Vuosi: 2024
Vinkkejä verkkokurssin rakentamiseen
Verkkokurssikokonaisuuden suunnittelu voi olla haastavaa puuhaa. Erilaisissa julkisesti rahoitetuissa hankkeissa tuotetaan maksuttomia täydennyskoulutuskokonaisuuksia, jotka tarjoavat uutta tietoa ja oppeja ammatissa toimiville tai alanvaihtajille. Opiskelua suoritetaan lähtökohtaisesti verkko-opintoina, jossa mielekkään oppimisympäristön tuottaminen palvelumuotoilun menetelmin on tärkeässä roolissa laadukkaan verkko-opintokokonaisuuden luomiseksi. Tässä artikkelissa jaan muutamia toimiviksi todettuja vinkkejä. 1. Markkinoi ja viesti selkeästi Ole helposti löydettävä. Mieti verkkokurssin kohderyhmä ja viesti kohderyhmälle sopivissa kanavissa. Verkkokurssille tulijalta ei vaadita ennakkotietoa tai tuntemusta järjestävästä tahosta tai ammattia koskevasta jargonista. On todennäköisempää, että energia-alan verkkokurssista kiinnostunut käyttää hakusanoja "aurinkosähkö sertifiointikoulutus" kuin "uusiutuvan energian RES-direktiivin mukainen koulutus". Ole tarkka viestinnässä ja tee vain niitä lupauksia, jotka voit lunastaa. Viesti selkeästi mistä verkkokurssista on kyse ja miten opiskelu tapahtuu. Varmista et myös he, jotka eivät ole koskaan aikaisemmin osallistuneet verkkokursseille, ymmärtävät kuinka verkkokurssilla toimitaan. Aseta itse odotukset, joita käyttäjillä on verkkokurssiasi kohtaan. Kerro selkeästi, miten verkkokurssille osallistutaan, maksaako kurssi, sekä mitä vaaditaan, että kurssin voi suorittaa hyväksytysti. Varmista myös, että kurssille ilmoittautuminen tapahtuu vaivattomasti ja tarvittaessa opiskelija pystyy ottamaan yhteyttä suoraan kurssin järjestäjään. 2. Mahdollista helppo opiskelu Älä oleta, vaan anna heti kaikki oleellinen tieto. Joskus asiat tuntuvat itsestäänselviltä, mutta se ei välttämättä ole sitä muille. Kiinnitä muun muassa huomiota siihen, puhutko etäosallistumisesta, ja kerrotko heti alussa, että opiskelijan tulee ladata Zoom, jotta opiskelija voi osallistua etäopetukseen. Hyvä vinkki on esimerkiksi lähettää infokirje hyvissä ajoin ennen ensimmäistä oppituntia, jossa kerrotaan mihin palveluihin pitää kirjautua ja neuvoa, miten se tehdään. Mahdollista se, että jokainen pystyy tekemään sen, mitä on tullut tekemään. Yksi helppo keino tähän on pitää työtavat tuttuina. Pyri käyttämään oppimisympäristön työkaluja monipuolisesti ja loogisesti, mutta kaikkein uusimpia tai hyvin rajatun alan suosiossa olevia työtiloja ja sovelluksia ei välttämättä kannata ottaa käyttöön, koska opiskelijalla ei tarvitse olla ennalta tietoa alustasta, jolla verkkokurssi suoritetaan. Kun oppimisympäristö on valittu, pidä kurssilla eteneminen, työtavat ja vaatimukset yhdenmukaisena ja loogisena. Varmista myös, että kaikki materiaalit ovat saavutettavuusdirektiivin mukaiset. Tarkista, että verkkokursseilla pystyy opiskelemaan ilman, että koko oppilaitoksen toimintakulttuuri tulee tutuksi. Tuo vain oleellinen tieto oppilaitoksesta ja hankkeen rahoittajasta esille ja tarjoa helppo keino etsiä lisää tietoa, jos tarve vaatii. 3. Luo turvallinen ja tuottelias ympäristö Oppimisympäristön tulee tukea kaikkia osallistujia turvalliseen ja tuotteliaaseen käyttäytymiseen. Jos ongelmatilanteita tapahtuu, vastaa niihin nopeasti ja selkeästi, ja vaikka kyseessä on verkkokurssi, myös ihmiset kurssin takana tulee olla helposti saavutettavissa. Vaikka digipalvelut mielletään elämää helpottavaksi ja kasvottomiksi palveluiksi, on kuitenkin hyvä tuoda esille, että palvelun takana on ihan oikeat ihmiset. Oman alansa asiantuntijoita, jotka haluavat jakaa tietoa ja oppeja eteenpäin opiskelijoille, jotka myös ovat ihmisiä ja käyttävät palvelua omista lähtökohdistaan. Periaatteista käytäntöön Metropolian Uudet osaamispolut energia-alalle -hanke järjestää maksuttomia täydennyskoulutuskokonaisuuksia energia, - kiinteistö- tai rakennusalalla työskenteleville ja alalle tuleville. Opiskelu suoritetaan mahdollisimman paljon verkko-opintoina, ja käynnissä on myös kokonaan uusien verkkokurssien tekeminen. Hankkeessa on alusta asti ollut mukana palvelumuotoilun näkökulma, jonka avulla pyrimme saavuttamaan hankkeen lopputuloksena laadukkaan verkko-opintokokonaisuuden, jonka opiskelija pystyy suorittamaan täysin itsenäisesti. Uudet osaamispolut energia-alalle -hankkeen opintokokonaisuuden luonti on ollut mielenkiintoista. Välillä on vauhtia ja auringon paistetta, mutta hetkittäin olemme myös kiivenneet ylämäkeä toisiamme tukien. Palvelumuotoilun ajatuksen mukaan tuominen heti hankkeen alussa mahdollistaa sen, että me voimme rohkeasti välillä pysähtyä, kuunnella palautetta ja muuttaa toimintatapoja ilman tunnetta, että koko opintokokonaisuus menee pilalle. Useimmat hankkeen aikana tehdyistä muutoksista koskevat meitä työntekijöitä ja meidän työnkulkuamme, eikä muutokset välttämättä edes näkyneet opiskelijoille. Hanke on nyt puolivälissä ja meillä alkaa täysin verkko-opintoina suoritettavia kokonaisuuksia, joten pääsemme myös itse testaamaan uudestaan yllä olevia vinkkejä. Luulenpa, että jatkamme hankkeen loppuun asti ketterää kehitystä palvelumuotoilun vinkit taskussa. Kirjoittaja Jonna Suvanto työskentelee Metropoliassa projektiasiantuntijana Uudet osaamispolut energia-alalle -hankkeessa ja on taustaltaan muotoilija AMK. Lue lisää aiheesta Uudet osaamispolut energia-alalle -hankkeen kotisivut WCAG 2.2 direktiivi, Etelä-Suomen aluehallintoviraston ylläpitämästä verkkosivustosta Palvelumuotoilun perusteita (good.services)
Lasten ääni kuuluviin elämän loppuvaiheen hoidon suunnittelussa
Maailman terveysjärjestö WHO määrittelee palliatiivisen hoidon eli oireenmukaisen hoidon, kuolemaan johtavaa tai henkeä uhkaavaa sairautta sairastavan potilaan ja hänen läheistensä kokonaisvaltaiseksi hoidoksi, jolla pyritään ehkäisemään ja lievittämään kärsimystä sekä ylläpitämään elämänlaatua. Palliatiivinen hoito kuuluu kaikille ilman diagnoosirajoituksia. (1) Lasten palliatiivinen hoito on lapsi- ja perhekeskeistä, moniammatillista hoitoa, joka tähtää lapsen ja hänen perheensä tukemiseen, oireiden ja kärsimyksen lievittämiseen sekä parhaaseen mahdolliseen elämänlaatuun parantumattomasti sairailla lapsilla (2). Lasten palliatiivisen hoidon tarve on kasvussa pienentyneen lapsikuolleisuuden ja tästä seuranneen elossa olevien erilaisia vakavia sairauksia sairastavien lasten määrän kasvun johdosta (3). Suomessa kuolee vuosittain eri syistä noin 250 0-19-vuotiasta lasta (2). Metropolia on mukana eurooppalaisessa PALLIAKID-tutkimushankkeessa, jossa kehitetään lasten palliatiivista hoitoa. Osana hanketta kehitetään digitaalisia työkaluja lasten palliatiivisen hoidon tarpeiden arvioimiseksi sekä ennakoivan hoitosuunnitelman tekemiseksi. Ennakoiva hoitosuunnitelma perheiden ja ammattilaisten tukena Ennakoivalla hoitosuunnitelmalla (advance care planning, ACP) tarkoitetaan keskusteluita potilaan, perheenjäsenten ja ammattilaisten välillä, missä varaudutaan elämän loppuvaiheeseen liittyviin asioihin, kuten saattohoitoon ja kuolemaan. Keskusteluissa käydään läpi hoitoon liittyviä päätöksiä, lapsen ja perheen omia toiveita ja pelkoja sekä tavoitteita elämän loppuvaiheen hoidon osalta. (4, 5) Jatkuvat ACP-keskustelut lisäävät lasten ja perheiden