Rehablogi

Kuntoutuksen ja terveydenhuollon hyviä käytänteitä kehittämässä

Avainsana: hanketyö

Liikunnasta boostia kohti työuraa
9.11.2016
vierailija

”No se tuottaa äärettömästi iloa”, totesi nuori haastateltavani viime keväänä, kun tutkin NYT-hankkeen liikuntaryhmien merkitystä pitkäaikaistyöttömien nuorten aikuisten toimintakykyyn. ja syrjäytymisen ennaltaehkäisyyn. Virke kiteyttää todella hyvin tutkimuksellisen kehittämistyöni tuloksia yhdeltä osa-alueelta: liikunta on äärimmäisen hyvä keino tukea pitkäaikaistyöttömän nuoren mielenterveyttä. Nuoren aikuisen työttömyys heikentää toimentulon lisäksi elämänlaatua laajemminkin. Kun rahaa on niukasti, mielekkäät tavat viettää vapaa-aikaa kaventuvat. Tämä taas sulkee nuorelta monia mahdollisuuksia sosiaaliseen vuorovaikutukseen aiheuttaen yksinäisyyttä ja toimettomuutta sekä suurentaa riskiä mielenterveyden- sekä muiden toimintakyvyn osa-alueiden ongelmiin. NYT-liikuntahanke on tuottanut kaikille nuorille aikuisille mahdollisen ja laadukkaan tavan harrastaa liikuntaa tulotasosta riippumatta. Palvelut tuotetaan kunnallisen- yksityisen- ja kolmannen sektorin yhteistyöllä. Palvelu näyttää olevan onnistunut kokonaisuus, sillä kävijämäärät ovat kasvaneet hankkeen jokaisena vuotena. Riittävän esteetön palvelu saa nuoret liikkumaan, mutta hyödyt eivät rajoitu kuitenkaan tähän. Tutkimustyöstäni käy ilmi, että liikunnan harrastaminen NYT-hankkeen ryhmissä on tukenut pitkäaikaistyöttömien nuorten aikuisten toimintakykyä hyvin laajasti. Haastattelemani nuoret kuvasivat liikunnan parantaneen heidän kuntoaan, lievittäneen heidän tuki- ja liikuntaelimistön ongelmiaan, tuoneen tavan purkaa työttömyydestä aiheutuvaa stressiä ja ahdistusta, sekä mahdollistaneen mielekkään tavan viettää vapaa-aikaa yhdessä ystävien kanssa. Nuoren aikuisen elämänlaatuun vaikuttavan toimintakyvyn lisäksi liikunnan harrastamisella näyttää olevan merkitystä erääseen päättäjiäkin kiinnostavaan asiaan. Tutkimuksellisen kehittämistyöni tuloksista käy nimittäin ilmi, että liikunnan kautta nuori aktivoituu hoitamaan käytännön asioitaan, sekä edistämään tulevaisuuden työllistymistään.  Tämän kaltaisia tuloksia sain nuorten haastattelujen lisäksi haastattelemieni ammattilaisten kautta. He olivat huomanneet selkeän aktivoitumisen elämän eri osa-alueilla nuorissa, jotka olivat aloittaneet liikunnan harrastamisen NYT-hankkeen ryhmissä. Haastattelemani ammattilaiset toteavat NYT-hankkeen liikuntapalveluiden sulautuneen luonnolliseksi osaksi nuorten aikuisten syrjäytymistä ennaltaehkäiseviä palveluita.  He näkivät mielekkään harrastustoiminnan sekä tukevan työllistymiseen liittyviä toimenpiteitä että luovan pohjaa nuorten työkyvylle. Äärimmäisen tärkeänä he kokivat, että NYT-hanke jakaa saman yhteisen tavoitteen - nuorten toimintakyvyn tukemisen, jotta jonakin päivänä he olisivat osallisia työ- tai opiskeluelämässä. Sekä nuoret että ammattilaiset toivovat NYT-hankkeen jatkuvan pysyvänä osana Helsingin kaupungin nuorten syrjäytymistä ennaltaehkäiseviä palveluita. Hankkeen palveluiden kasvavat kävijämäärät sekä tutkimuksen tulokset puhuvat tämän kaltaisen toiminnan tarpeellisuudesta. Peruspalveluissa tuotetun ennaltaehkäisevän työn on todettu monissa lähteissä olevan yhteiskunnalle merkittävästi edullisempaa kuin se, että nuori siirtyy esimerkiksi mielenterveyden ongelmien vuoksi kalliiden erityispalveluiden piiriin. Panostamalla nuorten mielekkääseen harrastustoimintaan peruspalveluiden piirissä voidaan siis säästää rahaa tulevaisuudessa! Nähtäväksi jää, huomioidaanko tämä seikka Helsingin kaupungin päättäjien keskuudessa. Toivottavasti.   Jaana Ahoranta, opiskelija Kuntoutuksen tutkinto-ohjelma

