Turvasuunnitelma toimintaterapian työvälineenä itsemurhien ennaltaehkäisyssä

Luontolähtöisiin interventioihin osallistuneet kuntoutujat kokivat useita myönteisiä vaikutuksia liikkuessaan luontoympäristössä. Luontoympäristössä liikkumisen myönteisiä vaikutuksia kuntoutujille olivat uuden elämänhalun löytyminen, elämänhallinnan vahvistuminen, elämänlaadun paraneminen, arjesta irtautuminen, sosiaalisten suhteiden vahvistuminen, luontoon uppoutumisen kokeminen, luonnon rauhallisuuden tunteminen, luonnossa olemisen lisääntyminen ja itsehoidon mahdollistuminen luonnossa. Kirjoitus pohjautuu kirjallisuuskatsaukseen (Karanoja 2025), tarkoituksena oli kuvata luontoympäristössä liikkumisen myönteisiä vaikutuksia kuntoutujalle. Tavoitteena oli tuottaa tietoa luontoympäristössä liikkumisen myönteisistä vaikutuksista kuntoutujalle. Kirjallisuuskatsaukseen valittiin (eng. literature review) alkuperäistutkimuksia, joissa toteutettiin erilaisia luontolähtöisiä interventioita. Etelä-Walesin rannikolla toteutettiin surffausinterventioita, Tanskan yliopiston 1,4 hehtaarin puolivillissä metsäisessä puutarhassa sekä kuntoutujien lähiluontoympäristön interventioissa tutkittiin näkökulmia toipumiseen luontokokemusten kautta. Tanskassa osana Healthy in Nature -hanketta toteutettiin luontolähtöisiä interventioita ulkokuntoutusohjelmien, luonnossa olemisen ja ulkoilun (friluftsliv) avulla. Interventioihin osallistuivat kuntoutujia, jotka toipuivat aivovammasta (ABI=Acquired Brain Injury), aivotärähdyksen jälkeisistä oireista (PCS=Post-Concussion Syndrome), syömishäiriöistä (EDs=Eating Disorders) sekä mielenterveysongelmista (Mental Health Problems) ja kroonisista fyysisistä terveysongelmista (Chronic Physical Health Problems). Myönteiset vaikutukset kuntoutujalle Uuden elämänhalun löytyminen kuvattiin merkityksellisyyden ja tulevaisuuden toiveikkuuden tuntemisena. Luontoympäristössä liikkumisen myötä kuntoutujat kokivat uuden merkityksen ja uuden elämän tarkoituksen tuntemista sekä uuden elämänhalun löytymisen tuntemista. (Wilkie ym. 2022; Gibbs ym. 2022.) Tulevaisuuden toiveikkuus kuvattiin toivon ja optimismin tuntemisena sekä saavuttamisen mahdollistumisena tulevaisuudessa (Wilkie ym. 2022). Elämänhallinnan vahvistuminen kuvattiin itseluottamuksen vahvistumisena, itsenäisyyden lisääntymisenä, toimintakyvyn lisääntymisenä, tietoisuuden lisääntymisenä ja vaikeiden asioiden ymmärtämisen lisääntymisenä. Itseluottamuksen vahvistuessa kuntoutujat kokivat olevansa valtuutettuja oman elämänsä suhteen ja tunsivat itsensä jälleen ”normaaleiksi” aivovammaan sairastumisen jälkeen (Wilkie ym. 2022). Itsenäisyyden lisääntyessä kuntoutujat pystyivät olemaan itsenäisempiä kuin he itse luulivat. Kuntoutujat saivat toteuttaa kykyään ”itsenäisyyteen” ja he kertoivat kokevansa tunnetta oman elämän hallitsemisesta. Surffaus lisäsi kuntoutujien toimintakykyä parantamalla liikkuvuutta, vähentämällä väsymystä ja lisäämällä itsesäätelyä. (Wilkie ym. 2022.) Kognitiivisuuden paranemiseen liittyi tietoisuuden paranemista ja lisääntymistä. He kokivat meren vuoroveden, tuulen, meren juoksevien ja dynaamisten liikkeiden jatkuvan muuttumisen saavan heidän tietoisuutensa ja tarkkaavaisuuden lisääntymään ympäristöstään. Näiden tietoisten käsitysten helpottuminen lisäsi kuntoutujien syvempää tietoisuutta itsestään ja yleistyivät jokapäiväiseen elämään ja helpottivat arkisia toimia. (Gibbs ym. 2022.) Vaikeiden asioiden ymmärtämisen lisääntymisessä, vesi opetti kuntoutujille veden arvaamattoman ja hallitsemattoman luonteen. He oppivat, etteivät he aina pystyneet hallitsemaan elämässä esiintyviä vaikeita tai epämiellyttäviä tapahtumia ja tunteita. Näiden oivallusten syntymisen kautta kuntoutujat pystyivät yleistämään oivalluksiaan myös muihin elämän osa-alueisiin intervention jälkeen, tuloksena vaikeiden tunteiden ja kokemusten parempi hallitseminen. (Wilkie ym. 2022.) Elämänlaadun paraneminen kuvattiin oireiden