Luovat menetelmät hoivakodin arjessa – Seniorisäätiön hoitajien kokemuksia
Luovilla menetelmillä (musiikki, kuva, draama, digitaalinen verkko-ohjaus) pyritään syrjäytymisen ehkäisemisen lisäksi lisäämään hoivakotien asukkaiden hyvinvointia, turvallisuuden ja yhteenkuuluvuuden tunnetta sekä ylläpitämään tulevaisuuden uskoa. Elossa! Luovaa alaa ja hoivakoteja elvyttämässä yhteiskehittämällä - hankkeen (05/2021–03/2023) tavoitteena on ollut myös lisätä usein ylikuormittuneen hoitohenkilökunnan hyvinvointia ja työviihtyvyyttä. Työviihtyvyyden lisääntymisellä toivotaan olevan positiivinen vaikutus hoivahenkilökunnan työmotivaatioon, työssä pysymiseen ja viihtymiseen. Luovien menetelmien hyödyntäminen hoivakodeissa lisää hoitajien työtyytyväisyyttä Luovien menetelmien käyttäminen hoivakotiympäristössä on perusteltua hoitajien näkökulmasta käsin. Tutkimusten mukaan hoitajat suhtautuvat pääsääntöisesti positiivisesti luovien menetelmien käyttöön hoidon tukena. (Broome 2017.) Luovien menetelmien hyödyntäminen omassa työssä lisää hoitajien tyytyväisyyttä työhönsä, parantaa työilmapiiriä sekä luo tunnetta omasta työstä nauttimisesta (Robertson & McCall 2018). Lisäksi hoitajat ovat tuoneet esille, että yhteinen luova tekeminen lisää heidän kiinnostustaan asukasta sekä tämän elämänhistoriaa kohtaan. Tämä puolestaan syventää hoitajan ja asukkaan välistä hoitosuhdetta sekä parantaa asukkaan hoidon laatua. (Broome 2017.) Hoitajien tyytyväisyyden työhön voidaan olettaa lisääntyvän, koska asukkaita miellyttävät kulttuurikokemukset vaikuttavat positiivisesti muun muassa asukkaiden kivun kokemukseen, jolloin asukkaat voivat paremmin. Asukkaiden tyytyväisyys lisää myös hoitajien tyytyväisyyttä. (Koponen ym. 2018.) Elossa! Luovaa alaa ja hoivakoteja elvyttämässä yhteiskehittämällä - hankkeen alkaessa Seniorisäätiön hoivakotien työntekijöitä kysyttiin alkukartoituskyselyllä tietoja siitä, kuinka paljon, ja minkälaista luovaa toimintaa työntekijät käyttävät hoiva- ja hoitotyössään. Vastausten mukaan 43 % hoivakotien työntekijöistä käyttää työssään luovia menetelmiä viikoittain, päivittäin luovia menetelmiä käyttäviä työntekijöitä oli lähes 10 % ja kuukausittain 14 % vastaajista. Noin joka viides kyselyyn vastannut hoivakodin työntekijä käytti luovia menetelmiä 1–3 kertaa vuodessa. Kävimme hankkeen aikana myös haastattelemassa kahta Seniorisäätiön Mariankodin hoitajaa ja kysyimme heiltä heidän näkemyksistään ja kokemuksistaan luovan toiminnan ilmenemisestä hoivakodissa sekä miten he näkevät luovan toiminnan vaikuttavan hoivakodin asukkaisiin. Vaikka hoivakodin arjessa aikaa luovuudelle jää toisinaan liian vähän, kokevat hoitajat luovuuden tärkeänä. Luovuus tuo vaihtelua päiviin, vaikuttaen näin positiivisesti sekä hoitajien työssä jaksamiseen että asukkaiden arkeen. Kun hoitajat näkevät, että asukkaat viihtyvät ja voivat hyvin, lisääntyy hoitajien hyvä mieli ja työssä viihtyminen. Hoitajat kertoivat luovuuden lisäävän myös hoivakodin kodinomaisuutta. Luovia menetelmiä hyödynnetään monipuolisesti - musiikki suosituin menetelmä Sekä alkukartoituksen tulokset että hoitajien haastattelu osoittivat, että suosituin hoivakodeissa käytetty luovan toiminnan muoto on musiikki, kuten musiikin kuuntelu, kehorytmit, laulaminen, soittaminen