Vuosi: 2023
Tekoälyn vaikutuksista tekijänoikeuksiin
ChatGPT:n tuotua tekoälyn hyödyntämisen mahdollisuudet konkreettisesti ihmisten tietoisuuteen, eri alojen ammattilaiset ovat sekä riemastuneet että huolestuneet tulevaisuudesta. Viestinnän asiantuntijana olen lähes päivittäin tekemisissä luovien sisältöjen kanssa. Tässä blogimerkinnässä kerron Suomen lainsäädännön näkökulmasta tekoälyn hyödyntämisen vaikutuksista tekijänoikeuksiin. Tekijänoikeudella turvataan teoksen tekijän oikeuksia Tekijänoikeuksien kehittyminen on käynnistynyt Euroopassa 1700-luvulta eteenpäin, kun filosofinen ihmiskäsitys kehittyi tunnistamaan yksilön persoonan yhteisöstä erillisenä, luovana toimijana (1). Tänä päivänä yhtä, yhtenäistä kansainvälistä tekijänoikeuslakia ei ole olemassa. Jokaisella maalla on oma lainsäädäntönsä. Nykyisellään suomalaisen tekijänoikeuden perusolettamus on, että tekijänoikeuslain alaisia luovia teoksia voi luoda vain luonnollinen henkilö, jonka tuotoksen tulee olla itsenäinen ja omaperäinen teos. Tekijänoikeudesta säädetään tekijänoikeuslaissa, § 1 määrittelee tekijänoikeuden kuuluvan sille, joka on luonut kirjallisen tai taiteellisen teoksen. (2) Tekijänoikeudet taiteelliseksi tulkittavissa olevassa työssä kuuluvat teoksen luojalle. Teoskynnyksen ylittäminen on oleellista. Tekijyydestä on säädetty tekijänoikeuslain § 7 tekijäolettama (3), jossa tekijänä pidetään sitä, jonka "nimi taikka yleisesti tunnettu salanimi tai nimimerkki yleiseen tapaan pannaan teoksen kappaleeseen tai ilmaistaan saatettaessa teos yleisön saataviin". Onko kone vain hyödyllinen apuri? Digitalisaation äärellä on eletty jo vuosikymmeniä. Myönteistä on, että verkossa kaikki data leviää laajemmille yleisöille helpommin. Kielteistä on se, ettei teosten leviämisestä verkossa ole tekijälle välttämättä taloudellista hyötyä. Vaikka erilaisia tekijänoikeuden edunvalvontaorganisaatioita on olemassa, verkossa tekijänoikeuksien noudattamista on haastavaa valvoa. Nopeasti kehittyvät tekoälysovellukset haastavat käsityksiämme tulevaisuuden työelämästä. Ihanteellisessa tilanteessa massiivisen laskenta- ja mallinnustehokkuuden hyödyntäminen vapauttaa ihmisen työaikaa rutiinitehtävistä luovempaan työhön. Tekoälyn tehoilla voidaan generoida eli tuottaa myös luovia sisältöjä: kuvia, tekstejä, musiikkia ja elokuvia. Tekoäly mahdollistaa nopean visuaalisen, tekstin ja musiikin tuotannon. Se voi tukea monia luovia projekteja automatisoimalla eli käytännössä nopeuttamalla editointivaiheita. Internetissä on nähtävillä tekoälyn tuottamaa aineistoa, jota on ihmissilmin voitu arvioida jopa irvokkaaksi. Tekoäly ei pahastu kritiikistä, vaan se oppii tuottamaan miellyttävämpiä kokonaisuuksia. (4) Entäpä, kenelle syntyy tekijänoikeus, kun ihminen ja tekoäly luovat teoksen yhdessä? Lähtökohta on, että teoksen tekijä on luonnollinen henkilö. Tekoälyä ei tunnisteta luonnolliseksi henkilöksi. Näin ollen tekoäly ei voi olla taiteellisen työn tekijä. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö tekoälyllä luotu teos voisi nauttia tekijänoikeuden suojaa. Tekoälyn avulla generoitu teos voi olla tekijänoikeuden alainen, kun tekijä on käyttänyt tekoälyä apunaan itsenäisen ja omaperäisen teoksensa luomisessa tekijänoikeusvapaa, kun tekoäly on generoinut teoksen täysin itsenäisesti, automaatiolla. Todellisuus kehittyy ensin, lainsäädäntö seuraa perästä Tekoälyn aiheuttamat haasteet tulevat todennäköisesti tulevaisuudessa kasvamaan yhä suuremmiksi, kun ohjelmiston kehittäjän tai käyttäjän rooli koneen luovassa työssä vähenee entisestään (5). Jos filosofit 1700-luvulla pohtivat ihmisen kykyä toimia luovan työn tekijänä, tulevaisuuden filosofit pääsevät pohtimaan, voiko kone tulla tietoiseksi olemassaolostaan, saada luonnollisen henkilön aseman, ja siten luoda tekijänoikeuksia nauttivia teoksia. Oikeus ei ole tarkkarajaisen muuttumaton, vaan kysymyksiä käsitellään ja säädöksiä tulkitaan tapauksittain. Samalla luodaan perustaa pysyville oikeuskäytännöille. Lainsäädäntö seuraa toimintaympäristöjen muutoksia omassa tahdissaan. Tekoälyn kehittyessä riittävän pitkälle, paineet uudistaa lainsäädäntöä ja sittemmin oikeuskäytäntöä kasvavat. Näiden kautta lopulta koetellaan mahdolliset tulevaisuuden tulkinnat tekoälyn ja ihmisälyn luovuuden eroista. EU:n tekoälydirektiivin (6) kehittämisessä ja standardisoimisprosesseissa erilaisille teknologisille ratkaisuille kehittyvät kaupallista tuotekehitystä jäljessä, mutta perusajatus säädösten kehittäjillä on yhteinen ja selkeä: koneen ei pidä sallia toimia ihmistä vastaan. Lähteet Riku Neuvonen: Yleistä ja yksityistä etua - Tekijänoikeuden oikeutusperusteet (helda.helsinki.fi) Teoksessa Muuttuva tekijä. (2020). Helsingin yliopisto. Tekijänoikeuslaki (TekijäL) 1. 1 § (22.5.2015/607) (finlex.fi) Tekijänoikeuslaki (TekijäL) 1. 7 § (22.5.2015/607) (finlex.fi) Pitcher, Laura. Why Is AI Art So Cringe? (Vice.com) 20.1.2023 Vice Magazine. Wang, Sofia (2022). Tekoäly ja luovuus - Voisiko luova kone kuulua tekijänoikeussuojan piiriin? (twobirds.com) Blogikirjoitus 8.3.2022 European Commission: Regulatory framework proposal on artificial intelligence.
Vuoroin vieraissa – vertaisista vauhtia hankearviointiin
Arviointi on keskeinen osa jokaista hanketta, ja sitä voi toteuttaa monin tavoin. Yksi keino on hyödyntää vertaisia voimavarana hankkeen kehittävässä arvioinnissa. Tällöin osapuolet voivat sekä oppia toisiltaan että vauhdittaa toinen toistensa tekemistä hanketoiminnassa. Tässä blogissa kirjoitamme kokemuksistamme kahden tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiohankkeen arviointipajojen toteuttamisessa. Kehittävä arviointi hankkeissa Hankkeissa tehtävää arviointia voidaan toteuttaa eri vaiheissa sekä monin eri lähestymistavoin ja arviointimenetelmin (1, 2). Kehittävä arviointi (developmental evaluation) on varteenotettava lähtökohta hankearviointiin silloin, kun arvioinnilla ja arvioinnin tulosten kautta tähdätään toiminnan kehittämiseen (3). Kehittävä arviointi sopii lähestymistavaksi monialaisiin hankkeisiin, kun kehittämisen kohteena olevat ilmiöt ovat moninaisia. Kehittävä arviointi auttaa ohjaamaan toimintaa kohti tavoitteita ja varmistaa toiminnan laatua sekä tuloksellisuutta. Parhaimmillaan arviointi on moninäkökulmaista ja siinä hyödyntyy jokaisen kumppanin osaaminen yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi. (4, 5) Sen lisäksi, että arviointi kertoo hankkeen toimenpiteiden toteutumisesta ja tavoitteiden saavuttamisesta, se vahvistaa yksilön ja koko yhteisön oppimista ja motivoi toimimaan tavoitteisiin pääsemiseksi. Arvioinnin tulisi olla luonnollinen osa hankkeen toimintaa – arkipäiväistä. (4, 1) Apua ja ulkopuolista näkökulmaa vertaisilta Hankearviointi voi olla itsearviointia, vertaisarviointia tai ulkopuolista arviointia tai yhdistelmä näistä (1). Käytännön haasteena on tunnistettu, että ilman ulkopuolista apua joku hanketoimijoista on arvioinnin vetovastuussa eikä näin ollen välttämättä itse pääse osallistumaan arviointiaineiston tuottamiseen (1). Näin ollen arviointiin on hyödyllistä saada ulkopuolinen fasilitaattori – apu, joka auttaa arvioinnin toteuttamisessa (6). Toisen hankkeen hanketoimijat ovat vertaisia, jotka voivat tarjota tärkeää käytännön apua hankearviointiin fasilitoitujen arviointipajojen toteuttamisessa. Vertaiset tuovat näkökulmaa arviointiprosessiin oman projektin ulkopuolelta. Vertainen ei kuitenkaan ole ulkoinen arvioija vaan sparraaja, ikään kuin “kriittinen ystävä”, joka auttaa pitämään arviointiprosessin raiteillaan. Tärkeää on, että arvioinnissa auttava ja työskentelyssä fasilitaattorina toimiva vertainen on selvillä siitä, mitä hankkeessa tehdään ja mitkä ovat ajankohtaisia asioita, jotta hän pystyy olemaan tukena ja ohjaamaan arviointia työpajoissa. Siksi hankkeiden kannattaa käyttää hieman aikaa siihen, että he tutustuvat toistensa toimintaan ja rakentavat yhteistä ymmärrystä arvioinnista. Vahvemmat yhdessä HIPPA-Remote ja Hytke -hankkeet yhdistivät voimansa arvioinnissa. Hankkeiden toimijat ovat vertaisina sparranneet ja fasilitoineet toinen toisensa arviointityötä. Arviointipajoja on toteutettu neljä vuosien 2021–2023 aikana. Arvioinnissa on hyödynnetty projektiarvioinnin 3×3-mallia, jonka mukaisesti hankkeiden etenemistä on arvioitu alkuvaiheessa, keskivaiheilla ja lopussa kolmiosaisen arviointiprosessin avulla (1). Prosessimaisesti etenevällä arvioinnilla on tähdätty toiminnan parantamiseen hankkeiden aikana. Vertaisfasilitoitujen arviointipajojen sydän on avoin ja turvallinen tunnelma Yhteistoiminta HIPPA-Remoten ja Hytke-hankkeen arviointipajojen äärellä on tarkoittanut arviointisuunnitelman ja arviointia määrittävien kysymysten laatimista sekä työpajojen suunnittelua, toteuttamista ja arviointitiedon reflektointia yhdessä. Arviointi on ollut jatkuvaa ja moninaista sekä tarpeen mukaan muotoiltavaa ja räätälöitävää (5). Arviointipajojen yhteissuunnittelu on ruokkinut luovuutta ja innovatiivisuutta arviointiaineiston keräämisessä esimerkiksi seuraavin tavoin: Hankkeen toimintaa ohjaavat arvot saivat omat hahmonsa, ja arviointi toteutettiin hahmotyöskentelynä. Mitä hankkeen toiminnassa tehdään ja miten, jotta Ossi Osallisuus, Tessa Tasa-arvo, Oiva Oikeudenmukaisuus ja Ylva Yhdenvertaisuus ovat mukana ja ilmenevät toiminnassa? Unelmien Hytke-kakkua leipomalla pohdittiin kestävän hyvinvoinnin edistämisessä tarvittavia ainesosia sekä valmistuksessa huomioitavia asioita. Toimintaa arvioitiin kestävän kehityksen tavoitteiden suunnassa näyttelykävelynä tunnistamalla hyviä käytäntöjä ja asioita, joihin jatkossa tulee panostaa. Yhteisöllinen toiminta on näkynyt vahvasti HIPPA-Remoten ja Hytken arviointipajoissa. Jo arviointiin virittäytyminen on tuntunut erilaiselta, kun vertaiset fasilitoivat työskentelyä. Tunnelma on ollut rento työpajan alusta lähtien. Tällainen ilmapiiri on luonut turvallisuuden tunnetta ja edistänyt avoimuutta, minkä seurauksena keskustelu ja toiminnan arvioiminen aidosti ja rehellisesti on ollut helpompaa. Avoimen, rehellisen ja arvostavan ilmapiirin luominen on keskeistä kumppanuusperustaisessa yhteistoiminnassa, kun ymmärretään jokainen osallistuja arvokkaana osaajana ja yhteisön jäsenenä. (7) Vauhditetaan toinen toisen tekemistä Vertaisen fasilitoima arviointipaja tarjoaa mahdollisuuden ja auttaa hanketta tunnistamaan parhaat käytännöt sekä kehittämiskohteet, mikä puolestaan rakentaa tietä eteenpäin tavoitteiden saavuttamiseksi. Arviointityöpaja antaa mahdollisuuden oppimiseen – sen avulla on mahdollista oppia aiemmasta ja havaita mahdollisuudet kehittymiseen. (5) Olemme huomanneet, että näin toteutettu arviointitoiminta antaa mahdollisuuden reflektiolle, kun saa ohjatusti tarkastella omaa työskentelyä ja oppimista. Tällöin on helpompi havaita heikkoudet ja vahvuudet hankkeen prosesseissa ja tuloksissa. Kokemustemme perusteella vertaisen fasilitoima arviointityöpaja mahdollistaa hankkeen toimijoille tilaisuuden pysähtyä ja arvioida, mitä hankkeessa on saavutettu ja mitä kehittämiskohteita tai muutostarpeita toiminnasta löytyy. Kun vertainen fasilitoi työskentelyä arviointityöpajassa, koko hanketiimillä on mahdollisuus osallistua arviointiin yhdessä ja yhdenvertaisesti, myös projektipäälliköllä. (9) Yhteistyössä toimivat arvioijat ovat yhdessä vastuussa arvioinnin suunnittelusta, työpajatyöskentelyn toteutuksesta ja arviointitiedon kokoamisesta. (8) Synergiaa ja yhteisiä suunnitelmia Hytken ja HIPPA-Remoten arvointipajoissa on suunnattu katseet tulevaisuuteen ja tunnistettu yhteistyömahdollisuuksia. Hankkeiden välisten synergiaetujen ja yhteistyön vahvistaminen, ns. hankekumppanuus, mahdollistaa tulevaisuudessa yhteistä arvon luomista ja vastavuoroista hyötyä. Kun pöytää katetaan yhdessä, on hankkeilla potentiaalisesti enemmän vaikutusta. Hankekumppanuuksien ja verkostojen vahvistaminen luo siten uudenlaisia mahdollisuuksia hyvän ja kestävän tulevaisuuden rakentamiseen yhdessä. (7) Vertaisfasilitoitujen arviointipajojen lisäksi Hytke ja HIPPA-Remote ovat tehneet yhteistyötä myös muun muassa Erätaukokeskustelujen toteuttamiseksi. Tänä keväänä hankeverkostot vahvistuivat edelleen, kun neljä hanketta yhdessä järjesti Futures Arena -seminaarin Myllypuron kampuksella ja verkossa 3.