vähenemisenä, henkisen hyvinvoinnin lisääntymisenä, onnellisuuden lisääntymisenä ja pitkän aikavälin hyötymisenä. Oireet vähenivät sekä luontoympäristössä liikkumisen aikana että sen jälkeen mm. aivotärähdyksen jälkeisistä oireista kuntoutuvilla. Oireiden väheneminen jatkuvana kesti luontoympäristössä liikkumisen jälkeen 10 viikkoa (Corazon ym. 2024). Henkisen hyvinvoinnin lisääntymisessä havaittiin muutos mielenterveyden paranemisessa Warwick—Edinburghin mielenterveysasteikolla verrattuna tulosta intervention alku- ja päätösvaiheissa, myös kuntoutujien itsearvioitu henkinen hyvinvointi lisääntyi (Gorazon ym. 2024).  Onnellisuuden lisääntymisen tuloksessa VAS-onnellisuuspisteet nousivat surffausintervention jälkeen ja myös kuntoutujien itseraportoitu onnellisuus lisääntyi (Wilkie ym. 2022). Elämänlaadun mittaaminen QOLIBRI-OS asteikolla osoitti pisteytyksen nousevan luontoympäristössä liikkumisen jälkeen (Gorazon ym. 2024). Pitkän aikavälin hyötymisen tuloksissa kuntoutujat raportoivat käyttäytymisen positiivisesta muutoksesta. He kertoivat positiivisen terveyskäyttäytymisen harjoittamisesta mm. miellyttävämmällä liikunnalla kuin esimerkiksi kuntosaliharjoittelu. (Gibbs ym. 2022.) Luontoympäristössä osallistujatoverin onnistuneen surffauksen seuraaminen vaikutti kuntoutujien ajattelutapaan herättäen toiveikkuutta tulevaisuutta kohtaan. Surffausinterventio johti pitkäaikaisiin hyötyihin kuten positiiviseen käyttäytymisen muutokseen, joka kesti 6—10 kuukautta toimenpiteen jälkeen. (Wilkie ym. 2022.) Arjesta irtautumisen mahdollistuminen kuvattiin läsnäolon mahdollistumisena, tauon saamisena sairaudesta ja uusien työkalujen oppimisena arjen haasteisiin. Luonnon ajan ja tilan joustavuus mahdollisti kuntoutujien läsnäoloa luonnossa ja irtautumisen arjen ajatuksista (Søren ym. 2021). Läsnäoloa mahdollistivat myös uppoutuminen luonnolliseen ja sosiaaliseen ekologiaan sekä pois pääseminen jokapäiväistä stressitekijöistä (Gibbs ym. 2022). Luontoympäristössä oleminen auttoi tauon saamisessa sairaudestaan syömishäiriöistä toipuvilla kuntoutujilla. Luontoympäristössä oleminen oli tapa ”ilmentää” itseään kehollisesti saamalla taukoa omista ajatuksista ja itsearvioinnista. (Trangsrud ym. 2022.) Uusien työkalujen oppiminen arjen haasteisiin kuvattiin uusien työkalujen käytön oppimisena, kuten meditointina. Ulkona koettu rauha esimerkiksi meditaation avulla saavutettuna, pyrittiin integroimaan arkeen ja osaksi kuntoutujien elämää. Arjen haasteiden ja ongelmien selviytymisen oppiminen auttoivat kuntoutujia selviytymään paremmin omassa arkielämässään. (Søren ym. 2021.) Sosiaalisten suhteiden vahvistuminen tarkoitti kuntoutujien ja heidän läheisten suhteiden vahvistumista sekä sosiaalisten suhteiden edistymistä luonnossa. Luontolähtöisestä interventiosta saadut kokemukset saivat kuntoutujat hyväksymään paremmin perheensä heille osoittamansa tuen. Suhteiden edistyminen luonnossa sisälsi uusien yhteyksien solmimisen luontolähtöisen intervention aikana ja yhteisiä tapaamisia myöhemmin intervention jälkeen. (Wilkie ym. 2022.) Luontoon uppoutumisen kokeminen kuvattiin aivovammasta kuntoutuvien surffausinterventioissa ilmenneinä luontoon ja surffaukseen liittyvinä kokemuksina. Osallistujat kertoivat tunteneensa flown kaltaisen tilan keskittyessään surffaukseen todella paljon. Meressä oleminen tarjosi kuntoutujille nautintoa kuten veden rakastamista ja rentoutumista, meren aaltojen ja elementtien tuntemisen vuoksi. (Gibbs ym. 2022.) Wilkien ym. tutkimuksessa eräs kuntoutuja kertoi meressä olemisen olevan ”euforista” (Wilkie ym. 2022). Luonnon rauhallisuuden tunteminen kuvattiin luonnon rauhan aistimisena, luonnon rauhallisuuden kokemisena ja fyysisenä rauhoittumisena. Luontoympäristön koskettaminen, kuunteleminen ja haistaminen olivat kuntoutujille välttämättömiä keinoja aistia luontoa. (Trangsrud ym. 2020.) Luonnon rauhallisuuden kokemisessa osallistujat kertoivat luonnon