ja levyraati, jota 71 % kyselyyn vastanneista hoivakotien työntekijöistä käytti työssään. Toiseksi suosituin luovan toiminnan muoto oli sanallinen ilmaisu, esimerkiksi runot, tarinat, muistelu ja lukeminen (57 %). Kolmanneksi suosituimpia olivat erilaiset pelit ja leikit välineillä (52 %), esimerkiksi muistipelit, ja neljänneksi suosituimpia liike ja liikkuminen, kuten tuolitanssi tai vapaa liike musiikin mukaan (48 %). Noin neljännes hoivakotien työntekijöistä mainitsi hyödyntäneensä työssään kulttuuritapahtumissa, kuten konserteissa tai taidenäyttelyissä käymistä (29 %) sekä käyttäneensä muistelua luovia menetelmiä hyödyntäen (24 %). Käsin tekemistä, esimerkiksi neulomista, virkkaamista, ompelua, nikkarointia, kivi- ja metallitöitä, puutöitä ja askartelua, käytti työssään 14 % vastaajista. Sen sijaan draamaa ja teatterilähtöisiä luovia menetelmiä, tai tanssia ja laulua sekä osallistumista etätapahtumiin käytetään huomattavasti vähemmän. Luovuus tuo lisäarvoa hoitajien ja asukkaiden yhteiseen arkeen Hoivakodin hoitajat kokevat, että luova toiminta hoitomuotona auttaa päivän kulussa ja tukee sekä asukkaita että hoitajia. Esimerkkinä tästä on hoitolaulujen käyttäminen suihkutilanteessa asukkaan rauhoittamiseksi. Joskus myös muun muassa runoilla asukasta voidaan auttaa ylös sängystä tai tuolista. Haastateltavat hoitajat kertoivat, että luovuus on hoivakodin arjessa sallittua ja hyväksyttävää ja jokainen saa käyttää luovuutta omalla tavallaan. Hoitajille luovuus hoitotyössä on taidelähtöisten menetelmien lisäksi myös muun muassa leivontaa, hemmottelua, keskustelua ja yhdessä oloa. Ulkopuoliset luovat toimijat, jotka tuovat muun muassa konsertteja tai taidetta hoivakotiin, nähdään tärkeänä. Tämä tuo mielekkyyttä asukkaiden lisäksi myös hoitajille: ”Silloin voin irrottautua perustyöstä ja nauttia elämyksestä tai toiminnasta yhdessä asukkaiden kanssa.” Luovien menetelmien käyttäminen asiakastyössä tuokin selvästi työhyvinvointia hoitohenkilökunnan näkökulmasta. Alkukartoitukseen osallistuneet vastaajat korostivat, että luovien menetelmien käyttöön liittyy positiivisia tunteita ja kokemuksia, ja että siitä on toisinaan erittäin paljon hyötyä, kun osaa käyttää luovuutta työssään. Hyvät vaikutukset näkyvät siinä, että yhteishenki lisääntyy ja mieliala kohenee. Mielestäni on jokaisen ihmisen perusoikeus saada ja kokea luovuutta ja kulttuuritoimintaa koko elämänkaarensa ajan. Se on mielestäni se tapa, jolla katson myös työtäni, eli se on työni ydin ja se tuntuu hienolta, kun löytyy uusia keinoja ja tapoja, joilla asiakkaat voivat ilmaista itseään tai kokea päivittäistä arkea ja juhlaa, eräs vastaajista kertoo. Blogikirjoitus liittyy ELOSSA! Luovaa alaa ja hoivakoteja elvyttämässä yhteiskehittämällä hankkeen ”Elossa! vanhustyön luovemmat kasvot” - podcastsarjan kuudenteen jaksoon, joka on julkaistu 11.11.2022. Yhdeksän jakson podcastsarjassa keskustellaan laajasti hoivakotien ja luovien alojen yhteistyön mahdollisuuksista. Jaksot ovat kuunneltavissa: Spotify: https://open.spotify.com/show/4rLoGOvCdNVLmfM3NWr9yW SoundCloud: https://soundcloud.com/laurea-ammattikorkeakoulu Kirjoittajat: Anu-Riikka Eerola Vanhustyön lehtori, Metropolia Ammattikorkeakoulu Projektikoordinaattori, ELOSSA! Luovaa alaa ja