Geroblogi

Mahdollistamme yhdessä hyvää ikääntymistä

Vuosi: 2022

Luovat menetelmät hoivakodin arjessa – Seniorisäätiön hoitajien kokemuksia
21.12.2022
Anu-Riikka Eerola ja Mia Rosenström

Luovilla menetelmillä (musiikki, kuva, draama, digitaalinen verkko-ohjaus) pyritään syrjäytymisen ehkäisemisen lisäksi lisäämään hoivakotien asukkaiden hyvinvointia, turvallisuuden ja yhteenkuuluvuuden tunnetta sekä ylläpitämään tulevaisuuden uskoa.​ Elossa! Luovaa alaa ja hoivakoteja elvyttämässä yhteiskehittämällä - hankkeen (05/2021–03/2023) tavoitteena on ollut myös lisätä usein ylikuormittuneen hoitohenkilökunnan hyvinvointia ja työviihtyvyyttä. Työviihtyvyyden lisääntymisellä toivotaan olevan positiivinen vaikutus hoivahenkilökunnan työmotivaatioon, työssä pysymiseen ja viihtymiseen. Luovien menetelmien hyödyntäminen hoivakodeissa lisää hoitajien työtyytyväisyyttä Luovien menetelmien käyttäminen hoivakotiympäristössä on perusteltua hoitajien näkökulmasta käsin. Tutkimusten mukaan hoitajat suhtautuvat pääsääntöisesti positiivisesti luovien menetelmien käyttöön hoidon tukena. (Broome 2017.) Luovien menetelmien hyödyntäminen omassa työssä lisää hoitajien tyytyväisyyttä työhönsä, parantaa työilmapiiriä sekä luo tunnetta omasta työstä nauttimisesta (Robertson & McCall 2018). Lisäksi hoitajat ovat tuoneet esille, että yhteinen luova tekeminen lisää heidän kiinnostustaan asukasta sekä tämän elämänhistoriaa kohtaan. Tämä puolestaan syventää hoitajan ja asukkaan välistä hoitosuhdetta sekä parantaa asukkaan hoidon laatua. (Broome 2017.) Hoitajien tyytyväisyyden työhön voidaan olettaa lisääntyvän, koska asukkaita miellyttävät kulttuurikokemukset vaikuttavat positiivisesti muun muassa asukkaiden kivun kokemukseen, jolloin asukkaat voivat paremmin.  Asukkaiden tyytyväisyys lisää myös hoitajien tyytyväisyyttä. (Koponen ym. 2018.) Elossa! Luovaa alaa ja hoivakoteja elvyttämässä yhteiskehittämällä - hankkeen alkaessa Seniorisäätiön hoivakotien työntekijöitä kysyttiin alkukartoituskyselyllä tietoja siitä, kuinka paljon, ja minkälaista luovaa toimintaa työntekijät käyttävät hoiva- ja hoitotyössään. Vastausten mukaan 43 % hoivakotien työntekijöistä käyttää työssään luovia menetelmiä viikoittain, päivittäin luovia menetelmiä käyttäviä työntekijöitä oli lähes 10 % ja kuukausittain 14 % vastaajista. Noin joka viides kyselyyn vastannut hoivakodin työntekijä käytti luovia menetelmiä 1–3 kertaa vuodessa. Kävimme hankkeen aikana myös haastattelemassa kahta Seniorisäätiön Mariankodin hoitajaa ja kysyimme heiltä heidän näkemyksistään ja kokemuksistaan luovan toiminnan ilmenemisestä hoivakodissa sekä miten he näkevät luovan toiminnan vaikuttavan hoivakodin asukkaisiin. Vaikka hoivakodin arjessa aikaa luovuudelle jää toisinaan liian vähän, kokevat hoitajat luovuuden tärkeänä. Luovuus tuo vaihtelua päiviin, vaikuttaen näin positiivisesti sekä hoitajien työssä jaksamiseen että asukkaiden arkeen. Kun hoitajat näkevät, että asukkaat viihtyvät ja voivat hyvin, lisääntyy hoitajien hyvä mieli ja työssä viihtyminen. Hoitajat kertoivat luovuuden lisäävän myös hoivakodin kodinomaisuutta. Luovia menetelmiä hyödynnetään monipuolisesti - musiikki suosituin menetelmä Sekä alkukartoituksen tulokset että hoitajien haastattelu osoittivat, että suosituin hoivakodeissa käytetty luovan toiminnan muoto on musiikki, kuten musiikin kuuntelu, kehorytmit, laulaminen, soittaminen ja levyraati, jota 71 % kyselyyn vastanneista hoivakotien työntekijöistä käytti työssään. Toiseksi suosituin luovan toiminnan muoto oli sanallinen ilmaisu, esimerkiksi runot, tarinat, muistelu ja lukeminen (57 %). Kolmanneksi suosituimpia olivat erilaiset pelit ja leikit välineillä (52 %), esimerkiksi muistipelit, ja neljänneksi suosituimpia liike ja liikkuminen, kuten tuolitanssi tai vapaa liike musiikin mukaan (48 %).  Noin neljännes hoivakotien työntekijöistä mainitsi hyödyntäneensä työssään kulttuuritapahtumissa, kuten konserteissa tai taidenäyttelyissä käymistä (29 %) sekä käyttäneensä muistelua luovia menetelmiä hyödyntäen (24 %). Käsin tekemistä, esimerkiksi neulomista, virkkaamista, ompelua, nikkarointia, kivi- ja metallitöitä, puutöitä ja askartelua, käytti työssään 14 % vastaajista. Sen sijaan draamaa ja teatterilähtöisiä luovia menetelmiä, tai tanssia ja laulua sekä osallistumista etätapahtumiin käytetään huomattavasti vähemmän. Luovuus tuo lisäarvoa hoitajien ja asukkaiden yhteiseen arkeen Hoivakodin hoitajat kokevat, että luova toiminta hoitomuotona auttaa päivän kulussa ja tukee sekä asukkaita että hoitajia. Esimerkkinä tästä on hoitolaulujen käyttäminen suihkutilanteessa asukkaan rauhoittamiseksi. Joskus myös muun muassa runoilla asukasta voidaan auttaa ylös sängystä tai tuolista.  Haastateltavat hoitajat kertoivat, että luovuus on hoivakodin arjessa sallittua ja hyväksyttävää ja jokainen saa käyttää luovuutta omalla tavallaan. Hoitajille luovuus hoitotyössä on taidelähtöisten menetelmien lisäksi myös muun muassa leivontaa, hemmottelua, keskustelua ja yhdessä oloa. Ulkopuoliset luovat toimijat, jotka tuovat muun muassa konsertteja tai taidetta hoivakotiin, nähdään tärkeänä. Tämä tuo mielekkyyttä asukkaiden lisäksi myös hoitajille: ”Silloin voin irrottautua perustyöstä ja nauttia elämyksestä tai toiminnasta yhdessä asukkaiden kanssa.” Luovien menetelmien käyttäminen asiakastyössä tuokin selvästi työhyvinvointia hoitohenkilökunnan näkökulmasta. Alkukartoitukseen osallistuneet vastaajat korostivat, että luovien menetelmien käyttöön liittyy positiivisia tunteita ja kokemuksia, ja että siitä on toisinaan erittäin paljon hyötyä, kun osaa käyttää luovuutta työssään. Hyvät vaikutukset näkyvät siinä, että yhteishenki lisääntyy ja mieliala kohenee.  Mielestäni on jokaisen ihmisen perusoikeus saada ja kokea luovuutta ja kulttuuritoimintaa koko elämänkaarensa ajan. Se on mielestäni se tapa, jolla katson myös työtäni, eli se on työni ydin ja se tuntuu hienolta, kun löytyy uusia keinoja ja tapoja, joilla asiakkaat voivat ilmaista itseään tai kokea päivittäistä arkea ja juhlaa, eräs vastaajista kertoo. Blogikirjoitus liittyy ELOSSA! Luovaa alaa ja hoivakoteja elvyttämässä yhteiskehittämällä hankkeen ”Elossa! vanhustyön luovemmat kasvot” - podcastsarjan kuudenteen jaksoon, joka on julkaistu 11.11.2022. Yhdeksän jakson podcastsarjassa keskustellaan laajasti hoivakotien ja luovien alojen yhteistyön mahdollisuuksista. Jaksot ovat kuunneltavissa: Spotify: https://open.spotify.com/show/4rLoGOvCdNVLmfM3NWr9yW SoundCloud: https://soundcloud.com/laurea-ammattikorkeakoulu Kirjoittajat: Anu-Riikka Eerola Vanhustyön lehtori, Metropolia Ammattikorkeakoulu Projektikoordinaattori, ELOSSA! Luovaa alaa ja hoivakoteja elvyttämässä yhteiskehittämällä -hanke Mia Rosenström Vanhustyön lehtori, Metropolia Ammattikorkeakoulu Projektityöntekijä, ELOSSA! Luovaa alaa ja hoivakoteja elvyttämässä yhteiskehittämällä -hanke Lähteet: Broome, E., Denning, T., Shneider, J. & Brooker, D. (2017). Care staff and the creative arts: exploring the context of involving care personnel in arts interventions. International Psychogeriatrics, 29(12), 1979–1991. Koponen, T., Honkasalo, M-L. & Rautava, P. (2018). Cultural plan model: integrating cultural and creative activities into care units for the elderly. Arts & Health 10(1), 65–71. Robertson, J. M. & McCall, V. (2018). Facilitating creativity in dementia care: the co-construction of arts-based engagement. Ageing & Society 40, 1155–1174.

