Geroblogi

Mahdollistamme yhdessä hyvää ikääntymistä

Avainsana: omaishoito

Kokemusasiantuntijuus ja kokemustieto omaishoidossa – tulevaisuuden voimavarat
27.11.2025
Johanna Karppinen

Omaishoitoa pidetään ratkaisuna hoivakriisiin, mutta miten ratkaista omaishoitajien hyvinvointiin ja jaksamiseen liittyvät haasteet? Kokemusosaamista hyödyntämällä voidaan vahvistaa palvelujen asiakaslähtöisyyttä sekä lisätä ymmärrystä omaishoitajien tuen tarpeista. Samalla voidaan tukea kokemusasiantuntijan hyvinvointia, osallisuutta ja henkilökohtaista kasvua. YAMK-opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, miten omaishoidon koulutetut kokemusasiantuntijat kokevat osallisuutensa ja mitkä tekijät vaikuttavat osallisuuden kokemukseen. Kokemusasiantuntijoiden henkilökohtaisten kokemusten lisäksi haluttiin tuoda esiin omaishoidon kokemusasiantuntijuuden merkitys ja tarkastella kokemustiedon hyödyntämismahdollisuuksia sekä palvelurakenteissa että laajemmin yhteiskunnassa. Omaishoitajat kannattelevat hyvinvointiyhteiskuntaa Väestön ikääntyminen haastaa totutut hoivakäytänteet ja omaishoitajilla on suuri rooli hoivavastuun kantamisessa. Omaishoito on kustannustehokas ja inhimillinen tapa huolehtia hoivaa tarvitsevista (Sosiaali- ja terveysministeriö 2006: 9). Omaishoitajat tarvitsevat jaksaakseen oikein kohdennettua tukea ja palveluita. Halosen (2021) mukaan on tärkeää kehittää omaishoitoperheille suunnattuja palveluita, mutta omaishoitajien tukeminen on moniulotteisuutensa vuoksi haastavampaa (Halonen 2021: 368). Omaishoitajien tukipalveluiden kehittämiseen on perusteltua panostaa, sillä omaishoitajien saamilla tukipalveluilla on todettu olevan vaikutusta omaishoitajien jaksamiseen (Kehusmaa 2014: 32). Omaishoidon kokemusasiantuntijuus ja kokemusperäisen tiedon hyödyntäminen omaishoitajien tukemisessa ja palveluiden kehittämisessä on liian vähän hyödynnetty voimavara. Omaishoitajien hyvinvointiin panostaminen kannattaa, sillä tukemalla omaishoitoa voidaan myös vähentää sosiaali- ja terveyspalvelujen käyttöä (ks. Aaltonen & Edgren & Josefsson & Heikkilä & Ilmarinen 2025: 185). Omaishoidon kokemusasiantuntijasta on moneksi Omaishoidon kokemusasiantuntijat voivat toimia koulutuksensa jälkeen monipuolisesti kokemusasiantuntijan tehtävissä. Tyypillisimpiä tehtäviä ovat vertaistukijana toimiminen sekä kokemustiedon ja omaishoitoymmärryksen lisääminen oman tarinan kautta. Oman tarinan kertominen lisää kokemusasiantuntijan merkityksellisyyden kokemusta ja antaa kuulijoille samaistumispintaa. Henkilökohtaisten kokemusten kuuleminen voi ohjata myös päättäjiä kohti ihmisläheisempiä päätöksiä. Omaishoidon kokemusasiantuntijoita voi työskennellä omaishoitajien tukemiseen ja palveluiden parantamiseen tähtäävissä kehittämistehtävissä. Yhteiskehittäminen onkin tärkeä väylä kokemustiedon hyödyntämiseen. Kokemusosaamiselle on käyttöä myös erilaisissa luottamus- ja vaikuttamistehtävissä. Kokemusasiantuntijuus edistää osallisuutta ja hyödyttää sekä yksilöä että yhteiskuntaa Omaishoidon kokemusasiantuntijakoulutus (OKA®) on prosessi, jonka aikana on mahdollista jäsentää ja käsitellä omaa kokemustaan ja saada siihen toisenlaista perspektiiviä. Kokemusasiantuntijuus antaa vaikeillekin kokemuksille merkitystä sekä vahvistaa yhteisöllisyyttä ja sosiaalisia suhteita. Kokemusasiantuntijatoiminnalla voidaan tuoda asiakasnäkökulmaa kehittämistyöhön sekä tukea yksilön osallisuutta. Omaishoidon koulutettujen kokemusasiantuntijoiden osallisuuden kokemus muodostuu merkityksellisyyden tunteesta, myönteisestä palautteesta, tarpeellisuuden tunteesta, koetusta luottamuksesta, vaikutusmahdollisuuksista sekä yhteisöön kuulumisesta. Kokemusosaamisella on mahdollista rakentaa osallisuutta, joka on sekä väline että itseisarvo (Hirschovits-Gerz 2025: 5). Toisin sanoen omaishoidon kokemusasiantuntijatoiminnan hyödyt ovat monitasoisia. Sen lisäksi että kokemusasiantuntijuus koetaan merkityksellisenä, kokemusasiantuntijat voivat auttaa vertaisiaan, minkä lisäksi kokemustieto voidaan nähdä vastauksena moniin kehittämistyön haasteisiin. Anna kokemustiedolle mahdollisuus Yhteistyö kokemusasiantuntijoiden kanssa haastaa myös ammattilaisia. Haaste kannattaa kuitenkin ottaa vastaan, sillä vaikka se vaatii uudenlaista suhtautumista ja omien asenteiden tarkastelua on se myös mahdollisuus ammatilliseen kasvuun (Hokkanen & Nikupeteri 2015: 44).   Hyödyntämällä omaishoidon kokemusasiantuntijoita osana palvelujen kehittämistä voidaan paitsi tukea kokemusasiantuntijan hyvinvointia ja osallisuutta myös edistää asiakaslähtöisyyttä ja lisätä dialogia ammattilaisten ja kokemusasiantuntijoiden välillä. Kokemustiedon hyödyntäminen voi auttaa vastaamaan moniin omaishoidon kentän haasteisiin, kuten palveluiden saavutettavuuteen, tuen riittävyyteen ja omaishoitajien jaksamiseen. Omaishoidon kokemusasiantuntijoita voi tiedustella Pääkaupunkiseudun omaishoitajat ry:ltä. Lopuksi Opinnäytetyö tuotti lisätietoa omaishoidon kokemusasiantuntijoiden osallisuuden kokemuksen olennaisista elementeistä. Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena, jossa hyödynnettiin monimenetelmäisyyttä. Aineisto kerättiin omaishoidon kokemusaisaintuntijoilta sähköisenä lomakekyselynä (n=15) ja teemahaastatteluilla (n=8). Aineisto analysoitiin sisällön analyysillä, lisäksi hyödynnettiin teoriaohjaavaa analyysitapaa sekä Pienet onnistumistarinat työkalua. Opinnäytetyön tuloksia voidaan hyödyntää omaishoidon kokemusasiantuntijatoiminnan kehittämisessä. Lisäksi tulokset antavat ammattilaisille osviittaa siitä, miten tukea omaishoidon kokemusasiantuntijoiden osallisuutta. Arvostavalla kohtaamisella ja luottamuksen osoittamisella on tässä merkittävä rooli. Osallisuutta on mahdollista vahvistaa yhteisen tekemisen kautta. Tämä kirjoitus pohjautuu opinnäytetyöhön ”Omaishoidon kokemusasiantuntijan roolit ja osallisuus” (Metropolia Ammattikorkeakoulu, 2025). Työ on kokonaisuudessaan luettavissa Theseuksessa. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025112429484 Kirjoittaja Johanna Karppinen, Metropolia Ammattikorkeakoulu, sairaanhoitaja (YAMK), ikääntyneiden palvelujen kehittäminen ja johtaminen -tutkinnosta valmistuva opiskelija, joka haluaa kannustaa kaikkia ammattilaisia ja etenkin tulevia ammattilaisia kokemusosaamisen ja yhteiskehittämisen pariin. Lähteet Aaltonen, Mari & Edgren, Johanna & Heikkilä, Rauha & Josefsson, Kim & Ilmarinen, Katja 2025. Ikääntyneiden palvelut. Teoksessa Tynkkynen, Liina-Kaisa & Paatela, Satu & Aalto, Anna-Mari & Keskimäki, Ilmo & Nykänen, Eeva & Peltola, Mikko & Sinervo, Timo & Tammi, Tuukka & Viita-aho, Marjaana (toim.) Tilannekuvia hyvinvointialueilta – muutokset palvelujärjestelmässä sote-uudistuksen alkuvuosina. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 3/2025. 177–189. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-408-459-8 Halonen, Ulla 2021. Miksi muistisairaiden läheiset eivät käytä palveluja? Gerontologia 35 (4), 356–371. https://doi.org/10.23989/gerontologia.109028 Hirschovits-Gerz, Tanja 2025. Kokemusosaaminen työelämän pitovoiman vahvistajana. Teoksessa Henna Harju (toim.) Kokemusosaamisen voima sosiaali- ja terveysalalla. Diak Työelämä 37 Tampere: Diakonia-ammattikorkeakoulu. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-493-449-7 Hokkanen, Liisa & Nikupeteri, Anna 2015. Henkilökohtainen, yhteisöllinen ja rakenteistunut kokemusasiantuntijuus. Teoksessa Taina Meriluoto & Leena Marila-Penttinen & Essi Lehtinen (toim.) Osallisuuden ja kokemusasiantuntijuuden käsikirja. Helsinki: Ensi- ja turvakotien liitto. Kehusmaa, Sari 2014. Hoidon menoja hillitsemässä. Heikkokuntoisten kotona asuvien ikäihmisten palvelujen käyttö. omaishoito ja kuntoutus. Sosiaali- ja terveysturvan tutki-muksia 131. Helsinki: Kelan tutkimusosasto. https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-669-942-7 Sosiaali- ja terveysministeriö 2006. Omaishoidon tuki. Opas kuntien päättäjille. Sosiaali- ja terveysministeriön oppaita 2005:30. Helsinki. http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201504225199

Lue lisää

Onko hyvä kohtaaminen resurssikysymys?
9.7.2025
Johanna Karppinen, Saija Pohjonen