–4.5.2023. Tilaisuus kokosi yhteen yli 100 yhteistoiminnasta, oppimisesta ja digitaalisuudesta kiinnostunutta kestävän hyvinvoinnin rakentajaa ja tulevaisuuden tekijää. Kirjoittajat Sari Helenius (ft YAMK, AmO) on lehtori Kuntoutuksen (ylempi AMK) tutkinto-ohjelmassa Hyvinvoinnin osaamisalueella. Opetustyön lisäksi Sari työskentelee Hytke - Kestävää hyvinvointia yhdessä tutkimalla ja kehittämällä -hankkeessa kehittäen osallistuvaa TKI-kumppanuutta Metropolia Ammattikorkeakoulussa. Anna Kaipainen (ft YAMK) media-assistentti, yritystoiminnan johtaminen. Hän toimii projektisuunnittelijana ja projektipäällikkönä Hyvinvoinnin osaamisalueella useissa kansallisissa ja kansainvälisissä hankkeissa. Kuvat Sari Helenius, HIPPA-Remoten ja Hytke -hankkeen arviointipajoista. Lähteet Björkqvist, Leena 2014. Kartta, kompassi & kalenteri - Projektiarvioinnin opas (theseus.fi). Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisuja. Rakennerahastot 2022. Hankkeen toiminta. (rakennerahastot.fi) Karvi. Arvioinnin ja laadunhallinnan tuen käsitteet. (karvi.fi) Atjonen, Päivi 2021. Kehittävä arviointi kasvatusalalla. Kirjokansi. Sipari, Salla & Vänskä, Nea & Lehtonen, Krista & Helenius, Sari & Väisänen, Sara & Harra, Toini 2022b. Osallistuva tutkimuskumppanuus kuntoutuksessa (theseus.fi). OIVA-sarja 50. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Ylikahri, Katri 2018. Fasilitointi on mahdollisuus työyhteisön kehittämiseen. Tikissä-blogi 8.5.2018. Sipari, Salla & Helenius, Sari & Vänskä, Nea & Foster, Raisa & Salonen, Arto O. 2022a. Osallistuva tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiokumppanuus ammattikorkeakoulukontekstissa. (journal.fi) Ammattikasvatuksen aikakauskirja 24(4); 10-27. Ala-Nikkola, Elina & Ylikahri, Katri 2022. Viisi askelta virtuaaliseen arviointipajaan. Tikissä-blogi 29.4.2020. Björkqvist, Leena 2019. Kehittämishankkeiden arviointityöpajat - Projektipäälliköt vuoroin fasilitoimassa. (theseus.fi) Teoksessa: Kaihovirta, Minna & Raivio, Anne-Mari & Palojärvi, Henna-Liisa (toim.). Osallistaen. Heittäytymistarinoita fasilitoijilta. Oiva-sarja 5. Metropolia Ammattikorkeakoulu.
Muuttuva korkeakoulu ja näkökulman vaihtamisen taito
Määritelmät ”nopeasti muuttuva” tai ”kompleksinen ja yllätyksellinen toimintaympäristö” kuvaavat hyvin poikkeuksellista murrosaikaa, jota parhaillaan elämme. Yllätyksellisten kriisien lisäksi meitä haastavat globaalit kestävyyshaasteet, teollisen aikakauden jälkeiset muutokset ihmisten arjessa, työ- ja elinkeinoelämässä sekä yhteiskunnan toiminnassa ja rakenteissa. Kuvatut kompleksiset haasteet vauhdittavat muutoksen ja uudistumisen painetta niin yhteiskuntien, organisaatioiden kuin yksilöidenkin tasoilla. Muutospaineet näkyvät myös korkeakoulun toiminnassa. Tässä artikkelissa tarkastelemme, miten muutokset kutsuvat katsomaan asioita uusista näkökulmista, esimerkiksi kolmesta eri aikahorisontista käsin. Muutos haastaa nykytilan Kun muutospaineita ennakoidaan ja eletään, tulevat haastetuiksi taakse jäävän ajan arvoperusta, päämäärät ja tavoitteet. Siksi yhä useampia asioita ja ilmiöitä tarkastellaan sidoksissa niiden asiayhteyteen, kontekstiin. Jopa tuotantotalouden ytimessä, arvonluonnin tehostamisessa, arvonmuodostus nähdään yhä enemmän riippuvaiseksi siitä, missä yhteydessä ja miten arvo muotoutuu ja mitä kuluttaja lopulta valitsee. Turun tuotantotalouden professori Saku Mäkinen toteaa, että olosuhteet, aika ja paikka vaikuttavat arvokäsityksiin niin ekologisten, sosiaalisten ja kulttuuristen arvojen kuin konkreettisten tuotteiden, esimerkiksi sähköautoilun, kasvisruuan tai lämmitysjärjestelmien kohdalla (1). Kestävä arvonluonti muutosten keskellä tarkoittakin muuttuvien tilanteiden ymmärryksen rakentamista, muutosten herkkää kuulostelua ja laajojenkin kerrannaisvaikutusten pohdintaa. Näkökulmaa voi vaihtaa tietoisesti Kun asiat nähdään monenlaisten keskenään vuorovaikutuksessa olevien kytkösten kautta, niiden ymmärtämiseen tarvitaan kykyä nähdä kokonaisuuksia ja vaihtaa näkökulmaa. Näkökulman vaihdos voi olla esimerkiksi kokonaisuudesta yksityiskohtiin, organisaation sisäiseen tai ulkopuolisen näkökulmaan tai asioiden tarkasteluun erilasten osallisten kannalta. Tällaista näkökulman vaihtamista on eri yhteyksissä kutsuttu esimerkiksi divergentiksi tai lateraaliseksi ajatteluksi, kuten Edward de Bono jo 1970-luvulla kirjoitti (2) luovaksi ajatteluksi (3) integraaliseksi ajatteluksi (4) tai empatiaksi, eläytymiskyvyksi. Näkökulman vaihtamista on tietoisesti ohjattu esimerkiksi fasilitoinnin ja yhteiskehittelyn tai tulevaisuuden tutkimuksen menetelmissä (5). Muutosmatkan kolme aikahorisonttia Muutoshaasteen äärellä pureudumme Kolmen aikahorisontin eli 3H-mallin avulla transformaation ytimeen, eli uskomusten ja ajattelun uudistumiseen. 3H-malli on alun perin rakennettu yritysten kasvun johtamiseen (6), mutta sittemmin siitä on kehkeytynyt yleinen strategisen ja systeemisen johtamisen viitekehys (7, 8, 9, 10). 3H-mallia on sovellettu kompleksisten johtamishaasteiden hahmottamiseen myös kansallisten opetussuunnitelmien uudistustyössä muun muassa Skotlannissa (11). Horisonttimallin (kuva 1) ytimessä on ajatus organisaatioiden tulevaisuuskestävästä toiminnasta. Tulevaisuuskestävyyden varmistamiseksi kaikkia toiminnan horisontteja eli nykyisyyttä, lähitulevaisuutta ja kaukaisempaakin tulevaisuutta on onnistuttava johtamaan samanaikaisesti. Jos rajoitutaan toimimaan vain nykyisten käytänteiden puitteissa ja vallitsevien uskomusten, ajattelu- ja toimintamallien puitteissa (horisontti 1), jää viisas sopeutuminen toimintaympäristön muutoksiin tapahtumatta. Jos tulevaisuuteen halutaan suunnata ennakoiden ja varautuen, olennaista on tehdä tilaa organisaation tulevaisuuspohdinnoille ja tulevaisuuskuville – ennen kaikkea sellaisille tulevaisuuskuville, jotka perustuvat muutoksia kannatteleville uskomus-, ajattelu- ja toimintamalleille. Silloin tulevaisuuskuvilla onnistutaan ohjaamaan myös nykyhetken ajattelua, toimintaa ja valintoja (horisontti 3). Horisontti 2 on tulevaisuuskestävyyden näkökulmasta erityisen kriittinen. Sen johtaminen jää kuitenkin usein vähäiselle huomiolle. Monesti puhutaankin vain nykyhetkestä ja tulevaisuudesta, jättäen väliin murrosten ajanjakso, jossa transformaatio kohti merkittävästi toisenlaista tulevaisuutta varsinaisesti tapahtuu. Tulevaisuuteen siirrytään jännitteiden kautta Horisonttia kaksi luonnehtii muutosten tuomat monenlaiset jännitteet ja konfliktit organisaatioissa tai yhteisöissä. Jänniteitä aiheuttaa epätasapaino muuttuneen toimintaympäristön ja organisaation toiminnan välillä. Esimerkiksi organisaation virallinen puhe saattaa olla jyrkässä ristiriidassa arjen toiminnan epäselvyyksien ja kiireiden kanssa, vanhat toimintatavat tuottavatkin siinä sivussa enemmän ratkaistavia ongelmia ja häiriöitekijöitä, tai joissain tapauksissa esimerkiksi suoranaista opiskelijakatoa. Silloin taustalla on ristiriita vallitsevien, menneisyydestä kumpuavien ja tulevaisuusorientoituneiden uskomus-, ajattelu- ja toimintamallien välillä. Ajattelumallien ristiriidat voivat tiivistyä arjessa myös ihmisten välisiksi jännitteiksi, turhautumisiksi, väärinymmärryksiksi ja ohipuhumiseksi. Pahimmillaan uskomusten ja ajattelun ristiriidat henkilöityvät, mikä tarkoittaa, että toisenlaisten ajatusten esille nostajia aletaan leimata jopa hankaliksi persooniksi. Tulevaisuuskestävimmän maaperän transformaatiossa onnistumiselle tarjoavatkin ne organisaatiot, joissa on psykologisesti turvallinen työyhteisö ja toimintakulttuuri. Psykologisesti turvalliseksi koetussa työyhteisössä keskustelu on avointa ja kriittiseen ajatteluun ja erilaisten näkökulmien ottamiseen suhtaudutaan tärkeänä osana työyhteisön ja organisaation oppimis- ja uudistumisprosessia (12). Myös tulevaisuustutkimus korostaa avoimuutta erilaisille vaihtoehdoille, painottaen siten organisaatioiden kykyä kriittisen ajatteluun ja vallitsevien uskomus- ja ajattelutapojen kyseenalaistamiseen (13). Katse aikahorisontista toiseen Muutosten ymmärtämisessä kyky erilaisten näkökulmien ottamiseen, yhdistettynä pois+ja uudelleen oppimiseen ovat uudistumisen ja transformaation elinehto. Ilman kriittistä ja moninäkökulmaista keskustelua erilaisista mahdollisista tulevaisuuksista on vaikeaa rakentaa tulevaisuuskestävää organisaatiota. Kolme aikahorisonttia tarjoavat oivan mahdollisuuden harjoitella nykyisyyden, lähitulevaisuuden ja kaukaisen tulevaisuuden tarkastelemista kustakin aikahorisontista käsin (8). Asetu kuvitteelliselle aikajanalle johonkin näistä kolmesta kohdasta. Suuntaa sitten kuvitteellinen katseesi jokaiseen kolmesta aikahorisontista, myös siihen, johon olet kuvitteellisesti asettunut. Paikan ja katseen lisäksi näkökulmiimme vaikuttavat vahvasti asenteet ja tunteet. Taulukon kysymykset ovat ehdotuksia kysymyksistä, joita kussakin kohdassa voi pohtia näkökulman kirkastamiseksi, joskus myös positiivisesta tai epäilevästä asenteesta katsomisen kohdetta kohtaan. Taulukko 1: Korkeakoulun transformaatio kolmesta aikahorisontista Horisontti 1 Olet tässä: nyt-hetki Horisontti 2 Olet tässä: lähiajan muutokset Horisontti 3 Olet tässä: uusi aika Katsot tätä: nykyhetki Miten asiat nyt sujuvat? Onko toiminta hyvää ja tuloksellista? Onko kaikki tekeminen tarpeellista? Ovatko nykyiset toimintatavat vanhoja jäänteitä? Mitä kannattaa säilyttää? Mitä tulevaisuus-kestävää potentiaalia on nykyisessä toiminnassa? Mikä saa laantua ja jäädä pois? Katsot tätä: lähitulevaisuuden muutokset Millä asenteella kohtaamme muutokset? Ovatko ne uhka vai mahdollisuus? Ovatko kaaos ja häiriöt ongelmia ja resurssien hukkaa? Voiko jännitteistä luoda uusia ratkaisuja? Ohjaavatko tulevaisuuskuvat nykyhetken toimintaa? Tehdäänkö sokeasti pistemäisiä kompromisseja? Katsot tätä: