Vuosi: 2020
Terveyttä ja hyvinvointia luontokontakteista
Väsyttää ja mieli on maassa? Stressaa? Salille tai jumppaan ei huvita lähteä ja rahat ovat vähissä ja paikat jumissa? Taas on tullut istuttua koko päivä. Oletko tullut ajatelleeksi, että tilanne voisi muuttua avaamalla ulko-ovi ja lähtemällä luontoon? Luonnossa liikkuminen Suomessa on helppoa. Melkein kaikkialta ympäriltämme löytyy kohtuullisen matkan päässä lähiluontoa virkistäytymiseen. Luontoliikunta on myös edullista ja jokamiehenoikeuksista saa nauttia melkein kaikissa metsissämme. Metsässä voi liikkua ilman ulkonäköpaineita; siellä ei ole merkitystä minkä kokoinen olet tai miten pukeudut. Tieteellinen näyttö metsän terveysvaikutuksista lisääntyy Luonnon terveys- ja hyvinvointivaikutuksista saadaan jatkuvasti lisää tutkimustuloksia. Niiden mukaan luonnon positiiviset vaikutukset riippuvat luontoympäristön tyypistä sekä sen koosta. Myös sillä, kuinka usein luonnossa ollaan, kuinka paljon aikaa siellä vietetään ja mitä siellä tehdään, on merkitystä. Terveys ja hyvinvointivaikutukset syntyvät ympäristöaltisteiden vähentymisestä eli käytännössä luonnossa on vähemmän melua ja ilmansaasteita. Myös stressin hallinta ja elpyminen sekä fyysinen aktiivisuus lisääntyvät ihmisen ollessa luonnossa. Luonto vaikuttaa positiivisesti ihmiseen myös sosiaalisten kontaktien kautta; metsässä voi joko olla vuorovaikutuksessa toisten kanssa tai vaihtoehtoisesti saada omaa rauhallista aikaa. Lisäksi luonnossa immuunipuolustus vahvistuu. (Tyrväinen ym. 2018.) Luontoaltistuksesta positiivisia vaikutuksia fyysiseen ja psyykkiseen hyvinvointiin Luontokontaktien keskeisiä terveys- ja hyvinvointihyötyjä ovat stressitilanteista palautuminen sekä liikunnasta saatavat positiiviset vaikutukset. Luonnossa liikkuminen kohentaa koettua terveyttä sekä kuntoa, parantaa mielialaa, auttaa irtautumaan arjesta sekä parantaa itsetuntoa. (Tyrväinen ym. 2018: 1398.) Vireys ja energiatasot kohenevat paremmin kuin muissa liikuntaympäristöissä (Borodulin 2014: 30). Luonnossa on stressistä elvyttäviä ominaisuuksia, jotka näkö-, kuulo- ja hajuaistien kautta vaikuttavat hyvinvointiin (Rappe 2014: 35). Monimuotoisesta luonnosta saadaan myös terveyden kannalta hyödyllisiä kontakteja hyviin mikrobeihin, jotka vaikuttavat positiivisesti immuunijärjestelmäämme. (Haahtela 2014: 20). Luonnontilainen metsäympäristö elvyttää parhaiten Hyvinvointia näyttävät tutkimusten mukaan lisäävän parhaiten mahdollisimman luonnonmukaiset alueet. Tällaisia ovat metsät, joissa on laaja biologinen monimuotoisuus. Metsän tulisi olla myös riittävän laaja, jotta kävijä voi kokea luonnon rauhan ja hiljaisuuden. Luontoalueen saasteettomuuden merkityskin on suuri. (Tyrväinen ym. 2017: 8-9.) Kuinka usein metsään? Luontoaltistusresepti on yksinkertainen. Terveys -ja hyvinvointivaikutusten aikaansaamiseksi lähiviheralueilla tulisi viettää yli viisi tuntia kuukaudessa tai kaupungin ulkopuolisilla luontokohteilla vierailla 2-3 kertaa kuukaudessa (Tyrväinen 2014: 18). Kymmenen minuuttia metsässä saa aikaan verenpaineen ja sykkeen laskun. 20 minuuttia metsässä ja mieliala alkaa kohota. Tunti metsässä ja tarkkaavaisuus paranee. Kaksi tuntia metsässä ja elimistön puolustuskyky paranee. (YTHS verkkosivut.) Mitä siis vielä emmit? Muistatko miltä metsä tuoksuu sateen jälkeen, miltä sammal tuntuu jalan alla tai miltä kuulostaa tuulen humina männikössä? Mene metsään - se kannattaa! Kirjoittaja on Riitta Jokinen, HUS-Kuvantamisessa työskentelevä röntgenhoitaja, joka opiskelee terveyden edistämisen ylempää ammattikorkeakoulututkintoa Metropolia AMK:ssa. Lähteet: Borodulin, Katja 2014. Julkaisussa Luonto lähelle ja terveydeksi. Ekosysteemipalvelut ja ihmisen terveys. Argumenta-hankkeen (2013-2014) tulokset ja toimenpidesuositukset. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 35. Helsinki: Multiprint Oy. Saatavana osoitteessa <https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/153461/SYKEra_35_2014.pdf?sequence=1&isAllowed=y> Haahtela, Tari 2014. Julkaisussa Luonto lähelle ja terveydeksi. Ekosysteemipalvelut ja ihmisen terveys. Argumenta-hankkeen (2013-2014) tulokset ja toimenpidesuositukset. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 35. Helsinki: Multiprint Oy. Saatavana osoitteessa <https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/153461/SYKEra_35_2014.pdf?sequence=1&isAllowed=y> Rappe Erja, 2014. Julkaisussa Luonto lähelle ja terveydeksi. Ekosysteemipalvelut ja ihmisen terveys. Argumenta-hankkeen (2013-2014) tulokset ja toimenpidesuositukset. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 35. Helsinki: Multiprint Oy. Saatavana osoitteessa <https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/153461/SYKEra_35_2014.pdf?sequence=1&isAllowed=y> Tyrväinen, Liisa-Lanki, Timo-Sipilä, Raija-Komulainen, Jorma 2018. Mitä tiedetään metsän terveyshyödyistä? Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 134 (13-14). 1396-1403. Tyrväinen, Liisa-Savonen, Eira-Maija-Simkin, Jenni 2017. Kohti suomalaista terveysmetsän mallia. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 11/2017. Helsinki: Luonnonvarakeskus (Luke). Saatavana osoitteessa <http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-326-366-6> YTHS verkkosivut www.yths.fi/filebank/3243-Luonto_pysty.pdf kuvat: https://cdn.pixabay.com/photo
Lihavuuden vaikutus mieleen
Mistä lihavuus johtuu? Lihavuus johtuu yksinkertaisesti siitä, että kaloreita saadaan ruoasta pidemmän ajan enemmän, mitä keho niitä tarvitsee. Keho varastoi rasvakudokseen ylimääräiset kalorit. Viimeisten 40 vuoden aikana suomalaisten energiakulutus on pienentynyt ruumiillisen työn vähentymisen ja istuvan elämäntavan (TV:n ja tietokoneen ääressä) takia. Lisäksi syödään useammin lihottavia, rasvaisia ruokia ja napostellaan. Kiireiseen elämään liittyvä stressi, mielenterveyshäiriöt ja liian vähäinen yöuni edistävät lihavuutta. (4) Lihavuuteen taipuvaisilla ihmisillä on todettu aivojen toiminnan olevan joiltain osin erilainen kuin normaalipainoisilla. Tästä johtuen näillä ihmisillä on haastavampaa vastustaa ruokamaailman houkutuksia. Lihavia henkilöitä ei siis voida syyttää tahdonvoiman ja itsekurin puutteesta. (4) Tosiasia on, että joka neljäs yli 30-vuotias suomalainen on lihava. Aikuisväestön lihavuus Suomessa on yleisempää kuin muissa Pohjoismaissa. Lihavuus määritellään siten, että painoindeksi (BMI) on 30 tai enemmän. Ylipainon määritelmä taas on se, että BMI on 25-29. Vyötärölihavuuden määritelmä on, jos miehillä vyötärönympärys ylittää yli 100 cm ja naisilla yli 90 cm. (1) Lihavuuden vaikutus mielialaan Lihavuus lisää riskiä sairastua verenpainetautiin ja kakkostyypin diabetekseen, sydän- ja verisuonitauteihin, erilaisiin syöpiin ja tuki- ja liikuntaelinsairauksiin. (6) Mutta miten lihavuus vaikuttaa mielialaamme? Ei välttämättä mitenkään, mutta tutkimusten mukaan on kuitenkin havaittu, että lihavuus lisää riskiä sairastua masennukseen jopa 4-5 kertaisesti. Lihavuus aiheuttaa osalle ihmisistä henkistä kuormitusta, joka taas heikentää mielialaa ja itsetuntoa. (3). Mitä enemmän on ylipainoa - sitä enemmän esiintyy masentuneisuutta. (5) Stressaantuminen ja masentuneisuus lisäävät herkästi rasvojen, sokerin, makeisten ja energiapitoisuuden ruokien käyttöä. Tämä ei kuitenkaan päde ihan kaikkiin ihmisiin, sillä jotkut taas laihtuvat suruissaan. Lihavat ihmiset ovat useammin masentuneita kuin normaalinpainoiset. Kun BMI on yli 40 on masennusta yli viisi kertaa enemmän kuin normaalipainoisilla. (2,7,8,9) Ylipainoisten masennus on useimmiten lihavuuden seuraus kuin sen syy. Eli masentuneisuus kehittyy vasta painon noustua. On myös nähty tuloksia, että onnistuneen painonpudotuksen jälkeen masentuneisuus väistyy. Toisaalta taas pitkäaikainen masennus voi joillekin ihmisille aiheuttaa painonnousua. Masennusoireista kärsivä ihminen ei jaksa välttämättä huolehtia omasta terveydestään ja liikkuu useimmiten liian vähän. Lisäksi jotkut masennuslääkkeet aiheuttavat painon nousua. (2,7, 8, 9) Kirjoittaja on terveydenhoitaja Tiina Anttila, joka on suorittanut terveyden edistämisen YAMK-opintoja Metropolian ammattikorkeakoulussa. Työssään hän on useamman vuoden ajan työskennellyt painonhallintaryhmien ja ylipainoisten ihmisten kanssa. LÄHTEET https://thl.fi/fi/tutkimus-ja-kehittaminen/tutkimukset-ja-hankkeet/kansallinen-lihavuusohjelma-20122015/lihavuus-lukuina/lihavuuden-yleisyys-suomessa https://www.terveyskyla.fi/painonhallinta/tietoa/painonhallinnan-abc/lihavuus-ja-terveys/lihavuuden-terveysriskit https://www.terveyskyla.fi/painonhallinta/tietoa/painonhallinnan-abc/lihavuuden-hoito/laihtumisen-terveyshyödyt https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00042 https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/80210/739965e6-bf7f-4d48-9d29-31b2275c9976.pdf?sequence=1 http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/136223/Rap_4_2018_FinTerveys_verkko.pdf https://www.terveyskirjasto.fi/tyoterveyskirjasto/tk.koti?p_osio=&p_artikkeli=kol00209&p_teos=kol&p_selaus= https://academic.oup.com/aje/article/158/12/1139/90785 https://bestprac.fi/2017/02/10/tunnesyominen-masennus-ja-painonhallinta/ Kuvat: foodiesfeed.com, pixabay.com, Shutterstock.com ja english.cctv.com/20100305/101848.shtml Muuta aiheeseen liittyvää materiaalia: Terveyttä edistävä ruokailu: https://www.terveysportti.fi/xmedia/ohk/Duodecim_Omahoito_Terveytta_edistava_ruokailu/index.html#760fb0ae-1a21-4c56-b605-dfa8a0d85047 Terveyskylän painonhallintapolku: https://www.terveyskyla.fi/painonhallinta/itsehoito/painonhallintapolku Painonhallintalo: https://www.terveyskyla.fi/painonhallinta Mielenterveystalo: https://www.mielenterveystalo.fi/Pages/default.aspx
Määrittääkö perheesi sinut ja elämäsi suunnan?
