Rehablogi

Kuntoutuksen ja terveydenhuollon hyviä käytänteitä kehittämässä Tilaa RSS-syöte

Kehittyvä teknologia valjastettuna kuntoutuksen tarpeisiin
21.12.2022
Marika Hillo

Kuntoutuksen paradigman muutoksen myötä yksilökeskeisyys ja kuntoutujan huomioiminen oman elämänsä asiantuntijana on kuntoutuksen keskiössä. Kuntoutujan aktiivinen toimijuus, vaikuttaminen ja valintojen tekeminen kuntoutusprosessissaan edistää kuntoutujan toimijuutta omassa arjessa ja toimintaympäristössä. Kuntoutusprosessin ja kuntoutumisen prosessin sulautuminen saumattomaksi yhteistoiminnaksi kuntoutujan, kuntoutustyöntekijöiden, läheisten ja tarpeellisten toimijoiden kesken luo edellytykset vaikuttavalle kuntoutukselle. Kuntoutusprosessi voidaan nähdä tavoitteellisena muutos- ja oppimisprosessina.  Kuntoutujalle merkitykselliset tavoitteet pyrkivät aikaansaamaan muutosta kuntoutujan arjessa.  Muutokseen motivoitumiseen liittyy kuntoutujan halukkuus ja valmius oman tilanteen muuttamiseksi. (Karhula & Veijola & Ylisassi 2016.) Toimijuus on ymmärrettävissä viitekehyksenä, jonka avulla on mahdollista ymmärtää ja analysoida ihmisten arkea ja elämäntilanteita sekä asemaa ja vuorovaikutusta suhteessa palvelujärjestelmiin. Toimijuus toteutuu suhteessa toisiin ihmisiin. Vuorovaikutuksellisuus toimijuutta tarkastellessa on nähtävä yhtenä tarkastelun kohteena. Toimijuuden kautta voidaan ymmärtää ja tulkita palvelujärjestelmää, sen toimintakäytäntöjä, menetelmiä tai vaikka siinä käytettäviä digitaalisia tai teknologisia ratkaisuja. (Jyrkämä 2008: 196–197.) Teknologiaa hyödynnetään kuntoutuksessa laaja-alaisesti. Informaatio- ja kommunikaatioteknologia (puhelimet, tietokoneet, tabletit) sekä kuntoutuksessa käytettävä teknologia, robotiikka, virtuaalitodellisuuden ratkaisut sekä hyvinvointi- ja terveysteknologia ovat yleisesti kuntoutuksessa käytössä.  (Brouns ym. 2019: 666.) Neurologiseen kuntoutukseen ohjautuu yhä enemmän kognitiivisista oireista kärsiviä potilaita, ja nuorten aivoverenkiertohäiriöpotilaiden määrä on lisääntynyt. (Laaksonen & Tikkanen & Lindholm & Müller 2022: 795.) Etenkin nuoremmat kuntoutujat ja kuntoutujat tulevaisuudessa odottavat kuntoutuspalveluiden olevan joustavia ja digitalisoituja (Gustavsson ym. 2020:228). Kuntoutustarpeen kasvuun vastaamiseksi tulevaisuudessa teknologian käytön lisääminen voi olla potentiaalinen ratkaisu (Brouns 2018:2). Teknologia toimijuutta edistämässä   Tutkimuksellisen kehittämistyön tulosten mukaan kuntoutusprosessissa hyödynnetään laaja-alaisesti informaatio-, kuntoutus-, hyvinvointi- ja terveysteknologiaa kuntoutujan toimijuuden edistymiseksi kuntoutusprosessissa. Kuntoutusprosessissa hyödynnetään tulosten mukaan informaatioteknologiaa (puhelimet, tietokoneet, tabletit) tiedon välittymiseksi, kuntoutumiseen motivoitumiseksi ja taitojen edistymiseksi.  Potilastietojärjestelmän viestintäsovellukset mahdollistavat tulosten mukaan informaation jakamista ja vuorovaikutusta ammattilaisten ja kuntoutujien välillä. Sairastumisen myötä teknologian hyödyntämisessä voi olla rajoitteita. Haasteista huolimatta teknologia mahdollistaa tiedon saamista, yhteydenpitoa ja ajan seuraamista ja kehityksen mukana pysymistä.  Digitaaliset hoitopolut ja etäyhteydet mahdollistavat tulosten mukaan kuntoutuksen ja vertaistuen parempaa saavutettavuutta, yhteydenpitoa kuntoutujan ja läheisten kanssa sekä yhteistyötä ammattilaisten välillä. Toimintakyvyn arvioinnissa, kuntoutuksen suunnittelussa ja kuntoutumisen edistymisen seurannassa käytettävä teknologia edistää tulosten mukaan kuntoutukseen motivoitumista. Kuntoutusteknologiaa ja robotiikkaa hyödynnetään tulosten mukaan fyysisen ja kognitiivisen toimintakyvyn edistymiseksi ja motivaation lisääntymiseksi. Tulosten mukaan kuntoutujien itsenäistä työskentelyä tuetaan digitaalisilla hoitopoluilla, videoinnilla, valokuvauksella sekä puhelinsovellusten ja hyvinvointiteknologian tuottamalla informaatiolla. Teknologian hyödyntämistä edistäviä tekijöitä Tulosten mukaan kuntoutujien toimijuutta edistäviä tekijöitä kuntoutujien näkemysten mukaan ovat tarkoituksen mukaisuus, vaikuttamisen