rauhan ja rauhallisuuden kokemisen sekä luonnon hiljaisuuden ja vakauden kokemisen tunteista. Luonnon hiljaisuuden merkityksellisyys korostui ja hiljaisuus tarkoitti kaupungin äänien puuttumista. (Trangsrud ym. 2020.) Fyysistä rauhoittumista todennettiin primaaristen mittausten leposykkeen vaihteluvälin ja toissijaisten mittausten leposykkeen vaihteluvälin eroilla (Wilkie ym. 2022). Luonnon avoimet tilat koettiin hengitystä helpottavina elementteinä (Trangsrud ym. 2020). Luonnossa olemisen lisääntyminen myönteisenä vaikutuksena kuntoutujalle kuvattiin yhteyden lisääntymisenä luontoon, luonnon arvostuksen lisääntymisenä sekä luonnosta kiinnostumisena. Yhteyden lisääntyminen luontoon ilmeni tietoisempana osallistumisena luontoon ja osallistumisena useammin kuin ennen luontolähtöistä interventiota (Wilkie ym. 2022). Gibbsn ym. tutkimuksessa tuotiin esiin halusta ulkona olemisen lisäämiseen ja uusien luonnon paikkojen tutkimiseen sekä paluuta uudelleen olemassa oleviin luontoyhteyksiin (Gibbs ym. 2022). Kuntoutujat kertoivat luonnon kauneuden, laajuuden ja voiman arvostuksen lisääntymisestä. (Wilkie ym. 2022). He arvostivat luonnossa tekemistä, ulkoilma-aktiviteettien muodossa (Søren ym. 2021). Luonnosta kiinnostuminen ilmeni, kun kuntoutujat tunnistivat ja huomasivat pieniä asioita luonnossa. He löysivät luonnosta esimerkiksi syötäviä kasveja. (Søren ym. 2021.) Itsehoidon mahdollistuminen kuvattiin siten, että luonto tarjosi tilaa kaikelle vaikealle, luonto tarjosi tilaa yksilöllisyydelle, vaatimusten puuttumisena luonnosta, keskittymisen muuttumisena, oivalluksena kehon tarpeiden huomioimisesta sekä itsensä kokemisena osana luontoa. Syömishäiriöstä toipuvat kuntoutujat tunsivat luontoympäristön tarjoavan tilaa kaikelle, mitä he toivat mukanaan kuten huolestuttaville ajatuksille ja tunteille. Kuntoutujat ilmaisivat tuntevansa luontoympäristön tarjoavan tilaa itsehoidolle (Trangsrud ym. 2020). Tilan tarjoaminen yksilöllisyydelle perustui mielenterveysongelmista ja/tai kroonisista fyysistä terveysongelmista toipuvien kuntoutujien luonnon ja ulkotilojen kokemiselle avoimina tiloina, jotka antoivat kuntoutujille joustavuutta, tilaa yksilöllisille tarpeille ja valinnoille. Luontoympäristössä ja ulkotiloissa he kokivat olevan tilaa moninaisuudelle ja toisaalta taustalla pysyminen tarvittaessa mahdollistui. (Søren ym. 2021.) Vaatimusten puuttuminen luontoympäristössä tarkoitti yhteiskunnan piirteiden puuttumista, yhteiskunnan piirteiden kokemista eri tavalla ja vähemmän vaativiksi luonnossa. Kuntoutujat tunsivat itsensä tervetulleeksi luontoympäristöön ja kokivat tulevansa hyväksytyiksi sellaisenaan kuin ovat. (Trangsrud ym. 2020.) Luontoympäristössä läsnä oleminen oli tärkeää sekä keskittymisen muutoksen että itsehoidon kannalta. Oivallus kehon tarpeiden huomioimisesta liittyi syömishäiriöistä kärsivien kuntoutujien luontolähtöiseen interventioon. He huomasivat, että heidän oli oltava luontoympäristössä läsnä ja tarkkaavaisia, mihin he asettivat jalkansa. Jaloilla luonnon havaitseminen korostui ja herätti pohtimista, kun he puhuivat sairaudestaan, joka tapahtui päässä ja kehon yläosassa. Huomion kiinnittäminen kehoon auttoi oman kehon tulkitsemaan oppimista. Kehon tuntemuksiin pääseminen antoi tauon heidän ajatuksistaan. Esimerkkejä oivalluksista kehon tarpeiden huomioimisessa olivat pukeutuminen, kun on kylmä, tauon pitäminen väsyneenä sekä oman kehon kuunteleminen vaelluksella, jolla tunnistettiin olevan vaikutusta vaelluksen onnistumiseen. (Trangsrud ym. 2020.) Itsensä kokeminen osana luontoa mahdollisti itsehoitoa kuntoutujien nähdessä itsensä osana suurempaa yhteyttä. Tämä merkitsi huomion kiinnittämistä vähemmän heidän omiin ongelmiinsa. (Trangsrud ym. 2020.) Ulkokuntoutusohjelmiin osallistuneet kuntoutujat kokivat puiden juurien symboloivan elämän hyvää perustaa ja kykyä pysyä vahvana (Søren ym. 2021). Kuntoutuksen kehittäminen Katsauksen tulosten