Rehablogi

Kuntoutuksen ja terveydenhuollon hyviä käytänteitä kehittämässä

Vuosi: 2019

Marginaaliset kuntoutujaryhmät hyötyvät keskitetyistä palveluista ja vertaistuesta
20.2.2019
Elina Borchers

Nykyään kuntoutuspalveluja pyritään enenevässä määrin siirtämään osaksi kuntoutujien arkea. Käytännössä tämä näkyy kotiin vietävien kuntoutuspalvelujen lisääntymisenä. Marginaalisessa kuntoutujaryhmässä palvelujen keskittäminen voidaan silti kokea toimintakykyä vahvistavana käytäntönä. Erityisen suuri merkitys on vertaistuella. Alaraaja-amputaatio on ihmisen elämän mullistava asia, joka vaikuttaa henkilön toimintakykyyn hänen koko loppuelämänsä. Tämä tulisi huomioida suunniteltaessa ja kehitettäessä alaraaja-amputaation jälkeisiä kuntoutusprosesseja. Ammattilaisten osaamisen ja vertaistuen merkitys alaraaja-amputaation jälkeisessä kuntoutumisessa on suuri Ammattilaisten erikoisosaaminen sekä palvelujen keskittäminen ja profilointi nousivat isoiksi teemoiksi tutkimuksellisessa kehittämistyössäni, jossa kehitettiin alaraaja-amputaation jälkeistä kuntoutuskäytäntöä moniasiantuntijuuteen perustuen Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimessa. Moniasiantuntijuudella tarkoitettiin kehittämistyössä sitä, että kuntoutujat osallistuivat kehittämiseen tasavertaisina kumppaneina ammattilaisen kanssa (Mäkinen 2014: 13). Kehittämistyön tavoitteena oli kuntoutujan toimintakyvyn vahvistuminen. Kehittämistyöhön osallistui julkisen terveydenhuollon ammattilaisten lisäksi sekä kuntoutujia että kolmannen ja yksityisen sektorin työntekijöitä. Vertaistuen merkitys korostui tutkimuksellisen kehittämistyön tuloksissa kautta linjan. Saman kokeneen henkilön kohtaamisella voi olla suuri vaikutus kuntoutujan voimaantumisen kokemukseen alaraaja-amputaation jälkeen. Voimaantumisen kokeminen perustuu yksilön kasvuun tiedon, itsearvostuksen ja asenteiden muutoksen myötä (Järvikoski & Härkäpää 2011: 142−143).  Vertainen voi myös auttaa kuntoutujaa käytännön asioissa, ja hänellä voi kokemuksensa kautta olla sellaista tietotaitoa, jota kaikilla ammattilaisillakaan ei ole. Kehittäjäryhmissä koettiin, että ammattilaisilla on edelleen alaraaja-amputaatioihin liittyvän osaamisen puutetta. Kuntoutujat kokivat, että he joutuivat neuvomaan ja ohjeistamaan ammattilaisia paljon hoitoonsa ja kuntoutukseensa liittyvissä asioissa, vaikka olivat itse ensimmäisen kerran uuden asian edessä. Ammattilaisilla tulisi olla yhtenäiset toimintatavat, ammattitaitoa hoitaa amputaatiotynkää ja haavaa ja osaamista ottaa voimakkaampi asiantuntijarooli kuntoutumisen alussa. Ymmärrys siitä, että asiantuntijuuden painopisteet vaihtelevat henkilön kuntoutumisen aikana oli keskeistä. Myöhemmin kuntoutujasta kehittyy oman tilanteensa asiantuntija, ja hän voi olla suuremmassa ja aktiivisessa roolissa hoitonsa ja kuntoutuksensa suunnittelussa, mutta heti vammautumisen jälkeen se on vaikeaa. Palveluja keskittämällä ja profiloimalla voidaan edesauttaa ammattilaisten osaamisen kasvua. Lisäksi keskitetyt palvelut näyttäytyvät kuntoutujalle helpommin saavutettavina, kun hänellä on selkeä käsitys siitä, minne olla tarvittaessa yhteydessä. Ammattilaisten tuttuus on myös tärkeää. Palveluja keskittämällä kuntoutuja voi lisäksi tavata vertaisia jo heti kuntoutumisprosessinsa alussa. Kuntoutuminen elämänkaarella On esitetty, että kuntoutuksen tulisi olla elämänkaarimallin mukaista (STM 2015: 16−18) ja ”siilomaisista”, yksittäisistä interventioista, olisi päästävä horisontaalisen tason kuntoutumisen tukemiseen. Ryhmähaastatteluissa kuntoutujat puhuivat huolesta, joka liittyy ikääntymiseen ja siihen liittyvään palvelutarpeen muutokseen. Amputoitu jalka ei kasva takaisin, ja ikä tuo mukanaan uudenlaisia haasteita. Tulisi ymmärtää, että alaraaja-amputaatiosta kuntoutuminen ei ole pelkästään sairaalavaiheessa ja sen lähihistoriassa tapahtuvaa kuntoutumista, vaan kuntoutuksen tarve jatkuu koko elämän. Kuntoutuspolku olisikin kirjattava auki, eri vaiheiden toimijat ja vastuutahot nimettävä ja viestintää kehitettävä yli ammatti- ja organisaatiorajojen, jotta