Vuosi: 2022
Vertaisuuden johtaminen ja rakentaminen työyhteisöissä
Työelämän murroksen mukanaan tuoma työyhteisöjen moninaisuus, muuttuvat työn tekemisen tavat ja kasvava eri alojen työvoimapula sekä pirstaleinen työ asettavat johtamiselle haasteita. Vertaisuuden edistäminen tuottaa yrityksissä hyvää vointia ja mahdollistaa menestystä. Tässä blogikirjoituksessa avataan vertaisuuden tukemista johtamisen yhtenä keskeisenä elementtinä. Keikkatyöntekijöille työhyvinvointi, työterveys ja työturvallisuus eivät ole itsestäänselvyyksiä. Tärkeätä on saada keikkaa tekevät mukaan yhteisöön. Heidän on oleellista saada ja antaa vertaistukea muulta työyhteisöltä. Tämä on tärkeä havainto keikkatyötä hyödyntävien ja välittävien yritysten johtamisessa. Vertaisuuden johtaminen tukee työelämän kehittymistä Kun tarkastellaan vertaisuutta horisontaalisen ja vertikaalisen vertaistuen näkökulmasta: vertikaalinen vertaistuki toteutuu homogeenisessa ryhmässä horisontaalinen vertaistuki toteutuu heterogeenisen ryhmässä Mihin johtamisessa sitten on tärkeätä kiinnittää huomiota vertaisuuden edistämiseksi ja saavuttamiseksi? Seuraavat viisi elementtiä on löydetty pienten ja keskisuurten yritysten johdon sekä keikkatyöntekijöiden haastattelujen kautta sekä yhteisessä kehittäjäfoorumissa, johon osallistui sekä yritysten edustajia että keikkatyöntekijöitä. 1. Yritysten välinen horisontaalinen vertaistuki Erityisesti pienet yritykset ovat hyvin haavoittuvia monella tavalla. Niillä ei ole resursseja hankkia kallista palvelua, kuten koulutusta ja digitaalisia sovelluksia. Silloin on tärkeää, että he kehittävät yhteistyötä muiden yritysten kanssa. Kaikenlainen vertaisuuteen liittyvä tuki, muun muassa tiedon saanti on tärkeää. Isot yritykset voivat hankkia koulutuksia rahalla ja heillä on asiantuntijoita omasta takaa. Pienet yritykset voivat tukeutua toisiinsa, esimerkiksi jakamalla osaamista ja tietoa toisilleen vastavuoroisesti. Myös työtehtäviä voidaan yhdistellä tilaajan toiveiden mukaisesti ja jakaa tilauksia kilpailijoille. Vertaistuen merkitys korostuu yritysten kohtaamissa kriisitilanteissa, jotka vaikuttavat liiketoiminnan edellytyksiin. Yritykset muodostavat turvaverkoston, jossa on paljon kokemustietoa siitä, miten ongelmista selvitään. Yritykset voivat jakaa työtä toisilleen ja tehdä projekteja yhdessä, kun omat voimavarat eivät riitä. 2. Yrityksen johdon horisontaalinen vertaistuki Johtaminen pienessä yrityksessä on hyvin haavoittuva asia. Saattaa olla, että on yksi esimies tai yrittäjä, joka vastaa johtamisesta. Hän liikkuu myös johtamisen ja perustyön välillä, esimerkiksi sijaistaen sairastuneista työntekijöitä. Tällöin hänelle on tärkeää, että lähellä on luotettavia työkavereita. Joku ehkä toimii tarvittaessa johtajan sijaisena ja näin hän saa vertaistukea jakaen johtajuutta tämän henkilön kanssa. Esihenkilö huomioi tällöin tämän vertaistuen arvon yritykselle. Erityisesti kriiseissä ja toimintaympäristön muutoksissa mitataan sitä, onko johtajalla vierellään henkilö, jolle voi delegoida asioita ja jonka kanssa voi jakaa vaikeita hetkiä. Tämä on näkynyt esimerkiksi koronapandemian jyllätessä. 3. Yrityksen sisäisen vertikaalisen ja horisontaalisen vertaistuen johtaminen Yrityksen esimiehen pitää nähdä työntekijöiden vertaistuen merkitys. Hänen tulee osata tukea myöskin yrityksen sisäistä vertaistukea niin, että työntekijät osaavat nähdään sen arvon yrityksen sisällä. Yrittäjät ovat hankkeen prosesseissa kokeneet saavansa myös muilta työntekijöiltä tukea. Tällöin on kyseessä vertikaalisesta vertaistuesta johtajan ja alaisten välillä. 4. Keikkatyöntekijät sisäisen, vertikaalisen ja horisontaalisen vertaistuen piiriin Yrityksissä on epätyypillisissä työsuhteissa olevia henkilöitä, esimerkiksi keikkatyöntekijöitä tai eri syistä vajaata tuntimäärää tekeviä työntekijöitä. Toiset tulevat määräajaksi tai tekevät lyhyitä keikkoja. Tällöin on tärkeää, että myös nämä keikkalaiset saavat ja kokevat olevansa toivottuja ja tervetulleita. Onnistumiseen tarvitaan monia keikkatyöntekijöitä tukevia keinoja, muun muassa palkitsemiseen liittyviä. Hyvin toteutuneen toiminnan tuloksena keikkatyöntekijät kokevat olevansa tasavertaisia muiden kanssa ja samalla myöskin muut työntekijät kokevat olevansa tasavertaisia näiden keikkalaisten kanssa. Vertaistuelle rakennetaan näin hyvää pohjaa. Keikkalaisuuteen liittyy monia etuja myös verrattuna vakituisessa työsuhteessa oleviin, muun muassa mahdollisuutta valita työvuoronsa. Toisaalta voi olla niin, että keikkaa tekevä joutuu paikkaamaan hankalia työvuoroja tai hänet kutsutaan töihin, kun muut ovat viettämässä yhteistä aikaa työhyvinvoinnin hyväksi. Näin keikkalaiset jäävät yhteisössä ulkopuolisiksi, voivat kokea olevansa ”pohjasakkaa”. Nämä erilaiset edut puolin ja toisin haastavat yhdenvertaista kohtelua ja vertaisuuden kokemusta. Keikkatyöntekijät olisi pyrittävä eri keinoin saamaan mukaan yhteisöön vertaisina. Tässä pitää kiinnittää huomiota yhdenvertaisuuteen ja tasavertaiseen palkitsemiseen. 5. Avainhenkilöiden sitouttaminen vertaistuen toteuttamiseen ja ymmärtämiseen Johtamisessa on tärkeää luoda organisaatioon roolia vertaistuen rakentajina sellaisille, jotka ovat tietynlaisessa avainpositiossa muiden, nuorempien ja tilapäisten työntekijöiden tukemisessa. Heidän tätä rooliaan kannattaa vahvistaa, jotta nämä avainhenkilöt pystyvät parhaalla mahdollisella tavalla tukemaan vertaisuutta yhteisössä ja luomaan yhteisöllisyyttä. Toiminnan kehittäminen on jatkuva prosessi Kestävä keikkatyö –hankkeen kehittämisprosesseissa vertaistuki toteutui vuorovaikutuksessa osallistujien kesken. Prosessissa tunnistettiin yhdessä voimavaroja ja jaettiin kokemuksia yritysten haasteista. Muun muassa itsetunto vahvistui ja usko omaan yrittäjyyteen vahvistui. Osallistujat jakoivat kokemuksiaan vertaistuesta, sen merkityksestä sekä oman yrityksen sisällä että yritysten välillä. Voimme hankkeen kokemusten pohjalta väittää, että kaikkien edellä mainittujen seikkojen huomioiminen johtamisessa on erityisen tärkeää yrityksen resilienssin vahvistamisessa. Olemme tämän kuulleet niin monien henkilöiden kuvauksissa yritysprosessien aikana. Kirjoittaja Tapio Myllymaa (KM, SHO). Tapio on toiminut lehtorina Satakunnan ammattikorkeakoulussa (SAMK) ja opetustyössä kaikkiaan 40 vuoden ajan. Hän on toiminut Kestävä keikkatyö -hankkeessa asiantuntijana.
Yrittäjänaisten digiosaamista tukemassa
Yritysten digitalisoitumisella on merkitystä yrityksen menestykselle. Digitalisoituminen on kuitenkin lisännyt osaamisvaatimuksia yrityksissä, ja tähän Covid-19 pandemia toi vielä yllättäen lisää painetta. Yksinyrittäjän on oltava oppimiskykyinen muuntautuja, sillä muuta henkilöstä yrityksessä ei välttämättä ole, eikä aina ole mahdollista palkata lisää osaajia tai käyttää ostopalveluja. Tässä blogitekstissä käsitellään erityisesti yksinyrittäjänaisten digiosaamisen kehittämisen näkökulmia. Yksinyrittäjien digitaitojen kehittäminen on kriittinen menestystekijä Oman osaamisen kehittäminen, kouluttautuminen ja uusien taitojen omaksuminen - erityisesti digiosaamisessa - voi olla yksinyrittäjällä jopa tärkeämpää kuin muilla yrittäjillä. Kokonaisvaltainen digikyvykkyys auttaa ennakoimaan ja mukautumaan muutokseen ja tukee liiketoiminnan kehittämistä ja kasvattamista. Erityisesti naisyrittäjien digitaitojen kehittämiseen on syytä jatkuvasti panostaa, sillä samalla tuetaan talouskasvua ja kilpailukykyä ja vähennetään eriarvoisuutta. Yrittäjien digiosaamisen ja uudistumisen tarpeita selvitetty Vastauksena pienyrittäjänaisten digiosaamisen ja -taitojen kehittämisen tarpeeseen Metropolia ammattikorkeakoulussa on toteutettu Oon@2.0 -”Yrittäjänaisten liiketoiminnan kasvua digitalisaation ja kumppanuusverkostojen kautta” -hanketta. Sen puitteissa on toteutettu kyselytutkimuksena osaamiskartoitus, jonka tuloksista käy ilmi yrittäjien käsityksiä digiosaamisensa nykytilasta ja kehittämistarpeista. Hankkeen toimintaan osallistuneille tehtiin osaamiskartoitus, jonka avulla muodostettiin kokonaisnäkemys osallistuneiden yrittäjien oman osaamisen nykytilasta ja kehittämistarpeista, mutta myös yrityksen nykytilasta ja kehittämistarpeista. Lisäksi kartoitettiin yrittäjien kasvuhalukkuutta ja kasvun keinoja, sekä käsityksiä yrityksen keskeisimmistä kasvun esteistä. Millaisille digitaidoille yrittäjänaiset kokevat tarvetta? Kyselytuloksissa selvisi yrittäjien käsityksiä digiosaamisensa nykytilasta ja kehittämistarpeista. Kysely toteutettiin syksyn 2020 ja kevään 2022 välillä. Kyselyyn vastasi 37 yrittäjää. Vastanneet olivat keski-iältään 56 vuotta. Vanhin vastaaja oli 70-vuotias ja nuorin 22-vuotias. Vastaajien yritysten keski-ikä oli nuori, 37 % oli perustettu vuonna 2019 tai sen jälkeen. Vanhin yritys oli 40-vuotias ja nuorin vuoden. Vastaajista 76 %:lla oli ammattikorkeakoulu- tai korkeakoulututkinto (alempi/ylempi/tohtorin tutkinto). 