”Kiitos Niina, nyt olen kuin uusi ihminen.”
Tämän palautteen kuulin asikkaaltani SIMHE-Metropoliassa vain koska tein työtäni ja keskustelin hänen kanssaan tunnin ohjauskeskustelussa. Asiakkaamme ovat kaikenikäisiä aikuisia, jotka ovat muuttaneet Suomeen mistä vain maailmalta, suurin osa EU- ja ETA-maiden ulkopuolelta (ks. OKM 2017, 25). Ohjaajan työni on todella palkitsevaa, koska asiakkaani ovat äärettömän kiitollisia ajastani.
Olemmekin SIMHE-Metropolialla tunnistaneet kuinka ”tärkeää on auttaa maahanmuuttajataustaisia ymmärtämään aiemman koulutuksen ja työkokemuksen yhteensopivuus nimenomaan suomalaisessa kontekstissa ja näkemään omat mahdollisuutensa Suomessa” (Autero & Helander 2017). Yksi suurimmista haasteista maahanmuuttajille on kontaktien puute, vaikka monet kertovat haluavansa tutustua suomalaisiin.
Sinäkin voit saada antoisia kohtaamisia Suomessa asuvien maahanmuuttajien kanssa. Voit valita elämäntilanteesi mukaan, haluatko antaa aikaasi, tukea toimintaa rahallisesti vai huomioida arjen kohtaamiset esimerkiksi harrastuksissa tai joukkoliikennevälineissä. Jos haluat olla yksi niistä, jotka ojentavat kätensä ja haluavat auttaa integraatiossa, vaihtoehtoja on monia. Tässä muutamia esimerkkejä:
Mentorointiohjelmat
Useat tahot järjestävät mentorointiohjelmia, joissa maahanmuuttaja mentorin avulla kuulee suomalaisesta työelämästä ja oppii ymmärtämään, miten voisi edistää työllistymistä omalle alalleen. Jos haluaisit maahanmuuttajan mentoriksi, löydät täältä listattuna vaihtoehtoja. Muutamiin ohjelmiin on parhaillaan haku käynnissä — ilmoittaudu vaikkapa joulun pyhinä mukaan ja anna hyvän mielen joululahja!
Ystävätoiminta
Jos koet tärkeimmäksi olla läsnä maahanmuuttajan arjessa ja päästä kertomaan vinkkejä ja vaihtamaan kokemuksia, niin ystävätoiminta voisi olla sinua varten. Ystävätoimintaa maahanmuuttajille järjestää ainakin SPR sekä maahanmuuttajaäideille MLL. Jos sinun tai jonkun läheisesi aika ei juuri nyt riitä vapaaehtoistoimintaan, molempien järjestöjen sivuilta löytyy ohjeet toiminnan tukemiseen jäsenyydellä tai lahjoituksella.
Sosiaaliset tapahtumat
Esitin Euroguidancen järjestämän tilaisuuden puheeni lopuksi haasteen, jonka voit ottaa vastaan vaikka uudenvuodenlupauksena. Voisitko kysyä maahanmuuttajakontaktejasi mukaan seuraavaan mielenkiintoiseen ja hyödylliseen tapahtumaan? Se voi olla konferenssi, rekrytointimessu, verkostoitumistilaisuus tai sosiaalinen tapaaminen. Haasteena on saada maahanmuuttajia mukaan erityisesti tapahtumiin, joissa he ovat vähemmistönä enemmän kuin ympäröivässä yhteisössä.
Suomi siirtyi tässä kuussa toiselle vuosisadalleen. Lähdetkö mukaan edistämään uutta vuosisataa antamalla jonkin näistä hyvän mielen lahjoista tai uudenvuodenlupauksista?
Lähteet:
Autero, Marianne & Helander, Jaakko (2017) Korkeasti koulutettujen maahanmuuttajien ohjaus ja osaamisen tunnistaminen tukevat integroitumista. HAMK Unlimited Professional 9.10.2017. Haettu 9.12.2017 osoitteesta https://unlimited.hamk.fi/ammatillinen-osaaminen-ja-opetus/maahanmuuttajien-ohjaus
OKM (2017) Maahanmuuton vastuukorkeakoulutoiminta. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2017:38. Luettavissa myös sähköisesti osoitteessa http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-263-502-0
Kuvan lähde: Monisha.pushparaj https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Multiculturalism.jpg Picture is licensed under the Creative Commons Attribution-Share Alike 3.0 Unported (CC-BY-SA) license.
Sinua saattaisi kiinnostaa myös nämä
Pätevöitymiskoulutuksella boostia sairaanhoitajapulaan
29.11.2021
Monta muuttujaa
Maaliskuusta 2021 lähtien Pääkaupunkiseudun korkeakoulutettujen maahanmuuttajien työllistymistä edistävän osaamiskeskus-palvelukonseptin kehittämishankkeessa (Oske-projekti) on toteutettu sairaanhoitajien pätevöitymisopintoja Career Boost -ohjelmassa. Ohjelma jatkaa ulkomailla tutkinnon suorittaneiden sairaanhoitajien osalta jo useissa eri hankkeissa kehitettyjä pedagogisia malleja ja toimintatapoja (1).
Ottamalla käyttöön maassa jo olevien koulutettujen maahanmuuttaneiden sairaanhoitajien resurssit ja osaamisen, voimme vaikuttaa kustannustehokkaasti vallitsevaan hoitajapulaan. Samalla voimme toimia eettisesti, kun pätevöitämme jo lähtömaassa koulutetut hoitajat koulutustaan vastaavaan työhön Suomessa.
Sairaanhoitajien tarve hurjassa kasvussa
Kukaan uutisia seuraava henkilö ei ole viime aikoina voinut välttyä tiedolta, että sosiaali- ja terveysalan henkilöstön ja erityisesti sairaanhoitajien tarve tulevaisuudessa on valtava. Kevan ennusteen mukaan (2020) vuoteen 2030 mennessä Suomeen tarvitaan tuhansia uusia sairaanhoitajia (2). Ammattibarometri puolestaan kertoo jo tämänhetkisen tilanteen olevan hälyttävä muun muassa lähihoitajien, sairaanhoitajien ja terveydenhoitajien osalta koko Suomessa (3).
Samaan aikaan kun yhteiskunnallisessa keskustelussa puidaan hoitajapulaa sekä työperäisen maahanmuuton lisäämisen tarvetta, työskentelee Suomessa lukuisa joukko sairaanhoitajan bachelor-tasoisen tutkinnon suorittaneita henkilöitä, jotka eivät ole koulutustaan vastaavissa työtehtävissä. Tarkkaa lukumäärää ja tilastotietoa heistä on vaikea löytää. Metropolian Oske-projektin Career Boost -pätevöitymisohjelmaan heitä on hakeutunut ensimmäisen yhdeksän kuukauden aikana 69 henkilöä.
