Avainsana: osallisuus
Etäkuntoutus – kuntoutumisen tukemista etänä vastaanotoilta
Kuntoutuksen tulisi näkyä yksilön kuntoutumisena hänen omassa arjessaan. Ammattilaisilla on mahdollisuus ja vastuu kehittää etäkuntoutuskäytäntöjä asiakkaiden ja heidän toimintaympäristönsä näkökulmasta käsin, etänä vastaanotoilta ja digitaalista teknologiaa hyödyntäen. Etäkuntoutus on myös keino lisätä asiakkaiden osallisuutta kuntoutukseen ja parantaa siten kuntoutumisen edellytyksiä. Etäkuntoutuksen on yleisesti todettu lisäävän asiakkaiden vastuuta ja kontrollia omasta kuntoutuksestaan (Njem Catalyst 2018), ja etäkuntoutuksessa asiakkaiden itseohjautuvuus ja aktiivisuus lisääntyvät, mikä edistää osallisuutta (Matamala-Gomez ym. 2020). Osallisuudella omaan terveydenhoitoon tai kuntoutukseen on merkitystä erityisesti asiakkaiden omien tavoitteiden saavuttamisen, sairauksien ennaltaehkäisyn ja terveyskäyttäytymisen kannalta (Karhula ym. 2022: 281; Graffigna ym. 2013: 13). Etäpalveluiden ja vaihtoehtojen lisääntyminen kuntoutuksen toteutuksessa tuo siis lisää valtaa ja vastuuta asiakkaille omasta kuntoutuksestaan, mikä itsessään voi olla osallisuutta edistävää (ks. esim. Karhula ym. 2022: 281). Etäkuntoutus lisää osallisuuden mahdollisuuksia, mutta se vaatii samalla asiakkaalta aktiivisempaa otetta omasta kuntoutumisestaan. Aktiivisuus tulisi ymmärtää käyttäytymisen ja tiedollisten ominaisuuksien lisäksi myös tunnetasoisena tilanteen ymmärtämisenä ja hyväksymisenä (Graffigna ym. 2015: 19–20). Osallisuus ei siis rakennu pelkästään tai automaattisesti siitä, että asiakas vastaa ammattilaisen kysymykseen, kertoo oman mielipiteensä tai avaa kameran etäkuntoutustilanteessa, vaan asiakkaan tulee myös ymmärtää ja hyväksyä oma tilanteensa ja siten myös haluta olla aktiivinen etäkuntoutustilanteessa tai kuntoutumisen prosessissa, joka toteutuu etänä vastaanotoilta. Osallisuuden rakentumisessa on tärkeää, että asiakkailla on mahdollisuuksia ilmaista itseään, saada äänensä kuuluviin ja saada tarvittaessa tukea vuorovaikutukseen (Thomas 2002: 174–175). Kuntoutumisen prosessissa ammattilaisen tulee osata tunnistaa ja tarvittaessa tukea asiakkaan voimavaroja (Autti-Rämö ym. 2022: 13). Siten etäkuntoutustilanteessa hiljaisten asiakkaiden tukeminen aktiivisuuteen ja heidän kannustamisensa esimerkiksi sanomaan oma mielipiteensä tai osallistumaan kodin ulkopuolisiin toimintoihin, on väylä osallisuuden kokemukseen ja kuntoutumiseen omassa ympäristössä. Asiakkaan osallisuuden ja aktiivisuuden tukeminen digitaalisen teknologian avulla Osallisuuden edistäminen etäkuntoutuksessa vaatii ammattilaiselta vuorovaikutustaitoja ja kykyä mahdollistaa jaettua päätöksentekoa (Charles ym. 1999; Karhula ym. 2022: 280). Ammattilaisen tulee etänä huomioida asiakkaan vuorovaikutusta entistä tarkemmin sekä tunnistaa ja sanoittaa tarvittaessa asiakkaan tunteita (Lehtonen & Kuosmanen 2023: 37). Etätilanteissa katsekontaktin saavuttaminen on yksi tärkeimmistä vuorovaikutukseen liittyvistä tekijöistä ja se mahdollistaa luottamuksen ja nonverbaalisen vuorovaikutuksen syntymisen (Shem ym. 2022: 13–14; Davies ym. 2021). Läsnäolo ja tunteet välittyvät katsekontaktin, kasvojen ilmeiden ja puheen kautta (Lehtonen & Kuosmanen 2023: 36–37). Katsekontakti on tärkeää asiakkaan ja ammattilaisen välillä myös siksi, että etävastaanotolla asiakas ei tiedä, mihin ammattilainen keskittyy silloin, kun hän ei katso asiakasta (Gordon ym. 2020). Osallisuus on vuorovaikutuksessa rakentuva ja tilannesidonnainen kokemus (Thomas 2002; Thompson 2007; Entwistle & Watt 2006), jossa oleellista on asiakkaan merkityksellisyyden kokemukset, vapaus valita ja mahdollisuus vaikuttaa (Isola & Kaartinen & Leerman ym. 2017: 19). Osallisuuta edistävän etäkuntoutuksen keskiössä on se, miten asiakas ja ammattilainen ovat etävuorovaikutuksessa ja kuinka ammattilainen saa asiakkaassa aikaan osallisuuden kokemukseen tähtääviä positiivisia tunteita sekä luottamuksen, läsnäolon ja merkityksellisyyden kokemuksia (Graffigna ym. 2015; 15-18; Graffigna ym. 2013; Matamala-Gomez ym. 2020; Groom ym. 2021). Ammattilaisten tuleekin olla tietoisia myös omasta vuorovaikutuksestaan ja viihtymisestään, jotta asiakkaille välittyy hyvä ja positiivinen tunnelma. Kuntoutuksen (YAMK) tutkinto-ohjelmassa toteutetun tutkimuksellisen kehittämistyön tuloksissa etäkuntoutus tukee asiakkaan osallisuutta, kun hänellä on mahdollisuus osallistua etäkuntoutustilanteeseen aktiivisesti. Sosiaalisen kuntoutuksen asiakkaiden aktiivista osallistumista etäkuntoutuksessa edistävät esimerkiksi: asiakkaan selkeä ja motivoiva tavoite etäkuntoutuksessa ammattilaisen ja mahdollisten muiden osallistujien tuttuus ammattilaisen vuorovaikutusosaaminen riittävä asiakkaan teknologiaosaaminen ja tietoturvallisuuden varmistaminen rauhallinen tila osallistua etäkuntoutustilanteeseen riittävä aika tottua etäkuntoutustoteutukseen positiivinen ilmapiiri sisällön riittävä monipuolisuus ja helppous. Sosiaalisen kuntoutuksen asiakkaiden aktiivinen osallistuminen etäkuntoutustilanteeseen näyttäytyy yhteiseen tekemiseen osallistumisena, kameran ja mikrofonin auki pitämisenä sekä asiakkaan itseohjautuvuutena ja vastuun ottamisena. Etäpalveluiden avulla voidaan tukea kuntoutumista yksilön omassa toimintaympäristössä Etäkuntoutus-termi on vakiintuneesti käytössä suomalaisessa sosiaali- ja terveydenhuollossa (ks. esimerkiksi Salminen & Partanen 2022; Stenberg & Parkkila 2023). Etäkuntoutus ei suoraan taivu etäkuntoutumiseksi, mutta etäkuntoutuksen voi asiakkaan näkökulmasta nähdä olevan kuntoutumisen tukemista asiakkaan omassa ympäristössä, eli etänä perinteisistä kuntoutusinterventioiden toteuttamisen paikoista, kuten vastaanotoilta. Ammattilaisen kohdentaman toiminnan ja kuntoutus-termin sijaan kuntoutumisen käsite viittaa kuntoutujan näkökulmaan ja hänen ympäristönsä huomioivaan vuorovaikutteiseen muutosprosessiin, jota kuntoutuksessa pyritään edistämään (ks. esimerkiksi Autti-Rämö ym. 2022: 13; Sosiaali- ja terveysministeriö 2017: 35). Kuntoutus toteutuu usein vastaanotoilla ja kuntoutuminen tarkoittaa kuntoutuksessa opitun viemistä päivittäisiin toimintoihin ja arjen ympäristöihin (Autti-Rämö ym. 2022: 65; Autti-Rämö & Komulainen 2013). Etäkuntoutustoteutuksessa asiakkaiden selkeiden ja motivoivien tavoitteiden nivominen asiakkaan toimintaympäristöön on luontevaa ja tavoitteiden saavuttamista voidaan edistää samassa hetkessä kuntoutuksen kanssa. Merkityksellisyyden kokemukset ja motivaatio ovat etäkuntoutukseen osallistuvien asiakkaiden osallisuuden edistämisessä tärkeitä, ja niitä voi edistää sopivien haasteiden ja selkeiden tavoitteiden avulla (Triberti & Riva 2015). Onnistuneen kuntoutusprosessin lähtökohtana on huomioida asiakkaan toimintaympäristö sekä tavoitteena asiakkaan valtaistuminen ja osallisuus (Salminen ym. 2022: 24). Alla olevassa kuviossa on havainnollistettu selkeän ja motivoivan, asiakkaan arkeen nivottavissa olevan tavoitteen yhteyttä etäkuntoutukseen, osallisuuteen ja asiakkaan kuntoutumiseen hänen omassa arjessaan. Lopuksi Etäkuntoutuksen kehittäminen vaatii sosiaali- ja terveydenhuollon palveluilta kykyä tarjota asiakkailleen hallintataitoja ja siirtää palveluita pois vastaanotoilta ja sairaaloista asiakkaiden omiin ympäristöihin (Graffigna ym. 2015: 18–20). Erityisesti heikoimmassa asemassa olevat asiakasryhmät tarvitsevat huomiota etäpalveluiden kehittämisessä ja digitaalisen tasa-arvon edistämisessä (Pennanen ym. 2023: 36). Digipalveluiden käyttämiseen liittyviä esteitä ja mahdollisuuksia tulisikin osata tunnistaa paremmin sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita kehitettäessä (Härkönen ym. 2024). Tarve ottaa loppukäyttäjät mukaan palveluiden kehittämiseen on tunnistettu myös muun muassa Harran & Kaipaisen ja Lintulan toimittamassa (2023) teoksessa Käyttäjäystävällisen ikäteknologian aallonharjalle (Harra ym. 2023). Jatkossa tulisi selvittää, miten ammattilaiset voisivat etälaitteiden avulla parhaiten tukea asiakasta saavuttamaan tavoitteitaan hänen omassa toimintaympäristössään. Lisäksi ammattilaisten vuorovaikutusosaamisen mahdollinen merkitys asiakkaiden aktiivisuuteen ja positiiviseen ilmapiiriin sekä osallisuuteen tulisi osata tunnistaa etäkuntoutuskäytäntöjen kehittämisessä. Kirjoitus perustuu Heidi Haimin kuntoutuksen (YAMK) -opinnäytetyöhön Etäkuntoutuskäytäntöjen kehittäminen asiakkaiden osallisuuden edistämiseksi – Tutkimuksellinen kehittämistyö sosiaalisessa kuntoutuksessa (https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202402022439) Lähteet Autti-Rämö, Ilona & Mikkelsson, Marja & Lappalainen, Tiina 2022. Kuntoutumisen prosessi. Teoksessa Autti-Rämö, Ilona & Salminen, Anna-Liisa & Rajavaara, Marketta & Melkas, Susanna (toim.). Kuntoutuminen. Helsinki: Duodecim. 57–75. Autti-Rämö, Ilona & Salminen, Anna-Liisa & Rajavaara, Marketta & Melkas, Susanna 2022. Kuntoutumisen edellytykset. Teoksessa Autti-Rämö, Ilona & Salminen, Anna-Liisa & Rajavaara, Marketta & Melkas, Susanna (toim.). Kuntoutuminen. Helsinki: Duodecim. 13–16. Autti-Rämö, Ilona & Komulainen, Jorma 2013. Kuntoutus perustuu tietoon – kuntoutumisen mahdollistavat asenteet, prosessit, osaaminen ja yksilöllisyys. Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim 129 (5). 452–453. Autti-Rämö, Ilona 2021. Kuntoutuksen vaikuttavuuden arviointi. Vertaisarvioitu katsaus. Duodecim 137: 1369–1374. Charles, Cathy & Gafni, Amiram & Whelan, Tim 1999. Decision-making in the physician-patient encounter: revisiting the shared treatment decision-making model. Social science & medicine 49 (5). https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0277953699001458#TBL1 Viitattu 30.1.2023. 651–661. Davies, Luke & Hinman, Rana & Russell, Trevor & Lawford, Belinda & Bennell, Kim 2021. An international core capability framework for physiothreapists to deliver quality care via videoconferencing: a Delphi study. Journal of Physiotherapy 67 (4). 291–297. Entwistle, Vikki & Watt, Ian 2006. Patient involvement in treatment decision-making: The case for a broader conceptual framework. Patient Education and Counceling 63 (3). 268-278. https://www.sciencedirect.com/science/article/abs/pii/S073839910600156X?via%3Dihub. Viitattu 30.1.2023. Gordon, Howard & Solanki, Pooja & Bokhour, Barbara & Gopal, Ravi 2020. “I’m not feeling like I’m part of the conversation” – Patients’ perspectives on communicating in clinical video telehealth visits. Journal of General Internal Medicine 35 (6). 1751–1758. Graffigna, Guendalina & Barello, Serena & Triberti, Stefano 2015. Giving (back) a role to patients in the delivery of healthcare services: theoretical roots of patient engagement. Teoksessa Graffina, Guendalina & Barello, Serena & Triberti, Stefano (toim.) Patient engagement – A Consumer-centered model to innovate healthcare. E-kirja. https://books.google.fi/books?hl=fi&lr=&id=Msb_CgAAQBAJ&oi=fnd&pg=PP10&ots=J3z5pzIhiE&sig=ezb4s-XLBMQTigp7LGW_TxoBFR0&redir_esc=y#v=onepage&q&f=false Viitattu 30.1.2023. Graffigna, Guendalina & Barello, Serena & Riva, Guiseppe 2013. Technologies for patient engagement. Health Affairs 32 (6). 1172. https://www.proquest.com/docview/1372932213/fulltextPDF/64E8F1C95B8E444EPQ/25?accountid=11363 Viitattu 2.2.2023. Groom, Lisa & Brody, Abraham & Squires, Allison 2021. Defining telepresence as experienced in telehealth encounters: A dimensional analysis. Journal of Nursing Scholarship, Indianapolis 53 (6). Harra, Toini & Kaipainen, Anne & Lintula, Leila (toim.) 2023. Käyttäjäystävällisen ikäteknologian aallonharjalle. Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisusarja TAITO-sarja 123. Helsinki 2023. https://www.theseus.fi/bistream/handle/10024/814720/2023%20TAITO%20123%20Käyttäjäystävällisen%20ikäteknologian%20aallonharjalle.pdf?sequence=2&isAllowed=y Viitattu 14.1.2024. Härkönen, Henna & Lakoma, Sanna & Verho, Anastasiya & Torkki, Paulus & Leskelä, Riikka-Leena & Pennanen, Paula & Laukka, Elina & Jansson, Miia 2024. Impact of digital services on healthcare and social wefare – an umbrella review. International Journal of Nursing Studies 152: 104692. https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S002074892400004X Viitattu 13.1.2024. Isola, Anna-Maria & Kaartinen, Heidi & Leerman, Lars & Lääperi, Raija & Schneider, Taina & Valtari, Salla & Keto-Tokoi, Anna 2017. Mitä osallisuus on? Osallisuuden viitekehystä rakentamassa. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Työpaperi 33/2017. Järvikoski, Aila & Martin, Marjatta & Kippola-Pääkkönen, Anu & Härkäpää, Kristiina 2017. Asiakkaan kehittämisosallisuus kuntoutuksessa. Teoksessa Pohjola, Anneli & Kairala, Maarit & Lyly, Hannu & Niskala, Asta (toim.) Asiakkaasta kehittäjäksi ja vaikuttajaksi. Asiakkaiden osallisuuden muutos sosiaali- ja terveyspalveluissa. E-kirja. Tampere: Vastapaino. Karhula, Maarit & Sellman, Jaana & Sipari, Salla & Ylisassi, Hilkka 2022. Kuntoutuksen tavoitteet ja sisällön rakentuminen. Teoksessa Autti-Rämö, Ilona & Salminen, Anna-Liisa & Rajavaara, Marketta & Melkas, Susanna (toim.) Kuntoutuminen. Helsinki: Duodecim. 276–295. Lehtonen, Krista & Kuosmanen, Lotta 2023. Enemmän empatiaa etänä. Teoksessa Leisti, Tuomas & Mattila, Satu (toim.) Empatialla osallisuutta. Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisuja, mikrokirjat 49. Helsinki. 34–41. Matamala-Gomez, Marta & Maisto, Marta & Montana, Jessica &Mavrodiev, Petar & Baglio, Francesca & Rossetto, Federica & Mantovani, Fabrizia & Riva, Guiseppe & Realdon, Olivia 2020. The role of engagement in teleneurorehabilitation: A systematic review. Frontiers in Neurology 11: 354. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC7218051/ Viitattu 30.1.2023. NJEM Catalyst 2018. What is telehealth? https://catalyst.nejm.org/doi/full/10.1056/CAT.18.0268 Viitattu 26.1.2023. Pennanen, Paula & Jansson, Miia & Torkki, Paulus & Harjumaa, Marja & Pajari, Iida & Laukka, Elina & Lakoma, Elina & Härkönen, Henna & Verho, Anastasiya & Martikainen, Susanna & Kouvonen, Anne & Leskelä, Riikka-Leena 2023. Digitaalisten palvelujen vaikutukset sosiaali- ja terveydenhuollossa. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2023: 52. Helsinki: Valtioneuvoston kanslia. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/165147/VNTEAS_2023_52.pdf?sequence=1&isAllowed=y Viitattu 29.1.2024. Salminen, Anna-Liisa & Partanen, Tuija 2022. Etäkuntoutus. Teoksessa Autti-Rämö, Ilona & Salminen, Anna-Liisa & Rajavaara, Marketta & Melkas, Susanna (toim.). Kuntoutuminen. Helsinki: Duodecim. Salminen, Anna-Liisa & Järvikoski, Aila & Härkäpää, Kristiina 2022. Teoriat, viitekehykset ja mallit kuntoutusta ohjaamassa. Teoksessa Autti-Rämö, Ilona & Salminen, Anna-Liisa & Rajavaara, Marketta & Melkas, Susanna (toim.) Kuntoutuminen. Helsinki: Duodecim. 19–31. Shem, Kazuko & Irgens, Ingeborg & Alexander, Marcalee 2022. Getting started: Mechanisms of telerehabilitation. Teoksessa Alexander, Marcalee (toim.) Telerehabilitation. Principles and practice. Elsevier. 5–20. Sosiaali- ja terveysministeriö 2017. Ehdotukset kuntoutusjärjestelmän uudistamiseksi. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2017: 41. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/160273/RAP2017_41.pdf?sequence=2&isAllowed=y Viitattu 9.1.2024. Stenberg, Johanna & Parikka, Minna 2023. Opas etäkuntoutuksen käytännön toteutukseen. Kuntoutus nyt 1/2023. Helsinki: Kela. https://helda.helsinki.fi/server/api/core/bitstreams/509cca70-4bf6-413b-8ab4-86eae52a85e6/content Viitattu 26.12.2023. Thomas, Nigel 2002. Children, family and the state. Decision-making and child participation. Policy Press. Thompson, Andrew 2007. The meaning of patient involvement and participation in health care consultations: A taxonomy. Social Science Medicine 64 (6). 1297–130. https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/17174016/ Viitattu 29.1.2024. Triberti, Stefano & Riva, Guiseppe 2015. Engaging users to desing positive technologies for patient engagement: the perfect interaction model. Teoksessa Graffina, Guendalina & Barello, Serena & Triberti, Stefano (toim.) Patient engagement – A Consumer-centered model to innovate healthcare. E-kirja.
Asiakasraati asiakasosallisuutta edistämässä
Vanha kansa totesi aikoinaan viisaasti, että ei kannettu vesi kaivossa pysy. Kuntoutuspalveluissa tämän asiaan oivaltaminen on muuttanut toimintamallia korjaavista, asiantuntijakeskeisistä palveluista kohti kuntoutujat osallistavia palveluita, joissa kuntoutuja on aktiivinen toimija, ja hänen asiantuntijuuttaan arvostetaan. Kuntoutujia kannustetaan osallisuuteen ja heidät halutaan ottaa mukaan suunnittelemaan ja kehittämään kuntoutuspalveluita. Osallisuutta korostavassa ajattelussa on taustalla demokraattinen näkökulma, jossa tahtotilana on yksilön äänen kuuleminen ja valtaistuminen. Myös organisaation nähdään hyötyvän osallisuuden edistämisestä, palveluiden laatu sekä tehokkuus kasvavat ja palveluiden käyttäjien sekä järjestäjien vallan epätasapaino vähenee, tehden ilmapiiristä kaikille mukavamman. Tämä kirjoitus pohjautuu kuntoutuksen (YAMK) tutkinto-ohjelman tutkimukselliseen kehittämistyöhöni, jossa tarkoituksena oli kehittää asiakasraadin käyttöä asiakasosallisuuden edistämiseksi. Toimintaympäristönä oli kolmannen sektorin työllisyystoimija Kymenlaaksossa ja Itä-Uudellamaalla. Kehittämistyössä yhteisen näkökulman muodostamiseksi haastateltiin yksilöllisesti sekä kuntoutujia että ammattilaisia ja järjestettiin yksi molemmille kohderyhmille yhteinen yhteiskehittelytilaisuus. Asiakasosallisuus Osallisuus on yksilön kokemus ryhmään tai yhteisöön kuulumisesta. Osallisuuden kokemusta voidaan pitää samalla sekä tavoitteena että keinona edistää yhteiskunnallista tasa-arvoisuutta, yhteenkuuluvuutta sekä yksilöiden hyvinvointia. Heikoimmassa asemassa olevien henkilöiden osallisuuden edistämistä pidetään keskeisenä köyhyyden torjunnassa ja syrjäytymisen ehkäisyssä, sillä osattomuuden kokemuksen nähdään usein miten johtavan sosiaaliseen pahoinvointiin sekä yhteiskunnasta vieraantumiseen. Tämän takia osallisuuden edistäminen on ollutkin jo vuosia sekä Suomen hallituksen että Euroopan unionin tahtotilana. (THL 2022; Raivio & Karjalainen 2013: 12; Laitila 2010: 7–8.) Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaiden oikeuksista ja osallistumisesta on säädetty useassa eri laissa, joiden tarkoituksena on lisätä palveluiden käyttäjien osallisuutta eli vaikutusmahdollisuuksia palveluissa, toimintojen asiakaskeskeisyyttä, asiakkaiden hyvää kohtelua sekä ottaa asiakkaita mukaan päätöksentekoon ja palveluiden kehittämiseen (Sihvo ym. 2018: 13). Sosiaalisen osallisuus perustuu vuorovaikutukseen ja sen edistyessä yksilö huomaa, että pystyy itse tekemään asioita, olemaan hyödyksi muille, rohkeus ilmaista omia mielipiteitä ja kokeilla uusia asioita lisääntyy. Jotta sosiaalinen osallisuus voi edistyä tulee yksilön kokea osallistumisen palveluihin itselleen mielekkäänä ja hyödyllisenä. Sosiaalisen osallisuuden edistyessä syrjäytynyt tai syrjäytymisriskissä oleva henkilö pystyy toimimaan osana ryhmää. Sosiaalisen osallisuutta ei voida lisätä ulkopuolisilla määräyksillä, mutta osallistuminen esim. työelämä- ja kuntoutuspalveluihin voi olla keino sosiaalisen osallisuuden edistämiseksi. (Leemann & Kuusio & Hämäläinen 2015: 5, THL 2020.) Asiakasosallisuus on yksi sosiaalisen osallisuuden muoto, jonka avulla lisätään kuntoutuspalveluiden käyttäjälähtöisyyttä. Kuntoutuspalveluissa asiakasosallisuuden toteutuessa kuntoutuja sekä osallistuu palveluihin että kokee voivansa vaikuttaa niiden kehittämiseen, suunnitteluun, tuottamiseen, arviointiin, vuorovaikutuksessa ammattilaisten kanssa. Asiakasosallisuutta voidaan pitää sekä keinona että tavoitteena laadukkaiden ja yhdenvertaisten palveluiden toteutukselle, jossa korostuu palveluiden käyttäjien kokemuksellinen tieto. (Vihtari & Sinervo & Ståhle 2020, Sihvo ym.: 2018: 13, THL 2022.) Asiakasraati Asiakasraati on yksi kuntoutujien osallisuuden vahvistamisen muoto, jonka juuret ovat 1970-luvulla Yhdysvalloissa tavaramerkillä suojatussa kansalaisraati toimintamuodossa. Asiakasraati on kansalaisraatia suppeampi, rajautuen johonkin tiettyyn palveluun tai toimintaan. Asiakasraati menetelmänä osallistaa palveluiden käyttäjiä ja sen avulla pyritään kehittämään palveluita, lisäämään asiakastyytyväisyyttä ja saamaan palveluiden käyttäjien ääni kuuluviin toiminnan suunnittelussa ja päätöksenteon tueksi. (Procomma academic 2019: 76–77.) Asiakasraadin toteutukselle ei ole olemassa tarkkaa kaavaa, käytännöt sen koolle kutsumisessa ja käsiteltävien asioiden valikoitumisessa vaihtelevat. Hyvän asiakasraadin lähtökohtana on osallistujien välinen kunnioitus ja vuorovaikutus. Tavallisemmin asiakasraatiin osallistuu 10-20 osallistujaa, sekä palveluiden käyttäjiä, että organisaation jäseniä. (Asiakasraati.Innokylä; Procomma academic 2019: 78.) Asiakasraadin käytön lähtökohta ja hyödyt Asiakasraadin käytön edistämisen lähtökohtana on, että asiakasosallisuuden edistäminen on kirjattuna organisaation strategiseksi tavoitteeksi. Jotta asiakasraadin käyttöä voidaan edistää, tulee organisaation johdon sitoutua asiakasosallisuuden edistämiseen ja tehdään päätös asiakasraadin käyttöönotosta. Asiakasraadin hyötyjä asiakasosallisuuden edistämiseksi tarkastellessa kuntoutujat ja ammattilaiset nostivat esiin asiakasraadin myötä syventyvän kehittäjäkumppanuuden, jolloin yhdessä voidaan vaikuttaa olemassa olevien palveluiden sisältöihin, jakaa osaamista sekä kehittää ja suunnitella uusia paremmin kuntoutujien tarpeita vastaavia palveluita. Asiakasraadin käytöllä nähtiin olevan vaikutusta asiakastyytyväisyyteen. Tuloksista ilmeni, että asiakasraati menetelmän myötä demokratia niin yksiköissä kuin koko organisaatiossa lisääntyy. Asiakasraadin ajateltiin olevan foorumi, johon jokaisen on mahdollista osallistua, tulla kuulluksi, ja joka lisää avoimuutta sekä vuorovaikutuksellisuutta yhteisössä. Asiakasraati mahdollistaa avoimemman kommunikaation organisaatiossa, epäkohtia uskalletaan ottaa puheeksi sekä keskeistä siinä on moniäänisyyden ymmärtäminen ja herkkyys eri näkökulmille (Procomma academic 2019: 85). Ammattilaiset nostivat esiin asiakasraadin hyötyjä tarkastellessa myös valmennuksellisen näkökulman. Asiakasraatiin osallistuminen nähtiin edistävän asiakkaiden osallisuutta, vahvistavan sosiaalisia -työelämä – ja yhteiskuntataitoja. Asiakasraadin käytön myötä kuntoutujille parhaimmillaan syntyy malli asioihin vaikuttamisesta, että omilla mielipiteillä on väliä. Asiakasraati menetelmänä perustuu vuorovaikutuksellisuuteen ja demokraattisuuteen, itselleen tärkeäksi koettuja asioita voi edistää raadin kautta, mutta kuten kaikessa demokratiassa, voidaan myös joutua punnitsemaan erilaisia vaihtoehtoja, tyytymään kompromisseihin tai enemmistön mielipiteisiin. (Procomma academic 2019: 78–79.) Asiakasraadin käyttöön vaikuttavat ja käyttöä edistävät tekijät Tärkeäksi asiakasraadin käyttöön vaikuttavaksi tekijäksi nousi demokraattinen näkökulma, jotta