81 % yrityksistä toimi palvelutoimialalla Oman osaamisen arviointi auttaa kehittämistarpeiden tunnistamisessa Yrittäjänaisilta kysyttiin osaamiskartoitusta varten arviota oman osaamisen nykytilasta sekä oman osaamisen kehittämistarpeesta. Näitä näkökulmia yrittäjät arvioivat 11 digitaalisuuteen liittyvän teeman kautta. Teemat olivat: Digiosaamiseni nykytila yleisesti Markkinointi sosiaalisessa mediassa Hakukonemarkkinointi Muiden digitaalisten kanavien käyttö markkinoinnissa Verkkosivujen tekeminen Verkkosivujen päivittäminen/uudistaminen Digitaaliset työvälineet ja -ympäristöt Verkkokaupan tekeminen Verkkokaupan ylläpitäminen Myynti sosiaalisen median kanavissa Yrityksen tietoturva Yrittäjät arvioivat oman osaamisensa nykytilaa asteikolla 1-10. Numero 1 tarkoitti, ettei vastaaja osaa ollenkaan ja numero 10 merkitsi vastaajan kokevan osaavan todella hyvin tai olevansa asiantuntija. Mitä suuremman arvon yrittäjä ilmoitti, sitä paremmin hän arvioi osaavansa tai hallitsevansa kysytyn asian. Oman osaamisen kehittämistarpeen yrittäjät arvioivat samojen yhdentoista teeman kautta asteikolla 1-10. Numero 1 tarkoitti, ettei kehittämiselle ole tarvetta tai sitä ei koettu tärkeänä ja 10 tarkoitti, että kehittäminen oli todella tarpeellista tai koettiin tärkeänä. Mitä korkeamman pistemäärän yrittäjä antoi, sitä tärkeämmäksi tai tarpeellisemmaksi hän koki tämän teeman kehittämistarpeen. Valtaosa kokee digitaitojensa kehittämisen tärkeänä Naisyrittäjät arvioivat oman yleisen digiosaamisen nykytilan korkeimmalle kaikista 11 arvioituna olleesta teemasta (arvosana 7.0). Kuitenkin, vastaajat jakautuivat suhteellisen tasaisesti skaalan eri päihin: toiset ilmoittivat osaavansa hyvin ja jopa erinomaisesti, toiset eivät osaa ollenkaan tai vain hyvin heikosti. Mitä matalammaksi yrittäjä arvioi oman digiosaamisensa yleisen tason, sitä matalammat arvosanat osaamiselleen hän antoi myös kaikissa muissa teemoissa. Sama ilmiö päti myös toisinpäin. Joukossa oli siis vastaajia, jotka arvioivat oman yleisen digiosaamisensa nykytilan hyväksi tai erinomaiseksi, mutta silti kokivat suhteellisen paljon yleistä kehittämistarvetta. Mielenkiintoista oli, että tämä kahtiajakautuneisuus ei näkynytkään niin voimakkaasti, kun yrittäjät arvioivat oman yleisen digiosaamisen kehittämistarvettaan. Oman osaamisen kehittämisen arvioi tärkeäksi tai todella tärkeäksi jopa 78 % vastaajista. Verkkokauppa, digi- ja hakukonemarkkinointi sekä sosiaalisen median myynti haastavimmat osa-alueet Yksimielisimpiä osaamisestaan vastaajat olivat verkkokauppaan liittyvissä teemoissa "tekeminen" ja "ylläpitäminen". Tässä yrittäjät arvioivat oman osaamisen nykytilan matalimmaksi kaikista 11 teemasta. Peräti 38 % yrittäjistä vastasi näihin molempiin teemoihin arvosanalla 1 eli ”en osaa ollenkaan”. Arvosanalla 1-5 (en osaa ollenkaan – osaan heikosti) vastasi n. 75 % vastaajista näihin molempiin teemoihin. Hyväksi tai erinomaiseksi arvioi osaamisensa vain muutama yrittäjä. Markkinointi on keskeisessä osassa yrityksien toiminnassa. Sen avulla haetaan uusia asiakkaita, mutta myös koetetaan houkutella jo olemassa olevia asiakkaita pysymään asiakkaina ja tekemään uusia ostoksia. Kuluttajat käyttävät ostoksia tehdessään aina enemmän digitaalisia kanavia ja verkkokauppoja. Yrittäjän kannattaa seurata sitä, mitä kuluttajat tekevät. Myös digitaalisen markkinoinnin hallitsemiseen kannattaa panostaa. Kyselyssä oli neljä myyntiin ja markkinointiin liittyvää teemaa: hakukonemarkkinointi muiden digitaalisten kanavien käyttö markkinoinnissa myynti sosiaalisen median kanavissa markkinointi sosiaalisessa mediassa. Näistä neljästä teemasta kolmeen ensimmäiseen yrittäjät arvioivat tarvitsevansa osaamisensa nykytilaan nähden eniten lisäosaamista ja kehittymistä. Näissä yrittäjät arvioivat oman osaamisen ja kehittämistarpeen välisen eron suurimmaksi. Noin 60 % vastaajista koki kehittämisen todella tarpeelliseksi. Yrittäjät olivat myös aika yksimielisiä teemojen kehittämistarpeesta: vain muutama vastaajista arvioi osaamisensa nykytilan hyväksi, mutta kuitenkin niin, että kehittämistarvetta edelleen oli. Myös neljännen teeman ”markkinointi sosiaalisessa mediassa” osaamisen kehittämistarve oli vastaajista noin 70 % mielestä todella tärkeää. Tämän teeman osaamisen yrittäjät arvioivat kuitenkin hallitsevansa näistä neljästä parhaiten. Verkkosivut on kerran laitettu kuntoon, mutta riittääkö se? Teemojen ”verkkosivujen tekeminen" ja ”verkkosivujen päivittäminen tai uudistaminen” kohdalla keskiarvojen mukaan tarkasteltuna kehittämistarvetta osaamisen nykytilasta ei ollut. Kun tarkasteltiin yksittäisten vastaajien antamia arvosanoja, todettiin, että noin kolmasosa vastaajista ilmoitti, että eivät osaa tällä hetkellä ollenkaan tai hyvin heikosti verkkosivujen tekemistä tai päivittämistä. Molempien teemojen kehittämistarve koettiin myös todella tärkeäksi, ”tekeminen” noin 32% ja ”päivittäminen” noin 43 % vastaajista. Kyselyyn vastanneiden yrittäjien heterogeenisuus näkyi siis myös tässä. Tietoturvan tärkeys tunnistetaan, vaikkei osaamista itsellä olisikaan Yrityksen tietoturvan kohdalla yrittäjät arvioivat oman osaamisen suhteellisen matalaksi (5.7), mutta kehittämistarvetta koettiin matalasta keskiarvosta huolimatta aika vähän. Yksittäisten vastaajien tuloksia tarkasteltaessa tilanne kuitenkin muuttuu ja vastaajien heterogeenisuus nousee esille: Noin 30 % vastaajista arvioi tietoturvaosaamisensa nykytilan hyväksi. Yli 43 % vastaajista arvioi tietoturvaosaamisensa heikoksi (ei osaa ollenkaan tai osaa heikosti). Noin 50% yrittäjistä tunnisti kuitenkin tämän teeman kehittämistarpeen tärkeäksi tai todella tärkeäksi. Vastattiinko hankkeen koulutuksilla aidosti yrittäjien tarpeisiin? Kartoitukseen ja Oon@2.0-hankkeessa järjestettyihin koulutuksiin osallistuneet yrittäjät olivat monen teeman kohdalla hyvin eri tasolla digiosaamisen nykytilan ja kehittämistarpeen suhteen. Heillä on luonnollisesti silloin myös erilaisia oppimistarpeita. Koulutukseen hakeutuneilla yrittäjillä juuri verkkokauppatoimintaan, myyntiin ja markkinointiin liittyvät arviot omasta osaamisen nykytilasta saivat heikoimmat arvosanat. Näissä teemoissa kehittämistarve oli myös suurin. Yrittäjän iällä, digiosaamisen nykytilalla ja kehittämistarpeen välillä ei ollut tilastollisesti merkitsevää riippuvuutta. Digitaalisen osaamisen taso ja kehittämistarve ovat siis siinä mielessä universaali ilmiö, eivätkä riipu iästä. Haastetta koulutuksen sisältöihin ja järjestämistapoihin tuo se, että toiset osaavat ja haluavat lisää ja toiset osallistujat ovat vielä perusteissa. Sisältöä pitää tällaisessa tapauksessa hajauttaa, ja niin hankkeessa tehtiinkin: osallistujille järjestettiin lisäpajoja tarpeen mukaan. Näyttäisi sille, että koulutuksen sisältö vastasi osallistujien kehittämistarpeita. Kirjoittaja Kaarina Pirilä työskentelee Metropoliassa yliopettajana Kuntoutus ja tutkiminen -osaamisalueella. Hän on koulutukseltaan kasvatustieteen tohtori ja optikko. Kaarina on kokenut tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan kehittäjä sekä opinnäytetyön ohjaaja. Monipuolinen hanke- ja tutkimustyöskentely innoittaa Kaarinaa ja hän toimiikin parhaillaan Oon@2.0-hankkeessa sekä Metropolian testaus- ja tutkimuspalveluita tarjoavassa Metropolia Proof Healthissä. -- Oona 2.0 – yrittäjänaisten liiketoiminnan kasvua digitalisaation ja kumppanuusverkostojen kautta on Euroopan sosiaalirahaston (ESR) osarahoittama hanke, jota Metropolia Ammattikorkeakoulu toteuttaa Uudenmaan alueella. Hankkeessa pyritään vahvistamaan yrittäjänaisten digiosaamista, tukemaan yrityksen kehittämiseen tähtääviä digitekoja sekä vahvistamaan yrittäjien hyvinvointia ja verkostoja. Hankkeen toiminta-aika on 1.4.2020-30.6.2023.
Tikissä-blogi 2022: kirjoittajien ja julkaisujen määrät kasvoivat
Tikissä on Metropolian tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan (TKI) oma, yleistajuisia asiantuntijakirjoituksia julkaiseva blogi. Bloggaajat ovat ammattikorkeakoulun henkilöstöä sekä muita TKI-toiminnan asiantuntijoita. Tässä blogimerkinnässä on koottuna kalenterivuoden 2022 julkaisut teemoittain. Tikissä-blogissa on julkaistu yleistajuisia asiantuntijakirjoituksia tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan teemoista vuonna 2022 yhteensä 89 kappaletta blogitekstiä 89 kirjoittajalta 75 suomenkielistä julkaisua 13 englanninkielistä julkaisua Kasvun takana yhteiskirjoittaminen ja hankkeiden päättyminen Metropolian henkilöstö on kirjoittanut blogiin yksin tai yhdessä muiden ammattikorkeakoulujen asiantuntijoiden, hankkeiden työelämäkumppaneiden tai innovaatio-opintoja suorittaneiden opiskelijoiden kanssa. Julkaisujen lukumäärä kasvoi 26 kappaleella ja kirjoittajia oli mukana 33 henkilöä enemmän edellisvuoteen verrattuna. Erityisesti kevään 2022 julkaisujen suurta määrää selittää osaltaan se, että useita TKI-hankkeita päättyi ja tuloksista oli ajankohtaista viestiä. Näiden hankkeiden tuloksia ja TKI-toiminnan asiantuntijuutta on jaettu blogin välityksellä erilaisille kohdeyleisöille. Osa Tikissä-bloggaajista on vakiintuneita kirjoittajia, joilta ilmestyy vuosittain useampi julkaisu. Heidän asiantuntijuutensa on yleisesti TKI-toimintaan ja hanketyöhön liittyvissä teemoissa, ei välttämättä yksittäisissä hankkeissa. Ensikertalaiset voivat innostua blogijulkaisemisesta niin, että heistä tulee hiljalleen vakikirjoittajia. Monelle asiantuntijalle artikkelien yhdessä kirjoittaminen työparin kanssa on mielekästä. Valtaosa ryhmänä tuotettujen yhteisjulkaisujen kirjoittajista ei kuitenkaan osallistu kuin kerran. Tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan kehittyminen ammattikorkeakoulussa Joona Koiranen: Metadatan merkityksestä Jennie Nyman, Tanja Osorio, Aliina Mikkola: Aito kiinnostus aiheeseen ja sisällöllinen motivaatio avaavat ovet oppimiselle Marita Huhtaniemi & Leena Unkari-Virtanen: Kohti ennakointikyvykkyyttä Juha Järvinen: Hyödynnettävyys hanketyössä - kaupallistamisen haasteet Anna-Maria Vilkuna: Nostetta pääkaupunkiseudun innovaatiotoimintaan Mona Roman: Miten osallistaa kansalaiset ja kansalaisjärjestöt alueellisen innovaatiostrategian kehittämiseen Miten innovaatiokeskittymä auttaa rakentamaan kestävää ja osallista tulevaisuutta Minna Elomaa-Krapu & Eija Raatikainen: Vaikuttava hanketoiminta edistää kestävää hyvinvointia - Mikä ihmeen innovaatiokeskittymä, osa 1 Heidi Stenberg: Ammattikorkeakoulun hanketoiminta on hyvä oppimisympäristö - TKIO-toimintaa käytännössä, osa 2 Jenna Huhtanen & Virpi Luoma: Määränpäänä Eurooppa - mitä ottaa huomioon EU-hankevalmistelussa Päivi Rahmel: Vauhti kiihtyy - työnkuvat muuttuvat Kestävä kehitys Kaisa Rapanen: Vihreä siirtymä vaatii kulttuurinmuutoksen myös työpaikoilla Salla Kivelä & Marjatta Komulainen: Kestävä kehitys näkyväksi yrityksissä Juha Järvinen: Kestävää kehitystä voi edistää jo innovaatioiden alkulähteillä Eija Raatikainen & Seija Mäenpää: Vapaaehtoistoiminnalla kohti sosiaalisesti kestävää huomista Johtamisen kehittäminen Leena Unkari-Virtanen, Helena Kuusisto-Ek, Tiina Brandt & Sini Maunula: Miten johdetaan tulevaisuudenkestävää liiketoimintaa? Carita Hand & Marjatta Komulainen: Osaaminen on kestävän työn perusta Maarit Haataja: Ihmisjohtaja huomioi työntekijöiden