Metadatan merkityksestä

1.9.2022
Joona Koiranen
http://Työpöydän%20takana%20istuva%20nainen%20pitelee%20korkeaa%20paperipinoa%20pystyssä%20toisella%20kädellä%20ja%20on%20kohdistanut%20katseensa%20edessään%20olevaan%20kannettavaan%20tietokoneeseen.

Kuvalähde: ShutterStock

Olet muuttamassa ja mahduttanut koko omaisuutesi neljäänkymmeneen pahvilaatikkoon, kun ystäväsi soittaa sinulle ja pyytää juhliinsa lainaksi sitä vihreää boolimaljaa. Tuijotat samannäköisiä pahvilaatikoitasi ja mietit mistä ihmeestä aloitat etsintätyön. Boolimaljaa etsiessäsi löydät laatikon, jossa on edesmenneen sukulaisesi sinulle jättämiä epämääräisiä tarvikkeita ja työkaluja, joista sinulla ei ole mitään tietoa, mitä ne ovat tai miten niitä kuuluisi käyttää. Roskiin menee.

Seuraavassa muutossa olet viisaampi. Kirjoitat laatikoiden päälle tussilla mitä niissä on yleisellä tarkkuudella, kuten “keittiötarvikkeita”, tai “lastentarvikkeita”. Nyt laatikoiden kantaminen oikeisiin huoneisiin onnistuu, ja boolimaljankin etsiminen nopeutuu. Tällä kertaa ystäväsi kuitenkin pyytää lainaksi lasten muovilautasia. Et ehdi etsiä niitä hänelle, joten ystäväsi joutuu tekemään sen itse. Hän ei kuitenkaan tiedä, missä laatikossa lasten muovilautasten kuuluisi olla. Ovatko ne ehkä keittiötarvikkeita? Vai lastentarvikkeita? Vai jotain muuta?

Kolmannen muuton yhteydessä päätät siirtää osan tavaroistasi varastoon säilytykseen. Teippaat jokaisen pahvilaatikon kanteen listan tavaroista, joita se sisältää, ja kenen perheenjäsenesi ne ovat. Kirjoitat tarvikkeiden yhteyteen myös muita olennaisia tietoja, kuten minä vuonna ne on hankittu, tai mitä kokoa vaatteet ovat. Merkitset myös ylös, jos olet tehnyt tavaroille jotain, esimerkiksi jos tavara on käytetty, tuunattu tai käyttämätön. Liität laatikoihin mukaan myös tarvikkeiden käyttöohjeet. Näin sinun on helppo löytää vuosienkin kuluttua oikeat tarvikkeet laatikoista, ja tiedät kenen ne ovat ja mitä ne ovat. Kun ystäväsi taas haluaa lainata jotain, hän näkee laatikon kannesta heti, mitä se sisältää.

Tätä on metadata. Sen merkityksen ymmärtää usein vasta silloin kun tietoa tarvitsisi, mutta sitä ei ole.

Kuten yhdysvaltalainen arkistonhoitaja ja tekniikan historioitsija Jason Scott on osuvasti todennut, metadata on rakkauskirje tulevaisuuteen.

Metadataa tuotetaan ja hyödynnetään monenlaisissa tilanteissa ja palveluissa, ja erityisen tärkeässä roolissa se on tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan (TKI) tutkimusaineistoissa. Aineiston kuvailu ja dokumentointi tekevät siitä ymmärrettävän, saavutettavan ja käytettävän.

Avoimet tutkimusaineistot ja metadata

Viime vuosina on puhuttu paljon avoimista aineistoista TKI-toiminnassa. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että TKI-hankkeissa tuotettuja tutkimusaineistoja julkaistaan niin, että niitä olisi mahdollista käyttää muissa projekteissa, opetuksessa tai yritystoiminnassa.

Kyse on siis siitä, että TKI-toiminnan tutkimusaineistojen elinkaari jatkuu hankkeen päättymisen jälkeen. Se on toivottavaa, sillä suuri osa TKI-toiminnasta rahoitetaan yhteisin verovaroin. Kaikki yhteiskunnallinen hyöty kannattaa siis maksimoida.

Suomalaiset ammattikorkeakoulut Metropolia mukaan lukien ovat sitoutuneet edistämään tutkimusaineistojen avoimuutta, mutta itse aineistojen avaaminen etenee kovin hitaasti. Siihen löytyy monia syitä. Silloin kuin aineistoja kuitenkin haluttaisiin avata jatkokäyttöön, saattaa eteen tulla odottamaton este: aineisto on kuvailtu puutteellisesti eikä tarvittavaa metadataa ole, eikä sitä aina ole mahdollista tuottaa jälkikäteen.

Yhtenäiset käytännöt helpottavat tutkimusaineistojen hallintaa

TKI-hankkeen tiimellyksessä metadatan ja dokumentoinnin tärkeys unohtuu helposti, koska tutkimusaineistot ovat yleensä tekijälleen tuttuja – ainakin aineistonkeruun aikana. Kun aikaa kuluu, yksityiskohdat haalistuvat ja tärkeää tietoa voi kadota myös tekijän muistista, mikäli niitä ei kirjaa ylös. Yhtenäiset dokumentointi- ja metadatakäytännöt mahdollistavat sen, että muut hankkeessa työskentelevät ymmärtävät aineistoa ja että eri henkilöt tulkitsevat aineistoa samalla tavalla. Siten metadata parantaa myös tutkimuksen luotettavuutta ja mahdollistaa sen toistamisen.

Aineistonhallinnan tukipalvelujen näkökulmasta tutkimusaineistojen kuvailun yhtenä haasteena on se, että siihen on vaikea antaa kovin tarkkoja yleispäteviä ohjeita. Eri aloilla on käytössä erilaisia metadatastandardeja, joilla pyritään yhteneväisempiin käytäntöihin, mutta sopivan standardin löytäminen voi toisinaan olla haastavaa. Tutkimukset ovat erilaisia, niissä on erilaisia tavoitteita ja niissä tuotetaan hyvin erilaisia aineistoja.

Kuvailu pitäisikin aina suunnitella aineistokohtaisesti, miettiä mitkä metatiedot ovat juuri tämän aineiston kannalta olennaisia. Erityisen paljon kuvailuun kannattaa panostaa silloin kun aineisto on arvokasta ja ainutlaatuista, kyse on pitkittäistutkimuksesta, tai kun aineistoa halutaan jatkokäyttää.

Metropolian metadatamalli tutkimustyön tukena

Metropolialla on käytössä metadatamalli, jota voi käyttää kuvailun apuna omaan tutkimukseen soveltuvin osin. Arvokkaiden ja jatkokäyttöön tarkoitettujen aineistojen osalta kuvailu ja dokumentointi voi olla järkevää suunnitella yhdessä aineistonhallinnan asiantuntijoiden kanssa, koska silloin minimi-metatiedot eivät riitä.