Kunta- ja aluevaalien kynnyksellä on ajankohtaista käydä keskustelua ikäihmisten asemasta ja pysähtyä pohtimaan keinoja tukea hoivavastuun kantavia omaishoitoperheitä. Sujuvalla yhteistyöllä ja aidolla kohtaamisella pääsee jo pitkälle. THL:n tuoreen raportin mukaan kaikki hyvinvointialueet painivat nyt väestön ikääntymisen ja siitä seuraavan palveluiden tarpeen kasvun kanssa (THL 2024: 27).  Sosiaali- ja terveyspalveluihin kohdistuvien säästöpaineiden seurauksena hallitus on päätynyt nipistämään ikääntyneiden palveluista mm. laskemalla hoitajamitoitusta ja siirtämällä hoivan painopistettä enenevässä määrin kotiin ja läheisten hartioille. Tämän seurauksena läheishoivasta on tullut monessa perheessä arkipäivää. Vaikka omaishoitotilanne syntyy usein pikkuhiljaa puolison muistin tai voinnin heikentyessä, ei tilanteeseen ole usein osattu varautua ennalta.  Sopeutuminen uuteen tilanteeseen vaatii tukea, aikaa ja voimavaroja. Muistisairaus vaikuttaa koko perheen elämään Muistisairausdiagnoosi voi aiheuttaa pelkoa, ahdistusta ja turvattomuuden tunteita paitsi sairastuneessa myös läheisissä. Omaishoitoliiton 2024 julkaistussa kyselytutkimuksen mukaan omaishoito heikentää omaishoitajien koettua terveydentilaa (Omaishoitajaliitto ry 2024:3). Muistisairaan terveyspalveluita koskevissa tilanteissa, muistisairas pääsee vain harvoin itse ääneen, sen sijaan palveluista keskustellaan puoliso-omaishoitajan kanssa (Aaltonen & Martin-Matthews & Jolanki 2021: 2309). Muistisairaudesta puhuttaessa suuri osa ihmisistä kohdistaa huomionsa sairastuneen muistin toimintaan, vaikka ihminen on paljon muutakin kuin sairautensa. Sosiaalisissa tilanteissa on tärkeää muistaa kuunnella myös sairastunutta itseään huomioiden hänen tunteensa ja tarpeensa.  Muistisairaalle tulisi taata mahdollisuus omannäköiseen elämään ja tukea näin hänen toimijuuttaan. Voisiko omaishoitajien jaksamista parantaa empaattisella kohtaamisella? Tiukassa taloustilanteessa olevat hyvinvointialueet ovat joutuneet tehostamaan palveluitaan, mikä aiheuttaa huolta sekä ammattilaisten, että palvelunkäyttäjien keskuudessa. Pelkona on, että resursseja kiristetään niin, ettei henkilöstöllä ole riittävää mahdollisuutta syventyä omaishoitoperheiden tilanteisiin yksilöllisesti vaan muistisairaan toimijuus jää säästötalkoiden alle. Äänestämällä tulevissa vaaleissa voidaan vaikuttaa siihen, miten ikäihmisistä pidetään jatkossa huolta. Vuorovaikutus ei ole vain sanallista viestintää -se on läsnäoloa, elämistä hetkissä. Helsingin kaupungin 2023 teettämässä omaishoitokyselyssä nousi esille, että omaishoitoperheet kaipaavat yhdensuuntaisen viestinnän sijaan rinnalleen kanssakulkijaa. Tästä voidaan päätellä, että empaattista ja vuorovaikutuksellista yhteydenpitoa arvostetaan. Onneksi ikääntyneiden parissa työskentelevillä on resurssipulasta huolimatta halu aitoihin kohtaamisiin. Vuorovaikutuksessa ei useinkaan ole keskeistä sanat vaan kiireetön läsnäolo ja pysähtyminen hetkeen. Taitava työntekijä toimii empaattisesti ja osaa kuunnella perheitä herkällä korvalla, jolloin kaikki osapuolet mukaan lukien muistisairaat kokevat tulevansa lempeästi ja arvostavasti kohdatuiksi. Onnistuneella vuorovaikutuksella palvelujenkäyttäjän ja työntekijän väliltä on löydetty myös yhteys palvelujen saamiseen (Määttä 2012: 126). Ennaltaehkäiseviä palveluita tarvitaan Hyvinvointialueet tarvitsevat rinnalleen osaavia kumppaneita. Järjestöt ovat perinteisesti tuottaneet julkisen sektorin palveluita täydentäviä, ennaltaehkäiseviä ja hyvinvointia tukevia palveluita. Ennakoiva ja varhainen tuki auttavat omaishoitoperheitä suhtautumaan myönteisemmin uuteen tilanteeseen ja hyväksymään sairauden tuomat muutokset. Kuormittavissa muutostilanteissa vertaistuen ja muun avun merkitys kasvaa. Tähän tarpeeseen järjestöt pystyvät vastaamaan. Vertaistuki voi ylettää sinne, minne ammattilaisapu ei ylety (Saviranta & Åhlberg 2010). Vertaistuen arvo on kohtaamisessa, ajatusten jakamisessa ja kokemusten ymmärtämisessä. Kirjoittajat: Johanna Karppinen (sairaanhoitaja AMK) ja Saija Pohjonen (sairaanhoitaja AMK) opiskelevat Metropolian Ammattikorkeakoulussa ikääntyneiden palvelujen kehittämistä ja johtamista (YAMK). Lähteet: Aaltonen, Mari & Martin-Matthews, Anne & Jolanki, Outi 2021. Experiences of people with memory disorders and their spouse carers on influencing formal care: “They ask my wife questions that they should ask me”. Dementia 7/20. 2307–2322. https://doi.org/10.1177/1471301221994300 Eskola, Päivi & Jolanki, Outi & Aaltonen, Mari 2023. Muistisairautta sairastavan ikääntyvän puolison toimijuus parisuhteessa Gerontologia-lehti 37. 120–139 https://doi.org/10.23989/gerontologia.119365 Helin, Mari & Haulismaa, Heidi 2022–2025. Kestävän kasvun hanke. Omaishoidon palveluvalikko. Ikääntyneiden omaishoidon hanke 2022–2023 Helsingin kaupunki. Ilmarinen, Katja & Lindström, Elina & Neijonen, Auri & Honkanen, Sari & Kehusmaa, Sari 2024. Sopimusomaishoidon tilannekuva 2024. Hyvinvointialueiden myöntämisperusteet, toimintakäytänteet ja omaishoidon tuen menot THL työpaperi 53/2024. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-408-391-1 Määttä, Anne 2012. Perusturva ja poiskäännyttäminen. Diakonia-ammattikorkeakoulun julkaisut. Tampere. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-493-176-2 Omaishoitajaliitto. Omaishoitajakysely 2024. https://omaishoitajat.fi/wpcontent/uploads/2024/11/Omaishoitajakysely-2024.pdf Saviranta, Anne & Åhlberg, Kirsi 2010. Vertaistuen kokemukset ja merkitys eri asiakasryhmissä. Helsinki. https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/25392/VERTAISTUEN%20KOKEMUKSET%20JA%20MERKITYS%20ERI%20ASIAKASRYHMISSA.pdf?sequence=1

Lue lisää

Miksi yhteistyö lyhytaikaishoidon kanssa ontuu ja miten voimme korjata sen?
28.1.2025
Sara Mikander

Omaishoito on ratkaiseva osa suomalaista hyvinvointijärjestelmää. Se mahdollistaa monille ikääntyneille ja sairaille elämisen omassa kodissaan. Omaishoito tulisi nähdä koko yhteiskuntaa tukevana voimavarana, jonka avulla säästetään yhteiskunnan resursseja ja mahdollistetaan hoidettavien kotona asuminen (Kaivolainen 2011: 1). Omaishoito on suomalaisten hyvinvointipalvelujen kulmakivi. Se mahdollistaa monille ikääntyneille ja sairaille turvallisen asumisen kotona. Silti tämä järjestelmä ei toimi ilman omaishoitajien riittävää tukea. Tässä kuvioon astuu lyhytaikaishoito, jonka tehtävänä on tarjota omaishoitajille hengähdystaukoja. Mutta mitä tapahtuu, kun yhteistyö lyhytaikaishoidon ja omaishoitajien välillä ei toimi? Tämä kysymys oli keskiössä YAMK-opinnäytetyössäni, jossa tarkastelin sitä, miten voimme parantaa omaishoitoperheiden ja lyhytaikaishoitoyksiköiden välistä yhteistyötä ja luottamusta. Tulokset osoittavat, että vaikka tavoitteet ovat yhteiset, matka sujuvaan yhteistyöhön on vielä kesken. Suomalaisen hoitotyön haasteet Opinnäytetyöni keskeiset löydökset osoittavat, että suurimmat yhteistyön haasteet liittyvät tiedonkulun epäselvyyksiin, hoitohenkilökunnan vaihtuvuuteen ja joustamattomiin palvelukäytäntöihin. Omaishoitajat kokivat, että heidän antamansa tiedot hoidettavien erityistarpeista jäivät usein huomiotta, mikä heikensi luottamusta hoitoyksiköihin. Lyhytaikaishoidon resurssien puute johti tilanteisiin, joissa hoidettavien toimintakyky heikkeni hoitojaksojen aikana. Esimerkiksi hoidettavan lääkemuutokset tai erityisruokavaliot eivät aina välittyneet hoitohenkilökunnalle. Eräs haastateltava kertoi, kuinka hän joutui lähes päivittäin tarkistamaan, että kaikki oli hoitojakson aikana tehty oikein. Tiedonkulun puutteet eivät ole vain käytännön ongelmia ne syövät luottamusta. Kun omaishoitaja ei voi olla varma, että hänen läheisensä tarpeet huomioidaan, hän saattaa jättää lyhytaikaishoidon käyttämättä. Tämä taas johtaa siihen, että omaishoitajat eivät saa kaipaamaansa lepoa ja uupuvat entisestään. Tutkimukset osoittavat, että tiedonkulku ja palveluiden joustamattomuus ovat suurimmat yhteistyön esteet lyhytaikaishoidon ja omaishoitajien välillä. Esimerkiksi hoitajien vaihtuvuus heikentää hoidon jatkuvuutta, mikä lisää omaishoitajien kuormitusta. Tämä ongelma ei ole yksittäinen poikkeus, vaan se kuvastaa laajempaa tarvetta kehittää palvelujärjestelmiä (Juntunen & Salminen 2011: 3). Kun lyhytaikaishoito ei vastaa omaishoitajien tarpeisiin, seuraukset ovat kauaskantoiset. Vapaapäivistä kieltäytyminen, stressin kasvu ja uupumus ovat asioita, jotka vaarantavat omaishoitajien hyvinvoinnin. Tässä kohtaa palveluiden joustavuus ja selkeä tiedonkulku nousevat keskiöön. Tiedonkulku on luottamuksen perusta Omaishoitajat ovat hoidettaviensa parhaita asiantuntijoita, mutta tämä tieto ei aina tavoita lyhytaikaishoitoyksiköitä. Yksinkertaisetkin asiat, kuten erityisruokavaliot tai lääkemuutokset, voivat jäädä huomioimatta. Tämä lisää omaishoitajien taakkaa, sillä heidän on varmistettava, että hoitokäytännöt pysyvät yhdenmukaisina. (Harju & Ramadan, 2021.) Selkeät viestintäkäytännöt, kuten kirjalliset ohjeet ja säännölliset keskustelut hoitohenkilökunnan kanssa, voisivat merkittävästi parantaa tilannetta. Toinen suuri ongelma, joka korostui opinnäytetyössäni, oli hoitajien vaihtuvuus. Useat omaishoitajat kertoivat, että jokaisella hoitojaksolla oli uusi hoitaja, joka ei tuntenut hoidettavaa. Tämä johti tilanteisiin, joissa omaishoitajan piti aina aloittaa alusta: kertoa hoidettavan tarpeista, rutiineista ja erityisohjeista. Se lisäsi stressiä tilanteessa, jonka pitäisi tarjota helpotusta. Vakiohenkilöstö, joka tuntee hoidettavan, tekee yhteistyöstä sujuvampaa ja rakentaa luottamusta. Yhteistyö on vuorovaikutusta. Hoitohenkilökunnan tulee kuunnella omaishoitajia, mutta myös antaa heille palautetta. Kun omaishoitajat tietävät, miten hoitojakso on sujunut, he voivat luottaa siihen, että heidän läheisensä on ollut hyvässä hoidossa. Joustavat käytännöt tukevat jaksamista Opinnäytetyön haastatteluissa kävi ilmi, että lyhytaikaishoidon hoitojaksot suunniteltiin usein hoitopaikan resurssien, ei perheiden tarpeiden mukaan. Tämä jäykkyys heikentää omaishoitajien mahdollisuuksia käyttää palveluita silloin, kun he niitä eniten tarvitsevat. Lyhytaikaishoito ei ole vain omaishoitajan lepohetki. Se on myös mahdollisuus kuntouttaa ja tukea hoidettavan hyvinvointia. Tässä joustavat palvelut ovat avainasemassa. Hoitojaksojen pituus ja ajankohta tulisi suunnitella perheiden yksilölliset tarpeet huomioiden, ei pelkästään hoitoyksikön resurssien perusteella. Kohti parempaa yhteistyötä Palautteen antaminen ja saaminen nousi haastatteluissa merkittäväksi teemaksi. Monet omaishoitajat kertoivat, että hoitojaksojen jälkeen heille annettiin vain yleisluonteisia kommentteja, kuten "kaikki meni hyvin". Tämä jätti heidät kaipaamaan tarkempaa tietoa siitä, miten hoidettava pärjäsi ja miten hoito voisi seuraavalla kerralla olla vielä parempaa. Käytännön esimerkkinä voisi toimia toimintamalli, jossa omaishoitajat osallistuvat hoidon suunnitteluun aktiivisesti. Näin he voivat varmistua siitä, että hoito vastaa heidän odotuksiaan ja tarpeitaan. (Voutilainen & Tiikkainen & Särkikangas 2019.) Opinnäytetyöni tulokset antavat selkeitä kehitysehdotuksia, joita hyvinvointialueet voivat hyödyntää. Kyse ei ole vain palveluiden parantamisesta, kyse on omaishoitajien jaksamisesta ja heidän läheistensä hyvinvoinnista. Kun yhteistyö toimii, koko yhteiskunta voittaa. Omaishoito ja lyhytaikaishoito ovat yhdessä enemmän kuin osiensa summa. Ne täydentävät toisiaan ja tukevat perheiden jaksamista. Tästä yhteistyöstä hyötyvät kaikki: omaishoitajat, heidän läheisensä ja yhteiskunta kokonaisuudessaan. On selvää, että sujuva tiedonkulku, henkilöstön jatkuvuus ja joustavat käytännöt ovat ratkaisuja, jotka voivat vahvistaa luottamusta ja parantaa hoidon laatua. Nyt on aika ottaa nämä opit käyttöön ja rakentaa yhdessä toimivampaa järjestelmää. Kirjoitus perustuu vanhustyön (YAMK) opinnäytetyöhön Miten lisätä yhteistyötä ja luottamusta omaishoitoperheiden ja lyhytaikaishoidon välillä (Metropolia Ammattikorkeakoulu, 2025). Opinnäytetyö toteutettiin laadullisen tapaustutkimuksen keinoin, ja siinä haastateltiin omaishoitoperheitä teemahaastatteluiden avulla. Opinnäytetyö on luettavissa Theseuksessa. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202501161444 Kirjoittaja Sara Mikander, geronomi (AMK), ikääntyneiden palvelujen kehittäminen ja johtaminen (ylempi AMK), Metropolia Ammattikorkeakoulu. Lähteet Harju, H. & Ramadan, F. 2021. Omaishoidon monet kasvot. Vanhustyö-lehti (1). Juntunen, K. & Salminen, A.-L. 2011. Omaishoitajan jaksamisen ja tuen tarpeen arviointi. COPEindeksi suomalaisen sosiaali- ja terveyshuollon käyttöön. Sosiaali- ja terveysturvan selosteita 78. Kaivolainen, M. 2011. Omaishoitaja asiakkaana. Teoksessa Kaivolainen, M. ym. (toim.). Omaishoito. Tietoa ja tukea yhteistyöhön. Helsinki: Duodecim. Voutilainen, P., Tiikkainen, P. & Särkikangas, M. 2019. Omaishoitajien kokemuksia ja tuen tarpeita: Kyselytutkimus Pohjois-Suomessa. Gerontologia 33 (3), 153–168.