Pätevöitymiskoulutuksen pirstaleinen historia
Ulkomaisille sairaanhoitajille on järjestetty 2000-luvun alkupuolelta alkaen erilaisia mahdollisuuksia pätevöityä sairaanhoitajaksi (4). Viimeisimmät hankkeet pätevöitymiskoulutuksessa ovat olleet:
SOTE-silta-hanke 2018–2020 (Euroopan sosiaalirahasto)
Osaaminen käyttöön Suomessa -hanke 2019–2020 (Opetushallitus) sekä
Urareitti-hanke 2015–2018 (Euroopan sosiaalirahasto), jonka kokemuksia ja tietoa on käytetty pohjana kahdessa edellä mainitussa hankkeessa (5, 6).
Neuvotteluja pysyvän pätevöitymiskoulutuksen saamiseksi on käyty eri ministeriöiden ja ammattikorkeakoulujen kanssa jo vuosien ajan (7). Myös Tehy on ottanut kantaa pätevöitymispolun puolesta (8). Onkin vaikea ymmärtää, miksi asia ei nykyisessä tilanteessa nytkähdä eteenpäin.
Career Boost -ohjelma paikkaamassa työntekijävajetta
Oske-projektin pääasiallinen tavoite on ollut parantaa pääkaupunkiseudun korkeakoulutettujen maahanmuuttaneiden työllisyyttä yhteistyössä kuntakokeilujen kanssa. Tästä johtuen hankkeen kohderyhmä on rajattu pääkaupunkiseudun (Helsinki, Espoo, Vantaa ja Kerava) työllisyyspalveluiden asiakkaisiin.
Monet ulkomailla sairaanhoitajatutkinnon suorittaneet henkilöt ovat kuitenkin työssä muissa tehtävissä, joten heidän kohdallaan kriteereinä ovat olleet vieraskielisyys, hoitotieteeseen perustuvan bachelor-tasoisen sairaanhoitajan tutkinnon suorittaminen ulkomailla sekä B1 suomen kielen taito (9). Näin pätevöitymisohjelman hyöty on saatu isomman joukon ulottuville paikkaamaan pääkaupunkiseudun osaajapulaa.
Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira myöntää ammatinharjoittamisoikeuden terveydenhuollon ammattihenkilöille Suomessa (10). Näin ollen myös Career Boost -pätevöitymisohjelman opinnot perustuvat Valviran määräämiin yksilöllisiin lisäopintoihin. Ammatinharjoittamisoikeuden saamiseksi sairaanhoitajien on osoitettava Valviralle myös riittävä suomen kielen taito.
Joustavuus opintojen suorittamisessa tärkeää
Opinnot toteutetaan pääosin verkossa, lukuun ottamatta Metropolian uudella Myllypuron kampuksella tehtäviä simulaatiota sekä Valviran määräämiä kliinisiä harjoittelujaksoja. Opintojen aloitus toimii ns. nonstop-periaatteella, jolloin Valviran määräämät teoriaopinnot on mahdollista aloittaa joustavasti kerran kuukaudessa ja opiskelija voi edetä niissä itselle sopivaa tahtia. Pääosin opinnot on mahdollista suorittaa työn ohessa. Ammatillisen suomen kielen opinnot on integroitu opintojaksoihin.
Opintojen suorittamisaika riippuu paljon opiskelijan henkilökohtaisesta elämäntilanteesta sekä Valviralle lähetetyn hakemuksen käsittelyajasta. Korona-aikana haasteita ovat tuoneet todistuksien vaikea saanti lähtömaasta sekä yleisten kielitutkintojen vähäisyys (11). Keskimäärin ammatinharjoittamisoikeuden saaminen Suomessa pätevöitymisohjelman kautta vie henkilöstä riippuen 6–12 kuukautta.
Harjoitteluyhteistyötä pääkaupunkiseudun kuntien kanssa
Tärkeä osa pätevöitymisprosessia on ohjattu kliininen harjoittelu Valviran määräyksen mukaisesti. Career Boost -ohjelmassa harjoittelupaikkojen hankintaa koordinoi hankkeen yrityskoordinaattori yhdessä sairaanhoitotyön lehtoreiden kanssa. Kunnat ovat tiiviisti mukana yhteistyössä. Helsingissä vieraskielisten opiskelijoiden harjoitteluun on luotu toimiva prosessi, jossa Helsingin kaupungin työvoimasuunnittelija saa tietoa harjoittelupaikkojen tarpeesta eri yksiköissä.
Harjoittelut voivat olla palkallisia tai palkattomia. Haasteita harjoittelujen koordinoinnille on tuonut ns. harjoittelumaksu, jota ammattikorkeakoulut ovat perinteisesti maksaneet työharjoittelusta vastaavalle taholle. Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arene on esittänyt harjoittelumaksuista luopumista kokonaan (12). Lisäksi on havaittu tarvetta ohjaajien täydennyskoulutukseen kielitietoisuuden lisäämiseksi ohjaustilanteissa.
Pysyvän pätevöitymiskoulutuksen tarve kasvaa
Metropolian tarjoama Career Boost -ohjelma (2021–2022) on tällä hetkellä ainoa väylä pätevöityä sairaanhoitajaksi Suomessa suorittamatta sairaanhoitajan (AMK) tutkintoa uudestaan. Hakijoita ohjelmaan on ollut ympäri Suomea. Pohjois-Suomesta on kovin pitkä matka tulla simulaatiopäiviin Helsinkiin tai harjoitteluun pääkaupunkiseudulle. Monelle perheelliselle tämä voi olla jopa täysin mahdotonta. Tästä huolimatta kansalliselle yhtenäiselle koordinoidulle toiminnalle ja ohjaukselle on tarve, koska koulutuksen toteuttaminen vaatii runsaasti erityisosaamista.
Joustavia pätevöitymispolkuja tarvitsevat myös suomalaiset ulkomailla sairaanhoitajantutkinnon suorittaneet paluumuuttajat, sekä muut sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset kuten esimerkiksi bioanalyytikot tai kätilöt. Tämän lisäksi tulevaisuudessa lisääntyvät hoitajarekrytoinnit ulkomailta tarvitsevat selkeän prosessin Valviran määräämien lisäopintojen suorittamiseen ja sairaanhoitajan ammattioikeuden saamiseen Suomessa.
Puheista tekoihin
Pätevöitymispolku ei luonnollisesti ratkaise koko Suomen kattavaa hoitajapulaa kuin pieneltä osin. Nykyisessä tilanteessa Suomella ei kuitenkaan ole varaa hukata jo maassamme asuvia ja suomen kieltä puhuvia hoitotieteen osaajia.
