Vuosi: 2022
Learning to Innovate Every Day – 10 Days 100 Challenges Event
Around the world, there is a lack of teaching innovation tools and methods in many subjects and we want to help bring innovation closer to anyone interested. In Helsinki capital region, the solution is 10 Days 100 Challenges. This isn’t just an ordinary innovation event where the outcome that you present only on the last day is important. The role of this event is to bring multi-faceted learning to each day. It's a place where you get to learn, make mistakes, regroup and get guidance at any point - all while working with real companies trying to solve real problems. The Innovation Process The participants and the participating companies go through a design process. The company’s role is to provide the participants with one or more real business challenges that they currently have. Challenges that they have not been able to solve in a traditional way or that they are not equipped to solve either because of a lack of time or human resource. The role of the participants is to use the skills they have learned to tackle those real business problems through a defined, understood, and tested process. For this event, we decided to follow a standard Stanford d.school design thinking process (Graphic 1). The process in 5 steps: EMPATHISE = research the customer through various methods; learn who they are and what they do DEFINE = distill what you learned about your customer and define the challenges/pain points they are having IDEATE = co-create possibilities together and have as many ideas as you can, then sift through them and find the good ones PROTOTYPE = take 1, 2, or 3 of those good ideas and build simple prototypes of them and see how they work in reality - iterate what doesn’t work, fail fast, move forward TEST= test the iterated, simple prototypes with real people and in real situations; change what doesn’t work and create something useful It was the job of the participants to follow these steps with the tools and methods they had been taught during the online course. The online course was also available as a resource for them to refer to during the process when/if needed. The visual below was created so that everyone could understand what their role was and how they were expected to be engaging in the process; whether they were participants or company partners. The central line describes the process to be undertaken while the top row explains the participant’s role: complete the online course interviews and review of company data explore real customer problems ideation and concepting building a testable prototype getting real feedback from users creating and delivering a solution pitch The bottom part of the visual is all about what the company partners are expected to do: provide necessary company data be available for questions and coaching the teams when needed listen to the pitches and give feedback Teams with mixed levels of knowledge and experience The event starts by bringing diverse groups of students together to learn these tools and methods. This diversity provides some of the first challenge for the students, creating a common language so they can work effectively. Diversity is important because you never know who will be inspired to solve difficult problems in the future. The participants are from Laurea, Haaga-Helia, and Metropolia Universities of Applied Sciences, and at different levels of knowledge and experience with this way of working and are purposefully mixed in their teams because of this. They are also mixed by their study level as some are Bachelor students and some are Master’s students. It is a challenging seven days where students' new knowledge is really put to the test. There are team dynamics to take into consideration, as we try to design the teams on 4 different points: field of study gender institution potential for already knowing the process. Trying to keep all these in balance makes sure that most people are working with people they probably have not worked with (or even know) before. Splitting the Event and the Learning The online course format allowed the students to learn at their own pace and it also allowed students who normally would not have courses in innovation included in their courses to learn and experience a way of working that is considered a life-wide skill. The course was opened on May 2nd The course had to be completed by May 26th On May 27th we could see who had finished the course We let everyone know who should arrive on May 30th. This worked really well and there were no participants that showed up without completing the course. We wanted to make sure that everyone had at least a basic idea of the process that they will be using for this event as there were students from many different faculties from three Universities of Applied Sciences (3UAS). There were two immediate positive outcomes of splitting the event and the learning: The students were able to refer back to the course whenever they needed to refresh their memory about what expected or possible at that stage of the process. We can open up the learning to anyone who wishes to learn about this process. We can also make the learning available to companies and individuals outside of this specific 3UAS collaboration. Developing the Event Concept The 2022 10 Days 100 Challenges Event already had 4 years of history to build on. 2018 - First year, in-person 2019 - Second year, in-person 2020 - Cancelled due to Covid 2021 - Third year, digital event 2022 - Fourth year, in-person Luckily 2022 allowed us to go back to the original concept and use the Helsinki XR Center as our venue. We made a conscious decision to not have a hybrid event as service design and design sprints are much harder to do when teams are split between online and in person. Another difference in 2022, we wanted to reduce the number of in-person days the event ran as 10 full days, in person can be difficult to maintain enthusiasm and also to fit into schedules where the students are potentially starting summer jobs. Especially, as we still are just coming out of the restrictions we have lived through the past 2 years. So, instead of learning and doing at the same time, we created an online course that gathered all the learnings together. This allowed us to reduce the event to seven days, Monday to Friday plus the following Monday and Tuesday. What the Teams Accomplished In the end, we had 13 teams giving final pitches for solutions to the companies that were all different and innovative in their own way. Some teams opted for simple ppt presentations, some used role play, and some incorporated their prototypes into their pitch. These different methods of presentation represented new skills the students had learned and also getting outside of their comfort zone. More challenges had been overcome. The beauty in innovation events like this, is that people are open to trying so many new things. As they battle through the 100 Challenges of the event, they get outside of their comfort zone every day. The event took place on May 30 - June 6 at Metropolia’s Helsinki XR Center - Arabia Campus. Read more on 10D100C website.
Viestintä on vallankäyttöä – asiantuntija, tunne arvosi
Asiat, jotka saavat eniten tilaa julkisessa keskustelussa, muuntuvat hiljalleen yleisinä pidetyiksi totuuksiksi. Monimutkaistuvassa maailmassa on luontevaa kysyä juuri tiettyyn aiheeseen perehtyneen asiantuntijan mielipidettä. Asiantuntijalle voi kertyä julkista vaikutusvaltaa, etenkin, jos kilpailevia näkemyksiä ei tuoda esiin. Viestinnällä on aina merkitystä asiantuntijan työssä, vaikkei päätyisikään vaikuttamaan julkisuudessa. Asiantuntija, viesti reilusti Asiantuntija on työnimikkeensä takana kokonainen ihminen, oma persoonansa, joka toimii omalla tavallaan eri tilanteissa. Lähes poikkeuksetta asiantuntijan työhön kuuluu alaansa liittyvän tiedon jalostamista ja jakamista eri yleisöille. Ajatteluamme haastetaan aina, kun jokin yleisesti hyväksyttynä totuutena pitämämme asia muuttuu. Riippuen uuden tiedon merkityksestä vastaanottajalle, yleisö suhtautuu siihen uteliaana, innostuneena, välinpitämättömänä, tai jopa vastustellen. Asiantuntija voi kokea onnistumista, kun muutosvastarintaisetkin alkavat vähitellen sovitella uutta tietoa aikaisempien käsitystensä kanssa yhteen. Asiantuntija on silloin mahdollisesti käyttänyt valtaansa hyvin ja viestinyt vaikuttavasti. Asiantuntijan perehtyneisyyttä aiheeseensa harvoin kyseenalaistetaan. Silti, asiantuntijan työ- ja ajatteluprosessit ovat monitahoiset. Myös asiantuntijalla voi olla tiedostamattomia vinoumia, asenteita ja arvoja. Se on inhimillistä. Reilua yleisöä kohtaan on, että asiantuntija esittää avoimesti, mihin pohjaa omat näkemyksensä. Julkisessa keskustelussa yleisö päättää uskottavuuden Asiantuntijan luotettavuus punnitaan, kun hän esiintyy asiansa kanssa julkisesti. Kyseessä voi olla ammattilaisille suunnattu tapahtuma, perinteisessä mediassa esiintyminen tai sosiaalisen median päivitys. Yleisö voi asettua kannattamaan tai vastustamaan asiantuntijan viestiä, riippuen uskottavuudesta ja samaistuttavuudesta. Miten viestiä asiantuntijana aidosti, mutta uskottavasti julkisessa keskustelussa? Vakuuta tosiasioilla. Erota tosiasiat selkeästi omista mielipiteistäsi. Ole samaistuttava. Anna ihmisyytesi näkyä. Vältä spekulaatioita. On reilua kertoa, jos ei pysty ottamaan kantaa. Tunne yleisösi. Tiedä, kenelle olet viestimässä ja kohdenna viestisi kärki yleisön mukaan. Asetu yleisön asemaan. Mikä heille on oleellisinta tietoa? Kiteytä monimutkainen tieto yleistajuisempaan muotoon. Viesti selkeästi. Välttele kapulakieltä, piirrä selventävä kaavio, avaa kirjainlyhenteet. Asiantuntijan vastuu viestiä omista asiantuntijuuden alueensa asioista koskettaa monenlaisia yleisöjä. Ollakseen samaistuttava ja uskottava, on asiantuntijan samanaikaisesti tunnettava arvonsa ja kyettävä mukauttamaan viestintätyylinsä yleisön tarpeisiin. Viestintä on harjoitus, jossa kehittyy toistamalla Persoonasta riippuen olemme enemmän tai vähemmän avoimia haastamaan omia käsityksiämme vallitsevasta todellisuudesta. Tämä koskee niin asiantuntijaa joka viestii