Avainsana: kutu16
Oppeja työryhmän sisäisestä viestinnästä
Koko opintojeni ajan olen ollut kiinnostunut tapahtumiin liittyvästä viestinnästä. Tämä innoittikin opiskelemaan tarkemmin tapahtumaorganisaation sisäistä viestintää, sekä kiinnittämään huomiota tapahtuman työryhmän sisällä liikkuvaan informaatioon ja käytettyihin kanaviin. Sain hyvän opin siitä, miten tärkeää onnistunut sisäinen viestintä onkaan tapahtumia tuottaessa. Tapahtuman aikaisen viestinnän elementtejä voi pohtia: Mitä kanavia pitkin hoidetaan työryhmän tiedottaminen hierarkian yläpäästä alas ja onko tarvetta tiedonkululle toiseen suuntaan? Mitä viestinnän kanavia käytetään? Eroavatko kanavat esituotannon ja tapahtuman välillä? Onko arkiviestinnälle omat kanavansa ja johtamisviestinnälle omansa? Tarvitaanko tapahtuman ajalle esimerkiksi radiopuhelimia tehostamaan viestinkulkua ja millaista viestintää niiden avulla hoidetaan? Onko tapahtumatila esimerkiksi niin iso, että tulee tarve vahvistaa viestintää tilan eri osien välillä? Käytän esimerkkinä havaintojani vuoden 2019 Musiikki & Media -tapahtumasta, missä toimin tuotannon ja viestinnän harjoittelijana. Tässä projektissa käytimme eri alustoja viestimiseen ja oheen olen koonnut omat huomioni eri alustoista tapahtumakäytössä, sekä alustan roolin: WhatsApp + Nopeaa tiedonkulkua + Helppo luoda isompia ryhmiä ja tavoittaa useampi ihminen kerrallaan + Vastaanottaja saa ilmoituksen uusista viesteistä + Toimii puhelimissa ja tietokoneella + Monella jo valmiiksi puhelimessa + Ilmainen käyttää verkon yli – Viestit helposti hautautuvat, mikäli keskustelu on aktiivista – Pohjautuu puhelinnumeroon ja kaikki ryhmässä näkevät muiden ryhmäläisten numerot VapaaehtoisetSlack + Keskusteluja voi ryhmitellä aihealueittain pienempiin kokonaisuuksiin + Toimii puhelimessa ja tietokoneella + Hyvät hakutoiminnot niiden keskusteluiden / ryhmien sisällä mihin kuuluu + Helppoa laittaa kenelle tahansa yksityisviestiä – Ilmainen versio on hyvin rajallinen ja viestiraja tulee harmillisen nopeaan täyteen– Käyttö vaatii opettelua ja totuttelua – Ei tuttu niin monelle kuin esimerkiksi WhatsApp Ydintiimin viestintäRadiopuhelimet + Turvalla yleensä käytössä, myös heidät tavoittaa nopeasti + Toimii tehokkaaseen ja nopeaan tiedottamiseen – Ei niin helposti saatavillaViestintä eri tiimien välillä Tämän kokemuksen kautta opin kiinnittämään työryhmän sisäisiin viestintätapoihin enemmän huomiota. Mitä viestitään, missä kanavissa ja miksi? Työpaikan tai -ryhmän sisäinen viestintä on osa arkiviestintää, eikä siihen aina niin kiinnitä huomiota. On kuitenkin monia syitä miksi siihen kannattaisi kiinnittää enemmän huomiota. Ennakkosuunnittelulla voidaan helpottaa tapahtuman aikana tapahtuvaa tiedonkulkua ja näin myös esimerkiksi lyhentää reagointiaikaa yllätysten sattuessa kohdalle. Teoriaa opiskellessani sain huomata miten paljon tapahtumatuotanto lopulta nojaa toimivaan työryhmän sisäiseen viestintään. En ollut tullut ajatelleeksi miten tärkeää on löytää oikeat kanavat, jotta viesti tavoittaa oikean vastaanottajan (tai vastaanottajat) mahdollisimman tehokkaasti. Tanja Ahlstén, kulttuurituotanto 2016
Performing HEL ja tapahtumastriimauksesta viestiminen
Olin harjoittelijana Tanssin tiedotuskeskuksella osana vuoden 2021 Performing HEL -tapahtuman tuotantotiimiä. Tapahtuma tarjosi ainutlaatusen tilaisuuden tarkastella live-striimauksen erityispiirteitä ja siihen liittyvää tapahtuman viestintään kokonaisuutena – ennen tilaisuutta, sen aikana ja jälkeen. Performing HEL on suomalaisen esittävän taiteen showcase-tapahtuma, jonka järjestäjinä toimivat Tanssin ja Sirkuksen tiedotuskeskukset yhteistyössä Teatterin tiedotuskeskuksen, Helsingin juhlaviikkojen, Svenska Teaternin, Espoon kaupunginteatterin, Klokrikeaternin ja Kansallisteatterin kanssa. Tapahtuma esittelee kotimaisia taiteilijoita ja ryhmiä kansainvälisille alan toimijoille, tavoitteenaan edistää suomalaisten taiteilijoiden