mukaan luontoympäristössä liikkumisen myönteiset vaikutukset osoittivat osallistujien kuntoutumisen edistymistä kuntoutuksen keskeisten tavoitteiden mukaan. Myönteisissä vaikutuksissa oli nähtävissä Järvikosken ja Härkäpään (2011) mukaisesti kuntoutuksen tavoitteen suuntaisia vaikutuksia kuten voimavarojen vahvistumista, uusien mahdollisuuksien syntymistä, parempaa selviytymistä ja sosiaalista osallisuutta sekä kuntoutumisen viemistä kuntoutujan arkeen ja elämänhallintaa (Järvikoski 2013; 63, 75). Katsauksen tulokset puoltavat kuntoutuksen kehittämistä luontoympäristössä liikkumisen osalta.  Luontoympäristöjen tarjonta ja ylläpito voisivat olla investointeja kuntoutumisen ja terveyden edistämiseen. Luontoympäristössä liikkumista kuten luontoreseptin ja terveysmetsän vaikutuksia tulisi kokeilla ja tutkia osana kuntoutusta (Tyrväinen ym. 2024: 12, 54.) Luontoympäristössä liikkumisen ajankohtaisuus Tutkimusnäyttö luontoympäristössä liikkumisen myönteisistä vaikutuksista terveyteen on vahvistunut (Tyrväinen ym. 2024: 54). Myönteisillä vaikutuksilla on merkitystä mm. kuntoutumisen kontekstissa (Tyrväinen 2016; Tyrväinen 2014: 18). Tyrväinen ym. esittävät perustellen kansallisen luontoterveysohjelman perustamista Suomeen (Tyrväinen ym. 2024: 59). Eduskunnan astma- ja allergiatyöryhmä on jättänyt hallitukselle kirjallisen kysymyksen luontoterveysohjelman valmistelusta alkuvuonna 2025 (Eduskunnan astma- ja allergiaverkosto 2025). Kansainvälisesti Saksassa metsän terveysvaikutusten tutkimus ja ohjeistusten kehitys etenee metsäterapian sisällyttämiseksi osaksi terveydenhuoltojärjestelmää. Japanissa ”Shinrin-yoku” (Metsäuiminen) on jo integroitu valtakunnalliseen terveydenhuolto-ohjelmaan. (Zhang & Ye 2022.) Kirjoittaja Susanna Karanoja-Holmqvist on sairaanhoitaja ja valmistunut 2025 Metropolian Ammattikorkeakoulun Kuntoutuksen tutkinto-ohjelmasta YAMK. Hän työskentelee yksityisen sektorin moniammatillisissa tule- ja reumasairauksien, liikehäiriöiden sekä omaishoitajien kuntoutuspalveluissa. Teksti perustuu Kuntoutuksen tutkinto-ohjelman opinnäytetyöhön ja on luettavissa tietokanta Theseuksessa. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025111828374 Lähteet: Corazon, Sus Sola & Olsen, Lisbeth Jul & Kæreby, Natasha & Poulsen, Dorthe Varning & Sidenius, Ulrik & Bekke-Hansen, Stine & Marschner, Linda 2024. Nature-Based Ther-apeutic Intervention for Individuals with Post-Concussion Symptoms. Behavioral Scienc-es 14 (7): 594.   Eduskunnan allergia- ja astmaverkosto: Luonnon avulla vähennettäisiin sote-kuluja 13.3.2025. Viitattu 28.11.2025 Gibbs Katie & Wilkie Lowri & Jarman Jack & Barker-Smith Abigail & Kemp Andrew H & et al 2022. Riding the wave into wellbeing: A qualitative evaluation of surf therapy for individuals living with acquired brain injury. PLoS One 17 (4): e0266388. JärvikoskiAila 2013. Monimuotoinen kuntoutus ja sen käsitteet. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2013: 43. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö. Søren Andkjær & Klein-Wengel Trine Top & Ishøi Astrid & Petersen Christina Bjørk  2021. Being and doing in the outdoors brings something extra! Evaluating the Danish Healthy in Nature Project. International Journal of Qualitative Studies on Health and Well-Being; Abingdon 16 (1): 1983947.   Trangsrud Jepsen Lise Katrine & Borg Marit & Bratland-Sanda Solfrid & Klevan Trude 2020. Embodying Experiences with Nature in Everyday Life Recovery for Persons with Eating Disorders. International Journal of Environmental Research and Public Health 17 (8): 2784. Tyrväinen L & Halonen J.I & Pasanen T & Ojala A & Täubel M & Kivelä S & Leskelä A-R & Pennanen P & Manninen J & Sinkkonen A & Haahtela T & Haveri H & Grotenfelt-Enegren M & Lankia T & Neuvonen M. 2024. Luontoympäristön terveysvaikutukset ja niiden taloudellinen merkitys. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 76/2024. Luonnon-varakeskus. Helsinki. Tyrväinen Liisa 2016. Luonnon hyödyntäminen terveys- ja hyvinvointipalveluissa. Tyrväinen Liisa 2014. Luontoalueilta terveyttä: onko ympäristön laadulla väliä? Teoksessa Jukka-Pekka Jäppinen, Liisa Tyrväinen, Martina Reinikainen ja Ann Ojala (toim.). Luonto lähelle ja terveydeksi. Ekosysteemipalvelut ja ihmisen terveys. Argumenta-hankkeen (2013–2014) tulokset ja toimenpidesuositukset. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 35/2014: 18–19. Wilkie Lowri & Fisher Zoe & Kemp Andrew H 2022. The ‘Rippling’ Waves of Wellbeing: A Mixed Methods Evaluation of a Surf-Therapy Intervention on Patients with Acquired Brain Injury. Sustainability 14 (15): 9605. Zhang Z & Ye B 2022. Forest Therapy in Germany, Japan, and China: Proposal, Current Development, and Future Prospects. Forests 13 (8): 1289.

Suomen kuntoutusala on suurten muutosten edessä. Väestön ikääntyminen, kroonisten sairauksien lisääntyminen ja henkilöstöpula haastavat alan toimintaa. Kuntoutuspalveluiden kysyntä kasvaa, mutta samalla työntekijöiden jaksaminen ja alan houkuttelevuus ovat koetuksella. Miten voimme varmistaa, että kuntoutusalan veto- ja pitovoima kehittyvät kestävällä tavalla? Tässä blogitekstissä tarkastellaan kuntoutusalan vetovoiman ja pitovoiman keskeisiä tekijöitä kirjallisuuskatsaukseen perustuvan tutkimuksen valossa. Tulokset osoittavat, että työympäristön, työolosuhteiden, johtamisen ja yksilöllisten tekijöiden kehittäminen ovat avainasemassa alan kestävän kehityksen kannalta. Työympäristö ja työolosuhteet – perusta työhyvinvoinnille Kuntoutusalalla työympäristön ja työolosuhteiden laatu vaikuttaa suoraan työn houkuttelevuuteen ja työhyvinvointiin. Tutkimukset osoittavat, että joustavuus työajoissa ja tehtävissä sekä riittävät resurssit tukevat työn sujuvuutta ja vähentävät henkistä kuormitusta (Castillo ym. 2021). Lisäksi kognitiivisen ergonomian ja työvälineiden kehittäminen voivat parantaa työn tehokkuutta ja vähentää työssä jaksamisen haasteita. Esimerkiksi digitalisaatio ja teknologian hyödyntäminen voivat keventää hallinnollista taakkaa ja vapauttaa aikaa asiakastyölle (Squires ym. 2022; Danielsson-Ojala & Wallin 2022). Johtaminen ratkaisee – oikeudenmukainen ja osallistava esihenkilötyö tukee sitoutumista Hyvä johtaminen on yksi keskeisimmistä tekijöistä kuntoutusalan veto- ja pitovoiman kehittämisessä. Oikeudenmukainen ja osallistava esihenkilötyö lisää työntekijöiden sitoutumista ja vahvistaa heidän kokemustaan työn merkityksellisyydestä (Butenko ym. 2024; Rollins ym. 2021). Esihenkilöiden rooli on erityisen tärkeä työntekijöiden hyvinvoinnin tukemisessa ja työssä jaksamisen edistämisessä. Työntekijöiden osallistaminen päätöksentekoon ja uramahdollisuuksien tarjoaminen voivat lisätä työn mielekkyyttä ja vähentää vaihtuvuutta (Rollins ym. 2021). Yksilölliset tekijät – palkkaus ja ammatillinen kehittyminen keskiössä Kuntoutusalan houkuttelevuus on osittain riippuvainen palkkauksesta ja ammatillisista kehittymismahdollisuuksista. Naisvaltaisen alan julkisrahoitteisuus on johtanut siihen, että palkkakehitys on jäänyt jälkeen monista muista aloista, mikä vaikuttaa henkilöstön pysyvyyteen (Thisted ym. 2018). Palkkauksen lisäksi mahdollisuudet kehittyä ammatillisesti ja edetä uralla ovat keskeisiä tekijöitä. Urakehitysmahdollisuuksien tarjoaminen lisää alan vetovoimaa ja pitää osaajat alalla pidempään (Danielsson-Ojala & Wallin 2022). Miten kuntoutusalan veto- ja pitovoimaa voidaan vahvistaa? Kuntoutusalan haasteet edellyttävät monitasoista ja pitkäjänteistä kehittämistä. Keskeisiä ratkaisuja ovat: Työympäristön ja -olosuhteiden kehittäminen: joustavuuden lisääminen, resurssien varmistaminen ja työkalujen päivittäminen. Johtamisen parantaminen: osallistava ja oikeudenmukainen esihenkilötyö tukee työhyvinvointia ja sitoutumista. Palkkauksen ja urakehityksen edistäminen: oikeudenmukainen palkkaus ja selkeät urapolut lisäävät alan houkuttelevuutta. Kuntoutuksen merkitys