tunteet muutostilanteessa Marjatta Komulainen: Vuorovaikutteinen johtajuus eettisen organisaatiokulttuurin rakentajana Johtajuuden kestävyysnäkökulmat ihmisten johtamisessa Työn muutos ja johtajuuden haasteet vuonna 2022 Yrityseettisyys tekee organisaatiosta tuloksellisen Yrittäjyys ja yritystoiminnan kehittäminen Titta-Maria Kettunen: Hanketoiminnasta maksutonta apua yrityksen kehittämishaasteiden ratkomiseen Heli Tuulenmäki: Ennakoi osaamista ja menesty Jaana Meriläinen & Carita Hand: Suhdekiemuroita - resilienssi ja kestävyys yritystoiminnassa Kaarina Pirilä & Jenni Koponen: Sattuipas samaan aikaan - koronaa, hanketta, yrittäjyyttä ja digiä Otto Härkönen: Sirkkaa lautaselle ketterästi - yrittäjän kokemuksia elintarvikkeiden tuotteistamisesta Neuvoja pienyrittäjälle pullonkaulojen ja kapeikkojen tunnistamiseen Maarit Laihonen, Perttu Pohjonen & Mika Launikari: Osaamisen kehittämisen prosessit tuottavat tuloksia yrityksissä Helena Miettunen: Yritysten toiminnan kehittämistyöskentelyn menetelmiä Jussi Salonen: Tulevaisuudessa kaikki toimialat voivat hyödyntää XR-teknologioita Työelämä ja työllisyyden edistäminen Heidi Stenberg: Kotihoidon vetovoima huolena - ratkaiseeko sosiaalinen media rekrytoinneissa? Elvira Vainio: Nimi leimaa työnhakijaa - asenteet vaikeuttavat maahanmuuttajien työllistymistä Katriina Rantala-Nenonen & Sanna Saikko: Miten digitalisaatio haastaa työllistymistä? Irene Alsti-Lehtonen: Työyhteisöjen yhteisöllisyyden vahvistaminen taiteen ja luovuuden keinoin Kati Ylikahri & Raili Honkanen-Korhonen: Tehokasta kuin leikkaussalissa - muistilista varmistamaan kestävää keikkatyötä Susanna Mattila & Kati Ylikahri: Vuokratyön 7 vahvuutta ja 7 kehittämiskohdetta Tiina Nevanperä: Mentorointi oman toiminnan kehittämisen ja resilienssin työkaluksi luovilla aloilla Päivi Rahmel: Hyvis vai pahis - miten konflikti voi luoda uutta Selviytymisen strategioista ennakointiosaamiseen Taiteilija taitonsa tuotteistajana Taiteilija yhteisöllisyyden rakentajana Helena Miettunen: Työssä jaksaminen sosiaali- ja terveysalalla Tero Aalto & Essi Santala: Purkkavirityksistä yhdenmukaisiin turvallisuustaitoihin - näyttämötyöturvallisuus läpäisee koko organisaation Timo Nykopp: HUBin rakennuspiirrustukset Digiympäristössä työskentely, johtaminen ja yrittäminen Kaarina Pirilä: Yrittäjänaisten digiosaamista tukemassa Otto Härkönen: Luottamuksen rakentaminen digitaalisessa toimintaympäristössä Helena Miettunen: Resilienssi, itsetuntemus ja näkökulman vaihto Marjatta Komulainen: Ihmisten moninaisuuden näkökulmat hybridityön äärellä Ristiriitoja hybridityössä - nääntyä vai kehittää Sosiaaliset innovaatiot Katri Halonen: Pokemonin matka sosiaaliseksi innovaatioksi Sosiaali- ja terveysalan kehittäminen ja hankkeet Hannele Hokkanen: Miten saada kotihoitoon pitovoimaa? Kotihoidon ammattilaiset ja ammattikorkeakoulun opiskelijat kehittämiskumppaneina Asiantuntijat ja opiskelijat kehittävät yhdessä palveluita - TKIO-toimintaa käytännössä, osa 1 Arja Liinamo & Kristiina Heinonen: Vaikuttava hanketoiminta edistää kestävää hyvinvointia, osa 2: Terveyden ja toimintakyvyn edistäminen Eija Raatikainen: Vaikuttava hanketoiminta edistää kestävää hyvinvointia, osa 3: Osallisuuden ja toimijuuden vahvistaminen Heikki Hyvärinen & Kaarina Pirilä: Vaikuttava hanketoiminta edistää kestävää hyvinvointia, osa 4: Yrittäjyys ja johtamisosaaminen edistäminen ja kehittäminen hyvinvointi- ja terveysalalla Pekka Paalasmaa & Kaisa Puuronen: Vaikuttava hanketoiminta edistää hyvinvointia, osa 5: Älykkäät, käyttäjälähtöiset ratkaisut ja palvelut Anita Ahlstrand & Aamos Lemström: Sisäilmapartio innovoitiin ratkaisuksi monialaisena opiskelijayhteistyönä Anna-Reetta Kyllönen: Hankalasti tavoitettavat nuoret kohdataan jalkautuvalla autotyöllä Anne Nikula & Aija Ahokas: Sakko vai pakolla rokottaminen - kysymys oli ajankohtainen jo ennen pandemiaa Kansainvälinen hanketoiminta Kajsa Sten & Janett Halonen: Co-Creating Student-Run Centers in Multicultural Contexts Päivi Keränen: Stewardship in the New European Bauhaus Aija Ahokas, Hannele Hokkanen, Yu Ni TAN, Raynee JW THAM, Natalie SH YEH Dip, Hong-Yong TAN: Behind the scenes of telehealth innovation project Krister Kalda, Azat Kuitunen, Jaanus Müür, Rebecca Ronke, Magdalena Szymańska & Milla Åman Kyyrö: Accelerating the evolution of mobility in the Baltic Sea region - robot bus pilot experiences Eija Raatikainen & Katriina Rantala-Nenonen: Trust as a transversal skill Kansainvälisyys ja maahanmuuttajuus ammattikorkeakouluympäristössä Hanna Repo Jamal, Sari Heikkinen & Vesa V.A. Heikkinen: Maahanmuuttajien työllisyyden haasteet ammattikorkeakoulujen ratkottavana Hanna Repo Jamal, Heini Maisala-McDonnell & Päivi Rimpioja: Metropolian kansainvälinen akatemia yhdistää eri maista ja kulttuureista tulevia opiskelijoita Johanna Niemi: Suomalainen koulutusjärjestelmä tutuksi toiminnallisilla tehtävillä ja selkeillä kuvilla Viestintä ja julkaiseminen Titta-Maria Kettunen & Milla Åman Kyyrö: Asiantuntija viestijänä - miten saada oma ääni kuuluviin? Milla Åman Kyyrö: Hankeviestinnän osaamisen kehittymisestä hyötyvät kaikki Viestintä on vallankäyttöä - asiantuntija, tunne arvosi! Toimiva hankeviestintä vaatii suunnittelua Mistä aloittaa hankkeen viestinnän suunnittelu? Mitä TKI-viestintä on? Vinkkejä hankkeen yleisötapahtuman tuottajalle Äänensävyn hyödyntäminen hankkeen viestinnässä Riikka Wallin & Anna Hermiö: Voimaa yhdessä tekemisestä - vaikuttava julkaiseminen, osa 3 Energia-alan kehittäminen Mari Suoheimo & Antti Tohka: Energia-alan voimakas murros vaatii jatkuvaa oppimista Rakennusalan kehittäminen Tuire Ranta-Meyer: Puumyönteisyys kannattaa pääkaupungissakin Construction Industry Sunil Suwal, Manika Bajracharya, Sharmaa Devi Muthusami, Vipul Agrawal: Sustainable wellbeing through inclusiveness in the construction industry Service Design and Innovations Pamela Spokes: Innovation events in three parts: Hackathons Innovation events in three parts: Design Sprints Embedding Service Design in Higher Education This Meeting Could Have Been a Workshop Why You Need to Learn Service Design Finding Real Problems to Solve All Around Us Learning to Innovate Every Day: 10 Days 100 Challenges event Tikissä-julkaisut ilmestyvät jälleen tammikuussa 2023, jolloin vietämme toimituksessa blogin viisivuotisjuhlaa! Toimituskunta kiittää lämpimästi kirjoittajia ja lukijoita.
Mitä TKI-viestintä on?
Tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminta (TKI) on yksi ammattikorkeakoulujen lakisääteisistä tehtävistä. Toiminnassa tutkitaan, testataan, kokeillaan ja sovelletaan. Tuloksina syntyy uutta tietoa, oivalluksia ja muita tuotoksia. Mukana on erilaisia toimijoita: asiantuntijoita, kohderyhmiä, kumppaneita ja yhteistyöverkostoja. Kaikesta tästä tekemisestä halutaan viestiä. Mutta mitä TKI-viestintä oikeastaan tarkoittaa? TKI-viestinnän tehtävänä on välittää saavutettuja tuloksia, innovaatioita ja uusia näkökulmia. (1) TKI-viestintä edistää avointa tiedettä Ammattikorkeakoulut määrittelevät TKI-viestintäänsä omista lähtökohdistaan. Yleistäen voi kuvata, että kyse on paitsi TKI-toiminnassa syntyvien tulosten jakamisesta yleisöille, myös avoimen tieteen periaatteisiin kuuluvasta julkaisutoiminnasta. Avoimuus on tieteen ja tutkimuksen keskeinen periaate, jolla muun muassa laajennetaan tutkitun tiedon saatavuutta. Avoimuus ja läpinäkyvyys ovat osa vastuullisen tieteenteon käytäntöjä. (2) Ammattikorkeakouluissa tehtävä työ on myös tärkeää tehdä näkyväksi, mutta tällöin on kyse ennemminkin tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaan liittyvästä viestinnästä, eli lyhyesti TKI –viestinnästä. Laadukas TKI –viestintä on osa tieteen avoimuutta. (3) Tutkimus- ja kehittämishankkeilla pyritään ratkaisemaan erilaisia haasteita ja saamaan aikaan muutoksia vallitsevaan tilanteeseen. Hankkeiden työn tuloksista oletetaan viestittävän ainakin niille yleisöille, joita hanketyön tulokset koskettavat. Julkisen rahoituksen hankkeissa pääsääntönä on, että hankkeesta ja sen tuloksista tulee viestiä mahdollisimman kattavasti. (4) Laajempi tulosten levittäminen on osa TKI-viestinnän haastetta. Yksittäisen hankkeen toiminnasta syntyneet tulokset voivat olla äärimmäisen tärkeitä – pienemmälle joukolle. Organisaatiotasolla ehkä toivotaan, että saataisiin laajasti näkyvyyttä, kun viestitään. TKI-toiminnan merkitys ei synny tyhjiössä Jotta TKI-toiminnan saavutukset voivat konkretisoitua, on niistä kerrottava julkisesti. TKI-viestintä on vaikuttamisen väline, jolla tehty työ saatetaan näkyväksi. Hyvin toteutettu TKI-viestintä muotoilee TKI-toiminnasta syntyneet tulokset yleisöä kiinnostaviksi tarinoiksi tai journalistiset uutiskriteerit ylittäviksi jutuiksi. Maamme korkeakoulujen TKI-aktiivisuus on huippuluokkaa, mutta vain mikroskooppisen pieni osa tuloksistamme nousee esille medioissa [...] (5) TKI-viestinnässä ei siis ole kyse vain hankkeiden tulosten raportoinnista. Kyse on tiedon levittämisestä, tieteen yleistajuistamisesta ja yleisöjen osallistamisesta keskusteluun. Miten TKI-viestinnässä onnistutaan? Viestinnän onnistumista voidaan mitata esimerkiksi sosiaalisen median päivitysten tykkäyksinä, blogikirjoitusten lukukertoina tai valtakunnallisiin uutisiin pääsynä. Onnistuminen vaatii ymmärrystä viestinnän roolista tiedolla kyllästetyssä informaatioympäristössä. Onnistumisen todennäköisyyttä parantaa organisaatiotasolla vallitseva, yhteisesti jaettu käsitys TKI-toiminnan vaikuttavuudesta ja siitä viestimisen merkityksestä. TKI-viestinnän laadukas toteuttaminen ja järjestelmällinen kehittäminen vaativat viestinnän ja julkaisemisen ammattilaisia tueksi TKI-toimintaa tekeville asiantuntijoille. Käytännössä työhön tarvitaan riittäviä resursseja. Ammattikorkeakoulujen TKI-viestintämyönteistä ilmapiiriä voi kehittää monin tavoin. Metropoliassa TKI-hankkeiden viestijät ja projektipäälliköt kutsuttiin yhdessä syyslukukaudella 2022 oppimaan hankeviestinnän perusteita. Samalla tunnistettiin joukko kehittämistarpeita hankkeiden näkyvyyteen liittyvissä kysymyksissä. Näihin pohditaan parhaillaan ratkaisuja, yhdessä TKI-toimijoiden ja viestinnän asiantuntijoiden kanssa. Lähteet Hautala, A. (2022) Ja homman pointti oli? (blogs.tuni.fi) TAMK-blogi. Avoin tiede (2021): Usein kysytyt kysymykset (avointiede.fi) Sinisalo, R. (2018) Tiedeviestinnästä TKI-viestintään (lamkpub.fi) Viestintä TKI-toiminnassa (HAMK.fi) Taatila, V (2021) Mistä me puhumme, kun puhumme TKI:sta? (arene.fi)
