Vuosi: 2020
Yhdessä kehittäen kuntoutuksen osaamista – murroksessa oleva sosiaali- ja terveysala
Mitä muutospaineita kuntoutusosaamisella on? Kuntoutusalan ammattilaisten tulevaisuuden menestys vaatii elinikäistä oppimista ja osaamisen uudistamista. Samalla alan koulutusorganisaatioiden on pohdittava omaa kehittymistään sekä uusia tapoja tehdä yhteistyötä työelämän kanssa. Sosiaali- ja terveydenhuollon haasteita pyritään ratkaisemaan toiminnan painopistettä siirtämällä perustason palveluihin ja ennaltaehkäisevään toimintaan. Toiminnan muutoksen tavoitteena on: kaventaa hyvinvointi- ja terveyseroja turvata laadukkaat ja yhdenvertaiset palvelut parantaa saatavuutta turvata ammattitaitoisen työvoiman saanti. (1) Nämä hallituksen linjaukset kasvattavat lähitulevaisuudessa sote- ja varhaiskasvatusalan työvoiman kysyntää, joka koskettaa myös kuntoutus sektoria. (2) Työn murrosta tapahtuu vahvasti teknologisen kehityksen seurauksena. Kun tähän muutokseen kytkeytyy tekoäly ja siihen liittyvä syväoppiminen, niin muutosvauhti on aina vain kiihtyvä (3). Kuntoutuksen uudistamiskomitean toimenpide-ehdotuksissa (4) kuntoutuksen uudistamisen kansalliseksi tavoitteeksi on asetettu yhdenvertainen, kustannustehokas ja ohjattava kuntoutusjärjestelmä, jolla tuetaan ja vahvistetaan kuntoutujan arjessa, työssä ja opiskelussa pärjäämistä kotona asumista ja aktiivista osallistumista työurien pidentämistä. Vaaditaan siis yhä monialaisempaa toimintaa, joka yhdistää yhteiskunnan eri sektoreita ja toimintoja, sillä kuntoutus ei ole yksittäinen toimenpide, vaan prosessi. Vaaditaan uudenlaisia toimintamalleja ja osaamista, jotta nämä tavoitteet saavutetaan. Kuntoutusosaamisen kehittyminen Sujuvien ja tehokkaasti toimivien kuntoutumis- ja kuntoutusprosessien toteutumisen kannalta oleellista ja tärkeää on, että kuntoutuksessa rakennetaan yhteistä ymmärrystä kuntoutuksen ja kuntoutumisen eri ilmiöistä. Tällaisia ovat esimerkiksi toimintakyvyn kokonaisvaltainen ymmärtäminen sekä digitalisaation ja kehittyvän teknologian tuomat mahdollisuudet. Kuntoutusalan osaamiskeskittymän osaamisen uudistamisen kehittämisohjelmassa on tarkasteltu laaja-alaisesti kuntoutusalan yhteistä osaamista ja tietoperustaa erityisesti koulutuskentän näkökulmasta. Kokonaisuutta on hahmotettu muun muassa tarkastelemalla eri kuntoutusalan ammattien ydinosaamiskuvauksia Maailman terveysjärjestön (WHO) ja kuntoutuksen uudistamiskomitean määritelmiä kuntoutuksesta tutustumalla Opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) ja Opetushallituksen (OPH) viimeaikaisten raporttien sisältöihin, jotka käsittelevät kuntoutusalan osaamista sekä kehityssuuntia. Ydinosaamiskuvausten ja raporttien pohjalta on tunnistettu selkeitä osaamiskokonaisuuksia, jotka läpileikkaavat kaikkia kuntoutusalan tutkintoja. Yhteisen osaamisen rakentamisen ohella on myös tärkeätä kehittää kuntoutuksen eri tutkintojen omaa tietoperustaa. Kuntoutusalalla tarvitaankin niin jaettua osaamista kuin integroivaa ja rajatyöosaamistakin. Näiden kautta mahdollistetaan laaja-alainen ymmärrys kuntoutuksen ilmiöistä, jotka ovat yhteisiä kuntoutuksen eri toimijoille, taataan vahva ammattispesifinen osaaminen sekä laajennetaan kuntoutusosaamista yli perinteisten toimenkuvien. Kuntoutuksen koulutuskentässä yksi mahdollisuus yhteisen tietoperustan rakentamisessa on tuottaa koulutusta ja osaamista verkostokorkeakoulumaisen rakenteen avulla. Tässä mallissa korkeakoulut verkostona tuottaisivat verkko-opetusta hyödyntäen kuntoutusalan yhteiseen osaamisen tai eri spesifisiin osaamisiin liittyviä opintoja. Osaamisen uudistamisen kehittämisohjelmassa työstetään ja tarkastellaan tämän kaltaisen järjestelmän toteuttamisen mahdollisuuksia sekä pohditaan malliin sopivia koulutussisältöjä. Kuntoutusalan osaamiskeskittymäverkostostosta 7 ammattikorkeakoulua osallistui ristiinopiskelun kehittäminen -hankkeeseen pilotoimalla kuntoutusalan eri opintoja ristiinopiskelumallin kautta. Ristiinopiskelulla tarkoitetaan tässä yhteydessä muiden ammattikorkeakoulujen opiskelijoiden mahdollisuutta osallistua tietyn ammattikorkeakoulun opintoihin. Pilotointi toteutettiin Campus-online järjestelmän kautta verkko-opintoina. Pilotointiin osallistuneiden opiskelijoiden ja opettajien antama palaute tämänkaltaisesta opintojen toteuttamisesta oli erittäin positiivinen. Ristiinopiskelun pilotista saadut kokemukset toimivat hyvänä pohjana myös verkostokoulumaisen rakenteen kehitystyössä. Jatkuvan oppimisen haasteet Suomalainen koulutusjärjestelmä on suuressa muutoksessa, joka haastaa korkeakoulut niin kansallisesti vuoropuheluun keskenään kuin työelämän kanssa. Kansallisen työn lisäksi, jossa laaditaan kuvausta jatkuvan oppimisen toimintamalleista ja periaatteista, tarvitaan alakohtaisia ketteriä malleja vahvistamaan ja edistämään osaamista, joka uudistaa työelämää ja työelämän osaamista. (2) Opetusministeriö (1) noustaa esille kyvyn vastata ennakoivasti teknologian kehitykseen ja työn murroksesta aiheutuviin uudelleen- ja täydennyskoulutustarpeisiin. Kuntoutuksen alueen koulutuskentässä on erityisen tärkeä tarkastella koko koulutusjatkumoa kokonaisuutena, niin ettei se muodosta sirpaleista kokonaisuutta. Koulutuskokonaisuudet tarjoavat erilaisia mahdollisuuksia toimia kuntoutuksen eri sektoreilla yhä monimuotoisemmissa tehtävissä sekä valmiudet toimia yli sektorirajojen monialaisesti erilaista osaamista hyödyntäen. Uudenlaiset toimintamallit tarjoavat laaja-alaisia mahdollisuuksia, niin että kuntoutujan arkea hyödyntävät ratkaisut ovat joustavia ja asiakasymmärrykseen perustuvia. Koulutukselta edellytetään korkeatasoisuutta ja laadukkuutta, niin että sen tuottama osaaminen on vahvasti näyttöön perustuvaa. Koulutus on yhä enemmän kansainvälistä, niin että sitä tuotetaan yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa. Erilaiset koulutuksen tuottajat tekevät tiiviisti yhteistyötä verkostoissa, toisaalta koulutus on myös erittäin kilpailtua. Tätä yhteistyötä on kuntoutusalan valtakunnallisessa verkostossa tehty ja koko ajan pyritään saamaan myös muita toimijoita mukaan ammattikorkeakoulujen lisäksi. Uusi ja uudistuva osaaminen 2020-luvulla kuntoutuksen alueella Työelämän toimijoilta kysyttiin tammikuussa 2019, miten he näkevät tulevaisuuden osaamisen kuntoutuksen alueella. Vastauksissa tuli vahvasti esille nykyisen osaamisen kehittäminen, niin laadukkaaksi kuin vaikuttavaksi. Tutut teemat asiakaslähtöisyys, ohjausosaaminen, digitalisaatio kuin moniammatillinen toiminta nähtiin tärkeinä, ja niitä pitää kehittää edelleen. Työntekijyyteen ja sen hallintaan liittyvät osaamiset olivat myös vahvasti esillä kuten itsensä johtaminen, talousosaaminen, tiimityötaidot. Lopuksi voi varmaan todeta, että muutoskyvykkyys ja kyky valmistautua muutoksiin nähtiin keskeisinä tulevaisuuden taitoina. Lähteet Jatkuvan oppimisen kehittäminen; Työryhmän väliraportti Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2019:19 (aukeaa valtioneuvosto.fi). Toimialaraportit Sosiaali- ja terveyspalvelut. 2020. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 2020:1 (aukeaa valtioneuvosto.fi) Varamäki Aku. 2019. Future Proof - tulevaisuuden työkirja. Docendo, Jyväskylä. Kurtti, J. & Meriläinen, R. (2017). Havaintoja osaamisen rakentumisesta ja tulevaisuuden osaamistarpeista terveysalalla. HAMK Unlimited Scientific 29.10.2017. (aukeaa hamk.fi) Kohti osaamisen aikaa. 30 yhteiskunnallisen toimijan yhteinen tahtotila elinikäisestä oppimisesta. Sitran selvityksiä 146. Helmikuu 2019. (PDF-tiedosto sivulla sitra.fi) Kysely 2019 kuntoutuksen amk verkosto (ei julkaistu): Uusi ja uudistuva osaaminen 2020-luvulla kuntoutuksen alueella. Kirjoittajat Johanna Holvikivi työskentelee Metropoliassa hyvinvoinnin ja kuntoutuksen alueella opetus- ja kehittämistehtävissä. Hän on toiminut pitkään esimiehenä ja kehittänyt korkeakoulun opetusta ja laadukasta oppimista. Johanna on kiinnostunut erityisesti osaamisen johtamisesta, coachingistä ja työnohjauksesta. Hän pitää yhdessä tekemisestä ja uskoo yhteisöllisyyden voimaan. Hänen harrastuksiinsa lukeutuvat intohimoinen kirjojen lukeminen, pyöräily ja veneily. Pekka Anttila työskentelee Metropoliassa tutkintovastaavana ja lehtorina kuntoutuksen ja tutkimisen osaamisalueella. Hän on koulutukseltaan terveystieteiden maisteri, jalkaterapeutti ja opettaja. Pekka on kiinnostunut erityisesti teknologiaa hyödyntävien kuntoutusratkaisuiden kehittämisestä, biomekaniikasta ja näyttöön perustuvan tiedon soveltamisesta kliiniseen työhön. Hän myös pitää moniammatillisesta yhteistyöstä. Hänen harrastuksiinsa lukeutuvat pyöräily eri muodoissaan ja frisbeegolf.