osallisuutta päätöksentekoon ja näin myös perheen omat toiveet ja arvot tulevat paremmin huomioiduiksi (6, 7). ACP-keskustelut herättävät kaikissa osapuolissa monenlaisia tunteita ja yleisesti ne koetaan vaikeiksi, mutta kuitenkin myös välttämättömiksi ja hyödyllisiksi (8, 9). ACP-keskusteluita varten on tehty useita erilaisia interventioita ja työkaluja, mutta tiedossa ei ole, mikä tai mitkä niistä ovat parhaita (10, 9), sillä empiirinen näyttö on hajanaista (9). Työkalujen ja interventioiden soveltuvuutta eri ikäisille (11) sekä eri kulttuuritaustoista tuleville perheille (8, 10, 12, 11) tulisi arvioida. Useimmilla interventioilla ei ole kunnollista teoreettista taustaa (9) ja ne on kehitetty länsimaisille vanhemmille lapsille ja nuorille aikuisille (11). Ammattilaisilla ja vanhemmilla erilaisia mieltymyksiä ja toiveita Terveydenhuollon ammattilaisilla ja vanhemmilla on erilaisia mieltymyksiä ACP-prosessiin liittyen, mutta yhteinen piirre on, että sen tulisi olla jatkuva ja iteratiivinen prosessi perheen ja luotetun ammattilaisen välillä sen sijaan, että se olisi yksittäinen tapahtuma (10, 8, 13). Vanhempien kokemus ACP:stä painottuu heidän perheensä arvojen, tarpeiden ja toiveiden ympärille, jotka vaikuttavat heidän lapsensa jokapäiväiseen elämään ja hoitamiseen (8). Tästä syystä ACP:n ei tulisi keskittyä pelkästään hoitojen rajoitusten ja elämän loppuvaiheen suunnitelmien dokumentointiin (13). Vanhemmat toivovat, että hoitovaihtoehdot pysyvät avoinna (8, 14) ja he keskustelevat mieluummin perhearvoista, peloista ja tavoitteista (8) kuin lääketieteellisistä päätöksistä. Terveydenhuollon ammattilaisten näkökulmasta standardoitu lähestymistapa, jota tuetaan koulutuksella, ohjeilla ja kliinisillä työkaluilla, on tarpeen (10, 13). Vanhemmat taas eivät välttämättä koe ACP-työkaluja hyödyllisiksi (8). ACP-keskustelut tulisi aloittaa mahdollisimman varhain (15, 13). Kuitenkin epävarmuus sairauden ennusteesta voi viivästyttää ACP:n aloittamista. ACP-keskustelu saattaa tapahtua liian myöhään siten, ettei lapselle ja vanhemmille jää aikaa heidän tavoitteidensa tai toiveidensa harkitsemiseen ja toteuttamiseen (13). Lasten ääni kuuluviin Tutkimukset osoittavat, että potilaiden eli lasten ääni jää usein huomioimatta. Erityisesti pienet, alle kouluikäiset lapset, puuttuvat tutkimusaineistoista täysin. Pienten lasten osallistumisesta ja mieltymyksistä ACP:ssä ei siis tiedetä paljonkaan. (15, 10, 11, 14, 16) Tutkimus ja työkalut keskittyvät vanhempiin lapsiin ja nuoriin aikuisiin. PALLIAKID-hankkeessa kehitettävien työkalujen tulisikin ottaa huomioon myös pienemmät lapset, arvioida työkalujen soveltuvuutta eri ikäryhmille ja järjestää osallistumismahdollisuuksia eri ikäisille lapsille (15, 11, 15). Vanhempien ja lasten välillä on havaittu eroja hoitoon liittyvissä mieltymyksissä ja toiveissa (15). Tästäkin syystä lasten oman äänen kuuluminen on erityisen tärkeää. PALLIAKID-hankkeen työkaluissa tulisi pohtia esimerkiksi pelillistämistä sekä muita erilaisia pedagogisia ratkaisuja, jotka mahdollistaisivat lasten osallistumisen omaan hoitoonsa liittyvään päätöksentekoon, vaikka toimintakyky olisikin rajallinen. Tämä tulisi huomioida erityisesti lasten digitaalisia käyttöliittymiä kehittäessä. Kirjoittajat Hanna Repo Jamal työskentelee tutkijana PALLIAKID-hankkeessa sekä lehtorina ja projektipäällikkönä Tulevaisuukestävä terveys ja hyvinvointi -innovaatiokeskittymässä. Jukka Kesänen työskentelee tutkijana PALLIAKID-hankkeessa ja lehtorina terveyden osaamisalueella. Lähteet WHO. 2020. Palliative Care. https://www.who.int/news-room/fact-sheets/detail/palliative-care Olkinuora, H. & Luopajärvi, K. (2022). Lasten ja nuorten saattohoito. Duodecim-lehti. Vol. 138 (22), 2027-2034. Clelland, D., van Steijn, D., Macdonald, ME., Connor, S., Centeno, C., Clark, D. (2017). Global development of children's palliative care: An international survey of in-nation expert perceptions in 2017. Wellcome Open Research, 14(5), 99. doi: 10.12688/wellcomeopenres.15815.3 Care Quality Comission. 2022. Universal Principles of Advanced Care Planning (ACP). https://www.england.nhs.uk/wp-content/uploads/2022/03/universal-principles-for-advance-care-planning.pdf NICE Guideline NG61. End of life care for infants, children and youngmpeople with life-limiting conditions: planning and management. (gov.uk) National Institute of Health and Care Excellence. Published 2016, Revised 2019. Trang, J., Herbert, A. & Sansom-Daly UM. (2022). How can advance care planning tools help young people's voices be heard? Journal of Paediatrics and Child Health (wiley.com), 58 (8), 1317-1322. van Driessche, A., Gilissen, J., De Vleminck, A., Kars, M., Fahner, J., van der Werff ten Bosch, J., … Beernaert, K. (2022). The BOOST paediatric advance care planning intervention for adolescents with cancer and their parents: development, acceptability and feasibility. (biomedcentral.com) BMC Paediatrics, 22(1), 210–210. Bennett, H. E., Duke, S., & Richardson, A. (2023). Paediatric advance care planning in life-limiting conditions: scoping review of parent experiences. (bmj.com) BMJ Supportive & Palliative Care, 13(2), 161–173. Fahner, J. C., Beunders, A. J. M., van der Heide, A., Rietjens, J. A. C., Vanderschuren, M. M., van Delden, J. J. M., & Kars, M. C. (2019). Interventions Guiding Advance Care Planning Conversations: A Systematic Review (sciencedirect.com). Journal of the American Medical Directors Association, 20(3), 227–248. Lusney, N., van Breemen, C., Lim, E., Pawliuk, C., & Hussein, Z. (2023). Paediatric Advance Care Planning: A Scoping Review. (mpdi.com) Children (Basel), 10(7), 1179-. Brunetta, J., Fahner, J., Legemaat, M., van den Bergh, E., Krommenhoek, K., Prinsze, K., … Michiels, E. (2022). Age-Appropriate Advance Care Planning in Children Diagnosed with a Life-Limiting Condition: A Systematic Review. (mpdi.com) Children (Basel), 9(6), 830-. Neefjes, V. (2023). Parental Ethical Decision Making and Implications for Advance Care Planning: A Systematic Review and Secondary Analysis of Qualitative Literature from England and Wales, Germany, and the Netherlands. (liebertpub.com) Journal of Palliative Medicine, 26(12), 1728–1743. Carr, K., Hasson, F., McIlfatrick, S., & Downing, J. (2021). Factors associated with health professionals decision to initiate paediatric advance care planning: A systematic integrative review. (sagepub.com) Palliative Medicine, 35(3), 503–528. Hughes, B., O’Brien, M. R., Flynn, A., & Knighting, K. (2018). The engagement of young people in their own advance care planning process: A systematic narrative synthesis. (sagepub.com) Palliative Medicine, 32(7), 1147–1166. Aasen, E. R. H. V., Søvik, M. L., Størdal, K., & Lee, A. (2023). Are We on the Same Page? Exploring Pediatric Patients’ Involvement With Advance Care Planning. (sciencedirect.com) Journal of pain and symptom management. Hiscock, A., Kuhn, I., & Barclay, S. (2017). Advance care discussions with young people affected by life-limiting neuromuscular diseases: a systematic literature review and narrative synthesis. (sciencedirect.com) Neuromuscular Disorders : NMD, 27(2), 115–119.
Ovatko innovaatio ja keksintö sama asia?
