Kiinteistökohtainen aurinkosähkön tuotanto ei yksin pysäytä ilmastonmuutosta. Se voi olla osa ratkaisua, kun aurinkosähkön tuotannon arvioidaan lisääntyvän kiinteistöillä voimakkaasti lähivuosina ja 2020-luvulla.
Kiinteistöillä suuri rooli aurinkosähkön tuotannossa
Suomea velvoittavat EU:n tavoitteet uusiutuvan energian tuotannon lisäämisestä. Rakennusten katoilla on potentiaalia tuottaa aurinkosähköä eivätkä katot kilpaile maankäytöstä esimerkiksi ruoantuotannon kanssa. Voisiko kiinteistöillä siis olla merkittävä osuus ilmastotavoitteiden saavuttamisessa? Avainasemassa ovat luonnollisesti investointipäätöksiä tekevät kiinteistönomistajat.
Metropolia Ammattikorkeakoulun talotekniikan ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opinnoissani keskitytään pitkälti energiatehokkuuteen ja uusiutuvan energian tuotantoon. Selvitin opinnäytetyössäni kiinteistönomistajien suhtautumista aurinkosähkön tuotantoon ja arvioin kiinteistöjen aurinkosähköpotentiaaleja. Kiinteistöt olivat kaupallisessa käytössä eli esimerkiksi toimitiloja ja logistiikkarakennuksia. Mukana oli myös muutama institutionaalinen vuokra-asuntosijoittaja, muttei asunto-osakeyhtiöitä. Asunto-osakeyhtiöiden edustajien näkemyksiä on selvittänyt Kiinteistöliitto ja raportin voi lukea täältä.
Suomen rakennusten kattojen aurinkosähköpotentiaalista on tehty joitain karkeita arvioita. Defaix ym. (2012) arvioivat potentiaaliksi 7 prosenttia ja Pöyry Management Consulting (2017) 14 prosenttia Suomen vuotuisesta sähkönkulutuksesta vuonna 2030. Potentiaalin hyödyntämistä rajoittaa kuitenkin se, että suurilla kiinteistöillä, joilla on tuotantoon erinomaisesti soveltuvat katot, ei aina ole riittävää kulutusta sähkön hyödyntämiseksi kiinteistöllä. Suuren rakennuksen aurinkosähköpotentiaali voi olla lähemmäs gigawattitunnin vuodessa ja laitoksen nimellisteho megawatin luokkaa. Sähkön varastoiminen akkuun ja varsinkaan sähkön myyminen verkkoon taas eivät ole taloudellisesti kannattavia vaihtoehtoja.
Aurinkosähkön tuotanto kiinnostaa kiinteistönomistajia laajasti. Kyselyyni vastanneista kiinteistönomistajien edustajista 86 prosenttia on kiinnostunut aurinkosähköntuotannosta edustamillaan kiinteistöillä. Noin puolet olisi valmis tekemään investointipäätöksen tämän tai ensi vuoden aikana. Aurinkosähköstä on ilmeisen myönteisiä kokemuksia, sillä kaikki ne vastaajat, joiden kiinteistöllä on jo aurinkovoimala, ovat valmiita hankkimaan uudenkin voimalan lähivuosina.
Aurinkosähkön hinta laskee koko ajan eikä kalliimman sähkön maissa tarvita enää tukiaisia, jotta tuotanto olisi kannattavaa (Vimpari & Junnila 2017; Lang ym. 2016). Samaa tilannetta lähestytään Suomessa. Taloudellinen kannattavuus ei kuitenkaan ole ainoa syy investointipäätöksen tekemisessä. Kiinteistönomistajat mainitsivat muiksi syiksi yleisimmin tuotannon ympäristöystävällisyyden ja toisiksi yleisimmin kiinteistön vuokrattavuuden ja/tai imagon.
Vuokralaisilla on omia ympäristöohjelmia ja -tavoitteita, jotka vaikuttavat myös toimitilojen valintaan. Omistajat ovat huomanneet, että energiatehokkuus ja uusiutuvan energian tuottaminen parantavat kiinteistön vuokrattavuutta ja nostavat siten sen arvoa. Kolmannes niistäkin vastaajista, jotka pitivät aurinkosähkön tuotantoa kannattamattomana, voisi silti asennuttaa voimalan kiinteistölleen jo lähivuosina.
Vuokralaisilla on mahdollisuus vaikuttaa aurinkosähkön tuotannon yleistymiseen muutenkin kuin valitsemalla kiinteistön, jolla jo on aurinkovoimala. Noin puolet kiinteistönomistajista suhtautuu vuokralaisen omaan tai vuokralaisen ja omistajan yhteiseen aurinkosähköhankkeeseen myönteisesti ja viidennes harkitsee asiaa tapauskohtaisesti. Kielteisen kannan heti kättelyssä ottavia on vain viidennes. Loput eivät osanneet tai halunneet kertoa kantaansa.
Essi Kuikka
Talotekniikan opiskelija, ylempi amk
Lähteet:
Defaix, P. R., van Sark, W. G. J. H. M., Worrel, E. ja de Wisser, E. 2012. Technical potential for photovoltaics on buildings in the EU-27. Solar Energy 86, s. 2644–2653
Lang, T., Ammann, D. ja Girod, B. 2016. Profitability in absence of subsidies: A techno-economic analysis of rooftop photovoltaic self-consumption in residential and commercial buildings. Renewable Energy 87, s. 77–87.
Vimpari ja Junnila 2017. Evaluating decentralized energy investments: Spatial value of on-site PV electricity. Renewable and Sustainable Energy Reviews 70, s. 1217–1222.
Metropolia Master's bloggers
Bloggaajat ovat Metropolian YAMK-tutkintojen opiskelijoita, opettajia ja yhteistyökumppaneita. Aihepiirit käsittelevät laajasti ylemmän AMK-koulutuksen ajankohtaisia teemoja, työelämäyhteistyötä ja opiskelijoiden kokemuksia.
We also blog in English! Ota yhteyttä
The editorial team will provide the content of the Masterminds blog before publication. The editorial team started its work at the beginning of 2022. Pia Koirikivi, chief editor in Masterminds blog, Pedagogical Specialist Minna Kaihovirta, Manager of Dialog Iira Lankinen, Principal Lecturer Riikka Wallin, Publications Specialist Zinaida Grabovskaia, Senior Lecturer Salla Kivelä, Principal Lecturer
Bridging Worlds & A Journey of Growth
Only imagine being uprooted from one's life, leaving behind everything that was familiar, and stepping into an entirely new culture for higher education. It was not only the academic ambition per se, but also a leap of faith. This was where I stood at the crossroads of being an accomplished banking professional and yet a fresh student from Sri Lanka, when entering Finland with a resolution to grow, evolve, and thrive.
This was the reason, when choosing to study at Metropolia University of Applied Sciences, why it was so critical for me that this university would have a different approach to learning. I wanted a blend of theory and practical application to prepare my for the real world. It was a promise of not only academic insights but also of a holistic face-lift to my professional trajectory and personal journey.
Why Finland? Why Metropolia?