Innovation Project Dosis
Artificial intelligence -based solutions in radiation dose management (Dosis) project is an international collaboration project between Singapore Institute of Technology and Metropolia University of Applied Sciences. The main goal of the project is to study the potential of the AI used in medical imaging and produce a review articles from the topics by the means of co-creative learning pedagogy. Participants of this project comprise five lecturers and 17 students: 13 from radiography and 4 from ICT. The students were divided into four groups. Each group had student members from Metropolia and SIT, and each group was guided by a lecturer, either from Metropolia or SIT. We started working on the Dosis project at the beginning of this year, and a lot of thing has happened during this time. It was planned that our fellow students from Singapore would visit us here in Finland during May, but unfortunately the whole world was shaken by a new unknown virus. This corona virus outbreak made us think of a new way to interact with each other. Fortunately, our professors planned that our intensive week would be realised by Zoom web conferencing application. That way we could carry on with our articles. The working language during the whole project was English. We started our intensive week on Tuesday the 12th of May with a presentation of the project by our principal lecturer Eija Metsälä. She went over the goals of the intensive week and had a brief presentation about our new campus and showed a video about Helsinki. We also saw a presentation of Singapore Institute of Technology. After this brief presentation, we started to work on our articles in breakout rooms in Zoom. As a pre-assignment for the intensive week we planned our objectives of the day and learning goals of the week. Co-creative learning was one of the main goals of the week. The group topics were: Using convolutional neural network to convert plain X-ray images to 3D models Exploring the potential of artificial intelligence in radiology workflow and dose optimization in chest radiography Deep learning reconstruction in CT imaging The use of artificial intelligence deep learning to aid dose optimization in low-dose computed tomography to yield superior results. All the articles were produced using scoping review methodology. As it can be seen in the group topics, two articles were about plain radiography and two about CT imaging. During breakout sessions, each group worked on their own article, depending on what phase of writing they were at. For instance, we went through the already produced materials with our guiding professor from Singapore and chose from collected articles the relevant ones to write about. Article structure was modified, the text and tables clarified and corrected, and the article content carefully improved. On Thursday we presented our works to other groups and then made a self-evaluation and a peer evaluation. Based on the peer evaluation, we continued finishing the sections background, materials & methods and the results. Discussion and conclusion are to be finalized during the intensive week 2 in autumn 2020. On Friday we kept on working in breakout rooms. During the whole week, a lot of work was done even in the spare time and it can be seen in the articles. Our intensive week consisted of three Zoom meetings from 8 o’clock till 12 o’clock Finnish time (1pm to 5pm Singaporean time). Despite some technical difficulties on our learning platform, time went past quickly. Soon we noticed that it was time to wrap up our intensive week with final presentation, peer reviews and feedback from each other’s. Everybody was able to share their experiences on a Google Jamboard (see below) and the lecturers asked us to fill in the evaluation of the intensive week. Although there is still a lot of work to do with our articles, we managed to create a logical structure to our learning outcomes. During the week all of us experienced something new by co-creative learning and how it is to work from our homes in such a big project. We students learnt a lot about scientific writing, review techniques, teamwork, project working, online working, artificial intelligence and radiography. It was very beneficial when students from different degree programs worked together: they could help each other understand the basics of artificial intelligence, plain radiography and CT imaging, as well as many other subjects (picture 1). All in all, our intensive week went past quickly and left us many things to chew on with our article and future work. Yet, we look forward seeing our fellow students in Singapore in October if the world situation let us. The finalized articles have been planned to be published in scientific journals and maybe some abstracts will be represented in upcoming radiology congresses. In collaboration with: Tämä sisältö on Tikissä-blogin toimittamatonta aineistoa.
Uusia kestävämpiä liikkumispalveluja kokeilussa pääkaupunkiseudulla
Yhä useampi on kiinnostunut kokeilemaan ympäristön kannalta kestävämpiä liikkumisratkaisuja ja siirtymään kulkuneuvojen omistamisesta jakamistalouteen. Myös Suomessa ihmiset ovat löytäneet kaupunkipyörät ja sähköiset potkulaudat ja kyytien jakaminen ja kulkuneuvojen yhteiskäyttö lisääntyvät. Professori Arto O. Salosen (2020) johtamissa liikenteen murrosta selvittävissä tutkimuksissa on osoitettu, että turvallinen, kohtuuhintainen, ruuhkaton ja vähähiilinen liikkuminen edellyttää kokonaisvaltaista lähestymistä ja eri sektoreiden välistä yhteistyötä. Pääkaupunkiseudulla julkinen liikenne on helppo ja vaivaton tapa liikkua paikasta toiseen. Silti on alueita, joihin pääsy koetaan vaikeaksi. Tämä voi olla esteenä kohteiden ja kohteissa toimivien yritysten kehittymiselle ja kasvulle. Tällaisia ovat esimerkiksi luontokohteet matkailukohteet kehittyvät asuinalueet uudet työpaikka-alueet. Markkinalähtöisiä liikkumispalveluita tarvitaan täydentämään julkisia palveluja. Uudet palvelut hyödyntävät digitaalisia ja älykkäitä ratkaisuja, huomioiden niin matkailijoiden, työntekijöiden kuin asukkaidenkin toiveita erilaisilla pääkaupunkialueilla. Miten kehittää näistä palveluista asiakaslähtöisiä ja kannattavia? Uusia palveluideoita pitää päästä testaamaan aidossa kaupunkiympäristössä, jotta saadaan arvokasta käyttäjäpalautetta tietoa markkinoista tietoa markkinoiden tarpeista. Monella vielä alku- tai kasvuvaiheessa olevalla yrityksellä ei ole testaamiseen riittävästi omia resursseja, osaamista ja kontaktiverkostoa. Tarvitaan yhteistyötä kaupunkien, yritysten, korkeakoulujen ja kehitysorganisaatioiden välillä, jotta yritykset saavat tukea uusien markkinalähtöisten palvelujen kehittämisessä ja liiketoiminnan synnyttämisessä. Jakamistaloutta ja lisäarvoa liikkumiseen digitaalisilla ratkaisuilla - maalla ja merellä 6Aika Perille asti -hankkeessa kokeiltiin 19 erilaista liikkumiseen ja niin kutsutun viimeisen kilometrin eli ”Last Mile” -saavutettavuuteen liittyvää palveluratkaisua. Kokeilut tapahtuivat sekä maalla että merellä Helsingin Jätkäsaaressa, Espoon Rantaraitilla, Nuuksion kansallispuistossa ja Vantaan Aviapoliksessa vuosina 2018-2019. Monessa kokeilussa korostui digitaalisten ratkaisujen tuoma lisäarvo ja jakamistalous ja kulkuvälineiden yhteiskäyttö. Mielenkiintoisia uusia palveluja, jotka jatkuvat ja kehittyvät hankkeen jälkeenkin: ZoneAtlas Oy:n Nuuksioon.fi -palvelu, joka yhdistää julkiset liikenneyhteydet ja alueen retkeilyreitit retkiehdotuksiksi kansallispuiston kävijöille. Metsähallitus on kiinnostunut jatkamaan ja skaalaamaan tätä palvelua myös muihin kansallispuistoihin. ZoneAtlas kehitti saman idean pohjalta myös lentoliikenteen vaihtomatkustajille suunnatun Stopoverguide.fi -palvelun, jota kokeiltiin Vantaalla. Espoon Rantaraitilla kokeiltiin jakamistalouteen perustuvaa Skipperin kaupunkivenepalvelua, josta saa vuokrata soutuveneitä ja moottoriveneitä ennakkovarauksella digitaalisen palvelun kautta. Kokeilun aikana palvelua käyttäneistä 45 % ilmoitti, ettei olisi veneillyt ilman palvelua. Palvelu jatkuu pääkaupunkiseudulla ja laajenee kesällä 2020 muihinkin kaupunkeihin. Helsingin Jätkäsaaressa Pallo-Pojat Juniorit ry:n (PPJ) kehitti ja testasi Pelikyyti-mallin lasten harrastus- ja pelikyytien järjestämiseksi. Mukana oli yhteensä 11 koulua Helsingistä ja n. 200 lasta ja kyytejä ajettiin viikoittain noin 650 kappaletta. Mukana olleet perheet pitivät yhteisen ajan lisääntymistä erittäin tärkeänä. PPJ jatkaa mallin kehittämistä ja siitä on julkaistu myös Treenikyyti- opas muille harrasteryhmille (ks. Järvelin, 2020). ”Veneiden Uberiksi” -nimetty Bout-palvelu, joka toimii älypuhelinsovelluksella. Digitaalisen palvelun tavoitteena on helpottaa pääsyä mm. Helsingin ja Espoon lähisaaristoon ja rantakohteisiin yhdistämällä venekyytejä tarvitsevat ja niitä tarjoavat kaupunkilaiset. Palvelua halutaan laajentaa myös kansainvälisille markkinoille, joissa veneilykausi on pidempi. Teknologian tutkimuskeskus VTT:n Parkkihaukka.fi - palvelu, joka antaa aurinkopaneeleilla toimivien kameroiden avulla reaaliaikaista liikkumiseen liittyvää tietoa Nuuksion luonnonpuistoon suuntaavalle matkailijalle. Metsähallitus on kiinnostunut jatkamaan ja laajentamaan myös tämän palvelun käyttöä. PiggyBaggy - selainpohjainen kimppakyytipalvelu työmatkoille, jota kokeiltiin Vantaalla Aviapoliksen alueella neljän yrityksen kanssa. Kokeilun ansiosta palvelun käyttöä ollaan käynnistämässä muissakin kunnissa. Metropoliassa kokeiltiin myös kestävämpää työmatkaliikkumista hankkeen aikana kun 20 henkilökunnan jäsentä sai mahdollisuuden testata tavallisia ja sähköisiä taittopyöriä osana työmatkojaan huhti- ja toukokuussa 2019. Moni kokeiluun osallistuneista kiinnostui selvästi etenkin sähköpyöristä. Taittopyörät kulkivat mukana näppärästi etenkin metrossa ja junissa. Taittopyöräkonseptin jatkokehittäminen vaatisi kuitenkin tiiviimpää yhteistyötä julkisten liikkumispalvelujen tarjoajien kanssa sekä työnantajien halua tukea tällaisen palvelun käyttöä taloudellisesti. Kestävän liiketoiminnan haasteita Liikkumispalveluja kehittävät ja testaavat yritykset ovat usein pieniä ja jopa start-up-yrityksiä. Niiden on vaikea päästä markkinoille yksin. 6Aika Perille asti - hanke antoi kilpailutusten kautta valitulle joukolle yrityksiä mahdollisuuden päästä ketterästi kokeilemaan palvelujaan kerätä palautetta markkinoista ja potentiaalisilta asiakkailta oppia liiketoiminnan ja toimintaympäristön haasteista. Metropolian projektitiimissä luotiin liikkumispalveluille sovellettu Business Model Canvas liiketoimintamalli (Osterwalder & Pigneur 2010), joka pohjautui asiantuntijahaastatteluihin, aiempiin tutkimusraportteihin sekä laajaan kirjallisuuskatsaukseen. Samalla tehtiin monia tärkeitä havaintoja liikkumispalveluja tarjoavien yritysten liiketoiminnan haasteista: Julkinen liikenne ja joukkoliikenne tulevat olemaan kaupunkialueilla liikkumisen perusta jatkossakin ja markkinalähtöisillä palveluilla täydennetään tätä. On tärkeää ymmärtää kuluttajien matkustuskäyttäytymistä ja miten liikkumispalveluilla voidaan tuottaa heille lisäarvoa. Palvelusta ei saa tulla “lisävaivan” tunnetta käyttäjille. Liikkumispalveluihin liittyy monesti teknisiä ominaisuuksia ja tietoliikenneyhteyksiä, joissa saattaa ilmetä ongelmia ja nämä viivyttävät palvelun käyttöönottoa. On muistettava, että loppukäyttäjät eivät todennäköisesti tiedä uudesta palvelusta vielä mitään ja siksi viestintään ja markkinointiin tulisi olla riittävästi panostuksia ja aikaa. Liiketoimintamallin tulee perustua yrityksen strategiatyöhön. Siksi pitäisi tehdä ensin kattava toimintaympäristön ja sisäisen kyvykkyyden analysointi. Suurimpia riskejä liiketoimintamallin laatimisessa on tehdä päätöksiä ilman vaadittavia ja riittäviä tietoja. Lyhytaikaiset kokeilut ja niissä kerätty informaation laajuus ja tarkkuus eivät mahdollista Business Model Canvasin kaltaisen laajemman liiketoimintamallin yrityskohtaista kehittämistä ja soveltamista vaikka tarjoavatkin yrityksille muutoin tärkeää palautetta itse palveluista. Opiskelijat mukana kehitystyössä Metropolia Ammattikorkeakoulun monialaiselle liiketalouden, tuotantotalouden ja palvelumuotoilun projektitiimille ja näiden koulutusohjelmien opiskelijoille 6Aika Perille asti - hanke tarjosi mahdollisuuden lisätä ymmärrystä kestävämmistä liikkumispalveluista sekä tiivistää yhteistyötä pääkaupunkiseudun kaupunkien ja matkailualan yritysten ja liikkumispalveluyritysten kanssa. Hanke tarjosi monelle opiskelijalle mahdollisuuden osallistua tutkimustyöhön joko projektiassistenttina tai kerätä uutta tietoa ja kehittää palveluja osana innovaatioprojektia tai kurssitehtäviä. Hankkeen aikana toteutettiinkin noin 40 erilaista tutkimusta, selvitystä ja kehitysprojektia, jotka auttoivat ymmärtämään käyttäjien asenteita ja liikkumispalvelujen liiketoimintamahdollisuuksia ja kehittämistarpeita. Yhteistyöhön osallistui noin 200 yksityistä ja julkista toimijaa. Hanke kytkeytyi myös Metropolian älykkään liikkumisen innovaatiokeskittymään. Hankkeen tulokset ja tärkeimmät kokeilujen opit löytyvät Metropolia AMK:n toimittamasta Perille asti- julkaisusta, joka on luettavissa Theseus -tietokannassa (ks. Haapasalo 2020). 6Aika Perille asti - hanke toteutettiin Metropolia AMK:n, Vantaan kaupungin, Espoo Marketing Oy:n, Forum Virium Helsingin, Aalto-yliopiston ja Demos Helsingin yhteistyönä 9/2017 - 3/2020 ja se sai rahoitusta Euroopan aluekehitysrahastosta osana 6Aika-strategiaa. Lähteet: Haapasalo K. (toim.) , (2020). Perille asti: Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisuja. TAITO-sarja., Metropolia Ammattikorkeakoulu. Järvelin Annika (2020). KOULULTA TREENEIHIN JA TAKAISIN - Näin siirrät harjoitukset illoista iltapäiviin ja hoidat lasten kuljetukset - Pallo-Pojat Juniorit Treenikyyti (PDF, aukeaa Google Driveen). Forum Virium Helsinki & PPJ Helsinki. Osterwalder, A & Pigneur, Y. 2010. Business Model Generation: A Handbook for Visionaries, Game Changers, and Challengers. Hoboken John Wiley & Sons, Inc. New Jersey. Salonen, Arto O. (2020). Policy Brief 1/2020. Kulkutapojen uudistamisella on kiire – näihin seikkoihin huomiota kiinnittämällä se onnistuu (avautuu Theseus.fi) Kirjoittaja Kauppatieteiden maisteri, lehtori Kaija Haapasalo työskentelee Metropolia AMK:n liiketalouden yksikössä. Hänellä on pitkä kokemus osto- ja hankintatoiminnasta, logistiikasta ja toimitusketjun hallinnasta sekä kansainvälisestä kaupasta ja kansainvälisistä koulutusohjelmista. Hän toimi Metropolian projektipäällikkönä 6Aika Perille asti-hankkeessa 1.9.2017 - 30.3.2020 ja kehittää opetus, ohjaus- ja tutkimustyötä ja niiden integrointia yrityselämään ja erilaisiin tutkimus- ja kehityshankkeisiin.
