Rehablogi

Kuntoutuksen ja terveydenhuollon hyviä käytänteitä kehittämässä

Avainsana: yhteisöllisyys

Yhteisöllisyydestä avaimia työhyvinvointiin
21.1.2022
Piia Elovaara

Työelämän muutosten myötä työn tekemisen tavat sekä -kulttuuri ovat muuttuneet yhä verkostoidumpaan suuntaan. Verkottumisen, tavoitteellisuuden, yhteistyötaitojen ja kumppanuuden rooli sekä luottamus vuorovaikutuksen perustana ovat korostuneet. Uudenlaista turvallisuutta kompleksisuuden ja kaaoksen keskelle voidaan kuitenkin saada yhteisöllisyyden kautta. (Manka & Manka 2016: 13–17.) Kirjoitus perustuu tutkimukselliseen kehittämistyöhöni. Työelämän yhteisöllisyys muodostuu työyhteisön arvopohjasta ja henkisestä tilasta. Yhteisöllisyyden edistäminen osana työhyvinvointia on hyvin arkista, työhön kiinteästi liittyvää toimintaa. (Paasivaara & Nikkilä 2010: 12.) Yhteisöllisyyttä edistäviä toimintamuotoja arjessa ovat muun muassa tiimi- ja vertaistyöskentely, moniammatillinen yhteistyö, tavoitteellinen työnkierto, yhdessä kehittäminen ja sitä kautta saadut yhteiset oppimiskokemukset. (Mäkisalo-Ropponen 2011: 120.) Yhteisöllisyyden katsotaan työelämässä tukevan oppimista, ihmisten kanssakäymistä, toisista välittämistä, terveyttä, hyvinvointia ja tuloksellisuutta. (Paasivaara ym. 2010: 12.) Työyhteisön yhteisöllisyyden rakentumisessa edellytyksenä on yhteisen päämäärän määrittäminen, tiedostaminen sekä halu löytää paras mahdollinen toimintatapa tavoitteen saavuttamiseksi. Yhteisöllisyys edellyttää epävirallisen ja virallisen vuorovaikutuksen toteutumista työyhteisössä. (Mäkisalo-Ropponen 2011: 119–120.) Yhteisön määriteltäessä pelisääntöjä ja normeja, vaikuttaa yksilö omilla valinnoillaan yhteisön toimivuuteen suhteessa yhteisön yhteisiin tavoitteisiin. (Paasivaara ym. 2010: 12.) Tämä kirjoitus perustuu tutkimukselliseen kehittämistyöhöni, jossa kehitettiin yhteisöllisyyttä tukevia toimintatapoja työhyvinvoinnin edistymiseksi Riihimäen kaupungin sosiaali- ja terveystoimialan toimintaympäristössä. Kehittämistyö tehtiin yhdessä hoitotyön ammattilaisten, esihenkilöiden ja työhyvinvoinnin edistämisen parissa työskentelevien yhteistyötahojen kanssa. Yhteisöllisyyden kokemus vahvistuu dialogissa Yhteisöllisyyden katsotaan vahvistavan yhteisön välistä vastavuoroisuutta, sitoutumista yhteiseen tavoitteiseen, luottamusta, verkostoitumista sekä yhteistä arvopohjaa. (Manka & Larjovuori 2013: 4.) Tutkimuksellisen kehittämistyön tuloksien mukaan yhteisöllisyys rakentuu myönteisyyden ympärille, joka työyhteisössä tarkoittaa hyvän huomaamista yhdessä ja myönteisen palautteen kertomista toiselle. Ilon jakaminen työyhteisössä lisää ryhmään kuulumisen tunnetta ja puolestaan työyhteisön positiivinen asenne katsotaan vähentävän työn kuormitusta. Rakentavaa ja avointa kommunikointia korostetaan koko työyhteisön myönteisen ilmapiirin tukipilarina. Rakentava viestintä katsotaan luovan luottamuksellista alustaa avoimelle, hyväksyvälle ja dialogiselle