These were some of my many questions. I did my choice for reasons including Finland being ranked high in education and Metropolia for connecting the gap between theoretical and practical learning. I chose to risk and go ahead with the application.
With more than 18 years of work experience in the banking arena, I grew deeply interested in data analytics and operations efficiency. The Master's programme in Business Informatics at Metropolia was appealing not just for its industry relevance, but also for its practical application and problem-solving approach.
Challenges and Triumphs: The First Steps
Moving to Finland with my family was not an easy decision, as it would mean leaving behind a well-settled life and starting afresh. But this challenge was simultaneously an opportunity: the possibility of exposing ourselves to a new culture, new ideas, and new opportunities.
It all started with a journey of unexpected hurdles. Due to visa delays, I had to begin my studies remotely from Sri Lanka. What could have been an intimidating experience was relatively easy, thanks to the support from Metropolia. Online classes were well structured, keeping everyone engaged and moving forward in a fruitful direction, which the university itself clearly showing the ways how to stay connected and take part in the activities online.
Meanwhile, during this period, I also tried on my own initiative to complement my learning with additional activities and completed some optional courses in AI. Such a proactive approach allowed me not only to be on schedule but also enhanced my knowledge of emerging technologies, which proved so valuable later on when I was working on the thesis.
Settling in Finland
When my family and I finally arrived in Finland, the culture was warm in Reception and welcoming. Finland's emphasis on education and community integration were visible into every aspect of our new life, be it the language classes designed for migrants or the academic environment which felt very welcoming.
What really caught my attention when it came to Metropolia was how much they focused on collaborative and work-related learning. The classes are set up to ensure interaction, critical thinking, and practical application to concepts. This is not just education; it is preparation for the future.
The Metropolia Advantage: Theory Meets Practice
The education at Metropolia is different because it is not just about attending lectures and then doing an exam; it is about understanding how to use your knowledge in a real-life scenario. It was a nice discovery for me that Metropolia also provided learning opportunities beyond just the classroom. It offered opportunities for professional certifications (in Project Management and in Power BI), study tours, and company visits, which made it into a more diverse learning experience and enhanced both my knowledge and skills. This unique blend of academic theory and hands-on application, hallmarks of UAS studies, prepared me for real-world challenges, bridging the gap between classroom learning and workplace demands.
The Thesis Experience
The culmination of my studies was the completion of my thesis and the project was a real test of everything I had learned at Metropolia. The autumn semester was particularly demanding, as personal challenges tested my resolve. Although I began my thesis work early, the last two months became a race against time. With all credits except my thesis completed, I faced a pivotal decision: to graduate in December or postpone it for one more semester, until next June.
The unwavering support of my thesis supervisor and the staff of the Master’s degree programme in Business Informatics, was the turning point. Their professional guidance, empathetic approach, and steadfast encouragement were instrumental in helping me overcome the odds. They exemplified how Metropolia’s faculty truly invests in the success of their students, ensuring no one is left behind. Their belief in my potential and their determination to see me succeed pushed me toward the finish line. It is their guidance, combined with the practical learning approach of Metropolia, that allowed me to complete not only my thesis but also to deliver meaningful results.
Reflections & Lessons Learned
Looking back, my time at Metropolia has been a journey of growth, resilience, and discovery. Here are some of the key lessons I have taken away:
Adaptability is Key: Whether it is starting your studies remotely or integrating into a new culture, flexibility and willingness to adapt are essential.
Proactive Engagement Leads to Success: Taking initiative whether it is exploring additional learning opportunities or seeking help when needed can make all the difference.
Support Systems Matter: From family and friends to university faculty and peers, having a strong support network is invaluable.
Practical Learning is Empowering: Metropolia’s focus on applying knowledge to real-world problems prepares students not just to understand concepts but to use them effectively.
Advice for Future International Students
To those considering studies at Metropolia, my advice is simple: embrace the journey.
Plan Ahead: Whether it is organizing your study schedule or preparing for life in a new country, planning can ease the transition.
Stay Open to New Experiences: Finland has a lot to offer, from its education system to its culture. Be open to learning and growing both inside and outside the classroom.
Leverage Available Resources: Metropolia offers a wealth of resources, from language classes to career services. Make the most of them!
Stay Resilient: Challenges are inevitable, but they are also opportunities to grow. Stay focused on your goals and don’t hesitate to seek help when needed.
A Final Word
Metropolia is more than just a university, it is a community. It is a place where students from diverse backgrounds come together to learn, grow, and make a difference. My journey here has been one of the most rewarding experiences in my life, and I am so grateful for all the opportunities provided by it.
I carry with me, as I move on, not just the knowledge and skills I have learned but also the memories and lessons that have shaped me into what I am today. For everyone considering Metropolia, I´d say: take a leap. It is one decision that will challenge you, inspire you, and prepare you for a better future.
About the author
Jayampathini Kumarasinghe is a Master of Business Administration in Business Informatics (2024), a Metropolia´s alumnus, and an experienced banking professional from Sri Lanka who refreshed her professional skills in her Master´s studies at Metropolia and continues her professional career in Finland.
Both researchers and industry experts concur that workplaces with diverse and inclusive environments make positive impacts on organizations. They point out that having diversity, equity, and inclusion (hence DEI) initiatives at work improves corporate culture, client relations, enables the organization to move into new markets and even positively affects profitability. The three essential components – diversity, equity, and inclusion are interlinked and, when combined with business strategies, can help organizations thrive amid societal changes. (Ely and Thomas 2020.)
These topics inspired me during my MBA studies and I chose them as a topic for my Master’s thesis. In my thesis, I collaborated with a company in Finland that has a nascent DEI strategy and was interested to develop a roadmap to amplify the benefits of having DEI in the workplace to the company’s leadership.
Why the need to place a focus on DEI?
Diversity, Equity, and Inclusion (DEI), as a social pillar of sustainability policies, is part of the global goals in order to make a positive difference in own industry, as well as generate impact on society. DEI topics, as non-financial indicators, may be difficult to measure, unless they are conceptualized and well aligned to the strategy. This may pose a challenge to smaller companies, new to this area, and therefore the experience and developments in big companies deserve attention and dissemination.
Especially the appropriate selection of DEI indicators is the necessary step for any organization in the new era of CSRD. For organizations, key performance indicators (KPIs) are the essential managerial tools to determine whether the company is headed into the right direction. Metrics are vitally important, as evidenced by the proverbs "if you can't measure it, you can't manage it" and "what gets measured gets done" (Marr 2022). The DEI KPIs are important not only for reporting, but for implementing and truly “living” the strategy of the organization. They are indicative tools that will shed light on performance and point out the areas that require special care.
A look at EU’s Corporate Sustainability Reporting Directive (CSRD)
For the last two decades, the EU has been a champion in promoting DEI. The latest CSRD regulation (adopted since 5th January 2023) and its newly adopted EU standards (ESRS) include not only sustainability, but also - profoundly - social issues reporting, including DEI (see ESRS S1). As communicated in the EU Commission’s website on Corporate sustainability reporting:
“Companies subject to the CSRD will have to report according to European Sustainability Reporting Standards (ESRS). The standards were developed by the EFRAG, previously known as the European Financial Reporting Advisory Group, an independent body bringing together various different stakeholders. The standards will be tailored to EU policies, while building on and contributing to international standardisation initiatives.”