Muita oppaita tutkimusaineistojen dokumentointiin:

Avoin tiede ja tutkimus, avoin TKIO:

Portaali kotimaisten avointen tutkimusaineistojen etsimiseen: tiedejatutkimus.fi -sivusto

Kirjoittaja

Joona Koiranen (FM) toimii Metropolia Ammattikorkeakoulussa tietoasiantuntijana ja tarjoaa aineistonhallinnan tukipalveluja. Tutustu ORCID: 0000-0003-1415-5866

avoin aineisto metadata tki tutkimusaineisto tutkimustieto

Kommentit

20.10.2022 Klo: 13:40 Joona Koiranen sanoi

"Kiitos!"

20.10.2022 Klo: 11:40 Pekka korhonen sanoi

"Hyvä, ymmärrettävä ja selkeä kuvaus käsiteltävästä aiheesta. Erinomaista!"

Kommentoi

Sinua saattaisi kiinnostaa myös nämä

Menneisyyttä tarkastellen, tulevaisuuteen tähyillen – asiantuntija kirjoittajana

 http://Kipinöitä%20pimeydessä
2.12.2024 Tikissä
Olen saanut kirjoittaa Tikissä-blogiin vuodesta 2018 lähtien. Matka on ollut antoisa. Koska Tikissä on nykymuodossaan vähitellen lähdössä viettämään blogialustojen hyvin ansaittuja eläkepäiviä, ajattelin kertoa hieman omien asiantuntijatekstieni kirjoittamisesta. Miksi innovaatioista kirjoittaminen on niin tärkeää?   Mistä aiheet tulevat?  TV-mainokseen asti päätynyt kirjailija Jörn Donnerin lausahdus, lukeminen kannattaa aina, pätee ainakin omalla kohdallani myös asiantuntijablogien kirjoittamiseen. Moni aihe on kummunnut siitä, että olen lukenut työhön tai harrastuksiini liittyvää kirjallisuutta, muita julkaisuja, lehtiä tai katsonut dokumentteja, teknologiasta, historiasta, startup-kehittämisestä tai vaikkapa muotoilusta. Olen jostakin niistä huomannut uuden, käsittelemättömän näkökulman tai mielestäni kiintoisan aiheen ja halunnut kirkastaa sen blogitekstiksi. Tämä ei tarkoita, että olisin suoraan referoinut jotakin aiemmin lukemaani tai näkemääni. Päinvastoin, asiantuntijablogiartikkelin kirjottamiseen saa ja täytyy käyttää aikaa. Ideasta on monta kertaa ollut pitkä matka lopulliseen tekstiin. Tietojen pitää olla oikein ja lähteiden saatavilla, jotta lukija halutessaan voi mennä syvemmälle aiheeseen. Ja erityisen haasteellista on, että kaikki pitää voida esittää tiiviissä paketissa.  Eikö innovaatioista ole kirjoitettu ja touhotettu jo ihan liikaa?   Innovaatio on käsite, jota säännöllisesti käytetään tiedotusvälineissä, kun halutaan korostaa, että talouden ja yhteiskunnan on kehityttävä. Kaupallisten innovaatioiden merkitystä korostetaan myös tämänhetkisen hallituksen ohjelmassa. Kukin tietenkin käyttäköön arkipuheissaan innovaatio-sanaa, kuten muitakin sanoja, haluamallaan tavalla. Mutta ilman yhteistä ymmärrystä siitä, että innovaatio ei ole vain hyvä idea, vaan ideasta kirkastunut keksinnöllinen tulos, jolle on hyödyntämisväylä, on vaikea kuvitella toimivaa ja tuloksellista suunnittelu- ja kehitystyötä.  Kolme toistuvaa teemaa Pääsääntöisesti olen käsitellyt kolmea eri teemaa. Ensinnäkin innovaatioiden tunnistamiseen, niiden luomiseen ja hyödyntämiseen kuuluvia asioita: mitä tulee ottaa huomioon, kun olettaa tehneensä keksinnön, mikä innovaatio oikeasti on, mistä saa tukea ja apua, kun haluaa hyödyntää luomaansa tulosta? Toiseksi esimerkkejä muotoilun ja teknologian historiasta. Miten aikoinaan tehdyt innovaatiot usein tietämättämme vaikuttavat edelleen arkeemme ja nykypäiväämme. Ja kolmantena, alkavaa yrittäjyyttä ja edellytyksiä, joiden avulla se on mahdollista. Toisinaan olen pohtinut näiden kaikkien kolmen yhtymäkohtia. Näitä samoja teemoja olen aikeissa käsitellä jatkossakin.   Blogikirjoitusteni pyrkimys on ollut tuottaa lukijalle pieniä oivalluksia. Miten jokin innovaatioasia voi yllättävällä tavalla liittyä johonkin toiseen, näennäisesti täysin eri asiaan. Haluan myös luoda positiivista ajattelua, että kuka vain voi olla innovaattori. Ideoida uutta, kehittää, ja tunnistaa tekemästään työstä keksinnöllisiä asioita, jotka voivat parhaimmassa tapauksessa johtaa taloudelliseen hyödyntymiseen, esimerkiksi yritystoiminnan kautta. Ja, että hän ei ole yksin ponnisteluidensa kanssa. Päinvastoin, muotoilun, teknologian ja kulttuurin innovaatioiden historia on täynnä tarinoita. Hämmästyttäviä yhteensattumia. Tekijöiden kohtaamisia, jotka muuttivat kaiken. Onnistumisia. Ja traagisia tai surkuhupaisia epäonnistumisia, vaikka tavoitteena on ollut luoda jotakin hyvää ja hyödyllistä. Värikästä yritteliäisyyttä. Hyvässä ja pahassa. Uskon, että näiden aiheiden avaaminen ja niistä kertominen kannattaa jatkossakin. Vaikka historia ei toistakaan itseään, voimme ainakin oppia jotakin edellisten innovaattoreiden onnistumisista ja eritoten, virheistä.  Tässä yhteydessä on syytä myös kiittää blogin toimituskuntaa, erityisesti päätoimittaja Milla Åman Kyyröä, jonka kanssa on ollut ilo tehdä yhteistyötä. Ilman Millan oivaltavia kommentteja ja korjausehdotuksia monet tekstini olisivat voineet olla huomattavasti turpeampia ja moniselitteisempiä. Tämä on viimeinen blogini Tikissä-alustalla, mutta blogiseikkailuni jatkuvat - mikäli päätoimittajat niin sallivat - vuoden 2025 puolella tulossa olevilla Metropolian uusilla upeilla julkaisualustoilla. Siihen asti toivotan kaikille Tikissä-blogeja lukeville luovuuden hetkiä ja kekseliästä loppuvuotta 2024!  Kirjoittaja  Juha Järvinen työskentelee innovaatioasiantuntijana Metropolian TKI-palveluissa. Hän on koulutukseltaan taiteen tohtori ja teollinen muotoilija. Uusien innovatiivisten ratkaisujen, oivallusten ja toimintamallien löytäminen ja edistäminen innostavat häntä. Paremman tulevaisuuden kehittämiseen tähyävän päivätyön vastapainona hän harrastaa menneisyyteen liittyviä asioita, kuten sukututkimusta, keräilyä ja vanhoja autoja. 