Lue lisää

Tunne voimavarasi ─ ikääntyvien omaishoitajanaisten aggressio voimavaraksi
23.3.2023
Farid Ramadan

Omaishoidon merkitys kasvaa jatkuvasti ja yhä useampi antaa hoivaa läheiselleen. Omaishoitajille tarjottavan tuen määrän tulisi vastaavasti kasvaa ja monipuolistua, jotta omaishoitajien oma jaksaminen ei vaarantuisi. Stean rahoittamassa kolmivuotisessa TunneVoimavarasi -hankkeessa (2020–2022) laajennettiin tarjolla olevia tukitoimintoja kehittämällä interventio ikääntyvien omaishoitajanaisten tueksi. Lisäksi hankkeessa tuotettiin tietoa omaishoitajien jaksamiseen ja voimavarojen vahvistamiseen liittyen ja tuotiin eri kanavissa esille omaishoitajien tuen tarpeita. Kuntoutussäätiö on ollut mukana toteuttamassa Miina Sillanpään Säätiön johdolla toteutettua kolmivuotista Tunne Voimavarasi -hanketta (2020–2022), jonka tavoitteena oli tukea ikääntyvien omaishoitajanaisten jaksamista ja ehkäistä omaishoitosuhteissa tapahtuvaa kaltoinkohtelua. Hankkeessa kehitettiin interventio ikääntyvien omaishoitajanaisten tueksi ja sen lisäksi erilaisia materiaaleja omaishoitosuhteissa tapahtuvan kaltoinkohtelun tunnistamiseen ja puheeksi ottamiseen. Hankkeen aikana tuotiin myös omaishoitosuhteissa tapahtuvaa kaltoinkohtelua esille eri tavoin. Miina Sillanpään Säätiön ja Kuntoutussäätiön lisäksi hankkeessa oli mukana Omaishoitajaliitto ja Maria Akatemia, jolla on erityistä osaamista naisille suunnatusta ennaltaehkäisevästä väkivaltatyöstä. Ikääntyvien väkivalta on tabu Ikääntyvien väkivallasta ei pahemmin puhuta eikä ikääntyviä kohtaavat ammattilaisetkaan välttämättä tunnista tätä ilmiötä. Omaishoitajia arvostetaan enemmän puheissa kuin teoissa eikä moni välttämättä ymmärrä miten vaativasta työstä omaishoidossa on monesti kyse. Omaishoitajat pienentävät antamansa hoivan ansiosta merkittävästi yhteiskunnan kuluja, jääden usein itse vajavaisen tuen varaan. Suurin osa omaishoitajista Suomessa on naisia, joista monilla on itselläänkin jo ikää. Vaikka suurin osa omaishoitajista tukee läheistään mielellään saaden siitä runsaasti iloa elämäänsä ja mahdollisuuden asua yhdessä läheisensä kanssa, on tärkeää tunnistaa ja tunnustaa, että monien omaishoitajien jaksaminen on koetuksella. Joskus omaishoitotilanne voi käydä hyvin raskaaksi, mikä voi johtaa hoidettavan kaltoinkohteluun. Tutkimustiedon perusteella syyt kaltoinkohtelun ja väkivallan taustalla liittyvätkin hyvin usein omaishoitajan jaksamiseen. Hoiva voi olla hyvin vaativaa ja ulkopuolisen tuen puuttuessa keinot tilanteista selviytymiseen voivat johtaa kaltoinkohteluun. Lisäksi mielikuvat omaishoitajista ja sukupolviin liittyvät asennekysymykset saattavat vaikuttaa siihen, ettei ikääntyvät omaishoitajat kerro ulkopuolisille hoivan haasteista ja sen aiheuttamista tunteista. Hankkeessa kehitettiin viidestä kerrasta koostuva ryhmämuotoinen interventio ikääntyvien omaishoitajanaisten tueksi. Intervention aikana käsitellään eri aiheita, kuten tunteiden säätelyä ja omien voimavarojen ja rajojen tunnistamista. Hankkeessa oli toisena tärkeänä tavoitteena omaishoitosuhteissa tapahtuvan kaltoinkohteluilmiön esille tuominen. Ikääntyvien väkivalta on tabu, josta ei juurikaan puhuta julkisessa keskustelussa. Omaishoitosuhteissa tapahtuva väkivalta ja kaltoinkohtelu on hankalasti tunnistettavissa eikä ammattilaiset, jotka heitä kohtaavat välttämättä myöskään huomaa sitä tai osaa ottaa asiaa puheeksi, jos huomaavat jotain kaltoinkohteluun viittaavaa. Erityisesti omaishoitajia kohtaavien ammattilaisten on tärkeä tiedostaa ilmiö ja osata puuttua siihen tarvittaessa. Tätä tavoitetta edistettiin monin eri tavoin, kuten julkaisemalla asiantuntijakirjoituksia aiheesta. Kirjoitusten lisäksi aiheesta ja hankkeen tarjoamasta tuesta tehtiin tietoisku YLE:llä, ja hankkeessa työskennelleet asiantuntijat kävivät erilaisissa tilaisuuksissa ja tapahtumissa kertomassa kehitetystä interventiosta ja puhumassa omaishoitajien kuormituksesta ja sen mahdollisista seurauksista. Tiedolla voi vaikuttaa Hankkeissa tehdään paljon hyvää innovatiivista kehittämistyötä. Harmittavan usein niiden tulokset ja tuotokset jäävät hyödyntämättä sen jälkeen, kun hanke päättyy. Tunne Voimavarasi -hankkeessa tiedon levittämistä ja vaikuttamistyötä haluttiin tehdä muutenkin kuin kirjoittamalla aiheesta lehtiin ja puhumalla tapahtumissa. Hankkeen aikana heräsikin idea, että sosiaali- ja terveysalan opiskelijat ovat keskeinen ryhmä, joiden tulisi tietää omaishoitajien tuen tarpeista ja keinoista keventää heidän kuormitustaan. Tulevaisuuden ammattilaisina heidän tulisi saada tietoa ja työkaluja, joilla voisivat työssään tukea ikääntyviä omaishoitajia. Päätimmekin lähestyä Metropolia Ammattikorkeakoulua, koska se on suuri toimija, jolla on useita eri sosiaali- ja terveysalan tutkinto-ohjelmia. Yhteistyöehdotus otettiin innostuneena vastaan ja vanhustyön tutkinto-ohjelman katsottiin olevan teemallisesti luontevin opintokokonaisuus, johon tällainen opintojakso voitaisiin liittää. Yhteisen keskustelun jälkeen tarkentui, että opintojakso voisi olla verkossa toteutettava ja se voisi tulla Campus Onlineen, jolloin se olisi tarjolla valtakunnallisesti ja sen voisi valita useiden eri sosiaali- ja terveysalan tutkintoa suorittavat opiskelijat. Opintojakson sisältöjen koostamisesta vastasi Kuntoutussäätiön kehittämispäällikkö Farid Ramadan. Kokonaisuus rakentui hankkeen pääteemojen ympärille ja siinä hyödynnettiin hankkeessa työskennelleiden ammattilaisten tietoa, kokemusta, hankkeen aikana kertyneitä kokemuksia ja oppeja sekä ajantasaista tutkimustietoa Suomesta ja ulkomailta. Opintojaksoa pilotoitiin kevään ja kesän 2022 aikana ja osallistujilta sekä vastuuopettajilta kerättiin palautetta, jonka perusteella kokonaisuus viimeisteltiin. Palautetta osallistujilta Opiskelijat kokivat opintojakson mielenkiintoiseksi ja selkeästi hahmottuvaksi. Eräs osallistujista kertoi, ettei ollut aiemmin tiennyt mitään kaltoinkohtelusta omaishoitosuhteissa ja saaneensa hyödyllistä tietoa siitä kuinka sellaiseen voi puuttua. Konkretia olikin ollut tärkeässä asemassa, kun opintojakson sisältöä suunniteltiin. Opiskelijoille haluttiin avata aihetta todellisuuteen perustuvien esimerkkien kautta, niin että valmistuessaan, heillä olisi realistinen kuva omaishoitajien arjesta, tuen tarpeesta ja sen merkityksestä kaltoinkohtelun ennaltaehkäisemisessä. Tässä oli opintojakson käyneiden mielestä onnistuttu hyvin muun muassa onnistuneiden tehtävien avulla. Opiskelijat kokivat myös hyödylliseksi oppimateriaaleihin kuuluvat oheislukemiset ja kattavan kirjallisuuslistan, johon on koottu ajankohtaisia avoimesti jaossa olevia aihetta käsitteleviä tutkimusartikkeleita ja oppaita. Yhteistyö oli hedelmällistä ja hyödyllistä niin Tunne Voimavarasi -hankkeen, kuin Metropoliankin näkökulmasta. Erityisesti hankkeen tulosten ja oppien juurtumisen kannalta tällainen yhteistyökuvio oli erittäin toimivan tuntuinen. Opintojakso on valittavissa valtakunnallisesti Campus Onlinessa vielä hankkeen päätyttyä, mikä varmistaa sen, että tiedon levittämistyö jatkuu vielä hankkeen päätyttyä. Metropolia sai puolestaan opiskelijoilleen tarjottavaksi ajantasaiseen tutkimustietoon ja alan huippuasiantuntijoiden osaamiseen perustuvan opintojakson. Verkkototeutuksen ansiosta opintojakson järjestäminen ei vaadi vastuukorkeakoululta kovin suuria resursseja. Tämän kaltainen oppilaitosyhteistyö osoittautui erinomaiseksi keinoksi juurruttaa hankkeen tuloksia ja toimintatapana sitä voi suositella kaikille, jotka miettivät, miten oman hankkeen kehittämistyön tuloksia voisi jakaa mahdollisimman laajasti ja vaikuttavasti. Kirjoittaja Farid Ramadan työskentelee Kuntoutussäätiöllä kehittämispäällikkönä, hän on vastannut Tunne Voimavarasi -hankkeessa tehdyn kartoittavan kirjallisuuskatsauksen tekemisestä ja kehitetyn opintojakson tuottamisesta.