kansainvälistä näkyvyyttä ja työllistymismahdollisuuksia. Pohdittavia kysymyksiä tilaisuuden striimaukseen liittyen olivat: Mikä on striimin kohderyhmä? Miten ja mistä kanavista tavoitamme kohderyhmämme? Millaista viestintää tarvitaan striimauksen aikana? Viestinnän suunnitteluun liittyy myös käytettävät kanavat ja viestin kohdeyleisö, sekä selkeät tavoitteet. Tässä tapauksessa suuri osa striimiin liittyvästä viestinnästä kohdennettiin tapahtumaan osallistuville, eikä tarvetta laajalevikkiselle julkiselle viestinnälle niinkään ollut. Näin keinoiksi valikoituivat infomeilit ennen tilaisuuden alkua sekä tapahtuman verkkosivujen hyödyntäminen. Tämän tilaisuuden kautta opin ajattelemaan striimaamista osallistujan näkökulmasta digitaalisena palveluna ja/tai -elämyksenä: miten osallistuja tietää saamansa linkin ohjaavan oikeaan paikkaan. Hyviä keino tähän on striimin alkuun sijoitettava tilaisuuden logo, sekä mahdollisuuksien mukaan jopa taustamusiikkia. On tehtävä myös päätös siitä, kuinka interaktiivinen kokemus osallistujalle rakennetaan. Striimin toteutuksessa kannattaa pohtia onko kyseessä etukäteen taltioitu tai suorana striimattava lähetys, ilman mahdollisuutta interaktioon yleisön ja studion välillä vai halutaanko striimiin vuorovaikutus yleisön ja studion välille? Kokemus opetti paljon ja sain tulevaisuudelle paljon työkaluja tapahtumien striimaamisesta. Kanavan valitseminen ja tässä tapauksessa Youtube-kanavan rakentaminen, sekä striimien valmistelu ennen lähetyksen alkua, mutta myös mitä erilaisia graafisia elementtejä voidaan käyttää informaation välittämiseen (esim. planssit ja logot). Olen todella onnellinen, että sain olla mukana Performing HEL -tapahtumassa ja päästä tutustumaan striimien toteutukseen lähietäisyydeltä. Tanja Ahlstén, kulttuurituotanto 2016
Kaksoisvoittoon palvelumuotoilulla
Sain työtehtäväkseni kehitellä kaupan alan toimijalle tapahtumakonseptin. Koin työn hyvin mielenkiintoiseksi, mutta myös haastavaksi. En ollut aiemmin miettinyt, mitä kaikkea tulisi ottaa huomioon suunnitellessa yrityksen brändin mukaista tapahtumaa, joka toisi uudenlaisia kävijöitä, sitouttaisi vanhoja ja ylipäätään olisi yritykselle kannattava. Taloudellisten mittareiden lisäksi yksi projektin tavoitteista oli luoda tilaajalle vahvempaa jalansijaa alan toimijana ja eräänlaisena riman asettajana. Lähtökohtana projektille haluttiin ajatella konseptia asiakaslähtöisesti ja keskittyä hyvään asiakaskokemukseen. Konseptista haluttiin asiakaslähtöinen ja hyvään asiakaskokemukseen keskittyvä. Tutustuin Juha Tuulaniemen Palvelumuotoilu (2011) teokseen ja törmäsin termiin kaksoisvoitto. ”Kaksoisvoitto tarkoittaa iloista asiakasta ja tyytyväistä organisaatiota” Kaksoisvoitto, eli miten otetaan huomioon sekä asiakkaan, että organisaatioin tarpeet ja huolehditaan molempien tyytyväisyys. Näitä tavoiteltavia ominaisuuksia voidaan mukaan pohtia kysymällä seuraavat kysymykset: Hyödyllisyys – Kuinka hyvin palvelumme vastaa asiakkaiden tarpeisin? Saatavuus – Mitkä jakelukanavat toimivat parhaiten? Käytettävyys – Kuinka vaivatonta palvelua on käyttää? Kokemus – Millainen on käyttäjäkokemus? Erottuminen – Kuinka tehdä palvelusta erottuva, ainutlaatuinen ja mieleenpainuva? Lisäksi asiakkaat haluavat palvelun olevan yksilöllinen, mieleenpainuva, vaivaton, lopputulokseltaan luotettava, enemmän kuin hän itse saisi aikaan ja jotakin mahdollistava. ”Yrityksen näkökulmasta tuloksellinen palvelu on silloin, kun se tuottaa lupaamansa. Palvelu on tehokas silloin kun resurssit ovat järkevästi käytettyjä eli kokonaistaloudellisesti tuotettuja.” Vastaamalla näihin kysymyksiin ja huomioimalla molempien näkökulmat, palvelun voidaan olettaa johtavan kaksoisvoittoon. Mikäli haluat tutustua enemmän palvelumuotoiluun esimerkiksi jonkin projektin tiimoilta, voin suositella tämän Tuulaniemen kirjan lisäksi Palvelumuotoilun bisneskirja (2019) kirjoittajina Koivisto, Säynäkangas ja Forsberg.