asiakasraati toimii osallisuuden mahdollistajana, tulee kaikilla kuntoutujilla olla yhtäläinen mahdollisuus osallistua tai halutessaan olla osallistumatta asiakasraadin toimintaan. Asiakasraadin toteutuksen tulee olla riittävän helppo, jotta voidaan mahdollistaa erilaisten osallistujien osallistuminen, esim. kielelliset ja oppimisen haasteet sekä sosiaalinen jännittäminen. Osallistujilla tulee olla käsitys mikä asiakasraati on, milloin se kokoontuu, miksi osallistuminen on tärkeää, ja millaisiin asioihin siellä voi vaikuttaa. Rennolla ja turvallisella ilmapiirillä nähtiin olevan positiivinen vaikutus asiakasraadin käyttöön. (Procomma academic 2019: 82–85; Asiakasosallisuuden johtaminen sosiaali- ja terveyspalveluissa. THL 2022.) Tutkimuksellisen kehittämistyön tulosten perusteella asiakasraadin käyttöä edistettäessä tärkeimmiksi tekijöiksi nousi vastuuhenkilön nimeäminen asiakasraadille, asiakasraatiin osallistumisen houkuttelevaksi tekeminen, asiakasraadin päätösvalta omaan toimintaansa, suunnitelmallisuus asiakasraatitoiminnassa sekä arvostava asenne asiakasraatia kohtaan läpi koko organisaation. Tarkastellessa edellä mainittuja tekijöitä voidaan niiden todeta linkittyvän vahvasti toisiinsa ja kaikkien takaa löytyvän tai kaikkia yhdistävän arvostava asenne asiakasraatia kohtaan. Asiakasraadin vastuuhenkilön nimeäminen mahdollistaa suunnitelmallisen toiminnan ja toiminnan jatkumon, ja vaatii organisaation arvostusta asiakasraatia kohtaa, koska edellyttää organisaatiolta taloudellista resursointia vastuu henkilön työpanokseen. Asiakasraatiin osallistumisen houkuttelevuuteen nähtiin olevan vaikutusta tarjottavilla ja monipuolisella toiminnalla asiakasraadin yhteydessä, joka myös edellyttää taloudellista resursointia, eli näin ollen arvostusta toimintaa kohtaan. Asiakasraadin käyttöä edistää tutkimuksellisen kehittämistyön tulosten mukaan, kun asiakasraadilla on päätösvalta omaan toimintaan, se edellytyksenä on organisaatiolta luottamusta asiakasraatia kohtaan, joka on myös merkki arvostuksesta. Aikaisemmin mainittujen asioiden lisäksi arvostusta osoitetaan, niin että organisaation henkilökunta, johtoa ja hallitusneuvostoa myöden ovat tietoisia asiakasraadin toiminnasta, ja sitoutuvat puhumaan asiakasraadista kunnioittavaan sävyyn sekä kunnioittavat raadin päätöksiä. Kirjoittaja Minna Labbas, sairaanhoitaja (YAMK), kuntoutuksen tutkinto-ohjelma. Minna on valmistunut sairaanhoitajaksi vuonna 1996 ja työskentelee tällä hetkellä yksilö- ja ryhmävalmentaja Sotek-säätiöllä ja vastaa siellä Kelalle tuotettavasta Nuotti-valmennuksesta. Lähteet Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen johtaminen. Asiakasosallisuuden johtaminen sosiaali- ja terveyspalveluissa. Päivitetty 27.9.2022. Asiakasraati. Innokylä. Laitila, Minna 2010. Asiakkaan osallisuus mielenterveys- ja päihdetyössä – Fenomenografinen lähestymistapa. Itä-Suomen yliopisto. Hoitotieteenlaitos. Terveystieteiden tiedekunta. Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymä. Leemann, Lars & Hämäläinen, Riitta-Maija 2016. Asiakasosallisuus, sosiaalinen osallisuus ja matalankynnyksen palvelut. Procomma academic 2019. Osallistava viestintä. Raivio, Helka & Karjalainen, Jarmo 2013. Osallisuus ei ole keino tai väline, palvelut ovat! Teoksessa Era, Taina (toim.). Osallisuus – oikeutta vai pakoa? Jyväskylän ammattikorkeakoulun julkaisuja 156. Sihvo, Sinikka & Isola, Anna-Maria & Kivipelto, Minna & Linnanmäki, Eila & Lyytikäinen Merja & Sainio, Salla 2018. Asiakkaiden osallistumisen toimintamalli- Loppuraportti. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 16 / 2018. Vihtari, Johanna & Sinervo, Leini & Ståhle, Miia 20202. Asiakasosallisuuden edistämisen infopaketti 2020 Tulevaisuuden sote-keskus Ohjelmalle.
Teknologisten ratkaisujen käyttöönotto vaatii toimintatapojen muutosta
Iäkäs ihminen tarvitsee tuekseen verkoston, joka koostuu ammattilaisista, läheisistä ja vapaaehtoisista. Tulevaisuudessa tarvitaan uudenlaista asennetta ja innovatiivisuutta, tiedolla johtamista sekä yhteistyötä yli sektori- ja ammattirajojen, mutta myös monipuolisia palveluja ja teknologisia ratkaisuja toisiaan tukemaan ja täydentämään. (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2022a.) Kotihoito on ensisijainen palvelumuoto iäkkäiden kasvavaan palveluntarpeeseen. Pitkäaikainen ympärivuorokautinen asumispalvelupaikka myönnetään vasta, kun intensiivinenkään kotihoito ei enää riitä. Yli 75-vuotiaista 0–1 % täyttää tämän kriteerin. Kotihoitoon on kehitettävä etäpalveluja, kotikuntoutusta ja kotisairaalapalveluita vastaamaan iäkkäiden kasvavaan palvelutarpeeseen. Tärkeää on lääkäreiden osallistuminen ja sitoutuminen avohoitoon. (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2022a.) THL:n tekemän tilastoraportin mukaan Suomessa säännöllisen kotihoidon asiakkaita on tilastoitu vuonna 2020 hieman yli 115 000 asiakasta. Heistä noin 45 000 asiakasta kuului ikäryhmään 85–94-vuotiaat, joista 62 % oli naisia. Säännöllisen kotihoidon asiakkaiden osuus kaikista kotihoidon 208 180 asiakkaasta oli 55 %. Säännöllisen kotihoidon asiakkaiksi on tilastoitu ne asiakkaat, joilla tilastovuonna on ollut kahden kuukauden ajanjaksolla kotihoidon tekemä kotikäynti vähintään kuutena päivänä. Heistä 59 % oli vähintään yksi kotikäynti päivässä. Kolme tai enemmän kotikäyntiä päivässä tarvitsevien osuus oli 18 %. Vuonna 2020 kotihoidossa toteutui 39,7 miljoonaa kotikäyntiä, joka on miljoona kotikäyntiä enemmän kuin vuonna 2019. (Saukkonen. ym. 2021: 1–3.) Kotihoidon muuttuva maailma Laitoshoidon paikkoja vähennetään suunnitelmallisesti edelleen. Iäkkäällä ihmisellä omassa kodissa asumisen aika on pidentynyt. Samaan aikaan odotettu elinikä pitenee. Nämä seikat johtavat siihen, että omissa kodeissa asuvien toimintakyky on alempi kuin aiemmin. Avohoidon puolella ennaltaehkäisevän työn merkitys on kasvanut. Väestön ikääntymisen ja toimintakyvyn heikkenemisen myötä toimintakykyä tukevien palveluiden tarve on lisääntynyt. Kaiken tavoitteena on, että ikäihmiset selviytyisivät mahdollisimman omatoimisina ja itsenäisinä omassa elinympäristössään. (Kettunen & Kähäri-Wiik & Vuori-Kemilä & Ihalainen 2009: 6.) Marinin hallitusohjelmassa peräänkuulutetaan eri ammattiryhmien välistä yhteistyötä ja perus- ja erityistason palveluiden yhteensovittamista sosiaalipalveluiden ja terveydenhuollon osalta. Alueellisella tasolla kannustetaan palveluiden suunnitteluun ja kehittämiseen kokonaisuuksina, jotta ne eivät pirstoutuisi yksittäisiksi palasiksi. Tavoitteena näillä toimilla on yhtenäiset palveluketjut sekä paljon palveluja tarvitsevien ihmisten hoidon että hoivan kehittäminen. Hallitusohjelmassa palveluiden saavutettavuutta parannetaan lisäämällä kotiin vietäviä palveluita kehittämällä digitaalisia- ja etäpalveluita. Palveluiden laatua ja kehittämistä tavoitellaan yhtenäistämällä sosiaali- ja terveydenhuollon tietopohjaa. (Valtioneuvosto 2019: 153–155.) Tulevaisuuden näkymiä toiminnan kehittämisessä Kansallinen ikäohjelma 2030 -julkaisussa on viitattu valtiovarainministeriön tulevaisuuskatsaukseen, jossa arvioidaan digitalisaation tulevan parantamaan julkisten palveluiden saatavuutta niille ihmisille, jotka kykenevät ja haluavat käyttää internetiä. Etuna digitaalisissa palveluissa on niiden aika- ja paikkariippumattomuus, jonka vuoksi ne pienentävät esimerkiksi maantieteellisestä syystä tai elämäntilanteesta johtuvaa eriarvoisuutta. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2020: 22.) Toisaalta eriarvoistumisen riski teknologian mukaan tulon myötä on otettava huomioon (Dufva 2020: 39). Kotihoito on keskeinen kehittämiskohde iäkkäiden palveluissa. Kansallinen linjaus kotihoidolle on, että iäkkäällä on oikeus asua omassa kodissaan sairaana ja toimintakykyrajoitteisena niin kauan kuin se vastaa hänen tarpeitaan ja on turvallista. Kotona asumisen tukea saa viikon jokaisen päivänä ympäri vuorokauden toimintamallien avulla, jotka ylläpitävät toimintakykyä ja ovat kuntouttavia sekä turvaavat akuuttitilanteet. Enenevissä määrin teknologiset ratkaisut tukevat kotona asumista, kuten älykkäät palovaroittimet ja liesivahdit, sekä turvapalvelut ja sensoriteknologia. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2020: 42–43; Sosiaali- ja terveysministeriö 2021.) Palveluiden korvaaminen osittain tai täydentäen teknologisin ratkaisuin mahdollistaa peruspalveluiden turvaamisen kaikille niitä tarvitseville, mutta se vaatii sekä sote-henkilöstön että asiakkaan ja omaisen kouluttamista teknologian käyttöön. Digitaalisen syrjäytymisen riski on kuitenkin olemassa, ja se on otettava huomioon. Heikommassa asemassa olevan henkilön palveluntarve on tunnistettava ja huolehdittava hyvinvointipalveluiden saatavuudesta. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2020: 42–43; Sosiaali- ja terveysministeriö 2021.) Kotihoidon palveluiden kehittämisen kannalta on tärkeää, että tieto erilaisin tavoin toteutettavista palveluista on kaikilla organisaatiossa toimivilla ja yhteistyötahoilla. Kotihoidon asiakkaaksi ohjaudutaan monella eri tavalla. Tieto ja ymmärrys eri palveluista ja niiden toteuttamisesta auttaa seulomaan sopivat asiakkaat, joille tarjota palvelua. Tällöin palvelu on oikein kohdennettua, oikea-aikaista ja toimintakykyä tukevaa. Nämä elementit toteutuessaan tuovat palvelulle näkyvyyttä ja positiivisen latauksen. Palvelu nähdään toimivana ja haluttuna sekä asiakkaiden että työntekijöiden näkökulmasta. Palvelu on saanut merkityksen. Toimintatapoja muuttamalla saamme laadukasta ja tehokasta palvelua Kotona asumisen teknologiat ikäihmisille (KATI) -ohjelman tavoitteena on edistää uusien teknologioiden hyödyntämistä kotona asumisen, kotihoidon ja kotiin tuotavien palveluiden parissa. Tavoitteena on uudistaa toimintamalleja kotona asuvien iäkkäiden toimintakyvyn ja hyvinvoinnin ylläpitämiseksi, sekä itsenäisen ja turvallisen asumisen tukemiseksi että kotiin tuotavien palveluiden edistämiseksi. Osana tavoitteita on myös kotihoidon henkilöstön työhyvinvoinnin parantaminen ja kuormituksen vähentäminen. (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2022b.) KATI-mallia edelleen yhteiskehitetään sote-toimijoiden, käyttäjien ja muiden sidosryhmien kanssa. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2020: 35.) Ikääntyneiden osallisuuden lisääminen nähdään yhtenä tärkeimmistä edistettävistä asioista hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä. Ikääntyneen rooli kasvaa toimijana oman hyvinvointinsa ja terveytensä ylläpitämisen sekä palveluidensa kehittämisen suhteen. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2020: 23.) Ikääntyneen ajatuksia ja toiveita tulee kuunnella ja kunnioittaa, jotta voi muodostaa kokonaiskuvan hänen elämäntilanteestaan, tavoitteistaan, voimavaroistaan ja haasteistaan. Ikääntyneen osallisuuden ja sitoutuneisuuden kannalta on merkityksellistä, että palvelutarpeet arvioidaan yhdessä ikääntyneen kanssa häntä arvostavin vuorovaikutuksellisin keinoin. Ikääntyneen palvelukokonaisuudet räätälöityvät hänen tarpeiden ja toiveiden mukaisesti. Räätälöimällä palvelukokonaisuuksia tällä tavoin ne ovat asiakkaalle sopivia ja mieluisia, mutta myös laadukkaita ja kustannustehokkaita. Ohjaus ja neuvonta on suuressa roolissa, jotta ikääntynyt voi osallistua parhaiten oman elämänsä suunnitteluun ja itseään koskevaan päätöksentekoon. (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2022a.) Asiakkaan osallistaminen kuntouttavan työotteen menetelmällä arjen toiminnoissa olisi ensiarvoisen tärkeää. Kuntouttavan työotteen merkitystä on tutkittu, ja käsitteenä se on tunnettu. Silti sen toteutuminen arjen hoitotyössä on hyvin vaihtelevaa ja monesti yksittäisestä työntekijästä kiinni. Sen toteuttamisen esteenä koetaan vanhat tavat, kiire, resurssipula ja suuri työmäärä. Tarvitaan kaukonäköisyyttä ja ymmärrystä siitä, miten tänä päivänä toteutettu työ näkyy meille huomenna. Teemmekö vain työtä, vai teemmekö itsellemme aina vain lisää työtä? Etähoito edistää ikäihmisen osallisuutta ja tuo turvaa arkeen Etähoiva mahdollistaa iäkkään ihmisen kotiin tuotavien palveluiden tuottamisen helposti ja asumisen omassa kodissa mahdollisimman pitkään. Etähoivan etuja ovat kotihoidon työkuorman vähentyminen asiakaskohtaamisten määrän lisääntyessä vuorokaudessa, koska siirtymiin asiakkaiden välillä ei tarvitse kuluttaa aikaa. Asiakaskohtaamisten muuttuessa virtuaalisiksi erilaisten tartuntojen leviämisen ja sairastumisen riski vähenee. Etäkäynnin aikana kohtaaminen on laadukkaampaa, koska hoitajan huomio on täysin asiakkaassa. Organisaation hiilijalanjälki pienenee, kun siirtymien päästöt vähenevät. (Etähoiva.) Viime vuosina ikäteknologian käyttö on lisääntynyt, mutta silti se on verrattain vähäistä. Tulevaisuudessa ikääntynyt väestö on tottuneempaa teknologisiin ratkaisuihin ja niiden käytölle on pienempi kynnys. Teknologisten ratkaisujen tulee olla helppokäyttöisiä ja saavutettavia, jolloin ne mahdollistavat palveluiden skaalautuvuuden ja toimivat osana ratkaisua ikääntymisen tuomiin haasteisiin. Teknologiset ratkaisut ovat osa iäkkäiden palveluita ja hyödynnettävissä ennaltaehkäisevässä toiminnassa monin eri tavoin. Etäteknologian avulla on onnistuttu edistämään liikunta-aktiivisuutta. Etäkuntoutuksen vaikuttavuutta tutkittaessa on todettu, että tuloksiltaan etäkuntoutus on samaa luokkaa verrattuna kasvokkain toteutetun kuntoutuksen kanssa. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2020: 34.) Erilaisia teknologisia ratkaisuja tarvitaan, jotta voimme turvata kaikille kotiin tuotavat palvelut. Muutoksen toteuttamiseksi tarvitsemme uusia toimintatapoja työn tekemiseen. Uudet toimintatavat tuovat nopeutta ja tehokkuutta palvelun tuottamiseen, heikentämättä kuitenkaan sen laatua tai asiakkaan toimintakykyistä ja merkityksellistä arkea. Tarvitsemme avointa mieltä muutokselle, työyhteisön sitoutumista muutokseen toteuttamiseen ja motivaatiota sen ylläpitämiseen. Kirjoittaja Laura Frosterus, sairaanhoitaja (AMK), kuntoutuksen tutkinto-ohjelma (YAMK). Laura on valmistunut sairaanhoitajaksi vuonna 2018 ja työskentelee tällä hetkellä vastaavana hoitajana kotihoidossa. Lähteet Dufva, Mikko 2020. Megatrendit 2020. Sitran selvityksiä 162. Sitra. Etähoiva. VideoVisit Oy. Kettunen, Reetta. Kähäri-Wiik, Kaija. Vuori-Kemilä, Anne. Ihalainen, Jarmo 2009. Kuntoutumisen mahdollisuudet. WSOY. Saukkonen, Sanna-Mari. Mölläri, Kaisa. Puroharju, Tuuli 2021. Kotihoito 2020: Yli puolella säännöllisen kotihoidon asiakkaista palvelujen käyttö on päivittäistä. THL. Tilastoraportti: 27/2021. Sosiaali- ja terveysministeriö 2020. Kansallinen ikäohjelma 2030. Tavoitteena ikäkyvykäs Suomi. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2020:31. Sosiaali- ja terveysministeriö 2021. Hallitus esittää muutoksia iäkkäiden ihmisten kotihoitoon ja asumispalveluihin. Sosiaali- ja terveysministeriön tiedote 391/2021. Päivätty 9.12.2021. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2022a. Muuttuvat vanhuspalvelut. Päivitetty 18.3.2022. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2022b. Kotona asumisen teknologiat ikäihmisille- ohjelma (KATI). Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Valtioneuvosto 2019. Pääministeri Sanna Marinin hallituksen ohjelma 10.12.2019 Osallistava ja osaava Suomi. Sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävä yhteiskunta. Valtioneuvoston julkaisuja 2019:13. Helsinki.
Nuorilähtöinen valmennus nuoren toimijuutta ja osallisuutta vahvistamassa
Työmarkkinoiden tai koulutuksen ulkopuolelle jäämistä sekä alentunutta toimintakykyä pidetään nuorten syrjäytymisen riskitekijöinä. Nuorten syrjäytymistä voidaan ehkäistä oikeanlaisen tuen sekä palveluiden avulla, jotka vastaavat nuorten yksilöllisiin tarpeisiin. Nuorilähtöinen valmennus rakentuu hyväksymällä nuori aktiivisena ja omaa elämäänsä ohjaavana toimijana sekä nuoren aktiivisuutta ja pystyvyyttä vahvistamalla. Tämä kirjoitus perustuu tutkimukselliseen kehittämistyöhön, jonka tarkoituksena on kuvata nuoren toimijuutta vahvistavaa toimintaa Verven NUOTTI-valmennuksessa. Syrjäytymisvaarassa olevien nuorten tilanteeseen on pyritty vaikuttamaan toimenpiteillä, jotka kohdistuvat nuorten hyvinvoinnin sekä opiskelu- ja työelämävalmiuksien ja -mahdollisuuksien vahvistamiseen. Näihin toimenpiteisiin lukeutuu nuorten ammatillinen kuntoutus. (Opetus- ja kulttuuriministeriö & Työ- ja elinkeinoministeriö & Sosiaali- ja terveysministeriö 2019: 1–7.) NUOTTI-valmennus järjestetään Kelan ammatillisena kuntoutuksena. NUOTTI-valmennus on tarkoitettu 16–29-vuotiaille nuorille, joiden toimintakyky on heikentynyt, ja sillä voi olla rajoittavia vaikutuksia nuoren tulevaisuuden suunnittelua sekä opiskelu- ja työelämään siirtymistä kohtaan. (Kela 2020.) Ammatilliseen kuntoutukseen ohjataan usein toiminta- ja työkyvyltään hyvin erilaisia kuntoutujia. Palveluiden kehittämisessä ja toteuttamisessa tulisikin kiinnittää erityistä huomiota siihen, että ne vastaavat kuntoutujien moninaisiin tarpeisiin. (Haapakoski & Åkerblad & Tolvanen & Mäntysaari 2020: 136.) Syrjäytymisvaarassa olevat nuoret tarvitsevat yksilöllisesti räätälöityä tukea, jonka tulisi erityisesti vahvistaa kuntoutujien toimijuutta ja osallisuutta (Surakka & Kuvaja-Köllner & Paananen 2017: 40). Länsimaisen individualistisen käsityksen mukaan jokaisen tulisi saada itse päättää ja vaikuttaa omaa elämäänsä koskeviin asioihin. Itsensä toteuttaminen, oman elämän ohjaaminen sekä hallitseminen edellyttävät yksilöltä toimijuutta. Toimijuuden rajoja ja mahdollisuuksia käsitellään, kun puhutaan yksilön kuulluksi tulemisesta, subjektina olemisesta, valinnanmahdollisuudesta, oikeudesta päätöksentekoon sekä mahdollisuudesta elää ja toimia toivomallaan tavalla (Hokkanen 2013: 63–64). Osallisuudella taas pyritään vähentämään eriarvoisuutta ja ehkäisemään syrjäytymistä. Asiakkaan osallisuudella viitataan asiakkaan kokemukseen ja aitoon osallistumiseen. (Laitila & Pietilä 2012: 10.) Toimijuus sekä osallisuus ovat systeemisessä yhteydessä toisiinsa. Toimijuuden kautta yksilön osallistuminen muuttuu osallisuudeksi. Yksilö voi osallistua toimintaan ilman omia päätöksiä tai tekoja olematta toimija. Osallinen ihminen on kuitenkin samanaikaisesti toimija. Toimija päättää, toimii sekä tekee asioita omien kykyjensä ja resurssiensa mukaan niiden onnistumiseksi. (Tukiliitto 2019.) Yksilön käsitys omasta toimijuudesta vaikuttaa osallisuuden muotoutumiseen. Toimijuuden muuttuessa aktiivisemmaksi osallisuus vahvistuu. (Virkki 2015: 136.) Tutkimuksellisen kehittämistyön tuloksia Tutkimuksellisen kehittämistyöni tarkoituksena on kuvata nuoren toimijuutta vahvistavaa toimintaa Verven NUOTTI-valmennuksessa nuorten osallisuuden mahdollistamiseksi. Tutkimuksellisen kehittämistyön tiedontuottajina toimivat Vervessä työskentelevät NUOTTI-valmentajat, sillä heillä on kokemusta ja taitoa nuorten toimijuuden ja osallisuuden toteutumisesta valmennuksessa. Tutkimuksellisen kehittämistyön aineistonkeruumenetelmänä käytettiin laadullista kyselylomaketta. Tutkimuksellisen kehittämistyön tulosten mukaan nuoren toiveiden ja tarpeiden huomioiminen, nuoren kuuleminen ja kohtaaminen, nuoren voimavarojen vahvistaminen ja vastuun jakaminen nuoren ja valmentajan välillä edistävät nuoren toimijuutta valmennuksessa. Tuloksissa korostuivat toisiinsa yhteydessä olevat tekijät, joiden kautta nuoren aktiivisuus, oman elämän ohjaus, pystyvyyden tunne ja autonomia vahvistuvat. Nuoren toimijuutta rajoittaviksi tekijöiksi kiteytyivät nuoren toiveiden ja tarpeiden ohittaminen, puutteellinen tuki, ilman tarvittavaa tietoa jääminen sekä mielenterveys-ja päihdeongelmat. Toimijuutta rajoittavissa tekijöissä korostuu, ettei nuori ole aktiivinen toimija, vaan toimenpiteiden kohde. Tällöin nuori ei tule aidosti kuulluksi eikä hänen näkemyksillään ole vaikutusta valmennuksen toteutukseen. Edellä mainittujen tekijöiden lisäksi erityisesti nuoren motivaatiolla sekä valmennukseen ohjautumisen ajankohdalla on keskeinen vaikutus nuoren toimijuuden toteutumiseen valmennuksessa. Tulosten mukaan nuoren motivaatio valmennusta kohtaan ja valmennuksen oikea-aikainen ajoitus korostuivat merkittävinä toimijuutta mahdollistavina sekä rajoittavina tekijöinä. Toiminnalliset harjoitteet, ratkaisukeskeinen työote, ammatillinen vuorovaikutus, osallistava työote ja yksilöllistäminen korostuivat tuloksissa toimijuutta edistävinä käytäntöinä nuoren osallisuuden mahdollistamiseksi. Nuorilähtöinen valmennus rakentuu arjen- ja elämänhallintaitoja harjoittelemalla, nuoren aktiivisuutta ja omatoimisuutta vahvistamalla ja tavoitteellisesti nuoren yksilöllisiin tarpeisiin vastaamalla. Nuoren toimijuus ja yksilölliset tarpeet valmennuksen lähtökohtana Tutkimuksellisen kehittämistyön tulosten perusteella voidaan todeta, että toimijuutta vahvistava toiminta nuoren osallisuuden mahdollistamiseksi valmennuksessa edellyttää, että nuori huomioidaan aktiivisena toimijana ja asiantuntijana omassa valmennusprosessissaan. Nuorella tulisi olla mahdollisuus vaikuttaa itseään koskeviin asioihin valmennuksessa, jotta nuori aktivoituisi ja saisi kokemuksen kyvyistään tehdä ja toteuttaa omaa elämää koskevia päätöksiä. Toimijuutta vahvistavan toiminnan tulisi perustua nuoren yksilöllisiin tarpeisiin ja tavoitteisiin. Tulevaisuudessa kuntoutustoiminnan ei tulisi toteutua liiaksi kuntoutusammattilaisten ehdoilla. Kuntoutuja tulisi kohdata ja hyväksyä tasavertaisena toimijana omassa kuntoutusprosessissaan. Palveluiden toteuttaminen ja kehittäminen yhdessä nuorten kanssa mahdollistaisi sen, että palvelut vastaisivat tulevaisuudessa entistä vahvemmin nuorten tarpeisiin. Kirjoitus perustuu Anna Adamsonin tutkimukselliseen kehittämistyöhön Toimijuutta vahvistava toiminta nuoren osallisuuden mahdollistamiseksi Verven NUOTTI-valmennuksessa. (Metropolia Ammattikorkeakoulu 2021). Lähteet Kela 2020. NUOTTI-valmennus. Kelan kuntoutuksen palvelukuvaus. Haapakoski, Kaisa & Åkerblad, Leena & Tolvanen, Asko & Mäntysaari, Mikko 2020. Kelan työllistymistä edistävä ammatillinen kuntoutus. Palvelun toimivuuden edellytykset. Sosiaali- ja terveysturvan raportteja 22, 2020. Kela, Helsinki. Hokkanen, Liisa 2014. Autetuksi tuleminen. Valtaistavan sosiaalisen asianajaon edellyttämät toimijuudet. Lapin yliopisto, Rovaniemi. Laitila, Minna & Pietilä, Anna-Maija 2012. Asiakkaan osallisuus mielenterveyspalveluissa. Kuulluksi tulemista ja inhimillistä kohtaamista. ePooki 9/2012. Opetus- ja kulttuuriministeriö & Työ- ja elinkeinoministeriö & Sosiaali- ja terveysministeriö 2019. Koulutuksen ja työn ulkopuolella olevat (NEET) nuoret, katsaus tilanteeseen ja toimenpiteisiin. Surakka, Anne & Kuvaja-Köllner, Virpi & Paananen, Reija 2017. Valmennuspaja Mahiksen vaikutusten ja kustannusten tarkastelua. ”Aina saa tulla ja voi puhua mistä vaan- luottamuksella”. Diakonia Ammattikorkeakoulu 2017. Tukiliitto. Osallisuuden ja osallistumisen ero. Päivitetty 08.04.2019. Virkki, Päivi 2015. Varhaiskasvatus toimijuuden ja osallisuuden edistäjänä. Itäsuomen yliopisto. Helsinki 2015.
