, S. (2019) Nuoret ja ilmastonmuutos. Tiedot, huoli ja toiminta Nuorisobarometrien valossa. Yhteiskuntapolitiikka 84(1), 61–69. Mikä Stadin safka? hel.fi sivustolla Tulevaisuusmaanantai, Valo-valmennuksen sivusto Jalkautuvaa työtä Futu -autolla, FUTU-hankesivu Metropolia ammattikorkeakoulun kestävän kehityksen ja kasvun strategia United Nations: Transforming our world: the 2030 Agenda for Sustainable Development AGENDA 2030. UNDP Suomi. Kestävän kehityksen tavoitteet. Nivala, E. & Ryynänen, S. (2019) Sosiaalipedagogiikka: kohti inhimillisempää yhteiskuntaa. Gaudeamus. Hävikkiruoka haastaa vallitsevia jätekäsityksiä. Ilmiömedia,fi-sivusto. Kirjoittajat Anna-Reetta Kyllönen (YTM) työskentelee suunnittelijana ja asiantuntijana Valo-Valmennusyhdistyksellä. Työnkuvaan kuuluvat erilaiset kirjalliset työt ja sosiaalisenmedian viestinnästä vastaaminen. Hänen kiinnostuksen kohteita ovat erilaiset yhteiskunnalliset ilmiöt, kestävä kehitys, taloustiede ja yhteiskuntahistoria. Eija Raatikainen (KT) toimii yliopettajana Metropolian sosiaalisen hyvinvoinnin osaamisalueella ja opettaa sosionomiksi (& YAMK) valmistuville opiskelijoille kasvatustieteeseen, yhteiskuntatieteisiin ja psykologiaan liittyviä aiheita. Työnkuvaan kuuluu myös kansallinen ja kansainvälinen hanketyö sekä projektityöntekijänä että projektipäällikkönä. Miia Ojanen (YTT) on lehtori Metropolian hyvinvointi –osaamisalueella sosiaalialan tiimissä. Hän opettaa sosionomi (& YAMK) –koulutuksessa TKI-menetelmiä, ohjaa opinnäytetöitä ja toimii hanketyössä.