eri toimijoiden välinen viestintä on sujuvaa ja yhteisistä käytänteistä voidaan sopia paremmin (Vänskä ym. 2016: 79, 83). Alaraaja-amputaation jälkeen kuntoutuksen tarve vaihtelee sekä ikääntymisen mutta myös mahdollisen proteesin muutosten ja uusimisen myötä. Kuntoutujalla tulisi olla mahdollisuus harrastaa ja tehdä itselleen merkityksellisiä asioita koko elämänsä. Kuntoutuksen tulisi siis olla tarveperustaista koko elämänkaarella. Kuntoutus lähtee kuntoutujan tavoitteesta Tutkimuksellisen kehittämistyön tulosten keskeinen teema oli kuntoutujan tavoitteiden ympärille rakentuva kuntoutus. Hyvän kuntoutustuloksen saavuttamisessa keskeinen rooli onkin kuntoutujan motivaatiolla (Järvikoski 2013: 23−24). Kuntoutujan henkilökohtainen kokemus erilaisten tavoitteiden tärkeydestä, saavuttamisesta tai saavuttamattomuudesta, ohjaa motivaation viriämistä ja säilymistä. Henkilökohtaiset elämäntavoitteet tai elämänprojektit ohjaavat tavoittelemisen ja ylläpitämisen arvoisia asioita. Mikäli kuntoutuksen tavoitteet ovat ristiriidassa kuntoutujan elämäntavoitteiden kanssa, motivoituminen on vaikeaa ja tavoitteisiin tähtäävää toimintaa on vaikea ylläpitää eikä kuntoutumista tapahdu. (Härkäpää & Valkonen & Järvikoski 2017: 75−76; Järvikoski & Härkäpää 2011: 166−167.) Ammattilaisen tehtävä on auttaa kuntoutujaa löytämään itselleen merkitykselliset konkreettiset, realistiset tavoitteet ja mahdollistaa niiden saavuttaminen. Tulevaisuudessa palveluja keskittämällä ja profiloimalla sekä panostamalla ammattilaisten osaamiseen, verkostomaiseen toimintaan ja yhteistyöhön vertaistukihenkilöiden ja kuntoutujien kanssa voidaan vaikuttaa alaraaja-amputaation kokeneiden henkilöiden toimintakykyyn vahvistavasti. Kuntoutuksen tulisi perustua kuntoutujan omaan tavoitteeseen, ja sen toteutuksen tulisi olla tarveperustaista koko kuntoutujan elämänkaarella. Teksti perustuu tutkimukselliseen kehittämistyöhön ”Alaraaja-amputaation jälkeisen kuntoutuskäytännön kehittäminen moniasiantuntijuteen perustuen”. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Kirjoittaja: Elina Borchers, opiskelija, kuntoutuksen ylempi AMK -tutkinto-ohjelma   Lähteet: Härkäpää, Kristiina & Valkonen, Jukka & Järvikoski, Aila 2017. Kuntoutujan motivaatio ja sitoutuminen. Teoksessa Autti-Rämö, Ilona & Salminen, Anna-Liisa & Rajavaara, Marketta & Ylinen, Aarne (toim.) 2017: Kuntoutuminen. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim. 74−82. Järvikoski, Aila 2013. Monimuotoinen kuntoutus ja sen käsitteet. Sosiaali- ja terveysministeriö 2013: 43. Saatavana osoitteessa: http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/70263/URN_ISBN_978-952-00-3457-3.pdf?sequence=1&isAllowed=y. Järvikoski, Aila & Härkäpää, Kristiina 2011. Kuntoutuksen perusteet. 5. painos. Helsinki: WSOYpro Oy. Mäkinen, Elisa 2014. Kuntoutujan uusi asema. Teoksessa Sipari, Salla & Mäkinen, Elisa & Paalasmaa, Pekka (toim.) 2014: Kuntoutettavasta kehittäjäkumppaniksi. Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisusarja, Aatos-artikkelit 13/2014. Saatavana osoitteessa: https://www.metropolia.fi/fileadmin/user_upload/Julkaisutoiminta/Julkaisusarjat/AATOS/PDF/AATOS_13_Kuntoutettavasta_kehittajakumppaniksi.pdf STM 2015. Monialainen kuntoutus, tilannekatsaus. Sosiaali-ja teveysministeriön raportteja ja muistioita 2015. Saatavana osoitteessa: <http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/70343/URN_ISBN_978-952-00-3509-9.pdf> Vänskä, Nea & Sipari, Salla & Valtonen, Anu & Yli-Kankahila Pia & Leminen, Teija-Marita & Keponen Riitta & Nurminen, Tomi & Anttila, Pekka 2016. Koulutuksen ja työelämän verkostoa kehittämässä toimintakyvyn edistämiseksi – näkökulmana alaraaja-amputaatioproteesien luovutusperusteet sekä paikalliset apuväline- ja kuntoutuspalvelut. Teoksessa Kettunen, Jyrki & Wikström-Grotell, Camilla 2016: Vaikuttavat tavat (VATA), näyttöön perustuva toiminta sosiaali- ja terveysalalla. Arcada Working Papers. 1/2016: 69−106. Saatavana osoitteessa: <http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-5260-68-7>

