Vuosi: 2022
Co-Creating Student-Run Centers in Multicultural Contexts
The Student-Run Multidisciplinary Allied Health Practice Center offers a setting that connects clients, students, teachers and working life partners. The center embraces multidisciplinarity, and the wide range of disciplines involved is expected to stimulate new ways of thinking and better insight creation. The multidisciplinary center will help students develop their professional competencies, and clients will receive services that support their well-being. This blog post shares important findings of the development process from the perspective of Metropolia´s tutoring work. Multidisciplinary collaboration and co-creation Nowadays, multiprofessional and multidisciplinary collaboration is becoming more common and is already the natural way of working together in many health care contexts. Co-creation is a teamwork approach and a tool to spark innovation and client satisfaction, and to integrate clients into the processes of service ideation and development (1, 2). Co-creation brings different parties together to jointly produce a mutually valued outcome. Co-creation brings in ideas from clients or participants, which in turn creates new ideas to the project (2). In co-creation, service users and providers are equal actors in the development process. Based on Harra (3), co-creation means collaboratively planned actions for developing processes to achieve the best solutions in a meaningful way. Developing a multidisciplinary center model In January 2019, the KickOff event of the Erasmus+ capacity building project Student-Run Multidisciplinary Allied Health Practice Center (SMAHPC) was launched in Gjilan, Kosovo. This was the start of an international network and collaboration between six universities and several working life partners. The purpose of this international project was to co-create and develop a new learning environment and way of teaching, where Metropolia University of Applied Sciences' role was to support the development process in multiprofessional teams. The following key concepts were identified in the beginning of the process and chosen as basis for development: Student-Run Multidisciplinary Collaboration Allied Health Innovation and entrepreneurship Co-configuration and co-creation Evidence-informed practice User-involvement Client-centeredness Network communication Throughout the project, the development teams engaged different actors from different fields and educational backgrounds, such as social and healthcare sector and also law, educational and rehabilitation sectors. The development teams included students clients teachers principals chief financial officers (CFO) managers junior and senior specialists Taking network collaboration further with partners A business plan and an operational model concerning learning and pedagogy for the Student-Run Center were co-created to clarify the center's structure. The project team consisting of development teams also co-wrote a Handbook of key concepts. During a study visit in Helsinki, the aim was to define and clarify the structure and operations of the new Student-Run Center. To visualize the center´s operating model we used different kinds of co-creation methods and service design tools. For example: Canva applications Blueprints of services Concretization of services and activities through play with Legos and other functional activities Defining key roles at the Student-Run Center - client, teacher and student From the very beginning, the importance of conceptualizing new equal roles and actions at the center was emphasized. We discussed and co-created materials during online tutoring sessions by using, for example, Google Jamboard to define and visualize practical actions at the center. The tutors formulated important questions that needed to be answered: Who chooses treatment methods and evaluates assignments and learning outcomes at the center? How can we support collaboration and learning during all steps of the operation model at the center? How is knowledge constructed and in what settings: virtual or face-to-face? How is interaction and equal participation taken into consideration? Is the working method collaboration or cooperation? How is the client's perspective taken into consideration? Bridging the differences for a common goal Also, some differences affected the development work. Many laws and regulations guide the universities' teaching and client service activities in Kosovo's social and healthcare sectors, which were important to notice. We spoke different languages and sometimes had different understandings of crucial concepts because of our backgrounds and historical variables. This challenged collaboration and co-configuration and made co-working sometimes more like cooperation. Each participant's perspective was equally important to be highlighted during the development and enriched the team’s understanding and created depth for action and co-creation. We were driven by a shared ambition and a state of mind that bound us into close communication and interaction that led to a shared understanding. The global Covid-19 pandemic made the pragmatic phase of the development process at the center very challenging. The piloting of the operational model and the new pedagogical approaches at the Student-Run Center were planned to be implemented in parallel with the piloting. However, more practical experience is required to enable further development so that the services provided at the Student-Run Center will match the needs of the clients and the students’ learning outcomes. Tools for sharing knowledge and supporting collaboration Role playing was used to clarify the roles and tasks of teachers and students in this new way of learning. Students dramatized actual client situations in the Student-Run Center. The teachers’ role was to mentor, coach and spar the client work. The aim for the students was to learn by doing, which is a new approach in the Kosovian teaching culture. Online tools and applications, such as Google Jamboard and Padlet, were used during tutoring sessions. These tools helped to introduce and try different possibilities of collaboration and co-creation that highlighted new pedagogical learning approaches in new online settings. The client’s role and perspectives are essential in service design In the beginning, the aim was to develop one Student-Run Center, but during this project, all Kosovian universities involved also started creating Student-Run Centers in their own surroundings. The clients’ roles in these new centers are crucial: to have an active Student-Run Center, we need clients and students. The students provide the services that the clients need and desire. Through client work, the student will experience a unique learning environment which generates skills for the demanding working life. To provide services and to enable learning in this way is also socially sustainable in many ways. Now facing the dissemination stage of this project, the multidisciplinary collaboration has built the capability in all participants and partners involved. In the future, it is important for the actual actors at the Student-Run Center (clients, students and teachers) to continuously collaborate and co-create. To emphasize the clients' perspective in the ongoing development it is important to maintain the desired and needed services at the center for years to come. Authors Janett Halonen works as a Senior Lecturer in the Occupational Therapy Degree Programme and has participated in the SMAHPC project from 2019 to 2022. Janett collaborates with students, clients and staff at Metropolia UAS´s HyMy-Village, which is an example of a Student-Run center at Myllypuro campus. Janett also works as project manager in the Digital inclusiveness promoting employment project and has a Master Degree in Health Promotion. Kajsa Sten works at Metropolia as Senior Lecturer for the degree program in Optometry, and she gets excited about development and learning projects done together with work life partners and students. By education, Kajsa is an Optometrist and has completed a Master's Degree in Rehabilitation and has vocational teacher's qualification. Over the years, Kajsa has been involved in many development projects, and been actively involved in co-creating and starting up the Metropolia’ s multidisciplinary HyMy -village services and learning environments. The Village OPTICIAN learning environment was developed by Kajsa and it is created in close cooperation between working life networks and Metropolia. Literature Galvagno, M., & Dalli, D. (2014). Theory of value co-creation: a systematic literature review. Palumbo, R. (2016). Contextualizing co-production of health care: a systematic literature review. Int J Public Sector Manage, 29(1), 72-90. Managing Service Quality, 24(6), 643-683. Harra, T. (2014). Terapeuttinen yhteistoiminta. Asiakkaan osallisuuden mahdollistaminen toimintaterapiassa. Rovaniemi: University of Lapland. -- Visit the SMAHPC project webpage (src-health.net)
Kotihoidon vetovoima huolena – ratkaiseeko sosiaalinen media rekrytoinneissa?
Koronapandemia on vaikuttanut monin tavoin sosiaali- ja terveyspalvelualan työvoimaan. Toisaalta kysynnän kasvu on ollut nopeaa ja suurta, toisaalta työvoiman saatavuus tulevaisuudessa näyttäytyy haasteellisena. Pelkästään laskennallisesti työvoiman määrää lisäämällä tavoitteisiin ei päästä, vaan keskeisimpänä ratkaisuna työvoiman saatavuuden parantamiseksi nähdään alan vetovoiman ja työolojen parantaminen. (1.) Tässä blogissa tarkastellaan kotihoidon vetovoimaa ja tekijöitä, jotka tukevat kotihoidon yrittäjän työvoiman saatavuutta. Hoiva-alan yrittäjät ovat tunnistaneet omassa arjessaan työvoiman saatavuuden vaikeutumisen ja myös työntekijöiden pysyvyyden haasteet. Hoiva-alan mikro- ja pienyrittäjinä toimivat usein terveysalan koulutuksen omaavat yrittäjät. Sen lisäksi, että yrittäjänä vastaa yrityksen liiketoiminnasta, voi toimia myös itse hoivatyössä. Ajanpuute, liiketoimintaosaaminen ja henkilöstöjohtaminen näyttäytyvät moninaisina haasteina arjessa. Työntekijöiden saatavuuden ja vaihtuvuuden haasteet sävyttävät hoiva-alan yritysten arkea ja näkyvät myös asiakkaiden palveluiden saatavuudessa. Positiivisella ja rehellisellä työnantajakuvalla on merkitystä Vetovoimainen kotihoito -hankkeessa (2) on tunnistettu, että kotihoito kärsii imago-ongelmista, koetun arvostuksen puutteesta ja vanhanaikaisista käsityksistä työn sisällöstä. Kotihoitoyksiköissä ei aina panosteta aktiivisesti ulkoiseen viestintään ja viestinnän kehittämiseen. Aktiivisella ja positiivisella ulkoisella viestinnällä on kuitenkin mahdollista vaikuttaa kotihoidon vetovoimaisuuteen ja imagoon sekä saada lisää hakijoita avoimiin tehtäviin. (3.) Vaikka viestinnällä pyritään vahvistamaan positiivista mielikuvaa työnantajasta, työn vahvuuksia ja myönteisiä puolia, on työpaikkailmoituksissa oleellista kuvata rehellisesti myös palkkaus ja henkilöstöetuudet sekä kertoa siitä, mitä työtehtäviin kuuluu perushoitotyön lisäksi. Lisäksi olisi hyvä kertoa kliinisen hoitotyön urapolkumalli, jos sellainen on. (4.) Työnhakijat haluavat nähdä työpaikkailmoituksissa ja yrityksien rekrytointisivustoilla kuvia ja tarinoita oikeista ihmisistä. Lisäksi he haluavat myös tietää työyhteisön arjesta, eli kurkistaa julkisivun taakse (5.) Työntekijöitä rekrytoitaessa on oleellista tuntea kohdeyleisö. Hoitoalan työntekijöillä työ itsessään, ammattitaito ja sen ylläpitäminen, auttamisen halu sekä työn mielekkääksi ja merkitykselliseksi kokeminen palkitsevat. (6.) Yritykset voivat saada ulkoisella viestinnällä ja mainonnalla sosiaalisessa mediassa helposti lähestyttävää näkyvyyttä, joka edistää yrityksen brändiä ja tuo yrityksille tunnettavuutta. Onnistunut mainos luo hyvää mielikuvaa sekä vaikuttaa mielipiteisiin yrityksestä (7). Sosiaalinen media voi tukea rekrytointia Metropolia ammattikorkeakoulussa opiskelevien ohjelmaan kuuluvat innovaatio-opinnot (MINNO), jotka toteutetaan monialaisina innovaatioprojekteina. Näissä opinnoissa opiskelijatiimit saavat ratkaistavakseen jonkin työelämästä lähtöisin olevan ongelman. Esitimme sotealan pito- ja vetovoiman haasteet Dallaten - Asiakaslähtöisempää liiketoimintaa ikääntyneiden liikunta- ja hyvinvointipalveluihin - hankkeen nimissä ratkaistavaksi. Kaksi Metropolian sosiaali- ja terveysalan opiskelijatiimiä ideoi keinoja, joiden avulla kotihoidon palveluja tarjoavat yritykset saisivat paremmin työntekijöitä palvelukseensa. Samalla tiimit pohtivat, miten lisätä työvoiman pitovoimaa kotihoidossa. (8.) MINNO-projektitiimi kartoitti mielipiteitä kotihoidon mainonnasta ja vetovoimaisuudesta Metropolian sosiaali- ja terveysalan opiskelijoille tehdyllä kyselyllä. Tuloksista kävi muun muassa ilmi, että kuusikymmentäyhdeksän prosenttia vastaajista toivoi saavansa ensisijaisesti tietoa kotihoidon avoimista työpaikoista sosiaalisen median kautta. Tulevaisuuden työvoiman saatavuuden tueksi sosiaalisen median haltuunotto on siis yrityksille ja organisaatioille yhä tärkeämpää. Kotihoidon sosiaalisen median brändin on tunnistettu rakentuvan työntekijöiden esiin nostamien vahvuuksien ja työn myönteisten puolien varaan. Myös organisaatioiden työyhteisön arjen livelähetyksistä on saatu hyviä kokemuksia. (3) Yrittäjille tukea sosiaalisen median hyödyntämiseen MINNO-projektitiimin haastattelema kotihoidon pienyrittäjä epäili kuitenkin sosiaalisen median kautta viestinnän ja mainonnan lisäävän työtaakkaa. Hän ei myöskään kokenut sosiaalisen median käyttöä luontevaksi itselleen, vaikka uskoikin sen hyödyttävän rekrytoinnissa. Opiskelijat päätyivät yrittäjän haastattelun innoittamana jatkojalostamaan annettua työelämähaastetta. Lopulta haasteeksi muodostuikin kaksi kysymystä: Minkälainen on hyvä mainosvideo sosiaalisen mediassa? Miten mainosvideo tuotetaan helposti ja aikaa tuhlaamatta? Ratkaisuna opiskelijat loivat ohjevideon hoiva-alan mikro- ja pienyrittäjille. Videolla annetaan ohjeita rekrytointivideon tekemiseen ja kerrotaan, mitä asioita kannattaa tuoda esiin rekrytointivideossa. (9.) Ensimmäisessä osiossa perustellaan rekrytointivideon hyötyjä. Toisessa osiossa kerrotaan, minkälaista sisältöä kotihoidon rekrytointivideossa kannattaa nostaa esiin. Kolmannessa osiossa ohjeistetaan rekrytointivideon tekeminen vaiheittain. (9.) Lähteet Tevameri, Terhi 2021. Katsaus sote-alan työvoimaan: Toimintaympäristön ajankohtaisten muutosten ja pidemmän aikavälin tarkastelua (julkaisut.valtioneuvosto.fi). TEM toimialaraportit 2021:2. Viitattu 25.10.2022. Vetovoimainen kotihoito – tehdään hyvä arki yhdessä - hanke (essote.fi) Vetovoimainen kotihoito – tehdään hyvä arki yhdessä - hanke 2020-2021. Veto- ja pitovoimaa kotihoitoon viestinnällä 2020–2021. (PDF) Dia-esitys. Viitattu 13.9.2022. Holmberg, Jan 2021. Hoitajien rekrytointi on lapsenomaista. (tehylehti.fi) Tehy-Tehyläisten oma lehti. Blogipostaus. 20.8.2021. Viitattu 15.9.2022. Suonpää, Sanna. Sosiaalinen media rekrytointikanavana –hypeä vai hyötyä? Monster.fi. Viitattu 13.9.2022. Vetovoimainen vanhustyö -hanke 2022. Vetovoimatekijät. (PDF) Viitattu 25.10.2022 Kansanniva, Miikka 2018. Mainosvideon merkitys pienyrittäjälle. (theseus.fi) Opinnäytetyö. Oulu: Oulun ammattikorkeakoulu. Viestinnän koulutusohjelma, mediatuottaminen. Viitattu 13.9.2022 Dallaten innovaatioprojektit: Veto- ja pitovoima 2022 (dallaten.fi). Viitattu 25.10.2022 Kotihoito vetovoimaiseksi. Metropolia MINNO -projekti syksy2022. (Youtube.com) Kirjoittaja Heidi Stenberg (KM, Tuotekehittäjä EAT, Th) on Metropolian projektipäällikkönä ja lehtorina toimiva johtamisen kehittäjä, opetusalan moniottelija ja terveyden edistäjä.