mahdollisuus teknologian käyttöön ja mahdollisuus tehdä valintoja. Kuntoutusprosessissa päätöksen teko voidaan ajatella liittyvän valintatilanteisiin omaa kuntoutumista koskevissa toimintakokonaisuuksissa (ks. Eteläpelto & Heiskanen & Collin 2011: 14–15). Tiedon ja tarpeellisen tuen saaminen kuntoutusprosessin aikana edesauttaa valintojen ja päätöksentekoon liittyvän kyvykkyyden lisääntymistä (Härkäpää & Järvikoski & Gould 2011: 73). Digitaalisten työkalujen hyödyntämistä kuntoutuksessa edistää se, että käyttö vastaa kuntoutujan tarpeisiin sekä kuntoutujien, läheisten ja ammattilaisten halukkuus käyttää teknologiaa on optimoitua (Brouns 2019: 671). Kehittämistyön tuloksissa digitaalisten laitteiden käyttöä edistää hyvä fyysinen toimintakyky, teknologian käytön oikea-aikaisuus toipumisen edetessä, myönteiset tunteet teknologian suhteen sekä motivoituminen laitteiden käyttöön.  Teknologian käytön yhteys kuntoutujan omaan arkeen, laitteiden käyttöön liittyvä tarvittava tuki ja ohjaus sekä omaisten mahdollisuus osallistua kuntoutukseen etäyhteyksin osoitettiin tuloksissa laitteiden hyödyntämistä edistäviksi tekijöiksi. Aivovaurion saaneiden kuntoutujien kyky käyttää informaatioteknologiaa on usein enemmän tai vähemmän heikentynyt, kun taas yleisesti yhteiskunnassa informaatioteknologian käyttö päivittäisessä käytössä on jatkuvasti lisääntynyt (Gustavsson ym. 2020:228). Nopea kehitys edellyttää tietojen ja taitojen jatkuvaa päivittämistä. Digitaalisten työkalujen hyödyntäminen kuntoutusprosessissa edistää tulosten mukaan kuntoutujan digitalisaation kehityksessä mukana pysymistä. Ammattilaisten näkökulmasta tuloksista nousi kuntoutujan toimijuuteen liittyvinä tekijöinä edistyneen teknologian käytön mielekkyys, kuntoutujan hyvät valmiudet laitteiden käytössä, kuntoutujan motivoituminen, kuntoutujan kyvykkyyksien vahvistuminen, keino hallita sairastumisenpelkoa ja kuntoutujan valintojen mahdollisuus teknologian käytön valinnoissa kuntoutusprosessissa. Kuntoutusprosessissa päätöksentekoon osallistuminen edellyttää, että saa omaan kuntoutumiseensa liittyvää tietoa ja on kykeneväisyyttä oman toiminnan arviointiin ja säätelyyn sekä tarvittaessa ammattilaisten kanssa yhteistyötä löytää itselle sopivat työskentelytavat (Reunanen 2018:54). Kuntoutusprosessiin liittyviksi edistäviksi tekijöiksi osoitettiin tuloksissa ammattilaisten osaamisen vahvistaminen, työn kuorman keventäminen, riittävän ajan antaminen teknologiaan perehtymiseksi, keskitetty vastuu digitaalisissa palveluissa sekä suunnitelmallisuus teknologiaan käyttöön ottamisessa. Lainattavat helppokäyttöiset laitteet mahdollistavat tulosten mukaan tasavertaista laitteiden hyödyntämistä. Digitaaliset työkalut kuntoutusprosessissa helpottavat viestintää ja tiedon jakamista ja lisäävät kuntoutujien osallistumista, motivoitumista ja sitoutumista kuntoutukseen ja sitä kautta edesauttaa parempiin kuntoutustuloksiin (Brouns ym. 2018:2). Vuorovaikutuksessa digitaaliset työkalut osoitettiin tuloksissa toimiviksi viestintäkanaviksi kuntoutujien, omaisten ja ammattilaisten välisessä viestinnässä. Digitaalisten laitteiden hyödyntämistä edistävänä tekijänä tuloksissa osoitettiin etäyhteyksien mahdollistama kuntoutujan arjen yhdistäminen kuntoutusprosessiin. Tulevaisuuden mahdollisuudet digitaalisten työkalujen hyödyntämisessä Kehittämistyön tulosten mukaan nopea digitaalinen kehitys edellyttää kuntoutujilta ja ammattilaisilta osaamista, halukkuutta ja motivoitumista digitaalisten työkalujen hyödyntämiseen. Tulevaisuudessa digitaalisilla työkaluilla on tulosten mukaan mahdollista vahvistaa kuntoutujan aktiivista roolia ja vaikuttamisen mahdollisuuksia kuntoutusprosessissa. Informaation saavutettavuutta kuntoutusprosessissa tehtävien valintojen perustaksi voidaan parantaa tulosten mukaan digitaalisin ratkaisuin. Tiedon ja tarpeellisen tuen saaminen kuntoutusprosessissa edesauttaa valintojen ja päätöksentekoon liittyvän kyvykkyyden lisääntymistä (Härkäpää & Järvikoski & Gould 2011: 73).  