Lue lisää

Kotona asuminen keskiöön sairaalassakin
11.2.2019
Iiris Lehtinen

Kotiutuminen sairaalasta on paljon tutkittu aihe. Tutkimuksellisessa kehittämistyössäni kotiutumista tukevia käytäntöjä tarkasteltiin Espoon sairaalan iäkkäiden kuntoutujien näkökulmasta. Mitä uutta iäkkäiden kuntoutujien osallistuminen tuotti kotiutumisen kehittämiseen? Espoon sairaalan toiminnallisessa suunnitelmassa (2017: 3) sairaalaa kuvataan kotona asumisen tukipalveluksi. Sairaalan tehtävänä ei siis ole vain kotiuttaa vaan tukea toiminnallaan iäkkäiden kotona asumista. Palveluiden tulisi tukea iäkkään toimijuutta sekä edistää yksilöllistä hyvää elämää ja toimivaa arkea omassa ympäristössä (Laatusuositus hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palvelujen parantamiseksi 2017: 10, 13). Sairaalasta kotiutuminen on kriittinen vaihe iäkkään kuntoutujan kotona selviytymisen kannalta. Iäkkäiden kuntoutujien ääni kuuluviin Sosiaali- ja terveysministeriön tulevaisuuskatsauksen (2018: 14) mukaan tulevaisuudessa asiakaslähtöisyys tulisi nähdä sosiaali- ja terveyspalveluissa nykyistä laajemmin ja asiakkaiden tulisi olla aktiivisia toimijoita, jotka osallistuvat palveluiden kehittämiseen ja arviointiin sekä vaikuttavat omiin palveluihinsa. Tällainen pyrkimys on vahvasti esillä myös Espoon kaupungin sosiaali- ja terveyspalveluissa. Espoon sairaalan toiminnan kehittämisessä tavoitteena on vastata asiakkaiden tarpeisiin yhä paremmin. (Espoon sairaala – toiminnallinen suunnitelma 2017: 5.) Kehittämistyötä suunnitellessani minulle oli heti selvää, että haluan iäkkäiden kuntoutujien osallistuvan kehittämiseen. Kokemukseni mukaan iäkkäiden kuntoutujien ääni ei kuulu riittävästi edelleen hyvin hierarkkisessa sairaalamaailmassa. Lisäksi oletuksena oli, että kuntoutujien ja ammattilaisten näkökulmat voivat olla hyvinkin erilaisia. Mitä kotiutuminen edellyttää iäkkään kuntoutujan näkökulmasta? Tämä kysymys oli tutkimuksellisen kehittämistyöni ensimmäinen kehittämistehtävä. Ensimmäisten aineiston keruiden tulokset olivat hiukan yllättäviä. Iäkkäiden kuntoutujien näkökulmasta kotiutumisen edellytykset kattoivat koko arkielämän kirjon, kaikki heidän arkensa merkitykselliset asiat. Iäkkäiden kuntoutujien näkökulmasta kyse on pikemminkin kotona asumisen edellytyksistä kuin kotiutumisen edellytyksistä. Kuntoutujat kuvaavat omaa arkeaan ja elämäänsä kokonaisuutena, eikä tästä kokemuksellisesta näkökulmasta ole irrotettavissa vain yhden organisaation kiinnostuksen kohteena olevaa osaa. Aineistoni perusteella ammattilaiset tarkastelevat kotiutumista kapeammasta näkökulmasta kuin iäkkäät kuntoutujat. Kuntoutujien osallistumisen suurin hyöty olikin mielestäni tämän näkökulmien erilaisuuden esiin tuleminen. Tarvitaan uusia toimintatapoja iäkkäiden kuntoutujien kehittämiseen osallistumiseksi Iäkkäät kuntoutujat suhtautuivat varsin innokkaasti kutsuun osallistua kehittämiseen. Kuntoutujat kokivat heidän näkökulmansa hyödyntämisen hyvin tärkeäksi. Sairaalan arjessa toimitaan edelleen pitkälti organisaation ehdoilla. Kuntoutujat eivät kuvanneet itseään sairaalaympäristössä yhtä aktiivisina toimijoina kun kotiympäristössä toimimisesta kertoessaan. Tutkimuksellisessa kehittämistyössäni iäkkäiden kuntoutujien osallistuminen kuntoutujien omiin kehittämistyöryhmiin oli aktiivisempaa kuin osallistuminen ammattilaisten kanssa toteutuneeseen yhteiskehittelyyn. Yhteiskehittelyn onnistumiseen vaikuttaa kuntoutujien halun ja kyvyn osallistua lisäksi heille annettu rooli ja asema kehittämisessä. Ammattilaisten tulisi luoda otolliset olosuhteet kuntoutujien tasavertaiselle osallistumiselle kehittämiseen. (Harra & Sipari & Mäkinen 2017: 151−152.) Yhteiskehittelyn menetelmät tulee valita niin, että kuntoutujien osallistuminen on mahdollista. Sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistamisessa tavoitellaan siirtymistä uudelle tasolle asiakkaiden aseman suhteen. Asiakkaan pääseminen kehittäjän ja vaikuttajan rooliin edellyttää usein juuri yhteiskehittelyä. (Niskala & Kairala & Pohjola 2017: 7−8.) Toimintakulttuuriin muuttuminen edellyttää rohkeutta lähteä kokeilemaan uusia toimintatapoja. Asiakkaiden osallistuminen madaltaa kynnystä hyödyntää asiakkaiden osallistumisen mahdollistavia toimintatapoja jatkossakin. (Sihvo ym. 2018: 36, 47.) Toimintakulttuurin muuttumiseksi tarvitaan konkreettisia tekoja eikä vain retoriikkaa. Kotiutumista on tarkasteltava aiempaa laajemmin Asiakkaiden palveluiden kehittämiseen, toteuttamiseen ja arviointiin osallistumisen yhtenä tavoitteena on kyetä joustavasti vastaamaan asiakkaiden muuttuviin tarpeisiin (Saarisilta & Heikkilä 2015: 5−6). Yhdessä tekemällä iäkkäiden ääni kuuluu kaikessa kehittämisessä ja päätöksenteossa (Laatusuositus hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palvelujen parantamiseksi 2017: 13). Tutkimuksellisen kehittämistyön prosessi vahvisti näkemystäni iäkkäiden kuntoutujien aktiivisen toimijuuden mahdollistamisen ja kehittämiseen osallistumisen tärkeydestä. Iäkkäiden kuntoutujien ja ammattilaisten näkökulmissa on eroja varmasti myös monessa muussakin asiassa kuin sairaalassa kotiutumisen edellytyksissä. Kehittämistyöni tulosten perusteella iäkkäiden ihmisten mielekkään kotona asumisen tukemiseksi sairaalassakin tulee tarkastella kotona selviytymistä kotiutumisvaihetta pidemmällä aikavälillä. Kirjoitus pohjautuu tutkimukselliseen kehittämistyöhöni: Iäkkäiden kuntoutujien kotiutumista tukevien käytäntöjen kehittäminen Espoon sairaalassa. Kirjoittaja: Iiris Lehtinen, opiskelija, kuntoutuksen ylempi AMK -tutkinto-ohjelma Lähteet: Espoon sairaala − toiminnallinen suunnitelma 2017. Versio 1.1. 10.2.2017. Saatavana osoitteessa: https://docplayer.fi/47217190-Espoon-sairaala-toiminnallinen-suunnitelma.html Harra, Toini & Sipari, Salla & Mäkinen, Elisa 2017. Hyvää tahtova hyvinvointipalvelujen kehittäjäkumppanuus. Teoksessa Pohjola, Anneli & Kairala, Maarit & Lyly, Hannu & Niskala, Asta (toim.): Asiakkaasta kehittäjäksi ja vaikuttajaksi. Asiakkaiden osallisuuden muutos sosiaali- ja terveyspalveluissa. Tampere: Vastapaino. 147−164. Laatusuositus hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palvelujen parantamiseksi 2017. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2017:6. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö. Saatavana osoitteessa: http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/80132/06_2017_Laatusuositusjulkaisu_fi_kansilla.pdf?sequence=1&isAllowed=y Niskala, Asta & Kairala, Maarit & Pohjola, Anneli 2017. Asiakkaan aseman ja toimijaroolin muutos. Teoksessa Pohjola, Anneli & Kairala, Maarit & Lyly, Hannu & Niskala, Asta (toim.): Asiakkaasta kehittäjäksi ja vaikuttajaksi. Asiakkaiden osallisuuden muutos sosiaali- ja terveyspalveluissa. Tampere: Vastapaino. 7−12. Saarisilta, Jaana & Heikkilä, Johanna 2015. Tiivistelmä. Teoksessa Saarisilta, Jaana & Heikkilä, Johanna (toim.): Yhdessä innovoimaan – osallistuva innovaatiotoiminta ja sen johtaminen sosiaali- ja terveysalan muutoksessa. Osuva-tutkimushankkeen loppuraportti. Raportti 4/2015. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. 4−6. Saatavana osoitteessa: http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/125768/URN_ISBN_978-952-302-433-5.pdf?sequence=1&isAllowed=y Sihvo, Sinikka & Isola, Anna-Maija & Kivipelto, Minna & Linnanmäki, Eila & Lyytikäinen, Merja & Sainio, Salla 2018. Asiakkaiden osallistumisen toimintamalli. Loppuraportti. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita, 16/2018. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö. Saatavana osoitteessa: https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/160828/STM_r1618_Asiakkaiden%20osallistumisen%20toimintamalli.pdf?sequence=4&isAllowed=y Sosiaali- ja terveysministeriön tulevaisuuskatsaus 2018. Eheä yhteiskunta ja kestävä hyvinvointi. Valtioneuvoston julkaisusarja 22/2018. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö. Saatavana osoitteessa: http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/160904/22_TUKA_STM_WEB.pdf

Lue lisää

Psykososiaaliseen kuntoutukseen ohjautuminen yhdessä asiakasta tukien
29.1.2019
Maiju Taskula