Lue lisää

Sinäkin voit olla kehittäjä
16.11.2022
Henna Rosenberg

Asiakkaalle kuuluu laadukas ja kokonaisvaltainen hoito eikä vain prosenttilukuja. “Sinulla voi olla tottumuksia, jotka heikentävät sinua. Muutoksen salaisuus on keskittää kaikki voimasi, mutta ei vanhan vastustamiseen, vaan uuden rakentamiseen.” -Sokrates- Metropolia Ammattikorkeakoulun geronomitutkinnon opintoihin kuuluu opintojakso ”Geronomi toimintaympäristön kehittäjänä”. Tämä mahdollisti minulle lähteä toteuttamaan kahta työpajaa Helsingin kaupungin kotihoidon yksikköön. Työpajoissa lähdettiin etsimään kehittämisideoita, niihin haasteisiin, jotka kyseissä yksikössä tarvitsevat muutosta tai uutta näkökulmaa. Työyhteisöstä nousi selvästi yksi kehittämisidea ylitse muiden. Tämä kehittämisidean kohde koettiin työyhteisössä sellaiseksi, johon kipeästi toivottiin muutosta. Asia, joka puhututtaa monessa kotihoidon työyhteisössä: Välillisen asiakastyön näkymättömyys ja välittömän asiakastyön prosenttiosuus työajasta (Saroniemi 2018; Aamuset-kaupunkimediat 2022; Pitkäranta 2022). Nyt syksyllä 2022 kyseisen kotihoidon yksikön työntekijät lähtivät ratkaisemaan tätä kehittämisideaa yhdessä Metropolia Ammattikorkeakoulun innovaatio-opintoja suorittavien opiskelijoiden kanssa. Innovaatioprojekteissa työelämän tarpeisiin etsitään käytännön ratkaisuja. Työyhteisössä arvostus, arvot, sitoutuminen, joustavuus, luovuus erilaisuuden hyödyntäminen sekä hyväksyminen ovat toimintatapoja, jotka edistävät hyvän työyhteisön toimintakulttuuria. (Talentia.) Tulevaisuuden taidot vai selviytymiskyky? Työpajaan osallistuneet kotihoidon työntekijät lähtivät pohtimaan sekä omia, että työyhteisönsä voimavaroja ja vahvuuksia. Huomattiin, että työyhteisön jäsenillä on paljon erilaisia vahvuuksia, joita he hyödyntävät työssään ammattitaitoisesti. Jopa luovuuttaan käyttäen, niin yksin kuin yhdessä. Tulevaisuudessa jokainen meistä tarvitsee uusia tapoja ja taitoja tehdä työtä (Pölönen 2019). Suomessa vuonna 2050 tulee olemaan ennusteiden mukaan 65–74-vuotiaita yli 660 000 henkilöä, 75–84-vuotiaita lähes 540 000 henkilöä ja 85 vuotta täyttäneitä henkilöitä 380 000 (Rotkirch 2021:62). Väestömme ikääntyneiden osuus kasvaa ja pitkäikäisyytemme johtaa auttamattomasti lisääntyneeseen palveluiden tarpeeseen. Jotta yhteiskuntamme voi vastata nykyisten ja tulevien ikääntyneiden tarpeisiin, on sillä oltava kyky muokata palveluita vastaamaan näitä tarpeita. (Puro 2010.) Palveluiden räätälöinti ja jokaisen vanhustyön ammattilaisen osaamisen kehittäminen vaativat tulevaisuudessa selviytymiskykyä sekä ymmärrystä, että muutos on luonnollinen osa elämää (Lipponen 2020: 20–21). Kehittämisen keinot ja hyödyt Yhteiskehittäminen mahdollistaa työyhteisössä työntekijöiden äänen kuulumisen ja jokaisen oman näkemyksen esiin tuomisen. Työntekijän toimijuutta ja voimavaroja lisäävänä menetelmänä voidaan tarkastella yhteiskehittämistä. (Harra & Mäkinen & Sipari 2012.) Mutta ei pidä kompastua ottaessaan ensiaskeleita kohti kehittämistä, sillä yhteiskehittäminen ei ole vain kuulemistilaisuus eikä pikajuoksu. Se vaatii vuorovaikutussuhteiden rakentumista erilaisten osaamisten ja ongelmanratkaisukykyjen välille sekä mahdollisuutta nähdä erilaiset vaihtoehdot (Co-creation of Service Innovation in Europe). Yhteiskehittämisessä tarvitaan erilaisia ihmisiä, ryhmiä ja organisaatioita, jotka tekevät yhteistyötä luodakseen uusia palveluita ja ideoita. Kun työyhteisön jokaisen työntekijän omaa vaikutusmahdollisuutta oman työnsä ja työyhteisönsä kehittämiseen lisätään, se edistää työhyvinvointia. Oma vaikutusmahdollisuus on yksi työn voimavaroista, kuten myös se, että voi osallistua omaa työtä koskevaan päätöksentekoon. (Hakanen 2011.) Työhyvinvoinnin vaikutuksista hyötyy työntekijä itse, työnantaja ja asiakas. Työhyvinvoinnin parasta mahdollista tilaa kuvaa Hakanen (2011) työn imuksi. Työn imun seurauksena työntekijät ovat mm: tuottavia aloitteellisia uudistushakuisia asiakastyytyväisyyttä ja -uskollisuutta lisääviä sitoutuvia työhönsä ja työpaikkaansa. Kehittämiskohde Toteuttamissani työpajoissa jokaiselle osallistuneelle kotihoidon työntekijälle annettiin mahdollisuus tulla kuulluksi. Tuoda esille omia näkemyksiään ja ideoitaan ja näin osallistua työyhteisönsä kehityskohteen valintaan. Näin sieltä saatiin nostettua pöydälle haaste, miten tehdä näkyväksi välillinen asiakastyö kotihoidossa ja kuinka sitä voidaan mitata. Kotihoidon henkilökunnalle on asetettu tavoite, että 60 % työajasta tulee käyttää välittömään asiakastyöhön (Rajakangas 2018). Kotihoidossa muualla kuin asiakkaan luona tapahtuvaa asiakastyötä ei yleensä lueta välittömään asiakastyöhön, toisin kuin ympärivuorokautisessa hoidossa (Pesonen & Väisänen & Ruotsalainen & Corneliusson & Sinervo & Noro 2022). Valtakunnalliset tavoitteet ja suunnitelmat kotihoidossa Valtakunnallisena tavoitteena kotihoidon osalta on lisätä asiakkaiden luona tehtävän työn osuutta (Sosiaali- ja terveysministeriö 2017; Sosiaali- ja terveysministeriö 2021). Kuitenkin asiakkaan eteen tehdään työtä muuallakin kuin kotikäynnillä, kuten mm. verkosto – ja omaisyhteistyö, kirjalliset työt, lääkitykseen liittyvät asiat ja hoitotarvikkeiden tilaukset. Nämä ovat edellytyksiä asiakkaan kanssa tehtävälle työlle sekä välttämättömiä laadukkaan ja asianmukaisen hoidon kannalta. (Pesonen & Väisänen & Ruotsalainen & Corneliusson & Sinervo & Noro 2022.) Vanhuspalvelulain toisen vaiheen uudistuksen myötä suunnitellaan, että kotihoidossa tullaan seuraamaan ainoastaan asiakkaan luona tehtävän työn osuutta (Sosiaali- ja terveysministeriö 2021). Kun halutaan toteuttaa merkityksellistä asiakkaan kokonaisvaltaista hoitoa laadulla, on laskettava asiakastyö kokonaisuutena. Ei pelkästään välittömänä tai välillisenä työnä. Työn kohde Se miksi ja ketä varten tätä työtä tehdään, on asiakas. Asiakas on aina keskiössä. Asiakkaalle kuuluu laadukas ja kokonaisvaltainen hoito eikä vain prosenttilukuja. Meidän jokaisen vanhustyön ammattilaisen olisi hyvä valjastaa oma kehittäjäminuus esiin, osana tätä laadukasta ja kokonaisvaltaista hoitoa. Siitä hyötyvät niin asiakas, työntekijä kuin työnantajakin, yhdessä. Kirjoittaja: Henna Rosenberg on ensi keväänä 2023 valmistuva geronomi (AMK), Metropolia Ammattikorkeakoulu. Hän on aikaisemmalta tutkinnoltaan lähihoitaja ja työskennellyt yli 18 vuotta erilaisissa ikäihmisten toimintaympäristöissä. Hän työskentelee nykyään yksityisessä dementiakodissa tiiminvetäjän roolissa. Lähteet Aamuset-kaupunkimediat 2022. Kotihoidon ja ympärivuorokautisen hoivan hoitajien työajasta noin puolet menee asiakkaiden luona. Artikkeli.  Viitattu 8.10.2022. Co-creation of Service Innovation in Europe. The roadmap.  Viitattu 7.10.2022. Hakanen, Jari 2011. Työn imu. Helsinki: Työterveyslaitos. Viitattu 7.10.2022. Harra, Toini, Mäkinen, Elisa & Sipari, Salla 2012. Yhteiskehittelyllä hyvinvointia. Helsinki: Metropolia Ammattikorkeakoulu. Viitattu 7.10.2022. Lipponen, Krisse 2020. Resilienssi arjessa. Helsinki: Duodecim. 20–21. Pesonen, T., Väisänen, V., Ruotsalainen, S., Corneliusson, L., Sinervo, T. & Noro, A. 2022. Hoitohenkilöstön työajan jakautuminen ikäihmisten palveluissa – tuloksia Aikamittaushankkeesta. Tutkimuksesta tiiviisti 29/2022. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Viitattu 7.10.2022. Pitkäranta, Pilvi 2022. THL: Vanhusten ympärivuorokautiseen hoitoon tarvittaisiin kevääksi 3 400 hoitajaa lisää – mitoituksen nostoon ainakin vuosi lisäaikaa. Yle Uutinen. Viitattu 7.10.2022. Puro, Kari 2010. Ikääntymisen haasteet yhteiskunnalle. Viitattu 7.10.2022. Pölönen, Perttu 2019. Tulevaisuuden lukujärjestys. Helsinki: Otava. Rajakangas, Ulla-Maija 2018. Kotihoidon kehittämiseksi tarvitaan julkisen ja yksityisen yhteistyötä. Blogipostaus. Viitattu 8.10.2022. Rotkirch, Anna 2021. Syntyvyyden toipuminen ja pitenevä elinikä. Linjauksia 2020-luvun väestöpolitiikalle. Valtionneuvoston kanslian julkaisuja 2021:2. Helsinki: Valtioneuvosto. 62. Viitattu 7.10.2022. Saroniemi, Soila 2018. Kotihoidon työntekijät kertovat uupumuksesta ja järjettömästä kiireestä: Työnantaja toivoo, ettei asiakas avaa ovea. Iltalehti Uutinen. Viitattu 8.10.2022. Sosiaali- ja terveysministeriö 2017. LAATUSUOSITUS hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palvelujenparantamiseksi 2017–2019. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2017:8. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö. Viitattu 7.10.2022. Sosiaali- ja terveysministeriö 2021. Vanhuspalvelulain uudistaminen (toinen vaihe). . Viitattu 7.10.2022. Talentia. Työyhteisö. Viitattu 7.10.2022.

Lue lisää

Kotihoito etähoidon teknologisena innovaationa ja palveluna
12.10.2022
Merja Hoffrén-Mikkola, Sini Eloranta, Tuula Mikkola, Marjatta Komulainen ja Sari Teeri

