Geroblogi

Mahdollistamme yhdessä hyvää ikääntymistä Tilaa RSS-syöte

Ikääntyneen muutto omasta kodista hoivakotiin, miten omaiset sen kokevat?
29.5.2023
Ahola Anu ja Nukala Tiina

Muutto omasta kodista hoivakotiin on yksi ikääntyneen suurimmista luopumisista. Muutto on suuri muutos myös omaisille, jotka jäävät usein vähälle huomiolle. Ikääntyneen hyvää siirtymistä hoivakotiin voidaan edistää ja siirtymisen prosessia voidaan parantaa omaisten tukemisen näkökulmasta. Hyvin hoidettu muuttoprosessi varmistaa, että asukas pääsee kotiutumaan hoivakotiin nopeasti. Muuttoprosessiin tarpeeksi panostamalla hyötyy siitä sekä asukas, omainen että hoivakodin henkilökunta. Hoivakotiin siirtyminen Tutkimuksellisen opinnäytetyömme tarkoituksena oli kuvata omaisten kokemuksia ikääntyneen läheisensä hoivakotiin siirtymisestä. Tutkimus toteutettiin Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialueella teemahaastattelemalla yhdeksää omaista, joiden ikääntynyt läheinen on vuoden aikana muuttanut kotoa hoivakotiin. Tutkimustulosten ja aiemman kirjallisuuden perusteella opinnäytetyössä annetaan suositukset asioista, jotka täytyy ottaa huomioon hoivakotiin siirryttäessä. Hoivakotiin siirrytään nykyään varsin huonokuntoisena useimmiten monien erilaisten välivaiheiden kautta. Paikkaa on saatettu odottaa kauan ja hoivakotiin pääsy on useimmiten lopulta helpotus kaikille osapuolille. Kun muutto tapahtuu, ikääntyneellä itsellään ja hänen omaisellaan ei aina ole voimavaroja osallistua siihen kovinkaan aktiivisesti. Hoitohenkilökunnalla on muuttohetkellä tärkeä rooli. Hoivakotiin muuttaminen tulee suunnitella aina asukkaaksi tulevan lähtökohdista siten, että hoitohenkilökunta perehtyy asukkaaseen ja hänen elämänhistoriaansa (Pikkarainen 2019). Ikääntyneen elämäntarinan kartoittaminen on tärkeä osa kotiutumisvaihetta. Tieto ikääntyneen aiemman elämän vaiheista tuo arvokkuutta. Jokainen hoivakodin asukas on ollut yhteiskunnan jäsen, joka on hoitanut työnsä, omat ja perheensä asiat. Hänellä on ollut elämässään iloja ja suruja, harrastuksia ja ystävyyssuhteita. Kaikesta tästä olisi hyvä olla tietoa hoivakodissa (Tirkkonen, 2021). Onnistunutta siirtymävaihetta tukevat tekijät Niin asukkaalle kuin hänen omaiselleen on tärkeää tulla nähdyksi, kuulluksi ja hyväksytyksi omana itsenään. Asukkaan hoitamisessa tulee huomioida myös hänen omaisensa. Lehto-Niskala (2021) toteaa väitöskirjassaan, että ei ole yhdentekevää, miten omaisia kohdataan, koska he toimivat ikään kuin hoidon tarkkailijoina. He seuraavat oman läheisensä lisäksi koko hoivakodin toimintaa ja asukkaiden kohtaamista. Omaisten kohtaamista ei välttämättä koeta merkittävänä hoitohenkilökunnan osalta ja heidät saatetaan sulkea ulos ikääntyneen hoitoon liittyvästä päätöksenteosta, jolloin tiedonkulun puutteet voivat turhauttaa. Tutkimuksessamme tuli esiin tiedonkulun haasteet, omaisten