Virtuaalisen ympäristön hyödyntäminen muotoilun opetuksessa
Kuinka erilaisia virtuaalisia ympäristöjä voidaan luoda, kehittää ja hyödyntää oppimisessa? VR- eli virtuaalitodellisuusteknologian avulla käyttäjän on mahdollista liikkua ympäristössä virtuaalilasien ja ohjaimien avulla. Virtuaalilasien mahdollistama stereoskooppinen näkymä mahdollistaa myös esineiden ja kalusteiden tarkastelemista kolmiulotteisesti, oikeassa skaalassa. Sosiaalinen kanssakäyminen etänä on turvallinen ja vaivaton tapa verkostoitua, ympäri maailman. Nykytilanteesta johtuvat kokoontumisrajoitteet ovat antaneet etäläsnäololle uuden merkityksen myös suuremmalle yleisölle. Tapahtumatuottajat ovat alkaneet ottaa käyttöön uusia ratkaisuja tilaisuuksien järjestämiselle. Virtuaaligallerian vaiheet Finnish Design Academy -hankkeessa toteutettu virtuaaligalleria mahdollistaa uudenlaisen perspektiivin muotoiluopiskelijoiden suunnittelemien prototyyppien tarkasteluun. Muotoilun koulutusta tarjoavien korkeakoulujen yhteisessä hankkeessa, yksi keskeisimmistä tavoitteista on tutkia ja tuottaa teknologisia ratkaisuja oppimisympäristöjen kehittämiseksi. Metropolian muotoilun tutkinto-ohjelma on vastuussa kehitystyöstä. Ensimmäinen versio galleriasta esiteltiin Habitare -messuilla syksyllä 2019. Metropolian messuosastolla kävijät pääsivät kokemaan esillä olevia, opiskelijoiden suunnittelemia huonekaluja erilaisissa käyttöympäristöissä eli skenaarioissa. Osastolle asennettiin kannettava tietokone, johon VR-laitteisto oli kytkettynä. Käyttäjä pystyi vaihtamaan skenaarioita ohjaimien painikkeilla, sekä liikkumaan virtuaalitilassa vapaasti. Loppusyksystä virtuaaligalleriaa sovellettiin Helsinki XR Centerin, sekä Metropolian XR Design -tutkinto-ohjelman rakenteilla olevien tilojen esittelyyn. Virtuaalitilaan mallinnettiin ja sisustettiin satoja neliöitä työskentely- ja taukotiloja, pohjapiirrosten perusteella. XR Designin toisen vuoden opiskelijat auttoivat tilojen toteuttamisessa. Virtuaalitila oli esillä Helsinki XR Centerin, Match Up 2019 -tapahtumassa. Kevään aikana projektia paranneltiin lisäominaisuuksilla sekä realistisemmilla grafiikoilla ja -yksityiskohdilla. Tilaan tuotiin teollisen muotoilun toisen vuoden opiskelijoiden suunnittelemia valaisimia 3D -malleina galleriaympäristöön. Käyttäjä pystyi ohjaimien avulla ottamaan valaisimen käteensä sekä testaamaan itse valaisinta valokytkimellä. Valaisingalleriaa pilotoitiin kevään Kyoto Workshopissa, Arabian kampuksella. Mahdollisuudet tulevaisuudessa Virtuaaligallerian on tarkoitus jäädä elämään kehittyvänä projektina hankkeen jälkeenkin. Projektiin olisi mahdollista lisätä esimerkiksi moninpelimahdollisuus, omien 3D-mallien tuominen galleriatilaan ohjelman sisällä sekä palautteenanto suoraan virtuaalisesti. Moninpelimahdollisuus, eli verkon yli useamman käyttäjän kesken toimiva alusta, on nykypäivänä ollut paljon puhuttu aihe. Tekniikan kehittyessä VR-teknologialla on myös enemmän jalansijaa tulevaisuuden virtuaalitapahtumien toteuttamisessa. Tehokkaammat akut ja nopeammat verkkoyhteydet mahdollistavat muun muassa kevyempien ja ergonomisempien laitteistojen kehittämisen sekä monipuolisemman sisällön käyttöönottamisen virtuaalialustoilla. Kirjoittaja Eetu-Kasper Heikkinen on valmistunut 2019 muotoilun tutkinto-ohjelmasta teolliseksi muotoilijaksi ja työskennellyt projektissa sisällöntuottamisen ohessa erilaisten alustojen tutkijana ja testaajana. Hänelle tietotekniikka, VR- ja pelituotanto ovat olleet keskeisimpiä kiinnostuksen kohteita jo pitkään ja tulevat olemaan ohjaavia tekijöitä uravalinnassa, muotoiluun sovellettuna.
Seksuaalisuus ja mielenterveys nuoren ihmissuhteiden näkökulmasta
Tyydyttävä seksuaalielämä edellyttää sekä emotionaalista että fyysistä valmiutta. Nuorilta löytyy fyysiset ominaisuudet, mutta tunne-elämän hallinta ei vielä riitä intiimikokemusten hallintaan. Maailman terveysjärjestö WHO määrittelee seuraavasti: ”Seksuaalisuus on keskeinen osa ihmisyyttä kaikissa elämän vaiheissa, käsittäen sukupuolen, sukupuoli-identiteetin ja sukupuoliroolit, seksuaalisen suuntautumisen ja mielihyvän sekä koko seksuaalisen kehityksen järjen, tunteen ja biologian tasoilla1 ” Määritelmää pohdittaessa voidaan ymmärtää, että kyseessä ei ole yksiselitteinen prosessi. Nuoruuteen kuuluu erilaisia kehitystehtäviä, jossa fyysinen puberteettikehitys on nuoruusiän psyykkisen ja sosiaalisen kehityksen edellytys. Miten tähän kombinaatioon määrittelisi mielenterveyden? Sekin on käsitteenä monimuotoinen. Käsite on paitsi suhteellinen, myös normatiivinen, sillä yhteiskunnan käyttäytymisnormit määrittelevät soveliaan sosiaalisen käyttäytymisen rajat.2 Tunnetuin mielenterveyden määritelmä on WHO:n määritelmä, jonka mukaan mielenterveys on hyvinvoinnin tila, jossa ihminen kykenee näkemään potentiaalinsa, selviytyy elämän normaaleista stressitilanteista, kykenee työskentelemään tuottavasti ja hedelmällisesti sekä antamaan panoksensa yhteiskuntansa hyväksi3. Mutta mieli ei ole pelkkää aivotoimintaa. Se on ajattelua, havaintoja, päätöksentekoa, valintoja, kokemuksia, tunteita ja vuorovaikutusta muiden ihmisten ja ympäristön kanssa. Kun tämä yhdistetään seksuaalisia kokemuksia ja seksuaalisuuden ilmenemismuotoja kuvaaviin asioihin, kuten ajatukset, halut, uskomukset, asenteet, käyttäytyminen, oppiminen, tutkiminen, leikki, roolit ja suhteet1, niin päästään nuorille tärkeisiin haaveisiin. Yksi tärkeimmistä on vahva toive ystävyydestä ja parisuhteesta, yhdessä asumisesta sekä naimisiin menosta ja lapsista4. Kehitysaste vai riski Mietittäessä nuoruutta, löytyy siitäkin monia eri määritelmiä. Tässä nuorella tarkoitetaan kaikkia alle 29-vuotiaita5. Nuoren kehitysvaiheista puberteetissa saavutetaan sukukypsyys. Varhaisen puberteetin kokeneet ovat psyykkisen ja sosiaalisen kehityksen osalta kehittyneempiä kuin hitaammin kehittyneet ikätoverit. Varhainen kypsyminen ja seksielämän aloittaminen ei kuitenkaan välttämättä tarkoita riskikäyttäytymistä, mutta varhainen puberteetti on tutkimuksissa todettu olevan mielenterveyden häiriöiden riskitekijä.6 Nuoret miettivät paljon omaa seksuaalista toimintaansa. Mielessä ei niinkään ole toiminta jonka arvioisi riskikäyttäytymiseksi jossa voidaan vahingoittaa itseä tai partneria. Usein taustalla on kokeilunhalu, mutta seksielämän aloittaminen voi olla keino etsiä lohtua ja läheisyyttä tai tarkoituksena voi olla oman ahdistuneisuuden tai masentuneisuuden hoitaminen. Jos nuorella on mielenterveyden ongelmia, voi itsen suojelu tai kyky oman mielipiteen sanomiseen heikentyä. Tämä voi johtaa fyysisiin vahinkoihin, joita ovat esimerkiksi ei-toivottu raskaus väkivallan kokeminen hepatiitti sukupuolitaudit HIV tai psyykkisiin vahinkoihin, joita ovat sosiaalinen syrjäytyminen, mielenterveyden häiriöt ja traumatisoituminen. 