hoivakoteja elvyttämässä yhteiskehittämällä -hanke Mia Rosenström Vanhustyön lehtori, Metropolia Ammattikorkeakoulu Projektityöntekijä, ELOSSA! Luovaa alaa ja hoivakoteja elvyttämässä yhteiskehittämällä -hanke Lähteet: Broome, E., Denning, T., Shneider, J. & Brooker, D. (2017). Care staff and the creative arts: exploring the context of involving care personnel in arts interventions. International Psychogeriatrics, 29(12), 1979–1991. Koponen, T., Honkasalo, M-L. & Rautava, P. (2018). Cultural plan model: integrating cultural and creative activities into care units for the elderly. Arts & Health 10(1), 65–71. Robertson, J. M. & McCall, V. (2018). Facilitating creativity in dementia care: the co-construction of arts-based engagement. Ageing & Society 40, 1155–1174.
Sinäkin voit olla kehittäjä
Asiakkaalle kuuluu laadukas ja kokonaisvaltainen hoito eikä vain prosenttilukuja. “Sinulla voi olla tottumuksia, jotka heikentävät sinua. Muutoksen salaisuus on keskittää kaikki voimasi, mutta ei vanhan vastustamiseen, vaan uuden rakentamiseen.” -Sokrates- Metropolia Ammattikorkeakoulun geronomitutkinnon opintoihin kuuluu opintojakso ”Geronomi toimintaympäristön kehittäjänä”. Tämä mahdollisti minulle lähteä toteuttamaan kahta työpajaa Helsingin kaupungin kotihoidon yksikköön. Työpajoissa lähdettiin etsimään kehittämisideoita, niihin haasteisiin, jotka kyseissä yksikössä tarvitsevat muutosta tai uutta näkökulmaa. Työyhteisöstä nousi selvästi yksi kehittämisidea ylitse muiden. Tämä kehittämisidean kohde koettiin työyhteisössä sellaiseksi, johon kipeästi toivottiin muutosta. Asia, joka puhututtaa monessa kotihoidon työyhteisössä: Välillisen asiakastyön näkymättömyys ja välittömän asiakastyön prosenttiosuus työajasta (Saroniemi 2018; Aamuset-kaupunkimediat 2022; Pitkäranta 2022). Nyt syksyllä 2022 kyseisen kotihoidon yksikön työntekijät lähtivät ratkaisemaan tätä kehittämisideaa yhdessä Metropolia Ammattikorkeakoulun innovaatio-opintoja suorittavien opiskelijoiden kanssa. Innovaatioprojekteissa työelämän tarpeisiin etsitään käytännön ratkaisuja. Työyhteisössä arvostus, arvot, sitoutuminen, joustavuus, luovuus erilaisuuden hyödyntäminen sekä hyväksyminen ovat toimintatapoja, jotka edistävät hyvän työyhteisön toimintakulttuuria. (Talentia.) Tulevaisuuden taidot vai selviytymiskyky? Työpajaan osallistuneet kotihoidon työntekijät lähtivät pohtimaan sekä omia, että työyhteisönsä voimavaroja ja vahvuuksia. Huomattiin, että työyhteisön jäsenillä on paljon erilaisia vahvuuksia, joita he hyödyntävät työssään ammattitaitoisesti. Jopa luovuuttaan käyttäen, niin yksin kuin yhdessä. Tulevaisuudessa jokainen meistä tarvitsee uusia tapoja ja taitoja tehdä työtä (Pölönen 2019). Suomessa vuonna 2050 tulee olemaan ennusteiden mukaan 65–74-vuotiaita yli 660 000 henkilöä, 75–84-vuotiaita lähes 540 000 henkilöä ja 85 vuotta täyttäneitä henkilöitä 380 000 (Rotkirch 2021:62). Väestömme ikääntyneiden osuus kasvaa ja pitkäikäisyytemme johtaa auttamattomasti lisääntyneeseen palveluiden tarpeeseen. Jotta yhteiskuntamme voi vastata nykyisten ja tulevien ikääntyneiden tarpeisiin, on sillä oltava kyky muokata palveluita vastaamaan näitä tarpeita. (Puro 2010.) Palveluiden räätälöinti ja jokaisen vanhustyön ammattilaisen osaamisen kehittäminen