Toimiva hankeviestintä vaatii suunnittelua
Ammattikorkeakoulujen tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotyötä tehdään pääasiallisesti julkisin varoin. Rahoitusta anotaan ja myönnetään eri lähteistä, tyypillisesti Euroopan Unionin hallinnoimista ohjelmista. Jokaisella rahoittajalla on omat ehdot sille, mihin tarkoitukseen ja kuinka paljon tukea myönnetään. Tässä blogimerkinnässä kerron, millä periaattein hankkeelle voi rakentaa toimivaa viestintää. Varmista rahoittajan ehdot Viestinnällä on tarkoitus tukea hankkeen toimintaa, etenemistä ja onnistumista. Viestintää tarvitaan esimerkiksi kohderyhmien tavoittamiseen ja hankkeen tuloksien levittämiseen. Rahoituslähteestä riippuen viestintään voidaan resursoida erilaisia työaikamääriä. Jotkin rahoittajat vaativat, että hankkeelle nimetään viestintäpäällikkö. Toiset rahoittajat eivät mainitse viestinnän roolista erityisesti mitään. (1) Hankearki osoittaa nopeasti, että viestinnän merkitys on tässä ajassa korostunut. Jos hankkeen viestintä jää kokonaan projektipäällikön harteille, roolin voi ajoittain kokea raskaaksi. Hankkeen valmisteluvaiheessa on siis hyvä ottaa huomioon myös viestintätyö. Se voidaan muotoilla hankesuunnitelmaan omaksi työpaketiksi tai jokaiseen työpakettiin omana osionaan. Tärkeintä on, että jo hankesuunnitelmassa tulee ilmi viestinnän toteuttamiseen ajatellut vastuuroolit ja ulkopuolisten palvelujen hankinnan tarpeet. Niiden perusteella hankebudjettiin voidaan kiinnittää henkilön työaikaa sekä ostopalveluja. (1) Tarkista hankkeen tavoitteet Kun hankkeelle myönnetään rahoitus, hankekumppanit käyvät suunnittelemaan hankkeen käytännön toteutusta. Alkuvaiheessa tehdään tärkeitä linjauksia, jotka vaikuttavat hankkeen toimintaan. Asioista yhdessä neuvotellen sopiminen käynnistää myös luottamussuhteen kehittymisen hankekumppanien välille. Hankesuunnitelma sisältää hankkeen tavoitteet ja toimenpiteet, joiden avulla tavoitteet saavutetaan. Jos hankehakemuksen kirjoittamisesta on aikaa, voi olla tarve kirkastaa hanketyön perimmäinen tarkoitus. Siksi kumppanit käyvät läpi ja määrittelevät hankkeen käynnistyessä, mitä käytännössä on aikomus tehdä. Näin yhteistä tavoitetta kohti on huomattavasti helpompi kulkea. Suunnittele yhdessä Yhteisten tavoitteiden määrittely myös hankkeen viestinnän toteuttamiselle on tärkeää. (2) Hankkeen kokonaisviestintää kannattaa aluksi ideoida ja suunnitella kumppanien kanssa yhdessä. Tyypillisesti keskusteluja käydään siitä, miltä hankkeen pitäisi näyttää. Tämä on kuitenkin vasta yksi osa hankkeen viestintää. Yhteisessä viestintäsuunnittelussa voi käyttää pohjana hankesuunnitelmaa. Sieltä tunnistetaan ja poimitaan tärkeimmät yhteisesti viestittävät asiat. Hankkeelle on alkamis- ja päättymispäivämäärät. Niiden avulla on helppo ennakoida ainakin tulosviestinnän toteuttamisen ajankohta. Hankkeen toteuttajille yhteisesti tärkeitä viestinnän paikkoja ovat: Tiedottaminen ja uutisointi Yhteiset julkaisut Yhteiset tapahtumat Tulosviestintä hankkeen päättyessä Ennen lopullista toteutusta on varmistettava käytettävissä olevat resurssit, jotta työtunnit tai budjetti eivät lopu kesken. Jos budjetti on niukka, ei pidä lannistua. Hankkeen viestinnän onnistumista tukevat myös käytettävissä olevat suhdeverkostot ja henkilöstön mahdollinen piilo-osaaminen. Hankekumppanien joukosta voi löytyä toteuttajia monenlaisiin viestinnän osa-alueisiin. Sovi vastuut ja pidä niistä kiinni Vaikka hankkeelle nimetään viestinnästä vastaava työntekijä, hankeviestinnässä onnistuminen edellyttää kaikkien osapuolten tukea. Hankkeet syntyvät toimimaan hetkeksi aikaa vakiintuneiden organisaatioiden keskelle. Voi olla vaikea saada hankkeen viestintää toimimaan, elleivät vakiintuneet organisaatiot, sidosryhmät ja muut puolestapuhujat osallistu hankkeen viestien välittämiseen. Hankkeen käynnistyessä on tärkeä sopia selkeästi viestintään liittyvät vastuut ja avainhenkilöt, joiden kanssa viestinnästä vastaava voi työskennellä. Samalla voi asettaa mittarit, jolla onnistumista arvioidaan. Hankkeen suhdeverkostosta muodostuu viestintäverkosto Kuka tahansa voi tukea hankkeen onnistumista toimimalla sen puolestapuhujana ja välittämällä hankkeen viestejä omiin verkostoihinsa. Hankkeen työntekijät ovat luontevin joukko levittämään tietoa hankkeesta omiin sosiaalisiin verkostoihinsa. Tämä ei välttämättä toki riitä, sillä työntekijän omat verkostot saattavat olla kaukana hankkeen tavoittelemista yleisöistä (3). Jokaisella hankkeella on toiminta-aikanaan päätoteuttaja ja osatoteuttajat, hankehenkilöstö sekä ohjausryhmä. Yksistään näiden tahojen kautta on mahdollista löytää verkostoja, joihin hankkeen viestiä voi välittää. Kun suhdeverkostoa laajennetaan hankkeen kohderyhmiin, teemasta kiinnostuneisiin vaikuttajiin ja vaikkapa kohderyhmiä edustaviin järjestöihin, alkaa mahdollisten viestintätuen antajien määrä olla jo kohtalainen. Suhdeverkoston hyödyntäminen ei kuitenkaan saa kääntyä kuormittamiseksi. Kaikessa hankeviestinnässä on syytä käyttää tilannekohtaista harkintaa. Hyvin hallitussa kokonaisuudessa viestinnällä ajetaan yhteisesti hankkeen tavoitteiden saavuttamista, ei yksittäisen tahon etua. Lähteet Åman Kyyrö, Pirilä. Hankeviestinnän resurssit, teoksessa Hankeviestinnän käsikirja. Metropolia 2021. Åman Kyyrö. Hankeviestintä ja resurssit. Tikissä 23.2.2021. Kettunen, Åman Kyyrö. Asiantuntija viestijänä - miten saada oma ääni kuuluviin? Tikissä 25.10.2022.