Mitä kuuluu kulttuurille?
Kulttuuriala elää omituisia aikoja. Kulttuuri elää, mutta ei voi tutulla tavalla toteuttaa itseään ja näkyä. Pandemian vaikutuksesta taistelemme muutosta vastaan ja toisaalta yritämme kehittyä muutoksen mukana ja yksinkertaisesti selvitä. Tapahtumia jouduttiin perumaan keväältä ja kesältä, mikä vaikutti tapahtuma-alojen yritysten liikevaihtoon radikaalisti. Jotain hyvääkin pandemia toi toki tullessaan – nimittäin uusia työtapoja ja innovatiivisia ratkaisuja sekä itselleni mahdollisuuden mielenkiintoiseen opiskeluprojektiin. Creathon on Euroopan sosiaalirahasto (ESR) rahoittama hanke, jossa on mukana useita eri korkeakouluja ja yhteistyökumppaneita. Hankkeen tavoitteena oli tukea kulttuuri- ja taidealojen toimijoita teknologisen osaamisen vahvistamisessa. Projektissa oli mukana kolme kulttuurituotannon opiskelijaa ja sen aikana tuotettiin Creathon-hankkeelle kuusiosainen podcast-sarja. Podcasteissa pyrittiin vastaamaan COVID-19 -viruksen aiheuttamaan muutokseen ja ahdinkoon kulttuurin kentällä. Kartoitimme haastatteluilla mitä haasteita kulttuuriala on kokenut pandemian aikana ja mitä ratkaisuja on löydetty ja kehitetty. Haastattelut toteutettiin täysin etänä Zoomia käyttäen. Näkökulma oli Creathon-hankkeelle ominainen: uusi teknologia ja sen hyödyntäminen. Tarkoituksena oli ymmärtää aidot syyt, miksi teknologiaa ei vielä sovelleta tapahtumissa ja elämyksissä sekä, miten vallitseva pandemia vaikuttaa kulttuurialan organisaatioihin. Millaista osaamista tuottajilla tai vaikkapa artisteilla pitäisi olla tässä tilanteessa? Vastustaako kulttuuriala muutoksia vai pystyykö se omaksumaan uusia muotoja? Haastatteltavina oli estetiikan asiantuntijoita, Hack the Chrisis Finland, Helsinki Design Week, Tapaus Oy ja Taku ry. Yleisesti ottaen kaikki haastateltavat olivat toiveikkaita tulevaisuudesta ja nostivat esiin, kuinka tärkeää on osata reagoida nopeasti ja ketterästi kriisin keskellä. Positiivista on, että me tuottajat olemme usein tottuneet nopeatempoiseen toimintaan ja ratkaisemaan ongelmia. Toisaalta pandemia on nostanut esiin kulttuurialan epäkohtia kuten työntekijöiden tukiverkkojen puuttumisen ja pätkätyöt. Lisäksi on hienoa, että ymmärretään, etteivät esimerkiksi artistit työskentele yksin vaan yhtä keikkaa varten tarvitaan myös lavateknikko ja valomies. Kaikki tämä on jo omassa kuplassamme tiedetty, mutta kriisi nosti haasteet esiin valtamediaan. Haastatteluissa yhteisenä teemana oli virtuaalisuus. Pohdimme esimerkiksi miksi kevään ja kesän tapahtumia peruttiin eikä korvattu virtuaalitapahtumilla. Johtuuko se osaamisen puutteesta vai onko se brändin identiteettikysymys? Näihin pohdintoihin emme saaneet suoraan vastausta, mutta esiin nousi totutut tavat. Emme ole tottuneet osallistumaan virtuaalitapahtumiin tai niiden sisältö häviää muulle mediasisällölle. Itse uskon myös siihen, että osaamista ja kysyntää virtuaalitapahtumiin ei ole vielä ollut. Vaikka teknologiset ratkaisut kehittyvät ja tapahtumista saisi suuria spektaakkeleita on otettava huomioon, että virtuaalitapahtumia tulisi suunnitella ennen kaikkea ruutusisällön ja asiakaskokemuksen näkökulmasta. Hienot teknologiset ratkaisut eivät välity katsojalle puhelimen näytöltä, eli lopulta sisältö ratkaisee. Yhtenen