Tähän hätkähdyttävään kysymykseen liittyy tosiasia siitä, että nuoruus polarisoituu yhteiskunnassamme siten, että hyvinvointi eriytyy ja paha olo kasautuu ylisukupolvisella tavalla (Pelkonen – Kolimaa – Puumalainen 2013: 5). Syrjäytymisen taustalla vaikuttavat nimenomaan nuorten perhetaustaan liittyvät tekijät – esimerkiksi vanhempien matala koulutustaso, päihde- ja mielenterveysongelmat, pitkäaikainen toimeentulotuen tarve sekä perherakenteen muutokset. (THL 2018a.) Tämä johtaa kysymyksen siitä, missä määrin mahdollisuutemme hyvään elämään ovat jo etukäteen määriteltyjä sen mukaan, mihin perheeseen synnymme. Toisaalta oleellista on pohtia, mitkä ovat yhteiskuntamme mahdollisuudet puuttua tähän ongelmalliseen ketjuun. Nuoret ovat tulevaisuutemme, minkä vuoksi erityisenä tehtävänämme on mahdollistaa kaikille tasavertaiset mahdollisuudet menestyä ja elää merkityksellinen elämä perhetaustasta riippumatta. Ilmiö on inhimillisen puolen lisäksi merkittävä myös taloudellisesti, sillä se voi myötävaikuttaa pitkäaikaisen syrjäytymisen etenemiseen, minkä hinnaksi on arvioitu yhteiskunnallemme vähintään 370 000 euroa per syrjäytynyt nuori (THL 2018a). Edellä esitetty numeraalinen fakta puhuu sen puolesta, että yhdenkin nuoren pelastaminen on kannattavaa sekä ihmisarvon että talouden kannalta. Kimuranttiin ongelmaan tulisi siis löytää korjaavat keinot pikimmiten. Suunnanmuutos yhteiskunnan tuella Kukaan meistä voi valita perhettään, johon syntyy. Selvää on myös se, että lapset altistuvat perheensä vaikuttimille ja ongelmille niin kauan kuin he ovat riippuvaisia vanhempiensa huolenpidosta ja yhteisestä kodista. Tästä johtuen yhteiskunnalliset tukitoimet tulisi kohdentaa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa perhelähtöisesti koko perheelle – vanhemmat mukaan lukien. Perhelähtöisyys onkin suositus, joka on annettu palveluiden paremmasta järjestämisestä jatkossa (THL 2018b). Hyviä ja varhaisia paikkoja havaita perheiden ongelmia ja vanhemmuuden haasteita ovat esimerkiksi neuvolat, päiväkodit ja koulut. Olisikin tärkeää lisätä näissä ympäristöissä toimivien ammattihenkilöiden kykyä ottaa vaikeitakin asioita vanhempien kanssa puheeksi ja toisaalta kykyä antaa näihin asioihin myös ohjausta. Oikeastaan myös lasten kanssa tulisi käydä enemmän keskusteluja siitä, millaiset perheolot ovat normaaleja ja mitkä ovat lasten oikeudet suhteessa vanhempiinsa. Monesti lapset eivät osaa näistä asioista itse puhua tai kyseenalaistaa perheensä tapoja. Lasten kanssa käytyjen keskustelujen kautta voitaisiin saada selville asioita, joihin ohjauksen kautta puuttumalla voitaisiin vaikuttaa positiivisesti perheen kokonaistilanteeseen – myös jatkon kannalta. Puheeksi ottaminen ja puuttuminen koskevat yhtä lailla pieniä ja suurempia laiminlyöntejä. Kaikkiin haasteisiin ei tietenkään ole mahdollista puuttua pelkästään neuvolan, päivähoidon tai koulun keinoin. Tarvittaisiinkin lisää niin sanottuja ”matalan kynnyksen” palveluita, joiden piiriin perheitä voitaisiin ohjata mahdollisia haasteita havaitessa. Ylipäätään oleellista olisi kehittää eri palvelusektoreiden välistä yhteistyötä lasten ja nuorten hyvinvoinnin tukemisessa (THL 2018b). Tällä hetkellä resurssit tukipalveluiden järjestämiseen ovat liian tiukat. Tämä on hyvin harmillista, sillä työkokemukseni perusteella väitän, että monet perheet saisivat tarvitsemansa avun jo esimerkiksi määräaikaisesta tukihenkilötoiminnasta, jonka aikana ammattihenkilö kävisi säännöllisesti perheen luona keskustelemassa vanhemmuudesta ja arjen ongelmatilanteista tarjoten erilaista työvälineistöä – ennen kuin haasteet kärjistyvät. Mikäli arjen haasteet pitkittyvät vuosikausia ilman apua, voivat ne johtaa vaikeampiin ongelmiin, jotka edellyttävät raskaampia ja yhteiskunnalle kalliimpia palveluita, kuten lastensuojelun sijoituksia tai osastojaksoja nuorisopsykiatriassa. Ongelma on tällä hetkellä se, että perheiden haasteiden täytyy olla melko suuria päästäkseen edes matalan kynnyksen palveluihin. Tällöin palveluiden oikea-aikaisuus tai vaikuttavuus eivät toteudu. Onkin tunnistettu, että palvelujärjestelmän herkkyyttä ja oikea-aikaisuutta olisi kehitettävä ehkäistäessä perheiden kuormittavien tekijöiden kasautumista (THL 2018b: 128). Lähiverkostojen vaikutus hyvinvointiin Syrjäytymisvaarassa olevia nuoria näyttäisi oman työkokemukseni perusteella yhdistävän myös harrastuksien tai mielenkiinnonkohteiden puuttuminen. Harrastuksia on ehkä joskus ollut, mutta syystä tai toisesta ne ovat jääneet. Osittain tämän vuoksi vapaa-aika täytetään erilaisella itselle haitallisella toiminnalla. Näkisinkin, että yksi tehokkaimpia keinoja nuorten syrjäytymisvaaran vähentämisessä olisi lasten ja nuorten mielenkiinnonkohteisiin panostaminen niitä kartoittamalla ja niiden pariin tukemalla jo varhaislapsuudesta lähtien. Kodin ulkopuolelle syntynyt hyvinvointia tukeva verkosto voi olla tärkeä elinehto nuorelle, jonka omassa perheverkostossa on puutteita. Joissakin tapauksissa se on yksistään ollut pelastava tekijä nuorelle. Harrastus ja sen ympärille luotu verkosto on pitänyt hänet pinnalla ja yhteiskunnan rattaissa kiinni silloin, kun muuten on tehnyt mieli luovuttaa. Olenkin huolissani siitä, että erilaiset harrastusmaksut tuntuvat jatkuvasti kasvavan, mikä eriarvoistaa perheiden aseman niiden saatavuuden suhteen. Erityisesti tämä kehityssuunta näkyy lasten ja nuorten kilpaurheilulajeissa (Yle 2014). Näen erittäin tarpeelliseksi erilaisten järjestöjen ja yhdistysten sekä seurakuntien tarjoamat toiminnat ja palvelut sekä niiden tukemisen, jotta myös vähäosaisemmat voivat saada osallisuuden kokemuksen. Lisäksi olisi syytä pohtia, voisiko jostain irrottaa vielä lisää resurssia tukemaan vähäosaisten lasten harrastustoimintaa – niin tärkeää roolia se näyttelee lapsen tai nuoren elämässä määrittäen samalla suuntaa myös pitkälle tulevaan. Ylipäätään olen sitä mieltä, ettei yhteiskuntamme lapsista ja nuorista huolehtiminen ole pelkästään heidän vanhempiensa, viranomaisten tai lastensuojelunkaan vastuulla, vaan yhtä lailla velvoite koskee esimerkiksi erilaisten harrastus- ja virkistystoiminnan aikuisia tai miksei ihan jokaista ihmistä sukulaisista naapuriin. Tärkeää olisi havahtua ympärillä tapahtuviin asioihin ja tarvittaessa puuttua tilanteisiin apua tarjoten. Kirjoittaja Mira Heinikoski on lastensuojelun toimintaterapeutti, joka opiskelee terveyden edistämisen tutkinto-ohjelmassa Metropolia Ammattikorkeakoulussa (YAMK). Lähteet Pelkonen, Marjaana – Kolimaa, Maire – Puumalainen, Taneli 2013. Hyvinvointia useammille – Lasten ja nuorten palvelut uudistuvat. Lasten ja nuorten terveyden ja hyvinvoinnin neuvottelukunnan loppuraportti. Sosiaali- ja terveysministeriö. Helsinki. Verkkodokumentti. <http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/69954/URN_ISBN_978-952-00-3452-8.pdf>. Luettu 28.11.2019. THL 2018a. Nuorten syrjäytyminen käy myös yhteiskunnalle kalliiksi. Verkkodokumentti. <https://thl.fi/fi/-/nuorten-syrjaytyminen-kay-myos-yhteiskunnalle-kalliiksi>. Luettu 25.10.2019. THL 2018b. Suomi lasten kasvuympäristönä. Kahdeksantoista vuoden seuranta vuonna 1997 syntyneistä. PunaMusta Oy. Helsinki, 2018. Verkkodokumentti. <https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/137104/URN_ISBN_978-952-343-152-2.pdf?sequence=1&isAllowed=y>. Luettu 28.11.2019. Yle 2014. Lasten ja nuorten liikunnan kustannukset karanneet käsistä – harrastaminen tullut joillekin jopa mahdottomaksi. Verkkodokumentti. <https://yle.fi/uutiset/3-7178951>. Luettu 3.12.2019. Kuvat: Pixabay Lorraine Cormier <https://pixabay.com/fi/photos/is%C3%A4-poika-k%C3%A4velymatkan-p%C3%A4%C3%A4ss%C3%A4-lapsi-2770301/>. Gerd Altmann <https://pixabay.com/fi/illustrations/osallisuuden-ryhm%C3%A4-syd%C3%A4n-henkil%C3%B6-2728130/>. Khusen Rustamov <https://pixabay.com/fi/photos/baletti-aiheuttaa-tytt%C3%B6-jalat-1725207/>.
