Geroblogi

Työhön muistisairaiden parissa kuuluu paljon positiivisia asioita, joita on tärkeä nostaa esille työyhteisössä, rekrytoinnissa sekä julkisessa keskustelussa. Positiivisten asioiden kertominen lisää alan kiinnostavuutta ja kohentaa julkisuuskuvaa, joka on uutisoinnin perusteella usein negatiivissävytteinen. Positiivisten kokemusten ja hyvien käytäntöjen jakaminen edistää osaltaan myös muistiystävällisen yhteiskunnan rakentumista. On tärkeää, että muistisairaiden ja ikääntyvien parissa työskentelevät kertovat työn positiivisista puolista, onnistumisista ja hyvistä käytännöistä. Kun arvostaa itse omia asiakkaitaan ja työtään ja tuo esille työn mielekkyyttä, monipuolisuutta ja vaativuuttakin, on todennäköistä, että yhteiskunnassakin muistisairaiden parissa tehtävän työn arvostus kasvaa. Luovaa työtä omana itsenään Kun vanhus- ja muistityön toimintaa ohjaavat aktiivisuus- ja jatkuvuusteoreettiset lähtökohdat, sekä asiakkaan arki että työntekijän työpäivät ovat mielekkäitä. Nimensä mukaisesti aktiivisuus- ja jatkuvuusteoria painottavat aktiivista toimijuutta sekä tuttujen toimintamallien jatkamista myös iäkkäänä (Jyrkämä 2008: 273; Pirhonen & Tuominen & Jolanki & Jylhä 2019: 107). Tässä viitekehyksessä työntekijälläkin on mahdollisuus käyttää omia vahvuuksiaan ja taitojaan työssään. Esimerkiksi laulu- ja soittotaitoinen ohjaa hoivakodissa musiikkituokioita ja esiintyy, leipomista harrastava leipoo yhdessä asukkaiden kanssa ja puutarhanhoidosta pitävä työntekijä hoitaa yhdessä muistisairaan kanssa pihaa. Sisustamisesta pitävä työntekijä ottaa vastuualueekseen hoivakodin tilojen viihtyisyydestä, vuodenajanmukaisesta sisustuksesta ja asuinympäristön muistiystävällisyydestä huolehtimisen. Mikä sen mukavampaa ajankäytöllisestikin kuin yhdistää työ, vahvuudet ja mielenkiinnon kohteet ja nähdä aktiivisen toiminnan lukuisat positiiviset vaikutukset muistisairaiden elämänlaatuun. Erityistä luovaa hetkeä ei aina tarvitse järjestää. Luovuutta voi käyttää avustustilanteiden yhteydessä. Usein esimerkiksi laulaminen, musiikin kuunteleminen ja muistisairaalle mieleisistä asioista keskusteleminen edistävät avustustilanteiden sujumista. Ulkoilulla on useita positiivisia vaikutuksia muistisairautta sairastavan vointiin, ja ulkoilu työpäivän aikana virkistää myös työntekijää. Työ ei ole vain toimenpiteiden tekemistä, vaan työntekijä myös miettii, millä keinoin kyseisen toimenpiteen teko onnistuu. Tylsän rutiininomaisen työotteen voi siis unohtaa. Muistisairaan elämänhistorian tunteminen on yksi onnistuneen kohtaamisen ja tukemisen edellytys (Jämsä 2019a: 163). Jos muistisairas esimerkiksi kieltäytyy suihkuun menosta, voi yksi syy olla esimerkiksi se, että muisti ei enää tavoita nykyaikaista peseytymistyyliä. Jos muistisairas on tottunut peseytymään nuoruudessaan pesuvadin ja kauhan äärellä, saattaa peseytyminen onnistua niitä hyödyntäen. Taustamusiikki, yhdessä laulaminen ja mieleisistä asioista keskusteleminen voivat rentouttaa ja viedä huomion itse avustustilanteesta toisaalle. (Jämsä 2019b: 186.) Monipuolisuus ja vastuullisuus Muistisairaiden parissa voi työskennellä monipuolisissa työtehtävissä julkisella, yksityisellä ja kolmannella sektorilla. On itsenäisiä työtehtäviä (esimerkiksi muistineuvoja ja kotihoito) ja tehtäviä, joissa tiimin tuki on fyysisesti enemmän läsnä (esimerkiksi muistipoliklinikan, pitkäaikaishoidon ja päivätoiminnan henkilökunta). Järjestöpuolen toimijat keskittyvät muun muassa muistitietouden lisäämiseen ja kouluttamiseen (Suomen muistiasiantuntijat ry ja Muistiliitto), ja Muistiliiton paikallisyhdistykset järjestävät edellä mainittujen ohella myös monipuolisesti sosiaalista toimintaa muistiperheille. Työ on vastuullista, ja esimerkiksi muistisairaan ja läheisten puolen pitäminen on vahvasti työssä läsnä. Moniammatillinen yhteistyö korostuu muistisairaan hoidossa joka toimintaympäristössä. Moniammatillisen tiimin tuki auttaa haasteelliseksi koetuissa tilanteissa ja lisää myös yksittäisen työntekijän osaamista. Koulutuksen tärkeys Toisinaan kuulee sanottavan, että ei kannata erikoistua muistityöhön, koska