This latest EU CSRD legislation requires that all large companies disclose the information on the opportunities and risks they perceive as emerging from social and environmental issues, as well as their effects of their actions on the environment and human population (EU Commission, Press Corner, Q&A, 2023). At the European Commission's request, EFRAG (European Financial Reporting Advisory Group) drafted the standards to enforce the proposed CSRD, that focus on appropriate due process, transparency, and the knowledge of pertinent stakeholders. The 12 new standards (ESRS) cover the full range of sustainability issues and include the four significant “must-do” reports under the social facet, namely:
ESRS S1: Own workforce
ESRS S2: Workers in the value chain
ESRS S3: Affected communities, and
ESRS S4: Consumers and end-users.
The ESRS standards point to a range of recommended metrics for disclosures under the social pillar, namely in “ESRS S1: Own workforce” (such as the characteristics of the undertaking’s employees to collective bargaining and social dialogue). Figure 1 shows the range of KPIs in the newly adopted CSRD and ERSRS recommended for corporate reporting.
Figure 1. Metrics recommended by EFRAG for ESRS S1: Own workforce” (EFRAG 2022. Educational session on the first set of draft ESRS).
In addition, the newly adopted CSRD and ESRS give room for flexibility to organizations which specific aspects of DEI they can select for reporting on their DEI related topics. Especially the gender diversity policies are seen as the most common focus in workplaces and reporting practices. By having a gender-balanced workforce, companies can demonstrate their commitment to having an inclusive and equitable work environment.
This condition gives a unique chance to the front-running companies to excel and stand out among competitors by demonstrating their leadership via adopting not just mandatory, but wider reporting practices, beyond the required minimum.
Nordic companies are at the forefront in DEI reporting
Companies, especially the larger ones, have undergone digital and other transformations in the past decades. These changes were also closely related to sustainability and diversity issues. The organizations that successfully embraced these efforts as part of their business strategy were immediately spotted by other industry players, to a big extent, due to their excellence in reporting. These companies have managed to set examples of reporting that other organizations - as well as students in DEI topics - can learn from. The widely acknowledge examples of DEI leadership from Nordics include, for example, the following front-running companies. AFRY can be considered as an inspiring example of a leading international engineering, design, and advisory company when it comes to sustainability reporting. AFRY´s Annual and Sustainability Report 2023 (published in March 2024) measures and follows us on sustainability commitments through targets that encompasses its solutions, operations, and people. It also monitors its progress on a wide range of KPIs in DEI area (which is especially obvious when comparing to reports on DEI topics published in 2020 or earlier). Also, CGI make an interesting example among the largest IT companies in Finland that emphasizes in its DE&I governance. DEI is endorsed by the CEO and the executive committee, and that accountability for DE&I is a shared responsibility. DEI topics are embedded in the annual business plans for each Strategic Business Unit (for example, in CGI 2022 ESG report, p.45). The company clearly indicates its DEI targets and KPI also in its 2023 Sustainability report (published in 2024) and sets the targets, for example, to achieve the same level of gender diversity representation in leadership positions as is present across the entire company by 2025. (CGI 2023 ESG report, p.21).
These Nordic examples demonstrate that, by understanding and selecting measurable DEI targets and KPIs, the companies can create and follow more professional development plans, identify the multitude of domains where DEI can bring benefits to an organization, and thus point to a measurable impact of DEI on the overall performance. It makes this topic worth studying, also by the students at universities of applied sciences.
About the author:
Joan Mhyles Cruz is an MBA graduate in Business Informatics. In her student times, Joan was a student ambassador of Metropolia UAS and an advocate of DEI. She made this topic into her Master´s thesis done for one of the front-runners of DEI in Finland.
References:
AFRY (2022). Annual and Sustainability Report 2022. Retrieved on 30.10.2023. https://afry.com/sites/default/files/2023-04/annual-and-sustainability-report-2022.pdf
CGI (2022). Environmental, Social and Governance Report. Retrieved on 20.11.2023. https://www.cgi.com/sites/default/files/2023-03/cgi-2022-esg-report.pdf
CGI (2023). Environmental, Social and Governance Report. Retrieved on 20.04.2023.
https://www.cgi.com/sites/default/files/2024-05/cgi-2023-esg-report-en.pdf
Cruz, Joan Mhyles (2024). A DEI Roadmap for an Organization and Its Sustainability Reporting:Master´s Thesis. Metropolia UAS. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024053018232
EFRAG (2022). Educational Session on Draft ESRS S1 Own workforce. Educational videos on the first set of draft ESRS (downloaded). Retrieved 30.11.2023. https://efrag.org/Assets/Download?assetUrl=%2Fsites%2Fwebpublishing%2FSiteAssets%2FFINAL_26.01_Long_S1_SR%2520PPT%25201%2520vers230126%2520%281%29.pdf
EFRAG (2022). European Sustainability Reporting Standards (Draft). ESRS S1 Own workforce. EFRAG November 2022. Retrieved on 20.11.2023. https://www.efrag.org/Assets/Download?assetUrl=%2Fsites%2Fwebpublishing%2FSiteAssets%2F13%2520Draft%2520ESRS%2520S1%2520Own%2520workforce%2520November%25202022.pdf
Ely, Robin J. and Thomas, David A. (2020). Getting Serious About Diversity: Enough Already with the Business Case. Harvard Business Review, Nov-Dec 2020. https://hbr.org/2020/11/getting-serious-about-diversity-enough-already-with-the-business-case
EU Commission. Corporate Sustainability Reporting. EU rules require large companies and listed companies to publish regular reports on the social and environmental risks they face, and on how their activities impact people and the environment. (online).
Retrieved on 01.02.2024.
https://finance.ec.europa.eu/capital-markets-union-and-financial-markets/company-reporting-and-auditing/company-reporting/corporate-sustainability-reporting_en
EU Commission (2023). People first – Diversity and inclusion. Fostering a diverse and inclusive workplace. Retrieved on 5.12.2023. https://commission.europa.eu/about-european-commission/organisational-structure/people-first-modernising-european-commission/people-first-diversity-and-inclusion_en#fostering-a-diverse-and-inclusive-workplace
EU Press Corner (2023). Questions and Answers on the Adoption of European Sustainability Reporting Standards. 31.07.2023 (Brussels). (online). Retrieved 20.11.2023. https://ec.europa.eu/commission/presscorner/detail/en/qanda_23_4043
EUROPA. EUR-Lex. Directive - 2022/2464. Official Journal of the European Union. Directive (EU) 2022/2464 of the European Parliament and of the Council of 14 December 2022 amending Regulation (EU) No 537/2014, Directive 2004/109/EC, Directive 2006/43/EC and Directive 2013/34/EU, as regards corporate sustainability reporting (Text with EEA relevance). 16.12.2022 (online). Retrieved on 10.12.2023. https://eur-lex.europa.eu/legal-content/EN/TXT/?uri=uriserv%3AOJ.L_.2022.322.01.0015.01.ENG&toc=OJ%3AL%3A2022%3A322%3ATOC
Marr, Bernard (2012). Key Performance Indicators: The 75 measures every manager needs to know. Introduction. KPIs are vital management tools (xxv). Pearson Education Limited.
