Avainsana: kutu14

Tuottajana monitaiteisessa musiikkidraamassa

Monitaiteinen musiikkidraama Tämä kaikki sinulle – Huutoja ja kuiskauksia rakkaudesta kertoo rakkauden monista kasvoista, joka yhdistää klassisen, jazz- ja populäärimusiikin, runouden ja draaman kokonaiseksi musiikkielämykseksi. Tuottajana sain mahdollisuuden kehittää osaamistani suunnittelemalla ja toteuttamalla koko tuotannon. Helsingin kaupungin kulttuuri- ja vapaa-ajan lautakunnalta myönsi avustuksen hakemallemme projektille, joka mahdollisti tuotannon toteutumisen. Monitaiteinen musiikkidraama sai ensi-iltansa Annantalolla 29.3.2019, joka oli loppuunmyyty jo viikkoa ennen ensi-iltaa. Toinen esitys nähtiin 30.3.2019, josta toimittaja kiinnostui kirjoittamaan artikkelin, ja näin teos sai näkyvyyttä Eira-Kamppi aluelehdessä. Ensi-ilta esitysten jälkeen rekisteröidyimme yhdistykseksi. Tuotannon tavoitteena on jatkaa kehittymistä ja musiikkidraaman tuotanto jatkaa keikkaillen kesätapahtumissa kesällä 2019 sekä syksylle 2019 on luvassa maakuntakiertue. Tuottajana pääsin sukeltamaan rahoituksen hakemiseen, perehdyin mesenaattirahoitukseen ja sponsoriyhteistyöhön sekä tuottajan roolissa tuotannollisiin työtehtäviin kuului budjetointia, teoksen markkinointi ja viestintä, tiedottaminen, promokuvaukset, graafikon kanssa työskenteleminen, tekijänoikeudet, käsiohjelma, lipunmyynti, kutsuvierasliput, apurahahakemukset ja tilitys.   Näkökulmana itsensä johtaminen Näkökulmana itsensä johtaminen tarkoittaa omien herkkyyksien kehittämistä. Älykkään itsensä johtamisen päämääränä on itsensä toteuttaminen. Tavoitteena onkin, että jokainen pystyisi toteuttamaan oman visionsa. Tekemään todeksi mahdollisimman monia mahdollisuuksista, joita itseensä sisältyy. Kaiken johtamisen lähtökohtana ovat visio, päämäärä ja tavoitteet. Täten tavoitteena onkin saavuttaa ne mahdollisimman hyvin, joissa koin onnistuvani. Tästä syystä itsensä johtamisenkin lähtökohta on oman henkilökohtaisen vision määrittely. Johtamisessa optimismi on erittäin tärkeä työkalu, ja jos ei vielä ole optimisti, on ryhdyttävä sellaiseksi. Itsensä johtamisessa ja itsensä hallitsemisessa tärkeä perusta on tunneäly, josta on hyötyä myös muiden johtamisessa. Positiivinen puhe itselle, positiiviset ajatukset, usko ja kannustus ovat mielestäni elinehtoja onnistumisille. Positiivinen, lämmin, toisiaan kunnioittava ilmapiiri luo hyvän työilmapiirin. Reflektointi on oman toiminnan, sen perusteiden ja seuraamusten arviointia ja pohtimista. Itsereflektointi on yksi johtajan avainosaaminen. Se on omien kokemusten analysointia ja uudenlaisten toimintamallien hahmottelua. Nykypäivän johtajan tulee oppia näkemään toisenlainen todellisuus, puhumaan vaietuista asioista sekä ennakoimaan tulevaisuutta ja riskejä, jotka eivät tunnu todellisilta. Mielestäni se on tärkeä taito tuottajalle nyt ja tulevaisuudessa. Monitaiteisessa projektissa minua on kiinnostanut mikä näkökulma ja tavoitteet edellä toteutetaan projektia. Tuotannossa sekä taiteelliset tavoitteet että kaupalliset tavoitteet on huomioitava. Tuottajan työssä mielestäni tärkeimpänä on pohtia, mikä on tärkein tavoite tuotannossa ja miten siihen päästään sekä kuinka ratkaisut tehdään.  