Sosiaali- ja terveysalalla on otettu käyttöön suuri määrä digitaalisia ja teknologisia innovaatioita. Kotihoidossa digitaalisia ja teknologisia palveluja edustaa etähoito, jossa kotihoidon työntekijä ja kotonaan asuva ikäihminen ovat yhteydessä toisiinsa kuvapuhelinpalvelun (videopuhelun) avulla kuva- ja ääniyhteyksin.  Etähoito on muuttanut työntekijöiden työtä ja sen vaatimuksia. Seuraavassa tarkastellaan etähoitoa  teknologisena innovaationa sosiaali- ja terveyspalvelujen sulautumisen ja työhyvinvoinnin näkökulmasta. Etähoito kotihoidon palveluna lisääntyy koko ajan. Sitä toteutetaan tällä hetkellä jo kaikissa maakunnissa ja vajaassa 50 % kaikista kotihoidon toimintayksiköistä (Josefsson & Hammar, 2022). Pääasiassa etäyhteydellä toteutetaan lääkehoidon ja ruokailun varmistamista. Maakuntien välillä on tällä hetkellä suuria eroja siinä, miten kattavasti niissä toteutetaan kuntoutusta, kulttuuri- ja liikuntapalveluja sekä lääkäripalveluja ikääntyneille etäyhteyksillä. Osittain tämä voi johtua teknologiayhteyksistäkin, jotka ovat joillain alueilla vielä heikot. Eri etäpalveluiden yleisyys vaihtelee kuitenkin saman maakunnankin sisällä paljon toimintayksiköittäin ja etäpalveluiden kaikkea potentiaalia ei vielä hyödynnetä. Etähoidosta positiivisia kokemuksia ja vaikutuksia työhyvinvointiin Kotihoidon etähoito työntekijöiden hyvinvoinnin ja johtamisen näkökulmasta tutkimushankkeessa (Työsuojelurahasto 2021–2023) olemme selvittäneet uudenlaisen työtavan omaksumista ja etäkotihoidon vaikutuksia työntekijöiden työhyvinvointiin digiteknologian käyttöönoton jälkeen. Hankkeessa tehtyjen tutkimushaastattelujen tulokset vahvistavat käsitystä siitä, että myös inhimillistä vuorovaikutusta ja ihmisen terveydentilan arviointia sisältävää työtä pystytään toteuttamaan etäältä, mitä aikaisemmissa tutkimuksissa hoitajat ovat pohtineet (Husebø & Storm 2014, Kuoppakangas ym. 2020, Melkas ym. 2020). Etäkotihoidon työntekijät kokivat ammattiylpeyttä ja työtyytyväisyyttä. Vanhustyössä työskentelee paljon henkilöstö, jotka harkitsevat jopa työn lopettamista (Kröger ym. 2018). Ammattiylpeyden ja työtyytyväisyyden tunteiden vahvistuminen etähoidossa, lisää vanhustyön vetovoimaisuutta.  Työntekijöiden työhyvinvoinnin kannalta on tärkeää yhteisten toimintatapojen luominen uudenlaisen työtavan omaksumisessa. Teknologisten innovaatioiden sulautumiseen vaikuttavat niiden hyödyllisyys ja riskit Etähoidon toteuttaminen palveluna on työntekijöiden näkökulmasta esimerkki innovaation sulautumisesta sosiaali- ja terveyspalveluihin. Sulautuminen on usein hidasta ja siihen tiedetään vaikuttavan monia tekijöitä. Greenhalgh ym. (2004) systemaattinen katsaus esittelee useita tekijöitä, joilla on todettu olevan vaikutusta siihen, tulevatko uudet innovaatiot lopulta sulautumaan terveysalan palveluorganisaatioihin. Teknologisen innovaation hyödyllisyydellä ja näkymisellä on vaikutusta sen hyväksymiseen ja käyttöönottoon. Hyöty voi olla suhteellista, jolloin innovaatioilla on selkeä ja yksiselitteinen etu tehokkuudessa tai kustannustehokkuudessa. Suhteellisen hyödyn ilmetessäkin toimintaan sulautuminen vie yleensä aikaa, koska hyödyn puntarointi organisaatiossa vaatii runsasta keskustelua. Jos innovaation hyödyt ovat näkyvissä oletetuille käyttäjille, se omaksutaan helpommin. Innovaatioon liittyvillä riskeillä on sen sijaan päinvastainen vaikutus hyväksytyksi tulemiseen. Jos innovaation lopputuloksesta on suuri epävarmuus ja sen käyttö koetaan siten riskialttiiksi, innovaation käyttöönotto on selvästi epätodennäköisempää. Teknologisen innovaation käyttökokemuksilla on yhteys sen hyväksymiseen ja käyttöönottoon. Innovaation käytettävyydellä on suuri merkitys sen hyväksymiseen, sulautumiseen ja käyttöönottoon osana toimintaa. Innovaation todennäköisten käyttäjien arvojen ja normien ja koettujen tarpeiden kanssa yhteensopivat innovaatiot myös omaksutaan helpommin. Käyttäjien henkilökohtaisten arvojen ja normien lisäksi tulee huomioida innovaation yhteensopivuus organisaation ja ammattialan normien, arvojen ja toimintatapojen kanssa. Innovaation hyödyntämistä ja käyttöä edistää avaintoimijoiden kokemus käyttämisen yksinkertaisuudesta ja helppoudesta. Jos käyttö koetaan monimutkaiseksi se vastaavasti vähentää halukkuutta innovaation käyttämiseen.  Koettua monimutkaisuutta voidaan vähentää käytännön kokemuksella innovaatiosta ja sen esittelyllä. Jos innovaatio voidaan jakaa paremmin hallittaviin osiin ja se otetaan käyttöön asteittain, sen käyttöönotto helpottuu. Mahdollisuus kokeilla innovaation käyttöä rajoitetusti ennen kuin tehdään päätös helpottaa sen hyväksymistä osaksi toimintaa. Myös mahdollisuus mukauttaa ja kehittää tai muuten muokata innovaatiota omien tarpeiden mukaisesti helpottaa hyväksymistä ja käyttöön ottamista. Organisaation mukautuvuus ja innovaation merkityksellisyyteen työtehtävien näkökulmasta edistää sulautumista ja käyttöönottoa Myös organisaation toiminnalla on merkitystä uuden teknologisen innovaation hyväksymiseen. Jos organisaatio kykenee mukauttamaan toimintaansa innovaation tarpeiden mukaan, innovaatio sulautuu sinne helpommin. Lisäksi tärkeään on innovaation merkityksellisyys organisaation työntekijöiden eli käyttäjien työsuoritusten näkökulmasta. Jos uusi teknologia parantaa työsuoritusta, se tulee olemaan helpompi omaksua. Käyttäjän osaamisen tukemista ei pidä unohtaa uuden teknologisen innovaation käyttöönotossa Uuden teknologian käyttäjiltä vaaditaan uudenlaisia taitoja ja tietoja, jotta he osaavat käyttää sitä.  Teknologisen innovaation käyttöönottoa helpottaa, jos käyttämisen edellyttämät tiedot ja taidot voidaan määritellä ja tarvittaessa myös siirtää tarpeen mukaan kontekstista toiseen. Työntekijöiden näkökulmasta on tärkeää, että teknologian käyttöön ja sen mukauttamiseen osaksi omaa työtä on mahdollista saada tukea, kuten koulutusta, perehdytystä ja ”help desk-neuvontaa”. Avoimuus ja tuki helpottavat innovaatioiden sulautumista Uuden innovaation käyttöönotto on usein viisiportainen prosessi siten, että ensin vaaditaan tietoisuus innovaatiosta, sitten suostuttelu sen kokeiluun, kolmantena päätös käyttöönotosta, neljäntenä toteutus ja viidentenä vahvistus (Rogers 1995, Greenhalgh ym., 2004 mukaan). Näiden lisäksi tärkeä käyttöönoton edellytys on, että oletetut käyttäjät ovat tietoisia innovaatiosta eli että heillä on riittävät tiedot siitä, mitä se tekee ja kuinka sitä käytetään ja he ovat selvillä siitä, miten innovaatio tulee vaikuttamaan heihin sekä sen kustannuksista (Greenhalgh ym., 2004). Onnistunut käyttöönotto on todennäköisempää lisäksi, jos oletetuilla käyttäjillä on jatkuva pääsy tietoihin siitä, mitä innovaatio tekee ja riittävä koulutus ja tuki sen toimintaan liittyvistä kysymyksissä (esim. innovaation sovittamisesta päivittäiseen työhön). Näiden lisäksi on oleellista, että oletetuille käyttäjille annetaan riittävästi palautetta käyttöönoton seurauksista ja että heillä on riittävä mahdollisuus, itsenäisyys ja tuki innovaation mukauttamiseen tarkoitusta vastaavaksi (mt.). Päätös innovaation käyttöönotosta organisaatioon voidaan tehdä monella tasolla. Innovaation oletetuille käyttäjille, usein organisaation työntekijöille, päätös innovaation käytöstä voi tulla ulkoa päin ilman, että siihen pääsee vaikuttamaan. Tällöin on kyse arvovaltaisesta päätöksestä. Päätös voi olla myös kollektiivinen päätös, jolloin jokaisella yksilöllä on ääni, mutta viime kädessä on suostuttava ryhmän päätökseen. Tiedetään, että arvovaltainen päätös voi nopeuttaa käyttöönottoprosessia ja lisätä innovaation käyttöönottoa hetkellisesti mutta se vähentää mahdollisuutta siihen, että innovaatio hyväksytään, sen käyttöönotto toteutetaan onnistuneesti ja se sulautuu saumattomasti osaksi työtä. Palvelutarpeen arviointi ja asiakasvalinta avainasemassa etähoidon toteutuksen kehittämisessä Korona-ajan poikkeusolot on vauhdittanut etähoidon käyttöönottoa ja onnistuneen sulauttamisen tarvetta sosiaali- ja terveyspalveluihin.  Etähoidon asiakasmäärät ja samalla palvelua toteuttavien työntekijöiden määrät ovat kasvaneet korona-ajan poikkeusolojen seurauksena. Kasvu on kuitenkin tapahtunut osittain pakon sanelemana eikä uusien innovaatioiden käyttöönottoa ole välttämättä ehditty toteuttaa hallitusti ja riittävästi huomioiden uuden teknologian palvelujen sulautumisen edellytyksiä. Jos halutaan edistää etähoidon työntekijöiden työtyytyväisyyttä ja hyvinvointia, huomiota tulee kiinnittää etähoidon asiakkaiden palvelutarpeisiin ja asiakasvalinnan kehittämiseen. Näin palvelua pystytään tarjoamaan paremmin asiakkaille, jotka siitä parhaiten hyötyisivät. Palvelua tulisi kehittää myös työn toteuttamisen ehtojen ja asiakkaiden tarpeiden näkökulmasta. Liiallisen tehokkuuden odotukset ovat uhka työn toteuttamiselle ja työtyytyväisyyden säilymiselle. Kirjoittajat Merja Hoffrén-Mikkola, LitT, yliopettaja, Seinäjoen ammattikorkeakoulu Sini Eloranta, sh, TtT, dosentti, yliopettaja, Turun ammattikorkeakoulu Tuula Mikkola, VTT, yliopettaja, Metropolia Ammattikorkeakoulu Marjatta Komulainen, VTM, lehtori, Metropolia ammattikorkeakoulu Sari Teeri, TtT, yliopettaja, Satakunnan ammattikorkeakoulu Lähteet Greenhalgh, T., Robert, G., MacFarlane, F., Bate, P. & Kyriakidou, O. 2004. Diffusion of innovations in service organizations: Systematic review and recommendations. Milbank quarterly 82 (4), 581 - 629. doi:10.1111/j.0887-378x.2004.00325.x Husebø AML, Storm M. Virtual Visits in Home Health Care for Older Adults. Scientific World Journal. 2014;2014:689873. Josefsson, K. & Hammar, T. (2022). Kotihoidon etäpalveluissa on vielä kehittämisen varaa. Tutkimuksesta tiiviisti 22/2022. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Helsinki. Kuoppakangas, P., Lindfors, J., Stenwall, J., Kinder, T., & Talonen, A. (2020). COVID-19 triggering homecare professionals’ change of attitudes towards e-Welfare. Finnish Journal of EHealth and EWelfare, 12(3), 241-249. Kröger T., Van Aershot L., Puthenparambil J M. 2018. Hoivatyö muutoksessa: suomalainen  vanhustyö pohjoismaisessa vertailussa. Jyväskylän yliopisto. Melkas H, Hennala L, Pekkarinen S, Kyrki V. Impacts of robot implementation on care personnel and clients in elderlycare institutions. Int J Med Inform. 2020 Feb;134:104041.    

Lue lisää

Tanssahdellen terveemmäksi – Mummodiskosta hymyä ja hyvinvointia
10.10.2022
Marjo Sillanpää ja Soile Kurvinen

