Rehablogi

Tulevan sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen myötä palveluiden järjestämisvastuu siirtyy hyvinvointialueille vuodenvaihteessa 1.1.2023. Hyvinvointialueet koostuvat monesta eri kunnasta, joiden palvelut toteutetaan tällä hetkellä eri tavalla. Näin on myös lasten kuntoutuspalveluiden osalta. Lasten kuntoutuspalvelut ovat laaja kokonaisuus, joka tulisi nähdä ja kehittää kokonaisuutena. Tällöin on tärkeä ottaa huomioon, mitä on lapselle mielekäs kuntoutuspalvelukokonaisuus. Sote-uudistuksen myötä tulevien hyvinvointialueiden palveluiden kartoittaminen ja uudelleen organisointi on välttämätöntä. Hyvinvointialueella turvataan ja tarjotaan mahdollisimman yhdenvertaisia palveluita asukkaille (Valtioneuvosto 2021). Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskus -ohjelmassa (2021) korostetaan palveluiden yhteen toimivuutta. Palvelu- ja hoitoketjujen tulisi olla sujuvia, yhteen toimivia ja sovittuja kuntoutusverkostossa. Tavoitteena on saumaton yhteistyö terveydenhuollon ja sosiaalipalveluiden välillä, jolla pyritään varmistamaan, että yhteistyö eri ammattiryhmien välillä sujuu perus- ja erityistason palveluiden piirissä. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2021: 19.) Siparin, Kauppilan ja Suhonen-Polven (2022) mukaan kuntoutuspalveluiden vastuu on pääsääntöisesti jaettu kasvatukselliseen ja lääkinnälliseen kuntoutukseen. Kuntoutuksen tulisi kuitenkin muodostua lapselle ja hänen perheellensä mielekkääksi kokonaisuudeksi sekä ehjäksi, toimivaksi prosessiksi. Tästä syystä lasten kuntoutuspalvelut tulisi yhdistää ja toteuttaa niin monialaisesti ja monimuotoisesti kuin on lapselle tarkoituksenmukaista. (Sipari & Kauppila & Suhonen-Polvi 2022: 111.) Launiaisen ja Siparin (2011) mukaan lasten kuntoutuksen palvelukokonaisuutta voisi alueellisesti kehittää, kun alueellisesti toimijat toimivat yhdessä suunnitelmallisesti ja pitkäjänteisesti. Kuntoutustoiminnan luomisessa tulisi ottaa huomioon oikea-aikaisuusuus, joustavuus ja saumattomuus. Tämä ei aina tarkoita lisäresursseja, vaan voidaan miettiä olemassa olevien voimavarojen tehostamista. Kuntoutuspalveluiden järjestämisen lähtökohtana tulisi olla jo olemassa olevien palveluiden kehittäminen ja vahvistaminen. Lisäksi erityispalvelut, yksityiset palvelut sekä kolmannessa sektorissa toimivat liittojen ja järjestöjen tarjoamat palvelut ovat mukana lasten kuntoutuspalvelukokonaisuudessa. On tärkeää selvittää, mitä palveluja ja olemassa olevia resursseja on alueella. (Launiainen & Sipari 2011: 115–118.) Lapsen mielekkäät kuntoutuspalvelut Lapsen kuntoutuksessa lähtökohtana ovat Siparin ym. (2022) mukaan lapsen ja perheen voimavarat. Kuntoutuksen tulisi järjestää perhekeskeisesti, jossa ammattilaisten tarjoamat palvelut ovat suunnattuja joko perheelle. (Sipari & Kauppila & Suhonen-Polvi 2022: 117–118.) Wiartin (2014) mukaan perhekeskeisessä tavoitteiden asettelussa asetetaan tavoitteet yhdessä lapsen ja perheen kanssa ja tavoitteet sijoittuvat heidän arkeensa. Tutkimuksen mukaan perhe on motivoituneempi ja sitoutuu paremmin tavoitteen saavuttamiseen, kun sen jäsenet ovat olleet osallisena tavoitteiden asettelussa (Wiart 2014: 293, 295). Melkkaan, Peltosen ja Suomela-Markkasen (2022) mukaan voi olla lasten puolesta tarkoituksenmukaisinta järjestää kuntoutus tämän omassa ympäristössä. Läheisten ja lähityöntekijöiden tulisi saada osallistua kuntouttavien periaatteiden mukaiseen toimintaan. Hyvässä yhteistyössä kuntoutus sujahtaa arkeen ja terapiamäärät voi olla pienempiä. Harrastus- ja liikuntamuotoja olisi hyvä integroida lapsen tai nuoren kuntoutukseen, jolloin kuntoutuja voi osallistua ystävien ja läheisten kanssa vastaavanlaisiin toimintoihin. (Melkas & Peltonen & Suomela-Markkanen 2022: 297–298.) Kuntoutuksen ammattilaisten näkemyksiä Tutkimuksellisessa kehittämistyössäni selvitin kuntien tämänhetkistä palvelukokonaisuutta lasten palveluvastaavilta tai esihenkilöiltä, joilla oli lasten palveluiden kokonaisuus tiedossa. Lasten kuntoutuksen asiantuntijoilta – eli läheisiltä ja ammattilaisilta – kerättiin tietoa siitä, mitä on lapsen mielekäs kuntoutuspalvelukokonaisuus. Tulos on esitetty kuviossa 1.   