Lue lisää

Vain taivas on rajana
1.3.2023
Joonas Päivärinta

Hyvin tuettu omaishoito viivästyttää hoidettavan siirtymistä laitoshoitoon, josta tulee säästöjä veronmaksajille (Jeon ym. 2019: 1924.) Omaishoidolla säästetään veronmaksajien rahaa, joten siihen on aiheellista laittaa rahaa ja aikaa. Mitä omaishoitaja tarvitsee? Paras tunne kotihoidossani työskennellessäni on, kun teen yhdessä työtä. Kenen kanssa omaishoitaja tekee työtä? Omaishoitaja saa palveluita Helsingin omaishoidon palvelukeskukselta, kotihoidolta ja Kelalta. Australiassa on tutkittu I-HARP-ohjelmaa (Interdisciplinary Home-based Reablement Program). Ohjelmaa käytetään ikääntyneiden tukemisessa kotona. Mallissa on mukana hoidon alussa ammattilaisista koostuva tiimi, joka palauttaa asiakkaan toimintakykyä. (Jeon ym. 2019: 1916.) Ohjelmassa tehdään tavoitteet yhdessä hoidettavan kanssa, mutta tutkimuksessa tuli ilmi, että omaishoitajien olisi hyvä olla mukana luomassa tavoitteita. Mallissa tuli säästöjä yhteiskunnalle pitkällä aikavälillä, koska saatiin laitoshoitoa viivästytettyä. Omaishoitajat kuormittuivat enemmän tutkimuksen aikana, mihin tulisi kiinnittää huomiota (Jeon ym. 2019: 1923). Ensimmäiseksi olisi tärkeintä saada mukaan omaishoitajien hoidettavat. Jos panostetaan ikääntyneen palauttavaan kuntoutukseen, keskitetään voimavaroja omaishoitajan kanssa mahdollisimman varhain hetkeen, jolloin tullaan sairaalasta tai huomataan muutoksia muistissa. Työkalulaatikko On tärkeää, että saadaan ja annetaan mahdollisuuksia omaishoitajille. Itse en haluaisi, että omaiseni hoitaisivat intiimihygieniaani, en edes vaimoni. Voisiko siihen saada apua kotihoidolta? Voisiko kotihoidon resurssit antaa omaishoitajan käyttöön? Kotihoidolla on tarjottavana erilaisia palveluita, esim. lääkäri, haavahoitaja, farmaseutti, sairaanhoitaja, ammattihenkilö, fysioterapeutti, liikkuva laboratorio, omahoitotarvike jakelu, ruokapalvelut, siivoussetelit, rokotukset yms. Omahoitajilla on myös oltava mahdollisuus laadukkaaseen vapaaseen., työterveyshuoltoon ja virkistystoimintaan. Työhyvinvointi alkaa hyvistä työeduista ja arjen mukavuudesta. Vapaan tulisi olla laadukasta ja joustavaa, ettei tarvitse olla huolissaan, luottamus syntyy jatkuvuudesta, tuttu hoitaja tuntee kuviot. Omahoitajilla on myös oltava mahdollisuus laadukkaaseen vapaaseen., työterveyshuoltoon ja virkistystoimintaan. Työhyvinvointi alkaa hyvistä työeduista ja arjen mukavuudesta. Vapaan oltava laadukasta ja joustavaa, ettei tarvitse olla huolissaan, luottamus syntyy jatkuvuudesta, tuttu hoitaja tuntee kuviot. Yhdessä Autio ja Rissanen ovat tutkineet puolisohoitajan henkilökohtaista kasvua. Kasvunkokemus on voimavara, joka auttaa omaishoitajaa selviytymään haastavista elämäntilanteista. Näitä kokemuksia on hyödyllistä käydä puolisohoitajan kanssa läpi, sekä huomioida voimavara palveluissa. Van Aerschot ja kumppaneiden tutkimus tunnisti henkisen tuen tarpeen tutkimuksessaan (Autio & Rissanen 2020:233; Van Aerschot ym. 2021:277–278.) Näissä kahdessa tutkimuksessa koetaan omaishoitajuus positiivisena asiana, johon tulisi mielestäni antaa mahdollisuus palveluiden tukemisen kautta. Parhaimmillaan yhdessä tekemällä voidaan saada hyvä lopputulos omaishoitajan näkökulmasta, että ei jäisi omaishoitaja yksin. Kokemukseni mukaan hoitajan pitää olla itse hyvässä balanssissa, että voi hoitaa muita. Pallo on meillä Olen palanut loppuun hoitajana monta kertaa. Olen joka kerta kasvanut ihmisenä ja hoitajana. Ammattilaisten apu ja kollegat ovat olleet tukena, sekä antaneet näkökulmaa hoitamiseen ja elämiseen. Toivoisin samaa omahoitajille vertaistuen ja ammattimaisen henkisen tuen saamiseen tarvittaessa. Hoitajana voi syntyä kontrolli hoidettavaa kohtaan, josta irti päästäminen voi olla vapauttava kokemus hoitajalle. Työssäni jokaista tarvitaan ja kaikilla teoilla on merkitystä. Omahoitajalla on voitava olla mahdollisuus kieltäytyä hoitamasta ja hoidettavalla tulee olla oikeus kieltäytyä hoidosta. Kirjoittaja Joonas Päivärinta opiskelee Metropolia Ammattikorkeakoulussa vanhustyön ylemmässä ammattikorkeakoulututkinnossa ja työskentelee Helsingin kotihoidossa sairaanhoitajana. Lähteet Autio, Tiina & Rissanen, Sari 2020. Puolisohoitajan henkilökohtainen kasvu, Gerontologia, 34(3), ss. 222–236. Viitattu 20.10.2022. Jeon, Yun-Hee & Krein, Luisa & Simpson, Judy & Szanton, Sarah & Clemson, Lindy & Naismith, Sharon & Low, Lee-Fey & Mowszowski, Loren & Gonski, Peter & Norman, Richard & Gitlin, Laura & Brodaty, Henry 2019. Feasibility and potential effects of interdisciplinary home-based reablement program (I-HARP) for people with cognitive and functional decline: A pilot trial. Aging & Mental Health, 24(11), 1916–1925. Viitattu 20.10.2022. Van Aerschot, Lina & Eskola, Päivi & Aaltonen, Mari 2021. Muistisairaiden ja puoliso-omaishoitajien kokemuksia tuen riittämättömyydestä, Gerontologia, 35(3), ss. 264–282. Viitattu 20.10.2022.

Lue lisää

Miltä iäkkäiden omaishoidon tukipalvelut näyttävät omaishoitajan näkökulmasta?
1.9.2021
Soile Nenonen

