Web3 Brings Participatory Social Media and New Earning Opportunities

20.12.2024
Katri Halonen

Kuva: ChatGPT 4.0

For the past ten years, Facebook has maintained its position as the world’s most widely used social media platform. It has more than three billion users globally — roughly one-third of the world’s population (Kumar, 2024). In Finland as well, Facebook remains the most popular social media platform measured by weekly users, with approximately 3.25 million users (Innowise, 2024). During this decade, new platforms have emerged and disappeared while Facebook has remained a long-standing favorite.

Among the rising social media platforms is TikTok, which has around one-third of Facebook’s user base (Innowise, 2024; Backlinko, 2024). TikTok carries significant potential for change because its user base is considerably younger than Facebook’s. In this blog, I explore especially the age distributions of different social media platforms, as these are central factors in areas such as targeted marketing communication. Another area of interest involves algorithms, which have diversified both the functionality of social media and its revenue mechanisms. Together, these developments also open intriguing possibilities for creative industry professionals.

TikTok’s algorithm has enabled unknown creators’ content to spread widely, steering thinking toward the new collaborative models between content creators and content re-users made possible by Web3 technologies. Web3 offers new ways to utilize creative content in which both creators and those reusing content can benefit financially. For example, blockchain technology makes it possible for compensation from every use of content to be directed both to the original creator and to the secondary content user. This makes sharing culture not only valuable but also more transparent and fairer than before.

Earn by Sharing: Web3 Turns Everyone Into Content Creators

Facebook’s monetization model is based, for example, on advertising revenue generated through video views or through sponsored content partnerships enabled by branded content tools (Branded Content Tool, 2023). Revenue generation is strongly tied to view counts and eligibility criteria, such as reaching 10,000 followers. At the same time, this system has produced an influencer profession that has gradually gained a significant role in managing social media visibility. Alongside bringing younger generations into social media, TikTok’s transformative power also relies on new ways of distributing revenue among content creators. The platform’s core idea is to democratize the production of successful social media content through a more egalitarian algorithm, where virtually anyone can earn money and gain global visibility.

TikTok allows unknown creators’ content to rise to prominence without requiring massive follower counts. The most important factor is whether the content resonates with audiences and connects to broader communication trends. TikTok’s “For You Page” (FYP, 2024) prioritizes engagement rather than follower numbers, meaning the algorithm favors videos that receive high levels of likes, shares, comments, and watch time. In principle, any video can therefore reach millions of viewers if it appeals to audiences. Small local artists and creative professionals may gain visibility without an existing global fanbase.

Videos created by lesser-known content creators often contain authentic-feeling content, empowering or inspiring stories, and do-it-yourself tutorials such as makeup guides. Many feature humorous coincidences or spontaneous reactions from people or animals. Content related to dance challenges and lip-sync trends has also rapidly gained millions of viewers, transforming creators’ roles toward collaborative partnerships with the original creators of the music used.

The partnership between original creators and re-users of content is rooted in a sharing culture where content is not merely watched or liked but actively remixed and redistributed. This culture directly reflects Web3 thinking, in which involving communities and users in content development and distribution is central. For example, DAOs (see Mustikainen & Konttinen, 2023) may function as communities that not only share content but also collectively decide how it is developed and monetized. This balances power between platforms and users, and younger generations are often particularly eager to adopt such participatory models.

Music, Trends, and Viral Hits – Why Is TikTok So Addictive?

TikTok places sound at the center of its platform, naturally encouraging music-focused content. When a song or sound clip gains traction, it can quickly become a viral phenomenon that propels creators into widespread public awareness. This differs from other social media platforms, where images (Instagram) or text (Twitter/X) dominate.
For example, viral TikTok music clips have led to significant increases in streaming numbers and even major record deals for emerging artists. This engagement-driven model means TikTok can offer direct economic opportunities that other platforms struggle to replicate (see Coulter, 2022).

TikTok’s algorithm encourages the remixing and reinterpretation of music-based content. Users create videos around popular or emerging songs. Singing along, dance routines, and trend participation are at the heart of many viral phenomena, offering virtually anyone the chance to momentarily become part of the social media mainstream.
For creative professionals seeking to maximize visibility and monetization opportunities, TikTok offers a unique environment for leveraging user-generated content. The platform also provides agile collaboration and marketing mechanisms that differ significantly from traditional social media models.

TikTok as a Herald of Web3 Ideology – What Might 2025 Bring?

In 2024, TikTok became a major topic of public debate both in Finland and globally. In a survey conducted by Yle among Finnish members of parliament, 84 out of 126 respondents believed TikTok should be banned in Finland (Hara, 2024). Concerns focus particularly on cybersecurity risks, the spread of misinformation, and the addictive nature of the application, raising broader questions not only about privacy but also about the platform’s societal impacts.
TikTok’s relationship with China generates significant suspicion. TikTok has denied allegations regarding connections to the Chinese government and data security concerns, yet the application has faced strict regulation in countries such as India and the United States. These measures could potentially serve as models for Finland if pressure to restrict the platform continues to grow.

Although TikTok’s position has been questioned, it seems highly likely that short-form video content is here to stay. TikTok is also accelerating the development of Web3 through a broader shift in mindset. In this emerging model, young people are no longer merely consumers but also partial owners and active users of content within their own social media activities. Supported by smart contracts, this transformation could create entirely new economic opportunities for them.

The transformation of social media is already underway, and its effects extend from individuals to society as a whole. TikTok’s rise challenges traditional platforms, but it also raises important questions about responsibility, cybersecurity, and young people’s wellbeing. At the same time, the platform’s new opportunities — particularly for creative professionals and small-scale content creators — are significant.
This development highlights the need to better understand how social media platforms function, what impacts they have, and where they may be heading in the future. Ultimately, the question is not simply which platform dominates the market, but how we choose to use these tools constructively and responsibly for the common good. The future of Web3 is taking shape right now — and all of us are helping shape it.