Vapaaehtoistoiminnalla kohti sosiaalisesti kestävää huomista
Voisiko vapaaehtoistoiminta olla ratkaisuna inhimillinen ja mukaan kutsuva toimintamuoto yhä useammalle ihmiselle osallistua sosiaalisesti kestävämmän (1) huomisen luomiseen? Näkökulmia ovat esimerkiksi edellytysten luominen yksilön elämänhallinnalle, vastuullisuudelle tai oman toiminnan merkityksen ja vaikutuksen syvemmälle ymmärtämiselle? (1) Tässä blogikirjoituksessa kerrotaan, miten konkreettisesti yksilöitä vapaaehtoistoimintaan kouluttamalla on luotu vertaismentoritoiminnan voimauttavia kokemuksia. Muutokset kohti sosiaalisesti kestävämpää yhteiskuntaa syntyvät ketterästä tarttumisesta ajankohtaisiin haasteisiin, ja osallistujien osaamisen tunnistamisesta ja sen vahvistamisesta. Vapaaehtoistoiminnan muodot ovat viime aikoina muuttuneet ja monipuolistuneet. Erityisesti pandemia-aika tuotti uudenlaisia tapoja järjestää vapaaehtoistoimintaa. Tuolloin esimerkiksi perustettiin erilaisia kauppa-apu palveluita tai toimintaa siirrettiin verkkoympäristöön (2). Vapaaehtoistoiminta pähkinänkuoressa Vapaaehtoistoiminta on tavallisen ihmisen tiedoin ja taidoin tehtävää toimintaa, jota ihminen tekee palkatta ja vapaasta tahdostaan (3). Vapaaehtoistoiminta voi olla tukea tuottavaa (tukihenkilötoiminta) osallistavaa, (harrastukset) palveluja (nettisivut tai vertaistoiminta) talkoo-, keräys- ja tapahtumatoimintaa (keräykset ja talkoot) tai järjestötoimintaa ja yhteiskunnallista vaikuttamista (4). Sen voidaan ajatella olevan lähelle kansalaiskasvatusta, jolloin se edistää ihmisen sosiaalista vastuuntuntoa ja oikeudenmukaisuutta. Myös ihmisen empatiakyky ja solidaarisuus vahvistuvat vapaaehtoistoiminnassa (5). Se voi myös tarjota uuden tavan nähdä maailma (6). Vapaaehtoistoiminta on tärkeää toimintaa julkisten ja yksityisten palvelujen rinnalla. Joissakin yhteydessä sitä kutsutaan metaforalla ‘luonnonvara’ (The volunteering-as-a-natural-resource) (7). Vapaaehtoistoimintaa ja vertaismentorointia opitaan osana ammattikorkeakouluopintoja Metropolia ammattikorkeakoulussa sosionomin tutkinnossa on jo usean vuoden ajan ollut mahdollista opiskella vapaaehtoistoimintaa osana opintoja. Sosionomitutkinnon tarjoama opintojakso Harjoittelu vapaaehtois- ja kansalaistoiminnan ympäristöissä on viiden opintopisteen laajuinen. Opintojaksolle ominaista on, että sen toteuttamisessa on huomioitu vertaismentoroinnin mahdollisuus. Harjoittelussa vapaaehtois- ja kansalaistoiminnan ympäristöissä on ollut käytössä kaksitasoinen vertaismentorointimalli. Mallia on kehitetty opiskelijoiden kanssa. Tavoitteena on oppia yhteisesti vertaismentoroinnin keinoin tukemaan kanssaopiskelijoita oppimisprosessissa (8). Yhteisöllisen mallin pilotointi etsi keinoja heikossa asemassa olevien työllistymisen tukemiseen Kohti työelämää - yhteisön voimin -hanke pilotoi uutta yhteisöllistä mallia, jolla edistettäisiin työllistymistä korkean työttömyysasteen maahanmuuttajavaltaisilla alueilla pääkaupunkiseudulla. Hanketta toteuttivat yhteistyössä Kalliolan kansalaisopisto, Metropolia Ammattikorkeakoulu ja Invalidisäätiö (Live tai Livepalvelut). Hankkeen tavoitteena oli vahvistaa Espoossa, Helsingissä tai Vantaalla asuvien, palveluverkon ulkopuolelle pudonneiden maahanmuuttajien perustaitoja. Sitä kautta tavoitteena oli edistää heidän mahdollisuuksiaan työllistyä nopeasti tai hankkia riittävä pohja tutkintoon johtavan koulutuksen opinnoille. Hankkeen toteuttamisessa keskeisiä ideoita olivat vertaismentorointi ja vapaaehtoistoiminta. Hankkeessa toimiville mentoreille tarjottiin suoritettavaksi Metropolian sosionomitutkinnon vapaaehtoistoiminnan opintojakso. Vertaisten merkitys hankkeessa nousi tärkeäksi, myös tutkimuksen mukaan (9) vertaisuus voi luoda turvaa, jaetun kokemuksen ja samastuttavuuden. Tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminta yhdistyivät oppimiseen hankkeelle räätälöidyn vapaaehtoistoiminnan opintojaksolla Kohti työelämää -hankkeen tarpeisiin räätälöitiin Metropoliassa tarjolla olevan vapaaehtoistoiminnan viiden opintopisteen opintojaksosta suppeampi, kahden opintopisteen laajuinen opintojakso. Tähän räätälöityyn koulutukseen osallistui seitsemän maahanmuuttajataustaista henkilöä. Heidän tehtävänään oli toimia vertaismentoreina Kalliola Setlementin pitämille kolmelle kurssiryhmälle. Tehtävän suorittaminen oikeutti vertaismentorit saamaan kaksi opintopistettä Metropoliasta. Vapaaehtoistoiminnan opintojakson yleisenä tavoitteena oli opiskelijan osaamisen kehittymisen siten, että hän edistää toiminnallaan osallisuutta, toimijuutta, ihmisoikeuksia, yhdenvertaisuutta ja kestävää kehitystä. Hankkeeseen osallistuneet vertaismentorit paneutuivat huolellisesti jakson oppimateriaaleihin ja tehtäviin. Kehitin tehtäviä ja niiden arviointia sen mukaan, kun pääsin selville osallistujien suomen kielen taidoista. Suullisessa ilmaisussani pyrin selkeyteen muun muassa tauottamalla ja käyttämällä yksinkertaisia ja mahdollisimman yksiselitteisiä sanoja. Keskusteluille annettiin riittävästi aikaa. Sanojen löytämisessä koko ryhmä tuki puhujaa. Kirjallisista, itsenäisistä tehtävistä poistin joitakin vaikeaselkoisempia lähteitä, rajasin sivumääriä ja vaihdoin osan tilalle videoita - Asiantuntijalehtori, projektityöntekijä Seija Mäenpää. Vapaaehtoistoiminnan opintojakson uudelleen muotoilemisessa tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminta yhdistyi oppimistoimintaan konkreettisesti. Lisäksi se mahdollisti hankkeen maahanmuuttajataustaisten kansalaisten osallisuuden ja kehittäjäkumppanuuden toteutumisen. Vapaaehtoistoiminnan opintojakso lisäsi osallistujien ymmärrystä vapaaehtoistoiminnan yhteiskunnallisesta merkityksestä Taloustutkimuksen teettämän tutkimuksen mukaan vapaaehtoistoimintaan osallistumista helpottaisi se, että tarjolla olisi lyhytkestoisia ja kertaluonteisia tehtäviä (33% vastanneista) (10). Vapaaehtoistoiminnan tutkijat puolestaan peräänkuuluttavat sitä, että kiinnitettäisiin entistä vahvemmin huomiota siihen, että vapaaehtoistoiminnan ympäristöstä tulisi entistä kestävämpi varmistaen vapaaehtoisresurssien kasvun (7). Kerätyn palautteen perusteella vertaismentorit kokivat tietämyksensä vapaaehtoistoiminnan merkityksestä ihmisten hyvinvointiin laajentuneen. He näkivät erittäin motivoivana mentorointitoiminnan yhteyden vapaaehtoistoiminnan periaatteisiin, sen yhteiskunnallisen hyödyn ja oman osuutensa kurssilaisten tukijana ja itsensä yhteiskunnallisina vaikuttajina. Osallistujat arvostivat heille ja heidän tarpeiden pohjalta muotoiltua opintojaksoa. Vapaaehtoistoimintaa ja sen merkitystä ja mahdollisuuksia osana hanketoimintaa on hyvä lähestyä laajasti ja monesta näkökulmasta. Esimerkiksi tässä, vertaismentoreiden osaaminen tunnistettiin ja tunnustettiin opintopisteiden muodossa, jolloin hankkeeseen osallistuneet saivat siitä myös omaan työnhakuunsa vahvistusta. Vapaaehtoistoiminta on kaikille avointa ja siten yksi avaintekijä sosiaalisesti kestävämpään huomiseen. Koulutuksen ulottuminen mahdollisimman monien saataville, esimerkiksi osana hanketoimintaa, vahvistaa osaltaan sosiaalista kestävyyttä ja edistää kansalaisia osallistavampaa huomista. Kirjoittajat Eija Raatikainen työskentelee yliopettajana Metropolian sosiaalisen hyvinvoinnin osaamisalueella. Työnkuvaan kuuluu myös kansallinen ja kansainvälinen hanketyö projektityöntekijänä ja projektipäällikkönä. Eija toimii teemavastaavana (Osallisuuden ja toimijuuden vahvistaminen) Asiakaslähtöiset hyvinvointi- ja terveyspalvelut innovaatiokeskittymässä. Eija on Sosiaalipedagogisen aikakauskirjan apulaispäätoimittaja. Seija Mäenpää työskentelee lehtorina Metropolian sosiaalisen hyvinvoinnin osaamisalueella ja opettaa sosionomiksi (AMK) valmistuville opiskelijoille sosiaalipedagogiikkaan, varhaiskasvatukseen ja luoviin menetelmiin liittyviä aiheita. Työnkuvaan kuuluu myös opinnäytetöiden ja työharjoittelujen ohjaus, sekä hanketyö. Lähteet Sosiaalinen kestävä kehitys – Kestävä kehitys (keke.bc.fi) Lahikainen, E. & Nieminen, P. (toim) (2022). Vapaaehtoistoiminta poikkeusaikana PDF (kansalaisareena.fi). Kansalaisareenan julkaisuja 3/2021. Kansalaisareena. Mitä on vapaaehtoistoiminta? (kansalaisareena.fi) Laimio, Anne & Välimäki, Sari. 2011. Vapaaehtoistoiminta kehittyy (PDF) (kansalaisareena.fi). Jyväskylä: Kopijyvä Oy. Nivala, E. & Ryynänen, S. (2019). Sosiaalipedagogiikka. Kohti inhimillisempää yhteiskuntaa. Gaudeaumus. Raatikainen, E. (2019). Learning through Service and Volunteerism: The pedagogical Model in Higher Education in Finland in Degree Programme in Social Services (doi.org). IJRDO- Journal of Educational Research, 4(6), 17-31. Koolen-Maas, S. A., Meijs, L. C. P. M., van Overbeeke, P. S. M., & Brudney, J. L. (2022). Rethinking Volunteering as a Natural Resource: A Conceptual Typology. (doi.org) Nonprofit and Voluntary Sector Quarterly, 0(0). Raatikainen, E- & Tast, S. (2017). Mentorointimalli opiskelijan tukena vapaaehtoistoiminnan opinnollistamisessa – Case Metropolia. Teoksessa Kolme kulmaa opinnollistamiseen OPAS OPINNOLLISTAMISEN RATKAISUISTA, TYÖKALUISTA JA VINKEISTÄ (docplayer.fi) , 11-14. VERKKOVIRTA, Työnopinnollistamista verkostoyhteistyönä. Mikkonen, Irja & Saarinen Anja 2019: Vertaistuki voimavarana. Kompassi. Artikkeli on aikaisemmin julkaistu englanninkielisenä Euroopan Tieteiden ja Taiteiden Akatemian European Academy of Science and Arts julkaisussa Revisiting Values and Rights in a Digitalising World. Editors Juhani Laurinkari, Felix Unger and Zoltan Tefner. EASA 201. Rahkonen, J. 2021. TUTKIMUSRAPORTTI. Vapaaehtoistyön tekeminen Suomessa Juho Rahkonen Taloustutkimus Oy Vapaaehtoistyön tekeminen Suomessa 2021.