4, 6 Mielenterveyden ja seksuaalisuuden tasapaino Tutkimuksia seurustelun ja mielenterveyden yhteyksistä on vähän, ja ne keskittyvät lähinnä masennuksen ja seurustelun yhteyksiin6. Ongelmia syntyy silloin, jos nuori sitoutuu sellaisiin seurustelukäyttäytymisen muotoihin, jotka eivät vastaa hänen omaa kehitystasoaan ja kehityksellisiä tarpeitaan. Tutkimuksissa seksuaalisesti aktiiviset seurustelevat nuoret ovat vähemmän masentuneita kuin seksiä ilman seurustelusuhteita harrastaneet. Vaikenevilla, seksiä harrastavilla nuorilla on useammin riski sairastua masennukseen kuin puhuvilla nuorilla, sillä he eivät suojele itseään tai käsittele tunteitaan. Ratkaisuna tunne-elämän vaikeuksiin on usein reagoiminen toiminnalla, esimerkiksi päihteiden lisääntyneellä käytöllä tai itsensä vahingoittamisella.6,7 Ystävyyssuhteiden, seurustelun tai parisuhteen saavuttaminen vaatii nuorelta aktivoitumista. Ensimmäinen askel on tunnistaa ja opetella sanoittamaan omat tunteet ja toiveet7. Tunteista puhumisen on todettu toimivan suojaavana tekijänä6. Oman toiminnan tueksi tarvitaan monenlaisia taitoja, kuten turvataitoja (kouluterveyskirjasto.fi) tai vertaisryhmiä, joissa samoista teemoista kiinnostuneet nuoret pääsevät kuulemaan, jakamaan ja keskustelemaan turvallisesti mieltään askarruttavista asioista. Tällainen mahdollisuus löytyy Metropolian Niko-97 hankkeen Miesten vuorosta, jossa nuorten miesten kanssa puhutaan laadukkaasti ihmissuhteista, seksuaalisuudesta ja miehuudesta. Nuoret ovat kokeneet keskusteluryhmän tunnelman, aiheiden, vertaisryhmän ja vetäjien tarjonneen turvallisen tilan omien toiveiden tunnistamiselle ja sanoittamiselle sekä mahdollisuuden uusien ihmissuhteiden solmimiselle. Metropolia Ammattikorkeakoulun Niko-97 hankkeessa on kehitetty työntekijöille avuksi netistä löytyvän maksuttoman työmallin, joka tarjoaa työkalupakin ammattilaisille, jolla rakentaa omaan työyhteisöönsä räätälöidyn nuorten miesten vertaisryhmän ideapankin, jolla avata keskustelu ihmissuhteisiin, miehuuteen ja seksuaalisuuteen liittyvistä teemoista tavan kohdata turvallisemmin ja osallistavasti miehiä heitä koskevassa keskustelussa. Linkki Niko97-hankkeen sivulle. Lähteet 1 Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (2010). Maailman terveysjärjestön (WHO) Euroopan aluetoimisto ja BZgA Seksuaalikasvatuksen standardit Euroopassa. Suuntaviivat poliittisille päättäjille, opetus- ja terveydenhoitoalan viranomaisille ja asiantuntijoille, julkari.fi. 2 Toivio, T. ja Nordling, E. (2013). Mielenterveyden psykologia. Helsinki: Edita. 3 World Health Organization, Calouste Gulbenkian Foundation. Social determinants of mental health. Geneva: WHO 2014. 4 Kontula, O. (2017). Mielen seksuaalisuus – Matka kiihottumisen alkulähteille. Kustannus Oy Duodecim, 2. uudistettu painos, Helsinki 5 Finlex.fi: Nuorisolaki 2016/1285. 6 Savioja, H., Sumia, M. ja Kaltiala-Heino, R. (2015). Seksuaalikokemukset ja mielenterveys nuoruusiässä. Lääkärilehti.fi 6, vol 70; 309-314. 7 Mannerheimin lastensuojeluliitto (2019). Lasten ja nuorten puhelimen ja nettipalveluiden vuosiraportti 2019, PDF, aukeaa cloudfront.net -sivulle. 8 Kuortti, M. ja Halonen, M. (2018). Miten nuorten seksuaaliterveyttä edistetään tehokkaimmin? Lääketieteellinen aikakausikirja, Duodecimlehti.fi 134:873–9. Kirjoittaja Marianne Sipilä on terveysalan lehtori Metropolia Ammattikorkeakoulussa ja toimii asiantuntijana NIKO 97 -hankkeessa.
On luovuuden aika
Kuluneen huhtikuun puolivälissä tuli kuluneeksi 50 vuotta kuuluisan Apollo 13 -avaruuslennon dramaattisista vaiheista (Nasa.gov), jotka olivat johtaa kolmen astronautin kuolemaan. Tapahtumaketjun ytimessä oli tekninen vika, jonka seurauksena aluksessa tapahtui räjähdys, joka teki kuuhun suunnitellun laskeutumisen mahdottomaksi. Maassa ollut lennonjohto oli lähes mahdottoman tehtävän edessä: miten pelastaa 336.000 kilometrin päässä avaruudessa oleva miehistö? Kaiken kukkuraksi operaation vaativuutta lisäsi se, että miehistö joutui poistumaan aluksen ohjaamiseen tarkoitetusta komentomoduulista ja käyttämään pelastautumiseen kuumoduulia. Se oli suunniteltu vain kuuhun laskeutumiseen. Pahinta oli, että kuumoduulin ilmansuodattimet eivät olleet riittävät astronauttien kotimatkaa varten. Muutamassa tunnissa hiilidioksiditasot nousisivat vaaralliselle tasolle ja miehistö olisi vaarassa tukehtua omaan hengitykseensä. Komentomoduulissa oli tehokkaat ilmansuodattimet, mutta niitä ei voisi suoraan liittää kuumoduulin ilmanpuhdistusjärjestelmään erimuotoisten liittimien takia. Tiukassa paikassa Ed Smylie, miehistön elintoimintojen valvontayksikön päällikkö lennonvalvontakeskuksessa ideoi vajaassa tunnissa suodattimiin ratkaisun, joka olisi toteutettavissa avaruusaluksesta löydettävissä olevien tarvikkeiden, kuten ohjekirjan kansipahvin palojen ja ilmastointiteipin avulla. Hieman kärjistäen, hän keksi, miten yhdistää ilmatiiviisti nelikulmainen kappale pyöreään reikään. Aiemmin varsin näkymätöntä työtä tehnyt henkilö nousi ratkaisevaan rooliin: hän teki äärimmäisessä paineessa nopean, oivaltavan, innovatiivisen tuloksen ja pelasti astronauttien hengen. Innovaatiotoimintaa vai leikkauksia Tiukka paikka on nytkin, kun maailmanlaajuinen pandemia kurittaa yhteiskuntia. Luoville, hyödyllisille ja raikkaille ratkaisuille sekä Ed Smylien kaltaisille tekijöille on nyt tilausta. On ymmärrettävää, että toiminta käännetään säästöliekille, kun taloudelliset edellytykset yrityksen pyörittämiseen alkavat heikentyä. Lukemattomille yrityksille kyse on nenän pitämisestä pinnan yläpuolella. Mutta haasteellinen aika voi olla myös tilaisuus kokeilla jotakin uutta. Mitä voitaisiin tehdä toisin? Mihin kaikkeen tuotanto taipuu ilman kalliita muutoksia? Esimerkkeinä vaikkapa juomayritykset, jotka ovat pikavauhtia muuntaneet tuotantonsa käsidesin valmistukseen. Mahdollisuuksia on lukemattomia. Isompi kysymys on kuitenkin, mitä tapahtuu kriisin jälkeen? Palataanko entiseen ja jatketaan tutun ja turvallisen tuotteen vääntämistä? Vai otetaanko rohkea sivuaskel, mietitään, miten varaudutaan muuttuneen maailman tarpeisiin? Yritykset, jotka nyt leikkaavat tuotekehityskuluista eivät nimittäin tule kriisistä ulos terveempinä. Ehkä jopa päinvastoin. Sen sijaan, että lopetettaisiin taloutta ”turhaan” rasittava tutkimus- ja kehitystoiminta vähäksi aikaa, yrityksissä olisi syytä katsoa, miten kriisin jälkeistä aikaa voisi ennakoida. Kaiken ei välttämättä tarvitse edes maksaa paljon. 2000-luvun alussa olin mukana Sitran rahoittamassa projektissa, jossa tutkittiin, miten muotoilua hyödynnettiin mm. konepajateollisuudessa ja miten se oli yrityksien tuotekehitykseen tullut. Projektista julkaistua englanninkielistä raporttia (PDF) varten tehdyissä haastatteluissa selvisi muun muassa, että 1990-luvun talouslaman aikoihin oli myös niitä yrityksiä, jotka kaikkein synkimmällä hetkellä ymmärsivät varautua tulevaan ja hyödyntää uutta osaamista. Muokattiin tuotteita, kehitettiin uutta, pyydettiin muotoilijat apuun. Jotkut näin toimineista firmoista selvisivät huomattavasti paremmin, kuin ne, jotka päättivät olla hissukseen. Jotkut jopa lähtivät kriisin jälkeen sellaiseen nousuun, että kilpailijoidenkin oli arvioitava tilanne uudestaan. Vaikea aika on mahdollisuus myös korkeakoulujen kanssa tehtävälle yhteistyölle. Ylimääräistä aikaa voi nyt käyttää uusien asioiden kehittämiseen yhdessä. Tuoreita ajatuksia, uusia hyödynnettäviä innovatiivisia tuloksia, asiantuntijoita, osaajia, virkeitä ja nuoria voimia, kaikkea on tarjolla. Keskellä syvintä kriisiäkin kannattaa varautua olemaan parikin askelta edellä. Joskus tämä kaikki nimittäin päättyy. Maailma tuskin on silloin enää entisensä, ja ne, nyt vielä ehkä tuntemattomat, joilla on nopeasti tarjolla jotakin uutta ja ennakkoluulotonta, ovat voittajia. Muut joutuvat noutamaan takkinsa. Kirjoittaja Juha Järvinen työskentelee innovaatioasiantuntijana Metropolian TKI-palveluissa. Hän on koulutukseltaan taiteen tohtori ja teollinen muotoilija. Uusien innovatiivisten ratkaisujen, oivallusten ja toimintamallien löytäminen ja edistäminen innostavat häntä. Paremman tulevaisuuden kehittämiseen tähyävän päivätyön vastapainona hän harrastaa menneisyyteen liittyviä asioita, kuten sukututkimusta, keräilyä ja vanhoja autoja.