Autismikirjon henkilön tunnetaitojen ja osallistumisen vahvistuminen
Tunnetaidot – olivatpa ne sitten heikkoja tai vahvoja – ovat läsnä kaikissa tunnetilanteissa (Jääskinen 2017: 34–35) ja vaikuttavat osallistumiseen ja sosiaaliseen kanssakäymiseen muiden ihmisten kanssa (Kuusikko-Gauffin 2011: 17). Tunnetaitojen vahvistamisen voidaan näin ollen katsoa olevan keskeinen osa autismikirjon henkilön osallistumisen mahdollistumista ja itseluottamuksen vahvistumista. Tunnetaidot vaikuttavat keskeisesti osallistumiseen ja kuntoutumiseen. Niiden vahvistaminen ja harjoittelu on huomioitava kaikessa toiminnassa ja ympäristön tulee mahdollistaa kaikenlaisten tunteiden ilmaisu. Autismikirjon henkilöt perheineen ovat ilmaisseet kokemuksensa yhteiskuntaan osallistumisen esteistä. On tärkeää tunnistaa näitä esteitä ja tuottaa interventioita ja ohjeita, joiden avulla yhteiskuntaan osallistumisen esteet voidaan poistaa. Tutkitulla tiedolla ja sen jakamisella on merkittävä osa esteiden poistajana, sillä sen avulla voidaan levittää paikkansapitävää tietoa autismista sekä murtaa siihen liittyviä myyttejä. (Wallace & Guldberg & Bailey 2019: 63.) Näin voidaan myös vaikuttaa asenne-esteettömyyden toteutumiseen yhteiskunnassa (Oksanen & Sollasvaara 2019: 19–21). Tunnetaitoja harjoittelemalla vahvistetaan niin osallistumisen mahdollisuuksia kuin hyvinvointiakin. Tunnesäätelyn haasteilla on todettu olevan yhteys mielenterveyteen, sillä niihin liittyvät haasteet voivat aiheuttaa masennusta ja ahdistusta (Santomauro & Sheffield & Sofronoff 2017). Haasteet tunnetaidoissa vaikuttavat myös sosiaalisiin tilanteisiin osallistumiseen. Sosiaaliseen kanssakäymiseen liittyvät haasteet vaikuttavat esimerkiksi vaikeuteen muodostaa ystävyyssuhteita tai ymmärtää omia ja muiden tunteita tai ajatuksia. (Kuusikko-Gauffin 2011: 17.) Autismikirjon häiriöön kuuluvista vuorovaikutukseen liittyvistä haasteista huolimatta vuorovaikutustutkimus on osoittanut, että autismikirjon henkilöillä on erityisiä tapoja kommunikoida muiden ihmisten kanssa (Stevanovic & Koskinen 2018). Autismisäätiössä keväällä 2019 toteutettu kysely osoitti, että työntekijöiden arvion mukaan autismikirjon henkilöillä puutteet tunnetaidoissa ovat yleisiä (Oksanen: 2019). Autismisäätiössä toteuttamani tutkimuksellisen kehittämistyön tarkoituksena oli kehittää autismikirjon henkilön tunnetaitoja edistäviä toimintatapoja osallistumisen vahvistumiseksi. Kehittämistyössä haluttiin keskittyä vahvaa tukea arjessaan tarvitseviin autismikirjon henkilöihin. Kehittämistyön aineisto kerättiin kolmen kehittämistehtävän avulla. Tietoa kerättiin autismikirjon henkilön läheisiltä teemahaastatteluin sekä Autismisäätiön henkilöstöltä kahdessa yhteiskehittelyn menetelmiä hyödyntävässä ryhmäkeskustelussa. Aito ja arvostava kohtaaminen sekä vuorovaikutus Kehittämistyön tuloksissa ilmeni, että tunnetaitoja opitaan vuorovaikutuksessa ja taitoja harjoitellaan yhdessä autismikirjon henkilön kanssa. Tunteista myös puhutaan jatkuvasti kaikissa tilanteissa ja kaikkialla. Tunnetaitojen harjoittelua on hyvä porrastaa, kuten minkä tahansa muunkin taidon harjoittelua. Tunteiden ilmaisua harjoitellaan ensin tutuissa ja turvallisissa ympäristöissä tuttujen ihmisten kanssa. Tämän jälkeen harjoittelua jatketaan uusissa ympäristöissä. Tunnetaitoja edistäviin toimintatapoihin kuuluu autismikirjon henkilön osaamisen ja voimavarojen jatkuva näkyväksi tekeminen ja positiivissävytteinen vuorovaikutus. Kun yksilön kokemus omasta kyvykkyydestä vahvistuu, voimistuu myös hänen kokemuksensa elämänhallinnasta ja osallistuminen ympäröivään yhteiskuntaan mahdollistuu (Oksanen 2019: 58–60). Toimintatavoissa huomioidaan autismikirjon henkilön yksilöllisyys, kuten yksilön taidot, tarpeet, tausta ja mielenkiinnon kohteet sekä tavat ilmaista tunteita ja kommunikoida. Esimerkiksi haasteellinen käyttäytyminen voi johtua aistikanavien tuottamista aistimuksista. Aistipoikkeavuuksin kanssa selviytymistä voidaan harjoitella sosiaalisesti hyväksyttävällä tavalla yksilöllisesti mukautettujen toimintatapojen kautta. (Ikonen et. al. 2015: 16–19.) Tunnetaitoja opeteltaessa on huomioitava autismikirjon henkilön osaaminen ja vahvuudet sekä hänelle mielekkään toiminnan mahdollistuminen. Samalla korostetaan sitä, mikä osataan jo ja iloitaan onnistumisista sekä edistymisestä. Autismikirjon henkilön kanssa puhutaan hänen kieltään, häntä ymmärretään ja rohkaistaan näyttämään tunteitaan ja kertomaan niistä. Näin luodaan kaikenlaisten tunteiden ilmaisun sallivaa luottamuksen ilmapiiriä. Aito ja arvostava kohtaaminen sekä henkilön kokemusten kuuleminen on keskeistä (Parikka & Halonen-Malliarakis & Puustjärvi 2017: 26–28). Autismikirjon henkilölle annetaan aikaa ja autetaan tunteiden käsittelyssä. Tunteille tarvitaan sanat, jotta tunteita voidaan työstää omissa ajatuksissa. Siksi tunteita on tärkeää nimetä ja keskustella niistä eri yhteyksissä. (Keltikangas-Järvinen 1994: 172–173.) Tunteita ei sanoteta autismikirjon henkilön puolesta, vaan autetaan löytämään omat sanat ja/tai kuvat omille tunteille. Valmiiden tunnekuvien käyttämisen ohella tunteita voidaan esimerkiksi piirtää, valokuvata tai etsiä internetistä omia tunteita vastaavia kuvia. Lisäksi tunteiden tunnistamisen harjoittelussa on tärkeää huomioida kehollisuus eli tunnistaa, missä tunteet tuntuvat. Ympäristön suuri merkitys Tunnetaitoihin ja osallistumiseen liittyen kehittämistyön aineistossa korostui fyysisen ja sosiaalisen ympäristön merkitys. Ympäristöllä on suuri vaikutus siihen, miten tunteita opitaan käsittelemään, ilmaisemaan ja sanottamaan. Autismikirjon henkilön kanssa ympäristötekijöiden vaikutus tunteisiin on huomioitava. Ulkoista ympäristöä ja struktuureja muokaten autismikirjon henkilön ympäristö voidaan muokata turvalliseksi ja aistipoikkeavuuksia lievittäväksi, jolloin turvallinen osallistuminen mahdollistuu (Ikonen et.al. 2015: 16–19). Autismikirjon henkilön ympäristöön on kyettävä vaikuttamaan esimerkiksi kuormittavia tekijöitä vähentäen. Uusia tilanteita strukturoidaan ja ennakoidaan esimerkiksi kuvallisesti ja/tai kirjallisesti. Ympäristöjen suunnittelussa on huomioitava tilat, joissa on mahdollisuus rentoutua ja rauhoittua ja ilmaista kaikenlaisia tunteita. Ryhmiä suunniteltaessa huomioidaan ihmisten väliset henkilökemiat ja se, että tunteet tarttuvat. Toisaalta huomioidaan vertaisuus, sillä toisilta autismikirjon henkilöiltä on mahdollista oppia tunteiden ilmaisua ja käsittelyä. Lisäksi tarjotaan mahdollisuuksia valita ja vaikuttaa tapahtumiin. Osoitetaan, että toiveet kuullaan ja tartutaan niihin heti kun niitä tuodaan esiin. Yksilön hallinnantunne vahvistuu, kun hän pääsee itse vaikuttamaan lopputulokseen ja hänellä on kokemus siitä, että hänellä on mahdollisuus vaikuttaa asioihin (Keltikangas-Järvinen 1994: 176–184, 279). Autismikirjon henkilön kanssa toimittaessa on ymmärrettävä oma rooli tunteiden käsittelyn mahdollistajana ja uskallettava kohdata tunteva ihminen. Yhteistyötä ja positiivista kuuntelevaa vuorovaikutusta suhteessa kaikkiin toimijoihin Tunnetaitoja vahvistavissa toimintatavoissa huomio kiinnitetään yhä vahvemmin tiedon jakamiseen ja jaettuun päätöksentekoon autismikirjon henkilöä koskevissa asioissa. Autismikirjon henkilön verkostossa huomioidaan positiivinen ja kuunteleva vuorovaikutus suhteessa kaikkiin toimijoihin. Lisäksi ymmärretään kontekstin vaikutus opittuihin taitoihin ja ymmärretään, että kaikkea ei voida heti toteuttaa uudessa ympäristössä. Autismikirjon henkilön verkostoissa suunnataan yhteisten toimintatapojen, tavoitteiden sekä arvojen jakamiseen, luomiseen ja kehittämiseen. Kaikkien verkostossa toimivien tulee ymmärtää, mitä autismikirjon henkilön kannalta tarkoittaa, että hänellä on hyvä ja turvallinen olla. Koska autismikirjon henkilöillä on usein haasteita tunnetaidoissa, on hyvä pohtia, miten ohjaajien toteuttamaa tunneviestintää voidaan yhdenmukaistaa. Luodaan yhdessä sovitut toimintatavat ja toimintakulttuurit siihen, miten asiakkaita tuetaan tunnetaidoissa ja miten asioita tuodaan esille. Yhdessä jaetaan käsityksiä siitä, mitä tehdään, miksi tehdään ja miten toimitaan. Tarvitaan myös työntekijöiden tunnetaitoihin liittyvän ammattitaidon jatkuvaa lisäämistä ja ylläpitämistä. On huolehdittava myös työntekijöiden jaksamisesta ja tuettava itsereflektiossa, jotta autismikirjon henkilön tunteisiin kyetään vastaamaan. Toisinaan toisten tunteisiin samaistuminen voi olla uuvuttavaa, ja siksi omien rajojen tunnistaminen ja selkeyttäminen on tärkeää (Jääskinen 2017: 25). Työntekijöiden ymmärryksen ja empatian vahvistumiseksi tarjotaan tietoa myös siitä, mitkä kaikki asiat voivat vaikuttaa tunteiden taustalla. Työyhteisössä hyväksi havaittuja toimintatapoja on tärkeä jakaa aktiivisesti. Voi esimerkiksi perustaa jatkuvasti täydentyvän sähköisen kuva- ja tehtäväpankin yhteiseen käyttöön. Ryhmäkeskusteluissa koettiin tärkeänä, että työntekijät kertovat, vinkkaavat, opastavat, ohjeistavat ja antavat toinen toisilleen työkaluja, esimerkiksi Autismisäätiön eri yksiköissä kiertäen. Omat kokemukset, oivallukset ja tunteet kuuluville Osallisuutta edistetään osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksia tukemalla. Kehittämisessä huomioidaan kokemusasiantuntijuutta sekä asiakaslähtöisyyttä huomioivat toimintamallit. (Osallisuus 2020.) Kehittämistyön aineiston perusteella keskeisenä tunnetaitoja vahvistavana toimintamallina nähtiin autismitietoisuuden lisääminen ja samanarvoisuuden korostaminen yhteiskunnallisella tasolla. Tähän voidaan vaikuttaa tarjoamalla autismikirjon henkilölle mahdollisuuksia kertoa kokemuksistaan ja oivalluksistaan esimerkiksi tunnetaitoihin liittyen. Lisäksi autismikirjon henkilöillä on oltava mahdollisuus kertoa, millainen on turvalliseksi koettu ympäristö, jossa tunteiden ilmaisu mahdollistuu. Ennen muuta heillä on oltava mahdollisuus vaikuttaa ympäristöihin, joissa he toimivat. Keskeistä on, että autismikirjon henkilöillä on mahdollisuus liikkua yhteiskunnassa ja näyttää tunteitaan monin eri tavoin. Kirjoittaja Mari Imppola, toimintaterapeutti, kuntoutuksen (ylempi AMK) tutkinto-ohjelma. Imppola työskentelee Autismisäätiössä valmentajana ja toimintaterapeuttina. Kirjoitus perustuu Imppolan tutkimukselliseen kehittämistyöhön "Jokaisella täytyy olla oikeus purkaa omia tunteitaan.” Autismikirjon henkilön tunnetaitoja edistävien toimintatapojen kehittäminen osallistumisen vahvistumiseksi. Metropolia Ammattikorkeakoulu 2020. Lähteet Ikonen, Toni & Karjala, Marjatta & Kortelainen, Susanna & Mäkelä, Miia & Nevalainen, Minna & Oksala, Laura & Ruusuvuori, Sirkku & Roponen, Tarja & Salmi, Katja & Suvanto, Elina 2015. Autismikäsikirja 2.0. Eteva kuntayhtymä julkaisuja 1/2015. <https://www.eteva.fi/globalassets/tiedostot/eteva/oppaat-ja-julkaisut/autismikasikirja-2.0.pdf>. Luettu 26.10.2020. Jääskinen, Anne-Mari 2017. Mitä sä rageet? Lapsen ja nuoren tunnetaitojen tukeminen. Helsinki: Lasten keskus ja Kirjapaja Oy. Keltikangas-Järvinen, Liisa 1994. Hyvä itsetunto. Helsinki: WSOY. Kuusikko-Gauffin, Sanna 2011. Social anxiety and emotion recognition in autism spectrum disorders. Väitöskirja. Oulun yliopisto. Oksanen Jonna 2019. Hanketyöntekijä. Autismisäätiö. Helsinki. Tunteet haltuun ja hyödyksi -hanke. Hanke-hakemus. Aineisto tekijällä. Oksanen, Jonna 2019. Positiivisen psykologian opit hyödyksi arjessa. Toimintamalli autismikirjon henkilöiden stressinhallintaan ja onnellisuuden tukemiseen. Helsinki: Autismisäätiö. Osallisuus 2020. Hyvinvointi ja terveyserot. Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos. <https://thl.fi/fi/web/hyvinvointi-ja-terveyserot/eriarvoisuus/hyvinvointi/osallisuus>. Luettu 10.2.2020. Parikka, Jaana & Halonen-Malliarakis, Niina & Puustjärvi, Anita 2017. Vaikeudesta voimaksi. Neuropsykiatriset häiriöt ja niiden huomioiminen koulussa. 2. Painos. Helsinki: Finn Lectura. Santomauro, Damian & Sheffield, Jeanie & Sofronoff, Kate 2017. Investigations into emotion regulation difficulties among adolescents and young adults with autism spectrum disorder. Journal of Intellectual & Developmental Disability 42 (3). 275–284. Stevanovic, Melisa & Koskinen, Emmi 2018. Sosiaalinen vuorovaikutus autismikirjon häiriössä - keskusteluntutkimuksen näkökulma. Lääketieteellinen Aikakausikirja 134 (21). 2120-2126. <https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/264096/duo14588.pdf?sequence=1&isAllowed=y>. Luettu 26.10.2020. Wallace, Simon & Guldberg, Karen & Bailey, Anthony 2019. Tutkimuskatsaus autismiin 2019. Deduktia. Eteva kuntayhtymä. Helsinki: Copy-Set Oy.