Lue lisää

Apuvälineitä ja osaamista/ NOK- seminaari Islannissa
3.2.2016
Nea Vänskä

Kirjoittajat: Salla Sipari, Kuntoutuksen yliopettaja Nea Vänskä fysioterapian opettaja Tomi Nurminen, apuvälinetekniikan lehtori Nordisk Ortopedteknisk konferens (NOK) järjestettiin kymmenennen kerran Reykjavikissa 1.-3. lokakuuta. NOK kokosi yhteen pohjoismaiden apuvälinetekniikan ammattilaisia Ruotsista, Norjasta, Tanskasta, Islannista sekä pienellä joukolla myös Suomesta. NOK-konferenssi avaus oli yllättävä ja viihdyttävä. Puhujaksi oli valittu työpaikoilla toteutuvasta huumorista tutkimuksen tehnyt näyttelijä Edda Björgvinsdottir, joka riemastutti yleisöä kertomalla faktoja siitä, että nauraminen vaikuttaa hyvinvointiin enemmän kuin lääkärin määräykset. Konfrenssissa oli Key note -puhujina kokeneita konkareita. Randal Alley (USA) havainnollisti huipputeknologiaa ja sen saavutukisa protetiikassa http://www.biodesigns.com/hifi.html Andrew Boulton (USA) esitti maailmanlaajuisesti näkymiä diabeteksen vahingoittamista alaraajoista ja niiden hoidosta.  Alustukset olivat huolella valmisteltu ja tieteellisesti perusteltu, mutta säilyttivät silti humoristisen otteen, mikä sävyttikin koko konferenssia ja sen miesvoittoista sakkia. Uusia mielenkiintoisia innovaatioita esiteltiin mm. biomekaniikan ja ajattelun kontrollin saralla; Henkilö, jolla on alaraaja-amputaatio, voi liikuttaa proteesin nilkkaniveltä ajatuksenvoimalla langattoman myoelektronisten implementoitavien sensorien avulla. Tämä toimii myös äärimmäisen herkästi, sillä henkilö voi samalla keskittyä esimerkiksi keskusteluun jostakin toisesta aiheesta.  Tämä Porvaldur Ingvarssonnin (Össur) esittämä uusi tekniikka on vielä kehitteillä eikä siten vielä saatavilla. Ruotsalaiset esittelivät www.socialstyrelsen/oppnajamfrelsen.se sivuilta vaikuttavaa dataa maan hoitotilastoista, joita on jo muutaman vuoden voinut hyödyntää.  Esimerkiksi lääneittäin pystyy vertailemaan erilaisten amputaatioiden määriä mm. sukupuolen ja iän mukaisesti. Tilastoista ilmenikin hämmästyttävän suuria eroja alueiden välillä. Ruotsalaiset ovat tilastojen avulla myös pystyneet tavoittamaan merkittäviä lukuja kuten sen, että ortotiikkaan ja protetiikkaan kuluu vuodessa 980 miljoonaa (SEK). Tällaista tilastointia todella kaivattaisiin myös Suomeen, joiden avulla voisi kartoittaa tilannetta valtakunnallisesti ja suunnatta palvelujen kehittämistä. Konferenssin yhteyteen oli järjestetty vierailu Össurin tehtaalle. Tehtaaseen tutustuessa ei jäänyt epäselväksi huippuosaaminen ja – teknologia mitä sinne oli keskittynyt. Proteesiteknologian kehitys ja faktaluvut, joita esittelijä kertoi tehdaskierrolla (mm. käytetyn titaanin määrän ja proteesien osien suhteen, joita on proteesissa jopa yli 600 osaa), oli vaikuttavaa. Yhtenä ideana ja kotiin viemisenä tehtaalta jäi myös ajatus kuinka Össurin historia oli kuvattu aikajanalle näkyviin. Siinä oli työn tulosten ja vaikutusten lisäksi kuvattu tehtaan arvomaailma ja sitoutuminen tiettyihin periaatteisiin. Tehdasvierailun ja koko konferenssin vieraanvaraisuus piti linjan koko konferenssin keston ajan. Ilmeisesti Islantilaiset ja konferenssin järjestäjät uskovat myös siihen, että nauramisen lisäksi myös hyvä ruoka ja juoma erittäin useasti tarjoiltuna tuottavat hyvinvointia, hyviä tuloksia ja verkostoitumista. Emme väitä tässä vastaan. NOK- seminaarissa konkretisoitui se, että ortotiikka ja protetiikka ovat huiman nopeasti kehittyviä aloja ja huipputeknologiaa, jota valmistetaan hienoissa tehtaissa, mutta se on myös mitä suurimmassa määrin äärimmäistä käsityön taidonnäytettä. Se on tarkkuutta ja taitoa vaativaa toimintaa sekä ihmisten kohtaamista positiivisessa, toivoa herättävässä hengessä. Ensimmäisen päivän päätössessiossa sokerina pohjalla oli Metropolia Ammattikoreakoulun VATA-hankkeen esittely. Esityksessä kuvattiin mm. miten kehittämisessä on onnistuttu yhdistämään yksilöllisen toimintakyvyn (ICF), asiakaslähtöisen palvelun ja näyttöön perustuvan toiminnan näkökulmat. Esityksen lopussa kutsuimme NOK- seminaarin järjestettäväksi Suomeen. Konferenssin taso oli korkea, ja se toisi varmasti lisäarvoa ja näkyvyyttä ortotiikan ja protetiikan osaamiseen. Soisi kyllä useamman suolaisen pääsevän jakamaan ja vastaanottamaan tätä antia. Konferenssissa sai runsaan vesisateen ja geotermisten ulkoaltaiden lisäksi myös mukavasti kielikylpyjä, kun kieli vaihtui sujuvasti englannista ruotsiksi ja välillä tanskaksi ja norjaksi. Kielet ja tyylit sekoittuivat myös upealla gaaladinnerillä merenrannalla konserttitalolla, jossa norjalaisia lauluja esitettiin Lordi-tyylillä ja Europen Countdown espanjalaisittain maustettuna. NOK- seminaari toteutuu seuraavan kerran Tanskassa, mutta kenties 2021 olisi Suomen vuoro.