Musiikki ja tanssi luovat yhteyksiä ihmisten välille. Selvitimme opinnäytetyössämme vapaaehtoisten ja ikäihmisten kohtaamisia diskoympäristössä – sitä miten merkityksellisiä nämä hetket ovat, kuinka niihin voi valmistautua, kuinka tunnelma tarttuu ja kuinka ikäihmisten osallistumista voidaan tukea. Ilmassa oli aistittavissa kutkuttavaa odotusta, kun pitkän ajan jälkeen oli suuri joukko ihmisiä kokoontunut yhteen. Huumorin ja alkulämmittelyn kautta lähdettiin hakemaan ensikosketusta tapahtuman tunnelmaan. Hieman epävarmana, kuin suomalainen vieras kakkupöytään kutsuttaessa, jokainen odotti aluksi sitä, kuka uskaltaa ensimmäisenä vapautua tanssin ja musiikin vietäväksi. Kun rohkeimmat menivät tanssilattialle, oli se kuin rentouttava olkapäitä laskeva huokaus ja lupa itselle heittäytyä hölmöksi – vapautua. Yksitellen ihmiset nousivat ylös tai uskalsivat tehdä aina vain vapaampia liikkeitä omalta paikaltaan. Katse kertoi, jos joku oikein innoissaan odotti tanssiin kutsua – ja katseen välttely taas kertoi, että tapahtumasta voi nauttia myös silmillään, yksin omalta paikaltaan. Musiikin voima tuli jalkoja pitkin koko vartaloon, väriseväksi bassoksi rintakehään, hymyksi huulille ja mielihyväksi aivoille. Hetken aikaa kaikki olivat kuin yhtä samaa massaa – ja miten tapahtuman loppu tuntuikaan kuin kuplan puhkeamiselta, jäljellä naurusta kipeät poskilihakset ja väsyneet jalat. Sen iloisen olon kuljetti varmasti yksi jos toinenkin mukaansa kotiin viemisiksi. Musiikki liimaa ihmiset yhteen Musiikki ja tanssi sekä niiden mukanaan tuomat tunteet kuuluvat kahden geronomin Joni Tammisalon ja Mikko Haapalaisen sekä näyttelijä Tuija Piepposen pyörittämään Mummodisko-toimintaan. Mummodisko järjestää ikäihmisille suunnattuja diskotapahtumia ympäri Suomen. Tapahtumien tarkoituksena on tuottaa iloa ja saattaa ihmisiä yhteen samalla rikkoen fyysiseen ikään liittyviä ennakkoluuloja – täällä ikä on todellakin vain numero. Musiikilla ja tanssilla on suuri rooli yhteyden luomisessa ihmisten välille heidän erilaisista lähtökohdistaan riippumatta. Siinä hetkessä syntyy yhteinen jaettu kokemus, jonka avulla toisilleen tuntemattomatkin ihmiset luovat yhteisen muiston välilleen. Musiikki lisää myös muistelua ja voi antaa ihmisille jotain yhteistä, mistä keskustella. Se voi kuljettaa ikäihmisen matkalle menneisyyteen ja nostaa nuo tutut muistot ja niihin liittyvät tunteet pintaan. Tanssin ja musiikin onkin todettu tutkimuksissa myös lisäävän elämäniloa, osallistumista ja positiivista kokemusta terveydestä (Houni, Turpeinen & Vuolasto 2021). Tanssiessa ihminen antautuu hetken vietäväksi, jolloin omat ehkä aiemmin koetut heikkoudet ja kokemukset sairaudesta saattavat unohtua tyystin ja muuttua sen sijaan kokemukseksi pystyvyydestä (Pohjola 2021). Tanssi yhdistetään myös lukuisiin positiivisiin terveysvaikutuksiin ikäihmisillä, kuten koordinaation parantumiseen sekä voiman, liikkuvuuden ja hienomotoriikan ylläpitämiseen. Musiikki ja tanssi auttavat myös varsinkin muistisairaiden kohdalla lisäämällä sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja turvallisuuden tunnetta. (WHO 2019: 25, 44.) Tunnelma vapauttaa ja vahvistaa Yksi mielenkiintoisimmasta asioista tämän opinnäytetyöprojektin aikana oli, että pääsimme tuottamaan täysin uutta tietoa siitä, miten kulttuuriympäristö vaikuttaa kohtaamiseen. Kohtaamista oli aiemmin tutkittu, mutta paljolti vain hyvin erilaisissa ympäristöissä, jossa kohtaamiseen vaikuttavat taustatekijät ovat hyvinkin erilaisia kuin iloa pirskahtelevassa Mummodiskossa. Siellä tunnelma on vapautunutta ja kaikki nauttivat tapahtumasta omalla tavallaan – tanssien, jutellen tai muita seuraten. Tunnelma tarttuu, koska aistimme koko ajan toistemme ajatuksia, tunteita ja aikomuksia. Kun ilmapiiri on positiivinen, rohkenemme kokeilemaan uutta, tekemään virheitä ja ihan huomaamatta saatamme ylittää itsemme ja odotuksemme. (Rantanen 2018.) Vapaaehtoisilla on tapahtumissa tärkeä rooli hyvän yhteyden luomisessa ensi hetkistä lähtien, jolloin vieraat otetaan vastaan tervetulotoivotuksin, hymyillen ja kuulumisia kysellen. Hetkessä tärkeää on juuri hymy ja iloinen innostunut kehonkieli, jolloin tavoitteena on välittää tunnetta, että haluan tavata juuri tämän ihmisen. Opinnäytetyön haastatteluissa nousikin esiin kommentti, että ”innostaminen lähtee siitä, että olet itse innostunut”.  Innostuminen on huomion ja energian suuntaamista juuri tähän hetkeen, jolloin oma vireystila nousee ja huomio kiinnittyy toiseen ihmiseen (Aalto-setälä & Saarinen 2014). Iloa ja muistoja kohtaamisista Kohtaaminen on siis hienoenergistä toimintaa, missä omat ennakkoluulot ja suhtautuminen vaikuttavat siihen, millainen side ihmisten välille muodostuu. Siinä musiikilla on kyky luoda sanatonta siltaa ja yhteyttä ihmisten välille. Tällöin myös peilaamalla omia tunteitamme, hymyjä ja katseita, voimme viestiä, että nautimme tunnelmasta ja olostamme sekä oma esimerkki voi energisoida myös muita osallistumaan. Näistä tunteista ei tarvitse edes puhua vaan ne näkyvät kyllä, kyyneleenä silmäkulmassa tai hymynä huulilla. On tärkeää myös muistaa, että jokainen nauttii tapahtumasta omalla tavallaan, toiset silmillään ja huomaamattomasti ja toiset isosti ja koko olemuksellaan – ja jokainen tapa on yhtä oikea! Mummodisko merkitsee paljon asioita, se on musiikkia, tanssia ja muistelua, iloa, leikkisyyttä ja tarinointia, katseita, kohtaamista ja läsnäoloa, lupaa hassutella ja innostua. Nämä ihanat muistot viemme kotiin, muisteltavaksi vielä pitkäksi aikaa jälkeenkin. Kirjoittajat Marjo Sillanpää, geronomi (AMK), vanhustyön tutkinto-ohjelma, Metropolia Ammattikorkeakoulu, valmistumassa keväällä 2023 Soile Kurvinen, geronomi (AMK), vanhustyön tutkinto-ohjelma, Metropolia Ammattikorkeakoulu, valmistumassa syksyllä 2022 Lähteet Aalto-Setälä Pauli & Saarinen Mikael 2014. Innostu. Myötämanipuloinnin aakkoset. E-kirja. Helsinki: Talentum. Luku 1. Innostuminen. Houni, Pia & Turpeinen, Isto & Vuolasto, Johanna 2021. Taidetta! Kulttuurihyvinvoinnin käsikirja. Taiteen edistämiskeskus. Viitattu 15.9.2022 Kurvinen, Soile & Sillanpää, Marjo 2022. Kohti onnistuneita kohtaamisia – opas kohtaamisen hetkeen vapaaehtoisille. Opinnäytetyö. Rantanen, Marjo 2018. Mitä johdat, kun johdat tunnelmaa. Tunnelmajohtaja. E-kirja. Helsinki: Alma Talent. Luku 1. Mitä johdat, kun johdat tunnelmaa. Pohjola, Hanna 2021. Tarina, sisäinen tanssi ja sairausnarratiivit. Puheenvuorot 4/2021 Musiikki. DOI: 10.51816/musiikki.113251. 66–69. Viitattu 15.9.2022 WHO 2021. HEALTH EVIDENCE NETWORK SYNTHESIS REPORT 67 What is the evidence on the role of the arts in improving health and well-being? A scoping review. 15.9.2022

Lue lisää

Mikä toimii ja mikä ei? Etäkuntoutuskokemukset kehittämisen työkaluiksi
13.6.2022
Outi Julén

Outi Julén selvitti opinnäytetyössään PHHYKY kotikuntoutuksen asiakkaiden ja fysioterapeuttien kokemuksia etäkuntoutuspalvelusta ja toi esiin molempien osapuolten kehittämistarpeita Kotona asuminen mahdollisimman pitkään on monen ikääntyneen toive ja myös selkeä strateginen tavoite Päijät-Hämeen hyvinvointikuntayhtymässä (PHHYKY). Toisaalta väestön ikääntyminen on myös merkittävä haaste palveluiden toteuttamisen kannalta nyt ja tulevaisuudessa. (PHHYKY Strategia 2022.) Kuntoutuksella voidaan tutkitusti vaikuttaa positiivisesti ikääntyneiden kuntoon ja tukea kotona-asumista (Pitkälä, Valvanne & Huusko 2016). Sosiaali- ja terveysministeriön laatusuosituskin ohjaa panostamaan ikääntyneiden kotikuntoutuspalveluihin ja ottamaan myös kaiken irti teknologiasta ikääntyneiden hyvinvoinnin lisäämiseksi (Laatusuositus 2017–2019: 28). Suositukseen on vastattu ja etäkuntoutuksen käyttö on viime vuosina yleistynyt nopeasti, kun on etsitty uusia tapoja kuntoutuksen riittävän saatavuuden mahdollistamiseksi (Salminen, Hiekkala & Stenberg 2016). Tutkimukset ovat osaltaan vahvistaneet etäkuntoutuksen vaikuttavuuden olevan lähikuntoutuksen kanssa samalla tasolla (Rintala, Hakala & Sjögren 2017). Etäyhteyksien hyödyntäminen on nyt yhä useammin myös ikääntyneiden kuntoutuksen arkipäivää, mutta ikääntyneiden ja teknologian yhteen saattaminen saattaa myös tuottaa vaikeuksia teknologian käytön vierauden vuoksi. PHHYKY kotikuntoutuksessa yksilöllinen etäkuntoutus on ollut jo useamman vuoden osa palveluvalikoimaa. Palvelua on pyritty tavoitteiden mukaisesti lisäämään, mutta tässä ei ole onnistuttu siinä määrin kuin olisi toivottu. Tarve palvelun kehittämiselle on havaittu, mutta asiakas- ja ammattilaiskokemuksia ei vielä ole selvitetty, jotta niitä voitaisiin hyödyntää. Asiakkaiden ja ammattilaisten ääni kuuluviin Palveluiden kehittämisen ydin on löytää jo toimivien asioiden lisäksi ne seikat, joissa on parantamisen varaa. Yksipuolinen kehittäminen tai asioiden olettaminen asiakaskokemuksista eivät kuitenkaan edistä palvelun vastaavuutta asiakastarpeisiin (Kauppinen, Kesäniemi, Luojus, Lange & Lönn 2020).  Tästä lähtökohdasta aloitettiin PHHYKY etäkuntoutuksen kehittämiseen tähtäävän opinnäytetyön teko. Toteuttamieni asiakashaastatteluiden ja ammattilaiskyselyn perusteella etäkuntoutukseen oltiin monelta osin tyytyväisiä, mutta kehittämisen aiheitakin löytyi. Palveluprosessin selkiyttämiselle oli selkeä tarve, joka ilmeni mm. fysioterapeuttien epävarmuutena asiakkaiden ohjaamisessa palvelun piiriin. Asiakkaiden näkökulmasta etäkuntoutuspalveluiden kehittämistarpeet keskittyivät sen sisältöön eikä niinkään toteutukseen. Asiakkaiden tyytyväisyyteen vaikutti eritysesti palvelun helppous ja vaivattomuus. Kotoa ei tarvinnut lähteä minnekään ja fysioterapeutin yhteydenotto toteutui sovittuun aikaan. Kotiin lainattu tabletti oli helppokäyttöinen ja vastuu sen toiminnasta kuului ammattilaiselle. Myös ammattilaiset kokivat aikatauluttamisen ja etäyhteyden joustavuuden toimivaksi ja tämän suuntaisia kokemuksia etäpalvelun sujuvuudesta on saatu muualtakin (Vuononvirta 2016: 86). Vastauksista nousi esiin asiakkaiden omien tavoitteiden tärkeys. Vaikka harjoittelu koettiin mielekkääksi, niin harjoitteita olisi pitänyt voida yksilöidä paremmin etenkin ryhmämuotoisessa kuntoutuksessa. Ikääntyneiden asiakkaiden huomioiminen yksilöinä onkin muistettava kaikessa kuntoutuksessa (Lihavainen 2012), myös etäkuntoutuksessa. Teknologiahaasteet ovat ammattilaisten, eivät asiakkaiden ongelmana - tukea tarvitsevat kaikki Kyselyn perusteella laitteiston, kuvan ja äänen ongelmat tuottivat ammattilaisille turhautumista ja huolta asiakkaiden palvelukokemuksesta, mutta asiakkaiden haastatteluissa teknologia tai sen ongelmat eivät nousseet esiin. Ammattilaisten vaatimukset teknologialle ovat siis huomattavasti korkeampia kuin ikääntyneillä. Asiakkaat kokevat etäkuntoutuspalvelun hyväksi, kunhan saavat sen toteuttamiseen riittävästi tukea. Matalan kynnyksen tuki on tunnistettu merkittäväksi myös aiemmissa ikääntyneiden teknologiakokeiluissa (Kauppila, Kärnä, Pihlainen & Koskela 2017). Molemmat osapuolet nostivat onnistuneen etäkuntoutuskokemuksen merkittäviksi tekijöiksi toimivan vuorovaikutussuhteen sekä tuen saamisen teknologian käytössä. Fyysisen kontaktin puuttumisen vuoksi vuorovaikutuksen onkin tunnistettu olevan etäyhteydelle erityisen tärkeää (Vuononvirta 2016: 93) Haastatteluissa tuen merkitys korostui palvelun aloituksessa, etenkin jos käytössä oli asiakkaan oma laitteisto. Kehitettäviksi kohteiksi voitiin nostaa soveltuva teknologia, ammattilaisten koulutus, käyttäjätuki sekä kuntoutuksen tavoitteellisuus sisältöineen. PHHYKY etäkuntoutusta lähdetään opinnäytetyön perusteella jatkokehittämään. Tarkoituksena on luoda palveluprosessi jossa palvelu kuvataan sisältöineen, jotta palvelu jatkossa vastaisi yhä paremmin sekä ammattilaisten, että asiakkaiden tarpeita. Lisätietoja Julén Outi, 2022. Kehitettävänä etäkuntoutus. PHHYKY kotikuntoutuksen EKU-asiakkaiden ja fysioterapeuttien etäkuntoutuskokemukset ja kehittämistarpeet. Helsinki: Metropolia AMK. Opinnäytetyöhön liittyvään teemahaastatteluun vastasi kolme asiakasta ja ammattilaisten Webropol-kyselyyn vastasi viisi fysioterapeuttia. Kirjoittaja Outi Julén, fysioterapeutti AMK, ikääntyneiden kuntoutuksen ja etäkuntoutuksen ammattilainen. Valmistumassa YAMK tutkintoon kesäkuussa 2022. Lähteet Kauppila, P., Kärnä, E., Pihlainen, K ja Koskela, T. (toim.) 2017. Teknologia ikäihmisen tukena – ketterän kokeilukulttuurin ytimessä. IkäOTe - Ikääntyvien oppiminen ja hyvinvointiteknologiat -hanke. Grano Oy, Jyväskylä.  Viitattu 5.5.2022. Kauppinen, S., Kesäniemi, E., Luojus, S., Lange, P. & ja Lönn, N. 2020. Tarpeesta ratkaisuksi: yhteiskehittämisen opas sosiaali- ja terveydenhuollossa.  Viitattu 14.5.2022. Laatusuositus hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palvelujen parantamiseksi 2017–2019. Sosiaali- ja terveysministeriö. Julkaisuja 2017:6.  Viitattu 13.5.2022. Lihavainen, K. 2012. Mobility Limitation, Balance Impairment. A Study with a Comprehensive Geriatric Intervention and Musculoskeletal Pain Among People Aged ≥ 75 Years. University of Jyväskylä. Viitattu 14.5.2022. Pitkälä, K, Valvanne, J. & Huusko, T. 2016. Geriatrinen kuntoutus. Teoksessa Heikkinen, E., Jyrkämä, J., Rantanen, T. & Aromaa, A. (toim.): Gerontologia. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim. PHHYKY, Strategia 2022.  Viitattu 13.5.2022. Rintala,A., Hakala, S., & Sjögren, T. (toim.). 2017. Sosiaali- ja terveysturvan tutkimuksia. 145. Etäteknologian vaikuttavuus liikunnallisessa kuntoutuksessa. Järjestelmällinen kirjallisuuskatsaus ja meta-analyysi. Kela. Helsinki. Viitattu 16.5.2022. Salminen, A-L., Hiekkala, S. & J-HStenberg (toim.) 2016. Etäkuntoutus. Kelan tutkimus. Helsinki. Viitattu 15.5.2022. Vuononvirta. T. 2016. Muita etäkuntoutuksen kohderyhmiä. Teoksessa Etäkuntoutus. Kela, Etäkuntoutus. Salminen, A, Hiekkala, S. & Stenberg, J-H.(toim.) Kelan tutkimus. Helsinki. 13 Viitattu 3.5.2022.