Nuoren työllistyminen yritykseen on tavoitteellisen yhteistyön tulos
Nuoren työllistymisen menestystekijät syntyvät nuoren työelämävalmiuksien vahvistamisella työllisyyspalveluissa ja nuoren työllistävässä yrityksessä. Valmennukselliset ja kuntoutukselliset keinot yrityksen toimintaympäristössä ja työyhteisössä edistävät nuoren sijoittumista palkkatyöhön. Nuoren kasvaminen ja kehittyminen yrityksen uudeksi osaajaksi edellyttää nuoren, yrityksen työyhteisön ja valmentajan kohtaamisia, luottamusta ja avoimuutta. Työllistymisessä ei ole kyse pelkästään työstä vaan ihmisten välisestä toiminnasta. Koulutetun nuoren työelämävalmiudet vahvistuvat työllisyyspalveluissa ja nuoria työllistävissä yrityksissä Valmistumisen jälkeen enemmistö nuorista suuntaa kohti työelämää ja itselle mielekästä työtä. Siirtymävaiheet edellyttävät nuorelta uuden oppimista ja mukautumista työnantajan toimintaympäristöihin ja -yhteisöihin. Nuoret ovat työmarkkinoilla haluttua työvoimaa. Nuoren osaaminen suhteessa vaadittuihin työtehtäviin ja nuoren työelämävalmiudet vaikuttavat yksityisen työnantajan päätökseen rekrytoida työntekijä enemmän kuin taloudelliset tuet (Tuusa ym. 2014: 46). Työttömän nuoren työllistymisen edistäminen lähtee rakentumaan nuoren osaamisen, vahvuuksien ja työelämävalmiuksien kehittymisestä työllisyyspalveluissa. Kehittyminen jatkuu nuoren työllistävässä yrityksessä, jossa nuori saa tarvitsemansa tuen ja ohjauksen edistyäkseen. Selvitystyön mukaan näyttöön perustuvaa IPS – Sijoita ja valmenna -työhönvalmennuksen käyttöönotto on mahdollista Suomen palvelurakenteissa (Raivio 2019: 3). Työnantajien toimintaympäristöissä on tarve valmennuksille ja kuntoutuksen keinoille. Yrityksen työyhteisö hyötyy nuoren ohella valmennuksesta ja uusista työkyvyn tuen keinoista 6Aika DuuniPolun Oulun osahankkeessa kehitettiin työssävalmennuksen toimintamallia vastaamaan työttömien nuorten ja työnantajan tarpeisiin (6Aika DuuniPolku n.d.). Malli nimettiin työssävalmennukseksi siksi, että se haluttiin toteuttaa juuri työllistävän työnantajan toimintaympäristössä ja yritykset haluttiin ottaa mukaan kehittämiseen. Valmennus perustuu kaikkien toimijoiden osallisuuden ja toimijuuden vahvistamiseen. Yhdessä koottu nuoren työllistymistä vahvistava tieto tukee yrityksen ja nuoren päätöksentekoa työsuhteen aloittamisessa. Nuoren ja työyhteisön merkitykselliset kohtaamiset tukevat nuoren kuulluksi tulemista ja nuoren tulemista osaksi työyhteisöä. Valmennuksen avulla työllistettiin Oulun Lasipalveluihin kaksi nuorta. ”Kaikki osapuolet otettiin valmennuksessa tasapuolisesti huomioon, myös meidän tarpeemme yrityksenä ja työyhteisö, johon uusi työntekijä tuli. Erilaisia ihmisiä sulautettiin turvallisesti yhteen”, toimitusjohtaja Niina Turkki-Juutinen kiittää. ”Valmentaja ei ole suoraan sidoksissa työhön, joten hänen tuellaan voi ottaa positiivisesti esiin vaikeitakin asioita uuden työntekijän ja työyhteisön kesken.” Turkki-Juutinen pitää työssävalmennusta selkeänä kokonaisuutena, jossa tiedetään, miten edetään ja mitä kultakin osapuolelta odotetaan. On hyvä, että myös valmennuksen kulkua seurataan yhdessä. (6Aika DuuniPolku n.d.) Valmennukselliset ja kuntoutukselliset keinot tehostavat nuorten työllistymistä yrityksiin Työhönvalmennustoiminnan kehittämiskohteiksi nousivat tutkimuksen mukaan työelämätavoitteiden selkiyttäminen, palveluntuottajien kompetensseja vahvistava yksilöllinen ohjaus, työnantajayhteistyö sekä työnetsinnän alueet. Suosituksena on esitetty, että työllistymisen, koulutuksen ja työssä selviytymisen tukeminen eriytettäisiin jatkossa selkeämmin esiammatillisesta, yleiseen elämänhallintaan liittyvästä valmennuksesta omaksi toimintalohkokseen. (Härkäpää, ym. 2013: 59–61.) Nuoren palkkatyöhön sijoittumiseen vaaditaan tuloksellista työllistymisen strategiaa, jossa tunnistetaan nykytila, tehdään suunnitelma, asetetaan tavoitteet, toteutetaan seurantaa, reagoidaan muutoksiin ja ymmärretään toimintaympäristöä. Työyhteisöjen toiminnan ymmärtäminen osana nuoren työllistymistä on yhtä tärkeää. Kuten valmennuksen ja yrityksen työyhteisön yhteistyön avulla yritykseen työllistynyt Marko toteaa: ”Omalla kohdalla valmennus onnistui, sain hyvän työn ja työkaverit”. Kirjoittaja Sanna Syrén on toimintaterapeutti ja kuntoutuksen (ylempi AMK, Metropolia Ammattikorkeakoulu) opiskelija, joka toimii koordinaattorina BusinessOulu työllisyyspalveluissa. Kirjoitus perustuu Syrénin kuntoutuksen YAMK-tutkinto-ohjelman tutkimukselliseen kehittämistyöhön: ”Nuorten työllistymistä yrityksiin edistävät tekijät BusinessOulu työllisyyspalveluissa”. Metropolia Ammattikorkeakoulu 2020. Lähteet 6Aika DuuniPolku. https://6aika.fi/tuloksia-duunipolku/ 6Aika Duunipolku. https://6aika.fi/oma-ala-loytyi-duunipolun-tyossavalmennuksesta/ Härkäpää, Kristiina & Harkko, Jaakko & Lehikoinen, Tuula 2013. Työhönvalmennus ja sen kehittämistarpeet. Helsinki: Kela, Sosiaali- ja terveysturvan tutkimuksia 128, 2013 Raivio, Helka & Kaija Appelqvist-Schmidlechner 2019. IPS -Sijoita ja valmenna! -toimintamallin soveltamisen mahdollisuudet Suomessa. THL. Työpaperi 23/2019. Tuusa, Matti & Pitkänen, Sari & Shemeikka, Riikka & Korkeamäki, Johanna & Harju, Henna & Saares, Auroa & Pulliainen, Marjo & Kettunen, Aija & Piirainen, Keijo 2014. Yhdessä tekeminen tuottaa tuloksia. Nuorisotakuun tutkimuksellisen tuen raportti. Toimeenpanon ensimmäisen vuoden arviointi ja seurannassa sovellettavien indikaattoreiden kehittäminen. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja. Työ ja yrittäjyys 15/ 2014.
Ikäihmiset kehittäjinä – kohti vahvempaa osallistumista kuntoutuksessa
Kun on kyse ikääntyneiden kuntoutuksesta, ajaa ammattilaisten asiantuntijuus usein ikäihmisen oman asiantuntijuuden ohi ja ikäihminen jää ulkopuoliseksi omasta kuntoutuksestaan. Ihanteellisessa tilanteessa ikäihminen olisi tasavertainen asiantuntija, kanssatoimija ja aktiivinen osallistuja. (Järnström 2011: 254–255.) Ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opinnäytetyössäni kehitettiin aitoon moniasiantuntijuuteen perustuvaa, ikäihmisten osallistumista vahvistavaa kotona toteutuvan kuntoutuksen toimintatapaa. Kun ikäihminen kokee tulleensa kuulluksi ja hänen mielipiteitään arvostetaan, hänen halunsa osallistua kasvaa ja kehittyy. Ikäihmisen osallistuessa oman kuntoutuksensa suunnitteluun, se tukee hänen uskoa omiin voimavaroihinsa ja niiden käyttöön. Ikäihmisten valtaistumisen kautta saadaan parhaiten hyödynnettyä kaikki heidän omat voimavaransa. (Julkunen 2008: 21; Eloranta 2009: 48.) Ikäihmisten osallistumisen vahvistuminen voidaan nähdä yhteiskunnallisestikin tärkeänä, sillä ikääntyneiden määrän kasvaessa on entistä tärkeämpää tuottaa kustannustehokkaita ja vaikuttavia palveluita ikäihmisille, lisäämään elämänlaatua ja toimintakykyisiä vuosia. Omassa toimintaympäristössä toteutettu laadukas ja vaikuttava kuntoutus voi mahdollistaa ikäihmisten asumisen omassa kodissa pidempään, mikä on paitsi yhteiskunnallinen tavoite, usein myös ikääntyneen oma toive. Yhdessä kehittäen eteenpäin Tutkimuksellisen kehittämistyön toimintaympäristönä toimi oma työpaikkani, Oulunkylän kuntoutuskeskus. Kuntoutuskeskuksessa on jo vuosien ajan panostettu ikäihmisten kuntoutuksen palveluiden kehittämiseen. Ilmapiiri kehittämiselle on myönteinen, ja organisaation johto tukee henkilökuntaa itsensä ja kuntoutuskeskuksen toiminnan kehittämisessä. Aihe kehittämistyölleni rakentuikin työpaikalla yhteisesti käytyjen keskustelujen ja tarveanalyysien kautta. Tutkimuksellinen kehittämistyöni tehtiin yhdessä ikääntyneiden kuntoutujien ja ammattilaisten kanssa. Aineisto kerättiin laadullisilla menetelmillä käyttäen yksilöllisiä teemahaastatteluja kuntoutujille ja yhteiskehittelymenetelmiä kahdessa kehittäjäryhmässä, joissa oli mukana kuntoutujia sekä ammattilaisia. Kehittämistyön tulosten perusteella muodostui kuvaus moniasiantuntijuuteen perustuvan, ikäihmisten osallistumista vahvistavan kotona toteutuvan kuntoutuksen ydintekijöistä. Moniasiantuntijuus on asennetta Tulosten mukaan moniasiantuntijaiseen työskentelyyn tarvitaan ammattilaisilta asennemuutosta. Merkityksellistä on se, että ikäihmisten oma asiantuntijuus tunnistetaan ja sitä tuodaan esille myös kuntoutujalle itselle. Avoimen ja luottamuksellisen vuorovaikutuksen kautta rakennetaan yhteistyötä, jossa kuntoutuja, hänen lähipiirinsä ja kaikki ammattilaiset toimivat tasavertaisina kumppaneina. Ikäihmisten osallistuminen vahvistuu heidän päästessä suunnittelemaan ja toteuttamaan kuntoutusta omassa toimintaympäristössään ja osana omia arjessa merkityksellisiä asioita. Myös Jutilan (2013) tutkimuksessa ikäihmisten osallisuuden kokemukset muodostuivat päivittäisiin asioihin liittyvien päätösten tekemisen kautta sekä kuulluksi tulemisesta (Jutila 2013: 54). Osallistumisen vahvistumisen kautta voidaan parhaimmillaan lisätä ikäihmisten hyvinvointia ja elämänlaatua. Kehittämistyöni tuloksia voidaan hyödyntää suoraan kuntoutuskeskuksen toiminnassa, jos palveluja laajennetaan kotona toteutuvaan kuntoutukseen. Tuloksia voidaan hyödyntää myös olemassa olevien palvelujen kehittämisessä. Muodostamalla yhteistä ymmärrystä moniasiantuntijuudesta ja sopimalla käytettävistä toimintatavoista, voidaan kehittää osastojen moniammatillisten tiimien toimintaa moniasiantuntijuuteen perustuvaksi. Tällä voidaan vahvistaa ikäihmisten osallistumista omaan kuntoutukseensa, mikä oletettavasti lisää siitä saatavaa hyötyä kuntoutujien näkökulmasta. Oivaltaaksemme moniasiantuntijuuden ytimen eli kuntoutujan oman asiantuntijuuden tunnistamisen ja sen hyväksymisen yhtä tärkeäksi tulee meidän ammattilaisten olla kyllin rohkeita luopumaan omasta asiantuntijavallastamme. Yhdessä toimien, kuntoutuskumppaneina, saavutamme paremmat ja kestävämmät tulokset. Kirjoitus pohjautuu tutkimukselliseen kehittämistyöhön ”Ikäihmisten osallistumista vahvistava moniasiantuntijuuteen perustuva kotona toteutuva kuntoutus: Toimintatavan kehittäminen Oulunkylän kuntoutuskeskuksessa”. Metropolia Ammattikorkeakoulu, 2019. Kirjoittaja: Sanna Paavola, opiskelija, kuntoutuksen (ylempi AMK) tutkinto-ohjelma Lähteet: Eloranta, Sini 2009. Supporting older people’s independent living at home through social and health care collaboration. Turun Yliopiston julkaisuja Sarja D osa 869. Saatavana osoitteessa: https://www.utupub.fi/bitstream/handle/10024/47133/AnnalesD869Eloranta.pdf?sequence=1&isAllowed=y Julkunen, R. 2008. Ikä ideana ja tutkimuskohteena. Teoksessa Suomi, A. & Hakonen, S. (toim.): Kuluerästä voimavaraksi. Sosiokulttuurinen puheenvuoro ikääntymiskäsityksiin. Jyväskylä: PS-kustannus. Jutila, Tuula 2013. Vanhuslähtöisyydestä asiakaslähtöisyyteen. Pro gradu -tutkielma. Tampereen yliopisto. Saatavana osoitteessa: https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/10024/84894/gradu06963.pdf?sequence=1&isAllowed=y Järnström, Sanna 2011. ”En tiedä mitä ne ajattelee mun kohtaloksi.” Etnografinen tutkimus asiakkuudesta ja asiakaslähtöisyydestä geriatrisessa sairaalassa. Akateeminen väitöskirja. Tampereen yliopisto. Saatavana osoitteessa: https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/10024/66771/978-951-44-8508-4.pdf?sequence=1