Digitaalisuudesta uusi normaali — terveysalan ammattikorkeakoulutus toteutuu etänä ja läsnä
Digitaalisten oppimisratkaisujen merkitys on korostunut koronapandemian vuoksi. Korkeakouluissa on nopeassa aikataulussa suunniteltu ja toteutettu uudenlaisia oppimisratkaisuja verkossa. Esitämme kuusi näkökulmaa terveysalan verkkopainotteiseen ammattikorkeakoulutukseen. 1. Sosiaali- ja terveysalan työntekijöitä tarvitaan lisää Ikääntyvä Suomi tarvitsee sosiaali- ja terveyspalveluita ja sen myötä osaavia terveysalan ammattilaisia. Nykyisistä työntekijöistä kolmannes siirtyy eläkkeelle vuoteen 2035 mennessä. Ala on vetovoimainen, mutta miten turvataan alueellinen työvoimatarve? Yhtenä vaihtoehtona on koulutuksen järjestäminen sinne, missä osaajista on pulaa hyödyntämällä opetusteknologiaa ja erilaisia digitaalisia oppimisympäristöjä. Verkkopainotteisen koulutuksen ansiosta saadaan sosiaali- ja terveysalan työntekijöitä alueellisesti. 2. Verkkopainotteisuus takaa koulutuksen saavutettavuuden Tieto- ja viestintäteknologiaa hyödynnetään opetuksessa ja oppimisessa eri koulutusasteilla. Kouluttajatahoilla on osaamista hyödyntää tieto- ja viestintäteknologiaa opetuksessa verkon välityksellä ja elinikäistä oppimista korostaen. Digitaalinen terveysalan koulutus mahdollistaa sen, että opiskelijat, jotka eivät voi muuttaa asumaan opiskelupaikkakunnalle, voivat osallistua opintoihin omalta kotipaikkakunnaltaan. Paikkaan ja aikaan sidottu opiskelu on vähentynyt mahdollistaen opiskelijoiden yksilöllisten tilanteiden huomioimisen, kuten pitkät välimatkat kodin ja opiskelupaikan välillä, työssäkäynnin opiskelun ohella tai pienten lasten hoitamisen. 3. Verkkopainotteisuus edellyttää joustavaa ja tiivistä vastuu- ja kumppanikorkeakoulun sekä työelämän välistä yhteistyötä Vastuukorkeakoulu huolehtii koulutuksen suunnittelusta ja toteutuksesta. Vastuukorkeakoulun ympärille on kuitenkin tärkeä rakentaa toimiva kumppanuusverkosto, jossa on mukana alueiden ammattikorkeakouluja sekä sosiaali- ja terveydenhuollon organisaatioita. Kun koulutusta tarjotaan alueelliseen työvoimatarpeeseen, niin eri kumppaneiden väliset odotukset ja niiden realistisuus sekä yhteinen tahtotila ja työnjako korostuvat. Kumppanuudessa on tärkeää eri toimijoiden vastuiden selkeyttäminen ja niistä sopiminen. Kumppanuus vaatii pitkäjänteisyyttä, keskinäistä luottamusta sekä organisaatioiden ja toimijoiden välistä vuorovaikutusta. 4. Onnistunut verkkopainotteinen opetus ja oppiminen vaativat motivoituneisuutta, suunnitelmallisuutta ja aikaa Teoriatietojen opiskelu on helpottunut verkko-oppimisalustojen ja verkkokurssien myötä. Tallenteet mahdollistavat tiedon kertaamisen ja syventämisen sekä oman aikataulun ja kiinnostuksen mukaisen opiskelun. Verkossa opettamisen lisäksi tarvitaan myös perinteistä lähiopetusta, koska terveysalan ammattikorkeakoulutuksessa täysin verkossa tapahtuva koulutus ei ole mahdollista johtuen käytännön ammattitaitovaatimuksista. On myös varmistettava, että valmistuneilla on työelämässä tarvittavat vuorovaikutus- ja yhteistyötaidot sekä kyky tiedon soveltamiseen ja jakamiseen. Opetusmenetelmät ja -materiaalit sekä sosiaalinen vuorovaikutus tulee tehdä oppimista tukevaksi ja varmistaa se, että käytettävät tietotekniset ratkaisut ovat käyttäjien kannalta riittävän helppokäyttöisiä. Tietokoneiden lisäksi tarvitaan toimivat ja maksuttomat verkkoyhteydet ja verkkoalustat. Opetuksen tulee olla opintoja edistävää ja verkko-opiskeluohjeiden johdonmukaisia. Onnistunut verkkopainotteinen opetus edellyttää, että opettajalle varataan riittävästi aikaa opetuksen suunnitteluun, toteutukseen ja arviointiin. Opettaja otetaan mukaan jo koulutusprosessin suunnitteluvaiheessa. Tämä lisää opettajan motivoitumista ja sitoutumista koulutukseen suunnitteluun, toteutukseen ja arviointiin. Opettaja tarvitsee tukea, uusiin teknologioihin perehtymistä sekä aikaa suunnitella opetusta ja soveltaa teknologiaa erilaisiin pedagogisiin ratkaisuihin. Lisää artikkelissa Terveysalan opettajan kokemuksia verkkopainotteisesta opetuksesta ammattikorkeakoulussa. (Puhakka & Lumme, 2019.) 5. Verkkopainotteinen opetus ja oppiminen edellyttävät itseohjautuvuutta ja vuorovaikutteisuutta Opiskelijoiden suunnitelmallisuus, itseohjautuvuus ja vastuunotto oppimisesta korostuvat. Opettajan rooli muuttuu opetuskeskeisestä työskentelystä fasilitoijaksi ja opiskelijoiden kollektiivisen oppimisen ohjaajaksi. Sosiaali- ja terveysalan koulutusta toteutetaan osittain verkossa, koska alan ammattilaisen työssä korostuvat eri ikäisten ja elämäntilanteissa olevien ihmisten haastavat kohtaamiset ja vuorovaikutustilanteet. Vuorovaikutuksen luonne muuttuu verkko-opinnoissa, joten opinnoissa on kiinnitettävä huomiota siihen, miten opiskelijoiden keskinäinen ja opiskelijoiden sekä opettajien välinen vuorovaikutus mahdollistuvat ja toteutuvat. 6. Ajasta ja paikasta osin riippumaton koulutus on uusi normaali Verkkopainotteinen oppiminen on sosiaali- ja terveysalan kehittämisen mahdollisuus. Kun opiskelija oppii opintojensa aikana toimimaan verkossa (Lankinen, Vehkaperä, Lumme & Puhakka 2019), tämä mahdollistaa siirtovaikutuksen tulevaisuuden sosiaali- ja terveysalan työhön. Näin hän voi työskennellä asiakkaiden/potilaiden ja yhteistyökumppaneiden kanssa verkossa ja kehittää verkkopainotteista sosiaali- ja terveysalan työtä. Verkko-oppiminen ja verkossa opettaminen edellyttävät uudenlaisia menetelmällisiä ratkaisuja. Teknologia tuo lisää mahdollisuuksia, ja joustavuus ja vaihtoehdot lisääntyvät. Onnistunut verkossa toimiminen edellyttävät sekä opiskelijalta että opettajalta uutta ja uudenlaista suhtautumista ja ennakkoluulottomuutta. Yhdessä kiinteässä paikassa toimiva korkeakoulu tai kampus on vielä tämän päivän arkea, mutta jatkossa tilaratkaisut eivät rajoitu fyysisiin seiniin, vaan laajenevat myös kansallisten rajojen ulkopuolelle. Terveysalalla bioanalytiikan, ensihoidon, suun terveydenhuollon ja toimintaterapian tutkinnoissa verkkopainotteista opetusta on suunniteltu ja tehty jo vuosien ajan SOTKA-hankkeessa. Hankkeessa on tuotettu terveysalan verkkopainotteiseen ammattikorkeakoulutukseen koulutusmalli (Lumme, Lankinen, Puhakka & Vehkaperä 2020), jota voidaan hyödyntää alueelliseen koulutus- ja työvoimatarpeeseen vastaamisessa. Kuusi ehdotusta verkkopainotteiseen terveysalan korkeakoulutukseen perustuvat SOTKA-hankkeessa tehtyyn tutkimukseen (PDF) ja kouluttajien kokemukseen. Lähteet: Lankinen, Iira, Vehkaperä, Ulla, Lumme, Riitta & Puhakka, Hannu 2019. Sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakouluopiskelijoiden käsitykset verkkopainotteisesta oppimisesta. Tuukkanen, Minna, Hupli, Maija & Koskinen, Sanna (toim.): Tiivistelmäkirja. RENE2019-symposium 23.9.2019. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Helsinki. Lumme, Riitta, Lankinen, Iira, Puhakka, Hannu & Vehkaperä, Ulla 2020: Terveysalan verkkopainotteinen koulutusmalli. Teoksessa Lumme, Riitta, Lankinen, Iira, Puhakka, Hannu, Roivas, Marianne & Vehkaperä, Ulla (toim.) 2020: Verkkopainotteinen terveysalan korkeakoulutus. Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisuja. TAITO-sarja, Helsinki: Metropolia Ammattikorkeakoulu. Linkki, aukeaa urn.fi -osoitteeseen. 93—120. Puhakka, Hannu & Lumme, Riitta 2019. Terveysalan opettajan kokemuksia verkkopainotteisesta opetuksesta ammattikorkeakoulussa. Ammattikasvatuksen aikakauskirja 21(2), 58—73, PDF, aukeaa akakk.fi -osoitteseen. Kirjoittajat: Riitta Lumme, KL, yliopettaja, Metropolia Ammattikorkeakoulu, työskentelee tiimi- ja tutkintovastaavana Biraya-tiimissä ja bioanalytiikan tutkinto-ohjelmassa. Hänellä on vuosien työkokemus erilaisista opetustehtävistä bioanalytiikan ja terveysalan tutkinnoissa. Lisäksi hän on toiminut terveysalan YAMK-tutkinnoissa opinnäytetyöohjaajana sekä bioanalytiikan YAMK-opintojen valtakunnallisen verkoston vetäjänä. Tällä hetkellä hän toimii SOTKA-hankkeen projektipäällikkönä. Iira Lankinen on terveystieteiden tohtori, joka työskentelee Metropolia Ammattikorkeakoulun lehtorina Terveyden osaamisalueella. Hänellä on pitkä työkokemus terveysalan AMK- ja YAMK-tutkintojen TK-opetuksesta ja opinnäytetöiden ohjaamisesta. Tällä hetkellä erityisenä kiinnostuksen kohteena on verkkopainotteisen TK-opetuksen kehittäminen. Hannu Puhakka, TtT, työskentelee yliopettajana Metropolia Ammattikorkeakoulun Kuntoutus ja tutkimus -osaamisalueella. Hänellä on pitkä työkokemus AMK- ja YAMK -tutkintojen tutkimus- ja kehitystyön menetelmien opetuksesta sekä opinnäytetöiden ja innovaatioprojektien ohjauksesta. Lisäksi hänellä on pitkäaikainen kokemus ammattikorkeakoulun pedagogisesta kehittämistyöstä. Tällä hetkellä tutkimuksellinen mielenkiinto kohdentuu verkkopainotteisen opetuksen tutkimukseen ja kehittämiseen sekä nuoren miehen stigmatisoivaan sairastumis- ja sairastamiskokemuksen tutkimukseen Kalle Päätalon Iijoki-sarjassa.
Syrjäytynyt tai syrjäytymisuhan alainen nuori?