asioista, kuin yleisöä, jolle viesti on kohdistettu. On mahdollista, ettei yksi somepostaus tai aamutelevision haastattelu hetkauta yleisösi arkea mihinkään. Asiantuntijan on hyvä toistaa viestiään eri yhteyksissä, ennen kuin tekee liian hätäisiä johtopäätöksiä viestinnän vaikutuksesta. Sanoman levittäminen yhtä aikaa eri medioissa ja formaateissa lisää viestin tavoittavuutta. Viestinnän ajoittamisellakin voi taktikoida: jos jokin aihe on esillä julkisesti jo valmiiksi, siihen on mahdollista tarjota mukaan oma näkemyksensä. Mielipidekirjoitus, podcast, seminaaripuheenvuoro, haastattelu ammattilehdessä, tai paneelikeskustelu televisiossa ovat kaikki erilaisia viestintätilanteita. Asiantuntijan ja viestinnän asiantuntijan välisellä yhteistyöllä väline- ja kanavakohtainen tyylilajin löytäminen voi tehostaa viestiä entisestään. Mikään ei estä ottamasta johtavan asiantuntijan asemaa jostain vasta kehitteillä olevasta teknologiasta tai työmenetelmästä. Tilaisuus on vain tunnistettava ja hyödynnettävä! Kaikissa Metropolia Ammattikorkeakoulun tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnassa toteutettavissa hankkeissa työskentelee asiantuntijoita. Hankkeissa tehdään tulevaisuuteen suuntaavaa kehittämistyötä. Monimutkaisista ilmiöistä ja uusista asioista viestiessä voi tuntua vaikealta viestiä, esimerkiksi vakiintuneen sanaston puuttumisen vuoksi. Mutta sen voi kääntää myös edukseen. On mahdollista toteuttaa vaikuttavaa asiantuntijaviestintää julkaisemalla hyvin esitettyä tietoa ja olemalla aktiivinen sosiaalisen median verkostoissaan. Lähteet Mielityinen, Ida 2022: Asiantuntija tietää, mutta saako hän myös tuntea? (aukeaa ihmisyydenmonetpuolet.com) Sopanen, Terttu 2019: Asiantuntijaviestinnän kolme myyttiä (aukeaa brunnen.fi) Mosander, Johanna 2021: Johtaminen on viestintää ja viestintä on vallankäyttöä (aukeaa lsr.fi) Asikainen, Martti 2022: Viestintäkö vallatonta vallankäyttöä (aukeaa esignals.fi) Salminen, Hanna 2019: Valtaa on, jos se otetaan (aukeaa viestijat.fi) Koppelo, Heli 2022: Kaiken pohjalla on ihmiskäsitys (aukeaa suomentyonohjaajat.fi)
Hyödynnettävyys hanketyössä: kaupallistamisen haasteet
Tutkimus- ja hanketyössä tuloksille pyritään yleensä löytämään hyödyntämisväylä. Vähintäänkin asia kirjoitetaan hankkeen suunnitelmaan, jolloin asiaa voidaan edes jollakin tasolla käsitellä. Toisinaan itse kehittämistyö ja uuden löytäminen voi osoittautua niin makoisaksi, että tavoite voi hämärtyä. Harhapolut voivat nekin olla tuottoisia. Useimmiten ne eivät miellytä rahoittajia, varsinkin, kun historiasta tunnetut kehitystyön menestykselliset ”vahingot” eivät ole useimmat olleet erikseen rahoitettuja, vaan todellista sattumaa. Ja sitä ihmisen on vaikea jäljitellä. Projektin päätavoite on kuitenkin se, jonka pitää olla suunnannäyttäjänä, kun työtä tehdään. Kun perustutkimuksessa lähdetään tutkimaan jotakin visaista kysymystä, tavoitteena on uuden tiedon löytyminen. Silloin tulos voi olla, että tulosta ei saada. Tieteen näkökulmasta katsottuna sekin voi olla kiinnostavaa, vaikka se ei tuota tekijöilleen muuta kuin löytämisen ilon ja mahdollisuuden julkaisuun. Perustutkimuksen kovassa ytimessä hyödyntäminen voidaan nähdä kovin erilaisena, kuin soveltavassa kehittämistyössä, jossa tavoitteena saattaa lähtökohtaisestikin olla löytää jokin käyttöön otettava tulos. Mitä lähemmäksi tullaan kehittävää hanketta, sitä tavoitellumpaa on saada tehdystä työstä käyttökelpoisia tuloksia, ja sitä tärkeämpää hyödyntää niitä. Miksi tulosten hyödyntäminen on niin vaikeaa? Usein selitys on monien asioiden summa. Hankerahoitusinstrumentti saattaa olla sellainen, että tuloksien hyödyntyminen yhteiskuntaan perustuu niiden mahdollisimman laajaan levittämiseen. Jos tulos on vapaasti saatavilla ja periaatteessa siis kenen tahansa hyödynnettävissä, voi olla, että sen kiinnostavuus kaupallisessa mielessä on vähäinen, vaikka se muuten olisikin esimerkiksi yhteiskunnallisesti merkittävä. Kuka tahansa voi ottaa tällaisesta tuloksesta ”parhaat palat” ja muokata niistä mieleisensä tuloksen, jopa kaupalliseen käyttöön. Tai yhdistellä eri hankkeiden vapaita tuloksia uusiksi. Hankkeessa saattaa syntyä sellaisia tuloksia, jotka periaatteessa vastaavat esitettyjä tavoitteita. Tällöin voidaan todeta, että projekti on onnistunut, mutta sen tulosten hyödyntäminen on vaikeaa. Tyypillinen tilanne on se, että yhteistyössä kumppaniyrityksen kanssa tuloksena syntyy teknologiaa, joka itsessään on toimiva ja saa mahdollisesti jopa patenttisuojan, mutta ei silti ole houkutteleva hyödyntäjätahojen näkökulmasta. Matka tuloksen käyttöönottoon tuotteeksi voi olla liian pitkä - valmiin tuotteen aikaan saamiseksi tarvittaisiin kallista tutkimus- ja kehittämistoimintaa. Tai tulos voi olla kelpo teknologiaa, mutta se ei sovellu yrityksen tuotevalikoimaan. Totta on, että patentti on usein ainut tapa suojata jotakin uutta ja mielenkiintoista teknologiaa ja se voi olla myös arvokasta kauppatavaraa. Mutta käytännössä patentti on kielto-oikeus, jolla estetään jotakuta toista hyödyntämästä teknologiaa ilman patentinhaltijan lupaa. Lisäksi se on haltijalleen kallis kuluerä. Esimerkiksi korkeakoulujen patenttisalkkujen hallinnointi voi olla kalliimpaa kuin patenttien todellinen arvo myytäessä. Patenttiasiantuntijat eivät juurikaan ota kantaa keksinnön kaupallisen hyödyntämisen mahdollisuuksiin, vaan tarkastelevat ainoastaan keksinnön keksinnöllisyyttä. Miten varmistaa, että hankkeen tuloksia hyödynnetään? Tulos voi myös olla liian edistyksellinen. Se voi olla teknisesti tai vaikkapa yhteiskunnallisesti merkittävä. Mutta olemassa oleva teknologia ei ole sen kanssa yhteensopiva, tai yhteiskunta ei ole sille valmis. Tällainen tilanne on itse asiassa hyvin yleinen: kehitetään jotakin, joka on toimivaa, mutta sen sovittaminen ympäröivään maailmaan on liian haasteellista. Mikä sitten avuksi, ettei työläästi hankitulla hankerahalla tuoteta jotakin, joka päätyy arkistoon tai työpajan hyllylle tai tietokoneen kovalevylle odottamaan hetkeä, jolloin tarkastelija voi vuosien kuluttua hymähtää vanhentuneille tuloksille? Hyvä lähtökohta on jatkuva projektin seuranta: tehtiinkö niitä asioita, joita alun perin on sovittu tai joita lähdettiin tavoittelemaan? mitä on tehtävä, jos tarvitaan korjausliikkeitä, jotta päästään oikealle reitille kohti sovittua tavoitetta? ovatko hankepartnerit samoilla linjoilla? ymmärretäänkö, mitä ollaan tekemässä? kuka tarkkailee työssä tehtäviä tuloksia, onko tiimissä joku, jonka tehtävänä on myös huolehtia siitä, että välitulokset tulevat kirjattua, koska niissä saattaa olla jonkin uuden kehittämistyön, jopa keksinnön siemen? ja onhan tulosten hyödyntämisoikeuksista sovittu asianmukaisesti? Viime kädessä kuitenkin kyse on siitä, että kehitetyille asioille ja tuloksille pitäisi olla jokin hyödyntämistapa, joka tuottaa käyttäjilleen jotakin uutta ja hyödyllistä hyvää, rahallista tai muuta, immateriaalista hyötyä. Silloin myös verorahoilla tuotettu tutkimus- ja kehitystyö kantaa parasta hedelmää. Kirjoittaja Juha Järvinen työskentelee innovaatioasiantuntijana Metropolian TKI-palveluissa. Hän on koulutukseltaan taiteen tohtori ja teollinen muotoilija. Uusien innovatiivisten ratkaisujen, oivallusten ja toimintamallien löytäminen ja edistäminen innostavat häntä. Paremman tulevaisuuden kehittämiseen tähyävän päivätyön vastapainona hän harrastaa menneisyyteen liittyviä asioita, kuten sukututkimusta, keräilyä ja vanhoja autoja.
Energia-alan voimakas murros vaatii jatkuvaa oppimista
Euroopan unionin alueella tavoitteena on olla hiilineutraali vuoteen 2050 mennessä. Ilman energiamarkkinoita lopullisesti muuttanutta sotaa Ukrainassakin eläisimme energia-alan muutoksen keskellä. Siirrymme aina vain vähemmän luontoa saastuttavia energiatuotantomuotoja kohti. Suomessa ollaan luopumassa fossiilisia polttoaineita, kuten hiiltä, öljyä, turvetta ja maakaasua käyttävistä energialaitoksista. Tämä tulee väistämättä johtamaan siihen, että alan energia-alalla työskentelevät tulevat tarvitsemaan uudelleen- ja täydennyskoulutusta. missä osaaminen liittyy uusiin vihreämpiin tekniikoihin. Kerromme tässä blogikirjoituksessa, miten lähestymme jatkuvaa oppimisen haastetta energia-alalla. Osaamisen tarvekartoitusta palvelumuotoilun keinoin Palvelumuotoilu on palveluiden suunnittelua ja kehittämistä, joka on asiakaslähtöistä ja ihmisten tarpeisiin perustuvaa. Palvelumuotoilua voidaan toteuttaa tuplatimantin (1) menetelmällä (kuva 1), jossa on neljä vaihetta: A) löydä B) määritä C) kehitä D) tuota. Prosessi aloitetaan tavallisesti ongelman ymmärtämisellä (A löydä). Mukaan kutsutaan oleelliset sidosryhmät. Esimerkiksi haastatteluiden tai työpajatyöskentelyn avulla voidaan kartoittaa tarpeita, miten nämä ryhmät haluaisivat tai voisivat opiskella samalla, kun ovat töissä. Kerätystä datasta analysoidaan ja seulotaan olennaisimpia asioita, joihin olisi syytä keskittyä (B määritä). Näistä koostetaan ”design brief” eli muutaman lauseen kooste siitä, mitä aletaan jatkokehittämään. Seuraavassa vaiheessa kehitetään (C kehitä) konsepteja tai prototyyppejä oppimiskomponenteille, joita pyritään testaamaan mahdollisimman nopeasti. Testaamisen avulla saadaan tietää mahdolliset prototyypin ongelmat ja jatkokehittämään lopputuotetta iteratiivisesti paremmaksi (D tuota). Nopeat ja ketterät kokeilut takaavat sen, että kehittämisen resurssointi saadaan optimoitua. On tärkeää, että mahdolliset ongelmat tunnistetaan mahdollisimman varhaisemmassa vaiheessa. Sidosryhmät mukaan kehittämistyöhön Palvelumuotoilun prosessiin kuuluu, että kehittämiseen osallistuvat sidosryhmät tunnistetaan. Niiden määrittelemistä auttaa sidosryhmäkartoitus. Kartoituksella voidaan alustavasti löytää erilaisia käyttäjäryhmiä, joista jokainen ryhmä itsessään voi sisältää erilaisia käyttäjiä. Kuvassa 2 esimerkki käyttäjäryhmistä. Käyttäjäryhmistä voidaan luoda persoonakortteja, joiden avulla voidaan paremmin keskittyä kyseiseen ryhmään ja heidän tarpeisiin. Persoonakortit ovat kuvitteellisia, mutta niiden avulla on helpompi ymmärtää, mitä jokaisen eri ryhmän tarpeet ovat. Tarpeet vastaavat kysymyksiin siitä, mitä tai miten nämä käyttäjäryhmät voisivat opiskella, ja mitkä asiat ovat mahdollisia oppimisen esteitä. Nopeasti päivittyvää