kasvaa tulevaisuudessa, ja sen onnistuminen edellyttää motivoitunutta ja hyvinvoivaa henkilöstöä. Alan veto- ja pitovoiman kehittäminen on investointi, joka hyödyttää sekä työntekijöitä että palveluiden käyttäjiä. Blogikirjoitus perustuu Heidi Niemen kuntoutuksen (YAMK) opinnäytetyöhön ”Henkilöstön veto- ja pitovoima kuntoutuksessa”, joka on luettavissa Theseuksessa osoitteessa: https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202503144258 . Kirjoittaja Heidi Niemi, fysioterapeutti (YAMK), kuntoutuksen tutkinto-ohjelma, Metropolia Ammattikorkeakoulu. Niemi on valmistunut fysioterapeutiksi vuonna 2019 ja lisäkouluttautunut neurologisen ja TMD- (purenta)fysioterapian saralla. Tällä hetkellä Niemi työskentelee Varsinais-Suomen hyvinvointialueella, asiantuntijapalveluissa fysioterapeuttina Lähteet: Castillo, Y.A., Rinehart, K., Fischer, J., & Weber, W. 2021. Strategies and Barriers to Work Behavior Changes: Perceptions of Prevocational Rehabilitation Professionals. Butenko, D., Rinaldi, M., Moe, C., Brinchmann, B., Wittlund, S., Killackey, E., Borg, M., & Mykletun, A. 2024. "What I thought was the dream job was a little different than I had expected": A qualitative study exploring the turnover of IPS employment specialists. Rollins, A. L., Eliacin, J., Russ-Jara, A. L., Monroe-De-Vita, M., Wasmuth, S., Flanagan, M. E., Morse, G. A., Leiter, M., & Salyers, M. P. 2021. Organizational conditions that influence work engagement and burnout: A qualitative study of mental health workers. Squires, E., Shafer, K., Winters-Todd, B., & Granger, B. 2022. Engaging rehabilitation technicians through a career ladder during a pandemic. Thisted, C. N., Labriola, M., Nielsen, C. V., Kristiansen, S. T., Strøm, J., & Bjerrum, M. B. 2018. Managing employees’ depression from the employees’, co-workers’ and employers’ perspectives. An integrative review. Danielsson-Ojala, K., & Wallin, L. 2022. Employee Retention in the Era of "The Great Resignation".

Työtä tekevälle riittää. Ei työt tekemällä lopu. Kukapa ei joskus olisi kuullut suomalaisia sananlaskuja työstä. Jokaisella ihmisellä on oikeus työhön, sen vapaaseen valintaan sekä oikeudenmukaisiin ja tyydyttäviin työehtoihin ja suojaan työttömyyttä vastaan. Näin todetaan Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 23. artiklan ensimmäisessä kohdassa. (YK 2023: 26–27). Sananlaskuista, julistuksista ja hallitusohjelmista huolimatta Suomessa oli syyskuussa 2024 työ- ja elinkeinoministeriön julkaiseman työllisyyskatsauksen mukaan 279 700 työtöntä työnhakijaa (Työ- ja elinkeinoministeriö 2024). Millaiset vaikutukset työttömyydellä on yksilöön, yhteisöön ja yhteiskuntaan ja mitkä ovat ne toimet, jotka edistävät työllistymistä? Työelämän ulkopuolella on henkilöitä henkilökohtaisista ja yksilöllisistä syistä johtuen. Ohjautuminen työllistymistä edistävien palveluiden tai kuntoutuksen pariin on myös yksilöllistä perustuen henkilön tarpeisiin, arviointiin sekä tarjolla oleviin mahdollisuuksiin ja tukitoimiin. Julkisten työvoimapalveluiden järjestämisvastuu siirtyi kunnille vuoden 2025 alusta alkaen. Hallituksen tarkoituksena on uudistaa työvoimapalveluiden toimintaa velvoittaen hyvinvointialueet, kunnat ja Kela yhteistyöhön paikallisesti, jotta asiakas saa mahdollisuuksien mukaan samasta lähipalvelupisteestä tarpeelliset palvelut, tuet sekä hoidettua niihin liittyvät velvoitteet. Suunnitelmissa on laajentaa työvoimaviranomaisten sekä palveluntuottajien mahdollisuuksia hyödyntää tietoa toiminnan vaikuttavuuden ja työnhakijoiden palveluohjauksen tehostamiseksi. Pyrkimyksenä on keventää työvoimapalveluiden lakisääteistä palveluprosessia kohdentamaan rajallisia resursseja toteutumaan asiakaslähtöisemmin ja tarkoituksenmukaisemmin. Työelämän vastaanottokykyisyyttä on tarkoitus vahvistaa, jotta esimerkiksi osatyökykyiset, maahanmuuttajat, ikääntyneet henkilöt ja matalan koulutustason tehtävissä toimivien työllistyminen