Studying in a Master's program is more than just an academic endeavor; it's a gateway to a world of inspiring opportunities and experiences. This past May, a dynamic group of Metropolia's students studying in the Master in Business Administration programme, guided by their teacher Jimmy Ruokolainen, embarked on an Erasmus+ Student exchange to the Business Psychology Department at Hochschule für Technik Stuttgart in Germany. The students documented their experiences gained from the visit through blog posts, which were evaluated in a friendly competition.
Metropolia Mastermind blog is happy to post the winner of the competition that was created by MBA students Sofia Konttinen and Kasey Snider. Their captivating blog is entitled as "Seeking inspiration? Business Psychology at HFT Stuttgart will put a spin on your perspective!"
Take a look and enjoy the blog yourself!
Moniammatillinen toiminta on ollut pitkään puheenaiheena ja kehittämisen kohteena sosiaali- ja terveydenhuollossa. Teemaan palataan säännöllisin väliajoin. Nyt sote-uudistuksen myötä on se taas noussut esille. Lähdimme kehittämään opiskelijoiden harjoittelun osaksi moniammatillista toimintaa, niin että oman toiminnan yhteydessä opiskelijat kävivät moniammatillista keskustelua asiakkaan tilanteesta. Harjoittelu toteutettiin Metropolia Ammattikorkeakoulun hyvinvointipalveluissa, Positiassa.
Sosiaali- ja terveydenhuollossa on jo parin viime vuosikymmenen ajan tuotu esille moniammatillisen työn tärkeyttä ja merkitystä, niin työn tekemisen kuin asiakkaiden sujuvan palveluprosessin näkökulmasta. Entinen kollegamme, VTT Kaarina Isoherranen teki aiheeseen liittyen väitöskirjan otsikolla Uhka vai mahdollisuus – moniammatillista yhteistyötä kehittämässä (2012). Saman kysymyksen voi varmasti esittää tänäkin päivänä, kun aihe ja sen vaikeus nousevat jatkuvasti esille.
Moniammatillisessa yhteistyössä jokainen työntekijä tuo oman asiantuntijuutensa ja ammatillisen asemansa moniammatilliseen yhteistyöhön (Isoherranen ym. 2008). Keskeistä onkin, miten oma asiantuntijuus ja osaaminen tulevat yhteiseen käyttöön ja kaikkien hyväksi työskentelyssä, niin että asiakasymmärrystä syntyy kuntoutujan arkeen. Asiakasymmärryksessä on erityisen tärkeää se, että ymmärrämme asiakkaan omat tavoitteet sekä hänen elämäntilanteensa ja ympäristötekijät, jotka vaikuttavat asiakkaan elämässä.
Osaamisella Soteen -hankkeen väliraportissa (2018) nostetaan myös esille, että uudet toiminta- ja palvelumuodot edellyttävät ammattilaisilta valmiuksia toimia monialaisissa tiimeissä. Tarvitaan osaamista, joka tuottaa uudenlaisia palvelukokonaisuuksia ja on vahvasti asiakaslähtöistä toimintaa. Optimoitu sote-ammattilaisten koulutus- ja osaamisuudistus -raportissa (2018) puolestaan sanoitetaan sekä monialaista yhteistoimintaa geneerisenä osaamistarpeena että vielä ehkä vaativampaa yhteistoiminnallista muutososaamista.
Oppimisen muutoksesta
Oppiminen on nykyisin osa niin työntekoa kuin koulutusta, mikä tarkoittaa sitä, että tarvitaan työskentely- ja toimintatapoja, jotka edistävät oppimista (Otala 2018). Tällaisen toimintamallin on hyvä syntyä jo osana koulutusta. Moniammatillisen osaamisen rakentuminen onkin yksi koulutuksen keskeisiä haasteita vahvan substanssiosaamisen rinnalle. Oppimisen muuttuessa ketteräksi tarvitaan sellaisia toimintaympäristöjä, jotka tukevat yksilöllistä ja yhdessä oppimista.
Sosiaali- ja terveysalan eri ammattiryhmien välistä yhteistyötä tarvitaan entistä enemmän asiakkaiden terveysongelmien ja kuntoutustarpeiden monimutkaistuessa. Ammattilaiselta vaaditaan oman alansa asiantuntijuuden lisäksi kykyä ja osaamista toimia osana asiantuntijaverkostoa. Tällaista tiimipohjaista ja yhteisöllistä asiantuntijatyötä kutsutaan terveydenhuollossa moniammatilliseksi yhteistyöksi.
Tiimityötaitojen kehittyminen edellyttää niiden harjoittelemista siinä, missä muukin kliininen osaaminen. Moniammatillinen harjoittelu osana korkeakouluopintoja voi olla yksi tällainen ympäristö osana ammatillisen asiantuntijuuden kehittymistä. Moniammatillisen harjoittelun on todettu olevan tehokas tapa edistää ja motivoida tulevien terveydenhuollon ammattilaisten moniammatillista yhteistyötä (Isoherranen 2012; Salminen & Saaranen 2018).
Opiskelijat harjoittelemassa moniammatillista toimintaa
Metropolian hyvinvointipalvelupiste Positiassa toteutettiin syksyn 2018 aikana moniammatillisen harjoittelun pilotti, jonka tavoitteena oli kehittää Positian moniammatillista toimintamallia sekä asiakkaan kokonaisvaltaista toimintakyvyn edistämisen osaamista. Pilottiin osallistui 15 opiskelijaa fysioterapian, jalkaterapian ja osteopatian tutkinto-ohjelmista.
Opiskelijat toimivat moniammatillisissa pienryhmissä, joista jokaiselle oli vastuullaan yksi Positian asiakas. Yhteistoiminnassa asiakkaan kanssa pienryhmät kartoittivat asiakkaan kokemia toimintakyvyn haasteita sekä tavoitteita toimintakyvyn suhteen. Tämän pohjalta opiskelijat loivat yhdessä asiakkaan kanssa suunnitelman siitä, millaisia Positian tarjoamia moniammatillisia palveluita voitaisiin hyödyntää asiakkaan toimintakyvyn tukemisessa.
Pilotissa asiakkaan saama palvelu monipuolistui ja rikastui yhteisen työskentelyn seurauksena, kun työskentelyyn tuli mukaan laajempaa osaamista toimintakyvystä. Opiskelijat osallistuivat yhdessä asiakkaan kanssa kliinisen päättelyn prosessiin, niin että kokonaiskuvaa asiakkaan tilanteesta rakannettiin moniammatillisesti ja yhdessä. Samalla opiskelijat testasivat myös omaa ajatteluaan suhteessa ryhmän muihin jäseniin.