Pätevöityminen on myös eettisesti tärkeä väylä koulutetuille hoitajille päästä koulutustaan vastaaviin töihin Suomessa. Sairaanhoitajan tutkinto on laajuudeltaan 210 op ja sen arvioitu kesto on n. 3,5 vuotta. Ei ole tarkoituksenmukaista, että jo koulutuksen saaneet henkilöt hakeutuvat oman koulutuksensa lisäksi tutkinto-opiskelijoiksi sairaanhoidon koulutusohjelmiin.
Sosiaali- ja terveysalan eri asiantuntijat ovat puhuneet ja kirjoittaneet pysyvän pätevöitymispolun puolesta jo vuosien ajan (13,14). Monissa hankkeissa koeteltu ja kehitetty malli on jo olemassa. Joko vihdoin olisi aika saada siitä pysyvä?
Lähteet:
1) Ezeonodo, A., Lehtinen, P., Manninen, M., & Rimpioja, P. 2020. Maahanmuuttaja - sairaanhoitajan polut ammatinharjoittamisoikeuden saamiseksi. Teoksessa Stenberg, H, Antikainen, M., Lintala, E. & Roivas, M. (toim.): Yhdessä kohti osaajien Suomea - oivalluksia maahanmuuton vastuukorkeakoulutoiminnasta (pdf). Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisuja. TAITO-sarja 63. 72–82.
2) Kuntien työvoimaennuste 2030 (pdf). Analyysi kuntien työvoima- ja osaamistarpeista. Keva/ Aula Research Oy. 16.2.2021. Luettu 21.10.2021
3) Ammattibarometri 3221 - Sairaanhoitajat ja terveydenhoitajat. Työ- ja elinkeinoministeriö, Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus ja TE-palvelut. Verkkosivusto. Luettu 21.10.2021.
4) Sairanen, R. 2020. Historiikki sairaanhoitajien koulutuspoluista. Teoksessa Rimpioja, P., Matinheikki-Kokko, K., Metsälä E & Sairanen, R. (toim.): SOTE-silta täydennyskoulutusta maahanmuuttaneille sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille (pdf). Helsinki: Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisuja. Mikrokirjat n:o 35. 17–27.
5) Alavuokila, M. & Sairanen, R. 2018. Sairaanhoitajan ammatilliset osaamisvaatimukset maahanmuuttajasairaanhoitajien täydennyskoulutuksen kehittämisessä. Teoksessa Hirard T. & Eskola-Kronqvist A. (toim.): Urareitti-hankkeen satoa - Uusia malleja korkeasti koulutettujen maahanmuuttajien kielikoulutukseen, ohjaukseen ja osaamisen tunnistamiseen (pdf). Hämeen ammattikorkeakoulun e-julkaisuja 6/2018.
6) Ezeonodo, A. ym. 2020.
7) Sairanen, R. ym. 2020.
8) Tehyn näkemyksiä työperäisestä maahanmuutosta (pdf). Taustamuistio 01/2020. Luettu 21.10.2021.
9) Career Boost -ohjelmat vieraskielisille asiantuntijoille pääkaupunkiseudulla. Verkkosivusto. Luettu 21.10.2021.
10) Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston verkkosivusto. Luettu 21.10.2021.
11) OPH:n verkkosivusto. Usein kysyttyä. Luettu 21.10.2021.
12) Lausuntopyyntö hallituksen esitysluonnoksesta eduskunnalle sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen järjestämisen uudistusta ja maakuntien perustamista koskevaksi lainsäädännöksi 21.9.2020. Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arene ry. Luettu 20.10.2021.
13) Matinheikki-Kokko, K., Rimpioja, P. & Sairanen, R. (2020) Lopuksi - Sote-silta -täydennyskoulutus aikalaiskuvauksena. Teoksessa Matinheikki-Kokko, K., Rimpioja, P. & Sairanen, R, Metsälä E. (toim.): Kokemuksia maahanmuuttajien SOTE-silta täydennyskoulutuksesta (pdf). Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisuja. Mikrokirjat n:o 36.117–129.
14) Ezeonodo, A. ym. 2020.
Kirjoittaja
Anu-Helena Pitkänen (KM, opinto-ohjaaja) työskentelee Metropolia Ammattikorkeakoulussa uravalmentajana Pk-seudun korkeakoulutettujen maahanmuuttajien työllistymistä edistävän osaamiskeskus-palvelukonseptin rakentaminen -projektissa. Hänen työtehtäviinsä Oske-projektissa kuuluu erityisesti sairaanhoitajien pätevöitymisohjelman hakijoiden alkuohjaus. Anu-Helenalla on usean vuoden kokemus erilaista opinto-ohjauksen ja uraohjauksen kehittämishankkeista pääkaupunkiseudulla.
Nousuhuumaa, mutta ei kaikille – ratkaisuja rakennetaan yhteistyössä
19.10.2021
Monta muuttujaa
Viime aikoina työllisyysrintamalta on kuulunut hyviä uutisia. Työmarkkinat vetävät, rekrytointi käy kuumana ja osaajille on kysyntää. Päivän polttavia puheenaiheita ovat olleet, mistä Suomeen saadaan tarpeeksi osaajia ja miten työperäistä maahanmuuttoa tulisi edistää.
Kyllä, Suomi tarvitsee lisää osaajia. Katseiden suuntautuessa ulkomaille on kuitenkin syytä huomioida, että samaan aikaan monet Suomessa jo asuvat korkeasti koulutetut vieraskieliset kamppailevat työttömyyden, pätkätöiden ja koulutusta vastaamattomien töiden välimaastossa (1). Talouden nousuhuuma ei juurikaan ole vähentänyt korkeakoulutettujen maahanmuuttaneiden työttömyyttä pääkaupunkiseudulla (2). Korkeakouluista valmistuneista ulkomaisista työllistyy Suomeen vain noin puolet (3). Ulkomaisten osaajien mukana tulleiden puolisoiden uramahdollisuudet ovat haastavat. Se nähdään jopa esteenä Suomeen muuttamiselle (4).
Metropolia Ammattikorkeakoulu, pääkaupunkiseudun työllisyyspalvelut ja työnantajat ovat yhteistyössä tarttuneet näihin haasteisiin ja kehittäneet uusia ratkaisuja korkeakoulutettujen maahanmuuttaneiden työllistymisen edistämiseksi.