ajatus oli kuitenkin, että perinteiset kokoontumiset eivät tule poistumaan ja niillä on tärkeä merkitys yhteisöissä. Pian valmistuvana tuottajana opin tämän viimeisen projektin myötä editoimaan ääntä ja tekemään haastatteluja. Projekti oli loistava tapa tarkastella kulttuurialan luonnetta, sen haasteita, mutta myös havainnoida hyviä puolia sekä verkostoitua alan tekijöiden kanssa. En olisi uskonut vuonna 2016 aloittaessani opintoni, että valmistuisin vuonna, jona tapahtumia ei pystytä järjestämään. Toivotaan, että syksy ja talvi tuovat tullessaan iloisia kohtaamisia ja uusia tapahtumia. Creathon Podcast
Vaikuttavaa nykyteatteria
Baltic Circle on Q-teatteri ry:n järjestämä kansainvälinen nykyteatterifestivaali. Se järjestetään joka marraskuu Helsingissä vaihtuvissa tapahtumapaikoissa. Se on kantaaottava festivaali, jonka ohjelmisto pyrkii herättämään keskustelua yhteiskunnallisista ja vaikeistakin aiheista. Emilia Kokon “how to host something as a cloud…”, esityspaikkana oli vanha autokauppa Vantaalla. Kuva: Tani Simberg Esitykset ovat pääosin nykyteatteria ja -tanssia, performansseja, ja mukaan mahtuu myös paneelikeskusteluja ja klubeja. Ohjelmisto on korkealaatuista. Yleisö koostuu niin taiteen alojen ammattilaisista kuin tavallisista taiteen ja kulttuurin kuluttajista. Näin ollen Baltic Circle luo oivan verkostoitumisalustan taiteesta ja teatterista kiinnostuneille ja kentällä toimiville. Minulla itselläni on Baltic Circlen kanssa nelivuotinen historia. Olen ollut siellä pari kertaa vapaaehtoisena, suoritin työharjoittelun viestintä- ja tuotantoassistenttina ja nyt viimeisimpänä 2019, olin tuotantoharjoittelija. Tällä kertaa tavoitteinani oli verkostoitua ja oppia enemmän festivaalin tuotannosta. Masi Tiitan ”La Mer” esitettiin Diakonissalaitoksen kirkossa. Kuva: Tani Simberg Kokemukseni vuoksi perehdyttämistä ei tarvittu, vaan pääsin heti asiaan. Toimin festivaaliviikon alkupuoliskon tuotannon apuna monipuolisissa työtehtävissä. Autoin Töölössä sijaitsevan toimiston ylläpidossa, ohjasin vapaaehtoisia, testasin simultaanitulkkauslaitteistoja, hain lentokentältä taiteilijoita, tein tervetulopakkauksia taiteilijoille ja hain kaupasta kaikkea spraymaaleista kahvikuppeihin. Koko viikon ajan vastuullani oli myös ”festival hotline”. Se oli puhelinnumero, johon festarikävijät ja sidosryhmät saivat matalalla kynnyksellä soittaa, mikäli jossain asiassa oli epäselvyyksiä. Lisäksi tämä numero toimi nk. ”maksa mitä haluat” -lippujen päivystyslinjana. Loppuviikon olin festivaaliklubituottajan oikea käsi, kun rakensimme kaksipäiväisen klubin Cirkon Maneesiin tyhjästä. Jo perinteeksi muodostunut Love Me in November -klubi oli menestys. Esityksinä nähtiin mm. drag showta ja runoutta. Loppuyönä DJ:n soittaessa Maneesin lattia ei viilennyt hetkeksikään. Peilipalloja festivaaliklubin somistuksena. Kuva: Tani Simberg Päivät olivat pitkiä, mutta antoisia. Oli mielenkiintoista päästä syventymään festivaalin tuottamiseen hyvässä porukassa. Suosittelen lämpimästi Baltic Circleä harjoittelu- tai projektipaikaksi, mikäli pienet, mutta vaikuttavat taidefestivaalit on se juttu ja kaipaat lempeää ilmapiiriä hektisen työn tueksi! Hanna, kutu16 www.balticcircle.fi FB: Baltic Circle IG: balticcircle
Varrelle virran!