ICF-toimintakykyluokitukseen nojaavan nykykäsityksen mukaan ei ole tarkoituksenmukaista enää määrittää, mihin hoito loppuu ja mistä kuntoutus alkaa, sillä prosessit nähdään yhtenevinä. Mutta miten kuntoutus käynnistyy ja miten kuntoutukseen ohjaudutaan? Miksi asiakkaan aktiivista toimijuutta olisi tärkeää tukea kuntoutukseen ohjautuessa?   Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirissä (Eksote) toteutettiin tutkimuksellinen kehittämistyö, jossa kehitettiin asiakkaan ohjautumista psykososiaaliseen kuntoutukseen mielenterveys- ja päihdevastaanotoilta Toimintakeskus Veturiin. Tarkoituksena oli vahvistaa asiakkaan toimintakykyä. Tulokset osoittavat, asiakkaan aktiivisen toimijuuden tukeminen on tärkeää psykososiaaliseen kuntoutukseen ohjautumisessa.   Asiakkaat mukana kehittämässä   Kehittämistoimintaa toteutettiin toimintatutkimuksen periaatteella. Aineistot kerättiin kolmessa vaiheessa kesän ja syksyn 2018 aikana. Asiakkailta kysyttiin ryhmähaastattelussa, mikä edistää ja rajoittaa psykososiaaliseen kuntoutukseen ohjautumista. Ensimmäisessä kehittäjäryhmässä, johon osallistui  hoito- ja kuntoutushenkilökuntaa sekä kokemusasiantuntijoita, määritettiin, kuinka mielenterveys- ja päihdeasiakkaan kuntoutustarve tunnistetaan. Toisessa kehittäjäryhmässä määritettiin työpajatyöskentelyn avulla psykososiaaliseen kuntoutukseen ohjautumisen ydintekijät.   Yhteiskehittelyssä oli mukana ryhmähaastatteluun osallistuneita asiakkaita, hoito- ja kuntoutushenkilökuntaa sekä kokemusasiantuntijoita. Tuloksista syntyi kuvaus asiakkaan aktiivista toimijuutta tukevasta ohjautumisesta psykososiaaliseen kuntoutukseen.     Asiakkaan ohjautuminen psykososiaaliseen kuntoutukseen vahvistaa toimintakykyä   Psykososiaaliseen kuntoutukseen ohjautumisessa on tärkeää, että asiakas on keskiössä ja että hänen tukenaan ovat tukiverkosto ja työntekijä, jotka mahdollistavat ja takaavat turvallisen ympäristön.   Ohjautuminen käynnistyy aktiivisen toimijuuden tukemisesta, jota seuraavat kuntoutustarpeen tunnistaminen, kuntoutussuunnitelman laatiminen sekä kuntoutuspalveluiden valinta yhdessä asiakkaan ja tämän tukiverkoston sekä työntekijän kanssa. Asiakkaan kuntoutuksen tarvetta, tavoitteita ja suunnitelmaa laadittaessa arvioidaan myös kuntoutuksen oikea-aikaisuutta. Kuntoutuspalveluiden osalta on merkittävää, että tarjolla on matalan kynnyksen palveluita, sijainti on keskeinen ja yhteyttä on helppo ottaa. Kuntoutukseen tutustuminen etukäteen ja tieto tarjolla olevista palveluista helpottavat kuntoutukseen ohjautumista. Psykososiaaliseen kuntoutukseen liittyvää leimautumisen pelkoa on mahdollista vähentää ottamalla läheisiä mukaan kuntoutustoimintaan. Aktiivista toimijuutta tukevassa ohjautumisessa tärkeää on yksilön, ympäristön ja kuntoutuksen välinen vuorovaikutus. Aktiivista toimijuutta tukemalla asiakkaat pääsevät palveluiden piiriin sujuvammin ja oikea-aikaisemmin, minkä voidaan katsoa myös edistävän kuntoutumista. Yhteiskunnallisesti ajatellen tulokset ovat merkittäviä, sillä Wahlbeck ym. (2018) toteavat mielenterveys- ja päihdepalveluista laaditussa kirjallisuuskatsauksessa, että oikea-aikainen ja vaikuttava kuntoutus vahvistaa toimintakykyä, mikä puolestaan ehkäisee työkyvyttömyyden syntymistä ja vähentää siihen liittyviä kustannuksia (Wahlbeck & Hietala & Kuosmanen & McDaid & Salovuori &Tourunen 2018: 95, 123). Yhteistyö takaa asiakaslähtöisyyden  Kehittämistoiminta toteutettiin yhteistyössä Eksoten kahden yksikön, mielenterveys- ja päihdevastaanottojen ja Toimintakeskus Veturin välillä. Tulokset osoittavat, että yhteistyö yksiköiden ja työntekijöiden välillä on tärkeää. Lisäksi tuloksissa korostuu, että toisen ammattilaisen työn tunteminen ja osaamisen hyödyntäminen sekä selkeä vastuun ja työn jakaminen hoito- ja kuntoutustyöntekijöiden välillä on ohjautumisessa merkityksellistä.   Jatkossa rajapinnoilla tehtävää yhteistyötä tulisi merkittävästi lisätä, sillä se tuottaa hyötyä asiakkaille sekä työntekijöille. Mutta miksi? Sipari ja Mäkinen (2012) kiteyttävät Yhdessä rakentuva kuntoutusosaaminen -julkaisussa, että rajapinnoilla tehtävän työn avulla voidaan tuloksellisemmin tarjota kuntoutujien tarpeita ja tavoitteita vastaavia palveluja (Sipari & Mäkinen 2012: 17).   Asiakas valtaistuu  Kehittämistoiminta osoitti ajattelun muuttuneen kohti kuntoutuksen uutta paradigmaa, jossa ihminen nähdään aktiivisena toimijana, jonka valtaistuminen osana kuntoutumista on tärkeää. Mutta mitä valtaistuminen tarkoittaa? Salminen ym. (2016) kuvaavat kuntoutuksen teorioita Kuntoutuminen-teoksessa ja tiivistävät, että valtaistuminen ja aktiivinen toimijuus tarkoittavat hyvän elämän ja tavoitteiden etsimistä sekä omien voimavarojen kanssa työskentelyä. Lisäksi ne tarkoittavat osallistumista oman elämän sekä kuntoutuksen suunnitteluun, toteutukseen ja seurantaan. Aktiivisen toimijuuden tukeminen on asiakaslähtöistä toimintaa. (Salminen & Järvikoski & Härkäpää 2016: 31.)   Kehittämistyön tuloksissa korostuu myös voimavarojen merkitys aktiivisessa toimijuudessa. Kiteytetysti kuitenkin nähdään, että aktiivisen toimijuuden tukeminen ja siten toimintakyvyn vahvistaminen on asiakkaan subjektiuden ja hänen omaan elämäänsä liittyvien päätöksien tukemista tukiverkoston ja työntekijöiden avulla.   Kirjoitus pohjautuu tutkimukselliseen kehittämistyöhön ”Asiakkaan ohjautuminen psykososiaaliseen kuntoutukseen toimintakyvyn vahvistamiseksi Eksotessa”. Metropolia Ammattikorkeakoulu.     Kirjoittaja: Maiju Taskula, opiskelija, kuntoutuksen ylempi AMK -tutkinto, Metropolia Ammattikorkeakoulu.  Kirjoittaja on toimintaterapeutti, joka työskentelee Eksoten psykososiaalisessa kuntoutuksessa Toimintakeskus Veturissa.     Lähteet: Salminen, Anna-Liisa & Järvikoski, Aila & Härkäpää Kristiina 2016. Teoriat, viitekehykset ja mallit kuntoutusta ohjaamassa. Teoksessa Autti-Rämö, Ilona & Salminen, Anna-Liisa & Rajavaara, Marketta & Ylinen, Aarne (toim.): Kuntoutuminen. Helsinki: Duodecim. 20−36. Sipari, Salla & Mäkinen, Elisa 2012. Yhdessä rakentuva kuntoutusosaaminen. Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisusarja. Aatos-artikkelit 6: 2012. Helsinki: Metropolia Ammattikorkeakoulu.   Wahlbeck, Kristian & Hietala, Outi & Kuosmanen, Lauri & McDaid, David & Salovuori, Samuel & Tourunen, Jouni 2018. Toimivat mielenterveys- ja päihdepalvelut. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 89/2017. Saatavana osoitteessa: <https://tietokayttoon.fi/documents/10616/3866814/89-2017-YhdessaMielin_valmis.pdf/e60e6d56-43cb-40e8-8f49-54e6dfdac5bb?version=1.0> Luettu 25.11.2018.      

