Rehablogi

Lääkärit, sairaanhoitajat, ensihoitajat, lentäjät ja jopa autokoululaiset. Kaikki hiovat taitojaan simulaatioharjoitusten avulla. On tietokoneohjattuja nukkeja, standardoituja potilaita, tietokonepohjaisia ohjelmia, lentosimulaattoreita, ajosimulaattoreita ja virtuaalitodellisuudessa tehtäviä harjoituksia. Mutta miten tämän päivän kuntoutuksen koulutuksissa voidaan hyödyntää simulaatioperustaista oppimista? Opinnäytetyönä tehty Dialogisuuden vahvistuminen simulaatio-oppimisen keinoin -kirjallisuuskatsaus tutkii, millaisia teoreettisia taustoja ja pedagogisia elementtejä on simulaatioperustaisen oppimisen taustalla sekä millaista arviointia voidaan hyödyntää simulaatioperustaisessa oppimisessa, kun halutaan vahvistaa opiskelijan ammatillista dialogiosaamista asiakkaan kohtaamisessa kuntoutustyössä. Kuntoutustyössä dialogiosaaminen on yksi tärkeimmistä taidoista ja kirjallisuuden mukaan sitä voidaan kehittää simulaatioperustaisen oppimisen avulla (Hung & Ho & Lin 2021: 1, 4–6). Simulaatioharjoituksessa voidaan harjoitella dialogisuuden keskeisiä teemoja, kuten aktiivista kuuntelua, nonverbaalia viestintää ja yhteisen ymmärryksen rakentamista (Adamson ym. 2023: 468–470). Kuntoutuksen koulutuksissa saatetaan jo nyt hyödyntää simulaatioharjoituksia, muun muassa niin sanottuja vammasimulaatioita tai luokkahuoneharjoituksia. Kirjallisuuden mukaan simulaatio on kuitenkin toimivaa vain, jos sitä käytetään oikein (Diaz-Navarro ym. 2024: 7). Mitä simulaatioharjoitusta suunniteltaessa sitten pitäisi ottaa huomioon? Teoreettiset taustat simulaatio-oppimisessa Simulaatioperustaisella oppimisella tarkoitetaan harjoituksia, joissa jäljitellään todellisuutta mahdollisimman tarkasti, pyrkimyksenä siis simuloida oikeita työelämän tilanteita (Saleem & Khan 2023; Peterson Bethea & Cavazos Castillo & Harvison 2014). Simulaatioharjoitus on keino teorian yhdistämiselle käytäntöön. Keskeisenä tekijänä simulaatio-oppimisessa voidaan pitää sosiaalisessa kontekstissa tapahtuvaa oppimista (van Vuuren 2016: 83; Velde & Lane & Clay 2009: 19). Opiskelija oppii havainnoimalla toisia, mutta myös yhteinen pohtiminen ja asian työstäminen ohjaa opiskelijaa aktiiviseen oppimiseen. Lisäksi mm. Kolbin (1984) kokemuksellinen oppimisteoria luo pohjaa simulaatiolle (Saleem & Khan 2023; Magerat & Klepo & Sangster Jokic & Bartolac 2024; Aebersold 2018). Simulaatioperustaisella oppimisella on omat taustateoriansa, mutta sen lisäksi tulisi huomioida aina mikä teoria on harjoituksen taustalla (Magerat ym. 2024: 10). Dialogisuutta vahvistettaessa tarvitaan tietoa siitä, mitä dialogisuus tarkoittaa asiakkaan kohtaamisessa ja millaisista elementeistä se rakentuu. Pedagogiset elementit ja ratkaisut dialogisuuden vahvistamiseksi simulaation keinoin Kun halutaan vahvistaa kuntoutuksen opiskelijan dialogiosaamista, kirjallisuus tuo esiin simulaation korkean uskottavuuden sekä autenttisuuden (Adamson ym. 2023:465). Erityisesti standardoidun potilaan käyttö ja mahdollisimman todellinen ympäristö vahvistavat opiskelijan osaamista. Oppimisen siirtäminen käytäntöön vahvistuu, kun dialogisuutta voidaan harjoitella mahdollisimman oikeassa tilanteessa ”aidon” asiakkaan