paranee. (Hallitusohjelma 2023; Eduskunta 2022.) Yhdessä työskentely edistää osallisuutta ja sosiaalista vahvistumista Työhön kuntoutumista ja työllistymistä edistävien palveluiden taustalla toimivassa palvelujärjestelmässä vastuutoimijoiden toimintaa ohjaa lainsäädännölliset velvollisuudet, lainsäädäntöä tarkentavat asetukset sekä järjestämistä ja toteuttamista suuntaavat ohjeet. Ohjeita soveltavan vastuutoimijan harkinta ohjaa asiakkaan palveluun, huolehtien tarvittavien palveluiden hankinnasta. (Lampinen & Pikkusaari 2011: 97–98.) Palveluntuottajina työllistymistä edistämässä ovat muun muassa kolmannen sektorin toimijat, jotka osaltaan tarjoavat asiakkaille kehittymisen mahdollisuuksia ja valmiuksia siirtyä kohti työelämää. Työllistymistä edistävissä palveluissa asiakas on tasavertainen kumppani ja oman elämänsä asiantuntija. Asiakkaan tarpeiden ja tavoitteiden lähtökohtien mukaisesti kuntoutuksen, valmennuksen, tulee toteutua hänen toimintaympäristössään. (Järvikoski & Härkäpää 2011: 49–52.) Tavoitteista ja sisällöistä keskusteleminen sekä yhteinen päätöksen teko, jaettu valta ja vastuu valmistavat asiakasta itsenäiseen päätöksen tekoon. Osallisuus on osa laajempaa toimijuutta. Toimijuudessa asiakas nähdään tietoisena ja aktiivisena toimijana, ottaen kantaa itseään koskeviin asioihin ja pyrkien vaikuttamaan niihin toiminnallaan ja valinnoillaan. (Karhula & Sellman & Sipari & Ylisassi 2022: 280–282.) Tutkimuksellisen kehittämistyön tulosten mukaan asiakkaan sosiaalinen vahvistuminen (kuva 1) edistää työllistymistä edistävien tavoitteiden saavuttamista. Kuva 1. Sosiaalinen vahvistuminen asiakkaan työllistymistä edistävien tavoitteiden saavuttamista edistävässä yhteistoiminnassa (Kinnunen 2016: 20 mallia mukaillen). Motivaatio, tavoitteellisuus ja suunnitelmallisuus ohjaavat prosessia Työelämään kuntoutumisen mahdollistaa suunnitelmallinen ja tavoitteellinen prosessinomaisesti toteutuva valmennuksellinen yhteistoiminta. Prosessissa asiakkaan rooli nähdään aktiivisena toimijana, joka toimii yhteistyössä asiantuntijoiden kanssa. (Karhula & Sellman & Sipari & Ylisassi 2022: 279; Autti-Rämö & Salminen, Rajavaara & Melkas 2022: 13.) Asiakkaan ja asiantuntijoiden yhdessä määrittelemien tavoitteiden ympärille rakentuvat verkostot ja yhteistoimijuus mahdollistaen tavoitteellisen ja suunnitelmallisen prosessin tavoitteiden saavuttamiseksi. (Sipari & Mäkinen 2014: 168–170.) Suunnitelmallisuudessa päätökset muodostuvat yhteistoiminnassa, jolloin asiakas ja asiantuntijat tekevät päätökset yhdessä. Asiakkaan voimavarat ja valmiudet vaikuttavat hänen osallisuutensa tasoon tavoitteen laatimisessa. (Karhula ym. 2022: 280–281.) Prosessin ja yhteistyön onnistuminen edellyttää asiakkaan motivaatiota, halukkuutta, sitoutumista ja valmiutta. Yhteisymmärrys tukee tavoitteen asettelua Tutkimuksellisen kehittämistyön tulosten (kuva 2) mukaan vuorovaikutus on merkittävin elementti työllistymistä edistävässä valmennuksessa. Tulosten perusteella valmennuksen yhteistoiminta edellyttää asiakkaan ja asiantuntijan välille luottamuksellisen vuorovaikutussuhteen syntymistä. Tämä vaatii asiakkaan kuulemisen ja hänen kokonaistilanteen hahmottamisen. Tutkimuksellisen kehittämistyön tulokset kuvaavat, että asiakkailla on ollut mahdollisuus osallistua tavoitteiden asetteluun ja laatia suunnitelmaa yhdessä asiantuntijoiden kanssa tavoitteen saavuttamiseksi. Tuloksista nousi esiin myös mahdollisuus tavoitteiden seurantaan ja niiden päivittämiseen. Yhdessä työskentely on vuorovaikutusta, joka toteutuu yksilö- ja ryhmävalmennuksissa. Vuorovaikutus toimii välineenä yhteisymmärryksen kehittymiselle. Tutkimuksellisen kehittämistyön tulos osoittaa, että vuorovaikutuksessa kehittyvä yhteisymmärrys tukee asiakkaan motivaatiota. Tulosten perusteella asiakkaat hyötyivät merkittävimmin yhteistoiminnassa työllistymistä edistävän tavoitteen saavuttamiseksi sisäisestä ja ulkoisesta motivaatiosta, asiantuntijoiden