Lue lisää

Majakkana nuorten sosiaalinen vahvistuminen – ohjauskäytännöt sosiaalisen vahvistumisen edistämisessä
16.1.2019
Monika Seppälä

  ”Huomenta, mitä sulle kuuluu?” Tuo yksinkertainen kysymys voi olla tietämättämme monelle nuorelle merkityksellinen. Nuoren huomioiminen tervehtimällä ja kuulumisten kysyminen saattavat tuntua ammattilaiselle itsestään selvyyksiltä, mutta niiden tekemättä jättäminen voi vaikuttaa jopa heikentävästi nuoren itsetuntoon. Tämä on yksi esimerkki tuloksesta, joka nousi esille Omnian nuorten työpajoilla toteutetussa tutkimuksellisessa kehittämistyössä. Työttömille ja vailla opiskelupaikkaa oleville nuorille suunnattu työpajatoiminta on yksi syrjäytymistä ehkäisevä palvelu, jonka perimmäisenä tavoitteena on nuorten sosiaalinen vahvistuminen omassa elämässään (Pietikäinen 2017: 24). Sosiaalinen vahvistaminen – se kuulostaa hienolta, mutta mitä kaikkea sillä oikein tarkoitetaan? Mitä ovat ne konkreettiset teot ja keinot, joilla voidaan vaikuttaa nuorten sosiaalisen vahvistumiseen? Näihin kysymyksiin etsittiin vastauksia yhdessä työntekijöiden ja työpajanuorten kanssa. Tutkimuksellisen kehittämistyön tarkoituksena oli kehittää työpajojen ohjauskäytäntöjä nuorten sosiaalisen vahvistumisen edistämiseksi. Työpajanuorten voimaantuminen ja sosiaalinen vahvistuminen Aikaisemman tiedon mukaan sosiaalinen vahvistaminen keskittyy yksilön elämänhallinnan, yhteisöllisyyden, vuorovaikutuksen, itsetuntemuksen, oppimisen sekä erilaisten valmiuksien edistämiseen (Kuure 2015; Hämäläinen; Palo 2014; Mehtonen 2011; Kinnunen 2016). Työpajatoiminnassa sosiaalinen vahvistaminen nähdään ammattilaisen työkaluna, jonka tavoitteena on yksilön hyvinvoinnin edistäminen ja osaamisen lisääminen (Hämäläinen & Palo 2014: 46-47). Työpajanuorten mukaan voimaantuminen ja sosiaalinen vahvistuminen tulee näkyviin erityisesti arjen asioiden hallinnassa sekä työ- ja opiskeluvalmiuksien paranemisessa (Kinnunen 2016:19). Sosiaalisen vahvistamisen käsitettä on kuitenkin haastava määritellä yksiselitteisesti. Siispä Omnian nuorten työpajoilla lähdettiin luomaan yhteistä ymmärrystä siitä, mitä sosiaalinen vahvistaminen käytännössä tarkoittaa. Tutkimuksellisen kehittämistyön tuloksien mukaan nuoren sosiaalista vahvistumista edistävät ohjauskäytännöt ovat: itsetuntemusta lisääviä työelämätaitoja edistäviä yhteisötaitoja edistäviä tavoitteiden saavuttamista edistäviä ammatillisten taitojen oppimista edistäviä tietoteknisiä taitoja lisääviä elämän- ja arjenhallintaa tukevia.   Edellä mainitut osa-alueet kätkevät taakseen lukuisiä konkreettisia käytäntöjä. Keskeisimmiksi nuorten sosiaalista vahvistumista edistäviksi ohjauskäytännöiksi nimettiin palautteen antaminen arjessa, kannustaminen, tavoite- ja palautekeskustelut, yksilö-, pari- ja ryhmätyöt, yhdessä tekeminen, saatavilla oleva keskusteluapu, asioiden hoitaminen nuoren kanssa, paja-ajan käyttäminen työ- ja opiskelusuunnitelmien edistämiseen sekä tietoteknisten taitojen opettaminen yksilöllisesti tai ryhmässä. Näitä voidaan pitää ohjauksen minimivaatimuksina, joiden avulla varmistetaan nuorelle kokonaisvaltainen ohjaus työpajajakson aikana. Sosiaalinen vahvistaminen, samoin kuin osallisuuden edistäminen, toimijuuden tukeminen ja voimaantuminen, ovat termejä, joita viljellään herkästi ohjaustyöstä keskusteltaessa, tietämättä, mitä niillä varsinaisesti tarkoitetaan. Sosiaalista vahvistumista edistävien ohjauskäytäntöjen käyttöön ottamisen lisäksi olisikin kiinnitettävä huomiota nuoren asemaan suhteessa työntekijään sekä toimintaan. Ohjauskäytäntöjen osallisuutta, toimijuutta ja voimaantumista edistävä vaikutus riippuu pitkälti siitä, miten käytäntöjä sovelletaan ja kuinka aktiivisena osallistujana nuori nähdään. Sosiaalinen vahvistaminen työkaluna edellyttää työntekijältä ammattitaitoa huomioida nuorten yksilölliset tarpeet sekä avoimuutta nuorten kohtaamisessa. Sosiaalista vahvistumista edistävien ohjauskäytäntöjen hyödyntäminen ohjaustyössä ei siis itsessään takaa nuoren voimaantumista työpajatoiminnassa, vaan tarvitaan jatkuvaa vuorovaikutusta, dialogia ja erilaisia osallistumismahdollisuuksia työntekijän ja nuoren tasavertaisen kumppanuuden mahdollistamiseksi. Ihanteellisimmassa tilanteessa työntekijä toimii nuoren fasilitaattorina eli toiminnan helpottajana, mahdollistajana. Tällöin voidaan puhua mahdollistavan tilan asiakasymmärryksestä (Mäkinen 2014: 13−14). Oman toiminnan arviointi tärkeää ohjaustyössä Oma oivallukseni tasavertaisen kumppanuuden ja nuoren valtaistamisen mahdollistamiseksi on oman toiminnan kyseenalaistaminen erityisesti niissä tilanteissa, jotka ovat itselle tutuimpia. Rutiininomaisesti toistuvissa tilanteissa on vaarana unohtaa nuoren oman toimijuuden kunnioittaminen ja asiantuntijuus. Olisikin hyvä pysähtyä säännöllisin väliajoin pohtimaan, miten itse toimii asiakkaan mahdollistajana, vai toimiiko? Asiakkaan tasavertainen kumppanuus, saati valtaistuminen, vaatii työntekijöitä hyvien ohjauskäytäntöjen lisäksi ajatusmallien, asenteiden muutosta ja jopa oman ammattiroolin korostamisesta luopumista. Omnian nuorten työpajoilla toteutetun tutkimuksellisen kehittämistyön myötä ohjauskäytäntöjä on kehitetty nuorten sosiaalista vahvistumista edistäviksi, vaikkakin tiedon vieminen käytännön tasolle sekä osallisuuden ja aktiivisen toimijuuden edistäminen vaatii vielä kehittämistä ja jatko-toimenpiteitä. Työpajatoiminnan majakaksi eli tavoitteeksi on asetettu nuorten sosiaalinen vahvistuminen. Siihen päästäksemme sosiaalista vahvistumista edistävien ohjauskäytäntöjen käyttöönotto on vasta erittäin lupaavaa alkusoittoa. Kirjoitus pohjautuu tutkimuksellisen kehittämistyöhön Nuorten sosiaalista vahvistumista edistävät ohjauskäytännöt työpajatoiminnassa. Kirjoittaja: Monika Seppälä, opiskelija, kuntoutuksen ylempi AMK-tutkinto, Metropolia Ammattikorkeakoulu     Lähteet: Hämäläinen, Tuija & Palo, Susanna 2012. Työpajapedagogiikka. Valmennuksen pedagogisia lähtökohtia työpajalla. Helsinki: Valtakunnallinen työpajayhdistys ry. Kinnunen, Riitta 2016. Työpajatoiminnan ja etsivän nuorisotyön vaikuttavuus. Työkaluna sosiaalisen vahvistumisen Sovari-mittari. Valtakunnallinen työpajayhdistys ry. Saatavana osoitteessa: https://www.tpy.fi/site/assets/files/1372/tyopajatoiminnan-ja-etsivan_sovari-mittari_verkko-pdf.pdf. Luettu 10.1.2018. Kuure, Tapio 2015. Sosiaalisen vahvistamisen määrittely ja asema nuorten hyvinvoinnin palvelujärjestelmässä. Teoksessa Sosiaalinen vahvistaminen käsitteenä ja palveluina. Sosiaalisen vahvistamisen kehittämistoiminnan tuloksia.  Valtakunnallinen työpajayhdistys ry ja Opetus- ja kulttuuriministeriö. Saatavana osoitteessa https://www.tpy.fi/aineistot/julkaisut/verkkojulkaisut/. Luettu 10.1.2018. Mehtonen, Tuija 2011. Sosiaalisen vahvistamisen osaaminen. Teoksessa Lundbom, Pia & Jatta, Herranen (toim.) 2011: Sosiaalinen vahvistaminen kokemuksina ja käytänteinä. 13−29. Sarja C. oppimateriaaleja 26. Humanistinen ammattikorkeakoulu. Saatavilla osoitteessa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-456-114-3. Luettu 11.1.2018. Mäkinen, Elisa 2014. Kuntoutujan uusi asema. Teoksessa Sipari, Salla, Mäki, Elisa & Paalasmaa, Pekka (toim.): Kuntoutettavasta kehittäjäkumppaniksi. Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisusarja. Aatos-artikkelit 13. 8−14. Pietikäinen, Reetta 2013. Nuorten sosiaalisen vahvistamisen kehittämistä. Puheenvuoro. Koordinaatti. Saatavana osoitteessa: http://www.koordinaatti.fi/fi/puheenvuoro/701/nuorten-sosiaalisen-vahvistamisen-kehitt%C3%A4mist%C3%A4.html. Luettu 14.1.2018.

