Vuosi: 2023
Ammattikorkeakoulun rooli ekosysteemissä on edistää osaamisen ja teknologian siirtymää
Tutkimus- kehitys ja innovaatiotoiminta tapahtuu laajassa toimijoiden kentässä. Toimijoilla on lukuisia rooleja omine tavoitteineen, resursseineen ja toiveineen. Tässä kentässä korkeakoulun rooli on kaksiosainen: tuottaa sekä osaamisen siirtymää että teknologian siirtymää. Ekosysteemiajattelulla on mahdollista rakentaa malli tämän moniulotteisen toiminnan hallitsemiseen. Tällä kirjoituksella tarjotaan malli, kuinka korkeakoulun kannattaa omaa ekosysteemiään rakentaa. Miten ekosysteemiajattelu, aluekehittäminen ja strategia linkittyvät toisiinsa? Huang-Saad, Duval-Coutiel ja Park (1) tuovat esiin, että termi ekosysteemiajattelu otettiin käyttöön yhteiskuntatieteissä, koska se kuvaa hyvin taloudellisten yhteisöjen luonnetta sekä niiden monimutkaisia vuorovaikutuksia. Ekosysteemissä vuorovaikutusta tapahtuu yksilöiden roolien infrastruktuurien organisaatioiden tapahtumien kautta. Ekosysteemissä tehdyt toimenpiteet voivat olla laajuudeltaan hyvin erityyppisiä. Ne voivat ulottua yhteisön yhteisistä markkinointiponnistuksista aina alueellisten yrittäjäaktiviteettien luomiseen. Ekosysteemin tiheys, elävyys, kyky sisältää sekä yhdistää riittävän erilaisia toimijoita ovat ominaisuuksia, jotka nähdään olennaisina ekosysteemin kyvylle pysyä elinvoimaisena. Ekosysteemiajattelun kiinnostavuuteen vaikuttaa usein alueellisten yhteiskunnallisten toimijoiden tahtotila. Heillä on tahtoa rakentaa innovatiivisempia ja yrittäjämäisiä yhteisöjä innovaatiotalouteen . Innovaatiotalous tarkoittaa taloutta, jossa tieto, yrittäjyys, innovaatiot, teknologiat ja yhteistyö toimivat taloudellisen kasvun moottoreina. Huang-Saad ja kumppanit (1) toteavat, että tältä kentältä puuttuu yhtenäinen konseptuaalinen kehikko. Kehikon puute johtuu siitä, että ekosysteemien tutkiminen on jakautunut kahteen erilliseen tutkimusperinteeseen: aluekehittämiseen sekä strategiaan. Aluekehittäminen tarkastelee asiaa laajalti. Se tutkii sosioekonomista suoriutumista, joka on tulosta alueen yritystoiminnan innovatiivisuudesta, tuottavuudesta tai työllistävyydestä. Strateginen tutkimus taas tarkastelee terävämpää kulmaa, usein yksittäisen yrityksen kykyä luoda arvoa yhteistyökumppanien kautta. Yritysekosysteemin rakennuspalikat Taloustieteellisessä tutkimuksessa on perinteisesti tutkittu yksittäistä yrittäjää ja hänen kykyään saada lisää osaamista liiketoiminnan perustamiseen ja kehittämiseen. Tästä tutkimuksesta on yritetty johtaa yleisempiä periaatteita yrittäjyyden sekä yritysten tukemiseen. Tämänkaltainen kopiointi ei toimi, sillä yrittäjyys on tutkittavana ilmiönä monimutkainen. Monimutkaisuus syntyy siitä, että yrittäjyyteen liittyy niin paljon vuorovaikutusta. Näkökulmaeroista, jotka syntyvät aluekehittämisen ja strategisen tutkimuksen eroista, huolimatta voidaan todeta, että ainakin seuraavat ominaisuudet kuuluvat yritysekosysteemeihin: johtajuus tukiorganisaatiot pääoma osaamispääoma Yliopistot ja korkeakoulut on nähty olennaisina osina yritysekosysteemejä, johtuen niiden mahdollisuudesta tuottaa osaamista ja innovaatioita toimintaympäristöönsä. Huang-Saad ja kumppanit (1) jatkavat innovaatiokulttuurin merkityksestä sekä korkeakouluille että laajemmin niiden toimintaympäristöille. Innovaatiokulttuurin luominen vaatii koko organisaation läpi menevän muutosprosessin. Muutoksessa innovaatioihin tulee suhtautua rohkaisevasti, inspiroivasti ja ihailevasti. Tämä tarkoittaa usein muutoksia korkeakoulun immateriaalioikeuden käytäntöihin, lisensointikäytäntöihin, rekrytointipolitiikkaan, lisääntyvään viestintään ja korkeakoulun ja yhteisön väliseen kommunikaatioon. Teknologian siirtyminen on alueellista vaikuttamista Kun mietitään yksittäisen toimenpiteen merkitystä ekosysteemin tehokkuudelle, sitä on mahdotonta todistaa. Ekosysteemissä on niin paljon moniulotteisuutta. Tällöin korkeakoulu ei saa sen alaisuudessa kehitetystä teknologiasta patentteja, vaan teknologia valuu yrityksiin, jotka hyödyntävät sitä. Huang-Saad ja kumppanit (1) jatkavat, että korkeakoulujen toiminta ekosysteemissä voidaan jakaa kahteen lohkoon. Nämä lohkot ovat osaamisen kehittäminen, joka on jo pitkään ollut niiden tehtävän ytimessä, sekä teknologian kehittämiseen, joka on tullut mukaan vasta myöhemmin. Teknologian kehittäminen tarkoittaa toimenpiteitä, joilla saadaan tuotua uutta teknologiaa markkinoille. Osaamisen kehittäminen viittaa tässä kontekstissa yrittäjyyteen liittyvien taitojen opettamiseen. Huang-Saad, Duval-Coutiel ja Park (1) kuvaavat, miten korkeakoulujen vaikutusta alueen taloudelliseen kehittymiseen on mitattu teknologian siirtymisen käsitteellä. Teknologian siirtymää mitataan patenteilla työntekijöiden määrällä perustettujen start-up yritysten määrällä lisenssisopimuksilla lisenssitulolla. Teknologian kehittäminen voi sisältää myös kaupallisen tki -ajattelun ja siihen liittyvät tukitoiminnot. Usein nämä toiminnot toimivat välikätenä opetuksen ja ekosysteemin muiden toimijoiden välillä. Parhaimmillaan kaupallisen tki-toiminnan toimintatavat ovat merkittäviä yrittäjämäisen kulttuurin luomisessa korkeakoulussa. Rakentaakseen ympärilleen toimivan ekosysteemin, korkeakoulun tulisi sijoittaa rahaa tarvittavan infrastruktuurin luomiseen. Näin korkeakoulu osoittaa sitoutumistaan ekosysteemin kehittämiseen. Korkeakoulun kehittämillä rahoitusinstrumenteilla voidaan tukea opiskelijoiden sekä henkilökunnan yritystoimintaa. Rakentamalla infrastruktuuria ja kehittämällä rahoitusinstrumentteja voidaan tukea start-up -yritysten perustamista, immateriaali oikeuksien kaupallistamista ja tukea korkeakoulujen tehtävää alueellisen kasvun moottorina. Säännöllinen kommunikointi ja sitouttaminen toimijoihin vahvistaa sitoutumista ekosysteemin kehittämiseen. Osaamisen vahvistamiseen tarvitaan panosta niin yrittäjyyskoulutukseen. Yrittäjyyskoulutus voidaan joko sitoa opintoihin tai se voi olla myös tutkintoon johtavien opintojen ulkopuolella olevaa. Miten tuloksia mitataan? Huang-Saad ja kumppanit (1) antavat lopuksi seuraavat käytäntöön vietävät toimenpidesuositukset: korkeakoulun ekosysteemissä linjataan toiminta kohti yksittäisiä sidosryhmiä niille sopivin keinoin sekä tarkastellaan tulosmittarit. Tulosmittareita rakentaessa tulee ottaa huomioon korkeakoulun ekosysteemin neljä ulottuvuutta. Näitä ulottuvuuksia ovat akateeminen, tutkimuksen hallinnollinen, teknologian siirtämisen ja yhteisön sitouttamisen ulottuvuudet. Teknologisen siirtymisen mittareita voidaan käyttää tutkimukseen sijoitetun pääoman tuoton laskemiseen sekä alueellisen vaikuttamisen esiintuontiin. Tässä on kuitenkin syytä ottaa huomioon korkeakoulujen erot niiden painotuksessa. Korkeakoulun painotuksen vaihtelevat opetuksen, oman toiminnan kehittämisen ja kehitystyöstä mahdollisesti kertyvän taloudellisen hyödyntämisen suhteen. Miten Metropolia tuottaa arvoa alueelleen? My Business Hub -hankkeessa olemme törmänneet kahteen toisistaan poikkeavaan näkemykseen. Nämä näkemykset ovat olleet korkeakoulun näkemys ja kaupungin näkemys. Tämän ajatuskulun ytimessä on se, että My Business Hub hanke on kaupungille aluekehittämisen ja alueellisen elinvoiman kehittämisen työkalu. Korkeakoulu sen sijaan näkee TKI-toiminnan omana strategisena toimintanaan, jolla se pyrkii täyttämään laillista velvoitettaan osallistua alueensa yritystoiminnan kehittämiseen. Siinä kun kaupunki haluaa tukea alueellisia yrityksiä, korkeakouluissa usein mietitään, että mitä lisäarvoa voimme yksittäiselle yritykselle tuottaa. Tämä lisäarvo voidaan jakaa karkeasti kahteen osaan, joista toinen tuottaa osaamista yritysten palvelukseen. Tämä siirtymä voidaan nähdä korkeakoulujen perinteisen koulutustehtävän täyttämisenä, jossa koulutamme osaajia ja tulevia ammattilaisia alueella toimivien yritysten tarpeisiin. Toinen siirtymä on teknologinen siirtymä, jossa korkeakoulut siirtävät teknologioita alueen yritysten käyttöön. Tämä siirtymä perustuu siihen, että korkeakoululla on senkaltaista teknologista osaamista jota yrityksillä ei vielä ole. Teknologian kehittäminen voidaan nähdä investointeina infrastruktuuriin, joita olemme tehneet Myyrmäen kampuksella kehittämällä ja rakentamalla yhteistyöalustaamme Urban Farm Labia. Urban Farm LAb keskittyy kaupunkiviljelyn teknisten ratkaisujen kehittämiseen. Kampukseltamme löytyvät sekä Robo Garage että Aiot-Garage, jotka tarjoavat erinomaisia käytännönläheisiä mahdollisuuksia teknologian siirtymään. My Business Hub-hankkeen avulla olemme pilotoineet GalleriaM- konseptin, jossa yhdistetään myyrmäkeläistä taideyhteisöä laajennetun todellisuuden teknologian osaamiseemme. Näin olemme pyrkineet luomaan mahdollisuuksia niin teknologian kuin osaamisen siirtymiseen aloilla ja tekniikoilla, jotka eivät ilman panostamme olisi kohdanneet. Kirjoittaja Timo Nykopp on toiminut My Business Hub -hankkeen projektipäällikkönä. Nyt hän toimii Food System Cityn projektipäällikkönä, rakentaen yhteisöä kestävän ruoantuotannon maailmaan. Aikaisemmin hän on toiminut yrittäjänä, liiketoiminnan kehittämisen parissa ja palveluyritysten esimiestehtävissä. Koulutukseltaan hän on Restonomi (AMK) ja kauppatieteiden maisteri. Hän innostuu uusista asioista, innovaatioista ja haasteista. Vapaa-aika kuluu puolimaratoniin treenatessa ja kirjoittaessa. Lähde Huang-Saad A, Duval-Couetil N, Park J, Technology and talent: capturing the role of universities in regional entrepreneurial ecosystems, Journal of enterprising communities: People and places in the global economy vol 12, no 2, 2018, Emerald publishing limited.