vaativat tulevaisuudessa selviytymiskykyä sekä ymmärrystä, että muutos on luonnollinen osa elämää (Lipponen 2020: 20–21). Kehittämisen keinot ja hyödyt Yhteiskehittäminen mahdollistaa työyhteisössä työntekijöiden äänen kuulumisen ja jokaisen oman näkemyksen esiin tuomisen. Työntekijän toimijuutta ja voimavaroja lisäävänä menetelmänä voidaan tarkastella yhteiskehittämistä. (Harra & Mäkinen & Sipari 2012.) Mutta ei pidä kompastua ottaessaan ensiaskeleita kohti kehittämistä, sillä yhteiskehittäminen ei ole vain kuulemistilaisuus eikä pikajuoksu. Se vaatii vuorovaikutussuhteiden rakentumista erilaisten osaamisten ja ongelmanratkaisukykyjen välille sekä mahdollisuutta nähdä erilaiset vaihtoehdot (Co-creation of Service Innovation in Europe). Yhteiskehittämisessä tarvitaan erilaisia ihmisiä, ryhmiä ja organisaatioita, jotka tekevät yhteistyötä luodakseen uusia palveluita ja ideoita. Kun työyhteisön jokaisen työntekijän omaa vaikutusmahdollisuutta oman työnsä ja työyhteisönsä kehittämiseen lisätään, se edistää työhyvinvointia. Oma vaikutusmahdollisuus on yksi työn voimavaroista, kuten myös se, että voi osallistua omaa työtä koskevaan päätöksentekoon. (Hakanen 2011.) Työhyvinvoinnin vaikutuksista hyötyy työntekijä itse, työnantaja ja asiakas. Työhyvinvoinnin parasta mahdollista tilaa kuvaa Hakanen (2011) työn imuksi. Työn imun seurauksena työntekijät ovat mm: tuottavia aloitteellisia uudistushakuisia asiakastyytyväisyyttä ja -uskollisuutta lisääviä sitoutuvia työhönsä ja työpaikkaansa. Kehittämiskohde Toteuttamissani työpajoissa jokaiselle osallistuneelle kotihoidon työntekijälle annettiin mahdollisuus tulla kuulluksi. Tuoda esille omia näkemyksiään ja ideoitaan ja näin osallistua työyhteisönsä kehityskohteen valintaan. Näin sieltä saatiin nostettua pöydälle haaste, miten tehdä näkyväksi välillinen asiakastyö kotihoidossa ja kuinka sitä voidaan mitata. Kotihoidon henkilökunnalle on asetettu tavoite, että 60 % työajasta tulee käyttää välittömään asiakastyöhön (Rajakangas 2018). Kotihoidossa muualla kuin asiakkaan luona tapahtuvaa asiakastyötä ei yleensä lueta välittömään asiakastyöhön, toisin kuin ympärivuorokautisessa hoidossa (Pesonen & Väisänen & Ruotsalainen & Corneliusson & Sinervo & Noro 2022). Valtakunnalliset tavoitteet ja suunnitelmat kotihoidossa Valtakunnallisena tavoitteena kotihoidon osalta on lisätä asiakkaiden luona tehtävän työn osuutta (Sosiaali- ja terveysministeriö 2017; Sosiaali- ja terveysministeriö 2021). Kuitenkin asiakkaan eteen tehdään työtä muuallakin kuin kotikäynnillä, kuten mm. verkosto – ja omaisyhteistyö, kirjalliset työt, lääkitykseen liittyvät asiat ja hoitotarvikkeiden tilaukset. Nämä ovat edellytyksiä asiakkaan kanssa tehtävälle työlle sekä välttämättömiä laadukkaan ja asianmukaisen hoidon kannalta. (Pesonen & Väisänen & Ruotsalainen & Corneliusson & Sinervo & Noro 2022.) Vanhuspalvelulain toisen vaiheen uudistuksen myötä suunnitellaan, että kotihoidossa tullaan seuraamaan ainoastaan asiakkaan luona tehtävän työn osuutta (Sosiaali- ja terveysministeriö 2021). Kun halutaan toteuttaa merkityksellistä asiakkaan kokonaisvaltaista hoitoa laadulla, on laskettava asiakastyö kokonaisuutena. Ei pelkästään välittömänä tai välillisenä työnä. Työn kohde Se miksi ja ketä varten tätä