Lue lisää

Tasapainottelemalla hyvinvointia työhön
15.6.2021
Miia Ojanen

Työhyvinvointi syntyy monista tekijöistä, joista yksi merkittävimmistä on työn ja muun elämän onnistunut yhteensovittaminen. Parhaimmillaan työ ja muu elämä toimivat toistensa voimavaroina. Tasapaino heijastuu myönteisesti yksilön käyttäytymiseen, asenteisiin ja jaksamiseen, sosiaalisiin suhteisiin sekä tyytyväisyyteen työssä ja kotona. Työn ja vapaa-ajan yhteensovittamisen vaikeudet ovat riski terveydelle sosiaalisille suhteille arjen voimavaroille työssä jaksamiselle työstä suoriutumiselle laajemmin työn tuottavuudelle. (1, 2, 3) Työ-termiä käyttäessäni viittaan ansiotyöhön erotuksena esimerkiksi palkattomasta vapaaehtoistyöstä tai ikääntyneiden läheisten auttamisesta, jota toteutetaan kodeissa, vapaaehtoisorganisaatioissa tai naapurustoissa. Luon katseen niin kutsuttuun hajautettuun työhön (4), erityisesti digitalisaation mahdollistamaan aika- ja paikkasitomattomaan työhön. Samalla korostan, että työn ja muun elämän suhteen huomioiminen on tarpeellista riippumatta siitä, mitä, miten ja missä työtä tehdään. Muulla elämällä viittaan ansiotyön ulkopuoliseen perhe-elämään, vapaa-aikaan, sosiaalisiin suhteisiin sekä kodin piirissä tapahtuviin arjen toimintoihin. Yhteensovittamisen kysymykset koskettavat jokaista ansiotyössä toimivaa. Tämä kirjoitus kiinnittyy nuorten tulevaisuussuuntautunutta ohjausta kehittäneen FUTU -hankkeen (5) kontekstiin eli erityisesti nuoria työssään ohjaavien työhyvinvointiin työn ja muun elämän yhteensovittamisen viitekehyksessä lisääntyvän etätyön ja digitalisaation aikakaudella. Teknologinen kehitys ja hajautettu työ: mahdollisuus vai haaste? Eri elämänalueiden tasapainolla on merkitystä, sillä työn ja muun elämän ennustetaan tulevaisuudessa sulautuvan entistä vahvemmin yhdeksi kokonaiseksi elämäksi. Puhutaan työn ja muun elämän välisen rajan liudentumisesta rajojen hämärtymisestä työn läikkymisestä vapaa-aikaan ja vapaa-ajan työhön. Työntekijältä se edellyttää risteilemistä eri elämänalueiden välillä ja rajojen hallintaa eli niin kutsuttua rajatyötä (6). Sen tarpeen on ennustettu lisääntyvän (7). Merkittävänä vaikuttajana työn ja muun elämän rajojen hämärtymiseen pidetään teknologista kehitystä, joka mahdollistaa työajan ja -paikan vapaamman valinnan. (5, 8) Samalla se haastaa eri elämänalueiden suhteen ja voi näyttäytyä sekä uhkana että mahdollisuutena. Vaikka teknologinen kehitys nostaa yhteensovittamisen kysymykset erityisellä tavalla esiin, ei rajan hallinta ole uusi keskustelunaihe. Se ei myöskään liity vain poikkeusaikana voimakkaasti lisääntyneeseen etätyöhön. Hajautettua työtä, jolla tarkoitetaan erilaisia ajan ja tilan suhteen vaihtelevia työn organisoinnin muotoja, on tehty jo pitkään ja sen vaikutuksia tutkittu (5). Työn ja muun elämän suhdetta on tarkasteltu sekä ristiriitojen että voimavarojen näkökulmista. Sekä positiivisista että kielteisistä vaikutuksista on näyttöä. (3, 9, 10, 11, 12, 13) Rajat liudentuvat työnteon ajan ja paikan vaihdellessa Teknologinen kehitys, erityisesti digitalisaatio, luo uusia työn tekemisen tapoja ja tiloja ja asettaa joitakin uusia vaatimuksia nuorisotyölle. Digitalisaatio näkyy entistä vahvemmin nuorisotyössä muun muassa erilaisten digitaalisten alustojen ja työmenetelmien lisääntymisenä ja uusien toimintamuotojen käyttöönottona. Se synnyttää tarpeen uusien työtapojen, menetelmien ja välineiden omaksumiseen osana ammattitaidon kehittämistä. Digitaalinen nuorisotyö on yksi nuorisotyön muoto. Arkielämän digitalisoituminen tuo muutoksia työn- ja ammattikuviin (14). Digitalisaatio voi näkyä samalla nuorten ohjaustyössä toimivien työn ja muun elämän rajan lisääntyvänä liudentumisena. Jatkuva teknologinen kehitys siirtää nuorten kanssa kohtaamista ja toimimista erilaisille digitaalisille foorumeille tekee ansiotyöstä entistä enemmän paikka- ja aikasitomatonta työtä. Työtä tehdään yhä useammin esimerkiksi kotoa käsin, jolloin koti toimii samalla sekä työn tekemisen että työstä palautumisen tilana. Epäonnistunut yhteensovittaminen aiheuttaa ristiriitoja (15). Aika- ja paikkasitomaton työ ei ole kuitenkaan mitenkään uusi asia nuorisotyössä, jossa esimerkiksi liikkuva työ on ollut tyypillistä. Lisäksi työn ja muun elämän rajoja hälvenemistä tapahtuu myös johtuen tunneperäisesti vaativasta työstä. Tällaiselle työlle tyypillistä on vaikeus irrottautua työstä työpäivän päättymisen jälkeen (16). Ajatukset siirtyvät kotiin. Tasapaino kannattelee ja luo pysyvyyttä Työn ja muun elämän yhteensovittamista tulee edistää, sillä se lisää tutkitusti työhyvinvointia (17). Työntekijän hyvinvoinnilla on nuorten ohjaustyössä merkitystä. Hyvinvointi heijastuu myönteisesti esimerkiksi pysyvyyteen sekä työhön sitoutumiseen. Ne ovat olennaisia nuorten parissa tehtävässä työssä, jossa luottamuksen rakentaminen vaatii aikaa ja edellyttää jatkuvuutta (18). Pysyvyys luo resursseja kohdata yhteiskunnan marginaalissa elävä nuori ja tukea nuorta kiinnittymisessä osaksi yhteiskuntaa. Työntekijän hyvinvointi on siten samalla nuorten käytössä oleva resurssi (19). Oman elämän tasapaino luo edellytyksiä ohjata nuoria heidän etsiessään tulevaisuuden elämänpolkuja työn ja muun elämän rajapinnalla. Rajan hallinta on tärkeä työelämätaito. Rajatyöskentelyä voi oppia. Hyvinvointia työssä ja sen ulkopuolella sekä tasapainoa eri elämänalueiden välillä on opittava edistämään heti työuran alussa. Karikoita on mahdollista opetella väistämään. Aikuiset toimivat paitsi ohjaajina, myös esimerkkeinä nuorille. Työn ja vapaa-ajan tasapainottaminen kehittämistyön kohteeksi Työn ja vapaa-ajan tasapainottamisen ratkaisut ovat usein yksilölliset, mutta keinovalikoiman tulisi olla yhteistyössä kehitetty ja kaikkien laajasti saavutettavissa. Käytäntöjä tulee työpaikoilla jatkuvasti kehittää ja kehittämistyö integroida osaksi