Liikkuminen ja ravinto – seniorien hyvinvointipalveluiden ytimessä
Suomalaisen ikääntyneen väestön terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen sekä toimintakyvyn ylläpitäminen on tärkeää niin yksilön kuin yhteiskunnan kannalta. Hyvinvointi- ja liikunta-alan yritykset voivat tarjota senioreille heidän hyvinvointiaan tukevia palveluja, jotta yhä useampi yli 65-vuotias pysyisi liikuntakykyisenä, omatoimisena ja pärjäisi vireänä kotonaan mahdollisimman pitkään. Mitä hyvinvointi- ja liikunta-alan yritysten kannattaa huomioida senioreiden liikkumisesta ja ravitsemuksesta lähtiessään suunnittelemaan palveluitaan tälle asiakasryhmälle? Oma koti on tärkeä Senioreilla tarkoitetaan perinteisesti yli 65-vuotiaita henkilöitä. Heitä on Suomessa lähes 1 300 000 eli 23% väestöstä. Tällä hetkellä 75-vuotiaita tai vanhempia on yli 570 000, joista 91% asuu omassa kodissaan. Kotona asuvista senioreista valtaosa, 75%, asuu itsenäisesti. (1) Heidän pitää selvitä kotioloissaan arkiaskareista. Yli 65-vuotiaista suomalaisista moni on yhä hyvässä fyysisessä kunnossa. Hyvä kunto on yksi syy sille, miksi 65-75-vuotiaita on alettu kutsua myöhäiskeski-ikäisiksi. Hyvinvointia liikkumalla Viime aikoina on keskusteltu ahkerasti siitä, että suomalaiset eivät harrasta riittävästi liikuntaa terveytensä ylläpitämiseksi. Mutta tarvitseeko kaikkien edes harrastaa liikuntaa? Ei tarvitse. Fyysinen aktiivisuus on läsnä 24/7 ja liikunta on vain yksi sen alakategorioista. Fyysistä aktiivisuutta on yhtä hyvin kaupassa käynti, pihan lumityöt kuin sieniretki lähimetsään. Viiden kilon kauppakassi painaa saman verran kuin viiden kilon käsipaino. Jos tavoitteena on aktivoida vähän liikkuvia senioreita, tulisi tarjota muitakin vaihtoehtoja kuin kuntosalilla rehkimistä tai ohjattuja liikuntaryhmiä. Ihmiset tuppaavat tekemään sitä, mikä on heistä mukavaa. Motivaatiota sosiaalisesta vuorovaikutuksesta Yli 65-vuotiaille kannattaa järjestää monipuolisesti erilaisia aktiviteetteja. Yleisesti ottaen yhdessä toimiminen motivoi liikkumaan. Sosiaalinen kanssakäyminen ja rupatteluhetket ovat tärkeitä motivaation lähteitä. Siksi esimerkiksi joukkuelajien harrastamisen mahdollisuuksia senioreille pitäisi olla tarjolla enemmän. Joukkuelajeissa yhdistyvät hauskuus ja yhdessä tekeminen. Tapaamisiin ei voi olla lähtemättä, koska kaveritkin tulevat paikan päälle. Myös yhteiset ateria- ja välipalatuokiot tuovat seniorin elämään kaivattua sisältöä ja sosiaalista vuorovaikutusta. Yhteisten ruokahetkien mahdollistaminen esimerkiksi liikunnallisten harrastusten ja palveluiden yhteyteen tukevat seniorin monipuolista ravitsemusta. Laadukas ravitsemus pitää vireänä Hyvä ravitsemustila, jossa ravintoaineiden saanti vastaa tarvetta, ehkäisee sairauksia ja nopeuttaa niistä toipumista. Erityisesti se parantaa vireyttä ja elämänlaatua sekä auttaa pitämään yllä hyvää toimintakykyä. Ikääntymisen myötä menetetään helposti lihaskudosta ja -voimaa, joiden ylläpito vaatii lihasten käytön lisäksi riittävää energiansaantia ja proteiineja, elimistön rakennusaineita. Ikääntyneen janon tunne heikkenee, kylläisyys aterioiden yhteydessä tulee nopeammin ja monet ruoan sisältämät suojaravintoaineet imeytyvät huonommin. Tämän vuoksi riittävästä nesteen saannista sekä aterioiden monipuolisuudesta kannattaa erityisesti huolehtia. Riittävän D-vitamiinin saannin turvaamiseksi suositellaan yli 75-vuotiaille D-vitamiinilisää ympäri vuoden. (2) Säännöllinen ateriarytmi tukee painonhallintaa Yli 70-vuotiaan seniorin ei yleensä tarvitse laihduttaa, vaan pyrkiä ylläpitämään painoa. Mikäli energiankulutuksen lisääntyessä liikunnallisen harrastuksen myötä paino alkaa tahattomasti laskea, kannattaa ateriarytmiä tarkistaa. Säännöllisten aterioiden ja välipalojen myötä energiansaanti on helpompi pitää tarvetta vastaavana. Aterioita ja välipaloja on hyvä nauttia säännöllisesti 2-4 tunnin välein. Päivän proteiinit on hyvä jakaa useammalle aterialle. Jokaiselle aterialle - myös välipalalle - kannattaa lautasmallia noudattaen ottaa mukaan jotain värikästä (kasviksia, marjoja, hedelmiä) jotain proteiinipitoista (esimerkiksi kalaa, kanaa, maito- tai soijavalmistetta, pähkinöitä) sekä mielellään kuitupitoista hiilihydraatin lähdettä, kuten täysjyväviljaa. Tärkeintä että ruoka on mieleistä, sen saa nauttia kiireettä viihtyisässä ympäristössä ja parhaimmillaan myös hyvässä seurassa. Seniorit – potentiaalinen asiakasryhmä yrittäjille Senioreiden hyvinvointi koostuu ihan samoista asioista kuin kenen tahansa kansalaisen hyvinvointi. Tarvitaan terveellinen ja ravitseva ruoka, hyvä ja laadukas uni sekä säännöllinen liikunta, sosiaalista verkostoa unohtamatta. Kun nämä ovat kunnossa, mielikin voi hyvin. Kun yrittäjä haluaa tarjota omia palveluitaan senioreille, kannattaa palveluita miettiä paljon laajemmin kuin esimerkiksi ruuhkavuosien paineessa elävälle keski-ikäiselle. Tämän päivän seniori on tarkka ja vaativa palveluiden suhteen, käytettävissä on ehkä enemmän rahaa, mutta ei kuitenkaan tuhlattavaksi asti. Aikaakin on enemmän ja siitä halutaan nauttia. Palvelun tarjoajan kannattaisi miettiä, miten eri osa-alueet yhdistettäisiin yhdeksi kokonaisuudeksi. Halutaanko tarjota sitä mitä muutkin tarjoavat vai jotain erilaista? Melontaretki toimii hyvänä esimerkkinä palvelupaketista, jossa fyysinen tekeminen, yhteiset elämykset ja kokemukset sekä sosiaalisuus ovat mukana. Kun fyysinen kokemus on takanapäin, nautitaan yhteinen lounas. Retkeen kuluu asiakkaiden toiveista riippuen 2-5 tuntia. Suin päin ei kuitenkaan kannata lähteä konseptoimaan isoja kokonaisuuksia. Yrittäjälle tärkeintä on löytää oma kohderyhmänsä, kartoittaa tarpeita sekä tarjota ja kokeilla ideoita matalalla kynnyksellä. Senioreiden luottamus luodaan ajan kuluessa, toiveita kuunnellen. Huonosti toimivat palvelut voi heittää romukoppaan ja ideoida rohkeasti uutta. Kun palveluntarjoaja on saavuttanut senioreiden luottamuksen, saa heistä pitkäaikaisia asiakkaita. Omassa kodissaan asuva hyvinvoiva seniori on nyt ja tulevaisuudessa kullanarvoinen asia. Senioreiden hyvinvointi syntyy ja pysyy yllä monen tekijän yhteistyönä. Yrittäjien kannattaa hypätä mukaan talkoisiin. Kirjoittajat Mikko Julin on Laurea-ammattikorkeakoulun lehtori, joka työskentelee TKI-toiminnan sekä erilaisten kansallisten ja kansainvälisten hankkeiden parissa. Taustaltaan hän on fysioterapian lehtori ja toiminut Laureassa vuodesta 1998. Hänen tämän hetkiseen työkuvaansa liittyy erityisesti fyysisen aktiivisuuden, liikkumattomuuden, hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen aihealueet. Merja Lahdenperä toimii ravitsemustieteen lehtorina Metropolia Ammattikorkeakoulussa ja opettaa ravitsemusta sekä terveyden edistämistä sosiaali- ja terveysalan opiskelijoille. Hän ohjaa myös monialaisia innovaatio-opintoja ja 3AMK:n yhteistä Digital Wellbeing Sprintiä. Hän toimii myös hankkeissa asiantuntijan roolissa. Koulutukseltaan Merja on laillistettu ravitsemusterapeutti ja terveydenhuollon maisteri. Matti Tynjä on auktorisoitu personal trainer, ja toiminut yrittäjänä viimeiset viisi vuotta. Hän liikuttaa ihmisiä pääsääntöisesti ulkona, ryhmissä sekä yksilöinä, tavoitteellisesti urheilevia nuoria unohtamatta. Matti työskentelee Helsingin kaupungilla Liikuntacoach -hankkeen parissa, jonka tavoitteena on toisen asteen opiskelijoiden hyvinvoinnin kehittäminen liikunnallisin keinoin. Lähteet Suomen virallinen tilasto (SVT): Väestörakenne (stat.fi). ISSN=1797-5379. 2022. Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 10.2.2023]. Vireyttä seniorivuosiin – ikääntyneiden ruokasuositus 2020 (urn.fi). VRN ja THL Lisää luettavaa Julin M 2019. Jumppaa, humppaa ja kuntosalia - ikäihmisten liikunta voisi olla paljon muutakin. Liikunta&Tiede 56:1:67-69. Jumppaa, humppaa ja kuntosalia – ikäihmisten liikunta voisi olla paljon muutakin (PDF) Lahdenperä M. 2020. Ikääntyneen hyvä ravitsemustila parantaa vastustuskykyä. Julkaisussa Hyvinvointi ja terveys poikkeusoloissa (PDF, theseus.fi). Helsinki: Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisuja, TAITO-sarja 69:101-112. Lahdenperä M. 2021. Senioriliikkujan hyvä ravitsemus - osa 1 - Tikissä (metropolia.fi) Lahdenperä M. 2021. Senioriliikkujan hyvä ravitsemus - osa 2 - Tikissä (metropolia.fi) Tiihonen A. 2022. Seniorit kuluttajina – lisää ikäpolvi- ja sukupuolitietoista tarjontaa - Laurea Journal (laurea.fi) Kuuntele podcast Dallataan yhdessä -podcastissa keskustellaan senioreiden liikuntaan ja hyvinvointiin liittyvistä kysymyksistä ja näihin liittyvien palveluiden kehittämisestä. Sarjan toisessa jaksossa Hyvinvoiva Seniori ravitsemustieteen lehtori Merja Lahdenperä Metropoliasta ja fysioterapian lehtori Mikko Julin Laureasta keskustelevat Liftpt:n Matti Tynjän kanssa senioreiden liikkumisesta ja ravitsemuksesta. Jakson voi kuunnella Metropodiasta.