Lue lisää

Mistä ikääntyneen asiakaskokemus palvelutarpeen arvioinnissa muodostuu?
10.6.2022
Jaana Porrassalmi-Hintikka ja Salla Lehto

Palveluohjaajan työ on vaativaa asiantuntija- ja ihmissuhdetyötä. Ikääntyneet arvostavat palveluohjaajan ammattitaitoa ja palvelutarpeen arvioinnin monipuolisuutta. Sensitiivisten asioiden yksilöllistä huomioimista palvelutarpeen arvioinnissa voisi kuitenkin vielä kehittää asiakaskokemuksen parantamiseksi. Hyvä asiakaskokemus parantaa elämänlaatua (Saarijärvi & Puustinen 2020: 31).   Asiakaskokemus on lähellä asiakaslähtöisyyttä, ja se voidaan nähdä asiakaslähtöisyyden jatkeena (Saarijärvi & Puustinen 2020: 23). Asiakaskokemus on aina yksilöllinen, ja rakentuu tunteista, mielikuvista, odotuksista sekä aiemmista kokemuksista (Gerdt & Korkiakoski 2016). Asiakaskokemukseen vaikuttavat myös asiakkaan luonne, persoona ja kulttuuri (Gerdt & Korkiakoski 2016) sekä alitajunta (Löytänä & Kortesuo 2011: 11). Asiakaskokemuksen näyttäytyminen palvelutarpeen arvioinnissa Palveluohjaukseen sisältyvä palvelutarpeen arviointi on asiakkaalle henkilökohtainen tapahtuma. Palvelutarpeen arvioinnissa palveluohjaaja tarkastelee yhdessä asiakkaan kanssa seuraavat osa-alueet: toimintakyky voimavarat asumisen ja asuinympäristön turvallisuus osallisuus apuvälineet ja teknologia sekä omaishoito (Laatusuositus hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palvelujen parantamiseksi 2020–2023). Opinnäytetyömme tulosten mukaan ikääntyneen asiakaskokemus palvelutarpeen arvioinnissa muodostuu vuorovaikutuksesta, itsemääräämisoikeudesta, palvelutarpeen arvioinnin monipuolisuudesta sekä palveluohjaajan ammattitaidosta. Vuorovaikutus osana asiakaskokemusta Vuorovaikutus on keskeinen osa palvelutarpeen arviointia. Vuorovaikutuksen laatu ratkaisee, millaiseksi asiakas kohtaamisen palveluohjaajan kanssa kokee ja syntyykö heidän välilleen luottamus. (Haikara 2019: 144.) Asiakkaan luottamuksen saavuttaminen on keskeistä hänen yksilöllisten palvelutarpeidensa tunnistamiseksi ja ratkaisujen etsimiseksi yhdessä hänen kanssaan. Opinnäytetyössämme haastateltavat kokivat positiivisena palveluohjaajan kohtaamisen. Tunnelma kohtaamisessa oli avoin ja luottamus vallitsi palveluohjaajan ja haastateltava välillä. Arkojenkin asioiden esille ottaminen oli tuntunut luontevalta. Kohtaamista haastateltavat kuvailivat luontevaksi, hienotunteiseksi ja ystävälliseksi. Ikääntyneelle asiakkaalle merkityksellinen vuorovaikutus tapahtuu kasvokkaisissa kohtaamisissa (Palomäki 2019: 76). Itsemääräämisoikeuden merkitys Itsemääräämisoikeus tarkoittaa, että ihmisellä on oikeus määrätä itseään koskevista asioista. Sen merkitys ja asema korostuvat ikääntyneenä sekä sosiaali- ja terveyssektorilla. (Räsänen & Valvanne 2017: 32.) Opinnäytetyömme tuloksissa korostui itsemääräämisoikeuden merkitys. Avun vastaanottaminen tuntui vaikealta, sillä sen pelättiin heikentävän itsemääräämisoikeutta. Ikääntyneelle on tärkeää saada itse päättää asioistaan; heillä on tahtoa pärjätä itsenäisesti. Itsemääräämisoikeuden toteutuminen voidaan nähdä edellytyksenä positiiviselle asiakaskokemukselle. Muun muassa yksilöllisten tarpeiden huomioimisella voidaan vahvistaa ikääntyneen Itsemääräämisoikeutta (Palomäki 2019: 70). Palvelutarpeen arvioinnin monipuolisuus ja palveluohjaajan ammattitaito Haastateltavat kokivat palvelutarpeen arvioinnin monipuolisena. Arvioinnissa oli käyty laajasti läpi heidän elämänhistoriansa ja tarpeensa. Palveluohjauksen tulisikin olla asiakkaan kokonaisvaltaista tukemista ja ohjaamista (Roivas 2019: 84–85). Palveluohjaajan ammattitaito koettiin hyväksi ja sitä arvostettiin. Hänen kohtaamistaan haastateltavat kuvailivat helpoksi, ja palveluohjaajan saapumista kotiin arvostettiin. Keskustelu palveluohjaajan kanssa oli luontevaa ja henkilökohtaistenkin asioiden läpikäyminen tuntui hyvältä. Asiakkaan yksilöllinen kohtaaminen ja hänen tarpeidensa tunnistaminen edellyttää palveluohjaajalta vahvaa ammattiosaamista. Eräs haastateltava kertoi, kuinka kaikki muut asiat otettiin palvelutarpeen arvioinnissa huomioon paitsi seksuaalisuus. Toisaalta intiimihygienian esille ottaminen yllätti toisen haastateltavan, ja aiheesta keskusteleminen oli hänen mielestään tarpeetonta. Sensitiivisten asioiden puheeksi ottaminen vaatii palveluohjaajalta taitoa aistia, milloin ja miten aiheesta keskustellaan asiakkaan kanssa tai näitä asioita ei oteta puheeksi lainkaan. Opinnäytetyössämme tuli esiin erilaisia sensitiivisiä asioita. Sensitiivisiä asioita palvelutarpeen arvioinnissa ovat: avun vastaanottamisen vaikeus holhoamisen pelko kaatumisen pelko intiimihygienian hoito sekä parisuhde- ja seksuaaliasiat. Palvelutarpeen arvioinnissa asiakkaan yksilöllisten tarpeiden tunnistaminen on keskiössä (Ala-Nikkola & Sipilä), ja ne tunnistamalla voidaan tukea asiakkaan toimintakykyä ja hyvinvointia yksilöllisesti (Roivas 2019: 84). Palveluohjauksessa kannattaa panostaa asiakaskokemukseen.  Ikääntyneen asiakaskokemuksen merkitystä palvelutarpeen arvioinnissa ei voi liikaa korostaa. Kirjoitus perustuu Salla Lehdon ja Jaana Porrassalmi-Hintikan opinnäytetyöhön – Ikääntyneen asiakaskokemus palvelutarpeen arvioinnissa, joka on luettavissa Theseuksessa. Kirjoittajat Salla Lehto, toukokuussa 2022 valmistunut geronomi (AMK), Metropolia Ammattikorkeakoulu Jaana Porrassalmi-Hintikka, toukokuussa 2022 valmistunut geronomi (AMK), Metropolia Ammattikorkeakoulu Lähteet Gerdt, Belinda & Korkiakoski, Kari 2016. Ylivoimainen asiakaskokemus. Työkalupakki. Helsinki: Talentum Media Oy. E-kirja. Haikara, Pirkko 2019. Dialogiset työmenetelmät palvelutarpeen arvioinnin ja asiakassuunnitelman laadinnan apuna. Teoksessa Zechner, Minna (toim.). Näkökulmia palvelutarpeen arviointiin. Seinäjoen ammattikorkeakoulun julkaisusarja B. Raportteja ja selvityksiä 144. Seinäjoki: SeAMK julkaisut. Laatusuositus hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palvelujen parantamiseksi 2020–2023. Tavoitteena ikäystävällinen Suomi. Sosiaali- ja terveysministeriö ja Suomen Kuntaliitto. Viitattu 18.9.2021. Löytänä & Kortesuo 2011.  Asiakaskokemus. Palvelubisneksestä kokemusbisnekseen. Helsinki: Talentum Media Oy. Palomäki, Susanna 2019. Asiakkaan kokemukset hoidosta ja kohtelusta erikoissairaanhoidossa. Väitöskirja. Tampereen yliopisto: Yhteiskuntatieteiden tiedekunta. Viitattu 6.9.2021. Roivas, Päivi 2019. Asiakaslähtöisyyden diskursiivinen rakentuminen ikäihmisten palveluohjauksessa. Pro gradu -tutkielma. Sosiaalihallintotiede. Itä-Suomen yliopisto. Viitattu 1.9.2021. Räsänen, Riitta & Valvanne, Jaakko 2017. Vanhustyö tarvitsee uudenlaista johtamista – tavoitteeksi asiakkaan hyvä elämänlaatu. Teoksessa Kulmala, Jenni (toim.): Parempi vanhustyö. Menetelmiä johtamisen kehittämiseen. Jyväskylä: PS-kustannus. 20–42 Saarijärvi, Hannu & Puustinen, Pekka 2020. Strategiana asiakaskokemus. Miksi, mitä, miten? Jyväskylä: Docendo Oy.