keskustelulle. Tämä koetaan käytännössä näkyvän tilan ja kaikille työyhteisön jäsenille kommunikoinnin mahdollisuuden antamisena. Hyväksyvä keskustelu näkyy siinä, että myös eriävät mielipiteet sallitaan. Avoin ja vastavuoroinen vuorovaikutus työyhteisössä mahdollistuu yhteisissä kokoontumisissa. Säännölliset yhteistyöpalaverit edistävät työntekijöiden ja esihenkilöiden välistä yhteistä ymmärrystä työn tavoitteista sekä auttavat toimintatapoihin sitoutumisessa yhteisen keskustelun kautta. Sujuva tiedon kulku työn sujuvuuden edistymiseksi työyhteisön sekä asiakkaiden kuntoutusprosessiin liittyvistä asioista turvataan tarpeeksi usein toistuvilla palavereilla. Yhteisiin palavereihin osallistuminen koetaan lisäävän vaikuttamisen mahdollisuuksia omaan työhön ja sen kehittämiseen. Yhteisen päämäärän rakentuminen kohti yhteisöllistä oppimista Yhteisöllisen toimintatavan ja sitä kautta työhyvinvoinnin vahvistumisen keskiössä on tutkimuksellisen kehittämistyön tuloksien mukaan yhteisesti työyhteisössä määritelty tavoite, joka tukee selkeästi määriteltyä tehtävänkuvaa. Yhteisen päämäärän määrittely mahdollistuu aktiivisesti työyhteisössä sekä eri yhteistyöverkostoissa keskustellen työn sisällöstä ja keinoista, joilla yhteinen päämäärä saavutetaan. Moniammatillisessa työyhteisössä oman ammattitaidon kehittäminen, osaamisen vahvistaminen ja uuden oppiminen on luontevaa työskennellessä kohti yhteistä tavoitetta. Moniammatillinen työskentely, kuten parityöskentely vahvistaa tiedon jakamista ja toiselta ammattilaiselta oppimista. Myös verkostotyöskentelyssä korostuu saman asian äärellä toimiminen, yhdessä tekeminen, vertaisoppiminen ja jaettu vastuu. Terveydenhuollon kontekstissa oppiminen näkyy usein vuorovaikutuksena kollegoiden välillä esimerkiksi kokeneemman hoitajan ohjatessa omalla asiantuntijuudella tuoretta työntekijää tehtäviinsä. Tämän kaltainen mentorointi ja valmentaminen ovat erittäin hyviä tapoja oppia uutta sekä siirtää osaamista asiantuntijalta toiselle. (Otala 2018: 49.) Verkostoissa toimiessa tulee tietoiseksi kunkin ammattilaisen osaamisesta ja vahvuuksista. Verkostomainen toiminta auttaa puolestaan hahmottamaan laajempaa kokonaisuutta sekä omaa ammatillista roolia mm. asiakkaan kuntoutusprosessissa. Tutkimuksellisen kehittämistyön tuloksien mukaan yhteisöllinen toimintatapa työhyvinvoinnin edistymiseksi muodostuu näistä ydintekijöistä: Hyväksyvä asenne ja myönteinen palautekulttuuri Yhteisesti määritelty tavoite ja työn päämäärä Säännölliset palaverikäytänteet ja yhteinen keskustelu Työhön vaikuttamisen mahdollisuudet ja yhteinen kehittäminen Rakentava ja avoin dialogi Osaamisen ja ammattitaidon kehittämisen mahdollisuudet Sosiaali- ja terveysalalla toimiminen sen laajuuden, vaativuuden ja jatkuvien muutoksien vuoksi vaatii monen eri ammattiryhmän yhteistyötä, eikä kukaan tai mikään ammattiryhmä selviydy siitä yksin. Työyhteisön kehittäminen on yhteisöllistä oppimista ja siihen oppimisprosessiin