Omaishoito on todettu merkitykselliseksi tekijäksi, joka mahdollistaa iäkkäiden kotona asumista. Lainsäädäntö luo pohjan omaishoidolle ja sen tukemiselle, ja omaishoito on ollut valtakunnallisesti keskeinen kehittämiskohde. Mutta onko edistystä tapahtunut riittävästi iäkkäiden omaishoitajien näkökulmasta tarkasteluna? Lainsäädäntö mahdollistaa edelleen asuinkunnasta riippuvan eriarvoisuuden Laissa omaishoidon tuesta lain tarkoitukseksi määritellään omaishoidettavan edun mukaisen hoidon toteutuminen, ja tähän pyritään riittävillä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluilla, hoidon jatkuvuuden turvaamisella ja omaishoitajan työn tukemisella.  Omaishoitajaksi laki määrittelee omaishoitosopimuksen tehneen omaisen tai läheisen. (Laki omaishoidon tuesta 937/2005.) Lain mukaan omaishoitajan tehtävän tukemiseksi kunnan on järjestettävä tarvittaessa omaishoitotehtävää varten valmennus ja koulutus, omaishoitajien hyvinvointi- ja terveystarkastuksia sekä omaishoitajien hyvinvointia ja hoitotehtävää tukevia sosiaali- ja terveyspalveluja (Laki omaishoidon tuesta 937/2005). Laki antaa kunnille suuren harkintavallan siihen, koska, miten ja kenelle palvelut järjestetään.  Kukin kunta määrittää, mitä laissa tarkoitetaan sanalla tarvittaessa. Kunta käyttää harkintavaltaa mm. budjetoidessaan omaishoidon tuen määrärahoja ja tehdessään omaishoitosopimuksia. Omaishoidon tuki ei ole subjektiivinen oikeus, eikä siihen ole valtakunnallisesti yhtenäisiä kriteereitä. Kuntien suuren harkintavallan on todettu johtaneen siihen, että omaishoitajat ovat eriarvoisia keskenään eri kunnissa.  Tuen kriteerit ovat erilaisia eri kunnissa, ja osa omaishoidon tuen hakemuksista hylätään määrärahojen riittämättömyyden takia. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2014.) Ensimmäisessä kansallisessa omaishoidon kehittämisohjelmassa ehdotetut lain muutokset eivät ole täysin toteutuneet, mutta omaishoitosopimuksen tehneiden omaishoitajien asemaa ja palveluja parantavia muutoksia on lakiin omaishoidon tuesta tehty vuonna 2016 omaishoitajaa tukevista palveluista, hyvinvointi- ja terveystarkastuksista sekä vapaista (vrt. Sosiaali- ja terveysministeriö 2014 ja Laki omaishoidon tuesta 937/2005). Tehdyt lainsäädännön muutokset eivät kuitenkaan ole poistaneet eri kunnissa asuvien omaishoitajien eriarvoisuutta tuen ja palvelujen saannissa. Laki omaishoidon tuesta antaa raamit vain sopimuksen tehneiden omaishoitajien palveluille, ja kunnan harkintavalta on vielä suurempi järjestettäessä ei-sopimuksen tehneiden omaishoitajien palveluja. Vallitsevasta eriarvoisuudesta kertovat mm. erot omaishoidon tuen kattavuudessa. Vain osa iäkkäidenkin omaishoitajista on omaishoitosopimuksen tehneitä. Iäkkäistä 75 vuotta täyttäneistä keskimäärin noin 5 % on omaishoidon tuen piirissä, mutta erot tuen kattavuudessa ovat suuret eri kuntien ja maakuntien välillä. (Keväjärvi & Lindholm & Reiman 2020.) Omaishoitotilanteiden moninaisuus ja yksilöllisyys edellyttävät palvelujen räätälöintiä Omaishoidosta ja sen tuesta on tehty Suomessakin lukuisia tutkimuksia ja selvityksiä. Tutkimusten ja selvitysten johtopäätökset korostavat, että omaishoitoa tukevat palvelut on räätälöitävä omaishoidettavan, omaishoitajan sekä koko perheen tarpeiden mukaan (mm. Keväjärvi & Lindholm & Reiman 2020). Omaishoitajan hyvinvointiin ja tehtävässä selviytymiseen liittyviä riskitekijöitä on tutkimuksissa tunnistettu useita, ja riskien toteutumisen ennaltaehkäisyä ja varhaista tukemista on pidetty tärkeinä palvelujen järjestämisen periaatteina. Palvelujen tulisi olla sekä omaishoidettavan että omaishoitajan tarpeisiin sovitettuja ja oikea-aikaisia. Tutkimukset ja selvitykset korostavat palvelujen jatkuvuutta, kumppanuutta ja myös omaishoitajan aitoa vaikutusmahdollisuutta palveluihin ja niiden käyttöön. Viimeisinkin Suomessa omaishoitoon liittyvä väitöstutkimus kertoo kuitenkin, että palvelujärjestelmä ei kovin hyvin vastaa omaishoitajan tarpeisiin. Ring (2021) on haastatellut tutkimuksessaan sekä omaishoitosopimuksen tehneitä iäkkäiden puoliso-omaishoitajia että omaishoidon ohjaajia. Hän toteaa tutkimuksessaan, että omaishoidon tuen palvelut ovat kapeita ja järjestelmäkeskeisiä. Omaishoitaja jää näkymättömiin ja omaishoitajan tarpeet taustalle, sillä palvelujärjestelmä keskittyy omaishoidettavaan. (Ring 2021: 10). Palvelujen räätälöinti omaishoitajan tarpeiden ja tilanteen mukaan edellyttää toimivaa ja joustavaa palvelukokonaisuutta ja palveluketjuja. Omaishoitajan tarpeet on tunnistettava ja eri toimijoiden palvelujen on vastattava tarpeisiin. Palvelukokonaisuuden toimivuus edellyttää eri toimijoiden palvelujen integrointia. Palvelut ovat toimivia, kun asiakas saa palvelut helposti, oikea-aikaisesti ja saumattomasti eri toimijoilta (Koivisto & Liukko & Tiirinki & Lyytikäinen 2020: 4). Omaishoitajat tarvitaan mukaan palvelujärjestelmän kehittämiseen Omaishoidon palvelukokonaisuuksien ja -ketjujen määrittelyllä voidaan edistää asiakkaan – eli myös omaishoitajan – palvelutarpeiden tunnistamista ja tarpeita vastaavien palvelujen kehittämistä. Palveluja voidaan tarjota oikea-aikaisesti ja ennaltaehkäisevästi vähentäen raskaampien palvelujen tarvetta. Palvelujen integrointi varmistaa sekä palvelujen vaikuttavuutta että kustannustehokkuutta. (Vrt. Koivisto ym. 2020: 4.) Palvelujen integrointi, palvelukokonaisuuksien ja -ketjujen kehittäminen on kuntien vastuulla. Se ei kuitenkaan onnistu ilman asiakkaiden mukaan ottoa kehittämistyöhön. Myös omaishoitajien tietoa ja kokemusta on hyödynnettävä, ja heidän osallistumisensa palvelujen kehittämiseen on mahdollistettava palvelujen suunnittelun ja järjestämisen sekä kehittämisen kaikilla tasoilla, jotta asiakaslähtöisyys myös omaishoitajien näkökulmasta voi toteutua omaishoidon palveluissa nykyistä paremmin. Palveluja on kehitettävä sekä omaishoitosopimuksen tehneiden että muiden omaishoitajien näkökulmasta, jotta ikääntyvän väestön kotona-asuminen mahdollisimman pitkään on mahdollista. Väestö ikääntyy, ja iäkkäiden omaishoidettavien ja heidän iäkkäiden omaishoitajiensa osuus kasvaa. Oletettavaa on, että samalla nousee myös ei-omaishoitosopimuksen piirissä olevien omaishoitajien osuus etenkin vanhempien omaishoitajien osalta; kaikkien omaishoitajien osalta omaishoitajaa koskevat sopimuksen ja tuen kriteerit eivät täyty, mutta se ei poissulje heidän tuen tarpeitaan. Kirjoitus perustuu vanhustyön YAMK-opintojen opinnäytetyönä tehtyyn tutkimukselliseen kehittämistyöhön, jonka aiheena on omaishoidon tukipalvelujen kehittämissuunnitelma. Kirjoittaja Soile Nenonen, THM, sairaanhoitaja, syyskuussa 2021 valmistuva vanhustyö (YAMK) -opiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu Lähteet Keväjärvi, Marja & Lindholm, Maria & Reiman, Arto 2020. Että joku näkee mut  – Omaishoitajan hyvinvointi ja tarpeet. Kunnallisalan kehittämissäätiön Julkaisu 36 2020. https://kaks.fi/wp-content/uploads/2020/09/36_etta-joku-nakee_omaishoitajan-hyvinvointi-ja-tarpeet_versio_2.pdf Koivisto, Juha & Liukko, Eeva & Tiirinki, Hanna & Lyytikäinen, Merja 2020. Palvelukokonaisuuksien ja -ketjujen määrittelyn, ohjauksen ja seurannan käsikirja. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Ohjaus 11/2020. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/140708/URN_ISBN_978-952-343-581-0.pdf?sequence=1&isAllowed=y Laki omaishoidon tuesta 937/2005. https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2005/20050937 Omaishoitajaliitto 2021. https://omaishoitajat.fi/ Ring, Marjo 2021. Psykologinen sopimus omaishoidon sopimuksellisuuden ilmentäjänä. Väitöskirja. Itä-Suomen yliopiston julkaisuja yhteiskunnan ja kauppatieteiden tiedekunnan sarjassa 249. Jyväskylä. Grano Oy. https://erepo.uef.fi/bitstream/handle/123456789/25306/urn_isbn_978-952-61-3789-6.pdf Sosiaali- ja terveysministeriö 2014. Kansallinen omaishoidon kehittämisohjelma. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2014:2. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/70270/URN_ISBN_978-952-00-3483-2.pdf?sequence=1&isAllowed=y Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2021. Omaishoito ja perhehoito. https://thl.fi/fi/web/ikaantyminen/muuttuvat-vanhuspalvelut/omaishoito-ja-perhehoito

Lue lisää

”Rakkaudest lajiin, ei rahan takii”
21.4.2020
Paula Kyyrä

Sairaanhoitaja, terveydenhoitaja, lähihoitaja, perushoitaja, hoitaja. Millaisia mielleyhtymiä nämä ammatit herättävät? Suuri vastuu, paljon työtä, aliarvostettu, huonosti palkattu ammattiryhmä: hoitajat. Listasta kuitenkin puuttuu yksi hoitaja. Omaishoitaja. Muistisairas rouva X tulee intervallijaksolle hoivakotiin. Viikko menee tuttuja kaavoja noudattaen. Useita kertoja päivässä kerrataan, missä minä olen. Etsitään kadonnut rannekello. Autetaan peseytymään, pukeutumaan ja syömään. Kammataan hiukset, napitetaan villatakki. Ohjataan käytävältä yöllä wc:n kautta takaisin huoneeseen, jatka vain unia. Kolmessa vuorossa, noin kahdeksan tuntia kerrallaan. Ruoka tulee keittiöstä valmiina ja pyykit pakataan muovipussiin kotiin vietäväksi. Siistijä käy pyyhkimässä kaatuneen maidon lattialta. Jakson päättyessä omaishoitajana toimiva iäkäs puoliso tulee hakemaan rouvan kotiin. Hämmentynyt katse kirkastuu, käsi tarttuu käteen. Varmistetaan seuraavan intervallijakson ajankohta ja halataan lähtiäisiksi. Hei sitten, nähdään kuukauden kuluttua.  Hoitaja huokaisee salaa. Viikot kotona menevät tuttuja kaavoja noudattaen. Omaishoitaja vastaa samoihin kysymyksiin lukemattomia kertoja. Etsii kadonneen rannekellon. Auttaa peseytymään, pukeutumaan ja syömään. Kampaa hiukset, napittaa villatakin. Tekee ruuan, pesee pyykit ja siivoaa lattialle kaatuneen maidon. Avaa välillä huojentuneena oven kotihoidon työntekijöille. Valvoo levottoman unta, ohjaa lypsylle lähtijän hellästi takaisin omaan vuoteeseen. Yhdessä päättymättömässä työvuorossa. 24 tuntia vuorokaudessa ja seitsemän päivää viikossa, pois lukien muutamat lakisääteiset vapaapäivät kuukaudessa. Tehokkaasti kustannettu Suomessa on yli miljoona jollain tavalla läheistään auttavaa henkilöä, pääasiallisia auttajia heistä on 350 000 ja sitovaan hoivaan osallistuu 60 000 henkilöä. Reilu 46 000 omaishoitajaa saa omaishoidontukea ympärivuorokautisesta työstään. (Omaishoitoliitto.) Omaishoito on kaikista ikäihmisten hoitomuodoista yhteiskunnalle edullisin. Keskimääräiset kuntien kustannukset vanhusten eri hoitomuodoissa jakaantuvat seuraavasti: omaishoito n. 13 000 €/vuosi/hlö kotihoito n. 26 000 €/vuosi/hlö tehostettu palveluasuminen n. 48 000 €/vuosi/hlö vanhainkoti tai muu laitoshoito n. 68 000 €/vuosi/hlö. (Halminen & Koivuranta & Mikkola 2019: 19–20; Lyly-Falk 2018; Rissanen 2018; STM 2014: 26.) Omaishoidontuen maksettava määrä vaihtelee kunnittain hoidettavan avuntarpeen ja hoitoisuuden mukaan. Viimeisten reilun kymmenen vuoden aikana tuen vähimmäismäärää on nostettu noin sadalla eurolla, mutta edelleen se on alle 400 euroa kuukaudessa. (STM 2017.) Ympärivuorokautisesta työstä ja sitoutumisesta. Arjen sankareita tarvitaan Omaishoitajuus palvelumuotona yleistyy ja omaishoitajien määrä kasvaa, yhä useampien asiakkaiden hoitoympäristö on tulevaisuudessa oma koti. Hallituksen Kehitetään ikäihmisten kotihoitoa ja vahvistetaan kaikenikäisten omaishoitoa -kärkihankkeessa (I&O-kärkihanke) esitettiin visio vuodelle 2025. Tavoitteena oli luoda käytännön tasolla toimintamalleja, jotka tukisivat niin iäkkäiden omaishoidettavien asumista kotona mahdollisimman pitkään kuin myös hoitajia heidän jaksamisessaan. (I&O kärkihanke.) Toimintamallien pääperiaatteita olivat kaikille tasapuolinen palvelutarpeen arviointi ja palveluiden räätälöinti sekä yhtenäiset omaishoidontuen myöntämiskriteerit. Esille nostettiin myös omaishoitajien koulutuksen ja työnohjauksen tarve sekä heidän hyvinvoinnistaan ja terveydestään huolehtiminen. Myös omaishoitajien vapaiden joustava mahdollistaminen muun muassa perhehoitoa kehittämällä oli yksi hankkeen tavoitteista. (I&O kärkihanke.) Omaishoitajat tekevät arvokkaan työnsä rakkaudesta läheistään kohtaan, eivät rahan takia. Käden ojennus ja arvostuksen osoitus yhteiskunnan taholta ei kuitenkaan olisi haitaksi. Laaditut ja kirjatut tavoitteet ovat varmasti saavutettavissa. Omaishoitaja on oikea arjen sankari. Kirjoittaja: Paula Kyyrä, sairaanhoitaja (AMK), vanhustyö (ylempi AMK) -opiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu Kuva: Paula Kyyrä Lähteet: Halminen, Olli & Koivuranta, Päivi & Mikkola, Teija 2019. Kuolemaa edeltävä sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen käyttö ja kustannukset. Ikääntyneen väestön palvelut: käyttö, kustannukset, vaikuttavuus ja rahoitus. Projektin julkaisu nro 10.  http://shop.kuntaliitto.fi/product_details.php?p=3549 Helsinki: Suomen Kuntaliitto. Luettu 8.9.2019. Lyly-Falk, Auri 2018. Kuuden suurimman kaupungin vanhusten sosiaali- ja   terveyspalvelujen ja    kustannusten vertailu vuonna 2017. Kuusikko-työryhmän julkaisusarja 3/2018 https://www.hel.fi/hel2/tietokeskus/julkaisut/pdf/18_06_19_Vanhuspalvelujen_raportti_2017.pdf Luettu 8.9.2019 Sosiaali- ja terveysministeriö 2014. Kansallinen omaishoidon kehittämisohjelma. Työryhmän loppuraportti. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2014:2. Helsinki: STM Sosiaali- ja terveysministeriö 2017. Omaishoidon tuen hoitopalkkiot vuonna 2018 https://stm.fi/documents/1271139/3899844/Kuntainfo_5-2017_verkkoon.pdf/150c056a-abe9-4e68-acce-b0793c271bb7/Kuntainfo_5-2017_verkkoon.pdf Helsinki: 2017. Luettu 7.9.2019.