Kaikki keinot käyttöön työllistymisen haasteisiin – ajatuksia SMART-mallista
26.11.2024 Tikissä
Työpaikan saamisessa tarvitaan avuksi työkaluja ja menetelmiä. Mutta miten valita toimivimmat? Tässä artikkelissa on muutamia ajatuksia työnhakuun sopivista tukikeinoista projektinhallinnan näkökulmasta. Tekoälykin on otettu avuksi. Eikö työllistyminen olekaan projekti? Työllistyminen voisi pintapuolisesti tarkastellen olla projekti: se vaatii työtä, yksi kerta riittää ja siinä on selkeä tavoite. Onnistuneen projektin tueksi tarvitaan SMART-menetelmää, sen tiedän kokeneena projektipäällikkönä. SMART-menetelmää käytetään projektinhallinnassa yleisesti tarkistuslistana projektin tavoitteiden kuvaamisessa. Siispä olisi hyvä tehdä työpaikkaa etsiville ohje siitä, kuinka SMART-menetelmää voi käyttää työllistymisessä. Työllistymisprojektissa ensimmäisenä mieleeni tuleva tavoitteenasettelu on tämä: töihin pitäisi päästä, mahdollisimman nopeasti ja mahdollisimman hyvällä palkalla. Kivaa täytyy olla ja hyvä porukka. Tämä on SMART-mallin näkökulmasta hyvä tavoite sikäli, että työllistyminen on konkreettinen (Specific) ja mitattavissa oleva (Measurable) tavoite. Lisäksi vastuuhenkilökin on selvillä (Assignable). Mutta tässä tavoitteen muotoilussa olevat aikataulu-, palkka- ja laatutavoitteet ovat epämääräisiä. Ne eivät ole konkreettisia ja vaikka esimerkiksi palkka on numeroilla mitattava, ei tavoitetta ole asetettu lukuna. Siksi nämä tavoitteen osat eivät ole välttämättä realistisia (Realistic) ja tietyssä ajassa toteutettavia (Time-bound). Tässä vaiheessa olen entistä vakuuttuneempi siitä, että SMART-mallin soveltamisesta työnhaussa on syytä tehdä ohje. Kokeilen, kuinka pitkälle ohjeen laatimisessa pääsee tekoälyn avulla. ChatGPT 3.5 vinkkaa seuraavaa: “sen sijaan että asettaisit tavoitteen ‘haluan olla parempi kitaransoittaja’, voit tehdä sen SMART-periaatteen mukaisesti: ‘haluan oppia soittamaan kolme uutta kitarakappaletta kuukauden sisällä, käyttäen päivittäin vähintään tunti harjoitteluun’. Mielestäni tekoälyn suosittelema esimerkki on enemmänkin toimintasuunnitelma kuin projektimääritelmä. Laatutason määrittely puuttuu ja tarvittava työmäärä on esitetty muodossa “vähintään”, kun sen pitäisi yleensä olla muotoa “enintään”. SMART-mallin soveltaminen työllistymiseen ei siis ole ihan suoraviivainen asia, ainakaan tekoälyllä tehtynä. Joudun näin ollen toteamaan, että ohjeen laatimisesta ei selviä ilman omaa pohdintaa ja työpanosta. Työnhaku on kaikkea paitsi yksinkertaista Työpaikan hankkiminen ei itse asiassa sovi kovin hyvin projektiajatteluun. Erityisesti kun työpaikan saaminen osoittautuu vaikeaksi ja pitkittyy, muuttuu hakeminen prosessinomaiseksi. Samat työvaiheet toistuvat kulloiseenkin tilanteeseen sovitettuina. Jatkuva itselle sopiva työllistyminen on lähes elämänmittainen prosessi, johon kannattaa panostaa vaikka olisikin töissä. Niin sanottuja varmoja eläkevirkoja ei enää juuri ole. Projektinhallinnan menetelmät pyrkivät varmistamaan, että projektin toteutus onnistuu. Tärkeää onnistumiselle on projektin tavoitteen hyvä määrittely ja tässä SMART-menetelmä on erinomainen apu. Mutta projektinhallinnan menetelmien menestyksekäs hyödyntäminen edellyttää myös sitä, että lähtötilanne tunnetaan hyvin ja että ulkoisia epävarmuuksia ja riskejä voidaan hallita. Työpaikan haussa näin ei ole, sillä työmarkkinatilanne muuttuu koko ajan työpaikkojen avautuessa ja sulkeutuessa. Tähän ei työnhakija pysty käytännössä mitenkään vaikuttamaan eikä myöskään kilpailuun. Samoja työpaikkoja hakee moni muukin. Yksittäinen henkilö ei myöskään pysty tekemään työnhakua määräänsä enempää eli työnhaku on huomattavasti sekä aikataulu- että resurssirajoitteista. Työnantajien kannalta tarkasteltuna tyypilliset rekrytointiprosessit koostuvat varsin vakiintuneista vaiheista, joilla rajataan harkittavien työnhakijoiden joukkoa. Työnhakijan on selvittävä kaikista vaiheista eteenpäin ja viimeisestä vaiheesta selvittyään hän saa työpaikan. Työpaikan hakemiseen ja saamiseen työnhakijalle kuuluvat vaiheet voivat olla prosessinomaisia, kuten esimerkiksi kulloinkin avoinna olevien työpaikkojen etsintä ja verkostoituminen. Toiset vaiheet ovat projektinomaisia, kuten esimerkiksi hakemuksen tekeminen tiettyyn avoinna olevaan työpaikkaan. Menetelmät ja työkalut on valittava tehtävän luonteen mukaan Työnhakijat voivat parantaa mahdollisuuksiaan selvitä rekrytoinnin vaiheista eteenpäin sekä panostamalla yksittäiseen vaiheeseen, kun se on ajankohtainen, että investoimalla aikaansa omien valmiuksien kehittämiseen. Näitä valmiuksia ovat työnhakuun tarvittavien dokumenttien, portfolion ja sosiaalisen median sisältöjen laatu sekä kyky muokata ansioluetteloa ja hakukirjettä kunkin haettavan työpaikan vaatimuksia vastaavalla tavalla. Myös työnhaun prosessin eri vaiheiden osaaminen on tällainen valmius. Paremmat valmiudet kasvattavat todennäköisyyttä menestyä rekrytointiprosessissa ja mahdollistavat osallistumisen useampiin rekrytointiprosesseihin samaan aikaan. Olen oivaltanut, että työnhakijalle olisi hyödyllistä tarkastella omia työllistymisvalmiuksiaan kypsyysmalliajattelun avulla. Näin erityisesti, jos työnhaku pitkittyy. Itse asiassa myös jokaisen töissä olevan olisi hyödyllistä tarkastella työllistymisvalmiuksiaan kypsyysmallin avulla varautumistoimena ja oman uranhallinnan osana. Nyt kun ymmärrän, mitä oikeastaan haluan, löytyvät oikeat kysymykset tekoälylle helpommin. ChatGPT:n tekstiä tiivistäen: kypsyysmalli on kehys tai työkalu, joka auttaa organisaatioita, yrityksiä tai prosesseja arvioimaan tai mittaamaan niiden nykyistä suorituskykyä tai kehitysvaihetta tietyllä alueella. SMART- ja kypsyysmallin työnhakuun soveltuva vertailu tekoälyllä Lopulta pääsen tekoälyn kanssa asiaan eli sanoittamaan tätä tekstiä varten vertailua SMART-mallin ja kypsyysmallin soveltuvuudesta työllistymisvalmiuksien kehittämiseen: SMART-malli soveltuu hyvin konkreettisten tavoitteiden asettamiseen ja seurantaan. Työllistymisvalmiuksien kehittämisessä se voisi auttaa yksilöä asettamaan selkeitä ja mitattavia tavoitteita, kuten hankkimaan uusia taitoja tietyllä aikataululla tai saavuttamaan tietyn tason osaamisessa. Kypsyysmalli voi auttaa yksilöä hahmottamaan, missä vaiheessa hänen työllistymisvalmiutensa ovat ja mitä askelia tarvitaan kehittymiseen. Se voi tarjota laajemman viitekehyksen eri osa-alueiden kehittämiseen, kuten ammatillisiin taitoihin, pehmeisiin taitoihin tai verkostoitumiseen. Hyödyllistä olisi yhdistää molemmat lähestymistavat: asettaa SMART-tavoitteita osana suurempaa kypsyysmallia, jolloin yksilö voi seurata konkreettista edistymistään samalla kun hän hakee laajempaa kehitystä työllistymisvalmiuksissaan. Johtopäätöksenä totean, että työllistymistä tukevassa Uraohjain+-hankkeessa tehdään siis opastus sekä SMART-menetelmän että kypsyysmallin hyödyntämisestä työnhaussa. Ja tekoälyn. Kirjoittaja Tapani Martti (DI, AmO) on lehtori Metropoliassa ja toimii työllistymistä tukevaa palvelua kehittävässä, EU:n osarahoittamassa Uraohjain+-hankkeessa Metropolian osuuden projektipäällikkönä ja it-alan asiantuntijana.