References

Backlinko (2024). Social Media Usage & Growth. Backlinko 6.9.2024. https://backlinko.com/social-media-users

Branded Content Tool (2023). Branded Content Policy. TikTok 11/2023.  https://www.tiktok.com/legal/page/global/bc-policy/en

Coulter. A. (2022). Marketing Agile Artists: How Music. Labels Can Leverage TikTok’s Virality. MEIEA Journal Vol. 22, No. 1. https://doi.org/10.25101/22.5

FYP. For your Page (2024). What is FYP. TikTok, luettu 18.11.2024. https://www.tiktok.com/channel/what-is-fyp?lang=fi-FI

Hara, J. (2024). Iso osa kansanedustajista kieltäisi Tiktokin – katso, miten oma edustajasi vastasi. Yleisradio uutiset. https://yle.fi/a/74-20086759

Haidt, J. (2024). Ahdistunut sukupolvi. Kuinka älypuhelimen perustuva lapsuus on aiheuttanut mielenterveyden häiriöiden epidemian. Suomentanut Pietiläinen K. Terra Cognita.

Innowise (2024). Sosiaalisen median tilastot ja käyttö Suomessa: somekatsaus 02/24. Innowise 07.2.2024. https://www.innowise.fi/fi/sosiaalisen-median-kaytto-suomessa-somekatsaus-022024/

Kumar, N. (2024) Facebook User Statistics (2024) — Worldwide data. Demandsage.com statistics, 14.10.2024. https://www.demandsage.com/facebook-statistics/

McCormick, K (2024). The 6 Biggest, Baddest Social Media Platforms of 2024 (+How to Wield Their Power). Business 2 Community 19.3.2024. https://www.business2community.com/social-media-articles/the-6-biggest-baddest-social-media-platforms-02452016

Mustikainen, H. & Konttinen, M. (2023). Ovatko perinteiset organisaatiot tulleet tiensä päähän? Sitra artikkeli 25.5.2023. https://www.sitra.fi/artikkelit/ovatko-perinteiset-organisaatiot-tulleet-tiensa-paahan/

Sosiaalisen median tilastot 2024. (22.10.2024). Markkinointi Maestro blogi, luettu 18.11.2024. https://www.markkinointimaestro.fi/sosiaalisen-median-tilastot

kulttuurituotanto Web3.0 yhteisöllisyys

Comments

No comments

Comment

You might also be interested in these

Digital Presence, Identity and Avatars in Creative Production

 http://Pelissä%20o%20mustalla%20taustalla%20ja%20pinkillä%20lattialla%20neljä%20pelaaja-avataria,%20joide%20pääksi%20on%20laitettu%20vanhan%20ajan%20TV
21.5.2026 LUME
How does digital presence reshape creative work and art? This text is a summary based on an interview with internet historian and artist John Reis. In the discussion, he explains how game worlds and avatars are evolving from mere entertainment elements into building blocks of professional identity. Digital identity and the use of avatars are no longer limited to entertainment. They have become part of creative work, art, and cultural production. At the same time, they are transforming how people present themselves and build their presence online. This is not only about technology, but also about new ways of understanding existence in digital environments. Avatars are no longer just profile pictures or game characters. They are tools for constructing social, temporal, and spatial experiences. Digital presence no longer adapts to the limitations of the physical world in the same way it once did. It can stretch, layer itself, and transform across different contexts. However, understanding digital identity in creative production requires a broad perspective. Internet historian, designer, and digital artist John Reis (known online as Chaize) offers his own viewpoint on the subject. His expertise lies at the intersection of product design, sociology, and internet art. For six years, Reis has explored what digital existence means for contemporary creators, and in recent years these theoretical reflections have merged into practical experimentation within his own artistic work. From Virtual Theme Parties to Art Concepts Reis’s journey into using sandbox games as tools for cultural production began from a social need during pandemic lockdowns. At first, it involved virtual themed parties organized with friends, where the walls of game spaces were decorated with inside jokes. These experiments quickly expanded into graphic design and immersive concepts, such as a virtual cat exhibition where guests presented imaginary pets that defied the laws of physics. Later, the platform became a meeting place for a long-distance relationship, where Reis recreated, together with his partner, a fake terrace inspired by a photograph taken in Italy. These intimate experiments led to an important realization: game environments attract audiences who are genuinely curious and eager to explore content presented within digital spaces. Years later, Reis’s early sandbox experiments evolved into prototypes for presenting art, eventually leading to the inclusion of his work as part of the Helsinki Festival. Virtual Space as Part of Identity IMAGE: Screenshot by John Reis, Tower Unite (PixelTail Games, 2016) In Reis’s work, the virtual gallery space is not merely a backdrop, but a direct extension of the avatar and digital identity. As a tool for cultural production, the game environment enables the multiplication of the creator’s presence. Visitors entering the exhibition are greeted by a digital guide character (NPC, Non-Player Character) modeled after the artist’s own avatar. Identity and self-portraits are therefore not simply hung on walls; they come alive through the interactive elements of the environment. Space also becomes a tool for shaping identity when physical and digital histories merge together. Reis has, for example, reconstructed his former apartment in Tampere within a game environment. This creates a disorienting illusion between two- and three-dimensionality, blurring the line between real-world history and the digital present. Game mechanics, such as teleporting through walls into hidden rooms, can become methods for choreographing how audiences experience the artist’s digital world. Professionalism and Freedom in a Surreal Environment One of the most fascinating questions surrounding digital presence is how to maintain professional integrity within surreal environments. How does an audience react to an artist who communicates with strong professionalism while operating through an avatar? According to Reis, the absurdity of the environment can actually become an advantage. In game worlds where everyone is already performing some kind of role, the traditional “gallery curator character” can appear surprisingly restrained. In virtual spaces, people often ask more direct and professional questions than they would face-to-face, even when conversing with a flying game character. The digital body also enables faster fine-tuning of one’s personality and communication style. Online, there is freedom to experiment and perform in ways that are much harder in the physical world, where social codes and physical cues are considerably more rigid. In this environment, trolls and disruptive individuals can simply be muted or excluded — the digital gallerist always retains control over their own space. John Reis’s Three Pieces of Advice for Building a Digital Identity Drawing from years of experience designing digital spaces and identities, Reis offers three practical building blocks for creative professionals who want to develop their online presence as a professional tool: The power of rebranding.When thinking about your online persona, remember that you can always rebrand yourself and change direction at any time. Do not worry about whether others notice the changes. It does not matter. Think outside the “human box.”Online, you can be anyone or anything. How would your understanding of yourself change if you began to think of yourself as something other than human? Does that feel good? Play!I believe you can present yourself as anything online and still remain professional. Personally, I draw inspiration from the furry community, which I see as one of the best examples of serious professionals fully expressing themselves through internet personas. Sources Reis, J. (2026). Haastattelu 13.05.2026. Haastattelija: Anna Puhakka. [Julkaisematon aineisto]. Steam. (i.a.). Tower Unite -pelin kauppasivu. Haettu 18.05.2026 osoitteesta https://store.steampowered.com/app/394690/Tower_Unite/