Lue lisää

Palvelulupaukset ovat avain asukaslähtöiseen vanhustyöhön
3.2.2020
Anne Ahokas

Kokemukset hyvästä elämästä ja elämänlaadusta ovat yksilöllisiä, eivätkä samat asiat tuota kaikille ihmisille hyvää elämää. Laadukkaan vanhustyön tavoitteena on, että vanhus voisi elää mahdollisimman täysipainoista elämää, vaikka hänen toimintakykynsä olisikin heikentynyt. Vanhuksen elämässä tulee olla muutakin sisältöä kuin fyysistä hoivaa, ja hänellä tulee olla mahdollisuus tehdä omia valintoja sekä päätöksiä. Organisaatio voi ilmasta palvelulupauksella, millaisilla arvoilla ja toimintatavoilla se tuottaa palveluita asiakkailleen. Lupauksen taustalla on aina ajatus asiakaslähtöisyydestä ja asiakkaiden näkemyksien sekä tarpeiden huomioimisesta. (Lehtimäki & Kenni 2018: 18 ̶ 29.) Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymässä vanhusten asumispalvelussa on luotu Eletään koko elämä -palvelulupaukset (Olkkonen-Nikula 2018: 51).  Palvelulupausten avulla yhtymässä pyritään kehittämään toimintaa asiakaslähtöisemmäksi, tukemaan vanhuksen valinnanvapautta ja vahvistamaan vanhuksen itsemääräämisoikeutta. Vanhustyön YAMK-opintojen tutkimuksellisessa kehittämistyössä selvitettiin, millaisia kokemuksia hoitoyöntekijöillä on palvelulupausten ilmenemisestä ja toteutumisesta Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymän vanhusten asumispalvelussa. Lisäksi selvitettiin, miten esimiestyön keinoilla voidaan vaikuttaa palvelulupausten toteutumiseen vaikuttaviin tekijöihin ja edistää näin palvelulupausten toteutumista. Laadukasta ja yksilöllistä vanhustyötä Palvelulupausten avulla voitiin toteuttaa laadukasta vanhustyötä, jossa toiminta ja hoitotyö mukautuivat asukkaiden yksilöllisiin tarpeisiin. Asukkailla oli mahdollisuus elää oman näköistä elämää, ja päivissä oli muutakin sisältöä kuin hoidollisia asioita. Kodinomaisuus liittyi valinnanvapauteen. Asukkailla oli vapaus valita asioita, joita heillä oli ollut mahdollista valita aiemmassa kodissaankin. Kodin tunnun luomisen perusta oli se, että hoitotyöntekijä ymmärsi työskentelevänsä asukkaan kodissa. Asukkaiden itsemääräämisoikeus toteutui tietyissä rajoissa. Asukkaiden turvallisuus tai lääkärin määräykset menivät itsemääräämisoikeuden edelle. Kiljunen (2019) toteaa väitöskirjassaan Care Home Nursing Professionals’ Competence in Older People Nursing, että hoitotyöntekijät joutuvat pohtimaan asukkaan itsemääräämisoikeuden tukemisen ja asukkaan ihmisarvon sekä turvallisuuden edistämisen välistä ristiriitaa (Kiljunen 2019: 42). Laitoshoidon lakkauttamisen myötä vanhusten asumispalveluiden asukkaat ovat entistä huonokuntoisempia (vrt. Hoppania & Karsio & Näre & Olakivi & Sointu & Vaittinen & Zechner 2016: 52). Tutkimuksellisessa kehittämistyössä havaittiin, että tämä vaikutti asukkaiden toimijuuteen ja mahdollisuuteen osallistua esimerkiksi jokapäiväiseen toimintaan. Toimijuutta tuettiin ja asukkaiden oli mahdollista osallistua toimintaan omien voimavarojensa mukaisesti. Asukkaiden toiveita sekä unelmia pyrittiin toteuttamaan ja asioita tehtiin yhdessä. Jari Pirhosen (2017) väitöskirjasta ilmenee, että toimintakyvyltään alentuneen vanhuksen toimijuus ei välttämättä ole toimintakeskeistä, vaan siihen sisältyy tekemisen lisäksi olemista. Toimijuustilassa ympäristö tarjoaa asukkaalle asioita, jotka motivoivat ja tukevat asukasta hänen omassa kyvyssään toimia. (Pirhonen 2017: 10.) Asukastuntemus, yhteistyö ja monipuolinen toiminta edistävät palvelulupausten toteutumista Asukastuntemus ja tiedonkulku olivat tärkeitä palvelulupausten toteutumista edistäviä asioita. Asukkaiden tunteminen ja tiedon välittyminen olivat suoraan yhteydessä asukkaiden yksilölliseen kohteluun ja hoitoon. Omahoitajalla oli tärkeä rooli asukkaan tuntemisessa, koska hän laati hoito- ja palvelusuunnitelman yhdessä asukkaan ja omaisen kanssa. Asukkaiden tuntemisen kannalta oli tärkeää, että muutkin hoitajat kuin omahoitaja perehtyivät asukkaiden hoito- ja palvelusuunnitelmiin. Myös Kulmala (2019) toteaa, että asukkaan tunteminen on hyvän ja aktiivisen vanhuuden tukemisen perusta. Hoitotyöntekijöiden tulee tietää mistä asukas pitää, millainen eletty elämä on ollut ja mistä asioista asukas on aiemmin elämässään pitänyt. (Kulmala 2019: 11.) Monipuolinen yhteistyö edisti palvelulupausten toteutumista. Yhteistyötä tehtiin yksikön ulkopuolella, työyhteisön sisällä sekä omaisten ja asukkaiden kanssa. Verkostoituminen ja yksikön ovien avaaminen edistivät yhteistyötä ja asukkaiden mahdollisuutta sosiaaliseen kanssakäymiseen. Omaisilla oli tärkeää tietoa asukkaasta, ja omainen oli henkilö, joka pystyi välittämään tätä tietoa hoitotyöntekijöille. Tämä mahdollisti asukkaan ja hänen elämänhistorian paremman tuntemuksen. Toisaalta omaisten toiminnan koettiin toisinaan heikentävän palvelulupausten toteutumista. Lähinnä tämä liittyi asukkaan itsemääräämisoikeuteen. Osa omaisista päätti ja valitsi asioita asukkaan puolesta tai tämän tahdon vastaisesti. Asukkaiden kanssa yhteistyötä tehtiin päivittäisessä toiminnassa vuorovaikutuksen kautta. Asukkaiden toiveiden kuuleminen edellyttää hoitotyöntekijältä aitoa läsnäoloa ja herkkyyttä. Asukaslähtöisesti työskenneltäessä hoitotyöntekijä kykenee vastavuoroisuuteen asukkaiden kanssa. Asukkaille järjestettiin asukaskokouksia, joissa heidän oli mahdollista kertoa ajatuksiaan ja toiveitaan sekä vaikuttaa yksikön ja yhteisön toimintaan. Räsänen (2011) toteaa väitöskirjassaan Ikääntyneiden asiakkaiden elämänlaatu ympärivuorokautisessa hoivassa sekä hoivan ja johtamisen laadun merkitys sille, että yhteistyö asiakkaan, omaisen ja hoitotyöntekijöiden välillä vaikuttaa merkittävästi vanhuksen elämänlaatuun. Hyvällä yhteistyöllä voidaan lisätä vanhuksen elämänlaatua. (Räsänen 2011: 38 ̶ 57.) Monipuolinen toiminta tuki palvelulupausten toteutumista, koska asukkaalla oli mahdollisuus valita häntä motivoivaa ja hänelle sopivaa toimintaa (vrt. Pirhonen 2017: 10).  Näin voitiin edistää asukkaan valinnanvapauden toteutumista ja tukea asukkaan mahdollisuutta elää oman näköistä elämää. Rantakokon (2019) mukaan vanhukselle aktiivinen arki on sitä, että hän voi osallistua itseään kiinnostaviin toimintoihin. Vanhuksen elinympäristön tulisikin tarjota mahdollisuuksia osallistua vanhukselle itselleen tärkeisiin toimintoihin. (Rantakokko 2019: 259 ̶ 276.) Esimiestyöllä voidaan edistää palvelulupausten toteutumista Johtaminen vaikutti palvelulupausten toteutumiseen. Palvelulupausten toteutumista edisti se, että esimies otti palvelulupaukset säännöllisesti esille ja niistä keskusteltiin yhdessä. Palvelulupausten sanoittaminen ja saattaminen käytännön tasolle lisäsi ymmärrystä siitä, miten lupaukset näyttäytyvät käytännön työssä. Koskiniemi (2016) kertoo kirjoituksessaan Autenttisuuden ja kokemusten merkitys johtamisessa, että vuorovaikutuksen avulla on mahdollista tehdä yhdessä ja saavuttaa asetetut tavoitteet. Yhteenkuuluvuuden tunne ja jaetut kokemukset edistävät myös työyhteisölle asetettujen tavoitteiden saavuttamista. (Koskiniemi 2016: 78.) Esimiehet kokivat, että esimiestyöllä heidän oli mahdollista lisätä hoitotyöntekijöiden kehitysmyönteisyyttä ja edistää asukaslähtöisen hoitokulttuurin toteutumista. Hyvien toimintatapoja ja hyviä käytäntöjä tuettiin pikapalkitsemalla työntekijöitä ja tekemällä hyvä työ julkiseksi. Esimiehet olivat läsnä yksiköidensä arjessa ja muokkasivat asenteita sekä hoitokulttuuria omalla esimerkillään. Ristiriitatilanteita käsiteltiin työyhteisöissä yhdessä, jos esimerkiksi työntekijöiden toimintatavat poikkesivat merkittävästi toisistaan ja siitä oli aiheutunut ristiriitaa. Työtehtäviä saatettiin arvottaa ja jotain työtehtävää pidettiin tärkeämpänä kuin jotain toista. Syvänen & Strömberg & Kokkonen (2017) toteavat, että ristiriitoja syntyy helposti, kun odotetaan työtovereiden käyttäytyvän ja tekevän työtä samalla tavalla kuin itse tekee. Erilaisuuden ymmärtäminen ja vuoropuhelun kehittäminen työyhteisössä on tärkeää. (Syvänen & Strömberg & Kokkonen 2017: 149 ̶ 152.) Kohti asukaslähtöisyyttä Jotta vanhukset voisivat asumispalveluissa elää hyvää elämää, on laitosmaisesta ajattelusta ja tehtävien suorittamisesta päästävä eroon. Vanhus tulee kohdata yksilöllisesti ja hänen toiveitaan sekä valintojaan tulee kunnioittaa. Pirhosen (2017) mukaan vanhuksesta tulee näkymätön eikä hänen persoonaansa nähdä, jos vanhus on hoitotyöntekijälle työn kohde (Pirhonen 2017: 151). Toisaalta vanhustyössä tulee huolehtia siitä, että resurssit ovat kunnossa ja hoitotyöntekijöillä on mahdollisuus toteuttaa asukaslähtöistä sekä yksilöllistä vanhustyötä. Kehittämistyön tuloksista ilmeni, että hoitotyöntekijöillä ei ollut asukkaille aina riittävästi aikaa eikä asukkaita voitu joka hetkessä kohdata kiireettömästi. Kiirettä työssä aiheutti se, että usealla asukkaalla oli hoidon ja hoivan tarve samanaikaisesti. Lisäksi hoitotyöntekijöiden työtehtäviin sisältyi muitakin työtehtäviä kuin välitöntä asukastyötä. Moninaisten työtehtävien koettiin lisäävän kiirettä ja vievän aikaa pois asukkaiden kohtaamisesta. Räsänen (2011) toteaa, että muun kuin välittömän asiakastyön osuus vanhustyössä on kasvanut ja nyt tulisikin pohtia, mihin työtehtäviin koulutettujen hoitotyöntekijöiden työaikaa on järkevä käyttää. Laaja-alaisuus voi merkitä myös hoitotyöntekijöiden osaamisen vääränlaista hyödyntämistä. (Räsänen 2011: 179.) Joka tapauksessa on selvää, että laitosmainen työote, jossa suoritetaan tehtäviä, ei tuota vanhukselle asumispalvelussa hyvää elämää. Hyvä perushoito on tärkeää, mutta vanhuksen päivissä tulee olla myös sellaista sisältöä sekä toimintaa, joilla on vanhukselle itselleen merkitystä ja jotka hän itse kokee mielekkäiksi. Vanhuksella tulee olla mahdollisuus elää oman näköistä elämää myös asumispalveluissa. Mielestäni eräs tutkimukselliseen kehittämistyöhön osallistunut haastateltava kiteytti Eletään koko elämä -palvelulupausten perusajatuksen hyvin yhteen lauseeseen. Siinä on huomioitu yhdessäolo, vuorovaikutus ja vanhuksen elämänlaatu: ”Eletään yhdessä hyvä elämä. Siinä se on.” Kirjoitus perustuu tutkimukselliseen kehittämistyöhön: ”Palvelulupausten ilmeneminen ja toteutuminen vanhusten asumispalvelussa. Hoitotyöntekijöiden kokemuksia.” Metropolia Ammattikorkeakoulu, 2019. Kirjoittaja: Anne Ahokas, sairaanhoitaja (AMK) ja vanhustyö (ylempi AMK) -opiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu. Kuvat: Anne Ahokas Lähteet Hoppania, Hanna-Kaisa & Karsio, Olli & Näre, Lena & Olakivi, Antero & Sointu, Liina & Vaittinen, Tiina & Zechner, Minna 2016. Hoivan arvoiset, vaiva yhteiskunnan ytimessä. Helsinki: Gaudeamus Oy. Kiljunen, Outi 2019. Care home nursing professionals’ competence in older people nursing. Väitöskirja. Kuopio: Itä-Suomen yliopisto. Luettu 6.11.2019. Kulmala, Jenni 2019. Aktiivinen arki on onnistuneita kohtaamisia ja mielekästä tekemistä. Teoksessa Kulmala Jenni (toim.): Hyvä vanhuus. Menetelmiä aktiivisen arjen tukemiseen. Jyväskylä: PS-kustannus. 10 ̶ 16. Koskiniemi, Anne 2016. Autenttisuuden ja kokemusten merkitys johtamisessa. Teoksessa: Syväjärvi, Antti & Pietiläinen, Ville (toim.): Inhimillinen ja tehokas sosiaali- ja ter-veysjohtaminen. Tampere: University Press. 63 ̶ 102.  Luettu 4.10.2019. Lehtimäki, Vuokko & Kenni, Mikko 2018. Palvelulupaus käsikirja maakuntien valmistelijoille. Sosiaali- ja terveysministeriö ja Talent Vectia. Luettu 6.11.2019. Olkkonen-Nikula, Anu 2018. Iäkkäiden yhteensovitettujen palveluiden kokonaisuus Päijät-Hämeessä. Luettu 6.11.2019. Pirhonen, Jari 2017. Good human life in assisted living for older people. What the residents are able to do and be. Väitöskirja. Tampere: Tampereen yliopisto. Luettu 6.11.2019. Rantakokko, Merja 2019. Elinympäristö aktiivisen arjen ja hyvinvoinnin tukena. Teoksessa Kulmala Jenni (toim.): Hyvä vanhuus. Menetelmiä aktiivisen arjen tukemiseen. Jyväskylä: PS-kustannus. 259 ̶ 276. Räsänen, Riitta 2011. Ikääntyneiden asiakkaiden elämänlaatu ympärivuorokautisessa hoivassa sekä hoivan ja johtamisen laadun merkitys sille. Väitöskirja. Rovaniemi: Lapin yliopistokustannus. Luettu 6.11.2019. Syvänen, Sirpa & Strömberg, Seija & Kokkonen, Antti 2017. Dialogisen johtamisen työkalut. Teoksessa Kulmala, Jenni (toim.): Parempi vanhustyö. Menetelmiä johtamisen kehittämiseen. Jyväskylä: PS-kustannus. 129 ̶ 156.

