Avainsana: projekti

Hanketuottaminen on paljon enemmän kuin vain tuottamista

7.10.2020
Anni Huomolin

Yhä useampia kulttuurituottajia tekee töitä hanketyön parissa. Yksi heistä on helsinkiläinen kulttuurituotannon opiskelija Juhana Salminen, 29, joka työskentelee tuottajana Osuma-hankkeessa. Mutta mitä on hanketuottaminen? Näin kulttuurituotannon fuksina hankkeet ja hanketuottajan rooli ovat hyvin hämärän peitossa, joten lähdetään selvittämään. Tutkimusmatkalle mukaan vie kulttuurituotannon ensimmäisen vuoden opiskelija Anni Huomolin. Olen kerennyt tutustumaan lyhyesti Juhanaan juuri alkaneiden opintojeni aikana, mutta nyt ensimmäistä kertaa juttelemme kahden kesken. Jää rikkoutuu, kun puhumme alkuun hetken yhteisestä viulu-harrastuksesta ja sen vaikeudesta. Mutta nyt aika vakavoitua ja perehtyä Juhanan työnkuvaan. Hanketuottamiseen hän sai alkukosketuksen opintojensa kolmannen vuoden Hanketoiminta kulttuurialalla 5op -syventävällä kurssilla. Kurssilla Salminen pääsi tutustumaan EU-hanketoimintaan. Opintojakson aikana hän selätti hankejargonian ja pääsi sisään mitä hanketuottaminen oikeasti on. Opetuksen piti Osuman projektipäällikkö ja kulttuurituotannon yliopettaja Katri Halonen. Metropolia Ammattikorkeakoulu tekee vahvasti yhteistyötä lukuisien hankkeiden kanssa ja useat Metropolian opettajat ovat mukana myös hanketoiminnassa. “Virkamiestekstin takana on oikeasti työpaikkoja, rahaa ja osaamista. Tuntuu aina, kun joku sanoo hanke, että “mitä ihmettä, en minä, hyi jotain politiikkahommia.” Niin ei se ihan sitäkään ole.” Salminen naurahtaa ja nyökyttelen ymmärtävästi, sillä aihe kuulostaa minusta vaikealta. Osuma toimii kattojärjestönä muille hankkeille Osuma-hanke koordinoi ja kehittää muiden hankkeiden toimintaa. Teema kaikissa hankkeissa on osallistamalla osaamista, joissa keskitytään nuorten osallistamiseen ja hyvinvointiin. Hankkeet ovat jaettu neljään eri kategoriaan: liikunta, kulttuuri, opintojen keskeyttämisen ehkäiseminen ja työelämään siirtyminen. “Olen paljon yhteyksissä hankkeisiin ja kyselen miten menee. Meillä on myös paljon erilaisia tapaamisia ja työpajoja hankkeille. Jos jollakin hankkeella on jokin ongelma, me yhdessä porukalla mietimme mitä voisimme tehdä.” Osumaa Salminen kutsuu sattuvasti “hankkeiden isoveljeksi”, jonka tehtävä on auttaa muita hankkeita eteenpäin. Itsellenikin alkaa samalla avautua samalla kuva, mitä Osuma oikeastaan tekee, vaikka heidän nettisivuihin olenkin jo tutustunut. Mukaan projektiin Salminen lähti alkuvuonna 2020. Hanke on saanut alkunsa vuonna 2016 ja se pyörii tämän vuoden loppuun EU-rahoituskausien mukaisesti. Hankkeen loppuvaiheen työ on lisääntyvissä määrin raportteja ja koostamista, mitä Osuman koordinoivat hankkeet ovat saaneet aikaan. Tavoite on saada hankkeiden aikaansaannokset elämään, jotta niistä olisi hyötyä tulevaisuudessakin esimerkiksi uusissa projekteissa. Muutakin kuin vain tuottaja Mitä sitten Juhana oikeastaan tekee? Hänen työnimike Osuma-hankkeessa on tuottaja, mutta Juhana, heti kysyessäni hänen työstään, toteaa kokee olevansa enemmänkin koordinaattori. “Tuottaja yleensä heti yhdistetään, että hän tekee tuotantoja.” Työssään Salminen kuitenkin myöntää hoitavansa myös tuotannon tehtäviä kuten kilpailutusta ja suunnittelua. Vallitseva korona-tilanne on erityisesti muuttanut hänen työnkuvaansa entisestään