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos painottaa, että syrjäytymisessä on kyse huono-osaisuuden prosessista, jossa kuormittavat tekijät elämässä ketjuuntuvat ja kasaantuvat päällekkäin. Usein syrjäytymiseen liittyy sosiaalisia, terveydellisiä, kulttuurisia ja taloudellisia näkökulmia (THL: 2019), jotka vaikuttavat toinen toisiinsa. Näin ollen jokaisen syrjäytyneen tai syrjäytymisuhan alaisen nuoren kuormittavat tekijät rakentuvat yksilöllisesti ja koetaan henkilökohtaisella tasolla, joka vaikeuttaa asian käsitteellistämistä entisestään. Koska käsitteellistäminen tuntuu hankalalta, voi se juuri siitä syystä ollakin erityisen hedelmällinen pohdinnan ja tutkimuksen kohde. Teemaa kannattaa ainakin yrittää pallotella, eikö? Käsitteellistämisen risut ja ruusut Mitä käsitteellistämiseen ja rajanvetoon tulee, onko meidän edes oleellista vetää rajaa syrjäytyneen tai syrjäytymisuhan alaisen nuorten välille? Mitkä ovat risut ja ruusut siinä, että nuoria luokitellaan omiin lokeroihinsa? Pureudutaan tähän vähän syvemmin. Käsitteet ja niiden rajanveto ovat arkaluontoisia asioita. Käsitteet koetaan henkilökohtaisesti, mutta samalla ne sisältävät voimakkaan yhteiskunnallisen perspektiivin. Päättäjille se tarkoittaa paineita tehdä mitä parhaimpia päätöksentekoja hyvinvointiin liittyen, tukien samalla Suomen kansainvälistä kilpailukykyä ja markkina-arvoa. Veronmaksajat haluavat ottaa myös puheenvuoron tästä ajankohtaisesta teemasta, kun he näkevät, kuinka iso kakkupalanen palkkakuitista menee veroihin. Perehdytään muutamiin käsitteellistämisen ja rajanvedon “risuun” ensin. "Risut” Tarkempi määritelmä ja rajanveto syrjäytyneen ja syrjäytymisuhan alaisen välillä voi syventää nuoren luokittamista käsitteen alaisuuteen. Samalla luokitteleva kulttuuri leimaa nuoria entisestään. Koska kuilu veronmaksajan ja yhteiskunnan kannateltavan roolin välillä nostattaa tunteita, voi luokittelu vaikuttaa siihen, miten yksilö myös kohdataan arkipäiväisessä elämässään. Viitaten vielä THL:n mainintaan, että syrjäytyneen elämäntilanteeseen voi liittyä sosiaalisia terveydellisiä kulttuurisia ja taloudellisia näkökulmia on mahdollista, että nuoren minäpystyvyyden tunne on alhainen. Minäpystyvyydellä (self-efficasy) tarkoitetaan ihmisen uskomuksia kyvyistään, sekä tunnetta, kuinka paljon he kokevat pystyvänsä vaikuttamaan elämänsä kulkuun (Bandura 1994: 2). Minäpystyvyyden kokemuksen perusteella ihminen tekee valintoja ja reagoi esteisiin ja epäonnistumisiin, joko lisäämällä ponnistelujen määrää tai luovuttamalla (Bandura 1992: 61). Jos terveydentila koetaan huonoksi, voi sillä olla vaikutusta esimerkiksi pystyvyyteen suoriutua koulu- tai työtehtävistä. Tämä voi puolestaan muokata käsitystämme omasta hyvyydestämme ja pystyvyydestä tässä super-suorittajan yhteiskunnassa. Minäpystyvyyden teoriaa mukaillen syrjäytymisen kontekstissa, voivat ponnistelut myöskin jäädä alhaisiksi, mikäli nuori kohtaa luonnollisia epäonnistumisia elämässään, jos minäpystyvyyden tunne on alhainen. Lisäksi luokittelusta syrjäytyneeksi tai sen uhan alaiseksi, voi tulla tekosyy, johon vedota epäonnistuessaan. Se voi madaltaa elämässä ponnistelujen määrää entisestään. Syrjäytyneisyys tai sen uhanalaisuus ovat kuitenkin kaikkea muuta kuin kokonaisvaltainen olotila. Nuori voi olla erittäin aktiivinen oman elämän mieluisilla osa-alueillaan, mutta olla yhteiskunnan luokitusten mukaan kuitenkin syrjäytynyt nuori. Voisin uskaltaa kuitenkin väittää, ettei tieteellistä todistusta yhteiskunnan luokittamisesta syrjäytyneeksi tai sen uhan alaiseksi, edesauta nuorta. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos antoi arvionsa syrjäytyneiden ja syrjäytymisriskissä olevista vuonna 2019. Painotan sanaa arvio, sillä luku Suomessa arvioitiin olevan 14 000:n ja 100 000:n väliltä. THL: n mukaan suuri haitari arviossa johtuu muun muassa käsitteellistämisen hankaluudesta. (THL: 2019.) Määrä on joka tapauksessa valtava. “Ruusut” Nuorten tukemista edistämisessä työssä käsitteellistämisestä olisi apua sen puolesta, että se voisi auttaa nuorten löytämisestä palveluiden piiriin. Siitä voisi olla paljonkin apua heidän oman elämän mielekkyyden ja hyvinvoinnin kannalta. Tämä onkin se syy, miksi Metropolian Peili-hankkeessa käsitteiden rajapintoja pohditaan: kuinka ja mistä tavoittaa nuoria? Miten osallistaa heitä kehittämisasiantuntijoiksi osaksi hanketta? Kolikon kääntöpuolena syrjäytymisen käsite hukuttaa yksilön kokemuksen omasta elämän tilasta. Se saa unohtamaan, minkälaisia vahvuuksia nuorilla on, ja minkälaista potentiaalia heillä voi olla. Oleellista taitaakin olla nuoren kohtaaminen kokonaisvaltaisena yksilönä, ihmisenä, kanssakulkijana ja vertaistukena koronaviruksen riepottelemassa maailmassa vuonna 2020. Metropolian Peili-hanke Käsitteellistämistä syrjäytyneen ja syrjäytymisuhan alaisen välillä pohditaan erityisesti Metropolian Peili-hankkeessa. Hanke on suunnattu 16-29 vuotiaille nuorille miehille, jonka tarkoituksena on tukea nuorten miesten elämänhallintaa. Hankkeessa pyritään löytämään nuorten omia vahvuuksia ja uusia elämänpolkuja tekoälyn avulla. Hankkeen kohderyhmänä on syrjäytymisuhan alaiset nuoret miehet, joista onkin koottu hankkeen kehitysasiantuntijoiden pilottiryhmiä (Metropolia hankkeet: 2019). Kirjoittaja Juuri valmistumassa oleva sosionomi Aino Keloharju työskenteli sosiaalialan assistenttina Metropolian TKI-yksikön alaisessa moniammatillisessa PEILI-hankkeessa. Aikaisempaa työkokemusta Keloharjulla on lastensuojelun työkentältä sosiaaliohjaajana. Erityisesti Keloharju on kiinnostunut kehittämistyöstä ja yhteiskuntatieteistä. Lähteet Bandura, Albert 1994. Self-efficacy. In Encyclopedia of Human Behaviour (Vol. 4. 71-81). New York: Academic Press. Bandura, Albert 1992. Sosiaalis-kognitiivinen teoria. Teoksessa Ross Vasta (toim.) Kuusi teoriaa lapsen kehityksestä. Lontoo: Jessica Kingsley Publishers London. Metropolia Ammattikorkeakoulu: hankkeet 2019. Peili - Löydä vahvuutesi tekoälyllä, aukeaa hankkeen sivulle. Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos 2019: Nuorten syrjäytyminen, aukeaa THL.fi-verkkosivulle.
Viisi askelta virtuaaliseen arviointipajaan
Hankkeen arvioiminen yhdessä auttaa hanketoimijoita saavuttamaan tavoitteet. Metropolia Ammattikorkeakoulun koordinoimissa hankkeissa on käytössä 3x3 projektiarvioinnin malli, jonka avulla projektin etenemistä arvioidaan systemaattisesti projektin alussa, keskivaiheilla ja lopussa. Arviointimallin keskeinen osa ovat osallistavasti toteutetut arviointityöpajat, joissa ovat läsnä projektin kaikki toimijat. Perinteisesti arviointipaja toteutetaan kasvokkain, mutta koronakriisin aiheuttaman poikkeustilan vuoksi pilotoimme Kestävä keikkatyö -hankkeen arviointipajan verkkototeutuksena. Tässä blogimerkinnässä kerromme viisi askelta siihen, kuinka toteuttaa hankkeen aloituksen arviointipaja verkossa. Vinkit ovat hyödyllisiä myös parhaillaan käynnissä olevan poikkeustilan jälkeen, sillä esimerkiksi hankekumppaneiden välimatkojen vuoksi voi joskus olla kestävämpää työskennellä verkossa. Kerromme lopussa myös osallistujien kokemuksia pilotista. Suosittelemme myös tutustumaan kokonaisuudessaan varsinaiseen 3x3-projektiarvioinnin malliin, jonka on kehittänyt Metropolia Ammattikorkeakoulun lehtori Leena Björkqvist 1. Etsi työpariksesi ammattitaitoinen fasilitoija Jotta projektipäällikkökin voi osallistua täysipainoisesti arviointipajan työskentelyyn, tarvitsee hän työparikseen ammattitaitoisen fasilitoijan. Fasilitoija auttaa selkiyttämään arvioinnin tavoitteita määrittämään tavoitteisiin sopivan aikataulun valitsee parhaat menetelmät tavoitteiden saavuttamiseksi. Hyvä fasilitoija antaa tilaa, rohkaisee, arvostaa ja motivoi kaikkia osallistujia. Fasilitointi onkin ihan oma ammattitaitonsa! Hyvän fasilitoijan löytää usein verkostojen kautta. Hankkeiden arvioinnissa hanketoimijat voivat myös fasilitoida vastavuoroisesti toistensa projekteja (ks. Björkqvist 2019). Joissain organisaatioissa on myös fasilitoijaverkostoja, joiden ammattitaitoa voi hyödyntää. 2. Toteuta itsearviointikysely Arviointi aloitetaan virtuaalisella itsearviointikyselyllä, jonka tavoitteena on luoda kokonaiskuva lähtötilanteesta hanketoimijoiden arvioimana auttaa projektipäällikköä ja fasilitoijaa suunnittelemaan tulevan arviointityöpajan sisältöä. Itsearviointikysely lähetetään ennakkoon arviointityöpajaan osallistuville hanketoimijoille, rahoittajille sekä mahdollisille muille hankkeen kannalta keskeisille kumppaneille, jotka vastaavat siihen hyvissä ajoin ennen työpajaa. Lomakkeen lähettäminen tapahtuu helpoiten hyödyntäen jotakin sähköistä lomaketta (esim. e-lomake ja google forms). Samalla voidaan lähettää myös kutsu työpajaan ja tarvittavat liitteet, kuten hankesuunnitelma. 