Lue lisää

”Asiakas on oman elämänsä paras asiantuntija” − Uudistutaan yhdessä, kuntoutusosaaminen seuraavalle tasolle!
8.1.2019
Henna Varonen

Media on syksyllä 2018 antanut ammatilliselle koulutusreformille näkyvyyttä ja huomiota. Uhka vai mahdollisuus, tätä on pohdittu. Lähihoitajakoulutus sekä työelämä elävät murrosvaihetta. Nopeasti muuttuva maailma vaatii myös lähihoitajaa kehittämään omaa kuntoutusosaamistaan, sillä vankka kuntoutusosaaminen työssä vahvistaa asiakkaan toimintakykyä. Miten me teemme meistä yhdessä vahvempia kuntoutusosaamisen ammattilaisia? Ammatillisen koulutusreformin myötä sosiaali- ja terveysalan perustutkinnon perusteet uudistuivat vuonna 2018. Uudistuneissa tutkinnon perusteissa hoitoa- ja huolenpitoa sekä kuntoutumisen tukemista ei enää eritellä omiksi erillisiksi kokonaisuuksiksi. (Opetushallitus 2017: 5.) On huomion arvoista, että pakollisina tutkinnon osina olevissa kasvun ja osallisuuden edistämisen sekä hyvinvoinnin ja toimintakyvyn edistämisen osioissa ei käytetä nykyään sanaa ”kuntoutus”. Kuntoutuksen ylemmän AMK-tutkinnon kehittämistyössäni selvitin lähihoitajan kuntoutusosaamista hyödyntäen uusia sosiaali- ja terveysalan perustutkinnon perusteita sekä teoriaa tarkastellen niitä ICF.n kolmiportaisen toimintakykyluokituksen avulla. Onkin aika etsiä vastausta siihen, mitä on lähihoitajan kuntoutusosaaminen, joka vahvistaa asiakkaan toimintakykyä. Osaava lähihoitaja 2020 -kehittämisstrategiassa todetaan, että lähihoitajan kuntoutusosaamista on kuntoutusajattelun ja toimintakykyä arjessa tukevan toiminnan vieminen omaan työhön toimintaympäristöstä riippumatta. Hoidon tulisi aina olla kuntouttavaa, sillä kuntoutusta on kaikkialla. Lähihoitajan tulevaisuuden osaamistarpeissa korostuu nykyistä voimakkaammin ymmärrys asiakkaan tarpeista ja elämänkulusta. Terveyden ja hyvinvoinnin suunnitelmallinen edistäminen on aina toimintakykyä ylläpitävää ja edistävää toimintaa, joka on kuntouttavaa työtä. (Hakala, Tahvanainen, Ikonen & Siro 2011: 11, 52.) Lähihoitaja on arjen asiantuntija, joka ymmärtää arjen toimintoja kuntoutujalähtöisesti. Lähihoitaja tukee kuntoutujan toimintakykyä kokonaisvaltaisesti (Kähäri-Wiik, Niemi & Rantanen 2011: 4, 19). Kuntoutusosaamista voidaan tarkastella ammattilaiseen, asiakkaaseen tai ympäristöön liittyvänä osaamisena Tutkimuksellinen kehittämistyöni toteutui yhteistyössä työelämän ja koulutuksenjärjestäjän kanssa. Oli kunnia saada mukaan työelämänedustajiksi Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPer sekä Kivelän monipuolinen palvelukeskus. Koulutuksenjärjestäjäkehittäjäkumppanina toimi Suomen suurin ammattioppilaitos, Stadin aikuisopisto. Yhteistoiminnallisen kehittämisen pohjalta syntyi kuvaus lähihoitajan kuntoutusosaamisesta asiakkaan toimintakyvyn vahvistamiseksi. Kuvauksessa nousi esille yhdeksän keskeisintä kuntoutusosaamisen osa-aluetta: Työssä tarvittava tietotaito-osaaminen. Työhyvinvointi- ja turvallisuusosaaminen. Lähihoitaja osaa hallita alaa koskevat säädökset, määräykset, arvot sekä ammattieettiset periaatteet. Lähihoitaja osaa hyödyntää työssään voimavara- ja asiakaslähtöisyyttä. Lähihoitaja osaa hyödyntää työssään vuorovaikutustaitoja. Lähihoitaja osaa edistää asiakkaan arkiosallisuutta. Lähihoitaja osaa määritellä kuntoutuksen kokonaisvaltaisesti. Lähihoitaja osaa hyödyntää kuntoutusteknologiaosaamista työssä. Lähihoitaja osaa huomioida kestävän kehityksen ja ekologisuuden työssä. Keskeiset osa-alueet näyttäytyvät lähihoitajan työssä osaamisena Ammattilaiseen kohdistuvaa kuntoutusosaamista voidaan tarkastella työssä tarvittavina yleisinä työelämätaitoina sekä ammatillisena subjektiosaamisena. Tietotaidon, työhyvinvointi- ja turvallisuuden sekä alaa koskevien säädösten, määräysten, arvojen sekä ammattieettisten periaatteiden näkökulmasta lähihoitaja pystyy perustelemaan toimintaansa kattavasti esimerkiksi kehon rakenteiden ja toiminnan ymmärtämisen avulla. Kuntoutusosaamisen kehittyminen vaatii jatkuvaa oppimista ja uuden tiedon etsimistä. Kuvauksessa kuntoutusosaamisen näkökulmasta asiakkaan tarpeet korostuivat voimavara- ja asiakaslähtöisenä osaamisena, jossa toiminnan tulisi olla suunniteltu asiakkaan lähtökohdista, tuntien asiakkaan elämä ja historia. Voimavara- ja asiakaslähtöisyyttä voidaan kehittää erilaisilla menetelmillä ja työkaluilla, kuten esimerkiksi hyödyntämällä voimavaralähtöistä työotetta, kinestetiikkaa, logoterapiaa tai kehittämällä vuorovaikutusosaamista. Kuntoutuksen tulisi olla osa asiakkaan toimintaympäristöä ja arkea, ja sen tulisi edistää asiakkaan osallisuutta. Kuntoutusta ja hoitoa ei tulisi erotella toisistaan keinotekoisesti. Tärkeää osaamista olisi löytää kuntoutukseen yhteinen kokonaisvaltainen määritelmä. Tämä vaatii yhteistyötä eri koulutusasteilla ja yhteistä kehittämistä.     