Kotimaisten kielten puhujat työllistyvät, vieraskieliset ei
Elokuun 2021 lopussa pääkaupunkiseudun suurissa kunnissa oli yhteensä 11 763 korkeakouluasteen tai tutkijakoulutusasteen suorittanutta suomen- tai ruotsinkielistä työtöntä työnhakijaa. Määrä laski peräti 24 prosenttia vuodentakaisesta. (5) Vieraskielisiä korkeakouluasteen tai tutkijakoulutusasteen suorittaneita työttömiä oli samaan aikaan 5 479. Heidän määränsä väheni vuodessa vain 2 prosenttia. (6) Kun määrään lisätään vielä työllisyyttä edistävässä palvelussa olevat, koulutusta vastaamatonta työtä tekevät ja työelämän ulkopuolella olevat korkeakoulutetut maahanmuuttaneet, muodostuu pääkaupunkiseudulle jo merkittävä osaajareservi, jonka potentiaalia työelämässä ei ole riittävästi kyetty tunnistamaan.
Vieraskielisten korkeakoulutettujen työttömyyden takana on monta tarinaa. Yhteistä usein on, että työelämäverkostot ovat suppeat, ulkomailla suoritettua tutkintoon tai työkokemukseen ei välttämättä luoteta riittävästi tai tutkintoa ei tunnusteta (7). Osaamista voi olla vaikea sanoittaa suomalaisen työelämän näkökulmasta. Kielitaidon kanssa on usein haasteita. Toisinaan myös työnantajan kielitaitovaatimukset voivat olla kohtuuttomat.
Kansainväliset osaajat urapoluille yhteistyöllä
Maaliskuussa 2021 alkaneet työllisyyden kuntakokeilut ovat mahdollistaneet kuntien, korkeakoulujen ja työnantajapuolen entistä tiiviimmän yhteistyön korkeasti koulutettujen maahanmuuttajien työllistymisen edistämiseksi. Metropolia Ammattikorkeakoulu on yhteistyössä Helsingin, Espoon ja Vantaa-Keravan työllisyyspalveluiden kanssa kehittänyt Pk-seudun korkeakoulutettujen maahanmuuttajien työllistymistä edistävän osaamiskeskus-palvelukonseptin rakentaminen -projektissa (Oske-projekti) ulkomailla tutkinnon suorittaneille vieraskielisille työnhakijoille kohdennettuja ohjaus- ja koulutuspalveluja.
SIMHE-ohjaus on otettu osaksi Helsingin, Espoon ja Vantaa-Keravan työllisyyspalveluiden korkeakoulutettujen vieraskielisten asiakkaiden palveluvalikoimaa. Henkilökohtaisessa SIMHE-ohjauksessa kartoitetaan asiakkaiden ura- ja koulutusmahdollisuuksia Suomessa osaaminen ja henkilökohtaiset tavoitteet huomioiden. Palvelu on avoin kaikille vieraskielisille korkeakoulutetuille koulutusalasta riippumatta. Asiakkaaksi voi tulla Suomeen äskettäin muuttanut tai jo pidempään maassa ollut. Paras hyöty kuitenkin saadaan, kun ohjaus tapahtuu mahdollisimman aikaisessa vaiheessa.
Career Boost -ohjelmat viidellä alalla – automaatiobisnes, ICT, kiinteistö- ja rakennusala, taloushallinto ja sairaanhoitajien pätevöitymisohjelma – tarjoavat ulkomailla tutkinnon suorittaneille vieraskielisille työnhakijoille mahdollisuuden osaamisen tunnistamiseen, osaamista täydentäviin opintoihin, suomen kielen taidon kehittämiseen sekä verkostoitumiseen. Yhteistyö työnantajien kanssa on keskeinen osa toimintaa. Harjoitteluyhteistyötä on tehty esimerkiksi pääkaupunkiseudun sosiaali- ja terveyspuolen kanssa: Sairaanhoitajaksi pätevöityvät saavat kunnalta pätevöitymiseen vaadittavan harjoittelupaikan, ja sairaanhoitajapulasta kärsivät kunnat voivat löytää harjoittelijoista potentiaalisia tulevia työntekijöitä. Eri alojen työelämäyhteistyössä on myös keskeistä, että työnantajat tuovat tietoa siitä, mitä osaamista nyt ja tulevaisuudessa tarvitaan.
Toimintojen käynnistämiseen on liittynyt myös haasteita. Sopivien asiakkaiden tavoittaminen työllisyyspalveluiden valtavasta asiakasmäärästä on vienyt aikaa. Kuntakokeiluun siirtyminen ei myöskään ole muuttanut lainsäädännöllistä lupabyrokratiaa työttömyyden aikaisista opinnoista. Työttömillä tulisikin olla nykyistä paremmat mahdollisuudet kehittää omaa osaamistaan työttömyyden aikana – ilman pelkoa sanktioista. Myös työnantajilta kaivataan entistä enemmän inklusiivisuutta rekrytointiin ja tahtotilaa työyhteisöjen monimuotoistamiseen.
Osaajapotentiaali käyttöön
Pääkaupunkiseudulla on paljon korkeakoulutettuja vieraskielisiä työnhakijoita, joilla on laaja-alaista osaamista ja työkokemusta, motivaatiota ja halukkuutta rakentaa menestyksellistä työuraa Suomessa. Yhteistyöllä työllisyyspalveluiden, korkeakoulujen ja työnantajien kanssa voimme tunnistaa tuota osaamista ja helpottaa osaavan työvoiman löytymistä. Pääkaupunkiseudulta löytyy valtavasti osaajapotentiaalia, ja tuo osaaminen on otettava käyttöön.
Lähteet
1. Larja, L. 2019. Maahanmuuttajanaiset työmarkkinoilla ja työmarkkinoiden ulkopuolella. Teoksessa Kazi, V. & Alitolppa-Niitamo, A. & Kaihovaara, A. (toim.): Kotoutumisen kokonaiskatsaus 2019: Tutkimusartikkeleita kotoutumisesta, TEM oppaat ja muut julkaisut 2019:10.
2. Ely-keskus.fi, Työllisyyskatsaukset - Uusimaa, Tietoa maahanmuuttajista Uudenmaan kunnissa (xlsx-tiedosto), tiedot haettu 24.9.2021.
3. Juusola, H & Nori, H. & Lyytinen, A. & Kohtamäki, V. & Kivistö, J. 2021. Ulkomaiset tutkinto-opiskelijat suomalaisissa korkeakouluissa: Miksi Suomeen on päädytty ja kiinnostaako työskentely Suomessa opintojen Jälkeen? Eurostudent VII -tutkimuksen arikkelisarja (PDF), Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2021:14.
4. EK. 2019. Kv-yritysjohtajien kokemukset Suomesta työ- ja elinympäristönä, EK:n kysely ulkomaisille, Suomessa asuville yritysjohtajille, Lokakuu 2019.
5. Uudenmaan TE-toimisto. 12.10.2021, sähköpostiviesti, tieto haettu TEM-työnvälitystilastoista.
6. Ely-keskus.fi, Työllisyyskatsaukset - Uusimaa, Tietoa maahanmuuttajista Uudenmaan kunnissa (xlxs-tiedosto), tiedot haettu 24.9.2021.