tarvitaan kaikkia henkilöitä ja ammattiryhmiä. (Mäkisalo-Ropponen 2011: 120.) Kirjoitus perustuu tutkimukselliseen kehittämistyöhön, joka on luettavissa Theseuksessa. Kirjoittaja Piia Elovaara on fysioterapeutti ja kuntoutuksen (YAMK) -opiskelija. Hän työskentelee Riihimäen kaupungin sosiaali- ja terveystoimen mielenterveys- ja päihdekuntoutujien asumispalveluiden palveluvastaavana. Lähteet Manka, Marja-Liisa & Manka, Marjut 2016. Työhyvinvointi. Helsinki: Talentum Pro. Manka, Marja-Liisa & Larjovuori Riitta-Liisa 2013. Yhteisöllisyydellä menestykseen – opas työpaikan sosiaalisen pääoman kehittämiseen. Tampereen yliopiston Johtamiskorkeakoulun Tutkimus- ja koulutuskeskus Synergos. Kuntoutussäätiö. Sosiaali- ja terveysministeriö. Euroopan sosiaalirahasto. Mäkisalo-Ropponen, Merja 2011. Vuorovaikutustaidot sosiaali- ja terveysalalla. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Tammi. Otala, Leenamaija 2018. Ketterä oppiminen. Keino menestyä jatkuvassa muutoksessa. Helsinki: Kauppakamari. Paasivaara, Leena & Nikkilä, Juhani 2010. Yhteisöllisyydestä työhyvinvointia. Helsinki: Kirjapaja.

Lue lisää

Digiloikan mahdollistama yhdessä kehittäminen yli rajapintojen – aiheena työhyvinvoinnin edistäminen
20.10.2021
Anna Selkama ja Sari Helenius

Etäyhteydet luovat mahdollisuuksia verkostoitumiseen sekä kuntoutuksessa keskeisten ilmiöiden ja teemojen parissa tapahtuvaan ideoiden ja ajatusten jakamiseen. Kolmen ammattikorkeakoulun – Metropolian, Savonian ja Oulun ammattikorkeakoulun – yhteisvoimin järjestetyssä webinaarissa kuntoutuksen asiantuntijat tuottivat työhyvinvointia vahvistavia tekijöitä yhdessä keskustellen ja kehitellen. Yhteiskehittelyissä pysähdyimme miettimään, mitä on työhyvinvointia edistävä johtaminen verkostoissa. Kirjoitus pohjautuu Työn imu, yhteisöllisyys ja työhyvinvointi -webinaarin antiin ja yhteiskehittelyn tuloksiin. Mitä on työn imu? Ensimmäinen webinaarin aiheista oli työn imu ja sen merkitys verkostotyöskentelyssä. Työterveyslaitos (TTL) kuvaa työn imun tarkoittavan työssä esiintyvää myönteistä tunne- ja motivaatiotilaa, johon nähdään kuuluvan kokemuksina seuraavat käsitteet tarmokkuus, omistautuminen ja uppoutuminen. Omaa työn imua voit testata esimerkiksi TTL:n verkkosivuilta löytyvällä testillä: https://www.ttl.fi/tyon-imu-testi/. (Työterveyslaitos). Työn imu on yksilöllistä ja yhteisöllistä. Työhyvinvointia edistävässä johtamisessa yksilöllisten voimavarojen vahvistamisen lisäksi panostus yhteisöllisiin voimavaroihin kannattaa. Työyhteisössä, jossa vallitsee yhteinen käsitys tehtävästä ja sen merkityksestä ja jossa koetaan luottamusta ja pystyvyyttä, tiimin työn imu voi vahvistaa myös yksilön omakohtaista työn imua. (Hakanen 2011: 60–61; Launonen & Ruotsalainen 2017: 124–133.) Työn imu yksilön ja yhteisöllisyyden näkökulmista vahvisti webinaarin aikana jo aiempaa ajatusta siitä, että verkostotyöskentelyyn tarvitaan aikaa ja yhteistä tahtotilaa, jotka mahdollistavat