Erilaiset verkkoalustat mahdollistavat tulevaisuudessa tulosten mukaan toimivampaa vuorovaikutusta kuntoutujan ja ammattilaisten välillä sekä ammattilaisten välisessä verkostoyhteistyössä. Kehittämistyön tulokset osoittivat digitaaliset työkalut kuntoutujia motivoiviksi kuntoutusprosessin eri vaiheissa.  Tavoitteiden asettamisessa, kuntoutuksen suunnittelussa, toimintakyvyn arvioinnissa, harjoittelun ohjauksessa ja seurannassa sekä kuntoutumisen edistymisen seurannassa tulevaisuudessa digitaalisten laitteiden hyödyntäminen vahvistaa kuntoutujan osallisuutta päätöksentekoon ja motivoitumista kuntoutumiseen. Brounsin ym. (2019) tutkimuksen mukaan suurin digitaalisten laitteiden käytön halukkuutta lisäävä tekijä on usko siihen, että teknologian käytöstä on hyötyä kuntoutumiseen (Brouns ym. 2019: 666). Kuntoutuspalvelujen pirstaleisuuteen kehittämistyön tuloksissa osoitettiin digitaalisten työkalujen mahdollisuudet parantaa verkostoyhteistyötä eri toimijoiden välillä.  Tiedon kulku ja yhteiset verkkoalustat, joilla pystytään toimimaan tietoturvallisesti yli organisaatiorajojen parantaa tiedonkulkua ja yhdistää toimijoita kuntoutumista palveleviksi kokonaisuuksiksi. Tulevaisuudessa digitaalisen kehityksen mukana pysyminen edellyttää tulosten mukaan osaamisen ja osaamisen tukemisen sekä kehittämisen kulttuurin vahvistumista.  Tuloksiin perustuen kehittämistä tulisi suunnata toimintatapoihin, joissa kuntoutusprosessia kehitettäisiin kohti yksilökeskeisempiä ratkaisuja. Tutkimuksellisen kehittämistyön tulosten yhteenvedosta syntyi kuvaus (kuvio 1) digitaalisten työkalujen hyödyntämisestä kuntoutujan toimijuuden edistymiseksi kuntoutujien ja ammattilaisten näkökulmista. Kirjoitus perustuu kuntoutuksen YAMK-tutkinto-ohjelman tutkimukselliseen kehittämistyöhön, jossa tarkoituksena oli kehittää digitaalisten työkalujen hyödyntämistä kuntoutujan toimijuuden edistymiseksi kuntoutusprosessissa.  Toimintaympäristönä oli HUS Neurokeskuksen neurologian kuntoutuspoliklinikka, jossa tiedontuottajina toimivat moniammatillisessa aivovauriokuntoutuksessa käyvät kuntoutujat ja kuntoutustyötä tekevät ammattilaiset moniammatillisesti.  Kehittämisessä kehittämistehtävät ohjasivat aiheen tarkastelua kuntoutuja- ja ammattilaisnäkökulmista.  Työ on luettavissa Theseus-tietokannassa. Kirjoittaja Marika Hillo on valmistunut fysioterapeutiksi Stadiasta 1999.  Marika valmistuu kuntoutuksen (YAMK) -tutkinto-ohjelmasta Metropolian Ammattikorkeakoulusta joulukuussa 2022.  Marika työskentelee HUS Neurologian kuntoutuspoliklinikalla moniammatillisen neurologisen kuntoutuksen parissa. Lähteet Brouns, Berber & Meesters, Jorit J. L. & Wentink, Manon M. & De Kloet, Arend J. & Arwert, Henk J.  & Boyce, Liesbeth W. & Vliet Vliedland, Thea P. M. & Van Bodegom-vos, Leti. 2019. Factors associated with willingness to use eRehabilitation after stroke: a cross-sectional study among patients, informal caregivers, and healthcare professionals. Journal of Rehabilitation Medicine 51. 665–674. Gustavsson, Martha & Ytterberg, Charlotte & Guidetti, Susanne 2020. Exploring future possibilities of using information and communication technology in multidisciplinary rehabilitation after stroke – a grounded theory study. Scandinavian Journal of Occupational therapy 27 (3) 223–230. Härkäpää, Kristiina & Järvikoski, Aila & Gould, Raija 2011. Asiakaslähtöisyys, tiedonsaanti ja tuki kuntoutusprosessissa. Esimerkkinä työeläkekuntoutus. Teoksessa Järvikoski, Aila & Lindh, Jari & Suikkanen, Asko 2011. Kuntoutus muutoksessa. Rovaniemi. Lapin yliopisto. 73–88. Karhula, Maarit & Veijola, Arja & Ylisassi, Hilkka 2016. Tavoitteen asettaminen kuntoutumisen lähtökohtana. E-kirja. Kuntoutuminen. Helsinki: Duodecim. Jyrkämä, Jyrki 2008. Toimijuus, ikääntyminen ja arkielämä. Hahmottelua teoreettismetodologiseksi viitekehykseksi. Gerontologia 4. 190–203. Laaksonen, Kristina & Tikkanen, Heikki & Lindholm, Harri & Müller, Kiti 2022. Neurologisen kuntoutuksen mahdollisuudet- kohti laaja-alaista koko kehon kuntoutusta. Aikakauskirja Duodecim. Suomalainen lääkäriseura Duodecim 138 (9). 795–803. Reunanen, Merja 2018. Toimijuus kuntoutumisen tavoitteena. Kuntoutus 41 (1). 53–56.