Työelämän arkikielessä vilisee erilaisia käsitteitä, joiden merkitystä ei välttämättä pysähdytä miettimään. Muodikkaat ilmaisut tulevat ja menevät. Tuotekehityksessä koetetaan ajatella laatikon ulkopuolelta, tai siis yritetään löytää epätavallisia ja käänteentekeviä ratkaisuja. Tuotesuunnittelusta lähtöisin oleva muotoilu-sana taas kattaa jatkuvasti laajenevan kentän erilaisia toteutumisen tapoja. Startupit vaikkapa hakevat tractionia, suomeksi huomiota, eli tuotteet tai palvelut synnyttävät riittävää tarttumapintaa kohderyhmässä. Se on liiketoiminnassa keskeinen asia. Juhlapuheissa ja päivänpolitiikassa kuulutetaan innovaatioita, eli uudisteita talouden kehittämiseen. Jotkut myös puhuvat, miten samaan tarvitaan inventioita, eli keksintöjä. Arjessa keksintö ja innovaatio siis vaikuttavat tarkoittavan samaa asiaa. Keksintöjen ja keksinnöllisten tulosten käsittelyn teknisempiä reunaehtoja kuten patentointia ja muita suojamuotoja olen käsitellyt aiemmissa blogikirjoituksissani Keksijän muistilista ja Mikä suojamuoto mihinkin. Tässä blogimerkinnässä tarkastelen, miten keksintö ja innovaatio eroavat toisistaan. Mikä on keksintö? Kun työskennellään kehittämisen parissa, voi syntyä keksintö. Se on aina jotakin, joka on uusi, aiemmin tuntematon ratkaisu johonkin ongelmaan. Se voi olla tekninen, esimerkiksi jokin laite tai mekanismi, mutta se voi myös olla menetelmä tai käyttötapa. Keksiä-sanaa voi käyttää monella tavalla. Jotakin voi keksiä, hoksata, äkätä tai se voi olla päähänpisto. Tai vaikkapa hätävalhe, joka keksitään, jotta päästään pälkähästä. Keksiminen voidaan siksi helposti mieltää yhtäkkiseen tapahtumaan, jossa päähän pälkähtäneestä asiasta tulee itsessään jotakin merkityksellistä. Kuten sarjakuvahahmo Pelle Pelottomalle aina käy: hetkellinen älynväläys. Tarkalleen ottaen silloin kyse on vasta idean syntymisestä. Voi olla, että idea eli oivallus on sellainen, että siitä voi lähteä jalostamaan jotakin, josta sitten tulee jotakin keksinnöllistä. Ja jos keksintö on riittävän uusi, se voi olla patentoitavissa. Vaikka se ei olisi, se voi silti olla merkittävä kehitysaskel tai oivaltava ratkaisu johonkin tunnistettuun ongelmaan. Mutta sen jälkeen varsinainen työ vasta alkaa. Keksijänero Thomas A. Edisonin kuuluisa sanonta, nerous on 1% inspiraatiota ja 99% perspiraatiota, pitää useimmiten hyvin paikkansa. Ideasta on yleensä pitkä matka varsinaiseen keksinnölliseen tulokseen. Paperilla mikä tahansa uusi asia voi näyttää hyvältä. Mutta toimiiko se käytännössä? Millä edellytyksillä? Onko sille jokin hyödyntämisen tapa? Kuka sitä hyödyntäisi? Mikä on innovaatio? Keksinnöt ovat hieno asia. Kaiken takana on ihmismielen kyky kysyä, kyseenalaistaa ja ajatella uudella tavalla. Onnistuneen keksinnön tekijällä voi olla käsissään jotakin, joka on myös taloudellisesti tuottoisaa. Toisaalta, mikään keksintö ei itsessään tuota vielä mitään, olipa se patentoitu tai ei. Esimerkiksi patenttiviranomainen ei ota kantaa keksinnön taloudelliseen hyödyntämiseen. Patentin myöntämiselle riittää, että keksintö toimii oikein ja se täyttää muutenkin patentoitavuudelta vaadittavat kriteerit. Keksintöä pitää voida hyödyntää jossakin. Se on keskeisin asia matkalla keksinnöstä innovaatioksi. Hyödyntämistapa on useimmiten kaupallistaminen. Keksintöä jalostetaan, kunnes siitä saadaan myytävä tuote, tai muutoin rahallisesti kannattava, esimerkiksi jonkin prosessin uusi osa. Toisinaan keksinnön hyödyt ovat muualla, kuin välittömässä taloudellisessa edussa. Keksintö voi olla sosiaalinen, eli se ei välttämättä tuota suoraa rahallista etua, mutta hyödyttää yhteiskuntaa, jolloin aikaansaadut säästöt ovat välillisiä. Patentoimaton keksintö voidaan myös saattaa yleisön saataville, kenen tahansa hyötykäyttöön. Patentti voidaan tietenkin myös lisensoida tai myydä. Olipa hyödyntämistapa mikä tahansa, vasta, kun se on tunnistettu ja liitetty keksintöön, voidaan puhua innovaatiosta. Sama mutta eri Innovaatio ja keksintö eivät siis ole sama asia, mutta ilman toista ei voi olla toista. Kukaan ei estä käyttämästä näitäkään ilmaisuja ja käsitteitä arkikielessä haluamallaan tavalla. Jos käsitteistä halutaan hyödyllisiä, eli että niiden avulla voidaan määritellä asioita, esimerkiksi kehitys- ja tutkimustuloksia, on niiden sisältöön pureuduttava tarkemmin. Kun tulokset saadaan käyttöön, myös kehitystyöhön käytetyt resurssit voivat parhaassa tapauksessa maksaa itsensä takaisin. Kirjoittaja Juha Järvinen työskentelee innovaatioasiantuntijana Metropolian TKI-palveluissa. Hän on koulutukseltaan taiteen tohtori ja teollinen muotoilija. Uusien innovatiivisten ratkaisujen, oivallusten ja toimintamallien löytäminen ja edistäminen innostavat häntä. Paremman tulevaisuuden kehittämiseen tähyävän päivätyön vastapainona hän harrastaa menneisyyteen liittyviä asioita, kuten sukututkimusta, keräilyä ja vanhoja autoja.
Fostering Creativity at Work to Develop Your Entrepreneurial Mindset
The Entrepreneurial Mindset is important to foster for all kinds of reasons. Whether you are planning to become and entrepreneur or not. That is because an Entrepreneurial Mindset is a set of definable, specific skills. In 2017, Finland’s Ministry of Education and Culture defined entrepreneurial education as “... a set of skills that enable people to identify and make the most of opportunities, overcome and learn from setbacks, and succeed in a variety of settings.” (1) This sets the foundation for defining the entrepreneurial mindset that they want to build from basic education to higher education. Through further research, we have broken this down into 9 learnable skills at Metropolia. Entrepreneurial Mindset at Metropolia University of Applied Sciences At Metropolia, we have defined these 9 skills as: Ability to innovate Creativity Proactiveness Teamwork Tolerance to risk-taking Tolerance of failure Plan & reach objectives Problem-centred Networking Each of these skills is important in their own right to build a well-rounded mindset for moving forward in the 21st century. This is part of lifelong learning and continual improvement. In this post, we are looking more deeply into is CREATIVITY. Creativity as a Practicable Skill Creativity is something that has propelled the human race forward for hundreds of thousands of years and it is essential to fostering an entrepreneurial mindset. When you search Google, you get the dictionary definition creativity is “...the use of imagination or original ideas to create something; inventiveness...” What can be surprising to many people is that there is nothing about art or drawing or even physical abilities of any kind. It only refers to your brain. It is about how you think about things, how you apply knowledge and insights, and how you make connections. As a concept, creativity is really made up of multiple skills in itself. Problem-solving Artistic expression Innovation Critical Thinking Imagination and Exploration Collaboration Adaptability Looking at this list, you can see that artistic expression is listed as one of the seven skills of creativity. It is there as one way to be creative but it is just one way. It is a very visual and sometimes visceral way of showing creativity and that is why it gets so much attention. It is easy to point out and to share but that does not mean that it is the only way; it is just the most obvious. When looking at how to use creativity and to practice creativity in the world of work, it requires something from the individual and something from the organisation where that person works. Open Minds and Being Wrong From the individual, exercising creativity require you at the very least to have an open mind (willing have and receive ideas from others) and a willingness to be wrong. Fundamentally understanding that you can and will sometimes be wrong can be difficult for many people. Being open and happy to be wrong is even a step further. This requires and acceptance of ambiguity or uncertainty. This is difficult for humans as a whole. Research shows that people would rather guarantee a bad experience than an uncertain one. Another way of saying that is that people would rather guarantee badness (2) than to have the uncertainty that the outcome may be good. Acceptance of Failure as Learning From an Organisation, being able to exercise creativity in their work, people must fee free to fail. Organisations need to cultivate a culture that accepts that failure as learning but also funds failure as a valid outcome. Daring greatly and creating a safe space for experimentation is not cheap either emotionally or financially for an organisation. But the rewards of success can be great. Having an engaged and interested workforce is not very common according to multiple Gallup polls over the past several years. But one great side effect of being able to use creativity on work is that it fosters engagement and a sense of worth. Creativity Can Be Practiced Many people say that if you are trying something new, then you are practicing creativity. That can be anything: playing an instrument, reading a book that is out of your normal genre, learning about a new topic, visiting places you have never been before, etc. But the first step is to really believe that creativity may look different than what you have allowed yourself to believe. So, change your mindset. It is also important to understand that creativity is a tool for mental well-being as much as innovation. According to research conducted in 2016, practicing creativity can improve your mood for