Innovaatiopodcasteja tekemässä
Kammiossaan tyytyväisenä häärivä tutkija, kehittäjä tai asiantuntija ei ole ulkomaailmalle olemassa. Syrjässä pysyminen voi olla oma valinta. Mikäli haluaa, että työn hedelmät päätyvät hyötykäyttöön, asiantuntijan on julkaistava tuloksia. Perinteisesti tämä on tarkoittanut tuloksista kirjoitettujen artikkelien tarjoamista tieteellisiin lehtiin ja painettuihin teoksiin. Kuitenkin, mitä arvovaltaisempiin julkaisuihin tutkija halajaa, sitä kovempaa kilpailu on, ja sitä hitaampia tiedon julkaisemisen prosessit ovat. Kaikkea korkeakoulussa syntyvää osaamista ei tarvitse viestiä akateemisia kanavia pitkin. Tässä kirjoituksessa kerron, minkälaista on kehittää podcast-sarjaa innovaatiotoiminnalle. Tiedon jakaminen eri alustoilla palvelee erilaisia yleisöjä Digitaaliset työkalut ja alustat ovat luoneet uusia mahdollisuuksia saada julki kehittämistuloksia, esitellä osaamista tai kertoa erilaisista yhteistyömuodoista. Tällaiset välineet ovat käteviä tilanteissa, joissa tavanomaiset julkaisutavat tai sisällön vertaisarviointi eivät ole tarkoituksenmukaisia. Podcastit, eli verkossa kuunneltavissa olevat ohjelmat ja ohjelmasarjat, ovat vähitellen syrjäyttämässä perinteisempiä medioita, jopa kokonaisia radiokanavia. Podcastien tuottaminen on periaatteessa helppoa: käsikirjoituksen lisäksi tarvitaan vain jokin äänentallennusväline. Jakeleminen taas on erilaisten alustojen, kuten Spotifyn tai Youtuben kautta vaivatonta ja nopeaa. Puhevirtaa ja viihteellistä sisältöä voi olla helppoakin tuottaa. Mutta mitä pitää ottaa huomioon, kun sisällön on tarkoitus informoida tarjolla olevista korkeakoulun yhteistyömuodoista, kuten innovaatioprojekteina toteutettavista, monialaisista opinnoista? Selkeä viesti ei sisällä korkeakoulujargonia Vanha sanonta ”ken härjillä kyntää, se härjistä puhuu”, kuvaa nasevasti, miten jonkin asian parissa paljon tekevä tuo mielenkiintonsa kohteena olevan asian mielellään keskusteluihin mukaan. Innovaatioiden kanssa toimiva mielellään johdattaa keskustelua innovaatiotoimintaan. Asiantuntijan osaaminen saattaa olla huippuluokkaa, mutta samalla hän voi olla tekemisissään niin syvällä, että asian tiivistäminen voi olla haasteellista. Ulkopuolisille viestittäessä on tärkeää olla selkeä. Voi olla haastavaa huolehtia siitä, etteivät asiasisällöt hämärry. Innovaatiopodcast tukee työelämän kanssa tehtävää yhteistyötä Metropolian monialaiset innovaatio-opintojaksot eli MINNOt tuovat yhteen eri tutkintojen opiskelijoita ratkaisemaan yritysten ja muiden organisaatioiden esittämiä kysymyksiä ja haasteita. Jokainen Metropolian perustutkinto-opiskelija osallistuu Innovaatioprojektiin opintojensa aikana. Onnistuneesta projektista voi aueta polku myös opiskelijan omaan yrittäjyyteen. Metropolian Turbiini-kampushautomo eli inkubaattoritoiminta tarjoaa MINNO-lähtöisille yritysideoille ponnahduslaudan. MINNO-toiminta on oppimistoimintaa, mutta myös työelämän kanssa tehtävää yhteistyötä. Vaikka MINNO ei ole maksullista palvelutoimintaa, se on yksi Metropolian kumppaneille ja sellaisiksi kaavailluille tarjottava palvelu. MINNO on esimerkki siitä, miten tehokasta eri alojen opiskelijoiden yhteen tuominen ja ajattelun potentiaalin valjastaminen visaistenkin ongelmien ratkaisuun parhaimmillaan olla. Onnistuessaan MINNO toimii myös hyvänä alkuna mahdolliselle syvemmälle yhteistyölle työelämän ja oppilaitoksen välillä. Jotta projekti voi onnistua, sen pitää olla tuotteena kunnossa. Ennen kuin MINNO-projektissa päästään alkuun, kumppanille viestittävän sisällön pitää olla ymmärrettävä. Yleisimpiä kysymyksiä, joita minulle on kuluneiden vuosien aikana käymissäni kymmenissä keskusteluissa mahdollisten MINNO-kumppaneiden kanssa esitetty, ovat olleet Sopiiko esittämämme haaste tähän projektiin? Mitä yhteistyö edellyttää yritykseltämme; pitääkö meidän itse osallistua jotenkin? Millainen on aikataulu ja milloin on valmista? Millaista lopputulosta voimme odottaa? Maksaako MINNO jotakin? Kysymykset ovat sellaisia, että ne voivat helposti jäädä MINNO-projektin tilaajan kanssa syvemmin käsittelemättä, koska ne ovat asian kanssa työskentelevien mielestä ehkä itsestäänselvyyksiä. Kehittelemmekin nyt Innovaatiopodcastia, jossa kysymme esimerkiksi Miten MINNO ja Metropolian Turbiini-kampusinkubaattorin välistä synergiaa voitaisiin vahvistaa? Miten opiskelijatiimit voivat paremmin hyödyntää projekteissa syntyneitä tuloksia esimerkiksi oman yritystoimintansa lähtökohtana? Miten teemme MINNO-projektien hyödyt työelämälle entistä selkeämmiksi Miten mahdollistamme uusia kumppanuuksia Metropolian kanssa? Innovaatiopodcastin ensisijaisena tavoitteena on olla selkeä ja informatiivinen. Sanoman tulee olla niin kirkas, että podcastin kuuntelija voi ilman aiempia taustatietoja vaikkapa innostua hahmottelemaan omaa projektihaastettaan Metropolialle. Kirjoittaja Juha Järvinen työskentelee innovaatioasiantuntijana Metropolian TKI-palveluissa. Hän on koulutukseltaan taiteen tohtori ja teollinen muotoilija. Uusien innovatiivisten ratkaisujen, oivallusten ja toimintamallien löytäminen ja edistäminen innostavat häntä. Paremman tulevaisuuden kehittämiseen tähyävän päivätyön vastapainona hän harrastaa menneisyyteen liittyviä asioita, kuten sukututkimusta, keräilyä ja vanhoja autoja.