työpaikan normaalia kehittämistoimintaa. Kehittämisellä haetaan eri osapuolia parhaiten palvelevia ratkaisuja. Yhteensovittamista tukevat keinot ja käytännöt vaihtelevat (20). Käytännöissä on esimerkiksi työala- ja työpaikkakohtaisia eroja ja niihin vaikuttaa vahvasti työpaikan kulttuuriset tekijät, erityisesti se, kuinka myönteisesti yhteensovittamiseen suhtaudutaan (8). Usein puhutaan perheystävällisestä työpaikasta viitattaessa työpaikan myönteiseen työ-perhe -kulttuuriin, mutta elämäystävällinen työpaikka kuvaa kattavammin myös muiden kuin perheellisten tarpeita yhteensovittamiselle. Työn sisältöön ja organisointiin liittyviä, yhteensovittamiseen vaikuttavia tekijöitä ovat esimerkiksi: yksilölliset työaikajoustot liukumat vapaajärjestelyt kohtuullinen työmäärä realistisen vaatimukset työn tuloksista työhyvinvoinnin tukeminen Erilaisia yhteensovittamista tukevia yhteiskunnallisia sosiaali-ja perhepoliittisia palveluita sekä tukia tulee olla tarjolla ja niitä tulee rinnalla kehittää. Parhaimmat tulokset saavutetaan, kun yksilöt, yhteisöt ja yhteiskunta toimivat yhdessä. Tukemalla työn ja muun elämän yhteensovittamista tuetaan samalla niitä yksilöllisiä voimavaroja, jotka ylläpitävät jaksamista ja motivaatiota sekä edistävät työlle asetettujen tavoitteiden saavuttamista. Samalla ne ehkäisevät yhteensovittamisongelmien kielteisiä seurauksia (21). Voimavarojen näkökulmasta vaikuttavimpia ovat keinot, jotka lähtevät työssäkäyvien omista tarpeista ja ovat sovitettavissa yksilöllisiin elämäntilanteisiin (22). Lähteet Carlson, D.S., Grzywacz, J.G. & Zivnuska, S. (2009). Is work-family balance more than conflict and enrichement? Human Relations 62, 1459–1486. Goodman, W.B. & Crouter, A.C. (2009). Longitudinal associations between maternal work stress, negative work–family spillover, and depressive symptoms. Family Relations 58, 245–258. Ojanen, M. (2017). Työn ja perheen ristiriidat, sairauspoissaolot ja avioeroriski suomalaisilla palkansaajilla. Akateeminen väitöskirja. Tampereen yliopisto. Nätti, J., Pyöriä, P., Ojala, S. & Anttila, T. (2010). Suomalaisten palkansaajien kotona työskentely ja työssä liikkuminen. Alue ja ympäristö 39, 53–60. FUTU –hankkeen verkkosivut Clark, S.C (2000). Work/Family Border Theory: A New Theory of Work/Family Balance. Human relations 53 (6), 747-770. Tammelin, M., Salin, M., & Mustosmäki, A. (2016). Rajanveto työn ja perheen välille vaatii yhä enemmän taitoa. THL-Blogi. 12.5.2016. Toppinen-Tanner, S. & Kirves, K. (2016). Työn ja muun elämän yhteensovittamista tukevat käytännöt ja kulttuuri suomalaisilla työpaikoilla. Työelämän tutkimus 14 (3), 276-294. Goode, W. (1960). A Theory of Role Strain. American Sociological Review 25:4, 483– 496. Greenhaus, J.H. & Beutell, N.J. (1985). Sources of Conflict Between Work and Family Roles. Academy of Management Review 10:1, 76–88. Greenhaus, J.H. & Powell, G.N. (2006). When work and family are allies: A theory of work–family enrichment. Academy of Management Review 31, 72–92. Grzywacz, J.G. & Carlson, D.S. (2007). Conceptualizing work–family balance: Implications for practice and research. Advances in Developing Human Resources 9, 455–471. Kahn, R.L., Wolfe, D.M., Quinn, R., Snoek, J.D. & Rosenthal, R.A. (1964). Organizational stress. New York: Wiley. Eriksson, S. & Tuuva-Hongisto, S. (2019). Nuorisotyön digitalisaatio 2030 ”Meidän tulisi osata tarjota nuorille työkaluja maailmaan, jota me emme vielä itse tunne.” Xamk tutkii 11. Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu. Meijman, T.F. & Mulder, G. (1998). Psychological aspects of workload. Teoksessa: Drenth, PJD., Thierry H. & de Wolff, C.J. (toim.): Handbook of work and organizational psychology. Kinnunen, U., Rantanen, J., de Bloom, J., Mauno, S., Feldt, T. & Korpela, K. (2016). Työn ominaisuuksien merkitys työn ja yksityiselämän välisen rajan hallinnassa. Työelämän tutkimus 14 (3), 243-256. Gragnano, A., Simbula, S. & Miglioretti, M. (2020). Work–Life Balance: Weighing the Importance of Work–Family and Work–Health Balance. International Journal of Environmental Research and Public Health 17 (3), 907. Aaltonen, S., Berg, P. & Ikäheimo, S. (2015). Lopuksi: Mitä rekisterit ja haastattelut kertovat meille syrjäytymisestä, nuorista ja palveluista? Teoksessa Aaltonen, S., Berg, P. & Ikäheimo, S. (toim.) Nuoret luukulla. Kolme näkökulmaa syrjäytymiseen ja nuorten asemaan palvelujärjestelmässä. Nuorisotutkimusseura ry / Nuorisotutkimusverkosto, Julkaisuja 160, 129 – 130. Häikiö, L. & Snellman, K. (2017). Marginaalisessa yhteiskunnallisessa asemassa olevien nuorten osallistuminen. Julkaisussa Bäcklund P., Häkli J. & Schulman H. (eds) Kansalaiset kaupunkia kehittämässä (pp. 118-135). Tampere: Tampere University Press. Ropponen, A., Känsälä, M., Rantanen, J. & Toppinen-Tanner, S. (2016). Organizational Initiatives for Promoting Employee Work-Life Reconciliation Over the Life Course. A Systematic Review of Intervention Studies. Nordic Journal of Working Life Studies 6 (3), 79-100. Bakker, A.B. & Demerouti, E. (2007). The Job Demands-Resources model: state of the art. Journal of Managerial Psychology 22, 309–328. Hill, J.E. & Morrison, H.M. (2013). Workplace flexibility: a key to work-life integration. In D. Major & R. Burke (Eds.) Handbook of work-life integration among professionals. Cheltenham: Edward Elgar, 269–287. Kirjoittaja Miia Ojanen (YTT) toimii lehtorina Metropolia Ammattikorkeakoulun Hyvinvointi –osaamisalueen  sosiaalialan tiimissä. Hän opettaa ammattikorkeakoulun sosionomi (AMK & YAMK) tutkinto-ohjelmissa tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiomenetelmiä sekä ohjaa opinnäytetöitä. Lisäksi Ojanen toimii hanketyössä. Tutkimustyössään hän on keskittynyt laajalti erilaisiin työelämäkysymyksiin, erityisesti työn ja muun elämän yhteensovittamisen aihealueeseen.