Lue lisää

Vaikuttavat tavat verkostossa! Ennakointia, avoimuutta ja vastuuta yhteistoimintaan
13.1.2016
Nea Vänskä

Artikkelin kirjoittajat: Salla Sipari, yliopettaja Maria Kruus-Niemelä, osaamisaluepäällikkö Kuvassa vas. Mika Määttänen, Pia Yli-Kankahila ja Pekka Anttila Valtakunnallisessa VATA-hankkeessa (2014- 2015) kehitettiin näyttöön perustuvaa toimintaa ja alueellisia verkostoja toimintakykyosaamisen vahvistamiseksi sosiaali- ja terveysalalla. Hanketta rahoitti opetus- ja kulttuuriministeriö ja koordinoi Arcada ammattikorkeakoulu. Metropolian VATA-osahanke keskittyi alaraaja-amputaation jälkeisiin kuntoutus- ja apuvälinepalveluihin sekä yksilöllisiin pohjallisiin diabetekseen liittyen. Metropoliassa esiteltiin 4.11.2015 hankkeen seminaarissa keskeisiä tuloksia asiantuntijoiden alustusten lomassa. Monialaiseen seminaariin osallistui apuväline-, terveydenhuolto-, ja kuntoutusalan ammattilaisia, opiskelijoita, kouluttajia ja kehittäjiä, yhteensä 110 osallistujaa. Pia Yli-Kankahila, joka työskenteli HUS apuvälinekeskuksessa, esitteli aamupäivällä apuvälineiden luovutusperusteiden kehittämisprojektia HUS Erva -alueella. Luovutusperusteita tarkasteltiin monipuolisesti valtakunnallisten lakien ja ohjeiden, paikallisten käytäntöjen, ammattilaisten osaamisen ja kuntoutujan näkökulmista. Yhtenäisille ja eri näkökulmat yhdistäville käytännöille on suuri tarve, jotta kuntoutujat saisivat tarvettaan vastaavan, sopivan ja käyttökelpoisen apuvälineen. Pia totesikin, että "kallein apuväline on käyttämätön apuväline". Pian esitys kirvoitti yleisön kommentoimaan nykyisiä käytäntöjä. Esille tuotiin huolia ja hyviä käytäntöjä. Tämän hetken käytännöt apuvälineiden luovutuksessa perustuvat pikemminkin pyyntöihin kuin toimintakyvyn laaja-alaiseen arviointiin. Lisäksi yleisöstä muistutettiin siitä, että osa apuvälineistä on maksullisia ja palvelusetelikäytäntö voi tulevaisuudessa hankaloittaa näiden apuvälineiden saantia. Vantaalla toteutetaan aina hyvää käytäntöä, joka edellyttää kuntoutujalle annettavia kirjallisia käyttöohjeita apuvälineisiin. Yleisöstä kerrottiin myös uudesta hyväksi koetusta käytännöstä, joka mahdollistaa apuvälineen koekäytön (1-3kk). Koekäytön aikana arvioidaan apuvälineen toimivuutta ja käytettävyyttä kuntoutujan arjessa ja omassa elinympäristössä. Mika Määttänen, Össur Finland Oy.stä, korosti alaraaja-amputoitujen kuntoutumisessa oikea-aikaisuutta, oikea-aikaisuutta ja oikea-aikaisuutta. Oikea-aikaisuuteen liittyy useita ajoituksen kysymyksiä kuntoutumisprosessin eri vaiheissa. Ketkä osallistuvat kuntoutumisprosessiin eri vaiheissa? Missä vaiheessa arvioidaan ja mitä? Milloin ja miten seuranta ja verkostoituminen järjestetään? Mitä tekee, oppii kuntoutuja ja milloin? Mikan esityksessä toistui myös riskitekijät. Riskien tunnistaminen, systemaattinen analyysi, riskien minimointi ja ennakointiosaaminen