Eettisyys asiantuntijaviestinnän kulmakivenä
Asiantuntijaviestinnän odotetaan perustuvan faktoihin ja ammattialalla yhdessä sovittuihin hyviin tapoihin. Miksi eettisillä periaatteilla on merkitystä asiantuntijan viestiessä omasta työstään? Tässä blogimerkinnässä tarkastelen asiaa erityisesti viestinnän ammattilaisen näkökulmasta. Eettiset periaatteet ovat yhteisesti hyväksyttyjä hyveitä Eettiset periaatteet ovat tärkeitä kaikessa ammatillisessa viestinnässä. Ammatista riippumattomia, yleisesti hyvinä pidettyjä periaatteita ihmisten välillä tapahtuvaan kommunikaatioon ovat esimerkiksi rehellisyys, avoimuus ja luottamuksellisuus. "Eettisten kysymysten rajaaminen vastuullisuusraportteihin, standardeihin ja auditointeihin työntää ne kauas toiminnan kovasta ytimestä ja arjen toiminnasta." (1) Työarjessa eettisten periaatteiden tulkitseminen ja soveltaminen voi vaihdella kulttuuristen, sosiaalisten ja tilannekohtaisten tekijöiden mukaan. Työyhteisön toimintakulttuuriin voi myös muotoutua niin sanottuja kirjoittamattomia sääntöjä, jotka aukeavat vasta työkokemuksen karttuessa. Asiantuntijat ovat yksilöitä arvoineen ja asenteineen, niistä juontuu yksilöllinen taipumus tulkita ja soveltaa eettisiä periaatteita käytännön työssä. Jotkut ovat tarkempia kuin toiset. Siksi useimmilla ammattialoilla ja työyhteisöillä on tänä päivänä käytössä eettisten toimintaperiaatteiden ohjeistukset. Esimerkiksi Metropolian eettiset toimintaperiaatteet ovat luettavissa julkisilla verkkosivuilla. Eettiset ohjeet turvaavat ammattilaisia ja alan mainetta "Vuorovaikutus ja viestintä ovat jokaisen organisaation keskeisiä tehtäviä demokraattisessa yhteiskunnassa, jossa asioita käsitellään julkisuudessa. Alan ammattilaiset sitoutuvat voimassa olevien lakien ja asetusten lisäksi noudattamaan ohjeita hyvin toimintatapojen edistämiseksi, ammatillisen identiteetin vahvistamiseksi sekä sidosryhmien ja yhteiskunnan palvelemiseksi.” (2) Kaikki toimijat yhdessä vaikuttavat ammattialansa maineeseen. Yleisellä tasolla eettisyyttä valvovien tahojen tavoitteita ovat alan eettisten ohjeiden ja standardien kehittäminen, sekä ammattilaisten ohjaaminen ja kouluttaminen. Lisäksi ne voivat käsitellä epäasialliseen toimintaan liittyviä valituksia ja antaa koko alan toimintaperiaatteita linjaavia päätöksiä. Suomessa journalismin, markkinoinnin ja viestinnän alan eettisyyttä valvovat Julkisen sanan neuvosto (JSN) Mainonnan eettinen neuvosto (MEN) Viestinnän eettinen neuvottelukunta (VEN) Näiden elinten tavoitteena on edistää alan eettisinä pidettyjä työtapoja ja ottaa kantaa epäkohtiin. Itsesäätely ei ole ongelmatonta. Neuvostojen ja neuvottelukuntien jäsenet ovat joukko niihin valittuja yksilöitä, ja päätöksiin voi aina jäädä tulkinnanvaraa. "Viestinnän eettinen neuvottelukunta VEN perustettiin 2015, ja samana vuonna uudistettiin suomalaiset Viestinnän eettiset ohjeet. Niihin ovat sitoutuneet ProCom -Viestinnän ammattilaiset ry, Viesti ry, Marketing Finland ja Julkisen alan tiedottajat JAT." (2) Suomessa viestintäalan järjestöt ovat sitoutuneet kansainvälisten viestintäalan järjestöjen eettisiin ohjeistoihin, soveltaen niitä paikallisesti. Kansainvälisesti hyväksytyt näkemykset alan eettisistä toimintaperiaatteista vaikuttavat siis kotimaisiin alan toimijoihin. Laki turvaa työnantajaa Miten voidaan varmistaa, että esimerkiksi viestintäasiantuntijat tuntevat ammatilliset standardit ja noudattavat alan eettisiä periaatteita? Alaa opiskeltaessa aihe tulee satunnaisesti vastaan. Työsuhteessa tulee noudattaa ensisijaisesti työnantajan linjauksia. Asiantuntijan mahdollisuudet sovittaa omat arvonsa työyhteisössä yleisesti hyväksyttyjen arvojen kanssa ei ole aina yksinkertaista. Yksittäisiä ylilyöntejä tapahtuu, tahallisesti tai tahattomasti. Niiden asiallisuutta on tarkasteltava, vaikka teot eivät olisikaan lainvastaista toimintaa. Työnantajalta saatu huomautus asiantuntijan henkilökohtaisella tilillä julkaistusta sosiaalisen median päivityksestä ei tunnu reilulta. Laki kuitenkin säätää työntekijän lojaliteettivelvoitteesta, eli työnantajaa ei saa moittia julkisesti edes vapaa-ajalla. Tee yleisöllesi palvelus ja viesti hyvin Viestintä kollegoiden kesken on erilaista kuin viestintä oman työyhteisön ulkopuolella. On monia hyviä syitä viestiä. Asiantuntija tuntee oman työnsä parhaiten ja oman työn tuloksista viestimisen voi ulkoistaa vain tiettyyn rajaan asti. On hienoa, jos viestiessä huomioi myös ammattikuntaansa ohjaavat eettiset periaatteet. Erilaisia tutkimus- ja kehittämistyön tuloksia julkaistaan miljoonittain vuosittain. Suomalaiset korkeakoulut ovat sitoutuneita avoimen tieteen periaatteisiin, joka edellyttää tutkimustiedon julkaisemista avoimesti ja maksuttomasti. Tietoa levitettäessä on pohdittava, kenelle viestitään, ja muotoiltava viestintä yleisölle sopivaksi. Esimerkiksi tieteellistä tutkimustietoa yleistajuistetaan, jolloin se on helpommin laajempien yleisöjen saatavilla. Mutta miten asiantuntija ehtii tämän kaiken suorittaa? ”Toivomme, että tiedeorganisaatiot alkavat tulevaisuudessa selkeämmin laskea asiantuntijaviestinnän tärkeäksi osaksi asiantuntijoiden työtehtävää, jolloin siihen saa selkeästi panostaa työaikaa, siihen kannustetaan, sitä tuetaan ja siitä palkitaan.” (3) Mikään ei korvaa sitä, että asiantuntija itse viestii työnsä tuloksista laajemmille yleisöille tai osallistuu esimerkiksi sosiaalisen median keskusteluihin. Sosiaalinen media on suora tapa viestiä laajoille yleisöille, mutta se edellyttää monenlaisen häiriön sietokykyä. Someyleisö voi reagoida vahvasti, nopeasti ja tunteella. Moni asiantuntija on jättäytynyt pois somesta, kun sietokyvyn rajat ovat tulleet vastaan. Tämä on aina perusteltua, jos jaksaminen tai turvallisuus ovat uhattuina. Lähteet Rydenfelt,H. & Juholin, E.: Kohti parempaa viestintäkulttuuria (etiikka.fi) 2016 Juholin, E.: Communicare! Ota viestinnän ilmiöt ja strategiat haltuun (2022) E-kirja. Management Institute of Finland Oy, Infor Laaksonen, S. & Poutanen, P.: Askelta pidemmälle: avoin tiede ja tiedeviestintä (etiikka.fi) 2020
Viestintäyhteistyö hankekumppanin kanssa: 10 vinkkiä
Miten saadaan aktivoitua kuntalaisia mukaan tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiohankkeeseen? Kokosimme tähän artikkeliin hyviksi havaitsemiamme käytäntöjä ja vinkkejä muille hanketyötä tekeville. Vinkit hyvään viestintäyhteistyöhön Hankkeita toteutetaan yhdessä kumppanien kanssa. Hankkeen onnistuminen vaatii, että tavoitetaan ja aktivoidaan ihmisiä. Viestinnän rooli ja vastuu on siksi suuri ja vaativa. Hyvään viestintään tarvitaan kumppaneita. Hanke tarvitsee kumppaneiden verkostoja tavoittaakseen mahdollisimman tehokkaasti halutut paikalliset sidosryhmät. Älä oleta. Kumppaniorganisaation viestintäammattilaiset eivät välttämättä ole kuulleet koko hankkeesta. Soita ja ota viestintäkumppanit heti alusta asti mukaan suunnittelemaan yhteistä viestintää. Hankkeella on vastuu omasta viestinnästään. Vaikka teet yhteistyötä ammattilaisten kanssa, kokonaisvastuun kantaa hanke. Tee valmiit tiedotteet ja muut tekstit, käsittele valokuvat, anna toimivat linkit ja muu tarvittava materiaali valmiina kumppanien käyttöön ajoissa. Tee viestinnän aikataulu, sovi vastuut ja jaa suunnitelma kumppaneille. Silloin kaikki tietävät, mitä tapahtuu ja milloin ja kenen vastuulla mikäkin asia on. Luota kumppanin tietämykseen ja kokemukseen toimivimmista paikallisista viestintäkanavista. Merkitkää toisenne sosiaalisessa mediassa omiin julkaisuihinne. Hyödynnä kumppanin julkaisuja hankkeen viestinnässä: jaa ja kommentoi. Muista tallentaa ajoissa kumppanin kautta saadut paikallismedian artikkelit ja muut tarvittavat dokumentit. Tapahtuman viestintää varten kannattaa hanketiimissä olla työparina sisällöstä vastaava henkilö ja viestinnästä vastaava henkilö. Se helpottaa viestinnän ideointia, suunnittelua ja toteutusta. Pidä yhteyttä kumppaniin myös silloin, kun mitään isompia tapahtumia ei ole tulossa. Jakakaa palautetta puolin ja toisin ja iloitkaa yhdessä onnistumisista. Viestintäyhteistyön suunnittelu ja valmistelu Smart Countryside Mobility -hankkeessa kehitetään Uudenmaan haja-asutusalueiden henkilöliikkumisen ja pientavaralogistiikan palveluita. Kehittämistyötä tehdään palvelumuotoilun menetelmillä, ja yhteiskehittämiseen tarvitaan mukaan kunnan edustajia, asukkaita ja yrittäjiä. Marraskuussa 2022 järjestimme asukastyöpajan Karkkilassa, joka on yksi hankkeen yhteistyökumppaneista. Halusimme tavoittaa asukkaita ja yrittäjiä mahdollisimman laajasti, jotta erilaiset palveluiden käyttäjät voisivat yhdessä ideoida ratkaisuja liikennepalveluihin. Työpajan viestintää ja markkinointia varten teimme hanketiimissä suunnitelman tehtävistä ja vastuuhenkilöistä. Koimme onnistuneeksi ratkaisuksi sen, että viestintää suunnittelivat yhdessä työpajan suunnittelusta vastannut palvelumuotoilija Raija Kaljunen ja työpajan viestinnästä vastannut asiantuntija Jonna Suvanto. Listasimme yhdessä