kohtaamisen tärkeys sekä hoivakotiin kotiutumisen edistäminen. Tutkimustulokset osoittivat, että omaiset toivoivat parempaa tiedonkulkua uudessa tilanteessa. Ennakointia ja väliaikatietoja hakemusprosessista kaivattiin. Kaikki omaiset olivat kuormittuneita sekä fyysisesti että psyykkisesti ennen muuttoa ja ikääntyneen kotona pärjääminen aiheutti huolta ja vaaratilanteita. Muutto hoivakotiin koettiin helpotuksena. Kohtaaminen hoitohenkilökunnan kanssa oli tärkeää ja heiltä toivottiin tietoa käytännön asioista. Kotiutumista edesauttoi viihtyisä ympäristö, josta tärkeimmäksi koettiin oma huone ja tavarat. Vuorovaikutus hoitohenkilökunnan kanssa oli hyvää ja riittävää omaisen näkökulmasta. Puutteelliseksi jäi ikääntyneen elämänhistoriaan tutustuminen, johon omaiset toivoivat parannusta elämäntarinalomakkeen käyttöön ottamisella. Tutkimusaineistosta muodostui tiedonkulku, kohtaaminen ja kotiutuminen tärkeimmiksi omaisten kokemiksi asioiksi. On tärkeää kuunnella omaisten huolia läheistensä hyvinvointiin liittyen, kohdata heidät ja hoivakotiin muuttava ikääntynyt kiireettömästi yksilöinä sekä tukea hoivakotiin kotiutumista. Tulosten perusteella omaisten kanssa on myös tärkeää antaa tietoa käytännöistä sekä selkeyttää esimerkiksi kuntoutumista edistävän hoitotyön periaatteiden mukaisesti, miksi kaikkea arjessa ei tehdä ikääntyneen asukkaan puolesta. Opinnäytetyön tuotoksena syntyi kooste hoivakotiin siirtymisen yhteydessä huomioitavista seikoista, jossa tutkimustulosten hyödynnettävyys konkretisoituu. Kooste perustuu tutkimuksemme tuloksiin täydennettynä lähdekirjallisuuden tiedoilla. Sitä voi käyttää hoivakodeissa hoitotyön laadun parantamiseksi sekä käytäntöjen yhtenäistämiseksi. Tavoitteena on edistää ikääntyneiden sopeutumista uuteen asuinpaikkaan muuttaessa sekä omaisten kokemusta kuulluksi tulemisesta. Alla olevaa koostetta voi hyödyntää aina muuton tullessa ajankohtaiseksi ja esimerkiksi uuden työntekijän perehdyttämisessä. Kirjoitus pohjautuu Sosiaali- ja terveysalan YAMK-opintojen opinnäytetyöhön Omaisten kokemuksia ikääntyneen siirtymisestä hoivakotiin. Kirjoittajat Ahola Anu, sairaanhoitaja (YAMK), Ikääntymisen asiantuntija. Valmistunut SeAMK (YAMK)- tutkinnosta toukokuussa 2023. Nukala Tiina, sairaanhoitaja (YAMK), Ikääntymisen asiantuntija. Valmistunut SeAMK (YAMK) - tutkinnosta toukokuussa 2023 Lähteet Lehto-Niskala, Vilhelmiina. (2021). Toimintakyky hoivapolitiikan ja hoidon arjen risteyksessä. Ikääntyneiden ympärivuorokautisen hoidon asukkaiden, heidän perheenjäsentensä sekä hoitajien käsityksiä toimintakyvystä ja kuntoutuksesta. (Tampereen yliopiston väitöskirjat 450) Väitöskirja Tampereen yliopisto. PunaMusta. Pikkarainen A. Vieraana vai kotona palvelutalossa? Muutosta ja muuttoa tukemassa. Teoksessa J. Kulmala (toim). (2019) Hyvä vanhuus. PS-kustannus. Tirkkonen, S. 2021. Muistisairaan läheisenä. Basam Books Oy.