monipuolisemmaksi. “Koronan aikana olen keskittynyt enemmän julkaisuihin ja sisällöntuotantoon.” Salminen on päivittäin muiden hankkeiden kanssa tekemisissä ja seuraa heidän sosiaalista mediaa ja julkaisuja. Sisällöntuotantoa hän pääsee tekemään mm. uutiskirjeiden muodossa, jonka hän kertoo olevan hyvin suosittu. Uutiskirjeiden keskeinen sisältö ovat Osuman alla olevat hankkeet. Jos esimerkiksi jokin hanke julkaisee oppaan tai lehden, jakaa Osuma-hanke näitä uutiskirjeen lisäksi omissa medioissaan ja somessaan eteenpäin. Tuottajan rooli on laaja, mutta tiivistettynä Salminen sanoo työnkuvansa olevan avustamista, viestintää ja tuottamista. Hyppy tuntemattomalle työkentälle “Kun lähdin tähän mukaan, en ollut mukavuusalueellani. Lähdin koordinoimaan sisältöä, jota en oikeastaan edes tuntenut.” Salminen kertoo, kun kysyn miltä työ on tuntunut. Aikaisemmin Salminen kertoo tehneensä paljon töitä tapahtuma- ja musiikkipainotteisella kulttuurikentällä. Useat Osuman alla olevat hankkeet toimivat nuorten parissa, mihin hän ei kokenut suurta kosketusta etukäteen. Myös työyhteisö tuntuu erilaiselta kuin ennen. Monet hankkeen työntekijät ovat oman alansa asiantuntijoita, esimerkiksi opettajia. Tätä Salminen pitää kuitenkin vain plussana ja hän on oppinut paljon kollegoiltaan. “Rohkeasti kohti uusia haasteita!” Salminen kehottaa kaikkia kulttuurituottajia. Työ kuulostaa korvaani hyvin erilaiselta, mitä olen tottunut kulttuurituotannon parissa. Juhana kuitenkin lohduttaa ja toteaa, että tuottajan taidoista on moneksi. “Tuottajan perustaitoja ovat organisointi, projektinhallinta, viestintä ja some. Hankkeetkin ovat tietyllä tavalla pieniä tapahtumia, joissa on alku- ja loppukohta.” hän toteaa ja jatkaa: “Mutta tärkeintä on luottaa itseensä. Mitä enemmän tekee erilaisia töitä, sitä helpompaa on omaksua uusi työnkuva eikä ajattele enää, en ole tehnyt tätä, en osaa. Kynnys madaltuu kokeilla uutta.” Miksi sitten lähteä juuri hanketuottajan töihin? Ensimmäisenä Salminen nostaa esiin vakaan työpaikan mahdollisuuden varsinkin tämän hetkisen korona-kriisin keskellä. “Jos haluaa vakaata duunia kuukausipalkalla selkeille ajanjaksoille, silloin hanketyö on hyvä vaihtoehto. Monet työskentelevät hanketyössä supistetuilla työajalla, esimerkiksi 70% viikkotyöajasta, joten aikaa jää myös muulle.” Hankkeita on paljon monenlaisia, Metropolian alla pelkästään on yli 260 eri hanketta. Tärkeimpänä Salminen nostaa hankkeiden mahdollisuuden vaikuttaa yhteiskuntaan. “Hankkeet tekevät paljon hyvää. Rahaa syydetään nykyään joka paikkaan, mutta jos haluaa edistää muiden hyvinvointia ja yhteiskunnallisia asioita, hanketyössä niitä pystyy tehdä.” Työhön liittyy paljon rutiinitehtäviä kuten raportteja ja palavereja. EU tuo oman byrokratiansa mukaan, joten on tärkeää, että on hyvä johtaja. Työajat ovat myös hyvin perinteisiin virka-aikoihin sijoittuvat. Salminen ei kuitenkaan koe näitä huonoina puolina, työ vaatii yleensä kuitenkin paljon luovuutta ja on hyvin tyytyväinen työhönsä. Ainoana kunnon miinuksena hän toteaa pilke silmäkulmassa, ettei työssä pääse paljoa kokemaan vauhtia tai vaarallisia tilanteita. Lähden haastattelusta pää täynnä uutta tietoa ja hyvin paljon viisaampana. Hankemaailma alkaa itselle pikkuhiljaa avautuu ja näyttämään mahdollisuutensa. Toivottavasti myös sinulle. Teksti ja kuvat: Anni Huomolin  