tarveperustaisen yhteistoiminnan eri toimijoiden kesken. Järvikosken ja Härkäpään (2011) mukaan myös kuntoutuksessa nähdään nykyään olevan enemmän sosiaalisia ulottuvuuksia, joissa korostuu kuntoutujan toimintaympäristö ja toimintakyvyn huomioiminen kokonaisuutena kuntoutujan ja ympäristön välisessä muutosprosessissa (Järvikoski & Härkäpää 2011: 9, 11). Mikä on yhteisöllisyyden suhde hyvinvointiin? Webinaarin toisessa teemassa yhteisöllisyyden keskiöön oli nostettu luottamus ja kriittinen asenne, jota ympäröivät kolme toisiinsa nivoutuvaa tasoa: kokemuksellisuus, toiminta ja mahdollistaminen. Työhyvinvoinnin edistämisen kannalta vahva yhteistoimijuus perustuu vuorovaikutuksellisiin tilanteisiin, joissa kaikki osallistujat nähdään yhdenvertaisina toimijoina verkostoissa. (Kalliokoski 2020: 93–94, 98.) Mahdollistamisen käsite herätti tässä asiayhteydessä pohtimaan työyhteisön rakenteita sekä niiden merkityksiä yhteisöllisyyden edistämiseksi ja verkostoitumisen mahdollistamiseksi. Tärkeää on myös havaita, että kun aiheena on työhyvinvointi, yhteisöllisyys ja toiminta verkostoissa, nämä koskettavat ammattilaisten verkostojen lisäksi myös kuntoutujan verkostoja hänen toimintaympäristössään. Ratkaisevaa on mielekkäiden kokonaisuuksien rakentaminen yhdyspinnoille hyvinvoinnin ja kuntoutumisen vahvistumiseksi. Alustuksista yhteiskehittelyyn Webinaarin edetessä opiskelijat pääsivät pienryhmissä pohtimaan yhteisöllisyyden, työn imun ja kiitoksen merkitystä työhyvinvoinnin kannalta. Tukena kuntoutuksen asiantuntijoiden työskentelyssä oli Padlet-alusta, johon opiskelijat saivat ryhminä kiteyttää ajatuksiaan aiheen äärellä. Pienryhmätyöskentelyn tuotokset käytiin yhdessä läpi koko ryhmän kanssa. Jokaisella osallistujalla oli halutessaan mahdollisuus nostaa esiin ajatuksia yhteiseen keskusteluun. Kiteytyksissä esille nousi työyhteisön yhteisten tavoitteiden ja asioista sopimisen merkitys, vuorovaikutus ja yhteenkuuluvuuden tunne sekä arvostuksen kokemuksen ja palautteen saamisen merkitys henkilökohtaiselle työhyvinvoinnille (ks. kuvio 1). Pienryhmissä toteutunut yhteiskehittely toimi alkulämmittelynä ja tutustumisena kolmen eri oppilaitoksen opiskelijoille. Yhteinen keskustelu viritti ajatuksia ja innosti kuntoutuksen asiantuntijoita yhteiseen työskentelyyn webinaarin edetessä. Työhyvinvoinnin edistäminen verkostoyhteistoiminnassa Webinaari jatkui tärkeiden kysymysten äärellä: Miten verkostot voimaannuttavat ja mikä sen kaiken vaivalloisuuden merkitys onkaan? Isona päämääränä on tarjota parempia palveluratkaisuja asiakkaalle ja tietenkin lisätä työn merkityksellisyyttä. Parhaimmillaan verkostot laajentavat ymmärrystä omasta työstä ja tuovat esiin sellaisia sosiaalisia voimavaroja, joita ei ehkä muuten olisi omassa työyhteisössä tarjolla. (Seppänen 2014: 58, 60–62.) Työelämä kaikkinensa on muuttunut ja moninaistunut. Siihen viittaakin seuraavan kuvan lause, joka kuvastaa tämänhetkistä vaihetta ja toivottua tahtotilaa