Terveyserot meillä ja muualla
Terveyserot eri sosioekonomisten ryhmien välillä ovat maailmanlaajuinen ongelma. Terveyserot aiheuttavat niin epätasa-arvoa, inhimillistä kärsimystä kuin ylimääräisiä kustannuksia ja myös elin- ja työvuosien menetyksiä sekä yksilö- että yhteiskuntatasolla. Vaikka Suomi on maailmanlaajuisesti arvioiden edistyksellinen hyvinvointivaltio, ovat terveyserot silti Suomessa Euroopan tasolla arvioiden suuret ja terveyseroja ei olla saatu kaventumaan viime vuosina. Meillä Suomessa eliniän odotteen ero alimpien ja ylimpien tuloryhmien on miehillä 12,5 vuotta ja naisilla 6,8 vuotta. Taustalla sosiaaliset taustatekijät ja eriarvoisuus Maailman terveysjärjestö WHO pyrkii omilla toimillaan vähentämään terveyseroja maailmanlaajuisesti. Suomessa Sosiaali- ja terveysministeriö yhdessä Terveyden ja Hyvinvoinnin laitoksen kanssa ovat eturintamassa tutkimassa ja kehittämässä toimia terveyserojen kaventamiseksi. Terveyseroihin liittyvää tutkimusta ja seurantaa on tehty pitkään niin maailmalla kuin Suomessakin. Yleisesti on tiedossa, että jos hyvinvointi- ja terveyseroja pyritään kaventamaan, on pyrittävä vaikuttamaan terveyserojen taustalla oleviin sosiaalisiin taustatekijöihin ja niissä vallitseviin eriarvoisuuksiin. Väestöryhmien välisten terveyserojen syyt ovat monitasoisia ja ne kytkeytyvät ammatti- ja koulutusryhmien erilaisiin elin- ja työoloihin, erilaiseen fyysiseen ja psykososiaaliseen kuormitukseen ja sukupolvienkin yli ulottuviin kulttuurisidonnaisiin käyttäytymismalleihin. Jo tehtyjen selvitysten perusteella tiedetään, että huono-osaisuus kasaantuu tietyille väestöryhmille ja tämä lisää sosioekonomisia terveyseroja. Liian ilkeä ongelma ratkaistavaksi? Terveyserot ovat monisyinen ongelma. Aihetta kartoittaneissa tutkimuksissa ja artikkeleissa todetaan, että terveyserot johtuvat monesta tekijästä ja helppoa tai nopeaa tapaa ratkaista ongelmaa ei ole. Tällaisia monisyisiä ongelmia kutsutaan termillä ilkeä ongelma, englanniksi wicked problem. Ilkeille ongelmille on ominaista, että mikään tieteenala ei pysty yksin ratkaisemaan terveyseroihin liittyvää problematiikkaa, tarvitaan siis monitieteistä yhteistyötä. Tämä voi kuulostaa lannistavalta, mutta vaikka mitään yhtä yksittäistä, selkeää toimenpidettä tai toimintamallia terveyserojen kaventamiseksi ei ole löydetty, on kuitenkin kehitetty monia interventioita ja hankkeita, joilla pyritään kaventamaan sosioekonomisia terveyseroja. Suomessakin on viimeisen 20 vuoden aikana tehty paljon työtä terveyserojen kaventamiseksi. Näistä toimista huolimatta sosioekonomiset erot ovat edelleen kasvaneet. Terveyserot kasautuvat heikompiosaisiin väestöryhmiin Terveyseroille on tyypillistä, että ne toteutuvat säännönmukaisesti. Tämä tarkoittaa kärjistettynä sitä, että mitä alempi sosioekonominen asema ihmisellä on, sitä huonompi on hänen terveytensä. Sosioekonomisen aseman vaikutusta terveydentilaan kutsutaan termillä sosiaalinen gradientti. Gradientti tarkoittaa säännönmukaista tai asteittaista muutosta. Sosiaalinen gradientti näyttäytyy samanlaisena kaikkialla, myös hyvin erilaisten tulotasojen maissa. Sosioekonomisesti heikompiosaisiin väestöryhmiin kuuluu esimerkiksi pitkäaikaistyöttömiä, pienituloisia eläkeläisiä, päihteiden käyttäjiä, mielenterveysongelmaisia ja työttömiä maahanmuuttajia. Ryhmän monimuotoisuuden takia terveyden edistämiseen suunnatut toimet eivät aina saavuta heitä kovin tehokkaasti. Yhdeksi tärkeimmistä terveyseroja selittävistä tekijöistä nousee aineelliset elinolot, jotka vaikuttavat epäsuorasti myös psykososiaalisten altisteiden ja terveyskäyttäytymisen kautta. Suurin osa ihmisistä tiedostaa mitä terveellisyys tai terveyttä edistävät elintavat tarkoittavat, mutta koska näitä terveyttä edistäviä toimintatapoja on sosioekonomisesti heikompiosaisissa väestöryhmissä pidetty vain keskiluokkaisen, valtaväestöön kuuluvien ihmisten normeina, ne eivät ole koskettaneet niitä, jotka ovat kokeneet kuuluvansa johonkin toiseen väestöryhmään. Tietyissä väestöryhmissä epäterveellisiksikin tiedetyt elintavat ovat sosiaalisesti hyväksyttyjä ja osoitus ryhmään kuulumisesta. Tämä voi olla yksi syy siihen, kun erilaisia terveyden edistämisen interventioita arvioitaessa on huomattu, että usein interventioista hyötyvät eniten ne, jotka jo muutenkin kuuluvat korkeampaan sosioekonomiseen ryhmään. Kaikkein heikoimmassa asemassa olevia ei siis tavoiteta edelleenkään yhtä hyvin. On jopa esitetty väitteitä, että terveyden edistämistoimet voivat lisätä terveyseroja tästä syystä. Nykyiset toimintatavat eivät ole siis toimineet toivotusti, terveyserot ja koetun terveyden erot ovat edelleen säilyneet korkeina erilaisista toimista huolimatta. Millä keinoilla terveyseroja voidaan torjua? Tutkijat ovat ehdottaneet erilaisia keinoja terveyserojen kaventamiseksi. Näitä voisi olla vaikuttaminen köyhyyteen, koulutukseen, työllisyyteen ja asumiseen sekä epäterveellisiin elintapoihin. Erityisesti vaikuttamalla tupakoinnin ja alkoholin käytön vähenemiseen vaikutetaan myös terveyseroihin. Takaamalla tasa-arvoiset sosiaali- ja terveyspalvelut kaikille voidaan vähentää terveyseroja. Myös päivittäisen toimeentulon turvaaminen näyttää lisäävän heikoimmassa asemassa olevien väestöryhmien hyvinvointia. Osallisuuden lisääminen, sosiaalisten suhteiden merkityksen tiedostaminen ja luottamuksen parantaminen niin yhteiskuntaa kohtaan kuin ihmisten kesken voidaan nähdä yhtenä keinona kaventaa terveyseroja. Yksilöiden osallisuuden ja yhteiskunnan rakenteiden välisen vuorovaikutuksen merkitys hyvinvoinnille ja terveydelle on erityisen merkityksellinen ja olisi tärkeä mahdollistaa kaikille väestöryhmille. Olennaista on, että ihmisten kykyä ylläpitää ja edistää omaa terveyttään pitää tarkastella siitä kontekstista käsin, jossa ihminen elää. Aiemmin ei olla osattu ottaa huomioon sitä, miten paljon terveyteen ja terveyskäsitykseen sekä identiteettiin vaikuttaa sekä sosioekonominen asema että se, mihin ryhmään ihminen itse kokee kuuluvansa. Eri väestöryhmien edustajia tulisikin kuunnella tarkasti terveyserojen kaventamiseen tähtääviä toimenpiteitä suunniteltaessa. Miksi terveyseroja pitäisi kaventaa? Terveyseroja pidetään yleisesti epäoikeudenmukaisina. Inhimillisesti ajatellen olisi oikeudenmukaista, että kaikilla olisi samanlaiset mahdollisuudet elää hyvää ja tervettä elämää. Huono-osaisuus kuitenkin kasaantuu ja terveyserot heikentävät entisestään alempien sosioekonomisten ryhmien asemaa. Terveyserot aiheuttavat myös kansanterveydellisiä menetyksiä ja huomattavia taloudellisia kustannuksia yhteiskunnalle. Mitään joka tilanteessa toimivaa konseptia tai toimintatapaa vähentää sosioekonomisia terveyseroja ei ole löydetty. Edelleen tarvitaan lisää tietoa niistä tekijöistä, jotka vaikuttavat terveyseroja ylläpitäviin taustatekijöihin. Myös uusia toimintamalleja ja interventioita tarvitaan, jotta terveyserot niin Suomessa kuin muualla maailmassa saataisiin kapenemaan. On selvää, että poliitikot ja päätöksentekijät tarvitsevat entistä ajantasaisempaa, tutkittua tietoa sekä toteutuneista toimenpiteistä, että niiden vaikuttavuudesta päätöksenteon tueksi. Myös koordinoitua yhteistyötä eri ministeriöiden ja kuntien eri hallintokuntien kesken pitäisi edelleen vahvistaa. Tarvitaan laajemmin yhteiskuntapolitiikkaa, joka vahvistaa erityisesti huono-osaisimpien väestöryhmien mahdollisuuksia, voimavaroja ja motivaatiota tehdä terveyttä edistäviä valintoja. Terveyseroihin voidaan ja pitää puuttua yhteiskuntapolitiikan keinoin niin meillä kuin maailmalla, mutta se vaatii pitkäjänteistä työtä ja seurantaa. Kirjoittaja Katariina Ijäs on avoterveydenhuollossa terveysasemalla työskentelevä terveydenhoitaja (AMK), joka opiskelee Metropolia Ammattikorkeakoulussa terveyden edistämisen tutkinto-ohjelmassa ylempää ammattikorkeakoulututkintoa. Lähteet: Allen, Jessica J. – Marmot, Michael. 2014. Social Determinants of Health Equity. American Journal of Public Health. https://ajph.aphapublications.org/doi/abs/10.2105/AJPH.2014.302200. Berg, Noora. 2017. Sosiaalilääketieteen aikakauslehti. No 54, sivut 159 – 164. <file:///C:/Users/katar/Downloads/63657-Artikkelin%20teksti-72100-1-10-20170511.pdf>. Dorling, H. – Ollerhead, L. - Kidgell, C. 2016. The NIHR public health research programme: intervention approaches to tackle health inequalities. Journal of Public Health. Vol 39, No. 4. 856 – 862. <https://academic.oup.com/jpubhealth/article-abstract/39/4/856/2631017>. Koponen, Päivikki – Borodulin, Katja – Lundqvist, Annamari – Sääksjärvi, Katri – Koskinen, Seppo, toim. Terveys, toimintakyky ja hyvinvointi Suomessa – FinTerveys 2017-tutkimus. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL). <http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/136223/Rap_4_2018_FinTerveys_verkko.pdf?sequence=1&isAllowed=y>. Lahelma, Eero. 2017. Sosioekonomiset terveyserot 100-vuotiaassa Suomessa. Sosiaalilääketieteellinen aikakauslehti. No 54. 3 – 5. <file:///C:/Users/katar/Downloads/60619-Artikkelin%20teksti-65502-1-10-20170203.pdf>. Lahelma, Eero - Pentala, Oona - Helldán, Anni - Helakorpi, Satu - Rahkonen, Ossi. 2017. Koetun terveyden koulutusryhmittäiset erot ovat pysyneet tasaisen suurina. Lääkärilehti 25 – 32. Vsk 72. 1629 – 1634. <https://www-laakarilehti-fi.ezproxy.metropolia.fi/pdf/2017/SLL252017-1629.pdf>. Larivaara, Meri. 2016. Kärkihanke Terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen ja eriarvoisuuden vähentäminen. Hankesuunnitelma. Sosiaali- ja Terveysministeriö. < http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-3832-8>. Maunu, Antti - Katainen, Anu - Perälä, Riikka - Ojajärvi, Anni. 2016. Terveys ja sosiaaliset erot: mitä on tutkittu ja mitä tarvitsee vielä tutkia? Sosiaalilääketieteen aikakausilehti. No. 53. 189 – 201. < https://journal.fi/sla/article/view/59163>. Rotko, Tuulia - Aho, Timo - Mustonen, Niina - Linnanmäki, Eila. 2011. Kapeneeko kuilu? Tilannekatsaus terveyserojen kaventamiseen Suomessa 2007 – 2010. THL. < http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201205085122>. Rotko, Tuulia - Kauppinen, Tapani - Mustonen, Niina - Linnanmäki, Eila. 2012. Kuilun kaventajat, Kansallinen terveyserojen kaventamisen toimintaohjelma 2008–2011 loppuraportti. THL. <http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-245-671-7>. Sosiaali- ja terveysministeriö. 2018. Terveyserojen kaventaminen, verkkosivut. <http://stm.fi/terveyserot> Teroka-hanke, verkkosivut. 2006. <http://www.teroka.fi/teroka/index_option_content_pcontent_1_task_view_id_38_Itemid_69.html>. THL (a). 2019. Hyvinvointi- ja terveyserot, keskeisiä käsitteitä. <https://thl.fi/fi/web/hyvinvointi-ja-terveyserot/eriarvoisuus/keskeisia-kasitteita>. THL (b). 2019. Hyvinvointi- ja terveyserot, verkkosivut. <https://thl.fi/fi/web/hyvinvointi-ja-terveyserot/keinot>. THL. 2015. Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen kunnassa on poliittinen valinta. Terve Kunta-esite. <http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2015111217152>. Tilles-Tirkkonen, Tanja - Mäki-Opas, Tomi - Vaarama, Marja - Lögren, Aija - Pentikäinen, Saara - Tiitinen, Sanni - Ilomäki, Sakari - Pihlajamäki, Jussi - Laitinen, Jaana. 2018. Uudet toimintamallit hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä. Sosiaalilääketieteellinen aikakausilehti. No 55. 364 – 369. < https://doi.org/10.23990/sa.76541>. Varpio, Lara – Aschenbrener, Carol – Bates, Joanna. 2017. Tackling wicked problems: how theories of agency can provide new insights. Medical Education 51. 353 – 365. <http://dx.doi.org.ezproxy.metropolia.fi/10.1111/medu.13160>. Kuvat: Kuvapankki Pixabay. <www.pixabay.com>
Raskausdiabetes, mitä sitten?
”Minullako raskausdiabetes? Eihän minulla ole mitään oireitakaan eikä minusta tunnu, että olisin sairas. Kenties ruokailun jälkeen saattaa väsyttää enemmän kuin ennen ja toisinaan ateriavälin venyessä liian pitkäksi päänsärky alkaa jäytää ohimoissa. Ei tämä kuitenkaan diabetekselta tunnu”. Tällaisia ajatuksia saattaa pyöriä mielessä, kun odottava äiti saa neuvolasta tiedon raskausdiabeteksestaan. Raskausdiabetes seuraa mukana läpi koko odotusajan, mutta sen lisäksi raskausdiabeteksen vaikutukset naisen elämään voivat näkyä vasta vuosia myöhemmin, kun itse raskaus on enää vain haalea muisto valokuvina albumissa. Faktaa raskausdiabeteksesta Raskausdiabetekseen sairastuu noin joka viides suomalainen raskaana oleva nainen. Raskausdiabeteksella tarkoitetaan sokeriaineenvaihdunnan häiriötä, joka todetaan ensimmäisen kerran raskauden aikana. Tähän on syynä riittämätön insuliinintuotanto raskauden mukanaan tuomaan lisääntyneeseen tarpeeseen nähden. Tällöin äidin verensokeritaso nousee korkeammalle aiheuttaen samalla sikiön verensokeritason nousun.Sikiö saattaa kasvaa kohdussa suureksi äidin liian korkean verensokeritason vuoksi ja tästä voi aiheutua ongelmia synnytyksessä tai sen jälkeen niin äidille kuin sikiöllekin. Raskausdiabetekselle altistavia tekijöitä ovat mm. äidin korkea ikä, ylipaino tai genettinen alttius kakkostyypin diabetekselle. Raskausdiabetesta hoidetaan ensisijaisesti ruokavalion ja liikunnan avulla ja tarvittaessa lisäksi insuliinihoidolla. Raskausaikana raskausdiabeteksen hoito toteutuu pääsääntöisesti hyvin ja odottavat äidit saavat riittävästi tukea ja ohjausta neuvolasta tai erikoissairaanhoidosta.[i] Raskauden ja synnytyksen jälkeen Mitä tapahtuu raskausdiabeetikon omahoidolle ja seurannalle vauvan syntymän jälkeen? Raskausaikana monen odottavan äidin tavoitteena on hoitaa itseään mahdollisimman hyvin, jotta vatsassa kasvava vauva saisi mahdollisimman hyvät eväät elämään. Raskausdiabeteksen jälkeinen jatkoseuranta ohjataan neuvolan kautta. Käypä hoito- suosituksen mukaisesti sokerirasituskoe tulisi uusia vuoden ja viimeistään kolmen vuoden kuluttua synnytyksestä. Mikäli äidillä on ollut insuliinihoitoinen raskausdiabetes niin koe uusitaan jo 6-12 viikon kuluttua synnytyksestä.[i] Vauvan syntymän jälkeen äidin arjen täyttävät hormonihuuruinen onni vauvasta, vastuu uudesta perheenjäsenestä, loputon vaippavuori, päänlaelleen kääntynyt päivärytmi valvottuine öineen ja pätkissä nukuttuine päiväunineen imetysten lomassa. Tämän kaiken keskellä raskausdiabetes unohtuu helposti. Sohvan nurkassa vietetty äidin oma somehetki houkuttelee enemmän kuin vaunulenkki räntäsateessa ja näin päivittäinen liikunta saattaa jäädä vähäiseksi vauva-arjen pyörteissä. Pari palaa suklaata auttaa hetkellisesti jaksamaan arjessa, nyt kun ei enää tarvitse vahtia jokaista suupalaa peläten verensokerin nousuja. Mieliteko voittaa ja äiti valitsee terveellisen omenan sijaan herkullisen ja houkuttelevan korvapuustin. Valitse terveys! Raskausdiabetekseen sairastuneen naisen olisi tärkeää muistaa tuijottaa omaan napaansa senkin jälkeen, kun napanuora on jo katkennut. Raskausdiabetes on merkittävä riski äidin myöhemmälle sairastumiselle kakkostyypin diabetekseen. Käypä hoito-potilasversion mukaan joka kolmas raskausdiabeetikko sairastuu uudelleen raskausdiabetekseen myöhemmissä raskauksissa. Laboratorioarvojen seuraaminen on tärkeää, mutta vähintäänkin yhtä tärkeää ovat äidin onnistuneet ja pysyvät elämäntapamuutokset. Raskauden aikana opeteltua ruokarytmiä ja -valiota kannattaa jatkaa niin äidin kuin lapsenkin terveyden edistäjänä. Lapsi omaksuu ruokailutavat, ruokavalion ja ruokarytmin kotoaan vanhempiensa esimerkistä. Raskausdiabeteksen myötä tehtävät elämäntapamuutokset voivat parhaimmillaan säästää äidin myöhemmiltä elintapasairauksilta. Turun yliopiston sisätautiopin professori Risto Kaajan mukaan 4-5 kilon painon pudotuksella on jo merkittävä vaikutus äidin terveydelle, sillä se vähentää 60% äidin riskiä sairastua II tyypin diabetekseen. Näin ollen raskauden jälkeisillä elintavoilla on kauaskantoisia seurauksia äidin myöhemmälle terveydentilalle. [ii] Työssäni neuvolaterveydenhoitajana ohjaan asiakkaita tekemään päivittäin terveellisiä valintoja oman hyvinvoinnin edistämiseksi. Raskausdiabeteksen jälkeisiin elämän-tapamuutoksiin hyvänä tukena voivat toimia Diabetesliiton ilmainen Raskausdiabeteksen jälkeen -verkkovalmennus [iii]. Koko perheen terveellisiin elämäntapoihin niin ravinnon kuin liikunnankin osalta saa hyviä vinkkejä Sydänliiton Neuvokas Perhe-hankkeen sivuilta [iv]. Oman painonhallinnan tueksi löytyy paljon tietoa Terveyskylän Painonhallintatalosta [v]. Terveytesi sinulle on timantti, joten pidä siitä huolta ja arvosta sitä! Kirjoittaja Terhi Vaittinen on terveydenhoitaja (AMK), joka työskentelee neuvolassa ja opiskelee Metropolia Ammattikorkeakoulussa terveyden edistämisen tutkinto-ohjelmassa ylempää ammattikorkeakoulututkintoa Lähteet kuvat Terhi Vaittinen [1] https://www.terveyskyla.fi/naistalo/raskaus-ja-synnytys/raskausajan-ongelmat/raskausdiabetes [2] https://www.kaypahoito.fi/khp00076 Tarnanen K, Kaaja R, Kinnunen T & Vuorela P. Raskausdiabeteksen huolellinen hoito edistää sekä odottavan äidin että syntyvän lapsen hyvinvointia. Käyvän hoidon potilasversiot. Julkaistu: 21.08.2013. [3] https://diabeteslehti.diabetes.fi/blog/2017/11/13/seuranta-on-tarkeaa-myos-raskausdiabeteksen-jalkeen/ [4] https://www.savonsanomat.fi/kotimaa/Raskausdiabetesta-sairastavien-m%C3%A4%C3%A4r%C3%A4-on-kaksinkertaistunut-kymmeness%C3%A4-vuodessa/1345744 [5] https://www.diabetes.fi/kurssit/verkkokurssit/raskausdiabeteksen_jalkeen_-verkkovalmennus [6] https://neuvokasperhe.fi/ [7] https://www.terveyskyla.fi/painonhallinta