Risteilyjen täyteinen kevät – vai onko sittenkään

25.5.2020
Karoliina, Kutu15

Sain mahdollisuuden toteuttaa opiskeluun liittyvän itsenäisen projektin Nelonen Median Events-tiimissä Radio Rock-risteilyn ja Temptation Island-risteilyn parissa. Rock-risteily oli itselleni tuttu konsepti aiempien omien vierailuiden osalta. TIS-risteily taas oli totaalisen vieras – risteily oli tarkoitus järjestää ensimmäistä kertaa ja myös kyseinen tv-sarja on jäänyt minulta katsomatta. Aloitin risteilyjen parissa marraskuussa. Risteilyajankohdat ja suurin osa esiintyjistä oli varmistettu jo aiemmin, Radio Rock-risteilyn esiintyjät julkaistaan perinteisesti jo edellisen risteilyn yhteydessä. Alkuun työtehtävät pitivät sisällään lähinnä palavereja ja suunnittelua sekä hytitysten aloitusta.  Vuoden vaihteen jälkeen päästiin kunnolla toteuttamisen alkuun. Luvassa oli vauhdikas kevät oheisohjelmien, aikataulutusten ja hytitysten suunnittelun parissa. Risteilyjen oheisohjelmaa koskevat suunnittelupalaverit olivat kaikkiaan äärimmäisen hauskoja. Ideat lentelivät niin villisti, että lienee parasta, ettei ihan kaikkea julkaista nähtäville. Lopulliseen toteutukseen oli tulossa paljon teemaan liittyviä oheisohjelmia sekä tietenkin huikeita bändejä ja TIS-risteilyllä juhlittaisiin aidossa Temppari-hengessä, risteilyn päättäen Sami Kurosen juontama Paluu Iltanuotiolle- ohjelmaosuus. Näiden kaikkien sovittaminen kunkin risteilyn ohjelmistoon, esiintyvien bändien lisäksi, oli aikamoinen suoritus. Lopulta ainakin Rockin osalta asiat oli saatu hyvin kuosiin ennen lähtöä. Kuten varmasti on hyvin tiedossa, Suomen hallitus linjasi 12.3. (eli päivää ennen Radio Rock-risteilyn lähtöä) että suositetaan yli 500 henkilön yleisötapahtumien perumista koronavirus pandemian vuoksi. Näin ollen molemmat risteilyt peruuntuivat ja kaikki hauskuus jäi toistaiseksi vain suunnittelutasolle. Tänä keväänä ei siis risteilty ja kaikkien hytin varanneiden lisäksi päätös harmitti hurjasti itseni lisäksi myös muuta tuotantotiimiä sekä esiintyjiä. Päätös oli kuitenkin ymmärrettävä ja nyt toivotaankin vain tilanteen hellittämistä niin, että päästäisiin kaikki mahdollisimman pian nauttimaan kulttuurielämyksistä kukin tahollamme!

