Rehablogi

Blogitekstin kirjoittaja on Minna Roine, fysioterapian maisteri (MSC Physiotherapy) ja fysioterapeutti (AMK) Helsingistä. Minna esitti MSC-tutkintonsa lopputyön keskeisiä tuloksia Vaikuttavat tavat -hankkeen loppuseminaarissa marraskuussa 2015. Fysioterapiatutkintoni jälkeen halusin jatko-opiskella. Olin innokas oppimaan lisää, tiedonjanoinen ja kaipasin suomalaisen amk-tutkinnon suorittamisen jälkeen vielä käytännön osaamistani vahvistavaa koulutusta. Koin, että vaikka amk-tutkinnon kautta esimerkiksi anatomian, moniammattillisen yhteistyön ja asiakaslähtöisen kuntoutuksen kiemurat tulivat tutuiksi, niin oli kädentaitoja ja käytännön osaamista opittava vielä lisää työelämässä. Tämä on totta varmasti muillakin aloilla, mutta erityisesti fysioterapiassa, koska hyvät kädentaidot ovat äärimmäisen iso osa onnistunutta kuntoutusta. Tämän havaittuani halusin oppia lisää. Selvittelin ajatuksiani pari vuotta ja harjoittelin samalla työelämässä käytännön taitoja erikoissairaanhoidon, yksityisen sektorin sekä perusterveydenhuollon yksiköissä. Lopulta päätin, että haluan lisää ammattitaitoani vahvistavaa osaamista. Ennen kaikkea halusin saada työkaluja sekä tutkimustyötä tulevaisuudessa mahdollistamaan että käytännön fysioterapian osaamista syventämään. Niinpä lähdin Englantiin. Päädyin Lontoon lähelle Cambridgen ihanaan yliopistokaupunkiin Anglia Ruskin University:yn, jossa pääsin suorittamaan puhtaasti ammattiani vastaavan fysioterapian maisterin tutkinnon. Tutkintoni on Suomessa rinnastettu Opetusministeriön kautta ylempään amk-tutkintoon. Tutkintoni oli sisällöltään monipuolinen ja kurssit olivat mielenkiintoisia ja kattavia. Opetuksen taso oli erinomaista ja opettajat olivat mahtavia käytännön fysioterapian taitajia. Reilun vuoden kestänyt maisterin tutkintoni sisälsi kursseja sekä syventävästä diagnostiikasta, terapeuttisesta harjoittelusta ja testauksesta että johtamisesta ja tutkimustyöstä. Suurin kokonaisuus opinnoissani oli lopputyöni, ensimmäinen suuritöinen tutkimukseni. Lopputyökseni tein systemaattisen katsauksen olemassa olevasta tutkimustiedosta alaraaja-amputaatiopotilaiden elämänlaadusta pitkällä aikavälillä amputaation jälkeen. Päädyin systemaattiseen kirjallisuuskatsaukseen, koska en ollut vielä hakenut rekisteröintiä ammatinharjoittajaksi, enkä näin ollen voinut vielä tehdä potilastyötä Englannissa. Alaraaja-amputaatiopotilaiden tarkempaan tutkailuun päädyin, koska käytännön työn kautta minulle oli selvinnyt potilasryhmän kohdalla korostuneet haasteet, kuten hoitopolun sekä vallitsevien kuntoutus- ja protetisointikäytäntöjen epäselkeys ja vaihtelevat käytänteet. Tätä kautta minuun iski palava kehittämishalu. Lopputyötäni varten tekemäni raskas tutkimustyö ja tuloksien yhteenvetäminen auttoivat minua jäsentelemään potilasryhmän kohtaamia haasteita teoriatasolla. Olen päässyt kertomaan lopputyöstäni monien eri alojen edustajille, kuten proteesimestareille ja fysioterapeuteille, jotka tekevät töitä amputaatiopotilaiden kanssa. Toivon, että olen voinut tuoda tuloksieni kautta hyötyä ammattilaisille tukemaan heidän tekemää työtään käytännön tasolla. Tuloksieni jakaminen on tuntunut äärimmäisen mielekkäältä ja saamani positiivinen palaute on innostanut minua entisestään kehittämis- ja tutkimistyöhön. Tällä hetkellä olen töissä fysioterapeuttina Katriinan sairaalan ortopedisellä osastolla. Tutkintoni erityisesti käytäntöön liittyviltä osioiltaan ja tutkimustiedon hyödyntämisen fysioterapian menetelmien valinnan kannalta hyödyttää minua päivittäin työssäni. Niin tärkeää kuin työni onkin, toivoisin kuitenkin voivani tehdä suurempaa asiakas- tai ammattilaisryhmää hyödyttävää työtä. Erityisesti minua kiinnostaa kehittämis- ja tutkimistyö, minkä takia alun perin lähdinkin jatko-opintoihin. Siksipä pidän silmäni ja korvani auki, ja innolla odotan uusia alkavia hankkeita ja projekteja, joissa pääsisin hyödyntämään laajaa ja kansainvälistä osaamistani monipuolisemmin. Väitöskirjankaan teko tulevaisuudessa ei ole poissuljettu vaihtoehto. En kadu tippakaan päätöstäni lähteä ulkomaille jatko-opiskelemaan. Vietin elämäni haastavimman, opettavaisimman ja samalla parhaimman vuoden Cambridgessa. Opin vuoden aikana paljon sekä itsestäni että fysioterapiasta. Haluaisin nähdä Suomessa fysioterapeuteilla samaa taitoa, osaamista ja varmuutta, mitä Englannissa opetetaan. Toivon, että jatkossa näyttöön perustuvaa tietoa alettaisiin hyödyntää enemmän, kansainvälisiä verkostoja osattaisiin käyttää hyväksi entistä paremmin ja suomalaisen fysioterapian profiilia saataisiin näin nostettua. Suuri haaveeni ja tavoitteeni onkin päästä mukaan suomalaisen fysioterapian ja kuntoutuksen kehittämiseen, ja uskon, että tutkintoni auttaa minua pääsemään tuohon tavoitteeseen.