7. Valtioneuvosto, 2021, Koulutus- ja työperusteisen maahanmuuton tiekartta 2035, Valtioneuvoston julkaisuja 2021:74.
Kirjoittaja:
Anne Karjalainen (MSc) työskentelee Metropolia Ammattikorkeakoulussa projektipäällikkönä Pk-seudun korkeakoulutettujen maahanmuuttajien työllistymistä edistävän osaamiskeskus-palvelukonseptin rakentaminen -projektissa. Hän on työskennellyt useita vuosia työllisyyden edistämiseen liittyvissä tehtävissä, joista viime vuodet maahanmuuttaneiden osaamisen tunnistamista, osaamisen kehittämistä ja työllistymistä edistävien osaamiskeskuspalvelujen kehittämistehtävissä.
Sinua kiinnostavia artikkeleita muista blogeista
Vapaaehtoistoiminta apuna ikääntyneen yksinäisyyteen
23.6.2020
Geroblogi
Yksinäinen ikääntynyt kuvaa yksinäisyyden tunnetta monin eri sanoin, pakahduttavana tunteena, alakulona, kaipauksena. Miten pystymme vastaamaan ikääntyneen hätähuutoon? Ovatko yhteiskunnan tarjoamat palvelut apuna vai auttaako kolmas sektori? Monilla järjestöillä on jo yksinäisyyden torjunnan talkoissa mukana vapaaehtoisia, mutta uudet vapaaehtoiset ovat aina tervetulleita. Eläkkeelle siirtyminen voisi olla se paikka, jossa aloitetaan vapaaehtoistoiminta.
Yksinäisyys tuntuu pakahduttavana tunteena rinnassa. Näin kuvaa ikääntynyt, yksin asuva yksinäisyyden tunnetta. Miten pakahduttavaa oloa rinnassa voisi helpottaa? Onko yhteiskunnan tarjoamista palveluista apua vai tuovatko kolmannen sektorin tuottamat palvelut apua yksinäisyyteen. Miten voit auttaa, jos ikääntynyt ei pääse enää kotoa liikkeelle?
Ikääntyneiden yksinäisyys lisääntyy. Tiilikainen (2006) totesi tutkimuksessaan terveyden ja toimintakyvyn heikkenemisen ja ihmissuhteiden menetyksien altistavan yksinäisyyden tunteille. Yksinolo luo turvattomuutta ja pelkoa, jopa toivoa kuolemasta. Oman elämän merkityksettömyydestä ja seuran puutteesta huonokuntoisimmille ikääntyneille soisi ystävän, joka välittää, kulkee rinnalla.
Vapaaehtoisista apua yksinäisyyteen
Eläkkeelle siirtyminen on monelle paikka, jolloin aletaan ajattelemaan, mitä nyt voisin tehdä, olenko vielä tarpeellinen? Eläkkeelle jäänyt on edelleen hyvinkin osaava ja energinen. Heillä on edelleen paljon annettavaa eläkkeelle siirtymisestä huolimatta. He ovat suunnaton voimavara, jota kannattaa hyödyntää kolmannen sektorin toiminnassa
Ystävätoimintaan tarvitaan kipeästi tekijöitä. Pienikin hetki omassa arjessa voi olla suuri apu yksinäiselle. Myötäeläminen, myötätuntoisuus ja arjessa kannustaminen ovat yksin tärkeimmistä tehtävistä, joita voimme tehdä yksinäisen ikääntyneen hyväksi. Lähimmäisen auttaminen ja tukeminen antavat paljon myös vapaaehtoistyön tekijälle.
Veikkauksen julkaisemassa Inhimillisiä uutisia aivotutkija Minna Huotilainen toteaa, että aivoterveydelle parhaita ovat kuorolaulu, lautapelit ja tanssiminen sekä vapaaehtoistyö.
Apuomena ry:n Laurentius-lähimmäispalvelu taistelee ikääntyneiden yksinäisyyttä vastaan. Taisteluun osallistumme monin eri keinoin: teemme ammatillisia kotikäyntejä ikääntyneiden koteihin, toteutamme yhteisöllistä seniorikahvilatoiminta, koordinoimme vapaaehtoistoimintaa. Kaiken toiminnan ja toimintaan osallistuvien kesken ytimessä on empatia, myötätunto toista ihmistä kohtaan.
Vanhustyön keskusliitto loi edellytyksiä ikääntyneiden hyvälle arjelle ja mielekkäälle tekemiselle. Vanhustyön keskusliiton Ilmeikäs arki -tutkimuksessa todetaan, että järjestö- ja vapaaehtoistoiminta antavat oman merkityksensä eläkeajalle.
Vapaaehtoiset tulevat toimintaan mukaan halusta auttaa ja kohdata toinen ihminen. Olla kuuntelija ja vierellä kulkija. Vapaaehtoistoiminta ei ole suorittamista, se on tekemistä suurella sydämellä.
Haasteena kolmannen sektorin toiminnalle on löytää vapaaehtoisia, jotka sitoutuisivat toimintaan mukaan. Usein iäkkään kotona käy monia ihmisiä mutta vapaaehtoisen antama aika ja tuttuus ovat ikääntyneelle kullanarvoista.
”Ihminen tarvitsee ihmistä, ollakseen ihminen ihmiselle, ollakseen itse ihminen.”
Näin Tommy Taberman kiteyttää osuvasti yksinäisyyden poistamista Pieni laulu ihmisestä -runossa. Voidaanko me olla ihmisiä ihmiselle ja mennä poistamaan tai ainakin lievittämään ikääntyneen yksinäisyydestä johtuvaa pakahduttavaa tunnetta rinnassa.
Kirjoittaja:
Eila Sundell, sairaanhoitaja (AMK) ja vanhustyö (ylempi AMK) -opiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu
Lähteet
Huotilainen, Minna 2018. Inhimillisiä uutisia. Veikkaus. https://www.veikkaus.fi/fi/yritys#!/article/inhimillisia-uutisia/julkaisut/2018/03/syva-yksinaisyys-nayttaa-aivoissa-halytystilalta. Luettu 21.9.2019.
Pietilä Minna & Saarenheimo Marja 2017. Ilmeikäs arki. Tutkimus ikääntyneistä ihmisistä järjestöjen kehittämistoiminnassa. Vanhustyön keskusliitto. https://vtkl.fi/wp-content/uploads/2019/07/Ilmeik%C3%A4s-arki.pdf. Luettu 29.10.2019.
Tiikkainen, Pirjo 2006. Vanhuusiän yksinäisyys. Seuruututkimus emotionaalisesta ja sosiaalisesta yksinäisyyttä määrittävistä tekijöistä. Jyväskylän yliopisto.