eri työympäristöissä. Pienin askelin kohti loppuhuipennusta Toisessa yhteiskehittelyssä opiskelijat pääsivät tuottamaan ryhmissä kuvausta siitä, mitä on työhyvinvointia edistävä toiminta verkostoissa. Ryhmätyöskentely lähti hyvin käyntiin ja tunnelma oli vapautunut alkujännityksien jälkeen. Keskustelu oli vireää ja sitä olisi voinut jatkaa pidempäänkin. Keskustelun pohjalta ryhmät tuottivat mainioita visuaalisia kuvauksia monipuolisia digitaalisia välineitä hyödyntäen varsin lyhyessä ajassa. Alla olevat yhteenvedot ovat muutamia esimerkkejä yhteiskehittelyn tuotoksista, joissa opiskelijat kiteyttivät ajatuksiaan työn merkityksellisyyden, yhdessä oppimisen ja toiminnan kehittämisen näkökulmista (ks. kuvio 3). Yli 50 webinaariin osallistunutta sosiaali- ja terveysalan ammattilaista tuottivat Kuntoutuksen yamk -opiskelijoina yhteneväisiä kuvauksia aiheen tiimoilta. Iltapäivä päättyi yhteenvetoon ja ajatuksiin seuraavan kysymyksen johdattelemana. Yhdessä rakentuva ymmärrys työhyvinvoinnin edistämisestä verkostoissa? Seuraavaan kuvioon (ks. kuvio 4) tiivistyi webinaarin laaja ja monivivahteinen kokonaisuus työhyvinvoinnin edistämisestä verkostoissa kuntoutuksen asiantuntijoiden ryhmissä tuottamien tuotosten ja esittelyjen pohjalta. Kuunteleva keskustelukulttuuri kuvastaa dialogista, vuorovaikutteista prosessia työhyvinvoinnin edistämiseksi verkostossa. Yhteinen tahtotila ja päämäärä ohjaavat hyvin toimivan verkoston toimintaa. Päämäärän kirkastaminen toteutuu esimerkiksi yhteisen visioinnin ja positiivisen tulevaisuusnäkymän muodostamisen kautta. Työhyvinvoinnin edistäminen verkostoissa edellyttää toiminnan hallintaa ja koordinointia konkreettisin toimin. Työn merkityksellisyys rakentuu omakohtaisista ja yhdessä jaetuista kokemuksista. Yhteiskehittelyn tulosten perusteella keskeistä on eri toimijoiden – niin ammattilaisten kuin kuntoutujien tai asiakkaiden – osallistuminen ja jaettu asiantuntijuus. Muuttuvassa työelämässä työhyvinvoinnin edistäminen edellyttää ketterää kehittämistä. Eri toimijoita ja erilaisia asiantuntijuuksia yhdistävä yhteiskehittely voi olla keino kompleksisten haasteiden ratkaisemiseksi verkostomaisessa toiminnassa. Työhyvinvoinnin edistäminen verkostossa on prosessi, joka edellyttää jatkuvaa arviointia. Yhdessä toimiminen ja kehittäminen sekä jatkuva arviointi tarjoaa mahdollisuuden yksin ja yhdessä oppimiseen toimijuutta vahvistaen. Lopuksi Edelliseen yhteenvetoon huipentui yhteinen webinaari-iltapäivä. Toivottavasti verkostoitumiselle löytyy aikaa ja sopivaa tahtotilaa toimijoiden kesken eri ympäristöissä. Niin kuin webinaarissa todettiin, rajapintoja ylittäen mahdollisuuksia on paljon enemmän ja näkökulmat laajenevat. Verkostoituminen vaatii aktiivista otetta ja avoimuutta, vuorovaikutteisessa yhteisymmärryksessä eri toimijoiden kesken työelämän pysyvässä, välillä nopeatahtisessakin muutosarjessa niin yksilön kuin yhteisöjenkin kannalta. Webinaarissa oli koolla Kuntoutuksen