3. Suunnittele arviointipajan tavoitteet Projektipäällikkö ja arvioinnin fasilitoija perehtyvät itsearviointikyselyn tuloksiin ja suunnittelevat arviointityöpajan sisällön ja tavoitteet niiden perusteella. Aloitusarvioinnissa tavoitteeksi usein asetetaan hankkeen tavoitteiden ja toimintasuunnitelman kirkastaminen. Hanketoimijoista osa saattaa olla liittynyt matkaan vasta tässä vaiheessa, joten yhteisen ymmärryksen luominen on tärkeää. Tämä auttaa hanketoimijoita suuntamaan toimintaa alusta alkaen kohti tavoitteita sekä projektipäällikköä johtamaan projektia. 4. Valitse sopiva työtila ja menetelmät Perinteisesti arviointipaja toteutetaan fyysisessä tilassa työskennellen. Myös virtuaaliset työpajat tarvitsevat yhteisen huoneen, jossa osallistava työskentely tapahtuu. Kestävä keikkatyö -hankkeessa valitsimme työtilaksi Zoom-sovelluksen, jonka toiminnallisuudet mahdollistavat muun muassa työskentelyn pienryhmissä sekä kaikkien osallistujien kuvien näkemisen samanaikaisesti ruudulla. Myös esimerkiksi MicrosoftTeams työvälineenä mahdollistaa ryhmiin jakautumisen. Livetilanteessa tietokoneet ovat suljettuna ja työskentelyn keskiössä ovat ihmiset, vuorovaikutus, kynät ja paperit. Kun paja siirretään virtuaaliseen muotoon, ei tietokoneita voida “heittää nurkkaan”, mutta muutoin työskentelyperiaatteet säilytetään ennallaan. Osallistavien menetelmien hyödyntäminen on mahdollista myös verkossa ja pajan tavoitteisiin nähden oikein valitut työskentelymenetelmät tukevat onnistuneen dialogin syntymistä ja kuulluksi tulemista. Avain onnistumiseen onkin: älä tingi osallisuudesta ja dialogista, vaikka työpajaan osallistuvien ihmisten välillä etäisyyttä voikin olla jopa tuhansia kilometrejä. Koneet ovat apuvälineemme, mutta kohtaaminen on keskiössä. 5. Toteuta työpaja osallistaen Projektipäällikkö ja fasilitoija ovat yhdessä suunnitelleet pajan tavoitteita ja toteutusta, mutta itse pajassa fasilitoija ottaa kopin työpajan ohjaamisesta ja projektipäälliköstä tulee muiden kanssa tasavertainen osallistuja. Virtuaalisessakin työpajassa fasilitoijan kannattaa edetä perinteisen fasilitoidun tilaisuuden viisivaiheisella perusrungolla: Aloitus Yhteisen ymmärryksen luonti Ratkaisujen ideointi Arviointi ja sopiminen Lopetus Aloitus hyvin toteutettuna varmistaa luottamuksen ja avoimen ilmapiirin syntymisen. Mikäli osallistujat eivät tunne tosiaan, on aluksi hyvä tehdä lyhyt esittelykierros. Hyödynnä tutustumisessa myös esimerkiksi virtuaalisia fläppitauluja (esim. Jamboard) ja kyselylomakkeita, joissa hanketoimijat voivat kertoa itsestään ja tutustua toisiinsa. Rytmitä koko työpajaa yksilö-, pari- ja ryhmätyöskentelyllä (me-we-us-metodi). Tämä tekee työskentelystä mielekkäämpää ja mahdollistaa myös tutustumisen. Luo yhteistä ymmärrystä kirkastamalla työpajan kulku ja tavoitteet. Osallistujien on hyvä saada aluksi kokonaiskuva pajan tavoitteista ja kulusta, vaikka siinä edetäänkin vaihe kerrallaan. Voit esimerkiksi jakaa omalta näytöltäsi kuvan pajan käsikirjoituksesta (ks. otsikkokuva). Ota ratkaisujen ideoinnin pohjaksi hankesuunnitelma ja erityisesti siellä määritellyt hankkeen työpaketit ja konkreettiset toimenpiteet. Jaa näitä paketteja osiin ja anna osallistujille tehtäväksi pienryhmissä kirkastaa hankkeen toimenpiteitä. Hyödynnä pari- ja pienryhmätyöskentelyssä virtuaalisia fläppitauluja, joihin on mahdollista piirtää vaikkapa mindmap työpaketin sisällöstä. Arvioikaa vielä koko hanketta yhdessä. Kun työpaketit on käsitelty ja siten lisätty hanketoimijoiden yhteisymmärrystä tulevasta hankkeesta, voidaan hanketta arvioida vielä kokonaisuutena. Yksi tapa toteuttaa tämä on esimerkiksi perinteinen SWOT-analyysi, jossa arvioidaan hankkeen uhkia, mahdollisuuksia, vahvuuksia ja heikkouksia. Vaikka jo hakuvaiheessa on tehty riskinarviointi, voi esimerkiksi maailmalla leviävä virus tuoda uusia uhkia ja mahdollisuuksia hankkeen onnistumisen näkökulmasta. Virtuaalisesti työskennellessä voit käyttää SWOT-analyysissä apuna erilaisia työvälineitä, kuten Google forms -työkalua, Padletia tai vaikkapa Google docs -työkalua. Kestävä keikkatyö -hankkeessa paras vaihtoehto oli Google forms. Muistakaa myös sopia jatkotoimenpiteistä. Projektipäällikön tehtävänä on varmistaa, että pajassa sovitut asiat toteutuvat ja toimintasuunnitelmaa tarkennetaan tarpeen mukaan. Työpajan onnistunut lopetus on avain tulevaan! On tärkeää, että koko porukka kokoontuu lopussa yhteen virtuaaliseen tilaan ja jokaisella on mahdollisuus parilla sanalla kertoa tuntemuksiaan työpajan annista ja hankkeen tulevaisuudesta. Varaa tähän aikaa, sillä se nostattaa hanketoimijoiden yhteishenkeä. Erityisesti verkossa työskennellessä tällä on merkitystä, sillä verkkotyöpajasta kaikki lähtevät virtuaalisen huoneen sulkemisen jälkeen omiin suuntiinsa; livetyöpajassa juttu saattaisi jatkua vaikkapa yhteisellä kahvihetkellä. Muista, että yhteisen ymmärryksen syntyminen vaatii aikaa vielä pajan jälkeenkin ja työskentelyä jatketaan esimerkiksi hankeryhmän tapaamisissa sekä ohjausryhmän kokouksissa. Hankkeen itsearviointi on jatkuvaa ja systemaattisesti se tehdään seuraavan kerran mallin mukaisesti hankkeen keskivaiheilla. Yllättävät tilanteet vaativat nopeita ratkaisuja - kokemuksia arviointipajasta Valtakunnallinen Kestävä keikkatyö-hanke (ESR) oli juuri käynnistynyt ja kaikki odottivat yhteistä aloitustilaisuutta. Pääsemme vihdoin tapaamaan toisemme! Olimme jo hakuvaiheessa laatineet kattavan riskien arvioinnin, mutta koko valtakunnan poikkeustilaan ja Uudenmaan rajojen sulkemiseen emme totisesti osanneet varautua. Niin kuitenkin kävi koronavirustilanteen pahentuessa Suomessa. Oli muutama päivä aikaa suunnitella kaikki uusiksi, sillä yhteinen kokoontuminen livenä ei ollut mahdollista. Metropolian osallistavan prosessisparrauksen Parru-tiimin Elina Ala-Nikkola ja Kestävä keikkatyö -hankkeen projektipäällikkö Kati Ylikahri lähtivät yhdessä suunnittelemaan 3x3 projektiarvioinnin virtuaalista toteutusta, jonka tässä blogimerkinnässä olemme kuvanneet. Onnistunut virtuaalinen pilotti! Kysyimme pajaan osallistuneilta lopuksi, miltä arvioinnin toteuttaminen verkossa tuntui ja voidaanko arvioinnin tavoitteet saavuttaa myös virtuaalisesti työskennellen. Arviointipajan tavoitteet saavutettiin tässä esimerkkinä käyttämässämme pilotissa osallistujien mielestä tehokkaalla ja yhteiskehittelyn mahdollistavalla tavalla. Pajaan varattiin aikaa kaksi tuntia ja se oli osallistujien mielestä riittävä aika tavoitteiden saavuttamiseksi. Miltä osallistujista tuntui? Virtuaalinen osallistava työpaja oli monelle uusi kokemus. Uusien menetelmien kokeilua pidettiin kuitenkin innostavana ja moni sai siitä hyviä ideoita myös omaan työhön. Arviointipajan innoittamana osallistujat toteuttivatkin heti seuraavan Kestävä keikkatyö -hankkeen Kehittäjäfoorumin virtuaalisesti fasilitoiden. Zoom-sovelluksen käyttö oli lähes kaikille täysin uutta, mutta työskentely sujui silti hyvin. Muutaman kerran joku tippui keskustelusta tai joutui etsimään ryhmän työhuonetta, mutta ongelmista kuitenkin selvittiin. Rakentuuko verkossa ryhmähenki? Osallistujat kokivat, että myös verkossa ryhmähenkeä voi edistää toisilleen uusienkin ihmisten kesken. Hyvä tunnelma välittyi niin osallistujille kuin fasilitoijallekin ja virtuaalinen loppuvilkutus sai hymyn kaikkien kasvoille. Milloin valita osallistavan työpajan toteuttaminen verkossa? Kestävän työn näkökulmasta tilaisuuden järjestäminen verkossa on sekä ekologinen että taloudellinen ratkaisu. Aikaa ja rahaa säästyy kun tilakulut, matkakustannukset ja matkustamiseen käytetty aika poistuivat kokonaan ja matkustamisesta johtuvat päästöt nollautuvat. Tämä pilotin kokemukset osoittivat, että sosiaalisesta ja inhimillisestä näkökulmasta hyvin suunniteltu ja fasilitoitu tilaisuus mahdollistaa yhteiskehittelyn ja kaikkien osallistujien kuulluksi tulemisen. Varsinkin jos sen rinnalla ja vastapainona hanketoimijat myös silloin tällöin tapaavat kasvotustenkin. Lisää vinkkejä? Lisää vinkkejä virtuaalifasilitointiin löydät toisesta blogistamme "Fasilitointi sujuu verkossakin - 10 vinkkiä virtuaalifasilitointiin". Lähteet: Björkqvist Leena (toim.). 2014. Kartta, kompassi & kalenteri. Projektiarvioinnin opas. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Björkqvist Leena. 2019. Kehittämishankkeiden arviointityöpajat - projektipäälliköt vuoroin fasilitoimassa. Artikkeli teoksessa Kaihovirta Minna, Raivio Anne-Mari & Palojärvi Henna-Liisa (toim.). 2019. Osallistaen. Heittäytymistarinoita fasilitoijilta. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Kirjoittajat: Elina Ala-Nikkola on yhteisöjen ja prosessien fasilitoija, jonka osaaminen sijoittuu erityisesti osallistavan työskentelyn, viestinnän, kehittämisen, projektinhallinnan sekä luovan työotteen kentille. Hän työskentelee Metropolia Ammattikorkeakoulun osallistavan prosessisparrauksen Parru-tiimissä ja on työskennellyt niin hanketyössä kuin opetuksessakin. Koulutukseltaan hän on kulttuurituottaja (ylempi AMK). Kati Ylikahri toimii Metropolia Ammattikorkeakoulussa lehtorina ja Kestävä keikkatyö -hankkeen projektipäällikkönä. Hän on hyödyntänyt fasilitointia niin liiketoiminnassa, hanketyössä kuin opetuksessakin erityisesti työhyvinvoinnin ja työn tuottavuuden kehittämisessä. Koulutukseltaan hän on Terveydenhuollon maisteri.
