Avainsana: kulttuurituottaja 2019
Instagram Reels -videoista inspiraatiota vegaaniseen ruoanlaittoon
Soijapoju on vegaaniseen ruoanlaittoon liittyvä Instagram-tili, jolla jaan kokkausvideoita, reseptejä ja vinkkejä rennolla otteella. Perehdyin projektissa Instagram Reels -videoiden tekemiseen, joka oli minulle täysin vierasta. Sisällöntuotantoprojekti ei ole kulttuurituottajalle se tyypillisin, mutta toisaalta osoitus koulutusohjelman monipuolisuudesta ja siitä, että opiskelijoita kannustetaan myös tekemään omaa juttuaan. Toki hyvä ruoka tuottaa valtavasti iloa ja tuo ihmisiä yhteen, kuten mikä tahansa kulttuuri! Tilin nimi Soijapoju tulee humoristisesta soijapoika-slangisanasta, jonka joku on urbaanisanakirja.com-sivustolla määritellyt näin: Termi viittaa uskomukseen, että soijan sisältämä kasviestrogeeni alentaisi miesten testosteronitasoja ja näin korostaisi feminiinisenä pidettyjä ominaisuuksia. (Ei muuten tekisi pahaa osalle miehistä!) Soijapoju-tilin tavoitteena on inspiroida muita tekemään herkullista vegaaniruokaa ja välittää ruoanlaiton iloa. Kokkaaminenhan on itsessään mitä rentouttavinta ajanvietettä, jonka päässä odottaa vielä herkullinen palkinto – enkä tarkoita tiskaamista. Vaikka hieman kyseenalaistankin addiktoivaa ja aivoja kuluttavaa lyhytvideoformaattia, on se silti tehokas, ajankohtainen ja hauska kanava jakaa omaa innostustaan. Opin kuvaamaan ja editoimaan sosiaaliseen mediaan soveltuvaa videosisältöä ja sain myös rohkeutta olla esillä. Oman äänen nauhoittaminen ja naaman näyttäminen tuntuivat aluksi epämukavalta, mutta siihen tottui nopeasti. Sain paljon kivaa palautetta tutuilta ja tuntemattomiltakin. Syvennyin projektin aikana Instagram Reelsin ohella myös brändäämiseen, ja lisääntyneestä osaamisesta on ehdottomasti hyötyä työelämässä ja muissa luovissa projekteissa. Ennen kaikkea projekti oli jälleen loistava osoitus perfektionismiin taipuvaiselle itselleni, että epätäydellistä materiaalia voi ja kannattaa julkaista, jos haluaa saada jotain valmiiksi ja kehittyä. Ruokavideoiden kuvaus jatkuu minulla ehdottomasti harrastuksena ja kuka tietää, vaikka sitä kautta löytäisi tulevaisuudessa uusia tuttavuuksia, yhteistöitä ja mahdollisuuksia. Tutustu Soijapojun videoihin täältä.