Oodi metsälle

Viime vuoden huippuhetki oli minulle itsenäisyyspäivän aatto, jolloin avattiin uusi keskustakirjasto Oodi. Osana avajaispäivän ohjelmaa esitettiin koreografi Hanna Brotheruksen teos Oodi metsälle. Sain ilon työskennellä teoksen tuotantoassistenttina koko syksyn ajan. Hanna Brotherus tunnetaan erityisesti taidostaan yhdistää töissään esiintyjiä huipputason taideammattilaisista harrastelijoihin.   Myös Oodi metsälle -teoksen yli 200 esiintyjän joukko koostui ammattitanssijoista, ala-aste ikäisistä lapsista, lukiolaisista ja eläkeläisistä. Kirjava ja ylisukupolvinen joukko sopi täydellisesti toivottamaan tervetulleiksi ensimmäiset kävijät uuteen yhteiseen tilaan, joka on tarkoitettu meille kaikille.  Lukuisista väenpaljouteen ja valtavaan esiintyjäkaartiin liittyvistä kauhuskenaarioista huolimatta kokonaiskestoltaan kuusituntinen esitys sujui jopa yli odotusten. Esitys huipentui illalla yhteisteokseen harmonikkataiteilija Kimmo Pohjosen kanssa.  Vauhtia riitti ja omaan askelmittariini kertyi avajaisten aikana yli 30 000 askelta - Oodin käytävät ehtivät tulla todella tutuiksi.  Pian valmistuvana kulttuurituotannon opiskelijana oli upeaa päästä työskentelemään itselleni tärkeän taiteenlajin ja suuresti ihailemani koreografin kanssa. Oli ikimuistoista olla osana hartaasti odotetun kirjaston avajaistuotantoa. Tämäkin blogiteksti on naputeltu Oodin kolmannen kerroksen kirjataivaassa. Tara Nyman, Kulttuurituotannon opiskelija 