Tiilikainen, Elisa 2016. Yksinäisyys ja elämänkulku. Laadullinen seurantatutkimus ikääntyvien yksinäisyydestä. Akateeminen väitöskirja. Helsingin yliopisto.
Äidinkieli – tunnekieli myös ikääntyessä
23.4.2019
Geroblogi
Suomalainen voi lähteä pois Suomesta, mutta suomalaisuus ei lähde pois suomalaisesta, vaikka maata vaihtaisi. ”Lapsuuden maisema on sydämen ja sielun maisema, joka jättää jälkeensä kaipuun kotiin – huolimatta siitä, että elettävä elämä on toisaalla, Australiassa” (Punta-Saastamoinen 2010).
Suomalaisten vanhusten hoidon laadun huono taso on viime aikoina noussut lehtien otsikoihin. Keväällä 2019 sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto (Valvira) on saanut muutamassa viikossa yli sata ilmoitusta hoitoon liittyvistä epäkohdista, jotka kohdistuvat lähinnä yksityisiin hoivakoteihin ja niissä ilmenneisiin hoidon laadun puutteisiin (YLE 2019). Tämä on siis tilanne nykypäivän Suomessa, mutta millaista vanhusten hoito on Australiassa suomalaisten siirtolaisten Finncare-hoitokodissa, jossa asukkaat ovat kaksikielisiä?
Tässä blogikirjoituksessamme pohdimme lähinnä äidinkielen merkitystä ikäihmisten hoidossa, ja kerromme kokemuksistamme oltuamme vapaaehtoistöissä Australian Brisbanessa sijaitsevassa Finncare-hoivakodissa marraskuussa 2018.
Australiaan 1960-luvulla muuttaneet suomalaiset ovat nyt ikäihmisiä
Vuosina 1959 ja 1969 suomalaisia muutti Australiaan ennätysmäärä, yli 2500 henkeä kumpanakin vuonna. Osa heistä palasi takaisin Suomeen (noin 40 %), mutta monet perheet jäivät Australiaan. Nykyisin heidän jälkeläisiään, lapsiaan ja lapsenlapsiaan elää eri puolilla Australiaa, pääasiassa osavaltioiden pääkaupungeissa. Vuonna 2015 suomalaisia oli Australiassa 24000 henkilöä. (Siirtolaisinstituutti 2019.)
Osa ensimmäisen polven australialaisista viettää nyt vanhuuden päiviään Brisbanessa. Vuonna 1975 perustettiin Australian suomalainen lepokotiyhdistys (Nurminen 1995). Vuonna 1983 Finncare avasi ovensa iäkkäille suomalaista syntyperää oleville henkilöille, jotka olivat pääosin muuttaneet Australiaan 1950- ja 1960-luvuilla (Finncare 2018).
Äidinkielen merkitys tunnekielenä
Useat teoreetikot ovat vakuuttuneita siitä, että äidinkieli on tunteiden kieli (Oliva 2017). Kokaliarin (2013) laadullisessa tutkimuksessa tutkittiin terapeuttien ymmärrystä kielen roolista psykoterapiassa kaksikielisillä asiakkailla. Tutkimustulosten perusteella kaksikieliset asiakkaat tyypillisesti pyrkivät palaamaan äidinkieleensä silloin, kun he ilmaisivat vahvoja tunteitaan, unelmiaan tai traumojaan. Kieli oli tekijä, joka vaikutti myös terapiasuhteeseen, ja sillä ilmaistiin luottamusta terapeuttia kohtaan. (Kokaliari 2013.)
Heikkilän ja Ekmanin tutkimuksessa (2003) selvitettiin, millainen rooli kulttuurisesti asianmukaisella hoidolla on iäkkäiden suomalaisten maahanmuuttajien toiveiden ja odotusten suhteen laitoshoidossa Ruotsissa. Tutkimustulosten perusteella iäkkäät suomalaiset maahanmuuttajat toivoivat voivansa jatkaa kotona asumista niin pitkään kuin mahdollista. Siinä vaiheessa, kun he menivät laitoshoitoon, he halusivat tuntea jatkuvuutta, tuttuutta, turvallisuutta ja toveruutta toisten kanssa. Maahanmuuttajina heidän piti valita, haluavatko he hoitopaikan lähellä nykyistä kotiaan vai kulttuurinsa mukaisessa hoitopaikassa tutussa sosiokulttuurisessa olosuhteissa. (Heikkilä & Ekman 2003.)
Äidinkieli on ihmisen tunnekieli, jonka avulla tulemme ensin osaksi omaa perhettä ja sukua sekä myöhemmin osaksi koko kotimaan kieli- ja kulttuuriperintöä. Meiltä ei koskaan katoa tarve tulla kuulluksi ja päästä ilmaisemaan omia tunteita äidinkielellä. Moni Finncaren asukas harmitteli sitä, etteivät lastenlapset tai lastenlastenlapset enää osanneet suomen kieltä. Moni asukas koki, että kieli “periytyi” parhaiten sukupolvelta seuraavalle, jos äiti on suomalainen. Syystä siis puhumme käsitteestä “äidinkieli”.
Finncare tarjoaa palvelujaan Brisbanessa
Finncaressa on tarjolla kolmenlaisia palveluita ikääntyville asukkaille:
1) kotipalveluita (Home Services)
2) tuettuja asumispalveluita, joissa kaikilla asukkailla on omat huoneet, mukaan lukien muistisairaiden oma yksikkö (45 bed residential aged care facility) sekä
3) Finlandia Villas -asumisoikeustaloja itsenäiseen asumiseen (23 independent living villas).
Lisäksi tärkeä palvelu on Poro-kahvila, josta saa suomalaisia leivonnaisia ja kotiruokaa (Finncare 2018). Asukkaat voivat olla iältään 55 vuodesta eteenpäin. Marraskuussa 2018 vanhin asukas oli 97-vuotias. Naisia on asukkaina enemmän, kuten suomalaisissa ikääntyvien palveluissakin.
Keskusteluissa Finncaren henkilökunnan kanssa tuli esille, että muistisairaiden yksikössä on monta asukasta, jotka pystyvät ilmaisemaan itseään paremmin suomen kielellä, mutta valitettavasti työvuorossa olevat hoitajat ja hoitoapulaiset osaavat usein vain englantia. Tarve keskustella suomen kielellä on suuri, koska asukkaat käyttävät suomea mieluummin kuin englantia. He joko eivät osaa englantia riittävästi tai olivat unohtaneet sen. Siksi suomen kieltä puhuvia vapaaehtoistyöntekijöitä tarvitaan. Yhdessä olemisen ja keskusteluihin liittyvät kokemukset voisivat olla molemmin puolin erittäin antoisia ja opettavaisia. (Richardson & Worboyes 2018.)