Työpajan järjestäminen virolaistaustaisille nuorille
Tein ensimmäisen itsenäisen projektini Vironkielisen opetuksen seura ry:lle. Koko projektin ideana on järjestää pääkaupunkiseudulla 12–16-vuotiaille virolaistaustaisille nuorille neljän tunnin verran maksutonta ja monipuolista työpajatoimintaa viroksi, kerran kuukaudessa syyskuusta 2023 toukokuuhun 2024. Haluamme antaa nuorille mahdollisuuden verkostoitua muiden virolaistaustaisten nuorten kanssa, antaa mahdollisuuden oppia uutta tietoa viron kielellä ja harjoitella viroa. Projekti tukee virolais-suomalaistaustaisten nuorten kulttuuri-identiteettiään. Ensimmäinen työpaja järjestettiin syyskuussa 2023 ja osallistujamäärä oli noin 24 nuorta. Työpajan aiheena oli sosiaalinen media. Käsittelimme seuraavia aiheita: eettisen sisällön luominen sosiaalisen mediaan, sosiaalisen median strategia, kyberturvallisuus ja eri ohjelmien käyttö. Halusimme, että työpajassa nuoret pääsisivät kehittämään osaamistaan ja taitojaan käytännön tekemisen avulla. Työpajan vetäjät kutsuttiin Virosta ja osallistujat saivat kielityökaluja eri aiheiden käsittelemiseen. Työpaja auttoi kehittämään viron kielen taitoa käytännön toiminnan kautta. Nuorten oli mahdollista luoda verkostoja muiden nuorten kanssa ryhmätöiden kautta. Toimin kyseisen työpajan vastaavana tuottajana, eli hoidin kaikki työt mitkä liittyivät työpajan toteuttamiseen. Lisäksi hoidin markkinointia ja olin vastuussa jälkitöistä työpajan jälkeen, jotta nuoret tulisivat myös seuraavalla kerralla työpajaan Työpajan järjestäminen oli minulle tärkeää, koska olen myös itse virolaistaustainen nuori ja pääsin tapaamaan muita samanlaisia nuoria ja tekemään töitä myös viroksi eli äidinkielelläni. Kelli Piksar Kutu19
Sisällöntuottajana Demoni ry:n kulttuurilehti Kultissa
Tuottajaopintojen mittaa olen oppinut paljon erilaisia koordinoinnin ja projektinhallinnan taitoja, mutta erityisesti koen kasvattaneeni osaamistani viestinnän eri osa-alueilla. Yksi eniten innostusta herättänyt opintojakso oli visuaalisen viestinnän monipuolinen kokonaisuus, jolla pääsin graafisen suunnittelun ja taittamisen makuun. Kuvataiteilijana ja valokuvaajana visuaalinen ilmaisu oli minulle tuttua ja luontevaa, mutta InDesigniin en ollut ennen koskenut. Kun kurssin käyneeni huomasin Demonin etsivän kulttuurilehtensä uudelle numerolle toimitusta, tartuin tuumasta toimeen ja hakeuduin mukaan ennen kaikkea taittajaksi. Ajattelin vapaaehtoistyöllä toimitettavan opiskelijalehden olevan juuri sopivan kevyt ja paineeton projekti uudesti hankittujen taitojen implementoinnille. Saimme toimitukselle kasaan kompaktin ja monialaisen sekä täynnä intoa ja kiinnostavia ideoita olevan poppoon kulttuurikampuksen opiskelijoista. Ideoimme yhdessä lehdelle uuden nimen ja imagon sekä kasan erilaisia sisältöjä yhtenäisen teeman ympärille. Jaoimme toimituksen tehtävät suurin piirtein työmäärän mukaan tasan ja kiinnostusalueisiin perustuen tiimin kesken. Taittamisen lisäksi lähdin kuvittamaan kolmea juttua sekä myös mukaan kirjoittamaan yhtä. Valitettavasti vapaaehtoistyöhön perustuvilla projekteilla on myös kääntöpuolensa, mikä liittyy tiimin sitouttamiseen ja sen jäsenten käytettävissä olevaan aikaan. Tämän projektin kohdalla se tarkoitti ensin sitä, että suunniteltua sisältömäärää hieman trimmailtiin ja joustinkin kuvittamaan viittä juttua ja kirjoittamaan