Kulttuurimatkaillen Järvi-Suomeen: autotapahtuman ideointi ja suunnittelu Ajat kolmatta tuntia edellisen jaloittelun ja jäätelötauon jälkeen. Viikon mittainen matka Euroopan halki kohti Suomea on loppusuoralla. Vaientamattomassa takaluukussa ryskyttää hiekkatien kuopat ja radiossa soi takavuosien iskelmät. Matka on hikinen ja metsätie keskellä ei mitään tuntuu loputtoman pitkältä. Viimeisten tuntien aikana olet nähnyt aimo katsauksen Järvi-Suomesta; metsän täydeltä puita ja ajoittain puiden lomassa kimmeltävän järven pintaa. Pääsisipä pian uimaan! Mutkainen tie kaventuu ja saavut hotellin pihapiiriin. Tien ylle ripustettu kyltti toivottaa tervetulleeksi vuosittaiseen kansainväliseen autoharrastajien kokoontumiseen. Matkan päämäärä aukeaa vihdoin silmissä. Sisäpihalle asettautuneet autorivistöt toisensa jälkeen saattelevat sinut vuosikymmen vuosikymmeneltä kohti viikonlopun mittaista lomaa moottorien maailmaan uppoutuen. Hyväntuulinen vastaantulija viittilöi ajamaan eteenpäin ja osoittaa autollenne varatun paikan antamienne esitietojen mukaan oikean aikakauden kujalta. Parkkeerattuanne hän toivottaa ryhmänne tervetulleeksi kehoittaen käymään taloksi. Tässä välissä on hyvää aikaa kirjautua sisään hotelliin ja purkaa matkatavarat. Päivä on vasta nuori ja paikalla ollaan ajoissa. Ympäröivien tiluksien tutustumiseen on hyvin aikaa ennen yhteisen ohjelmanumeron alkamista. Viimeinen opiskeluprojektini oli Club Peugeot ry:n autoharrastajien kansainvälisen viikonlopputapahtuman ideointi ja suunnittelu. Tapahtuma järjestetään kesällä 2022 ja siihen odotetaan osallistuvan sata autokuntaa: menneiden vuosikymmenien Peugeot-autoilla saapuvia harrastajia Suomesta ja eri puolilta Eurooppaa. Tämä tarkoittaa noin kolmeasataa eri-ikäistä ja -taustaista osallistujaa. Heitä yhdistää intohimo autoihin, vanhoihin autoihin ja valmius matkustaa harrastuksen perässä tapaamaan samanhenkisiä ihmisiä. Kokoontuminen järjestetään nyt kolmatta kertaa Suomessa. Aiemmin täällä on järjestetty kaksi kansainvälistä Peugeot-kokoontumista: vuonna 1998 Helsingissä ja vuonna 2008 Naantalissa. Toinen päivä kesäisen harrasteviikonlopun vietossa vehreissä järvimaisemissa Tampereen seudulla on alkanut. Lämmin rantakallio kuivaa Näsijärven aallokoissa virkistäytynyttä juhlijaa. Keskipäivän auringonsäteet hellivät kasvoja ja kevyt tuulenvire väreilee koivikossa. Lokki kirkaisee. Mielessäsi häilähtää epäilys, koristaisiko valkea läikkä pian lierihattuasi vai puunatun autosi konepeltiä. Savusaunan tuoksu sekoittuu grillissä valmistuvien herkkujen tuoksuihin. Kauempaa kuuluu rauhoittava diesel-moottorin jyrinä ja rentoutunut, iloinen puheensorina. Laineet liplattavat, järvivesi kastelee varpaat ohiajavan moottoriveneen nostattaessa rantaan kipuavia aaltoja. Havahdut megafonista kajahtavaan kutsuun lähteä seuraamaan alkavaa ohjelmaa. Tapahtuma toimii oivallisena tilaisuutena nostaa Suomen Club Peugeot ry:n profiilia. Tampereella erottaudutaan muista Euroopan toimijoista omannäköisellä, modernilla perisuomalaisella tapahtumaviikonlopulla. Viikonlopputapahtuma tuo yhteen kiireisten metropolien asukkaat yhdessäolon ja yhteisen harrastuksen pariin luonnonrauhaan. Tapahtuman markkinointi kohdistuu ainaostaan kansainvälisten kerhojen jäsenistöihin ja osallistujat vahvistavat saapumisensa hyvissä ajoin ennakkoon. Yksityinen harrastajatapahtuma on satunnaiskävijöiltä suljettu. Teemaviikonloppua vietetään pääosin ulkoilmassa myös suomalaisen kulttuurin helmistä nauttien. Mukana on luontoaktiviteetteja, lähiruokaa ja kauden herkkuja. Lämmintä keskikesän iltaa vietetään suomalaisen kansanmusiikin parissa, ensin konsertista nauttien ja tanssin rytmittäessä kiireetöntä tunnelmaa. Illan kääntyessä yöhön osa vetäytyy nukkumaan. Tunnelmalliset valoketjut valaisevat ulkoilma-autonäyttelyä hämärtyneessä kesäyössä. Autojen parissa viipyillään, joku on intoutunut tunnelmointiin, virittänyt pienen paviljongin istumaryhmineen autonsa eteen. Toisten vieraiden keskuudessa herää kiinnostus kesäyön valoisuuteen ja yhteisellä musisoinnilla ikivihreiden parissa nautitaan