Että olisi joku, joka kuuntelee minua…
Supporting Immigrants in Higher Education, SIMHE-Metropolia, aloitti ohjauspalvelut korkeasti koulutetuille sekä korkeakouluopinnoista kiinnostuneille maahanmuuttajille toukokuun alussa 2016. Lähes parinkymmenen ohjauskeskustelun jälkeen onkin hyvä aika pohtia, mitä tähän mennessä on saavutettu. Haluaisin nostaa esille muutamia asioita, jotka koen tärkeäksi sellaisten henkilöiden ohjaamisessa, joilla on vähän tai ei edes senkään vertaa kokemusta suomalaisesta yhteiskunnasta, saati korkeakoulujärjestelmästämme sen kaikkine kommervenkkeineen. Tilastot menettävät merkityksensä kasvokkain kohdatessa Tilastojen taakse on helppo piiloutua maahanmuuttajailmiötä tarkastellessa. Suomessa asuu eri perusteella yli 200, 000 maahanmuuttajaa, ja heidän määränsä kasvaa vuosi vuodelta. Tilastoja on kuitenkin turha tuijottaa silloin, kun sinua vastapäätä istuu ihan oikea ihminen hakemassa ohjausta ja neuvoja. Tässä vaiheessa sinun tehtäväsi on kuunnella jokaisen yksilöllinen elämäntarina ja yrittää auttaa ihmisiä näkemään heissä piilevät voimavarat, joiden avulla he voivat itse muuttaa elämäänsä. Maahanmuuttajat niputetaan usein yhdeksi massaksi, ja heitä ei nähdä kykenevinä ihmisinä, jotka osaavat tehdä omat päätöksensä ja ratkaisunsa elämänsä suhteen. Kaikki asiakkaani ovat olleet lahjakkaita ja korkeasti koulutettuja ihmisiä, jotka ovat joutuneet tahtomattansa uudenlaisen tilanteen eteen. He ovat olleet valmiita aloittamaan uudestaan ja jopa ottamaan muutaman askeleen taaksepäin suhteessa aiempaan osaamiseensa ja taitotasoonsa. Minun tehtäväni on antaa heille tarvittavia tietoja ja tukea heitä tässä prosessissa. En suinkaan ole naiivi, vaan ymmärrän toki millaisia esteitä ja vaikeuksia on olemassa sekä heidän puoleltaan että suomalaisessa yhteiskunnassa, mutta uusien vaihtoehtojen ja mahdollisuuksien esilletuominen on tässä vaiheessa kaikkein merkityksellisintä. Tunne itsesi, niin opit samalla jotain toisistakin Ohjaus on aina vuorovaikutusta, yhteisen perustan etsimistä sekä luottamuksen rakentamista ihmisten välille. Olen ohjannut kansainvälisiä tutkinto-opiskelijoita kymmenen vuoden ajan, joten asiakaskunnan muutos ei ollut itselleni kovinkaan dramaattinen. Olen oppinut niin oman kulttuurien välisen viestinnän koulutukseni kuin kokemukseni kautta, että hyvä itsetuntemus on paras tapa oppia tuntemaan myös toisia ihmisiä. Ohjaustyötä tehdään pitkälti ohjaajan oman persoonallisuuden kautta, ja toivonkin olevani ohjattavieni silmissä yhtä lailla pätevä kuin maanläheinen ihminen, jolla on hyvä sydän. Tämä tosin jää heidän päätettäväkseen. Ensinnäkin, koen olevani etuoikeutettu saadessani olla mukana tekemässä Suomea ja sen ominaisuuksia tutummiksi ja vähemmän pelottaviksi maahanmuuttajille. Toiseksi, olen tässä myös itse oppimiskäyrällä, sillä jokainen maahanmuuttaja tulee kohdata omana ainutlaatuisena itsenänsä eikä vain tietyn kansan, kulttuurin tai etnisen ryhmän