[caption id="attachment_1699" align="alignnone" width="383"] Finncaren muistiyksikön pihalta aisteja rikastuttavasta ympäristöstä[/caption]
Finncaressa asukkaille järjestetään monipuolista päiväohjelmaa ja heidän kanssaan tehdään myös retkiä. Heille järjestetään mahdollisuuksia mm. tuolijumppaan, lautapelien pelaamiseen, bingoon ja Melbourne Capiin, katsomaan Suomi Uutisia Yle Areenasta sekä kuuntelemaan ja laulamaan ikivihreitä suomalaisia lauluja. Henkilökunta pyrkii laulamaan asukkaiden mukana suomalaisia lauluja, joiden sanat ovat painuneet syvälle asukkaiden mieleen ja sydämeen.
Asukkaat kertovat mielellään omia elämän tarinoitaan siitä, miten olivat lähteneet Suomesta maailmalle, osa jo 1940- luvulla ja osa myöhemmin. Suomalainen voi lähteä pois Suomesta, mutta suomalaisuus ei lähde pois suomalaisesta, vaikka maata vaihtaisi.
“Suomi on synnyinmaani, vaikkakin koen nykyisin olevani australialainen”, totesi moni asukas.
[caption id="attachment_1703" align="alignnone" width="382"] Finncaren viikko-ohjelma 12.–14.11.2018[/caption]
Metropolia tekee yhteistyötä Finncaren kanssa
Metropolia Ammattikorkeakoulu allekirjoitti yhteistyösopimuksen hoivakodin kanssa marraskuussa 2017. Tämän jälkeen Finncaressa on ollut työharjoittelussa sairaanhoitaja-, terveydenhoitaja- ja fysioterapeuttiopiskelijoita Metropoliasta.
Kiitokset Suomen Sairaanhoitajaliitolle matka-apurahasta, jonka avulla myös me suuntasimme “Down Under” toimimaan vapaaehtoistyöntekijöinä Finncaressa. Olimme todella tervetulleita Finncareen vapaaehtoistöihin keskustelemaan asukkaiden kanssa. Meillä oli aikaa ja olimme läsnä rauhassa kuuntelemassa asukkaiden elämäntarinoita niin, että he pääsivät käyttämään omaa äidinkieltään.
[caption id="attachment_1706" align="alignnone" width="297"] Finncaren aamu-uutiset uutisankkurina Matti Rönkä[/caption]
Jos kiinnostuit lähtemään vapaaehtoistöihin, niin ota yhteys Katri Luukkaan, tämän blogin toiseen kirjoittajaan, ja saat lisätietoa vapaaehtoistöiden mahdollisuuksista Finncaressa.
Kirjoittajat:
Aija Ahokas, koulutusviennin asiantuntija/lehtori, Metropolia Ammattikorkeakoulu
Katri Luukka, johtaja, jatkuvan oppimisen palvelut, Metropolia Ammattikorkeakoulu
Lähteet:
Finncare 2018. Finncare tuki ja hoivapalvelut. Saatavana osoitteessa: http://suomi.finncare.org.au/.
Heikkilä, Kristiina & Ekman, Sirkka-Liisa 2003. Elderly Care for Ethnic Minorities – Wishes and Expectations among Elderly Finns in Sweden, Ethnicity & Health 8: 2, 135–146.
Kokaliari, Efrosini ym. 2013. It Is Called a Mother Tongue for a Reason: A Qualitative Study of Therapists' Perspectives on Bilingual Psychotherapy – Treatment Implications. Smith College Studies in Social Work 83 (1).
Nurminen, Erkki 1995. Australian suomalaisen lepokotiyhdistyksen historia. Fitzgerald Printing, Australia.
Oliva, Maria Elena 2017. A healing journey of the bilingual self: In search of the language of the heart, Journal of Ethnic & Cultural Diversity in Social Work.
Punta-Saastamoinen, Marja-Liisa 2010. Australiansuomalaiset etsivät itseään. Kulttuurisen identiteetin määrittyminen australiansuomalaisessa kirjallisuudessa. Siirtolaisuustutkimuksia A 34. Siirtolaisinstituutti.
Siirtolaisinstituutti 2019. Saatavana osoitteessa: http://www.migrationinstitute.fi/fi/tietopalvelut/tilastot#quickset-fi_tietopalvelut_tilastot=1).
Ylen uutiset 2019. 16.2.2019. Saatavana osoitteessa: https://yle.fi/uutiset/3-10649175.
Keskustelut:
Richardson Nerida, Clinical Care Coordinator, Finncare, Australia. Keskustelu 5.11.2018 .
Worboyes Peter, General Manager, Finnacare, Australia. Keskustelu 5.11.2018.
Pop up -vapaaehtoistoiminta, osallisuuden mahdollistaja?
25.6.2018
Geroblogi
Lähtisitkö mukaan vapaaehtoistoimintaan, jos osallistuminen olisi helppoa, eikä velvoittaisi sinua mihinkään? Oletko kuullut pop up -vapaaehtoistoiminnasta?
Perinteisesti vapaaehtoistyö on nähty pyyteettömänä, kenties sitovanakin valintana, johon yksilö käyttää omaa vapaa-aikaansa. Kuitenkin käsitteen määrittely on muuttunut ja muuttumassa: Laimio ja Välimäki (2011: 10) määrittelevät vapaaehtoistoiminnan olevan yksilön ”omasta halusta lähtevää, palkatonta toimintaa, jota tehdään omia arvoja vastaavan yhteisön hyväksi. Se on merkki halusta osallistua ja vaikuttaa ja sen tulisi olla kaikkien kansalaisoikeus.”
Vapaaehtoistyö voidaan siis nähdä yksilön oikeutena, osallistumisen ja vaikuttamisen mahdollistajana ja yksilön omien arvojen määrittelemänä toimintana, jossa vapaaehtoistyön tekijä hyötyy vapaaehtoistyöstä yhtä lailla kuin taho, johon työtä tehdään.
Joka kolmas suomalainen tekee vapaaehtoistyötä
Suomessa tehdään paljon vapaaehtoistyötä: joka kolmas suomalainen (yhteensä 1,4 miljoonaa suomalaista) osallistuu vapaaehtoistyöhön. Suurimmat vapaaehtoistoiminnan toiminta-alat ovat liikunnan ja urheilun, lasten ja nuorison sekä seniorien ja vanhusten parissa tehty vapaaehtoistyö.