Lue lisää

Ikäystävällinen elinympäristö tukee kotona asumista
2.5.2023
Mari Niskakoski, Ursula Kvist ja Heidi Laine

Elämä jatkuu, vaikka toimintakyky muuttuu. Ihminen tulisi nähdä muutenkin kuin toimintakykynsä kautta. Suomi ikääntyy ja toimivat ympäristöt koskevat meitä kaikkia. Ympäristö, joka mahdollistaa omatoimisen ikääntymisen, on hyvä ympäristö ihan kaiken ikäisille. Ihmisen toimintamahdollisuuksia ei pidä rajoittaa sen perusteella, minkä ikäinen ihminen on, vaan eri-ikäisiä tulisi kannustaa toimimaan yhdessä. On kaikkien etu, että ikäihmiset osallistuvat aktiivisesti kaikkeen yhteiskunnalliseen toimintaan. Ikääntyneiden palveluita tulisi tarkastella kokonaisuutena. Ikääntyneet säilyvät pidempään toimintakykyisinä ja omatoimisina, kun edellytykset aktiiviseen toimijuuteen luodaan jo varhaisessa vaiheessa. Iäkkäälle hyvä ympäristö on toimiva myös muille. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2015: 5–7.) Yksin asuvien yli 65-vuotiaiden määrä lisääntyy kaikista nopeimmin. Terveys ja elämänlaatu ovat yksinasuvilla usein huonompia kuin perheellisillä. Lähiympäristössä liikkuminen ja ympäristön mahdollistamat sosiaaliset kontaktit ovat terveyden ja hyvinvoinnin kannalta erittäin tärkeitä. Iäkkäiden hyvinvointia voidaan lisätä muokkaamalla asuinympäristöä esteettömäksi sekä lisäämällä mahdollisuuksia muiden ihmisten tapaamiseen. (Jolanki ym. 2017: 9.) Sektorirajat ylittävä yhteistyö – vastaus ikääntyneiden tarpeisiin Suomessa vanhuspolitiikka korostaa ikääntyneen kotona asumista silloinkin, kun toimintakyvyssä on jo haasteita (Laatusuositus 2020:12).  Asuinympäristöllä on suuri vaikutus siihen, miten hyvin se mahdollistaa iäkkään hyvän elämän kotona. Kotona asuminen itsessään ei saisi olla ainoa lähtökohta, vaan tärkeää olisi myös huomioida, että kotona asuessa myös elämänlaatu säilyy hyvänä. Toimintakyvyn heikkenemisen ennalta ehkäisy nähdään yhteiskunnassa erittäin tärkeänä, mutta siihen tarvittaisiin enemmän panostamista eri toimijoilta. Oman kokemuksemme mukaan ennaltaehkäisevää palvelua tarvittaisiin lisää myös julkiselle sektorille. Julkisten palveluiden piiriin päästäkseen yleensä iäkkäällä on monesti jo merkittäviä haasteita toimintakyvyssä. Tukipalveluita, etenkin niitä, jotka eivät ole lakisääteisiä on karsittu resurssien puutteiden sekä koronan vuoksi. Järjestöt ja yksityiset palveluntuottajat tarjoavat paljon erilaista ennaltaehkäisevää tukea, mutta myös muita toimijoita ja yhteistyötä eri toimijoiden välillä tarvittaisiin. Yritykset voisivat myös lähteä mukaan kehittämään toimintaansa ikäystävälliseen suuntaan. Ikääntyvät ovat suuri joukko palveluiden käyttäjiä, johon yritystenkin kannattaa satsata, eikä se kuitenkaan karsi muita palveluiden käyttäjiä pois. Ikäystävällisyys voidaan huomioida esimerkiksi suurimmissa kaupoissa tuotteiden sijoittelulla. Kaupan sisällä voisi olla lähelle kassoja sijoitettuna osasto, josta löytyy tavallisimmat peruselintarvikkeet, jolloin kaupassa käynti ei edellytä pitkää kävelymatkaa. Käytäville olisi