Haastattelemieni kuntoutuksen asiantuntijoiden mukaan palvelut tulisi saada matalalla kynnyksellä. Palveluiden piiriin tulisi päästä ilman diagnoosia tai lähetettä. Neuvolasta ohjattaisiin matalalla kynnyksellä tarvittaviin palveluihin. Kouluissa tuli olla tarjolla matalan kynnyksen palveluita osana lapsen arkea, kuten kouluvalmentaja, psykiatrinen sairaanhoitaja ja koulutoimintaterapeutti. Keskeistä asiantuntijoiden mukaan olisivat myös selkeät palveluketjut ja hyvä palvelunohjaus oikein, sujuvasti ja ajankohtaisesti. Moniammatillinen yhteistyö ja yhteiskäynnit mahdollistaisivat nopean palveluun pääsyn ja kuntoutuksen suunnittelu kokonaisuutena. Organisaatioiden välillä tulisi olla selkeä työ- ja roolienjako. Kuntoutusvastuu tulisi olla selvä päällekkäisyyksien välttämiseksi. Palveluita tulisi olla riittävästi tarjolla ja olla yhdenvertaisia. Palveluita tulisi myöntää sen verran, minkä vanhemmat jaksoivat vaatia. Kuntoutuksen asiantuntijoiden haastatteluissa nousi myös esiin tarve palveluista tiedottamiseen. Kaivattiin yhteistä alustaa, mistä löytyisivät kaikki hyvinvointialueen palvelut. Ammattilaisilla tulisi olla selkeä ohjemanuaali käytössä siitä, mitä palveluita oli tarjolla. Ammattilaisilla tulisi olla yhteneviä suosituksia sekä tarjota parempaa ohjausta palveluihin. Palveluihin pääsy ei saisi olla työntekijästä riippuvaista. Ammattilaisen tulisi olla tietoinen perheen käyttämästä ja tarvitsemasta palvelukokonaisuudesta. Läheiset toivoivat tasavertaista ohjausta palveluiden piiriin. Moniammatillista yhteistyötä, jatkuvuutta ja parempaa tiedonkulkua Lasten kuntoutuksen asiantuntijoiden mukaan moniammatillinen yhteistyö mahdollistaa jatkuvuuden, joustavuuden ja perhelähtöiset palvelut. Se mahdollistaa selkeän vastuunjaon ammattilaisten kesken ja päällekkäisyyksien välttämisen. Lasten kuntoutusasioiden edunvalvonta pitäisi hoitaa moniammatillisessa työryhmässä. Palveluiden tulisi olla samassa paikassa, jotta ohjaus ja tiedottaminen keskenään olisivat parempia. Moniammatillista yhteistyötä tulisi lisätä yli organisaatiorajojen. Jatkuvuutta tulisi olla eri toimijoiden välillä. Seurannan tulisi olla selkeästi ohjeistettu, jotta tiedettäisiin, kenellä on vastuu jatkosta. Kuntoutustarve tulisi nähdä pidemmällä aikavälillä. Toivottiin varmuutta kuntoutuksen myöntämisessä. Palveluiden toivottiin toteutuvan omalla paikkakunnalla. Tiedonkulun tulisi olla sujuvaa ammattilaisten kesken. Ammattilaisella pitäisi olla pääsy potilaskertomuksiin yli organisaatiorajojen. Lapsille tulisi olla oma yhtenäinen lääkinnällinen kuntoutustyöryhmä. Perheelle on kuormittavaa, jos jokaiselle ammattilaiselle pitää olla selittämässä samat asiat uudelleen. Laatu, asiakas- ja perhelähtöisuus ja verkostotyö Haastattelemieni kuntoutuksen asiantuntijoiden mukaan palveluiden tuli olla laadukkaita ja tarkoituksenmukaisia. Kuntoutusintervention hyöty oli nidottu lapsen arkeen. Tutkimusnäytöllä tulisi osoittaa kuntoutuksen hyöty, ja kuntoutusarvioiden tulokset tulisi liittää käytäntöön. Ammattilaiset olivat vetäneet johtopäätöksiä, joita ei perhe tukenut. Käyntimäärät olivat olleet liian vähäisiä eikä apu ollut aina vastannut tarvetta. Kuntoutuksen tavoitteet tulisi olla asiakas- ja perhelähtöisiä ja tukea kokonaisvaltaista kuntoutusta. Lapsen tavoitteiden piti kulkea kaikkien verkostojen läpi ja kuntoutusinterventiot tuli suunnitella niiden kautta. Lapsen tavoitteiden tuli olla selvästi näkyvillä, ja oli tärkeää, että tiedettiin muiden palvelutahojen lapseen liittyvät