kaukainen tulevaisuusvisio Nähdäänkö tulevaisuusvisio haihatteluna? Innostaako mahdollisuuksien toteuttaminen? Tehdäänkö pistemäisiä uudistuksia vai transformaation edellyttämää systeemistä uudistumista? Luodaanko yhdessä moninaisuudesta tulevaisuuskestävää arvopohjaa ja elinvoimaa? Kilpaillaanko tulevaisuusvisiosta? Haluamme tällä bloggauksella kannustaa pysähtymään uuden äärelle ja kokeilemaan näkökulman, ehkä asenteenkin tietoista vaihtamista. Pyrkimyksemme on edistää avointa kriittistä pohdintaa siitä, miten me ihmisinä, Metropoliana ja yhteiskuntana voisimme vastata murroksellisen ajan haasteisin ja mahdollisuuksiin – parhaimmillaan sujuvoittaa ja suunnata välttämättä tapahtuvia muutoksia, tai ainakin sietää muutosten tuomia kaikenlaisia harmeja. Kirjoittajat Leena Unkari-Virtanen on tutkija-projektipäällikkö Metropolian TKIO:n ja ennakointikyvykkyyden kehittämishankkeissa sekä ”Tulevaisuuden työ ja osaaminen” – teemavastaava. Marita Huhtaniemi on tulevaisuustyön, strategian, innovaatiotoiminnan ja liiketoiminnan kehittämisen asiantuntija Metropolian strategia- ja kehityspalvelut -yksikössä Lähteet Mäkinen, S. (2022). Tuotantotalous arvon luonnin tehostamisena. Professoriluento (utu.fi). Turun yliopisto. de Bono, E. (1970). Uusi tapa oivaltaa: lateraalisen ajattelun opas. Helsinki: WSOY. Reunanen, J. (2015). Luovan ajattelun metodologia. (aalto.fi) Aalto-yliopiston julkaisusratja, CROSSOVER 2/2011. Jakonen, JP & Kamppinen, M. (2021). Kokonaisuuden näkemisen taito. Johdatus integraaliseen ajatteluun. Helsinki: Basam Books. Rubin, A. (2022). Mielikuvat ja todellisuus. Teoksessa TOPI-tulevaisuudentutkimuksen oppimateriaali. (tulevaisuus.fi) Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun kauppakorkeakoulu, Turun yliopisto. Baghai, M., Coley, S. White, D. (1999). The Alchemy of Growth: Practical Insights for Building the Enduring Enterprise. London: Orionbooks. Curry, Andrew & Hodgson, Anthony. (2008). Seeing in Multiple Horizons: Connecting Futures to Strategy. Journal of Futures Studies. 13. Sharpe, B. Three Horizons (2013). The Pattering of Hope. Aberdour: Triarchy Press. Unkari-Virtanen, L & Aarnio , H.-M. (2023). Yrittäjän tulevaisuustyökirja. (theseus.fi) Oiva 52. Helsinki: Metropolia Ammattikorkeakoulu. Huhtaniemi, M. (2023). Kolmen horisontin malli johtamismuotoilun kompassina. (edellakavijat.fi) Edelläkävijät. Leicester, S., Stewart, D., Bloomer, K., Ewing, J. (2013). Transformative Innovation in education. Aberdour: Triarchy Press. Edmondson, A. (1999). Psychological Safety and Learning Behavior in Work Teams. Administrative Science Quarterly, 44(2), 350–383 Ahvenharju, S., Minkkinen, M., & Lalot, F. (2018). The five dimensions of futures consciousness. (doi.org) Futures.
Onnistuneen opinnäytetyön resepti
Ylempään ammattikorkeakoulututkintoon sisältyy 30 opintopisteen opinnäytetyö. Vaikka tutkintoa suorittavilla opiskelijoilla on jo aiempaa kokemusta opinnäytetyön kirjoittamisesta, ei uuden opinnäytetyöprosessin loppuun saattaminen ole aina yksinkertainen yhtälö. Haasteena on pitkän prosessin ja laajan sisällön koossa pitäminen. Opinnäytetyössä ei ole kyse vain opiskelu- tai ajattelutaitojen osoittamisesta, vaan se antaa hyvät mahdollisuudet kehittää näitä taitoja edelleen. Itse opinnäytetyön voi väittää olevan varsinainen taitojen jalostuksen aarreaitta. Tämä ilouutinen voi kuitenkin olla työn tahmeassa vaiheessa laiha lohduke. Hakala (1) kirjoittaa opinnäytetyön tekemisen valmistelevan työelämän vaatimuksiin kuten ongelmanratkaisuun, lähdekritiikkiin ja tietojen ja taitojen laaja-alaiseen soveltamiseen. Opinnäytetyön myötä harjoitellaan transversaaleja taitoja, joilla tarkoitetaan yleisiä oppimisen ja ajattelun taitoja, jotka luovat pohjan elinikäiselle oppimiselle (2). Vaatimukset eivät ole mitättömiä, mutta Hakala lohduttaa opinnäytetyöntekijää sillä, ettei opinnäytetyön tekeminen ole sen kovempaa työtä kuin esimerkiksi halonhakkuu (1). Onnistuneen reseptin perusta luodaan taitoja tunnistamalla Halusimme ITSHEC –hankkeessa tarjota sosiaalialan YAMK-tutkintoa suorittaville ja opinnäytetöidensä kanssa hikoileville opiskelijoille välineen, jolla he voisivat jo prosessin alussa pysähtyä miettimään opinnäytetyössä tarvitsemiaan taitoja. Tavoitteena on, että väline toimii sekä opiskelijoiden yksilöllisen opinnäytetyöprosessin että vertaistyöskentelyn tukena opinnäytetyön eri vaiheissa. Myös opinnäytetyön ohjaaja voi saada arvokasta tietoa opiskelijoiden yksilöllisistä ohjauksen ja tuen tarpeista. Halonhakkuun sijaan valitsimme arkiseksi verrokiksi leipomisen. Sen voi tehdä jo olemassa olevaa reseptiä noudattaen, mutta usein olosuhteet tai omat mieltymykset houkuttelevat muuttamaan valmista reseptiä. Reseptissä keskeisessä osassa ovat transversaalit taidot. Ne eivät ole sidoksissa vain tiettyyn ammattiin tai tehtävään vaan ovat siirrettävissä tehtävästä toiseen (3). Transversaalit taidot on ITSHEC-hankkeessa jaoteltu kolmeen pääluokkaan: kriittinen ja luova ajattelu ihmissuhdetaidot ja sosiaaliset- ja tunnetaidot oppimaan oppiminen (2). Sosiaalialan YAMK-tutkinnossa opinnäytetyön suunnittelu aloitetaan heti ensimmäisinä opiskelupäivinä. Reseptin kirjoittamisen alussa opiskelijoita pyydetään muistelemaan aiempaa opinnäytetyön prosessia ja tekijöitä, jotka muistuvat mieleen merkityksellisinä opinnäytetyön valmiiksi saamisen kannalta. Menneen kokemuksen onnistumisen muistelu ei ole sattumanvarainen valinta, vaan tavoitteena on auttaa opiskelijaa hyödyntämään jo hyväksi koettuja, omaa oppimista tukevia toimintoja. Tämä tukee opiskelijan kykyä itsensä johtamiseen sekä auttaa tarkastelemaan, mitkä ovat juuri häntä eteenpäin auttavia toimia ja tavoitteita (4). Aloitetaan vatkaus, eikä unohdeta vaniljatankoa Onnistuneen opinnäytetyön reseptin laatiminen aloitetaan kokoamalla yhteen keskeiset ainesosat, joita opiskelija tunnistaa aiemmista oppimiskokemuksista sekä reflektoimalla työssä tarvittavia keskeisiä taitoja. Opiskelijoita muistutetaan, ettei paras lopputulos synny ensimmäisellä kokeilulla. Reseptiä testataan ja kehitetään kokeilun perusteella. Tämä testaaminen sekä tarpeelliset muutokset ainesosiin ja niiden välisiin suhteisiin sekä leivontatapahtumaan vertautuu yksilölliseen opinnäytetyöprosessiin, joka on harvoin suoraviivainen, vaikka prosessin vaiheita voidaankin erotella. Yksilöllisten tekijöiden sekä olosuhteiden vaikutuksesta muovautuvat opinnäytetyöprosessit edellyttävät opiskelijoilta jatkuvaa reflektointia. Keskeistä on oman työskentelyn vahvuuksien sekä kehittämisen tarpeiden tunnistaminen työskentelyn eri vaiheissa. Reseptin toimivuuden arvioimiseksi sekä parantamiseksi opiskelijoita ohjataan prosessin aikana tarkastelemaan, mitkä reseptiin valitut ainesosat ovat olleet olennaisia, mitä uusia aineksia on otettu käyttöön ja millaisessa suhteessa niitä on opinnäytetyöprosessissa hyödynnetty. Reflektointi on jatkuva prosessi, jota opiskelijaa ohjataan harjoittamaan vastuullisesti läpi koko opinnäytetyön. Tuloksena on yksilöllisesti ja yhteisöllisesti päivittyvä taitoresepti, jota opiskelija tarkastelee ja soveltaa opinnäytetyön vaiheissa. Toimivan reseptin laatimisessa toisten leipureiden kokemukset sekä reseptien jakaminen on arvokasta. Vertaistuen ja -ohjauksen on havaittu tukevan opiskelijoita opinnäytetyöprosessin aikaisessa oppimisessa (5). Siksi prosessin tueksi on kehitetty pienryhmissä tapahtuva vertaistyöskentely. Vertaiskeskustelujen tavoitteena on yhteisesti tunnistaa ja jakaa opinnäytetyöprosessissa tarpeellisia taitoja ja tietoja. Opiskelijoita ohjeistetaan kirjaamaan tunnistettuja taitoja sekä reseptien jakamisessa leipureilta toisille siirtyneitä ainesosia. Koristellaan hedelmäkakku, napsitaan kuvia ja herkutellaan Kuten projektit yleisesti, myös opinnäytetyöt saavuttavat päätöksensä. Prosessin päättyessä on hyödyllistä pysähtyä arvioimaan mennyttä ja pohtia opitun merkitystä oman asiantuntijuuden kehittymiselle. Opiskelijoita ohjataan tunnistamaan sekä arvioimaan opinnäytetyöprosessin aikana hyödynnettyjä transversaaleja taitoja sekä niiden suhteita prosessissa: Miten resepti on muuttunut matkan aikana? Mitä olen oppinut? Opitun reflektointia tukee kokemusten jakaminen vertaisoppijoiden kesken. Opiskelijoita ohjataan lisäksi tarkastelemaan, miten opinnäytetyön tekeminen on vahvistanut työelämävalmiuksia. Keskeistä on arvioida, miten prosessissa kehittyneistä taidoista ja tiedosta voidaan hyötyä ammatillisessa työssä. Opinnäytetyön merkityksestä asiantuntijaosaamisen sekä työprosessien kehittymiselle on olemassa näyttöä (6, 7). Tavoitteena on, etteivät opinnäytetyön aikana jalostuneet reseptit jää pölyttymään taitojen aarreaittaan, vaan niiden pohjalta kehitetään uusia, eri ainesosia yhdisteleviä sovelluksia oman asiantuntijuuden ja ammatillisen työn tueksi opinnäytetyöprosessin päättymisen jälkeenkin. Kirjoittajat Niina Pietilä on sosiaalityöntekijä (VTL) ja työnohjaaja. Hän työskentelee Metropolia ammattikorkeakoulussa lehtorina sosionomi- ja sosionomi YAMK-tutkinnossa. Miia Ojanen (YTT) on lehtori Metropolian hyvinvointi –osaamisalueella sosiaalialan tiimissä. Hän opettaa sosionomi- ja sosionomi YAMK –tutkinnossa TKI-menetelmiä, ohjaa opinnäytetöitä ja toimii hanketyössä. Saila Nevanen (KT, FM) työskentelee yliopettajana Metropolia ammattikorkeakoulussa. Hän on perehtynyt lapsiin, nuoriin ja perheisiin liittyviin työalueisiin ja ohjaa opinnäytetöitä sekä sosionomi- että sosionomi YAMK –tutkinnoissa. Katja Ihamäki (FM, VTT) työskentelee lehtorina Metropolia ammattikorkeakoulussa. Hän opettaa yhteiskuntatieteitä, ohjaa harjoitteluja ja opinnäytetöitä sekä sosionomi- että YAMK-tutkinnossa. Lähteet Hakala, J.T. 2022. Hyvä, parempi, valmis. Opinnäytetyöopas ammattikorkeakouluille. Gaudeamus. Raatikainen, E. & Rantala-Nenonen, K. 2022. Pedagogical framework. In Carrió M & Rosa N, coordinators. Learning strategies to promote transversal skills on health and social care studies: a methodological guide (handle.net). Barcelona: ITSHEC; 2022, 7–20. Tynjälä, P., Virtanen, A., Klemola, U., Kostiainen, E., & Rasku-Puttonen, H. 2016. Developing social competence and other generic skills in teacher education: applying the model of integrative pedagogy. European Journal of Teacher Education, 39(3), 368–387. Kantola, J. 2020. Kaksi tarinaa gradun tekemisestä – Itsensä johtamisen näkökulma. Teoksessa H. Katajamäki (toim.), Tieteellinen kirjoittaminen tiedeyhteisössä. VAKKI, 40–54. Suhonen, M., Kaakinen, P., Kaasila, R. & Sarenius, V-M. 2015. Yhteisöllinen oppiminen pro gradu –tutkielmien pienryhmäohjauksessa. Yliopistopedagogiikka 22 (1), 12–19. Kotila, H., Vanhanen-Nuutinen, L., Mäki, K., Lagstedt, A., Taanila, A. & Aura, P. 2022. Opinnäytetyön koettu hyöty ammattikorkeakoulun alumnien arvioimana. Ammattikasvatuksen Aikakauskirja, 24 (1), 12–26. Rissanen, R. 2003. Työelämälähtöinen opinnäytetyö oppimisen kontekstina: fenomenografisia näkökulmia tradenomin opinnäytetyöhön. Väitöskirja, Tampereen yliopisto.