up to 24 hours. When you orient yourself to focus on enjoyment not success, that is when you get the most benefits from using creativity. Which means it doesn’t matter how well your activity turns out, it is doing it and enjoying the process and not determining success from the outcome. It is time to start asking yourself how you can begin to practice creativity in your life to begin to reap the benefits. Also asking yourself what creative things have you been putting off until you could be more successful at them? Success in these endeavours is not the goal, enjoying the process is. Rest as a Necessity for Creativity One of the most important things that you can ever do for your creative muscles is to rest. Now this doesn’t mean sleep, although it could definitely include sleep. It means being in a state of non-distraction. No phones, tablets, TV, etc. Rest should also incorporate walking outside…or at least being outside. No podcast, no audiobook, just outside. Spending time with friends is also considered rest. So, your friend could join you for a walk or you could chat over tea. This offline connection is so important to humans that it is actually restorative. This rested state is a much better place in which to be creative. This blog post has been adapted from a presentation given during the Turbiini Lunch and Learn Series where they explored Creativity which is one of the 9 skills of the Entrepreneurial Mindset. Author Pamela Spokes works as a Service Designer in Metropolia’s RDI team. Originally from Canada, Pamela has years of experience in university admin focusing on international recruitment, marketing, and the international student/staff experience. She is interested in purposefully designed experiences that are centred around the user. References Potinkara H. (2018) Dare to be enthusiastic! Teacher´s guide to entrepreneurial skills. Published by the Finnish Federation of Finnish Enterprises. (PDF) Small, A., & Schmutte, K. (2022). Navigating ambiguity: creating opportunity in a world of unknowns. Ten Speed Press. Resources Guidelines for entrepreneurship education 2009 (valtioneuvosto.fi) Entrepreneurship for Education Guidelines 2017 (PDF) How To Encourage And Reward Creativity In The Workplace (personatalent.com) The Connection Between Creativity and Mental Well Being (swifttech.com) Creativity in the Workplace: How to bolster engagement and productivity at work (thedesicionlab.com) Conner, T. Everyday creative activity as a path to flourishing (The Journal of Positive Psychology) Gallup’s State of the Global Workplace: 2022 Report (gallup.com)
Gaming (in) the global downturn
In 2022, the global revenue of the video game industry took a hit, according to Newzoo. While the market is now slowly recovering, the global economic downturn is affecting the funding market and attitudes; currently, the industry is very risk-averse. Budgets are stalling, teams are smaller, and many studios lean on known IP (intellectual property) to minimize risks. Interestingly, the situation may end up benefiting creative and nimble indie studios, if they’re able to bootstrap, or manage to secure funding despite the general climate. A lean year ahead 2024 is predicted to be a lean year for the industry. While the market is likely to keep recovering, funding is significantly harder to acquire than a couple of years ago. AAA studios - i.e. large, established ones - are unlikely to prioritize starting massive new projects, but instead tap into less risky ventures. The wave of layoffs that ran rampant in 2023 has quite literally made many studios significantly smaller, and they are likely to be working on smaller projects, too. Old IP as safe havens Working on games with well-known IPs is a common risk-reduction strategy for game studios, whether it means sequels for their previous games or licensing an IP from someone else. Creating an attractive new IP is often slow and expensive. Furthermore, known IPs are often easier - and cheaper - to market, since the audience already recognises them, and they may even have an eager fan base waiting. 2024 is likely to see plenty of sequels, remakes and spin-offs, and games based on movies, TV series, and so on. Additionally, existing live-service games may attempt to retain and reacquire players with nostalgia, in the footsteps of Fortnite OG. The era of the indie? AAA budgets are stalling, teams are smaller, and studios concentrate on their existing IPs. The wave of layoffs has left many experienced game developers unemployed, wondering about their next move, often working on their private passion projects. Simultaneously, a significant portion of players is growing unsatisfied with a flood of sequels and remasters from established studios. Innovative, creative indie projects do not need hundreds of developers to get made, are not held down by the pressure to please shareholders. This is not to say they have it easy – they most definitely don’t, when there’s next to no funding available, and the competition is as fierce as ever. However, those who do their market research and are able to either raise some funds or bootstrap their game into existence might have opportunities waiting for them. The players are eager to try something new; the top ten highest-grossing games of Q1/2024 on Steam can be classified as indie. Author Suvi Kiviniemi works as a Specialist in Metropolia’s RDI team. Their main responsibility is running LGIN (Living Game Intelligence Network), the peer support and mentoring network and incubation program for game entrepreneurship, as a part of Turbiini’s campus incubation services. Suvi is a firm believer in the power of genuine, open communities, peer learning, and mentorship. They’ve been deeply embedded in the game industry since 2013, love working in international environments, and have an entrepreneurial background.
Matkalla kohti entistä vaikuttavampaa korkeakoulutoimijuutta
Viime vuosina on yhä painokkaammin tuotu esiin koulutuksen, kasvatuksen ja sivistyksen keskeistä muutosvoimaa YK:n Agenda 2030:n kestävyystavoitteiden saavuttamisessa (1). Kestävyyskriisin taustalla on korostettu ajassamme näyttäytyvää historiallista murrosta sekä kriisin ratkaisemisen edellytyksenä perustavalaatuisia muutoksia korkeakoulun rooliin, ajatteluun ja toimintaan (2,3,4). Kriittistä näkemystä on nostettu esiin myös korkeakouluohjaukseen ja korkeakoulutuksen taustalla näyttäytyvään ideologiaan liittyen (5,6). Toisaalta on peräänkuulutettu korkeakoulujen profiloitumista (OKM:n ohjaus) sekä hahmoteltu muun muassa ammatillisen korkeakoulutuksen erilaisia tulevaisuuskuvia laajemmassa yhteiskunnallisessa kontekstissa (7). On kuitenkin ollut hämmentävää havaita, että vaikka on tehty useita keskustelunavauksia ja on olemassa paljonkin tutkimustietoa, laajempaa yhteiskunnallista keskustelua korkeakoulujen roolista ja muutoksesta ei ole vielä Suomessa syntynyt. Tämä siitäkin huolimatta, että korkeakoulujen merkitys yhteiskunnassamme on lähtökohdaltaan suuri, ja että niiden rooli murroksellisesti muuttuvassa maailmassa ja yhteiskunnassa voisi parhaimmillaan olla vieläkin vahvempi ja näkyvämpi. Maailma ja yhteiskunta odottavatkin korkeakouluilta paitsi uudistumista omassa toiminnassaan myös vahvaa panostusta koko yhteiskunnan uudistumisen vauhdittamiseen. Onnistuminen näissä molemmissa haasteissa on ratkaisevaa korkeakoulun muutosvoiman kasvattamiseksi ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävän tulevaisuuden rakentamisessa. Tässä blogikirjoituksessa kerrotaan, millaista muutosvoimaroolia Metropolia ammattikorkeakoulu pyrkii strategiansa kautta omaksumaan ja millaisia askeleita korkeakouluyhteisö on toistaiseksi onnistunut ottamaan omalla muutosmatkallaan. Blogiteksti pyrkii omalta osaltaan herättämään keskustelua ammattikorkeakoulujen mahdollisista tulevaisuuksista, mutta myös siitä, millaisten muutosprosessien kautta korkeakoulut voisivat edetä kohti kestävää tulevaisuutta. Strategia haastaa vallitsevan ajattelun ja toiminnan Yhteiskunnallinen vaikuttavuus Metropolian strategian lähtökohtana on käynnistänyt muutosmatkan. Strategisen tahtotilan — osaamisen rohkea uudistaja ja kestävän tulevaisuuden rakentaja — mukaiseen rooliin ja toimintaan ei kuitenkaan siirrytä hetkessä. Ennen kaikkea tarvitaan radikaalia ajattelun uudistamista, mutta myös sinnikästä ja systeemistä toimintamallien ja -kulttuurin muutosta. Vain siten noin 18 000 yksilön korkeakouluyhteisö voi luoda onnistumisen edellytyksiä sekä oman toiminnan että yhteiskunnan tulevaisuuskestävälle uudistumiselle. Perusta Metropolian strategialle on luotu vuonna 2018. Silloin strategian ytimeen on tuotu näkemys toimintaa ohjaavasta uudenlaisesta ajattelusta: ihmislähtöisestä jatkuvasta oppimisesta, ilmiölähtöisistä innovaatiokeskittymistä ja yhteistyöalustoista sekä kestävästä kehityksestä läpileikkaavana teemana. Lisäksi on korostettu näille kolmelle strategiateemalle onnistumisen mahdollisuuksia tukevia teemoja: ihmisiä ja kulttuuria sekä digitalisaatiota. Syvimmillään strategia on ulotettu arvoperustaan — vastuullisuus, ratkaisukeskeisyys, inhimillinen ote ja uudistuva osaaminen — sekä eettisiin toimintaperiaatteisiin. Metropolian strategiassa kestävä kehitys ohjaa kaikkea toimintaa. Korkeakoulun näkemyksen mukaan kestävä tulevaisuus edellyttää sekä kestävän tulevaisuuden osaamista että vaikuttavia, innovatiivisia ratkaisuja. (8) Edellä kuvattu strateginen näkemys pohjautuu toimintaympäristön keskeisimpien kehityskulkujen ja