tarjoamasta tuesta ja tavoitteiden mukaisesta, suunnitelmallisesta työskentelystä. Tulokset osoittavat, että motivoitunut asiakas tunnistaa tarpeet valintoja tehdäkseen. Tutkimuksellisen kehittämistyön tulosten perusteella voidaan todeta, että vuorovaikutus yhteistyöverkoston kanssa on merkityksellistä yhteistoiminnassa, jotta asiakas sitoutuu toimintaan ja hyötyy moniasiantuntijuudesta entistä monialaisemmin. Kuva 2. Asiakkaan työllistymistä edistävien tavoitteiden saavuttamista edistävät yhteistoiminnan ydintekijät. Tutkimuksellisen kehittämistyön tulokset kuvaavat teoriataustaa vahvistaen, että kuntoutuminen opiskelu- ja työelämään on muutosprosessi, jossa asiakkaan työllistymistä edistävien tavoitteiden saavuttaminen on yksilöllistä. Työelämävalmiuksien kehittyminen vaatii asiakkaan nykytilanteen arviointia, asiakkaan tahtoa asettaa ja suunnata asettamiaan tavoitteita kohti sekä sitoutua toimintaan oman itsensä vuoksi. Voimavarat prosessissa tulee huomioida, jotta asiakkaalla on aktiivisesti toimien mahdollisuus saavuttaa tavoitteet. Tavoitteellisessa toiminnassa tuen merkitys tavoitteiden saavuttamiseksi on merkittävä. Tulosten mukaan asiakkailla on ollut mahdollisuus hyödyntää valmennusta, ja sitä on ollut heille riittävästi tarjolla. Tutkimuksellisen kehittämistyön tuloksen perusteella asiakkaan työllistymistä edistävien tavoitteiden saavuttaminen edellyttää palveluverkoston hahmottamista sen hyödyntämiseksi sekä toimivia ja laajoja yhteistyöverkostoja, joiden parissa työskennellään aktiivisesti. Kuten E. N. Setälä on sanonut: ”Kaikki ihmistyö on yhteistyötä.” Kirjoitus perustuu tutkimukselliseen kehittämistyöhön, jonka tarkoituksena oli kehittää asiakkaiden ja yksilövalmentajien yhteistoimintaa asiakkaan työllistymistä edistävien tavoitteiden saavuttamiseksi. Tutkimuksellinen kehittämistyö Yhteistoiminnalla kohti asiakkaan työllistymistä edistävien tavoitteiden saavuttamista – kuvaus asiakkaan työllistymistä edistävien tavoitteiden saavuttamista edistävän yhteistoiminnan ydintekijöistä (Metropolia Ammattikorkeakoulu, 2024) on luettavissa Theseuksesta. (https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024113031544) Kirjoittaja Päivi Aro, toimintaterapeutti (YAMK), kuntoutuksen tutkinto-ohjelma, Metropolia Ammattikorkeakoulu. Kirjoittaja työskentelee palveluesihenkilönä Sotek-säätiöllä. Lähteet Autti-Rämö, Ilona & Salminen, Anna-Liisa & Rajavaara, Marketta & Melkas, Susanna 2022. Kuntoutumisen edellytykset. Teoksessa Autti-Rämö, Ilona & Salminen, Anna-Liisa & Rajavaara, Marketta & Melkas, Susanna (toim.). Kuntoutuminen. Helsinki: Duodecim. 13–14. Eduskunta 2022. Hallituksen esitys HE 207/2022. Viitattu 2.10.2023. Järvikoski, Aila & Härkäpää, Kristiina 2011. Kuntoutuksen perusteet. Näkökulmia kuntoutukseen ja kuntoutustieteeseen. Helsinki: WSOYpro. Karhula, Maarit & Sellman, Jaana & Sipari, Salla & Ylisassi, Hilkka 2022. Kuntoutuksen tavoitteet ja sisällön rakentuminen. Teoksessa Teoksessa Autti-Rämö, Ilona & Salminen, Anna-Liisa & Rajavaara, Marketta & Melkas, Susanna (toim.). Kuntoutuminen. Tallinna: Duodecim. 279–282. Kinnunen, Riitta 2016. Työpajatoiminnan ja etsivän nuorisotyön vaikuttavuus. Työkaluna sosiaalisen vahvistumisen Sovari-mittari. Valtakunnallinen työpajayhdistys ry. Viitattu 24.10.2024. Lampinen, Pauliina & Pikkusaari, Suvi 2011. Työ(hön)valmennus pintaa syvemmältä. Helsinki: VATES-säätiö. Sipari, Salla & Mäkinen, Elisa 2014. Kehittäjäkumppanuus vaatii uudenlaista osaamista. Metropolia ammattikorkeakoulun julkaisusarja. Aatos-artikkeli 13/2014. Viitattu 12.11.2023. 168–170. Työ- ja elinkeinoministeriö 2024. Työllisyyskatsaus syyskuu 2024. Viitattu 24.11.2024. Valtioneuvosto. Orpon hallituksen hallitusohjelma 20.6.2023. Vahva ja välittävä Suomi. Helsinki: Valtioneuvoston julkaisuja 2023: 58. Viitattu 1.10.2023. Yhdistyneet kansakunnat. Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus. Viitattu 10.12.2023.