Nuorten suun terveyskäyttäytyminen huolestuttaa
Olen viime aikoina törmännyt usein vastaanotolla nuorten välinpitämättömään asenteeseen suun omahoitoa kohtaan. Omahoidolla tarkoitetaan tässä tekstissä hampaiden harjausta ja hammasvälien puhdistusta. Osaa nuorista ei tunnu kiinnostavan suun omahoito. Harjaus on satunnaista ja hammasvälejä ei puhdisteta lainkaan. Lisäksi on paljon muita suun terveydelle haitallisia elintapoja, joita en tässä blogissa käy läpi. Mistä välinpitämätön asenne suun omahoitoa kohtaan johtuu? Nuori voi perustella harjaamattomuutta kiireellä, laiskuudella tai ei pysty selittämään, miksi harjaaminen ei kiinnosta. Välinpitämättömyys näkyy Kouluterveyskyselyssä Harjaussuositusten laiminlyönnistä kertovat myös 2019 vuoden Kouluterveyskyselyn tulokset. Kouluterveyskyselyn mukaan ammatillisessa oppilaitoksessa opiskelevista tytöistä ja pojista hampaita harjailee useammin kuin kerran päivässä 46 prosenttia kun vastaava luku 1. ja 2. vuoden lukiolaisilla on 68 prosenttia. Myös sukupuolen vaikutus näkyy harjausmäärissä. Pojat harjailevat tyttöjä laiskemmin hampaita. (Kouluterveyskysely 2017 ja 20192.) Harjausta fluorihammastahnalla kahdesti päivässä pidetään yhtenä tärkeänä keinona hampaiden reikiintymisen ehkäisyssä (Karies (hallinta)3). Myös ientulehduksen ehkäisyn kannalta harjaaminen on oleellista hammasvälien puhdistuksen ohella. Hampaiden harjaus tavaksi jo lapsena Karieksen eli hampaiden reikiintymisen hallinnan (2014) Käypä hoito -suosituksessa painotetaan, että hyvät suun terveydenhoitotottumukset tulisi opettaa jo lapsena, jolloin niiden omaksuminen olisi helpointa. Huoltajien tulisi valvoa hampaiden puhdistamista yläkouluikään saakka. (Karies (hallinta)3). FinSote 2018- tutkimuksessa korkeakoulutettujen äitien lapset harjasivat useammin hampaita kuin vähemmän koulutettujen (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos4). Suunterveysongelmien kasaantuminen Suunterveyden yhteys koko kehon terveyteen on saanut viime vuosina huomiota mediassa. Joidenkin ihmisten kohdalla tämä on näkynyt lisääntyvänä kiinnostuksena kohentaa omaa suunterveyttä mutta edelleen polarisoitumisen voi tunnistaa suuhygienistin työssä koska suun sairaudet ovat kasautuneet osalle väestöä. Toisilla suunterveyden ollessa erittäin hyvällä mallilla. Verkostoituminen suunterveyden edistäjänä Suun terveyden edistäminen on perinteisesti kuulunut suun terveydenhuollolle (Hammaslääkärilehti1.) Yhteistyötä suunterveyden edistämiseksi on tehty vuosien ajan neuvoloiden, päiväkotien, koulujen ja ikäihmisten- ja kehitysvammaisten hoitavien tahojen kanssa (Terveyskirjasto5). Tämän vuoden aikana olen enemmän pohtinut, miten yhteistyötä voitaisiin edelleen tiivistää koska uskon yhteistyön auttavan tälläkin saralla. Esimerkiksi varhaiskasvatuksen merkitystä suun terveyden edistäjänä tulisi mielestäni nostaa. Monissa päiväkodeissa yhteisistä harjaushetkistä on jouduttu luopumaan hygieniasyistä. Jos harjausta ei opetella kotona eikä päivähoidossa, miten suomalaiset saadaan harjaamaan suositusten mukaisesti? Kirjoittaja Nea Rajala on suuhygienisti (AMK), joka työskentelee julkisessa ja yksityisessä suun terveydenhuollossa, lisäksi hän toimii suunhoidon tuntiopettajana ammattiopistolla sekä opiskelee terveyden edistämisen ylempää ammattikorkeakoulututkintoa. Lähteet Hautamäki, Outi 2018. Terveyden edistäminen on edunvalvontaa. Hammaslääkärilehti. Verkkodokumentti. <https://www.hammaslaakarilehti.fi/fi/uutinen/terveyden-edistaminen-edunvalvontaa> Luettu 10.11.2019. Kouluterveyskysely 2019. Verkkodokumentti. <https://sampo.thl.fi/pivot/prod/fi/ktk/ktk1/summary_perustulokset2?alue_0=87869&mittarit_0=187209&mittarit_1=200280&mittarit_2=199847&vuosi_0=v2017&kouluaste_0=161219#> Luettu 9.11.2019. Käypä hoito 2014. Karies (hallinta). Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Hammaslääkäriseura Apollonia ry:n asettama työryhmän julkaisu. Verkkodokumentti. <www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus?id=hoi50078> Luettu 9.11.2019. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2019. Suun terveys. Verkkodokumentti. <https://thl.fi/fi/web/hyvinvointi-ja-terveyserot/eriarvoisuus/terveys/suunterveys> Luettu 9.11.2019. Helinä Keskinen – Heikka, Helena 2015. Suun terveys terveydenhuollon haasteena. Terveyskirjasto. Verkkodokumentti. <https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=trv00161> Luettu 23.11.2019. Kuva https://pixabay.com/fi/ Kuvaaja grafikacesky
Monialainen yhteistyö terveyden edistämisessä
Terveyttä luodaan laajasti sosiaali- ja terveyssektorin ulkopuolella. Tästä syystä on tärkeää sitouttaa muita sektoreita ymmärtämään terveyteen vaikuttavia tekijöitä laaja-alaisesti. Tarvitaan selkeämpää näkökulmaa sektoreiden haasteista ja mahdollisuuksista sekä tietynlaista rajojen hämärtämistä siiloista ulospääsemiseksi. Terveyden edistämisen identiteetti ja perusta on monitieteinen, joten se tarjoaa myös monialaiselle työskentelylle oivan tarkastelupohjan. Yhteistyöllä voidaan tavoitella moniulotteisiin terveyteen liittyviin ongelmiin ratkaisuja. Yhteisöstä asiakasnäkökulmaa kokonaisvaltaisesti Yhteisöllisyyden ja yhteisön vahvistamisella luodaan väestötasoinen vaatimus paremmalle terveyden edistämiselle prosesseineen. Tätä kautta pystytään vähentämään terveyden epätasa-arvoa sekä saavuttamaan väestötasoisesti terveyttä, hyvinvointia ja kestävää kehitystä. Pelkästään sairauksien hoito ja ennaltaehkäisy eivät riitä nyt eikä tulevaisuudessa vähentämään globaalia tautitaakkaa. Tarvitaan parannuksia väestötason terveyteen ja hyvinvointiin. Tarvitaan kokonaisvaltaista lähestymistapaa ja siihen työhön kaivataan monialaista yhteistyötä, jolla puuttua juurisyihin haasteiden ja ongelmien takana. Tämän toteutumiseksi ja tueksi tarvitaan yhteistä kieltä, jota ymmärtävät niin yhteisöt, yksilöt kuin hallinto asiantuntijoineen. Terveysala itsessään ei omaa yhtenäistä käsitystä siten, että se voisi yksin toimia terveyden edistämisen airuena. Vaaditaan uudenlaista hallintoa, jossa on yhdistävää johtajuutta eri hallintotasoilla läpi sektoreiden. On myös muistettava, että hallinto ei ole yhtä kuin käytäntö ja toiminta. Näiden lisäksi tarvitaan harkitsevaa, neuvottelevaa ja osallistavaa yhteisön sitoutumista sekä moninaisuuden ymmärtämistä. Vain siten voidaan edistää ihmisten kehitystä, kestävyyttä ja oikeudenmukaisuutta samalla terveysvaikutuksia parantaen. Kaupunkisuunnittelu on yksi hyvä esimerkki terveyden edistämisestä ja sen vaikutuksista yhteisön terveyteen ja hyvinvointiin. Esimerkiksi luontokokemuksen voi nähdä osana ihmisyyttä ilman kulttuurisidonnaisuutta. Hyvä kaupunkisuunnittelu mahdollistaa yhteisön toimivuutta rakenteen kautta. Health in All Policies sekä Healthy Cities edistävät hyvän kaupunkiympäristön toteutumista, kun niiden tavoitteet sisällytetään eri sektoreiden toimintaan. Muutos terveyden ja sen tekijöiden ymmärtämiseen Tarvitaan kokonaisvaltaista ajattelutavan muutosta terveyden ja sen tekijöiden ymmärtämyksessä, jossa edistäminen nähdään osana kokonaisvaltaista julkisen terveyden lähestymistapaa. Terveyden edistämiselle ei ole vielä järjestelmässämme selkeää poliittista prioriteettia verrattuna sairauksien hoitoon ja ehkäisyyn. Sen tärkeys on kuitenkin jo huomattu ja julkilausumia on niin THL:n, EU:n, YK:n kuin WHO:n tasolla. Terveyden edistäminen käsitteenä on usein heikommin ymmärretty. Sen rakenne, resurssit, tiedot ja taidot, joita tarvitaan terveyden edistämisen käytänteisiin vaativat nyt huomiota kansallisesti ja kansainvälisesti. Ymmärryksen lisäksi myös toimeenpano vaatii lisähuomiota, sillä esimerkiksi Health in All Policies on saanut paljon positiivista heräämistä aikaiseksi, mutta toimeenpano on jäänyt uupumaan useasti. Tällainen näkökulman muuttaminen ei olisi pois sosiaali- ja terveydenhuollon tärkeältä tehtävältä ja kehitykseltä vaan saattaisi pitkällä aikavälillä keventää kuormitusta sekä työmäärän että talouden näkökulmasta. Aina voidaan puhua terveydenhuollon koko ajan kauemmas karkaavista budjeteista. Terveyden edistämisen näkökulmasta rahoitus ja resurssit kohtaavat juuri haasteita hoidon, ennaltaehkäisyn ja edistämisen vastakkainasetteluissa. Tähän