Musiikin osallisuuden portaat
Kun yksi ammentaa musiikin kuuntelusta inspiraatiota ja voimaa arkeen, toinen suhtautuu sen tekemiseen kriittisesti ja kunnianhimoisesti. Myös nuorisotyön ammattilaisen on mahdollista hyödyntää musiikkia työssään monella tavalla, koulutustaustasta riippumatta. Niin ammattilaiset kuin nuoretkin voivat kokea osallisuutta musiikkiin ja musiikin kautta. Tässä tekstissä hahmotellaan, miltä musiikin osallisuuden portaat näyttävät molempien näkökulmasta. Mistä osallisuus koostuu? Osallisuuden monitahoisessa määrittelyssä yhtenä elementtinä on mahdollisuus osallistua yhteisen hyvän tuottamiseen kuten luoviin ryhmäprosesseihin osana yhteisen toiminnan yhteisöjä (1). On tavallista ajatella, että pelkkä toimintaan osallistuminen ei riitä osallisuuden saavuttamiseen. Osallisuuden ja kuulumisen tunne edellyttää toimijuutta ja vuorovaikutusta, joiden yhteydessä jokaisen merkityksellinen rooli nousee esiin ja osallistujat voivat kokea olevansa päteviä. Jokaiselle pitäisikin löytyä mielekkäitä osallistumisen tapoja sekä mahdollisuus tulla tunnustetuksi arvokkaana osana ympäröivää yhteisöä. (2). Arkikokemuksen perusteella musiikki ja yhteiset äänimaailmat voivat kuitenkin virittää ihmisiä yhteiseen tekemiseen sekä tarjota jakamisen ja kuulumisen kokemuksia. Musiikki voi valmistaa kehoa ja mieltä kohtaamaan toisia ihmisiä ja toimia omalta osaltaan osallisuuden mahdollistajana. Myös tutkimuksen mukaan aivot käsittelevät musiikkia ja tunnereaktioita, olipa ihminen kuulemastaan musiikista tietoinen tai ei (3). Musiikki vaikuttaa laajasti mm. hengitykseen, lihasjännityksiin, veren hormonipitoisuuksiin, verenkiertoon ja aineenvaihduntaan (4.) Se vaikuttaa mielihyvää ja sosiaalisuutta lisäävästi sekä stressiä vähentävästi (3). Musiikki voi rentouttaa, nostaa vireyttä tai rauhoittaa ylivireystilaa. Samassa tilassa olevien ihmisten kehot ja mielet alkavat tahdistua toisiinsa yhteisen musiikin kuuntelun myötä. (4.) Tervaniemen mukaan ryhmäkoheesion muodostumiseen ja sosiaalisten siteiden lujittumiseen vaikuttavat mielihyvän kokemukset. Näitä kokemuksia voidaan tuottaa yhteisellä musiikin tekemisellä ja myös tanssilla. (5.) Taide osana nuorisotyötä Vaikka kulttuurisen nuorisotyön käsite on verrattain nuori (6), taiteita ja luovuutta on Suomessa hyödynnetty vuosikymmenten ajan nuorten parissa. Musiikissa se on toteutunut esimerkiksi treenikämppien, bänditoiminnan ja rap-pajojen kautta (7). Ne ovat tarjonneet mielekästä tekemistä monelle nuorelle ja toisilla tukeneet ammattimaisen musiikkiuran käynnistymistä. Taidelähtöisiä menetelmiä kuten musiikkia on käytetty runsaasti myös lastensuojelussa ja muiden nuorten parissa, joiden on pelätty ajautuvan syrjään yhteiskunnasta (8). Kuten Schalin ja Pyykkönen muistuttavat, kaikelle kulttuuriselle nuorisotyölle on ominaista tasapainottelu taiteen väline- ja itseisarvon välillä. Toisaalta taiteella on olemassaolon oikeutus ja arvo itsessään, toisaalta sen käyttö välineenä esimerkiksi osallisuuden edistämisessä tuo sille toisenlaista arvoa. (6.) Jos nuorten tuotokset typistetään vain nuorisotyön tavoitteiden edistäjiksi, menetetään syvempiä merkityksiä, joita taiteellinen kunnianhimo kulttuurisessa nuorisotyössä voisi tarjota. Tämä ristiriita haastaa ammattilaista myös musiikin suhteen: kuka saa käyttää musiikkia nuorisotyössä? Täytyykö hankkia muusikon koulutuksen voidakseen hyödyntää musiikkia? Työkaluja taiteen hyödyntämiseen tasa-arvotyössä And Beyond – Miesten luovat polut työelämään -hankkeen (9) tavoitteena oli kehittää työkaluja, jotka hyödyntävät taiteen ja luovuuden lähestymistapoja tasa-arvotyössä. Erityisesti siinä keskityttiin valokuvaukseen ja musiikkiin. Taiteellisiin prosesseihin suhtauduttiin kunnianhimoisesti ja työskentelyssä korostui sosiaalipedagoginen työote. (10.) Poikien Talon vetämissä luovuuspajoissa käsiteltiin esimerkiksi oman näköisen polun löytämistä, sukupuoleen liittyviä stereotypioita ja yhteiskunnan normeja. Arkiääniä ja musiikkia sisältäviä työpajoja järjestivät musiikin ammattilaiset, alan opiskelijat ja nuorisotyöhön erikoistuneet sosiaalialan ammattilaiset. Pajoista saatujen kokemusten pohjalta hankkeessa hahmoteltiin seuraava jäsennys musiikin osallisuuden portaista. Kaikki sen askelmat mahdollistavat osallisuuden kokemuksia. Siirryttäessä askelmalta seuraavalle, musiikin tavoitteellisuus, osallistujien oma aktiivisuus ja odotukset ohjaajan musiikilliseen osaamiseen kuitenkin lisääntyvät. 1. porras: Musiikki tekemisen taustalla. Ohjaaja valitsee toiminnan taustalle elävää tai tallenteelta tulevaa musiikkia. Se voi virittää ryhmää ja sen toimintaa sekä fyysisesti että tunteiden tasolla yhteiseen työskentelyyn. 2. porras: Musiikin aktivoiva käyttö. Musiikki toimii keskustelun aktivoijana ja innoittajana. Ryhmäläiset voivat jakaa musiikin kuuntelemisen kokemuksia ja luoda samalla yhteisöä, jossa musiikilla ja sen tuottamilla tunnekokemuksilla on tärkeä osa. Osallistujat voivat esimerkiksi valita työpajaan mieli- tai inhokkimusiikkiaan tai tutkia, millaisia tunnelmia musiikilla esim. elokuva- mainos- tai pelimusiikilla voidaan luoda. Mitä tapahtuu, jos vaihdetaankin pelin, elokuvan tai mainoksen taustalla oleva musiikki toisenlaiseksi? Musiikin aktiivinen yhdessä kuunteleminen ja siitä keskusteleminen voi herättää tunteita, muistoja ja kokemuksia. 3. porras: Musiikin tekeminen yhdessä. Osallistujat tuottavat musiikillisia elementtejä aktiivisesti jokaisen taidoin. Musiikkia, ääntä ja rytmejä voidaan tuottaa yksinkertaisten välineiden kuten keittiötarvikkeiden avulla sekä kehorytmejä ja omaa ääntä käyttäen. Pelkästään rytmin tuottaminen yhdessä voi tahdistaa ihmisiä toisiinsa ja luoda yhteisöllisyyden kokemusta. 4. porras: Musiikin tavoitteellinen tekeminen. Osallistujat tuottavat yhdessä musiikkia soittamalla, laulamalla, säveltämällä tai digitaalisten välineiden avulla. Tällä portaalla musiikkia tehdään vahvan musiikillisen osaamisen kautta. Instrumenttitaidot ja teknisten apuvälineiden käyttötaidot mahdollistavat tavoitteellisen musiikin tekemisen Stereotypioiden sijasta aitoon osallisuuteen Tarkkareunaiset määritelmät siitä, kenelle musiikki kuuluu ja kuka saa käyttää sitä ammatillisena työkalunaan eivät ole tarkoituksenmukaisia, sillä musiikin portailta löytyy kaikille mahdollisia lähestymistapoja. On ehkä stereotyyppistä ajatella, että musiikkia voisi käyttää vain alan koulutuksen saanut, sillä se tarjoaa mahdollisuuksia nuorten parissa työskenteleville ammattitaustasta huolimatta. Vastaavasti musiikin yhteydessä voi saavuttaa kokemuksen osallisuudesta monella tavalla: siinä missä yhdelle se tarkoittaa musiikin yhdessä kokemista tai siitä keskustelua, toiselle keskiössä on sen tavoitteellisempi tekeminen. Musiikki taipuu kaikkien käyttöön itse kunkin tarpeeseen, innostuneisuuteen ja taitotasoon mukautuen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö musiikin osallisuuden ylemmillä portailla tuotettavaan musiikkiin voisi suhtautua kunnianhimoisesti. Taiteen itseisarvo sopii kyllä monessa tilanteessa sen välinearvon rinnalle. Silti yllättävätkin asiat voivat vaikuttaa musiikin kokemiseen ja tekemiseen. Kun And Beyond -hankkeessa tarkasteltiin luovien lähestymistapojen kautta yhteiskunnan sukupuolittuneisuutta, huomattiin kerta toisensa jälkeen, että myös musiikkiin yhdistetään vahvoja mielikuvia sukupuolesta. Siinä missä viulu ja laulaminen mielletään usein naisisiksi, elektroninen ja rap-musiikki taas mielletään miehisiksi. Lue: Tule hyvä kakku! Työkaluja sukupuolten tasa-arvon luovaan käsittelyyn. (PDF) Kun kulttuurisen nuorisotyön yhteydessä käytetään musiikkia, onkin hyödyllistä kiinnittää huomiota myös siihen itseensä kohdistuviin stereotypioihin. Samalla kun edetään musiikin kautta kohti osallisuutta, voidaan edistää sukupuolten tasa-arvoa. Kirjoittajat Raili Honkanen-Korhonen on Metropolian Ammattikorkeakoulun Kulttuuripalvelut ja musiikki osaamisalueen musiikin lehtori, joka toimi And Beyond -hankkeen asiantuntijana. Hän on toiminut pitkään hankkeissa muun muassa vuorovaikutuksen, hyvinvoinnin, luovuuden ja vahvuusperustaisen pedagogiikan asiantuntijatehtävissä. Mai Salmenkangas on tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämiseen paneutunut sosiologi. Hän toimii lehtorina kahdessa Metropolia Ammattikorkeakoulun englanninkielisessä tutkinnossa: Social Services (Bachelor) ja Creativity and Arts in Social and Health Fields CRASH (Masters). Hän on toiminut projektipäällikkönä ja asiantuntijana useissa hankkeissa, joissa on kehitetty mm. tasa-arvoa, kotoutumista ja kielen oppimista edistäviä työkaluja. Lähteet Isola, A-M., Kaartinen, H., Leemann, L., Lääperi, R., Schneider, T.; Valtari, S. & Keto-Tokoi, A. (2017) Mitä osallisuus on? Osallisuuden viitekehystä rakentamassa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, työpaperi 33/2017. Nivala, E. & Ryynänen, S. (2019) Sosiaalipedagogiikka. Kohti inhimellisempää yhteiskuntaa. Gaudeamus. Ukkola-Vuoti , L 2019 Miten musiikki vaikuttaa terveyteen (PDF). Suomen lääkärilehti, Vuosikerta. 74, Nro 21 , Sivut 1348-1353 Soinila, S. 2018 Musiikki antaa aivoille siivet, haastattelu, Aivoliitto, artikkelissa oleva ääniraita. (aivoliitto.fi) Aivoterveyttä arkeesi (aivoliitto.fi) Nettiartikkeli 24.9.2018. Schalin, A. & Pyykkönen, M. (2022) Nuorten kulttuuria tukemassa. Nuoret kulttuurin harrastajina ja kulttuuripalveluiden käyttäjinä sekä kulttuurisen nuorisotyön kehittäminen Keski-Suomessa. (PDF) Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura Verkkojulkaisuja 171. Heikkinen, M. & Lehtonen, T. toim. (2021) (Nuoriso-)ohjattuja säveliä. (issuu.com) Nuorisotyön tallentaja Nuoperi, Turun yliopisto. Känkänen, P. (2013) Taidelähtöiset menetelmät lastensuojelussa - kohti tilaa ja kokemuksia. (julkari.fi) Tutkimus 109. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. And Beyond - Miesten luovat polut työelämään -hankesivusto. Niemi, J. & Salmenkangas, M. (2022) Kiireetöntä ohjausta ja kunnianhimoisia luovuuspajoja Poikien Talolla. Lähtökohtia oman polun löytämiseen. (journal.fi) Sosiaalipedagoginen aikakausikirja. Vol 23 Nro 2. Tervaniemi, M. 2015 Musiikki ottaa aivoon, Voiko musiikki auttaa keskittymään? (yle.fi)
Suomalaisen tieteen pelisäännöt varmistetaan tutkimusyhteisön itsesääntelyllä