ovatkin asioita, mihin on syytä tulevaisuudessa keskittyä. " Mika esitteli todella selkeästi alaraaja-amputaation kuntoutumisprosessin vaiheet. Prosessissa on kuvattu mitä tehdään ja mitä asioita prosessin eri vaiheisiin kuuluu. Prosessin ytimessä on kuntoutujan harjoittelu ja oppiminen. Prosessin rinnalle olisi tärkeää tuottaa viitekehys siitä, MITEN kuntoutujan yksilöllinen oppinen toteutuu ja miten kuntoutustyöntekijä tätä oppimista mahdollistaa ja tukee. Tästä herääkin kysymys, tarvitaanko koulutukseen ja opetussuunnitelmiin entistä enemmän "kuntoutumispedagogista" osaamista? Tutkittua tietoa tukipohjallisista jakoi Metropolian jalkaterapian lehtori Pekka Anttila. Viimeisten vuosien aikana tukipohjallisten vaikutuksia osoittavaa tietoa on karttunut valtavasti lisää. Tutkimusten mukaan tukipohjallisista on erityisesti hyötyä, kun kipuilun syynä on ollut korkeakaarinen jalka, vaivasenluu tai reuma. Kun tukipohjallisten avulla jaetaan alaraajan painetta tasaisemmaksi, pystytään vaikuttamaan myös diabeettisten haavojen uusiutumiseen. Paineen jakautumisen tutkimisessa on huomioitava, että liikkumisen aikainen plantaarinen paine eroaa suuresti seisoma-asennon plantaarisesta paineesta. Siksi paineen jakautumista jalkineen sisällä tuleekin mitata jalkineen sisälle laitettavalla painemittarilla. Lisää tutkimustietoa aiheesta tarvitaan. Diabeetikon jalkinevalintaan apua antoi Jaana Huhtanen Diabetesliitosta. Hän korosti sopivan jalkineen merkitystä mm. haavojen ennaltaehkäisyssä ja konkretisoi tämä epäonnistuneen case-esimerkin avulla. Jaana esitteli ostojalkineen ja yksilöllisen jalkineen toimivuuksia. Jaana haastoi osallistujia pohtimaan mistä kertoo ammattialisten kommentti: "mutta kun kuntoutuja ei ole motivoitunut käyttämään...". Miksi kuntoutuja ei ole motivoitunut, mitä asian taustalla on? Vai onko kyseessä kuntoutujan motivaatio vai jokin muu asia kuten pystyvyys, biomekaaniset lähtökohdat taikka sairauden tuomat mahdottomuudet? "Kyllä sun täytyy sitä pitää, kun se on kerta maksettu", ei riitä perusteluksi. Auttajan tehtävä on mahdollistaa motivaation syttyminen ja ymmärtää apuvälineen käyttöä mahdollistavia ja estäviä tekijöitä kuntoutujan arjessa. Alaraaja-amputoitujen kuntoutuspolkua Vantaalla Katriinan sairaalassa esitteli Niina Sohlsten. Katriinassa on kehitetty kuntoutuspolkua, jotta proteesi todella hyödyttäisi kuntoutujaa ja epäonnistumisilta vältyttäisiin. Toimintakyvyn arviointi ja siinä käytettävät mittarit sekä kuntoutujan kanssa käytävä perustelukeskustelu ovat merkityksellisiä onnistuneessa kuntoutuspolun kulkemisessa. Kuntoutujalle on tärkeä kertoa miksi-kysymyksiin vastauksia, vaikka hän ei niitä itse automaattisesti esittäisi. Katriinan sairaalan esitys herätti keskustelua siitä pitäisikö alaraaja-amputaation protetisointi- ja kuntoutuspalveluosaamista keskittää. Seminaarin iltapäiväsessioissa