vaikuttavat jo aikakäsitteiden erot, hoitoa tarvitaan tässä ja nyt, mutta edistäminen on pitkän aikavälin laajempaa panostusta terveyteen. Näihin teemoihin voidaan vaikuttaa väestötasolla ja globaalisti mm. terveyden lukutaitoa ja osallisuutta parantamalla. Näihin voidaan vaikuttaa samaan tapaan kuin ajatusmalliimme terveydestä ja sen tekijöiden ymmärtämyksestä. Se vaatii instituutionaalista uudelleen suunnittelua sekä arvopohjamme narratiivien pohtimista. Tämä tulisi huomioida maamme sote-uudistuksessa. Terveyden integroiminen muiden sektoreiden agendaan Rajat tutkimuksen, politiikan ja käytänteiden välillä perustuvat sosiaalisiin rakenteisiin, joiden takana ovat tavalliset ihmiset ja heidän elämänsä, tarpeineen ja haasteineen. Tästä näkökulmasta monialainen yhteistyö pohjaa ennen kaikkea toimivaan vuorovaikutukseen, inhimillisyyteen ja ymmärrykseen ihmisyydestä. Omat haasteensa tähän luovat nykyisin nopeasti muuttuvat tilanteet ja käsitykset kansallisesti ja kansainvälisesti. Samoin nopeasti leviävä tieto ja sosiaalinen media, jotka terveyden edistämisen näkökulmasta haastavat muun muassa terveyden lukutaitoa vaihtoehtoisilla totuuksilla sekä vaihtuvine käsityksineen ja trendeineen. Sosiaalinen markkinointi voisi osaltaan olla hyvä motivaattori niin sektoreiden kuin väestötasoisen osallistamisen näkökulmasta. Terveyden determinantit punoutuvat moninaiseksi verkoksi ja niiden mahdollisuuksiin ja haasteisiin voidaan vastata monialaisesti. Sosioekologinen terveyden malli kuvastaa hyvin tätä ja siitä myös näkee tarpeen monialaiseen yhteistyöhön. Nyt, kun ilmastonäkökulma on tapetilla YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden ja vastuullisuuden näkökulmasta voitaisiin malli laajentaa globaaliin ekosysteemiin. Kuva 1. Sosioekologinen malli (Dalhgren & Whitehead 1991) Kuva 2. The Health map 2006. (Barton & Grant 2006) (Mukaillen: Dahlgren &Whitehead, 1991) Ratkaisun ydin piilee inhimillisessä ihmisyydessä. Terveysmittareilla emme saa kaikkia sektoreita inspiroitumaan tästä agendasta, vaikka koettu terveys onkin todettu ihmisille tärkeimmäksi yksittäiseksi tekijäksi ennustamaan tyytyväisyyttä elämään. Edistetään terveyttä käyttämättä terveys sanaa. Kaikissa teemoissa on kulumisen tai liikakäytön riski, jolloin asia kääntyy herkästi itseään vastaan. Suurimmalla osalla sektoreista agendana on hyvän tekeminen, vastuullisuus ja kestävää kehityst. Tärkeää terveyden edistämisen näkökulmasta onkin osoittaa eri sektoreiden sosiaalisia, taloudellisia ja ympäristöllisiä vaikutuksia terveyden determinantteihin sekä sitä synergiaa, mitä toiminta voi parhaimmillaan tuottaa. Toimintakulttuurillisten yhteentörmäysten on sanottu olevan yleisin syy yhteistyön epäonnistumiselle. Selkeä tavoite, sopivat resurssit, avoimuus, luottamus, toimiva kommunikaatio ja yhdistävä johtajuus sekä yhteistyön synergia oivalluksineen kantavat monialaisen yhteistyön hedelmää. Seuraavan kerran, kun mietit ratkaisua asiakaslähtöiseen terveyden edistämisen pulmaan – haasta itsesi ajattelemaan laajemmin. Millä sektorilla voisi olla pulmaasi vastauksia, saatat yllättyä! Kirjoittaja Mirka Ranta on kätilö (AMK) ja seksuaalineuvoja, joka opiskelee Metropolia ammattikorkeakoulussa terveyden edistämisen YAMK-ohjelmassa. Kirjoittaja työskentelee odottajien ja synnyttäjien parissa HUS:ssa Naistenklinikalla ja hänen kiinnostuksen kohteenaan ovat erityisesti vuorovaikutus ja ihminen kokonaisuutena hoidettaessa. Lähteet: Corbin, J. Hope – Jones, Jacky – Barry, Margaret M. 2018: What makes intersectoral partnership for health promotion work? A review of the international literature. Health Promotion International (33.) <https://academic.oup.com/heapro/article/33/1/4/2555416>. Luettu 19.5.2019. Dahlgren, Göran – Whitehead, Margareth 1991: Policies and Strategies to Promote Social Equity in Health. Stockholm. Sweden: Institute for Futures Studies. de Leeuw, Evelyne 2017: Engagement of Sectors Other than Health in Integrated Health Governance, Policy, and Action. Annu. Rev. Public Health 2017. 38:329–49. <https://www.annualreviews.org/doi/10.1146/annurev-publhealth-031816-044309>. Luettu 20.9.2019. Fertman, Carl I. – Allensworth, Diane (toim.) 2017: Health Promotion Programs: from theory to practice. Society for Public Health Education. Jossey-Bass. <http://ebookcentral.proquest.com/lib/metropolia-ebooks/detail.action?docID=4718311. pdf>. Luettu 16.9.2019. European Union 2019: Options to Foster Health Promoting Health Systems. Report of the Expert Panel on effective ways of investing in Health (EXPH). Luxembourg: Publications Office of the European Union. <https://ec.europa.eu/health/expert_panel/sites/expertpanel/files/docsdir/025_healthpromoting_healthsystems_en.pdf>. Luettu 10.1.2019. Maass, Ruca – Lillefjel, Monica – Espnes, Geir Arild 2017: The Application of Salutogenesis in Cities and Towns. Teoksessa Mittelmark, Maurice – Shifra, Sagy – Eriksson, Monica – Bauer, Georg F. – Pelikan, Jürgen M. – Lindström, Bengt – Espnes, Geir Arild (Toim.). The Handbook of Salutogenesis. Luku 18 (171-180). Switzerland. Springer. Paine, Greg - Thompson, Susan – Randolp, Bill – Jud, Bruce 2018: Learning from lived experience for the improvement of health-supportive built environment practice. <https://www.researchgate.net/publication/326582252_Learning_from_lived_experience_for_the_improvement_of_health-supportive_built_environment_practice/figures?lo=1.> Luettu 20.12.2019. Vaandrager L & Kennedy L. 2017. The Application of Salutogenesis in Communities and Neighborhoods. Teoksessa Mittelmark, Maurice – Shifra, Sagy – Eriksson, Monica – Bauer, Georg F. – Pelikan, Jürgen M. – Lindström, Bengt – Espnes, Geir Arild (Toim.). The Handbook of Salutogenesis. Luku 17 (159-170). Switzerland. Springer. Kuva: Zhang Kaiyv: Unsplash
Kielletäänkö jatkossakin vai kokeillaanko uutta?
Kansalaisaloite kannabiksen käytön dekriminalisaatiosta sai 50 000 kannattajaa ja menee siten eduskunnan käsiteltäväksi. Nykyisen huumelain (378/2008) mukaan kannabis on luokiteltu huumausaineeksi ja sen tuotanto, valmistus, tuonti, vienti, kuljetus, kauttakuljetus, jakelu, kauppa, käsittely, hallussapito ja käyttö on laissa kielletty. Kansalaisaloitteessa ehdotetaan rangaistavuuden poistamista. Aloite ehdottaa lakiin muutosta, joka sallisi käytön, pienen määrän hallussapidon ja muutaman kasvin kasvattamisen omaan käyttöön. Suomessa on kokeiltu jo pitkään kieltämistä. Portugali on ainoana EU-maana luopunut kokonaan huumeiden käytön rangaistavuudesta. Luxemburg suunnittelee kannabiksen täyttä vapauttamista ja Amsterdamissa on saanut jo pitkään polttaa kannabista niin kutsutuissa coffee shopeissa. Yhdysvalloissa on useita osavaltioita, joissa kannabis on laillista joko lääke- tai viihdekäytössä ja Kanadassa kannabis myös laillistettiin hiljan. Norjassa kannabis on dekriminalisoitu eli sama asia mitä Suomen lakialoitteessa haetaan. Mielenkiintoinen mainittava seikka on, että THL:n tutkimusprofessori ja kehittämispäällikkö ehdottavat rangaistavuuden poistamista. (Hakkarainen, Tammi 20181) Alkoholin ja kannabiksen vastakkainasettelu Usein kuulee sanottavan, että jos alkoholi keksittäisiin nykypäivänä, sitä tuskin laillistettaisiin. Kansalaisaloitteessa ei ole kyse kannabiksen laillistamisesta, jolloin se tulisi samalla tavalla myyntiin kuin alkoholi ja tupakka. Tutkimusten mukaan kannabiksen kokeilu ja käyttö on yleistynyt Suomessa viime vuosina (THL 20192) Kannabis on yleisin Suomessa käytettävä huumausaine. Sen käytön tiedetään lamaavan keskushermoston toimintaa, jolloin se heikentää tarkkaavaisuutta ja muistia. Se voi aiheuttaa lisäksi psyykkistä riippuvuutta ja lisätä riskiä sairastua masennukseen ja skitsofreniaan. Erityisen haitallista kannabiksen käyttö on nuorilla, joiden aivot vielä kehittyvät. (EHYT 20193) Omassa työssäni kohtaan päivittäin useita päihteitä käyttäviä henkilöitä. Olen huomannut ihmisten asenteiden muuttuneen kannabismyönteisemmäksi ja tämä sama trendi on näkynyt julkisuudessakin. Erityisesti nuoret alle 30-vuotiaat eivät useinkaan miellä kannabista huumeeksi tai vähättelevät puhuessaan sen riskeistä. Huumausaineiden vertailu ei mielestäni ole sinällään järkevää. On tutkittu, että kannabista ei käytetä alkoholin sijasta vaan useimmiten sen kanssa. Yli 18-vuotiaiden keskuudessa kannabiskokeilut ovat lisääntyneet, mutta alaikäisillä ei. Huolestuttavaa on asenteen muutos, voiko sen ennustaa lisäävään käyttöä tulevaisuudessa? Eväitä tulevaisuuteen Tehdään ajatusleikki. Kaikki ihmiset saavat