Lue lisää

Tulevaisuussuuntautunutta ohjausta yksilöllisesti
18.3.2021
Eija Raatikainen, Eeva Sinisalo-Juha & Johanna Sova

”Nuoruus on taitojen ja kykyjen kehittämisen aikaa ja on tärkeää, että helsinkiläisnuorilla on yhtäläiset mahdollisuudet kasvaa ja kehittää itseään monipuolisesti. Helsingin kaupungin tehtävänä on tuottaa sellaisia palveluja, jotka edistävät nuorten hyvän elämän kehitystä sekä mahdollistavat taitojen ja kykyjen käyttöä." (1) Helsingissä kaupungin sisällä on alueittaisia eroja nuorten työllisyydessä ja työttömyydessä. Nuorista 20-29 -vuotiaiden työttömyysaste on korkein itäisessä ja alhaisin eteläisessä suurpiirissä. Vieraskielisillä nuorilla työttömyys on yleisempää. Etenkin koronan vaikutuksesta työttömyysluvut ovat korkeat. Helsingin seudulla oli syksyllä 2020 lähes 11 000 työtöntä nuorta. (2) Nuorten palvelujen kompastuskivet Nuorten työllistämisen edistäminen edellyttää useiden eri palvelujen yhteensovittamista, mikä joskus lisää epäselvyyttä siitä, kuka on nuoresta viime kädessä vastuussa. Esimerkiksi ”julkishallinnolta edellytetään vaikeasti työllistyvien työllistymisen edistämisessä laaja-alaista lähestymistapaa, jossa huomioidaan työllistymisen tuen lisäksi terveydelliset, psykososiaaliset ja taloudelliset asiat” (3). Tällöin saatetaan olettaa, että vain nuori yksin ottaa vastuun työllistymisestään ja hyvinvoinnistaan. Tämä on kuitenkin selvästi ristiriidassa sen kanssa, että juuri haasteellisessa elämäntilanteessa olevilta nuorilta edellytetään moninaisia taitoja palveluviidakossa (4) selviämiseksi. Nuorille suunnattujen palveluiden kompastuskivenä voi osaltaan olla myös nuoruuden kehityksen monivaiheisuuden ja kokonaisvaltaisuuden ymmärtäminen. Esimerkiksi Marcian (5) mukaan nuoruuden tärkeään etsikkoaikaan liittyy nuoren mahdollisuus tutkia ja kokeilla erilaisia asioita ja rooleja, ja lopulta löytää ne, joihin hän voi sitoutua (6), (7), (8). Yleisesti ottaen, nuorille kohdennettujen palveluiden haasteena pidetään niiden oikea-aikaisuutta (9) katkonaisuutta (10) tai ongelmalähtöisyyttä (11). Esimerkiksi Ohjaamo-toiminnalla on etsitty ratkaisuja nuorten palveluiden saavutettavuuteen nuorilähtöisesti ja nuoria stigmasoimatta (12). Myös Työllisyyden kuntakokeilujen valtakunnallisena tavoitteena on edistää nykyistä tehokkaampaan työttömien työnhakijoiden (myös nuorien) työllistymistä, koulutukseen ja palveluihin ohjautumista sekä luoda uusia ratkaisuja osaavan työvoiman saatavuuteen (13). Nuorten kanssa työskentelevillä työntekijöillä olisi hyvä olla kohtaamis- ja motivointitaitoja, nuorten kokonaisvaltaisen tilannearvioinnin sekä palveluihin kiinnittämisen ja sitouttamisen (10) taitoja. Uusia ohjauksen keinoja ja työvälineitä jalkautuvaan nuorisotyöhön Futu-hankkeessa testataan auton käyttöä jalkautuvassa nuorisotyössä. Valo-Valmennusyhdistys ry:llä käytössä oleva tila-auto toimii turvallisena kohtaamispaikkana jalkautuvassa nuorisotyössä. Sen avulla helpotetaan hankkeen kohderyhmän nuorien liikkumista palveluihin, esimerkiksi silloin kun kotoa poistuminen on muutoin haastavaa. Autosta on saatavilla ohjaajien aikaa, välipalaa ja mahdollisuus käyttää mobiililaitteita, esimerkiksi oman elämäntilanteen arvioinnin tueksi ja sopivien palveluiden löytämiseksi. Tällä hetkellä FUTU-auton käyttö ei ole täysimääräistä, mutta koronarajoitusten hellittäessä päästään aloittamaan suunniteltu toiminta. Tuolloin Valo-Valmennusyhdistyksen ohjaajat liikkuvat Futu-autolla Itä-Helsingissä tarjoten kohderyhmälle edellä kuvattua palvelua. Nyt poikkeusaikana jalkautuvaa työtä tehdään jalkaisin