The Crypto Society and the creative industries. What does the Finnish parliamentary report say about the future of the cultural sector?
27.11.2025 LUME
The creative industries are going through a period of transition. Old revenue models are crumbling, the platform economy has changed distribution, and artificial intelligence is challenging the traditions of authorship and creative work. As cultural services increasingly move into the digital world, is it worth considering on whose terms this future will be built? The Crypto Society report by the Parliamentary Committee on the Future, published in November 2025, examines the effects of blockchains, digital money and decentralized systems on the economy, infrastructure and the functioning of society. Although the report does not focus on the creative industries, the changes it describes also directly affect the cultural field: ownership, revenue and on whose terms the digital future will be built. When the report is reflected in the perspective of our LUME project (Creatives in Web3), an overall picture emerges of how these major developments are visible on a practical level for creators and producers in the cultural sector. Here are five takeaways from what these publications tell us about the future of the creative industry. 1. Disruption is part of natural renewal The Crypto Society reminds us that disruptive innovations arise from market inefficiencies and can simultaneously create new value and destroy old. In the creative industry, this cycle is already commonplace: streaming collapsed the record trade but created global digital distribution, while social media took power away from the gatekeepers of traditional media but gave it to algorithms controlled by tech giants. The message of the report is clear: the destruction of the old is often a prerequisite for the new. What matters is what the creative industry wants to build in its place. 2. Digital infrastructure is vulnerable and the cultural sector depends on it The report describes situations where a single tech company’s mistake brought banks, airlines and hospitals to a standstill. This illustrates how dependent we are on digital infrastructure. When Spotify changes the pricing logic of audiobooks or TikTok’s algorithm changes, the impact on an artist’s distribution and livelihood is immediate. When Bandcamp was sold to a new owner, the indie music industry became nervous. The parliamentary report highlights how dependent we are on a few major tech companies. The cultural sector lives on systems that it does not own or control. Web3 and decentralized technologies aim to respond to this vulnerability by reducing the power of centralized actors. 3. The transformation of revenue models: from the platform economy to the creator economy The report talks about “the transformation of value creation” and sees blockchain as “the code behind a new networked economy.” This hits right at the heart of the creative industry’s pain points, as the current internet is focused on a monopoly of a few giants, creatives are left in the shadow of middlemen, and money flows to platforms, not content creators. The ethos of Web3 offers a counterforce: The ideal of decentralization: power is decentralized closer to creators and communities. This can be seen, for example, in clearer ownership: the creator is not just a content creator on the platform, but also the owner of their own data and works Smart contracts: code automatically ensures that rules are implemented and automates trust, also speeding up financial transactions DAOs (Decentralized Autonomous Organizations): digital age cooperatives that enable communal decision-making and asset management Tokenization: Enables micro-ownership and new revenue streams where fans can be investors or share in the success. Any asset, whether it's a painting, a song, or an event, can be broken down into micro-ownerships, opening up new revenue streams. For the creative industry, this can mean, in concrete terms, automation of aftermarket royalties, fan engagement and community funding, and greater direct revenue for the creator. For the creative industry, this can mean, in concrete terms, automation of aftermarket royalties, fan engagement and community funding, and greater direct revenue for the creator. 4. Technology is not value-free and a critical voice is important The report reminds us that technological development is driven by the value choices we make as a society. This also applies to the cultural sector. The crypto society highlights in particular the energy consumption of Bitcoin. In the LUME project, we have noticed how students and artists in the creative sector are concerned about the ecological footprint of the blockchain and how this affects their willingness to use new technology. In addition, uncertain revenue streams and fluctuations in the crypto market are risks that cannot be ignored. New technology creates new risks, and managing them requires regulation, infrastructure stability and shared values. Web3 is not a magic wand, and it will not solve old problems on its own, but it offers alternatives. And above all, a good reason to consider what kind of models we want to build for culture and art in the coming decades. 5. Can we benefit from the cycle of “destruction and renewal”? The publication The Crypto Society helps us understand why the cycle of destruction and renewal is accelerating: technologies, geopolitical climate and cultural change are all happening at the same time. In the creative sector, this can also be an opportunity to map out new models, break away from the monopoly of technology companies, build fairer revenue models and strengthen the sovereignty of Finnish culture in the digital world. This requires national regulation, tax clarity, brave experimenters and new web3 literacy for the cultural sector. Producers, managers and artists need expertise so that we can implement the tools that really benefit creators. Finally The Crypto Society report shows that the digital age and change is not just about technology, but about power, ownership and values. That is why the cultural sector has a special role: the ability to imagine, test and question existing models. Web3 and decentralized technologies are not a ready-made solution. They alone will not fix old structures, and they do not fit all needs. But they open up space for alternatives such as fairer distribution methods, new revenue models and community ownership, which traditional platforms never made possible. Change is inevitable, but its direction can be influenced. If we know how to combine the possibilities of technology with the cultural sector's own values ​​and expertise, the Finnish creative sector can move from an adaptor to an active trendsetter in the next phase of a digitalizing society. Marja Konttinen works as an expert at Metropolia in the LUME project, co-funded by the European Union, which focuses on researching new technologies and revenue models in the creative sector. References Eriksson, Taina et al.: Krypton yhteiskunta. Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan julkaisu 3/2025. https://www.eduskunta.fi/FI/valiokunnat/tulevaisuusvaliokunta/julkaisut/Sivut/krypton-yhteiskunta.aspx Halonen, Katri & Hero, Laura-Maija (toim.): Luovat web3-ajassa – Unelmia, haasteita ja ansaintamahdollisuuksia (2023). https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/804590/2023%20Taito%20116%20Luovat%20web3-ajassa.pdf