ylemmässä AMK-tutkinnossa opiskelevia kuntoutuksen asiantuntijoita oppilaitosrajat ylittäen. Kuntoutuksen ja kuntoutumisen peruslähtökohdat ovat Kuntoutusselonteon (STM 2002: 3) mukaan samat riippumatta maakunnallisista alueista tai oppilaitosrajoista. Kehittämisen näkökulmasta rajapintojen ylittäminen mahdollistaa laajempaa oppimista ja osaamisen jakamista. Pienryhmissä yhteiskehittelyn äärellä korostui myös tärkeä vertaistuen merkitys. Kuntoutuksen asiantuntijat pääsivät jakamaan ajatuksia iltapäivän aikana rajapintoja ylittäen. Kirjoittajat Anna Selkama, vuonna 2002 Stadiasta valmistunut fysioterapeutti. Tällä hetkellä Kuntoutuksen yamk- tutkinto-opiskelija Metropolia Ammattikorkeakoulussa. Aloittanut opinnot syksyllä 2020. Anna työskentelee Keski- Uudenmaan Sote-kuntayhtymässä Keusotessa fysioterapeuttina Ikääntyneiden kuntoutuspalveluissa. Sari Helenius, ft YAMK, toimii lehtorina Kuntoutuksen (ylempi AMK) tutkinto-ohjelmassa sekä projektisuunnittelijana Metropolia Ammattikorkeakoulussa. Lähteet Hakanen, Jari 2011. Työn imu. Helsinki: Työterveyslaitos. Järvikoski, Aila & Härkäpää, Kristiina 2011. Kuntoutuksen perusteet. Helsinki: Wsoy. Kalliokoski, Taina 2020. Yhteisöllisyyden rajat yhteistoiminnan ja ihmisen perushyvien näkökulmasta. Väitöstutkimus. Helsingin yliopisto. Launonen, Reima & Ruotsalainen, Maria 2017. Tehtaita ja tietotyötä – sisäisen motivaation mittaukset ja yhteiskehittelytyöpajat. Teoksessa: Kostamo, Tuukka (toim.). Ihan intoa! Miten innostusta johdetaan. Haaga-Helian julkaisut 9/2017. Seppänen, Laura ym. 2014. Palveluverkostojen muuttuvat toimintakonseptit: Asiakasymmärrys, välineet ja työhyvinvointi verkostoyhteistyössä. STM 2002. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2002:6. Kuntoutusselonteko 2002. Valtioneuvoston selonteko eduskunnalle. Helsinki. Työterveyslaitos. Työn imu- testi.

Lue lisää

”Me eletään arkea yhdessä!” – yhteisöllisyyden voimaa!
24.11.2017
vierailija

Yhteisöllisyys. Arki. Yhteisöllinen arki. Palveluasumista parhaimmillaan. Kotimäen palvelukeskuksen asukkaat (ikäihmiset), heidän omaisensa sekä henkilökunta olivat yhteiskehittämässä asukkaan toimijuutta tukevaa toimintatapaa Kotimäen tuettuun ja tehostettuun palveluasumiseen. Toimijuus nähdään kirjallisuudessa ikäihmisen tilannekohtaisena toimintakyvyn käyttönä. Ikäihmisen toimintakykyä tarkastellaan hänen ominaisuuksista arjen toimintoihin, tilanteisiin ja toimintakäytäntöihin, siihen miten arki sujuu. Toimijuus ja sen eri muodot toteutuvat siis ikäihmisen elämäntilanteen ja ympäristön määrittelemänä. Iällä, elämänvaiheilla, ajankohdalla, paikalla ja tilalla on vaikutusta siihen, miten toimijuus mahdollistuu. Tutkimuksellisen kehittämistyöni tuotoksena kuvattiin asukkaan toimijuutta tukeva toimintapa Kotimäen tuetussa ja tehostetussa palveluasumisessa seuraavanlaisesti: 1. Sinä olet oman elämäsi asiantuntija! Asukaslähtöinen toimintatapa, jossa asukkaan yksilöllisyys, elämänhistoria ja persoonallisuus huomioidaan, asukkaan hoito- ja palvelusuunnitelma perustuu asukkaan omien tavoitteiden, toimintakyvyn voimavarojen, keinojen ja arvioinnin huomiointiin arjessa. 