Hyvä tieteellinen käytäntö (HTK) -ohjeistus pitää sisällään tiedeyhteisössä yhdessä laaditut pelisäännöt siitä, miten tutkimusta tehdään rehellisesti, luotettavasti ja vastuullisesti. Se kertoo myös, miten toimitaan, jos jonkun epäillään toimineen vastoin yhdessä sovittuja sääntöjä. Tieteen oma ”käytöksen kultainen kirja” Useissa maissa tieteen pelisäännöt on määritetty suoraan lainsäädännössä. Myös Suomessa lainsäädännössä on määritetty reunaehdot tutkimuksen tekemiselle. Näitä ovat esimerkiksi laki lääketieteellisestä tutkimuksesta, tekijänoikeuslaki ja korkeakoulukeksintölaki. Mutta Suomessa on siinä mielessä poikkeuksellinen tilanne, että täällä koko tutkimusyhteisö on yhteistyössä sopinut tarkemmat säännöt. Niiden toteutuminen ja valvonta ovat tutkimusyhteisön itsesääntelyä. Toimintaa ohjaa, koordinoi ja valvoo Tutkimuseettinen neuvottelukunta TENK. Itsesääntelyä edistää opetus- ja kulttuuriministeriön nimeämä neuvottelukunta Tutkimuseettinen neuvottelukunta on asetuksella (1347/1991) perustettu asiantuntijaelin, jonka tehtävänä on muun muassa edistää hyvää tieteellistä käytäntöä ja ehkäistä tutkimusvilppiä (1). Opetus- ja kulttuuriministeriö nimeää TENKin jäsenet tiedeyhteisön esityksestä aina kolmivuotiskaudeksi. Jäsenten lisäksi TENKin toiminnasta vastaa vakituinen sihteeristö, joka toimii Tieteellisten seurain valtuuskunnan yhteydessä. Hyvä tieteellinen käytäntö -ohjeistusta Suomessa vuodesta 1994 alkaen Ensimmäinen ohjeistus hyvään tieteelliseen käytäntöön Suomessa laadittiin vuonna 1994 ja se nimettiin ”Epärehellisyys tutkimuksessa ja menettelytavat sen käsittelemiseksi”. Sen laativat yhteistyössä Korkeakoulujen rehtorien neuvosto, valtion tutkimuslaitokset ja Suomen Akatemia. Siinä kehotettiin tieteellisiä laitoksia ja organisaatioita sitoutumaan ohjeeseen ja käyttämään TENKin laatimia yleisiä menettelyohjeita tutkimuksessa esiintyvän epärehellisyyden ehkäisemiseksi ja käsittelemiseksi (2). Kansalliset ohjeet laadittiin, koska tarvittiin yhteisiä, selkeitä ohjeita loukkausepäilyjen selvittämiseksi. Paineita yhteiseen ohjeeseen toivat myös tutkijoiden oikeusturvan takaaminen ja kansainvälinen yhteistyö. Esikuvat ohjeelle saatiin Yhdysvalloista ja Tanskasta. Sittemmin ohjetta on uudistettu ja päivitetty neljä kertaa, ja vuosien myötä käytännössä koko suomalainen tiedeyhteisö (eli yliopistot, ammattikorkeakoulut, tutkimuslaitokset sekä tiedettä edistävät ja rahoittavat organisaatiot) on sitoutunut toimimaan yhteisten pelisääntöjen mukaisesti. Mutta ei vain käytöksen kultainen kirja Käytöksen kultaisesta kirjasta poiketen Hyvä tieteellinen käytäntö -ohjeistus kertoo myös, miten toimitaan, jos jonkun epäillään toimineen vastoin yhdessä sovittuja sääntöjä. Epäilyt käsitellään pääsääntöisesti siinä organisaatiossa, missä loukkauksen epäillään tapahtuneen, mutta yhdessä sovitun prosessin mukaisesti. Jos jompikumpi osapuoli, eli loukkausepäilyn esittäjä tai loukkauksesta epäilty, on tyytymätön päätökseen, hän voi pyytää TENKin lausunnon. TENK antaa arvionsa siitä, onko hyvää tieteellistä käytäntöä loukattu tai onko kyseinen HTK-prosessi suoritettu asianmukaisesti. Mitä uutta vuonna 2023? HTK-ohjeistuksen uusin versio tuli voimaan 15.3.2023 ja Metropolia sitoutui noudattamaan sitä 27.3.2023. Vuoden 2023 uudistus noudattaa isoissa linjoissa edellistä, HTK 2012 -ohjetta. Hyvän tieteellisen käytännön perusperiaatteita ovat edelleen luotettavuus, rehellisyys, arvostus ja vastuunkanto (3). Näistä periaatteista johdetut menettelytavat on uudessa ohjeessa ryhmitelty eurooppalaisen tutkimuseettisen ohjeistuksen eli niin sanotun ALLEA-koodin (4) mukaisesti kahdeksaan tieteellisen toiminnan alueeseen: toimintaympäristö koulutus, ohjaus ja mentorointi tieteellisen työn tekeminen eettisyys ja ennakointi tutkimusaineistojen käsittely ja hallinta yhteistyö tekijyys, julkaiseminen ja viestintä asiantuntija- ja arviointitehtävät. Merkittävimmät päivitykset koskevat hyvän tieteellisen käytännön vastaista toimintaa ja epäilyn käynnistämää prosessia. Hyvän tieteellisen käytännön vastaisen toiminnan luokittelua vilppiin ja piittaamattomuuteen on yhtenäistetty kansainvälisen käytännön kanssa. Uutta on myös HTK-loukkausepäilyn vakavuusasteen punninta, missä käytetään apuna esimerkiksi toiminnan laajuutta, toistuvuutta, tieteellistä merkitystä ja haitallisuutta. HTK-loukkausepäilyn käsittelyaikaa tutkimusorganisaatiossa on lyhennetty, samoin aikaa, jonka kuluessa tyytymätön osapuoli voi pyytää TENKiltä lausuntoa. Näin on haluttu vähentää kesken olevien prosessien haitallista vaikutusta tutkijoihin. Myös eurooppalainen suositus HTK-loukkaustutkinnan osapuolten suojelusta on otettu uudessa ohjeessa huomioon. Pro gradu -tason opinnäytetöiden loukkausepäilyt käsitellään korkeakoulun omassa prosessissa Korkeakoulut sitoutuvat antamaan tutkimusetiikkaan ja hyvään tieteelliseen käytäntöön liittyvää koulutusta sekä perus- että jatko-opiskelijoille. Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen kannalta huomionarvoista uudistuksessa on, että pro gradu -tasoisiin opinnäytetöihin liittyvät hyvän tieteellisen käytännön loukkausepäilyt käsitellään organisaation omissa prosesseissa, esimerkiksi opintovilppiprosessissa. Näin ollen myös muutos-, valitus- ynnä muut sellaiset mahdollisuudet määräytyvät käytetyn prosessin mukaan, eikä päätökseen tai prosessiin tyytymätön voi pyytää lausuntoa TENKiltä. Miten uudistus toteutettiin? TENK päätti kokouksessaan 26.8.2020 HTK-2012 ohjeen päivityksestä ja nimesi jäsenistään työryhmän päivitystyöhön. TENKin sihteeristö ja erityisesti erityisasiantuntija Minna Aittasalo ja pääsihteeri Sanna-Kaisa Spoof hoitivat käytännön uudistustyön, koordinoinnin ja raa’an kirjoitusurakan. Matkan varrella päivitysryhmä järjesti tiedeyhteisölle ja sidosryhmille sähköisellä kyselyllä toteutettuja palautekierroksia, asiantuntijakuulemisia ja virallisen lausuntokierroksen. Päivitysryhmä sai niiden kautta runsaasti palautetta, kommentteja ja ehdotuksia. Kukin niistä käsiteltiin yksitellen ja käsittelystä laadittiin kullakin kierroksella yhteenveto, johon kirjattiin tehdyt korjaukset ja niiden perustelut. Palautteella, kuulemisilla ja lausunnoilla on siten ollut huomattava vaikutus uudistettuun ohjeeseen ja uuden ohjeen voidaankin katsoa olevan aidosti tutkimusyhteisön yhteisesti laatima. Kirjoittajat Susanna Näreaho toimii Metropolian TKI-johtajan tiimissä erityisasiantuntijana. Hän osallistui TENKin jäsenenä Hyvä tieteellinen käytäntö -ohjeen uudistaneeseen työryhmään. Minna Aittasalo toimii erityisasiantuntijana TENKissä ja koordinoi HTK-ohjeen päivitystyötä. Sanna-Kaisa Spoof on toiminut TENKin pääsihteerinä vuodesta 2010. Lähteet Asetus tutkimuseettisestä neuvottelukunnasta 1347/1991 (finlex.fi) Haettu 5.4.2023 Epärehellisyys tutkimuksessa ja menettelytavat sen käsittelemiseksi. Tutkimuseettisen neuvottelukunnan muistio 1994. (Painamaton) Hyvä tieteellinen käytäntö ja sen loukkausepäilyjen käsitteleminen Suomessa - Tutkimuseettisen neuvottelukunnan HTK 2023-ohje (PDF tenk.fi) Tutkimuseettisen neuvottelukunnan julkaisuja 2/2023. ALLEA – All European Academies. The European Code of Conduct for Research Integrity (allea.org)
3 oivallusta, jotka opin hankeviestinnän kouluttajana
Vuosi sitten kirjoitin, miten hankeviestinnän osaamisen kehittyminen on hyödyksi ammattikorkeakoulun tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnalle. Kun takana on lukuvuoden verran kokemuksia hankehenkilöstölle ja projektipäälliköille tarjotusta viestintäkoulutuksesta ja vertaisverkoston kehittämisestä, voin kiteyttää oppimani kolmeen väitteeseen. Lyhytkin koulutus voi avartaa ymmärrystä viestinnän kysymyksistä. Ymmärrystä tarvitaan, jotta hanketta valmistellessa muistetaan suunnitella myös sen viestintää. Hanketyötä ymmärtävän viestintäasiantuntijan tuki on tarpeen niin hankkeen valmistelun kuin toteuttamisen aikana. Nämä voivat vaikuttaa itsestäänselviltä väitteiltä, mutta sitä ne eivät aina ole. Blogimerkintäni kertoo, miksi. Hankerahoitusten hakijoita ei pakoteta ennakoimaan viestinnän tarpeita Yksinkertaistaen voisi sanoa, että ilman viestintää kukaan ei tiedä, että hanke on olemassa. Viestinnällä tuetaan hankkeen toiminnan onnistumista ja tuloksiin pääsemistä. Useimmat Suomen ammattikorkeakoulujen käyttämät tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan hankkeiden rahoitusohjelmat ovat kansallisia tai Euroopan Unionin hallinnoimia. Yleisesti ottaen hankkeiden rahoittajat vaativat, että hankkeista viestitään. Vähintäänkin saadun rahoituksen tulee näkyä viestintämateriaaleissa, verkkosivuilla ja julisteissa. Kaikki rahoittajat eivät määrittele suoraan, miten viestintätyö tulisi järjestää. Hakemuslomakkeilla yleensä kysytään, miten hankkeesta viestitään ja sen tuloksia levitetään. Kuinka paljon viestintään tarvitaan työaikaa, jää hakijan arvioitavaksi. Yhtenäistä mallia ei ole. Jotkin rahoittajat vaativat rahoituksen hakijoilta enemmän ja toiset vähemmän ennakkosuunnittelua viestinnän toteuttamiselle. Jos viestintä tuntuu epämääräiseltä aiheelta, sen toteuttamiseen vaadittavien resurssien arviointi jää helposti uutta hankehakemusta tehdessä vähemmälle huomiolle. Harmillisena seurauksena tästä ennakoinnin ja suunnittelun puutteesta on, että vasta hankkeen käynnistyessä havaitaan viestinnän tekemisen tarve. Asiaa voi harvemmin korjata, kun hankkeelle on jo myönnetty rahoitus. Mitä merkitystä viestintäkoulutuksella on hankkeiden toteuttamiselle? Metropolia Ammattikorkeakoulussa tuotettiin kuluneen lukuvuoden aikana runsaasti hankeviestinnän koulutuksia. Niiden tavoitteena oli tuoda hankkeissa työskentelevät, eri alojen asiantuntijat ja viestinnän ammattilaiset yhteen. Tilaisuuksissa tarjottiin aihekohtainen luento ja mahdollisuus osallistujille tutustua, jakaa kokemuksia ja esittää kysymyksiä. Kokeilu on hiljalleen ohitse. Koulutuksista on ollut hankeviestinnän osaamisen kehittymiselle jonkinlaista hyötyä. Vielä ei ylletty tilanteeseen, jossa koulutuksilla olisi todennetusti suora vaikutus esimerkiksi hankkeiden näkyvyydelle mediassa. Toiveikasta on, että osallistujilta saatu palaute on ollut myönteistä. Kokenutkin projektipäällikkö on voinut todeta ymmärryksensä viestintätyön laajuudesta ja moniammatillisuudesta auenneen koulutusten myötä. Ensi kertaa viestintäaiheiseen koulutukseen osallistunut insinööritaustainen projektipäällikkö on ollut ilahtunut siitä, että asiahan käy oikeastaan järkeen. Osallistujat ovat siis oivaltaneet, että viestintä on oikeaa työtä, aivan kuten heidän oma asiantuntijuutensakin. Niin tärkeitä kuin arkiset viestintäteot ovatkin, viestinnässä on kyse paljosta muustakin kuin tiedotteiden lähettämisestä tai sosiaalisen median sisältöjen tuottamisesta. Viestinnän mahdollisuuksien oivaltamisesta on voinut seurata harmitus siitä, ettei omassa hankkeessa ole huomioitu viestintää riittävästi. Kouluttajan nimi ja kasvot jäävät kuitenkin mieleen ja seuraavan hankkeen valmistelussa on ehkä helpompi muistaa kutsua