Lue lisää

Lapsille mielekäs kuntoutuspalvelukokonaisuus hyvinvointialueella
7.12.2022
Jenna Kortelainen

Tulevan sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen myötä palveluiden järjestämisvastuu siirtyy hyvinvointialueille vuodenvaihteessa 1.1.2023. Hyvinvointialueet koostuvat monesta eri kunnasta, joiden palvelut toteutetaan tällä hetkellä eri tavalla. Näin on myös lasten kuntoutuspalveluiden osalta. Lasten kuntoutuspalvelut ovat laaja kokonaisuus, joka tulisi nähdä ja kehittää kokonaisuutena. Tällöin on tärkeä ottaa huomioon, mitä on lapselle mielekäs kuntoutuspalvelukokonaisuus. Sote-uudistuksen myötä tulevien hyvinvointialueiden palveluiden kartoittaminen ja uudelleen organisointi on välttämätöntä. Hyvinvointialueella turvataan ja tarjotaan mahdollisimman yhdenvertaisia palveluita asukkaille (Valtioneuvosto 2021). Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskus -ohjelmassa (2021) korostetaan palveluiden yhteen toimivuutta. Palvelu- ja hoitoketjujen tulisi olla sujuvia, yhteen toimivia ja sovittuja kuntoutusverkostossa. Tavoitteena on saumaton yhteistyö terveydenhuollon ja sosiaalipalveluiden välillä, jolla pyritään varmistamaan, että yhteistyö eri ammattiryhmien välillä sujuu perus- ja erityistason palveluiden piirissä. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2021: 19.) Siparin, Kauppilan ja Suhonen-Polven (2022) mukaan kuntoutuspalveluiden vastuu on pääsääntöisesti jaettu kasvatukselliseen ja lääkinnälliseen kuntoutukseen. Kuntoutuksen tulisi kuitenkin muodostua lapselle ja hänen perheellensä mielekkääksi kokonaisuudeksi sekä ehjäksi, toimivaksi prosessiksi. Tästä syystä lasten kuntoutuspalvelut tulisi yhdistää ja toteuttaa niin monialaisesti ja monimuotoisesti kuin on lapselle tarkoituksenmukaista. (Sipari & Kauppila & Suhonen-Polvi 2022: 111.) Launiaisen ja Siparin (2011) mukaan lasten kuntoutuksen palvelukokonaisuutta voisi alueellisesti kehittää, kun alueellisesti toimijat toimivat yhdessä suunnitelmallisesti ja pitkäjänteisesti. Kuntoutustoiminnan luomisessa tulisi ottaa huomioon oikea-aikaisuusuus, joustavuus ja saumattomuus. Tämä ei aina tarkoita lisäresursseja, vaan voidaan miettiä olemassa olevien voimavarojen tehostamista. Kuntoutuspalveluiden järjestämisen lähtökohtana tulisi olla jo olemassa olevien palveluiden kehittäminen ja vahvistaminen. Lisäksi erityispalvelut, yksityiset palvelut sekä kolmannessa sektorissa toimivat liittojen ja järjestöjen tarjoamat palvelut ovat mukana lasten kuntoutuspalvelukokonaisuudessa. On tärkeää selvittää, mitä palveluja ja olemassa olevia resursseja on alueella. (Launiainen & Sipari 2011: 115–118.) Lapsen mielekkäät kuntoutuspalvelut Lapsen kuntoutuksessa lähtökohtana ovat Siparin ym. (2022) mukaan lapsen ja perheen voimavarat. Kuntoutuksen tulisi järjestää perhekeskeisesti, jossa ammattilaisten tarjoamat palvelut ovat suunnattuja joko perheelle. (Sipari & Kauppila & Suhonen-Polvi 2022: 117–118.) Wiartin (2014) mukaan perhekeskeisessä tavoitteiden asettelussa asetetaan tavoitteet yhdessä lapsen ja perheen kanssa ja tavoitteet sijoittuvat heidän arkeensa. Tutkimuksen mukaan perhe on motivoituneempi ja sitoutuu paremmin tavoitteen saavuttamiseen, kun sen jäsenet ovat olleet osallisena tavoitteiden asettelussa (Wiart 2014: 293, 295). Melkkaan, Peltosen ja Suomela-Markkasen (2022) mukaan voi olla lasten puolesta tarkoituksenmukaisinta järjestää kuntoutus tämän omassa ympäristössä. Läheisten ja lähityöntekijöiden tulisi saada osallistua kuntouttavien periaatteiden mukaiseen toimintaan. Hyvässä yhteistyössä kuntoutus sujahtaa arkeen ja terapiamäärät voi olla pienempiä. Harrastus- ja liikuntamuotoja olisi hyvä integroida lapsen tai nuoren kuntoutukseen, jolloin kuntoutuja voi osallistua ystävien ja läheisten kanssa vastaavanlaisiin toimintoihin. (Melkas & Peltonen & Suomela-Markkanen 2022: 297–298.) Kuntoutuksen ammattilaisten näkemyksiä Tutkimuksellisessa kehittämistyössäni selvitin kuntien tämänhetkistä palvelukokonaisuutta lasten palveluvastaavilta tai esihenkilöiltä, joilla oli lasten palveluiden kokonaisuus tiedossa. Lasten kuntoutuksen asiantuntijoilta – eli läheisiltä ja ammattilaisilta – kerättiin tietoa siitä, mitä on lapsen mielekäs kuntoutuspalvelukokonaisuus. Tulos on esitetty kuviossa 1.   