elää elämäänsä kuten haluavat, kunhan siitä ei ole haittaa toisille, eikö? Jos joku haluaa polttaa kannabista, polttakoon. Kannabiksen käyttö ei olisi enää rikos, joten lisääntyykö se? Vai käyttävätkö sitä edelleen samat ihmiset kuin nytkin? Lain silmissä nämä henkilöt eivät olisi enää rikollisia. Näkökulmia kannabiksen käyttöön ja sen rangaistavuuteen on monia. On mahdollista, että käyttö lisääntyy ja sitä myötä myöskin esimerkiksi psykososiaaliset ongelmat kasvavat. On myös mahdollista, että rikolliset ilmiöt vähenevät. Mene ja tiedä. Tärkeintä asiassa on keskustelun syntyminen ja asioista puhuminen niiden oikeilla nimillä. Erityisesti nuorille tulisi tarjota puolueetonta, neutraalia ja tutkittua tietoa kannabiksesta ja muista päihdyttävistä aineista. Myös ikuinen vastakkainasettelu päihteiden välillä tulisi lopettaa. Mitään päihdettä kun ei voi sanoa terveelliseksi. Kirjoittaja Isa Kaurinkoski on ammatiltaan terveydenhoitaja, joka opiskelee Metropolia ammattikorkeakoulussa terveyden edistämistä (YAMK). Kirjoittaja työskentelee mielenterveys- ja päihdepalveluissa ja hänen sydäntään on lähellä erityisesti ihmisten kohtaaminen sekä ehkäisevä työ. Lähteet 1Hakkarainen, Tammi 2018. https://blogi.thl.fi/huumeiden-kayton-rangaistavuudesta-tulisi-luopua/. THL. 2THL 2019. Tilastoraportti. Suomalaisten huumeiden käyttö ja huumeasenteet 2018. http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/137660/Suomalaisten_huumeiden_käyttö_ja_huumeasenteet_2018_tilastoraportti.pdf?sequence=3&isAllowed=y. 3EHYT. Tositietoa – Kannabis. http://www.ehyt.fi/sites/default/files/julkaisut/tositietoa-kannabis-digi.pdf. Hakkarainen ym. 2014. Kannabis ja terveys. http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/116243/Kannabis_ja_terveys_taitto_korjattu_2014.pdf?sequence=1&isAllowed=y. Helsingin Sanomat. https://www.hs.fi/politiikka/art-2000006284267.html. Huumausainelaki 378/2008. YLE 2019a. https://yle.fi/uutiset/3-11039789 YLE 2019b. https://yle.fi/uutiset/3-10663151 THL 2019. https://thl.fi/fi/-/kannabiksen-kokeilu-ja-kaytto-ovat-yleistyneet-yli-18-vuotiailla-nuorilla-mutta-eivat-alaikaisilla?redirect=https%3A%2F%2Fthl.fi%2Ffi%2Fweb%2Falkoholi-tupakka-ja-riippuvuudet%2Fhuumeet%3Fp_p_id%3D101_INSTANCE_OE1lk7NdoYzz%26p_p_lifecycle%3D0%26p_p_state%3Dnormal%26p_p_mode%3Dview%26p_p_col_id%3Dcolumn-2-3-1%26p_p_col_count%3D2 Kuvat: Pixabay. Kuvaaja: Gordon Johnson. https://pixabay.com/vectors/marijuana-scales-legalization-drugs-2754249/. Kuvaaja: TheDigitalArtist. https://pixabay.com/illustrations/banner-yes-no-decision-choice-1183407/
Uni – kaikkien kaveri
Miksi nukumme? Ihminen nukkuu karkeasti kolmasosan elämästään. Uni on tarkkaan säädelty, monimutkainen aivojen toiminto, joka on säilynyt evoluutiossa. Tämän takia se ei voi olla merkityksetön hyvinvointimme kannalta. Unen aikana elimistömme palautuu niin fyysisestä kuin psyykkisestäkin rasituksesta tasapainottaen hermoston toimintaa. Muisti ja oppiminen edellyttävät riittävää unta. Uni parantaa myös vastustuskykyä ja torjuu tulehdussairauksia. Unen aikana aivo-selkäydinneste huuhtoo aivoissa soluja ja poistaa näin kuona-aineita sekä haitallisia aineenvaihduntatuotteita. Unen aikana aivojen energiavarastot täyttyvät. Unella on myös hormonitoimintaan liittyviä tehtäviä. Uni ja nukkuminen ovatkin tärkeitä ja välttämättömiä hyvinvointimme ja terveytemme kannalta. Tee unitesti: https://www.coronariauniklinikka.fi/tee-unitesti/ Unen vaiheet Uni koostuu sykleistä, jotka toistuvat yön aikana useita kertoja. Sykleissä vuorottelevat kevyt-, syvä- sekä vilkeuni. Kevyen unen aikana palautuminen alkaa. Noin puolet aikuisen yöunesta on kevyttä. Syvän unen aikana rentoutuminen on kokonaisvaltaista. Syvä uni on elimistön elpymisen kannalta tärkeintä. Noin neljäsosa aikuisen unesta on syvää ja suurin osa siitä nukutaan alkuyön tunteina. Vilke- eli REM-uni (Rapid Eye Movement) on aamuyöhön ja aamuun painottuvaa. Vilkeunessa silmät liikkuvat usein vilkkaasti luomien alla, josta REM-uni nimityskin juontuu. Vilke-unessa esiintyy usein ajattelua ja mielikuvia. Tämä on niin kutsuttua unien näkemisen vaihetta. Yöuneen kuuluu myös valvetta ja torkkua. Unentarve ja univaje Unentarve on yksilöllinen. Suositus on nukkua 7-9 tuntia yössä. Useat nukkuvat unentarpeeseensa nähden liian vähän. Unta nipistävät työ-, harrastus- ja sosiaaliset kiireet. Lisäksi ruutuaika niin mobiililaitteilla kuin televisionkin parissa verottaa unta. Ihmisen pyrkimys irrottautua normaalista vuorokausirytmistä, kiire ja aistien ylistimulaatio kuormittavat aivoja. Huolimatta 24/7 yhteiskunnasta, unen tarve on ennallaan tai jopa lisääntynyt. Unesta nipistäminen voi tuntua houkuttelevalta, mutta siinä huijaakin vain itseään. Syitä unettomuuden taustalla voi olla useita kuten perintötekijät, herkkäunisuus, persoonallisuuden piirteet, elämäntavat jne. Yleisin unettomuuden muoto on unihäiriö (jopa 90%). Aiheuttajana on stressi, ympäristön ja elämän muutokset. Myös positiiviset muutokset voivat aiheuttaa unettomuutta. Joissakin tapauksissa pelko unettomuudesta voi käynnistää itseään ruokkivan kierteen. Unettomuus voi olla myös merkki jostakin sairaudesta. Unettomuus tilapäisesti kuuluu elämään. Noin kolmannes aikuisista kärsii ajoittain unettomuusoireista ja n. 12% pitkäaikaisesta unettomuudesta. Määrät ovat lisääntyneet. Unettomuuden jatkuessa 1-2 kk. 1-3 krt. viikossa, voidaan puhua kroonisesta unettomuudesta. Unettomuus voi esiintyä nukahtamisen vaikeutena, katkonaisena unena, liian varhaisena heräämisenä tai huonona unen laatuna / virkistämättömänä unena. Paras mittari arvioidessa unettomuutta on henkilön oma arvio. Unen määrä ja laatu on hyvä, jos herää virkeänä ja olotila jatkuu koko päivän Vähäisen nukkumisen terveyshaitat Vähäisellä nukkumisella ja kertyvällä univelalla on epäedullisia terveysvaikutuksia. Pitkittynyt unettomuus heikentää kognitiivista toimintakykyä. Univaikeudet aiheuttavat ylipainoa, erityisesti syvän unen puute lihottaa. Tätä kautta metabolisen oireyhtymän riski kasvaa. Unen vähäisyys on yhdistetty moniin kansansairauksiin kuten verenpainetautiin, tyypin II diabetekseen, sepelvaltimotautiin ja depressioon. Unen puute vaikuttaa myös mielialaan ja jaksamiseen. Unettomuuden hoito Unettomuutta voidaan hoitaa. Taustalla oleva syy tulee selvittää ja mahdollinen sairaus unettomuuden syynä on hoidettava. Huomio kannattaa kiinnittää unirytmiin ja unihuoltoon. Keinoja parempaan nukkumiseen: Pidä huolihetki ja kirjaa ylös ratkaisemattomat asiat ennen nukkumaanmenoa. Rentouta kireät lihakset ja mieli. Kokeile itsellesi sopivaa rentoutuskeinoa esim. syvähengitys palleaa käyttäen. Rentoutuskeinoja on monia ja etsimällä löydät itsellesi sopivimman. Vältä syömistä, erityisesti rasvaisia ruokia juuri ennen nukkumaan menoa. Älä juo alkoholia, kahvia tai muita kofeiinia / piristäviä ainesosia sisältäviä juomia enää iltapäivästä. Vältä nikotiinia Älä harrasta liikuntaa tai muuta rasittavaa toimintaa 3 tuntia ennen aiottua nukkumaan menoa. Kiire on unelle haitaksi. Raivaa iltapainotteisuus pois kalenteristasi. Vältä kirkasta valoa illalla. Syys- ja talviaamuisin kirkasvalolampun läheisyydessä oleskelu tahdistaa sisäistä kelloa ja voi helpottaa unirytmin löytämisessä. Mene sänkyyn vasta kun sinua väsyttää. Älä selaa mobiililaitteita vuoteessa. Jos uni ei tule 15 minuutissa, nouse ylös ja palaa vuoteeseen vasta kun tunnet itsesi väsyneeksi. Pidä sama nukkumisrytmi arkena ja vapaapäivinä. Vältä päivätorkkuja tai pidä ne korkeintaan 15-20 min. mittaisina. Unettomuuden pitkittyessä yhteydenotto terveydenhuoltoon ja hoitokontaktin luominen ammattilaiseen on tärkeää. Ensisijaiset unettomuuden hoitokeinot ovat lääkkeettömiä. Kognitiivis-behavioraalisten menetelmien käytöstä unettomuuden hoidossa on hyviä tuloksia. Näillä menetelmillä pyritään vaikuttamaan unettomuutta ylläpitäviin tekijöihin ja katkaisemaan näin syntynyt noidankehä. Hoitoon voidaan kombinoida tarvittaessa myös lääkitystä. Kuuntele asiantuntijan vinkit hyvään uneen Aivoliiton sivuilta: https://www.aivoliitto.fi/aivoterveys/uni/aivot-tarvitsevat-hyvaa-unta ja / tai Youtubesta: https://www.youtube.com/watch?v=qCYX2ZJJ2xw Kirjoittaja on Niko Nurkka, sairaanhoitaja (AMK), joka työskentelee HUS:n leikkausosastolla anestesiasairaanhoitajana. Hän on kiinnostunut uneen ja palautumiseen liittyvistä asioista. Opiskelee tällä hetkellä YAMK- tutkintoa Terveyden edistämisen tutkinto-ohjelmassa Metropolia Ammattikorkeakoulussa. Lähteet Unettomuus. Käypä hoito- suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Unitutkimusseura ry:n asettama työryhmä. Helsinki. Duodecim 2017. <https://www.kaypahoito.fi/hoi50067#s26> Rahkonen, Ossi – Lallukka, Tea. 2011. Uni ja kansanterveys. Pääkirjoitus. Sosiaalilääketieteellinen aikakauslehti 2/2011 48 vsk. Lallukka, Tea. 2011. Unen kansanterveydellinen ja yhteiskunnallinen merkitys. Kirja-arvostelu. Sosiaalilääketieteellinen aikakauslehti. 