Voiko hanke olla startup?
22.11.2024 Tikissä
Mistä lähtökohdista voisi yhdistää hanketoiminnan, yritysyhteistyön ja yrittäjyyshengen ammattikorkeakoulussa uudella tavalla, parantamaan hanketoiminnan tuloksellisuutta? Olemme miettineet tätä yhdessä Metropolia Ammattikorkeakoulun Turbiini-kampusinkubaattorin ja puhtaat ja kestävät ratkaisut innovaatiokeskittymän toimijoiden kesken, käytyämme kesällä 2023 koulutuksen, jossa pääroolissa oli Ash Mauryan kehittämä Lean Canvas ja sen toteuttamiseen tarvittavat toimintatavat. Sen tarkoitus on tarjota malleja ja toimintatapoja, jotka mahdollistavat startup-yritysten kasvua ja toimintaa. Kesän kuumina iltoina jäimme miettimään, että olisiko tässä jotain sellaista, jota voisi käyttää myös hanketoiminnassa ja tukemaan yrittäjämäisen toimintatavan ja ajattelumallin leviämistä kampusinkubaattorista laajemmin Metropolian tutkimus-, kehittämis-, innovaatio- ja oppimistoimintaan (TKIO). Hankkeiden ja startuppien yhdistävät ja erottavat tekijät Monessa kohtaa hanketoiminnalla ja startupilla on yllättävän paljon samankaltaisia piirteitä, vaikka se voi kauempaa tarkastellen tuntua yllättävältä. Samankaltaisuuksia on rahoituksessa ja sen kestossa, tiimin koossa, tarpeessa ymmärtää kohdeyritysten tarve, tuntemattomien muuttujien määrässä ja tehtävien priorisoinnissa. Toki on myös selkeitä eroja, kuten meidän tapauksessamme hanketoiminta osana isoa korkeakoulua ja tästä tuleva turvallisuuden taso, onnistumisen mittaamisen ja siitä tulevien seurausten ero ja hankerahoituksen viranomaishallinnasta tulevat erityispiirteet.   Käymme seuraavaksi nämä tarkemmin läpi ja tarjoamme lopuksi ideamme siitä, kuinka Lean Canvasta voisi käyttää tukemaan tuloksellista hanketoimintaa. Rahoitus on onnistumisen edellytys Startup-toiminnassa käytetään usein kiitoradan käsitettä, jossa lasketaan aikaa siihen, että olemassa oleva rahoitus loppuu tiedossa olevalla menorakenteella. Tästä tulee pisin mahdollinen toiminta-aika, jonka sisällä yrityksen on joko löydettävä riittävästi maksavia asiakkaita tai saatava lisärahoitusta. Hankkeet taas rahoitetaan tietyllä summalla tietyksi ajaksi ja tässä on yleensä heikosti neuvotteluvaraa. Näin syntyy yhteneväinen aikajänne, tyypillisesti pari vuotta, ja aikataulupaine saada tuloksia aikaan. Startupin tavoite on usein ensimmäisten vuosien aikana löytää paikkansa markkinoilta sekä rakentaa siihen sopiva liiketoimintamalli. Tämän kautta yrityksen seuraava rahoituskierros mahdollistuu ja toiminta jatkaa. Hanke pyrkii siihen, että sen kehittämät toimenpiteet jäisivät elämään ja että sen tekemän kehityksen pohjalta voidaan rakentaa seuraava hanke. Ei hankkeen itsensä vuoksi, vaan ennen kaikkea sen löytämän tiedon tai osaamisen jatkojalostamiseen eteenpäin. Työroolit ja tehtävien laaja-alaisuus Usein hanketiimi ja startup-tiimi ovat samaa kokoluokkaa, muutamia henkilöitä, joilla on omat tehtävänsä ja osaamisensa, mitä he tuovat projektin palvelukseen. Johtuen kireästä aikataulusta ja tarpeen epäselvästä määrittelystä, tiimit joutuvat usein tekemään tehtäviä ristiin ja projektipäällikkö joutuu ottamaan saman roolin kuin toimitusjohtaja, eli tekemään tarvittaessa kaikkien tehtäviä ja myös niitä tehtäviä, joita kukaan muu ei tee, mutta tulee saada tehtyksi. Toimiva startup tarvitsee selkeän ymmärryksen tuottamastaan palvelusta ja sen lisäarvosta asiakkaalleen saadakseen myyntiä. Toimiva hanke tarvitsee ymmärryksen tuottamastaan lisäarvosta hankkeen kohteena oleville yrityksille voidakseen onnistua saavuttamaan tavoitteet, jotka rahoittajalle on luvattu. Molemmat toimivat suuren epävarmuuden ja muuttujien keskellä. Niin yritystä aloittaessa kuin hanketta kirjoittaessa on alustava käsitys siitä, mitä tavoitellaan ja miten. Nämä seikat ovat taipuvaisia muuttumaan, kun hankkeen käytännön toteutus alkaa. Muutokset voivat johtua toimintaympäristön muutoksista, henkilöstövaihdoksista, väärinarvioidusta tarpeesta tai teknisistä muutoksista. Tämä vaatii kykyä reagoida nopeasti muuttuviin tilanteisiin ja toimintaympäristöön. Työsuunnitelman ositus ja tehtävien priorisointi Molemmissa toiminnoissa on myös olennaista tehdä priorisointia tehtävien suorittamisen ja suoritusjärjestyksen suhteen. On tehtäviä, jotka tulee tehdä mahdollisimman nopeasti. Osan tehtävistä joutuu välttämättä resurssipulan takia siirtämään ajassa eteenpäin. Eroja, onko niitä? Metropolian kontekstissa toimittaessa meillä on varmuus siitä, että hanke pyörii annetun ajan, palkat tulevat ajallaan, toimitilat ovat tarkoituksenmukaiset ja saamme toiminnallemme Metropolian mainehyödyn. Aloittavalla yrityksellä on riskinsä kaikissa näissä osa-alueissa. Onnistumisen mittaamisessa hankkeen ja yritystoiminnan kohdalla on eroja. Yritys mittaa onnistumista euroilla, myynnillä ja tuloksella. Mutta jos otetaan tarkasteluun Mauryan esittelemä käsite friction, joka voidaan ymmärtää kiinnostuksella, tällöin tavoitteet ovat lähempänä toisiaan. Hanketoiminnasta ei ole tehtävissä liiketoimintakauppoja tai arvoaan kasvattaneen yrityksen myyntiä.   On kuitenkin nähtävissä, että onnistuneista hankkeista olisi mahdollista lähteä kehittämään myös yritystoimintaa, kun onnistutaan tunnistamaan tuotteen tai palvelun tarve, ja kehittämään siihen riittävän hyvin toimiva ratkaisu. Tai palvelu hanketoimintaa tekevän korkeakoulun palveluvalikoimaan. Uskomme, että tämä on mahdollisuutena kiinnostava. Sarjan aiemmissa kirjoituksissa on esitelty Running lean -kirjasta otettuja työkaluja ja ajatusmalleja, kuten lean canvas UVP eli ainutkertainen arvolupaus traction eli kiinnostus kohdeyritysten parissa hissipuhe 90 päivän sykli. Näiden pohjalta on mahdollista luoda ja rakentaa paremmin toimivia, enemmän yhteistyökumppaneiden tavoitteisiin osuvia hankkeita tukemaan ammattikorkeakoulun TKIO-toimintaa. Kirjoittaja Timo Nykopp toimii TKI-Tiimipäällikkönä Metropolian Puhtaat ja kestävät ratkaisut innovaatiokeskittymässä. Koulutukseltaan hän on Restonomi (AMK) ja kauppatieteiden maisteri. Lähde Ash Maurya: Running Lean: Iterate from Plan A to a Plan That Works. 3rd edition (2022), O’Reilly media.