työtä tehdään, on asiakas. Asiakas on aina keskiössä. Asiakkaalle kuuluu laadukas ja kokonaisvaltainen hoito eikä vain prosenttilukuja. Meidän jokaisen vanhustyön ammattilaisen olisi hyvä valjastaa oma kehittäjäminuus esiin, osana tätä laadukasta ja kokonaisvaltaista hoitoa. Siitä hyötyvät niin asiakas, työntekijä kuin työnantajakin, yhdessä. Kirjoittaja: Henna Rosenberg on ensi keväänä 2023 valmistuva geronomi (AMK), Metropolia Ammattikorkeakoulu. Hän on aikaisemmalta tutkinnoltaan lähihoitaja ja työskennellyt yli 18 vuotta erilaisissa ikäihmisten toimintaympäristöissä. Hän työskentelee nykyään yksityisessä dementiakodissa tiiminvetäjän roolissa. Lähteet Aamuset-kaupunkimediat 2022. Kotihoidon ja ympärivuorokautisen hoivan hoitajien työajasta noin puolet menee asiakkaiden luona. Artikkeli. Viitattu 8.10.2022. Co-creation of Service Innovation in Europe. The roadmap. Viitattu 7.10.2022. Hakanen, Jari 2011. Työn imu. Helsinki: Työterveyslaitos. Viitattu 7.10.2022. Harra, Toini, Mäkinen, Elisa & Sipari, Salla 2012. Yhteiskehittelyllä hyvinvointia. Helsinki: Metropolia Ammattikorkeakoulu. Viitattu 7.10.2022. Lipponen, Krisse 2020. Resilienssi arjessa. Helsinki: Duodecim. 20–21. Pesonen, T., Väisänen, V., Ruotsalainen, S., Corneliusson, L., Sinervo, T. & Noro, A. 2022. Hoitohenkilöstön työajan jakautuminen ikäihmisten palveluissa – tuloksia Aikamittaushankkeesta. Tutkimuksesta tiiviisti 29/2022. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Viitattu 7.10.2022. Pitkäranta, Pilvi 2022. THL: Vanhusten ympärivuorokautiseen hoitoon tarvittaisiin kevääksi 3 400 hoitajaa lisää – mitoituksen nostoon ainakin vuosi lisäaikaa. Yle Uutinen. Viitattu 7.10.2022. Puro, Kari 2010. Ikääntymisen haasteet yhteiskunnalle. Viitattu 7.10.2022. Pölönen, Perttu 2019. Tulevaisuuden lukujärjestys. Helsinki: Otava. Rajakangas, Ulla-Maija 2018. Kotihoidon kehittämiseksi tarvitaan julkisen ja yksityisen yhteistyötä. Blogipostaus. Viitattu 8.10.2022. Rotkirch, Anna 2021. Syntyvyyden toipuminen ja pitenevä elinikä. Linjauksia 2020-luvun väestöpolitiikalle. Valtionneuvoston kanslian julkaisuja 2021:2. Helsinki: Valtioneuvosto. 62. Viitattu 7.10.2022. Saroniemi, Soila 2018. Kotihoidon työntekijät kertovat uupumuksesta ja järjettömästä kiireestä: Työnantaja toivoo, ettei asiakas avaa ovea. Iltalehti Uutinen. Viitattu 8.10.2022. Sosiaali- ja terveysministeriö 2017. LAATUSUOSITUS hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palvelujenparantamiseksi 2017–2019. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2017:8. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö. Viitattu 7.10.2022. Sosiaali- ja terveysministeriö 2021. Vanhuspalvelulain uudistaminen (toinen vaihe). . Viitattu 7.10.2022. Talentia. Työyhteisö. Viitattu 7.10.2022.
Kotihoito etähoidon teknologisena innovaationa ja palveluna