tuotiin näkyväksi Metropolian VATA-hankkeen osatuloksia ja toteutettiin liikelaboratoriodemo. Osatulokset keskittyivät mm. siihen miten alaraaja-amputoidun kuntoutujan toimintakykyä voidaan kuvata ICF-luokituksen (kansainvälinen toimintakyvyn, toiminnanvajauksen ja terveyden -luokitus) kautta jäsennettynä kirjallisuuskatsauksen perusteella. Myös Vantaan kaupungin työntekijä Minna Roine kuvasi maisterityönsä kautta amputaatiopotilaan elämänlaatua ICF-viitekehyksessä. Elämänlaatua arvioidaan vielä valitettavan harvoin alaraaja-amputaation kuntoutuksessa. Kuvassa Anu Valtonen ja Pekka Anttila Liikelaboratorion demo kokosi kolmisenkymmentä osallistujaa tutkailemaan kävelyanalyysiä. VATA-hankkeen tulosten valossa liikelaboratorion mahdollisuudet näyttäytyivät moninaisina. Mittarein ja mittaamisen lisäksi asiakaspalveluun kuuluu haastattelu, keskustelu ja laboratoriotoiminnan yhdistäminen asiakkaan kuntoutuskokonaisuuteen. Liikelaboratoriota voidaan hyödyntää moniammatillisesti ja asiakkaan tarpeista rakentuen. Liikelaboratoriota kannattaakin tulevaisuudessa käyttää osana alueellisia palveluverkostoja ja -kokonaisuuksia. Paikallisen moniammatillisen yhteistyön mallinnusta on rakennettu koulutuksen ja työelämän yhteisestä näkökulmasta Metropolian hyvinvointipalveluissa Positiassa. Ajatuksena on se, että Positia voisi tarjota näyttöön perustuvaa jatkuvuutta kuntoutujan polulle. Monialainen opiskelijatiimi tuottaa uusia palveluja kuntoutujan tarpeisiin vastaten. Metropolian hanketoimijat lehtorit Teija Leminen ja Tomi Nurminen konkretisoivat mahdollisuuksia fiktiivisen case-esimerkin avulla. Projektipäällikkö Nea Vänskä esitteli päivän päätteeksi yhteenvetoa VATA-hankkeen tuloksista ja mitä kaikkea hankkeen aikana on opittu. Tulokset on luettavissa kevään aikana julkaistavassa VATA-hankkeen julkaisussa. Tuloksissa ja seminaarikeskustelussa ilmeni useita kehittämiskohteita. Näitä ovat yhtäältä kuntoutujan yksilöllisyys ja toisaalta yhteiset kuntoutuspolut ja vastuut niissä. Kehittämisen kohteeksi mainittiin seminaarikeskustelussa myös kuntoutussuunnitelman laadinta, jossa edellisten asioiden tulisi yhdistyä. VATA-hankkeen hengessä Metropolian osahankkeen vastaava tutkija, fysioterapian yliopettaja Anu Valtonen kuvasi tieteelliseen tutkimus näyttöön perustuvan toiminnan ulottuvuudet. Seminaarissa oli huikea edustus ammattilaisten käytännön osaamista, mausteena tutkittu ja teoreettinen tieto, posterinäyttely ja toiminnan esittelyt, sekä ennen kaikkea oppijoiden into kehittää uusia verkostoja ja hyviä käytäntöjä. Päällimmäinen tunnelma VATA-seminaarissa oli asioiden, ihmisten ja osaamisen moninainen yhdistelytaito kuntoutujien parhaaksi! Nea lopettikin seminaarin hyvien käytänteiden kehittämisen ja toteuttamisen pullataikinareseptiin, joka toimii toivottavasti kaikkien kohdalla – kädet taikinaan ja leipomaan!

Lue lisää