kuka vain sosiaali- ja terveysalaa opiskellut voi työskennellä muistisairaiden parissa. Asia ei ole näin. Työssä vaaditaan vankkaa muistiasiantuntijuutta, gerontologista ymmärrystä, hyviä vuorovaikutustaitoja, kekseliäisyyttä ja luovuuden käyttöä. Kun työntekijällä on nämä ominaisuudet, sekä asiakkaat että työntekijät voivat paremmin. Tutkimukset osoittavat, että koulutus lisää merkittävästi vanhusten ja muistisairaiden parissa työskentelevien työhyvinvointia (Travers & Beattie &Martin-Khan & Fielding 2013: 5–7; Chenoweth & Merlyn & Jeon & Tait & Duffield 2013:1; Holmfriduri & Tomasson & Gudbjorg 2002: 43). Traversin ym. (2013) tutkimuksessa ilmeni myös, että muistikoulutus lisää ammattilaisten itseluottamusta ja positiivisia mielikuvia muistisairaiden parissa tehtävästä työstä (Travers ym. 2013: 5-7). Muistityön koulutuksen tulisikin sisältyä jokaiseen sosiaali- ja terveysalan koulutusohjelmaan, koska muistisairaita asioi sosiaali- ja terveyspalveluiden eri toimintayksiköissä. Muistisairas opettajana Työ on jatkuvaa uuden oppimista ja itsensä kehittämistä. Muistisairausdiagnoosi ei tarkoita sitä, että kaikki asiat pyyhkiytyvät mielestä kerralla. Muistisairautta sairastavilla on elämäkokemusta, vahvuuksia ja erityisosaamisalueita, ja jos työntekijän asenne on oikea, hän oppii muistisairailta itsekin uusia asioita. Työ muistisairautta sairastavien parissa haastaa työntekijää miettimään, miten omaa käytöstä tai työyhteisön toimintatapoja voi muuttaa niin, että jokin ongelmalliseksi koettu tilanne ratkeaa. Ratkaisukeinojen löytyminen haasteellisiksi koettuihin tilanteisiin on palkitsevaa. Suorat sanat Kun työntekijän asenne on muistisairasta kunnioittavaa, positiivisen palautteen ja kiitoksen saa usein niin muistisairaalta kuin hänen läheisiltään joko sanallisesti tai muistisairaan käytöstä havainnoiden. Muistisairaiden käytös on aitoa, ja palaute voi tulla hyvinkin suorin sanoin. Ei jää arvailujen varaan, onnistuiko vai epäonnistuiko jossain. Suoran palauteen ansioista toimintatapoja voi kehittää. Myös työntekijän aitous auttaa muistisairaan kohtaamisessa. Muistisairaat aistivat herkästi tunteet ja esimerkiksi sen, jos kohtaamistilanteissa on liikaa yrittämistä. Muistisairaiden parissa voi olla ihan omana itsenään. Huumori on myös työssä vahvasti läsnä, ja asiakkaan kanssa yhdessä koettu ilo antaa voimaa työpäivään. Työ on vastuullista, mutta ei yleensä vakavaa. Kirjoittaja Maiju Jämsä, geronomi (AMK), muistineuvoja, vanhustyö YAMK -opiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu Lähteet Chenoweth, Lynn & Merlyn, Teri & Jeon, Yun-hee & Tait, Riona & Duffield, Christine. 2013. Attracting and retaining qualified nurses in aged and dementia care: outcomes from an Australian study. Journal of nursing management. 22(2). Holmfridur, K. Gunnarsdottir & Tomasson, Kristinn & Gudbjorg, Linda Rafnsdottir 2002. Well-being and self-assessed health among different groups of female personnel in geriatric care. Article in Work. 22(2004). 41–47. Jyrkämä, Jyrki 2008. Vanheneva yksilö, toimijuus ja toimintatilanteet. Teoksessa Heikkinen, Eino & Rantanen, Taina (toim.). Gerontologia. Helsinki: Duodecim. 273. Jämsä, Maiju 2019a. Muistisairaan peseytyminen, ihon ja hampaiden hoito. Teoksessa Hallikainen, Merja & Immonen, Annikka & Mönkäre, Riitta & Pihlakari, Pirkko (toim.). Muistisairaan hoito. Helsinki: Duodecim. 185–189. Jämsä, Maiju 2019b. Toimintakyvyn muutosten huomioon ottaminen muistisairaan päivittäisissä toimissa. Teoksessa Hallikainen, Merja & Immonen, Annikka & Mönkäre, Riitta & Pihlakari, Pirkko (toim.). Muistisairaan hoito. Helsinki: Duodecim. 162–165. Pirhonen, Jari & Tuominen, Katariina & Jolanki, Outi & Jylhä, Marja 2019. Hyvinvointi vanhuudessa – valmistautumista, sopeutumista, luopumista ja hyväksymistä. Gerontologia. 33(3). 105–120. Viitattu 7.12.2022. Travers, Catherine M. & Beattie, Elizabeth & Martin-Khan, Melinda & Fielding, Elaine 2013. A survey of the Queensland healthcare workforce: attitudes towards dementia care and training. Research article. BMC Geriatrics. 13(101). Viitattu 7.12.2022.