Kokemukset pilotista olivat pääosin positiivisia niin opiskelijoiden kuin harjoittelun ohjaajienkin mielestä. Opiskelijat nostivat esiin positiivisena oppimiskokemuksena sen, että moniammatillisen harjoittelun pilotti ohjasi tekemään yhteistä pohdintaa eri ammattiryhmien välillä, jonka myötä jokaisen ammattiryhmän arvo kuntoutusprosessissa tuli esiin. Myös eri ammattiryhmien toimintatapojen seuraaminen koettiin myönteiseksi ja keskustelua herättäväksi asiaksi. Opiskelijat kokivat saaneensa uudenlaista osaamista, kun näkivät toistensa työtä esimerkiksi asiakkaan liikkumisen arviointiin liittyen.
Pilotista saatu palaute kiteytyi hienosti seuraavissa opiskelijakommenteissa:
Mitä paremmin osteopaatit, fysioterapeutit ja jalkaterapeutit tietävät ja tuntevat toistensa osaamisalueet ja vahvuudet, sitä paremmin osataan käyttää jokaisen koulutuslinjan vahvuudet asiakkaan hyödyksi.
Kaikilla pilotointiin osallistuvilla opiskelijaryhmillä on paljon sellaista tietoa ja annettavaa osaamista, joka voi helposti jäädä toisilta ryhmiltä pimentoon, jos yhteistä harjoitteluaikaa tai yhteisiä asiakkaita ei ole.
Kaiken kaikkiaan jaetun asiantuntijuuden hyödyntäminen ja toisilta ammateilta oppiminen koettiin hyödyllisiksi ja osaamista edistäväksi tekijöiksi. Aiemmissa tutkimuksissa onkin todettu, että opiskelijoiden ryhmätyötaidot paranevat ja he oppivat paremmin ymmärtämään asiakkaan kokonaisvaltaisen hoidon merkitystä moniammatillisen opetusyhteistyön kautta (Salminen & Saaranen 2018).
Haastetta tulevaan
Toki kehitettävääkin löytyy. Keskeisimmäksi haasteeksi pilotissa nousivat aikataululliset seikat. Moniammatillisen toiminnan laadukas toteutuminen vaatii, että kaikilla toimijoilla on tasapuoliset mahdollisuudet osallistua toimintaan. Tutkintojen eri mittaiset ja eri aikoina toteutuvat harjoittelujaksot asettavat tälle potentiaalisen esteen. Opetussuunnitelmien rakenteen, sisältöjen ja ajoitusten kautta on mahdollista kehittää sekä moniammatillisen toimintaan liittyvää osaamista että taata edellytykset moniammatillisen toiminnan toteutumiselle. Asiaa onkin tärkeää ja hyödyllistä tarkastella osana opetussuunnitelmien kehitystyötä.
OSKU - osaamista kuntoutukseen -hankkeen sivuilla on tarjolla lisätietoa.
Kirjoittajat:
Johanna Holvikivi toimii kehityspäällikkönä Metropolia Ammattikorkeakoulussa Kuntoutusalan osaamiskeskittymässä, jota tehdään yhdessä JAMK:n kanssa valtakunnallisena verkostotyönä.
Pekka Anttila toimii jalkaterapian tutkintovastaavana ja Metropolia Ammattikorkeakoulussa Kuntoutusalan osaamiskeskittymässä, jota tehdään yhdessä JAMK:n kanssa valtakunnallisena verkostotyönä.
Lähteet:
Isoherranen, Kaarina 2012. Uhka vai mahdollisuus – moniammatillista yhteistyötä kehittämässä. Helsingin yliopisto, valtiotieteellinen tiedekunta.
Isoherranen, Kaarina & Leena Rekola & Raija Nurminen 2008. Enemmän yhdessä − moniammatillinen yhteistyö. Helsinki: WSOY Oppimateriaalit Oy.
Kangasniemi, Mari & Hipp, Kirsi & Häggman-Laitila, Arja & Kallio, Hanna & Karki, Suyen & Kinnunen, Pirjo & Pietilä Anna-Maija & Saarnio, Reetta & Viinamäki, Leena & Voutilainen, Ari & Walden, Anne 2018. Optimoitu sote-ammattilaisten koulutus- ja osaamisuudistus. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 39/2018. Saatavana osoitteessa: http://valtioneuvosto.fi/artikkeli/-/asset_publisher/10616/sote-osaamisen-optimoinnilla-vaikuttavaa-ja-asiakaslahtoista-palvelua.
Osaamisella Soteen -hanke. OKM 28.3.2018. Väliraportti.
Otala, Leenamaija 2018. Ketterä oppiminen. Helsingin Kauppakamari.
Saaranen, Terhi & Koivula, Meeri & Heidi Ruotsalainen & Carola Wärnå-Furu & Salminen, Leena (toim.) 2018: Terveysalan opettajan käsikirja. Helsinki: Tietosanoma.
Marianne Roivas, FT, työskentelee suomen kielen ja viestinnän lehtorina Metropolia AMK:n hyvinvointialojen tutkinto-ohjelmissa.
Millainen on työympäristösi viestintämaisema? Onko se positiivinen ja keskusteleva vai jotain muuta? Kohdataanko kollegat ja asiakkaat avoimessa, kannustavassa ja arvostavassa vuorovaikutuksessa? Liikkuuko tieto tarkoituksenmukaisesti? Onko palautteen antaminen ja vastaanottaminen helppoa?
Viestintä on nivoutunut työelämässä kaikkeen toimintaan niin tiukasti, että välillä on vaikea rajata, mistä oikein puhutaan, kun puhutaan viestinnästä. Viestintä on yleiskäsite, joka kattaa monen sorttista toimintaa arkisista huomenen toivotuksista aina organisaation korkealentoisiin strategioihin. Viestintä voi olla yhteyden luomista, tiedonhankintaa ja tiedonvälitystä, opastamista ja ohjaamista, itsensä ilmaisemista, asenteisiin vaikuttamista, joskus vain yhteyden pitämistä auki.
Mikä on viestintää?
Ihmisolentoina me viestimme koko ajan, niin suunnitellusti kuin spontaanisti, sanallisesti kuin sanattomasti. Mikään läpihuutojuttu onnistunut viestintä ei kuitenkaan ole. Juuri viestinnän käsitteen kaiken kattavuus hämärtää usein tilannetta. Jos työpaikalla esimerkiksi on pulmia, tyytymättömyys niiden vuoksi purkautuu usein tyytymättömyytenä viestintään, vaikka kipukohtia olisi muuallakin. Oman lisänsä keitokseen tuo, että erityisesti termejä ”viestintä” ja ”vuorovaikutus” käytetään välillä synonyymisesti, välillä taas erillään. Mikä on viestintää, mikä vuorovaikutusta, mikä kumpaakin?
Kaiken kukkuraksi viestinnän professori Osmo A. Wiion (1928−2013) klassisen hokeman mukaan viestintä ”epäonnistuu yleensä, paitsi sattumalta”.
Tosiasia tietysti on, että emme voi elää ja tehdä työtämme Wiion prinsiipin mukaisesti. Meidän on luotettava siihen, että pystymme toimimaan työelämässä ja sen viestinnässä kuin järjelliset olennot: asettamaan tavoitteita, sopimaan asioista ja merkityksistä, valitsemaan viesteillemme sopivia tyylejä, tapoja ja kanavia.