osaamista energia- ja talotekniikan ammattilaisille Energiamurroksen seurauksena energian tuotantorakenne muuttuu keskitetystä hajautettuun ja fossiilisten polttoaineiden käyttö pienenee. FrEE – Framtidens EnergiExpert – Tulevaisuuden energiaosaajat hiilivapaaseen kasvuun -hankkeen tarkoitus on poistaa osaamisvajetta, jota on odotettavissa energia- ja talotekniikan aloilla energiamurroksen myötä. Hanke tarjoaa koulutusmahdollisuuksia Uudenmaan pienille ja keskisuurille (pk) yrityksille ja yrittäjille, jotta ne voivat toimia rajoitetuilla resursseilla tehokkaasti henkilökuntansa täydennyskoulutuksen edistämiseksi. Hankkeen avulla luodaan pk-yrityksille kohdennetun tarvekartoituksen perusteella digitaalisia mikro-oppimisen koulutuskokonaisuuksia. Niissä osaaminen kertyy pienemmistä osioista, jotka muodostavat laajempia osaamismoduuleja. Hankkeessa kiinnitetään erityistä huomiota palvelumuotoiluun. Aiemmissa vastaavissa hankkeissa on huomattu sen merkitys osaamisen täydentämisen onnistumiseksi. Alustava FrEE-hankkeen tarvekartoitus on osoittanut sen, että onnistumisen kannalta on tärkeää tehdä digitaalisista koulutuksista helppokäyttöisiä, joustavia ja aikaan ja paikkaan sitomattomia. Koulutuksen rakenteen on oltava tarpeeksi kevyt. Mikro-oppimisen osasuorituksia täytyy voida tehdä lyhyessäkin ajassa, esimerkiksi työmatkan tai työajan hiljaisten hetkien aikana. Oppijan pitää voida seurata omaa kehittymistä. Esihenkilöinä toimivat ovat toivoneet voivansa seurata, miten kurssi työntekijöillä edistyy. Haastateltavat ovat nostaneet esiin myös oppimistoiminnan fasilitoinnin ja positiivisen ryhmäpaineen tärkeiksi. Tarjottavan koulutuksen on tarkoitus olla mahdollisimman hyödyllisiä monelle eri ammattikunnalle. Hankkeen aikana täytyy puntaroida, miten sisällöt ovat monistettavissa asiakkaan lähtötasosta ja tarpeista riippuen. Esimerkiksi, minkälaisilla nyansseilla sisältö lämpöpumppuihin liittyvässä asiassa sopisi niin myyjälle, ostajalle kuin kiinteistönhuoltajallekin. FrEE-hanke jatkuu elokuulle 2023. Tänä aikana on tarkoitus tuottaa oppimiskomponenttien sisältö ja kehittää laajemmin metodologiaa jatkuvan oppimisen tueksi. Kirjoittajat Mari Suoheimo toimi FrEE-hankkeen projektipäällikkönä 2021-2022 ja on tällä hetkellä töissä apulaisprofessorina Oslo School of Architeture and Design Oslossa. Palvelumuotoilun ammattilaisena ja tutkijana Suoheimo on kiinnostunut palvelumuotoilun sekä tuplatimantin tuomisesta uusille aloille. Tämän lisäksi hän on tutkinut kuinka palvelumuotoilu voi käsitellä ilkeitä ongelmia. Antti Tohka on vuodesta 2010 Metropoliassa työskennellyt energia-alan ja kestävän kehityksen asiantuntija. Nykyisin hän toimii yliopettajana Kiinteistö- ja rakennusalan osaamisalueella. Tohkan näkemyksen mukaan energiamurros pääkaupunkiseudulla tapahtuu sellaisella nopeudella, että muutoksen mahdollistamiseksi on otettava kaikki keinot käyttöön. Osaamisvaje pitää taklata, jotta ilmastonmuutos voidaan taklata. Lähteet Design Council. (2019, September 10). What is the framework for Innovation? Design Council's evolved double diamond (designcouncil.org.uk) -- FrEE – Framtidens EnergiExpert – Tulevaisuuden energiaosaajat hiilivapaaseen kasvuun -hankkeen sivut (lahienergia.org) jatkuu elokuulle 2023. Tänä aikana on tarkoitus tuottaa oppimiskomponenttien sisältö ja kehittää laajemmin metodologiaa jatkuvan oppimisen tueksi. Tarkoitus on myös liittää oppimiskomponentit laajempaan energiasiirtymää tukevaan koulutusverkostoon, tämän vuoksi sisällöt tuotetaan suomeksi, ruotsiksi ja valikoidusti myös englanniksi.
Miten digitalisaatio haastaa työllistymistä?
Digitalisaatiosta puhutaan paljon, ja jokaisella meistä on jonkinlainen käsitys digitalisaatiosta ja sen merkityksestä omassa elämässä. Digitalisaatio on digitaalisten teknologioiden hyödyntämistä niin yksilöiden kuin yhteiskunnan tasolla (1). Parhaimmillaan digitalisaatio helpottaa, nopeuttaa tai yksinkertaistaa asioiden tekemistä. Se edistää myös asiointia, työntekoa ja osallisuutta yhteiskuntaan. Digitalisaatio on nykyisin läsnä yhteiskunnan toiminnoissa ja ihmisten arjessa ehkä jopa moniulotteisemmin kuin huomaammekaan. Digiosallisuuden edistäminen on noussut yhdeksi keskeiseksi tavoitteeksi Euroopan Unionissa ja Suomessa (2,3). Suomi on hyväksynyt Euroopan ministerineuvoston laatiman Berliinin deklaraation, jonka tavoitteena on edistää kansalaisten digitaalisia osallistumismahdollisuuksia ja vähentää digitaalista eriarvioisutta yhteiskunnassa (2,3,4). Sanna Marinin hallituksen ohjelmassa on asetettu tavoitteeksi, että julkiset palvelut ovat kansalaisten ja yritysten saatavilla digitaalisina vuoteen 2023 mennessä. Tavoitteena on korvata paperi- ja käyntiasiointia lisäämällä mahdollisuuksia sähköiseen asiointiin. Samalla digitaalisten palveluiden käytön tukea eli digitukea laajennetaan kattamaan yritykset ja yhteisöt. (5) Digitalisaation toteutuminen yksilölle mielekkäällä tavalla Kun puhutaan ihmisen digiosallisuudesta, tarkoitetaan digitaalisten välineiden ja palvelujen avulla toteutunutta osallisuutta (1). Mitä on se omannäköinen digitaalinen oleminen ja itselle sopivat digitaaliset lähteet (6)? Digiosallisuus pitää sisällään digitaidot ja digituki digitaalisten palveluiden, ympäristöjen ja laitteiden turvallisuus ja luotettavuus infrastruktuuri ja teknologiset välineet digipalveluiden ja digiratkaisujen käytettävyys ja saavutettavuus digitaalisten palvelujen käyttäminen ja siitä saadut hyödyt (1, 7). Esimerkiksi Nuorisobarometrissa 2020 todettiin, että vaikka nuoret olisivatkin taitavia sosiaalisen median käyttäjiä, taidot eivät kuitenkaan välttämättä riitä hakemusten tekemiseen tai pankkiasiointiin, koska nämä toimintaympäristöt itsessään voivat olla vieraita (8). Jokaisella yksilöllä tai yhteiskunnallisella ryhmällä ei ole esimerkiksi taloudellisia resursseja tai muuten yhdenvertaisia mahdollisuuksia käyttää digitaalista teknologiaa. Digiteknologia ei ole kaikille itsestään selvä osa arkipäivää erilaisista syistä johtuen. On myös huomioitava, että digitaalisen teknologian ja palveluiden käyttö ei ole yksilön terveydentilan, iän tai muiden syiden vuoksi aina realistinen vaihtoehto (7, 9, 10). Digitalisaatio ja työn murros Kehityksessä mukana pysyminen edellyttää monenlaisten digitaitojen hallintaa. Useille aikuisille juuri työelämä on se ympäristö, jossa omia digitaitoja tulee päivitettyä ja jossa uudet sovellukset tulevat tutuiksi. Ihmisen digiosallisuuden toteutumiseen vaikuttavat monet seikat, kuten yhteiskunnallisen osallisuuden toteutumiseen muutoinkin. Digiosallisuus on osallistumista digitaalisen yhteiskunnan toimintaan ja osallisuuden toteutumista digitaalisessa ympäristössä tai digitaalisen teknologian avustuksella (1, 7). Digiosallisuuteen vaikuttavat laitteiden ja sovellusten saavutettavuus, löydettävyys, käytettävyys oma osaaminen laitteiden ja sovellusten turvallisuus ja luotettavuus digitaalisten sovellusten käyttäjien vaikuttamismahdollisuudet palveluiden ja ohjelmien sisältö, infrastruktuuri kulttuurinen moninaisuus. Vaikka yleisesti ottaen suomalaisten digitaidot on havaittu varsin hyviksi esimerkiksi Valtiovarainministeriö & Digi- ja väestötietoviraston selvityksessä 2020 (5), muun muassa ikäihmisten tai pitkäaikaistyöttömien henkilöiden digiosallisuuden toteutumisen mahdollisuudet ovat herättäneet huolta. Useimmiten Suomessa digitukea saadaan nimittäin perheenjäseniltä tai omalta työyhteisöltä. (11) Digitaalisia sisältöjä ja palveluita tuottavien tahojen näkökulmasta ongelmia tuottavat esimerkiksi puutteellinen infrastruktuuri ja tietoturva (7). Digiosallisuus työnhakijan näkökulmasta Tarve digiosallisuuden vahvistamiselle nousee nykyisestä yhteiskunnallisesta ja globaalista tilanteesta. Yhteiskunnassa toiminen edellyttää erilaisten verkossa ja digitaalisessa muodossa olevien palveluiden käyttöä. Esimerkiksi työnhakua ja työllistymistä ajatellen tulisi tuntea ja hallita erilaisia työllistymistä tukevia väyliä ja kanavia. Kiinnostavana näyttäytyy myös kysymys siitä, miten digitalisaatio haastaa työllistymistä ja siihen liittyvää digiosallisuutta, erityisesti, jos henkilöllä on digituen tarpeita. Digiosallisuus työllisyyden edistämisessä -hankkeessa haetaan ratkaisuja heikossa työmarkkina-asemassa olevien henkilöiden digisyrjäytymiseen ja sen uhkaan. Myös työssä oleva henkilö voi olla heikossa työmarkkina-asemassa, esimerkiksi jos hän on irtisanomisuhan alainen eikä hänen osaamistaan vastaavaa työtä löydy hänen asuinpaikkakunnaltaan. (12) Heikossa työmarkkina-asemassa olevalla tarkoitetaan henkilöä, jonka työkyky on heikentynyt, jolla on puutteita osaamisessa tai jolla on muita vaikeuksia työllistyä avoimille työmarkkinoille joko henkilökohtaisista tai ympäristöstä johtuvista syistä. Mikäli työllisyyspalvelut ovat tarjolla digitaalisesti, työnhakijoiden digitaitojen tunnistaminen, vahvistaminen ja tukeminen on tärkeää. Digitaaliseen osallistumiseen vaikuttavat yksilöiden mahdollisuudet ja edellytykset omaksua ja käyttää digitaalista teknologiaa ja palveluita, sekä käyttöä ohjaavat motiivit ja tavoitteet (1). Perinteinen asiakirjamuotoisen CV:n tekeminen voi jo itsessään olla haaste. Se ei välttämättä enää riitä, vaan hakijoiden joukosta saattavat erottua erilaisilla suunnittelutyökaluilla laaditut CV:t. Työn hakeminen tapahtuu usein nettilomakkeilla ja tänä päivänä työpaikkahakemuksia odotetaan tehtävän myös videomuotoisena. Lisäksi työpaikkahaastattelut voivat toteutua lähikontaktin sijasta etäyhteytenä videovälitteisesti. Toki nämä asiat ovat mahdollisuuksia monelle, mutta voivat osoittautua digituen tarpeessa olevalle työllistymistä vaikeuttavaksi kynnykseksi. Tutkittua tietoa digiosallisuudesta työnhaussa Digiosallisuus työllisyyden edistämisessä -hankkeessa toteutettiin kyselytutkimus (PDF) digiosallisuuden toteutumisesta ja yhteiskunnassa toimimisesta pääkaupunkiseudulla asuvien heikossa työmarkkina-asemassa olevien henkilöiden elämässä. Tutkimus toteutettiin tammi-huhtikuussa 2022. Sen tarkoitus oli kartoittaa heikossa työmarkkina-asemassa olevien digiosallisuutta ja digilaitteiden ja -palveluiden käyttöön liittyviä tuen tarpeita. Lisäksi kyselyllä kartoitettiin työllistymistä edistävien järjestöjen työntekijöiden