kahteen. Toisekseen projektin aikataulu venyi ja saimme painetun lehden jakoon vasta jouluksi orientaatioviikkojen sijasta. Lisäksi toteutimme numerosta verkkoversion seuraavana keväänä. Se on luettavissa täältä. Vaikka oma työmääräni sisällöntuotannon parissa lähes tuplaantui ja projekti laahasi muun elämän rinnalla pitkään odotettua kauemmin, olen iloinen lähteneeni mukaan. Nyttemmin olen työskennellyt monissa taidetuotannoissa ja media-alallakin nimenomaan viestinnän ja tiiviisti myös sisällöntuotannon parissa. Koen tämän projektin myötä saaneeni juuri tarvitsemani kipinän ja itsevarmuuden sitä seuranneisiin sisällöntuotannon tehtäviin. Suosittelen lämpimästi Kultti-lehden toimitusta, mikäli journalismi tai viestintä vähänkään houkuttelee. Ja aikatauluhaasteethan ovat vältettävissä aktiivisella ja avoimella kommunikaatiolla. 😉 – Justus Mättö, kulttuurituotannon opiskelija vuosikurssia 2019
Kulttuurituottajana museossa
Kansallismuseon torni on vaikuttava. Varsinkin, kun seisoo itse hölmistyneenä sekä tornin että oman edessä olevan elämän edessä. Olin juuri astumassa museoon tekemään itsenäistä projektiani ja jännitin, oliko vuosien haavekuva tuottajana museossa työskentelystä totta vai puuterimaista unikuvaa. Työnkuvani projektissa oli helposti lähestyttävä: avustava tuottaja Kansallismuseon tuottaja Viktor Sohlströmille. Projekti itsessään koostui useasta osasta. Kaksi ensimmäistä liittyi Kansallismuseossa avautuvaan Jaakko Heikkilän näyttelyyn Vaurauden filosofia. Sain tehtäväkseni suunnitella non-stop-työpajan näyttelyyn, jossa olisi tarkoitus tehdä pinssi tai rintaneula. Aihe kumpusi Heikkilän näyttelyn yhteyteen liitetyistä kokoelmateoksista, miniatyyrimaalauksista. Ne olivat aikansa luksustuote, joita kannettiin mukana matkoilla ja muisteltiin omia rakkaita. Pajassa sai tehdä oman ”miniatyyrimaalauksen”, jota sai kantaa mukanaan. Oli mielekästä olla käytännön pohdintojen parissa: mikä olisi hauskaa puuhaa niin lapsille kuin aikuisille, helppo toteuttaa, suhteellinen edullinen jne. Pajan lopullinen toteutus jäi avoimeksi, sillä oma osuuteni koski vain suunnittelua. Vaikka se ei olisi toteutunutkaan, sain paljon irti jo tästä vaiheesta. Toinen osa projektista liittyi Avaimia ajatteluun -keskustelutilaisuuksiin, joissa filosofi Sanna Tirkkosen johdolla pohdittiin Heikkilän näyttelyn teemoja eri aiheiden kautta. Heikkilän näyttelyssä oli henkilökuvia Suomen varakkaimmista ihmisistä. Homogeenisuus oli selvä: miesvoittoista ja valkoista. Avaimia ajatteluun -keskustelutilaisuuksissa oli mahdollisuus pohtia juuri näitä sosiaalisesti ja yhteiskunnallisesti kaivertavia kohtia ammattilaisajattelijan kanssa. Tilaisuudet olivat selkeitä: Tirkkonen alusti päivän aihetta filosofisesta näkökulmasta, josta sitten keskusteltiin osallistujien kanssa. Tilaisuudet striimattiin myös museon Facebookiin. Kolmas osa projektiani oli olla mukana Sibelius-Akatemian Kansallismuseossa järjestämissä konserteissa. Niitä oli kahtena päivänä, kolmessa eri museon tilassa. Tilaisuudet olivat avoimia kaikille, mutta ne järjestettiin museon aukioloaikojen ulkopuolella. Yksi tavoite opiskeluprojektissa oli se, että saisin jotain käryä siitä, haluanko työskennellä museossa. Mikä tuottajan rooli on siellä? Millaisia työtehtäviä hänellä on? Minulle valkeni se, että tuottaja on yksi yleisötyön tiimin jäsenestä, joka toteuttaa koko