ja tulevaisuussuuntautunutta ohjausta (14), (15), (16) toteutetaan viikoittain digitaalisesti Nuorisotakuutalon Discordin Tulevaisuustorstaissa. Discord on monipuolinen yhteisöpalvelu, jossa nuoret tekevät  tulevaisuussuuntautuneen ohjauksen harjoituksia ja havainnoivat tulevaisuuttaan eri näkökulmista. Tulevaisuustorstaissa on tähän mennessä käsitelty itseä menneessä peilattu menneitä kokemuksia nykyhetkeen annettu itselle kiitosta koetuista kokemuksista, niistä oppimisesta ja positiivista muutoksista. Tämä on mahdollistanut myös tulevaisuuden hahmottamisen myönteisemmin. Tulevaisuuden hahmottaminen mahdollistuu luovan, rohkean, positiivisen, mutta myös realistisen ajattelun avulla. Lähteet Hyvinvointitilastot.fi Nuorten hyvinvointikertomus.fi Saikku, P. (2018) Hallinnan rajoilla: Monialainen koordinaatio vaikeasti työllistyvien työllistymisen edistämisessä (helda.helsinki.fi). Helsingin yliopisto, valtiotieteellinen tiedekunta, sosiaalitieteiden laitos. Helsingin yliopisto. Gissler M., Kekkonen, M. & Känkänen, P. (2018) (toim). Nuoret palveluiden pauloissa. Nuorten elinolot -vuosikirja 2018 (PDF) (julkari.fi) Marcia, J. (2002) Identity and Psychosocial Development in Adulthood. Identity: An International Journal of Theory and Research 2(1), 7 - 28. Helve, H., Côté, J., Synarenko, A., Sinisalo-Juha, E., Mizokami, S., Roberts, S. E., Nakama, R. (2017) Identity Horizons among Finnish Post-Secondary Students: A Comparative Analysis. International Journal of Identity, 17:3, 191 - 206. Côté, J. & Levine, C. (2002) Identity, Formation, Agency, and Culture. A Social Psychological Synthesis. New York: Pcychology Press. Bryant, L. & Williams, C. 2020. Place and space in social work. Qualitative Social Work, Vol. 19(3) 321–336 (journals.sagepub.org). Toiviainen, S. (2019) Suhteisia elämänpolkuja. Koulutuksen ja työn marginaalissa olevien nuorten toimijuus ja ohjaus. Helsinki: Nuorisotutkimusverkosto/ Nuorisotutkimusseura ry, julkaisuja 217. Määttä, M. & Määttä, A. (2015) Parempia ratkaisuja koulutuksen ja työn ulkopuolella olevien nuorten tukemiseen. Helsinki: Valtioneuvosto. Valtion selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 16/2015. Peltola, M. & Moisio, J. (2017) Ääniä ja äänettömyyttä palvelukentillä. Katsaus lasten ja nuorten palveluko - kemuksia koskevaan tietoon. Helsinki: Nuorisotutkimusverkosto /Nuorisotutkimusseura ry, Julkaisuja 190. Määttä, M. & Souto, A.-M. (2019) Tutkittu ja tulkittu Ohjaamo. Nuorten ohjaus ja palvelut integraatiopyörteessä. Helsinki: Nuorisotutkimusverkosto / Nuorisotutkimusseura ry, Julkaisuja 154. Työllisyyspalvelut (hel.fi).  Ojanen, M. 2021. Nuorten tulevaisuussuuntautuneelle ohjaamiselle on tarve poikkeuksellisena aikana ja sen jälkeen. Tikissä-blogi. Raatikainen, E. 2020. Toivoa huomiseen - uskallusta tulevaan. Tikissä-blogi. Piekkari, J. 2020. Käteviä välineitä nuorten tulevaisuusohjaukseen. Tikissä-blogi. Kirjoittajat Eija Raatikainen työskentelee yliopettajana Metropolian sosiaalisen hyvinvoinnin osaamisalueella. Työnkuvaan kuuluvat kansallinen ja kansainvälinen hanketyö projektityöntekijänä ja projektipäällikkönä. Eeva Sinisalo-Juha on koulutukseltaan nuorisotyön & nuorisotutkimuksen YTM. Hän työskentelee nuorisotyön ja seikkailukasvatuksen parissa Humak-ammattikorkeakoulussa ja on käynnistämässä Futua 2020 asiantuntijana Valo-Valmennusyhdistyksessä. Johanna Sova on koulutukseltaan kasvatuspsykologi (KM) ja hän toimii Valo-Valmennus ry:n asiantuntijana. Lisätietoa FUTU-hankkeen sivuilta Valo-valmennuksen sivustolta Nuorisotakuutalon sivustolta