Rohkeasti yhdessä kehitetään kuntoutusosaamista, joka vahvistaa asiakkaan toimintakykyä   Ympäristöön kohdistuvia kuntoutusosaamisen osa-alueita olivat kuntoutusteknologiaosaamisen sekä kestävän kehityksen ja ekologisuuden hyödyntämistä työssä. Erityisesti kuntoutusteknologiaosaaminen nähtiin tulevaisuudessa merkittäväksi osa-alueeksi, joka muuttaa lähihoitajan työtä ja toimintaympäristöä. Hyvinvointiteknologisia ratkaisuja tulisi osata käyttää ja opastaa asiakkaille, mutta myös soveltaa ja kehittää niitä yhdessä monialaisesti asiakkaiden osallistuessa kehittämiseen. Kuntoutusosaaminen kehittyy, asiakas hyötyy Työelämässä tarvitaan osaavia lähihoitajia. Lähihoitajan tulee vahvistaa jo olemassa olevaa kuntoutusosaamista, mutta myös kehittää ja uudistaa kuntoutusosaamista vastaamaan työelämän tarpeita nyt ja tulevaisuudessa. Kyseessä on jatkuva itsensä kehittäminen, oppiminen ja uudistuminen. Asiakkaan toimintakykyä voidaan vahvistaa, kun lähihoitaja kehittää kuvauksessa esiin tulleita yhdeksää kuntoutusosaamisen osa-aluetta. Toimijat erityisesti painottivat asiakkaaseen kohdistuvia osa-alueita, kuten voimavara- ja asiakaslähtöisyyden sekä vuorovaikutusosaamisen kehittämistä, jotka lähtevät aina asiakkaan tarpeista ja toiveista. Lausahdus, ”asiakas on oman elämänsä paras asiantuntija”, pitää paikkaansa. Toiminnan tavoitteena työskentelylle tulee olla asiakkaan paras ja sen tulee lähteä asiakkaan tarpeista. Tulevaisuudessa merkittävänä kuntoutusosaamisen osa-alueena pidettiin hyvinvointiteknologiaosaamisen kehittämistä ja sitä tukevaa koulutusta. Muutosta ja kehittämistä tarvitaan työelämässä sekä koulutuksen järjestämisessä Ammatillinen koulutusreformi vaikuttaa tulevaan työelämään lähihoitajaopiskelijoiden kautta. Koulutusreformi on hieno mahdollisuus vahvistaa koulutuksenjärjestäjien puolelta lähihoitajan kuntoutusosaamista, sillä vaikka sana kuntoutus poistuikin uusista tutkinnon perusteista, kuntoutusosaamisen sisällöt ovat vahvistuneet ja laajentuneet. Olen itse valmis tarttumaan toimeen ammatillisena opettajana ja kehittämään koulutusta, joka tukee kuntoutusosaamisen vahvistumista. Se onnistuu vain yhdessä tekemällä ja uudistumalla. Tärkeimmät asiakkaamme ovat ihmiset, joita hoidamme osaavasti tiedolla, taidolla ja ennen kaikkea sydämellä. Tavoitteena on kouluttaa taitavia tulevaisuuden lähihoitajia, jotka osaamisellaan pystyvät vahvistamaan asiakkaiden toimintakykyä ja arjessa pärjäämistä. Oletko sinä valmis kehittämään ja viemään omaa kuntoutusosaamistasi seuraavalle tasolle, jossa yhdessä uudistuen ja kehittäen saavutamme vankempaa osaamista? Minä olen – tehdään se yhdessä. Kirjoittaja:   Henna Varonen, opiskelija, kuntoutuksen ylempi AMK-tutkinto, Metropolia Ammattikorkeakoulu   Kirjoitus perustuu tutkimukselliseen kehittämistyöhön ”Lähihoitajan kuntoutusosaaminen asiakkaan toimintakyvyn vahvistumiseksi”. Henna Varonen 2018, Metropolia Ammattikorkeakoulu, kuntoutuksen ylempi ammattikorkeakoulututkinto.   Lähteet: Hakala, Raili & Tahvanainen, Sirpa & Ikonen, Tiina & Siro, Annemari 2011. Osaava lähihoitaja 2020. Sosiaali- ja terveysalan perustutkintokoulutuksen kehittämisstrategia. Raportit ja selvitykset 2011/6. www.oph.fi /julkaisut. Saatavana osoitteessa: <http://www.oph.fi/download/132619_Osaava_lahihoitaja_2020.pdf>. Luettu 20.11.2017. Kähäri-Wiik, Kaija & Niemi, Arja & Rantanen, Anneli 2011. Kuntoutuksella toimintakykyä. Helsinki: SanomaPro. Opetushallitus 2017. Sosiaali- ja terveysalan perustutkinnon ammatillisten tutkinnon osien perusteiden luonnos: Sosiaali ja terveysalan perustutkinto 2018. Saatavana osoitteessa: <http://www.oph.fi/download/184341_Lp_OPH_1458_2017_Sosiaali_ja_terveysalan_ammatilliset_tutkinnon_osat.pdf>. Luettu 27.11.2017.    