Vuonna 2015 minimipalkalla (10 e/h) mitattuna vapaaehtoisten toiminnan arvo oli 2,95 miljardia euroa. (Vapaaehtoistyö Suomessa 2010 ja 2015.) Vapaaehtoistyö on sekä yksilöiden että yhteiskunnan kannalta tärkeää, ja siksi EU:ssa on pyritty edistämään vapaaehtoistyöhön osallistumisen mahdollisuuksia lainsäädännöllisellä tasolla. Myös Suomessa valtiovarainministeriö asetti vuonna 2015 työryhmän selvittämään vapaaehtoistyön lainsäädännön kehittämistarpeita, tarkoituksena kehittää vapaaehtoistoiminnan yleisiä edellytyksiä (Valtiovarainministeriö 39/2015).
Vapaaehtoistyön osallistumisen suurimpana esteenä pidetään ajan puutetta (Vapaaehtoistyö Suomessa 2010 ja 2015). Kuitenkin 25–34-vuotiaista suuri osa (65 %) ja myös joka kolmas 65–79-vuotias (29 %) olisi valmis pyydettäessä tekemään vapaaehtoistyötä. Keskeisenä haasteena on ollut kehittää sellaisia uusia vapaaehtoistyön muotoja, jotka sopisivat sekä 2000-luvun käsitykseen vapaaehtoistyöstä että ihmisten nykyiseen elämäntyyliin ja arkeen.
Yhdysvaltalainen Jeremy Baras (2016) on kehittänyt suositun pop up -ilmiön ympärille uudenlaisen tavan toteuttaa vapaaehtoistyötä. Pop up -tapahtumina pidetään satunnaisesti järjestettäviä tapahtumia, jotka mahdollistavat ihmisten osallistumisen kulloiseenkin toimintaan. Pop up -vapaaehtoistoiminnalla tarkoitetaan toimintaa, johon vapaaehtoisen on helppo hypätä mukaan, osallistua sen ajan, kun itse haluaa, ja nähdä oman tekemisen vaikutukset nopeasti (Laimio & Välimäki 2011).
Opinnäytetyö: yksilöllisiä motiiveja vapaaehtoistyöhön osallistumiselle
Suomessa Siskot ja Simot -järjestö on pop up -vapaaehtoistyön edelläkävijä. Siskojen ja Simojen pop up -tapahtumiin – aina pihatalkoista tanssiaisiin – osallistuu satoja vapaaehtoisia vuosittain. Vapaaehtoinen voi valita itselleen tapahtumista sopivimmat.
Metropolia Ammattikorkeakoulun geronomiopiskelijoiden Eveliina Pertun ja Joni Tammisalon opinnäytetyössä haastateltiin varttuneempia vapaaehtoistyön tekijöitä. Opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa vapaaehtoisten kokemuksia osallisuudesta, motivaatiosta sekä Siskot ja Simot -järjestön heille tarjoama tuesta. Opinnäytetyössä selvisi, että useat vapaaehtoiset olivat haaveilleet jo työelämässä ollessaan vapaaehtoistyöhön osallistumisesta, mutta osallistumisen motiivit olivat yksilöllisiä.
Opinnäytetyö koskettaa yhteiskunnallisesti ajankohtaisesti aihetta sekä potentiaalisesti vapaaehtoistyöhön osallistuvaa ihmisryhmää: eläkkeelle jääneet henkilöt nähdään yhtenä sellaisena ryhmänä, jolla voisi olla paljon mahdollisuuksia, potentiaalia ja kiinnostusta vapaaehtoistyön toteuttajina.
Psyykkistä, sosiaalista ja fyysistä hyvinvointia
Pop up -vapaaehtoisten parissa osa koko vahvaa me-henkeä (esim. tapahtumiin aktiivisesti osallistuvat), kun taas toiset kokivat olevansa irrallisia. Kuitenkin esille nousi se, että pop up -tapahtumissa muodostui erilaisia tuttavuus- ja ystävyyssuhteita niin vapaaehtoisten ja autettavien välille kuin myös vapaaehtoistenkin kesken.
Haastatellut vapaaehtoiset kokivat vahvasti, että antaessaan toisille he saivat jotakin myös itselleen: esimerkiksi psyykkistä, sosiaalista ja fyysistä hyvinvointia. Omalla toiminnallaan he mahdollistavat myös vastapuolelle tunteen yhteisöllisyydestä ja tuovat lisää sisältöä näiden elämään. Osa toteutti pop up -vapaaehtoistyössä omia vahvuuksiaan ja mielenkiinnon kohteitaan (esim. laulamista eri tapahtumissa), osa taas haki jatkuvuutta työuran jälkeiseen elämään ja oman asiantuntemuksen käyttöön.
Opinnäytetyössä havaittiin myös vapaaehtoistyöntekijöiden koulutuksen merkitys: esimerkiksi muistikuntoutujan kohtaamisessa lyhyetkin koulutustilaisuudet voivat auttaa vapaaehtoistyön onnistumisessa, vaikkei työhön osallistuminen sinänsä vaadi erillistä koulutusta.
Yhteenvetona opinnäytetyössä todetaan, että Siskot ja Simot -järjestö on onnistunut rakentamaan pop up -tapahtumineen ympärilleen paljon yhteisöllisyyden tunnetta ja keräämään ihmisiä yhteen tekemään yhteistä hyvää. Keikkatyyppinen vapaaehtoistyö, järjestön tarjoama tuki sekä monipuolinen pop up -tyyppinen toiminta näyttävät olevan niitä avaintekijöitä, jotka saavat vapaaehtoiset osallistumaan mielellään (ja liikaa sitouttamatta) mukaan vapaaehtoistyöhön. Varttuneempien vapaaehtoistyöntekijöiden kokemukset osoittavat, että vapaaehtoistyö voi antaa paljon sekä työn tekijöille että työn tuloksesta nauttijoille.
Kirjoittajat:
Eveliina Holmgren, psykologian lehtori, Metropolia Ammattikorkeakoulu
Eveliina Perttu, geronomi (AMK) -opiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu
Lähteet
Baras, J. 2016. PopUp Republic – How to start your own successful pop-up space, shop and restaurange. New Jersey: John Wiley & sons.
Laimio, A. & Välimäki, S. 2011. Vapaaehtoistyötoiminta kehittyy. Jyväskylä: Kopijyvä Oy.
Perttu, E., & Tammisalo, J. 2018. Elä tätä päivää, uneksi huomisesta, opi eilisestä: Vapaaehtoisten osallisuuden kokemukset ja motivaatiotekijät Siskojen ja Simojen pop up -tapahtumissa. Metropolia Ammattikorkeakoulu, Vanhustyön koulutusohjelma, opinnäytetyö.
Valtiovarainministeriön raportti – 39/2015. Vapaaehtoistyö, talkootyö, naapuriapu - kaikki käy. Vapaaehtoistoiminnan koordinaatiota ja toimintaedellytysten kehittämistä selvittävän työryhmän loppuraportti.
Vapaaehtoistyö Suomessa 2010 ja 2015. 2015. Tilastoaineisto.
Kommentit
Ei kommentteja