museon, mutta varsinkin yleisöntyön tavoitteita luoda enemmän kerroksia museon kävijäkokemukseen. Monet teokset voivat olla käsitteellisiä, vaikeasti avautuvia tai ne sisältävät yhteiskunnallisesti hankalia ja kipeitä aiheita. Yleisötyö tutkii ja toteuttaa erilaisia tapoja saada näyttely avautumaan katsojalle. Yleisötyön yksi suurimmista asiakaskohteista ovat lapset ja nuoret, joille erilaiset pajat sekä muut aktivoivat toiminnat sopivat erityisesti. Muutenkin yleisötyö tavoittelee sitä, etteivät museot olisi vain passiivisia tiedonantajia vaan paikkoja, joissa kaikenikäiset ja taustaiset ihmiset voivat oppia uutta, inspiroitua, viettää aikaa ja olla omina itsenään. Vuorovaikutteisuus tuo kävijälle tunteen, että on enemmän osa kokonaisuutta. Kuten Kansallismuseossa, voivat museot myydä myös omia palveluitaan ulos ja tuottaa asiakkaille kuratoitua ohjelmaa. Museon tuottaja voi siis tuottaa sisältöä, näyttelytiimin tai yleisötyötiimin eli museon sisäisiä toiveita, mutta myös myyntipalveluna ulkopuolisille tahoille. Tämä on hyvä tulonlähde museoille, joiden tilat saattavat olla ison ajan tyhjillään. Sain kokonaiskuvan, että tuottajan työ voi olla yllättävän monipuolinen museoissa. Tuottamisen tarpeita voi tulla monelta eri tiimiltä museon sisältä ja ulkopuolelta. Jännitykseni Kansallismuseon portailla haihtui ilmaan heti päästyäni kiinni hommista. Kun saa olla ja tehdä työtä rakastamassaan ympäristössä on yksi parhaimmista fiiliksistä ja sillä tiellä haluan pysyä. Terveisin Museotäti in the making, Johanna László
Kesä artistituotannon parissa – kolme tärppiä itsensä johtamiseen työelämässä
Fullsteam Agency on kotimainen ohjelmatoimisto, sekä vuosittain lukuisten kotimaisten ja ulkomaisten esiintyjien konserttien järjestäjä. Toimiston omaan rosteriin kuuluu artisteja laajalta genreskaalalta, JVG:stä ja Sannista Stam1naan ja Rytmihäiriöön. Olin kesän 2023 mukana Fullsteam Agencyn kotimaisen tuotannon tiimissä kesälomien tuuraajana jatkona kevään aikana suoritetulle työharjoittelulle. Otin harteilleni kunkin tiimissä olevan tuottajan projektien valvomisen heidän poissaolojen aikana. Päätin viimeisenä projektinani tutkia itseni johtamista oman käytännön toiminnan kautta. Työtehtäviä ja erilaisia vastaan tulleita tilanteita oli kattavasti, mistä oppia ja reflektoida. Alta löydät kesän kokemuksieni pohjalta kootut vinkit tuottajan työssä edistymiseen! 1. Tavoittele, älä suorita Avaatko viikonlopun jälkeen toimistolle maanantaiaamuna palattua sähköpostisi ja vastaamaan jokaiseen saapuneiden kansiossa olevaan heti, vai varaatko mieluummin aikaa näiden rauhassa lukemiselle ja tekemään päivällesi tavoitteita? Itselleen kevyiden, mutta konkreettisten tavoitteiden asettaminen työpäivän aikana auttaa hahmottamaan sekä itse työtehtäviä, että työn kokonaiskuvaa paremmin. Kokeile antaa itsellesi muutama pienempi ja jokin suurempi tavoite, ja aikatauluta päivääsi tämän mukaisesti. Tavoite voi olla vaikka kuinka yksinkertainen: Hae ennen minkään muun tekemistä kuppi kahvia ja teetä, jonka jälkeen istu rauhassa käymään sähköpostikansiota läpi Mitä sinuun täytyy saada tänään valmiiksi? Tee tilannekatsaus ja kirjoita nämä itsellesi auki. Mieti tärkeysjärjestystä ja priorisoi – onko jotain, minkä voit jättää myöhemmälle? Ota tavoitteeksi saada akuuteimmat asiat ensin pois alta. Pienet, konkreettiset tavoitteet auttavat hahmottamaan kaikkea tehtävää palasina. Mieti palapeliä: eikö olekin helpompi ensin etsiä reunapalat ja ne ärsyttävät yksiväriset omiin pinoihinsa, joita sitten käy läpi omillaan? Hyppäämällä ryminällä tekemisen ääreen ei ehdi arvostaa sitä, mitä on jo saanut aikaiseksi. 