tavoitteet. Tavoitteiden tuli korreloida lapsen ja perheen motivaation kanssa. Hyvä verkostotyö yhteistyössä perheen kanssa, jossa otettiin perheen tilanne ja kokemukset huomioon, vähensi perheen kuormitusta. Kasvatuskumppanuus syntyi verkostossa tapahtuvan yhteistyön myötä, kun perheen ja ammattilaisten kesken mietittiin lapsen kuntoutuksen tavoitteita ja jatkosuunnitelmia. Moniammatillinen laajempi ryhmä tuli olla mukana palvelutarpeen kartoittamisessa. Ensitapaaminen toteutettaisiin verkostotapaamisena ammattilaisten ja vanhempien kesken. Verkostotyön myötä tiedonkulku on sujuvaa, eikä vanhemmat kuormitu, kun ei tarvitse kerrata asioita jokaiselle ammattilaiselle erikseen. Perhelähtöisyys ja oikea-aikaisuus Perhekumppanuus syntyy, kun ammattilaisten ja perheen välillä on vahva yhteys ja lapsen arjen haasteita kohdataan yhdessä. Perhekohtaista ja perhelähtöiseen kuntoutukseen kuuluu, että perheen kokemus otetaan totuutena ja kuullaan perheen huoli. Perheen tilanteen sekä kokonaisuuden huomioiminen lasten kuntoutuksessa on tärkeää. Kuntoutuksen ajankohtaa tulee miettiä perheen voimavarojen ja aikataulun mukaan. Perhe sanoittaa kuntoutustarpeen ja ammattilainen toimii rinnalla kulkijana. Tuloksista nousi lisäksi esiin tarve kuntoutuksen oikea-aikaisuuteen ja ennaltaehkäiseviin palveluihin, kuten vanhempien tiedottamiseen. Palveluihin tulisi ohjata mieluummin varmuuden vuoksi. Lasten kuntoutuspalveluiden tarjonta tulisi olla riittävä ja tilanteeseen olisi hyvä puuttua heti, kun tarve huomataan. Nuorille suunnattuja ennalta-ehkäiseviä tietoiskuja voisi järjestää. Neuvolasta olisi hyvä ohjata kuntoutuspalveluihin varhaisessa vaiheessa. Kuntoutuksen asiantuntijoiden mukaan keskeistä on tarjota tukipalvelua oikea-aikaisesti, laadukkaasti ja oikea määrä, kun on tiedossa suurempia muutoksia lapsen arjessa, kuten päiväkodin tai koulun aloitus. Arviointikäyntien prosessin tulisi olla tiivis, jotta kuntoutuksen päästään aloittamaan oikea-aikaisesti. Hoidon arvioinnit tulee toteuttaa asiakaslähtöisesti, jotta apuvälineet ja muut tukipalvelut saadaan oikea-aikaisesti. Toiveet kuntoutuspalveluita kohtaan voidaan tiivistää seuraavasti: tilannekohtaisesti ja yksilöllisesti mietittävä kuntoutus oikea-aikaisesti ja perhelähtöisesti. Kirjoitus perustuu tutkimukselliseen kehittämistyöhön Kuntoutuspalvelujen kokonaisuus lapselle Itä-Uudenmaan hyvinvointialueella. Metropolia Ammattikorkeakoulu 2022. Kirjoittaja Jenna Kortelainen, fysioterapeutti (AMK), kuntoutuksen tutkinto-ohjelma (YAMK). Olen töissä nykyisen Porvoon terveyskeskuksen (tulevan Itä-Uudenmaan hyvinvointialueen) palveluksessa avopuolen fysioterapeuttina. Lähteet Launiainen, Helena & Sipari, Salla 2011. Lapsen hyvä kuntoutus käytännössä. Vajaaliikkeisten Kunto 2011, Helsinki. 115–118. Melkas, Susanna & Peltonen, Riikka &Suomela-Markkanen, Tiina 2022. Kuntoutussuunnitelma. Teoksessa Autti-Rämö, Ilona & Salminen, Anna-Liisa 69 & Rajavaara, Marketta & Ylinen, Aarne (toim.). Kuntoutuminen. 2. uudistettu painos. Helsinki: Duodecim. 297–298. Sipari, Salla & Kauppila, Jorma & Suhonen-Polvi, Susanna 2022. Lapsen kokonaiskuntoutus kehitysympäristössä. Teoksessa Autti-Rämö, Ilona & Salminen, Anna-Liisa & Rajavaara, Marketta & Melkas, Susanna. Kuntoutuminen. 2. uudistettu painos. Helsinki: Duodecim. 111–116. Sosiaali- ja terveysministeriö 2021. Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskus 2020–2023: Ohjelma ja hankeopas. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2021:27. Helsinki. Sosiaali- ja terveysministeriö. Valtioneuvosto 2021. Sosiaali- ja terveyspalveluiden rakenneuudistus. Helsinki. Wiart, Lesley 2014. Goal settings in paediatric rehabilitation. Teoksessa Siegert, Richard J. & Levack, William M. M. 2014. Rehabilitation goal setting: theory, practice, and evidence. E-kirja. Taylor & Francis Group. Luku 15.