Subjektiivinen ja objektiivinen näkökulma
Duodecim-aikakauskirjassa oli äskettäin mielenkiintoista keskustelua viestinnästä potilas−lääkäri-kohtaamisissa. Harry Köhler, Päivi Rautava ja Ville Vuorinen (2017) käsittelivät artikkelissaan sosiaali- ja terveysalan viestintää vaikuttavuuden näkökulmasta. Heidän mukaansa lääkärien ja potilaiden kohtaamisissa viestinnän tavoitteena on luoda osapuolten välille hyvä yhteys ja edellytykset molemminpuoliselle tietojen vaihdolle. Lisäksi tavoitteena on osallistaa asiakas hoitoa koskevaan päätöksentekoon. Tapa, jolla sosiaali- ja terveysalan ammattilainen kommunikoi, vaikuttaa asiakkaiden kokemaan luottamuksen ja hallinnan tunteeseen.
Ammattilaisen ja asiakkaan välistä keskinäisviestintää voidaan arvioida subjektiivisesta ja objektiivisesta näkökulmasta. Viestinnän subjektiivinen laatu tarkoittaa asiakkaan kokemusta hoidosta ja palvelusta. Objektiivinen laatu puolestaan tarkoittaa viestinnän vaikutusta hoitoon ja kuntoutumiseen. Nämä tasot voivat limittyä keskenään, mutta ne on hyödyllistä tunnistaa erillään, jotta niihin voi kiinnittää huomiota. Onnistunut viestintä tarkoittaa yhdelle eri asioita kuin toiselle. Tyytyväisyys viestintään ei välttämättä suoraan kerro hoidon tuloksekkuudesta tai turvallisuudesta, Köhler, Rautava ja Vuorinen (2017) muistuttivat.
Jos viestintää halutaan arvioida objektiivisesti sosiaali- ja terveyspalveluiden laatutekijänä, tulisikin tarkkaan määritellä hyvällä viestinnällä tavoiteltava hyöty sekä arvioinnin kriteerit ja keinot. Köhlerin ym. (2017) artikkeliin liittyvässä kommenttipuheenvuorossa Maria Hagnäs, Markku Timonen, Sirkka Keinänen-Kiukaanniemi ja Ritva Vatjus (2017) korostivat erityisesti ammattilaisen ja asiakkaan suhteen yhteistoiminnallisuutta. Ammattilaisen on autettava asiakasta ilmaisemaan itseään tavalla, joka parantaa tämän itsehavainnointia ja toimijuuden edellytyksiä. Aika ja resurssit ovat tunnetusti usein kovin rajallisia, mutta onnistunut viestintä on yhteistoiminnan työväline.
Arvioi omaa viestintääsi, asetu asiakkaan rooliin
Sosiaali- ja terveysalan työtä tehdään viestinnän avulla. Viestintätaidot eivät ole valinnainen tai vapaaehtoinen osuus sosiaali- ja terveysalan ammattilaisen osaamisessa, vaan ne ovat ammatillista ydinosaamista. Kuntoutusalojen viestinnässä ihanteita ovat oman ymmärrykseni mukaan ainakin seuraavat:
selkeys
tavoitteellisuus
vastuullisuus ja
kaksisuuntaisuus (ks. lisää Roivas & Karjalainen 2013) ja vastavuoroisuus (ks. lisää Harra 2014).
Tällainen laatusanojen luetteleminen on suhteellisen vaivatonta. Mutta miten hyvin osaamme arvioida sitä, onko oma tai työtoverimme viestintä onnistunut laatusanojen mukaisesti?
Useimmilla meistä on vankka usko omaan tulkintataitoomme, kun esimerkiksi pyrimme ymmärtämään kanssaihmistemme sanatonta viestintää. Monesti tulkintamme osuvat kyllä kohdalleen, mutta ajoittain Wiion laki pitää kutinsa ja joudumme puolin ja toisin korjailemaan väärinkäsitysten jättämiä jälkiä. Kuten tunnettua, väärinkäsityksiä tapahtuu jo lähisuhteissa − vaikka niissä jos missä voisi kuvitella, että viestinnän osapuolet suunnistavat samojen merkkijärjestelmien ja tulkintakehysten mukaan.
Omien ammatillisten viestintätaitojensa tarkkailemiseksi voikin olla sangen hyödyllistä muistella omia kokemuksia sote-palveluista niiden kuluttajana. Millaisia viestintätilanteita olet itse kohdannut sosiaali- ja terveyspalveluiden asiakkaana?
Sote-alan viestintätilanteissa on usein epäsymmetriaa ammattilaisen ja asiakkaan välillä: osapuolten tiedolliset ja usein kielellisetkin taidot ja lähtökohdat poikkeavat toisistaan (ks. tästä Leskelä & Lindholm 2012). Tekee hyvää miettiä, millaisia onnistuneita ja vähemmän onnistuneita tilanteita on osunut omalle kohdalle. Millaisista tekijöistä onnistunut ammatillinen viestintä todella koostuu?
Moniammatillisia onnistumisia
Ammattilaisen ja asiakkaan kohtaaminen on yksi osa sosiaali- ja terveysalojen viestintää. Viestintää on jatkuvasti myös työyhteisön sisällä ja erilaisissa verkostoissa. Minulle on jäänyt mieleen erään Metropolia Ammattikorkeakoulun kollegani lausahdus, jonka mukaan ”toimintaterapeutin tärkein viestintätaito on moniammatillinen argumentointi”. Hän puhui yhden kuntoutusalan ammattikunnan näkökulmasta, mutta uskoisin, että muidenkin alojen edustajat voivat pitkälti allekirjoittaa tämän.
Moniammatillisuus voi toteutua organisaation sisällä tai sen ulkopuolella niin, että mitä erilaisemmat ammattiryhmät työskentelevät yhteisen kohteen parissa. Näissä tilanteissa mukana on paitsi erilaisia persoonallisuuksia ja viestintätyylejä, myös erilaisia ammatti-identiteettejä, tavoitteita, arvoja ja asenteita. On myös hierarkioita, joskus ennakkoluulojakin. Moniammatillisen viestinnän onnistumisen ytimessä ovat ratkaisuhalukkuus ja riittävälle tasolle rakennettu yhteinen ymmärrys keskeisistä asioista ja terminologiasta.
On huolellisesti käytävä läpi olennaiset kysymykset: Mikä on viestintätilanteen tarkoitus ja tavoite? Miten saan oman viestini tarkoituksenmukaisesti esille? Haluanko todella kuulla ja aidosti ymmärtää, mitä sanottavaa toisella on?
Myös jatkuvan rakentavan palautteen kulttuuri tekisi terää suomalaisessa työelämässä, kuten Ahonen ja Lohtaja-Ahonen (2011) ovat visioineet. Perinteisesti palautteesta on jopa ajateltu, että ”kaikki on hyvin, kun ei kuulu mitään”. On korkea aika siirtyä tästä ajattelusta eteenpäin. Tuloksekas palautekulttuuri perustuu selkeisiin pelisääntöihin, keskinäiseen kunnioitukseen, aitoon kehittymisenhaluun ja tahtoon saada kaikki työyhteisön jäsenet onnistumaan. Palautekulttuurin kehittämisestä voidaan edetä yhteiskehittelyyn, jossa asiakkaat ja ammattilaiset rakentavat asiakkaiden tarpeen mukaisia palveluita yhdessä kehittäjäkumppanuudessa (ks. lisää esim. Sipari & Mäkinen & Paalasmaa [toim.] 2014).