Mahdollisuus osallistua − pieniä tekoja, joilla voi olla suuri vaikutus
Kuntoutuksen tavoitteena on saada asiakkaan elämään jotain sellaista hyvää, jota asiakas itse toivoo, ja saattaa ihminen mahdollisimman toimintakykyiseksi yhteiskunnan jäseneksi. Nähdäänkö asiakas kuntoutuksen kohteena vai toimijana prosessissa? Olen kehitysvamma-alalla työskentelevä sairaanhoitaja, joka on kiinnostunut tarkastelemaan hoitoalalla esiintyviä ilmiöitä. Työ haastavien asiakkaiden parissa on aina kiinnostanut, ja olen työskennellyt erilaisissa työtehtävissä kehitysvammapsykiatristen asiakkaiden kuntoutuksen parissa. Osallistuminen on kokemus, joka on meille jokaiselle yksilöllinen. Kokemus syntyy useista ärsykkeistä, joita ihminen tulkitsee. Vuorovaikutusta ympäristöön tarvitaan, jotta syntyy kokemuksia. Vuorovaikutus vaatii vastapuolet, jotta voidaan puhua vuorovaikutussuhteesta. Vuorovaikutustilanteissa törmätään usein haasteisiin kehitysvammaisten parissa, sillä heillä esiintyy vaikeuksia vuorovaikutustaitojen puutteiden vuoksi. Vastavuoroista viestintää voidaan kutsua myös dialogiksi Vuorovaikutuksellaan ihminen tuo esille mielipiteitään tai esimerkiksi tunteitaan. Sen onnistumiseksi on löydettävä keinot, jotta meistä jokainen saa mahdollisuuden ilmaista itseään. Kehitysvammaisilla käytetään kommunikoinnin tukemiseksi esimerkiksi kuvia, piirtämistä tai tukiviittomia. Niiden käyttämiseen kuitenkin tarvitaan osaamista. Kehitysvammapsykiatrisessa kuntoutuksessa yhtenä merkittävimmistä tavoitteista on löytää toimivat kommunikoinnin keinot asiakkaalle. Kehitysvammapsykiatriassa yhtenä haastavan käyttäytymisen syynä on nähty ympäristöön liittyvät tekijät. Kehitysvammaisen asiakkaan kuntoutusprosessi on moniulotteinen. Käytäntöjä tarkastellessa kehitysvammapsykiatrian yksikössä todettiin, että asiakkaan osallistumisen vahvistamiseen liittyvät käytännöt kohdentuvat asiakkaan ympärillä olevien ihmisten toimintaan. Ihmisen elämäntilanne muuttuu ja tarpeet vaihtelevat. Riittävä säännönmukainen arviointi tarvittavista kuntoutustoimenpiteistä on tärkeää, jotta ympärillä toimivat ihmiset kohdentavat toimintansa oikeisiin asioihin. Kehitysvammaisen kuntoutus vaatii useimmiten moniammatillista työryhmää arvioimaan asiakkaan tilannetta rakentaaksemme tarvittava tuki asiakkaalle. Tutkimuksellisessa kehittämistyössäni oli tarkoituksena kehittää kehitysvammapsykiatrian kuntoutusprosessin käytäntöjä asiakkaan osallistumisen vahvistamiseksi. Haastateltavina oli neljän asiakkaan ryhmä sekä työntekijäryhmä, johon osallistui vaihdellen neljästä kuuteen työntekijää. Asiakkaan osallistamista vahvistavia käytäntöjä tarkasteltiin ryhmissä keskustellen. Asiakkaat ja työntekijät toivat esille näkemyksiään, miten asiakkaan osallistumista vahvistetaan tällä hetkellä. Työntekijät pohtivat, mitä asiakkaan osallistumista vahvistavia käytäntöjä tarvitaan ja miten ne otettaisiin käyttöön. Työntekijöiden keskustelusta nousevat käytännöt sisälsivät erilaisia työntekijöiden ominaisuuksiin liittyviä asioita, kuten asenne, koulutus ja kokemus. Toimivia käytäntöjä nähtiin jo olevan, mutta niiden käyttö ei ollut säännöllistä. Kuntoutusprosessin eteneminen suunnitelmallisesti edellyttää käytännöistä sopimisen lisäksi myös sitoutumista. Käytäntöjen tulee olla asiakaslähtöiset ja mahdollistaa asiakkaan osallistumisen omien kykyjensä mukaisesti. Asiakkaat kokivat hoitajan kanssa keskustelut tärkeiksi Keskusteluiden sisältönä asiakkaat nostivat esimerkkinä oman voinnin arvioinnin ja vaikuttamisen mahdollisuuden viikko-ohjelman rakentamiseen. Asiakas kertoi: "Niin silloin kun mä oon ollut huonos kunnossa niin mä oon miettiny, et ei kannata enää tehä semmosii, sit mä oon päässy aina ylöspäin siitä." Asiakkaat toivat esille, etteivät he saa omin avuin mielipidettään aina kuuluviin. Asiakkaat kokivat erilaisten kommunikointimenetelmien käytön tukevan mielipiteen ilmaisussa, joiden käytössä hoitajalla on merkittävä rooli. Omien viikkorahojen käyttö oli tuttua, mutta asuinpaikasta päätettäessä nousi esille, että kunta toimii päätöksentekijänä. Osalla oli kokemusta, että mielipiteitä oli kuitenkin kuultu myös asuinpaikkaa valitessa. Asiakkaiden mielestä heidän toiveitaan kuultiin, ja pyrittiin mahdollistamaan arkeen mielekästä tekemistä. Ovatko ne pienet asiat kuitenkin niitä suurta hyvää oloa tuottavia asioita, eivätkä niinkään esimerkiksi ne seinät, jotka ympäröivät? Kirjoitus pohjautuu tutkimukselliseen kehittämistyöhön ”Osallistumista vahvistavat käytännöt kehitysvammapsykiatrisen asiakkaan kuntoutuksessa”. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Kirjoittaja: Petra Vuorinen, opiskelija, kuntoutuksen ylempi AMK -tutkinto-ohjelma Kuvat: Petra Vuorinen
Kuntoutusyrittäjä tienhaarassa
Kirjoittaja Ulla Vehkaperä, lehtori, Metropolia AMK. Ulla on mukana useissa yrittäjyyteen liittyvissä projekteissa ja opettaa toimintaterapian tutkinto-ohjelmassa. Sosiaali- ja terveysalalla toimivan kuntoutusyrittäjän voi olla vaikea hahmottaa, missä hänen yrityksensä paikka on tulevaisuudessa. Monikaan ei varmasti ole ehtinyt tutustua alan tulevaisuutta koskeviin lukuisiin asiakirjoihin ja lakiluonnoksiin sekä osallistua verkostotapaamisiin. Jos yrittäjä on seurannut vain mediassa näkyviä suurimpia otsikoita, ei ihme, jos hän lopettaa yritystoiminnan ja siirtyy muihin tehtäviin. Vielä ei kuitenkaan kannatta luovuttaa. Toimintaympäristö muuttuu kaikilla Kaikki sosiaali- ja terveysalan toimijat ovat samassa tienhaarassa, eikä näkyviä liikennemerkkejä ole helppo tulkita. Viime syksynä Sosiaali- ja terveysalan toimialabarometri -julkaisussa (2017) nousi esille, että alan kehittämisen esteeksi koetaan kilpailutilanne ja kustannustaso. Toisaalta esteeksi koettiin myös toiminnan liiallinen säätely. Uusia muutoksia odotellessa moni yrittäjä on jättänyt kehittämättä palvelujaan. Yleiset megatrendit näkyvät myös sosiaali- ja terveysalalla. Digitalisaatio ja teknologiset ratkaisujen odotetaan tuovan helpotusta moneen asiaan. Me asiakkaat edellytämme yhä enemmän digitaalisia palveluja, jotta palvelut olisivat helpommin saavutettavissa. Näistä palveluista on jo hyvää kokemusta myös kuntoutuspalveluissa; erilaiset etäterapiat, chatit ja verkkokonsultoinnit nopeuttavat ja helpottavat asioiden hoitamista. Toisaalta odotamme myös, että voimme osallistua oman tai läheisen palvelun suunnitteluun, saamme yksilöllistä ja asiantuntevaa palvelua sekä koemme aitoja kohtaamisia. Emme enää tyydy liukuhihnamaiseen toimintaan. Toimialojen rajoja ylittäviä yllättäviä ratkaisuja syntyy, eikä asioita haluta tehdä niin kuin ennen. Hämmentävää on, kun posti alkaakin hoitaa kotipalvelua ja pankki tarjoaa terveyspalveluja. Sosiaali- ja terveysalan toimintaympäristön muutoksia kuvaa erittäin hyvin Työ- ja elinkeinoministeriön tuore julkaisu ”Pienten ja keskisuurten yritysten liiketoimintamahdollisuudet sosiaali- ja terveysalalla” (2018). Tarjouskilpailut jäävät historiaan Kuntoutusyrittäjän toimintaympäristössä ei ole muutamaan vuosikymmeneen kohdistunut näin isoja muutospaineita kuin nyt. Tällä hetkellä lakisääteisiä kuntoutuspalveluja järjestetään lähettävän tahon ja kuntoutusyrittäjän hankintakilpailujen ja puitejärjestelyjen sekä palveluseteleiden kautta. Tarjouskilpailu on aina ollut stressaava ja työläs prosessi kuntoutusyrittäjälle, mutta toisaalta puitesopimus on taannut jonkinlaisen työrauhan yleensä neljäksi vuodeksi. Kelan vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen terapioiden kilpailutus on nyt meneillään, ja se toteutetaan näillä näkymin tällä tavoin viimeisiä kertoja. Tässäkin kilpailutuksessa on nähtävissä kovenevaa kilpailua. Tarjoukset pisteytetään tällä kertaa niin, että hinnasta tulee 80 % ja laatuasioista vain 20 %. Edellisellä kierroksella suhdeluku oli 50 % ja 50 %. Lisäksi mikroyrittäjänkin tulisi varautua kohtalaisen suuriin asiakasmääriin, mikä voi tuoda haasteita. Uuden soten myötä valinnanvapauteen liittyvien palveluiden osalta prosessi muuttuu ja näiltä osin tarjouskilpailutukset jäävät historiaan. Jatkossa listaudutaan erilaisille palveluntarjoajien listoille, jota kautta asiakkaat löytäisivät palvelut. Epäselvää on, kuka ylläpitää näitä listoja ja miten listoille pääsee. Kilpailu muuttuu, kun asiakas valitsee Jos valinnanvapauslait hyväksytään kesällä, koskisi asiakassetelikäytäntö mm. lääkinnällistä ja sosiaalista kuntoutusta, työvalmennusta, asumispalvelua, kotihoitoa ja kotipalvelua. Osassa näissä palveluissa on jo käytössä palveluseteli eikä muutos tältä osin ole niissä niin radikaali, paitsi sen osalta, että tulevan asiakassetelin hinta on maakunnan määrittelemä, palvelukohtainen ja sama kaikille yrittäjille. Yrittäjä toki voi tarjota asiakkaalle itse maksettavia lisäpalveluja. Suurimmat muutokset kohdistuvat nimenomaan julkisen sektorin maksamiin palveluihin. Toisaalta murros tuo mukanaan uusia mahdollisuuksia. Erityisesti uusille, monialaisille ja innovatiivisille hyvinvointipalveluille tulee olemaan kysyntää. Sen osoittavat jo lisääntyvät fyysiseen ja henkiseen toimintakykyyn liittyvät valmennukset, jotka asiakkaat maksavat itse. Näille markkinoille kannattaisi kuntoutusyrittäjien tarjota asiantuntemustaan. Valmistautuminen kannattaa Kuntoutusyrittäjille on edelleen tarvetta, mutta samalla tavalla ei toimintaa pysty jatkamaan. Asia tuli selväksi huhtikuussa pidetyssä Pienten ja suurten yritysten liiketoimintamahdollisuudet sote-alalla -raportin (2018) julkaisutilaisuudessa. Vaikka eduskunta ei kesällä hyväksyisikään maakuntauudistukseen, sote-uudistukeen ja valinnanvapauteen liittyviä