digivalmiuksia ja -osaamista digilaitteiden ja -ratkaisujen käyttöä työssä asiakkaiden tai jäsenten neuvonnassa ja palveluissa digilaitteiden ja -palveluiden käyttöön liittyviä tuen tarpeita. Kysely toimitettiin vastattavaksi hankkeen osatoteuttaja Sosped-säätiön sekä yhteistyökumppaneiden kautta. Kyselyyn saatiin yhteensä 85 vastausta, joista 41 tuli järjestöjen työntekijöiltä. Kyselytutkimuksen tuloksista löytyy yhtymäkohtia muiden digiosallisuutta ja digitaitoja koskevien tutkimusten kanssa. Vaikka vastaajat kokivat omat digitaitonsa hyviksi tai kohtalaisiksi, on erityisesti heikossa työmarkkina-asemassa olevilla henkilöillä nähtävissä myös digitaitoihin ja erilaisiin ohjelmistoihin ja digipalveluihin liittyvää koulutuksen ja tuen tarvetta. Yleensä tukea digilaitteiden ja ohjelmistojen kanssa saatiin läheisiltä, mutta kaikilla tätä mahdollisuutta ei ollut. Tällöin esimerkiksi työllisyyttä tukevien järjestötyöntekijöiden apu ja tuki oli erittäin oleellista. Suomessa löytyy jo useita digitukipisteitä, mutta niitä ei välttämättä vielä kovin hyvin tunneta (11) tai digitukipiste saattaa antaa apua vain johonkin tiettyyn digituen tarpeeseen (15). Kaikki eivät ole kiinnostuneita digitalisaatiosta Hankkeen kyselytutkimuksessa tuli esille myös mielenkiintoinen näkökulma digiin motivoitumisen haasteista. Työllistymisen tuen tarpeessa olevilla voi olla motivoitumattomuutta opetella käyttämään digiratkaisuja, millä puolestaan voi olla yhteys heikkoihin digitaitoihin. Taustalla saattaa olla myös digilaitteiden käytön pelko tietoturvasyistä, tai jopa laitteiden rikki menemisen pelko. Huomionarvoista on myös kyselyn kautta esille tullut havainto siitä, että taustalla voi olla oppimisvaikeuksia, kuten hahmottamisen tai luki-vaikeutta. Tällöin motivoituminen digitaalisten sovellusten käyttöön voi olla vaikeaa näistä syistä johtuvien haasteiden vuoksi. Myös valtakunnallisessa Valtiovarainministeriön ja Digi- ja väestötietoviraston digitaitokartoituksessa (2020) tuli esille laaja joukko vastaajia, jotka eivät olleet kiinnostuneita digistä. Digiin motivoitumattomuuden taustalla oli toki nähtävissä asenteita digitalisaatiota kohtaan - “pärjään kyllä ilmankin” - mutta myös kokemuksia digipalveluiden vaikeakäyttöisyydestä sekä pelkoa digilaitteita ja omaa osaamattomuuttaan kohtaan. Valtakunnallisessa digitaitokartoituksessa tuli myös esille, että moni käyttää vain itselleen tuttuja digipalveluja. Uusien palvelujen käyttö vaatisi lisää digitaitoja erityisesti tietoturvaan liittyen. (11) Digitaitojen puute, digipelko tai oppimiseen liittyvät haasteet voivat siis pahimmillaan vaikuttaa motivoitumiseen digiasioissa, mikä puolestaan vaikuttaa digiosallisuuden toteutumiseen kerrostuneiden haasteiden myötä. Näillä asioilla voi olla suuri merkitys myös työllistymisen näkökulmasta, työnhakuun motivoitumiseen ja siinä onnistumiseen. Työnhaun vaatimaa digiosaamista voidaan tukea Valtaosalla kyselyyn vastanneista henkilöistä oli käytössään tietokone tai tablettitietokone sekä älypuhelin. Laitteita - etenkään tietokoneita - ei kuitenkaan välttämättä omistettu henkilökohtaisesti, vaan käytössä saattoi työttömien henkilöiden kohdalla olla perheen laite tai pääsy esimerkiksi jonkin järjestön hallinnoimalle tietokoneelle. Tyypillisesti puhelin tai sähköposti olivat tuttuja yhteydenpidon kanavia. Vaikka suurin osa heikossa työmarkkina-asemassa olevista vastaajista totesi osaavansa käyttää esimerkiksi yleisimpiä toimisto-ohjelmia, nettiä ja erilaisia digitaalisia sovelluksia ja palveluita, myös työnhakupalveluita, kohderyhmä näyttäytyi kuitenkin melko moninaisena digiosallisuuden näkökulmasta. Osa vastaajista ei kokenut hallitsevansa esimerkiksi sähköpostin tai netin käyttöä tai esimerkiksi tekstinkäsittelyohjelmia laisinkaan. Noin puolet heikossa työmarkkina-asemassa olevista vastaajista kertoi, että heillä on ollut haasteita ja vaikeuksia digipalveluiden käytössä. Haasteet ovat johtuneet esimerkiksi tarvittavien digitaitojen tai soveltuvien laitteiden puutteesta tai siitä, ettei mahdollisista digipalveluista ole tietoa. Työllistymistä tukevia digipalveluita tulisikin erään vastaajan mukaan kehittää siten, että työnhakuun tulisi olla saatavilla tuettua toimintaa tarvitseville, ”kuntouttavaa työnhakua”. Jotkin työnhakuun liittyvät digitaaliset palvelut ja sovellukset saivat osalta kyselytutkimukseen vastanneista kritiikkiä. Toisinaan niiden koettiin olevan vaikeaselkoisia tai kömpelöitä ja hitaita käyttää. Digitaalisten palveluiden ja sovellusten kehittäjien vastuulla onkin kiinnittää huomiota hyvään käytettävyyteen ja saavutettavuuden huomioimiseen tuotekehittämisessä. Digiosallisuuden mahdollistaminen erilaisiin digituen tarpeisiin vastaamalla on tärkeää. Digiosallisuus työllisyyden edistämisessä -hankkeen näkökulmasta tämä on erityisen tärkeää kohderyhmien työllistymistä edistävässä tarkoituksessa. Hankkeessa luodaankin yhteiskehittelyn kautta uutta toimintamallia heikossa työmarkkina-asemassa olevien henkilöiden digiosallisuuden edistämiseksi. Toimintamalli tulee osaksi Metropolian Myllypuron kampuksen HyMy-kylä hyvinvointi ja terveyspalveluita, sekä juurtuu soveltuvilta osin myös Sosped-säätiön pääkaupunkiseudun kulttuuripajojen yhteyteen. Hankkeen nettisivuilla pääset tutustumaan tarkemmin itse hankkeeseen sekä kyselytutkimuksen raporttiin. Kirjoittajat Katriina Rantala-Nenonen työskentelee opettajana Metropolia Ammattikorkeakoulun sosiaalialan tutkinnossa ja asiantuntijalehtorina Digiosallisuus työllisyyden edistämisessä -hankkeessa. Sanna Saikko työskentelee toimintaterapian tutkinnossa ja asiantuntijalehtorina Digiosallisuus työllisyyden edistämisessä -hankkeessa. Lähteet Hänninen, Riitta; Karhinen, Joonas; Korpela Viivi; Pajula, Laura; Pihlajamaa, Olli; Merisalo, Maria; Kuusisto, Olli; Taipale, Sakari; Kääriäinen, Jukka; Wilska, Terhi-Anna, 2022. Digiosallisuus käsitteenä. Teoksessa Kuusisto, Olli; Merisalo, Maria; Kääriäinen, Jukka 2022 (toim.) Digiosallisuus Suomessa. Digiosallisuus Suomessa -hankkeen loppuraportti. Valtioneuvoston tutkimus- ja julkaisusarja 2022:10. Valtioneuvoston kanslia Helsinki. EU:n ministerineuvoston Berliinin julistus digitaalisesta yhteiskunnasta ja arvopohjaisesta digitaalisesta hallinnosta (EU), 2020. Berlin Declaration on Digital Society and Value-Based Digital Governmentat the ministerial meeting during the German Presidency of the Council of the EU on 8 December 2020. (PDF) Viitattu 19.5.2022. Valtiovarainministeriö (VM) 2020a. Digitalisaation edistämisen ohjelma (vm.fi). Viitattu 18.5.2022. Valtiovarainministeriö (VM) 2020b. Suomi hyväksyi Berliinin julkilausuman arvopohjaisesta digitalisesta hallinnosta yhdessä muiden EU-jäsenmaiden kanssa (vm.fi) Viitattu 18.5.2022. Digi- ja väestötietovirasto, 2020. Yritysten ja yhteisöjen digiosaaminen. Digituen tarve vuonna 2020 (PDF). Viitattu 19.5.2022. Kukkonen, Minna 2022. Digiosallisuuden edistäminen. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Digiosallisuuden edistäminen - THL. Viitattu 18.5.2022 Hänninen, Riitta; Karhinen, Joonas; Korpela Viivi; Pajula, Laura; Pihlajamaa, Olli; Merisalo, Maria; Kuusisto, Olli; Taipale, Sakari; Kääriäinen, Jukka; Wilska, Terhi-Anna, 2021a. Digiosallisuuden käsite ja keskeiset osa-alueet. Digiosallisuus Suomessa -hankkeen väliraportti (julkaisut.valtioneuvosto.fi). Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2021:25. Valtioneuvoston kanslia. Helsinki. Viitattu 19.5.2022. Berg, Päivi; Myllyniemi, Sami (2018): Nuorisobarometri 2020 – Palvelu pelaa! (PDF) Viitattu 18.5.2022. Hänninen, Riitta; Pajula, Laura; Korpela, Viivi & Taipale, Sakari 2021b. Individual and shared digital repertoires: older adults managing digital services (jyx.jyu.fi). Information Communication and Society, Early online, 1–16. Heitplatz, Vanessa N. 2020. Fostering Digital Participation for People with Intellectual Disabilities and Their Caregivers: Towards a Guideline for Designing Education Programs (cogitatiopress.com). Social Inclusion, 8(2), 201–212. Valtiovarainministeriö & Digi- ja väestötietovirasto, 2020. Digitaitokartoitus - Digitaalinen kysely (dvv.fi). Viitattu 19.5.2022. TEM & STM 2020. Heikossa työmarkkina-asemassa oleva henkilö (termipankki.fi). Erikoisalojen sanastojen ja sanakirjojen kokoelma - Sanastokeskus. Viitattu 18.5.2022 Kuusisto, Olli; Merisalo, Maria; Kääriäinen, Jukka; Hänninen, Riitta; Karhinen, Joonas; Korpela, Viivi; Pajula, Laura; Pihlajamaa, Olli; Taipale, Sakari; Wilska, Terhi-Anna, 2022. Digiosallisuus Suomessa: Digiosallisuus Suomessa -hankkeen loppuraportti (PDF) Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2022:10. Valtioneuvoston kanslia. Helsinki. Viitattu 19.5.2022. Hänninen, Riitta; Karhinen, Joonas; Korpela Viivi; Pajula, Laura; Pihlajamaa, Olli; Merisalo, Maria; Kuusisto, Olli; Taipale, Sakari; Kääriäinen, Jukka; Wilska, Terhi-Anna, 2022. Digiosallisuus käsitteenä. Vierula, Tanja; Koskimies, Laura; Ulander, Mikko; Ahomäki, Meiju; Levola, Maria 2021. Kyselytutkimus Espoon ja Vantaan asukkaiden digiasiointitaidoista ja digituen tarpeista. Espoon ja Vantaan kaupungit 4.10.2021. -- Digiosallisuus työllisyyden edistämisessä -hankkeessa (1.10.2021-31.8.2023) haeaan ratkaisuja heikossa työmarkkina-asemassa olevien henkilöiden digisyrjäytymiseen ja sen uhkaan. Hankkeen toteuttavat Metropolia Ammattikorkeakoulu ja Sospedsäätiö. Hankkeen kohderyhmiä ovat heikommassa työmarkkina-asemassa olevat henkilöt, sekä heidän työllistymistään edistävät järjestötyöntekijät. Hankkeen yhteistyökumppaneina toimivat EteläSuomen Klubitalot ESKOT ry ja Vates-säätiö sr. Hankkeen tavoitteena on vahvistaa heikommassa työmarkkina-asemassa olevien digivalmiuksia, digitaitoja ja digiosallisuutta, sekä vahvistaa työllistymistä edistävien pääkaupunkiseudun järjestöjen työntekijöiden digivalmiuksia ja digiosaamista. Tavoitteena on löytää konkreettisia keinoja työllistymistä edistävien järjestöjen käyttöön ja rakentaa digiosallisuutta vahvistava toimintamalli osaksi Myllypuron kampuksen HyMy-kylä hyvinvointi ja terveyspalveluita. Toimintamalli on tarkoitus juurruttaa soveltuvilta osin myös Sosped-säätiön kulttuuripajojen yhteyteen. Hanke toteutetaan osana Euroopan unionin Covid-19-pandemian johdosta toteuttamia toimia.