Lue lisää

Näkymätön vanhus, miten säilyttää identiteettinsä ympärivuorokautisessa hoivassa?
3.6.2022
Jutta Perä

Vanhuksen identiteetti on vaarassa kadota tämän muutettua ympärivuorokautisen hoivan piiriin. Pienillä muutoksilla hoivatyön arjessa ja ennen kaikkea sen asenteissa voidaan vaikuttaa identiteetin pysyvyyteen, näkyvänä säilymiseen elämän loppuun saakka. Identiteetin säilymisen edellytyksiä Jari Pirhonen on tutkinut väitöskirjassaan vanhuksen hyvän elämän lähtökohtia hoivakoti asumisessa ja identiteetin säilymisen edellytyksiä siinä. (Pirhonen, Jari 2017b. Good Human Life in Assisted Living for Older People). Väitöskirjan keskeisenä sanomana voidaan todeta, että hoivakodissa asuvan vanhuksen identiteetti on vaarassa kadota, jollei häntä kohdata hänen minuutensa kautta, arvostavalla ja kunnioittavalla tavalla sellaisena kuin hän on, osoittaen samalla rakkaudellisuutta hauraudesta huolimatta. Pirhonen puhuukin näkymättämästä ”Martista” verraten tilannetta Tove Janssonin satuun näkymättömästä lapsesta. Tutkimuksellisessa kehittämistyössäni selvitettiin, miten vanhuksen identiteettiä voidaan ylläpitää hoivakotiasumisessa omaisten näkökulmasta. Omaisten näkökulmaa kartoitettiin teemahaastatteluin. Haastatteluista nousseiden tutkimustulosten pohjalta järjestettiin yhteiskehittely tilaisuus hoitajille ja omaisille. Yhteiskehittelyssä luotiin identiteettiä tukevia käytänteitä hoivakodin arkeen. Omaisyhteistyön merkitys identiteetin säilymisessä Räsänen (2011) ja Koivula (2013) korostavat väitöskirjoissaan omaisen roolia vanhuksen elämäntarinan sanoittajana. Varsinkin muistisairaan ja toimintakyvyltään hyvin hauraan vanhuksen kohdalla tämä korostuu, sillä etenkin tällöin elämänhistorian tuntemus on laadukkaan, vanhuksen yksilöllisyyttä tukevan hoidon edellytys. (Koivula &Heimonen 2006: 7; Koivula 2013:186–18; Räsänen 2011: 86; Uronen 2011:57.) Tutkimuksellisessa kehittämistyössäni omaiset pitivät tärkeänä sitä, että hoitaja tutustuu läheisen kanssa yhdessä tämän historiaan ja että omia mieltymyksiä kunnioitetaan. Hoitajan ja asukkaan yhteinen puuhastelu elämänhistoriaan liittyvien teemojen ympärillä koettiin niin ikään tärkeäksi minuuden ylläpysymisessä. Samoin päivärytmin yksilöllisyys ja asukkaan arkisiin valintoihin mukaan ottaminen näyttäytyi identiteettiä ylläpitävänä toimintatapana. Erityisesti hoivasuhteen alussa tutustumisen koettiin tukevan identiteetin säilymistä. Yhteiskehittelyssä nousi esiin ajatus siitä, että hoivakodin hoitaja voisi tavata vanhusta jo ennen hoivakotiin muuttoa tämän kodissa, jolloin tutustuminen lähtisi liikkeelle vanhuksen omassa ympäristössä lisäten näin myös elämänhistorian tuntemusta. Tutkimustuloksistani ilmeni myös elämänhistorian merkitys suhteessa kanssa-asujiin. Omaisten näkökulmasta identiteetin ylläpysymiseen vaikutti se, että asukkaat tutustuisivat hoitajien avustuksella toistensa elämäntarinaan kuten edellisiin ammatteihin, perheeseen ja lapsiin tullen näin tulisivat näkyväksi yksilöinä osana yhteisöä. Tunnustavan hoitosuhteen menetelmillä kohti ihmisyyttä Pelkkä omaisyhteistyö ja sen myötä saatu tieto elämänhistoriasta ei kuitenkaan yksin riitä identiteettiä tukevan hoitotyön toteutumiseen. Tarvitaan myös taitoa ja käytänteitä, joilla hoitotyön kohtaamisissa voidaan vahvistaa identiteetin pysyvyyttä. Tunnustavalla hoitosuhteella identiteettiä voidaan ylläpitää hoivatyön käytäntein. Tunnustaminen symbolisella tasolla ei riitä silloin kun puhutaan persoonana tunnustamisesta vanhoilla ihmisillä, näkyvänä säilymisessä on oleellista tunnustaa vanhus arvokkaana ihmisenä kohtelemalla häntä arvostavalla tavalla. (Pirhonen 2017:149–150.) Tutkimustuloksissani kosketus nähtiin yhdeksi merkittäväksi tunnustavan hoitosuhteen elementiksi. Kosketuksen merkitys välittyi sen ainutkertaisuudessa ja spontaaniudessa ei niinkään tarkoituksellisena toimintatapana. Olkapään taputus ohi kulkiessa tai käden silitys osana keskustelua nähtiin oleelliseksi osaksi tunnustavan hoitosuhteen toteutumista. Tämän opinnäytetyön mukaan tunnustava hoitosuhde sisälsi myös hoitajan läsnäoloa ja tunneilmaisua sallivan yhdenvertaisuuden elementtejä tässä. Näiden merkitys kulminoitui hoitajan ja asukkaan väliseen kahdenkeskisyyteen, jonka myötä vanhukselle välittyi tunne siitä, että hän on siinä hetkessä arvostettu, kunnioitettu ja rakastettu. Yhteiskehittelyn myötä tunnustavan hoitosuhteen menetelmiksi muovautui kuuleva ja kuunteleva läsnäolo, jossa hoitajan aktiivinen rooli, etenkin negatiivisia tunteita sallivan ja ymmärtävän ilmapiirin ylläpitäjänä korostui. Jokapäiväinen kuulumisten vaihto ja myötäelävä dialogisuus siinä, nähtiin oleellisina menetelminä tunnustavan hoitosuhteen toteutumista. Tutkimuksellisen kehittämistyöni tulokset osoittavat vanhuksen identiteetin säilymisen edellyttävän hoivatyön painopisteen siirtymistä ihmisyyttä tukevampaan suuntaan. Ei riitä, että vanhus on fyysisesti hoidettu tai paikalla, jos hän on sosiaalisesti näkymättömissä. Hoivatyön arjessa tämä tarkoittaa sen prioriteettien uudelleen arvioimista niin, että hauraudesta huolimatta, vanhus saa säilyttää identiteettinsä ja pysyä näkyvänä itselleen ja muille juuri sellaisena kuin on. Kirjoitus pohjautuu vanhustyön YAMK-opintojen tutkimukselliseen kehittämistyöhön Näkymätön vanhus. Omaisyhteistyön kehittäminen vanhuksen identiteetin säilymiseksi hoivakodissa. Opinnäytetyö on luettavissa Theseuksessa. Kirjoittaja Jutta Perä, sairaanhoitaja (YAMK), valmistunut Metropoliasta Vanhustyö (YAMK) -tutkinnosta toukokuussa 2022. Lähteet: Koivula, Riitta 2013. Muistisairaan ihmisen omaisena terveyskeskuksen pitkäaikaisosastolla. Tutkimus toimijuudesta. Pdf-tiedosto. Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos.Luettu 8.10.2018 Koivula, Riitta & Heimonen, Sirkkaliisa 2006. Dementoituvan omaisena laitoksessa. Oraita 4/2006 Helsinki: Ikäinstituutti. Luettu 21.3.2021 Pirhonen, Jari 2017a. Hyvä elämä vanhojen ihmisten hoidossa. Gerontologia 2/2017. Luettu 30.9.2021. Pirhonen, Jari 2017b. Good Human Life in Assisted Living for Older People. What the residents are able to do and be. Väitöskirja. Tampere: Tampereen yliopisto. Yhteiskuntatieteiden tiedekunta. Räsänen, Riitta 2011. Ikääntyneiden asiakkaiden elämänlaatu ympärivuorokautisessa hoivassa sekä hoivan ja johtamisen laadun merkitys sille. Väitöstyö. Lapin yliopiston julkaisuja. Yhteiskuntatieteet. Uronen, Riitta 2011. Omaisten käsitykset yhteistyön rakentumisesta ja tuen tarpeesta dementiakodeissa. Pro Gradu -tutkielma. Tampere: Tampereen yliopisto. Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö.