Työyhteisöjen yhteisöllisyyden vahvistaminen taiteen ja luovuuden keinoin
Mitä luovat menetelmät ja taiteilijat voivat tuoda tullessaan, kun työyhteisöille järjestetään yritysvalmennuksia? Valmennukset edistävät resilienssiä ja sosiaalista pääomaa Sosiaalisella pääomalla tarkoitetaan yhteisöjen sellaisia yhteisöllisiä piirteitä, jotka vahvistavat yhteisöllistä toimintaa - ja nimenomaisesti toimintaa, jolla voidaan edistää luottamusta, vastavuoroisuutta ja verkostoitumista. Sosiaalista pääomaa siis syntyy yhteisöllisyydestä ja yhteisön jäsenten välisestä vuorovaikutuksesta (1). Valmennuksissa voidaan keskittyä valmennettavien yhteisöjen valitsemiin teemoihin, esimerkiksi työssäjaksamisen ja henkilökohtaisten tavoitteiden kanssa. Valmennuksissa yrityksen sosiaalisen pääoman ja resilienssin tilaa on tarkasteltu turvallisesti ja yhteisöllisesti. Valmennuksissa käsitellään toisinaan kipeitäkin aiheita ja siksi niissä tulee kiinnittää huomiota vuorovaikutukseen, omien roolien havainnointiin ja työidentiteettiin. Valmentavia tilaisuuksia voi järjestää monissa eri muodoissa. Valmentajien rooli yritysten tarpeiden kuulemisessa on olennainen. Tavoitteena on saada valmennuksen lopputuloksesta yrityksen sen hetkisiä tarpeita mahdollisimman hyvin palveleva. Luovuudesta tukea pienten, keskisuurten ja mikrokokoisten yrittäjien tarpeisiin Yritysvalmennuksiin tuodaan uudenlaista näkökulmaa, kun mukaan otetaan taide ja luovuus. Yllättävää hyötyä saadaan, kun mennyttä, nykyisyyttä ja tulevaisuutta työstetään luovan, taidelähtöisen ja toiminnallisen työskentelyn kautta. Eloisa-hankkeen toiminnassa luovan työn ja taiteen eri alan ammattilaisia kutsuttiin mukaan valmentaja-taiteilija -työpareiksi. Valmentajien rooli yritysten tarpeiden kuulemisessa ja taiteilijoiden osaamisen sovittamisessa kuhunkin kontekstiin oli keskeinen toimintatapa. Yrityksen tarpeista lähtevä, räätälöity valmennus tarkoitti räätälöityä valmentaja-taiteilija -yhteistyön muotoja taiteilijan moninaisten roolien ymmärtämistä osaamisten tarjoamien mahdollisuuksien hyödyntämistä ja näkyväksi tekemistä. Luovuus ja taiteilijuus valjastettiin luontevaksi osaksi niiden tarpeiden toteutumista, joita yritykset ennen valmennuksia ovat nostaneet esiin. Valmennuksista on kerätty aineistoa ja analysoitu kehittämistyön luonteen mukaisesti, ja sitä jatketaan toisen pilotointikierroksen loppuun saakka. Näin saadaan arvokasta tietoa valmennusten vaikuttavuudesta ja kehittämistarpeista. Palautteista, asiantuntijakeskusteluista, haastatteluista saadaan tietoa muun muassa siitä millaisena sosiaalisen pääoman, työhyvinvoinnin ja valmennusten yhteys näyttäytyy miten valmennuksissa on edistetty sosiaalisen pääoman ulottuvuuksia ja resilienssiä millaisia taiteilijarooleja ja/tai taiteilija-valmentaja -yhteistyön malleja muotoutui mitä työhyvinvointia ja yhteisöllisyyttä tukevia elementtejä valmennuksilla voitiin tukea. Kerättyä tietoa hyödynnetään seuraavan valmennuspilotin ja muiden yrityksille tarjottavien työpajojen suunnittelussa. Hanketyön tuloksia arvioidaan jatkuvasti Kuten tutkimus-. kehittämis- ja innovaatiohankkeissa yleensäkin, myös Eloisan asiantuntijajoukko, projektiryhmä arvioi säännöllisesti hankkeen määrällisiä ja laadullisia tavoitteita. Toimintaa hankkeen aikana kehitetään innovatiivisesti, luovalla ja tarkalla otteella. Monenlaisia toimenpiteitä tarvitaan hankkeelle asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi. Hankkeen osallistujamäärässä on esimerkiksi vielä kurottavaa. Mietinnässä on Miten tehostamme viestintää ja valjastamme eri tahoja markkinoimaan/viestimään Eloisassa tuotettavista työpajoista, kursseista, koulutuksista? Minkälaisia työpajoja, koulutusta tuotamme lisää, jotta osallistumisen helppous ja ennen kaikkea yrityksiä hyödyttävä, vaikuttava sisältö yhdistyvät? Minkälaiset yhteistyön muodot synnyttävät synergiaa ja siten vaikuttavuutta? Hankeyhteistyöllä, asiantuntevan ohjausryhmän valjastamisella sekä taidealan toimijoiden yhteistyöllä saavutetaan tuloksia, joita ei kannata jättää käyttämättä. Kirjoittaja Irene Alsti-Lehtonen toimii Metropoliassa projektiasiantuntijana. Hän on koulutukseltaan kasvatustieteen maisteri ja musiikkipedagogi AMK. Kulttuurialan hankkeiden projektipäällikkönä toimimisen lisäksi Irene tekee hallintotyötä musiikin tutkinnossa. Myös kulttuuri-, yritys- ja sote-alaa eri tavoin yhdistävien rahoitusten hakeminen on osa työnkuvaa. Metropolian palveluksessa hän on toiminut jo yli kymmenen vuoden ajan. Tällä hetkellä työn painopiste on ESR-rahoitteisen Eloisa-hankkeen vetämisessä. Lähteet Manka, Marja-Liisa & Manka, Marjut. 2016. Työhyvinvointi. Talentum Pro. Tapahtumakokonaisuus Eloisa-hankkeen sivuilla.
Miten saada kotihoitoon pitovoimaa?
Osaavan työvoiman saaminen ja pitäminen kotihoidossa on ajankohtainen haaste niin julkisella kuin yksityisellä sektorillakin. Vanhuspalveluissa on tällä hetkellä paljon henkilöstövajetta. Alan vetovoimaisuus on heikentynyt ja moni alalla työskentelevä pohtii, vaihtaako raskaan ja eettisesti kuormittavan työn kevyempään. Tilannetta ei paranna se, että samaan aikaan julkinen kuva vanhuspalvelujen tilasta näyttäytyy julkisuudessa negatiivisessa valossa. Miten sitten lisätä veto- ja pitovoimaa? Tässä blogissa tarkastellaan kotihoidon pitovoimaa ja tekijöitä, jotka tukevat kotihoidon yrittäjän työvoiman saatavuutta. Kolmasosa vanhuspalveluissa työskentevistä hoitajista toimii kotihoidossa (1). Kotihoidossa työskentelee pääsääntöisesti lähihoitajia, terveydenhoitajia ja sairaanhoitajia, joista suurimman ryhmän muodostavat lähihoitajat. Työ on usein yksinäistä, vaativaa ja edellyttää osaamista ja kykyä itsenäiseen päätöksentekoon. Mia Roos ja kumppanit (2) ovat tehneet lähihoitajien työnkuvasta ja työn vetovoimatekijöistä kirjallisuuskatsauksen. Sen mukaan työntekijöiden veto- ja pitovoimaa lisäävät lähihoitajien työn arvostus joustavat toimintatavat työnkuvan optoimointi osallistava kehittäminen Kirjallisuuskatsauksen mukaan lähihoitajat toimivat myös mentoreina uusille työntekijöille, opettaen niin lähihoitajia kuin sairaanhoitajiakin. Pitovoimaa etsimässä Ongelmallista ilmiötä pyritään aktiivisesti ratkaisemaan erilaisilla toimenpiteillä ja hankkeilla. Työterveyslaitoksella on käynnissä Hyvä veto -hanke, jossa kehitetään toimintamallia hyvinvoinnin sekä vanhustyön arvostuksen ja vetovoimaisuuden parantamiseksi. Malli koostuu eettisestä organisaatiokulttuurista, valmentavasta johtamisesta sekä nuorten kokeneiden työntekijöiden yhteistyöstä (3). Työhyvinvointi on nostettu yhdeksi tärkeäksi pitovoimaa lisääväksi tekijäksi. Työnantajan panostus työntekijöiden työhyvinvointiin vähentää työn kuormittavuutta ja lisää sitä kautta työntekijöiden työhyvinvointia. Hyvä veto -hankkeessa on laadittu tätä varten politiikkasuositukset Vanhustyön eettinen kuormitus vähenee panostamalla työhyvinvointiin, joka sisältää seitsemän tutkimukseen ja asiantuntijatietoon perustuvaa suositusta (4). Vetovoimainen vanhustyö -hankkeessa on kehitetty työyhteisöille Vetovoiman itsearviointi -työkalu (5), jonka avulla yritys tai työyhteisö voi itse arvioida omaa toimintaansa. Työkalu sisältää laaja-alaisesti tietoa pito- ja vetovoimatekijöistä sekä mahdollistaa arvioimaan ja kehittämään oman työyhteisön tilannetta. Työkalu auttaa tiedostamaan näihin liittyviä tekijöitä, sekä antaa vinkkejä ja hyviä käytäntöjä hyödynnettäväksi työyhteisön pito- ja vetovoiman kehittämisessä. Veto- ja pitovoimaa kotihoitoon -hankkeessa kotihoidon kanssa tehtyjen keskustelujen pohjalta on tunnistettu tarvetta mentorointimallin kehittämiselle kotihoitoon. Mentorointimallia ja -opasta pilotoidaan syksyn 2022 aikana (6). Valmistuessaan se voi tukea myös pienyrittäjiä toiminnan kehittämisessä. Opiskelijat ideoivat ratkaisuja kotihoidon pien- ja mikroyrityksille Dallaten - Asiakaslähtöisempää liiketoimintaa ikääntyneiden liikunta- ja hyvinvointipalveluihin - hankkeessa mukana olevat hoiva-alan yrittäjät ovat tunnistaneet omassa arjessaan työvoiman veto- ja pitovoiman haasteet. Valjastimme syksyllä 2022 ratkaisujen tuottamiseen mukaan kaksi Metropolian sosiaali- ja terveysalan opiskelijoiden monialaisen innovaatioprojektin (MINNO) tiimiä. Opiskelijatiimit ideoivat keinoja haasteeseen kahdesta näkökulmasta: Miten kotihoidon palveluja tarjoavat yritykset saisivat paremmin työntekijöitä palvelukseensa? Miten lisätä työvoiman pitovoimaa kotihoidossa? Opiskelijatiimeille annettu haaste oli tarkoituksellisesti mittasuhteiltaan suuri, joka antoi heille mahdollisuuden lähteä ideoimaan ilman ennakkorajauksia. Tarkoitus oli etsiä vetovoimaa lisääviä ratkaisuja erityisesti pienen, yksityisen kotihoidon palvelua tarjoavan yrityksen näkökulmasta. Opiskelijat perehtyivät kotihoidon pien- ja mikroyritysten keskeisiin ongelmiin haastattelemalla kotihoidon palveluja tarjoavaa yrittäjää sekä pohtimalla ryhmän kesken opiskelijoiden omia havaintoja kotihoidon työstä. Haastattelun ja pohdintojen kautta tunnistettiin seuraavat ongelmat, jotka vaikuttavat negatiivisesti kotihoidossa työskentelevien hoitajien pitovoimaan: työyhteisön puuttuminen yksinäinen työ arvostuksen puute suuri vastuun määrä Opiskelijat nostivat ideoinnin keskiöön työyhteisöllisyyden puutteen ja lisäksi he perehtyivät siihen, mitä alan työntekijät arvostavat, ja mikä saa heidät pysymään ja viihtymään työssään. Voisiko mentorointi lisätä pitovoimaa kotihoitoon MINNO-projektitiimi lähti useiden ideoiden jälkeen pohtimaan sitä, miten mentorointia voisi hyödyntää lisäämään kotihoidon pitovoimaa. Opiskelijat toteuttivat sosiaali- ja terveysalan opiskelijoille kyselyn kartoittaakseen sitä, mikä luo pitovoimaisen työpaikan ja kokisivatko vastaajat hyötyä mentorointimallista pitovoimaa lisäävänä toimintana. Opiskelijoiden lisäksi he haastattelivat myös pienyrittäjää, joka toi esiin työntekijöiden kokemuksen siitä, että työyhteisön muodostuminen kotihoidon toiminatympäristössä voi olla haaasteellista työn liikkuvan luonteen vuoksi tuoden erilaisia haasteita työyhteisöön. Pienyrittäjän näkökulmaa pyrittiin hyödyntämään, jotta malli soveltuisi kotihoidon mikro- ja pienyrittäjien työympäristöön. Tiimi jalosti mentorointimallia siten, että se lisäisi kokeneiden työntekijöiden kokemaa arvostusta (7). Opiskelijat päätyivät työstämään sitä, miten mentorointimallin avulla voisi laajemmin