Aito kiinnostus aiheeseen ja sisällöllinen motivaatio avaa ovet oppimiselle
Tutkimuksen, kehittämisen, innovaatiotoiminnan ja opetuksen (TKIO) yhdistämisen mahdollisuuksista puhutaan ammattikorkeakouluissa. Toimivassa TKIO-kokonaisuudessa oppiminen ja opetus tapahtuu aidossa tilanteessa (1). Opiskelijat pääsevät käsittelemään todellisia haasteita ja osallistumaan aitoon toimintaan. Tässä blogikirjoituksessa kerromme onnistuneesta oppimiskokemuksesta, jonka motivaationa oli hanketapahtuman tuottaminen. Tutkimusta, kehittämistä, innovaatiotoimintaa ja oppimista käytännössä Hankkeissa on useimmiten tarkoitus kehittää uutta ja kokeilla uudenlaisia toimintatapoja. Siksi hankkeet tarjoavat hyvän mahdollisuuden toteuttaa TKIO-toimintaa. Hanketyöntekijät toimivat opiskelijoiden tukena ja fasilitoivat työskentelyprosessia, vaikka itse tehtävä olisikin opiskelijoiden vastuulla. TKIO:lla tavoitellaan ennen kaikkea yhdessä oppimista. Tämä toteutuu aktiivisessa vuorovaikutuksessa opiskelijan, opettajan ja työelämän kanssa. Keskeisintä TKIO-toiminnassa on oppimisen lisäksi uuden tiedon luominen ja sen vieminen edelleen käytäntöön. (1). Metropolian jokaisessa AMK-tutkinnossa suoritetaan kymmenen opintopisteen laajuisena innovaatioprojektiopintoja, joissa tavoitteina on muun muassa: kehittää vastuullisesti monialaisten toimijoiden kanssa innovatiivisia käytännöllisiä ja konkreettisia ratkaisuja, toimintatapoja, tuotteita tai palveluja, joilla vastataan metropolialueen monimuotoisiin tulevaisuuden tarpeisiin ja nykyisiin haasteisiin soveltaa projekti- ja verkostotyöskentelyä sekä omaa luovuuttaan ja osaamistaan alueellisessa, valtakunnallisessa tai kansainvälisessä kehittämistyössä Oppimisen motivaatiotekijät Engeström (2) on teoriassaan tuonut esille sisällöllisen motivaation rakentamisen merkityksen oppimiselle: ”Sisällöllinen opiskelumotivaatio syntyy, kun oppilas joutuu tiedostamaan ristiriidan, joka on hänen tietojensa ja taitojensa sekä hänelle asetettuun uuteen tehtävään liittyvien vaatimusten välillä”. Myös professori Lonka (3) tuo esille, että merkityksetön tieto katoaa mielestä, mutta merkityksellinen tieto muistetaan: ”olennaista oppimisessa onkin ihmisen oma, aktiivinen panos, kun hän pyrkii rakentamaan oppimastaan merkityksellisiä kokemuksia”. Oppimistehtävänä työhyvinvointitapahtuma yrittäjille Eloisa-hankkeessa hyödynnetään luovia menetelmiä ja taidetta edistämään työyhteisöjen toimintaa ja resilienssiä. Käytännössä tämä tapahtuu muun muassa tarjoamalla yrityksille mahdollisuuksia tarkastella yrityksessä tapahtuneiden muutosten tuomia haasteita. Hankkeen toiminta toteutuu vahvassa taiteilijayhteistyössä, valmennusten, erilaisten tapahtumien ja täydennyskoulutuksen kautta. Yhdeksi tapahtumaksi hankkeessa määriteltiin yrityksille suunnattu luova työhyvinvointipäivä. Tämän tapahtuman toteuttamiseen päätettiin rekrytoida mukaan monialaisen kulttuuri- ja hyvinvointialojen opiskelijaryhmän. Opiskelijoille kokemus oli merkityksellinen. Osallistuminen tämänkaltaiseen hanketoimintaan oli ainutlaatuista ja avartavaa. Saimme lukemattomasti uusia ajatuksia omaan ideapankkiimme tulevaisuuden työtämme ajatellen. Millaista oppimista syntyi? Engeströmin (2) mukaan hyvän oppimiskokemuksen myötä uusi sisäinen malli opittavasta aiheesta alkaa muodostumaan. Tässä tapauksessa opiskelijat saivat lisää osaamista itse aiheesta, eli työhyvinvoinnista ja siihen vaikuttamisesta ryhmämuotoisesti, luovin ja toiminnallisin keinoin. Lisäksi heille alkoi muodostua aito ymmärrys siitä, mitä projektityö on, eli projektiosaaminen lisääntyi. Yhtenä oppina prosessista jäikin se, että heti alussa on hyvä pohtia konkreettisia välietappeja ja sitä, miten hyödyntää käytössä oleva aika optimaalisesti. Sisällöllinen motivaatio säilyi loppuun asti, mikä vaikutti oppimisen mahdollistumiseen. Lonka (2020) tuo teoksessaan Oivaltava Oppiminen esille, että meidän opettajien on erityisen tärkeätä pohtia, miten voidaan tukea opiskelijoita kohti joustavaa ja pohdiskelevaa toimintatapaa, kohtaamaan uutta tietoa ja työskentelemään ajattelunsa ylärajoilla. Lonka kannustaa meitä välttämään sellaista toimintaa, joka ohjaa opiskelijoita toistamaan jonkun muun esittämiä tietoja. TKIO-toiminta vastaa tähän tarpeeseen. Eloisa- hankkeen työhyvinvointipäivän suunnittelu ja toteutus on yksi käytännön esimerkki siitä, miten tämä on toteutettavissa. Hyvinvointitapahtuman tuotannon vaiheet Toimintaa ohjasivat hankkeen nimissä toimintaterapian lehtori ja musiikin lehtori. Kun tehtävä oli mahdollista suorittaa innovaatioprojektiopintona, se innosti opiskelijoita osallistumaan. Lopullinen opiskelijatiimi koostui kolmesta toimintaterapian, yhdestä fysioterapian ja yhdestä musiikkialan opiskelijasta. Opiskelijatiimin jäsenet olivat aidosti kiinnostuneita aiheesta. Näin ollen lähtökohdat sitoutumiselle ja yhteiskehittelylle olivat hyvät. Eloisa-hankkeen taustalla oleva ajatus työhyvinvoinnin lisäämisestä luovien menetelmien keinoin puhutteli meitä –pääsisimme yhdistämään omia kokemuksiamme ja tietouttamme ja muodostamaan niistä jotain uutta. Luovan työhyvinvointipäivän toteuttaminen oli opiskelijoille tehtävä, joka haastoi heidät ottamaan selvää asioista ja käyttämään aiemmin opittua tapahtuman suunnittelussa ja toteutuksessa. He toteuttivat yhteistyössä ideointi-, suunnittelu- ja toteutusvaiheet, mikä ylläpiti sisäistä motivaatiota loppuun asti. Ideointivaihe Uuden asian kehittäminen, tai innovointi, edellyttää aikaa ja luovuutta. Ideoinnissa on tärkeä, että tavoite on määritelty ja että on mahdollisuutta ideoida vapaasti ilman tiukkoja raameja. (4). Työhyvinvointipäivän suunnittelun käynnistyessä hanketyöntekijät toivat esille hankkeen ja tapahtuman tarkoituksen ja tehtävän tavoitteen. Sen jälkeen opiskelijat pääsivät ideoimaan. Sovimme, että kaikki ideat sanotaan ääneen: nyt jos koskaan olisi hyvä kokeilla villeimmiltäkin kuulostavia ideoita. Suunnittelu- tai kehittämisvaihe Idean jalostaminen käyttökelpoiseksi tuotteeksi ei ole yksiselitteinen asia. Kuten innovaatiokirjallisuudessa todetaan, "idean kehittäminen toimivaksi tuotteeksi tai palveluksi vaatiikin yllättäen kovaa ja kurinalaista työskentelyä" (4). Ajattelimme päivän toteuttamisen syntyvän kädenkäänteessä. Mutta kuinka väärässä olimmekaan! Hanketyöntekijät olivat tukemassa prosessia ja opiskelijoiden työskentelyä. Yhteisiä suunnittelupalavereita pidettiin prosessin eri vaiheissa. Myllypuron kampuksen tiloihin tutustuminen olikin todella tarpeellista. Vierailut tiloissa antoivat suunnitteluvaiheessa syntyneille ideoille sysäystä. Suunnittelu- tai kehittämisvaiheessa pitää huomioida muun muassa tarjolla olevat resurssit kuten aika, osaaminen, tilat ja rahallinen budjetti (5). Opiskelijat suunnittelivat ja toivat ajatukset ja ideat esille. Kokonaisvastuu ja hallinnolliset tehtävät olivat hanketyöntekijöillä. Opiskelijoiden tehtävänä oli luoda markkinointimateriaali ja tervetuloa-viestit saapumisohjeineen. Viimeinen rutistus tuli juuri ennen itse työhyvinvointipäivää. Silloin oli tärkeätä rakentaa tilat toimiviksi ja kokeilla käytännössä ideat ikään kuin kenraaliharjoituksen omaisesti. Oli myös tärkeätä miettiä, millaiset opasteet tarvitaan, jotta osallistujat löytävät mahdollisimman sujuvasti paikasta toiseen Metropolian isolla Myllypuron kampuksella. Tämä viimeinen vaihe ennen H-hetkeä yllätti opiskelijoita hieman, mutta he pysyivät innostuneena ja motivoituneena loppuun asti! Itse keskiviikkoista työhyvinvointipäivää ennen maanantaina ja tiistaina olimme Myllypurossa valmistelemassa huoneita. Teimme kaikki ympäripyöreää päivää…, mutta saimme kaiken kuntoon. Tulokset ja toteutus Tuloksena syntyi onnistunut työhyvinvointipäivä Eloisa-hankkeeseen osallistuville yrityksille. Päivän ohjelma oli kokonaisuudessaan suunniteltu ja toteutettu opiskelijavoimin. Ohjelmassa oli yhteinen aloitus ja lopetus koko ryhmälle, joiden välillä jakauduttiin pienempiin ryhmiin. Ryhmissä oli luovaa, toiminnallista ohjelmaa. Lisäksi fysioterapia-, jalkaterapia- ja osteopaatti opiskelijat toteuttivat lyhyitä hierontoja muun ohjelman lomassa. Osallistujien palaute on arvokasta Pienten ja keskisuurten yritysten mahdollisuudet osallistua päiväsaikaan järjestettyyn toimintaan on rajallinen. Paikalle saapui 13 yrityksien edustajaa. Osallistujilta pyydettiin palautetta päivän annista. Ohjelma oli osallistujien mielestä onnistunut. Myös ilmapiiri ja yhdessäolo saivat hyvää palautetta. Osallistujat totesivat vievänsä mukanaan työpaikoilleen muun muassa ”rennon olon”, ”hyvän ja eloisan mielen”, sekä ”muistijäljen hyvästä päivästä”. Luova toiminta tempasi mukaansa! Kirjoittajat Jennie Nyman, lehtori ja tiimivastaava, Metropolia Ammattikorkeakoulu. Koulutukseltaan toimintaterapian maisteri (Master of Medical Sciences in Occupational Therapy). Kiinnostunut työhyvinvoinnista, työkyvystä ja sen arvioinnista. Tanja Osorio, 3. vuoden toimintaterapiaopiskelija. Häntä kiinnostavia aiheita ovat mielenterveys ja anatomia. Kyseisen projektin myötä häntä alkoi myös kiinnostaa luovat terapiamenetelmät. Tanja kuvailee itseään uteliaana sekä ikuisena oppijana, ja hänen mottonsa onkin “kaikkea pitää kokeilla”. Aliina Mikkola, 3. vuoden toimintaterapiaopiskelija. Hän on kiinnostunut toimintaterapiasta, joka yhdistää luovuuden, liikkeen ja luonnon. Aliina on kiinnostunut tutkimaan vielä lisää ryhmissä tapahtuvaa toimintaa. Hän ajattelee, että yhteisöllisyyden lisääminen yksilökeskeisessä yhteiskunnassa olisi enemmän kuin tervetullutta. Lähteet Stenberg H. 2022. Ammattikorkeakoulun hanketoiminta on hyvä oppimisympäristö- TKIO toimintaa käytännössä osa 2. Engeström Y. (1987). Perustietoa opetuksesta (PDF, helda.helsinki.fi) Opiskelijakirjaston verkkojulkaisu 2007. Helsinki: Valtiovarainministeriö 1987. ISBN 951-859-511-9. Lonka K. (2020). Oivaltava Oppiminen. E-kirja. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava. Vehkaperä U, Pirilä K & Roivas M (toim.). (2013) Innostu ja innovoi. Käsikirja innovaatioprojektiopintoihin (PDF). Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisusarja 2013. OIVA-oppimateriaalit 1.