2/2011 48 vsk. Paunio, Tiina – Porkka-Heiskanen, Tarja. 2008. Unen merkitys sairauksien synnyssä. Duodecim 2008; 124. <https://www.ebm-guidelines.com/xmedia/duo/duo97135.pdf> Korpela-Kosonen, Krista. 2015. Uni tukee painonhallintaa. Suomen Sydänliitto ry:n verkkosivut. <https://sydan.fi/uni-tukee-painonhallintaa/> Uni. Terveysverkko- verkkosivut. Suomen Terveysliikuntainstituutti oy ja Finnish Institute of Health and Fitness oy. <https://www.terveysverkko.fi/tietopankki/terveysliikunta/uni/> Uni ja palautuminen. Työterveyslaitoksen verkkosivut. <https://www.ttl.fi/tyontekija/uni-ja-palautuminen/> Unettomuuden omahoito. Mielenterveystalo.fi- verkkosivut. <https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsehoito-ja-oppaat/itsehoito/unettomuuden_omahoito/Pages/default.aspx> Unitehdas. Mieli.fi- verkkosivut. Suomen Mielenterveys ry. <https://mieli.fi/fi/kehittämistoiminta/lapset-ja-nuoret/unitehdas> Uni. Aivoliitto.fi- verkkosivut. Aivoliitto ry. <https://www.aivoliitto.fi/aivoterveys/uni/> Uni. Elintavat ja ravitsemus. THL:n verkkosivut. Terveyden ja Hyvinvoinnin laitos. <https://thl.fi/fi/web/elintavat-ja-ravitsemus/uni> Hublin, Christer. 2015. Unettomuus. Duodecim 2015; 131(12). <https://www.duodecimlehti.fi/lehti/2015/12/duo12318> Partonen, Timo. 2018. Uni tarvitsee poliittista suojelua. THL- blogi. Terveyden ja Hyvinvoinnin laitos. <https://blogi.thl.fi/uni-tarvitsee-poliittista-suojelua/> Uni. 2019. Terveyskylä.fi- verkkosivut. <https://www.terveyskyla.fi/naistalo/lisääntymisterveys/elintavoista-apua-hedelmällisyyteen/uni>
Hengähdä hetki luonnossa
Kuormittavatko työkiireet tai painavatko asiat mieltäsi? Tuntuuko elämä suorittamiselta? Koetko riittämättömyyden tunteita? Moni työikäinen aikuinen elää keskellä valtavaa tietotulvaa ja kokee kiireen kuormittavan kehoa ja mieltä. Jatkuva huomion kohdentaminen ja ylläpitäminen edellyttävät ponnisteluja ja kuluttavat voimavaroja. Keho ja mieli saattavat vaatia irtautumista arkipäivän kiireistä ja vaateista. Luonto tarjoaa tähän avun. Jo muutaman minuutin kestävä luontokontakti tarjoaa mahdollisuuden virkistymiseen ja elpymiseen. Luonto tarjoaa tasapainoa ja vastapainoa arjen kiireeseen. Luonnossa oleskelun jälkeen myönteiset tunteet lisääntyvät ja esimerkiksi vihan ja pelon tunteet vähentyvät. Myös kehon fysiologisessa toiminnassa tapahtuu useita myönteisiä muutoksia kuten verenpaine laskee ja lihasjännitys vähenee.1,2,3,4 Koe luonnon lumoava ja elvyttävä vaikutus Tarkkaavaisuutemme herää ilman ponnisteluja tai tietoista keskittymistä, kun oleilemme luonnossa. Kauniit aamuauringossa kimaltelevat kasteen koristelemat hämähäkin seitit tai auringonlaskun värjäämä punertava taivaanranta lumoaa katsojan. Pimenevässä illassa rauhoittavasti rätisevä, liekehtivä ja lämpöä hehkuva nuotio toimii katseen vangitsijana ja rentouttavana elementtinä. On mielenkiintoista jäädä seuraamaan luonnon tapahtumia ja unohtaa ympäriltä kaikki muu. Luonnossa aikuinen voi tuntea olevansa kuin pieni lapsi, joka tutkii valtavalla innolla ja täysin uppoutuneena ihmeitä täynnä olevaa maailmaa. Luonnossa lumoutuessamme irtaudumme arjesta ja koemme yhteyden tunnetta luontoon, mikä mahdollistaa elpymisen.4,5 Vahvimpia elpymiskokemuksia on saatu oleskelemalla vesistön läheisyydessä sijaitsevissa metsä- tai peltoympäristöissä. 6 Luonto vaikuttaa myönteisesti niin stressaantumattomiin kuin stressistä kärsiviin ihmisiin. Kortisolin eli stressihormonin ja adrenaliinin määrät vähenevät kehossa ja mielihyvähormonien kuten serotoniinin ja oksitosiinin määrät lisääntyvät. Luonto houkuttelee ja aktivoi myös liikkumaan. Luonnossa liikkuessa voi valita itse reitin ja päättää vauhdin oman kunnon mukaan. Liikkuminen luonnossa edistää sydämen, hengitys- ja verenkiertoelimistön terveyttä ja vahvistaa lihaksistoa sekä kehittää tasapaino ja koordinaatiota.2,4 Mene luontoon tai tuo luonto lähellesi Luonto soveltuu kaikille ja se on ilmainen hyvinvoinnin lähde. Luonnon terveyttä edistävät vaikutukset koskettavat kaikkia ihmisiä, vaikka ei kokisi olevansa niin sanottu luontoihminen. Jokainen ihminen muodostaa oman yksilöllisen luontosuhteen, joka kehittyy elämän myötä. Pienikin luontokokemushetki lisää hyvinvointiamme. Jo viiden minuutin mittainen hetki luonnossa lisää myönteisiä tunteita ja kohentaa mielialaa.3,4 Lyhyet luontokokemukset esimerkiksi työpäivän lomassa puistossa kävely voi tukea elpymistä arjen kiireen keskellä. Myös luontokuvien näkeminen ja katselu vaikuttavat hyvinvointia edistävästi. Työpaikan seinälle tai tietokoneen taustakuvaksi asetetun luontokuvan katselu virkistää ja rauhoittaa. Myös luontovideoiden avulla voidaan tuoda luonto ja sen hyvinvointivaikutukset lähemmäksi ihmistä.4 Etsi itsellesi luonnosta mielipaikka Luonto ja koti ovat suomalaisten mielipaikkoja. Mielipaikkoihin liitetään kuuluvaksi rentoutuminen, rauhoittuminen ja mielihyvän kokemukset. Mielipaikkaa valitessa usein korostuvat ympäristön tuttuus, turvallisuus, rentous ja kauneus. Vihreä kasvillisuus ja vesielementti on yleisesti koettu tärkeäksi. Mielipaikoissa ympäristön ulkoisia piirteitä merkityksellisempää on kuitenkin ympäristön herättämät tunteet ja terapeuttinen vaikutus. Ympäristö, joka vaikuttaa myönteisesti tunteisiin ja minäkokemukseen on merkityksellinen. Myös aiemmin koetuilla asioilla ja muistoilla on tärkeä rooli. Mielipaikkaan liittyvät miellyttävät mielikuvat ja elämykset lisäävät paikan vetovoimaa, mutta myös auttavat käsittelemään epämiellyttäviä kokemuksia. 2, 4 Ole läsnä ja anna aikaa itsellesi Luonnossa ajatukset rauhoittuvat ja voit kokea syvää läsnä oloa juuri siinä hetkessä. Luonnossa liikkuessa aistien herkistyminen mahdollistaa huomion kiinnittämisen luonnon lumoaviin tuoksuihin, väreihin, makuihin ja tuntemuksiin kuten maaston muotoihin. 5 Luonnossa voit syventää itsetuntemustasi, selvitellä ajatuksiasi ja tunteitasi. Luonnossa sinun ei tarvitse esittää mitään, vaan voit olla aito oma itsesi ja saada kokemuksen hyväksytyksi tulemisesta juuri sellaisena kuin olet. Hengähdä hetki. Anna mielellesi ja kehollesi aikaa kokea luonnon tarjoamat terveyttä edistävät vaikutukset. Kirjoittaja: Marika Roos on terveydenhoitaja (AMK), joka työskentelee äitiys- ja lastenneuvolassa asiantuntijaterveydenhoitajana ja opiskelee Metropolia Ammattikorkeakoulussa terveyden edistämisen tutkinto-ohjelmassa ylempää ammattikorkeakoulututkintoa. Lähteet: Arvonen, Sirpa 2015. Metsämieli. Kehon ja mielen kuntosali. Metsäkustannus Oy. Arvonen, Sirpa 2014. Metsämieli. Luonnollinen menetelmä mielentaitoihin. Metsäkustannus Oy. Korpela, Kalevi 2007. Luontoympäristöt ja hyvinvointi. Psykologia 42, 364-376. Verkkodokumentti. <https://www.researchgate.net/publication/262066113_Korpela_K_2007_Luontoymparistot_ja_hyvinvointi_Psykologia_42_364-376>. Luettu 9.11.2019 Korpela, Kalevi 2008. Ympäristö ja positiiviset tunteet. Teoksessa Punamäki, Raija-Leena – Nieminen, Pirkko – Kiviaho, Matti (toim.) Mieli ja terveys: ilon ja muutoksen psykologiaa, 59-78. Tampere. Verkkodokumentti. <https://www.researchgate.net/publication/274333407_Korpela_K_2008_Ymparisto_ja_positiiviset_tunteet>. Luettu 9.11.2019. Leppänen, Marko – Pajunen, Adela 2019. Suomalainen metsäkylpy. Gummerus, Helsinki. Sievänen, Tuija – Neuvonen, Marjo (toim) 2011. Luonnon virkistyskäyttö. Metlan työraportteja 212. Verkkodokumentti. <http://www.metla.fi/julkaisut/workingpapers/2011/mwp212.pdf>. Luettu 9.11.2019. Kuvat: Marika Roos
Agenda 2030 elvyttävä elämäntapamuutos ennaltaehkäisy hengitys HPV-virus Huumausaineet hyvinvoinnin edistäminen hyvinvointi hyötyliikunta ikääntyminen Kannabis Kansalaisaloite kansansairaudet kestävyyskunto Kohdunkaulasyöpä lihavuus liikkuminen liikkumisen suositus Liikkumissuositukset Liikunta luontokokemus moniammatillinen yhteistyö myönteiset tunteet nukahtaminen nukkuminen nuorten suun terveys pallea Papilloomavirus Poikien rokotusohjelma Rangaistavuus raskaus raskausdiabetes ravitsemussuositukset ruokavalio suun terveyden edistäminen terveyden edistäminen terveys terveyskäyttäytyminen terveysvaikutus Tyttöjen rokotusohjelma työhyvinvointi uni unihäiriö univaikeudet