2. Työkaluille iso peukku, sillä ilman vasaraa on vaikeampi naulata Kaikilta löytyy omat tottumuksensa ja ajatuksensa järjestelmällisyyden suhteen. Joillekin riittää puhelimen muistio satunnaiseen käyttöön, kun jotkut taas kantavat mukanaan fyysistä kalenteria, johon kirjaavat kaikki päivän menot minuutilleen. Isomman työmäärän tullessa vastaan, kaikkea on vaikea lokeroida päässä ja tehdä ulkomuistista. Projektinhallinnan työkaluja löytyy vaikka mitä, mutta omaan käyttöön Trello oli kesän aikana oikein mahtava. Trellossa voit luoda taululle kortteja, joiden sisälle voit kirjata tehtäviä. Näitä voi siirrellä vapaasti kortista toiseen. Alla kuvakaappaus Trellon valmiista Project Management -mallista, jossa omat korttinsa muun muassa tehtäville ja valmiille asioille. Kortteja voi muokkailla vapaasti itselle sopivaksi. Oikealla työkalulla voit tehdä itsellesi omannäköisen visuaalisen aikajanan työlle. Erilaisia sovelluksia löytyy kattavasti verkosta (esim. Monday, Asana), tai työkaluna voi käyttää vaikkapa seinää, teippiä ja tarralappuja. Pienikin tähän käytetty aika näkyy työn sujuvuudessa, kun omalta aikajanaltaan voi poimia selkeästi lokeroiduista ja järjestellyistä työtehtävistä tilanteeseen sopivimmat! 3. Panosta myös itseesi Tällä tarkoitan sekä konkreettisia käytännön toimia, että kokonaisvaltaista asennoitumista. Työ ei kuitenkaan ole kaikki kaikessa, vaikka kuinka tärkeäksi sen kokee itselle. ”Tee työtä, jota rakastat” on lausahdus, jota näkee usein ympäri verkon oppaita hyvään työntekoon, mutta työhön myös kyllästyy, jos sen asettaa elämänsä kulmakiveksi. Käytännön toimet voivat olla niitä perinteisiä salilla käymistä ja terveellisesti syömistä. Kaikki kuitenkin lopulta riippuu siitä, mistä itse nauttii. Itse pidän keikoilla ja elokuvissa käymisestä sekä kavereiden kanssa hölmöjen supersankarikorttipelien pelaamisesta ja pyrin kesän aikana pyhittämään työn sivussa näille reilusti aikaa. Pyri olemaan ajattelematta, että pääasia elämässä on työ, jonka ohessa elät elämää. Eläminen on päähommasi, käy sen ohessa töissä. Nämä vinkit eivät suinkaan ole kaikille tärkeitä ja sopivia, mutta näillä eväillä kesäni artistituotannon parissa sujui antoisasti. Toivottavasti näistä on sinullekin hyötyä! Syysterveisin, Thomas Frankton Kulttuurituotannon 2019 vuosikurssin opiskelija
Jalkapalloa hyvän asian puolesta
Harrastukset ovat erittäin tärkeässä osassa lasten ja nuorten henkistä ja fyysistä hyvinvointia. Se tuottaa Suomessa iloa vuosittain yli 100 000 pelaajalle ja muille lajin intohimoisille seuraajille. Minullekin tärkeä harrastus on jalkapallo, siksi itsenäisen projektini aiheeksi valikoitui sopivasti jalkapallo ja sen harrastamismahdollisuuksien edistäminen hyväntekeväisyysottelun muodossa. Toimin vuoden 2022 Stadi Cupissa koordinaattorina hyväntekeväisyysottelussa, jonka järjestimme tapahtuman avajaisten yhteydessä, yhdessä Hope Ry:n ja Punainen Kortti Rasismille -hankkeen kanssa. Kaikki varat ohjattiin lasten ja nuorten harrastamisen tukemiseen Suomessa. Päädyin mukaan projektiin, koska olin ollut myös aikaisempina