Lue lisää

Millainen on ikäystävällinen luontopolku?
1.6.2022
Jenna Nousiainen ja Saara Heikkilä

Luonnossa liikkuminen edistää hyvinvointia, mutta ikääntyessä luontoon pääsy saattaa muuttua haasteelliseksi. Esteetön luontopolku voisi tarjota mahdollisuuden ikäystävällisempään liikkumiseen. Millaisia asioita ikäystävällisestä luontopolusta tulisi siis löytyä? Meillä jokaisella on yhdenvertainen oikeus luontoon sekä luoda ja ylläpitää luontosuhdetta. Esteetön luontoreitti antaa mahdollisuuden liikkua luonnossa toimintakykyyn katsomatta. (Invalidiliitto.) Kävimme esimerkkinä tutustumassa Pornaistenniemen esteettömään luontopolkuun, sillä meillä heräsi kiinnostus, millainen on esteetön luontopolku ja miten sitä voisi kehittää ikäystävällisemmäksi. Esteettömyys on fyysisen, sosiaalisen, psyykkisen, kulttuurisen ja taloudellisen ympäristön toteutumista siten, että jokainen meistä voi toimia yhdenvertaisesti muiden kanssa riippumatta henkilöiden toimintakyvystä (Ruskovaara & Rissanen & Rasa & Seppälä & Laakso 2009: 7). Esteettömällä luontopolulla on turvallista liikkua ilman vaaratekijöitä ja tämän lisäksi sieltä tulisi löytyä asianmukaiset opasteet, kaiteet sekä levähdyspaikkoja (Invalidiliitto). Ulkoympäristöillä ja niiden esteettömyydellä on suuri vaikutus ikääntyneiden ihmisten liikkuvuuteen, itsenäisyyteen, sekä elämänlaatuun. Vaikka viheralueet toimivat ikääntyneiden ihmisten hyvinvoinnin edistäjinä koetaan ne silti usein esteellisiksi. Viher- ja puistoalueilta puuttuvat usein yleiset wc-tilat, myöskään opasteet eivät ole tarpeeksi selkeitä, jos sellaisia on. Istumapaikkojakin koetaan olevan liian vähän, jonka lisäksi ulkoilualueille on usein haastavaa päästä. (World Health Organization 2007: 16–18.) Ikäystävällinen ympäristö Ikäystävällisyys on ikäihmisten voimavarojen sekä tarpeiden huomioimista. Ikäystävällinen liikkumisympäristö tukee yksilön hyvinvointia, aktiivisuutta ja turvallisuutta. (Jolanki & Suhonen & Rappe 2020: 349.) Ikäystävällisten ympäristöjen kehittämisessä korostuvat fyysinen ympäristö, sosiaalinen ympäristö sekä palvelut. Liikkumisympäristön tulee olla sellainen, jossa on kaikilla hyvä olla ja liikkua, myös heidän, joilla liikkumiskyky tai muistitoiminnot ovat heikentyneet. (Rajaniemi & Rappe 2022: 31.) Ikäystävällisyys ympäristöissä ei siis hyödytä vain iäkästä väestöä, vaan se on kokonaisvaltaista suunnittelua, jossa on asukaslähtöinen, moninainen ja osallistava näkökulma (Rappe & Rajaniemi 2020). Ikäystävällisyyttä kehittäessä on hyvä tarkastella fyysisen ympäristön turvallisuutta sekä toimivuutta, etenkin esteettömyyden, saavutettavuuden, hahmotettavuuden ja käveltävyyden näkökulmasta. Samalla tulisi huomioida sosiaalisen ympäristön yhdenvertaisuus sekä yhteisöllisyys. (Rajaniemi & Rappe 2022: 32.) On tärkeää myös kuulla iäkkäiden omia näkemyksiä ja toiveita ympäristöön liittyvissä tekijöissä sekä niiden vaikutuksista elämänlaatuun, sillä iäkkäiden arjen ymmärrys hyödyttää ratkaisujen suunnittelussa (Rappe & Kotilainen & Rajaniemi & Topo 2018: 118). Pornaistenniemen esteetön luontopolku ikäystävällisemmäksi Pornaistenniemen esteetön luontopolku sijaitsee Helsingissä Vanhankaupunginlahdella Lammassaaren esteettömän luontoreitin varrella, joka on valmistunut vuonna 2018. Esteettömyys näkyy reitillä esimerkiksi niin, että reitti on tarpeeksi leveä apuvälineiden käyttäjille sekä lankkupolulla pitkospuut on asennettu niin, että lankut ovat poikittain, jotta apuvälineiden pyörät eivät putoa reunojen yli. (Helsingin kaupunki 2020.) Reitin varrella on toiminnallinen alue, jossa voi kellahtaa harakanpesään makoilemaan, sekä sieltä löytyy myös puisia tauluja, jotka opastavat nauttimaan luonnosta eri aisteilla. (Ilosaari 2018.) Pornaistenniemen esteettömällä luontopolulla oli mielestämme muutamia kehittämiskohteita suhteessa ikäystävälliseen liikkumisympäristöön: levähdyspaikat; istuimet ja kaiteet esteettömät opasteet wc-tilat Helsingin kaupungin esteettömän ympäristön rakentamisen ohjeissa suositellaan levähdyspaikkojen olevan 50–250 metrin etäisyydellä toisistaan riippuen siitä onko kyse erikoistason vai perustason esteettömyydestä (SURAKU 2008). Levähdyspaikat nähdään yleensä välttämättöminä ikääntyville ihmisille, sillä monien ikääntyneiden ihmisten on vaikea kävellä ulkoympäristössä ilman lepopaikkaa (World Health Organization 2007: 16–18). Pornaistenniemen kilometrin mittaiselta luontopolulta olisi siis hyvä löytyä vähintään 4 levähdyspaikkaa. Helsingin kaupungin rakennusviraston esteettömyyskriteereissä mainitaan, että kaiteita tulisi olla esteettömillä reiteillä esimerkiksi virkistysalueilla (Helsingin kaupungin rakennusvirasto 2008). Ikääntymisen näkökulmasta olisi hyvä, että kaiteita olisi kaikissa niissä paikoissa, joissa on pinnanmuotojen vaihtelua tai jyrkkiä mutkia, jotta ikääntynyt voi tarvittaessa ottaa tukea haastavampien pinnanmuotojen tullessa reitillä vastaan. Opasteita Pornaistenniemen luontopolulla oli niukasti. Opasteet olivat suhteessa vaikeaselkoisia, eikä niissä ollut pistekirjoituksella tehtyjä merkintöjä. Opasteista ei myöskään tullut tarpeeksi selkeästi esille, että polku on esteetön. Yleisiä wc-tiloja ei lähistöltä löytynyt lainkaan. Olisi hienoa, jos opasteista saataisiin ikäystävällisempiä ja wc-tiloja olisi lähistöllä. Luontopolku kuuluu meille kaikille Ihmisen perustarpeisiin kuuluu yhteys luontoon ja ikääntyessä luonnon merkitys jopa kasvaa. Luonto voi tarjota moniaistisia elämyksiä, vähentää stressiä sekä parantaa mielialaa. Ikääntyminen voi tuoda mukanaan omat haasteet luontosuhteen ylläpitämiseen, mutta hyvällä yhdyskuntasuunnittelulla voidaan turvata iäkkäiden asukkaiden pääsy lähiluontoon. (Rappe ym. 2018: 47–52.) Lisäksi liikkuminen ikäystävällisellä luontopolulla vaikuttaa positiivisesti hyvinvointiin: kohentaa mielialaa vähentää stressiä lisää fyysistä aktiivisuutta vähentää fyysisiä oireita alentaa verenpainetta lisää sosiaalista hyvinvointia (Mielenterveystalo). Pienten muutosten avulla luontopolusta voitaisiin nauttia esteettömämmin, sillä luontopolku kuuluu meille kaikille. Kirjoittajat Saara Heikkilä, geronomiopiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu Jenna Nousiainen, geronomiopiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu Lähteet Helsingin kaupungin rakennusvirasto 2008. SURAKU Esteettömyyskriteerit. Helsingin kaupunki 2020. Helsingin vammaisneuvoston esteettömyystunnustus Lammassaaren esteettömälle luontoreitille. Ilosaari, Terhi 2018. Helsingin Lammassaareen avautui uusi esteetön pitkospolku. Retkipaikka. Invalidiliitto. Ulkoalue. Jolanki, Outi & Suhonen, Riitta & Rappe, Erja 2020. Hyvinvointia ja osallisuutta asuinympäristöjä kehittämällä. Gerontologia 4/2020. Mielenterveystalo. Luonnon vaikutus hyvinvointiin. Rajaniemi, Jere & Rappe, Erja 2022. Ikäturvallinen asuinalue. Ikäinstituutti: Helsinki. Rappe, Erja & Rajaniemi, Jere 2020. Ikäystävällisten asuinalueiden kehittäminen. Ikääntyneiden hyvään asumiseen -verkkoseminaari. Ympäristöministeriö 12.2.2020. Rappe, Erja & Kotilainen, Helinä & Rajaniemi, Jere & Topo, Päivi 2018. Muisti- ja ikäystävällinen asuminen ja asuinympäristö. Ympäristöopas. Ympäristöministeriö: Helsinki. Ruskovaara, Anna & Rissanen, Hanna-Leena & Rasa, Jukka & Seppälä, Juha & Laakso, Jukka 2009. Rakennetun ympäristön esteettömyyskartoitus. Opas kartoituksen tilaajalle ja toteuttajalle. Invalidiliiton julkaisuja. SURAKU 2008. Esteetön ympäristö. Puistokäytävät ja levähdyspaikat. World Health Organization 2007. Ageing and life course, family and community health.

Lue lisää

Sosiaalisella medialla lisää osallisuutta ja vuorovaikutusta
24.5.2022
Sanna Tarnanen, Eeva Simiö-Ighmour ja Merja Palkama