Tuottajuus + peliala = <3

Viidessä vuodessa larppaavasta assarista pelien parissa uraa luovaksi tuottajaksi. Mitä ihmettä tapahtui? Kun aloitin opintoni syksyllä 2014 moni vanhempi opiskelija ja opettaja toisti ensimmäisen vuoden aikana mantraa, että ryhtymällä tekemään ei ikinä tiedä minne päätyy. Siksi kannattaa seurata intressejään. En tiedä uskoinko tähän silloin, mutta keväällä 2015 hain tuottamaan ohjelmaa harrastuskenttäni merkittävimpään tapahtumaan, Ropeconiin. Niin isosta tehtävästä minulla ei vielä ollut kokemusta, mutta luottamusta irtosi opintojen ansiosta. Kulttuurituotannon mahtaviin ominaisuuksiin kuuluu mahdollisuus ohjata koulutuksen sisältöä merkittävästi omien tavoitteiden mukaan, ja tein roolistani vuoden 2016 Ropeconin ohjelmavastaavana ensimmäisen ison kouluprojektini. Kunnianhimo kasvoi tehdessä, ja sisällytin pelialaa käsittelevän ohjelmasarjan tuottamisen osaksi kokonaisuutta. Digipelialaan tutustuminen oli hyppy jokseenkin tuntemattomalle alueelle, mutta kiinnostukseni heräsi entisestään. Pystyin tunnistamaan kokemuksistani liveroolipelien tuottajana ja aktiivisena pelaajana paljon asioita, jotka auttoivat minua ymmärtämään pelien tekemistä. Minulle muodostui ensimmäistä kertaa selkeä suunta opinnoille. Kulttuurituotannosta pelipuolelle Kulttuurituottajaa ajatellaan helposti tapahtumatuottajana tai kulttuurialan toimijana, mutta me voimme olla niin paljon muutakin. Tietenkin pelialalla voi toimia myös tapahtumien, järjestöjen ja kulttuurin parissa. Pelien tuottaminen sen sijaan on aivan erilaista ammattiosaamista. Tästä syystä minulle ei ollut selkeää miten lähteä hankkimaan sitä tarvittavaa ammattiosaamista. Suoraan tuottajalle muotoiltuja kursseja ei Metropolian pelipuolella ollut, muutaman opintopisteen alkeistason lisäksi. Me pelejä tuottavat tunnumme olevan pieni niche niin kulttuurituotannossa, pelikoulutuksessa kuin pelialallakin. Opinahjomme vahvuus, eli modulaarisuus ja laaja tarjonta, pelastivat jälleen. Hyppäsin toisen vuoden puolivälissä perusopinnoista suoraan työharjoitteluun Metropolia Game Studion tuottajaksi, jossa viihdyin suorittamassa opintojani kaikkiaan noin 10 kuukautta. Työskentelin kaikkien studion projektien ja pelitiimien kanssa, ja pääsin perehtymään pelien teknisiin ulottuvuuksiin, tiimijohtajuuteen ja pelituottajan ydinosa-alueeseen - ohjelmistokehitykseen. Pelien tuottaminen on yhdistelmä useita taitoja, joista monia kulttuurituotanto opettaa. Resursointi, budjetointi, projektinhallinta, johtajuus ja niin edelleen. Peleistä kiinnostunut kulttuurituottaja on enemmän kuin kykenevä oppimaan erilaisia tuotantomenetelmiä, sekä vihkiytymään pelinkehityksen teknisiin aspekteihin. Se pelialan jokin Mikään teoreettinen tieto ei pysty opettamaan tai kommunikoimaan sitä, minkälaista pelin tuottaminen oikeasti on. Ainoa tapa ymmärtää pelin tekemistä on tehdä peli. Pelin tekemisestä ja pelialasta on paljon kiillotettuja ja vääriä mielikuvia, sillä ala on monella tapaa kilpailtu, haastava ja epävarma, ja siellä alkuun pääseminen tuottajana on hartiavoimin tehtävää työtä. Pelituottajana alalla toimivat ihmiset ovat päätyneet tehtäväänsä milloin mistäkin, eikä mitään yhtä kaavaa tehtävään opiskelulle ole. Silti se on mahdollista, ja Metropolian pelitiimeihin liittyminen on kulttuurituottajalle näistä keinoista paras. Alalle haluavan kannattaa olla henkisesti valmistautunut yrittäjyyteen, sillä moni saa palkkatyöhön tarvittavan kokemuksen nimenomaan omien indie-pelien julkaisusta. Suomalainen peliala on onneksi yhteisöllinen ja lämmin, ja se tukee uusia tekijöitä anteliaasti uran alkumetreillä. Uutena alalle tullessa pitää siis omaksua paitsi kaikki oman ammattitaidon kehittämiseen vaadittava tieto, myös ymmärrys siitä miten pelialalla rakennetaan uraa, miten pelejä myydään ja julkaistaan, sekä minkälaiset pelit pärjäävät ja miksi. Ja kaikkea tätä tietoa pitää päivittää koko ajan. Ehkä juuri siksi ala on niin kiehtova. Se on jatkuvasti muuttuva mysteeri. Pelin tekeminen on hyvin erilaista kuin moni kuvittelee, mutta se on juuri niin intohimolla tehtävää työtä kuin voisi odottaa. Vaikeinakin päivinä tiedän tekeväni pelejä muiden ihmisten kanssa jotka haluavat tehdä pelejä. Ajatuksesta tulee kotoisa olo, ja siitä tiedän olevani oikealla alalla.   Teksti ja kuva: Veera Schneider. Kirjoittaja on pelialalla toimiva yrittäjä, toiminnanjohtaja ja opiskelija kulttuurituotannon linjalla.