Are you ready for the Web3 world? Meeting of the digital generations in the cultural sector

 http://Iäkäs%20nainen%20ja%20teini-ikäinen%20nuori%20mies%20tietokoneen%20äärellä
22.5.2025 LUME
Some of us will remember the time when theater tickets were bought at the box office with cash and movies were rented on VHS tapes. For others, TikTok videos and Netflix marathons have been part of everyday life since they were young. The digital divide between generations is visible in many everyday situations: one colleague still prints out emails to read, while a younger team member wonders why information isn’t retrieved from the cloud on a mobile device here and now. In the same workshop, there may be both a digitally savvy young person and a more experienced veteran who remembers a world without the internet. So it’s no wonder that views on the possibilities of new technology can differ. In this blog post, I reflect on how different generations think digitally – and how you could update your own thinking by recognizing these differences Digital worlds of different generations – from analog childhood to the Web3 era Generations have surprisingly different attitudes towards technology. In her book Ihminen 2030: Ihmislähtöisyyden uusi aika (Human 2030: The New Age of Human Orientation), Titta Vaulos (2024) examines different development trends and also considers the digital divides of generations. The technological generational divide – that is, which digital generation you belong to – can have a significant impact on how we relate to the new internet, Web3, and, for example, data sharing or digital ownership. Finnish generations have been defined slightly differently in different publications, so I will continue along the same lines, from a technology perspective: Baby boomers (1945-1960) are known as the large age group that began their working lives without a computer and still remember the widespread use of color television in Finland. They enjoy watching TV, also read printed newspapers, and many can best be found on social media on Facebook. Generation X (1961-1980) prefers to shop in brick-and-mortar stores, but also enjoys the ease of online shopping. They are like bridge builders in the digital world between the analog and digital worlds. Millennials, or Generation Y (1981-1997), have been introduced to the digital world early on: many millennials remember a crackling modem and their first cell phone from their childhood. Now they are creating on social media like a fish in water and are among the first to test innovations. Generation Z (1998-2010), also called the swipe generation, is a completely digital generation. Generation Z youth have grown up surrounded by technology and do not know the world before smartphones and the internet. For the global Generation Z, the internet is part of everyday reality: if a product is not available online, it does not exist. Alpha Generation Alpha (2010–2025) is growing up amidst smart devices, voice control and algorithm-driven content. Their digital world is increasingly built on artificial intelligence and personalized data. Alphas don’t just use technology – they converse with it. Although these generational definitions are inevitably generalizations, they help us to understand phenomena. Still, an individual's attitude, curiosity and experience are more decisive than the year of birth. There are seniors who master the secrets of 3D modeling, and young people who struggle with sending an attachment. Sitra's (2022) digital profile test offers an excellent tool for introspection. It measures information, attitudes and ways of acting in a digital environment – and as a result, you get a digital user profile from among nine types. Web3 challenges all generations – perhaps the alphas least of them all Common to all current adult generations is growing up in Web1 and Web2 environments. Web3, a new kind of internet, challenges our previous ways of thinking about digital. It is based on decentralized technologies such as blockchains, cryptocurrencies and NFTs. While these terms may sound foreign to younger generations, their attitude is often more curious and fearless. They have already used virtual currencies in games and built their identities as avatars. Even if they don't understand everything technically, their mindset is flexible. This doesn't mean that every veteran in the cultural sector should start their own crypto project - but it does mean that it's worth updating your thinking. The younger generation doesn't make such a sharp distinction between the online and the real world. For them, Web3 is a natural continuation. What does Web3 look like in the cultural sector? In the cultural arena, Web3 may mean that audiences expect more participatory experiences: for example, the ability to influence the course of a performance or own a digital collectible that has value in the community. Young people may consider NFTs as valuable as physical fan merchandise. Three ways to bridge the digital generation gap: Talk across generations. Ask your younger colleague, for example, “What do you think about this NFT thing?” and listen with an open mind. Maybe you’ll end up comparing ideas over a cup of tea – and you’ll both learn something new. Try something new. When you come across a new tool, don’t first think “I can’t do this”. Click, try it and be amazed. Create an account on a Web3 service or follow a discussion on the topic. Curiosity is the best digital literacy. Use everyday metaphors. If NFT seems difficult to understand, think of it like a print from a fine art print: a limited, unique piece, but digital. Analogies help you visualize new technology through familiar things. In the midst of all this technology, the human being is still at the center – regardless of age (Vaulos 2024). Generational differences in digital thinking are not obstacles, but opportunities to build bridges. This ability to empathize is already strong in the cultural sector – now it is also needed in understanding technology. So, dare to update your thinking, try something new, and jump in to build bridges between generations. The next creative breakthrough may be waiting right where tradition and new technology meet. And best of all, no one is left alone in this development: together we can ensure that the new internet is equally our internet. Sources DNA (2024). Digitaalinen elämä 2024 tutkimus. https://corporate.dna.fi/documents/94506/11594975/DNA%20Digitaalinen%20elämä%202024_open_päivitetty.pdf/ Kanervo, R. & Soikkeli, E. (2923). Digitaidot – uhka vai mahdollisuus? Laurea Journal 1.3.2023. https://journal.laurea.fi/digitaidot-uhka-vai-mahdollisuus/ Kurio Social media agency (2023). Gen.ALPHA. Meet the Lardest & Wealthiest Generation in History. Simy Alliance. https://samy.com/en/insights/en-landing-page-gen-alpha/ Sitra (2022).  Digiprofiilitesti – digiprofiilit ja vinkkejä. Sitra. https://digiprofiilitesti.sitra.fi/ Suomen Tiedeakatemia. (2022). Digitaalisen median vaikutukset lapsiin, nuoriin ja ikäihmisiin. https://acadsci.fi/tiedeakatemian-julkaisut/sofi-hankkeen-julkaisut/digitaalisen-median-vaikutukset-lapsiin-nuoriin-ja-ikaihmisiin/ Vaulos , T. (2024). Ihminen 2030: Ihmislähtöisyyden aika.  Alma Insights.