hiljaisten signaalien aktiiviseen ennakointiin ja tulkintaan, ulkoisen ja sisäisten sidosryhmien odotusten tunnistamiseen sekä näistä kaikista avautuviin mahdollisuuksiin. Opetus- ja kulttuuriministeriön ohjauksen pitkä aikahorisontti on viisaasti tehnyt tilaa perinteisten ajattelu- ja toimintatapojen kyseenalaistamiselle. Ja mikä tärkeintä, vauhdittanut irrottautumista vallitsevista korkeakoulukeskeisistä ja lineaarisista ajattelun ja toiminnan malleista. Tämä antanut mahdollisuuden edistää uudenlaista korkeakoulutoimijuutta ja jossain määrin jopa toimialan uudistumista. Tulevaisuuskuvat konkretisoivat suuntaa Strategian käytäntöön vieminen ja muutoksen johtaminen kytkeytyvät tiiviisti toisiinsa. Erityisesti silloin, kun strategian lähtökohtana on laaja yhteiskunnallinen vaikuttavuus ja muutoksen fokuksessa sekä oman toiminnan että yhteiskunnan uudistumisen vauhdittaminen. Valmista ratkaisua ei ole saatavilla, joten on ollut tarpeen itse löytää sopivimmat keinot strategian arjeksi elämiseen. Lineaarisen ’ensin-strategia-sitten-muutos’ -ajattelutavan sijaan muutosta on pyritty vauhdittamaan monin tavoin jo strategiatyön aikana. Yksi merkittävimmistä muutosta kirittävästi keinoista on ollut aktiivinen tulevaisuustyö ja sen osana näkemyksellisten tulevaisuuskuvien muotoilu. Transformatiivisen tulevaisuustyön hengessä rakennettujen tulevaisuuskuvien — Metropolia Match® ja ”IK-seitti” — tehtävänä on ollut kuvitella ja tehdä näkyväksi tavoiteltua tulevaisuutta sekä ihmislähtöisen jatkuvan oppimisen (Metropolia Match®) että ilmiölähtöisten innovaatiokeskittymien (”IK-seitti”) ja niiden toimintaa mahdollistavien yhteistyöalustojen kuten Hiilitalli, HyMy-kylä ja Smart Lab sekä Helsinki XR Centerin konteksteissa. Esimerkiksi IK-seitissä näkyväksi tuodut muutosalueet, kuten TKI-hankkeet, MINNO, TKIO, alustat ja ekosysteemiyhteistyö, ohjaavat Metropolian toiminnan mittavaa muutosta. Tulevaisuuskuvien roolista niin strategian konkretisoijina kuin yhdessä oppimisen välineenä on käyty monenlaista dialogia osin jo pidempään (Metropolia Match®) ja toisaalta vasta viime aikoina (”IK-seitti”). Keskusteluja on käyty erityisesti strategiapäivillä, johtamisfoorumissa, johtotiimeissä sekä johtoryhmän kokouksissa. Ajankohtaisen strategiatyön yhteydessä tulevaisuuskuvat on integroitu osaksi strategisen toiminnanohjauksen kokonaisuutta, mikä on mahdollistanut sen, että johdonmukaisia muutosaskelia voidaan entisestään vahvistaa. (9) Transformaatioprojektit rakentavat kyvykkyyttä ja edistävät ekosysteemiyhteistyötä Proaktiivista tulevaisuutta on tulevaisuuskuvien lisäksi rakennettu transformatiivisten kehittämisprojektien avulla. Tällaisia kehittämisprojekteja Metropoliassa ovat olleet tutkimus, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan yhdistäminen opetukseen ja oppimiseen (TKIO) sekä Metropolian ennakointikyvykkyyden kehittäminen (MEKY). TKIO-projektin (2022-23) keskeisenä tavoitteena on ollut avoimien TKIO-toimintamallien kehittäminen ja hyödyntäminen sekä Metropolian sisäisen toiminnan että innovaatio- ja oppimisekosysteemien tasoilla. Sisäisen toiminnan näkökulma painottuu Metropolian pedagogiseen pääomaan, pyrkien kehittämään sitä tutkintojen ja innovaatiokeskittymien yhteiseksi kyvykkyydeksi. Vastaavasti strategian tulokulmasta tarkasteltuna TKIO:n painopiste on ollut vaikuttavuuden kasvattamisessa: mikrotasosta metatasoon, opiskelijoista ja yrityksistä ekosysteemeihin. Vaikuttavimmillaan TKIO näyttäytyy kansainvälisenä, kestävää tulevaisuutta rakentavana ekosysteemiyhteistyönä. Esimerkkinä tällaista TKIO-toiminnasta on eurooppalainen korkeakouluallianssiyhteistyö (U!REKA SHIFT), joka tähtää pitkäjänteiseen strategiseen yhteistyöhön EU:n ilmastoneutraalit ja älykkäät kaupungit -haasteiden ratkaisemisessa. (10, 11). MEKY-projektissa (2022-23) keskeinen tavoite on ollut kasvattaa Metropolian ennakointikyvykkyyttä ja systematisoida Metropolian tulevaisuustyö saumattomaksi osaksi korkeakoulun päätöksentekoa. Projektin keskeisenä tuloksena on syntynyt muun muassa ennakoinnin kypsyysmalli, systeeminen tietojohtamisen malli sekä suosituksia ennakoinnin ja tulevaisuustyön rakenteiksi. (12). Ennakointitoimintaa on lähestytty myös ekosysteemiyhteistyön näkökulmista. Näistä esimerkkeinä ovat muun muassa Metropolian rooli Vantaan alueen ennakointimallin rakentamisessa (VALUE-hanke) ja ihmiskeskeisen osaamisdataekosysteemin rakentamisessa (DS4skills, data space for skills - kansallinen työryhmä). Uudistuva johtaminen sujuvoittaa muutosmatkaa Johtamista on uudistettu kokonaisvaltaisesti ja johdonmukaisesti. Tavoitteena on ollut varmistaa, että se tukee korkeakouluyhteisön navigointia murroksellisessa toimintaympäristössä sekä mahdollistaa ja sujuvoittaa vaikuttavuuslähtöisen strategian toteuttamista käytännössä. Johtamisen uudistamisessa on lähdetty liikkeelle laventamalla johtamisen horisonttia ja ottamalla johtamisen kompassiksi Kolmen horisontin malli (13). Vaikka malli auttaa hahmottamaan johtamista kolmella eri horisontilla sekä vallitsevien ja uusien ajattelu- ja toimintamallien näkökulmista, se ei yksin riitä vastaamaan transformatiivisen muutoksen haasteisiin. Lisäksi tarvitaan strategiaan sisäänrakennettujen ajattelu- ja toimintaperiaatteiden — eli ihmis- ja ilmiölähtöisyys, avoimuus, systeemisyys ja kestävä kehitys — integroimista osaksi johtamisjärjestelmää. Ja mikä tärkeintä, radikaalisti muuttuneen ajattelun omaksumista osaksi arjen päätöksentekoa. Johtamista on pyritty kehittämään myös muilla keinoin, kuten uudistamalla toiminnanohjausta ja mittareita, mukaan lukien vaikuttavuusmittarit, vahvistamalla osallistuvaa, yhteisöllistä ja kokeilevaa toimintakulttuuria sekä tunnistamalla ja kehittämällä strategisia kyvykkyyksiä. Paljon on siis jo tehty. Silti muutosmatka kohti laajasti vaikuttavaa korkeakoulutoimijuutta on monella tapaa vasta aluillaan. Uskomme kuitenkin yhä korkeakoulujen muutosvoimaan kestävämmän maailman ja yhteiskunnan rakentamisessa. Siitäkin huolimatta, tai ehkä entistä enemmän siksi, että tuoreiden tutkimusten mukaan vain pieni osa (15 %) YK:n vuoteen 2030 astetuista kestävän kehityksen tavoitteista on edistynyt tavoitellussa aikataulussa (14). Niinpä sinnikäs työ korkeakouluyhteisön ajattelun, toimintamallien ja -kulttuurin mittavaksi uudistamiseksi jatkuu. Kirjoittaja Marita Huhtaniemi on tulevaisuustyön, strategian, innovaatiotoiminnan ja liiketoiminnan kehittämisen asiantuntija Metropolian strategia- ja kehityspalvelut -yksikössä Lähteet 1. Unesco (2020). Education for sustainable development: a roadmap. (unesco.org) Haettu 25.3.2024. 2. Laininen, E. & Salonen, A.O. 2019. Koulutusorganisaatiot yhteiskunnan uudistajina. (journal.fi) Sosiaalipedagoginen aikakauskirja 20. Haettu 25.3.2024. 3. Laininen, E. Transformatiivinen oppiminen ekososiaalisen sivistyksen mahdollistajana. (journal.fi) Ammattikasvatuksen aikakausikirja 20 (5), 16-38. OKKA-säätiö. Haettu 24.3.2024. 4. Salonen, A.O. & Joutsenvirta, M. (2018). Vauraus ja sivistys yltäkylläisyyden ajan jälkeen. (journal.fi) Aikuiskasvatus, 38(2), 84-101. Haettu 25.3.2024. 5. Wolff, L., Laherto, A., Cheah, S.L., Vivitsou, M & Autio, M. (2022). Transformation toward sustainability in Finnish teacher education policy: Promises and shortcomings. (frontiersin.org) Frontiers in education.vol. 7. 856237. Haettu 25.3.2024. 6. Brunila, K. & Tähkäpää, O. (2024). Huolettomista oppijoista neuroottiseksi osaajaksi - mitä tapahtui Suomen koulutusihmeelle? Podcastissa Horisontti, Elämän syviä virtauksia etsimässä. (yle.fi) Haettu 25.3.2024. 7. Kantola, M., Friman, M., Rauhala, P., Kotila, H., Huttula, T. K. (2024). Ammatillisen korkeakoulutuksen mahdollisia tulevaisuuskuvia vuoteen 2030. Futura-lehti 3/2023. Tulevaisuuden tutkimuksen seura r.y. 8. Huhtaniemi, M (2023). Vaikuttavalla strategialla rakennetaan kestävää tulevaisuutta. Teoksessa Unkari-Virtanen, Huhtaniemi, M. (toim). TKIO - tulevaisuuskestävää innovointia ja osaamista. 12-17.(theseus.fi) Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisuja TAITO-sarja 110 Helsinki. Haettu 25.3.2024. 9. Huhtaniemi, M. (2024) Match®-malli ja ”IK-seitti” korostavat antisipaatiota ja transformatiivista tulevaisuustyötä. Teoksessa Unkari-Virtanen,L. (toim.) Tulevaisuuden kudelmia. Ennakointikyvykkyyden kehittäminen Metropoliassa. (theseus.fi) 73-75. Metropolia Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisuja TAITO-sarja 128 Helsinki. Haettu 25.3.2024. 10. Unkari-Virtanen, L. (2024). TKIO:n kypsyysmalli. Teoksessa Unkari-Virtanen, L.(toim.) TKIO- transformaatio ja kyvykkyys TKIO:n ytimessä. 15-56. (theseus.fi) Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisuja. TAITO-sarja 131 Helsinki. Haettu 25.3.2024. 11. Huhtaniemi, M. (2024). TKIO:n vaikuttavuuden tasot. Teoksessa Unkari-Virtanen, L.(toim.) TKIO- transformaatio ja kyvykkyys TKIO:n ytimessä. 57-74. (theseus.fi) Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisuja. TAITO-sarja 131 Helsinki. Haettu 25.3.2024. 12. Unkari-Virtanen, L. (toim.) 2024. Tulevaisuuden kudelmia. Ennakointikyvykkyyden kehittäminen Metropoliassa (theseus.fi) Metropolia Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisuja TAITO-sarja 128 Helsinki. Haettu 25.3.2024. 13. Huhtaniemi, M. (2023). Kolmen horisontin malli johtamismuotoilun kompassina. Edelläkävijät-blogi 21.2.2023. (edellakavijat.fi) Helsinki: Vere Design. 14. Lipponen, K., Ramm-Schmidt, M., (2024). Vastuullisuus on rikki - yritysten on siirryttävä uudistavaan liiketoimintaan (fibsry.fi)
Mikä suojamuoto mihinkin tulokseen?