Tulevaisuudessa kaikki toimialat voivat hyödyntää XR-teknologioita
Laajennetun todellisuuden eli XR-teknologian tuotteita ja palveluita voidaan jo nyt hyödyntää millä tahansa toimialalla. Tutuinta sen käyttö on viihteessä, taiteissa, kulttuurissa ja matkailussa. Tulevaisuudessa XR-sovelluksia voidaan hyödyntää myös opetuksessa ja koulutuksessa, terveydenhuollossa, rakentamisessa tai vaikkapa turvallisuudessa. Tässä blogikirjoituksessa kerrotaan, minkälaisia kehityksen ja kasvun mahdollisuuksia XR:n parissa toimivat yritykset näkevät tulevaisuudessa siintävän. Termi XR on johdettu englanninkielisestä käsitteestä eXtended Reality – laajennettu todellisuus. Se on kattotermi, joka kattaa virtuaalitodellisuuden (Virtual Reality, VR), lisätyn todellisuuden (Augmented Reality, AR) sekä yhdistetyn todellisuuden (Mixed Reality, MR). XR:n hyödyntäminen on sen syntymästä saakka liitetty ensisijaisesti teknologia-alaan: muotoiluun, VR-simulaatioihin, Pokemon GO -pelien kaltaisiin AR-sovelluksiin. Viime vuosina teknologiat ovat levinneet nopeasti eri toimialojen käyttöön esimerkiksi koulutuksen välineenä. XR-teknologia on levinnyt useille perinteisille toimialoille ja ala on voimakkaassa kasvussa, mutta silti edelleen huonosti tunnettu laajan yleisön keskuudessa. Virtuaalilaseja kokeilleet kuluttajat ovat edelleen harvassa, eikä yrityksissä ymmärretä XR-teknologian mahdollisuuksia liiketoiminnan kehittämiseksi. Uusien mahdollisuuksien hyödyntäminen on nähty myös perinteisemmillä aloilla. Otetaan esimerkkinä rakennusteollisuus, jossa niin arkkitehti, rakennusurakoitsija, sisustussuunnittelija kuin asiakas voivat sukeltaa VR-lasit päässä sisään rakennuksen virtuaaliseen, kolmiuloitteiseen 3D-malliin. Näin kaikilla osapuolilla on saatavilla tarkka ja yhdenmukainen tilannekuva. Rakennusprojektin eri vaiheet voidaan sovittaa yhteen helposti ja intuitiivisesti. Parhaimmillaan tällä tavoin voidaan välttää virheitä, suurista rakenteista ruuvitasolle. Samantyyppistä teknologiaa käytetään myös auto- ja lentokoneteollisuudessa, joissa monimutkaisten mallien 3D-mallinnus parantaa tuotekehityksen nopeutta ja laatua merkittävästi. Mitä suuremmasta projektista on kyse, sitä enemmän kertyneiden säästöjen määrä korostuu. Liiketoiminta vaatii riskinottoa, mutta myös palkitsee Kuten kaikilla kehittymässä olevien teknologioiden kohdalla, XR-alan markkinat eivät vielä ole vakiintuneet. Mahdolliset asiakkaat eivät vielä ehkä täysin ymmärrä uusien tuotteiden ja palveluiden hyötyjä. Rahoituksen epävarmuus ja myynti tuottavat päänvaivaa yrityksille. Yleisesti liiketoiminta XR-alalla kuitenkin kehittyy, kasvu on nopeaa ja voimakasta. Maailmantilanteen muututtua vuoden 2020 jälkeen markkinoilla on kuitenkin hiljalleen herätty toimialan mahdollisuuksiin: yritykset ja rahoittajat ovat tällä hetkellä valmiimpia sijoittamaan XR-alan tuotteisiin ja palveluihin verrattuna pandemiaa edeltävään aikaan. Kehityskohteitakin riittää. Alan yrityksillä on yleinen tarve kehittää toimintaa ja saada aikaan kasvua. Käytännössä tämä tarkoittaa myynnin lisäämistä ja omien tuotteiden, palvelujen tai prosessien kehittämistä. Yrityksien kehitystyö sisältää muun muassa rahoituksen hankkimisen toiminnan skaalaamisen rekrytoinnit oman erikoisosaamisen jalostamisen. Yleisimmät tavat löytää uusia asiakasprojekteja ovat paitsi aktiivinen myyntityö, myös verkostojen hyödyntäminen. Pärjätäkseen paremmin yritysten pitäisi siis verkostoitua, tehdä yhteistyötä ja vaihtaa kokemuksia alan toimijoiden kanssa. Samalla kuitenkin pitäisi olla tarkkana oman liikeidean suojaamisesta. Mistä löytyisi sopivaa työvoimaa? Mikäli kasvu jatkuu myönteisesti, törmätään alalla toiseen murheeseen: osaavia työntekijöitä on vaikea löytää. Rekrytoinnissa alan yritykset näkevät haastavaksi löytää pitkälle erikoistuneita spesialisteja sekä kokeneita moniosaajia. Monella startup-yrityksellä ei ole varaa maksaa taitotason mukaista palkkaa Suomen standardien mukaan, tai ne voivat tarjota vain osa-aikaista tai projektiluontoista työtä. XR-teknologia-alan yrityksillä on tällä hetkellä eniten työvoiman tarvetta IT-osaamiselle koodaamisen alueelle myyntiin ja markkinointiin grafiikkaan, kuten 3D-mallinnus ja animaatio audiovisuaalisella alalla, muotoilussa ja konseptisuunnittelussa liiketoiminnan kehittämisessä yrityksen johtamisessa Lisäksi kaivataan tekijöitä alan täsmäosaamista vaativiin tehtäviin. Olisiko yhteistyö ammattikorkeakoulujen kanssa ratkaisu työvoimapulaan? Ammattikorkeakoulujen tarjonnassa XR-teknologiat näyttäytyvät yhtenä tulevaisuuden alan työkenttänä tarjoamalla uramahdollisuuksia esimerkiksi animaation, 3D-suunnittelun ja peliohjelmoinnin opiskelijoille. Parhaat valmiudet alalle saa XR design -tutkinto-ohjelmasta, jota on toistaiseksi tarjolla vain Metropoliassa. Tälläkin hetkellä alan yritykset tekevät jo yhteistyötä korkeakoulujen ja oppilaitosten kanssa. Tapoja on monia: Yhdessä toteutettavat hankkeet, kehitys tai tutkimus Opiskelijoiden työharjoittelut Opintojaksojen tai muun opetuksen vetäminen korkeakouluissa Pienemmillä yrityksillä voi olla kiinnostusta, mutta ei välttämättä mahdollisuutta laajentaa yhteistyötä koulutussektorin kanssa. Opiskelijoiden ohjaamisen vaativat resurssit ovat pois muusta liiketoiminnan kehittämisestä. Oma-aloitteiselle ja haasteita pelkäämättömälle opiskelijalle pienet XR-yritykset ovat kuitenkin kiinnostava mahdollisuus, sillä niissä tarvittavia taitoja oppii tehokkaasti ja työnäytteitä portfolioon saa kerättyä jo opiskeluaikana. Mielikuvat alasta ovat kehityksestä jäljessä Mielikuva XR-tuotteista on edelleen se, että ne soveltuvat lähinnä peli- ja viihdekäyttöön. Tekniikka alkaa olla kehittynyttä ja varhaisessa vaiheessa mukaan lähteneille toimialoille on tarjolla aidosti hyödyllisiä sisältöjä. Suuret valmistajayritykset ovat sitoutuneet kehitystyöhön ja panostavat siihen valtavia summia, mikä näkyy esimerkiksi uusien VR-lasien julkaisutahdissa ja suorituskyvyssä. Pienten XR-yritysten usko omaan tekemiseen on vahva ja osaamisen taso huippuluokkaa. Positiivisen kehityksen jatkumiseksi XR-ala tarvitsee asiakkaita, rahoitusta ja nuoria osaajia – esimerkiksi Metropoliasta. Kirjoittaja Jussi Salonen on tradenomi (AMK), ja toimii Metropolia Ammattikorkeakoulussa Helsinki XR Centerin verkostokoordinaattorina. Hänen työtehtäviinsä kuuluvat muun muassa yritysyhteistyö, showroom-esittelyt ja erilaiset XR-projektit. Lähteet Tämän blogimerkinnän tausta-aineistona on tutkimus, joka toteutettiin osana kahta Helsinki XR Centerin hanketta: AXE4 (Assisting XR Entrepreneurs Forward) ja VTS (Virtual Trade Show). Hankkeiden rahoitus on tullut Uudenmaan Liitolta sekä Euroopan Aluekehitysrahastosta. Helsinki XR Center toimii osana Metropolia Ammattikorkeakoulun tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan yksikköä. Lue tutkimusraportti Google Drivesta.
Miten johdetaan tulevaisuudenkestävää liiketoimintaa?
Tulevaisuudenkestävyys tarkoittaa yksinkertaisimmillaan sellaista toimintaa ja käytänteitä, jotka mahdollistavat toiminnan jatkumisen tulevaisuudessakin. Parhaimmillaan se tarkoittaa esimerkiksi tulevaisuutta koskevan tiedon luomista, ja luodun tulevaisuustiedon pohjalta polkujen rakentamista toivotusta tulevaisuudesta nykyhetkeen. Yrityksen tai organisaation tulevaisuudenkestävyyttä rakentaa tulevaisuusajattelun ja -tiedon lisäksi esimerkiksi strategiatyö, yhteistyö verkostoissa tai ekosysteemeissä sekä toimintaympäristön aktiivinen seuraaminen. Tulevaisuudenkestävässä yrityksessä otetaan huomioon edellytykset kestävän liiketoiminnan rakentamiseen. Esimerkiksi ympäristöasiat ovat yksi keskeinen osa tulevaisuuden liiketoimintaa, niitä yksikään yritys ei voi jättää huomiotta. Muutokset haastavat nykyiset käsitykset työstä ja johtamisesta Viime vuosien nopeat ja yllättävät muutokset ovat tuoneet mukanaan lisää haasteita niin yritysten johtamiselle kuin työn tekemisellekin. Hybridityö ja sen johtaminen on monelle arkipäivää. Osaamisen johtaminen vaatii näkemystä tulevaisuuden tarpeista. Tulevaisuuden ennakointi monenlaisten tulevaisuuskuvien rakentamisen avulla on tunnistettu erityisesti tärkeäksi yritysten ja organisaatioiden elinvoiman kannattelulle. Sitra on nostanut työn tulevaisuudesta kolme näkökulmaa (1): Työelämän monipuolisuus – työn tulevaisuus voi olla eri aloilla hyvinkin erilainen. Nykyisten käsitysten haastaminen – tulevaisuuden työ ei synny välttämättä nykyisen työn jatkeena, vaan tulevaisuuden työtä voi olla moni nykyisistä oletuksistamme poikkeava vaihtoehto. Muutosten moninaisuus – työn tulevaisuutta voidaan tarkastella niin rakenteiden, toimintakulttuurin, sisältöjen, johtamisen kuin osaamisenkin kautta. Työn tulevaisuudella ei siis ole yhtä ainoaa selkeää suuntaa vaan se riippuu täysin millaisesta työstä on kyse. Niinpä kysymme, miten muutoshaasteita on ratkottu, ja miten tätä moninaisuutta voisi yrityksissä johtaa? Yrittäjyyden verkostot tukevat kestävää kasvua Kestävä kasvu on jokaisen yrityksen asia, mutta yksittäisen yrityksen vaikutusmahdollisuudet ovat rajalliset. Etenkin pienempien yritysten voi olla vaikea löytää resursseja, riittävää asiantuntemusta ja kanavia kestävän toiminnan toteuttamiseen. Verkostot ja ekosysteemit mahdollistavat yhteistyön kautta laajemmat resurssit ja eri alojen osaamisen yhteentörmäyttämisen. Monen alan asiantuntemusta yhdistävällä yhteistyöllä saadaan innovoitua sellaisia ratkaisuja, joihin kapea-alaisella osaamisella ei päästäisi. Yhteistyö mahdollistaa siis laaja-alaisemman ja siten vaikuttavamman toiminnan yrityksissä. Esimerkiksi kiertotalouden toteuttaminen vaatii käytännössä toimiakseen yhteistyötä, jotta sitä voidaan toteuttaa mahdollisimman monella tasolla, huomioiden tuotteiden palvelullistamisen mahdollisuudet tuotteiden uudelleen käytön ja korjaamisen mahdollisuudet ja lopulta materiaalien uusiokäyttömahdollisuudet. Erityisen tärkeä vaihe kestävyyden kannalta on tuotteiden suunnittelu. Jopa yli 80% tuotteiden ympäristövaikutuksista on sellaisia, jotka määrittyvät suunnitteluvaiheessa (2). Panostamalla yhteistyöhön ja laaja-alaisen asiantuntemuksen hyödyntämiseen niin tuotteen kuin palvelun suunnitteluvaiheessa