tarvittavat materiaalit ja toimenpiteet ja sovimme, kuka huolehtii mistäkin asiasta hanketiimissä. Sen jälkeen suunnitelma käytiin läpi Karkkilan kaupungin kanssa. Lähtökohtana oli tuottaa Karkkilan kaupungille valmista materiaalia, jota heidän olisi helppo jakaa omissa kanavissaan. Paikallismedian kontaktoinnin hoiti Karkkila, samoin työpajakutsun jakelun paikallisille yhdistyksille ja yrityksille. Ennen järjestämäämme asukastyöpajaa keskeisimmät hanketiimin tuottamat materiaalit olivat ilmoittautumislomake mediatiedote materiaalit Karkkilan kaupungin verkkosivuja ja sosiaalisen median viestintää varten (valmiit tekstit ja kuvat) kutsu kyläyhdistyksille, yrittäjille ja asukashaastatteluihin osallistuneille lehti-ilmoitus materiaalit hankkeen omia verkko- ja somekanavia varten. Viestinnän toteutus ja arviointi Työpajan aikana Karkkilassa hanketiimiläiset ottivat valokuvia työskentelystä ja ryhmien tekemistä konsepteista. Työpajan jälkeen valokuvia lähetettiin Karkkilan kaupungin käyttöön. Karkkilasta saatiin tietoa paikallismedian tekemistä jutuista. Hankekumppanimme Karkkilan kaupungin tiedotussihteeri Nina Saikanmäki oli tyytyväinen yhteistyöhön: ”Meidän pääkanava on nettisivut www.karkkila.fi, lisäksi kaupungilla on Facebookissa oma Me Karkkilalaiset - Karkkilan kaupunki -sivu. Sen lisäksi jaoin tietoa työpajasta Facebookissa Karkkilan Puskaradio-, Karkkila- ja Karkkilan kuntapolitiikka -ryhmiin.” "Postaukset saivat minusta yllättävän hyvin tykkäyksiä ja jakoja. Tämä on ollut minun näkökulmastani harvinaisen helppo keissi, kun teiltä on tullut niin valmiit materiaalit.” - Nina Saikanmäki, Karkkilan kaupunki Hanketiimissä olimme myös tyytyväisiä, sillä saimme runsaasti osallistujia työpajaan, tapahtuma sai hyvin julkisuutta paikallismediassa ja etukäteen huolella valmisteltu viestintäsuunnitelma toimi hyvin käytännössä. Kirjoittajat Raija Kaljunen, Laurea-ammattikorkeakoulu. Raija työskentelee palvelumuotoilijana kahdessa TKI-hankkeessa Laureassa. Raija on taustaltaan pitkän linjan viestinnän ammattilainen, jota kiinnostaa palvelumuotoilun ja viestinnän yhdistäminen. Smart Countryside Mobility -hankkeessa hän on vastannut Karkkilan kehittämistyön suunnittelusta ja koordinoinnista. Jonna Suvanto, Metropolia Ammattikorkeakoulu. Jonna toimii hankeasiantuntijana Smart Countryside Mobility -hankkeessa markkinoinnin ja viestinnän parissa. Graafisen suunnittelijan koulutuksen saaneen uraan on mahtunut niin AD:n töitä, digimarkkinointia kuin tapahtumien konseptointia ja toteuttamista. Tämän hankkeen luovassa ja innostavassa ilmapiirissä on päässyt tutustumaan myös palvelumuotoilun menetelmiin ja mahdollisuuksiin. Lue lisää hankeviestinnästä Pöyhönen M., Moreira Kares E., Garam S. 5+1 vinkkiä onnistuneeseen hankeviestintään (esignals.fi) Julkaistu 13.9.2022 Åman Kyyrö M. Hankeviestintä ja resurssit Julkaistu 23.2.2021 Kaljunen R., Ylikoski T. Palvelumuotoilu avasi oven vaikuttavampaan hankeviestintään (journal.laurea.fi) Julkaistu 27.10.2021 Jokinen N. Uusi hanke alkaa! Miten rakennan viestinnän fiksusti? (noonkollektiivi.fi) Julkaistu 28.1.2020 Hankeviestinnän käsikirja (2021), Theseus.fi. Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisuja
Tekoäly asiantuntija-artikkelin kirjoittamisen tukena
Virheellisen ja valheellisen tiedon levittäminen verkossa on kimurantti ongelma. Halusin kirjoittaa asiantuntija-artikkelin tekoälyn roolista virheellisen tiedon leviämisessä. Tukeuduin ensimmäistä kertaa urallani tekoälyyn artikkelin sisällön jäsentelyssä. Kokeilun jälkeen ymmärsin, miksi tulevaisuuden asiantuntijatyössä tekoäly tulee kaikkien työpöydälle. Keskusteleva ChatGPT vastaa kysymyksiin Kysyttäessä, mikä on ChatGPT, tekoäly esittelee itsensä seuraavasti: "ChatGPT on OpenAI:n kehittämä tekoälyn keskustelumalli. Se käyttää syvällisen oppimisen tekniikkaa, jota kutsutaan muuntajiksi, luodakseen ihmisen kaltaisia vastauksia tekstinsyötteisiin. Malli on koulutettu laajalla tekstidatan korpuksella, ja se pystyy suorittamaan erilaisia kielellisiä tehtäviä, kuten tekstin tuottamista, tekstin täydentämistä ja kysymyksiin vastaamista. ChatGPT on suunniteltu vastaamaan monenlaisiin aiheisiin, kuten yleistietoon, historiaan ja tieteeseen, ja se voi käydä keskusteluja, jotka ovat sekä mukaansatempaavia että informatiivisia." Kirjoitin kysymyksen tekoälyn roolista disinformaation leviämisessä ChatGPT-tekoälyohjelman jutusteluruutuun. Sain runsaasti tekstimassaa silmänräpäyksessä. Tekoäly ei tarjonnut itselleni täysin uutta tietoa. Sen sijaan se koosti virkkeitä, jotka tarjosivat useita eri näkökulmia kysymykseeni. Tekoäly listasi erilaisia ilmiöön liittyviä avaintermejä, joista kaikkia en olisi ehkä muistanut huomioida. Tekoäly antaa siis lisäkapasiteettia asiantuntijatyölle. Olennaisen tiedon suodattaminen, esimerkiksi artikkelin näkökulman valinta ja ajatusten kiteyttäminen, jäävät edelleen asiantuntijan tehtäväksi. DeepL tarjoaa sujuvia käännöksiä Nappasin ChatGTP:n tuottaman englanninkielisen tekstin talteen. Artikkeliani varten käänsin sen DeepL Translate -ohjelmalla suomeksi. Saksalaisen tekoäly-yrityksen DeepL GmbH:n kehittämä DeepL käyttää neuraalista konekäännöstekniikkaa (NMT). DeepL:n tuottamat käännökset pyrkivät luonnolliseen kieleen. Oma kokemus on, että se tuottaa toimivia käännöksiä suomen ja englannin välillä. Palvelu on käytettävissä maksuttomasti. Asiantuntijan avaintaito on kyky arvioida ja muokata tekoälysisältöjä Kun tekoälyn tuottama tietosisältö oli käännetty englannista suomeksi, silmäilin tekstiä ja ryhdyin muokkaamaan sitä mieleisekseni. ChatGPT tuottaa nopeasti tekstikappaleita, jotka näyttävät ensivilkaisulla vakuuttavilta. Tekoäly tuottaa tarjoamansa tietosisällöt teksteiksi rakenteella, joka sille on opetettu. Se on edukseen, kun asioita halutaan luetella. Mutta jos tekstiä käydään tarkemmin lävitse, tulee selväksi, että sisällössä on turhaa toisteisuutta. Alla on vertailun vuoksi ChatGPT:n ja ihmisen kirjoittamat tekstikappaleet. Kyseessä on tekoälyn rooli virheellisen tiedon levittämisessä verkossa. Tunnistatko tekoälyn ja ihmisen kirjoittaman tietosisällön eron? Tekoäly on työkalu ja, kuten mitä tahansa työkalua, sitäkin voi käyttää hyvään tai pahaan. Tekoälyllä on kuitenkin yhteiskuntaan merkittävästi suurempi vaikutus kuin monella muulla välineellä, minkä takia etiikalla ja vastuullisuudella on sen hyödyntämisessä suuri rooli. Tekoälyn sovellusten ja päätösvallan lisääntyessä pelkkä tekninen ongelmanratkaisu ei enää riitä sen kehittämiseen. Eettisen päätöksenteon mahdollistaminen ja varmistaminen on huomattavasti laajempi kysymys, jonka ratkomiseen tarvitaan laajasti osaajia eri aloilta. (1) Tekoälyn vaikutus väärän tiedon leviämiseen riippuu viime kädessä siitä, miten teknologiaa kehitetään ja käytetään. On tärkeää varmistaa, että tekoälyjärjestelmät suunnitellaan ja niitä käytetään tavalla, joka edistää avoimuutta ja vastuullisuutta, eikä niitä käytetä väärän tiedon vahvistamiseen tai yleisen luottamuksen heikentämiseen. Yhteenvetona voidaan todeta, että tekoälyllä voi olla merkittävä rooli väärän tiedon tuottamisessa ja torjumisessa, ja meidän on yhteiskuntana varmistettava, että teknologiaa kehitetään ja käytetään vastuullisella ja eettisellä tavalla. (2) Tietosisältöjen erot eivät päällisin puolin ole kovin suuria. Teksteistä on erotettavissa, että ensimmäinen pyrkii esittämään kiteytetysti laajoja toisiinsa kytkeytyviä syy-seuraussuhteita, kun toinen luettelee pintapuolisemmin ilmiötä. Artikkelia kirjoittavan asiantuntijan työn kannalta merkitystä on vain sillä, miten lukija kokee lopullisen tekstin hyödyllisyyden. Tekoäly tukee ihmisen työtä Suunnittelemani artikkeli tekoälyn roolista virheellisen ja väärän tiedon levittämisessä voi hyötyä jossain määrin tekoälyn käytöstä. En ole aihepiirin syväasiantuntija, joten harkitsen vielä koko kirjoituksen lopullista näkökulmaa. Mietin, mitä uutta sanottavaa tähän aiheeseen minulla viestinnän asiantuntijana voisi olla. Tekoälyn tarjoama tuki tiedonkeruulle on valjastettavissa osaksi asiantuntijatyön rutiineja. Koen, että ChatGTP on tällä hetkellä välineenä kuin laajennettu Google-haku. Oleellisinta jokaiselle asiantuntijalle tässä vaiheessa tekoälyn kehitystä on olla tietoinen sekä tekoälyn laajoista hyödyistä että mahdollisista haitoista. Tulevaisuutta kohti tärkeintä on, että tekoälyjä kehitetään vastuullisesti ja ihmisten hyväksymien eettisten periaatteiden mukaisesti. "Yhteiskunnan tehtävänä on varmistaa, että tekoälyä kehitetään ja käytetään vastuullisesti ja eettisesti ja että sen hyödyt maksimoidaan ja mahdolliset haitat minimoidaan." - ChatGPT 11.2.2023 Lähteet Laitio, Paula: Tekoälyn älykkyydestä vastaa ihminen. Blogi 12.9.2021 (vere.fi) ChatGPT 11.2.2023 https://chat.openai.com/chat
Kampus yritysyhteistyön raja-alueena