Haastattelemieni kuntoutuksen asiantuntijoiden mukaan palvelut tulisi saada matalalla kynnyksellä. Palveluiden piiriin tulisi päästä ilman diagnoosia tai lähetettä. Neuvolasta ohjattaisiin matalalla kynnyksellä tarvittaviin palveluihin. Kouluissa tuli olla tarjolla matalan kynnyksen palveluita osana lapsen arkea, kuten kouluvalmentaja, psykiatrinen sairaanhoitaja ja koulutoimintaterapeutti. Keskeistä asiantuntijoiden mukaan olisivat myös selkeät palveluketjut ja hyvä palvelunohjaus oikein, sujuvasti ja ajankohtaisesti. Moniammatillinen yhteistyö ja yhteiskäynnit mahdollistaisivat nopean palveluun pääsyn ja kuntoutuksen suunnittelu kokonaisuutena. Organisaatioiden välillä tulisi olla selkeä työ- ja roolienjako. Kuntoutusvastuu tulisi olla selvä päällekkäisyyksien välttämiseksi. Palveluita tulisi olla riittävästi tarjolla ja olla yhdenvertaisia. Palveluita tulisi myöntää sen verran, minkä vanhemmat jaksoivat vaatia. Kuntoutuksen asiantuntijoiden haastatteluissa nousi myös esiin tarve palveluista tiedottamiseen. Kaivattiin yhteistä alustaa, mistä löytyisivät kaikki hyvinvointialueen palvelut. Ammattilaisilla tulisi olla selkeä ohjemanuaali käytössä siitä, mitä palveluita oli tarjolla. Ammattilaisilla tulisi olla yhteneviä suosituksia sekä tarjota parempaa ohjausta palveluihin. Palveluihin pääsy ei saisi olla työntekijästä riippuvaista. Ammattilaisen tulisi olla tietoinen perheen käyttämästä ja tarvitsemasta palvelukokonaisuudesta. Läheiset toivoivat tasavertaista ohjausta palveluiden piiriin. Moniammatillista yhteistyötä, jatkuvuutta ja parempaa tiedonkulkua Lasten kuntoutuksen asiantuntijoiden mukaan moniammatillinen yhteistyö mahdollistaa jatkuvuuden, joustavuuden ja perhelähtöiset palvelut. Se mahdollistaa selkeän vastuunjaon ammattilaisten kesken ja päällekkäisyyksien välttämisen. Lasten kuntoutusasioiden edunvalvonta pitäisi hoitaa moniammatillisessa työryhmässä. Palveluiden tulisi olla samassa paikassa, jotta ohjaus ja tiedottaminen keskenään olisivat parempia. Moniammatillista yhteistyötä tulisi lisätä yli organisaatiorajojen. Jatkuvuutta tulisi olla eri toimijoiden välillä. Seurannan tulisi olla selkeästi ohjeistettu, jotta tiedettäisiin, kenellä on vastuu jatkosta. Kuntoutustarve tulisi nähdä pidemmällä aikavälillä. Toivottiin varmuutta kuntoutuksen myöntämisessä. Palveluiden toivottiin toteutuvan omalla paikkakunnalla. Tiedonkulun tulisi olla sujuvaa ammattilaisten kesken. Ammattilaisella pitäisi olla pääsy potilaskertomuksiin yli organisaatiorajojen. Lapsille tulisi olla oma yhtenäinen lääkinnällinen kuntoutustyöryhmä. Perheelle on kuormittavaa, jos jokaiselle ammattilaiselle pitää olla selittämässä samat asiat uudelleen. Laatu, asiakas- ja perhelähtöisuus ja verkostotyö Haastattelemieni kuntoutuksen asiantuntijoiden mukaan palveluiden tuli olla laadukkaita ja tarkoituksenmukaisia. Kuntoutusintervention hyöty oli nidottu lapsen arkeen. Tutkimusnäytöllä tulisi osoittaa kuntoutuksen hyöty, ja kuntoutusarvioiden tulokset tulisi liittää käytäntöön. Ammattilaiset olivat vetäneet johtopäätöksiä, joita ei perhe tukenut. Käyntimäärät olivat olleet liian vähäisiä eikä apu ollut aina vastannut tarvetta. Kuntoutuksen tavoitteet tulisi olla asiakas- ja perhelähtöisiä ja tukea kokonaisvaltaista kuntoutusta. Lapsen tavoitteiden piti kulkea kaikkien verkostojen läpi ja kuntoutusinterventiot tuli suunnitella niiden kautta. Lapsen tavoitteiden tuli olla selvästi näkyvillä, ja oli tärkeää, että tiedettiin muiden palvelutahojen lapseen liittyvät tavoitteet. Tavoitteiden tuli korreloida lapsen ja perheen motivaation kanssa. Hyvä verkostotyö yhteistyössä perheen kanssa, jossa otettiin perheen tilanne ja kokemukset huomioon, vähensi perheen kuormitusta. Kasvatuskumppanuus syntyi verkostossa tapahtuvan yhteistyön myötä, kun perheen ja ammattilaisten kesken mietittiin lapsen kuntoutuksen tavoitteita ja jatkosuunnitelmia. Moniammatillinen laajempi ryhmä tuli olla mukana palvelutarpeen kartoittamisessa. Ensitapaaminen toteutettaisiin verkostotapaamisena ammattilaisten ja vanhempien kesken. Verkostotyön myötä tiedonkulku on sujuvaa, eikä vanhemmat kuormitu, kun ei tarvitse kerrata asioita jokaiselle ammattilaiselle erikseen. Perhelähtöisyys ja oikea-aikaisuus Perhekumppanuus syntyy, kun ammattilaisten ja perheen välillä on vahva yhteys ja lapsen arjen haasteita kohdataan yhdessä. Perhekohtaista ja perhelähtöiseen kuntoutukseen kuuluu, että perheen kokemus otetaan totuutena ja kuullaan perheen huoli. Perheen tilanteen sekä kokonaisuuden huomioiminen lasten kuntoutuksessa on tärkeää. Kuntoutuksen ajankohtaa tulee miettiä perheen voimavarojen ja aikataulun mukaan. Perhe sanoittaa kuntoutustarpeen ja ammattilainen toimii rinnalla kulkijana. Tuloksista nousi lisäksi esiin tarve kuntoutuksen oikea-aikaisuuteen ja ennaltaehkäiseviin palveluihin, kuten vanhempien tiedottamiseen. Palveluihin tulisi ohjata mieluummin varmuuden vuoksi. Lasten kuntoutuspalveluiden tarjonta tulisi olla riittävä ja tilanteeseen olisi hyvä puuttua heti, kun tarve huomataan. Nuorille suunnattuja ennalta-ehkäiseviä