voidaan alusta alkaen luoda pohjaa kestävämmälle toiminnalle. Johtaminen tulevaisuuden toimintaympäristöissä Monet toimintaympäristön muutokset haastavat myös johtamistyötä. Strategisessa johtamisessa korostuu uudenlaiset arvonluonnin viitekehykset, näkemyksellisyys, ketteryys ja koko organisaation saaminen mukaan uudistumiseen. Paula Kilpisen (3) mukaan ihmislähtöinen strategiatyö edellyttää muun muassa merkityksellisyyden, kyvykkyyksien, osallisuuden ja uudenlaisten toimijuuden mallien korostumista. Henkilöstöjohtamisessa korostetaan erityisesti työntekijäkokemuksen merkitystä, työyhteisöjen tunneilmaston johtamista, kustomoitua johtamista ja henkilöstön potentiaalin parempaa hyödyntämistä (4). Organisaatiorakenteet uudistuvat yhteisö- ja itseohjautuvuutta painottavaan suuntaan ja digitaalinen työ edellyttää uusia ajatuksia virtuaaliyhteisöllisyydestä ja innovatiivisista työskentelytavoista. Muutosjohtamiskyvykkyys, resilienssi ja transformatiivinen johtaminen ovat jo nyt välttämättömiä johtamisen kompetensseja. Päätöksenteko edellyttää rationaalisen ajattelun sijasta kokonaisvaltaista systeemistä ja kompleksista havaintokykyä (5). Yhteenvetona voi todeta johtamisen paradigman olevan muuttumassa eri tavoin. Tulevaisuudenlukutaito ja innovaatiokyvykkyys rakentavat kestävyyttä Innovatiiviset ihmiset ovat tutkimusten mukaan heitä, jotka todennäköisimmin ryhtyvät yrittäjiksi tulevaisuudessa. Innovatiivisuus voi olla luontevampaa toisille, mutta jokainen voi kehittyä siinä. Kokonaisuutena Suomi on maailman viidenneksi innovatiivisin maa, vaikkakaan suomalaiset korkeakoulut eivät ole kärkisijoilla innovatiivisuuden suhteen. Tulevaisuudenlukutaito samoin kuin innovatiivinen ajattelutapa laajentaa ajatusmaailmaa uusien vaihtoehtoisten polkujen näkemiseen. Innovaatio- ja skenaariotyöskentely onkin sekä yrityksille että yksittäisille henkilöille tärkeä taito, jota korkeakoulut voivat opetuksessaan että hanketyöskentelyssään edistää. Tulevaisuudenkestävien organisaatioiden tutkimuksissa havaittu johtamisessa yhteisiä piirteitä (6). Näitä ovat erityisesti tiiviin kytköksen rakentaminen ennakoinnin ja innovaatiotoiminnan välille, sekä avoimien yhteistyömuotojen ja ekosysteemiajattelun hyödyntäminen ennakoinnissa ja innovaatiotoiminnassa. Uutta ajattelua kaivataan johtamiseen ja yrittäjyyteen Johtamiseen ja yrittäjyyteen tarvitaan uutta ajattelua. Erään mahdollisuuden uudistumiselle tarjoaa complex adaptive system -ajattelu (7). Se haastaa johtajat ja yritykset pohtimaan, miten toimintaa voidaan mukauttaa vastaamaan paremmin uusiin haasteisiin. Uudet haasteet edellyttävät usein uusien asioiden havaitsemista, tilanteiden uudenlaista ymmärrystä ja sen huomaamista, miten voitaisiin toimia toisin. Nostamme esiin muutamia poimintoja yllä kuvatuista muutoshaasteista ja siitä, miten johtamisessa tai yrityksen toiminnassa voi aloittaa pienin askelin tulevaisuudenkestävyyden rakentamisen: Verkostoyhteistyö auttaa rakentamaan monialaisia tulevaisuuskuvia. Yhteistyö tuo rakentavaa moniäänisyyttä, vaikka yrityksen ratkaisut säilyvätkin sen omina (8). Tulevaisuussuuntautunut johtaminen ja tulevaisuudenlukutaito on sekä tiedon luomisen johtamista että tiedon avulla johtamista. Kuten professori Reijo Karhinen toteaa: “Olennaista on, kuinka hyvin olet osannut tulevaisuuskuvan rakentaa, ja miten osaat katsoa sieltä tänne nykyhetkeen.” (9) Innovaatiotoiminnassa nostetaan esiin yrityksen liiketoiminnan tulevaisuuskestävyyden rinnalle yhteiskunnallinen vaikuttavuus ja kestävä kehitys (10). Nämä ovat esimerkkejä tulevaisuudenkestävän bisneksen kulmakivistä, joiden varaan yritykset voivat rakentaa kestävää kasvua ja tulevaisuuteen suuntautuvaa liiketoimintaa. Samalla nämä näkökulmat avaavat ammattikorkeakouluille merkittäviä mahdollisuuksia entistä vaikuttavampaan yhteiskunnalliseen rooliin suunnannäyttäjänä ja strategisten valintojen tekijöinä innovaatioekosysteemeissä (10). Myös Sitra nostaa ammattikorkeakoulut keskeisiksi toimijoiksi alueiden elinvoimaisuutta tukevissa osaamis- ja innovaatioekosysteemeissä (8) ja kutsuu ammattikorkeakoulut kehittämään ennakoinnin ja tietojohtamisen ratkaisuja. Kirjoittajat Leena Unkari-Virtanen työskentelee lehtorina Metropoliassa ja on koulutukseltaan musiikin tohtori. Hän vastaa teemavastaavana Tulevaisuuden työ ja osaaminen -hankesalkusta ja on mukana monissa TKI-tehtävissä ja verkostoissa. Hän vastaa Metropolian ennakointikyvykkyyttä kehittävästä MEKY-projektista sekä TKI-työtä ja oppimistoimintaa kytkevästä TKIO-projekteista. Dialogi, yhteiskehittely ja systeeminen ymmärrys ovat hänelle tärkeitä uusien ideoiden ja oivallusten innoittajia, mutta myös työmenetelmiä tutkijan, työnohjaajan ja kouluttajan tehtävissä. Helena Kuusisto-Ek työskentelee Metropoliassa liiketalouden alalla opetus- ja kehittämistehtävissä. Hän on myös väitöskirjatutkija Tampereen Yliopistossa teemanaan korkeakoulujen strateginen johtaminen. Kirjoittaja on toiminut pitkään sekä johtamistyössä että työyhteisöjen ja johtamisen kehittäjänä. Hänen osaamisalueitaan ovat erityisesti strateginen johtaminen, muutosjohtaminen ja organisaatioiden kehittäminen. Tiina Brandt toimii vanhempana tutkijana Haaga-Heliassa. Hän on kauppatieteiden tohtori ja dosentti, teemanaan erityisesti johtamisen ja yrittäjyyden psykologiset teemat, kuten persoonallisuus, psykologinen pääoma ja innovatiivisuus. Hän työskentelee hankkeissa, joissa kantavana teemana on inhimillisen pääoman kehittäminen. Hänen viimeaikaiset tutkimuksensa ovat käsitelleet mm. hankalia ihmisiä työpaikoilla, persoonallisuuden yhteyttä työhyvinvointiin ja psykologisen pääoman vaikuttavuutta yrittäjyyteen. Sini Maunula toimii hankeasiantuntijana Laurea-ammattikorkeakoulussa. Koulutukseltaan hän on liiketalouden tradenomi ja viimeistelee YAMK-opintojaan Päätöksenteon ilmiöt johtamisessa, kehittämisessä ja asiakastyössä -koulutusohjelmassa. Hän työskentelee erityisesti vastuullisuuteen kytkeytyvissä hankkeissa, koska haluaa olla mukana rakentamassa kestävää pohjaa tulevaisuuden liiketoiminnalle ja työelämälle. Lähteet Dufva. M. 2021. Työn tulevaisuudet megatrendien valossa (sitra.fi) European Commission (2022). Sustainable Product Policy. Eu Science Hub. (ec.europa.eu) Kilpinen, P. (2022). Inhimillinen strategia. Alma. Mellanen, A. & Mellanen, K. (2020) Hyvät, pahat ja milleniaalit. Miten meitä tulisi johtaa? Atena. Boulton et al. (2015). Embracing Complexity. Strategic Perspectives for an Age of Turbulence. Oxford University Press. von der Gracht H. A, Vennemann, C.R., Darkow I-L. (2009). Corporate foresight and innovation management: A portfolio-approach in evaluating organizational development. PDF (tarjomefa.com) Futures 42 (2010) 380–393. Complex adative system (hsdinstitute.org) Arola, M., Huttula, T., Jämsén, P., Kirjavainen, A., Mustikainen, H., Ranki, S., Santamäki. I., Vesa, A.-M. & Viitanen, J. (2022). Tulevaisuuden osaaminen syntyy ekosysteemeissä. (sitra.fi) Sitran selvityksiä 204. Helsinki: Sitra. Ketonen-Oksi, S. (2021). Reijo Karhinen: uuden oppimisesta kiinnostuneet työntekijät ovat tulevaisuuden timantteja. Futura 2/2021,6–9. Naumanen, M. (2019). Kestävän kehityksen innovaatiot. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminta. (vtt.fi) Policy Brief 25/2019. Lisää tietoa näistä teemoista on luettavana 3UAS-konferenssin Tulevaisuudenkestävä bisnes - osaamista systeemeissä konferenssin 2022 julkaisusta: https://julkaisut.haaga-helia.fi/3uas-konferenssi-kestava-kasvu-ja-yrittajyyden-verkostot/ Metropolia on päätoteuttaja seuraavassa, 27.4.2023 järjestettävässä verkkokonferenssissa. Sen otsikko on Tulevaisuudenkestävä bisnes -ratkaisuja kompleksisuuden haasteisiin.
Asiantuntija viestijänä – miten saada oma ääni kuuluviin?
Usein asiantuntijatyön tulokset eivät päädy suoraan julkisuuteen. Harvemmin asiantuntijatyön tuloksia päätyy julkisuuteen lainkaan, sellaisenaan, tai nopeasti, vaikka sekä asiantuntija että organisaatio näin toivoisivat. Hyvillä asiantuntijatyön tuloksilla on mahdollista kasvattaa organisaation vaikuttavuutta. Tarvitaan kuitenkin viestintää, jotta tuloksille saadaan näkyvyyttä. Nämä onnistumiset eivät tule täysin sattumalta, vaan ovat osoitus asiantuntijan ja viestintäammattilaisen taitavasta yhteistyöstä. Asiantuntijalla on lähtökohtaisesti intressi kertoa työnsä tuloksista. Me ihmiset rakastamme puhua itsestämme ja itsellemme tärkeistä asioista. Oman asiantuntijuuden jakaminen lisää myös kyvykkyyden tunnetta, joka on yksi psykologisista perustarpeistamme. Lisäksi työmme tulokset tulevat varsinaisesti toteen vasta sitten, kun muutkin voivat niistä hyötyä. Media valitsee julkaistavat sisällöt palvellakseen yleisönsä tarpeita Median tutkimuksessa korostetaan moniarvoisuutta viestintäpoliittisena ihanteena: “[...] median tulisi käsitellä erilaisia näkökulmia mahdollisimman monipuolisesti.” (1) Silti organisaation ja asiantuntijan saama näkyvyys toimitetussa mediassa perustuu aina journalistisiin näkökulmiin ja valintoihin. Asiantuntijan oleelliseksi kokema tieto ei välttämättä ole merkityksellistä suurelle yleisölle. Se mikä on tärkeää organisaation johdolle, ei aina ole kiinnostavaa medialle. Ruuhkaisella viestintäkentällä sattumallakin on osuutensa siinä, mikä asia saa julkisuutta. Mitä useammin yrittää, sitä useammin tuo sattuma voi osua kohdalle. Avuksi on sekin, jos tietää, mihin suuntaan viestiään kohdentaa. Valtakunnallisella päivälehdellä on eri yleisö kuin viikoittain ilmestyvällä alueellisella lehdellä. Kenen viestin organisaatio haluaa kuuluville? Organisaatio voi viestiä esimerkiksi vahvistaakseen brändiään tai lisätäkseen tunnettuuttaan. Organisaatiolla on parhaimmillaan kilpailijoistaan erottuva tyyli viestiä. Siihen kuuluvat niin ulkoasu kuin äänensävy, joilla eri kanavissa välitetään viestejä eri yleisöille. Organisaation toteuttaman viestinnän linjaukset pohjautuvat organisaation strategiaan. Ne voidaan siten nähdä arvovalintoina. Viestinnällä voidaan nostaa esiin tai rajata pois toiminnan moniäänisyyttä. Tärkeä kysymys on, miten aidosti viestinnällä luodut mielikuvat vastaavat organisaation todellista toimintaa? Asiantuntija voi