Yrityseettisyys tekee organisaatiosta tuloksellisen
Yrityseettisyydestä puhuttaessa kannattaa huomioida, että eettiset arvot ovat yleensä organisaatioon, toimintaympäristöön ja kulttuuriin sidoksissa olevia asioita. Eettinen organisaatiokulttuuri on sidoksissa organisaation tuloksellisuuteen ja innovatiivisuuteen. Organisaation täytyy kuitenkin tunnistaa, mikä eettinen näkökulma on merkityksellinen avaintekijä kehittymiselle. Työntekijöiden yhdenmukaisen johtaminen on eettinen teko Työntekijöiden johtamisen yhdenmukaisuus on esimerkki organisaation innovatiivisuuden ja yrityseettisyyden vahvistamisesta. (1.) Henkilöstöpoliittisesta näkökulmasta tarkasteltuna työntekijöiden johtamisen yhdenmukaisuus on laaja, joskus myös arvopohjainen asia. Työntekijät ainakin odottavat johtamiselta yhdenmukaisuutta, ennustettavuutta ja läpinäkyvyyttä. Toisinaan johtamisen yhdenmukaisuus voi tarkoittaa myös tasa-arvoisuuden arvoja sekä työntekijöiden yhdenvertaista kohtelua. Silloin se edistää koko organisaation kestävää kehitystä, jonka yksi peruspilari tasa-arvoisuuden kehittäminen on. Tosin ihmiset tarvitsevat myös yksilöllistä ja erilaisuuden huomioivaa johtamistapaa. Eettinen organisaatiokulttuuri sitouttaa työntekijöitä Eettisen organisaatiokulttuurin kehittäminen on perusteltua monesta näkökulmasta, sillä se edistää paitsi organisaation tuloksellisuutta, myös työntekijöiden välistä yhteistoimintaa (2). Eettinen organisaatiokulttuuri vahvistaa laajemmin työntekijöiden hyvinvointia työssä (2). Eettinen organisaatiokulttuuri huolehtii työntekijöistä, sitouttaa heidät palvelukseensa sekä on lyhyellä ja pitkällä tähtäimellä organisaation etu. Eettinen organisaatiokulttuuri edistää työntekijöiden halua sitoutua organisaation ja osallistua yhteisten tavoitteiden toteuttamiseen. Tämän logiikan mukaan se vähentää työntekijöiden aikeita etsiä uusia työmahdollisuuksia tai vaihtaa työpaikkaa. Työntekijät ovat organisaation epäkohtien parhaita korjaajia Organisaatioiden arkeen kuuluu epäkohtia, jotka voivat olla moraaliristiriitoja, dilemmoja tai muita arvopohjaisia haasteita. Eettinen organisaatiokulttuuri mahdollistaa epäkohtien korjaamisen ja lisää uskallusta keskustella niistä. Eettisessä organisaatiokulttuurissa työntekijät uskaltavat nostaa vaikeita epäkohtia käsittelyyn haluavat korjata niitä haluavat raportoida niiden korjaamisen etenemisestä (3). Epäkohdista keskusteleminen ei ole aina helppoa, mutta sitä voidaan vahvistaa erilaisilla eettisyyttä vahvistavilla kehityshankkeilla (4). Hankalin tilanne syntyy silloin, jos työntekijät vaikenevat epäkohdista, välttelevät niitä, eivätkä sitoudu niiden korjaaviin ratkaisuihin. Epäkohdat haastavat yrityseettisyyttä, mutta kuuluvat organisaation todellisuuteen. On tärkeää, että epäkohtia organisaatioissa havaitaan ja korjataan. Siksi työntekijöitä kannattaa kannustaa epäkohtien havaitsemiseen ja korjaamiseen kaikin mahdollisin tavoin (3). Toimettomuus epäkohtien kohtaamisessa ei auta työntekijöitä, johtoa tai organisaatiota. Tärkeintä on aktiivinen epäkohtien ratkaiseminen. Eettinen organisaatiokulttuuri motivoi työntekijöitä toimimaan eettisesti ja vahvistaa epäkohtien aktiivista korjaamista. Työntekijät eivät passivoidu tai muutu toimettomiksi, vaan ratkaisevat epäkohtia ja raportoivat niistä. Siksi yrityseettistä ilmapiiriä tulee vahvistaa kaikilla tasoilla ja toimenpiteillä. Positiiviset tavat ratkaista epäkohtia ovat organisaatioille tervetulleita ja vahvistavat hyvän kierrettä työyhteisöissä. Yrityseettisyys on toimintaympäristöön sidoksissa oleva, muuttuva ilmiö Eettiset periaatteet vaihtelevat kulttuureittain ja maittain eli toimintaympäristöllä on merkitystä eettisten arvojen muodostumisessa. Eettiset periaatteet voivat olla kulttuurien välillä erilaiset, mutta ne voivat vaihdella myös organisaatioittain (5). Siksi kansainvälisessä keskustelussa tarvitaan aina perehtymistä kulttuurillisiin arvoihin ja kulloiseenkin toimintaympäristöön. On paradoksaalista, että toimivissa organisaatioissa ihmiset voivat tehdä vääriä asioita ja valintoja. Vaikka organisaation eettinen organisaatiokulttuuri kehittyisi vahvemmaksi, se ei ole tae siitä, että vääryyksiä ja epäkohtia ei esiinny. Yrityseettisyys on tämän logiikan mukaan ilmiönä aina voimille altis ja muuttuva, tärkeintä on ymmärtää oman organisaation muutosdynamiikkaa (6). Yrityseettisyyden kehittäminen on taitolaji, joka vahvistaa tuloksellisuutta ja työntekijöiden hyvinvointia. Kirjoittaja Marjatta Komulainen (VTM, MBA) on Metropolia ammattikorkeakoulussa Kuntoutus ja tutkiminen -osaamisalueella, Metropolia Masters´ tutkinnoissa johtamisen asiantuntija-lehtori. Lisäksi hän on väitöstutkija, joka työskentelee yrittäjyyden ja palvelujen johtamisen parissa. Hänellä on monipuolista kokemusta johtamisesta, kehittämisestä ja kouluttamisesta. Lähteet Riivari, E., Lämsä, A., Kauppakorkeakoulu, Economics, S. o. B. a., scholarship, B. o. d., Johtaminen & Leadership, M. a. (2014). Does it Pay to Be Ethical? Examining the Relationship Between Organisations' Ethical Culture and Innovativeness. Springer, Netherlands. Huhtala, M., Feldt, T., Lämsä, A., Mauno, S. & Kinnunen, U. (2011). Does the Ethical Culture of Organisations Promote Managers’ Occupational Well-Being? Investigating Indirect Links via Ethical Strain. (link.springer.com) Journal of business ethics, 101(2), 231-247. Kaptein, M. (2011). From Inaction to External Whistleblowing: The Influence of the Ethical Culture of Organizations on Employee Responses to Observed Wrongdoing (link.springer.com). Journal of business ethics, 98(3), 513-530. Kaptein, M. (2009). Ethics Programs and Ethical Culture: A Next Step in Unraveling Their Multi-Faceted Relationship. (link.springer.com) Journal of business ethics, 89(2), 261-281. Wisler, J. C. (2018). U.S. CEOs of SBUs in luxury goods organizations: A mixed methods comparison of ethical decision-making profiles. Journal of Business Ethics, 149(2), 443-518 Kaptein, M. (2022). A Paradox of Ethics: Why People in Good Organizations do Bad Things. Journal of business ethics, 1-20.