vuosina mukana luomassa hyväntekeväisyysottelun konseptia Stadi Cupille. Stadi Cup ry:n perimmäinen tavoite jo vuodesta 1985 lähtien on ollut vahvistaa tyttöjen jalkapallokulttuuria Suomessa ja tarjota tytöille parhaat mahdolliset järjestelyt, upeita elämyksiä sekä erityistä näkyvyyttä neljän unohtumattoman päivän aikana. Tasa-arvo urheilussa on mielestäni tärkeä asia, joten työskentely Stadi Cup Ry:n kanssa oli hieno kokemus. Hyväntekeväisyystapahtuman koordinaattorina tehtäväni oli vastata ottelun kokonaiskuvasta sekä luoda Stadi Cupin järjestelytoimikunnan nähtäväksi opas hyväntekeväisyysottelun järjestämistä̈ varten. Tavoitteena oli, että ottelusta muodostuu toimiva konsepti, jonka perinnettä voidaan jatkaa Stadi Cupissa myös tulevaisuudessa. Työskentely yhdistyksessä̈, jolla ei ole suurta budjettia tapahtuman ja hyväntekeväisyysottelun järjestämiseen ei ole aina helppoa. Koska Stadi Cup on turnaus, jolla on pitkä̈ historia ja hyvä̈ maine, oli sille työskentely ja sen edustaminen mukavaa ja suuri kunnia. Etenkin otteluun osallistuneilta julkisuuden henkilöiltä̈, sekä̈ heidän vastustajanaan toimineelta juniorijoukkueelta tuli positiivista palautetta onnistuneesta ottelutapahtumasta ja sen tärkeästä̈ missiosta. Valitsin projektin syventymisalueeksi itsensä johtamisen ja projektin aikana opin paljon omasta tuottajaidentiteetistäni sekä̈ omista vahvuuksista ja heikkouksistani. Päällimmäisiä tavoitteita oli kehittää̈ aikataulujen laadintaa ja niissä̈ pysymistä̈ sekä̈ hyvän sisäisen viestinnän hallintaa. Projektin aikana sain kehitysideoita näiden asioiden parantamiseen ja opin esimerkiksi paljon siitä, miten voin itse vaikuttaa projektin kuormittavuuteen laatimalla itselleni selkeät työajat. Uskon, että̈ valitulla projektilla oli merkitystä̈ ammatti- identiteettini rakentumisen kannalta, koska vastaavat projektit urheilun sekä hyväntekeväisyyden parissa vaikuttavat tulevaisuuden kannalta hyvin mielenkiintoisilta
Brändin visuaalisen ilmeen suunnittelu
Osa kulttuurituottajista työllistyy yrittäjinä. Kulttuurituottajan täytyy osata sanallistaa oma osaaminen ja luoda siitä myyvä kokonaisuus. Yrityksen perustamisessa kannattaa ottaa huomioon taloudellinen puoli liiketoimintasuunnitelmaa tehdessä sekä suunnitella yritykselle sopiva mielenkiintoinen visuaalinen ilme. Tarkkaan laaditut suunnitelmat auttavat esimerkiksi starttirahan saamisessa ja löytämään keinot, kuinka saavuttaa asiakkaita. Jo opiskelujen aikana olemme saaneet oppia, kuinka tehdään liiketoimintasuunnitelma, markkinointisuunnitelma sekä visuaalisen ilmeen suunnitelma. Halusin syventää osaamistani, jotta tulevaisuudessa mahdollisesti omaa yritystä perustaessa, tiedän mitä kaikkea täytyy ottaa huomioon. Ystäväni on kauneushoitoalalla ja suunnittelee avaavansa parin vuoden päästä omaa kauneushoitolaa. Huomasimme tämän olevan täydellinen tilaisuus minulle syventää osaamistani. Auttaisin ystävääni kauneushoitolan perustamisessa laatimalla hänelle liiketoimintasuunnitelman, taloudelliset laskelmat kuten kannattavuuslaskelman ja budjettilaskelman sekä visuaalisen ilmeen suunnitelman. Huomasin nopeasti, kuinka paljon työtä tämä kaikki vaatii. Pelkästään liiketoimintasuunnitelma ja laskelmat vaatisivat hyvin paljon aikaa, koska minun tarvitsisi perehtyä̈ minulle tuntemattomaan kauneudenhoitoalaan. Päätinkin tässä projektissa keskittyä yrityksen