hyvä sijoitella penkkejä, jotta ostosten lomassa voi pysähtyä lepäämään. Henkilökohtaisen palvelun lisääminen taas helpottaisi ikääntyneiden asiointia esimerkiksi pankissa. Yritykset voisivat myös aktiivisesti pyrkiä yhteistyöhön esimerkiksi ikääntyneille palveluja tarjoavien järjestöjen kanssa, ja siten mahdollistaa esimerkiksi kaupassa käynnin yhteydessä sosiaalista tai palveluohjauksellista toimintaa. Esteetön elinympäristö kotona asumisen mahdollistajana Ikääntyneiden kotona asumisen tukeminen on tärkeää niin ikääntyvän väestön kuin yhteiskunnankin kannalta. Asuinympäristöjen kehittäminen ikäystävällisiksi on tärkeää, koska se mahdollistaa ikääntyneiden liikkumisen sekä palveluiden saamisen ja siten tukee hyvinvointia ja yhteisöllisyyttä. Ikääntyvien asuinympäristön ja asumisen kehittämisessä tarvitaan monia toimijoita, mutta ennen kaikkea asenteiden muutosta. (Ympäristöministeriö 2020.) Esteetön elinympäristö, lähipalvelut ja helppokäyttöinen julkinen liikenne mahdollistavat omatoimisen vanhuuden ja sosiaalisen vuorovaikutuksen. Toimintakyvyn heikkenemistä ehkäiseviä keskeisiä tekijöitä ovat terveellinen ruokavalio, liikunta ja sosiaalinen aktiivisuus. Esteetön elinympäristö on tehokas keino terveyden edistämisessä ja sairauksien ennaltaehkäisemisessä. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2015: 7–11.) Ikääntyneen toimintakyvyn heikennettyä kotiin on tarjolla erilaisia palveluita. Ikääntynyt voi selvitä hyvin kotonaan palveluiden turvin, mutta yksinäisyydestä kärsii merkittävä osa suomalaisista ikäihmisistä. Tehdäänkö omasta kodista ikääntyneelle vankila, josta ei ole poispääsyä? Mielestämme julkisen sektorin tulisi tarjota jo ennen toimintakyvyn laskua palveluita, jotka suuntautuvat kotoa ulos, jolloin mahdollistuisivat liikunta ja sosiaaliset suhteet. Esteettömän ympäristön ja toimivien palveluiden tuella voisi pitää yllä toimintakykyä ja ennen kaikkea hyvää elämänlaatua. Esteettömyys tulisi huomioida kaikilla yhteiskunnan osa-alueilla, koska silloin emme sulje pois isoa osaa yhteiskuntamme jäsenistä. Kirjoittajat Metropolia Ammattikorkeakoulun geronomiopiskelijat Mari Niskakoski, Ursula Kvist ja Heidi Laine Lähteet Jolanki, Outi & Leinonen, Emilia & Rajaniemi, Jere & Rappe, Eija & Räsänen, Tiina & Teittinen, Outi & Topo, Päivi 2017. Asumisen yhteisöllisyys ja hyvä vanhuus. Valtioneuvoston selvitys- ja julkaisusarja 47/2017. Viitattu 18.2.2023. Laatusuositus 2020. Laatusuositus hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palvelujen parantamiseksi 2020–2023. Tavoitteena ikäystävällinen Suomi. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2020:29. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö. Viitattu 25.3.2023. Sosiaali- ja terveysministeriö 2015. Yksitoista teesiä ikääntymisestä. Kokeneet ja viisaat -asiantuntijaryhmän muistio 26.8.2015. Viitattu 26.2.2023. Ympäristöministeriö 2020. Ikääntyneiden asumisen toimenpideohjelma vuosille 2020-2022. Viitattu 18.2.2023.

Lue lisää

Saada palvelua vai mahdollisuus ostaa palvelua?