kuulla kollegoiltaan ja asiakkailtaan, että hän tekee arvokasta työtä. Silti näistä työn tuloksista ei välttämättä viestitä organisaation kanavissa. Tästä voi syntyä ristiriita, joka voi heikentää asiantuntijan luottamusta omaa kyvykkyyttään tai organisaatiota kohtaan. Asiantuntijan viestintätaidot kehittyvät, kun motivaatiosta pidetään huolta yhdessä Nykypäivän asiantuntijatyö vaatii lähes poikkeuksetta hyvää taitoa viestiä, ja jokainen meistä viestii työssään tavalla tai toisella. Asiantuntija ei aina kuitenkaan ole viestinnän ammattilainen tai ainakaan kaikkien viestintämuotojen osaaja. Moni oivallus tai innovaatio jää jakamatta yleisölle, ellei asiantuntija tietotulvan keskellä tiedä, miten saisi asiansa kuuluviin. Jos asiantuntija kuitenkin rohkaistuu kokeilemaan ja kysymään viestintään apua, varmin motivaationtappaja on vastaus, ettei hänen asiantuntijuuteensa liittyvä sisältö ole organisaation viestintästrategian mukaista. Tämä voi herättää asiantuntijassa kysymyksen siitä, eikö oma asiantuntijuus tai rooli ole ylipäätään linjassa organisaation strategian kanssa. Jos vallinnut epävarmuus omasta osaamisesta kasvaa, asiantuntijaviestinnän kynnys nousee entisestään. Siksipä viestin tyrmäämisen sijaan hedelmällisempää olisi pohtia yhdessä, miten asiantuntijan viestiä tulisi muotoilla, jotta se soveltuisi julkaistavaksi. Hukkuuko asiantuntijan ääni isossa organisaatiossa? On luonnollista, että isossa organisaatiossa tapahtuu enemmän kuin mistä on mahdollista viestiä. Sisältöjä muotoilevat ja julkaisevat viestintäasiantuntijat ovat päivittäin valintojen edessä. Heidän on päätettävä, mikä aihe on tässä hetkessä organisaation yleisölle tärkeää, tai mitä tarjotaan organisaation nimissä medialle uutisaiheeksi. Valintatilanteissa organisaation asettamat strategiset painopisteet painavat enemmän kuin yksittäisten asiantuntijoiden toiveet. Organisaation toteuttamien viestinnällisten valintojen tulisi olla kaikin tavoin läpinäkyviä. Asiantuntijalle tulisi perustella, miksi hänen asiansa ei sellaisenaan ole riittävän kiinnostavaa viestittäväksi. Jos viestintästrategian linjaukset eivät edistä asiantuntijoiden työstä viestimistä, on aiheellista kysyä, miksi. Ovatko asiantuntijoiden tehtävät vai viestintästrategia ristiriidassa organisaation strategian kanssa? Vai liittyykö ongelma suoraan viestintään käytettävissä oleviin resursseihin? Ilman sisältöä ei ole viestintää - kohti luontevaa yhteistyötä Sekä asiantuntija että viestintäasiantuntija haluavat saada organisaation asiantuntemuksen kuuluviin, joten tavoite on yhteinen. Intressiristiriidoissa onkin kyse ennemminkin yhteisen kielen kuin yhteisen tavoitteen puuttumisesta. Organisaatiolle on eduksi määritellä asiantuntijan työstä viestimisen roolit ja vastuut. Alkuun olisi hyvä selvittää: Onko viestintäasiantuntijoiden tehtävä koordinoida ja sparrata vai tuottaa sisältöjä itse? Onko asiantuntijalla aina velvollisuus viestiä työnsä tuloksista? Väitetään, ettei organisaatioiden nimissä tuotettu viestintä kiinnosta yleisöä sosiaalisessa mediassa samalla tavalla kuin henkilöiden tuottama viestintä. Asiantuntijoita kannustetaankin tekemään itseään tunnetuksi omien sosiaalisen median kanavien kautta ja jakamaan viestiä verkostoilleen. Mitä, jos asiantuntija ei ole sosiaalisissa medioissa? Mitä, jos asiantuntijan henkilökohtainen verkosto ei koostu henkilöistä, jotka voisivat hyötyä hänen työnsä sisällöistä? Mitä, jos asiantuntija viestii sosiaalisessa mediassa liian omaperäisesti? Viestinnän toteuttaminen saattaa olla asiantuntijalla työnkuvaan sisäänkirjoitettuna. Mutta jos näin ei ole, kuinka päästä liikkeelle? Paras tapa kannustaa asiantuntijaa on auttaa luomaan onnistunut kokemus viestinnästä. Kaikilta asiantuntijatyötä tekeviltä odotetaan jatkuvaa oman osaamisen päivittämistä. Yksi ratkaisu viestinnän tarpeiden kohtaamiseen on luoda mikro-oppimistilanteita, joissa pysähdytään löytämään asiantuntijan työn tuloksista viestittäviä merkityksiä ja tuotetaan yhdessä sisältöä. Sellaista, jonka sekä organisaatio että asiantuntija voisivat ylpeinä laittaa maailmalle omien kanaviensa kautta. Yhteistyön puitteiden luomisessa oleellista on tehdä eri alojen ammattilaisia tutuiksi toisilleen. Tämä voi parhaimmillaan edistää myös työyhteisön jäsenten keskinäistä arvostusta ja kestävää toimintakulttuuria. Kirjoittajat Titta-Maria Kettunen työskentelee Metropolia ammattikorkeakoulussa asiantuntijatehtävissä Katse tulevaisuuteen -hankkeen (ESR) projektipäällikkönä. Hän on monipuolisesti eri yritysten kanssa työskennellyt ekonomi ja Helsingin yliopiston maisterivaiheen psykologian opiskelija. Milla Åman Kyyrö työskentelee Metropolia Ammattikorkeakoulussa viestinnän asiantuntijana. Hän on toiminut eri rooleissa hanketyössä vuodesta 2008 alkaen. Vuonna 2021 hän kirjoitti ja toimitti Hankeviestinnän käsikirjaa. Vuonna 2022 hän käynnisti HAVAINTO-vertaisverkostotoiminnan, joka on rento valmennusohjelma Metropolian tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiohankkeiden viestinnän toteuttajille. Lähteet Karppinen, K. & muut. Kenen media? Johdatus viestintäpolitiikan tutkimukseen. Vastapaino, 2015
Kestävää kehitystä voi edistää jo innovaatioiden alkulähteillä
Miksi valmistamme enää mitään, koska se kuluttaa luonnonvaroja ja tuottaa ympäristöhaittoja? Eikö kestävän kehityksen näkökulmasta olisi helpointa vain lopettaa tuotantoa? Turhaa vai tarpeellista? Muotoilija ja muotoiluajattelija Victor Papanekin (1927-1999) vuonna 1971 julkaiseman kirjan suomenkielinen laitos sai nimekseen Turhaa vai tarpeellista? ja siitä tuli nopeasti 1970-luvun kasvuun, kulutukseen ja kertakäyttökulttuuriin keskittyneissä länsimaissa yhteiskuntakriittisten muotoilijoiden ja ajattelijoiden suosikkiteos. Kirja kyseenalaistaa kaupallisen ansainnan takia tehdyn muotoilun ja tuotesuunnittelun. Kirjassa on paljon esimerkkejä esimerkiksi kehitysmaa- tai kriisioloihin suunnitelluista arjen tavaroista, jotka voidaan helposti valmistaa paikallisista, käsillä olevista materiaaleista. Suomessa Papanek vieraili useasti. Hänen ajatuksensa tekivät vaikutuksen myös suomalaisiin muotoilijoihin. Sitä kautta hän muokkasi omaa muotoilukulttuuriamme yhä enemmän kohti käytettävyyttä ja rationaalista ajattelua, aiempien 1950-luvulla vallinneiden esteettisten tulosodotusten sijaan. Ja vaikka Papanek ei tavoitteellisesti halunnut pysäyttää kehitystä tai kääntää sitä taaksepäin, niin muotoilijana hän oli ensimmäisiä, jotka saivat lukemattomat ihmiset ajattelemaan kriittisesti kulutuskulttuurista. Omana opiskeluaikana 1990-luvulla kirja sai pohtimaan, mihin olemme menossa, kun häikäilemättömästi kulutamme luonnonvaroja ja resursseja turhamaisen kulutuksen lisäämiseen. Papanek oli tinkimätön kestävän kehityksen esitaistelija aikakaudella, jolloin koko käsitettä ei oltu vielä keksitty. Asiantuntijan vastuu uuden innovaatioajattelun kehittymisessä Innovaatioasiantuntijana käyn läpi metropolialaisten opiskelijoiden ja henkilökunnan uusia, rohkeita ideoita ja näkemyksiä. Tuen niiden kehittymistä varhaisiksi innovaatioiksi, ja se on palkitseva tehtävä. Muotoilijana taas ajattelen, että ammattikuntani on erityisen vastuullisessa asemassa, kun luodaan uutta. Kysymykseen mikä on muotoiltua, on helppo vastata. Kaikki rakennetussa ympäristössämme oleva on muotoiltua. Siksi ainoa järkevä ja moraalinenkin tapa tuotesuunnittelussa on koettaa tehdä jotakin, jonka tavoitteena on lähtökohtaisesti olla käyttökelpoinen, kestävä, raaka-aineiden vähyyttä korostava ja mahdollisimman helposti korjattava. Nämä ideaalit kuitenkin toteutuvat nykymaailmassa edelleen valitettavan harvoin. Uuden luominen markkinoille, joilla arkisesti ajatellen tuntuu olevan jo kaikkea, on haastava tehtävä. Innovaatioaihioiden parissa työskennellessä tulee pohdittua, millaisia ideoita korkeakoulumaailmassa kannattaisi kannustaa kehittämään edelleen? Entä onko ideoita, jotka liikkuvat niin utuisella alueella, että niiden eteenpäin vieminen ei ole kestävää? Onneksi harvemmin. Entä kuinka paljon tarvitsemme, kuinka paljon on riittävästi? Tulisiko omassa työssä keskittyä päinvastoin siihen, että kannustaisi opiskelijoita miettimään, miksi uutta ylipäänsä kannattaa kehittää? Tai pyrkisimmekö valmistamaan mahdollisimman vähän ja laadukasta ja keskittyisimmekö yhä enemmän jo olemassa olevien asioiden ja tavaroiden korjaamiseen ja parantamiseen? Kaikki tämä pohdinta asettaa asiantuntijan työssään vastuulliseen rooliin. Metropolia Ammattikorkeakoulun strategiassa on hyviä lähtökohtia, kun asiantuntijana haluaa omassa arkityössään edistää kestävää kehitystä. Itse voin tukea opiskelijoita, kun innovaatioaihioita, projektituloksia ja yritysideoita viedään eteenpäin. Voin antaa opiskelijoille entistä parempia valmiuksia ymmärtää, miten kestävä kehitys ei pelkästään ole välttämätön suunnittelussa huomioon otettava asia. Vastuullinen ajattelutapa uutta luotaessa voi mahdollistaa myös taloudellisesti menestyksellistä toimintaa. Tiimit voivat kestävän kehityksen periaatteita hyödyntämällä löytää uusia liiketoimintamahdollisuuksia markkinoilta. Kaiken voi tehdä toisin. Teknologia on hyvä renki Suomi on teknologiayhteiskunta. Pelkän teknologian tulkitaan liian usein olevan ratkaisu ongelmaan kuin ongelmaan, sen sijaan, että tarkasteltaisiin ihmistä itseään ja koetettaisiin löytää juurisyyt. Miksi toimimme, kuten toimimme ja miksi tapahtuu kuin tapahtuu? Näitä kysymyksiä pohtimalla saattaa kuka tahansa tunnistaa jonkin kehittämiskohteen, jonka takana voi piillä vastuullinen, ihmisläheinen ja taloudellisestikin kannattava ratkaisu johon sitten teknologialla voidaan tuoda jokin uusi toteutus. Ihminen kaiken keskiössä on lähtökohta, jonka korostaminen ei ole koskaan liioittelua. Kirjoittaja Juha Järvinen työskentelee innovaatioasiantuntijana Metropolian TKI-palveluissa. Hän on koulutukseltaan taiteen tohtori ja teollinen muotoilija. Uusien innovatiivisten ratkaisujen, oivallusten ja toimintamallien löytäminen ja edistäminen innostavat häntä. Paremman tulevaisuuden kehittämiseen tähyävän päivätyön vastapainona hän harrastaa menneisyyteen liittyviä asioita, kuten sukututkimusta, keräilyä ja vanhoja autoja.