yhdessäolosta nuotiolla makkaraa paistaen. Seuraavana päivänä ohjelmassa on yhteenkokoavia ohjelmanumeroita ennen kuin vieraat vähitellen hajaantuvat omille teilleen kohti Eurooppaa. Projekti toi kaipaamani täysin uudenlaisen näkökulman tuottamiseen. Pääsin tutustumaan autoharrastajien tiiviiseen yhteisöön ja alan tapahtumien toimintakulttuuriin. Tämä oli viimeinen projektini Metropolia Ammattikorkeakoulun kulttuurituottajaopiskelijana ennen valmistumistani. Sain mahdollisuuden reflektoida osaamistani ja nivoa intensiivisesti yhteen kaiken tutkinnon aikana opitun. Projekti toimi minulle henkilökohtaisesti siirtymänä opiskelijaelämästä valmistuneen maailmaan. - Katianna Kauppinen, KUTU16
Solstice Festival – matka tunturin huipulle
Vaatii aikamoista rohkeutta lähteä tuotantopäälliköksi festivaalille joka järjestetään ensimmäistä kertaa, uuden tapahtumakonseptin ympärille, uuden työryhmän kanssa ja ennen kaikkea - tunturin huipulle. Solstice Festival - maailman pohjoisin elektronisen musiikin ja modernin taiteen festivaali, järjestettiin ensimmäisen kerran juhannuksena 2019. Kolmipäiväinen festivaali kokosi Rukan uniikin luonnon äärelle 30 kotimaisen ja kansainvälisen artistin musiikkiohjelmiston sekä 7 visuaalisen artistin installaatiot. Työryhmän tavoite oli tuottaa klubimusiikkiin keskittyviä tapahtumia ennennäkemättömissä ja yllättävissä tapahtumapaikoissa. Samalla Ruka-Kuusamon alueella saatiin kehitettyä matkailualueen toimintaympäristöä sekä lisättyä alueen kansainvälistä ja kansallista vetovoimaisuutta ja tunnettavuutta. Päädyttiin tuomaan teknoa tunturin huipulle - ja sehän toimi. Harvoilla elektronisen musiikin festivaaleilla sitä saa syödäkseen poron käristystä. Tunturimaisemaan rakennettu festivaalikylä tarjosi taide- ja musiikkikattauksen lisäksi yhteistyössä paikallisten toimijoiden kanssa laadukkaita ravintolapalveluita. Festivaalipäivien päätteeksi ei suinkaan tarvinnut kömpiä telttaan yöksi, vaan lämmittää sauna ja kutsua vaikkapa naapurimökin porukka kylään. Mökit ja huoneistot Rukatunturin läheisyydessä tarjosivat suuren ja monipuolisen majoituskapasiteetin. Festivaalin markkinointi keskitettiin Suomen lisäksi muualle Eurooppaan – erityisesti Englantiin, Saksaan, Hollantiin, Ruotsiin ja Italiaan. Juhannusyön aurinkoa ihmettelemään saapuikin festivaalikävijöitä yli kymmenestä eri maasta sekä kaikkialta Suomesta. Itselleni hyvän pohjan tekemiselle antoi kokemus muista festivaalituotannoista. Olin Solstice Festivalia ennen työskennellyt muun muassa Provinssin ja Flow Festivalin riveissä jo muutaman vuoden ajan. Kun yhtäkkiä käsissä on kokonaisen tuotannon ja työryhmän ohjat, muodostui yhtä merkittäväksi tuotannollisen osaamisen rinnalle johtamisen taidot. Perehdyin projektissa itseni johtamiseen. Se on kokemukseni mukaan kaikkein vaikeinta ja samalla tärkeintä esimiehen työssä. Oppimisen kannalta Solstice Festival oli loistava. Aloitin työni tekemällä etätöitä eri maasta käsin kuin muu työryhmä. Näin Minulle tarjoutui mainio tilaisuus tarkastella vahvasti sitä, miten johtaa omaa työskentelyä ilman tarkkoja parhaan mahdollisen lopputuloksen saavuttamiseksi. Muutettuani takaisin Suomeen, muuttui tekeminen itseni johtamisesta esimiestyöksi. Vastuullani oli tuotannon kokonaisvaltainen luotsaaminen, koko tiimin kannustaminen ja työn etenemisen seuraaminen. Itseni johtaminen ja ryhmän johtaminen kulkivatkin käsi kädessä. Katsoessani keskellä yötä tunturin huipulta loppumatonta auringonpaistetta, ihmisiä tanssimassa kolmella eri tanssilattialla ja henkeäsalpaavaa maisemaa, en olisi voinut olla ylpeämpi itsestäni ja tiimistämme. Saimme aikaan jotain ainutlaatuista mitä kukaan ei aiemmin ollut tehnyt. Se vaati satoja työtunteja ja useiden ihmisten uskomattomia ponnistuksia, mutta lopputulos oli ehdottomasti kaiken vaivannäön arvoinen. Kokonaisen festivaalituotannon onnistunut johtaminen antoi minulle valtavan määrän itsevarmuutta, sekä syvensi ammattitaitoani. Osaamista karttui myös yllättävistä asioista - nyt tiedän, että porot eivät väistä vaikka kuinka kovaa tööttäisit, on vain odotettava.