Ammattikorkeakoulujen tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminta (TKI) tapahtuu alueellisesti vaikuttavissa kumppaniverkostoissa. TKI-toiminnan yhtenä tehtävänä on kehittää ratkaisuja elinkeino- ja työelämän tarpeisiin. TKI-hankkeissa tehtävä työ tähtää esimerkiksi siihen, että alueellista kilpailukykyä tuetaan. Se voi käytännössä tarkoittaa yritystoiminnan hautomojen ja kiihdyttämöjen perustamista tai kytkösten luomista eri toimijoiden välille. Näistä kytköksistä syntyy eläviä yhteisöjä ja verkostoja, joissa niin vakiintuneet kuin uudet toimijat ovat vuorovaikutuksessa keskenään. Tässä kirjoituksessa kuvaan, miten tällaisen ekosysteemin kehittymistä voidaan tukea ammattikorkeakoulun toiminnalla. Miten kampukselle rakennetaan yrittäjyyttä tukeva yhteisö? Kun rakennamme modernia yhteisöä, sitä voidaan tarkastella monelta eri tulokulmalta. Miller ja Acs (1) tuovat esiin kiinnostavan vertauksen. Korkeakoulun kampus on mahdollista nähdä modernina raja-alueena, yrittäjämäisenä ja mahdollistavana yhteisönä. Yrittäjyyshengessä ja pioneerihengessä on paljon samaa. Molemmat korostavat vapautta, tarvetta pärjätä ja resursseja näiden tarpeiden toteuttamiseen. Molempiin liittyy myös toive menestyksestä ja oman paikan löytämisestä. Korkeakoulun kampus voidaan nähdä uutena raja-alueena, jossa vapaana olevia resursseja, kuten oli aikanaan Yhdysvaltojen suuressa lännessä. Kampuksilla on saatavilla osaamispääomaa, opinnollista vapautta ja erilaisia ihmisiä. Näistä voi syntyä uusia mahdollisuuksia ja kehittyä uutta yritystoimintaa. Erona menneeseen länteen on, että korkeakoulun raja-alue on rakentamisprosessin lopputulos. Yrittäjähengen synnyttäminen vaatii rakenteita, joiden kautta luodaan mahdollisuus raja-alueen kaltaisen tilan syntymiseen. Näitä toimenpiteitä on yrittäjyyden opettaminen, laaja kurssitarjonta opiskelijoiden yrittämisen tukeminen ja Chicagossa yrittäjyyskeskuksen luominen. Metropoliassa tätä raja-aluetta rakennetaan Turbiinin yrittäjyyskoulutuksen avulla. Sen avulla on mahdollista oppia taitoja, joilla yrittäminen onnistuu. Minnot, monialaiset innovaatioprojektit, opettavat yhteistä ongelmanratkaisua. Erilaiset yhteiskehittämisen tilat, kuten XR-Center tai Urbanfoodlab taas tarjoavat fyysisiä ympäristöjä, missä kehittää liiketoimintaa eteenpäin. Turnerin rajateoriassa ekosysteemi on toistuva prosessi Miller ja Acs tarkastelevat kampusta Frederick Jackson Turnerin rajateorian kautta ja tuovat esiin, että kampus täyttää Turnerin määritelmän raja-alueesta, jossa on saatavilla pääomia, vapautta ja diversiteettiä. Yhdessä nämä luovat mahdollisuuksia, tukevat yrittäjyyttä ja innovatiivisuutta. Turner ymmärtää raja-alueen enemmän toistuvana prosessina kuin fyysisenä tai maantieteellisenä paikkana. Hänen ekosysteeminsä otti ”nälkäisiä” ihmisiä, antoi heille vapauden ja resursseja ja kun raja-alue sulkeutui niin sieltä tuli kunnianhimoinen ja nouseva ihmistyyppi sekä talous. Tämä katsantokanta on hyvin amerikkalainen ja sen soveltaminen suomalaiseen korkeakoulumaailmaan on tehtävä varoen, mutta se tarjoaa kiinnostavan ja laajan kulttuurisen kehikon, jonka kautta voidaan tarkastella korkeakoulun yrittäjyysekosysteemiä. Miller ja Acs tuovat esiin, että yksinkertaisimmillaan yritysekosysteemi on nippu yksittäisiä toimijoita, joita hallitaan siten että yritystoiminta on mahdollista. Yritysekosysteemin käsitettä on avattu laajemmin sarjan muissa osissa. Moderni kampus voidaan nähdä paikkana, jossa opiskelijoilla on taloudellisia resursseja, tutkimusta sekä teknologiaa, lahjakkaita ihmisiä sekä huomattava määrä opintosuoritusten ulkopuolisia toimintamahdollisuuksia. Kun yrittäjän ajatellaan olevan toimija, joka yhdistelee erilaisia resursseja luodakseen lisäarvoa, voidaan nähdä, että oppilas voi kulkea lukuisia erilaisia polkuja yrittäjyyteen. Edellytykset menestyvälle yritysekosysteemille Chicagon mallilla Miller ja Acs tutkimuskohteena oli Chicagon yliopisto. Se on kehittänyt yritysekosysteemiään, omaa raja-aluettaan, jo vuodesta 1994. Silloin luotiin yrittäjyyden professuuri, jolle saatiin 1,5 miljoonan dollarin lahjoitus. Tämän jälkeen luotiin yrittäjyyskursseja, joita ei koordinoitu sen tarkemmin New Venture Challenge, joka on yrityskilpailu opiskelijoille ARCH Ventures, sijoitusrahasto, joka liittyy yliopiston älylliseen ja tutkimukselliseen omaisuuteen. Sijoitusrahaston luomisen myötä fokus vaihtui nopeasti yrittäjyyden taitojen opettamisesta yritysten rakentamiseen ja kehittämiseen. Seuraava vaihe oli yrittäjyyskeskuksen luominen kampukselle, joka koordinoi kaikkea yrittäjyyteen liittyvää yliopistolla. Keskus on saanut huomattavia taloudellisia lahjoituksia toimintansa tukemiseen. Keskuksen missio on neliosainen: kehittää kokeellisia ohjelmia tukemaan perinteisempää opetustoimintaa sponsoroida ja tukea huippututkimusta tukea opiskelijoita, opettajia ja henkilökuntaa aloittamaan ja kasvattamaan yrityksiä kehittää sekä paikallista että globaalia yritysekosysteemiä. Koulu tarjoaa useita kymmeniä erilaisia kursseja, jotka liittyvät yrittäjyyteen ja useilla näistä kursseista opiskelijat yhytetään start up-yrityksiin, tutkijoihin sekä yritysten ja sosiaalisten organisaatioiden johtajiin. Laaja kurssitarjonta on koettu olennaiseksi, jotta luodaan mahdollisimman paljon yrittäjyysmahdollisuuksia opiskelijoille. He tukevat vaihtomahdollisuuksia, tukea kampuksen ulkopuolisiin ideakilpailuihin, tiloja opiskelijoiden pitämille tilaisuuksille, yhteistyön innovaatio hubeihin sekä yhteydet useisiin sijoitusrahastoihin. Kirjoittajat tuovat esiin myös, kuinka yliopisto on kasvattanut vahvoja ja kehittyviä suhteita kampuksen ulkopuolella toimiviin yhteisöihin. Yritysekosysteemin kehittyminen vaatii pitkäjänteistä sitoutumista Miller ja Acs kertovat, että yliopisto on rakentanut yrittäjyyden koulutusta ja yritysekosysteemiä jo 90-luvulta alkaen. He ovat rakentaneet alustoja, verkostoja ja muita resursseja, jotka ovat mahdollistaneet nopeasti kasvavien yritysten syntymisen kampukselta. Vaikka tulokset eivät ole suoraan siirrettävissä, niistä voidaan nähdä moniulotteisen hallinnon, avoimuuden ja toiminnan jakautumisen laajasti ympäri yliopiston olleen tekijöitä opiskelija perustajien vetämän yritysekosysteemin kasvuun. On myös syytä ottaa huomioon kaikki ne tekemiset ja ohjelmat, jotka ovat päättyneet ja epäonnistuneet. Kohteena ollutta Chicagon yliopistoa on myös onnistanut siinä, että sen käyneet ovat olleet halukkaita tukemaan yritysekosysteemin syntyä lahjoittamalla sekä aikaansa, rahaansa tai osaamistaan sen kasvattamiseen. Heillä on toimiva prosessi, vahva tuki, toimivat siteet kampuksen ulkopuolelle ja selkeä fokus opiskelijoihin. Esimerkki on kiinnostava kohde myös siksi, että heillä ei ole insinöörikoulutusta, vaan he ovat rakentaneet toimivan ekosysteemin ilman suoraa teknistä osaamista. He ovat sen sijaan keskittyneet tarjoamaan kokeellista opetusta ja laajat suhteet kampuksen ulkopuolella olevaan maailmaan, huolimatta heidän pääainevalinnastaan tai suuntautumisestaan. Tällä pohjalta huipulle tavalla on onnistuttu luomaan suurta menestystä. Suuri joukko opiskelijoita, joista osa tulee liiketalouden puolelta, kasvavat resurssit ja kurssitarjonta innovaatioissa ja yrittäjyydessä sekä vapaus etsiä ja löytää näitä resursseja ovat auttaneet Chicagon yliopistoa luomaan maailmanluokan yritysekosysteemin. Voisiko start-up -hub edistää Vantaan kilpailukykyä? Meidän hankkeemme, My Business Hub-kaupunginosan kilpailukyvyn kehittäjänä , voidaan nähdä lähtölaukauksena kahteen suuntaan: se tarjoaa selkeän tien Vantaan kaupungin start-up hubin ja ekosysteemin aloittamiseen. Käytännössä kaupungin kannattaisi valita joku sen alueella toimivista korkeakouluyksiköistä ja aloittaa rakennustyö yhdessä. Korkeakoulun tehtäviin kuuluu hautomo - eli inkubaatiopolun rakentaminen omien vahvuuksien varaan. Kiihdyttämö, mikäli sellainen halutaan kehittää, voi olla myös toisessa ympäristössä, mutta ottaen huomioon aikaisemmat kokemukset Vantaalla, irti korkeakoulusta oleva start up-toiminta on todella haastava saada pyörimään. Toinen, hankkeen varsinainen tavoite, on yrittäjien yhteisön rakentaminen, ja siihen hanke tulee tarjoamaan toimivan alustan sekä toimintamallin. Tämän käytännönläheisen tavoitteen voi rikastaa ajattelemalla myös laajemmin, hakien vertauskuvia historiasta. Kirjoittaja Timo Nykopp on toiminut My Business Hub -hankkeen projektipäällikkönä. Nyt hän toimii Food System Cityn projektipäällikkönä, rakentaen yhteisöä kestävän ruoantuotannon maailmaan. Aikaisemmin hän on toiminut yrittäjänä, liiketoiminnan kehittämisen parissa ja palveluyritysten esimiestehtävissä. Koulutukseltaan hän on Restonomi (AMK) ja kauppatieteiden maisteri. Hän innostuu uusista asioista, innovaatioista ja haasteista. Vapaa-aika kuluu puolimaratoniin treenatessa ja kirjoittaessa. Lähde Miller D., Acs Z. 2017. The campus as an entrepreneurial ecosystem: The University of Chicago. Small Business Economics volume 49, pages 75–95. (Springer.com)
Onko mikki auki, onnistuuko empaattinen vuorovaikutus etänä?