Posts from other blogs that might interest you

Yhteisöllisyydellä palveluohjaajille työhyvinvointia
13.2.2025 Geroblogi
Palveluohjaajien työhyvinvoinnin tukeminen yhteisöllisyyden keinoin alkaa arjen pienistä kohtaamisista.  Vaikka esihenkilön ja rakenteiden tuki on tarpeen, on kukin työyhteisön jäsen vastuussa yhteisöllisyyden toteutumisesta työyhteisössä. Minkälaisia keinoja ikääntyneiden palveluohjaajien yhteisöllisyyden lisäämiseksi on löydetty? Yhteisöllisyydellä on mahdollista lisätä työhyvinvointia myös asiantuntijatyössä. Palveluohjaustyö on asiantuntijatyötä, joka perustuu asiakkaan ja palveluohjaajan väliseen luottamukseen ja vaatii moniulotteista osaamista ja yhteistyötaitoja (1). Tämän päivän työhyvinvoinnin määritelmissä korostetaan työntekijän omaa kokemusta. Näin myös Manka ja Manka (2016) tekevät määritellessään työhyvinvoinnin kokonaisuudeksi, jossa työntekijä asenteineen on vuorovaikutuksessa organisaation, työn, johtamisen ja työyhteisön kanssa (2).    Yhteisöllisyys asiantuntijatyössä Poikajärven ja Kiljan (2021) mukaan sisältää seitsemän osa-aluetta. Ne ovat luottamus, merkitykselliset suhteet, avoin vuorovaikutus, positiivisesti eli myönteisesti poikkeava käyttäytyminen, jaettu vastuu ja yhteenkuuluvuuden tunne. (3.) Opinnäytetyössä työyhteisön yhteisöllisyyttä tarkasteltiin voimavarana tutkien yhteisöllisyyden ilmentymistä ja tuen tarvetta palveluohjaajien työyhteisössä. Lisäksi etsittiin konkreettisia keinoja tukea palveluohjaajia yhteisöllisyyden keinoin. Kohderyhmänä oli yhden hyvinvointialueen ikääntyneiden palveluohjaajat. Miksi yhteisöllisyys? Työhyvinvointia vahvistamalla voidaan tukea työntekijöitä ja sitä kautta asiakkaita sekä työntekijöiden lähipiiriä. Työnantajalle henkilöstön hyvinvointi ei ole pikkuasia henkilöstökustannusten ollessa merkittävä osuus hyvinvointialueiden menoista. Palveluohjaajien yhteisöllisyyden tuki on tarpeen. Sitä haastavat hyvinvointialueille siirtymisen jälkeinen palveluohjaajien työyhteisön hajanaisuus ja vähentyneet fyysiset tapaamiset. Työyhteisön, samoin kuin tiimien välisen yhteisöllisyyden määrä kuitenkin vaihtelee hyvinvointialueen erilaisten kokoonpanojen ja paikkakuntien välillä. Maantieteellisten välimatkojen ei koeta olevan kurottavissa kiinni pelkästään etäyhteyksin, jolloin moni työkaveri jää toisilleen tuntemattomaksi. Uusilla työntekijöillä on suurin riski jäädä yksin. Työyhteisössä on myös hankalasti mukaan päästäviä ryhmiä. Kuitenkin palveluohjaajat ovat ystävällisiä toisia kohtaan ja apua annetaan. Yhteisöllisyyden monenlainen tuen tarve Palveluohjaajat toivovat yhteisöllisyyttä hyödyntävää tukea esimerkiksi fyysisten tapaamisten avulla. Kuitenkin mahdollisuutta tehdä melko vapaasti etä- ja hybridityötä arvostetaan. Osa työpalavereista toivotaan pidettävän yhdessä fyysisesti tavaten. Etäpalavereihin kaivataan vuorovaikutusta edistäviä käytäntöjä. Niilläkin voidaan vaikuttaa kuulluksi tulemiseen ja kaikkien osallistumiseen. Tasapuolinen tiedonkulku ja perehdytys etenkin uusiin ja muuttuviin asioivat kaipaavat kehittämistä. Kunnollisen koulutuksen antia ei voikaan väheksyä.  Myös palautekäytännöt tarvitsevat vahvistusta. Palautteiden antamisen todetaan kuitenkin olevan harjoittelua vaativa taitolaji. Vahvuuksien paremmalla hyödyntämisellä uskotaan palveluohjaajien työn mielekkyyden lisääntyvän. Oikeudenmukaisuus ja kaikkien näkökulmien arvostaminen on myös sitä, että jokaisella palveluohjaajalla on realistinen mahdollisuus ja aikaa työn kehittämiseen. Johtamisen, esihenkilötyön ja rakenteiden tukea palveluohjaajat kaipaavatkin arjen työssä. Myös lähestyttävyyttä kaivataan, sekä esihenkilön että kollegoiden. Kannustavassa ilmapiirissä on helpompi nähdä epäonnistumiset oppimisen mahdollisuuksina. Palveluohjaajien työyhteisössä vaikuttaisi esiintyvän luottamusta pääsääntöisesti riittävästi. Vai kertovatko opinnäytetyön poikkeavat havainnot pinnan alla kuohuvista tunteista? Yhteisöllisyyden lisäämiseksi kehittämisehdotuksia Palveluohjaajien ideoita yhteisöllisyyden avulla tapahtuvan työhyvinvoinnin vahvistamiseksi löytyy runsaasti. Opinnäytetyön aineistosta on kerätty alla olevaan kuvaan esimerkkejä. Kehittämisehdotuksia on sijoitettu Manka ja Mankan (2016) työhyvinvoinnin osa-alueiden alle. Kuva 1. Kehittämisehdotuksia työhyvinvoinnin tukemiseksi yhteisöllisyyden keinoin Mankaa ja Mankaa (2016) mukaillen. Yhteisöllisyyttä voidaan edistää esimerkiksi myönteisesti poikkeavan käyttäytymisen avulla. Se perustuu pitkälti omaan haluun olla pilaamatta toisen päivää ja konkretisoituu arjen kohtaamisissa. Voi esimerkiksi lähestyä hiljaisempaakin työkaveria ja kysyä kuulumisia. Tai tervehtiä tavatessa ja kiittää hyvin sujuneesta työpäivästä. Toinen esimerkki on lisätä yhteisöllisyyttä eri kokoonpanoilla ja eri paikoissa tapahtuvien fyysisten tapaamisten avulla. Kohtaamisia ehdotetaankin sekä työ- että vapaa-ajalle. Niitä voivat olla vaikkapa paikallisen työyhteisön pizzaperjantai ja yhteiset kahvittelut tai hyvinvointialueen tiimin kehittämistapaamiset muutaman kerran vuodessa. Tai vapaaehtoiset yhteisaktiviteetit vapaa-ajalla. Myös esimerkiksi aktiivisen tiedonkulun merkitys tiedostetaan. Tärkeiden tietojen jakamista ehdotetaan virallista kanavaa pitkin tapahtuviksi, jotta jokainen työyhteisön jäsen saa oleelliset tiedot. Palveluohjaajat tekevät vastuullista, melko itsenäistä työtä asiakkaiden parissa. Siihen he tarvitsevat tukea myös yhteisöllisyyden keinoin. Kirjoittaja Eva Marttila, sosionomi (AMK) ja vanhustyön (YAMK) tutkinto-ohjelma, Metropolia Ammattikorkeakoulu. Kirjoitus perustuu opinnäytetyöhön ”Palveluohjaajien kokemus työyhteisön yhteisöllisyydestä – Kehittämisehdotuksia työhyvinvoinnin tueksi” (Metropolia Ammattikorkeakoulu, 2024). Opinnäytetyö toteutettiin monimenetelmällisen kehittämistutkimuksen keinoin. Aineisto kerättiin strukturoidun Webropol-kyselyn ja työpajojen avulla. Kyselyyn saatiin vastauksia 53 kpl, jolloin vastausprosentiksi muodostui 41 %. Työpajoja pidettiin kaksi, ja molempiin osallistui 8 henkilöä. Määrällinen aineisto analysoitiin tilastollisin menetelmin ja laadullinen aineisto teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin. Opinnäytetyö on luettavissa Theseuksessa. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024120131703 Lähteet Heikkilä, Rauha & Laulainen, Sanna & Noro, Anja & Kouvo, Antti-Jussi, & Lammintakanen, Johanna 2024. Asiakasohjaajien itsearvioitu osaaminen ikäihmisten asiakas- ja palveluohjauksessa. Gerontologia 38 (2). 124–140. https://doi.org/10.23989/gerontologia.125599 Viitattu 10.11.2024. Manka, Marja-Liisa & Manka, Marjut 2016. Työhyvinvointi. Helsinki: Talentum Pro. Poikajärvi, Henna & Kilja, Päivi 2021. Yhteisöllisyyden merkitys on muotoutumassa uudella tavalla. Oamk Journal 83/2021. Oulu: Oulun ammattikorkeakoulu. http://urn.fi/urn:nbn:fi-fe2021102151901 Viitattu 29.10.2024