Hankkeissa ja projekteissa on pidettävä silmät auki, eritoten, jos tuloksia alkaa tulla. Kun jokin kiintoisan tuntuinen asia on työpöydällä, on selvitettävä, olisiko tarkoituksenmukaista suojata se. Voi nimittäin olla, että sille voidaan hakea patentin, hyödyllisyysmallin tai mallioikeuden suojaa. Patentti Aiemmassa blogikirjoituksessani Keksijän muistilista käsittelin patentoitavia keksintöjä. Jos tulos on jotakin, joka on uusi, keksinnöllinen ja entuudestaan alan keskimääräiselle asiantuntijalle tuntematon ratkaisu, se voi olla keksintö. Jos keksintö on lisäksi teollisesti käyttökelpoinen ja toistettavissa, se voi olla patentoitavissa. Tulos voi olla hieno ja oivaltava vaikka se ei välttämättä täyttäisikään patentoitavalta keksinnöltä edellytettyjä ominaisuuksia. Siksi sitä ei kannata silti jättää hyllylle pölyä keräämään. Se voi olla suojattavissa muilla keinoin. Hyödyllisyysmalli Hyödyllisyysmalli (1) on tarkoitettu ratkaisuun, joka ei välttämättä saisi patentin suojaa, mutta joka on silti keksinnöllinen. Hyödyllisyysmallin oleellinen ero patentista, (jolla voidaan suojata myös uutta käyttötapaa tai menetelmiä) on siinä, että se voidaan myöntää vain tekniseen ratkaisuun, käytännössä siis vaikka tuotteeseen tai laitteeseen. Hyödyllisyysmallin hakuprosessi on patenttia nopeampi, koska siinä ei tehdä erillistä uutuudellisuuden ja keksinnöllisyyden selvitystä, vaan ne ovat keksijän vastuulla. Mutta kuten patentinkin kohdalla, hyödyllisyysmalli voidaan myöntää vain keksintöön, joka ei ole alan asiantuntijalle ilmeinen ratkaisu. Hyödyllisyysmallihakemuksen voi myös muuttaa patenttihakemukseksi, ja päinvastoin. Hyödyllisyysmalli on voimassa 10 vuotta. Mallioikeus suojaa esineen ulkomuotoa Mallioikeus (2), eli mallisuoja suojaa esineen ulkomuotoa. Mallioikeuden hakija saa sen avulla yksinoikeuden mallioikeuden suojaamien tuotteiden muotoiluun. Mallioikeudella voidaan suojata monenlaisia esineitä, esimerkiksi pakkauksien, huonekalujen tai jopa rakennuksen ulkomuotoa. Mallioikeudella voidaan suojata myös graafisia esityksiä. Tästä tyypillinen esimerkki, jossa mallioikeuden suojaa haetaan, on kankaan kuvioinnin malli. Mallioikeus on käytännössä ainoa tapa suojata muotoilua. Mallioikeutta haetaan suojattavasta asiasta tehdyillä kuvallisilla esityksillä. Mallioikeus on voimassa 5 vuotta. Tavaramerkki erottaa muista samankaltaisista tuotteista Toisinaan voi olla tarkoituksenmukaista hakea tavaramerkin (3) suojaa. Tavaramerkillä suojataan esimerkiksi kuvioita (logoja), värejä, sanoja, iskulauseita, palveluita, joskus myös ääniä tai jopa tuoksuja. Tavaramerkin tarkoitus on erottaa tavarat ja palvelut muista vastaavista kilpailevista tavaroista tai palveluista. Sen avulla voidaan myös vahvistaa kyseisen tuotteen näkyvyyttä ja identiteettiä. Tavaramerkki voi olla yhdistelmä erilaisista asioista, kuten sanoista, väreistä, kuvasta ja logosta. Tavaramerkin haltijalla on yksinoikeus päättää tavaramerkin käytöstä. Rekisteröidystä tavaramerkistä käytetään ympyrän sisällä olevaa® -symbolia. Sitä voi käyttää vain, kun kyseessä on hyväksytysti rekisteröity tavaramerkki. Toisinaan näkee käytettävän myös™ -merkkiä. Sitä voidaan käyttää myös silloin, kun kyseiselle asialle on vasta haettu tavaramerkin suojaa. Miten edetä? Tuloksien suojaaminen maksaa. Siksi sopivan suojamuodon määrittely edellyttää aina huolellista tuloksen arviointia ja ennakkosuunnittelua, jotta tarkoituksenmukaisin tapa löytyy. Erittäin tärkeää on, että tuloksen omistus- ja hyödyntämisoikeudet ovat selvillä, ennen kuin mahdollinen suojaaminen aloitetaan. Esimerkiksi hankkeissa nämä on yleensä määritelty hankesopimuksessa tai rahoitusehdoissa. Korkeakoulukeksintölaki taas koskee Suomessa patentilla suojattavissa olevia keksintöjä, jotka on tehty palvelussuhteessa korkeakouluun. Lisäksi on tietenkin päätettävä, kannattaako kyseisen tuloksen suojaaminen vai onko järkevämpää tarjota tulosta mahdollisimman laajalla jakelulla kaikille halukkaille hyödyntäjille. Metropoliassa neuvoja ja tukea keksinnön tai muun uuden tuloksen käsittelyyn saa Innovaatiotoiminta ja yrittäjyys -tiimistä, innovaatioasiantuntijalta. Keksiminen ja uuden luominen joka tapauksessa kannattaa. Yleisesti ottaen, kaikille mieluisaa on, jos esimerkiksi hankkeeseen käytetyt resurssit ja tulokset tuottavat jotakin yhteistä hyvää. Kaupallistuneen tuotteen, palvelun tai vaikka uutta yrittäjyyttä. Syytä korkeakoululähtöisten tulosten tehokkaampaan löytämiseen ja hyödyntämiseen on. Yleensä myös lisärahoitus seuraa hyviä tuloksia. Kirjoittaja Juha Järvinen työskentelee innovaatioasiantuntijana Metropolian TKI-palveluissa. Hän on koulutukseltaan taiteen tohtori ja teollinen muotoilija. Uusien innovatiivisten ratkaisujen, oivallusten ja toimintamallien löytäminen ja edistäminen innostavat häntä. Paremman tulevaisuuden kehittämiseen tähyävän päivätyön vastapainona hän harrastaa menneisyyteen liittyviä asioita, kuten sukututkimusta, keräilyä ja vanhoja autoja. Lähteet Patentti- ja rekisterihallitus (PRH) hyödyllisyysmalli (prh.fi) PRH mallioikeus (prh.fi) PRH tavaramerkit (prh.fi)
Kuinka rakentaa Twitch-striimauskanava ja -studio? Osa 2: Striimauskonsepti