tutustuttaa myös työntekijöitä toisiinsa.Opiskelijat kokivat mentorointimallin mielekkääksi, jota hyödyntämällä työyhteisöön pääseminen myös helpottuisi ja työskentelyn alun jännitys vähenisi.Opiskelijat kuvasivat jatkojalostetun mentorointimallin tavoitteeksi juurruttaa mentorointimalli arkeen niin, että myös uudet työntekijät voivat tulla tulevaisuudessa mentoreiksi. Heidän mukaansa tämä onnistuu parhaiten kun työntekijä saa ensin itse hyvät valmiudet työhösä huolellisen perehdytyksen ja omakohtaisen mentoroinnin myötä. Opiskelijoiden tuottama Mentorointimalli-video YouTubessa MINNO-opiskelijoiden tuotokset kotihoidon veto- ja pitovoimaan Dallaten-verkkosivulla Innovaatioprojektit: Veto- ja pitovoima 2022 (dallaten.fi). Niin julkinen sektori kuin yritykset ja yhdistyksetkin etsivat keinoja lisätä kotihoidon veto- ja pitovoimaa. Nähtäväksi jää, mitä keinoja meneillään olevat hankkeet ja kehittämistyöt onnistuvat tähän tuomaan. Myös pienyrittäjän kannattaa näitä seurata, sillä sieltä voi löytyä hyviä käytänteitä sovellettavasi oman yrityksen toimintaympäristöön. Ideoidun ratkaisun takana opiskelijat Projektissa mukana olevilla opiskelijoilla ei ollut aiempaa kokemusta projektityöskentelystä. Kaikki mukana olleet olivat terveydenhoitotyönalan opiskelijoita. Erityisen opettavaista oli kokea, minkälaista projektityöskentely on. Mielenkiintoa lisäsi mahdollisuus olla osana kehittämässä omaa alaa ja mahdollisesti tulevaisuuden työpaikkaa. Opiskelijat esittivätkin projektin päätteeksi toiveensa tulevaisuuden työnantajilleen - toivomme näkevämme mallin käytössä tulevaisuudessa. Kirjoittaja Hannele Hokkanen (TtM, Tuotekehittäjä EAT, Sh) on lehtori, joka työskentelee Dallaten hankkeessa ja Seniorit Tikissä hankkeessa vanhustyön asiantuntijana. Tämän lisäksi hän ohjaa ja koordinoi monialaisia innovaatioprojekti opintoja Sosiaali- ja terveysalalla. Hänen opetusalaansa kuuluvat myös Gerontologisen hoitotyön opetus ja sen kehittäminen. Lähteet Alastalo, Hanna & Kehusmaa, Sari 2021. Vanhuspalvelujen tila toukokuussa 2021. Verkkojulkaisu julkaistu 3.9.2021 Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (slideshare.net). Viitattu 10.11.2022 Roos, M. ym. 2022. Lähihoitajien työnkuva ja työn vetovoimatekijät sosiaali- ja terveysalalla - inteatiivinen kirjallisuuskatsaus. Hoitotiede 34 (3) (uef.fi). Viitattu 14.11.2022 Työterveyslaitos 2022. Henkilöstön saatavuuden ja alan vetovoimaisuuden turvaaminen iäkkäiden palvelussa - Hyvä veto. (ttl.fi) Työterveyslaitos 2022. Politiikkasuositus: vanhustyön eettinen kuormitus vähenee panostamalla työhyvinvointiin (ttl.fi) Vetovoiman itsearviointi -työkalu (vetovoimainenvanhustyo.fi) Veto- ja pitovoimaa kotihoitoon (samk.fi) Kuntatyö 2030. Mentorointi kotihoidossa. (kuntatyo2030.fi) Etelä-Savon sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymä Essote, Mikkeli. 28.9.2021. Viitattu 10.10.2022 Työterveyslaitos 2020. Henkilöstön saatavuuden ja alan vetovoimaisuuden turvaaminen iäkkäiden palveluissa Hyvä veto -hanke https://www.ttl.fi/tutkimus/hankkeet/henkiloston-saatavuuden-ja-alan-vetovoimaisuuden-turvaaminen-iakkaiden-palveluissa-hyva-veto Viitaattu 11.11.2022 Työterveyslaitos. Politiikkasuositus: Vanhustyön eettinen kuormitus vähenee panostamalla työhyvinvointiin https://www.ttl.fi/tyoelaman-suunta/politiikkasuositukset/politiikkasuositus-vanhustyon-eettinen-kuormitus-vahenee-panostamalla-tyohyvinvointiin viitattu 6.11.2022 Veto- ja pitovoimaa kotihoitoon -hanke https://vetojapitokotihoito.samk.fi/ Viitattu 12.11.2022 Vetovoimainen vanhustyö -hanke. https://vetovoimainenvanhustyo.fi/ Viitattu 5.11.2022 Vetovoimainen vanhustyö. Vanhustyön vetovoima malli https://vetovoimainenvanhustyo.fi/vanhustyon-vetovoimamalli/ Viitatattu 3.11.2022
Äänensävyn hyödyntäminen hankkeen viestinnässä
Julkisin varoin toteutettavien tutkimus-, kehittämis- ja innovaatio- eli TKI-hankkeiden viestintää suunnitellessa pohditaan usein, miltä hankkeen pitäisi näyttää. Yhtä lailla voi miettiä, miltä hanke kuulostaa. Markkinointiviestinnässä yritykset käyttävät brändinsä mukaista visuaalista ilmettä ja äänensävyä. Tässä kirjoituksessa käsitellään äänensävyn hyödyntämistä hankeviestinnässä. Äänensävyssä on kyse tavasta, jolla viestivä taho puhuttelee yleisöään. Äänensävyllä tarkoitetaan tässä yhteydessä tekstipohjaisen verkkoviestinnän kirjallisen ilmaisun sävyjä, jota toteutetaan erityisesti verkkosivuilla, sosiaalisessa mediassa, chat-palveluissa tai sähköposteissa. Äänensävyn aitous kuuluu kauas Kuten ihmisten välisessä puhutussa keskustelussa, myös tekstipohjaisessa viestinnässä sanavalinnat ja ilmaisun tyyli välittävät tunnelatausta kirjoittajalta lukijalle. Äänensävyjä käyttämällä voidaan viestiä kirjaimellista tietosisältöä syvemmin. Parhaassa tapauksessa hankkeen viestintää kannatteleva äänensävy valitaan tietoisesti ja sitä käytetään johdonmukaisesti. Se voi auttaa yleisöä muodostamaan mielikuvaa hankkeen persoonasta, jota on helpompi lähestyä kuin kasvotonta organisaatiota. Yleisön on pidettävä viestintää uskottavana. Keskimääräisellä hankkeella on käytössä muutama sosiaalisen median kanava ja verkkosivut. Jos viestintää pyritään laajentamaan alustoille, jotka eivät ole entuudestaan tuttuja, voidaan törmätä vaikeisiinkin tilanteisiin. Hankkeen toiminnalle voi olla eduksi viestiä myös hankaliksi koetuilla foorumeilla, joissa kohdeyleisö on tavoitettavissa. Jokaisella verkkoyhteisöllä on oma kulttuurinsa ja niiden tunteminen on viestinnän uskottavuudelle eduksi. Varsinkin sosiaalisen median negatiivisia lieveilmiöitä käsiteltäessä on hyvä hahmottaa myös omia verkkokulttuureja koskevia ennakkoluulojaan sekä mahdollisia syitä niiden taustalla, kirjoittaa Elina Vaahensalo (1). Uskottavuuden kannalta, viestinnän ja toiminnan välillä ei tulisi olla kovin suurta ristiriitaa. Toisin sanoen, pirteinkään äänensävy ei peitä sitä, jos käytännön toiminta viestii väsymyksestä. Äänensävy ja hankkeen lähestyttävyys Kaikki viestintä pyrkii jollain tavalla vaikuttamaan. Jos markkinointi on enemmän potentiaalisen ostajan suostuttelua, niin viestintä pyrkii useammin tiedonjakoon ja vuoropuheluun. Mihin asioihin hankkeen äänensävyllä voisi siis vaikuttaa? Vaikutelma. Esimerkiksi verkkosivuilla käydessä sivuston käytettävyys, visuaaliset elementit ja äänensävy yhdessä vahvistavat hankkeen toivomaa kokonaiskuvaa, vaikkapa asiantuntevuudesta. Luottamus. Meltwaterin raportin mukaan 65 % kuluttajista kertoo, että ystävällisesti ja huolellisesti viestivä brändi tuottaa vahvemman tunneyhteyden. Kuluttajat kokevat, että vuorovaikutus tällaisen brändin kanssa on helpompaa. (2) Lähestyttävyys. Yleisön huomiota tavoitellessa helppo lähestyttävyys, keskustelevuus ja avuliaisuus ovat hyviä perusvalintoja. (2) Äänensävyn valinta vaatii tietoa ja harkintaa Monilla hankkeilla on useampi kuin yksi kohderyhmä. Viestinnällisissä ratkaisuissa on huomioitava kohderyhmäkohtaiset erot. Äänensävyjen tulkintaan vaikuttavat yksilötasolla monet eri tekijät. Miten hanke siis osaa valita yleisöilleen sopivan äänensävyn? Markkinoinnin suunnittelussa analysoidaan ostavaa yleisöä ja sen käyttäytymistä eri lähteistä kerätyn taustadatan avulla. Tiedon pohjalta luodaan yritykselle sopivat asiakasprofiilit, ja näihin pohjautuen suunnitellaan eri ostajapersoonille toteutettavat markkinointitoimenpiteet. Yhtä lailla kuin yritys, hankkeen viestintää varten voidaan luoda kuvitteellisia kohderyhmiä edustavia keskivertopersoonia. Näille ryhmille toteutetaan viestintää eri kanavissa ja formaateissa sen mukaan, mistä ryhmät oletetaan tavoitettavan ja minkälaisen sisällön arvioidaan parhaiten kiinnittävän kohderyhmän huomion. Äänensävyä voi mukauttaa eri kohderyhmille soveltuvaksi. Verkossa tapahtuva asiointi jättää palvelujen käyttäjästä yleensä jonkin jäljen. Hankkeen kohderyhmien tavoittamiseen voi riittää kevytkin kohderyhmien analysointi. Tärkeintä on hahmottaa, minkälainen oman hankkeen kohderyhmän koostumus ja käyttäytyminen verkossa tyypillisesti on. Lukuisat tahot tuottavat raportteja, joissa on erilaisista demografisista tekijöistä eli esimerkiksi iän, sukupuolen, asuinalueen tai tulotason mukaan ryhmiteltyjä joukkoja. Tällaisilla tiedoilla hankkeen viestinnän suunnittelussa voi päästä alkuun. Äänensävyn toteuttaminen edellyttää ohjeistusta ja koordinointia Verkkosisällöistä voidaan helposti tunnistaa ainakin nämä neljä äänensävyä: huumori, virallisuus, arvostus tai innostus (3-5). Jos hankkeen luonnetta tukevien äänensävyjen valinta on hankalaa, voi käyttää vastakohtapareja. Näiden avulla voi pohtia, kumpaan suuntaan hankkeen viestinnän äänensävy osuu paremmin, esimerkiksi: hauska vai vakava virallinen vai epävirallinen arvostava vai yhdentekevä innostunut vai pidättynyt Sen jälkeen voi määritellä, millä äänensävyillä hankkeen persoona viestii eri kohderyhmäpersoonille. Hankkeella on kolme kohderyhmää. Hankkeen äänensävy on ensisijaisesti asiantunteva. Yrittäjille viestitään asiantuntevasti, epävirallisesti ja yhteistyöhaluisesti Opiskelijoille viestitään asiantuntevasti, epävirallisesti ja innostuneesti Päättäjille viestitään asiantuntevasti ja hieman virallisemmin Haasteen hankkeen viestinnälle luo valitun äänensävyn johdonmukainen käyttäminen. Mikäli hankkeen viestintää toteuttaa useampi taho ilman yhteistä ohjeistusta, yhtenäistä äänensävyä tuskin heti syntyy. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö hanke hyödy hajautetusta sisällöntuotannosta ja jaetusta viestintävastuusta. Riittävän hyvä ohjeistus auttaa osapäiväviestijänkin pitämään tyylin hyppysissä. Jos haluaa olla varma viestien toimivuudesta, lisätueksi voi kutsua koolle kohderyhmää edustavien esiraadin, Heiltä voi kysyä mielipidettä erilaisten vaihtoehtojen välillä ennen lopullisen version julkaisemista. Lähteet Vaahensalo, E. Organisaatiot ja toiseuttava verkkokeskustelu (PDF sivulta 162). Poikkeuksellinen viestintä, 2022. Procomma Academic Meltwater 21.6.2021. Tone of voice - äänensävy yrityksen brändinhallinnassa. (meltwater.com) Verbina, E. 14.8.2022. How to define your brand's tone of voice (semrush.com) Nielsen Norman Group 2016. Tone of Voice - Dimensions (nngroup.com) Vilpa, T. Yrityksen äänensävy eli tone of voice tuo syvyyttä viestintään.(blog.kuulu.fi)
Yritysten toiminnan kehittämistyöskentelyn menetelmiä