Tutkittavan suostumus ja opinnäytetyö
Tutkittava päättää itse, haluaako hän osallistua tutkimukseen Kun opinnäytetyössäsi teet havaintoja muista ihmisistä – esimerkiksi seuraat ihmisryhmän käyttäytymistä, mittaat henkilön aktiivisuutta, kyselet mielipiteitä, tallennat keskustelua tai otat kuvia – tarvitset tutkittavilta suostumuksen. Ennen suostumuksen pyytämistä sinun on kerrottava mahdollisille tutkittaville ymmärrettävällä tavalla ja totuudenmukaisesti, mitä olet tekemässä. Mitä tutkit, ketä muita tutkijoita osallistuu tutkimuksen tekemiseen, kuka työn rahoittaa, mitä osallistuminen konkreettisesti tarkoittaa, koituuko siitä mahdollisesti jotain haittoja tai riskejä ja miten käsittelet tutkimusaineistoja ja henkilötietoja. Kun mahdollinen tutkittava on saanut riittävästi tietoa tutkimuksesta ja sinä tai ohjaajasi olette vastanneet hänelle mahdollisesti mieleen nouseviin kysymyksiin, hän päättää itse, haluaako osallistua tutkimukseen vai ei. Tätä päätöstä sinun on kunnioitettava: et saa millään tavoin houkutella tai painostaa häntä osallistumaan. Ihmiseen kohdistuvan tutkimuksen eettiset periaatteet ja ihmistieteiden eettinen ennakkoarviointi Suomessa –ohjeen (Tutkimuseettinen neuvottelukunta, TENK 2019) mukaan tietoon perustuva suostumus osallistua tutkimukseen on keskeinen tutkimuseettinen periaate [1]. Tätä tietoon perustuvaa suostumusta osallistua tutkimukseen voidaan kutsua myös eettiseksi osallistumissuostumukseksi [2]. Sinun ja ohjaajasi on huolehdittava siitä, että tutkittavalta pyydettävä suostumus on asianmukainen. Edellisessä kappaleessa mainitun TENK:n (2019) ohjeen kohdassa ”Tutkittavan kohtelu ja oikeudet” on lisätietoa siitä, miten tutkittavaa on kohdeltava. Tutkittavan tulee tietää olevansa tutkittavana erityisesti tilanteissa, joissa tutkija on häneen nähden myös jossain muussa roolissa, kuten esimiehenä, ohjaajana, opettajana tai asiakaspalvelutehtävissä. Käytännön kokemuksena on, että erityisesti ylempien ammattikorkeakoulututkintojen opinnäytetyössä, jonka opiskelija toteuttaa omalla työpaikallaan ja joka kohdistuu sen työntekijöihin tai asiakkaisiin, on erityisesti varmistettava tutkimukseen osallistumisen vapaaehtoisuus. Jo tutkimuksen suunnitelmavaiheessa onkin tarkkaan pohdittava ja tutkittavan tiedotteessa kuvattava, mikä on tutkimusta ja mikä on normaalia työtä. Erityisen tärkeää on varmistaa ja kertoa myös mahdolliselle tutkittavalle, ettei hänelle koidu mitään kielteisiä seurauksia siitä, jos hän ei halua osallistua tutkimukseen tai hän peruu suostumuksensa myöhemmin. Pääkaupunkiseudun ammattikorkeakoulujen ihmistieteiden eettisen toimikunnan sivuilta löydät mallilomakkeet tutkittavan tiedotteesta ja suostumuksesta [3]. Suostumus henkilötietojen käsittelyyn Mikäli keräät opinnäytetyössäsi henkilötietoja, niiden käsittely edellyttää tietosuojalainsäädännön mukaista käsittelyperustetta. ”Henkilötietoja ovat kaikki tiedot, jotka liittyvät tunnistettuun tai tunnistettavissa olevaan henkilöön. Henkilötietoja ovat esimerkiksi nimi, puhelinnumero, sijaintitiedot ja isovanhempien perinnöllisiä sairauksia koskevat tiedot” ja edelleen ”Tietosuojasäännökset suojaavat tutkimuksen kohteena olevia henkilöitä. Lainsäädännön tavoitteena on luoda tasapaino henkilötietojen suojan ja tieteellisessä tutkimuksessa tapahtuvan henkilötietojen käsittelyn välille. Tietosuojasäännöksissä on tieteellistä tutkimusta koskevia erityisiä käsittelysäännöksiä ja poikkeuksia, joiden tarkoituksena on tukea ja edistää tutkimustoimintaa” [4a]. Keskustelua on herättänyt kysymys, onko osana alempaa tai ylempää ammattikorkeakoulututkintoa tehtävä opinnäytetyö tieteellistä tutkimusta, jolloin siihen liittyvien henkilötietojen käsittelyperusteena voisi olla yleisen edun mukainen tieteellinen tutkimus. Tietosuojavaltuutetun toimiston internetsivustolla (www.tietosuoja.fi) on pohdittu tieteellisen tutkimuksen määrittelyä mm. yleisessä tietosuoja-asetuksessa (EU asetus 2016/679). Vaikka opinnäytetyö sisältäisikin tieteellisen tutkimuksen piirteitä, opiskelijalta puuttuu riittävä tieteellinen pätevyys ja näin tulkinta usein onkin, ettei opinnäytetyö täytä tieteellisen tutkimuksen kriteereitä. Eli opinnäytetyössäsi saat lähtökohtaisesti käsitellä henkilötietoja vain tutkittavan suostumuksella. Huomaathan, että tietoon perustuva eettinen suostumus osallistua tutkimukseen on eri asia kuin suostumus, jota käytetään henkilötietojen laillisena käsittelyperusteena (kts. esim. TENK 2019). Käytännössä tämä tarkoittaa, että sinun on pyydettävä tutkittavalta erikseen: suostumus osallistua tutkimukseen ja suostumus henkilötietojen käsittelyyn, mikäli niitä aiotaan käsitellä. Ollakseen pätevä henkilötietojen käsittelyperuste suostumuksen on oltava yksilöity, tietoinen, aidosti vapaaehtoinen ja yksiselitteinen tahdonilmaisu [4b]. Henkilötietojen rekisterinpitäjän pitää pystyä osoittamaan, että tutkittava on antanut suostumuksensa. Suostumusta ei voi antaa vaikenemalla, valmiiksi rastitetulla ruudulla tai jättämällä jotain tekemättä. Suostumus erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvien tietojen käsittelyyn Erityisesti sosiaali- ja terveysalalla opinnäytetöissä voidaan kerätä erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvia henkilötietoja, joista ilmenee henkilön rotu tai etninen alkuperä poliittinen mielipide uskonnollinen tai filosofinen vakaumus tietoa terveydestä ammattiliiton jäsenyys seksuaalinen suuntautuminen tai käyttäytyminen tai geneettisiä ja biometrisia tietoja henkilön tunnistamista varten. ”Näitä tietoja on suojeltava erityisen tarkasti, koska niiden käsittely voi aiheuttaa huomattavia riskejä henkilön perusoikeuksille ja –vapauksille” [4c]. Erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvien tietojen käsittely on lähtökohtaisesti kiellettyä. Opinnäytetyössä niitä saa käsitellä vain tutkittavan nimenomaisella suostumuksella. ”Nimenomaisuuden vaatimuksella tarkoitetaan tapaa, jolla rekisteröity ilmaisee suostumuksensa. Nimenomaisen suostumuksen voi antaa esimerkiksi allekirjoittamalla kirjallisen lausuman, sähköisellä allekirjoituksella tai kaksivaiheisella varmistuksella. Rekisteröity voi esimerkiksi ensin vastata lähettämääsi sähköpostiin, minkä jälkeen hänelle lähetetään vielä vahvistuslinkki tai -koodi tekstiviestillä” [4d]. Eli jos käsittelet opinnäytetyössäsi erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvia tietoja: sinun pitää kertoa selkeästi tutkittavalle, mitä henkilötietoja käsittelet ja mitkä niistä kuuluvat erityisiin henkilötietoryhmiin (arkaluonteisiin tietoihin) tutkittavan pitää antaa kirjallinen suostumus näiden tietojen käsittelyyn. Suullinen tai muulla tavoin osoitettu suostumus ei ole riittävä. Opinnäytetyöntekijänä olet rekisterinpitäjä Henkilötiedoista muodostuu henkilötietorekisteri ja sen rekisterinpitäjä määrittelee henkilötietojen käyttötarkoituksen ja käsittelytavan sekä vastaa rekisterin tietosuojasta. Opinnäytetöissä, jossa henkilötietoja kerätään kyseistä työtä varten, opiskelija itse on usein rekisterinpitäjä. Sinun on suunniteltava henkilötietojen käsittelyn koko elinkaari: kerääminen analysointi käyttö opinnäytetyön aikana mahdollinen tutkimusyhteistyö ja henkilötietojen jakaminen käyttö jatkotutkimukseen anonymisointi arkistointi tuhoaminen ja kuvattava se tietosuojailmoitukseen ennen kuin aloitat aineiston keräämisen ja henkilötietojen käsittelyn. Muista, että henkilötietojen käsittelyn yleisiin periaatteisiin kuuluu tietojen minimointi, eli saat kerätä ja käsitellä vain tutkimuskysymyksen kannalta oleellisia ja tarpeellisia henkilötietoja. Jos käsittelet opinnäytetyössäsi erityisiä henkilötietoryhmiä, rekisterinpitäjänä sinun tulee tehdä erityisiä toimenpiteitä rekisteröidyn oikeuksien suojaamiseksi ja riskin laskemiseksi hyväksyttävälle tasolle. Yksi työkalu riskien arviointiin ja vähentämiseen on tietosuojaa koskeva vaikutustenarviointi (DPIA) [4e]. Vaikutustenarviointi on pakollinen, kun suunniteltu käsittely voi aiheuttaa korkean riskin ihmisten oikeuksille ja vapauksille. Mutta voit hyödyntää vaikutustenarvioinnin mallia ja työkaluja milloin tahansa, kun suunnittelet henkilötietojen käsittelyä opinnäytetyössäsi. Lisää tietoa eettisestä opinnäytetyöstä Tutustuthan ennen opinnäytetyösi aloittamista Ammattikorkeakoulun rehtorineuvoston Arenen opinnäytetyön eettisiin suosituksiin, jotka löydät Arenen sivuilta. Viitteet Tutkimuseettinen neuvottelukunta, 2019. Ihmiseen kohdistuvan tutkimuksen eettiset periaatteet ja ihmistieteiden eettinen ennakkoarviointi Suomessa. Tutkimuseettisen neuvottelukunnan ohje 2019. Tietoarkisto: Aineistonhallinnan käsikirja, fsd.tuni.fi -sivulla Pääkaupunkiseudun ammattikorkeakoulujen ihmistieteiden eettisen toimikunnan nettisivut Tietosuojavaltuutetun toimiston nettisivut (tietosuoja.fi), erityisesti 4a Tietosuoja.fi - tieteellinen tutkimus 4b Tietosuoja.fi - rekisteröidyn suostumus 4c Tietosuoja.fi - erityisten henkilötietoryhmien käsittely 4d Tietosuoja.fi - rekisteröidyn suostumus 4e Tietosuoja.fi - arvioi riskit (poiminnat 2.4.2020) Arene ry, 2020: Ammattikorkeakoulujen opinnäytetöiden eettiset suositukset arene.fi -sivulla Kirjoittajat Terveystieteiden dosentti, fysioterapeutti Jyrki Kettunen työskentelee vanhempana tutkijana Arcadassa. Hänellä on pitkä kokemus mm. tutkimustoiminnan hallinnoinnista ja tutkimusetiikasta. Hän toimii myös Pääkaupunkiseudun ammattikorkeakoulujen ihmistieteiden eettisen toimikunnan puheenjohtajana. Työn ohessa perhe, tuumailu, nikkarointi ja kuntoilu pitävät mielen virkeänä. Oikeustieteen maisteri Anna Härmä työskentelee lakimiehenä ja tietosuojavastaavana Arcadassa. Hän neuvoo organisaatiossaan tietosuojaan ja tutkimuksen juridiikkaan liittyvissä kysymyksissä ja toimii myös Pääkaupunkiseudun ammattikorkeakoulujen ihmistieteiden eettisen toimikunnan jäsenenä. Vapaa-ajallaan hän kuntoilee, ulkoilee ja käy myös mielellään museoissa. Susanna Näreaho työskentelee erityisasiantuntijana Metropolian TKI-johtajan tiimissä. Hän on koulutukseltaan FT (ympäristötekniikka) ja hänen dosentuurinsa erityisalana on kehittyneet hapetustekniikat prosessivesien käsittelyssä. Viime aikoina hän on keskittynyt vastuulliseen eli eettiseen ja avoimeen TKI-toimintaan. Hän on Tutkimuseettisen neuvottelukunnan (TENK) ja Pääkaupunkiseudun ammattikorkeakoulujen ihmistieteiden eettisen toimikunnan jäsen. Vapaa-ajallaan hän juoksee ultrapitkiä matkoja maastossa tai heittää repun selkään ja lähtee vuorille.
Tikissä on Metropolian tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan (TKI) blogi. Bloggaajat ovat ammattikorkeakoulun henkilöstöä sekä muita TKI-toiminnan asiantuntijoita. Jos haluat kirjoittaa blogiin, ota yhteyttä toimituskuntaan.
Milla Åman Kyyrö, päätoimittaja
Viestinnän asiantuntija, TKI-hankkeet ja kehittäminen
p. 050 342 0341
milla.amankyyro@metropolia.fi
Päivi Keränen
Projektipäällikkö, Muotoilu
p. 040 184 1952
paivi.keranen@metropolia.fi
Jussi Linkola
Projektisuunnittelija, Hankeviestintä- ja julkaisupalvelut
p. 040 184 2448
jussi.linkola@metropolia.fi
Toimituskunta toimittaa Tikissä-blogin sisällöt ennen julkaisua.
3AMK ammattikorkeakoulu asiantuntija Dallaten FUTU hanke hankeviestintä hankkeet hyvinvointi innovaatio innovaatio-opinnot innovaatiot Innovation johtaminen Katse tulevaisuuteen kehittäminen keksintö kestävä kehitys koulutus metropolia minno nuoret Oona-hanke opiskelijat oppiminen osaaminen osaamisen kehittäminen resilienssi service design sosiaali- ja terveysala tekoäly tki TKI-toiminta tulevaisuus tuottavuus tutkimus työelämä työhyvinvointi työllistyminen viestintä vuorovaikutus yhteiskehittäminen yrittäjyys yritystoiminta yritysyhteistyö
Ideoimme, rikastamme ja kehitämme käytäntöön uusia ratkaisuja yhteistyössä yritysten, julkisen sektorin, järjestöjen ja asukkaiden kanssa.