edustajana. Tehtävänäni ei ole vahvistaa olemassa olevia rajoja, vaan ennemminkin avata niitä, jotta löydämme yhteisen pohjan dialogillemme. Kolmanneksi, muista kulttuureista tuleviin ihmisiin tutustuminen antaa enemmän kuin ottaa, koska maailmankuvasi laajenee jokaisen kohtaamisen myötä. Siis, jos annat sen vain tapahtua. Kuin majakka öisellä merellä Miltä SIMHE-projekti vaikuttaa minusta nyt, kun olen työskennellyt sen parissa kolmisen kuukautta? Se tuntuu mielestäni tarpeelliselta ja myös kovin tervetulleelta; Suomessa on kasvava tarve paikoille, joista maahanmuuttajataustaiset ihmiset voivat hakea tietoa selvitäkseen suomalaisen yhteiskunnan ja koulutusjärjestelmän sokkelossa. Toivoakseni SIMHE-projektin avulla maahanmuuttajien olisi ehkä hitusen helpompi löytää oma polkunsa ja suunnata eteenpäin. Me emme ole muuttamassa maailmaa, ehkä teemme korkeintaan pintaraapaisun suomalaisen graniitin pintaan, mutta SIMHE-projektilla tuntuu olevan oma tarpeellinen sijansa muiden vastaavien palvelujen rinnalla. SIMHE-projekti näyttäytyykin minulle kuin majakkana öisellä merellä: et näe millään kaikkea yhdellä silmäyksellä, mutta asiat alkavat kirkastua jokaisen uuden valonsäteen myötä. Mitä tutumpi suomalainen yhteiskunta ja sen mahdollisuudet ovat maahanmuuttajille, sen helpompi heidän on löytää erilaisia vaihtoehtoja tulevaisuutensa rakentamiseen. Se vie ilman muuta aikaa, mutta on varmasti yrittämisen arvoista sekä meille että heille. Järjestämme ensimmäisen Guidance Generalia -luennon kesäkuussa eli palaamme sen kuulumisiin piakkoin!
Koulutettujen maahanmuuttajien osaamista tunnistamassa
Viime syksystä Suomessa on käyty tiiviisti yhteiskunnallista keskustelua toimenpiteistä, joita pitäisi tehdä uudessa tilanteessa, jossa turvapaikanhakijoiden ja maahanmuuttajien määrä on ylittänyt kaikki villeimmätkin ennusteet. ”Rajat kiinni” on ollut yksi tulokulma keskusteluun ja toisaalta on esitetty myös ajatuksia siitä, olisiko maahanmuuttajat mahdollista nähdä myös yhtenä resurssina, jolla Suomen kurssi lähtisi nousuun. Metropolian tarjoama ratkaisu on opetus- ja kulttuuriministeriön eríllisrahoituksella käynnistämän SIMHE-hankkeen tuottama palvelukonsepti. Tavoitteenamme on korkeasti koulutettujen ja korkeakoulukelpoisten osaamisen tunnistaminen ja ohjaaminen kiinnostavalle ja yhteiskunnallisesti tarkoituksenmukaiselle koulutus- ja urapolulle. Tavoitteen kuvaaminen on helppoa, mutta ihan pikku hommasta ei ole kysymys varsinkaan, jos arvioidaan tavoitetta tilastojen, tarjonnan ja yhteiskunnan tilanteen näkökulmasta. Huhtikuussa toteutimme insinööriosaamisen tunnistamisen pilotin. Yhdessä tekniikan, matematiikan ja maahanmuuttajien koulutuksissa työskentelevien asiantuntijoidemme kanssa päädyimme valitsemaan osaamisen tunnistamisen kohteiksi insinöörin alakohtaisen ammatillisen osaamisen lisäksi matemaattisen ja digitaalisen osaamisen. Mietimme, mitä osaamista työnantajat Suomessa arvostaisivat ja toisaalta näimme, että tätä