Lue lisää

Hyvä lyhytaikaishoito palvelee sekä omaishoitajaa että muistisairauteen sairastunutta
16.1.2020
Laura Närhi

Vaellusretki Lapin maisemissa, mielenkiintoinen kahvipöytäkeskustelu, kanojen hoito ja ruokkiminen, mukava lukunurkkaus erillisellä lampulla ja sopivan tukevalla nojatuolilla tai rauhallinen hetki takkatulen loisteessa. Tässä on esimerkkejä käyttäjien näkökulmasta lyhytaikaishoidosta, jonne olisi mukava mennä ja jossa voisi viihtyä. Miten nämä toteutuvat intervalli- eli lyhytaikaishoidon yksiköissä Suomessa? Omaishoitaja tarvitsee tukea omaishoitajana toimimiseen. Omaishoitajan vapaapäivät ovat yksi tärkeä keino tukea omaishoitajan jaksamista. Omaishoitajien hyvinvointia ja jaksamista kannattaa tukea, sillä omaishoidon taloudellinen merkitys on yhteiskunnalle on suuri (Shemeikka & Buchert & Pitkänen & Pehkonen-Elmi & Kettunen 2017). Omaishoitajista kuitenkin vain noin puolet käyttää heille kuuluvia lakisääteisiä vapaapäiviään (Surakka 2012; Linnosmaa & Jokinen & Vilkko & Noro & Siljander 2014; Leppäaho & Kehusmaa & Jokinen & Luomala & Luoma 2019). Sijaishoidon järjestämisen tavat eivät ole muuttuneet vuonna 2006 toteutetun kuntakyselyn jälkeen, vaikka tiedossa on, että omaishoitajat jättävät vapaansa käyttämättä sopimattomien sijaishoitovaihtoehtojen vuoksi. (Linnosmaa ym. 2014.) Omaishoitomuistiperheen tarpeita vastaamaton lyhytaikaishoito Tutkimuksellisessa kehittämistyössäni haastatteluissa syiksi olla käyttämättä omaishoitajan vapaapäiviä nousi mm. muistisairauteen sairastuneen haluttomuus mennä lyhytaikaishoitoon, lyhytaikaishoidossa viihtymättömyys, tekemisen ja keskustelukaverin puute, laitosmainen ympäristö sekä muistisairauteen sairastuneen kokemus kuin olisi vankilassa lukkojen takana. Nämä ovat linjassa lyhytaikaishoitoa koskevien aikaisempien tutkimusten kanssa. Tutkimukset ovat osoittaneet, että omaishoitajan vapaapäivien käyttöä ovat estäneet hoidettavan haluttomuus mennä lyhytaikaishoitoon ja omaishoitajan huoli viedä hoidettava hoitoon (Surakka 2012), laitoshoitopainotteisuus (Linnosmaa ym. 2014) sekä huonot kokemukset siitä, että hoidettava kotiutuu lyhytaikaishoidosta huonokuntoisempana kuin oli sinne mennessä (Salin 2008). Hyvän lyhytaikaishoidon tuntomerkit Tutkimuksellisessa kehittämistyössäni toteutettiin kaksi lyhytaikaishoidon kehittämiseen tähtäävää kehittämistyöpajaa yhdessä muistisairauteen sairastuneiden, heidän läheistensä ja lyhytaikaishoidossa työskentelevien hoitajien kanssa. Työpajan tuloksena tehtiin ehdotus: Hyvän lyhytaikaishoidon tuntomerkit. Kehittämisideoita tuli runsaasti, joten mainitsen tässä vain muutamia. Tärkeänä pidettiin laitosmaisuuden purkamista ja pienempiä yksiköitä. Pienemmät yksiköt nähtiin rauhallisempina, henkilökohtaisempina, viihtyisämpinä ja kodinomaisempina sekä luottamussuhteen muodostaminen hoitajiin nähtiin helpompana. Osallistaminen ja osallistuminen arkisiin askareisiin nähtiin tärkeänä. Niiden nähtiin lisäävän muistisairauteen sairastuneen omanarvon tunnetta ja hyödylliseksi kokemisen tunnetta, ylläpitävän toimintakykyä sekä aktivoivan aivoja. Myös Hurnasti, Topo ja Mönkäre (2014) ovat todenneet, että osallistuminen arkisiin askareisiin tukee toimintakyvyn ylläpysymistä ja elämänlaatua (Hurnasti & Topo & Mönkäre 2014). Toiminta toivottiin toteutettavan pienryhmissä. Esimerkiksi muistisairauteen sairastuneen toive vaellusretkestä Lapissa ideoitiin toteutettavaksi kuvaesityksenä tarinan sekä muistisairauteen sairastuneiden muistojen ja kertomusten kera osallistavana toimintahetkenä. Eläinten hyödyntämistä toivottiin myös. Eläimet nähtiin yhtenä motivointikeinona liikkumiseen ja toimimiseen. Aktiivisen toiminnan on todettu vaikuttavan positiivisesti muistisairauteen sairastuneen mielialaan, levottomuuteen, sosiaalisiin suhteisiin sekä tunteeseen merkityksellisyydestä (Smita & De Langec & Willemsea & Twiskd & Pota 2016). Muistisairaat henkilöt hyötyvät säännöllisestä liikkumisesta samalla tavalla kuin muutkin ihmiset, ja liikkumisen on todettu aktivoivan aivojen alueita tehokkaasti (Folder 2014). Yksilölliset ratkaisut lyhytaikaishoidon toteuttamiseksi Omaishoitajat toivoivat yksilöllisten toiveiden huomioimista vapaiden käytön mahdollistamiseksi. Näitä olivat esimerkiksi mahdollisuus hakea sairastunut iltaisin kotiin ja tuoda aamuisin takaisin tai se, että tuttu hoitaja hakisi sairastuneen lyhytaikaishoitoon. Ylipäätään toivottiin sairastuneen historian tuntemista ja hyödyntämistä lyhytaikaishoidossa. Lyhytaikaishoito on toteutunut aika lailla samanlaisena jo vuosia (vrt. Linnosmaa ym. 2014.). Olisiko jo aika muuttaa ajatusmalleja ja kokeilla jotain uutta? On helpompaa kesyttää villi idea käyttökelposeksi ratkaisuksi kuin kehittää kesy idea hyväksi uudeksi ratkaisuksi. Edward De Bono. (Ojasalo & Moilanen & Ritalahti 2014.) Jokainen muistiperhe on yksilöllinen ja kaikille ei sovi samanlainen tapa käyttää lyhytaikaishoitoa. Sointu (2016) painottaakin, että omaishoitajien palvelut tulisi suunnitella yksilöllisesti, jotta omaishoitajilla olisi todellinen mahdollisuus käyttää jaksamista tukevia vapaapäiviä (Sointu 2016). Kirjoittaja: Laura Närhi, toimintaterapeutti ja vanhustyön ylempi AMK -opiskelija Lähteet: Forder, Marjo 2014. Muistisairaan fyysinen toimintakyky. Teoksessa Hallikainen, Merja & Mönkäre, Riitta & Nukari, Toini & Forder, Marjo (toim.): Muistisairaan kuntouttava hoito. Helsinki: Duedecim. 107−120. Hurnasti, Tuula & Topo, Päivi & Mönkäre, Riitta 2014.Muistisairaan hyvä arki. Muistisairaan päivittäisten toimien sujuminen. Teoksessa Hallikainen, Merja & Mönkäre, Riitta & Nukari, Toini & Forder, Marjo (toim.): Muistisairaan kuntouttava hoito. Helsinki: Duedecim. 131−156. Linnosmaa, Ismo & Jokinen, Sari & Vilkko, Anni & Noro, Anja & Siljander, Eero 2014. Omaishoidon tuki. Selvitys omaishoidon tuen palkkioista ja palveluista kunnissa vuonna 2012. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, raportti 9/2014. <http://www.julkari.fi/handle/10024/125550>. Luettu 24.3.2019. Leppäaho, Suvi & Kehusmaa, Sari & Jokinen, Sari & Luomala, Oskari & Luoma, Minna-Liisa 2019. Kaikenikäisten omaishoito – Omais- ja perhehoidon kysely 2018. Teoksessa Anja Noro (toim.): Omais- ja perhehoidon kehitys vuosina 2015−2018. Päätelmät ja suositukset jatkotoimenpiteiksi. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö. 25−36. <http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/161377/R_61_2018_OMPE_11022019.pdf?sequence=1&isAllowed=y>.  Luettu 4.4.2019. Ojasalo, Katri & Moilanen, Teemu & Ritalahti, Jarmo 2014. Kehittämistyön menetelmät: uudenlaista osaamista liiketoimintaan. 3. uudistettu painos. Helsinki: Sanomapro. Salin, Sirpa 2008. Lyhytaikaisen laitoshoidon reaalimalli vanhuksen kotihoidon osana. Tampere: Tampereen yliopisto. 51−61. Shemeikka, Riikka & Buchert, Ulla & Pitkänen, Sari & Pehkonen-Elmi, Tuula & Kettunen, Aija 2017. Omaishoitajien tarvitsemat tukitoimet tehtävässä selviytymiseen. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 37/2017. <https://omaishoitajat.fi/wp-content/uploads/2017/03/37_Omaishoitajien-tarvitsemat-tukitoimet-teht%C3%A4v%C3%A4ss%C3%A4-selviytymiseen_.pdf>. Luettu 19.11.2019. Smita, Dieneke & De Langec, Jacomine & Willemsea, Bernadette & Twiskd, Jos & Pota, Anne Margriet 2016. Activity involvement and quality of life of people at different stages of dementia in long term care facilities. Aging & Mental Health 20 (1). 100−109. Saatavana sähköisesti vain tunnuksilla. Luettu 5.10.2019. Sointu, Liina 2016. Hoiva suhteessa. Tutkimus puolisoaan hoivaavien arjesta. Tampere: Tampereen yliopisto. Saatavana sähköisesti osoitteessa: <http://tampub.uta.fi/handle/10024/99617>. Luettu 23.3.2019. Surakka, Jukka 2012. SUFACARE – Supporting Family Caregivers and Receivers. Omaishoitajien ja hoidettavien tukeminen koulutuksen, käytännön tukitoimien ja osallisuuden avulla Suomessa ja Virossa. Helsinki: Arcada Publications 4/2012.

