Rehablogi

Samalla kun yhteiskuntamme ylin johto tekee selvitystyötä siitä, miten perhelähtöisempiä palveluita järjestetään tulevaisuudessa lapsen etu ja vanhemmuuden tuki huomioiden sekä miten painopisteitä siirretään ennaltaehkäisevämpään ja varhaisempaan tukeen, koin olevani etuoikeutettu, kun sain kuulostella ruohonjuuritason ajatuksia ja kehittämistarpeita tämän päivän vauvaperhetyöstä. Lisäksi sain mahdollisuuden tuoda tutkimuksellisen kehittämistyöni kautta näkyväksi, kuinka arvokasta ja hyvin monenkirjavaa työtä vauvaperheitä kohtaavat työntekijät muuttuvassa yhteiskunnassamme tekevät. Yhteiskunnassamme tapahtuvat suuret muutokset heijastuvat myös vauvaperhetyöntekijöiden arjen työhön ja he kohtaavat yhä haastavampia ja ennakoimattomampia tilanteita työssään. He ovat tärkeä tiedonlähde palveluja kehiteltäessä unohtamatta perheitä, joilla on kallisarvoisia näkemyksiä omista lähtökohdistaan. Olen saanut huomioida heidän molempien ajatuksia, mutta lisäksi sain kehittämistyöhöni mukaan vauvaperhetyöntekijöitä kouluttavia opettajia. He ovat kokonaisuudessaan juuri se joukko, jotka tuntevat asian parhaiten ja ovat palveluiden kehittämisen avaintekijöitä. Kiikku-vauvaperhetyöntekijät kohtaavat perheissä hyvin monenlaisia haasteita, mutta toteuttavat työtään tämän päivän kuntoutusajattelun mukaisesti perheiden tarpeita kuunnellen, voimavaroja huomioiden, verkostomaisesti ja moniasiantuntijuutta vaativalla työskentelyotteella. Se tarkoittaa, että vaikka Kiikku-vauvaperhetyöntekijät ovat koulutuksessaan saaneet erityisen ammattitaidon kiintymyssuhteen turvallisen muodostumisen mahdollistamiseksi, he huomioivat perheiden kokonaistilanteet ja toimivat heidän tarpeidensa mukaisesti. Vauvaperhetyössä korostuu vanhemmuuden tukemisen tarve, mutta se vaatii ammattilaiselta lisäksi valtavasti muita taitoja ja valmiuksia. Yksi suuri muutos on monikulttuurisuus, joka on lisääntynyt vauvaperhetyön asiakkuuksissa. Ammattilaisten tulee osata huomioida ja tunnistaa eri kulttuureista tulevien toimintatavat ja perheenjäsenten roolit. Joissain kulttuureissa sallitaan sellaisia toimia, jotka omassa yhteiskunnassamme on lailla kiellettyjä ja taas joissain kulttuureissa esimerkiksi vammaisuus on edelleen häpeä. Hämmennystä voi aiheuttaa myös se, että vauvan lähin hoitaja onkin isoäiti. Aina ei ole samaa kieltä tai ymmärrystä toisten ajatuksista tai toiveista. Kohtaamisissa korostuvat tasavertaisuus ja kunnioittaminen. Perheissä kohdataan lisääntyvästi myös erityistarpeisen vauvan lisäksi vanhempien psyykkisiä kuormitustekijöitä ja traumoja, väkivaltaa, arjen ja parisuhteen haasteita, uupumusta, yksinhuoltajuutta, syrjäytymistä ja tukiverkoston puutetta vanhemman ja vauvan turvallista kiintymyssuhteen muodostumista rajoittavina tekijöinä. Vauvaperhetyöntekijöillä on valtava vastuu tunnistaa perheissä tarvittava tuki sekä mahdollistaa heidän arkiselviytymistään vauvan kanssa. Vauvaperhetyöntekijät pyrkivät auttamaan perheitä ottamalla puheeksi myös sellaisia arkaluontoisia asioita, joihin heillä ei ole riittävää tietotaitoa, mutta näkevät tärkeäksi huomioida, esimerkiksi päihdekäyttäytymisen. Lisäksi heidän tulee työssään hallita monia muitakin vaativia kokonaisuuksia, kuten vauvan mahdollisen erityishoidon vaatimien apuvälineiden käyttöä, imetyksessä, ruokailemisessa ja perheen univaikeuksissa ohjaamista, palveluverkoston tuntemista ja palveluihin ohjaamista, vanhempien psyykkisen toimintakyvyn arviointia, monenlaista kielitaitoa ja yhteistyötä tulkkien kanssa, traumatisoituneen vanhemman kohtaamista, Kelan asioiden tuntemista, lomakkeiden ja kaavakkeiden täyttämisessä avustamista, leikin ohjaamista, perheen monenlaista tukemista ja kannustamista, vahvuuksien ja voimavarojen tunnistamista, koordinointia eri toimijoiden välillä ja tietysti varhaisen vuorovaikutuksen vahvaa osaamista. Nämä kaikki ja moni muu ilmiö vaatii ääretöntä työlle omistautumista, keskeneräisyyden kestämistä, osaamisen ulkopuolelle astumista, yllättävien ja ennakoimattomien tilanteiden sietämistä ja jatkuvaa itsensä kehittämistä. Monenlaisista haasteista huolimatta sain ilokseni kohdata empaattisia, lämminsydämisiä ja perheitä arvostavia ammattilaisia, jotka ansaitsisivat laajempaakin huomiota ja kuulemista yhteiskunnassamme. Yksi heidän omista toiveistaan oli parityön toteuttamisen mahdollisuus vaativan työn reflektoinnin mahdollistumiseksi. Kiikku-vauvaperhetyö on hyvin tämän päivän kuntoutusajattelun mukaisesti toteutuvaa ja perheiden tarpeita vahvasti huomioivaa työtä, jota voi lämpimästi suositella kehitettävän edelleen ja Kiikku-koulutuksen jatkumista voi suositella. Kiikku-vauvaperhetyöntekijöitä tarvitaan yhteiskunnassamme jatkossakin ja se vastaa hyvin Lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelman tavoitteisiin. Toivottavasti voimme tutkimuksinkin vaikuttavaksi todettua laadukasta Kiikku-vauvaperhetyötä tarjota tukea tarvitseville perheille tulevaisuudessa. Se vaatii yhteiskunnan vastuunottamista Kiikku-koulutuksen jatkumisen mahdollistamiseksi. Ymmärrys tämän päivän vauvaperhetyön tarpeista ja kehittämistä ohjaavista ilmiöistä on saatu Kuntoutuksen ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opinnäytetyöprosessissa, johon osallistui yksi perhe, useita vauvaperhetyöntekijöitä ja ammattikorkeakoulun opettajia. Työelämän yhteistyökumppanina toimi Vammaisten lasten ja nuorten tukisäätiö. Opinnäytetyöstä saatujen tulosten perusteella on tavoitteena kehittää Kiikku-vauvaperhetyömallin koulusta vastaamaan yhteiskuntamme nykytarpeita. Opinnäytetyö on luettavissa kokonaisuudessaan korkeakoulujen Theseus-tietokannasta nimellä Kiikku-vauvaperhetyömallin koulutuksen kehittämisehdotus.   Katariina Wilenius, opiskelija Kuntoutuksen tutkinto-ohjelma (YAMK)