Sosiaali- ja terveysalalla on otettu käyttöön suuri määrä digitaalisia ja teknologisia innovaatioita. Kotihoidossa digitaalisia ja teknologisia palveluja edustaa etähoito, jossa kotihoidon työntekijä ja kotonaan asuva ikäihminen ovat yhteydessä toisiinsa kuvapuhelinpalvelun (videopuhelun) avulla kuva- ja ääniyhteyksin. Etähoito on muuttanut työntekijöiden työtä ja sen vaatimuksia. Seuraavassa tarkastellaan etähoitoa teknologisena innovaationa sosiaali- ja terveyspalvelujen sulautumisen ja työhyvinvoinnin näkökulmasta. Etähoito kotihoidon palveluna lisääntyy koko ajan. Sitä toteutetaan tällä hetkellä jo kaikissa maakunnissa ja vajaassa 50 % kaikista kotihoidon toimintayksiköistä (Josefsson & Hammar, 2022). Pääasiassa etäyhteydellä toteutetaan lääkehoidon ja ruokailun varmistamista. Maakuntien välillä on tällä hetkellä suuria eroja siinä, miten kattavasti niissä toteutetaan kuntoutusta, kulttuuri- ja liikuntapalveluja sekä lääkäripalveluja ikääntyneille etäyhteyksillä. Osittain tämä voi johtua teknologiayhteyksistäkin, jotka ovat joillain alueilla vielä heikot. Eri etäpalveluiden yleisyys vaihtelee kuitenkin saman maakunnankin sisällä paljon toimintayksiköittäin ja etäpalveluiden kaikkea potentiaalia ei vielä hyödynnetä. Etähoidosta positiivisia kokemuksia ja vaikutuksia työhyvinvointiin Kotihoidon etähoito työntekijöiden hyvinvoinnin ja johtamisen näkökulmasta tutkimushankkeessa (Työsuojelurahasto 2021–2023) olemme selvittäneet uudenlaisen työtavan omaksumista ja etäkotihoidon vaikutuksia työntekijöiden työhyvinvointiin digiteknologian käyttöönoton jälkeen. Hankkeessa tehtyjen tutkimushaastattelujen tulokset vahvistavat käsitystä siitä, että myös inhimillistä vuorovaikutusta ja ihmisen terveydentilan arviointia sisältävää työtä pystytään toteuttamaan etäältä, mitä aikaisemmissa tutkimuksissa hoitajat ovat pohtineet (Husebø & Storm 2014, Kuoppakangas ym. 2020, Melkas ym. 2020). Etäkotihoidon työntekijät kokivat ammattiylpeyttä ja työtyytyväisyyttä. Vanhustyössä työskentelee paljon henkilöstö, jotka harkitsevat jopa työn lopettamista (Kröger ym. 2018). Ammattiylpeyden ja työtyytyväisyyden tunteiden vahvistuminen etähoidossa, lisää vanhustyön vetovoimaisuutta. Työntekijöiden työhyvinvoinnin kannalta on tärkeää yhteisten toimintatapojen luominen uudenlaisen työtavan omaksumisessa. Teknologisten innovaatioiden sulautumiseen vaikuttavat niiden hyödyllisyys ja riskit Etähoidon toteuttaminen palveluna on työntekijöiden näkökulmasta esimerkki innovaation sulautumisesta sosiaali- ja terveyspalveluihin. Sulautuminen on usein hidasta ja siihen tiedetään vaikuttavan monia tekijöitä. Greenhalgh ym. (2004) systemaattinen katsaus esittelee useita tekijöitä, joilla on todettu olevan vaikutusta siihen, tulevatko uudet innovaatiot lopulta sulautumaan terveysalan palveluorganisaatioihin. Teknologisen innovaation hyödyllisyydellä ja näkymisellä on vaikutusta sen hyväksymiseen ja käyttöönottoon. Hyöty voi olla suhteellista, jolloin innovaatioilla on selkeä ja yksiselitteinen etu tehokkuudessa tai kustannustehokkuudessa. Suhteellisen hyödyn ilmetessäkin toimintaan sulautuminen vie yleensä aikaa, koska hyödyn puntarointi organisaatiossa vaatii runsasta keskustelua. Jos innovaation hyödyt ovat näkyvissä oletetuille käyttäjille, se omaksutaan helpommin. Innovaatioon liittyvillä riskeillä on sen sijaan päinvastainen vaikutus hyväksytyksi tulemiseen. Jos innovaation lopputuloksesta on suuri epävarmuus ja sen käyttö koetaan siten riskialttiiksi, innovaation käyttöönotto on selvästi epätodennäköisempää. Teknologisen innovaation käyttökokemuksilla on yhteys sen hyväksymiseen ja käyttöönottoon. Innovaation käytettävyydellä on suuri merkitys sen