2. Sinä osaat, sinä pystyt, sinä kykenet, sinä voit! Toimijuutta vahvistava toimintatapa, jossa asukasta tuetaan toimijuuden ja toimintakyvyn käyttöön arjessa, omien mahdollisuuksien mukaan. Kannustavan palautteen ja osallistumista tukevan sekä välittävän ilmapiirin vaikutus ovat asukkaan toimijuutta tukevaa. 3. Yhteisöllisyys on arkeamme! Yhteisöllisyys toimijuutta tukevassa toimintatavassa näkyy samanvertaisina ryhminä, monipuolisena viriketoimintana ja asukkaiden mahdollisuutena olla mukana toiminnan järjestämisessä. Asukkaan toimijuutta tukevaa on yhdessä tekeminen, yhteinen arki ja toisten auttaminen arjessa omien voimavarojen ja mahdollisuuksien mukaan. 4. Yhteistyö on arjen hedelmä! Verkostotyö toimijuutta tukevana toimintatapana mahdollistaa verkoston yhteistyön kohti asukkaan tavoitetta, omaisten ja verkoston mukana olon arjessa sekä asukkaan ja verkoston hoitoneuvottelut. 5. Arki sujuu, kun me tiedämme! Tiedonkulun osalta asukkaan toimijuutta tukevana toimintatapana tiedonkulun sujuvuus ja saatavuus monipuolisesti ovat asukkaan toimijuuden kannalta tärkeitä asioita. 6. Turvallisuus on taattu! Turvallisuus toimijuutta tukevana toimintatapana huomioi asukkaan tukiasiat, ympäristön esteettömyyden ja turvallisuuden sekä mahdollistamisen asukkaan toimijuuteen arjessa. Yhteisöllisyyden voima ja vahvuus nousivat esille kaikissa toimijuuden tukemisen toimintatavoissa. Toimijuus on siis yhteisöllistä: Yhteisöllisyys tukee asukkaan toimijuutta ottaen huomioon asukkaan yksilöllisyyden ja persoonallisuuden. Yhteisöllisyydessä ilmapiiri kannustaa vahvasti toimijuuteen: kun toisten asukkaiden kanssa eletään samassa arjessa ja kannustetaan toinen toistaan sekä annetaan ja vastaanotetaan palautetta, harjoitellaan ja vahvistetaan samalla myös toimijuutta. Yhteisöllisyys mahdollistaa myös verkostotyön, verkoston mukana olemisen ja elämisen yhdessä arjessa. Yhteisöllisyys tukee toimijuutta tiedonsiirron näkökulmasta, jokainen omalta osaltaan yhteisön jäsenenä tukee sitä. Yhteisöllisyys tuo turvaa. Aina on joku tarvittaessa lähellä. Toimijuus voi olla yhteisöllistä myös jokaisen meidän arkielämän tilanteissa. Yhteisöllisyys perustuu jokaisen ihmisen toimijuuteen: on autonomiaan, itsemääräämisoikeuteen ja valinnanvapauteen perustuvaa. Yhteisöllisyys on siis parhaimmillaan jokaisen ihmisen toimijuutta tukeva ja valtaistava voimavara. Haaste kuuluukin meille kaikille; miten me osaamme olla osa yhteisöllisyyttä ja tukea toimijuutta omassa arjessamme. Katja Suursalmi, opiskelija Kuntoutuksen tutkinto-ohjelma (YAMK) Kirjoitus pohjautuu tutkimukselliseen kehittämistyöhön "Ikäihmisen toimijuutta tukeva toimintatapa Kotimäen tuetussa ja tehostetussa palveluasumisessa". Kehittämistyö julkaistaan Theseus- tietokannassa joulukuussa 2017.

Lue lisää