Vinkkejä hankkeen yleisötapahtuman tuottajalle
Yleisötapahtuma on oiva tilaisuus kohdata samasta aiheesta kiinnostuneita ihmisiä. Tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiohankkeiden tapahtumissa ollaan uuden äärellä. Tapahtumissa voidaan kehittää asioita yhdessä työpajaillen tai saapua kuulemaan hankkeen tarjoamaa tuoretta tietoa. Tässä kirjoituksessa tarjolla muutamia vinkkejä lähitapahtuman järjestäjälle. 1. Harkitse huolella Tapahtumien tuottaminen vaatii aikaa, vaivaa ja rahaa. Tapahtuman täytyy houkuttaa yleisöä paikalle. Ennen kuin muita valmisteluja aloitetaan, selvitä kaksi seikkaa: Mitä hyötyä tapahtumasta on yleisölle? Miten tapahtuma tukee hankkeen edistymistä tai tavoitteiden saavuttamista? Kun hyödyt ja tavoitteet ovat selvillä, tapahtuman tavoitteet on asetettu. Näiden pohjalta on mahdollista luoda tapahtuman raamit: ohjelma, tilaisuuden kesto, ja toteutustapa. Osallistumisen hyötyjen pohdinta auttaa myös luomaan tapahtuman ydinviestit, joita käytetään tapahtuman markkinoinnissa ja tiedottamisessa. 2. Suunnittele Tapahtumatuotantoon kuuluu useita osa-alueita, jotka kytkeytyvät toisiinsa. Samat elementit kuuluvat niin pieniin seminaareihin ja työpajoihin kuin isoihin konferensseihin tai festivaaleihin. Muotoile kokemus tapahtumaan osallistujan näkökulmasta käsin. Yleisöön voi luoda vaikutuksen vaatimattomallakin budjetilla. Erikokoisten ja -tyyppisten tapahtumien tuottamiseen tarvitaan kuitenkin eri määrä resursseja. Selvitä ensin, kenelle tehdään. Osallistuja havaitsee ja aistii, onko tapahtuma luotu yleisöä varten. On siis tunnettava yleisönsä. Keitä he ovat? Minkälainen tapahtuma tuotetaan? Mikä sille tulee nimeksi? Kun määritellään tapahtuman muotoa, toteutustapaa ja rakennetta, puhutaan tapahtuman konseptoinnista. Konseptointi on luovaa ja rajatonta ajattelua. Resurssien käytettävyys luo rajoitteet toteuttamismahdollisuuksille. Mitä hankkeen budjetissa on varattu tapahtumalle? Paljonko hankkeen työntekijöiden työtunteja voi käyttää tapahtuman järjestämiseen? Mitä, jos resurssit eivät riitä? Jätetäänkö tekemättä? Tuotantotyöryhmän roolit ja vastuut selviksi. Tuottaja vastaa kokonaisuuden koordinoinnista. Tuottaja huolehtii myös erilaiset sopimukset, palvelujen hankinnat, lupa- ja ilmoitusasiat. Budjetin seuranta kuuluu yleensä tuottajan tehtäviin. Suuremmassa tapahtumassa on jaettava vastuuta. Tekniikka, yleisöpalvelu, turvallisuus ja viestintä ovat tyypillisiä osa-alueita, joissa voi olla omat vastuuhenkilöt. Sisällöt ja puhujat. Minkälainen on tapahtuman ohjelma? Keitä esiintyjiä yleisö haluaa kuulla? Ovatko juuri nämä esiintyjät saatavilla tapahtumapäiväksi? Kuka juontaa, moderoi paneelikeskustelun, fasilitoi työpajan? Tila tarpeen mukaan. Seminaari auditoriossa ja pienryhmiin jakautuva työpajapäivä vaativat erilaiset tilat. Minkälaisen tunnelman tila luo? Miltä siellä näyttää, kuulostaa, tuoksuu? Mitkä ovat vuokraus- tai käyttöehdot? Moneltako hälytykset menevät päälle, kuka siivoaa, pääseekö parkkihalliin kuka vain? Miten tilaan löytää? Tarvitaanko erilliset opastekyltit? Hankinnat? Tapahtuman luonteesta riippuen hankinnoille on erilaisia tarpeita. Varmista rahoittajan ohjeista, mitä kustannuksia hyväksytään ja miten palveluiden tai tavaroiden hintavertailu suoritetaan. Esitystekniikkaa tarvitaan, jotta esitykset näkyvät ja kuuluvat koko yleisölle. Tilassa voi olla valmiina tai sinne tuodaan äänentoistoa ja valaistusta. Hybriditapahtumissa ehkä tarvitaan lisäkalustoa suoratoistoon. Kuka hoitaa tekniikan? Saavutettavuus on yleisön huomioimista. Ovatko esiintyjien aineistot saavutettavia? Tarvitaanko esityksille tulkkausta? Turvallisuus on varautumista poikkeustilanteisiin. Huomioi tilan yleisökapasiteetti. Iso yleisötilaisuus ulkotiloissa tai kutsuvierastilaisuus sisätiloissa muodostavat erilaisia riskejä. Noudata tilaisuuden luonteesta ja järjestämispaikasta riippuvia turvallisuusvaatimuksia. Tuotannosta ja yleisöpalvelusta vastaavien tulee tietää tilaa koskevat turvallisuusohjeet. Ensiaputaidoista ei ole haitaksi. Esteettömyys? Tapahtumatilaa valitessa, huomioi esteettömyys niin ulkoa saavuttaessa kuin sisätiloissa. Jos tilat eivät ole esteettömät, tiedota siitä ainakin tapahtumaan ilmoittautumisen yhteydessä. Viestintä. Kaikessa aineistossa on oltava näkyvissä hankkeen rahoittajaohjeiden vaatimat elementit, kuten rahoittajan ja kumppanien logot. Tapahtuman toteutuspäivämäärä on hyvä olla lukittuna, kun markkinointi käynnistetään. Yleisön saamiseksi paikalle, tapahtumasta on tiedettävä ja mieluiten riittävän ajoissa. Tuota viesteihin innostusta: mikä mielettömän ajankohtainen aihe ja kuinka valovoimaiset esiintyjät! Viesti selkeästi: kenelle tapahtuma on suunnattu, milloin ja missä se järjestetään, miten ilmoittaudutaan ja onko maksullinen. Vastuullisuus näkyy etenkin tarjoiluissa. Mitä viestivät kertakäyttökupit, reilun kaupan kahvi tai lihaton buffetlounas? Haitaksi ei ole, jos tapahtumaan voi saapua helposti myös julkisin liikennevälinein. Voidaan kehottaa jättämään auton kotiin ja tulemaan polkupyörällä. Tuotantosuunitelma, jossa on eriteltynä esivalmisteluvaihe, tapahtumapäivän juoksutus ja purku. Päivämäärät, kellonajat ja yhteystiedot ovat tuottajalle tärkeitä työvälineitä. Tapahtumalle voi laatia erillisen viestintäsuunnitelman. 3. Toteuta Tapahtumatuotannossa on useita liikkuvia osia. Tuottajan tulee voida seurata kaikkia yksityiskohtia. Vain siten voi olla varma, että asiat etenevät suunnitellusti. Tuottajalla on oltava tärkeimpiin asioihin myös käyttökelpoinen varasuunnitelma, jos jokin menee pieleen. Tapahtumatuotanto vaiheittain Suunnittelu (aloitus: 9-12 kuukautta ennen tapahtumaa) Tavoitteiden määrittely – kumppanit ja ohjausryhmä apuna Tapahtuman päivämäärä ja kesto Tapahtumatila, yleisökapasiteetti Tapahtuman nimi, tuotanto- ja viestintäsuunnitelma Sisältöjen ja toiminnan suunnittelu, tuotantotyöryhmän muodostaminen Valmistelu (aloitus: 9-3 kuukautta ennen tapahtumaa) Puhujien, juontajan sekä muiden esiintyjien valinta ja kiinnittäminen Ohjelman aikataulutus ja tauotus Tilan, tilasuunnittelun, tekniikan, turvallisuuden ja tarjoilujen varaaminen Markkinointi ja viestintä käyntiin Ilmoittautumiset auki Toteutus Tila ja tekniikka valmiina toimintaan Henkilöstö ja puhujat, juontaja tai työpajan fasilitaattori paikalla Yleisö paikalle ja esitys käyntiin Tapahtuman näkyvyyttä lisää, jos sosiaaliseen mediaan tehdään päivityksiä suoraan tapahtumasta. Jälkityöt Kiitokset puhujille, tapahtumatilan purku, palautteen läpikäynti ja kiitokset työryhmälle Viestintäsuunnitelman mukaisesti laadittavat mediatiedote ja sosiaalisen median päivitykset Raportointi ohjausryhmälle ja rahoittajalle Viestintäaineiston, kuten videon jälkityöt ja tapahtuman tulosten levitys hankkeen viestintäkanavissa. Kiinnostavan tapahtuman sisällöistä saadaan mediatiedote tai verkkouutinen. Kun puhujat ja tunnelmat taltioi videolle tai valokuviin, aineistoja voi hyödyntää tiedottamisessa. 3. Arvioi Onnistuiko tapahtuma? Tapahtumaa suunnitellessa voi myös miettiä, miten mitataan sen onnistumista. Mistä tiedetään, että tapahtumalle asetetut tavoitteet täyttyivät? Mitä tapahtumasta muuten opittiin? Yleisin onnistumisen mittari lie osallistujamäärä. Julkisesti rahoitettujen hankkeiden tapahtumat ovat lähes poikkeuksetta osallistujille maksuttomia. Kaikki ilmoittautuneet eivät saavu paikalle. Osallistujamäärän lisäksi voi tarkastella ilmoittautumismääriä. Onnistumista voi mitata myös pitkällä aikavälillä. Tapahtumista syntyy parhaimmillaan kauaskantoisia vaikutuksia. Kaikkia vaikutuksia ei voi ennakoida. Sellaisia ovat ihmisten kohtaamisista syntyvät yllättävät yhteistyöideat, tai jopa parisuhteet Lisälukemista Hankeviestinnän käsikirja (2021), Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisuja Esiintyvän taiteilijan näkökulma: Tehokasta kuin leikkaussalissa - Muistilista varmistamaan kestävää keikkatyötä (2022), Tikissä-blogi Tapahtumatekniikan näkökulma: Purkkavirityksistä yhdenmukaisiin turvallisuustaitoihin - Näyttämöturvallisuus läpäisee koko organisaation (2022), Tikissä-blogi
Sustainable wellbeing through inclusiveness in the construction industry
The construction industry is one of the nation's most important prominent socio-economic drivers. It guides the built environment we work and live in. The built environment has a vast and direct impact on our day-to-day life as it is the context for every single human activity. Technological developments have reshaped how construction projects are handled. New tools and processes have influenced how we design, construct and operate facilities and infrastructures. Data-driven construction approaches and digitalization in construction projects are popular today. They provide the possibilities of wider collaboration not only among the project stakeholders but also as a tool for direct participation for the end users of the facility. A bilateral relationship between the people working in the construction industry and the local government's policymakers is crucial to fostering inclusiveness. Creating an inclusive community will aid in promoting unity among the diverse population. It is a key to build a shared vision that hinges on the acceptance of vibrancy and contrast of societies to utilize the strengths of the diverse community. Digitalization is the new era of empowering people The COVID-19 pandemic has affected the global economy in profound ways. Nevertheless, if we look at the positive impacts of the pandemic, it has transformed the way an industry works for the better in the long run. At first, changing the work mode from going to the offices to online meetings and working from home seemed challenging to adopt not just for the employee but also for employers. Moreover, the transformation extended beyond the offices into the real world, evolving and digitalizing people's daily lives. Inclusive research, development and innovation (RDI) and Digital Living Labs contribute significantly to these dimensions of digitalization. Inclusive RDI in this framework is the key to enable stakeholder participation as partners in all phases of the RDI processes. Additionally, digital living lab(s) provide easy to use and accessible digital (and/or physical) platform(s). These aid the participation and collaboration through participatory research partnership, support co-creation and appropriation of innovations. A construction project is collaborative in nature as the tasks and activities are divided into different specializations and many organizations. Today, the construction