Sinua kiinnostavia artikkeleita muista blogeista

Sotemuotoilijat-blogin ensimmäinen vuosi
1.6.2023 Sotemuotoilijat
Kun vuosi sitten käynnisteltiin Sotemuotoilijat-blogia, oli tosi hyvä meininki. Ensimmäisen toimintavuoden jälkeen meininki on enemmän kuin hyvä. Olemme saaneet tehdä yhteistyötä motivoituneiden kirjoittajien, asiantuntijoiden ja osaavien toimituskunnan jäsenten kesken. Sotemuotoilijat-blogi on kiinnostanut asiantuntijoita sekä ilmiönä että julkaisukanavana.     Toimitetuissa asiantuntijajulkaisuissa toimituskunnan rooli on keskeinen, niin myös Sotemuotoilijat-blogissa. Jokainen julkaistu teksti on kulkenut läpi monivaiheisen toimitusprosessin ja tullut hyvänä ja arvokkaana ulos. Työtä on tehty jatkuvasti ja paljon, josta valtavan iso kiitos kuluu fennomaanille ja maailman parhaalle pilkuttajalle, Aino Vuorijärvelle. Arvostan. On ollut ilo tehdä tätä yhdessä!  Syksyllä 2022 blogin tulevan vuoden pääteemoja pohtiessani, nostin esiin tärkeäksi tunnistettuja ajankohtaisia asioita: palvelujen ja palvelurakenteiden innovatiivinen kehittäminen, tutkimus- ja kehittämisosaamisen ja yhteiskehittämisen mahdollisuudet. Näihin teemoihin olemme julkaisseet vuoden aikana kolmetoista tekstiä kahdeltatoista kirjoittajalta. Lämmin kiitos teille kaikille! Sosiaali- ja terveysalan palveluiden ja palvelumallien innovointi, suunnittelu, kehittäminen ja testaaminen  Saderanta, K. & Virtanen, M. 2022. Suun terveyden palvelut osaksi kuntouttavaa työtoimintaa. 20.9.2022.  Virtanen, M. 2022. Digikliininen asiantuntija sotemuotoilijana. 20.12.2022.  Virtanen, M. 2023. Hyvinvointialueiden digitalisaatio – pakko vai mahdollisuus? 1.3.2023.  Huupponen, T. & Virtanen, M. 2023. Suun terveydenhuollon etäpalvelujen potentiaali esiin. 16.3.2023.  Hartikainen, K. & Vuorijärvi, A. 2023. Mihin monialaisuutta tarvitaan, ja mitä sen toteutuminen edellyttää? Matkalla monialaisuuteen ½. 3.4.2023.  Hartikainen, K., Pakarinen, S. & Vuorijärvi, A. 2023. Miten vahvistaa monialaista yhteistyöosaamista sosiaali- ja terveysalan koulutuksessa? Matkalla monialaisuuteen 2/2 18.4.2023.  Juvonen, J. & Virtanen, M. 2023. Uudenlaisia digitaalisia ratkaisuja vahvistamaan näytteenoton perehdyttämistä. 2.5.2023.  Komulainen, M. & Nuutinen, L. 2023. Kohti ikäystävällistä työelämää. 16.5.2023.  Heinänen, P. & Virtanen, M. 2023. Terveydenhuoltoa haastava häiriökysyntä. 29.5.2023. Tutkimus-, kehittämis- ja innovaatio-osaaminen ja sen soveltava hyödyntäminen  Virtanen, M. 2022. Työelämälähtöistä tutkimus- ja kehittämisosaamista toteuttamaan. 25.8.2023.  Virtanen, M. 2022. Hyvät tieteelliset käytänteet opinnäytteen perustana. 31.10.2023.  Metropolian HyMy-kylään liittyvä yhteiskehittäminen, ketterät kokeilut ja sekä käytännön ratkaisuihin tähtäävät projektit  Tonteri, J. & Pakarinen, S. 2022. Kuvataiteen vaikutuksia terveydenhuollon odotustiloissa – kokemuksia HyMy-kylästä. 30.11.2023.  Peththahandi, M. & Virtanen, M. 2023. Opiskelijoiden kanssa kohti HyMy-kylän etävastaanottopalveluja. 15.2.2023.   Tämän koosteen myötä Sotemuotoilijat-blogin toimituskunta kiittää kirjoittajiaan ja lukijoitaan ja toivottaa kaikille elvyttävää ja lämmintä kesää.  KIITOS ❤ 