viestintäasiantuntija mukaan. Koulutuksiin osallistumisesta on parhaimmillaan jäänyt vahva muistijälki sille, että seuraavaan hankevalmisteluun varaudutaan paremmin. Jos viestinnän tarpeita, toteuttamiskeinoja ja tekijää ehditään jatkossa pohtia hankevalmistelun kiireiden keskellä, on kokeilu ollut onnistunut. Vielä parempaa, jos tulevissa hankevalmistelussa on mukana viestintäasiantuntija, joka on hyvin perillä hanketyön erityisvaatimuksista. Koulutusten toteuttaminen tuotti arvokasta palautetietoa Kehitin ja tarjosin hanketyötä tekeville kollegoilleni lukuvuoden aikana yli sata tilaisuutta perehtyä, joskin pintapuolisesti, hankeviestinnän teemoihin. Ne vaihtelivat suunnittelusta toteutukseen, kumppanien yhteisviestinnästä hankejulkaisuihin ja tapahtumista mediaviestinnän kysymyksiin. Mukana opettamassa olivat myös verkkoviestinnän, julkaisemisen ja digisaavutettavuuden asiantuntijamme, lehtorimme sekä hankkeissa työskentelevät visuaalisen viestinnän ammattilaiset. Uuteen henkilöstökoulutukseen kohdistui alkuinnostusta. Osallistumisaktiivisuus oli huipussaan, mukana oli aloittaneita ja kokeneita projektipäälliköitä sekä hankkeiden viestinnästä vastaavia henkilöitä, myös opiskelija-assistentteja. Oppimistilaisuuksista kerättiin osallistujapalautetta, ja toimintaa pyrittiin kehittämään sen perusteella. Monet kaipasivat kasvokkaistapaamisia, ja niitä tuotiin tarjolle kevätlukukaudelle webinaarien rinnalle. Osallistumismäärät vähenivät. HAVAINTO - hankeviestinnän avaintekijät -koulutukset olivat lukuvuoden mittainen pilotti. Verkosto jää elämään Teams-ryhmäänsä, jossa webinaarien materiaalit on koottu ryhmänjäsenten käyttöön yli 200 diaa sisältäväksi Hankeviestinnän megadeckiksi. Hankeviestinnän asiantuntijana kouluttaminen on ollut mahdollisuus tehdä viestintätyötä tutummaksi muiden alojen asiantuntijoille. On ollut tärkeää saada vuorovaikutteinen keskusteluyhteys hankkeita toteuttaviin. Sen ansiosta olen voinut muodostaa kuvan hankeviestintää koskevista tyypillisimmistä kysymyksistä, huolista - ja myös asenteista. Näiden havaintojen perusteella voin kehittää tarjoamiani hankeviestinnän tuen palveluita, vastaamaan paremmin hanketoiminnan tarpeita. Seuraavaksi keskityn tarjoamaan hankkeiden valmistelijoille ja käynnistyville tai päättyville hankkeille niiden tarvitsemaa neuvontaa. Tätä työtä olen tehnytkin jo ennen koulutuspilotin käynnistymistä. Neuvontatyön rinnalla näen tärkeänä pitää yllä säännöllisiä hankeviestinnän toteuttajien ja projektipäälliköiden verkostotapaamisia. Parhaassa tapauksessa ne edistävät TKI-hankkeiden toteuttajien keskinäistä vuorovaikutusta, sekä lopulta näkyvät ulospäin asiakaslähtöisesti toteutettuna hankeviestintänä. Kehittämistyö ei lopu, sillä toimintaympäristön muuttuessa myös toiminnan on sopeuduttava uusiin haasteisiin.
Seniorien vaikuttajaryhmät – uusi tapa vaikuttaa yksityisiin palveluihin asiakkaita ja yrittäjiä hyödyttäen
Miten toteuttaa aitoa asiakaslähtöisyyttä liikunta- ja hyvinvointipalvelujen kehittämisessä? Kun uusia ajatuksia kaivataan palvelujen kehittämisen tueksi, tarvitaan tuoreita näkökulmia. Seniorien vaikuttajaryhmä on toimintaa, jonka kehittämiseen ovat osallistuneet niin ammattikorkeakoulun opiskelijat kuin tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiohankkeen (TKI) asiantuntijat. Ohjatussa toiminnassa vaikuttajaryhmän edustajat ovat välittäneet alan yrittäjille näkemyksiään palveluista, joita iäkkäiden liikuntaan ja hyvinvointiin kaivataan. Tässä blogitekstissä kerromme, miten kehittämistyössä onnistuttiin yhdessä. Innovaatio-opinnoissa opiskelijat kehittävät uudenlaisia ratkaisuja Ajatus vaikuttajaryhmästä syntyi, kun annoimme Metropolian innovaatioprojekti opintojaksolla opiskelijatiimille haasteen ideoida sitä, miten saadaan aidosti asiakaslähtöisyyttä toteutettua liikunta- ja hyvinvointipalvelujen kehittämisessä. Haasteen tavoitteena oli löytää keinoja, joiden avulla saataisiin esiin iäkkäiden näkemykset palveluista, joita ei ole tai, joita pitäisi kehittää enemmän heitä palveleviksi ja heidän näköiseksi. Opiskelijatiimiltä syntyi ajatus senioreista muodostettavan vaikuttajaryhmän muodostamisesta. TKI-hankkeessa voi testata hyviä ideoita käytännön kokeiluina Opiskelijoiden innovaatio-opinnoissa syntynyt idea oli hyvä. Metropolia, Haaga-Helia ja Laurea ammattikorkeakoulujen yhteisesti toteuttamassa Dallaten-hankkeessa (Dallaten.fi) vaikuttajaryhmätoimintaa innovoitiin ja kehitettiin edelleen. Dallaten-hankkeen keskeisenä tavoitteena oli auttaa liikunta- ja hyvinvointipalveluja tarjoavia yrityksiä ymmärtämään eläkeläisväestön tarpeita näiden palveluiden kuluttajina. Tähän pyrimme tekemällä selvitystyötä ja tuottamalla aiheesta runsaasti julkaisuja eli artikkeleita, blogeja, webinaareja ja podcasteja (Dallaten.fi), aiemman tietämyksen ja hankkeessa opitun pohjalta. Kysyimme hankkeen käynnistyessä siihen mukaan tulleilta yrittäjiltä heidän toiveistaan. Niissä tuli esille myös toiveet yhteiskehittämisestä ja palveluiden testaamisesta (1, 2). Senioriymmärrykselle ja kohtaamisille oli siis tilausta. Vaikuttajaryhmä muodostettiin vapaaehtoisista eläkeläisistä Helsingistä, Espoosta ja Vantaalta. Ryhmään saatiin yksitoista eläkeläistä, kaksi miestä ja yhdeksän naista. Suurin osa vaikuttajaryhmäläisistä oli helsinkiläisiä, viidestä eri kaupunginosasta. Vaikuttajaryhmäläisistä nuorin oli 65- ja iäkkäin 82-vuotias. Vaikuttajaryhmän toiminta toteutui onnistuneesti Vaikuttajaryhmätoiminta on suhteellisen kevyt ja vaikuttava tapa saattaa palvelujen tuottajat ja kuluttajat kumpiakin osapuolia hyödyttävän, ja kokemuksemme mukaan jopa innostavan yhteiskehittämisen pariin. Dallaten-hankkeessa järjestetty vaikuttajaryhmätyöskentely toteutettiin kolmena iltapäivänä. Näissä tapaamisissa vaikuttajaryhmäläiset ja yritykset kohtasivat yhteisen työskentelyn merkeissä. Tilaisuudet alkoivat yhteisellä lounaalla ja työskentelyaikaa oli varattu kolme tuntia. Vaikuttajaryhmä-tapaamisten tavoitteena oli tukea yrityksiä asiakaslähtöisessä palvelujen kehittämisessä. Vaikuttajaryhmäläisille tavoitteena oli tarjota mahdollisuus vaikuttaa heille suunnattujen palvelujen kehittämiseen. Työskentelyssä hyödynnettiin palvelumuotoilun menetelmiä (3, 4). Yhteinen ymmärrys pohjana onnistuneelle palvelutuotekehitykselle Ensimmäisen vaikuttajaryhmäpäivän aikana tutustuttiin ja luotiin yhteinen ymmärrys vaikuttajaryhmätoiminnan jatkosta. Tilaisuudessa käytiin Learning cafe -menetelmää, joka on tapa ideoida yhdessä ja oppia toisilta. Se on keskusteluun, tiedon luomiseen ja siirtämiseen tarkoitettu yhteistoimintamenetelmä (5). Yrittäjistä ja vaikuttajaryhmäläisistä muodostetuissa pienryhmissä käytiin keskustelua seuraavien teemojen ympärillä: Miten seniorit valitsevat palvelun, jota käyttävät? Mistä seniorit saavat tiedon palveluista? Mitkä olisivat parhaimmat viestintä ja markkinointikanavat, kun halutaan saavuttaa senioreita? Minkä kanavan kautta seniorit haluaisivat saada tietoa palveluista? Millaista tietoa palveluista toivotaan? Minkälaista markkinointia toivotaan? Vaikuttajaryhmäläiset kokivat keskustelut ja ajatustenvaihdon yritysten kanssa mielenkiintoisina. Hyvänä he kokivat myös monien ihmisten tapaamisen. He kokivat tilaisuuden hyväksi ja uusia virikkeitä antavaksi. Tutuksi tuleminen syventää asiakasymmärrystä Toisessa vaikuttajaryhmäpäivässä yritysten ja vaikuttajaryhmäläisten yhteistyötä jatkettiin työskentelemällä empatiakartta menetelmää hyödyntäen. Empatiakartan tarkoituksena oli auttaa keskustelemaan asiakkaan tarpeista, tunteista, toiveista ja peloista, jotka liittyvät palvelun kehittämiseen (5). palvelun idean edelleen kehittämiseksi. Vaikuttajaryhmäläiset kokivat tilaisuuden paljon ajatuksia herättäväksi ja mielenkiintoiseksi. Yritysten kanssa työskentely ja ryhmätyöt koettiin mieluisina. Tulevaisuuden palvelujen kehittäminen vaatii vuorovaikutusta Kolmannessa tapaamisessa tutustuttiin palvelupolkuun (5) yhtenä palvelumuotoilun menetelmänä. Palvelupolku voidaan kartoittaa olemassa olevasta palvelusta, jotta palvelun rakenne saadaan ymmärrettäväksi ja siihen muotoon, että sitä voidaan tarkastella kriittisesti. Palvelupolku toimii myös konseptoidessa täysin uutta palvelua, sillä sen avulla saadaan hahmotettua ja konkretisoitua palvelun tuotantotapa, rakenne ja päävaiheet, vaikka palvelua ei olisi vielä olemassa (5). Tässä tapaamisessa yhteiskehittämistä tukivat yritysten omat tapaamispisteet, joissa heillä oli mahdollisuus keskustella vaikuttajaryhmäläisten kanssa omasta palvelustaan ja saada kommentteja oman palvelun edelleen kehittämiseksi. Vaikuttajaryhmäläiset kokivat keskustelut yrittäjien kanssa antoisiksi ja pääsivät paneutumaan yrityksen palvelun kehittämisen eri vaiheisiin. Yritysten kokema hyöty vaikuttajaryhmätoimintaan osallistumisesta ylitti odotukset Kohderyhmäymmärrys on palveluiden tuottajille olennaisen tärkeä asia. Vaikuttajaryhmä-toiminnassa tuo ymmärrys muuttui yhteisiksi kokemuksiksi ja kohtaamisiksi. Tapaamiset toimivat sekä yrittäjien että vaikuttajaryhmäläisten mielestä erinomaisina kokeilupaikkoina, joissa yrittäjät saattoivat esitellä tuotteitaan ja palveluitaan senioreille. Yrittäjät saivat vaikuttajaryhmältä suoraa palautetta ja myös kehittämisehdotuksia palveluihinsa. Osa yrittäjistä muuttikin palveluitaan näiden vaikuttajaryhmätapaamisten pohjalta. Yrittäjien antamissa palautteissa toistui vahvana viesti, että vaikuttajaryhmätoimintaan osallistuminen oli hyödyllistä. Tilaisuudet toivat yrittäjille tärkeää tietoa asiakaskunnan toiveista ja tarpeista. "Hienoa, että päästiin keskustelemaan kohderyhmän ihmisten kanssa." "Tarkentui asiakaskunnan toiveet ja sain lisätietoa erilaisista verkostoista." "Hyviä vinkkejä jatkoon!" Yrityksistä 9 osallistui tapaamisiin, hieman eri kokoonpainoin. Pyydetyn palautteen perusteella toimintaan osallistuneet yrittäjät kokivat tapahtumien olleen heille hyödyllisiä tai erittäin hyödyllisiä. Suurin osa yrittäjistä olisi valmis suosittelemaan vastaavia tapahtumia yrityskollegoilleen. Senioritietämyksen siirtyminen liikunta- ja hyvinvointipalveluita tuottaville yrittäjille vaikuttajaryhmätoiminnan avulla Näimme hyvinkin selvästi, miten seniorivaikuttajaryhmämme pystyi siirtämään senioriymmärrystä hankeyrittäjillemme yhteisissä tapahtumissamme. Yrityksillä oli mahdollisuus hyödyntää vaikuttajaryhmäläisiä myös itse järjestämin tapaamisiin. Hankkeen puolesta yhdistimme vaikuttajaryhmäläiset ja yrittäjät esiin tulleen kiinnostuksen mukaan. Osa yrityksistä hyödynsi tätä mahdollisuutta ja osa vaikuttajaryhmäläisistä pääsi myös testaamaan palveluja. Dallaten-hankkeen loppuseminaarissakin (Dallaten.fi) senioreiden ja yrittäjien kohtaamiset ja toiminnan muutos olivat keskiössä. Vaikuttajaryhmätoimintaa kehittämään ja levittämään Dallaten-hankkeen myönteisten kokemusten pohjalta me kirjoittajat olemmekin valmiita suosittelemaan vaikuttajaryhmätoimintaa yksityisten ja myös julkisten palveluiden kehittämiseen. Konseptia tulee edelleen kehittää eli meillä ei ole valmista, monistettavaa mallia vaikuttajaryhmätoiminnalle. Olisi erinomaista, jos vaikuttajaryhmäkokeiluja tehtäisiin lisää eri palveluiden suhteen ja eri kohderyhmien piirissä. Opinnäytteitä, tutkimus- ja kehittämishankkeita kaivattaisiin. Tavoitteenahan ovat paremmat palvelut kullekin kohderyhmälle. Kirjoittajat Hannele Hokkanen on koulutukseltaan terveystieteiden maisteri (TtM), sisätauti-kirurginen sairaanhoitaja ja tuotekehittäjä EAT. Hän työskentelee Dallaten hankkeessa vanhustyön asiantuntijana, vastuualueenaan erityisesti senioreista muodotetun vaikuttajaryhmän kehittäminen. Hän työskentelee Metropolia Ammattikorkeakoulussa sosiaali- ja terveystalalla lehtorina, vanhustyön kehittäjänä, innovaayioprojekti koordinaattorina ja TKI-hanketoimijana. Arto Tiihonen on liikuntasosiologi (FT) ja toimii hankeasiantuntijana Laureassa. Dallaten-hankkeessa Arto on vastannut liikkumiseen liittyvästä monipuolisesta senioriymmärryksen tuottamisesta liikunta- ja hyvinvointipalveluyrittäjien tarpeisiin. Lähteitä Tiihonen A. 2022c. Testausta, palveluiden muotoilua, yhteistyötä ja pallottelua – Mitä liikunta- ja hyvinvointipalveluyrittäjät odottavat Dallaten-hankkeelta ja miten hanke vastaa toiveisiin? Osa 1. (journal.laurea.fi). Laurea Journal, 16.6.2022. Tiihonen A. 2022d. Toimintakykyä, sosiaalista inkluusiota, yhteistyötä – Mitä liikunta- ja hyvinvointipalveluyrittäjät odottavat Dallaten-hankkeelta? Osa 2. (journal.laurea.fi). Laurea Journal, 30.8.2022. Tuulaniemi, J. 2011. Palvelumuotoilu. 4.painos. Talentum Media Oy Espoon kaupunki. 2023. Sivistystoimen Interaktiivinen Työkalupakki palvelumuotoiluun (docplayer.fi) (luettu 22.4.2023) Innokylä.fi. Työkalut. (luettu 16.4.2023) Tiihonen A. 2022a. Tekemällä oppimisella aitoja muutoksia yrittäjien ja senioriasiakkaiden toimintaan (journal.laurea.fi) Laurea Journal 28.11.2022. Tiihonen A. 2022b. Seniorit kuluttajina – lisää ikäpolvi- ja sukupuolitietoista tarjontaa. (journal.laurea.fi). Laurea Journal 8.11.2022. Wilska T-A, Mikkonen H, Tiihonen A 2022. Dallaten-webinaari senioreiden liikunta- ja hyvinvointipalveluiden käyttämiseen liittyvistä tekijöistä. (video.haaga-helia.fi). Tallenne, 13.10.2022. Tiihonen A. Hokkanen, H. 2023, Dallataan yhdessä: Seniorina palveluja kehittämässä. Metropolian ammattikorkeakoulun Podcast -sarja.
Mitä yrittäjyyskeskukset voivat tuoda lisää korkeakoulujen toimintaan
Korkeakouluilla on merkittävä rooli aluekehityksen tukemisessa. Viime aikoina on tuotu enemmän esiin yrittäjyysmyönteisen ajatusmaailman, toiminnan, instituutioiden ja pääoman kehittämistä sen sijaan, että tarkastellaan vain teknologisten innovaatioiden kehittymistä ja niiden siirtymää kaupalliseen toimintaan. Yrittäjyyskorkeakoulu toimii moottorina kehitykselle Pittz ja Hertz (2017) rakentavat mallin yrittäjyyskorkeakoulusta. Mallissaan he esittävät alueellisen yrittäjyysekosysteemin kehittymisen tukemisen tapoja. Näitä voivat olla esimerkiksi tutkimuksen siirtymä korkeakoulusta sen ulkopuolelle, yrittäjyyden opettaminen ja yrittäjyyteen kannustavan ympäristön luominen. Näin ollen yrittäjyyskorkeakoululla voidaan nähdä olevan kolme tehtävää, opettaminen, tutkiminen ja yrittäjyyden kehittäminen. Tutkimusten mukaan on tarvetta oikeassa elämässä tapahtuvalle kokemiselle ja toiminnalle yrittäjyyden tukemiseen. Yrittäjyyskorkeakoulu tarjoaa näitä koko opintopolun matkalla, kasvattaakseen yrittäjiä sekä innovatiivisia työntekijöitä. Yrittäjyyskorkeakoulu luo kokemuksia yrittäjyydestä priorisoimalla koulutukseen liittyvät tavoitteet. Näin se eroaa yrityshautomoista ja -kiihdyttämöistä. Yrittäjyyskeskus yrittäjyysyliopiston sisällä luo yrittäjämäistä inhimillistä pääomaa opintokokonaisuuksien sisällä. Se ottaa hoitaakseen inkubaattori- ja kiihdyttämötoimintojen kehittämisen ja tukee näin innovaatioita koko opintopolun ajalla. Lisäksi yrittäjyyskeskus luo yrittäjyyden kulttuuria, joka luo suosiollisempia asenteita, liiketoiminnan kehittämistä, yrittäjähenkisiä tiimejä sekä mahdollisuuksien tunnistamista. Se myös tarjoaa fyysisen tilan ja resursseja yhteistyölle ja rohkaisee roolimalleja tarjoamaan malleja yrittäjyydestä haaveileville. Mallit yrittäjyyskeskusten toiminnan analysointiin Pittz ja Hertz (2017) tuovat esiin yrittäjyyskeskusten, joko erillisten yksiköiden tai spesifien oppilaitosten, kasvun lisääntymisen osana yrittäjyysekosysteemiä ja sen kehittämistä. Usein nämä keskukset ovat vastuussa yrittäjyyskasvatuksen, -tuen ja -kulttuurin sekä korkeakoulun yrittäjyyteen liittyvien toimijoiden yhteen saattamisesta. Yrittäjyyskeskuksen rakenteiden ja funktioiden tarkastelu osana laajempaa yrittäjyysekosysteemiä on olennaista, jotta voidaan maksimoida yrittäjyyskeskuksen toiminnan tehokkuus. Artikkelissaan Pittz ja Hertz (2017) vievät yrittäjyyskeskuksen konseptin kehittämistä eteenpäin. Yrittäjyyskeskuksen olennaisin tehtävä on toimia ekosysteemin fasilitaattorina ja tässä roolissa madaltaa ekosysteemin toimijoiden kynnystä osallistua toimintaan. Lisäksi sillä on rooli ekosysteemin kartoittamisessa. Tunnistamalla ja luomalla lista ekosysteemin toimijoista ja siitä, kuinka ne liittyvät toisiinsa, voidaan kehittää ekosysteemikartta, josta tulee tärkeä työkalu osallistamisen kehittämisessä. Parhaimmillaan yrittäjyyskeskuksella on erityinen funktio siinä, että se tekee töitä kaikkien koulun muiden osastojen, kuten hallinnon tukipalveluiden, osaamisalueiden, tiedekuntien ja yhteistyöalustojen kanssa. Se voi rakentaa siltoja osien välillä ja yhdistää niitä yrittäjyyden tukemiseen. Kirjoittajat tuovat esiin useita malleja, joiden perusteella voidaan tarkastella yrittäjyysekosysteemin toiminnan edellytyksiä. Eräs tapa listata nämä ovat: hallitus korkeakoulu epävirallinen verkosto virallinen verkosto ammatillinen tuki lahjakkuudet pääoma. Toinen tapa tarkastella edellytyksiä ovat toimivat paikalliset ja kansainväliset markkinat saatavilla oleva inhimillinen sekä taloudellinen pääoma, mentorointi sekä tukirakenteet, vahva lainsäädäntö sekä merkittävät korkeakoulut. Tämän lisäksi on systeemiset tekijät, joita ovat verkostot johtajat rahoitus lahjakkuudet osaaminen tukipalvelut. Kulttuuriset tekijät, joita ovat historialliset menestystarinat ja tuki sosiaalisia attribuutteja, joita ovat pääoma, verkostot, mentorit sekä lahjakkuudet materiaaliset ominaisuudet eli politiikat, korkeakoulut, avoimet markkinat, tukipalvelut ja fyysiset rakenteet Kaikkia näitä malleja yhdistää ajatus siitä, että yrittäjyyskeskukselle olennaista ovat relationaaliset suhteet, jotka tukevat yrittäjyyttä. Lisäksi kaikki nämä mallit ovat olennaisia luotaessa kuvaa siitä monimutkaisuudesta, missä yrittäjyyskeskukset toimivat. Yrittäjyyskeskusten tehtävä on usein linkittää moninaiset sidosryhmät yhteen tukemaan uusien yritysten kasvua. Elinvoimaisessa yrittäjyyskeskuksessa on vähän raja-aitoja yrittäjien välillä, siellä tapahtuu mentorointia, siellä jaetaan menestystarinoita, siellä kritisoidaan liiketoimintamalleja ja aloittavat yritykset tukevat toisiaan. Tämän lisäksi tästä yrittäjyyskeskuksesta onnistuneesti kasvaneet ja yrityksensä myyneet yrittäjät toimivat tukihenkilöinä ja sijoittajina. My Business Hub -hanke yrittäjyyskorkeakoulun toimijana Metropolia Ammattikorkeakoulun yrittäjyys- ja innovaatiotiimi toimii My Business Hub -hankkeen kotipesänä. Innovaatiotoiminta ja yrittäjyys -tiimi vastaa osittain Pittzin ja Hertzin (2017) esittelemää yrittäjyyskeskusta, sillä myös sen tehtäviin kuuluu yrittäjyyskasvatuksen ja yrittäjyyden kulttuurin luominen. Meillä tiimin tehtäviin kuuluu myös lisätyn ja virtuaalitodellisuuden aiheen parissa toimivan XR-Centerin ylläpitäminen, joka antaa toimivan mallin myös tilojen toiminnan kehittämiseen osana yrittäjyyden tukemista. My Business Hub -hankkeessa meillä oli tehtävänä myös kehittää tilojen ja erikoistilojen käyttöä tukemaan vantaalaisten yritysten toimintaa. Eräs hankkeemme tavoitteista oli luoda myös fyysinen ulottuvuus yrittäjien kanssa toimimiseen ja paikallisen yrittäjäekosysteemin käyttöön. Tämä tarve oli noussut esille johtuen Myyrmäen kampuksen laajoista ja monipuolisista erikoistiloista ja tutkimuslaitteistoista, joita voitaisiin hyödyntää laajemmin yritysten käytössä. Lisäksi tehtäväksemme annettiin yritysyhteistyötilojen tarpeen selvittäminen ja kehittäminen. Hankkeen alussa teimme kyselyn siitä, kaivataanko Myyrmäen alueelle lisää yhdessä työskentelyyn tarkoitettuja co-working tiloja. Kyselyn kautta selvisi, että Myyrmäen alueella on jo olemassa olevia co-working tiloja, joilla on oma erityinen profiilinsa ja omat tyytyväiset käyttäjänsä. Vaikka suoranaista co-working -tilojen tarvetta ei tunnistettu, hankkeen aikana rakensimme kuitenkin infrastruktuuria ja palveluita yritysyhteistyön sujuvoittamiseen. Tämän toiminta kulminoitui kampukselle hankittuihin uusin ja liikuteltaviin toimistoyksiköihin, jotka jätettiin tarkoituksella auki niin yrittäjille kuin Vantaan kaupungin toimijoille. Näin tarjosimme tilaa ekosysteemin käyttöön. Luovuudelle teimme tilaa kampuksella rakennuttamalla sinne kampusgalleria M -kokonaisuuden. Tämän työn teimme yhteistyössä Vantaan taiteilijaseuran kanssa. Olemme saaneet kunnian esittää kahden taiteilijan teoksia kampuksellamme. Lisäksi olemme tehneet yhteistyötä XR-design opettajien ja opiskelijoiden kanssa ja sekä yhdistäneet toiminnan kautta kampuksiamme, mutta myös luoneet vantaalaisille taiteilijoille mahdollisuuden tutustua taiteen uuteen, digitaaliseen maailmaan. Lisäksi avasimme ovemme Vandance tanssifestivaalille, joka toteutti meille tanssiteoksen osana ohjelmaansa. Kampuksen erikoistiloista keskityimme kehittämään Urbanfarmlabia, kampuksemme sisäviljelyn ja sen tekniikan kehittämiseen erikoistunutta ympäristöä. Otimme toiminnan kehittämiseen lähtökohdaksi palvelun, eli mietimme miten voimme tarjota palveluitamme mahdollisimman helposti ja sujuvasti. Saimme kehitettyä kolme kokonaisuutta tukemaan siirtymää kohti kestävämpää tulevaisuutta. Metropolian innovaatiot ja yrittäjyys -tiimin tehtävänä on varmistaa yrittäjyyden koulutuksesta ja mahdollisuuksien luomisesta. Käytännössä tämä tapahtuu Turbiini-kampushautomo-ohjelman kautta. Lisäksi tiimi rakentaa yrittäjämyönteisempää Metropoliaa. Yrittäjämyönteinen Metropolia toteutuu myös hankkeiden, kuten My Business Hubin myötä - sen avulla kehitettiin Myyrmäen kampuksen toimintaa suuntaan, jossa se voi toimia vantaalaisen yritysekosysteemin sydämessä, yritysten tarpeita mahdollisimman hyvin ja luovasti palvellen. Hankkeen avulla saatiin rakennettua uutta yhteistyötä yrityksiin, löydettyä kiinnostavia oppimishaasteita opiskelijoille ja kehitettyä yrittäjämyönteisyyttä kampuksella. Lähde Pittz T, Hertz G, A relational perspective on entrepreneurial ecosystems, The role and sustenance of entrepreneurship center, Journal of enterprising communities, people and places in the global economy vol 12, no 2, 2018, pp230-231.