Lähteet
Ahonen, Risto & Lohtaja-Ahonen, Sirke 2011. Palaute kuuluu kaikille. Helsinki: Infor.
Hagnäs, Maria & Timonen, Markku & Keinänen-Kiukaanniemi, Sirkka & Vatjus, Ritva 2017. Viestintää vai vuorovaikutusta? Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim 133 (15), 1424. Saatavana osoitteessa: https://www.duodecimlehti.fi/lehti/2017/15/duo13821. Luettu 5.6.208.
Harra, Toini 2014. Terapeuttinen yhteistoiminta: asiakkaan osallistumisen mahdollistaminen toimintaterapiassa. Rovaniemi: Lapin yliopisto. Acta electronica Universitatis Lapponiensis. Saatavana osoitteessa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-484-772-8. Luettu 13.6.2018.
Köhler, Harry & Rautava, Päivi & Vuorinen, Ville 2017. Hoitava viestintä − lääkärin ja potilaan keskinäisviestinnän vaikuttavuus. Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim 133 (8), 735−741. Saatavana osoitteessa: http://www.duodecimlehti.fi/duo13677. Luettu 5.6.2018.
Leskelä, Leealaura & Lindholm, Camilla 2012. Haavoittuva keskustelu. Keskusteluanalyyttisiä tutkimuksia kielellisesti epäsymmetrisestä vuorovaikutuksesta. Kehitysvammaliiton tutkimuksia 6. Helsinki: Kehitysvammaliitto.
Roivas, Marianne & Karjalainen, Anna Liisa 2013. Sosiaali- ja terveysalan viestintä. Helsinki: Edita.
Sipari, Salla & Mäkinen, Elisa & Paalasmaa, Pekka (toim.) 2014. Kuntoutettavasta kehittäjäkumppaniksi. Helsinki: Metropolia Ammattikorkeakoulu. Saatavana osoitteessa: http://www.metropolia.fi/fileadmin/user_upload/Julkaisutoiminta/Julkaisusarjat/AATOS/PDF/AATOS_13_Kuntoutettavasta_kehittajakumppaniksi.pdf. Luettu 13.6.2018.
Kirjoittajat:
Salla Sipari, Metropolia amk
Nea Vänskä, Metropolia amk
Mira Lönnqvist, Metropolia amk
Kuntoutujien läheiset ovat korvaamaton voimavara tuloksellisen ja kuntoutujan arkeen nivoutuvan kuntoutumisen rakentamisessa. Millaisia hyviä toimintatapoja läheisen ohjaukselle terapiatyössä on löydettävissä kirjallisuudesta ja mitä aiheesta kertovat kuntoutujien läheiset tai ammattilaiset? Tätä selvitimme Läheisen ohjaus terapiatyössä -projektissa, joka toteutui Metropolia Ammattikorkeakoulun ja Kelan yhteistyönä keväällä 2018.
Projektin tuloksena syntyi hyvä käytäntö läheisen ohjaukseen terapiatyössä (kuvio 1). Se rakentui kolmen ydintekijän kautta, jotka ovat oppiva yhteistoiminta, voimaannuttava prosessi ja toimiva arki. Hyvä käytäntö sisältää arvoja, periaatteita ja toimintatapoja, joita ammattilaiset voivat tilannekohtaisesti soveltaa omassa työssään. Hyvä käytäntö esiteltiin 14.5 webinaarissa, johon ilmoittautui 700 osallistujaa. Webinaari ja muu koulutusmateriaali on katsottavissa Kelan sivuilla (http://www.kela.fi/tilaisuudet-palveluntuottajille) 14.5.2020 asti.
Kuvio 1. Läheisen hyvä ohjauskäytäntö terapiatyössä.
Läheisen hyvä ohjauskäytäntö terapiatyössä kehitettiin mukaillen näyttöön perustuvaa käytäntöä perustuen kirjallisuushakuihin ja kuntoutuksen ammattilaisten (21 haastattelua) ja kuntoutujien läheisten (7 haastattelua) kanssa rakennettuun asiantuntijuuteen. Läheisellä ymmärretään tässä projektissa kuntoutujan arjessa merkityksellistä henkilöä kuten lapsen vanhempi, kuntoutujan puoliso, avustaja tai muu toimija. Kirjallisuushaku osoitti, ettei läheisten aktiivinen rooli kuntoutuksessa ole itsestään selvää ja lähiympäristön voimavaroja ja asiantuntemusta ei vielä aina riittävästi huomioida kuntoutumisen rakentamisessa. Läheisten merkitys kuntoutujan toimintakyvyn vahvistumiselle on kuitenkin tunnistettu useissa tutkimuksissa ja enenevissä määrin kansainvälisesti kehitetään käytänteitä, joissa läheinen osallistuu aktiivisena toimijana kuntoutuksen moniasiantuntijaisen tiimiin (Foster ym. 2012). Hyviä ohjauskäytänteitä on tutkittu ja kehitetty eniten lasten kuntoutuksessa (esim. Rush ym. 2003; Baldwin ym. 2013), joka on pitkään perustunut perhelähtöisyyteen ja lapsen arjessa merkityksellisen toiminnan tukemiseen yhteistoiminnassa (Sipari ym. 2017).
Yhteistoimintaprosessin rakentaminen vaatii terapeutilta osaamista rakentaa vastavuoroista suhdetta paitsi kuntoutujan niin myös läheisen kanssa. Yhteistoimintaprosessin alussa ohjaussuhteen rakentamiseen tulee varata aikaa, jotta läheisellä on aikaa ennakoida ja valmistautua ohjausprosessiin osallistumista ja sitoutumista sekä mm. hahmottaa omaa rooliaan ohjauksen kokonaisuudessa. Kumppanuuden rakentumista on mahdollista tukea jo kuntoutussuunnitelmavaiheessa ja lähettävän tahon terapeutilla / työryhmällä voikin olla tärkeä rooli vastavuoroisen suhteen rakentamisessa. Pääsääntöisesti läheisen ohjauksessa on kyse kuntoutujan kuntoutumisesta, jossa läheinen on mukana auttamassa ja mahdollistamassa kuntoutujan toimintakyvyn vahvistumista arjessa yksilöllisen tavoitteiden suunnassa. Tällöin ohjaus on usean henkilön yhteistoimintaa, jossa opitaan toinen toisiltaan ja yhdessä. Joskus voi kuitenkin ilmetä tarve läheisen ja terapeutin kahdenkeskiseen kohtaamiseen ja tälle on varattava oma aikansa terapiassa. Läheisen ohjaus ei ole erillinen oma prosessinsa kuntoutusprosessista, vaan oppiva yhteistoiminta rakentuu osana sitä (kuvio 2).
Kuvio 2. Yhteistoimintaprosessi rakentuu osana kuntoutusprosessia.