Twitch- tai Youtube-striimauskonseptin luominen, suunnittelu ja rakentaminen on erittäin mielenkiintoista, hauskaa ja jännittävää. Tässä blogisarjan toisessa osassa käsitelään striimauskonseptia ja miten rakentaa se omannäköiseksi. Alla on joitain askelia, joita seuraamalla voit päästä alkuun. Rutiini, toistuvuus ja johdonmukaisuus toimivat striimauskonseptin vahvistajina. Sarjan ensimmäisessä osassa mainittiin Twitch-striimaajan Hasanabin avanneen oman IP-oikeuksiensa käytön muille. Hasanabin striimauskonsepti onkin toiminut inspiraation lähteenä, jonka vuoksi hänen konseptiaan tullaan soveltamaan Turbiini-striimin rakentamisessa. Valitse aihe, joka sytyttää Ensimmäiseksi, striimiä varten on hyvä valita aihe, josta olet todella hyvin perillä tai jota kohtaan olet todella intohimoinen. Aiheet voivat liittyä esimerkiksi harrastuksiin, pelaamiseen, työhön tai päivittäisiin aktiviteetteihin. Nämä tekijät helpottavat yleisöä samaistumaan sinuun ja auttamaan sinua vuorovaikuttamaan läheisemmin heidän kanssansa sekä tuottamaan merkityksellistä sisältöä. Riippuen pelaatko pelejä, luotko taidetta tai puhutko ja keskusteletko tietystä aiheesta, tämä valinta määrittää striimauksen formaatin. Brändää striimisi Toiseksi, pohdi myös minkälaisen teeman tai brändin haluat striimauskonseptillesi. Valitse jokin koukuttava nimi, logo ja graafinen ilme, joka edustaa striimauskonseptiasi ja itseäsi. Internetyhteisöissä meemit ja kaikenlaiset vitsit ovat jo vahvasti edustettuina, mutta uusille tuoreille tyyleille on aina kysyntää. Turbiini-striimissä aiheet tulevat käsittelemään yrittäjyyttä. Striimi tehdään Turbiinille, joten kaiken kattava teema pyörii siis yrittäjyyden, esihautomo- ja startup toiminnan ympärillä. Lisäksi formaatti on koulutuksellinen, keskusteleva ja dialogimainen, mikä tarkoittaa, että sisältönä on sivistävän tiedon jakamista eri tavoin. Turbiini on jo valmist brändi, joten teemassa näkyy Turbiinin graafisen ilmeen osia, komponentteja ja elementtejä. On hyvä huomioida, että mikään ei tietenkään poissulje mahdollisuutta, että monia toisistaan irrallaan olevia asioita voisi käsitellä striimissä. Hasan Piker esimerkiksi pelaa aina striiminsä lopussa, kun päivän tärkeimmät uutiset ovat käsitelty. Tätä osuutta striimissä voisi kutsua vaikka ”outroksi”. Turbiinin striimissä yksi idea on tuoda mukaan ulkopuolisia vieraita, jotka toimivat yrittäjyyden skenessä enemmän tai vähemmän, substanssiasioiden käsittelyn lisäksi. Tarkoitus on tutustuttaa vieraat Turbiinin seuraajille, ulkopuolisille katsojille ja yleisölle, jotta he voivat olla vieraisiin yhteydessä, kun elämäntilanne sitä vaatii tai tarvitsee, koska he toimivat pääkaupunkiseudun yrittäjyysekosysteemissä. Kolmanneksi striimin mainostaminen on olennaista. Livestriimin elinkaaren alkuun on aina vaikea saada suurta massaa liikkeelle. Alussa yleisön saamisessa tulee muna-kana-efekti vastaan. Siksi Turbiini-striimin taktiikka perustuu sille, että jokaisesta livestriimin tallenteesta tehdään editoituja 15–50 minuutin lyhytvideoita, jotka ladataan Turbiinin Youtube-kanavaan. Ajan myötä Youtubeen kertyy valtavasti sisältöä, kun monien tuntien livestriimeistä saadaan paljon editoituja videoita tehtyä. Mainostettavia kanavia tulee olemaan siis kaksi. Ajatus tämän takana on se, että Youtubeen on aina helpompaa johdattaa seuraajia. Kun seuraajat pääsevät sisällön makuun, alkavat he sitten siirtymään livestriimeihin. Tämän lisäksi lyhyille, tiivistetyille videotallenteille on aina kysyntää, joita katsojat mielellään kuluttavat, kun heille itselleen ajallisesti sopii. Alla on kuva, mikä havainnollistaa Twitchin ja Youtuben suhdetta striimauksen tuotantoketjussa Hasan Pikerin mukaan. Yleisön kerryttyä livestriimeihin, sen sitouttamista voi lisätä vuorovaikuttamalla: vastaamalla chatissa esiintyviin kysymyksiin, kommentteihin ja ajatuksiin. Näillä perusvuorovaikuttamisen keinoilla on mahdollista rakentaa lojaalia yhteisöä ja seuraajien yleisöä. Katsojien muuntauduttua seuraajiksi, seuraava tavoite on pitää seuraajat otteessa. Tämän voi toteuttaa monella tapaa, mutta yleisin keino monen striimaajan keskuudessa on käyttää esimerkiksi Discordia eli chat- ja videopuhelutyökalua. Discordiin on mahdollista rakentaa yhteisöjä, jolle voi suoraan viestiä seuraavasta livestriimistä tai uutisisoida aikataulumuutoksista, jos jotain esteitä on tullut vastaan. Lisäksi Discordin kautta on mahdollista tehdä yhteistyötä muiden striimaajien kanssa. Rutiinit palvelevat striimaajaa ja yleisöä Lopuksi: rutiini, toistuvuus, johdonmukaisuus ja pitkäjänteisyys on avain onnistuneeseen striimauskonseptin rakentamiseen, varsinkin Twitch-alustalla. Twitchin toimitusjohtaja Emmett Shearin sanoi taannoin Slush-konferenssissa 2022, että alusta poikkeaa muista sosiaalisista medioista, koska alustalla ei voi mennä “viraaliksi” toisin kuin Youtubessa, TikTokissa, Twitterissä tai Instagramissa. Tämä johtuu algoritmin suunnittelusta ja alustan muotoilusta, mikä kuuluu siis palvelun ominaisuuksiin - “it’s by design”. Siksi on hyvä yrittää striimata aina samaan kellonaikaan joka päivä, jotta kyetään rakentamaan säännöllistä yleisöä. Jos et pysty joka päivä striimaamaan niin vähintään tiettynä aikana päivästä ja tiettynä päivänä viikosta. Toivon, että nämä ajatukset auttavat rakentamaan hyvää striimauskonseptia. Jos sinulle tulee kysymyksiä, niin ole allekirjoittaneeseen yhteydessä! Seuraavaksi blogisarjan kolmannessa osassa on striimausstudio käsittelyssä. Vertaile muihin Viimeinen vinkki: seuraa mahdollisimman monia erilaisia striimejä, podcasteja ja Youtube-kanavia, jotta voit muodostaa oman käsityksen eroista ja yhtäläisyyksistä, hyvistä ja huonoista ominaisuuksista, joita näillä striimaajilla ja striimauskonsepteilla on. Hasanabin konseptia on jatkuvasti pyritty soveltamaan Turbiinin striimauskonseptin suunnittelussa. Kirjoittaja Hannes Jesar on kaikkien suomalaisten lempiturkulainen ja Helsingin startup ekosysteemin Bruce Lee, joka työskentelee Metropolian Innovaatiotoiminta ja yrittäjyystiimissä projektipäällikkönä. Hannes luotsaa Metropolian yrittäjyyttä edistävää yrityshautomoa, Turbiinia, kouluttaen yrittäjyyden kompetensseja, menetelmiä ja työkaluja. Viimeisimpänä huikeana juttuna täytyy nostaa Turbiini Broadcast, jota Hannes on päässyt vapaasti omalla visiolla ja näkemyksellä suunnittelemaan ja toteuttamaan ilman kompromisseja. STRIIMAILEMISIIN!
Vihreä kaupunki myy, mutta kuka ostaa?