Miten yrityksien toimintaa voidaan kehittää? Työelämän ja työskentelyn vaatimiin muutoksiin voidaan hyödyntää erilaisia strukturoituja menetelmiä. Erilaisten välineiden käyttö työnohjaajan, opettajan, ohjaajan tai valmentajan töissä tuo vuorovaikutuksellisen dialogisuuden lisäksi uusia keinoja tarkastella teemoja, joihin muutosta toivotaan. Tässä kirjoituksessa esittelen, miksi ja mitä välineitä voi käyttää. Fasilitointiin, ohjauksiin tai valmennuksiin soveltuvien menetelmien käyttö ei välttämättä edellytä pohjakoulutusta. Niihin perehtyminen voi auttaa ymmärtämään paremmin tilanteessa käytettävän menetelmän taustaprosesseja tai itse ideaa, miksi jotain tiettyä menetelmää hyödynnetään. Resilienssi yksin ei riitä ylläpitämään työhyvinvointia Yritykset koostuvat aina ihmisistä. Yleisesti ihminen tarvitsee toivoa ja uskoa tulevaan, jotta hän jaksaa kurottaa kohti omia haaveitaan ja kykyä pärjätä arjessa. Resilienssi (1-6) on ollut otsikoissa paljonkin ja se tarkoittaa muun muassa: Keskeinen yritysten selviytymiseen, kestävään kehittymiseen, kriisitilanteiden hallitsemiseen ja jokapäiväisistä haasteista selviämiseen liittyvää taitoa Viime vuosina ovat työtilanteet ja -olosuhteet muuttuneet monin tavoin monella alalla, sekä ainutlaatuisesti että globaalisti covid-19 pandemian seurauksena. Riittämättömyyden tunne kuluttaa työntekijää Jos aika ei tunnu riittävän kaikkien töiden tekoon, alkaa olo tuntua riittämättömältä. Riittämättömyyden tunne on yksi tunteista, joka vaikuttaa myös työhyvinvointiin ja työssä jaksamiseen negatiivisesti. ”Tutkimus osoittaa selkeästi, että vahvempi kokemus itseohjautuvuudesta on yhteydessä suurempaan työn imuun ja alhaisempaan työuupumukseen. Itseohjautuvuutta kokevat työntekijät tuntevat myös palautuvansa paremmin ja kokevat vähemmän stressiä,” työelämäprofessori Frank Martela, Aalto-yliopisto (7). Julkisuutta on erityisen paljon saanut hoitoala, jossa resurssien riittämättömyys on ollut jopa uhkana potilasturvallisuudelle. Hoitoala ei ole ainut, jossa resurssipula, kiire ja kuormittuneisuus ovat läsnä. Samoja epäkohtia tuovat esiin myös opetusalalla työskentelevät henkilöt. (8) Keskeisiä osa-alueita työssä jaksamiseen ovat työhyvinvointia tukevan toiminnan suunnitelmallisuus, päätöksenteon läpinäkyvyys ja resurssien riittävyys. Kun työntekijä kokee tekevänsä merkityksellistä työtä jaksavana ja kykenevänä ihmisenä, on hänen työnsä laatu usein myös parempaa. ”Merkittävää tutkimuksessa on se, että mukana oli monenlaisissa työpaikoissa ja eri aloilla töitä tekeviä ihmisiä. Mitä hierarkkisemmin työ on organisoitu, sitä heikompaa työn imu on. Hierarkkisuus ennustaa myös työuupumusoireita,” Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori ja työhyvinvoinnin asiantuntija Jari Hakanen (7). Työskentelyä työpajoissa kohti myönteisiä tulevaisuuksia Jotta yrittäjän mieli, esimerkiksi koronapandemiasta huolimatta, lähtisi työskentelemään toivotun tulevaisuuden eteen, jonkin on muututtava. Katse tulevaisuuteen -hankkeen tavoitteena on vahvistaa sosiaali-, terveys- ja hyvinvointialan yrittäjien, yritysten ja työntekijöiden resilienssiä ja muutoskyvykkyyttä. Lisäksi hankkeen järjestämien ryhmätapaamisten kautta on tarjottu mahdollisuus verkostoitua ja vahvistaa yrityksen ja työntekijöiden hyvinvointia. Hanketyön puitteissa on lähdetty prosessoimaan ja visioimaan yritysten kanssa toivottua tulevaisuutta, jossa voimavarat tulisivat tulevaisuuden rakentamisen käyttöön. Työskentely on toteutettu työpajoina, joissa yrityksen väki on kokoontunut yhdessä 6–9 tapaamisen aikana, pari tuntia kerrallaan. Kokoontumisissa on suunniteltu tulevia toimenpiteitä ja toteutuksia aikatauluineen. Ensimmäisessä työpajassa on tehty ennakointidialogimenetelmää Tulevaisuuden muistelu (10), jossa toivottu tulevaisuus kuvitellaan viiden vuoden päähän. Tulevaisuuden muistelu- menetelmä on erityisesti käytössä sosiaali- ja terveysalalla, johtamistyössä, kasvatus- ja koulutusaloilla sekä terapiatyössä. Menetelmässä on keskeistä pyrkiä uutta kohti, hyödyntämällä olemassa olevia voimavaroja ja aiemmin hyvin toimineita selviytymiskeinoja (9, 11-14). Hanketyöskentelyn seuraavissa vaiheissa eli Onnistumispajoissa on lähdetty ratkaisukeskeisesti suunnittelemaan toimenpiteitä ja askelia, joilla toivotut asiat toteutuvat. Kun muistelee tavoitetta kehittämistyön suhteen, ajallisina tarkastelupisteinä voi olla kuukausi, puoli vuotta ja hankkeen jälkeen. Pääkysymykset ensimmäisessä yhteistyöskentelyssä eli Tulevaisuuspajassa ovat olleet: Tavoite tulevaisuuteen: yrityksen visio 5 vuoden päähän? Ajattelua ja suunnittelua: mitä priorisoidaan? Mitä täytyy olla valmiina tiettyjen aikojen puitteissa? Mitä toimia vaaditaan? Millä tavoin edistetään tavoitteissa pysymistä? Mitä tapahtuu sen jälkeen? Apukysymyksiä edellä mainittuihin liittyen: Kuinka tavoitteet toteutuivat ja mitä vaadittiin, että perille päästiin? Mitä tavoitteita on saavutettu eri tarkastelupisteissä? Miten ne on saavutettu eli mitä se on edellyttänyt? Miksi ne on saavutettu? Esimerkiksi, miksi ne ovat olleet tärkeitä? Mihin tilanteisiin hyviksi koettuja ratkaisukeinoja voi yrittää jatkossa soveltaa? Miten jatkossa tunnistetaan ennakkoon asioita, jotta ongelmia ei tulisi? Mitkä ovat ne askeleet jatkossa, jotta pysytään oikeilla teillä? Tulevaisuuden visioinnista kohti konkretiaa toiminnan visualisoinnilla Onnistumistyöpajoissa pyrittiin nimeämään, mitkä ovat organisaation tai yrityksen arvot ja resilienssiominaisuudet, jotta niillä vahvistetaan kantavia rakenteita. Dialogisen työskentelyn tueksi tarvitaan usein jonkinlaista visualisointia, jolla asioiden yhteyksiä ja suhteuttamista havainnollistetaan. Hanketyöryhmän kanssa rakennettiin fasilitointia havainnollistamaan kuvaannollinen polkupyörä, jossa sekä yksilön että yhteisön tai organisaation resilienssiä tukevat ominaisuudet täytyy olla tasapainossa, jotta pyörä kulkee eteenpäin. Resilienssipolkupyörässä istuin koostui psykologisesta turvallisuudesta, mikä palautteen perusteella lisääntyi yhteistyöskentelyn myötä työyhteisöissä. Käytännön kokemuksia matkan varrelta Mitä tavoitteellinen työskentely tulevaisuuden eteen on yritysten menestymisen ja pärjäämisen kannalta tuonut? Hanketyön löydöksistä raportoidaan myöhemmin, mutta tähänastiset kokemukset ovat olleet hyviä. Yrittäjät ovat tuoneet esiin lisääntyneen vuorovaikutuksen ja yhteisen kehittämisen tärkeyden henkilöstön kanssa, sillä ulkopuolisen fasilitoijan turvin on voitu käsitellä sellaisiakin asioita, joita ei ole aiemmin hoksattu tai uskallettu lähteä työstämään. Toisekseen, hankkeeseen liittyvä prosessimainen yhteistyöskentely on mahdollistanut dokumentointia ja yhteisiä kehittämisen linjoja myös tulevaisuutta ajatellen. Hanketyöskentelyyn liittyvä yrityksen sisäisen dialogisen vuorovaikutuksen ylläpitäminen suunniteltuja tavoitteita kohti on ollut haastavaa ja antoisaa, mutta ilman työparityöskentelyä asioiden reflektointi, fasilitoinnin ohella, olisi voinut jäädä hyvin niukaksi. Hanketyöryhmän säännölliset, viikoittaiset tapaamiset ovat toimineet hanketyöryhmän sisäisinä työnohjaussessioina, joissa toimintatapoja työpajoihin on tarvittaessa muokattu uusiksi ja olemme kohdanneet toisiamme kannustavin silmin. Toistemme sparrailu on tehnyt meistä hyvin toimivan hanketiimin. Euroopan Sosiaalirahaston rahoittamissa hankkeissa on tavoitteena kestävän kehityksen ja tulevaisuuden turvaaminen ja tässäkin hanketyössä on ollut tarkka suunnitelma, kuinka näitä teemoja yritysten kanssa työskenneltäessä toteutetaan. Kestävän kehityksen teemoista erityisesti kestävän työn ja sosiaalisen kestävyyden teemat ovat näkyneet erityisesti uusien sekä vanhojen struktuurien rakentamisena tai vahvistamisena hankkeeseen osallistuneissa yrityksissä. Katse tulevaisuuteen -hankkeeseen liittyvät yritysprosessit ovat olleet hyvin yksilöllisiä ja moninaisia. Joidenkin yritysten kanssa työskentelyssä on painottunut työilmapiiri tai hyvin käytännönläheiset seikat, kuten vaikkapa viestintä. Työhyvinvointia on sivuttu enemmän tai vähemmän kaikissa yritysprosesseissa, mutta keskeisesti hankkeeseen liittyvä kestävän kehityksen teema on ollut tärkeä kaikissa hanketyöskentelyissä. Yrityksen arvojen merkityksestä on keskusteltu myös podcasteissa ja koulutuksissa, joita hankkeen tiimoilta on pidetty. Kirjoittaja Helena Miettunen (FT, FM, KM) toimii Metropoliassa lehtorina ja tutkintovastaavana. Lisäksi hän on ratkaisukeskeinen työnohjaaja (STOry) ja coach. Hän on työskennellyt Katse tulevaisuuteen -hankkeen asiantuntijana. Lähteet Barasa, E., Mbau, R., & Gilson, L. (2018). What Is Resilience and How Can It Be Nurtured? A Systematic Review of Empirical Literature on Organizational Resilience (doi.org). International Journal of Health Policy and Management, 7(6), 491–503. Liang, F., & Cao, L. (2021).Linking Employee Resilience with Organizational Resilience: The Roles of Coping Mechanism and Managerial Resilience. (doi.org) Psychology Research and Behavior Management, 14, 1063–1075. Valli, L. Kuolema kuittaa univelan? Tutkimus resilienssistä ja resilienssipotentiaalin johtamisesta kriisinhallintaorganisaatiossa. (PDF, trepo.tuni.fi) Tampereen yliopiston väitöskirjat 264. 2020 Työterveyslaitos. Resilientti organisaatio. Mitä on resilienssi? (ttl.fi) Resilience-hanke Itsearviointi: Resilienssi (resilience-project.eu) Tampereen yliopiston verkkouutinen. Resilienssin johtamisella saavutetaan parempaa työhyvinvointia | Tampereen korkeakouluyhteisö (tuni.fi) Aalto-yliopiston verkkouutinen. Tutkimus: Itseohjautuvuus lisää työn imua, vähentää stressiä ja nopeuttaa palautumista. (aalto.fi) 30.4.2021 Työolobarometri 2020: Sairaanhoitajien työtyytymättömyys kasvaa | Sairaanhoitajat, Tutkimustietoa opetusalan työoloista (oaj.fi). Eriksson, E., Arnkil, T.E. & Rautava, M. (2006) Ennakointidialogeja huolten vyöhykkeellä verkostokonsultin käsikirja – ohjeita verkostomaiseen työskentelyyn. (julkari.fi) Stakesin työpapereita 29/2006. Helsinki: Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus STAKES. Kokko, R.-L. (2007) Tulevaisuuden muistelu – palaveri – toiveikkuutta tuottava yhteistyömenetelmä (julkari.fi) Yhteiskuntapolitiikka 72 (2007): 2, 166-174. Innokylä. Tulevaisuuden muistelu (innokyla.fi) Sitra. Tulevaisuuksien muistelu (sitra.fi) THL. Ennakointidialogit - Lapset, nuoret ja perheet (thl.fi) -- Katse tulevaisuuteen -hankkeen sivu.