Tuotantoharjoittelijana klassisen musiikin juhlassa
Halusin tehdä projektin klassisen musiikin parissa ja googlailin alan tapahtumia. ”Kauniaisten musiikkijuhlat olisi kuukauden päästä…” Laitoin viestiä ja nappas! Viiteen viikkoon mahtui 180 työtuntia ja uusia ystäviä. Kauniaisten musiikkijuhlat on Kauniaisten musiikkijuhlat yhdistys ry:n järjestämä koko perheenklassisen musiikin tapahtuma, joka järjestettiin kymmenettä kertaa 25.10.-3.11.2019 Espoossa ja Helsingissä. Tapahtuma on valtakunnallisesti tunnettu kulttuuritapahtuma ja se on hyväksytty vuonna 2018 Finland Festivalsin jäseneksi. Tapahtuman keskeisenä tavoitteena on kehittää nuorten ja seniorien, suomen- ja ruotsinkielisten osallistujien sekä suomalaisten ja kansainvälisten taiteilijoiden vuorovaikutusta. Musiikkijuhla tarjoaa monipuolista ja korkeatasoista tiedettä ja taidetta yhdistelevää ohjelmaa, joka koostuu kotimaisista ja kansainvälisistä taiteilijoista, sekä kiinnostavista tulevaisuuden lupauksista. Projektissa näkökulmani oli klassisen musiikin juhlan yleisötyö, oman osaamisen syventäminen sosiaalisen median markkinoinnissa ja sen kautta yleisötyöhön vaikuttaminen. Tavoitteenani oli päästä tutkimaan, ketä ovat Kauniaisten musiikkijuhlien yleisö, mitä keinoja yleisötyössä käytettiin ja mitä mahdollisuuksia yleisötyön kehittämiseksi nähdään tulevaisuudessa. Minua kiinnosti tapahtuman poikkeuksellinen ajankohta, erityisesti alan tapahtumien välisen kilpailun ja haasteellisen vuodenajan asettamien olosuhteiden näkökulmasta. Yksi tärkeimmistä tehtävistäni oli suunnitella ja toteuttaa Indesign-ohjelmalla tarvittavat printtituotteet kuten käsiohjelmat, mainokset, salin pohjakartat ja opasteet. Pyrin mahdollisimman yleisöystävälliseen ja saavutettavuutta parantavaan visuaaliseen viestintään. Lisäksi työtehtäviini kuului lipunmyynti ennen tapahtumaa, tapahtuman aikana catering, esitteiden jakelu ja sosiaalisen median markkinointi. Virallisesti kaksikielisen tapahtuman parissa sain myös tehokkaan ruotsin kielen kielikylvyn. Työlistani kasvoi äkisti useiden vapaaehtoisten sairastuessa. Pienellä mutta jouhevasti yhteen toimivalla tiimillä onnistuimme juhlan toteutuksessa ansiokkaasti. Kauniaisten musiikkijuhlat oli onnistunut valinta viimeiseksi itsenäiseksi projektikseni. Pääsin työskentelemään ammattilaisten kanssa alalla, joka on minulle intohimo. Sain tutustua ja verkostoitua alan toimijoihin. Opin ymmärtämään paremmin klassisen musiikin organisaatioiden ideologiaa ja rakennetta. Kauniaisten musiikkijuhlat oli projektina konkreettinen katsaus yleisötyön teorian tueksi. Tästä on hyvä jatkaa opinnäytetyöhön ja viimeiseen työharjoitteluun Suomen Kansallisooppera & -baletin yleisötyön tiimissä.
Tuotantoassistenttina Magnesia Festivalilla
Magnesia Festival on Helsingin saaristossa järjestettävä jooga- ja hyvinvointifestivaali. Festivaali on kolmipäiväinen viikonloppuelämys, joka tarjoaa kävijöilleen joogaa, hyvinvointityöpajoja, meditaatiota, tanssia ja musiikkia ja ruokaa. Magnesia Festival on järjestetty aiempina vuosina Lonnan saarella ja vuonna 2019 festivaalin laajentuessa se siirrettiin Suomenlinnaan. Saaristo tarjoaa loppukesän festivaalille ainutlaatuiset puitteet. Magnesian ohjelma koostuu kymmenien eri joogaopettajien tunneista, ja erilaisista työpajatunneista ja muista hyvinvointiaiheisista ohjelmanpalasista, kuten luennoista. Magnesia Festivaalin tavoitteena on lisätä hyvinvointia yksilöiden arkeen ja luoda yhdessä iloa ja yhteisöllisyyttä ja nauttia elämästä. Omat kiinnostuksenkohteeni kohtasivat tämän festivaalin sisällön kanssa. Työskentelin Magnesia Festivalille tuotantoassistenttina. Työtehtäviini kuului tapahtuman verkkosivujen sisällöntuotanto ja markkinointitoimien tuottaminen ja toteuttaminen. Verkkosivujen päivityksen ohessa ideoin festivaalille pientä oheisohjelmaa ja kontaktoin muiden maakuntien joogakouluna tarjoten heille vaikuttajayhteistyösopimusta. Lopuksi organisoin myös tiimin vapaaehtoisia. Vapaaehtoisten kanssa toteutimme suoramarkkinointia ympäri Helsinkiä. Syvennyin projektissa markkinointiin ja sisäiseen viestintään. Työ oli hyvin itsenäistä ja oma-aloitteisuus oli tärkeää, mutta pidin sisäistä viestintää haastavana, vaikka tiimi olikin pieni. Projektiryhmällä ei ollut mitään vakiintuneita prosesseja ja tiedonkulku oli välillä puutteellista. Oli kuitenkin kiinnostavaa työskennellä pienelle ja vielä muotoutuvalle festivaaliorganisaatiolle ja nähdä minkälaista sellaisen tuotanto on. Aiemmin olen ollut töissä vain isommille yrityksille. Opin projektin aikana myös tunnistamaan omasta työskentelystäni piirteitä, joita voin soveltaa myöhemmässä työelämässä. Opin sen kautta myös lisää itsestäni ja omista vahvuuksistani ja heikkouksistani. Työkokemuksestä jäi käteen uutta ammattitaitoa ja hyödyllisiä verkostoja.