Kaupungistuminen jatkuu globaalisti ja siten ihmisten tapoja asua, liikkua, työskennellä, elää arkea ja ymmärtää ympäröivää maailmaa määrittää tulevaisuudessa voimakkaasti se, minkälaista kaupunkiympäristömme tulevaisuudessa on. Samalla luonnonympäristömme on moniongelmaisessa kriisissä ja matkalla kohti katastrofia. Ovatko kaupungit pakopaikka, jonne sulkeudumme luonnon tasapainon järkkyessä vai onko niillä elonkirjossa osansa, josta ymmärrämme vielä hyvin vähän? Tässä kirjoituksessa nostan esiin yhteiskunnallisia ja taloudellisia lähtökohtia luonnonympäristön integroimiseksi osaksi tulevaisuuden rakennettua ympäristöä. Kaupungit systeemisissä muutoksissa Ilmastonmuutoksen vakavuuteen ja energiajärjestelmän kestämättömyyteen herättiin 2000-luvun alussa ja myös yhdyskuntarakenteen ja energiankulutuksen yhteys tunnistettiin. Samalla tiiviin ja toiminnoiltaan sekoittuneen, monikerroksellisen kaupunkirakenteen mahdollisuudet ja uudet urbaanit ideaalit nousivat vastavoimaksi automarketeille ja pelloille levittäytyville omakotitaloalueille. Kaupunkisuunnitteluun syntyi tiivistämisen paradigma, joka on vuosien varrella herättänyt myös runsaasti julkista keskustelua. Tutkimusten valossa (arcgis.com) näyttää, että kaupungistuminen Suomessa todella on kehittynyt tiiviimmän yhdyskuntarakenteen suuntaan viimeisen 10-15 vuoden aikana, joskin kehityslinjoja on monia ja rakentaminen painottuu välillä kauaskin kaupunkikeskustoista. Kaupunkien haasteet luonnonvoimien kuten rankkasateiden ja helleaaltojen armoilla on jo tunnistettu. Myös elävän luonnon mahdollisuudet osana rakennettua ympäristöä alkavat olla laajan kiinnostuksen kohteena. Hulevesien hallinta, lämmön sääntely ja ilmanlaadun parantaminen ovat konkreettisia tarpeita, joihin vihreällä infrastruktuurilla (bgreen-handbook.eu) ja luontopohjaisilla ratkaisuilla (luke.fi) voidaan vastata. Kaupungeille asetetaan toiveita myös luontokadon torjunnalle, elinympäristöjen suojelulle ja jopa hiilensidonnalle. Tarve laadukkaille luontokokemuksille korostuu tiiviisti rakennetussa ympäristössä, jossa ihmisiä on paljon mutta tilaa vähän. Ajatuksena on hyödyntää elävää luontoa systemaattisesti verkostomaisena osana rakennettua ympäristöä monipuolisten hyötyjen (forumvirium.fi) tuottajana. Olemmeko siis siirtymässä kaupunkikehittämisessä Vihreän kaupungin paradigmaan? Kysyntä ja tarjonta - kohtaavatko ne? Vaikka oma piha ja luonnon läheisyys ovat perinteisesti suomalaisille tärkeitä asumispreferenssejä niin kysyntää kaupunkimaiselle asumiselle, liikepaikoille ja toimitiloille on ja rakentajia niille löytyy. Lisäksi tiiviimpi yhdyskuntarakenne on infrastruktuurin osalta kustannustehokas ja kuntataloudelle tuottoisampi. Tiiviille kaupungille löytyy siis myös taloudellinen ajuri - miten on vihreän kaupungin laita? Luontopohjaisten ratkaisujen ja kaupunkiluonnon moninaiset hyödyt voidaan myös mitata rahassa. Kustannusten ja hyötyjen jakaantumisen hahmottaminen voi olla kuitenkin varsin kompleksista. Esimerkiksi hulevesien matka voi kulkea yksityisen kiinteistön katolta kaupungin omistamille katualueille ja sadevesiviemäriin ja edelleen vesistöihin kuljettaen mukanaan erilaisia epäpuhtauksia kuten mikromuoveja laajalle luontoon. Toisaalta kyseessä saattaa olla niin sanottu julkishyödyke eli hyödyke, jonka kulutus ei vähennä eikä rajoita muiden mahdollisuuksia kuluttaa sitä. Viherseinän esteettiset ja kokemukselliset annit ovat kaikkien ohikulkijoiden saatavilla eikä heitä voi siitä laskuttaa. Luonto eri muodoissaan vaatii myös oman tilansa ja tiiviisti rakennetussa ja asutussa ympäristössä tilaa on väistämättä vähän ja vaihtoehtoisia käyttöjä tilalle todennäköisesti on. Näihin haasteisiin haetaan sekä innovatiivisia käytännön ratkaisuja että taloudellisia insentiivejä PilotGreen -hankkeessa. Jotta toivottua ympäristöä rakennettaisiin, täytyy kysynnän ja tarjonnan aidosti kohdata käytännön tasolla. Julkisella sektorilla on luonnollisesti merkittävä rooli sekä rakennetun ympäristön kriteerien asettajana että infrastruktuurin hankkijana. Oma kysymyksensä (sciencedirect.com) onkin miten esimerkiksi kunnallisorganisaatio omaksuu läpileikkaavasti vihreän infrastruktuurin merkityksen ja mahdollisuudet. Iso osa rakentamisesta on kuitenkin yksityisiä hankkeita tai yksityisen ja julkisen sektorin yhteisiä. Tarjontapuolella viherrakennus-, maisemasuunnittelun sekä hoidon ja ylläpidon yritykset ovat olennaisia. Näillä aloilla on tahtoa ja kiinnostusta kehittää liiketoimintaa entistä vihreämpään (vyl.fi) suuntaan ja tilaa myös uusille toimijoille. Lisää tietoa, kunnianhimoa ja uusia liiketoimintamalleja Tähän mennessä olemme saaneet selville että rakennetun ympäristön markkinoiden ravistelu vaatii hyvin moniulotteista muutosta. Viherkertoimen kaltaiset vahvat ohjurit tulisi laajentaa kaikkeen suunnitteluun. Ylläpidon rooli on keskeinen ja samalla ongelmallinen. Viherympäristön hoitoon ei ole riittävästi rahaa. Toisaalta hankittavilta ratkaisuilta ei vaadita elinkaaren aikaisten kustannusten ja vaikutusten arviointia - eikä sellaisia vielä osata tarjotakaan. Uusille liiketoimntamalleille on siis tilausta! Ekologisista, sosiaalisista ja taloudellisista vaikutuksista tarvitaan tarkemmin mitattua ja artikuloitua tietoa. Tarvitaan isomman mittakaavan kokeiluja, jotka osallistavat monialaisesti niin tilaajia, tarjoajia ja käyttäjiä. Lisää voit lukea 2023 pidettyjen tarvekartoitusten yhteenvedosta (Google Drive). Uskon että tulevaisuudessa näemme kaiken ympäristön - myös rakennetun - osana luontoa. Tämä tulee vaatimaan kuitenkin isoja muutoksia, niin ajattelutavoissamme, arvoissamme sekä päätöksenteon ja talouden toimintamalleissamme. Kirjoittaja Jaakko Lehtonen on työskennellyt vuoden 2023 alusta projektipäällikkönä Puhtaat ja kestävät ratkaisut -innovaatiokeskittymässä. Hän on kasvattanut kaupunkivihreää erilaisissa projekteissa niin järjestö- kuin kaupallisenkin toiminnan parissa viidentoista vuoden ajan.
About sustainable project communication
In any work setting, cultivating a sustainable mindset involves considering human, financial, and environmental aspects. Communication is no exception. A critical factor in achieving sustainability in project communication is ensuring sufficient time and competencies. The balanced connection between the budget of research, development, or innovation project and the sustainable implementation of project communication is a crucial component. Project managers and communicators often play intertwined roles. Project managers must effectively communicate with various stakeholders, including funders, owners, partners, and the media, and this role can never be fully outsourced, not even to a publicist. However, in large projects aiming for high exposure and impact, the project manager most likely can't coordinate everything on their own—proficient project communication personnel is a great asset. To ensure quality work, it is essential to allocate adequate working hours and ensure that the individuals responsible possess the necessary competencies. In many cases, project communication is integrated into other tasks, such as project coordination, highlighting the importance of proper training and onboarding for communicators. How about outsourcing? While complete outsourcing of communication responsibilities is rarely feasible, certain communication tasks, such as graphic design, audiovisual production, or event management, can be outsourced. From a sustainability perspective, careful selection of service providers is crucial, considering potential challenges from both the service buyer's and provider's perspectives. Understanding how to procure what the project truly needs is a specific competence. Outsourcing communication tasks may pose challenges, such as uncertainty regarding compliance with copyright rules. The increasing use of AI introduces the possibility of unintentional violations of indie artists' rights in the outsourcing processes. Project managers typically bear full responsibility for all project activities and costs, necessitating a thorough understanding the limitations of competence. This may require project manager, or project communicator, to understand when collaboration with other professionals, such as seeking legal advice for interpreting contract terms, is necessary. Tight project budgets may result in inadequate communication or hasty decisions, negatively impacting the project's outcomes. Insufficient or poorly conducted communication has the potential to damage reputation, making it imperative for project organizations and funders to collaboratively create a working culture where communication is not limited to writing bulletins and social media posts but is an integral part of successful projects. Even during tight budget negotiations, maintaining a focus on aligning communication efforts with available resources is essential.
Tikissä on Metropolian tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan (TKI) blogi. Bloggaajat ovat ammattikorkeakoulun henkilöstöä sekä muita TKI-toiminnan asiantuntijoita. Jos haluat kirjoittaa blogiin, ota yhteyttä toimituskuntaan.
Milla Åman Kyyrö, päätoimittaja
Viestinnän asiantuntija, TKI-hankkeet ja kehittäminen
p. 050 342 0341
milla.amankyyro@metropolia.fi
Päivi Keränen
Projektipäällikkö, Muotoilu
p. 040 184 1952
paivi.keranen@metropolia.fi
Jussi Linkola
Projektisuunnittelija, Hankeviestintä- ja julkaisupalvelut
p. 040 184 2448
jussi.linkola@metropolia.fi
Toimituskunta toimittaa Tikissä-blogin sisällöt ennen julkaisua.
3AMK ammattikorkeakoulu asiantuntija Dallaten FUTU hanke hankeviestintä hankkeet hyvinvointi innovaatio innovaatio-opinnot innovaatiot Innovation johtaminen Katse tulevaisuuteen kehittäminen keksintö kestävä kehitys koulutus metropolia minno nuoret Oona-hanke opiskelijat oppiminen osaaminen osaamisen kehittäminen resilienssi service design sosiaali- ja terveysala tekoäly tki TKI-toiminta tulevaisuus tuottavuus tutkimus työelämä työhyvinvointi työllistyminen viestintä vuorovaikutus yhteiskehittäminen yrittäjyys yritystoiminta yritysyhteistyö
Ideoimme, rikastamme ja kehitämme käytäntöön uusia ratkaisuja yhteistyössä yritysten, julkisen sektorin, järjestöjen ja asukkaiden kanssa.