Female entrepreneurs without borders
In Finland, there are entrepreneurs from about 130 countries. A reason to become an entrepreneur as a person with a foreign background living in Finland may be the difficulties in the job market, however, there is also a genuine draw towards entrepreneurship. In this blog post, we introduce foreign-background female entrepreneurship in Finland and describe the wellbeing groups for female entrepreneurs as a venue to integrate Finnish and foreign-background entrepreneurs. Based on our experiences, group activities can be conducted bilingually, which provides an opportunity for mutual learning, encouragement, and support. Entrepreneurship is a key part of social and economic sustainability. Female entrepreneurs in Finnish statistics The rate of entrepreneurship among the foreign background population is the same among the native Finnish population (1). The portion of foreign-background female entrepreneurs is steadily increasing (2). For example, in 2021 almost 43 percent of foreign-background clients in Business Helsinki (formerly Helsinki NewCo) were women, in 2019, 36 percent (3). In general, Finland has the highest share of female entrepreneurs in the Nordic countries at almost 34 percent (4). The perception of their own skills, as well as education, age, and income influence the way women (and men) interact with others around them. Women tend to become entrepreneurs if they have female role models and female networks. Unfortunately, female entrepreneurs have smaller networks than male entrepreneurs do, leaving women at a disadvantage (4). Hence, the importance of providing opportunities to form relationships and network widely. Female entrepreneurs coming from foreign backgrounds, are often equipped with a language barrier, presenting them with even more challenges. Entrepreneur’s wellbeing is vital for business success Wellbeing is divided into two parts, individual’s physical and psychological health and wellbeing as well as social wellbeing. For an entrepreneur the promotion of their business is directly tied to their personal wellbeing, as it is a foundation for work ability and capacity (5). The survivability of a business and produced income is directly correlated with the entrepreneur’s personal wellbeing, and any decline causes immediate problems with the functions of a business. For which reason, the promotion of wellbeing for entrepreneurs is vital. Wellbeing groups offered for female entrepreneurs The personal and business wellbeing of female entrepreneurs can be strengthened in organised group functions. These wellbeing groups for female entrepreneurs should aim to provide a positive and psychologically safe environment to make connections with other female entrepreneurs from diverse backgrounds form long-lasting business and personal relationships provide reciprocal support and coaching in their business endeavours The atmosphere is as important as the content of the meetings. The purpose of the group setting, and providing activities is to offer an opportunity to build bridges between female entrepreneurs across the cultural and language lines. Repeatedly, female entrepreneurs with foreign background have expressed difficulties to connect with Finnish female entrepreneurs. Since most female entrepreneurs are solo or small business entrepreneurs, there is a need for a supportive network. When you are living in another country without your usual family and social network, the need is even greater. Supporting sustainability in wellbeing groups for female entrepreneurs Sustainability is also supported in wellbeing groups. Sustainable development is divided into social, economic, and environmental sustainability. The social foundation consists of education, employment and income, social equality, gender equality, networks, issues related to health, food, housing, and energy. Without social foundation, people are not well (6). The economy makes it possible for the society and services to function. Economic sustainability aims to promote development-driven practices to support production, creativity and innovation, entrepreneurship, creation of decent jobs, and to enable the creation and success of micro, small and medium-sized enterprises (6,7). Entrepreneurship education and events bilingually Foreign-background entrepreneurs are offered education regarding starting and conducting business in Finland. This education is often provided in English, but especially in the Metropolitan area, the courses are provided in multiple languages. Considering that many people with a foreign background do not speak English promoting integration and learning Finnish, having education and materials in so called selkosuomi, plain Finnish, would be beneficial. In almost all fields of business Finnish skills are beneficial and knowing the needed terminology in Finnish helps business activities. Usually, business education and events are organised in English or another single language. This keeps certain language and cultural barriers present. Female entrepreneurs with foreign background often express that they would like to make more connections with their female counterparts. Events and education organised bilingually, for example English-Finnish, promote connections between female entrepreneurs across the language and cultural lines. Both, native Finnish speakers and entrepreneurs with another native language, would benefit. Foreign-background females would be able to use English and express themselves whilst immersing themselves in Finnish words, having a safe environment to try to speak Finnish as well as encourage others to use their English skills. Native Finnish speakers would have an opportunity to use English while encouraging their counterparts to use Finnish. This kind of interaction would encourage the creation of new connections and sharing of experiences. Female entrepreneurs from various backgrounds can offer each other fresh, even unexpected, points of views and suggestions. Wellbeing groups offered for Female Entrepreneurs Wellbeing groups for female entrepreneurs were provided as a part of ESF funded project Oona 2.0 - Strengthening Women's Entrepreneurship through Digitalisation and Partnership. The purpose was to provide a small group environment to extend and strengthen the participants’ networks, make connections as well as strengthen personal and business wellbeing. The group meetings were conducted in an inclusive manner and in selected groups bilingually, in English and Finnish. The participants were both foreign-background and native Finnish female entrepreneurs. This is an unusual approach not to divide by a language. The participants made genuine connections and relationships with the colleagues with diverse cultural and language backgrounds. The participants’ personal knowhow and their multitude of experiences were present while mentoring each other. Authors Heini Maisala-McDonnell, MHC, is a vocational teacher with a physiotherapy and entrepreneur background. She works at Metropolia University of Applied Sciences as a senior lecturer with Finnish and international students and as an expert in the Oona 2.0, SDG4BIZ and Wellbeing by Hybrid Services projects. Outi Pyrhönen, who has an entrepreneurial background, is M.Sc. (Health), a vocational teacher and psychotherapist. She works at Metropolia University of Applied Sciences as a senior lecturer, as an expert in the Oona 2.0 project, and in a wide range of guidance and development tasks. Sources Fornaro, Paolo.2018. Immigrant Entrepreneurship in Finland (etla.fi). Luhtala, T. 2018. Tilastokeskus. Tieto ja trendit. Trendit. YLE.2022. Women with immigrant backgrounds increasingly becoming entrepreneurs. Yle news 10.6.2022. Grünfeld,L., Hernes S.M. & Karttinen, E. 2020. Female Entrepreneurship in the Nordics 2020 (PDF, menon.no). Menon Economics. Gould, R., Ilmarinen, J., Järvisalo, J. & Koskinen, S. 2008. Dimensions of Work Ability – Summary and Conclusions. Teoksessa Gould, R., Ilmarinen, J., Järvisalo, J. & Koskinen, S. (ed.). Dimensions of Work Ability. Results of the Health 2000 Survey. 2008, s. 165 (researchgate.net). Kestävä kehitys. 2023. What is sustainable Development? (kestavakehitys.fi) United Nations. Department of Economic and Social Affairs. 2023. Goal. (un.org) Oona 2.0 - Strengthening Women’s Entrepreneurship through Digitalisation and Partnership Networks is a project co-funded by the European Social Fund (ESF) and implemented by Metropolia University of Applied Sciences in the Uusimaa region. The duration of the project is 1.4.2020-28.2.2023.
Tikissä on Metropolian tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan (TKI) blogi. Bloggaajat ovat ammattikorkeakoulun henkilöstöä sekä muita TKI-toiminnan asiantuntijoita. Jos haluat kirjoittaa blogiin, ota yhteyttä toimituskuntaan.
Milla Åman Kyyrö, päätoimittaja
Viestinnän asiantuntija, TKI-hankkeet ja kehittäminen
p. 050 342 0341
milla.amankyyro@metropolia.fi
Päivi Keränen
Projektipäällikkö, Muotoilu
p. 040 184 1952
paivi.keranen@metropolia.fi
Jussi Linkola
Projektisuunnittelija, Hankeviestintä- ja julkaisupalvelut
p. 040 184 2448
jussi.linkola@metropolia.fi
Toimituskunta toimittaa Tikissä-blogin sisällöt ennen julkaisua.
3AMK ammattikorkeakoulu asiantuntija Dallaten FUTU hanke hankeviestintä hankkeet hyvinvointi innovaatio innovaatio-opinnot innovaatiot Innovation johtaminen Katse tulevaisuuteen kehittäminen keksintö kestävä kehitys koulutus metropolia minno nuoret Oona-hanke opiskelijat oppiminen osaaminen osaamisen kehittäminen resilienssi service design sosiaali- ja terveysala tekoäly tki TKI-toiminta tulevaisuus tuottavuus tutkimus työelämä työhyvinvointi työllistyminen viestintä vuorovaikutus yhteiskehittäminen yrittäjyys yritystoiminta yritysyhteistyö
Ideoimme, rikastamme ja kehitämme käytäntöön uusia ratkaisuja yhteistyössä yritysten, julkisen sektorin, järjestöjen ja asukkaiden kanssa.