projects and stakeholders incorporate data-driven approaches, tools and activities for the built facility's design, development, construction, and operation. The centralized data, collaborative network and technology itself and its parallel associates such as artificial intelligence, robotics, and IoT based smart systems, are key target areas of investments in research and development. They support strategic governance and the transition to digital construction methodologies and processes. Participatory approaches in construction projects Construction projects and their successful planning and implementation require a wide range of collaboration. Model-based information tools and environments provide direct participation possibilities today. Such a common platform for information sharing and collaboration is known as Common Data Environment (CDE). CDE is an “agreed source of information for any given project or asset for collecting, managing and disseminating each information container through a managed process” (ISO 19650-1:2019) (Figure 1). Information content and its development during the various stages of the project needs intensive collaboration between the project stakeholders. Inclusion of the indirect participants like the end users of the facilities as well as residents of the area is important. It provides the opportunities for social inclusion where everyone’s voice is heard. Reciprocity, openness of data and the usefulness of the activity for everyone involved is at the digital environment's core. CDE environments enable participation and collection of the opinions of such user groups. It allows the indirect participants to participate in the development actively. Such environments also provide an accessible and easy to use tool to know and understand the project through different 3D model-based environments. It can as well be used to give a real time update about the impact of the project in the day-to-day life of the residents (Figure 2). The challenge is, however, to enable stakeholders' participation throughout the RDI process as equal partners, and not only as informants for the researchers and developers. Sustainable well-being in the construction projects The EU diversifies its focus through sustainable development goals and sustainability in the construction industry is one of the key focuses. While the construction industry alone is responsible for 20% of the global energy consumption and approximately one-third of energy-related CO2 emissions; our built environment utilizes the world’s 40% of energy, 50% of natural resources and contributes to 40% of carbon dioxide emissions (WEF, 2016). Ecological sustainability is considered as the basis for achieving social and economic sustainability goals. The transformational change for the policy development for an integrated approach to Agenda 2030 demands the conventional growth to be replaced by policies that prioritizes welfare and wellbeing and puts ecological and social objects at the forefront of policy making. While the environmental impacts of the construction industry are huge, socio-cultural impacts are very minorly focused in such developments. Building Information Modeling (BIM) provides virtual design Model based tools, applications and processes commonly known today as Building Information Modeling (BIM) provides the ability for virtual design and construction prior to the construction of the actual infrastructure. BIM provides a way to check its constructability aspects prior to the actual construction possibilities and tools in making informed decisions for creating a better outcome that can minimize waste of resources, optimize energy and help achieve passive design strategies and achieve sustainable solutions based on the set strategies. These include energy efficient building, comfortable spaces and so on. While these tools have diversified use for the direct construction project participants, these also support inclusion and participation of the indirect stakeholders and consistently works towards developing innovative solutions to achieve smart living, social wellbeing, and sustainable cities. An ideal scenario for attaining the projected vision is to utilize digital platforms where stakeholders can collaborate on future interventions to deliver better user experiences based on refined data and through the common data environment that has the potential to be developed as a daily life digilab throughout the life cycle of the built environment (Figure 3). Introducing the interactive model through the CDE implementation will help include all the stakeholders from the inception of an idea until its lifecycle that provides the potential in creation of a positive wellbeing of all. Such an inception would help in: active participation and inclusion of all the direct and indirect participants use digital tools to virtually explore the proposed solutions easy collection, review, and dissemination of the information for perceived benefits analyze the potential impact of the proposed development on the everyday life activities and in terms of sustainability aspects. Conclusion: creating a Common Data Environment (CDE) ecosystem The main challenge of ensuring all people in a society are included can be solved by creating a CDE ecosystem that promotes and sustains participatory co-research, development and innovation activities. Metropolia University of Applied Sciences is currently co-developing a 'Daily Life Digital Lab (DigiLab)' platform as a part of the inclusive ecosystem concept to support stakeholder engagement and collaboration. External stakeholders can participate in the different phases of a construction project and contribute to the final product's concept, design, and implementation. Moreover, DigiLab will make the information exchange between external and internal stakeholders more accessible by bringing both parties on a common platform. Consequently, internal stakeholders will have the opportunity to evaluate the ideas set forth by external stakeholders, which will have a positive impact on the overall project throughout its lifecycle. Inclusive and participatory approaches amongst the stakeholders through the digital tools and platforms will enable the participation and engagement to co-create the sustainable built-environment that is accepted by the majority, if not by all. Authors Sunil Suwal (MSc. Construction and Real Estate Management) works as a Lecturer at Metropolia University of Applied Sciences. Manika Bajracharya, Sharmaa Devi Muthusami, Vipul Agrawal are Construction and Real Estate Management professionals, and students of ConREM, Metropolia. References Adrian Burgess (2016), Demystifying the Common Data Environment (pbctoday.co.uk) ISO 19650-1:2019, Organization and digitization of information about buildings and civil engineering works, including building information modelling (BIM). Information management using building information modelling. Part 1: Concepts and principles (ISO 19650-1:2018) Suwal, S., Laukkanen, M., Jäväjä, P., Häkkinen, T., & Kubicki, S. (2019, August). BIM and Energy Efficiency training requirement for the construction industry. In IOP Conference Series: Earth and Environmental Science (Vol. 297, No. 1, p. 012037). IOP Publishing. WEF -World Economic Forum. (2016). Shaping the Future of Construction: A Breakthrough in Mindset and Technology. Cologny, Switzerland: World Economic Forum Jäväjä, P., Suwal, S., Porkka, J., & Jung, N. (2013, June). Enhancing customer orientation in construction industry by means of new technology. In 7th Nordic Conference on Construction Economics and Organisation 2013 (pp. 215-226). About the project Sustainable well-being is created together in participatory RDI partnership The blog post is related with a RDI project called “HYTKE - Creating wellbeing in daily life through inclusive RDI”. HYTKE project aims to build an inclusive RDI culture across the Metropolia organization and networks, improve access and competence to RDI participation for a wider range of stakeholders and embed participation and accessible technology more comprehensively in RDI projects. Inclusive RDI is at the core of Metropolia’s strategy 2030 and focuses to generate positive societal impact by strengthening its role as an enabler of participation, everyday wellbeing and holistically sustainable RDI culture and solutions with a multidisciplinary approach.
Mistä aloittaa hankkeen viestinnän suunnittelu?
Tutkimus-, kehitys- tai innovaatiohankkeen toiminnasta tai tuloksista on vaikea kertoa laajoille joukoille ilman viestintää. Hankeviestinnälle on ominaista, että hankkeen kesto, budjetti ja tavoitteet ovat ennalta määritellyt. Viestinnässä onnistuminen edellyttää taitoa, harkintaa ja hankekumppanien välistä yhteistyötä. Tässä blogikirjoituksessa kerrotaan, mistä lähteä liikkeelle hankkeen viestinnän suunnittelussa. 1. Varaa viestinnän resurssit rahoitushakemusta laadittaessa Hankerahoitus haetaan ja myönnetään tiettyjen tavoitteiden saavuttamiseksi. Ilman riittäviä resursseja on vaikea toteuttaa hyvää viestintää. Hankkeen viestintään kohdistuvat tarpeet on perusteltava rahoitushakemuksessa. Rahoittaja lopulta päättää, paljonko resursseja myönnetään. Kaikissa tapauksissa viestintä kannattaa suunnitella kohdennetusti ja resurssiviisaasti. Huolehdi, että hankehakemukseen varataan viestinnälle tarvittavat henkilötyötunnit. Varmista, että eri ammattilaisilta ostettavat palvelut budjetoidaan mukaan. Viestinnän ammattilaisen palkkaaminen hanketyöhön on ihanteellinen lähtökohta. Aina tämä ei kuitenkaan ole mahdollista. Hankkeessa työskenteleviltä saattaa löytyä niin ideoita kuin kykyjä viestinnän toteuttamiseen. 2. Tunnista viestinnän tarpeet Kirkasta viestintää suunnitellessa: Mitkä ovat hankkeen keskeiset tavoitteet? Nämä lukevat hankehakemuksessa. Mitkä ovat hankkeen kohderyhmä(t)? Nämä on määritelty hankehakemuksessa. Miten hanke hyödyttää kohdeyleisöä? Miten viestintä voi tukea hankkeen edistymistä ja sen tavoitteiden saavuttamista? Mistä saa lisätietoa hankkeesta? Hankkeen parissa työskenteleviä helpottaa, kun hankkeelle on luotu yhteiset ydinviestit. Näiden avulla on helppo viestiä ulospäin yhtenäisellä tavalla. 