24.4.2023
Nina Lehtonen

Yhteiskunnallisena ikääntymispoliittisena tavoitteena on mahdollistaa ikääntyvien kotona asuminen (Kansallinen ikäohjelma vuoteen 2023). Puhutaan palveluiden saamisesta, joka saattaa tuoda ajatuksen palveluiden maksuttomuudesta, mutta käytännössä kaikki palvelut aiheuttavat saajalle kustannuksia. Tavoiteltaessa kotona asumisen mahdollisuutta, on syytä kiinnittää huomio omavastuiden hinnoitteluun ja ikääntyneen arjen kulujen kokonaisuuteen, erityisesti pienituloisten ikääntyneiden osalta. Ikääntyneiden köyhyys on noussut esille sekä yhteiskunnallisessa keskustelussa että Eläkeliiton toiminnanjohtaja Anssi Kempin blogitekstissä Onko eläkeläisen vyössä kiristämisen varaa? Kemppi tuo esille kirjoituksessaan maailmantilanteen aiheuttaman hintojen nousun ja sen aiheuttaman eläkeläisten taloudellisen ahdingon. Eläkeläisillä on Eläkeliiton selvityksen mukaan vaikeuksia selviytyä peruselämiseen liittyvistä kuluista ja yleisesti palkansaajia rajallisemmat mahdollisuudet vaikuttaa sekä tulotasoonsa että kuluihinsa. Kemppi nostaakin esille kysymyksen, tuleeko eläkeläisten maksukyky kestämään jatkossa kustannusten nousun. Kustannukset nousevat esille myös kyvyissä hankkia palvelua arkensa tueksi. Kustannukset vaikuttavat ikääntyneen kykyyn ja mahdollisuuteen hankkia apua kotona asumisen tueksi ja näin ollen yhteiskunnallinen tavoite ja jopa lupaus tuen järjestämisestä ei välttämättä toteudu. Itselleni herää kysymys, millä keinoilla mahdollistettaisiin ikäihmisen tarvitsemat palvelut, jotta tavoite omassa kodissa asuminen voisi toteutua asianmukaisesti. Palveluiden maksullisuus Usein puhekielessä käytetään palveluista termiä ”saaminen”. Kuitenkin kyse on siitä, syntyykö henkilölle oikeus ostaa palvelu hyvinvointialueelta vai hankitaanko se esimerkiksi yksityiseltä palveluntuottajalta. Sana ”saada” luo helposti ihmisten ajatuksissa mielikuvan maksuttomuudesta. Perusteena maksuttomuudelle tuodaan esille, että iäkäs on maksanut veroja kattaakseen myöhemmin syntyvät palveluiden kustannukset. Tapaamillani ikääntyneillä pettymys palvelujen maksullisuudesta ja maksujen määräytymisestä on ajoittain suuri, kun henkilö on luottanut siihen, että apua saa ja käsitys avun saamisen kustannuksista poikkeaa käytännöstä. Kotihoidon palveluiden maksuperusteissa on määritelty palveluiden maksuttomuudelle tuloperusteinen yläraja, joka on 588 euroa kuukaudessa (Laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista 1992/734). Kuitenkin jokaiselle Suomessa asuvalle henkilölle on lainsäädännöllä turvattu takuueläkkeen luoma oikeus vähimmäiseläkkeeseen, joka on 922,42 euroa kuukaudessa (Kela). Näin ollen maksuttomuuden ylärajaa ei kukaan lähtökohtaisesti alita. Hoivaköyhyys Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista (280/2012) määrittelee että, hyvinvointialueiden on järjestettävä henkilöille palveluja, jotka ovat oikea aikaisia sekä riittäviä. Yhteiskunnassa toimitaan tämän lain määrittelemässä hengessä. Siitä huolimatta syntyy tilanteita, että henkilö ei pysty hankkimaan riittäviä palveluja niistä syntyvien kustannuksien takia. Hoivapalveluiden korkeat omavastuut saattavat vaarantaa ikääntyneen toimeentulon ja aiheuttaa näin ollen hoivaköyhyyttä (Forma & Kuivalainen 2020: 337). Hoivaköyhyyttä on tutkittu viimevuosina ja nostettu esille useissa eri tutkimuksissa (Kröger 2022, Kröger & Van Aerschot & Puthenparambil 2019). Hoivaköyhyys tarkoittaa yksilötasolla sitä, että henkilön avuntarve on olemassa ja määritelty, mutta sitä ei pystytä täyttämään joko kaikilta osin tai tarpeesta jää jokin