kautta myös maahanmuuttaja saisi korkeakoulutukseen ohjautuessaan osaamisen tunnistamisesta hyötyä, kun korkeakoulu arvioi, mitä henkilön aiemmin hankkimasta osaamisesta voidaan tunnistaa ja tunnustaa osaksi hänen opintojaan (AHOT). Osaamisen tunnistamisen sisältöjä valitessamme, tarkastelimme asiaa suomalaiseen yhteiskuntaan integroitumiseen tähtäävien lasien kautta. Osaamisen tunnistamisen päivään osallistui 30 maahanmuuttajaa, 28 miestä ja 2 naista. Enemmistö heistä oli Irakista, muutama Syyriasta, Afganistanista, yksi Iranista ja Valko-Venäjältä. Osallistujat olivat 20-44-vuotiaita. Muutama heistä oli ollut Suomessa jo lähes kolme vuotta ja suurin osa 6-10 kuukautta. Testi oli mahdollista tehdä arabiaksi, englanniksi tai suomeksi. Osaamisen tunnistamisessa käytettävään kieleen päädyimme ennakkoilmoittautumisessa ilmoitettujen kielitoiveiden pohjalta. Tulokset ovat pian valmistumassa ja yhdessä osallistujien ja asiantuntijoidemme kanssa arvioimme niin tuloksia kuin käyttämiämme osaamisen tunnistamisen menetelmiä. Meidän asiantuntijoiden tulee vielä pohtia kriittisesti pilottiin osallistuneiden maahanmuuttajien ja yhteistyökumppaneiden kanssa sekä valitsemiamme osaamisen tunnistamisen menetelmiä että valittuja osaamisalueita. Onko insinöörin työssä suoriutumisen kannalta matemaattisen osaamisen tunnistaminen keskeistä? Pilottiin osallistujissa oli mukana sekä jo tutkinnon suorittaneita, että niitä, joiden opinnot olivat jääneet kesken. Miksi jo tutkinnon suorittanut ja tutkintotodistuksen rinnastuksen jo Suomessa tehnyt halusi osallistua osaamisen tunnistamiseemme? Mikä on osallistujan saama hyöty osaamisen tunnistamisesta, selvinnee vasta pidemmällä seurannalla, kun arviointia tehdään heidän ohjautumisestaan tarkoituksenmukaisille koulutus- ja urapoluille. Miten saan mahdollisuuden näyttää osaamiseni, erityisesti asenteeni, motivaationi ja tahtoni tehdä mitä tahansa järkevää, joka hyödyttäisi itseni lisäksi myös Suomea? Miten ja missä saan oikeaa osaamista lisää, jotta saan varmasti töitä? Näitä kysymyksiä meille Metropoliaan nyt tulee. Täytyy nöyränä tässä vaiheessa todeta, että aika isojen asioiden äärellä olemme nyt keväällä käynnistyneessä SIMHE-projektissa, jossa yhteistyössä opetus-ja kulttuuriministeriön, opetushallituksen, CIMOn, työ-ja elinkeinoministeriön sekä UniPID-verkoston edustajien kanssa pohdimme uusia malleja, joilla korkeakoulukelpoisten ja korkeasti koulutettujen maahanmuuttajien ja turvapaikanhakijoiden osaamista tunnistetaan ja ohjataan heitä tarkoituksenmukaisille koulutus-ja urapoluille. Uudelle palvelukonseptillemme on selvää tilausta - toivottavasti työnantajat ja koulutuksenjärjestäjät tarttuvat tähän uuteen potentiaaliin ja saamme käännettyä yhteiskunnallisen keskustelun yhä enemmän mahdollisuuksien suuntaan! Kohtaavatko yksilön ja yhteiskunnan käsitykset tarkoituksenmukaisista koulutus- ja urapoluista? Myös tätä aihetta pohdimme myöhemmin Monta muuttujaa -blogissa.