Elokuvien ilosanomaa levittämässä

Kulttuurituotannon pääsykokeissa kesällä 2018 sanoin, että rakastan elokuvia ja tuottajana haluan levittää elokuvien ilosanomaa. Kokeet ja haastattelu taisi mennä ihan hyvin, sillä syksyllä aloitin opiskelut Arabian kampuksella. Marraskuussa meillä alkoi Kulttuurialan projektityö -kurssi, jossa saimme itse valita projektin, johon lähdemme mukaan. Näin projektien listassa Voimaa elokuvasta -hankkeen ja päätin lähteä heti ensimmäisessä vuonnani elokuvatapahtumien pariin.   Voimaa elokuvasta hanke järjestää elokuvaklubeja nuorille työttömille ja maahanmuuttotaustaisille. Klubeilla on vaihtelevat teemat, mutta niihin sisältyy aina elokuvan katsominen ja fasilitoitu keskustelu. Klubien tavoitteena on sosiaalinen yhteenkuuluvuus ja kahdensuuntainen kotoutuminen. Tällainen hyvän tekeminen elokuvien avulla oli juuri se mitä halusinkin saada tuottajana aikaan.   Kevään aikana järjestimme viisi klubia, joista kahdessa minulla oli isompi tuotantovastuu. Ensimmäisillä klubeilla olin mukana vain klubipäivinä auttamassa ja seuraamassa. Kalasataman Vapaakaupunki Olohuoneelle järjestetyssä klubissa sain jo tuotannollisia tehtäviä esimerkiksi markkinoinnin ja tilasuunnittelun parissa.   Isoimman Vastuun sain kuitenkin meidän päätapahtumassa eli Arabian katufestivaaleilla järjestetyssä leffaklubissa. Hoidin muun muassa aikataulutuksen, tilasuunnittelun ja kommunikaation Artovan kanssa. Erityisesti nautin tapahtuman visuaalisen ilmeen suunnittelusta, sillä keksimme hienoja tapoja käyttää kierrätettyjä CD-levyjä ja VHS-kasetteja koristeina. Katufestivaalit oli tapa tuoda klubi ihmisten luo ja tapahtuma onnistui erittäin hyvin.   Meillä oli huippu tiimi täynnä elokuvia rakastavia tyyppejä ja opin tuotannon kautta, että työskentelen parhaiten osana tiimiä. Projekti antoi myös uuden käsityksen elokuvien voimasta ja sain taas uutta arvostusta tätä taiteenalaa kohtaan. Parasta oli kuitenkin se, että projektia seurasi työtarjous Artovalta hoitamaan heidän elokuvatoimintaa syksyllä. Eli saan jatkaa tätä ilosanoman levittämistä vielä jatkossakin.   Aino Tamminen

Yhdessä, enemmän, uutta – Kliffa2018

Kliffa2018 on Pääkaupunkiseudun Partiolaisten kahdeksas piirileiri. Omalla kohdalla Kliffa on toinen piirileiri jolle osallistun, ja ensimmäinen jossa olen tekijänä. Leirille osallistuu yli 5000 Pääkaupunkiseudun partiolaista ja kansainvälisiä vieraita. Leiri rakennetaan partiolaisten paljon käyttämällä alueella, Hämeenlinnan Evon metsissä. Itse olen leirillä samoajien mysteeri-illallisen tekniikka ja visukymppinä. Illan ohjelmaan odotetaan osallistuvan noin 800 15-17 vuotiasta partiolaista. Tehtäviini kuuluu tapahtuma-alueen visuaalisen ilmeen suunnittelu ja luominen sekä teknisten toteutusten, valoista ääniin, suunnittelu. Tämä koko osa-alue on itselleni aivan uusi ja tuntematon, tämän johdosta puhkun intoa! Mikä ihmeen kymppi? Kliffa2018 jokaisessa toimikunnassa on oma mestari, joka on päävastuussa koko ohjelmasta. Hänen allaan toimii eri määrä kymppejä ja jokaisella heistä on oma vastuualueensa. Samoajien mysteeri-illallisessa kymppejä löytyy ohjelmalle, iltaa ennen tapahtuvalle toiminnalle on oma kymppi ja mun pesti, visu- ja tekniikkakymppi, vastaa kaikesta visuaalisesta ja teknisestä toteutuksesta. Kymppi nimitys tulee siitä, että jokaisella kympillä on vielä alaisenaan liuta muita tekijöitä jotka sitten auttavat häntä tapahtuman aikana. Kliffa2018 tehdään yhdessä! Juhlaillallisen suunnittelutiimiin kuuluu tällä hetkellä 4 henkilö - ohjelmakymppi, ennakkotehtäväkymppi sekä koko ohjelman mestari. Ohjelman suunnittelun aloitimme jo lokakuun aikana, melkein vuosi ennen itse tapahtumaa. Projektin edetessä on ollut mukavaa huomata, että jokaisessa työvaiheessa mukana on osaavia ihmisiä joilta saa tukea ja apua kaikkiin kysymyksiin. Kokonaisuudessaan Kliffaa on tulossa tekemään tuhansia vapaaehtoisia. Meidän tiimi on yksi monista ohjelmansuunnittelutiimeistä. Jo samoajaohjelman alla on viisi eri suunnittelyryhmää. Teemme tiivistä yhteistyötä myös näiden muiden ohjelmaryhmien kanssa. Luku tuhansista vapaaehtoisista tulee täysin leirin osallistujamäärästä. Leiri on tarkoitus rakentaa yhdessä jokaikisen leiriläisen kanssa. Enemmän ja uutta Leirillä on paljon enemmän pestejä verraten aiempiin vuosiin. Leiritehtävistä löytyy tällä tavoin varmasti jokaiselle jotain mielenkiintoista ja omiin taitoihin sopivaa. Munkin pesti - visukymppi - luotiin ihan vain meidän tiimiä varten. Kliffa2018 haluaa myös näyttää koko Pääkaupunkiseudun Partiolaisten kirjon, meitä on paljon ja kaikki me olemme erilaisia. Kuten partioon yleisesti, kuuluu myös Kliffan 2018 teemoihin kestäväkehitys. Tämä vaikuttaa mun omaan vastuualueeseen paljon. Kaikissa visuaalisen ilmeen ratkaisuissa tulee ottaa huomioon uusiokäyttö, tai helppo kierrätysmahdollisuus. Käytämme paljon puuta ja vältämme muovia. Pyrimme vuokraamaan mahdollisia somisteita ja kalusteita. Mitään turhaa ei tulla ostamaan.   Kliffa2018 instassa: Kliffa2018 Facebookissa: Kliffa 2018 Ja nettisivut löytyvät osoitteesta kliffa2018.fi Iita Stenberg