hyväksymiseen, sulautumiseen ja käyttöönottoon osana toimintaa. Innovaation todennäköisten käyttäjien arvojen ja normien ja koettujen tarpeiden kanssa yhteensopivat innovaatiot myös omaksutaan helpommin. Käyttäjien henkilökohtaisten arvojen ja normien lisäksi tulee huomioida innovaation yhteensopivuus organisaation ja ammattialan normien, arvojen ja toimintatapojen kanssa. Innovaation hyödyntämistä ja käyttöä edistää avaintoimijoiden kokemus käyttämisen yksinkertaisuudesta ja helppoudesta. Jos käyttö koetaan monimutkaiseksi se vastaavasti vähentää halukkuutta innovaation käyttämiseen. Koettua monimutkaisuutta voidaan vähentää käytännön kokemuksella innovaatiosta ja sen esittelyllä. Jos innovaatio voidaan jakaa paremmin hallittaviin osiin ja se otetaan käyttöön asteittain, sen käyttöönotto helpottuu. Mahdollisuus kokeilla innovaation käyttöä rajoitetusti ennen kuin tehdään päätös helpottaa sen hyväksymistä osaksi toimintaa. Myös mahdollisuus mukauttaa ja kehittää tai muuten muokata innovaatiota omien tarpeiden mukaisesti helpottaa hyväksymistä ja käyttöön ottamista. Organisaation mukautuvuus ja innovaation merkityksellisyyteen työtehtävien näkökulmasta edistää sulautumista ja käyttöönottoa Myös organisaation toiminnalla on merkitystä uuden teknologisen innovaation hyväksymiseen. Jos organisaatio kykenee mukauttamaan toimintaansa innovaation tarpeiden mukaan, innovaatio sulautuu sinne helpommin. Lisäksi tärkeään on innovaation merkityksellisyys organisaation työntekijöiden eli käyttäjien työsuoritusten näkökulmasta. Jos uusi teknologia parantaa työsuoritusta, se tulee olemaan helpompi omaksua. Käyttäjän osaamisen tukemista ei pidä unohtaa uuden teknologisen innovaation käyttöönotossa Uuden teknologian käyttäjiltä vaaditaan uudenlaisia taitoja ja tietoja, jotta he osaavat käyttää sitä. Teknologisen innovaation käyttöönottoa helpottaa, jos käyttämisen edellyttämät tiedot ja taidot voidaan määritellä ja tarvittaessa myös siirtää tarpeen mukaan kontekstista toiseen. Työntekijöiden näkökulmasta on tärkeää, että teknologian käyttöön ja sen mukauttamiseen osaksi omaa työtä on mahdollista saada tukea, kuten koulutusta, perehdytystä ja ”help desk-neuvontaa”. Avoimuus ja tuki helpottavat innovaatioiden sulautumista Uuden innovaation käyttöönotto on usein viisiportainen prosessi siten, että ensin vaaditaan tietoisuus innovaatiosta, sitten suostuttelu sen kokeiluun, kolmantena päätös käyttöönotosta, neljäntenä toteutus ja viidentenä vahvistus (Rogers 1995, Greenhalgh ym., 2004 mukaan). Näiden lisäksi tärkeä käyttöönoton edellytys on, että oletetut käyttäjät ovat tietoisia innovaatiosta eli että heillä on riittävät tiedot siitä, mitä se tekee ja kuinka sitä käytetään ja he ovat selvillä siitä, miten innovaatio tulee vaikuttamaan heihin sekä sen kustannuksista (Greenhalgh ym., 2004). Onnistunut käyttöönotto on todennäköisempää lisäksi, jos oletetuilla käyttäjillä on jatkuva pääsy tietoihin siitä, mitä innovaatio tekee ja riittävä koulutus ja tuki sen toimintaan liittyvistä kysymyksissä (esim. innovaation sovittamisesta päivittäiseen työhön). Näiden lisäksi on oleellista, että oletetuille käyttäjille annetaan riittävästi palautetta käyttöönoton seurauksista ja että heillä on riittävä mahdollisuus, itsenäisyys ja tuki