lakiuudistuksia, joka tapauksessa kannattaa tehdä suunnitelmia seuraaviin asioihin: Digitaalisia ratkaisuja ja investointeja on tehtävä, eikä siltä mikään yritys välty. Konkreettisena haasteena on esim. sähköinen potilastiedon arkisto, Kanta. Siihen liittyminen on tulevaisuudessa edellytys toimimiselle julkisen sektorin kumppanina. Toisaalta tätä kautta voi samalla muuttaa digitaaliseksi muutkin yrityksen prosessit, esim. taloushallinnon, ajanvarausjärjestelmät ja erilaiset raportoinnit. Digitaalisuus ja teknologiset ratkaisut mahdollistavat myös uudenlaisia kuntoutuspalveluja. Liiketoimintavalmius tulisi nyt laittaa kuntoon. Konkreettisesti tämä tarkoittaa oman yrityksen palveluprosessien selkeää kuvaamista, niin että myös ei-asiantuntijat ymmärtävät, mitä palveluja yritys tarjoaa. Asiakaskokemukseen ja asioihin, joita asiakkaat arvostavat, kannattaa kiinnittää huomiota. Viestintään ja markkinointiin joutuu panostamaan aivan eri tavoin. Kuntoutusyrittäjänkin pitää miettiä, missä ja miten yritys näkyy sosiaalisessa mediassa ja miten asiakas yrityksen löytää. Toimivat ja vakuuttavat kotisivut ovat edellytys hyvälle liiketoiminnalle. Verkostoituminen on edellytys löytää oma paikkansa ja uusia yhteistyökumppaneita. Erilaisia kumppanuusmalleja on monia. Näyttäisi siltä, että isompien ja monialaisten palvelukokonaisuuksien tarjoaminen olisi järkevää ja asiakasystävällistä. Kuntoutusyrittäjien olisi mahdollista tarjota yhdessä palveluja osuuskunnan tai yhteisen brändin kautta, jolloin jokainen säilyttäisi oman yrittäjästatuksen. Nyt kannattaisi kuntoutusyrittäjän myös kääntää katse mahdollisiin sote-keskusten perustajiin. Tai miksi ei kuntoutusyrittäjä voisi olla mukana perustamassa sellaista? Ulla Vehkaperä, projektipäällikkö, Hyvinvointiyritykset kiertoon -hanke TERVETULOA VERKOSTOITUMAAN! Soteuttamo: Kuka kumppaniksi uuteen soteen? ke 30.5.2018 klo 12−16 Vanha Viertotie. Maakunta- ja sote-uudistus aiheuttavat toteutuessaan muutoksia toimijoiden rooleihin ja tehtäviin. Kuka ostaa, maksaa ja tuottaa erilaiset terveys- ja hyvinvointipalvelut? Tilaisuudessa Uusimaa2019-muutosjohtaja Timo Aronkytö kertoo, miten sote-uudistus etenee ja miten palvelukenttä on muotoutumassa. Tutustumme mm. Kalastaman terveys- ja hyvinvointikeskuksen kehittämiseen ja kumppanuusverkostoihin. Perehdymme TEM:n tuoreeseen raporttiin pk-sektorin liiketoimintaedellytyksistä ja mietimme, miten verkostoja kannattaa rakentaa. Kuulemme myös esimerkkejä erilaisista kumppanuusmalleista. Tässä kolmannessa Metropolian ja Sitran järjestämässä Soteuttamossa käytämme totuttuun tapaan osallistujien kesken Brella-verkostotyökalua. Ohjelma ja ilmoittautumislinkki www.hyvinvointiyritys.com/tilaisuudet. Tilaisuuteen järjestetään etäyhteys, joka edellyttää myös ilmoittautumista Lähteet: Kelan vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen terapioiden kilpailutus Sosiaali- ja terveysalan toimialaraportti Sosiaali- ja terveysalan pk-toimialabarometri Pienten ja suurten yritysten liiketoimintamahdollisuudet sosiaali- ja terveysalalla Megatrendit, Sitra
Yhteistoiminta asenteeksi – miten sinä haluat tulla kohdatuksi?
Avoin, rehellinen ja vastavuoroinen vuorovaikutus, ammattilaisen itseluottamus sekä yhteisen ymmärryksen syventäminen verkostotyöstä ovat merkityksellisiä yhteistoimintaa rakentavia askeleita kohti asiakkaan kuntoutumisen vahvistumista arjessa. Nämä ajatukset yhteistoiminnan kannalta merkittävistä askeleista sekä tässä kirjoituksessa esitettävistä ajatuksista ovat syntyneet osana vuoden 2017 aikana tehtyä kuntoutuksen YAMK-tutkintoon liittyvää kehittämistyötä. Näiden työn tuloksiin liittyvien ajatusten takana on joukko kuntoutuksen ammattilaisia, jotka yhteiskehittelyn kautta ovat rakentaneet ymmärrystä aiheesta. Onko joku näistä tekijöistä ehkä sellainen, jonka ääreen sinusta olisi tarpeellista pysähtyä? Kaipaisiko työyhteisönne ehkä mahdollisuutta yhteiseen pohdintaan sen suhteen, miten voisitte kehittää yhteistoimintaanne asiakkaiden kuntoutumisen vahvistumiseksi arjessa? Mitä sinä tuot mukanasi työpäivän aikaisiin kohtaamisiin? Itseensä luottava ja itsensä tunteva ammattilainen ymmärtää oman vuorovaikutuskäyttäytymisensä merkityksen luottamusta rakennettaessa. Hän mahdollistaa asiakkaan kuntoutumisen vahvistumisen sekä kohtaamistaidoillaan että ymmärryksellään toiminnan arkisidonnaisuudesta ja ympäristön merkityksestä kuntoutumisprosessin kaikissa vaiheissa. Hän ymmärtää asiakkaan osallistumisen merkityksen kuntoutumisprosessin kaikissa vaiheissa sekä tukee asiakasta asettamaan asiakkaalle tärkeät ja merkitykselliset tavoitteet, jotka löytävät paikkansa yhteisen toiminnan keskiössä. Miten sinä kohtaat asiakkaan? Entä ihmiset työyhteisössäsi tai verkostoissa? Toivottavasti ennakkoluulottomasti, avoimesti ja rehellisesti – omaat taidon ja ennen kaikkea rohkeuden käydä avointa dialogia, uskaltaudut moniin tilanteisiin ilman valmiita suunnitelmia ja näin ollen otat tärkeitä askeleita tukeaksesi asiakkaan kuntoutumisen vahvistumista arjessa. Entä miten voimme toisemme kohdatessamme yhdistää voimamme asiakkaan kuntoutumisen vahvistumiseksi? Pystyäksemme vastamaan kysymykseen tarvitsee meidän ensin ymmärtää, mitä kuntoutuminen on. Lisäksi tarvitaan ymmärrys, kenestä meistä oikeastaan on kyse. Kolmanneksi meidän tulee ymmärtää se, mikä voima yhteistoiminnalla voi olla ja miten sitä rakennetaan. Ensimmäiseksi määritellään siis sana kuntoutuminen. Sillä tarkoitetaan kuntoutusselonteon (2002) mukaan ihmisen ja ympäristön välistä muutosprosessia, jonka tavoitteena on toimintakyvyn, itsenäisen selviytymisen ja hyvinvoinnin sekä työmahdollisuuksien paraneminen. Keskeistä on ihmisen rooli oman elämänsä tai kuntoutumisen asiantuntijana. Vastaus toiseen kysymykseen ei ole yksiselitteinen. Sitä on tarpeen lähteä hahmottelemaan asiakkaasta käsin. Pohtia yhdessä hänen kanssaan, keitä kaikkia hän tarvitsee kuntoutumisensa tueksi. Yhteistyö asiakkaan lähiverkostojen kanssa on tärkeässä roolissa ja niitä verkostoja on syytä ulottaa vähän kauemmaksikin, rohkeasti erilaisia rajapintoja ylittäen. Voidaksemme vielä paremmin vastata kysymykseen numero kaksi, meidän pitää muodostaa yhteinen ymmärrys verkostotyöstä. Puhummeko asiakkaan lähiverkostoista, asiakkaan tarpeiden ja tavoitteiden pohjalta rakentuvista kuntoutusverkostoista vai ammattilaisten välisestä verkostotyöstä? Yhteisen ymmärryksen kautta, yhdessä asiakkaan kanssa, voimme siis rakentaa verkostoa, johon kaikki me asiakkaalle tarpeelliset ja tärkeät ihmiset kuulumme ja jossa asiakkaalla on keskeinen rooli. Ja sitten vielä se kolmas kysymys. Yhteistoiminnassa on valtava voima, mutta se ei vielä riitä vakuuttamaan montaakaan meistä kaikista sen mahdollisuuksista. Onnistunut, luottamukseen perustuva, yhteiseen kirkkaaseen päämäärään tähtäävä yhteistoiminta mahdollistaa muun muassa yhdessä kehittämisen, osaamisen jakamisen ja sen kohdentamisen organisaatiossa. Se mahdollistaa ammattilaisten rinnakkaisen, joustavan toiminnan asiakkaan kuntoutumisprosessissa. Entä mitä sitten tavoitella yhteistoimintaa kehittämällä? Mistä luopua ja mitä tilalle? Miltä kuulostaisi nykypäivän kuntoutusajattelun mukainen kuntoutuskumppanuus asiakkaan kanssa, ajattelu, jossa ikääntynyt asiakas nähdään aktiivisena osallistujana, tasavertaisena toimijana? Tällainen ajattelu- ja toimintamalli nimittäin vahvistaa asiakkaan kuntoutumista arjessa. Tärkeää on pohtia, voisimmeko yhdessä kehittää nykyisiä hoito- ja kuntoutuspalaverikäytäntöjämme joustavampaan ja yksilöllisempään suuntaan asiakkaan osallisuutta vahvistaen, omasta vahvasta asiantuntijaroolistamme pikkuhiljaa hellittäen. Asenteet ja toimintatavat istuvat tiukassa, mutta se ei ole syy olla uskaltamatta päästää irti vanhasta ja antaa tilaa uudelle. Kyse on rohkeudesta avoimuuteen ja rehellisyyteen, kriittiseen ajatteluun, kokeiluihin sekä epäonnistumisiin. Tarvitaan aikaa ja tilaa rakentaa luottamusta. On hyvä aloittaa itsestään, pohtia vastavuoroisen luottamukseen perustuvan suhteen rakennuspalikoita oli sitten kyse asiakkaasta, työyhteisöstä tai työntekijän ja esimiehen välisestä luottamuksesta. Jokainen aloittaa kuitenkin itsestään. Luottamuksen rakentaminen organisaation tasolla sekä laajemmin verkostojen toimijoiden kanssa vaatii kohtaamisia ja asioiden äärelle pysähtymistä. Ilman luottamusta, vuorovaikutustaitoja ja yhteistä ymmärrystä meiltä puuttuvat oleelliset elementit asiakkaan kuntoutumista vahvistavalta yhteistoiminnalta. Tarvitsemme siis enemmän kohtaamisia, tietoa toistemme osaamisesta, taitoa ja ymmärrystä kohdistaa osaamista, kuuntelemista ja ennakkoluulottomuutta. Ennen kaikkea tarvitsemme paljon enemmän yhdessä tekemistä yhteisen asiakkaamme ollessa toimintamme keskiössä. Asiakkaan osallisuuden lisääminen kuntoutumisprosessissa sekä kuntoutumisen arkisidonnaisuuden kehittäminen voisivat näin alkuun olla niitä tavoiteltavia asioita. Tuleeko sinulle mieleen jotain asiakkaan kuntoutumisen vahvistumiseen liittyvää, mikä jäi ehkä kokonaan mainitsematta? Pilvi Tuomola Kuntoutuksen tutkinto-ohjelma (YAMK) Kirjoitus pohjautuu tutkimukselliseen kehittämistyöhön ”Yhteistoiminnan vahvistaminen asiakkaan kuntoutumisen vahvistumiseksi arjessa”.
Marianne Roivas päätoimittaja
suomen kielen ja viestinnän lehtori
p. 040 714 5153
marianne.roivas@metropolia.fi
Anna Kaipainen
projektisuunnittelija
p. 050 50 470 7161
Anna.Kaipainen@metropolia.fi
Auli Räsänen
koulutussuunnittelija
p. 040 672 6577
auli.rasanen@metropolia.fi
Sari Helenius
kuntoutuksen lehtori
p. 050 518 7333
sari.helenius@metropolia.fi
Toimituskunta toimittaa Rehablogin sisällöt ennen niiden julkaisua. Rehablogin toimituskunta on aloittanut työnsä 15.2.2018.
aivoverenkiertohäiriö alaraaja- amputaatio apuvälineet asiakas asiakaslähtöisyys etäkuntoutus hanketyö ICF-luokitus ikäihmiset kehittäjäkumppanuus kohtaaminen kotikuntoutus koulutus kuntoutuja kuntoutujalähtöisyys kuntoutuminen kuntoutumisprosessi kuntoutus kuntoutusalan ammattikorkeakoulutus kuntoutusosaaminen kuntoutusprosessi Metropolia AMK monialaisuus moniammatillisuus moniasiantuntijuus osaaminen osallistuminen osallisuus perhe Sosiaali- ja terveyspalvelujen kehittäminen sosiaalinen vahvistaminen toimijuus toimintakyky toimintaterapia työhyvinvointi työkyky vaikuttavat tavat verkosto vertaistuki vuorovaikutus yhteiskehittely yhteistoiminta yhteistyö yhteisöllisyys yksilö