Yhteisöllisyyden mahdollisuudet ikäihmisten asumisessa
18.8.2020 Geroblogi
Ihmiset kokevat yhteisöllisyyden eri tavalla. Ei ole täysin yksiselitteistä, että yhteisöllisyys on aina toimivaa ja harmonista. Tutkimusten ja hankkeiden kautta saatujen kokemusten perusteella yhteisöllisen asumisen on kuitenkin todettu tukevan ikääntyneen elämänlaatua ja toimintakykyä sekä vähentävän yksinäisyyttä. Me tiedämme jo, että tulevaisuudessa ikääntyneiden määrä Suomessa tulee kasvamaan merkittävästi. Sen myötä tarvitaan erilaisia ratkaisuja palveluiden tuottamiseen. Haaste on meille kaikille yhteinen. Ihmisen ovat itse alkaneet aktivoitua. Lisäksi palveluntuottajat kunnissa ja kolmannella sektorilla pohtivat jatkuvasti, miten palvelutarpeeseen voidaan vastata. Ikäihmiset ja esimerkiksi asuntosäätiöt ovat jo lähteneet toteuttamaan asumisratkaisuja, jotka palvelevat yksilöllisiä tarpeita mutta tukevat samalla myös yhteisöllisyyttä. Vaikka ikäihmisten yhteisöllinen asuminen ei ole Suomessa vielä kovin yleistä, joitakin paikallisia hankkeita on ollut ja on olemassa. Kiinnostus Ikäihmisten yhteisöllistä asumista kohtaan näyttäisi lisääntyvän. Ainakin alan toimijoiden keskuudessa aihe on ollut viime aikoina esillä. Esimerkiksi Vanhustyö-lehden marraskuun 2019 numerossa asiaa on käsitelty monipuolisesti. Sosiaalisuus näyttäytyy eri tavoin Sosiaalisuus näyttäytyy eri tavalla eri ihmisillä. Joku kaipaa päivittäistä kontaktia toisiin, toiselle riittää puhelu ystävältä kerran viikossa. Tarve sosiaalisuudelle sekä sosiaalisten suhteiden intensiivisyys voivat myös vaihdella. Lotta Junnilainen (2019) puhuu vahvoista ja heikoista siteistä, jotka vaihtelevat riippuen siitä, onko kyseessä tiivis sukulais- tai ystävyyssuhde, väliaikainen tarve tai paikallinen projekti (Junnilainen 2019: 275). Ikääntyessä ihmisen tarpeet muuttuvat. Kun fyysiseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen toimintakykyyn tulee muutoksia, korostuvat tuen ja avun rooli eri tavalla. Ikääntyessä myös ihmisen lähipiiri, ystävät ja sukulaiset ikääntyvät. Toimintakyvyn rajoitteet voivat vaikuttaa iäkkään halukkuuteen lähteä kotoa toisten ihmisten pariin, vaikka sosiaalinen vuorovaikutus vähentäisikin yksinäisyyden kokemuksia. Yhteisöllisyyteen voi liittyä myös sosiaalista painetta, diskriminointia ja kuppikuntaisuutta. Yhteisötalojen sivustoilla kuvataan yhteisöllisyyttä ennemmin mahdollisuutena kuin minkäänlaisena velvoitteena. Idea on, että jokainen voi osallistua yhteiseen toimintaa haluamallaan tavalla. [caption id="attachment_3019" align="aligncenter" width="439"] Lähde: Pixabay.com[/caption] Tukea hyvinvointiin sosiaalisilla asumisratkaisuilla Sosiaalisten suhteiden ja naapuriavun kautta elämisen arki voi helpottua merkittävästi. Yhteisölliset ratkaisut voivat lisätä myös turvallisuuden tunnetta asumisessa. Lisäksi ekologiset ratkaisut nousevat esiin yhä enemmän. Ihmiset ovat aiempaa valveutuneempia ympäristökysymyksissä. Yhteisöllisessä asumisessa ekologisuus näyttäytyy mm. tilojen ja tavaroiden jakamisena, jopa energian ja ruoan omavaraisena tuotantona. (Helamaa & Pylvänen 2012: 20, 36–37.) Helsingin Jätkäsaaresta löytyy yhteisötaloja, joissa aktiivisina toimijoina ovat olleet asukkaat itse jo suunnittelu- ja rakennusvaiheessa (Senioritalo Aikalisä ry). Jätkäsaareen on myös valmistunut 2017 sukupolvien kortteli, jossa eri ikäisten ja erilaisten tarpeiden näkökulmasta on luotu yhteisiä tiloja, aktiviteetteja ja yhteistapahtumia. Ideana on oman näköinen asuminen, ajatuksella, että kenenkään ei tarvitse jäädä yksin. (Sukupolvien kortteli 2017.) Erilaisten hankkeiden kautta voidaan tukea paikallista yhteisöllisyyttä naapurustoissa. Naapuriavulla ikääntynyt voi saada konkreettista arjen apua ja samalla tarjota sitä. Auttamalla toista saa myös itselle hyvän mielen. Kotikulmilla-hankkeessa vapaaehtoiset Talo Tsempparit ohjaavat ryhmäaktiviteetteja tuottamalla iloa arkeen vahvistaen samalla naapuruussuhteita (Opas kotikulmilla toiminnan toteuttamiseen 2020). Yhteisöllinen asuminen voi tuottaa myös jotain uutta ja odottamatonta. Ihmiset voivat löytää toistensa kautta merkityksellistä elämänsisältöä, kuten uusia harrastuksia ja uudenlaisia arjen taitoja. Oma kysymyksensä on, kuinka tasapuolisesti yhteisöasumisen mahdollisuudet tarjoutuvat eri ryhmille. Kaikilla ei välttämättä ole mahdollisuutta tai valmiuksia valita, missä ja millä tavoin haluavat asua. Avautuvatko yhteisötalojen ovet ja yhteisöllisen asumisen monipuoliset ratkaisut tällä hetkellä pääsääntöisesti hyväosaisille, hyväkuntoisille ja aktiivisille senioreille? Kirjoittaja: Laura Korsisaari, geronomi (AMK) -opiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu Lähteet: Helamaa, Anna & Pylvänen, Riikka 2012. Askeleita kohti yhteisöasumista. Selvitys yhteisöasumisen muodoista ja toteuttamisesta. Tampereen teknillinen yliopisto. Asuntosuunnittelu. Julkaisu 6. Katajamäki Print & Media: Tampere. Junnilainen, Lotta 2019. Lähiökylä. Tutkimus yhteisöllisyydestä ja eriarvoisuudesta. Vastapaino: Tampere. Opas Kotikulmilla-toiminnan toteuttamiseen 2020 https://www.ikainstituutti.fi/content/uploads/2020/02/Kotikulmilla-opas_interactive-1.pdf. Luettu 29.2.2020. Senioritalo Aikalisä ry http://www.senioritaloaikalisa.fi/. Luettu 29.2.2020. Sukupolvien kortteli 2017 https://sukupolvienkortteli.fi/. Luettu 29.2.2020. Yhdessä kotikulmilla 2017–2019 https://www.ikainstituutti.fi/kotikulmilla/. Luettu 8.2.2020.