Lue lisää

Nuorten tulevaisuussuuntautuneelle ohjaamiselle on tarve poikkeuksellisena aikana ja sen jälkeen
25.2.2021
Miia Ojanen

Vuonna 2020 alkaneet poikkeukselliset ajat ovat haastaneet elämäämme monin tavoin. Koronapandemia ei ole tavoittanut ihmisiä vain paikallisesti tai kansallisesti – kriisi on maailmanlaajuinen. Tässä kirjoituksessa käsittelen koronapandemian aiheuttamaa poikkeusaikaa nuorten kohtaamien haasteiden, tulevaisuuteen suuntaamisen, nuorten kohtaamisen sekä tulevaisuussuuntautuneen ohjauksen näkökulmista. Tuloksia poikkeusajan rajoitustoimien kielteisistä ja polarisoivista vaikutuksista on jo ehditty saada. Havaintoja nuorten kasvavasta pahoinvoinnista tehdään tiheään. Tulevaisuuden valintoja ohjaa nykyhetki Nuoruuteen kuuluu vaihtoehtojen pohtiminen ja tulevaisuuteen suuntaavien valintojen tekeminen. Valinnoissa korostuu nykyhetki. Myöhäismodernissa yhteiskunnassa valintoihin on arvioitu vaikuttavan mennyttä tai tulevaa enemmän nykyisyys (1, 2, 3), joka on monin tavoin aiempaa kompleksisempi. Nuorten nykyhetkessä tekemät valinnat ja teot rakentavat yksilöllistä tulevaa (4). Nuoret pohtivat tulevaisuutta paitsi mahdollisuuksien myös erilaisten ajan epävarmuuksien synnyttämien riskien kautta (5). Poikkeusaika sekä sen synnyttämä epävarmuus koskettaa erityisellä tavalla nuoria. Tulevaisuuteen suunnataan totutusta poikkeavassa, monin tavoin ennakoimattomassa ajassa. Pandemia-aika on saanut nuoret ajattelemaan omaa tulevaisuuttaan aiempaa enemmän (6). Osa nuorista uskoo pandemia-ajalla olevan pysyviä vaikutuksia elämäänsä (7). Huoli tulevaisuudesta ja omasta jaksamisesta painaa (8). Valtaosaa nuorista omat voimavarat, lähiyhteisön tuki ja vahva tulevaisuususko kannattelevat myös poikkeusaikojen yli. Ei kuitenkaan kaikkia. Riskinä on, että poikkeusajan pitkittyminen lisää huolta ja jaksamisen ongelmia. Tulevaisuususkoa ja uskoa omasta pärjäämisestä koetellaan. Kielteiset vaikutukset heijastuvat erityisesti niihin nuoriin, joiden hyvinvointi ja voimavarat ovat jo ennestään heikot tai uhattuina. Esimerkiksi työttömistä nuorista muita harvemmilla on ollut luotettava aikuinen jakamassa korona-ajan huolia. Yksin asuminen ja työttömyys näyttäisivät olevan riskejä yksinäisyyden kokemuksen lisääntymiselle. (7) Nuorten kohtaaminen ja tukeminen kohti omannäköistä tulevaa Nuori tarvitsee tulevaisuuteen suuntaavien valintojen tekemiseen voimavaroja sekä kykyä nähdä tulevaisuus positiivisia mahdollisuuksia sisältävänä. Omien vahvuuksien tunnistamisella sekä sosiaalisella tuella on merkitystä. Nuoret itse kokevat sosiaalisten kontaktien antavan voimaa selvitä ajassa, jossa totuttua on ravisteltu. Samalla, poikkeusajan toimet ovat rajanneet nuorten sosiaalista kanssakäymistä ja tehneet yksinäisyydestä merkittävän korona-ajan ongelman. (8, 9) Nuorta kannatteleva tuki ei välttämättä ole tavoitettavissa. Poikkeusaika luo tarpeen nuorten kohtaamiselle ja aktiiviselle tuen tarjoamiselle sitä tarvitseville. Usein kohtaaja löytyy nuoren omasta lähiyhteisöstä ja on nuoren perhe, vanhempi tai muu läheinen tai ystävä. Jos lähiyhteisön tukea ei ole saatavilla tai se ei riitä, nuorten huolia jakamaan ja tulevaisuuden suunnittelua tukemaan tarvitaan ulkopuolista apua. Jo tehdyt selvitykset antavat viitteitä siitä, ettei nuoria ole tavoitettu korona-aikana samassa määrin kuin aiemmin (10). Tarvitaan tehostettuja ja kohdennettuja palveluja sekä uusia ja tehokkaita toimintamalleja. Kohtaaminen edellyttää herkkyyttä kuulla nuorta, taitoa kohdata. Se edellyttää kohtaamiselle avoinna olevia tiloja myös poikkeusaikoina – olivatpa ne sitten verkkoalustoilla tai fyysisesti tavoitettavia. Apuna tulevaisuussuuntautunut ohjaaminen Nuorten tulevaisuussuuntautuneelle ohjaamiselle on erityinen tarve ajassa. Creating Positive Future FUTU –hankkeessa (2020-2022) juurrutettavat ja edelleen kehitettävät tulevaisuussuuntautuneet ohjaus- ja toimintamallit toimivat apuna nuorten kohtaamisessa sekä tulevaisuuden pohtimisessa yhdessä nuoren kanssa (11). Hankkeen tavoitteena on tavoittaa ja kohdata erityisesti heikommassa työmarkkina-asemassa olevia nuoria ja tulevaisuussuuntautuneen ohjauksen keinoin pohtia yhdessä nuorten tulevaisuuden rakentamisen kannalta olennaisia kysymyksiä: Kuka minä olen? Mitä minä osaan? Mihin minä pystyn? Tavoitteena on tukea nuoria vaihtoehtoisten koulutus- ja /työllistymispolkujen hahmottamisessa sekä auttaa heitä näkemään oma tulevaisuus positiivisia vaihtoehtoja sisältävänä ja tavoittelemisen arvoisena asiana. Tulevaisuussuuntautuneella ohjaamisella autetaan nuorta vahvistamaan luottamusta omaan pärjäämiseen ja valmistetaan muutosten kohtaamiseen myös haastavina ja epävarmoina aikoina sekä niiden jälkeen – yksilöllisesti ja omannäköisesti, mutta ei yksin. Lähteet Adam, B. (1990). Time and social theory. Oxford: Polity. Adam, B. (2003). Reflexive modernization temporalized. Theory, Culture and Society 20: 2, 597–598. Nowotny, H. (1994). Time: the modern and postmodern experience. Cambridge: Polity Press Rubin, Anita (2013) Hidden, inconsistent, and influential: Images of the future in changing times. Futures 1/2013, Vol.45, 38-44. Kojo, M. (2010). Laajentunut nykyisyys: nuorten tulevaisuuteen suuntautuminen työn marginaalissa. Nuorisotutkimus 2/2010, 23-35. Lasten ja nuorten säätiö (2020). Nuorten ääni: 10 kysymystä koronatilanteesta 4/2020. Haikkola, L. & Kauppinen, E. (2020). Nuorten korona-ajan yksinäisyys ja näkemykset koronan vaikutuksista tulevaisuuteen. Nuorisotutkimusseura. Julkaistu 15.12.2020. Pelastakaa Lapset (2020). Lapsen ääni 2020: Lasten näkemyksiä koronakeväästä. Mp korona –kyselytutkimus (2020). Nuortenmedia Demi, Suomen Nuorisoalan kattojärjestö Allianssi, Väestöliitto, Pelastakaa Lapset ry & Nuorten mielenterveysseura Yees. Kauppinen, E. & Kiilakoski T. & Lahtinen J. (2020) Nuorisotyötä koronan aikaan. Nuorisotutkimusseura. Julkaistu 15.12.2020. FUTU-hankeen verkkosivut Kirjoittaja Miia Ojanen (YTT) on lehtori Metropolian hyvinvointi –osaamisalueella sosiaalialan tiimissä. Hän opettaa sosionomi (& YAMK) –koulutuksessa TKI-menetelmiä, ohjaa opinnäytetöitä ja toimii hanketyössä.