Lue lisää

Etäpalvelulla virkeyttä ja jaksamista omaishoitoperheiden arkeen
1.4.2019
Riikka Hautio

Suomen väestö ikääntyy ja väestörakenne muuttuu. Väestön ikääntyessä apua tarvitsevien ja toimintakykyvajeita omaavien määrä kasvaa. Lisääntyvään hoivan ja huolenpidon tarpeeseen voidaan varautua asiakaslähtöisiä palveluita sekä omaishoitoa kehittämällä. Tutkimusten mukaan omaishoitoperheiden saamat tukipalvelut ovat yhteydessä hoitajan jaksamiseen ja jaksamisongelmat koskevat erityisesti ikääntyneitä omaishoitajia. Tämä kirjoitus perustuu vanhustyön ylemmän AMK-tutkinnon tutkimukselliseen kehittämistyöhön, jonka tavoitteena oli selvittää omaishoitajien toiveita ja odotuksia etäpalvelusta sekä kehittää yhteiskehittelyn menetelmin omaishoitajien tarpeisiin vastaava asiakaslähtöinen etäpalvelu. Tutkimukselliseen kehittämistyöhön osallistui työntekijöitä Helsingin kaupungin Läntisestä omaishoidon toimintakeskuksesta ja Riistavuoren monipuolisesta palvelukeskuksesta sekä omaishoitajia yhdestä omaishoitoryhmästä. Omaishoito vähentää kodin ulkopuolisessa hoivassa vietettyä aikaa ja siten vähentää painetta lisätä julkisia sosiaali− ja terveyspalveluita. Omaishoidon vahvistamisen lisäksi tulevaisuudessa panostetaan teknologian lisäämiseen kaikilla toimialoilla. Hallituksen kärkihankkeisiin kuuluvat kaikenikäisten omaishoidon tukeminen ja kotona asumisen tukeminen sekä julkisten palveluiden käyttäjälähtöiset ja digitaaliset toimintatavat. Hoivapalveluissa asiakkaan osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuudet ovat yleensä vähäisiä. Toiminta on suunniteltu organisaatioiden toiminnan tavoitteiden ja tarpeiden pohjalta. Omaishoitajien keskeinen odotus palvelujärjestelmässä on tulla huomioiduksi, saada apua ja tietoa sekä vaikuttaa niiden sisältöön. Aiempien tutkimusten mukaan ikääntyneet eivät käytä palveluita, jos ne eivät vastaa heidän tarpeisiinsa tai jos he ovat tyytymättömiä palveluun. Etäpalvelu on uudenlaista palvelua Helsingin sosiaali- ja terveystoimialan kehittämistavoitteena on uudistaa sähköisiä, kotiin asiakkaan toimintaympäristöön vietäviä asiakaslähtöisiä palveluita. Teknologian hyödyntämisen lähtökohtana tulee olla ikääntyneen omatoimisuuden ja itsemääräämisoikeuden lisääminen ja tukeminen sekä palveluiden parantaminen. Etäpalvelulla tarkoitetaan teknologian mahdollistavaa kotiin saatavaa vuorovaikutteista palvelua, jossa asiakas ja palveluntuottaja ovat kuva- ja puheyhteydessä toisiinsa tabletin välityksellä. Yhteiskehittelyn tuloksena toteutettiin etäpalvelukokeilu, jossa omaishoitajille tarjottiin kolmen kuukauden ajan etälaitteen välityksellä sosiaaliohjaajien ja fysioterapeuttien ohjaamia liikuntatuokioita ja erilaisia keskusteluryhmiä kolmen kuukauden ajan. Etäryhmät kokoontuivat keskimäärin 2−3 kertaa viikossa. Omaishoitajat kokivat etälaitteenkäytön helpoksi ja yksinkertaiseksi, ja heillä oli hyvät mahdollisuudet osallistua etäryhmiin. He olivat sitoutuneet palvelun käyttämiseen ja osallistuminen jäi väliin vain välttämättömien menojen vuoksi. Liikuntaa ja vertaistukea etäryhmistä Omaishoitajat kokivat, että heidän tarpeitaan oli kuultu ja ne näkyivät palvelussa. Kokeilun aikana etälaite otettiin esiin keittiön pöydälle ryhmien ajaksi. Omaishoitajat kokivat etäpalvelun soveltuvan erityisen hyvin liikuntaryhmien toteuttamiseen ja ohjaajan ohjeet näkyivät siinä hyvin. He kokivat liikunnan lisääntyneen arjessa ja liikuntahetket toivat virkistystä ja jaksamista arkeen. Erilaiset teemat ja keskusteluryhmät olivat myös tärkeitä ja näkökulmia avartavia. Vertaistuen merkitys tunnistettiin henkisen tuen voimavarana ja siinä korostui oma jaksaminen. Asioiden ja tunteiden jakaminen samankaltaisessa tilanteessa olevien kanssa oli tärkeää. Erilaisista perhetilanteista riippumatta mieltä painavat asiat koettiin yhteisinä. Vertaistuen mahdollisti luottamuksellinen ilmapiiri, joka omaishoitajien mukaan syntyi muiden omaishoitajien ja heidän perhetilanteidensa tuntemisesta Etäryhmissä ryhmänohjaajan tehtävä oli olla ammattitaitoinen, asiantunteva ja turvallinen ihminen, joka samalla huolehti ryhmän kulusta. Ohjaajan tuttuudella ei ollut merkitystä. Aiempien tutkimusten mukaan luottamus palveluihin syntyy kohtaamisista työntekijöiden kanssa sekä kokemuksista palveluiden käyttämisessä. Tulevaisuuden etäpalvelu Tulosten mukaan omaishoitajien arjessa jaksamista voidaan tukea asiakaslähtöisen, tarpeisiin vastaavan etäpalvelun avulla. Mahdollisuutta ottaa yhteys palvelukeskuksen hoitajaan tai muihin omaishoitajiin pidettiin tärkeänä erityisesti virka-ajan ulkopuolella. Tulevaisuuden etäpalvelun omaishoitajat kohdentaisivat perheille, joissa kotoa pois lähteminen on vaikeutunut, tarvitaan enemmän liikuntaa tai sosiaalista kanssakäymistä. Etälaitteen käyttö jaksottaisena tarjoaisi virkistymismahdollisuuden erilaisten teemojen mukaisesti useammille käyttäjille. Etälaitteen toiminta, virheettömät kuva- ja ääniyhteys nähtiin ensiarvoisen tärkeinä. Kirjoittaja: Riikka Hautio, opiskelija, vanhustyön ylempi AMK -tutkinto-ohjelma Lähteet: Hautio, Riikka 2019. Voimavaroja omaishoitoperheiden arkeen: Asiakaslähtoistä etäpalvelua kehittämallä. Opinnäytetyö YAMK. Metropolia ammattikorkeakoulu. Saatavilla osoitteessa: <http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201903143032> I&O Kärkihanke (n.d). Kärkihankkeet ja säädösvalmistelu. Kehitetään ikäihmisten kotihoitoa ja vahvistetaan kaikenikäisten omaishoitoa (I&O). Sosiaali- ja terveysministeriö. Saatavana osoitteessa <http://stm.fi/hankkeet/koti-ja-omaishoito>. Luettu 26.1.2019 Kehusmaa, Sari 2014. Hoidon menoja hillitsemässä -Heikkokuntoisten kotona asuvien ikäihmisten palvelujen käyttö, omaishoito ja kuntoutus. Sosiaali- ja terveysturvan tutkimuksia 131. Tampere Laatusuositus 2017. Laatusuositus hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palveluiden parantamiseksi 2017-2019. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2017:6. Saatavana osoitteessa <http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/80132>. Luettu 6.2.2019 Mikkola, Tuula 2009. Sinusta kiinni -Tutkimus puolisohoivan arjen toimijuuksista. Diakoniaammattikorkeakoulun julkaisuja A tutkimuksia 21. Diakonia ammattikorkeakoulu. Juvenes Print Oy: Tampere. Ring, Marjo, Laulainen, Sanna & Rissanen, Sari 2016. Omaishoito psykologisena sopimuksena. Gerontologia-lehti 30(4) 198−210. Valtiovarainministeriö (n.d.) Saatavilla osoitteessa <http://vm.fi/digitalisoidaan-julkiset-palvelut/> Luettu 14.1.2018. Zechner, Minna 2010. Informaalihoiva sosiaalipoliittisessa kontekstissa. Acta Universitatis Tamperensis 1543. Tampereen Yliopistopaino Oy Juvenes Print:Tampere.

Lue lisää