tietoiskuja voisi järjestää. Neuvolasta olisi hyvä ohjata kuntoutuspalveluihin varhaisessa vaiheessa. Kuntoutuksen asiantuntijoiden mukaan keskeistä on tarjota tukipalvelua oikea-aikaisesti, laadukkaasti ja oikea määrä, kun on tiedossa suurempia muutoksia lapsen arjessa, kuten päiväkodin tai koulun aloitus. Arviointikäyntien prosessin tulisi olla tiivis, jotta kuntoutuksen päästään aloittamaan oikea-aikaisesti. Hoidon arvioinnit tulee toteuttaa asiakaslähtöisesti, jotta apuvälineet ja muut tukipalvelut saadaan oikea-aikaisesti. Toiveet kuntoutuspalveluita kohtaan voidaan tiivistää seuraavasti: tilannekohtaisesti ja yksilöllisesti mietittävä kuntoutus oikea-aikaisesti ja perhelähtöisesti. Kirjoitus perustuu tutkimukselliseen kehittämistyöhön Kuntoutuspalvelujen kokonaisuus lapselle Itä-Uudenmaan hyvinvointialueella. Metropolia Ammattikorkeakoulu 2022. Kirjoittaja Jenna Kortelainen, fysioterapeutti (AMK), kuntoutuksen tutkinto-ohjelma (YAMK). Olen töissä nykyisen Porvoon terveyskeskuksen (tulevan Itä-Uudenmaan hyvinvointialueen) palveluksessa avopuolen fysioterapeuttina. Lähteet Launiainen, Helena & Sipari, Salla 2011. Lapsen hyvä kuntoutus käytännössä. Vajaaliikkeisten Kunto 2011, Helsinki. 115–118. Melkas, Susanna & Peltonen, Riikka &Suomela-Markkanen, Tiina 2022. Kuntoutussuunnitelma. Teoksessa Autti-Rämö, Ilona & Salminen, Anna-Liisa 69 & Rajavaara, Marketta & Ylinen, Aarne (toim.). Kuntoutuminen. 2. uudistettu painos. Helsinki: Duodecim. 297–298. Sipari, Salla & Kauppila, Jorma & Suhonen-Polvi, Susanna 2022. Lapsen kokonaiskuntoutus kehitysympäristössä. Teoksessa Autti-Rämö, Ilona & Salminen, Anna-Liisa & Rajavaara, Marketta & Melkas, Susanna. Kuntoutuminen. 2. uudistettu painos. Helsinki: Duodecim. 111–116. Sosiaali- ja terveysministeriö 2021. Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskus 2020–2023: Ohjelma ja hankeopas. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2021:27. Helsinki. Sosiaali- ja terveysministeriö. Valtioneuvosto 2021. Sosiaali- ja terveyspalveluiden rakenneuudistus. Helsinki. Wiart, Lesley 2014. Goal settings in paediatric rehabilitation. Teoksessa Siegert, Richard J. & Levack, William M. M. 2014. Rehabilitation goal setting: theory, practice, and evidence. E-kirja. Taylor & Francis Group. Luku 15.

Lue lisää

Teknologisten ratkaisujen käyttöönotto vaatii toimintatapojen muutosta
25.11.2022
Laura Frosterus

Iäkäs ihminen tarvitsee tuekseen verkoston, joka koostuu ammattilaisista, läheisistä ja vapaaehtoisista. Tulevaisuudessa tarvitaan uudenlaista asennetta ja innovatiivisuutta, tiedolla johtamista sekä yhteistyötä yli sektori- ja ammattirajojen, mutta myös monipuolisia palveluja ja teknologisia ratkaisuja toisiaan tukemaan ja täydentämään. (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2022a.) Kotihoito on ensisijainen palvelumuoto iäkkäiden kasvavaan palveluntarpeeseen. Pitkäaikainen ympärivuorokautinen asumispalvelupaikka myönnetään vasta, kun intensiivinenkään kotihoito ei enää riitä. Yli 75-vuotiaista 0–1 % täyttää tämän kriteerin. Kotihoitoon on kehitettävä etäpalveluja, kotikuntoutusta ja kotisairaalapalveluita vastaamaan iäkkäiden kasvavaan palvelutarpeeseen. Tärkeää on lääkäreiden osallistuminen ja sitoutuminen avohoitoon. (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2022a.) THL:n tekemän tilastoraportin mukaan Suomessa säännöllisen kotihoidon asiakkaita on tilastoitu vuonna 2020 hieman yli 115 000 asiakasta. Heistä noin 45 000 asiakasta kuului ikäryhmään 85–94-vuotiaat, joista 62 % oli naisia. Säännöllisen kotihoidon asiakkaiden osuus kaikista kotihoidon 208 180 asiakkaasta oli 55 %. Säännöllisen kotihoidon asiakkaiksi on tilastoitu ne asiakkaat, joilla tilastovuonna on ollut kahden kuukauden ajanjaksolla kotihoidon tekemä kotikäynti vähintään kuutena päivänä. Heistä 59 % oli vähintään yksi kotikäynti päivässä. Kolme tai enemmän kotikäyntiä päivässä tarvitsevien osuus oli 18 %. Vuonna 2020 kotihoidossa toteutui 39,7 miljoonaa kotikäyntiä, joka on miljoona kotikäyntiä enemmän kuin vuonna 2019. (Saukkonen. ym. 2021: 1–3.) Kotihoidon muuttuva maailma Laitoshoidon paikkoja vähennetään suunnitelmallisesti edelleen. Iäkkäällä ihmisellä omassa kodissa asumisen aika on pidentynyt. Samaan aikaan odotettu elinikä pitenee. Nämä seikat johtavat siihen, että omissa kodeissa asuvien toimintakyky on alempi kuin aiemmin. Avohoidon puolella ennaltaehkäisevän työn merkitys on kasvanut. Väestön ikääntymisen ja toimintakyvyn heikkenemisen myötä toimintakykyä tukevien palveluiden tarve on lisääntynyt. Kaiken tavoitteena on, että ikäihmiset selviytyisivät mahdollisimman omatoimisina ja itsenäisinä omassa