Yhteisöllisyydestä avaimia työhyvinvointiin
21.1.2022 Rehablogi
Työelämän muutosten myötä työn tekemisen tavat sekä -kulttuuri ovat muuttuneet yhä verkostoidumpaan suuntaan. Verkottumisen, tavoitteellisuuden, yhteistyötaitojen ja kumppanuuden rooli sekä luottamus vuorovaikutuksen perustana ovat korostuneet. Uudenlaista turvallisuutta kompleksisuuden ja kaaoksen keskelle voidaan kuitenkin saada yhteisöllisyyden kautta. (Manka & Manka 2016: 13–17.) Kirjoitus perustuu tutkimukselliseen kehittämistyöhöni. Työelämän yhteisöllisyys muodostuu työyhteisön arvopohjasta ja henkisestä tilasta. Yhteisöllisyyden edistäminen osana työhyvinvointia on hyvin arkista, työhön kiinteästi liittyvää toimintaa. (Paasivaara & Nikkilä 2010: 12.) Yhteisöllisyyttä edistäviä toimintamuotoja arjessa ovat muun muassa tiimi- ja vertaistyöskentely, moniammatillinen yhteistyö, tavoitteellinen työnkierto, yhdessä kehittäminen ja sitä kautta saadut yhteiset oppimiskokemukset. (Mäkisalo-Ropponen 2011: 120.) Yhteisöllisyyden katsotaan työelämässä tukevan oppimista, ihmisten kanssakäymistä, toisista välittämistä, terveyttä, hyvinvointia ja tuloksellisuutta. (Paasivaara ym. 2010: 12.) Työyhteisön yhteisöllisyyden rakentumisessa edellytyksenä on yhteisen päämäärän määrittäminen, tiedostaminen sekä halu löytää paras mahdollinen toimintatapa tavoitteen saavuttamiseksi. Yhteisöllisyys edellyttää epävirallisen ja virallisen vuorovaikutuksen toteutumista työyhteisössä. (Mäkisalo-Ropponen 2011: 119–120.) Yhteisön määriteltäessä pelisääntöjä ja normeja, vaikuttaa yksilö omilla valinnoillaan yhteisön toimivuuteen suhteessa yhteisön yhteisiin tavoitteisiin. (Paasivaara ym. 2010: 12.) Tämä kirjoitus perustuu tutkimukselliseen kehittämistyöhöni, jossa kehitettiin yhteisöllisyyttä tukevia toimintatapoja työhyvinvoinnin edistymiseksi Riihimäen kaupungin sosiaali- ja terveystoimialan toimintaympäristössä. Kehittämistyö tehtiin yhdessä hoitotyön ammattilaisten, esihenkilöiden ja työhyvinvoinnin edistämisen parissa työskentelevien yhteistyötahojen kanssa. Yhteisöllisyyden kokemus vahvistuu dialogissa Yhteisöllisyyden katsotaan vahvistavan yhteisön välistä vastavuoroisuutta, sitoutumista yhteiseen tavoitteiseen, luottamusta, verkostoitumista sekä yhteistä arvopohjaa. (Manka & Larjovuori 2013: 4.) Tutkimuksellisen kehittämistyön tuloksien mukaan yhteisöllisyys rakentuu myönteisyyden ympärille, joka työyhteisössä tarkoittaa hyvän huomaamista yhdessä ja myönteisen palautteen kertomista toiselle. Ilon jakaminen työyhteisössä lisää ryhmään kuulumisen tunnetta ja puolestaan työyhteisön positiivinen asenne katsotaan vähentävän työn kuormitusta. Rakentavaa ja avointa kommunikointia korostetaan koko työyhteisön myönteisen ilmapiirin tukipilarina. Rakentava viestintä katsotaan luovan luottamuksellista alustaa avoimelle, hyväksyvälle ja dialogiselle keskustelulle. Tämä koetaan käytännössä näkyvän tilan ja kaikille työyhteisön jäsenille kommunikoinnin mahdollisuuden antamisena. Hyväksyvä keskustelu näkyy siinä, että myös eriävät mielipiteet sallitaan. Avoin ja vastavuoroinen vuorovaikutus työyhteisössä mahdollistuu yhteisissä kokoontumisissa. Säännölliset yhteistyöpalaverit edistävät työntekijöiden ja esihenkilöiden välistä yhteistä ymmärrystä työn tavoitteista sekä auttavat toimintatapoihin sitoutumisessa yhteisen keskustelun kautta. Sujuva tiedon kulku työn sujuvuuden edistymiseksi työyhteisön sekä asiakkaiden kuntoutusprosessiin liittyvistä asioista