Läheisten asiantuntijuus kuntoutujan arjesta ja kuntoutujalle merkityksellistä toimintaa arjessa rajoittavista ja mahdollistavista tekijöistä on usein korvaamatonta. Kun terapiatyössä onnistutaan valjastamaan kuntoutujan läheiset auttamaan yksilöllisten kuntoutumisen tavoitteiden saavuttamisessa kuntoutujan arjessa, niin saamme valtavan potentiaalin ja lisäarvon käyttöön ja siten kuntoutuksen tuloksellisuutta lisättyä merkittävästi. Kyseessä on kumppanuuteen perustuva ”power with” eli yhteisen voimaantumisen -malli, joka perustuu yhteiseen tavoitteeseen ja siihen, että tuotetaan uusia verkostoista nousevia voimavaroja. Kuntoutumisesta yksilön ja ympäristön välisenä muutoksena muodostuu parhaimmillaan voimauttava prosessi.
Läheisen näkökulmasta ohjauksen tulisi olla matalakynnyksistä, joustavaa ja jatkua koko kuntoutusprosessin ajan. Merkittävää on, että ohjaus vastaa arjessa ilmeneviin ja muuntuviin tarpeisiin. Kuntoutujien läheiset kokivat haastatteluissa tärkeäksi, että terapeutin kanssa oli mahdollista jakaa erilaisia arjen asioita, luottaa ja keskustella vaikeistakin ja tunteita herättävistä aiheista. Läheiset arvostavat mahdollisuuksia kysyä, oppia yhdessä kokeilemalla sekä ratkaisuja etsimällä. Yhteisenä päämääränä on toimiva arki.
”Aluksi oli vaikea puhua asioista, mutta kun totuimme, opimme luottamaan, että te haluatte auttaa ja siitä oli paljon apua… Oli hyvä, että silloin teidän terapeuttien kanssa juteltiin ensin kaikista ongelmista, te teitte kuvia ja ohjasitte, miten niitä voidaan käyttää. Jos jokin ei toiminut, te paransitte kuvia sellaisiksi, että ne sopivat paremmin meidän tilanteeseen. Opimme ymmärtämään, miksi lapsi käyttäytyi sillä lailla… Opimme, miten voimme rauhoittaa poikaa, madaltamalla ääntä tai silittämällä häntä. Lapsen käyttäytyminen muuttui paljon.”
(Erityistä tukea tarvitsevan lapsen äiti tulkin välityksellä)
”Kun lapsen tavoitteita voidaan harjoitella kotona, terapiassa sekä koulussa, on monta eri mahdollisuutta ja tilannetta tavoitteiden harjoittelemiseksi ja niiden viemiseksi eteenpäin.” (Erityisopettaja)
Hyvä ohjaus on kuuntelevaa, läheisen asiantuntijuutta arvostavaa sekä voimavaralähtöistä. Ohjaus on arvokas osa terapiatyötä ja sen kirjaaminen on tärkeää kuntoutuksen kirjallisissa selosteissa, jotta voidaan dokumentoitava oppimista ja muutosta, joka kuntoutujan lähiympäristössä toteutuu. Läheiseltä onkin hyvä kysyä kokemuksia ohjauksesta, miten yhteistoiminta on hyödyttänyt, mitä muutosta toimintatavoissa ja asioissa arjessa on yhteisen toiminnan, oivallusten ja reflektion kautta tapahtunut. Yhteistoimintaa kehitetään eteenpäin hyödyntäen kaikkien toimijoiden asiantuntijuutta.
Ohjausprosessi muotoutuu osana yksilöllistä kuntoutusprosessia ja siten onkin mahdotonta asettaa yleisiä suosituksia ohjauksen sopivasta määrästä tai kerroista, tilasta tai paikasta. Läheisen ja lähiympäristön ohjaus tulee olla suhteessa läheisen tarpeisiin ja voimavaroihin sekä kuntoutujan arjen ympäristössä tunnistettuihin toimintakykyä edistäviin ja rajoittaviin tekijöihin. Tarpeen mukaan läheisen ohjaus voisi toteutua vaikka jokaisella terapiatapaamisella osan ajasta sekä mahdollisuuksien mukaan hyödyntäen digivälineitä tai etäkuntoutuksen mahdollisuuksia. Tulevaisuudessa hyvä ohjaus voisikin olla sellaista, että läheinen voi mobiililaitteilla heti tarpeen tullen olla yhteydessä terapeuttiin ja päinvastoin.
Dynaaminen, tarveperustainen ja nopeasti reagoiva ohjaus, minkä esimerkiksi digivälineet nykyään mahdollistavat, perustuu luottoon tilannesidonnaisesta ammatillisesta osaamisesta ja harkinnasta sekä toimijoiden väliseen keskustelevaan vuorovaikutukseen. Tällaisen toimintatavan edellytyksenä on kuntoutuksen järjestelmän ja rakenteiden muutos, mihin sote-uudistuksen kohdalla on nyt mahdollisuus.
Koulutustiedustelut: salla.sipari@metropolia.fi
Hyvän käytännön kehittäjäryhmä:
Salla Sipari, FT, yliopettaja, Metropolia AMK
Nea Vänskä, TtM, fysioterapeutti, lehtori, Metropolia AMK
Mira Lönnqvist, toimintaterapeutti YAMK, lehtori, Metropolia AMK
Elina Kärkölä, HuK, puheterapeutti, itsenäinen ammatinharjoittaja
Marja Liikanen, FM, puheterapeutti, itsenäinen ammatinharjoittaja
Tuula Tykkyläinen, FT, puheterapeutti, dosentti, Helsingin yliopisto
Yhteistyössä Kelan kanssa:
Eija Haapala, Etuus- ja lakiyksikkö, Osaamiskeskus, kuntoutusryhmä, suunnittelija
Tiina Suomela-Markkanen, Vastaava asiantuntijalääkäri, Vakuutuslääketieteellinen yksikkö
Lähteet:
Baldwin et all. (2013) Solution-focused coaching in pediatric rehabiliation. Physical and occupational therapy in pediatrics 2013;33(4):467-483.
Rush D, Shelden L. &Haft B. (2003). Coaching families and colleagues. A process for collaboration in natural settings. Infants and young children 2003;16(1):33-47.
Foster ym. Encouraging family engagement in the rehabilitation process: a rehabilitation provider's development of support strategies for family members of people with traumatic brain injury. Disability & Rehabilitation; Nov2012; 34(22): 1855-1862.
Harra T., 2014. Terapeuttinen yhteistoiminta. Asiakkaan osallistumisen mahdollistaminen toimintaterapiassa.Acta Universitatios Lapponiensis 288. Lapin Yliopisto, Rovaniemi. http://www.academia.edu/9179996/Terapeuttinen_yhteistoiminta._Asiakkaan_osallistumisen_mahdollistaminen_toimintaterapiassa
Sipari, S., Vänskä, N & Pollari, K. 2017 Lapsen edun toteutuminen kuntoutuksessa. Lapsen osallistumista ja toimijuutta tukevat hyvät käytännöt. Sosiaali- ja terveysturvan raportteja 5 / 2017, Kela. https://helda.helsinki.fi/handle/10138/220550
Kommentit
Ei kommentteja