Hyvinvointialueiden digitalisaatio – pakko vai mahdollisuus?
1.3.2023 Sotemuotoilijat
Vuoden 2023 alussa toimintansa aloittaneiden hyvinvointialueiden ympärillä käydään vilkasta keskustelua. Toteutetun rakenneuudistuksen myötä sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen lakisääteisten tehtävien järjestämisvastuuta on siirretty noin 300 kunnalta 21 hyvinvointialueelle. (soteuudistus.fi.) Yksi paljon puhuttava osa uudistusta ovat digitaaliset palveluratkaisut, niiden alueellinen kehittäminen ja toteuttaminen.   Samaan aikaan suuren soteuudistuksen kanssa terveydenhuollon toimintakenttää haastavat väestön ikääntyminen, henkilöstön väheneminen ja kustannusten nousu. Palvelujen takaamisen, tasa-arvoisen ja oikea-aikaisen saatavuuden turvaamisen osalta yksi keskeinen tekijä on se, että alueilla löydetään oikeat tekijät ja tarkoitukseen soveltuvat palveluratkaisut. Jos esimerkiksi perusterveydenhuoltoon ei löydy riittävästi henkilöstöä, palvelujen saatavuus vaikeutuu ja ihmiset päätyvät hoitopoluillaan vääriin paikkoihin, esimerkiksi kuormittamaan erikoissairaanhoitoa perustason terveysongelmien vuoksi. Perusteltua on kohdentaa kehittämisen painopistettä juuri perusterveydenhuollon palvelujen suuntaan, osana tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskusohjelmaa.  Hyvinvointialueiden haasteita  Tällä hetkellä terveydenhuollon keskeisimpiä haasteita ovat   sotealan henkilöstön riittävyys ja saatavuus (STM 2023)   väestön ikääntymiseen liittyvä palvelutarpeen lisääntyminen  syntyvyyden lasku ja huoltosuhteen muutokset  terveyserojen ja tiettyjen sairauksien lisääntyminen  sosiaalisen tuen tarpeen lisääntyminen  palvelujen tasa-arvoinen saatavuus ja   palvelujen laadun ja turvallisuuden korkean tason säilyttäminen.  Koska haasteita on paljon, keskityn tässä julkaisussa digitalisaation tarjoamiin ratkaisumahdollisuuksiin.   Hyvinvointialueiden digitalisaatio  Hyvinvointialueiden digitaalista palvelutarjontaa kehitetään ja laajennetaan kaikilla alueilla, vaikka alueiden välillä onkin paljon eroja. Hyvinvointialueet tarvitsevat digitalisaatiota monilla eri osa-alueilla, jotta ne voivat tarjota parempia ja tehokkaampia palveluja kansalaisille ja samalla kehittää omaa toimintaansa. Monilla alueilla digitalisaatio nähdään palvelujen laadun ja tasa-arvoisen saatavuuden edellytyksenä (Satasote 2022; Kosonen 2022).   Satasoten Kirsi Varhilan mukaan hyvinvointialueiden digitalisaatiohaasteiden parissa pärjätään ketterien kokeilujen ja avoimen uudistumismielen avulla (Satasote 2022). Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi tietojärjestelmien, verkkosivustojen, mobiilisovellusten, pilvipalvelujen, tekoälyn ja analytiikan vahvempaa hyödyntämistä. Teknologisten ratkaisujen lisäksi tarvitaan avointa toimintakulttuuria, innovatiivisia ajattelu- ja toimintatapoja ja kehittämisresurssia.  Tärkeitä sotealan digitaalisia kehittämisalueita tällä hetkellä ovat esimerkiksi:  sähköiset terveyspalvelut: etävastaanotot ja etädiagnostiikka   sähköiset reseptit ja reseptien uusiminen  potilastietojen kansalliset arkistot ja tietojärjestelmien yhteensopivuus  tietoturva ja tietosuoja  tekoäly ja palvelurobotiikka  IoT eli esineiden internetiin yhdistämisen ratkaisut esimerkiksi sensoreiden avulla   palvelumuotoilu ja käyttäjälähtöinen kehittäminen ja   digitaalisen transformaation ja muutoksen johtaminen.  Sähköisiin asiointiin ja digitaalisiin palveluihin liittyy edelleen haasteita ja esteitä sekä henkilöstön että asiakkaiden osalta. Näiden ratkaisemiseksi on julkaistu valtakunnallisia strategioita ja tiekarttoja (STM 2023; Suomen kestävän kasvun ohjelma). Uunituoreessa STM:n (2023) henkilöstön riittävyyden ja saatavuuden tiekartassa on nostettu esiin   digitaaliset ratkaisut ja niiden kehittämiseen ja hyödyntämiseen liittyvä osaaminen  sotehenkilöstön koulutusten sisältöjen kehittäminen ja riittävät koulutusmäärät  työn organisoimisen uudistaminen  teknologisten ratkaisujen nykyistä monipuolisempi hyödyntäminen ja   työssä jaksamisen parantaminen.   Tiekartan visiona on “hyvinvoiva ja osaava ammattilainen oikeassa paikassa oikealla osaamisella”.   