Puistojuhlaa tuottamassa – Helsinki Pride 2019
Helsinki Pride on vuosittain kesäkuun viimeisellä viikolla järjestettävä ihmisoikeustapahtuma. Se on luotu muistuttamaan yhtäläisten oikeuksien kuulumisesta kaikille seksuaalisesta suuntautumisesta tai sukupuolesta riippumatta. Helsinki Pride on järjestetty vuodesta 2000 asti ja se on vuosien saatossa kasvanut Suomen suurimmaksi yleisötapahtumaksi, keräten vuonna 2019 noin 100 000 kävijää. Tapahtuman järjestää Helsinki Pride -yhteisö, joka toimii seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien yhteiskunnallisen aseman parantamiseksi Uudellamaalla. Helsinki Pride 2019 oli viikon kestävä sateenkaarijuhla, joka koostui noin 120:sta eri pientapahtumasta lukuisissa eri lokaatioissa. Viikko huipentui perinteiseen Pride -kulkueesen ja Kaivopuistossa järjestettävään Puistojuhlaan. Itse työskentelin Helsinki Pridella Puistovastaavana. Vastuualueitani olivat mm. alihankkijoiden tilausten koordinointi, erilaiset tarjouspyynnöt ja sähkö- ja vesisopimusten teko, nettisivujen tapahtumakalenterin päivitys, Facebook -tapahtumien päivitys, tapahtuman teknisten karttojen piirtäminen ja kävijöiden opastaminen Puistojuhlassa. Syvennyin projektissa yleisötapahtuman tekniikkaan ja infrastruktuuriin, sillä minulla oli kyseisistä alueista melko vähän aikaisempaa kokemusta. Projektin kuluessa termistö ja sisältö tulivat tutuimmiksi. Opin työtehtävieni ja teorian kautta mitkä ovat tärkeimpiä seikkoja Priden kaltaisen suurtapahtuman tekniikan ja infrastruktuurin tuottamisessa. Opin kuinka tärkeää on tehdä infrastruktuuriin liittyvät kartoitukset tarpeeksi ajoissa, ettei tule turhia yllätyksiä tapahtuman hektisinä edeltävinä viikkoina. Lisäksi opin, kuinka tärkeää tapahtuman turvallisuus on ja kuinka se linkittyy jokaiseen pienenpäänkin osa-alueeseen. Kesäkuu Helsinki Pride -yhteisössä oli onnistunut kokemus, joka selkeytti myös omaa suuntaani kulttuurituottajana. Päällimmäisenä projektista jäi tunne tapahtuman luomasta avoimesta ja kannustavasta ilmapiiristä, jossa jokainen kävijä otetaan huomioon ilman ennakkoluuloja. Yli 100 000 kävijää kertoo myös siitä, että kysyntää Priden kaltaiselle tapahtumalle on. Pride nähdään sateenkaarikansan ja sen tukijoiden keskuudessa tärkeänä tapahtumana. Tapahtumalla voidaan vaikuttaa ja sinne on mukava mennä. Pridessa tapaa ihmisiä samojen aatteiden parista.
Arabian katufestivaali artistituotanto cultural management festivaali festivaalituotanto hanke itsensä johtaminen itsenäinen projekti johtaminen kansainvälisyys Kansallismuseo Kulttuurialan projektityö kulttuurintuotanto kulttuurituotanto Kulttuurituottaja Kulttuurituottaja 2016 kulttuurituottaja 2017 kulttuurituottaja 2019 kulttuurituottaja 2020 kulttuurituottajat kulttuurituottaja YAMK Kutu15 kutu16 Kutu17 kutu18 markkinointi Metropolia metropolia ammattikorkeakoulu näyttely vartissa opastusvideo opiskelija projekti projektityö some sosiaalinen media tanssi tanssitaide tapahtumatuotanto Tuottajat18 Tuottajat20 tv-tuotanto vapaaehtoisten johtaminen vapaaehtoistyö viestintä yhteishaku