Lue lisää

Toivoa huomiseen – uskallusta tulevaan
4.11.2020
Eija Raatikainen

”Oikeanlainen ja kohdennettu tuki synnyttää oikeudenmukaisuuden ja turvan tunteen, hyvinvointia sekä halua osallistua yhteiskuntaan”.[1] Sosiaalisesti kestävä Suomi 2020 -raportin[2] mukaan yhteiskunnassa tulee lisätä sosiaalista yhteenkuuluvuutta. Tähän ehdotetaan ratkaisuksi esimerkiksi ihmisten yksilöllisten polkujen vahvistamista työttömyydestä työelämään. Varsinkin nuorten työttömyyttä on kyseisen raportin mukaan ehkäistävä, sillä heillä riski jäädä pysyvästi työttömäksi on keskimääräistä suurempi kuin muilla ryhmillä. Myös maahanmuuttajien ja heidän perheenjäsentensä kotouttamista tulee vahvistaa. Nuorten 15–24-vuotiaiden työttömyysaste oli 14,3% syyskuussa 2020, mikä oli sama kuin vuotta aiemmin.[3] Kehityssuunta on varovaisen myönteinen, vaikkakin luku on korkea. Muutosta huonompaan ei kuitenkaan ole sen mukaan tapahtunut. Ihmisen osallisuuden tunteen kannalta on tärkeää, että hän voi vaikuttaa yhteisön asioihin ja kokee tulevansa kuulluksi.[4] Työelämäosallisuus lisää mahdollisuutta merkitykselliseen arkeen, työhön kiinnittymällä. ”Ihmisen hyvinvointiin kuuluvat kokemukset osallisuudesta, merkityksellisyydestä ja ryhmään kuulumisesta”.[1] Nuoret etsivät paikkaansa niin maailmassa kuin työelämässä. Tutkimusten mukaan pitkäaikaistyöttömäin vanhempien lapsilla on usein suurempi työttömyyden todennäköisyys verrattuna niihin lapsiin, joiden perhetaustassa ei ole työttömyyttä.[5] Itsestä riippumaton tulevaisuus Nuoruuteen elämänvaiheena kuuluu itsen löytäminen ja erilaisten roolien hahmottaminen. Aapola ja Werden (2016) mukaan nuoret kuitenkin vasta hahmottavat tulevaisuuttaan, ovat juuri siksi erityisen haavoittuva ryhmä. Myös perinteiset aikuistumisen mallit ovat kyseenalaistuneet, eikä yhteiskunta välttämättä pysty takaamaan ihmisille vakaita elinehtoja. Tämä synnyttää nuorissa epävarmuutta. [6] Nuori voi hyötyä turvallisen aikuisen tuesta ja ohjauksesta tulevaisuuden mahdollisuuksien hahmottamisessa.[7] Tulevaisuutta hahmottaessa voi syntyä monia vastatunteita, kuten toivoa ja toivottomuutta, iloa ja pelkoa, hämmennystä ja määrätietoisuutta. Nuori voi kokea tulevaisuuden kiehtovaksi ja innostavaksi tai vastaavasti uhkaavaksi - tai ymmärrettävästi näitä kaikkia tunteita vaihtelevasti. Osallisuuden voidaan ajatella liittyvän myös nuoren osallisuuden kokemukseen omasta elämästään, ja tulevaisuudestaan. On sitten kyse huomisesta, seuraavista tunneista tai pidemmästä ajanjaksosta puhumattakaan. Aikaisempien elämänkokemustensa pohjalta nuori yrittää sopeutua tulevaan ja toimia itse toivomansa tulevaisuuden luomiseksi.[8] Joskus kuitenkin positiivisen huomisen hahmottaminen voi olla yksin hankalaa. Tällöin häntä voi auttaa turvallinen aikuinen ja tulevaisuussuuntaunut ohjaus. Tulevaisuussuuntautunut ohjaus on ennakoimatonta asennoitumista tulevaan.[9] FUTU-hanke edistää nuorten tulevaisuutta vahvistavaa työotetta Creating Positive Future FUTU -hanke (2020 -2022) on jatkohanke Motiivi -tulevaisuustyöskentelyn uudet menetelmät (2017-2019, ESR S20920) hankkeelle [10]. FUTU-hanke liittyy osaltaan Suomen hallitusohjelmaan, jonka mukaan yhtenä keskeisimmistä tavoitteista on kaventaa ihmisten hyvinvointi- ja terveyseroja sekä parantaa palveluiden saatavuutta ja saavutettavuutta. Tavoitteena, jossa "Suomi on entistä tasa-arvoisempi ja yhdenvertaisempi maa, jossa luottamus lisääntyy ja jokainen ihminen on arvokas"[11] ovat tärkeitä elementtejä ja tavoitteita myös FUTU-hankkeessa. Hankkeessa mallinnettavia tulevaisuusohjauksen muotojen avulla tuetaan valmiiden ratkaisujen sijaan ihmistä omannäköisen tulevaisuuden löytämisessä ja sen rakentamisessa. Ohjauksen keskiössä on kolme pääkysymystä Kuka minä olen? Mitä minä osaan? Mihin minä pystyn? [12] Ydinkysymyksiä kenelle tahansa omaa tulevaisuutta pohtivalle. FUTU-hanke pyrkii testaamaan ja edelleen kehittämään MOTIIVI-toimintamalleja sekä uutena jalkautuvaa työotetta, maahanmuuttajatyttöjen vertaistyttötyötä ja sukupuolisensitiivistä työotetta. FUTU-hanke pyrkii osaltaan edistämään nuorten tulevaisuususkon rakentumista vahvistamalla ohjaajien [13]  tulevaisuusohjauksen mallien juurtumista ja edelleen kehittymistä erilaisissa toimintaympäristöissä ja konteksteissa. Lähteet Sosiaali- ja terveysministeriön tulevaisuuskatsaus Eheä yhteiskunta ja kestävä hyvinvointi (PDF). Valtioneuvoston julkaisusarja 22 | 2018. Sosiaalisesti kestävä Suomi 2020. Sosiaali- ja terveyspolitiikan strategia. Sosiaali- ja terveysministeriö. Julkaisuja 2011:1 Suomen virallinen tilasto (SVT): Työvoimatutkimus [verkkojulkaisu]. ISSN=1798-7830. Syyskuu 2020. Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 22.10.2020]. Nivala, E. & Ryynänen, S. 2019. Sosiaalipedagogiikka: Kohti inhimillisempää yhteiskuntaa. Gaudeamus. 1.painos. Sosiaalihuoltolain soveltamisopas. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2017:5. Aapola-Kari, S. & Wrede-Jäntti, M. 2016. Perinteisiä toiveita, nykyhetkeen kiinnittyviä pelkoja – nuoret pohtivat tulevaisuutta. Teoksessa Myllyniemi, s. (toim.) Katse tulevaisuudessa. Nuorisobarometri 2016, 159-177. (PDF) Raatikainen, E. & Poikolainen, J. 2020. Nuorten miesten luottamus- ja epäluottamuskokemukset nuoren tulevaisuuden raamittajina, (2)2020, 37-52. Avautuu Nuorisotutkimusseura.fi Rubin, A. & Kaivo-Oja, J. 1999. Towards a futures-oriented sociology. Journal International Review of Sociology. Revue Internationale de Sociologie. Volume 9, 1999 – Issue 3. Tulevaisuusohjaus.fi -verkkosivu FUTU-hankkeen verkkosivut Hallitusohjelma. Oikeudenmukainen, yhdenvertainen ja mukaan ottava Suomi. Avautuu valtioneuvosto.fi Hämäläinen A., Ipatti A., Raatikainen E. (Eds.). (2019). Nuorten tulevaisuusohjaus - monta tietä tulevaan, Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisuja. TAITO-sarja., Metropolia Ammattikorkeakoulu. Piekkari, J, Käteviä välineitä nuorten tulevaisuusohjaukseen, blogi (8.10.2020).  