Lue lisää

Omaishoitajien toiveena yksilöllisesti omaishoitajuutta tukevat palvelut
2.1.2019
Niina Näppi

Omaishoitajille suunnattujen palveluiden kehittämiseksi Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri Eksotessa selvitettiin omaishoitajien näkemyksiä tarvittavista palveluista oman jaksamisen tukemiseksi. Ikääntyneiden omaishoitajat toivoivat arjessa jaksamiseensa taustatukea sekä yksilöllisten tarpeiden huomioimista palveluja suunniteltaessa ja järjestettäessä. Tavoitteena omaishoitajille suunnattujen tukimuotojen kehittäminen Omaishoidon tukea koskevan lain vuoden 2018 alusta voimaantulleessa muutossäädöksessä velvoitetaan kunnat järjestämään valmennusta ja koulutusta omaishoitajille tarvittaessa (Laki omaishoidon tuesta 2005). Ikääntyneille suunnattujen palveluiden kehittämisen tarve ja ajankohtaisuus on huomioitu myös hallituksen kärkihankkeessa ”Kehitetään ikäihmisten kotihoitoa ja vahvistetaan kaikenikäisten omaishoitoa” (Voutilainen & Noro & Karppanen & Raassina 2016: 6). Osahankkeena toteutettu OSSI-hanke, Etelä-Savon asiakaslähtöinen palveluohjausverkosto ja osaamiskeskus omais- ja perhehoitoon 2016−2018, päättyi lokakuussa 2018. Eksote oli mukana osatoimijana OSSI-hankkeessa omaishoitajille suunnatun tuen ja valmennuksen kehittämisen osalta. Omaishoidon tuki- ja valmennuskäynnit ovat uusi tukimuoto, jota kehitetään omaishoitajien tarpeeseen mahdollisimman hyvin vastaavaksi. Opinnäytetyössä selvitettiin omaishoitajien näkökulmasta, millaisia olivat uusille omaishoitajille suunnattujen tuki- ja valmennuskäyntien koetut ja tulevaisuudessa odotettavissa olevat hyödyt. Aineisto kerättiin omaishoitajien yksilöhaastatteluilla. Esiin nousseita tuloksia hyödynnetään omaishoitajille suunnatun tuen ja valmennuksen kehittämisessä Eksotessa. Koetut ja odotettavat hyödyt tuki- ja valmennuskäynneistä Omaishoitajat kokivat tuki- ja valmennuskäyntien hyödyttäneen sekä fyysisessä että psyykkisessä jaksamisessa. Omaishoidon käytäntöihin liittyvä tuki sekä yleinen palveluohjaus koettiin hyödylliseksi. Erityisesti haastatteluissa nousi esiin taustatuen saaminen omaishoitajana toimimiseen. Pärjäämisen tunne vaativassa ja sitovassa omaishoitotilanteessa vahvistui, kun tiedettiin apua ja tukea olevan tarvittaessa saatavilla. Kokemukset apuvälinetarpeen arvioinnista ja apuvälineiden saatavuudesta, tarvittavien kodinmuutostöiden järjestämisestä ja fyysisen toimintakyvyn tukemiseen ohjaamisesta olivat hyviä. Mahdollisuus saada apua pyydettäessä sekä yksilöllisen tuen tarpeen tunnistaminen tukipalveluita suunniteltaessa ja järjestettäessä olivat hyötyjä, joita omaishoitajat tulevaisuudessa odottavat Eksoten omaishoitajille suunnatulta tuelta ja valmennukselta. Arjessa jaksamisessa koettu tuen tarve on yksilöllistä ja omaishoitotilanteesta riippuvaa, eivätkä valmiit tuki- ja valmennusmallit sovi kaikille. Omaishoitajille suunnatusta tuesta ja valmennuksesta koettiin eniten hyötyä henkilökohtaisen tarpeen mukaisiksi sovitettuina palveluina. Tuki- ja valmennuskäyntikokeiluun osallistuneiden omaishoitajien kertomukset koetuista ja odotettavista hyödyistä tukevat jo olemassa olevaa, tutkittua tietoa omaishoitajien jaksamisesta. Yksilöllisten tarpeiden mukaisen tuen ja valmennuksen avulla voidaan lisätä omaishoitajan elämänlaatua ja mielenterveyttä. Niiden avulla voidaan edistää sekä omaishoitajan että hoidettavan hyvinvointia ja vähentää tarvetta pitkäaikaishoitoon kodin ulkopuolella (Omaishoitajat palvelun kehittäjinä 2016: 25, 49; Kansallinen omaishoidon kehittämisohjelma 2013: 23−24). Kirjoitus pohjautuu Niina Näpin opinnäytetyöhön ”Omaishoitajien näkökulma tuki- ja valmennuskäyntien hyödyistä arjessa jaksamisen edistämiseksi”. Kirjoittaja: Niina Näppi, opiskelija, kuntoutuksen tutkinto-ohjelma (YAMK), Metropolia Ammattikorkeakoulu Kuva: Niina Näppi Lähteet: Kansallinen omaishoidon kehittämisohjelma 2013. Työryhmän väliraportti. Sosiaali- ja terveysministeriö. Saatavana osoitteessa: http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/74489/Rap_2013_10_Omaishoito_verkko.pdf?sequence=1&isAllowed=y Laki omaishoidon tuesta 935/2005. Saatavana osoitteessa:http://www.finlex.fi/fi/laki/smur/2005/20050937. Omaishoitajat palvelun kehittäjinä 2016. Turun omaishoidon asiakasraadin toimikauden 2014−2015 loppuraportti. Omaishoitajat ja läheiset -liitto ry ja FinFami mielenterveyden keskusliitto. Saatavana osoitteessa: https://omaishoitajat.fi/wp-content/uploads/2017/03/OPASTAVA_asiakasraatiraportti.pdf. Luettu 19.2.2018. Voutilainen, Päivi & Noro, Anja & Karppanen, Satu & Raassina, Anne-Mari 2016. Kärkihanke: Kehitetään ikäihmisten kotihoitoa ja vahvistetaan kaikenikäisten omaishoitoa. Sosiaali- ja terveysministeriö. Saatavana osoitteessa: http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/75191/STM_RAPORTTI.pdf?sequence=1&isAllowed=y.

Lue lisää
Uudemmat postaukset