Ikääntyneen toimintaympäristöllä, sosiaalisilla kontakteilla ja osallisuuden kokemuksella on vaikutusta hänen hyvinvointiinsa ja mahdollisuuteensa elää omannäköistä arkea. Sosiaaliset verkostot ja vuorovaikutus ovat siirtyneet yhä enemmän internettiin ja sosiaaliseen mediaan. Osa ikääntyneistä hyödyntää sujuvasti sosiaalista mediaa elämässään, mutta monelle kyseinen viestintämuoto on vielä tuntematon. Ikääntyneet ovat kokeneet yhteiskunnan muuttumisen informaation välityksessä aina radion, lankapuhelimen, faxin, paikallislehden ja mustavalkotelevision ajoista tämän päivän internettiin ja sosiaaliseen mediaan. Moni ikääntynyt saattaa pohtia, mistä löytää tarvitsemansa tiedon ja palvelut tai kuinka läheisille voisi viestittää sosiaalisessa mediassa. Elämänsä aikana ikääntyneet ovat omaksuneet monia erilaisia teknisiä laitteita, joten uudempienkin teknisten ratkaisujen ja viestintäkanavien käyttö on mahdollista oppia. Sosiaalinen media osallistavana toimintaympäristönä Ikääntyneen elin- ja toimintaympäristöt vaikuttavat merkittävästi hänen mahdollisuuksiinsa elää omannäköistä ja mielekästä arkea. Kokonaisvaltaiselle hyvinvoinnille tärkeitä ovat myös sosiaaliset kontaktit ja osallistuminen, joiden kautta ihminen voi kokea olevansa osa yhteisöä. (Jolanki, Suhonen & Rappe 2020: 349–350; Jolanki 2017: 8–9.) Sosiaalinen media on nimensä mukaisesti sosiaalinen toimintaympäristö. Voisiko sosiaalinen media tukea ikääntyneen aktiivista ja omannäköistä elämää tarjoamalla mahdollisuuksia sosiaalisiin kontakteihin ja osallistumiseen? Sosiaalinen media saattaa näyttäytyä ikääntyneille nopeatempoisena nuorille suunnattuna toimintaympäristönä, jossa jaetaan tyhjänpäiväisiltä ja lyhyiltä vaikuttavia julkaisuja. Sisältö ei välttämättä tunnu ikääntyneestä houkuttelevalta, joten hän ei edes halua tutustua erilaisiin sosiaalisen median kanaviin. Sosiaalisen median tietosuoja ja turvallisuus pohdituttavat myös ikäihmisiä. Pelkona on, että arkaluontoiset tiedot leviävät vääriin käsiin ja hakkerit saattavat ottaa laitteet ja pankkitilit hallintaansa. Uhista huolimatta sosiaalisen median kanavat tarjoavat kuitenkin myös ikääntyneille paljon mahdollisuuksia etänä tapahtuvaan vuorovaikutukseen, yhteisöllisyyteen, tiedon ja kokemusten jakamiseen sekä itseilmaisuun omaa sisältöä tuottamalla. Facebook-sivu digitaalisena toimintaympäristönä Facebook on yleinen ja pitkään käytössä ollut sosiaalisen median kanava, joka on kanavista eniten saavuttanut suosiota varttuneemman väen keskuudessa. Muut yleiset sosiaalisen median kanavat, kuten Instagram, Twitter, LinkedIn ja TikTok ovat olleet suosittuja nuorempien ikäryhmien keskuudessa. Facebookiin voi rekisteröityä ja perustaa oman sivun kuka tahansa ilmaiseksi. Sivuston ylläpitäjällä on lukemattomia mahdollisuuksia muokata sivuston ominaisuuksia luomalla esimerkiksi sivustolle alaryhmiä, tapahtumia, podcasteja, videoita ja verkkokaupan. Yksityishenkilön ja yhteisön sivustoilla on tarjolla hieman erilaisia toiminnallisuuksia. Facebook-sivujen yleisimmät ja käytetyimmät toiminnallisuudet ovat erityyppiset julkaisut ja tapahtumat sekä viestittely Messenger-toiminnon kautta. Sivuilla on mahdollista olla vuorovaikutuksessa kaksin tai isommassa ryhmässä viestien, kuvien, videoiden tai videokokousten välityksellä. Ikäystävällisyyden huomioiminen Perehdyimme Seniori-infon Facebook-sivuun helmikuussa 2022 ja käytämme sitä blogissa esimerkkinä sosiaalisen median kehittämisestä ikäystävällisemmäksi. Seniori-infon tarkoituksena on antaa tietoa ja ohjausta ikäihmisille suunnatuista kaupungin, yritysten ja järjestöjen palveluista (Helsingin kaupunki). Seniori-infon Facebook-sivulta löytyy palvelun yhteystiedot, erilaisia toimintoja sekä tiedotusluonteisia julkaisuja ikääntyneille suunnatuista tapahtumista ja palveluista. Toiminnallisuudet voivat olla hankalasti hahmotettavia ja ymmärrettäviä, esimerkiksi suomenkielisten linkkien rivistössä esiintyy keskellä linkki englanniksi (kuva 1). Sivuston käyttäjien kommentteja ja reaktioita vaikutti olevan vähän verrattuna sivun 3050 seuraajaan. Tarjonta näyttää julkaisuissa keskittyvän Helsingin kaupungin oman toiminnan ja tapahtumien esittelyyn. Ikääntyneiden ja palveluntarjoajien joukko on kuitenkin suuri ja heterogeeninen Helsingissä. Seniori-infon Facebook-sivua ja sen julkaisuja olisi mahdollista kehittää vuorovaikutuksen, yhteisöllisyyden ja osallistumisen kannalta houkuttelevammaksi ikäihmisen ja muiden palveluntarjoajien näkökulmasta. Iäkkäiden osallisuutta ja vuorovaikutusta voisi tukea esimerkiksi käyttöohjeiden ja iäkkäille suunnattujen työpajojen avulla. Työpajoissa voisi ideoida sivujen sisältöä ja sen tuottamista ikääntyneiden toiveita ja tarpeita kuunnelleen. Iäkkäät voisivat itsekin innostua julkaisujen kirjoittamisesta, kommentoinnista ja jakamisesta. Seniori-infon Facebook-sivun käyttäjät saattaisivat arvostaa vertaistensa julkaisuja. Aktiiviset helsinkiläiset seniorit voisivat päivittää havaintojaan elämästään Helsingissä, perustaa erilaisia alaryhmiä, esimerkiksi kaupunginosien tai harrastusten mukaan. Tiedotusluonteisia julkaisuja voisi elävöittää kysymyksillä ja keskustelun avauksilla. Näin sivu saattaisi innostaa ikääntyneitä osallistumaan ja vastaamaan nykyistä paremmin iäkkäiden omia tarpeita ja mielenkiinnon kohteita. Digiosallisuus on myös ikääntyneiden oikeus Sosiaalisen median kanavat ja digitaaliset toimintaympäristöt antavat paljon erilaisia mahdollisuuksia tukea ikäihmisten vuorovaikutusta ja vahvistaa heidän osallisuuttaan. Tämä edellyttää kanavien kehittämistä ikäihmisten näkökulmasta. Digitaalisen toimintaympäristön kehittäminen ikäystävälliseksi edellyttää lisäksi eri toimijoiden yhteistyötä ja saavutettavuuden huomioimista. Kirjoittajat: Merja Palkama, geronomiopiskelija (AMK), Metropolia Ammattikorkeakoulu Eeva Simiö-Ighmour, geronomiopiskelija (AMK), Metropolia Ammattikorkeakoulu Sanna Tarnanen, geronomiopiskelija (AMK), Metropolia Ammattikorkeakoulu Lähteet Helsingin kaupunki. Seniori-info. Viitattu 18.3.2022. Jolanki, Outi, Suhonen Riitta & Rappe Erja 2020. Hyvinvointia ja osallisuutta asuinympäristöjä kehittämällä. Artikkeli. Teoksessa Gerontologia 34(4), 349–350. Jolanki, Outi 2017. Teoksessa Jolanki, Outi, Leinonen, Emilia, Rajaniemi, Jere, Rappe, Erja, Räsänen, Tiina, Teittinen Outi ja Topo, Päivi. Asumisen yhteisöllisyys ja hyvä vanhuus. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 47/2017. Julkaistu 17.5.2017.

Lue lisää

Tiimiharjoittelu kotihoidossa – opiskelijoiden kokemuksia
19.5.2022
Tiina Luukkanen

Hoitoalalle opiskelemaan hakeneiden määrät ovat olleet laskussa viime vuosina. Syynä tähän on nähty hoitoalan vetovoimaisuuden vähäisyys. Negatiivinen medianäkyvyys erityisesti vanhuspalveluiden osalta on varmasti vaikuttanut siihen, että nuoret hakeutuvat yhä harvemmin vanhustyöhön. Kotihoidossa tehtävä työ on vaativaa ja itsenäistä. Kaikki hoitajat eivät ole valmiita tekemään työtä itsenäisesti, ja tämä jo itsessään rajaa hakijoita kotihoidosta. Kotihoidon kiinnostavuutta opiskelijoiden keskuudessa tulee lisätä. Metropolia ja Helsingin kaupunki ovat pyrkineet vastaamaan tähän yhteisen Hyvissä handuissa himassa -hankkeen avulla. Sosiaali- ja terveydenhuollon ollessa muutosten keskellä nousee yhä tärkeämmäksi huomioida hoitohenkilöstön osaamistarpeet. Moniammatillisuus, palveluiden ja työn kehittäjäosaaminen sekä yhteistoiminnallinen muutososaaminen tulee yhä keskeisemmäksi osaksi ammattilaisten työtä. Hyvissä Handuissa himassa -hankkeen tavoitteena, on luoda kehittäjäkumppanuutta opintojen työelämälähtöisyyden vahvistamiseksi ja näin sujuvoittaa opiskelijoiden opintojen suorittamista ja siirtymistä työelämään. Moniammatillisen osaamisen kehittyminen ja työelämän verkostojen kanssa toimiminen luo opiskelijoille valmiuksia toimia muuttuvassa työelämässä paremmin. Hankkeen tavoitteena on myös lisätä kotihoidossa tehtävän työn kiinnostavuutta. (Metropolia, Hyvissä handuissa himassa -hanke 2020.) Työelämän harjoittelu moniammatillisena tiimioppimisena Hyvissä handuissa himassa hankkeessa opiskelijat suorittivat työelämän harjoittelujakson monialaisena tiimiharjoitteluna. Opiskelijapari suoritti harjoittelunsa kahden kotihoidon asiakkaan tilanteeseen tutustuen, etsien ja löytäen asiakkaan arjessa olevia voimavaroja ja haasteita. Tavoitteena oli, että opiskelijat tukevat kotihoidon asiakasta kokonaisvaltaisesti, asiakkaan voimavarojen mukaisesti. Opiskelijapari toimi harjoittelun ajan osana kotihoidon tiimiä ja osana isompaa opiskelijaryhmää. Tämä mahdollisti eri ammattilaisten osaamisen jakamisen ja loi yhteisiä tavoitteita sekä päämääriä kotona asuvan asiakkaan arjen hallintaan. Opinnäytetyössäni halusin kuulla opiskelijoiden kokemuksia, näkemyksiä ja ajatuksia uudenlaisesta tiimiharjoittelusta. Opiskelijat kokivat harjoittelun hyvänä mahdollisuutena tutustua työelämään itsenäisesti. Voisiko tämä olla keino lisätä kotihoidon työn kiinnostavuutta opiskelijoiden keskuudessa? Harjoittelussa oli mahdollisuus tehdä asiakastyötä itsenäisesti opiskelijaparin tuella. Oman harjoittelun suunnittelu ja vastuunottaminen harjoittelun kulusta koettiin mielenkiintoisena haasteena. Yhteistyö opiskelijaparin kanssa koettiin harjoittelua tukevana tekijänä. Opiskelijapari loi turvallisuuden tunnetta ja mahdollisti asiakastapauksen reflektoinnin. Kotihoidon asiakkaalle pystyttiin antamaan lisäaikaa, ilman kiireen tuntua. Moniammatilliset konsultatiiviset työpajat antoivat tilaisuuden kehittää yhteistyöosaamista Opiskelijoiden moniammattinen työskentelytapa kehittyi työpajatyöskentelyn avulla Eri alojen edustajien kanssa käydyt yhteiset keskustelut asiakastapauksen ympärillä koettiin hyödyllisenä Työpajojen ilmapiiri oli avoin ja helposti lähestyttävä Tiimiharjoittelun kehittämiskohteet opiskelijoiden kokemusten perusteella Opiskelijat kokivat haasteita harjoittelun organisoinnissa ja käytännön järjestelyissä. Työelämän edustajilla ei aina ollut selkeää kuvaa harjoittelun tavoitteista, tämä vaikeutti opiskelijoiden sekä työelämän edustajien välistä keskustelua. Työelämän kiire ja harjoittelun aikana voimassa olleet kireät koronarajoitukset loivat haasteen yhteiselle keskustelulle. Opiskelijat kokivat, että yhteisen keskustelu tiimin kanssa olisi ollut erittäin merkittäviä harjoittelun onnistumisen kannalta. Koronapandemian vaikutukset näkyivät myös haastatteluiden tuloksissa. Koronapandemia toi mukanaan haasteita myös konsultatiivisten työpajojen toteutukselle, tiukat kokoontumisrajoitukset vaikeuttivat oppilaiden yhteisiä tapaamisia. Nämä näkyvätkin haastateltavien vastauksissa. Työpajatyöskentely nähtiin kuitenkin oivana mahdollisuutena kehittää omaa moniammatillista osaamista ja konsultoivaa työtapaa. Opiskelijat toivoivat selkeää ohjeistusta kaikille ja mahdollisuutta vaikuttaa työpajoihin osallistuviin henkilöihin, jolloin työpajasta voisi saada enemmän hyötyä. Työssäoppimisjakson kehittäminen luo mahdollisuuden uudenlaiselle oppimiselle "Harjoittelun koin positiivisena, oli kiva päästä tekemään itsenäisesti töitä ja sit kuitenkin tutustumaan siihen jättimäiseen palloon mikä toi kotihoito on. Et mitä kaikkee siellä tehdään ja mistä se koostuu ja kenen kautta otetaan palveluita ja muita. Sehän on ihan käsittämätön verkko, oli hienoa päästä olemaan pieni lenkki osana tuota verkkoa." (harjoittelun suorittanut opiskelija) Moniammatillinen tiimiharjoittelu antaa mahdollisuuden aktiiviselle opiskelijalle tutustua kotihoidon työhön omatoimisesti opiskelijaparin tuella. Tämä siirtää ohjaamisen paineen pois työelämän edustajilta, ja siirtää vastuuta yhä enemmän opiskelijalle itselleen. Työelämän edustajien tulee kuitenkin olla valmistautuneita opiskelijoiden harjoitteluun, luoda harjoittelulle lähtökohdat ja mahdollistaa yhteinen keskustelu asiakasasioiden ympärillä. Kirjoittaja Tiina Luukkanen, vanhustyön (YAMK) -tutkinto-ohjelma, Metropolia Ammattikorkeakoulu Lähteet Metropolia Ammattikorkeakoulu, Hyvissä handuissa himassa-hanke 2020.  Viitattu 13.2.2022.

Lue lisää
Vanhemmat postaukset