Osaamisen kehittämisen prosessit tuottavat tuloksia yrityksissä
Tietoa ja osaamista luovasti yhdistelemällä yritys voi parantaa tuottavuutta ja lisätä kykyä sopeutua muutoksiin. Yritysjohdon on kuitenkin hyvä ymmärtää, mitkä osaamisen kehittämisen prosessit ovat taustalla vaikuttamassa siihen, kuinka tietoa käsitellään ja sovelletaan. Näihin prosesseihin on mahdollista onnistua vaikuttamaan räätälöidyillä yrityskohtaisilla valmennuksilla ja koulutusratkaisuilla. Tässä tekstissä tarkastelemme kriittisesti yritysvalmennuksen laajentamista uudenlaiseksi, koko henkilöstöä sitouttavaksi prosessiksi. Tiedolla johtaminen vaatii tiedon jakamista Tietojohtaminen korostuu tämän päivän liike-elämässä. Sen tavoitteena on vahvistaa yrityksen kilpailukykyä. Tietojohtamista tarvitaan työpaikoilla aina, kun työntekijät ponnistelevat jonkin yhteisen tavoitteen eteen. Koska kukaan ei voi yksin kaikkea tietoa hallita, pitää yrityksen onnistua luomaan otolliset edellytykset tiedon luomiselle ja jakamiselle. Monissa yrityksissä ei täysin tiedosteta sitä, mikä rooli työpaikan sosiaalisilla, tiedollisilla, toiminnallisilla ja reflektiivisillä prosesseilla on tiedon ja osaamisen näkyväksi tekemisessä ja yhteisöllisessä jakamisessa. Henkilöstön osaaminen syntyy näiden neljän oppimista tuottavan prosessin avulla. (1) Kahvi- ja lounashetket sekä muut arkiset kohtaamiset edistävät tietojen, kokemusten, näkemysten ja ajatusten jakamista niin yksilön, tiimin kuin koko organisaation välillä. Sosiaalisissa prosesseissa oppiminen tapahtuu käsillä olevasta asiasta ikään kuin huomaamattomasti, kun tiedot ja ideat ’puolivahingossa’ siirtyvät toimijalta toiselle. Mikrokurssit johdattavat osallistujat yhteisen tiedon äärelle Mikrokurssit ovat pieniä opintokokonaisuuksia, jotka kestävät vähän aikaa ja keskittyvät rajattuun aihealueeseen. Mikrokurssit käynnistävät kognitiiviset eli tiedolliset prosessit, jotka liittyvät tietoon ja sen etsimiseen sekä tietämyksen lisäämiseen tarkastelun kohteena olevasta ilmiöstä. Mikrokurssit voivat olla oivallinen keino edistää työelämässä mukana olevan aikuisväestön jatkuvaa oppimista. Lisäksi ne voivat tukea yrityksiä havaitsemaan tarpeen henkilöstön osaamisen ylläpitämisessä ja jatkuvassa kehittämisessä, osana liiketoiminnan strategista johtamista. Yrityksille tarjottavien mikrokurssien tavoitteena on tuoda yhteen kollektiivisen työkokemuksen tuottama ulkopuolelta erikseen hankittu ja yrityksessä olemassa oleva tieto. Tämän kootun tiedon varassa ongelmia voidaan ratkoa tarkoituksenmukaisissa kokoonpanoissa. Kognitiivisissa prosesseissa luodaan, jaetaan ja siirretään uusia käsitteitä ja malleja sekä tietoa niin, että niitä voidaan hyödyntää työtehtävissä ja liiketoiminnan kehittämisessä. Kognitiiviset prosessit edellyttävät usein sitä, että järjestetään tilaisuuksia ja tapahtumia, joissa on sisään rakennettuna vahva tiedollinen oppimisnäkökulma. Hanketyöllä tuetaan yritysten henkilöstön osaamisen kehittämistä MUUVO - muutosvoimaa osaamisesta -hankkeen (2) kehittämistyöllä tuetaan uusimaalaisia yrityksiä niiden liiketoiminnan ja henkilöstön osaamisen kehittämiseen liittyvissä asioissa. Hankkeen aikana kehitetyt mikrokurssit ovat luonteeltaan varsin yleisluontoisia, eivätkä ne sellaisenaan ole vastaus yritysten muutos- ja kehittämisprosesseihin tai niihin liittyviin johtamis- ja osaamistarpeisiin. Mikrokurssien tarkoitus on vastata monien alojen erilaisten yritysten tarpeisiin ja antaa niille lähtökohtia uusien näkökulmien tarkasteluun ja ongelmien ratkomiseen. Yrityksen johto ja työntekijät saavat mikrokursseista perustiedot kulloinkin käsillä olevasta valmennettavasta teemasta, joita MUUVOssa ovat osaamisen kehittäminen muutosjohtaminen kestävä kehitys. Kurssien tavoitteena on kannustaa yrityksiä ja niiden työntekijöitä miettimään käsiteltävien sisältöjen pohjalta kriittisesti sitä, mihin asioihin ne nykytilanteessa tarvitsevat koulutuksellista ja valmennuksellista tukea. Lisäksi kurssit auttavat tarkastelemaan, millaista johtamista ja mitä osaamista tulevaisuudessa tarvitaan menestyksekkään liiketoiminnan tueksi. Mikrokurssit eivät sinänsä ratkaise yrityksen ongelmia, mutta voivat antaa sille työkaluja tarttua tunnistettujen haasteiden selättämiseen ja ovat välillinen keino tunnistaa uusia trendejä, haasteita ja mahdollisuuksia. Parhaimmillaan mikrokurssit nostavat esiin osallistujissa tai oppijoissa näkökulmia, joita voidaan käsitellä yhteisesti yrityskohtaisissa valmennuksissa. Pitkällä aikavälillä hanketyön tavoitteena on auttaa yritystä luomaan yritykseen kulttuuri, jossa sosiaalisten eli yhteisöllisten prosessien kautta arkisesta ja vapaamuotoisesta työntekijöiden vuorovaikutuksesta syntyy yhteisen oppimisen mahdollisuuksia työpäivän aikana. Yritysvalmennukset kohdentuvat tavoitteellisesti työstettäviin kokonaisuuksiin Valmennuksen tehtävänä on auttaa yrityksen johtoa ja työntekijöitä tunnistamaan huomionarvoisia asioita, kun yritys on lähdössä johonkin liiketoiminnan kannalta merkitykselliseen ja ajankohtaiseen muutosprosessiin. Johdon sitoutuminen kurssi- ja valmennuskonseptin onnistumiselle on keskeistä useista syistä. Yrityksessä täytyy olla yhteinen käsitys oppimisen tarpeesta ja sen organisoinnista, esimerkiksi siten, että oppimisille järjestetään konkreettisesti aikaa työajalla. Prosessin alkuun saattamisessa auttaa, jos yritysjohto yhdessä ulkopuolisen valmentajan kanssa kykenee tunnistamaan kursseista sellaiset sisällöt ja teemat, jotka palvelevat yrityksen tarpeita parhaiten. Kun asioista ollaan paremmin perillä, on helpompi alkaa suunnitella toimenpiteitä, joilla ongelmiin haetaan ratkaisua. Tätä prosessia tuetaan MUUVO:n yrityskohtaisilla räätälöidyillä valmennuksilla, joiden ensisijaisena tarkoituksena on auttaa yritystä tarttumaan johonkin tunnistamaansa haasteeseen ja lähtemään viemään siihen liittyvää muutos- tai kehittämisprosessia omin voimin eteenpäin. Valmennustyö jää ohueksi ja luentomaiseksi, mikäli yrityksen johto ja työntekijät eivät tosissaan sitoudu. Mikrokurssi-valmennusprosessin lisäarvo yrityksille Yksittäinen mikrokurssi ei vielä näkyvästi muuta mitään, mutta parhaassa tapauksessa se voi antaa oppijalle sysäyksen paneutua aihealueeseen tarkemmin. Mikrokurssi voi innostaa ja inspiroida oppijaa niin, että tämä alkaa aktiivisesti etsiä lisää tietoa ja uusia kouluttautumismahdollisuuksia aiheesta. Mikrokurssin ytimessä on sen kevyt ja helposti lähestyttävä luonne: se on nopea tapa perehtyä ja tutkia teemoja, painottaen jokaisen yrityksen ja työntekijän omaa näkökulmaa. MUUVO-hankkeessa kehitetty koulutus-valmennusprosessin tavoite on edistää johdon ja henkilökunnan välistä vuorovaikutusta työpaikalla. Vuoropuhelu lisää yhteistä ymmärrystä siitä mihin yritys on menossa mitä valintoja ja prioriteetteja siihen mahdollisesti liittyy mitä se tarkoittaa itse kunkin kannalta (johto, esihenkilöt, työntekijät). Jokaisen työyhteisön jäsenen on koettava mahdollisuutena, että he voivat halutessaan vaikuttaa yhteisiin asioihin. Jos näin on, tapahtuu muutos melkein kuin itsestään ja tulee osaksi kaikkea työn tekemistä. Avoin työkulttuuri, jossa arvostetaan moninaisuutta ja jossa kaikkia kohdellaan yhdenvertaisesti, on suosiollisempi muutokselle ja valmiimpi sitoutumaan muutosprosessiin kuin päinvastaisilla periaatteilla ja arvoilla toimiva työyhteisö. Mikrokurssien ja valmennuksen polut rytmittävät arjessa oppimista Operationaaliset eli toiminnalliset prosessit kuuluvat aktiiviseen työn tekemiseen, kokeilemiseen ja tekemällä oppimiseen. Ne tukevat työssä oppimista, osaamisen vahvistumista sekä innovatiivisten työtapojen suunnittelua. Näissä prosesseissa tarvitaan aikaa ja tilaisuuksia kokeiluihin sekä niistä opitun hyödyntämiseen ja edelleen kehittämiseen. Työntekijöillä pitäisi olla mahdollisuus käyttää työaikaa tekemällä oppimiseen, aktiiviseen yhteiskehittelyyn ja uusien ideoiden testaamiseen. Oppimisen integroiminen osaksi työn tekemistä prosessin aikana on MUUVOn keskeisiä työkaluja. Mikrokurssit polutetaan vuorotellen valmennusten kanssa niin, että asioita käsitellään valmennuksissa pala kerrallaan. Ideana on pitää prosessissa yllä keveyden tunnetta. Pakollinen suorittaminen ei johda tuloksiin osaamisen ja organisaation kehittämisessä, eikä myöskään kestävän kehityksen toimissa. Valmennusten kanssa rytmitetyt mikrokurssikokonaisuudet on valittu yrityksen tarpeiden ja toiveiden mukaan. Polutuksessa pitää olla joustavuutta, koska erilaisten yritysten erilaiset työntekijät omaksuvat tietoa eri tavoin. Saman yrityksen sisällä eri vastuualueiden ihmisten kiinnostus voi suuntautua hyvinkin eri tavalla. MUUVO-polku luo aktiivisesti mahdollisuuksia reflektiivisille prosesseille, jotka liittyvät tilanteisiin, joissa työntekijä eli oppija reflektoi yksin ja ryhmässä omaa ja toisten oppimista, toimintatapoja ja osaamista. Nämä prosessit auttavat tunnistamaan, jäsentämään ja sanoittamaan henkilökohtaisesti ja yhteisesti opittua, rakentamaan yhteisiä merkityksiä sekä lujittamaan me-henkeä eli keitä olemme yrityksessä X. Reflektiiviset prosessit ovat työyhteisössä “kanava” palautteen antamiseen ja saamiseen, sekä mahdollisuus arvioida omaa ja koko yrityksen toimintaa. Kysymyksiä yrityksen prosessien kehittämisen tueksi Yritysjohdon ja koko henkilöstön olisi hyvä kriittisesti tarkastella edellä kuvattuihin prosesseihin liittyviä nykyisiä työtapojaan ja tiedon jakamisen käytänteitään esimerkiksi seuraavien kysymysten avulla. Samalla voisi pohtia, mitä oppimisen edistämiseksi voidaan työyhteisössä yhdessä tehdä: Missä määrin työyhteisönne ja työtapanne mahdollistavat oppimisen sosiaalisen vuorovaikutuksen avulla perusteella? Mitä kognitiivisia, eli tiedollisia prosesseja tunnistatte omassa yrityksessänne? Miten tiedostetusti näitä prosesseja käytetään ja hyödynnetään? Mitä voisitte tehdä lisää tai paremmin tai toisella tavalla? Miten yrityksessänne tuetaan työntekijöiden ajankäyttöä ja osallistumista toiminnallisiin prosesseihin? Miten yrityksenne mahdollistaa kehittämisen ja innovoinnin? Miten yrityksessänne hyödynnetään reflektiivisiä prosesseja ja niistä suodattunutta tietoa? Mitä voisitte tehdä toisin tai paremmin? MUUVOn tavoitteena ei ole luoda jäykkiä valvontarakenteita, vaan seuranta olisi sisäänrakennettu osa jatkuvan oppimisen ja osaamisen kehittämisen prosessia. Tämä vaatii tietenkin myös toimintamallia tukevaa kulttuuria yritysten sisällä. Näiden prosessien kehittäminen ja tukeminen on yksi MUUVO-hankkeen tulevia haasteita. MUUVOn idean positiivisesti vastaanottaneet yritykset ja heidän kanssaan tehtävä pilottityö mahdollistaa ennakoinnin ja osaamisen kehittämisen nivomisen sujuvaksi uudeksi organisaatiokulttuuriksi. Kirjoittajat Maarit Laihonen (KTT, VTM) on Metropolia Ammattikorkeakoulun liiketalouden lehtori. Hän opettaa vastuullista liiketoimintaa ja toimii kestävän kehityksen hankkeissa. Perttu Pohjonen (MMM) toimii lehtorina Metropolia Ammattikorkeakoulussa, jossa hän opettaa julkisten hankintojen johtamista ja vastuullista liiketoimintaa. Mika Launikari (FT, KTM) toimii Laurea-ammattikorkeakoulussa uraohjauksen ja osaamisen kehittämisen TKI-asiantuntijana. Kaikki kirjoittajat toimivat MUUVO-hankkeessa mikrokursseista vastaavina asiantuntijoina ja yritysvalmentajina. Lähteet Poikela, E. ja Nummenmaa, A-R. 2002. Ongelmaperustainen oppiminen tiedon ja osaamisen tuottamisen strategiana. Teoksessa E. Poikela (toim.) Ongelmaperustainen pedagogiikka-teoriaa ja käytäntöä. s.33- 52. Tampere: Tampereen Yliopistopaino Juvenes Print Oy. MUUVO Muutosvoimaa osaamisesta -hanke (muuvo.fi)