Lue lisää

Käteviä välineitä nuorten tulevaisuusohjaukseen
8.10.2020
Jouni Piekkari

Nuorten ohjaaja, mietitkö mistä saisit nopeasti kättä pidempää nuorten aikuisten tulevaisuusohjaukseen? Miten luoda innostavaa ja nuorten arjen kokemuksista kumpuavaa toimintaa, jossa käsitellään leikillisesti nuoria itseään kiinnostavia tärkeitä teemoja? Onko sinulla ja nuorilla aikakin kortilla, etkä saa tieteellisistä artikkeleista apuja tähän hätään? Tulevaisuusohjauksessa ihmiselle annetaan ajattelun ja toiminnan välineitä, joiden avulla hän pystyy jäsentämään tulevaisuutta koskevia odotuksiaan varautumaan erilaisiin tapahtumaketjuihin rakentamaan kykyä nähdä itsensä tulevaisuudessa, osana yhteisöä ja ympäristöä. Se vaikea ensimmäinen askel Kun luodaan toimintamalleja nuorten tulevaisuusohjauksen tukemiseksi, on hyvä muistaa, että pienet askeleet johtavat suurempaan muutokseen. Monille nuorille ensimmäisen askeleen ottaminen jo tänään on Se Suurin Haaste. Toimintamalleihin voikin leipoa sisään “takamukset penkistä” -ajatuksen, joka puskee ryhmätoiminnan aikana nuoret tukemaan toisiaan oman elämän parantamiseen - puheesta toimintaan. Tulevaisuusohjauksessa nuorten itsereflektiivisyyttä tuetaan antamalla mahdollisuus valita käsiteltäväksi itselleen tärkeitä teemoja. Tulevaisuusohjaaja tarvitsee yhtä lailla tukea päästäkseen alkuun. Nuoria ohjaavan ammattilaisen työtä voi helpottaa luomalla valmiita esimerkkikokonaisuuksia eri aihepiireistä. Harjoitteiden ohjauksen yksityiskohtainen esittely ja niihin liittyvät tukimateriaalit saadaan verkosta. Näin voidaan tukea erityisesti kiireisten tai aloittelevien ohjaajien työskentelyä. Välineitä ohjaustilanteisiin verkosta Ohjaaja voi etsiä nopeaa apua ohjaamistilanteisiin MOTIIVI – nuorten tulevaisuustyöskentelyn uudet menetelmät -hankkeen harjoitepaketista (PDF). Hankkeessa kehitettiin toimintamalleja, joiden avulla voidaan tukea työttömiä ja työelämän ulkopuolella olevia 16-29-vuotiaita nuoria auttaa tunnistamaan ammatillisen kasvunsa edistäjiä ja esteitä suunnata toimintansa kohti realistisia, ammatillisia tavoitteita (Metropolia Ammattikorkeakoulu 2019). Menetelmät koottiin verkosta helposti saatavilla olevaksi ohjaajan harjoitepaketiksi, joka soveltuu selkeine ohjeineen monille käyttäjille. (Metropolia Ammattikorkeakoulu 2018b). Niiden avulla esimerkiksi opiskelun alkuvaiheessa olevat sosionomiopiskelijat ovat päässeet hyvin ja turvallisesti liikkeelle ryhmien kanssa työskentelyssä. Ryhmätoiminnan mallia kehitettiin Stadin Ammattiopiston nuorten työpajoilla, joihin nuoret tulevat useimmiten kolmen kuukauden työkokeilujaksolle. Eri pajoilla voi tutustua esim. media-alaan, puutyöalaan ja kahvilatoimintaan. Työtoiminnan ohessa nuori saa ohjausta opiskeluun ja työhön hakeutumisessa tai muihin elämän haasteisiin (Helsingin kaupunki 2019). Ryhmätoimintamallissa kiinnitetään huomiota voimavarojen ja innostuksen aiheiden tunnistamiseen ennen ongelmien esille ottamista. Mallissa korostetaan myös turvallisen vertaisryhmän synnyttämistä ja ryhmän itsenäistä toimintaa toistensa tukena (Piekkari 2019). Koska nuorten taustat, kiinnostukset ja ilmaisutavat ovat hyvin yksilöllisiä, mallissa käytetään monimuotoisia vaihdeltavissa olevia työtapoja. Mallissa kannustetaan neuvottelemaan työtavoista yhdessä nuorten kanssa ja valitsemaan ryhmälle ja yksilölle sopivia tapoja työskennellä. Menetelmät voivat olla pelillisiä digitaalisia verbaalisia tai taiteellisia. Myös yksilö- ja pienyhmätyöskenetely vaihtelevat harjoitepaketin menetelmissä. Mallia kehitettäessä pyydettiin nuorilta jatkuvaa palautetta ja kehittämisideoita. Tätä yhteiskehittämisen tapaa kannattaa jatkaa, vaikka käyttäisi valmista paketin runkoa. Tämä tukee nuoren itsereflektiivisyyden kehittymistä. Harjoitepaketti koostuu eri teemoja käsittelevistä 2-3 tunnin viikottaisista ryhmätoimintatuokioista, joiden avulla osallistuja voi pohtia vertaisryhmänsä kanssa omia vahvuuksiaan osaamistaan tulevaisuuden opiskelu- ja urasuunnitelmia arjen hallintaa hyvinvointiin liittyviä kysymyksiä. FUTU-hanke juurruttaa Motiivin menetelmiä Motiivi-hanke saa jatkoa Metropolia Ammattikorkeakoulun Creating Positive Future - FUTU -hankkeessa, jossa Motiivissa kehitettyjä menetelmiä levitetään heikommassa työmarkkina-asemassa olevien nuorten kanssa tehtävään työhön. Työssä on sukupuolisensitiivinen ote. Menetelmiä sovelletaan erityisesti maahanmuuttajatyttöjen osallisuutta vahvistavaan työhön sekä palveluihin huonosti kiinnittyvien nuorten miesten kanssa työskentelyyn. (Metropolia Ammattikorkeakoulu 2020) MOTIIVI-hankkeessa kehitetyt mallit ja Creating Positive Future FUTU -hankkeessa juurrutettavat työtavat sopivat soveltaen myös esimerkiksi ikääntyvien kanssa työskentelyyn ja ammatilliseen valmennukseen. Ohjaajilta eri seminaareissa saadun palautteen mukaan menetelmät toimisivat muillekin kuin nuorille. Esimerkiksi eläkeikäänsä suunnittelevat hyötyvät ryhmämenetelmistä, jotka nostavat yhteistuumin esiin elämän haasteita ja unelmia, hyvinvoivan ja yhteisöllisemmän eläkeiän pohdintaan. Miltä parempi vanhuus näyttäisi maailman megatrendien valossa? Menetelmiä voi soveltaa luovasti myös lapsille ja jopa varhaiskasvatuksen tuokioihin. Kohtauttamisen hengessä vaikkapa eri-ikäiset voivat pohtia tulevaisuutta yhdessä ja tuoda ideointiin oman erilaisen kokemuksensa. Ehkä itsekin ohjaajana voit heittäytyä pohtimaan omaa ihan oikeasti ihanampaa tulevaisuuttasi? Nuoret arvostavat, jos uskaltaudut jakamaan myös omia unelmiasi. Lähteet Helsingin kaupunki 2019. Stadin ammattiopisto, nuorten työpajat. Osoitteessa: <https://www.hel.fi/ ammatillinen/fi/haussa-nyt/ennen_ammatillista_koulutusta/nuorten-tyopajat>; luettu 13.6.2019. Metropolia Ammattikorkeakoulu 2018b. Tulevaisuuden urapolut. Kepeli - kotoutumista kehollisilla ja pelillisillä menetelmillä. Metropolia Ammattikorkeakoulu 2019. MOTIIVI: Nuorten tulevaisuusohjauksen uudet menetelmät. Metropolia Ammattikorkeakoulu 2020. Creating Positive Future - FUTU. Piekkari, Jouni (2019): Kokka kohti elämää. Motiivi ryhmätoiminnan malli. Teoksessa: Hämäläinen A., Ipatti A., Raatikainen E. (Eds.). (2019). Nuorten tulevaisuusohjaus - monta tietä tulevaan, Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisuja. TAITO-sarja, Metropolia Ammattikorkeakoulu. Suomen setlementtiliitto 2019. NäytönPaikka. Tulevaisuusohjaus. Työkaluja ja tehtäviä erilaisia tulevaisuuksia varten. Turun yliopisto 2014. Turun yliopisto 2014. Mitä on tulevaisuusohjaus? Kirjoittaja Jouni Piekkari (FM), lehtori. Metropolia Ammattikorkeakoulu, Hyvinvointi.

Lue lisää