kanssa (Bowman ym. 2020; King ym. 2017). Simulaatioharjoitusta suunniteltaessa tulee aina huomioida opiskelijan osaamisen taso ja luoda selkeät oppimisen tavoitteet (Hung & Ho & Lin 2021: 3; Putter-Katz ym. 2018: 114; Weller 2012: 2). Opettajan tulee tietää mitä opiskelija jo osaa, mitkä ovat ko. opintojakson tavoitteet sekä taustateoriat ja mitä harjoituksella halutaan opettaa. Simulaatioharjoitus ei saa ylittää opiskelijan omaa osaamisen tasoa (Bowman ym. 2020). Debriefing ja arviointi Jotta opiskelijan dialogiosaaminen vahvistuu, tarvitsee hän palautetta omasta toiminastaan simulaatioharjoituksessa. Debriefing-tilaisuus onkin yksi merkittävimmistä tekijöistä opiskelijoiden oppimiskokemuksessa (Putter-Katz ym. 2017: 116). Erityisesti videopohjaisen palautteen antaminen debriefing-tilaisuudessa nähdään kehittävän opiskelijan reflektio-osaamista sekä dialogiosaamiseen liittyvää non-verbaalia viestintää. Videonauhoite simulaatioharjoituksessa auttaa opiskelijaa näkemään tilanteen ulkopuolisen silmin, jolloin itsearviointi ei pohjaudu vain omaan muistiin tai kokemukseen.  (Adamson ym. 2023.) Simulaatioharjoituksen avulla voidaan arvioida opiskelijan teoreettista sekä käytännön osaamista (Saleem & Khan 2023: 1187). Dialogiosaamista arvioitaessa voidaan hyödyntää tarkistuslistoja, johon on selkeästi kirjattu esiin se, mitä halutaan nähdä opiskelijan toiminnassa harjoituksen aikana. The Effective Listening and Interactive Communication Scale – Assessment Rubric (ELICS-AR) on yksi esimerkki tarkistuslistasta dialogiosaamisen arvioinnille (King ym. 2017). On hyvä kuitenkin pohtia, onko arvioinnin tarkoitus antaa arvosana vai ohjata opiskelijan oppimista. Kirjallisuudessa tuodaan vahvasti debriefing-tilaisuuden merkitys opiskelijan osaamisen vahvistumisessa. (Issemberg ym. 2005:22, Bradley & Whittington & Mottram 2013: 76; McGaughie ym. 2010: 44; Putter-Katz ym. 2017), mutta numeraalisen arvioinnin merkitys jää tässä kirjallisuuskatsauksessa vähemmälle. Simulaatio - turvallinen tila oppimiselle Opiskelijan ”moka” simulaatioharjoituksessa toimii lahjana oppimiselle: tilannetta voidaan tutkia ja tarkastella yhdessä, miettiä mitä tapahtui, miksi niin kävi ja mitä siitä seurasi. Debriefingissä voidaan purkaa asia osiin ja miettiä, mitä voisi tehdä toisin.  Sen jälkeen opiskelijan onnistuminen voidaan mahdollistaa uudella harjoituksella, uusin eväin. Oikein rakennettu simulaatioharjoitus toimii hyvänä keinona vahvistamaan opiskelijan dialogiosaamista asiakkaan kohtaamisessa kuntoutustyössä sekä harjoittaa teorian soveltamista käytäntöön. Blogikirjoitus perustuu Heli Arokin kuntoutuksen (YAMK) opinnäytetyöhön ”Dialogisuuden vahvistuminen simulaatio-oppimisen keinoin” (Metropolia Ammattikorkeakoulu, 2023), joka on luettavissa Theseuksessa. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024110727631 Kirjoittaja Heli Arokki, toimintaterapeutti (YAMK), kuntoutuksen tutkinto-ohjelma, Metropolia Ammattikorkeakoulu. Arokki on valmistunut toimintaterapeutiksi vuonna 2008, ja hänellä on laaja-alainen työkokemus lasten sekä perheiden parissa työskentelystä. Tällä hetkellä Arokki työskentelee Turun ammattikorkeakoulussa toimintaterapian koulutusohjelmassa. Arokki on mukana Erasmus+-rahoitteisessa SIMBA-hankkeessa (Simulation based learning in Occupational Therapy education), jonka tavoitteena on suunnitella ja soveltaa näyttöön perustuvaa simulaatioperustaista oppimista osaksi toimintaterapian opintojen eri vaiheita. Lähteet: Adamson, Helen & Chaka, Brian & Hizzet, Kay & Williment, Julia & Hargan Jae 2023. An exploration of communication skills development for student diagnostic radiographers using simulation-based training with a standardized patient: UK-based focus-group study. Journal on Medical Imaging and Radiation Sciences 54, 465-472. Aebersold, Michelle 2018. Simulation-Based Learning: No Longer a Novelty in Undergraduate Education. The Online Journal of Issues in Nursing 23 (2). Bowman, A. & Reid, D. & Harreveld, R. & Lawson, C. 2020. Evaluation of students’ clinical performance post-simulation training. Bradley, Gemma & Whittington, Stephanie & Mottram, Paul 2013. Enhancing occupational therapy education through simulation. British Journal of Occupational Therapy 76 (1). Diaz-Navarro, Cristina & Armstrong, Robert & Charnetski, Matthew & Freeman, Kirsty J. & Koh, Sabrina & Reedy, Gabriel & Smitten, Jayne & Ingrassia, Pier Luigi & Maio Matos, Francisco & Issenberg, Barry 2024. Global consensus statement on simulation-based practice in healthcare. Clinical Simulation in Nursing. Issemberg, Barry & McGaughie, William & Petrusa, Emil & Gordon, David Lee & Scalese, Ross 2005. Features and uses of high-fidelity medical simulations that lead to effective learning: a BEME systematic review. Medical Teacher 27 (1), 10–28. McGaughie, William C. & Issemberg, Barry & Petrusa, Emil & Scalese Ross 2010.A Critical review of simulation-based medical education re-search: 2003-2009. Medical Education 2010: 44: 50–63. doi:10.1111/j.1365-2923.2009.03547.x King, Gillian & Servais, Michelle & Shepherd, Tracy & Willoughby, Colleen & Bolack, Linda & Moodie, Sheila &Baldwin, Patricia & Strachan, Deborah & Knickle, Kerry & Pinto, Madhu & Parker, Kathryn & McNaughton, Nancy 2017. A listening skill educational intervention for pediatric rehabilitation clinicians: A mixed-methods pilot study. Developmental Neurorehabilitation, 20(1), 40–52. doi: 10.3109/17518423.2015.1063731 (PMID: 26305990) Magerat, Laurence & Klepo, Ivana & Sangster Jokic, Claire & Bartolac, Andreja 2024. Guidelines for the implementation of simulation-based learning in occupational therapy education. SIMBA: Simulation based learning in occupational therapy. Funded by the European Union. Peterson Bethea, Dorothy & Cavazos Castillo, Dahlia & Harvison, Neil 2014. Use on Simulation in Occupational Therapy Education: Way of Future? American Journal of Occupational Therapy, 68, 32-39. Putter-Katz, Hanna & Gvion, Aviah & Wechsler-Kashi, Deena & Adi-Ben Said, Limor & Yaacobi, Hadas & Feldman, Irit & Shalomson, Orit & Ziv, Amitai 2018. Students’ Evaluation of Simulation-Based Training in a Communication Sciences and Disorders Program. Journal of Allied Health. 47(2).113–120. Saleem, Munazza & Zuhera, Khan 2023. Healthcare Simulation: An effective way of learning in health care. Pak J Med Sci. 39(4).1185-1190.