Kutitus-taidefestivaali 3-7.10.2018 Espoon kulttuurikeskuksessa

19.3.2019
Kulttuurituotannon bloggaajat

Kutitus on lasten ja nuorten vuosittainen taidefestivaali, joka tarjoaa monipuolisesti korkeatasoista taidetta pääkaupunkiseudun asukkaille. Tapahtuman järjestäjä on Espoon kulttuurikeskus, jonka ansiosta Kutitus-festivaalilla on 18 yhteistyökumppania mahdollistamassa huikeaa festivaalia. Syksyllä 2018 festivaali järjestettiin yhdeksättä kertaa, jolloin teemana oli Merelliset seikkailut, Itämeren ja ympäristön suojelu. Festivaali tuki John Nurmisen säätiön Puhdas Itämeri -hanketta. Vuoden 2018 Kutitus-festivaali sai kävijäennätyksen. Viiden päivän festivaaleilla kävi reilusti yli 12 000 kävijää. Tapahtuman esityksissä kävi yhteensä yli 6000 katsojaa. Toimin Kutitus-festivaalissa tuotantokoordinaattorina. Työskentelin pääsääntöisesti festivaalin tuottajan kanssa, kulttuurikeskuksen toimijoiden ja festivaalin yhteistyökumppaneiden kanssa. Projektini alkoi tuotannollisilla tehtävillä reilu viikkoa ennen festivaalia työskentelemällä kulttuurikeskuksen toimistolla, jolloin valmistelin festivaalin liittyviä toteutuksia. Festivaalin rakentaminen tapahtui kaksi päivää ennen festivaalia, jossa olin mukana tapahtumatilan visuaalisen ilmeen rakentamisessa ja festivaalin tuotannossa. Toimin tuotantokoordinaattorina viidenpäivän ajan sekä lopuksi osallistuin festivaalin purkuun ja purkupalaveriin.   Näkökulmana sisäinen viestintä Festivaalin onnistumiselle tärkeään osaan nousi hyvä suunnitelmallisuus, hyvät resurssit, ammattitaitoinen toteutus ja toimiva sisäinen viestintä. Kun viestintä toimii loistavasti, se on työyhteisön voimavara. Yllätyin, kuinka paljon positiivinen yhteishenki voi vaikuttaa sisäiseen viestintään ja sen myötä tuloksiin. Vaikka sähköinen viestintä nykypäivänä on nopeaa ja tehokasta, silti kasvotusten käydyt keskustelut ovat mielestäni hyvä tapa hoitaa viestintää, täten molemmat osapuolet saavat tulla kuulluiksi ja ymmärretyiksi. Sisäiseen viestintään kuuluu yhteistyö ja tiedotus. Yhteistyöllä pyritään toimimaan sujuvasti ja hyvässä hengessä yhteisen tavoitteen, tehtävän tai toiminnan eteen. Tiedotuksella välitetään sanomaa, tietoa, informaatiota talon sisällä. Sisäiseen viestintään liittyy myös sisäinen markkinointi, jolla yhteisö ja sen visio, arvot, tavoitteet, yhteisökulttuuri, toiminta ja tuotteet sekä palvelut tulevat tutuiksi henkilöstölle. Oli hienoa havaita, kuinka Espoon kulttuurikeskuksessa kannustava ja iloinen yhteishenki tukivat yhteistoimintaa ja tiedotusta. Sisäinen viestintä yhteisössä sitouttaa, motivoi ja tuo tuloksia. Havaitsin, että festivaaliin sitoutuneet työntekijät olivat hyvin motivoituneita työhönsä. Heidän keskinäinen viestintä oli positiivista ja vuorovaikutteista. Näin rakentui hyvä yhteishenki ja ”yhteen hiileen puhaltaminen”. Mielestäni hyvä viestintä on suunniteltua, johdettua ja tavoitteellista toimintaa. Viestinnän onnistuminen perustuukin ammatilliseen osaamiseen ja kaikkien työskentelevien oman panoksen laittamista yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Festivaalissa korostui suullinen viestintä mutta samalla nousi esiin myös sanaton viestintä, joka on selkeästi kielellisestä viestintää vahvempaa ja vaikuttavampaa. Se välittää myös enemmän tunnetiloja. Suullisessa viestinnässä asiat saavat merkityksiä, toisaalta elekieli voi kertoa jostain aivan muusta. Ihmisen eleet ovatkin mielestäni tärkeä viestinnän muoto. Suullisessa viestinnässä toisaalta sanat ja eleet voivat lähettää meille myös ristiriitaisen sanoman. Toiminnan kieli voi olla myös tahatonta tai tahallista viestintää, yhdistävää tai hajottavaa viestintää. Espoon kulttuurikeskuksessa oli iloinen, kannustava ja yhteisöllinen ilmapiiri, joka inspiroi työntekijöitään. Kommunikointi oli hyvin toverillista, kaikista asioista voitiin puhua heti, suoraan ja kasvotusten, joka selvästi rakensi luottamusta. Kun yhteinen työilmapiiri on loistava työyhteisössä, on selvästi helpompi kommunikoida ja työskennellä yhteisönä. Mielestäni tuottajana työskenteleminen vaatii aktiivista sosiaalisuutta ja ammattimaista viestinnällistä osaamista. Pohdin, mitä sisäinen viestintä voi parhaimmillaan olla? Uskon, että yhteistyön ja tiedotuksen lisäksi arvostusta omaa ja muiden tekemistä kohtaan. Selvästi positiivinen viestintä vaikuttaa työntekemisen laatuun ja tavoitteisiin. Oli hienoa havaita, kuinka kulttuurikeskus toivotti kaikki työntekijät tervetulleiksi joukkoonsa, mikä selvästi edisti heti ryhmähenkeä: ajatuksella, että olet yksi meistä. Tiivis sosiaalinen yhteisö, jossa toimitaan yhdessä, jokainen hoitaen oman vastuualueensa - on selvästi yrityksen voimavara.