Hyvinvointialueiden digiosaavat asiantuntijat  Teknologisen kehityksen pyörteissä on tunnistettu, että kliinisen asiantuntijaosaamisen lisäksi käytännön kehittämistyössä tarvitaan myös digitaalisen transformaation ymmärtäjiä, visionäärisiä osaajia, jotka auttavat muuttamaan ja jalkauttamaan organisaatioiden strategisia digitalisaatiopyrkimyksiä. Tärkeää on, että hyvinvointialueilla yhdistyvät teknologinen tietämys ja sosiaali- ja terveysalan kliiniset erityispiirteet. Tässä työssä tarvittava osaaminen koostuu useista eri taidoista ja tietämyksen alueista, kuten mm.:  teknologiaosaaminen ja digikyvykkyys  eettinen osaaminen   tietoturvan ja tietosuojan osaaminen  asiakaslähtöisten palvelujen kehittämisosaaminen   tutkimus-, kehittämis- ja innovaatio-osaaminen   vastuullinen ennakointiosaaminen  muutosjohtamisen ja toimintakulttuurin uudistamisosaaminen ja  vuorovaikutus- ja viestintäosaaminen.  Kliinistä asiantuntijuutta ja digitalisaatio-osaamista yhdistämällä muodostuu digikliinistä osaamista, josta voit lukea lisää Digikliininen asiantuntija sotemuotoilijana- julkaisusta (2022) ja esimerkiksi Metropolia Ammattikorkeakoulun Kliininen asiantuntija, digitaalisten palvelujen asiantuntija (ylempi AMK)- sivuilta.   YAMK-opiskelijat työelämän digitaalisten ratkaisujen kehittäjinä   Työelämän toimintojen kehittämisen näkökulmasta uusien ratkaisujen innovointi ja ketterien kokeilujen tekeminen on tärkeää. Yhtenä voimavarana ja resurssina hyödynnetään ja voitaisiin enenevissä määrissä hyödyntää myös kliinistä asiantuntijuutta omaavia korkeakouluopiskelijoita. Metropolia Ammattikorkeakoulun YAMK-tutkinnossa he ovat jo vuosia tätä kehittämistyötä tehneet ja saaneet merkittävän määrän alueellisia vaikutuksia kohdeorganisaatioidensa digitaalisiin toimintoihin.   Kliininen asiantuntijuus, digitaalisten palvelujen asiantuntija (ylempi AMK) -tutkinnosta (opintopolku.fi) valmistuu vuosittain kymmeniä työelämää uudistavia opinnäytetöitä, joista muutamiin voit tutustua tässä.   Nousiainen, V. 2019. Digihoitopolun asiakaskokemuskyselyn suunnitteluperiaatteet: Mitraaliläppäpotilaan digihoitopolku. YAMK-opinnäytetyö. Metropolia Ammattikorkeakoulu.    Hongisto, K. 2020. Ubiikin 360° oppimisympäristön tekninen ja pedagoginen käytettävyys bioanalytiikan opinnoissa. YAMK-opinnäytetyö. Metropolia Ammattikorkeakoulu.   Varteva, S. 2020. Lapsen valmistaminen MRI tutkimuksiin pelillisen 360°- ohjaussovelluksen avulla. YAMK-opinnäytetyö. Metropolia Ammattikorkeakoulu.    Alen M. 2021. Uuden tietojärjestelmän onnistuneen käyttöönoton periaatteet: tutkimuksellinen kehittämistyö digitaalisessa terveyspalveluyksikössä. YAMK-opinnäytetyö. Metropolia Ammattikorkeakoulu.     Ekholm J. 2021. Lasta odottavalle perheelle suunnatut digitaaliset palvelut: Systemoitu kirjallisuuskatsaus. YAMK-opinnäytetyö. Metropolia Ammattikorkeakoulu.    Park T. 2022. Terveyskylän Naistalon mobiilikäytettävyystestaus ja käyttäjäkokemuksen arviointi. YAMK-opinnäytetyö. Metropolia Ammattikorkeakoulu.    Reinikkala, T. 2022. Digitaalisen koulutuskokonaisuuden kehittäminen kliinisen mikrobiologian päivystyslaboratorioon. YAMK-opinnäytetyö. Metropolia Ammattikorkeakoulu.    Lisää ammattikorkeakoulujen opinnäytetöitä löydät Theseuksesta (Theseus.fi).   Pakko vai mahdollisuus?  Yksi näkökulma digitalisaation laajempaan hyödyntämiseen on pakko, jonka edessä monista syistä näytämme olevan. Terveydenhuollon kantokyvyn, palvelujen saavutettavuuden ja henkilökunnan riittävyyden osalta teknologioiden hyödyntäminen on väistämätöntä esimerkiksi tehokkuuden, tuottavuuden ja tulevaisuuden kilpailukyvyn näkökulmista. Hyvinvointialueiden ratkaistavissa ovat esimerkiksi tulevaisuuden vaikuttavat, saatavat ja tasa-arvioiset lähipalvelut. Vaikka digitaalisten ratkaisujen kehittäminen on siirtynyt soteuudistuksen myötä hyvinvointialueiden vastuulle, paljon kehittämistä tehdään edelleen julkisilla varoilla. Mahdollista on, että alueellisesti kehitetyt innovaatiot ja vaikuttavimmat ratkaisut päätyvät aikanaan kaikkien kansalaisten käyttöön.  Digitaalisten palveluratkaisujen avulla voidaan tuottaa lisäarvoa asiakkaille, parantaa asiakaskokemusta, tyytyväisyyttä ja laatua. Vaihtoehtoisesti voidaan puhua myös potilaista ja potilaskokemuksesta. Suuri mahdollisuus liittyy ennaltaehkäisevien eli preventiivisen terveydenhuollon digitaalisten toimintojen kehittämiseen.  Lähteet  Punkari, P. 2023. Suomen suurimmalla hyvinvointialueella kovat säästöt edessä – kolmen vuoden ajan kuluja pitäisi leikata 20 miljoonan euron edestä joka vuosi. Yle Uutiset.  Kosonen, S. 2022. Hyvinvointialueet tarvitsevat digityökaluja. Lääkärilehti.   Satasote. 2022 Sote ja digitalisaatio – Uhka ja mahdollisuus. Satakunnan hyvinvointialue.   Soteuudistus.fi  Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskusohjelma  STM 2023. Tiekartta 2022–2027: Sosiaali- ja terveysalan henkilöstön riittävyyden ja saatavuuden turvaaminen. Helsinki.  Suomen kestävän kasvun ohjelma 