3. Määrittele viestinnän roolit ja vastuut Viestintää helpompi toteuttaa, kun vastuut ja pelisäännöt ovat selvät. Näiden seikkojen tulisi olla tiedossa kaikilla hankkeen toteuttajilla: Kuka vastaa viestinnästä? Ketkä toteuttavat viestintää? Miten viestinnän toteuttaminen koordinoidaan? On arvokasta tunnistaa myös yhteisvastuullinen viestintä. Esimerkiksi hankkeen tapahtuman onnistuminen voi edellyttää sitä, että kaikki hankekumppanit välittävät tapahtumakutsun omien organisaatioiden viestintäkanaviin - ja tarvittaessa myös henkilökohtaisiin ammatillisiin verkostoihinsa. Ennakkosuunnittelusta huolimatta eteen voi tulla yllättäviä tilanteita. Kannattaa sopia ennalta, miten vastuut jakautuvat poikkeus- tai kriisitilanteista viestimisessä. Kriisin hetkellä kaikki paine kohdistuu todennäköisimmin projektipäällikköön. Vastuuhenkilön asemaa helpottaa, jos hän tuntee edustamansa organisaation kriisiviestintäohjeet. 4. Aseta toimenpiteet tärkeysjärjestykseen Viestinnällä on tarkoitus tukea hankkeen etenemistä ja sen tulosten jakamista. Joskus voidaan joutua valitsemaan kahden tai useamman vaihtoehdon väliltä. Päätöksenteossa kannattaa huomioida hankeviestinnän toteuttamisen vähimmäisvaatimukset: Rahoittajan viestintäohjeet. Jos ohjeissa määritetään millintarkasti, millä tavoin rahoittajan logon on oltava näkyvissä viestintäaineistoissa, tätä on noudatettava yli muiden vaihtoehtojen ja toiveiden. Viestinnän toteuttamista raamittava lainsäädäntö. Näitä ovat esimerkiksi tietosuoja, verkkosaavutettavuus ja tekijänoikeudet. Hankehakemuksessa luvatut viestintätoimet. Jos hakemuksessa mainitaan, että hankkeen aikana tuotetaan tulokset kokoava verkkojulkaisu, rahoittaja edellyttää tämän toteutuvan. Viestintää suunnitellessa on huomioitava rahoittajan ohjeet, lainsäädäntö ja hankesuunnitelmassa luvatut asiat. Muutoin viestinnän toteuttamisessa vain luovuus on rajana. 5. Suunnittele viestinnän toteutus hankkeen resurssien puitteissa Hankkeen varsinaisen viestintäsuunnitelman luominen on ihannetilanteessa ammattiviestijän vastuulla ja se tehdään vuorovaikutuksessa kaikkien hanketta toteuttavien kanssa. Hankkeen määräaikaisuus, budjetti ja työaikaresurssit rajaavat kuitenkin toteutusmahdollisuuksia. Viestinnästä vastaavan vastuulle voi jäädä valtavasti käytännön toimenpiteistä päättämistä. Siksi viestinnästä vastaavan tulisi olla mukana hankkeen toimintaa suunniteltaessa. Viestintää suunnitellessa on osattava tunnistaa hankkeen kannalta oleellisimmat toimenpiteet. Suunnitteluvaiheessa tukeudutaan yleensä rahoittajaohjeisiin ja hankehakemukseen. Joskus nämä materiaalit ovat tulkinnanvaraisia. Silloin voi olla tarpeen varmistaa, miten rahoittaja tulkitsee asiat. Viestinnän onnistumista, näkyvyyttä ja vaikuttavuutta mitataan eri tavoin. Tavoitteet kannattaa suhteuttaa käytössä oleviin resursseihin. 6. Jousta suunnitelmista tarvittaessa Viestintä elää hankkeen edetessä. Strategisesti laaditut, tarkat suunnitelmat ovat monen mieleen, mutta joustoakin tarvitaan. Esimerkiksi, jos suunnitellut viestintätoimenpiteet eivät tuota toivottua tulosta. Ehkä kohdeyleisö ei enää käytä TikTokia, vaan on siirtynyt uudelle alustalle. Tällöin ei kannattane jatkaa sisällöntuotantoa TikTokiin. hankesuunnitelmaa kirjoittaessa ei ole voitu ennakoida hintatason äkillisiä muutoksia. Jos budjetti on käymässä vähiin, on aiempia suunnitelmia muutettava. Hyvässä vuorovaikutuksessa luotu kumppanien ja rahoittajan välinen luottamus takaa sen, että vaikeiltakin tuntuvista hetkistä päästään yli yhdessä. Lisälukemista Hankeviestinnän käsikirja (2021), Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisuja Viisi vinkkiä hankeviestintään (2021), Tikissä-blogi
Metadatan merkityksestä
Olet muuttamassa ja mahduttanut koko omaisuutesi neljäänkymmeneen pahvilaatikkoon, kun ystäväsi soittaa sinulle ja pyytää juhliinsa lainaksi sitä vihreää boolimaljaa. Tuijotat samannäköisiä pahvilaatikoitasi ja mietit mistä ihmeestä aloitat etsintätyön. Boolimaljaa etsiessäsi löydät laatikon, jossa on edesmenneen sukulaisesi sinulle jättämiä epämääräisiä tarvikkeita ja työkaluja, joista sinulla ei ole mitään tietoa, mitä ne ovat tai miten niitä kuuluisi käyttää. Roskiin menee. Seuraavassa muutossa olet viisaampi. Kirjoitat laatikoiden päälle tussilla mitä niissä on yleisellä tarkkuudella, kuten “keittiötarvikkeita”, tai “lastentarvikkeita”. Nyt laatikoiden kantaminen oikeisiin huoneisiin onnistuu, ja boolimaljankin etsiminen nopeutuu. Tällä kertaa ystäväsi kuitenkin pyytää lainaksi lasten muovilautasia. Et ehdi etsiä niitä hänelle, joten ystäväsi joutuu tekemään sen itse. Hän ei kuitenkaan tiedä, missä laatikossa lasten muovilautasten kuuluisi olla. Ovatko ne ehkä keittiötarvikkeita? Vai lastentarvikkeita? Vai jotain muuta? Kolmannen muuton yhteydessä päätät siirtää osan tavaroistasi varastoon säilytykseen. Teippaat jokaisen pahvilaatikon kanteen listan tavaroista, joita se sisältää, ja kenen perheenjäsenesi ne ovat. Kirjoitat tarvikkeiden yhteyteen myös muita olennaisia tietoja, kuten minä vuonna ne on hankittu, tai mitä kokoa vaatteet ovat. Merkitset myös ylös, jos olet tehnyt tavaroille jotain, esimerkiksi jos tavara on käytetty, tuunattu tai käyttämätön. Liität laatikoihin mukaan myös tarvikkeiden käyttöohjeet. Näin sinun on helppo löytää vuosienkin kuluttua oikeat tarvikkeet laatikoista, ja tiedät kenen ne ovat ja mitä ne ovat. Kun ystäväsi taas haluaa lainata jotain, hän näkee laatikon kannesta heti, mitä se sisältää. Tätä on metadata. Sen merkityksen ymmärtää usein vasta silloin kun tietoa tarvitsisi, mutta sitä ei ole. Kuten yhdysvaltalainen arkistonhoitaja ja tekniikan historioitsija Jason Scott on osuvasti todennut, metadata on rakkauskirje tulevaisuuteen. Metadataa tuotetaan ja hyödynnetään monenlaisissa tilanteissa ja palveluissa, ja erityisen tärkeässä roolissa se on tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan (TKI) tutkimusaineistoissa. Aineiston kuvailu ja dokumentointi tekevät siitä ymmärrettävän, saavutettavan ja käytettävän. Avoimet tutkimusaineistot ja metadata Viime vuosina on puhuttu paljon avoimista aineistoista TKI-toiminnassa. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että TKI-hankkeissa tuotettuja tutkimusaineistoja julkaistaan niin, että niitä olisi mahdollista käyttää muissa projekteissa, opetuksessa tai yritystoiminnassa. Kyse on siis siitä, että TKI-toiminnan tutkimusaineistojen elinkaari jatkuu hankkeen päättymisen jälkeen. Se on toivottavaa, sillä suuri osa TKI-toiminnasta rahoitetaan yhteisin verovaroin. Kaikki yhteiskunnallinen hyöty kannattaa siis maksimoida. Suomalaiset ammattikorkeakoulut Metropolia mukaan lukien ovat sitoutuneet edistämään tutkimusaineistojen avoimuutta, mutta itse aineistojen avaaminen etenee kovin hitaasti. Siihen löytyy monia syitä. Silloin kuin aineistoja kuitenkin haluttaisiin avata jatkokäyttöön, saattaa eteen tulla odottamaton este: aineisto on kuvailtu puutteellisesti eikä tarvittavaa metadataa ole, eikä sitä aina ole mahdollista tuottaa jälkikäteen. Yhtenäiset käytännöt helpottavat tutkimusaineistojen hallintaa TKI-hankkeen tiimellyksessä metadatan ja dokumentoinnin tärkeys unohtuu helposti, koska tutkimusaineistot ovat yleensä tekijälleen tuttuja - ainakin aineistonkeruun aikana. Kun aikaa kuluu, yksityiskohdat haalistuvat ja tärkeää tietoa voi kadota myös tekijän muistista, mikäli niitä ei kirjaa ylös. Yhtenäiset dokumentointi- ja metadatakäytännöt mahdollistavat sen, että muut hankkeessa työskentelevät ymmärtävät aineistoa ja että eri henkilöt tulkitsevat aineistoa samalla tavalla. Siten metadata parantaa myös tutkimuksen luotettavuutta ja mahdollistaa sen toistamisen. Aineistonhallinnan tukipalvelujen näkökulmasta tutkimusaineistojen kuvailun yhtenä haasteena on se, että siihen on vaikea antaa kovin tarkkoja yleispäteviä ohjeita. Eri aloilla on käytössä erilaisia metadatastandardeja, joilla pyritään yhteneväisempiin käytäntöihin, mutta sopivan standardin löytäminen voi toisinaan olla haastavaa. Tutkimukset ovat erilaisia, niissä on erilaisia tavoitteita ja niissä tuotetaan hyvin erilaisia aineistoja. Kuvailu pitäisikin aina suunnitella aineistokohtaisesti, miettiä mitkä metatiedot ovat juuri tämän aineiston kannalta olennaisia. Erityisen paljon kuvailuun kannattaa panostaa silloin kun aineisto on arvokasta ja ainutlaatuista, kyse on pitkittäistutkimuksesta, tai kun aineistoa halutaan jatkokäyttää. Metropolian metadatamalli tutkimustyön tukena Metropolialla on käytössä metadatamalli, jota voi käyttää kuvailun apuna omaan tutkimukseen soveltuvin osin. Arvokkaiden ja jatkokäyttöön tarkoitettujen aineistojen osalta kuvailu ja dokumentointi voi olla järkevää suunnitella yhdessä aineistonhallinnan asiantuntijoiden kanssa, koska silloin minimi-metatiedot eivät riitä. Muita oppaita tutkimusaineistojen dokumentointiin: Helsingin yliopiston dokumentointiopas: Siiri Fuchs, & Mari Elisa Kuusniemi. (2018). Making a research project understandable - Guide for data documentation (1.2). Zenodo. Yhteiskuntatieteellisen tietoarkiston aineistonhallinnan käsikirja: Aineiston kuvailu ja metadata (tuni.fi). Avoin tiede ja tutkimus, avoin TKIO: Tieteellisten seurain valtuuskunta: Avointiede.fi -sivusto Ammattikorkeakoulujen avoin TKIO-verkosto (eduuni.fi) Portaali kotimaisten avointen tutkimusaineistojen etsimiseen: tiedejatutkimus.fi -sivusto Kirjoittaja Joona Koiranen (FM) toimii Metropolia Ammattikorkeakoulussa tietoasiantuntijana ja tarjoaa aineistonhallinnan tukipalveluja. Tutustu ORCID: 0000-0003-1415-5866
Tikissä on Metropolian tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan (TKI) blogi. Bloggaajat ovat ammattikorkeakoulun henkilöstöä sekä muita TKI-toiminnan asiantuntijoita. Jos haluat kirjoittaa blogiin, ota yhteyttä toimituskuntaan.
Milla Åman Kyyrö, päätoimittaja
Viestinnän asiantuntija, TKI-hankkeet ja kehittäminen
p. 050 342 0341
milla.amankyyro@metropolia.fi
Päivi Keränen
Projektipäällikkö, Muotoilu
p. 040 184 1952
paivi.keranen@metropolia.fi
Jussi Linkola
Projektisuunnittelija, Hankeviestintä- ja julkaisupalvelut
p. 040 184 2448
jussi.linkola@metropolia.fi
Toimituskunta toimittaa Tikissä-blogin sisällöt ennen julkaisua.
3AMK ammattikorkeakoulu asiantuntija Dallaten FUTU hanke hankeviestintä hankkeet hyvinvointi innovaatio innovaatio-opinnot innovaatiot Innovation johtaminen Katse tulevaisuuteen kehittäminen keksintö kestävä kehitys koulutus metropolia minno nuoret Oona-hanke opiskelijat oppiminen osaaminen osaamisen kehittäminen resilienssi service design sosiaali- ja terveysala tekoäly tki TKI-toiminta tulevaisuus tuottavuus tutkimus työelämä työhyvinvointi työllistyminen viestintä vuorovaikutus yhteiskehittäminen yrittäjyys yritystoiminta yritysyhteistyö
Ideoimme, rikastamme ja kehitämme käytäntöön uusia ratkaisuja yhteistyössä yritysten, julkisen sektorin, järjestöjen ja asukkaiden kanssa.