Onko mikki auki, onko vanha käsi, näkyykö? Tässä kirjoituksessa kerromme, mikä edistää empaattista vuorovaikutusta hybridipalveluissa. Millaista vuorovaikutusosaamista niissä tarvitaan? Miten vastataan asiakkaiden moninaisiin tarpeisiin? Kyky eläytyä toisen kokemusmaailmaan on sosiaalista kanssakäymistä edistävä tekijä. Kyky empatiaan ja sosiaaliseen liittymiseen on meille synnynnäinen ja aivoihin sisäänrakennettu. Siihen vaikuttavat esimerkiksi aivojen peilisolut sekä opioidijärjestelmä, joka säätelee empatiakykyä (1). Jaetut kokemukset, kuten yhdessä nauraminen, vahvistavat ihmisten välisiä suhteita (2) ja parantavat niin sosiaalista vuorovaikutusta kuin yksilön omien tunnekokemustenkin käsittelyä (3). Teknologian hallinta ja helppokäyttöisyys Etäpalaverien teknologiset haasteet ovat tulleet tutuksi suurelle osalle meistä koronapandemian myötä. Katkeileva kuva ja ääni sekä huono kuvanlaatu luovat vuorovaikutukseen ylimääräistä kitkaa, jolloin on vaikeaa keskittyä itse asiaan. Toimiva teknologia ja sen käytön helppous on edellytys hyvälle vuorovaikutukselle. Valitettavasti teknisiin ongelmiin voi toisinaan vaikeaa löytää ratkaisua silloin, kun ne ilmenevät. Voi myös olla vaikeaa löytää itselle rauhallista ja turvallista paikkaa, jossa voi keskittyä kunnolla tilanteeseen. Sen sijaan vuorovaikutuksen normit ja läsnäolo ovat tekijöitä, joihin kaikki osallistujat voivat vaikuttaa. Läsnäolo ja turvallisuus keskeistä Empatia ja yhteisymmärrys sosiaalisissa tilanteissa välittyy suurelta osin kehollisen vuorovaikutuksen kautta, aivojen peilisolujärjestelmään perustuen (4). Kehon ja eleiden rajautuminen pois kuvasta silloinkin, kun kamera on päällä, sekä yhteisen fyysisen tilan ja joskus kosketuksen puute voi vieraannuttaa keskustelijat helposti toisistaan ja vaikeuttaa empatian välittymistä (5). Yhteistyöskentelyssä, tapahtui se sitten lähityöskentelynä tai etänä, on tietoisuus toisen läsnäolosta erittäin tärkeää. Teknologiavälitteisyys ei kuitenkaan välttämättä heikennä vuorovaikutuksen laatua ja empatiaa, vaan tekee siitä erilaista. Läsnäoloa pyritään ilmaisemaan katsekontaktilla ja puheella silloin, kun keholliset vihjeet puuttuvat (6). Huolimatta siitä, ollaanko toiseen ihmiseen kontaktissa etäyhteydellä tai läsnä samassa tilassa, tunnetilojen näyttäminen (ilmeet, äänensävy ym.) koetaan tärkeänä silloin, kun se on mahdollista (7). Vuorottelun sujuvuus vuorovaikutuksessa ja kommunikaatiossa voi vaikeutua teknisten seikkojen takia, mikä on tärkeä huomioida erityisesti laitteiden ja ohjelmistojen helppokäyttöisyydessä ja teknisen tuen mahdollisuutena (5). Jakamisen tunteen kokemuksiksi koetaan usein eleet, ilmeet, hymiöt tai muut keinot ilmaista spontaanisti reaktioita yhteisessä hetkessä (7). Kokemuksia etäpalvelujen vuorovaikutuksesta koottiin työpajassa Hyvinvointia hybridisti -hankkeessa ammattilaiset ja palvelujen käyttäjät kehittävät etä- ja lähipalveluja yhdessä. Tavoitteena on edistää kestävää kehitystä, hyvinvointia, yhdenvertaisuutta ja saavutettavia palveluja eri tilanteisiin. Etä- ja lähivuorovaikutuksen mahdollisuuksia ja haasteita käsiteltiin yhteiskehittämisen pohjalta työpajoissa, joita järjestettiin Hyvinvointia hybridisti -hankkeen yhteistyökumppanien kanssa. Viiteen työpajaan osallistui 26 yhteistyökumppanien palvelujen tarjoajaa ja käyttäjää. Huolimatta hyvin erilaisista etäpalveluiden käyttäjistä kokemukset vuorovaikutuksesta etäpalveluissa olivat hyvin samanlaisia. Työpajoissa käydyistä keskusteluista nousi esiin erityisesti kaksi teemaa: teknologian toimivuus, sen käytön hallinta ja helppokäyttöisyys sosiaaliset normit etävuorovaikutuksessa; läsnäolo ja turvallisuuden tunne Työpajaan osallistuneet kokivat vakiintuneiden normien puutteen ongelmalliseksi etäyhteyksien kautta tapahtuvissa tapaamisissa: tuleeko kameran olla päällä, miten ilmaistaan halu puheenvuoroon ja miten puheenvuorot ylipäätänsä jaetaan, miten ollaan kontaktissa ja miten käyttäydytään muut huomioiden etävuorovaikutuksessa. Hämmennys vuorovaikutusta koskevista normeista heikentää yhdessäolon kokemusta ja etäännyttää muista keskustelijoista. Läsnäolo ja turvallisuuden tunne korostui etävuorovaikutusta koskevissa kommenteissa. Nuoret toivat esiin, että on vaikea peesata toista kuvan välityksellä. Etäempatiaa ja -vuorovaikutusta voi oppia Empatiataitoja voi kehittää ja niiden käyttöä edistää esimerkiksi ammatillisessa vuorovaikutuksessa siten, että ne vahvistavat asiakkaan hyvinvointia ja toimijuutta. Empaattinen vuorovaikutus voi toteutua myös etäyhteyksin. Psykoterapia-asiakkaat saattavat kokea vuorovaikutuksen jopa empaattisempana etänä (7). On tärkeää miettiä etukäteen, millaisilla pelisäännöillä empaattista etävuorovaikutusta toteutetaan. Miten tilanteissa lämmitellään tai vuorovaikutusta juoksutetaan? Mitä pitää huomioida yksilö- ja ryhmätyöskentelyssä? Kuinka läheisyyttä voidaan luoda ja edistää? Epämuodollinen kuulumisten vaihto tuo osallistujat yhteiselle pelikentälle, ja luo kontekstin heidän mielensisäisen maailmansa tulkitsemiseen: tutustuminen toisen tapaan viestiä tuo luottamusta (5). Ajan antaminen yhteiseen työskentelyyn on keskeinen asia, sillä aito kohtaaminen vaatii aikaa ja tilaa. Teknologian osalta on tärkeä huomioida, että erilaisia laitteita, kuten kännyköitä, tabletteja ja tietokoneita, käytetään monipuolisesti. On varmistettava, että kaikilla on mahdollisuus saada etälaite käyttöönsä. Toisaalta tulee huomioida, että etälaite ei vaadi asiakkaalta aiempaa tietotaitoa teknologiasta. Lähtökohtana tulee olla asiakkaiden ja käyttäjien yksilöllisten tarpeiden huomioiminen. Hyvinvointia hybridisti -hanke on kehittänyt yhteistyökumppaneilleen koulutusta empaattisesta vuorovaikutuksesta. Koulutus sisältää teoriatietoa, käytännön harjoituksia sekä yhteiskehittelyä siitä, miten empaattista vuorovaikutusta voisi edistää työyhteisössä. Koulutuksen teemoja ovat muun muassa empatian käsite ja empatian välittäminen, kunnioittava kohtaaminen, tunnetaidot ja myötätuntouupumus. Vuorovaikutuksen ja empatian lisääminen sekä monimuotoiset tavat toteuttaa erilaisia tilanteita on yhteinen haaste, jota voi koulutuksissa tutkia ja tarkastella yhdessä. Kirjoittajat Johanna Holvikivi on yliopettaja Metropolia Ammattikorkeakoulussa. Hän toimii Hyvinvointia hybridisti -hankkeessa asiantuntijana. Krista Lehtonen on lehtori Metropolia Ammattikorkeakoulussa. Hän toimii Hyvinvointia hybridisti ja DigiMetku -hankkeessa asiantuntijana. Helena Miettunen on lehtori ja tutkintovastaava Metropolia ammattikorkeakoulussa ja toimii Hyvinvointia hybridisti -hankkeessa sisällöllisenä projektipäällikkönä ja Katse tulevaisuuteen -hankkeessa asiantuntijana. Tuomas Leisti on psykologian lehtori Metropolia ammattikorkeakoulussa. Tuomas toimii Hyvinvointia hybridisti -hankkeessa asiantuntijana. Lähteet Karjalainen, T., Karlsson, H., Lahnakoski, J., Glerean, E., Nuutila, P., Jääskeläinen, I., Hari, R., Sams, M., Nummenmaa, L. (2017) Dissociable Roles of Cerebral μ-Opioid and Type 2 Dopamine Receptors in Vicarious Pain: A Combined PET–fMRI Study. Cerebral Cortex, Volume 27(8): 4257–4266. Manninen, S., Tuominen, L., Dunbar, R., Karjalainen, T., Hirvonen, J., Arponen, E., Hari, R., Jääskeläinen, I., Sams, M., Nummenmaa, L. (2017) Social Laughter Triggers Endogenous Opioid Release in Humans. The Journal of Neuroscience. 21;37(25):6125-6131. Nummenmaa, L., Viinikainen, M., Glerean, E., Sams, M., (2012) Emotions promote social interaction by synchronizing brain activity across individuals. Biological Sciences. 109 (24) 9599-9604. De Jaegher, H., Di Paolo, E., & Gallagher, S. (2010). Can social interaction constitute social cognition? Trends in cognitive sciences, 14(10), 441-447. Bauters, M., Pejoska, J., Durall, E., Saarikivi, K., Wikström, V., Falcon, M., & Martikainen, S. (2021). Are you there? Presence in collaborative distance work. Human Technology, 17(3), 261-293. García, E., Di Paolo, E. A., & De Jaegher, H. (2022). Embodiment in online psychotherapy: A qualitative study. Psychology and Psychotherapy: Theory, Research and Practice, 95(1), 191-211. Sperandeo, R., Cioffi, V., Mosca, L., Longobardi, T., Moretto, E., Alfan, Y., Scandurra, C., Muzii, B., Cantone, D., Guerriera, C., Architravo, M., Maldonato, N. (2021). Exploring the Question: "Does Empathy Work in the Same Way in Online and In-Person Therapeutic Settings?". Frontiers in psychology, 12, 671790.