Hyvät tieteelliset käytänteet opinnäytteen perustana
31.10.2022 Sotemuotoilijat
Olipa kerran opinnäytetyöntekijä, joka halusi tutkia digitaalisissa ympäristöissä toteutettavaa potilasohjauksen laatua. Aiheeseen liittyen hän toteutti itse tekemänsä kyselyn sosiaalisen median kanavissa. Näin tehtyään hän tallensi ja tulosti saamansa kertomukset paperille, jotka unohti kahvilaan pöytään siellä työskenneltyään. Huolimattoman käytöksensä vuoksi hän päätyi sepittämään tuloksia muistiinsa perustuen, osan jätti varmuuden vuoksi raportoimatta, koska ei ollut ihan varma. Tämän aineiston hän analysoi, veti johtopäätöksiä ja antoi loppuraportissaan suosituksia digitaalisen potilasohjauksen kehittämiseksi. Menikö joku vikaan?    Tämä tarina ei tietenkään ole tosi, vaan lähtökohta tälle tutkimusetiikkaa ja hyviä tieteellisiä käytänteitä kuvaavalle julkaisulle. Tarinan kautta on hyvä pohtia, mikä kaikki meni vikaan ja mitä onkaan hyvä huomioida tutkimuksia tai tutkimuksellisia opinnäytetöitä tehtäessä.  Hyvä tieteellinen käytäntö ja eettiset ohjeistukset  Yksinkertaistettuna hyvällä tieteellisellä käytännöllä tarkoitetaan sitä, että kaikki tutkimukseen liittyvät toimet tehdään tarkasti, luotettavasti ja läpinäkyvästi - aina orastavasta tutkimusideasta lopullisen tuotoksen raportointiin saakka.  Tutkimuseettisen neuvottelukunnan eli TENKin (2022) mukaan hyvä tieteellinen käytäntö sisältää muun muassa  tiedevilppiin, plagiointiin ja hyvän tieteellisen käytännön loukkauksiin liittyvät epäeettiset tai epärehelliset toimet ja niiden selvittämisen  ihmiseen kohdistuvan tutkimuksen eettiset periaatteet ja ihmistieteiden eettisen ennakkoarvioinnin ohjeistukset   tutkimuksen tekijyyteen liittyvät asiat ja   tutkijoiden osaamisen esiintuomiseen soveltuvat luotettavat tavat, kuten esimerkiksi ansioluettelomallit.  TENKin ohjeet viitoittavat myös korkeakouluissa tehtäviä opinnäytetöitä. Lisäksi useat korkeakoulut ja Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arene (2020) ovat julkaisseet eettisiä suosituksiaan, joiden lisäksi tutkimus- ja kehittämistoimintaa ohjaa runsas lainsäädäntö. Näitä ovat esimerkiksi   EU:n tietosuoja-asetus  tietosuojalaki   oikeus yksityisyyden suojaan  laki potilaan asemasta ja oikeuksista ja  tekijänoikeuslaki.   Näiden suositusten ja ohjeistusten pohjalta myös tarinan opinnäytetyöntekijä lähtee tarkastelemaan tutkimusprosessiaan.   Eettiset valinnat käytännössä  Tutkimuseettisiä ja hyviä tieteellisiä käytänteitä voi tarkastella useasta eri näkökulmasta. Tieteellisestä näkökulmasta eettiset valinnat liittyvät kaikkiin uuden tiedon tuottamiseen liittyviin toimintoihin, ratkaisuihin ja päätöksiin. Tärkeää on, että tuotettu tieto on luotettavaa, toistettavaa ja läpinäkyvää. On hyvä huolehtia, että tuotettu tieto on tutkimusnäyttöön perustuvaa. Erityisen tärkeää tämä on tarkoituksellisesti harhaan johtavan tai mahdollisen väärän tiedon ja kulmikkaan uutisoinnin vastapainona. Tutkimustiedon kuluttajalle on tärkeää, että tieto on oikeaa ja siihen voi luottaa.   Menetelmällisesti tutkimusetiikka liittyy tehtyjen ratkaisujen oikeellisuuteen ja perusteltuun sovellettavuuteen, arviointiin ja pohdintaan siitä, että näin oikeasti on. Menetelmällisen eettisyyden näkökulmasta tärkeää on, että   tutkimus suunnitellaan, toteutetaan ja raportoidaan läpinäkyvästi kaikissa vaiheissa  raportoidaan se, mitä on tehty ja vain se mitä on tehty  tehdään perusteltuja valintoja avoimen tieteen edistämiseksi  merkitään lähdeviittaukset ja alkuperäiset tekijyydet asianmukaisesti  vältetään plagiointia ja suoria lainauksia ilman asianmukaisia merkintöjä ja  vältetään epäeettisiä toimintoja, kuten esimerkiksi paisuttelua, vääristelyä, sepittämistä tai virheellistä tulkintaa.  Hyvä tieteellinen käytäntö on läsnä koko tutkimusprosessin, kuten esimerkiksi opinnäytetyön, ajan. Tutkimussuunnitelma ja sen perusteella myönnetty tutkimuslupa muodostavat perustan kokonaisuudelle. Tutkimussuunnitelman tulee aina olla hyväksytty ennen työn toteuttamisvaiheeseen siirtymistä. Ennen hyväksyttyä tutkimuslupaa ei voi kerätä aineistoa eikä lähestyä tiedon antajaa millään tavalla, kuten esimerkkiopiskelijan tapauksessa näytti käyneen.   Inhimillisestä näkökulmasta pohdittavaa löytyy runsaasti. Miten eri ikäisiä, eri asemissa tai lähtökohdista tulevia ihmisiä voi tutkia tai miten heitä voi tutkimukseen osallistaa? Kuka voi tutkia, miten ja missä vaiheessa asiakasta voi lähestyä? Mitä tietoja voi kerätä ja miten kerättyä tietoa voi ja tulee käsitellä? Miten huomioidaan yksityisyyden suojaa, potilaan tai esimerkiksi lapsen oikeuksia?  Tutkittavan hyvä kohtelu, oikeuksien huomioiminen ja erityisesti tietoinen suostumus ovat usein keskiössä tutkittavaa lähestyttäessä. Osallistujalla tulee olla riittävät tiedot osallistumiseen tai osallistumatta jättämiseen. Tämä valinta ei voi vaikuttaa tutkittavan saamaan hoitoon tai kohteluun myöhemmin.  Mikäli osallistujista kerätään yksilöiviä henkilötietoja, kuten esimerkiksi nimi, ikä, kotiosoite, henkilötunnus, sähköpostiosoite, kuva tai ääni, tulee selkeästi etukäteen kuvata  mitä tietoja kerätään, miten ja miksi  kenellä on oikeus käsitellä tiedoista muodostuvaa rekisteriä ja  miten ja milloin kerätty aineisto aikanaan hävitetään.   Mikäli kerättävään aineistoon liittyy kuvia tai videota, tarvittavat kuvausluvat tulee myös huolehtia kuntoon. Mikäli lupaa aineiston tallentamiseen ja käyttöön ei ole, on se tutkimuseettisestä näkökulmasta tarkastellen arvoton. Erityisen arkaluonteisen aineiston osalta tarkentaviin ohjeistuksiin on syytä perehtyä huolella.   Kaikkiin tutkimuksiin tai kehittämishankkeisiin osallistuvilla henkilöillä on tietosuoja-asetuksen mukaisesti oikeus tulla unohdetuksi, mikä tarkoittaa sitä, että yksilöivien henkilötietojen osalta rekisteröidyllä on oikeus saada rekisterinpitäjä poistamaan itseään koskevat tiedot ilman aiheetonta viivytystä. Tämän vuoksi suositeltavaa on, että kerätään vain ne tiedot, mitkä perustellusti tarvitaan, ei sen enempää.   Hyvän käytänteen mukainen raportointi  Esimerkkiopiskelijan tapauksessa aineistoa ja siitä muodostunutta henkilörekisteriä käsiteltiin varomattomasti. Osa tuloksista sepitettiin ja jätettiin hävinneen aineiston vuoksi raportoimatta. Samalla syntyi mahdollisuus tulosten kaunisteluun ja omien arvovalintojen ujuttamiseen osaksi tulosten tulkintaa. Tämä ei ole eettisesti kestävää. Tehtyjen valintojen raportointi tulee olla avointa ja perustelujen luotettavia. Virheellinen analysointi ja tulkinta voi johtaa vääriin johtopäätöksiin ja vääriin toimiin työelämän toimintoja kehitettäessä.  Lisää eettisistä valinnoista ja hyvistä tieteellisistä käytänteistä   Kävimme keskustelemassa aiheesta kollegoiden, Antti Niemi ja Iira Lankinen, kanssa. Miten huomioin tutkimusetiikkaa ja tietosuojaa työelämän kehittämisessä-podcastin (23:19) voit kuunnella tästä 👍    Lähteet  Arene. 2020. Opinnäytetöiden eettiset suositukset.   EU:n tietosuoja-asetus. https://tietosuoja.fi/gdpr   Tietosuojalaki 2018/1050.  Laki yksityisyyden suojasta työelämässä 2004/759.   Laki potilaan asemasta ja oikeuksista 1992/785.   Tekijänoikeuslaki 1961/404.  TENK. 2022. Tutkimuseettinen neuvottelukunta. Ohjeet ja aineistot.