elinympäristössään. (Kettunen & Kähäri-Wiik & Vuori-Kemilä & Ihalainen 2009: 6.) Marinin hallitusohjelmassa peräänkuulutetaan eri ammattiryhmien välistä yhteistyötä ja perus- ja erityistason palveluiden yhteensovittamista sosiaalipalveluiden ja terveydenhuollon osalta. Alueellisella tasolla kannustetaan palveluiden suunnitteluun ja kehittämiseen kokonaisuuksina, jotta ne eivät pirstoutuisi yksittäisiksi palasiksi. Tavoitteena näillä toimilla on yhtenäiset palveluketjut sekä paljon palveluja tarvitsevien ihmisten hoidon että hoivan kehittäminen. Hallitusohjelmassa palveluiden saavutettavuutta parannetaan lisäämällä kotiin vietäviä palveluita kehittämällä digitaalisia- ja etäpalveluita. Palveluiden laatua ja kehittämistä tavoitellaan yhtenäistämällä sosiaali- ja terveydenhuollon tietopohjaa. (Valtioneuvosto 2019: 153–155.) Tulevaisuuden näkymiä toiminnan kehittämisessä Kansallinen ikäohjelma 2030 -julkaisussa on viitattu valtiovarainministeriön tulevaisuuskatsaukseen, jossa arvioidaan digitalisaation tulevan parantamaan julkisten palveluiden saatavuutta niille ihmisille, jotka kykenevät ja haluavat käyttää internetiä. Etuna digitaalisissa palveluissa on niiden aika- ja paikkariippumattomuus, jonka vuoksi ne pienentävät esimerkiksi maantieteellisestä syystä tai elämäntilanteesta johtuvaa eriarvoisuutta. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2020: 22.) Toisaalta eriarvoistumisen riski teknologian mukaan tulon myötä on otettava huomioon (Dufva 2020: 39). Kotihoito on keskeinen kehittämiskohde iäkkäiden palveluissa. Kansallinen linjaus kotihoidolle on, että iäkkäällä on oikeus asua omassa kodissaan sairaana ja toimintakykyrajoitteisena niin kauan kuin se vastaa hänen tarpeitaan ja on turvallista. Kotona asumisen tukea saa viikon jokaisen päivänä ympäri vuorokauden toimintamallien avulla, jotka ylläpitävät toimintakykyä ja ovat kuntouttavia sekä turvaavat akuuttitilanteet. Enenevissä määrin teknologiset ratkaisut tukevat kotona asumista, kuten älykkäät palovaroittimet ja liesivahdit, sekä turvapalvelut ja sensoriteknologia. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2020: 42–43; Sosiaali- ja terveysministeriö 2021.) Palveluiden korvaaminen osittain tai täydentäen teknologisin ratkaisuin mahdollistaa peruspalveluiden turvaamisen kaikille niitä tarvitseville, mutta se vaatii sekä sote-henkilöstön että asiakkaan ja omaisen kouluttamista teknologian käyttöön. Digitaalisen syrjäytymisen riski on kuitenkin olemassa, ja se on otettava huomioon.  Heikommassa asemassa olevan henkilön palveluntarve on tunnistettava ja huolehdittava hyvinvointipalveluiden saatavuudesta. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2020: 42–43; Sosiaali- ja terveysministeriö 2021.) Kotihoidon palveluiden kehittämisen kannalta on tärkeää, että tieto erilaisin tavoin toteutettavista palveluista on kaikilla organisaatiossa toimivilla ja yhteistyötahoilla. Kotihoidon asiakkaaksi ohjaudutaan monella eri tavalla. Tieto ja ymmärrys eri palveluista ja niiden toteuttamisesta auttaa seulomaan sopivat asiakkaat, joille tarjota palvelua. Tällöin palvelu on oikein kohdennettua, oikea-aikaista ja toimintakykyä tukevaa. Nämä elementit toteutuessaan tuovat palvelulle näkyvyyttä ja positiivisen latauksen. Palvelu nähdään toimivana ja haluttuna sekä asiakkaiden että työntekijöiden näkökulmasta. Palvelu on saanut merkityksen. Toimintatapoja muuttamalla saamme laadukasta ja tehokasta palvelua Kotona asumisen teknologiat ikäihmisille (KATI) -ohjelman tavoitteena on edistää uusien teknologioiden hyödyntämistä kotona asumisen, kotihoidon ja kotiin tuotavien palveluiden parissa. Tavoitteena on uudistaa toimintamalleja kotona asuvien iäkkäiden toimintakyvyn ja hyvinvoinnin ylläpitämiseksi, sekä itsenäisen ja turvallisen asumisen tukemiseksi että kotiin tuotavien palveluiden edistämiseksi. Osana tavoitteita on myös kotihoidon henkilöstön työhyvinvoinnin parantaminen ja kuormituksen vähentäminen. (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2022b.) KATI-mallia edelleen yhteiskehitetään sote-toimijoiden, käyttäjien ja muiden sidosryhmien kanssa. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2020: 35.) Ikääntyneiden osallisuuden lisääminen nähdään yhtenä tärkeimmistä edistettävistä asioista hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä. Ikääntyneen rooli kasvaa toimijana oman hyvinvointinsa ja terveytensä ylläpitämisen sekä palveluidensa kehittämisen suhteen. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2020: 23.) Ikääntyneen ajatuksia ja toiveita tulee kuunnella ja kunnioittaa, jotta voi muodostaa kokonaiskuvan hänen elämäntilanteestaan, tavoitteistaan, voimavaroistaan ja haasteistaan. Ikääntyneen osallisuuden ja sitoutuneisuuden kannalta on merkityksellistä, että palvelutarpeet arvioidaan yhdessä ikääntyneen kanssa häntä arvostavin vuorovaikutuksellisin keinoin. Ikääntyneen palvelukokonaisuudet räätälöityvät hänen tarpeiden ja toiveiden mukaisesti. Räätälöimällä palvelukokonaisuuksia tällä tavoin ne ovat asiakkaalle sopivia ja mieluisia, mutta myös laadukkaita ja kustannustehokkaita. Ohjaus ja neuvonta on suuressa roolissa, jotta ikääntynyt voi osallistua parhaiten oman elämänsä suunnitteluun ja itseään koskevaan päätöksentekoon. (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2022a.) Asiakkaan osallistaminen kuntouttavan työotteen menetelmällä arjen toiminnoissa olisi ensiarvoisen tärkeää. Kuntouttavan työotteen merkitystä on tutkittu, ja käsitteenä se on tunnettu. Silti sen toteutuminen arjen hoitotyössä on hyvin vaihtelevaa ja monesti yksittäisestä työntekijästä kiinni. Sen toteuttamisen esteenä koetaan vanhat tavat, kiire, resurssipula ja suuri työmäärä. Tarvitaan kaukonäköisyyttä ja ymmärrystä siitä, miten tänä päivänä toteutettu työ näkyy meille huomenna. Teemmekö vain työtä, vai teemmekö itsellemme aina vain lisää työtä? Etähoito edistää ikäihmisen osallisuutta ja tuo turvaa arkeen Etähoiva mahdollistaa iäkkään ihmisen kotiin tuotavien palveluiden tuottamisen helposti ja asumisen omassa kodissa mahdollisimman pitkään. Etähoivan etuja ovat kotihoidon työkuorman vähentyminen asiakaskohtaamisten määrän lisääntyessä vuorokaudessa, koska siirtymiin asiakkaiden välillä ei tarvitse kuluttaa aikaa. Asiakaskohtaamisten muuttuessa virtuaalisiksi erilaisten tartuntojen leviämisen ja sairastumisen riski vähenee. Etäkäynnin aikana kohtaaminen on laadukkaampaa, koska hoitajan huomio on täysin asiakkaassa. Organisaation hiilijalanjälki pienenee, kun siirtymien päästöt vähenevät. (Etähoiva.) Viime vuosina ikäteknologian käyttö on lisääntynyt, mutta silti se on verrattain vähäistä. Tulevaisuudessa ikääntynyt väestö on tottuneempaa teknologisiin ratkaisuihin ja niiden käytölle on pienempi kynnys. Teknologisten ratkaisujen tulee olla helppokäyttöisiä ja saavutettavia, jolloin ne mahdollistavat palveluiden skaalautuvuuden ja toimivat osana ratkaisua ikääntymisen tuomiin haasteisiin. Teknologiset ratkaisut ovat osa iäkkäiden palveluita ja hyödynnettävissä ennaltaehkäisevässä toiminnassa monin eri tavoin. Etäteknologian avulla on onnistuttu edistämään liikunta-aktiivisuutta. Etäkuntoutuksen vaikuttavuutta tutkittaessa on todettu, että tuloksiltaan etäkuntoutus on samaa luokkaa verrattuna kasvokkain toteutetun kuntoutuksen kanssa. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2020: 34.) Erilaisia teknologisia ratkaisuja tarvitaan, jotta voimme turvata kaikille kotiin tuotavat palvelut. Muutoksen toteuttamiseksi tarvitsemme uusia toimintatapoja työn tekemiseen. Uudet toimintatavat tuovat nopeutta ja tehokkuutta palvelun tuottamiseen, heikentämättä kuitenkaan sen laatua tai asiakkaan toimintakykyistä ja merkityksellistä arkea. Tarvitsemme avointa mieltä muutokselle, työyhteisön sitoutumista muutokseen toteuttamiseen ja motivaatiota sen ylläpitämiseen. Kirjoittaja Laura Frosterus, sairaanhoitaja (AMK), kuntoutuksen tutkinto-ohjelma (YAMK). Laura on valmistunut sairaanhoitajaksi vuonna 2018 ja työskentelee tällä hetkellä vastaavana hoitajana kotihoidossa.   Lähteet   Dufva, Mikko 2020. Megatrendit 2020. Sitran selvityksiä 162. Sitra. Etähoiva. VideoVisit Oy. Kettunen, Reetta. Kähäri-Wiik, Kaija. Vuori-Kemilä, Anne. Ihalainen, Jarmo 2009. Kuntoutumisen mahdollisuudet. WSOY. Saukkonen, Sanna-Mari. Mölläri, Kaisa. Puroharju, Tuuli 2021. Kotihoito 2020: Yli puolella säännöllisen kotihoidon asiakkaista palvelujen käyttö on päivittäistä. THL. Tilastoraportti: 27/2021. Sosiaali- ja terveysministeriö 2020. Kansallinen ikäohjelma 2030. Tavoitteena ikäkyvykäs Suomi. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2020:31. Sosiaali- ja terveysministeriö 2021. Hallitus esittää muutoksia iäkkäiden ihmisten kotihoitoon ja asumispalveluihin. Sosiaali- ja terveysministeriön tiedote 391/2021. Päivätty 9.12.2021. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2022a. Muuttuvat vanhuspalvelut. Päivitetty 18.3.2022. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2022b. Kotona asumisen teknologiat ikäihmisille- ohjelma (KATI). Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Valtioneuvosto 2019. Pääministeri Sanna Marinin hallituksen ohjelma 10.12.2019 Osallistava ja osaava Suomi. Sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävä yhteiskunta. Valtioneuvoston julkaisuja 2019:13. Helsinki.      

Lue lisää
Uudemmat postaukset Vanhemmat postaukset