Kestävä kehitys näkyväksi yrityksissä
Kestävän kehityksen perustana ovat maapallomme rajat. Aihe on erittäin ajankohtainen ja tärkeä, koska maailmanlaajuinen kulutus ja tuotanto vaarantavat luonnon ja ihmisen hyvinvoinnin. Maapallo ei ole pohjaton raaka-ainevarasto, vaan meidän tulisi sopeuttaa toimintamme luonnonvarojen ja luonnon kantokykyyn. (1.) Hyvinvointia on tavoiteltu tähän asti liikaa talouskasvun avulla, joka on kytkeytynyt ympäristöhaittojen lisääntymiseen ja ilmastonmuutoksen kiihtymiseen (2). Se, miten asioita tuotetaan, ostetaan ja kulutetaan on suuri vaikutus kestävään kehitykseen (3). Tässä blogikirjoituksessa teemaa tarkastellaan pienten ja keskisuurten (pk-)yritysten näkökulmasta. Moniulotteinen kestävä kehitys Kestävä kehitys tarkoittaa ympäristön, ihmisen ja talouden tasavertaista huomioimista päätöksenteossa ja toiminnassa, jotta nykyisille ja tuleville sukupolville turvattaisiin hyvät elämisen mahdollisuudet (4). Kestävää kehitystä tulisi tarkastella kolmen ulottuvuuden - ekologisen, taloudellisen ja sosiaalisen - kautta, jotka liittyvät vahvasti toisiinsa ja ovat riippuvaisia toistensa tasapainosta (5). Sosiaalisen kestävyyden nähdään olevan erityinen tulevaisuuden kehittämiskohde, sillä ympäristöasiat tiedostetaan jo hieman paremmin. Sosiaalisen kestävyyteen sisältyvien yhdenvertaisuussuunnitelmien ja tasa-arvon huomioiminen kytkeytyy myös hyvää johtamiseen, sekä työturvallisuuteen liittyvät kysymykset luovat sosiaalista kestävyyttä. Sosiaalisen kestävyyden perusta muodostuu eri näkökulmien huomioimisesta: perus- ja ihmisoikeudet, instituutiot, hyvinvointi, eriarvoisuus, tasa-arvo, yhdenvertaisuus ja moninaisuus. (6.) Tavoitteena tunnistaa kestävä arki ja elämäntapa Lähes 70 % Suomen kaikista kasvihuonekaasupäästöistä syntyy tavallisten ihmisten arjessa siitä, miten asumme, liikumme, syömme ja mitä ostamme. Tavallisilla arjen valinnoilla pienennetään päästöjä eli jokainen meistä on osa kestävän kehityksen ratkaisua. (7.) Arjen kestävä elämäntapa sisältää vastuullisia kulutus- ja toimintatapoja, sekä yhteiskunnallista vastuun ottoa (2). Tunnistatko, ovatko elämäntapasi arjessa kestävää kehitystä vahvistavia? Testaa oma hiilijalanjälkesi! Tuloksena saat sinulle räätälöityjä toimenpide-ehdotuksia kestävämpään ja vastuullisempaan arkeen. Sitran Elämäntapatesti Sitoumus 2050 Kestävät elämäntavat -testi Luonnon hyvinvoinnista huolehtiminen lisää myös ihmisten hyvinvointia ja elämän merkityksellisyyttä (2). Kohti kestävämpää pk-yritystoimintaa Vanha lineaarinen talousmalli, jossa tuotteita valmistetaan kertakäyttö periaatteella on kestämätön. Talouden tulee perustua kiertotalouteen eli materiaalien uusiokäyttöön, tuotteiden käyttöiän pidentämiseen ja vuokrauspalveluiden lisäämiseen. (8.) Kysyntä kestäville ja vastuullisille tuotteille sekä palveluille on nousussa, joten kestävän kehityksen osaamista tulee vahvistaa laajasti yrityksissä ja organisaatioissa. Kestäviä tuotteita ja palveluja luodaan yhteistyöllä, kärsivällisyydellä ja kohderyhmän tuntemisella. Yritysten on otettava uudet, verkostoitumisen, viestinnän ja markkinoinnin keinot käyttöön. (9.) Kestävyys onkin siirtynyt viime vuosina lähemmäksi yritysstrategian ydintä monien liiketaloustieteilijöiden tuottaman strategia-ajattelun tuella (10). Pk-yritysten merkitys on tärkeä onnistuneiden kiertotalouden liiketoimintamallien kehittämisessä, koska ne ovat joustavia, ketteriä ja hyviä tuotesuunnittelussa (11). Lisäksi pk-yritykset voivat olla kestävyyden näkökulmasta myös kiinnostavampia kuin isommat kilpailijansa, koska kestävien tuotteiden ja palveluiden rakentaminen voi olla niille hyvinkin tuottoisaa (10). Business Finlandin teettämän kyselyn (2022) mukaan vain joka kolmannen yrityksen liiketoiminta strategia perustui kestävälle kehitykselle. Yritysten kestävyystoimenpiteet liittyvät yleisimmin tuote- tai palveluinnovaatioihin, asiakastiedon ja yksityisyyden varmistamiseen sekä kestävyyskriteereihin hankintatoimenpiteissä. (12.) Yritysten kestävyystoimien strategiset valinnat Sitran tilaaman keskisuurten yritysten tapauskuvauksesta ilmeni, että yritysten strategisissa oli yhteneväisyyksiä kestävyystoimien valinnoissa, jotka jakaantuivat kolmeen pääryhmään (10): 1. Riskienhallintastrategia Kuluttajat, sijoittajat tai ostajat vaativat yritykseltä vastuullista toimintaa ja haluavat yrityksen välttävän negatiivisia vaikutuksia. Esimerkkejä vahvistaa riskienhallintastrategiaa: Läpinäkyvät tuotantoketjut, vastuulliset alihankinnat, vastuullisempien materiaalien käyttö tai investoiminen yritysvastuujärjestelmiin ja riskienhallintastrategioihin. (10.) 2. Kustannustehokkuusstrategia Vahvistaa luonnon- ja henkilöstöresurssien viisaampaa käyttöä ja luo tuotanto ja kustannussäästöjä. Esimerkkejä vahvistaa kustannustehokkuusstrategiaa: Energian käytön vähentäminen, uusiutuvan energian käyttö, luonnonvarojen kulutuksen vähentäminen materiaaleissa tai pakkausjätteen määrän vähentäminen. (10.) 3. Erottautumisstrategia Yritykset haluavat erottautua uusilla tuotteilla huomioiden megatrendien tuomat kuluttajien tarpeet, mm. ilmastonmuutokseen, väestön ikääntymiseen tai digitalisoitumiseen. Tämän strategian avulla yritys muuttaa toimintansa painopistettä nykyisen toiminnan sijasta tulevaisuuteen, jotta yritys voi tarjota jotain sellaista, jota kukaan sen kilpailijoista ei ole aiemmin kyennyt tarjoamaan. Esimerkkejä vahvistaa erottautumisstrategiaa: Uusien markkinoiden laajentaminen eri kohderyhmään tai ulkomaille, yhteistyö tutkimuslaitosten ja muiden sidosryhmien kanssa. (10.) Yrityksen kestävän kehityksen tavoitteet näkyväksi Yrityksille on tärkeää saada kestävän kehityksen tavoitteet näkyväksi ja lisätä näkyvyyttä toimintaympäristössä. Sitoumus2050 -palvelussa yritykset voivat asettaa sitoumuksen tekemällä mitattavia tavoitteita omalle työlleen kestävän kehityksen edistämiseksi. Palvelu innostaa yrityksiä tarttumaan toimeen ja saamaan sitoumukseensa näkyvyyttä. (13.) Tutustu sitoumuksiin ja tee oma sitoumus (sitoumus2050.fi). Kirjoittajat Salla Kivelä (TtT, sh, kätilö) on Metropolia ammattikorkeakoulussa Kuntoutus ja tutkiminen -osaamisalueella, Metropolia Masters´ tutkinnoissa tutkimuksen ja kehittämisen asiantuntija-lehtori. Hänellä on monipuolista kokemusta kehittämisestä ja kouluttamisesta. Marjatta Komulainen (VTM, MBA) on Metropolia ammattikorkeakoulussa Kuntoutus ja tutkiminen -osaamisalueella, Metropolia Masters´ tutkinnoissa johtamisen asiantuntija-lehtori. Lisäksi hän on väitöstutkija, joka työskentelee yrittäjyyden ja palvelujen johtamisen parissa. Hänellä on monipuolista kokemusta johtamisesta, kehittämisestä ja kouluttamisesta. Lähteet Suomen YK-liitto: kestävä kehitys. (ykliitto.fi) Suomen kestävän kehityksen toimikunta 2022. PDF. (julkaisut.valtioneuvosto.fi) Kestävä kehitys. Mitä on kestävä kehitys? (kestavakehitys.fi) Sitra tulevaisuussanasto. (sitra.fi) Ympäristöministeriö. Mitä on kestävä kehitys? (ym.fi) THL 2021. Sosiaalisesti kestävä kehitys. (thl.fi) Sitra. Kestävä arki. (sitra.fi) Cord D.J. 2021. Kiertotalous herättää toivoa ja tarjoaa mahdollisuuksia kriisien aikakaudella (sitra.fi) Sitra. Rimon S & Zillacus T. 2021. Kestäviä tuotteita ja palveluja luodaan yhteistyöllä (sitra.fi) Kaskinen T. 2013. Kolme kestävän kehityksen polkua yrityksen menestykseen (sitra.fi) Sitra 2021.World Circular Economy Forum 2021 Summary Report. PDF. (sitra.fi) Business Finland. 2022. Kysely: Pk-yrityksissä kolmanneksella liiketoimintastrategia perustuu kestävän kehityksen ympärille. (businessfinland.fi) Sitoumus2050.fi
Kohti ennakointikyvykkyyttä
Kompleksisessa, epävarmassa ja nopeasti muuttuvassa maailmassa ei enää riitä, että muutoksiin reagoidaan nopeasti. Varautuminen muutoksiin ja niiden ennakointi on noussut organisaatioiden menestyksen rakentamisessa yhä tärkeämmäksi. Ennakointikyvykkyyteen liittyy kiinteästi ajatus organisaatioiden muutoskyvykkyydestä ja tulevaisuuskestävyydestä. Onkin olennaista, että organisaatioissa kehitetään sekä herkkyyttä havaita toimintaympäristön muutoksia että mahdollisuuksia muuttaa toimintaa esimerkiksi suuntaamalla huomiota sinne, missä nähdään avautuvan mahdollisuuksia. Tässä blogitekstissä pohdimme, miten kehittää ennakointikyvykkyyttä Metropoliassa. Tutkimuksissa on havaittu, että tulevaisuuskestävimpiä ovat organisaatiot, jotka ovat onnistuneet rakentamaan tiiviin kytköksen ennakoinnin ja innovaatiotoiminnan välille, sekä hyödyntämään toiminnassaan avoimia ja yhteistyömuotoja, kuten ekosysteemejä (1). Ennakoinnin kulmakivet kompleksisessa toimintaympäristössä Ennakointityöhön on tarjolla monia viitekehyksiä ja menetelmiä. Osaa voidaan soveltaa helposti johonkin yksittäiseen kysymykseen tai ilmiöön. Mutta tilanne on toinen, kun etsitään malleja ennakointikyvykkyyden rakentamiseen toimintaympäristöön, jota luonnehtii yhtäaikainen muutostarve ja menneisyyden painolasti sekä ympäristön ja oman toiminnan kompleksisuus ja monimuotoisuus. Silloin tarvitaan systeemistä, laajaa ja keskenään jopa ristiriitaisia näkökulmia luotaavaa ajattelua. Nostamme esiin kolme systeemisen ennakointiajattelun kulmakiveä. 1. On nähtävä ja ymmärrettävä ennakoinnin monenlaiset tavoitteet Ennakointi voi tarpeesta riippuen olla: ennustamista, joka lähestyy tulevaisuuden tietoa ja kehityskulkuja menneisyyden jatkumona, ennakointia, joka sanoittaa ja pyrkii ymmärtämään mahdollisia tulevaisuuksia esimerkiksi trendien, muutosvoimien tai erilaisten ennakointimenetelmien avulla, sekä antisipaatiota, joka haastaa pohtimaan vaihtoehtoisia tulevaisuuksia ja pyrkii proaktiivisesti visioimaan ja muokkaamaan tulevaisuuden mahdollisuuksia (2). Metropoliassa voidaan tunnistaa kaikki kolme ennakoinnin tapaa. Aloituspaikkojen tarvetta on jo pitkään määritelty esimerkiksi toisen asteen opiskelijoiden määristä, on ennakoitu osaamistarpeita sekä vaikutettu tulevaisuuden ratkaisuihin TKI-toiminnan ja yhteiskunnallisesti vaikuttavan strategiatyön keinoin. 2. Ennakointitoimintaa on lähestyttävä yksilön tai yksikön tarkastelutasoa laajemmin Tulevaisuuden mahdollisuuksien tunnistamisessa on todettu tarpeelliseksi tuoda yhteen monenlaisia näkökulmia ja monia ääniä erityisesti aikamme keskinäisriippuvaisessa ja kompleksisessa maailmassa. Organisaation ennakointikyvykkyys rakentuu osin sen oman sisäisen toiminnan myötä, mutta myös kytköksissä ympäristöön. Moniäänisyyttä ennakointitiedon tuottamiseen ja tulkintaan voidaan rakentaa sekä yksittäisen organisaation (3) että avoimien verkostojen ja ekosysteemien yhteistyöllä (4). Metropoliassa ennakointitoimintaa pyritään rakentamaan osaksi koko korkeakouluyhteisön eli opiskelijoiden, henkilöstön ja kumppaneiden toimintaa. Vähitellen rakennetaan myös ennakointikyvykkyyttä esimerkiksi alueellisten ja kansallisten innovaatio- ja oppimisekosysteemien kontekstiin. 