innovaation mukauttamiseen tarkoitusta vastaavaksi (mt.). Päätös innovaation käyttöönotosta organisaatioon voidaan tehdä monella tasolla. Innovaation oletetuille käyttäjille, usein organisaation työntekijöille, päätös innovaation käytöstä voi tulla ulkoa päin ilman, että siihen pääsee vaikuttamaan. Tällöin on kyse arvovaltaisesta päätöksestä. Päätös voi olla myös kollektiivinen päätös, jolloin jokaisella yksilöllä on ääni, mutta viime kädessä on suostuttava ryhmän päätökseen. Tiedetään, että arvovaltainen päätös voi nopeuttaa käyttöönottoprosessia ja lisätä innovaation käyttöönottoa hetkellisesti mutta se vähentää mahdollisuutta siihen, että innovaatio hyväksytään, sen käyttöönotto toteutetaan onnistuneesti ja se sulautuu saumattomasti osaksi työtä. Palvelutarpeen arviointi ja asiakasvalinta avainasemassa etähoidon toteutuksen kehittämisessä Korona-ajan poikkeusolot on vauhdittanut etähoidon käyttöönottoa ja onnistuneen sulauttamisen tarvetta sosiaali- ja terveyspalveluihin. Etähoidon asiakasmäärät ja samalla palvelua toteuttavien työntekijöiden määrät ovat kasvaneet korona-ajan poikkeusolojen seurauksena. Kasvu on kuitenkin tapahtunut osittain pakon sanelemana eikä uusien innovaatioiden käyttöönottoa ole välttämättä ehditty toteuttaa hallitusti ja riittävästi huomioiden uuden teknologian palvelujen sulautumisen edellytyksiä. Jos halutaan edistää etähoidon työntekijöiden työtyytyväisyyttä ja hyvinvointia, huomiota tulee kiinnittää etähoidon asiakkaiden palvelutarpeisiin ja asiakasvalinnan kehittämiseen. Näin palvelua pystytään tarjoamaan paremmin asiakkaille, jotka siitä parhaiten hyötyisivät. Palvelua tulisi kehittää myös työn toteuttamisen ehtojen ja asiakkaiden tarpeiden näkökulmasta. Liiallisen tehokkuuden odotukset ovat uhka työn toteuttamiselle ja työtyytyväisyyden säilymiselle. Kirjoittajat Merja Hoffrén-Mikkola, LitT, yliopettaja, Seinäjoen ammattikorkeakoulu Sini Eloranta, sh, TtT, dosentti, yliopettaja, Turun ammattikorkeakoulu Tuula Mikkola, VTT, yliopettaja, Metropolia Ammattikorkeakoulu Marjatta Komulainen, VTM, lehtori, Metropolia ammattikorkeakoulu Sari Teeri, TtT, yliopettaja, Satakunnan ammattikorkeakoulu Lähteet Greenhalgh, T., Robert, G., MacFarlane, F., Bate, P. & Kyriakidou, O. 2004. Diffusion of innovations in service organizations: Systematic review and recommendations. Milbank quarterly 82 (4), 581 - 629. doi:10.1111/j.0887-378x.2004.00325.x Husebø AML, Storm M. Virtual Visits in Home Health Care for Older Adults. Scientific World Journal. 2014;2014:689873. Josefsson, K. & Hammar, T. (2022). Kotihoidon etäpalveluissa on vielä kehittämisen varaa. Tutkimuksesta tiiviisti 22/2022. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Helsinki. Kuoppakangas, P., Lindfors, J., Stenwall, J., Kinder, T., & Talonen, A. (2020). COVID-19 triggering homecare professionals’ change of attitudes towards e-Welfare. Finnish Journal of EHealth and EWelfare, 12(3), 241-249. Kröger T., Van Aershot L., Puthenparambil J M. 2018. Hoivatyö muutoksessa: suomalainen vanhustyö pohjoismaisessa vertailussa. Jyväskylän yliopisto. Melkas H, Hennala L, Pekkarinen S, Kyrki V. Impacts of robot implementation on care personnel and clients in elderlycare institutions. Int J Med Inform. 2020 Feb;134:104041.