osa täyttämättä. Hoivaköyhyyttä voi syntyä mm. tilanteessa missä henkilö ei pysty ostamaan taloudellisen tilanteen takia riittäviä palveluita arjen tueksi. (Kröger: 2022: 11, Kröger & Van Aerschot & Puthenparambil 2019: 128.) Itse havainnoin työssäni, että usein ikääntyneen taloudellinen tilanne ei mahdollista esimerkiksi siivouspalveluiden hankkimista tai asiointiin liittyvien hoivan tarpeiden täyttymistä. Erityisen hankalia ovat tilanteet missä läheisapua ei ole käytettävissä. Asiakasmaksut, osa isompaa kokonaisuutta Asiakasmaksuja suunniteltaessa ja niistä päätettäessä olisi hyvä vielä tarkemmin selvittää, mitä vaikutuksia asiakasmaksujen kerääminen vähävaraisiksi luokitelluissa perheissä voi tarkoittaa. Tällä hetkellä on saatavilla tietoa esimerkiksi hoivaköyhyyden syntymiseen vaikuttavista tekijöistä sekä siitä, miten täyttämättömät avuntarpeet vaikuttavat henkilön palveluntarpeen nopeampaan kasvuun. Lisääntynyt palvelun tarve taas vaikuttaa eittämättä myös kalliimpien palveluiden käyttöön. Kotona asumisen kustannuksien näkeminen kokonaisuutena auttaisi hahmottamaan kokonaisuuksia, jotka vaikuttavat asiakasmaksujen vaikuttavuuden ymmärtämiseen. Kun huomioidaan, mitä muita kuluja kotona asuvalle syntyy, voidaan nähdä, että kotona asuvat ikääntyneet maksavat suhteellisesti, mutta myös euromääräisesti enemmän arjestaan, kun asumispalveluissa asuvat (Forma & Aaltonen & Teräväinen & Pulkki 2023: 33). Olisikin hyvä ottaa herkemmin mukaan asiakasmaksuja koskevaan keskusteluun henkilöitä, joilla on käytännön näkemyksiä niistä tekijöistä, jotka vaikuttavat asiakkaan kykyyn ja mahdollisuuteen asua omassa kodissa. Palveluohjauksen sekä palvelutarpeen selvittämisen yhteydessä on entistä tärkeämpää, että osataan ottaa puheeksi ja selvittää ikääntyneen maksukyky sekä siihen vaikuttavat tekijät. Puheeksi ottamisella voidaan ennakoida ja ehkäistä tilannetta missä, ikääntynyt ei pysty itse selviytymään tarvittavien tukien ja etuuksien hakemisesta, ja joutuu siitä syystä jättämään palveluita käyttämättä. Tukien hakeminen ei saisi missään tilanteessa kaatua siihen, että ikääntynyt ei itse pysty hakemuksista suoriutumaan. Kirjoittaja Nina Lehtonen, vanhustyö (YAMK) -opiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu, ja asiakasvastaava, Länsi-Uudenmaan hyvinvointialue ikääntyneiden palvelut, neuvonta ja ohjaus Lähteet Forma, Leena & Aaltonen, Mari & Teräväinen, Pia & Pulkki, Jutta 2023. Mikä maksaa ja kuka maksaa? Ikääntyneiden hoidon kustannukset ja rahoitus -pilottitutkimus. KAKS kunnallisalan kehittämissäätiö. Viitattu 26.3.2023. Forma, Leena & Kuivalainen Susan 2020. Artikkelit Gerontologia 34(4), 2020. Viitattu 19.3.2023. Kansallinen ikäohjelma vuoteen 2023. Tavoitteena ikäkyvykäs Suomi. Periaatepäätös. Valtioneuvoston julkaisuja 2022:70. Viitattu 20.3.2023. Kröger Teppo 2022: Care Poverty : When Older People’s Needs Remain Unmet. Palgrave Macmillan. Sustainable Development Goals Series, 10. Palgrave Macmillan, Cham. Viitattu 26.3.2023. Kröger Teppo & Van Aerschot Lina & Puthenparambil Jiby Mathew 2019: Ikääntyneiden hoivaköyhyys. Yhteiskuntapolitiikka 84: 2, 124–134. Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista 980/2012. Annettu 28.12.2012. <Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn… 980/2012 - Ajantasainen lainsäädäntö - FINLEX ®>. Viitattu 21.3.2023. Laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista 1992/734.< Laki sosiaali- ja terveydenhuollon… 734/1992 - Ajantasainen lainsäädäntö - FINLEX ®>. Viitattu 26.3.2023.

Lue lisää
Uudemmat postaukset Vanhemmat postaukset