3. Ennakointia tulee tarkastella systeemisesti Kolmantena ennakoinnin kulmakivenä korostamme tarvetta hahmottaa ennakointitoimintaa aiempaa systeemisemmin (3, 5). Systeemisyys ennakointitoiminnassa tarkoittaa muun muassa sitä, että tunnistetaan monenlaisia näkökulmia ja asioiden välisiä kytköksiä ennakointia tehdään ja hyödynnetään laaja-alaisesti eri näkökulmia yhdistäen. Systeemiseen ajatteluun liittyy myös ennakointitoiminnan ymmärtäminen koko organisaation laajuisena ja vuorovaikutuksellisena toimintana. Metropoliassa systeeminen ennakointi voisi yhdistää eri näkökulmia, kuten strategiatyön, tutkinnot, TKI-työn, vastuullisuustyön sekä toimintakulttuurin ja digitalisaation kehittämisen. Keskeistä on myös ennakoinnin liittäminen toimintaa ohjaavaan päätöksentekoon eli toiminnanohjaukseen ja johtamisjärjestelmään. Kun ennakointitoimintaa tarkastellaan systeeminä, vuorovaikutuksen näkökulmasta, voidaan todeta, että ennakointitiedon tuottaminen, tulkinta ja ymmärrys liittyy kaikkeen toimintaan ja päätöksentekoon jokaisen henkilön toiminnassa. Ennakointi voi siis tarkoittaa monenlaista suhtautumista tulevaisuuteen. Sitä voidaan tarkastella niin yksilön, organisaation kuin ekosysteemin toiminnan kannalta. Ennakointikyvykkyyden muotoilussa voidaan kiteyttää seuraavat piirteet: ennakointitarpeiden erilaisuuden huomioiminen ennakointitoimenpiteiden tarkoituksenmukainen kohdennus ennakointitoimijoiden tuomat monialaiset näkökulmat vastuuroolien selkeys ennakointitiedon tuottamisessa ja hyödyntämisessä tiivis kytkös päätöksentekoon. MEKY – Metropolia kehittää omaa ennakointikyvykkyyttään Metropolia on vastannut ennakoinnin haasteeseen ja lähtenyt kehittämään ennakointia sisäisen kehittämisprojektin, Metropolian ennakointikyvykkyyden eli MEKYn vauhdittamana. MEKYn pilottivaihe toteutettiin Metropolian ja KPMG:n yhteistyönä tammi-huhtikuussa 2022. Varsinainen projekti viedään läpi vuoden 2023 aikana. Metropolian ennakointitoimijoita ovat lähtökohtaisesti kaikki korkeakouluyhteisön toimijat, eli opiskelijat, henkilöstö ja ekosysteemikumppanit. Pilottiprojektin viitekehykseksi valittiin organisaatiolähtöinen ja toimialariippumaton Rohrbeckin (2011) Corporate foresight – yrityksen strategisen ennakoinnin malli. Tässä mallissa huomioidaan toimintaympäristö, organisaation voimavarat ja ennakoinnin vaikutus toimintaan. Vaikka mallissa vaikuttavuus nähdään vain liiketoiminnallisen tuloksen näkökulmasta, se antaa kuitenkin välineitä, joilla Metropoliassa voidaan kehittää ennakointivalmiuksia ja arvioida kokonaisvaltaisesti ennakointikyvykkyyttä. Pilotissa sivuttiin kaikkia viittä Rohrbeckin ennakointikyvykkyyden osa-aluetta, jotka Rohrbeck on nimennyt seuraavasti (Kuva 1): ennakointitiedon käyttäminen ennakoinnin menetelmät ihmiset ja verkostot organisaatio (toiminta)kulttuuri. Pilotin työpajoissa huomio oli Rohrbeckin mallia soveltaen suunnattu siihen, minkälaiset työkalut soveltuvat ennakointitoimintaan Ajoneuvo- ja konetekniikan osaamisalueelle ja Puhtaat ja kestävät ratkaisut -innovaatiokeskittymälle. Osaamisalueella ja oppimispalveluissa tunnistettiin yhteinen tarve sekä ennustamiseen, esimerkiksi aloituspaikkojen määrän osalta että ennakointiin, muun muassa tutkinnon kehittämisen osalta. Vastaavasti ilmiölähtöisessä innovaatiokeskittymässä ja tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan TKI-palveluissa nostettiin vahvasti esiin tarve ymmärtää ja sanoittaa nousevia ilmiöitä ja teemoja. Keskusteluissa tunnistettiin tarve selkeyttää osaamisalueen, innovaatiokeskittymien sekä yhteisten palvelujen (oppimis- ja TKI-palvelut) rooleja ja erityisesti roolien välisiä kytköksiä. Pilotissa tehtiin huomioita ennakoinnista vuorovaikutuksellisena systeeminä. Erityisesti painotettiin tiiviiden kytkösten ja vuorovaikutuksen rakentamista Metropolian sisäiseen toiminnanohjaukseen ja johtamisjärjestelmään. MEKY-pilotti vahvisti käsitystämme siitä, että ennakointitarpeet voivat olla erilaisia eri tehtävissä ja yksiköissä niin Metropolian sisällä kuin yhteistyökumppaneidemme kanssa toimiessa. Jotta ennakoinnista saadaan hyötyä arjen toimintaan, totesimme tarpeen täydentää yllä kuvattua Rohrbeckin mallia kattamaan laajasti erilaiset tarpeet, joita Metropoliassa ennakoinnille on. Täydentäväksi näkökulmiksi tunnistettiin muun muassa tarve erilaisille ennakoinnin aikajänteille ja tulokulmille (Three Horizons thinking) ennakointitiedon yhteiselle tulkinnalle (sense-making ja sense-giving) teknologian, myös tekoälyn innovatiiviselle hyödyntämiselle ennakointitiedon käsittelyssä. Ennakoinnista uusi kansalaistaito? Pilotti syvensi näkymää ennakointitarpeisiin, mutta totesimme tarpeen jatkaa laajemminkin ennakoinnin nykytilan kartoitusta Metropoliassa. Nykytilan ymmärtäminen on tärkeää, jotta MEKY-projektissa voidaan rakentaa tukea tarpeellisille ennakointitoiminnan uusille mahdollisuuksille. MEKY-projektissa rakennetaan ennakointikyvykkyyden kautta tulevaisuuskestävää osallisuutta ja kykyä rakentaa hyviä polkuja tulevaisuuteen. Käytännössä kuitenkin esimerkiksi yllä kuvatut viitekehykset, mallit, menetelmät, osallistumismahdollisuudet tai jopa työpajaohjeet määrittävät ennakointityötä. Monialainen ja monipuolinen ennakointi onnistuu, jos keskusteluille luodaan sopivia foorumeita tai areenoita. Niinpä ennakointikyvykkyyden rakentamista voi tarkastella osallisuuden, mahdollistamisen ja tuen näkökulmasta. Kansallinen ennakointiverkosto (KEV) ja Sitra ovat ottaneet vuoden 2022 tulevaisuusteemaksi ennakointivallan. Myös Metropolia tuottaa syksyllä 2022 tilaisuuden, jossa pohditaan ennakointivaltaa: Kuka määrittää tulevaisuusnäkymiä? Kuka määrittää mitä, miten ja missä tulevaisuustietoa Metropoliassa tuotetaan ja miten sitä käytetään? Ketkä osallistuvat näihin määrittelyihin? Mitä ja ketkä rajataan ulkopuolelle, ja miksi? Miten mahdollistetaan Metropoliassa laaja, myös opiskelijat mukaan ottava osallistuminen tulevaisuustiedon tuottamiseen? Miten voisimme kuvitella toisenlaisia tulevaisuuksia mahdollisimman laajalla ja moninaisella joukolla? Miten Metropoliassa voimme tutkinto- tai ilmiökohtaisten tulevaisuuskuvien lisäksi tuottaa laaja-alaista, yhteiskuntaan hyvää rakentavaa tulevaisuustietoa? Kirjoittajat Marita Huhtaniemi on ennakoinnin ja strategiatyön moniottelija Metropolian strategia- ja kehityspalvelut -yksiköstä. Koulutukseltaan hän on KTK ja tradenomi (YAMK). Maritan työn ytimessä on strategia, monissa eri muodoissaan. Konkreettisimmillaan arki näyttäytyy erilaisina kehittämisprojekteina. Tällä hetkellä keskeisiä kehittämisteemoja ovat Metropolian ennakointikyvykkyyden kehittäminen (MEKY-), TKIO, kumppanuusmalli ja ilmiölähtöinen budjetointi. Vapaa-ajallaan Marita nauttii musiikista ja lukemisesta sekä kävelyretkistä ystävien ja perheen kanssa. Leena Unkari-Virtanen työskentelee lehtorina Metropoliassa ja on koulutukseltaan musiikin tohtori. Hän vastaa teemavastaavana Tulevaisuuden työ ja osaaminen hankesalkusta ja on mukana monissa TKI-tehtävissä ja verkostoissa. Hän vastaa Metropolian ennakointikyvykkyyttä kehittävästä MEKY-projektista sekä TKI-työtä ja oppimistoimintaa kytkevästä TKIO-projekteista. Dialogi, yhteiskehittely ja systeeminen ymmärrys ovat hänelle tärkeitä uusien ideoiden ja oivallusten innoittajia, mutta myös työmenetelmiä tutkijan, työnohjaajan ja kouluttajan tehtävissä. Lähteet von der Gracht H.A., Vennermann, C.R. Darkow I-L. 2009. Corporate foresight and innovation management: A portfolio-approach in evaluating organizational development (PDF, tarjomefa.com). Future 42 (2010) 380-393. Rohrbeck, R. 2011. Corporate Foresight. Towards a Maturity Model for the Future Orientation of a Firm. Dissertation Technische Universitat Berlin 2010, D83. Berlin, Heidelberg: Springer-Verlag. Pernaa, H.-M. 2020. Hyvinvoinnin toivottu tulevaisuus. Tarkastelussa kompleksisuus, antisipaatio ja osallisuus (osuva.uwasa.fi). Valkokari, K., Hyytinen, K., Kutinlahti, P. ja Hjelt, M. 202o.Yhdessä kestävää kasvua -ekosysteemiopas. (PDF, vttresearch.com) Dufva, M. ja Ahlqvist, T. 2015. Miten edistää hallituksen ja eduskunnan välistä dialogia? (julkaisut.valtioneuvosto.fi). Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 17/2015 Huhtaniemi, M. ja Unkari-Virtanen, L. 2022. Ennakointitieto innovaatioekosysteemin kompassina. AMK-lehti/UAS Journal. 2/2022. KPMG podcast Menestyksen ytimessä, Riitta Konkolan haastattelu MEKY-hankkeesta (tulossa lokakuussa 2022), podimo.com. KPMG, Huhtaniemi M. ja Unkari-Virtanen L. 2022. MEKY-pilotti, loppuraportti. Metropolian sisäinen julkaisu. Pouru, L. ja Niinisalo, T. 2018. Miten teillä ymmärretään ennakointi? (sitra.fi) -- Metropolian Finnsight-studio 3.11.2022 - seuraa Oma-intranetistä tiedotteita ja tule mukaan pohtimaan, minkälainen voisi olla sinun ja minun tulevaisuuden Metropolia!
Tikissä on Metropolian tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan (TKI) blogi. Bloggaajat ovat ammattikorkeakoulun henkilöstöä sekä muita TKI-toiminnan asiantuntijoita. Jos haluat kirjoittaa blogiin, ota yhteyttä toimituskuntaan.
Milla Åman Kyyrö, päätoimittaja
Viestinnän asiantuntija, TKI-hankkeet ja kehittäminen
p. 050 342 0341
milla.amankyyro@metropolia.fi
Päivi Keränen
Projektipäällikkö, Muotoilu
p. 040 184 1952
paivi.keranen@metropolia.fi
Jussi Linkola
Projektisuunnittelija, Hankeviestintä- ja julkaisupalvelut
p. 040 184 2448
jussi.linkola@metropolia.fi
Toimituskunta toimittaa Tikissä-blogin sisällöt ennen julkaisua.
3AMK ammattikorkeakoulu asiantuntija Dallaten FUTU hanke hankeviestintä hankkeet hyvinvointi innovaatio innovaatio-opinnot innovaatiot Innovation johtaminen Katse tulevaisuuteen kehittäminen keksintö kestävä kehitys koulutus metropolia minno nuoret Oona-hanke opiskelijat oppiminen osaaminen osaamisen kehittäminen resilienssi service design sosiaali- ja terveysala tekoäly tki TKI-toiminta tulevaisuus tuottavuus tutkimus työelämä työhyvinvointi työllistyminen viestintä vuorovaikutus yhteiskehittäminen yrittäjyys yritystoiminta yritysyhteistyö
Ideoimme, rikastamme ja kehitämme käytäntöön uusia ratkaisuja yhteistyössä yritysten, julkisen sektorin, järjestöjen ja asukkaiden kanssa.