The Harmful Nature of Informed Assumptions
Bad services are always created on a foundation of bad design, whether these are services in a private company, a public service, or an educational institution. Often times this bad design is based on individuals or groups using their own anecdotal experience or knowledge as the basis of creating their services. It is not a malicious desire to create services that don’t fulfill the end users needs. But it can happen often when services are created in a vacuum or only with the people who provide them. Service designers, on the other hand, are constantly talking about and using co-creation and looking at the world from the viewpoint of the end-user for whatever service that is being created or improved. The best way to embody this user viewpoint is to gather data, both qualitative and quantitative, from the (future) users themselves using all the means at your disposal. This is how you can build better outcomes that meet the user’s needs. This doesn’t mean that there is no place for assumptions in this kind of research. Two things need to happen to be able to use them though. You need to openly acknowledge that they are assumptions and everyone on the team needs to acknowledge that they are assumptions. The team needs to be willing and able to test these assumptions and be open to be proven wrong. This can be a big ask for experienced professionals. While being tested, these assumptions can be employed alongside other research that you have done to plug gaps in knowledge so that you can move your work forward through prototyping and testing and back to research and iteration again. Along the way discarding what is proven to be a false flag and keeping what you are able to verify. The wrong path It is human nature to think that, through your long experience, you “know” what is wrong. These are what can be called informed assumptions. There are two differences between the assumptions that we mentioned in the previous paragraph (useful or usable) and informed assumptions: The level of willingness to accept these as assumptions rather than verified data The openness to be proven wrong. These unexamined informed assumptions (basically guessing) hinder the process and will lead you down the wrong path if not properly acknowledged and tested. Unfortunately, many professional experts succumb to informed assumptions. There are a few standard reasons that especially middle and senior managers use to justify why they made crucial decisions purely on what they know or think they know about user needs. These are almost always a form of informed assumptions and include recognizable examples such as: We know who our users are We know what ‘they’ want from our service or product I know I’m right I know my users My part of this process is not broken, it’s others in the process that need to change and the ultimate shutdown — “This is how we do things around here” Moving from instinct to information How to help professionals to shift from "I know what the problem is and how we can solve it" to "I have a general idea what or where the problem might be but let’s test it and discover the real problem". These are two very different mindsets. In addition to mindset, this shift can be hindered for other reasons: The professional may well believe that they truly have the answer. They could be working to specific targets, which can often force to focus on something that will be measured, rather than the what will provide quality and value to the user. They may be nervous to show vulnerability — ‘I don’t know’ is a difficult sentence in an organisation that encourages a competitive leadership environment. It’s also not easy to be agile and responsive if your next pay rise is dependent on you reaching departmental or personal targets that are set outside of knowing what you will need to be agile and responsive to. Often, these are agreed with your boss at your annual personal development review in the previous year. Employing the entrepreneurial mindset is key So how can we tackle the affliction of informed assumptions in experts? One important way to tackle this insidious affliction is to encourage and use an entrepreneurial mindset or entrepreneurial approach. This is vital to creating a team and work environment that is productive, responsive, and most importantly, focused on creating value. It is through developing and utilising the tools of the Entrepreneurial Mindset or the Entrepreneurial Approach, important lifewide skills, that experts can truly begin to allow the real answers to unfold according to the research. These skills include: creativity tolerance of uncertainty openness to learning seeing value in failure pro-activeness networking intrinsic motivation and confidence that what we do matters. Luckily for the next generations, education in the 21st-century has a foundation that includes the recognition of these above skills and the entrepreneurial mindset in general. Now we need to help the organisational leadership in higher education to support the value of being open to being wrong, valuing the discovery process, and that "failure" (in reality learning) is really part of the process of creating valuable services. Author Pamela Spokes works as a Service Designer in Metropolia’s RDI team. Originally from Canada, Pamela has years of experience in university admin focusing on international recruitment, marketing, and the international student/staff experience. With a Bachelor’s from Canada, a Master’s degree from Sweden, an MBA in Service Innovation & Design from Laurea, and her AmO from Haaga-Helia, she is interested in purposefully designed experiences that are centred around the user. Don’t be surprised if she knocks on your door to talk about learning co-creation methods through intensive learning experiences.
Psykologinen turvallisuus ja sen vahvistaminen työssä
Psykologinen turvallisuus on sitä, että ihmisillä on mahdollisuus kertoa mielipiteensä ja esittää vaikeitakin kysymyksiä, ilman että hänet tyrmätään, ohitetaan tai häneen muutoin suhtaudutaan negatiivisesti. On kyse siitä, että ihmiset kunnioittavat toistensa osaamista, osoittavat kiinnostuneisuutta toisiaan kohtaan ja heidän aikomuksensa toisiaan kohtaan ovat myönteisiä (1). Turvallisessa tilassa saa ilmaista itseään ilman pelkoa. Psykologinen turvallisuus on luo vakaan pohjan uudistuksille ja muutoksille, koska sen vallitessa on mahdollista jakaa rohkeasti uusia ajatuksia ja asioita (2). Erityisesti keskusteluyhteys tai sen puute ovat avaintekijöitä psykologisen turvallisuuden vahvistamiseksi tai sen horjuttamiseksi. Psykologisesta turvallisuudesta työelämässä Työterveyslaitoksen tutkimuksen (2) mukaan suomalaisten palkansaajien kokemukset psykologisesta turvallisuudesta ovat muuttuneen positiivisempaan suuntaan viimeisen viidentoista vuoden aikana. Tällöin erityisesti miehet ja nuoremmat palkansaajat arvioivat psykologisen turvallisuuden tason korkeammaksi kuin naiset ja vanhemmat palkansaajat keskimäärin. Psykologista turvallisuutta voidaan myös tarkastella osana vaihtuvia yhteisöjä ja tiimejä. Tällöin esimerkiksi projektityössä yhteisöllisyyden rakentumisen on kuvattu rakentuvan tiiviin yhteistyön verkoston kanssa, myönteisen vuorovaikutuksen sekä projektipäällikön ihmisten johtamistaitojen myötä (3). Myöskään digitaalisessa ympäristössä toimiessa ei psykologista turvallisuutta saa ohittaa, sillä se vaikuttaa ihmisten työhyvinvointiin (4). Ratkaisuja psykologisesti turvallisen työelämän vahvistamiseksi Millaisia ratkaisuja Tiitu-hankkeen (5) tutkimukseen osallistujat (n=30) esittävät psykologisesti turvallisen työelämän vahvistamiseksi ja sen edellytysten rakentamiseksi työssään sosiaali-, terveys- ja opetusalalla? Teksti nojautuu eläytymismenetelmän yhteen osaan. Tutkimuksessa tuotiin esille monenlaisia ratkaisuja. Vastaukset olivat jäsennettävissä rakentavaan vuorovaikutukseen rakenteellisiin ja toiminnallisiin muutostarpeisiin, psykologisen turvallisuuden luomiseksi ja vakauttamiseksi. Ratkaisutavoiksi ehdotettiin neuvottelua, pohtimista, ideointia ja dialogia. Konkreettisena ehdotuksena vuorovaikutuksen avulla ratkaistaviin asioihin tuotiin esille seuraavia asioita: kirjoitetaan asiat ylös muistiin, annetaan kysyä ja hyväksytään demokraattisesti yhdessä. Lisäksi tutkimusaineiston perusteella vuorovaikutuksen osalta ehdotettiin, että tilanteet ratkaistaan puhumalla ja kuuntelemalla tasapuolisesti, rauhallisesti ja ketään arvostelematta. ”Asiaa käydään läpi niin kauan, kunnes kenellekään ei jää olo, että asia jäisi kesken.” Rakenteellisia ja toiminnallisia muutostarpeita Rakentavan vuorovaikutuksen lisäksi vastaajat painottivat muutostarpeiden tunnistamisen ja jäsentämisen tärkeyttä. Edellisten lisäksi ennakoimalla, kuten ohjeita ja prosesseja parantamalla voitiin edistää psykologista turvallisuutta. Edellisten lisäksi toimivien käytäntöjen tunnistamista pidettiin tärkeänä tekijänä. Lopulta, asioiden ymmärrettävyyden parantaminen koettiin keskeisenä tekijänä parannettaessa psykologista turvallisuutta. ”Pyritään käymään läpi yhdessä kollegoiden kanssa tulevan päivän tilanne/opetus.” ”Toiminta systematisoidaan osaksi työyhteisön kulttuuria.” Miten yhteisö voi tukea psykologisen turvallisuuden toteutumista? Psykologinen turvallisuus työssä on systeeminen alati liikkeessä oleva yksilön, tiimin ja yhteisön välinen dynaaminen kokonaisuus. Sen mahdollistumiseen, tai toteutumattomuuteen, vaikuttuvat ihmisten väliset suhteet ja vuorovaikutus, mutta myös rakenteelliset ja toiminnalliset tekijät. Tämän lisäksi voidaan ajatella, että ihmisten aikomukset, tunteet ja asenteet heijastuvat tähän kokonaisuuteen. Työntekijöiden itsensä lisäksi myös esihenkilö voi edistää psykologisen turvallisuuden toteutumista työssä. Esimerkiksi Newmanin (2017) (8) mukaan esihenkilö edistää sitä osoittaa johtajuudellaan tukea, vaalia osaltaan tiimin jäsenten välisiä suhteita ja vaikuttaa tukea-antavasti myös organisaation eri käytäntöihin. Psykologinen turvallisuus Tiitu-hankkeen tutkimusorganisaatioissa tulee tarjoamaan käytännön ratkaisuja ja tutkittua tietoa tutkimusyhteisöjen käyttöön keväällä 2023 julkaistavassa loppuraportissa. Lähteet Edmondson, A. C. (1999). Psychological safety and learning behavior in work teams. Administrative Science Quarterly, 44, 350–383. Toivanen, M., Känsälä, M, Kalliomäki-Levanto, M, Kauppi, M., Tuomivaara, S., Yli-Kaitala, K. & Suorsa, T. (2021). Onnekkaat sattumat ja psykologinen turvallisuus uudistumisen lähteinä työpaikoilla. Työterveyslaitos. Helsinki. Kananen, A, Pehkonen-Karioja, P., Rantakokko, P. & Suhonen, M. (2015). Yhteisöllisyys terveysalan projekteissa. Sosiaalilääketieteellinen aikakauslehti 52, 118–129. Sjöblom K., Juutinen S. & Mäkikangas A. (2022). The Importance of Self-Leadership Strategies and Psychological Safety for Well-Being in the Context of Enforced Remote Work. Challenges, 13(1):14. Tiitu-hankkeen kotisivut (Työsuojelurahasto) Tiimit ja turvallisuuden rakentuminen ja kehittäminen sote- ja opetusaloilla (Tiitu) | Työsuojelurahasto (tsr.fi) Raatikainen, E. (2022a). Psykologisen- ja emotionaalisen turvallisuuden merkitys sosiaalialan työssä. Uudistuva sosiaalialan osaaminen blogi. Haettu 22.12.2022. Raatikainen, E. (2022b). Tunteiden jakaminen keventää työkuormaa. Uudistuva sosiaalialan osaaminen blogi. Haettu 22.12.2022. Newman, A., Donohue, R., & Eva, N. (2017). Psychological safety: A systematic review of the literature. Human Resource Management Review, 27(3), 521-535.
Tikissä on Metropolian tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan (TKI) blogi. Bloggaajat ovat ammattikorkeakoulun henkilöstöä sekä muita TKI-toiminnan asiantuntijoita. Jos haluat kirjoittaa blogiin, ota yhteyttä toimituskuntaan.
Milla Åman Kyyrö, päätoimittaja
Viestinnän asiantuntija, TKI-hankkeet ja kehittäminen
p. 050 342 0341
milla.amankyyro@metropolia.fi
Päivi Keränen
Projektipäällikkö, Muotoilu
p. 040 184 1952
paivi.keranen@metropolia.fi
Jussi Linkola
Projektisuunnittelija, Hankeviestintä- ja julkaisupalvelut
p. 040 184 2448
jussi.linkola@metropolia.fi
Toimituskunta toimittaa Tikissä-blogin sisällöt ennen julkaisua.
3AMK ammattikorkeakoulu asiantuntija Dallaten FUTU hanke hankeviestintä hankkeet hyvinvointi innovaatio innovaatio-opinnot innovaatiot Innovation johtaminen Katse tulevaisuuteen kehittäminen keksintö kestävä kehitys koulutus metropolia minno nuoret Oona-hanke opiskelijat oppiminen osaaminen osaamisen kehittäminen resilienssi service design sosiaali- ja terveysala tekoäly tki TKI-toiminta tulevaisuus tuottavuus tutkimus työelämä työhyvinvointi työllistyminen viestintä vuorovaikutus yhteiskehittäminen yrittäjyys yritystoiminta yritysyhteistyö
Ideoimme, rikastamme ja kehitämme käytäntöön uusia ratkaisuja yhteistyössä yritysten, julkisen sektorin, järjestöjen ja asukkaiden kanssa.