Kansallismuseolla videoidaan näyttelyt varttiin

KULTTUURITUOTANNON OPISKELIJAN ENSIMÄINEN PROJEKTI       PROJEKTIN VALITSEMINEN Ammattikorkeakoulussa työelämään lähdetään pian. Jo ensimäisen vuoden syksyllä, meille tultiin esittelemään tuotantoja, joista saimme valita oman 1. vuoden projektin. Tuotannot ja niiden luonteet vaihtelivat laidasta laitaan. Kansallismuseon esitellessä omaansa, huomasin olevani käsi pystyssä kyselemässä lisätietoa projektista. Kansallismuseo tarjosi harjoittelupaikkaa usealle, sisällöntuottamisen merkeissä. Budjettia löytyisi ja voisimme palkata ammattilaisia projektiimme. Kolme muutakin luokastani kiinnostui. Istuimme miettimään, riittäisikö projektissa töitä meille kaikille. Riitti ja projekti sai alkaa.   PROJEKTI ALKAA Ensimäiseksi otimme yhteyttä Kansallismuseoon ja kerroimme keitä me olemme. Mitä oppimistavoitteita kullakin on, sekä jokaisen henkilökohtaiset osaamiset projektiin nähden.  Sovimme ensimäisen tapaamisen Kansallismuseon museolehtorin Hanna Korhosen kanssa. Ensimäisessa palaverissa käytiin läpi perusasiat tuotannosta, sekä seuraavien viikkojen palaverit sovittiin. Tapaisimme museolla kerran viikossa ja tiimin kanssa vähintään kerran kahdessa viikossa. MITÄ PROJEKTIA TÄÄLLÄ TEHDÄÄN? Lähdimme ideoimaan projektia ryhmämme kanssa vauhdilla. Keksimme villejä teemoja "Night at the museumista" ja olimme täpinöissämme toistemme luovuudesta. Harmi vain, että olimme ymmärtäneet projektin täysin pieleen.. Toisella tapaamiskerralla museon kanssa asia selvisikin heti. “Ei, tämä ei ole mainos”. Sanoi museolehtori Hanna Korhonen vääntäen meille rautalangasta. “Teemme 15 minuutin opastusvideon, joka toimii johdantona näyttelyyn. Video on suunnattu niille asiakkaille, joille ei ole mahdollista tarjota opasta. Videolla esittelemme kaikkien näyttelyiden kohokohdat ja niiden tarinat. Video on siis lisäpalvelu vieraskielisille kävijöille tai suurille parinsadan opiskelijaryhmille.” Projektin luonne selvisi viimein, meille jokaiselle. Alku takkuilun jälkeen, hommat lähtivät hyvin käyntiin. Työnjako sujui kuin luonnostaan ja pian huomasinkin olevani vastuussa mm, esineiden valokuvauksesta sekä kuvakäsikirjoituksesta. Pääsimme joka tapaamiskerralla eteenpäin ja projekti oli lähtenyt hyvin pyörimään.