turvataan tarpeeksi usein toistuvilla palavereilla. Yhteisiin palavereihin osallistuminen koetaan lisäävän vaikuttamisen mahdollisuuksia omaan työhön ja sen kehittämiseen. Yhteisen päämäärän rakentuminen kohti yhteisöllistä oppimista Yhteisöllisen toimintatavan ja sitä kautta työhyvinvoinnin vahvistumisen keskiössä on tutkimuksellisen kehittämistyön tuloksien mukaan yhteisesti työyhteisössä määritelty tavoite, joka tukee selkeästi määriteltyä tehtävänkuvaa. Yhteisen päämäärän määrittely mahdollistuu aktiivisesti työyhteisössä sekä eri yhteistyöverkostoissa keskustellen työn sisällöstä ja keinoista, joilla yhteinen päämäärä saavutetaan. Moniammatillisessa työyhteisössä oman ammattitaidon kehittäminen, osaamisen vahvistaminen ja uuden oppiminen on luontevaa työskennellessä kohti yhteistä tavoitetta. Moniammatillinen työskentely, kuten parityöskentely vahvistaa tiedon jakamista ja toiselta ammattilaiselta oppimista. Myös verkostotyöskentelyssä korostuu saman asian äärellä toimiminen, yhdessä tekeminen, vertaisoppiminen ja jaettu vastuu. Terveydenhuollon kontekstissa oppiminen näkyy usein vuorovaikutuksena kollegoiden välillä esimerkiksi kokeneemman hoitajan ohjatessa omalla asiantuntijuudella tuoretta työntekijää tehtäviinsä. Tämän kaltainen mentorointi ja valmentaminen ovat erittäin hyviä tapoja oppia uutta sekä siirtää osaamista asiantuntijalta toiselle. (Otala 2018: 49.) Verkostoissa toimiessa tulee tietoiseksi kunkin ammattilaisen osaamisesta ja vahvuuksista. Verkostomainen toiminta auttaa puolestaan hahmottamaan laajempaa kokonaisuutta sekä omaa ammatillista roolia mm. asiakkaan kuntoutusprosessissa. Tutkimuksellisen kehittämistyön tuloksien mukaan yhteisöllinen toimintatapa työhyvinvoinnin edistymiseksi muodostuu näistä ydintekijöistä: Hyväksyvä asenne ja myönteinen palautekulttuuri Yhteisesti määritelty tavoite ja työn päämäärä Säännölliset palaverikäytänteet ja yhteinen keskustelu Työhön vaikuttamisen mahdollisuudet ja yhteinen kehittäminen Rakentava ja avoin dialogi Osaamisen ja ammattitaidon kehittämisen mahdollisuudet Sosiaali- ja terveysalalla toimiminen sen laajuuden, vaativuuden ja jatkuvien muutoksien vuoksi vaatii monen eri ammattiryhmän yhteistyötä, eikä kukaan tai mikään ammattiryhmä selviydy siitä yksin. Työyhteisön kehittäminen on yhteisöllistä oppimista ja siihen oppimisprosessiin tarvitaan kaikkia henkilöitä ja ammattiryhmiä. (Mäkisalo-Ropponen 2011: 120.) Kirjoitus perustuu tutkimukselliseen kehittämistyöhön, joka on luettavissa Theseuksessa. Kirjoittaja Piia Elovaara on fysioterapeutti ja kuntoutuksen (YAMK) -opiskelija. Hän työskentelee Riihimäen kaupungin sosiaali- ja terveystoimen mielenterveys- ja päihdekuntoutujien asumispalveluiden palveluvastaavana. Lähteet Manka, Marja-Liisa & Manka, Marjut 2016. Työhyvinvointi. Helsinki: Talentum Pro. Manka, Marja-Liisa & Larjovuori Riitta-Liisa 2013. Yhteisöllisyydellä menestykseen – opas työpaikan sosiaalisen pääoman kehittämiseen. Tampereen yliopiston Johtamiskorkeakoulun Tutkimus- ja koulutuskeskus Synergos. Kuntoutussäätiö. Sosiaali- ja terveysministeriö. Euroopan sosiaalirahasto. Mäkisalo-Ropponen, Merja 2011. Vuorovaikutustaidot sosiaali- ja terveysalalla. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Tammi. Otala, Leenamaija 2018. Ketterä oppiminen. Keino menestyä jatkuvassa muutoksessa. Helsinki: Kauppakamari. Paasivaara, Leena & Nikkilä, Juhani 2010. Yhteisöllisyydestä työhyvinvointia. Helsinki: Kirjapaja.