visuaalisen puolen suunnitteluun. Olin tyytyväinen päätökseen, sillä näin pystyin takaamaan laadukkaita tuloksia, joista olisi ystävälleni aidosti hyötyä. Projektissa syvennyin brändin visuaalisen ilmeen luomiseen. Visuaalisen ilmeen suunnitelmassa hyödynsin oppeja, joita olin saanut visuaalisen viestinnän opintojaksolla. Suunnittelin ilmeen, sekä verkkosivut hahmopsykologian teoriaa käyttäen. Hahmopsykologiassa oppimisen taustalla on ihmisen oma oivallus ja siinä painotetaan kokonaisuutta osien sijaan. Hyödynsin hahmopsykologian kuutta eri hahmolakia, jotka ovat keskeisiä suunnittelun elementtejä. Samanlaisuuden sekä läheisyyden hahmolakeja käytin esimerkiksi verkkosivujen hinnaston välilehteä suunniteltaessa. Käytin yhtenäistä taustaväriä sekä samoja objekteja lähekkäin, jotta lukijan olisi helpompi hahmottaa toisiaan samankaltaiset hoidot. Näiden kahden hahmolain lisäksi neljä muuta ovat: - muoto - jatkuvuus - sulkeutuvuus - symmetria Projekti vahvisti luottamustani omaan työnjälkeen ja pystynkin sanomaan visuaalisen viestinnän osaamiseni olevan hyvä. Itsenäinen työskentely vahvistui ja opin myymään omat ideani asiakkaalle. Projektin jälkeen kynnys hakea visuaalisen viestinnän työpaikkoihin laski.
Bit1 vakuuttaa brändiuudistuksellaan
Bit1 on vuosittain järjestettävä opiskelijoille suunnattu valtakunnallinen pelisuunnittelukilpailu. Tapahtuma on vuosien mittaan muuttanut muotoaan, mutta ydin on pysynyt samana: Kilpailun tarkoitus on kohtauttaa alan opiskelijoita alan ammattilaisten kanssa, ja tarjota opiskelijoille käytännön kokemusta tiimityöskentelystä, pelinkehityksestä ja markkinoinnista. Vuoden 2022 Bit1-kilpailu oli kolmas vuosi, kun olin mukana tuottamassa tapahtumaa, eli kilpailun viisivuotisen historian aikana olen ollut todistamassa monia muutoksia. Tänä vuonna suurin ero aikaisempaan oli se, että kilpailu siirtyi EU-hankkeen ja Metropolian alaisuudesta helsinkiläiselle pelijärjestölle Helsinki Games Capitalille. Tämä toi mukanaan tarpeen Bit1-brändin uudistamiselle. Tarvittiin rakenteellisia ja ulkoisia muutoksia ja parannuksia, joiden tavoitteena oli houkutella lisää osallistujia. Tuotantotiimimme koostui HGC:n vetäjästä Antti Salomaasta, vastuutuottaja Iida Toimelasta sekä minusta. Tuotannollisten töiden ohella vastasin brändimme päivityksestä, sosiaalisen median kanavistamme sekä vapaaehtoisten rekrytoinnista. Suunnittelutyö lähti käyntiin jo ennen vuoden vaihdetta, karsintapäivät järjestettiin huhtikuussa ja finaali toukokuussa. Alkuaika kului tiiviissä kokouksissa tuotantoryhmän kanssa brändin uudistuksen saralla. Pohdimme, mitä uusia työkaluja ja -tapoja otamme käyttöön, miten keskitämme kaiken toiminnan HGC:lle ja miten hyödynnämme sen verkostoja, miten viestimme tapahtumastamme ammattimaisemmin, yhtenäisemmin ja vakuuttavammin. Panimme suunnitelmamme konkreettisesti käytäntöön välittömästi ja saimme aikaan suuren muutoksen sekä sisäisesti että ulkoisesti. Kehitettävää on vielä riittämiin, mutta saimme työn erinomaiselle alulle. Uskomme myös, että kehitystyöllä oli suoria ja epäsuoria vaikutuksia tapahtumamme kokonaisvaltaiseen onnistumiseen ja menestymiseen. Saavutimme ennätysmäärät yleisöä ja saimme paljon kiitosta alan ammattilaisilta työmme merkityksellisyydestä. Koko Bit1:n päälle puolivuotinen työrupeama kului nopeasti, tavoitteellisesti ja tehokkaasti. Meillä oli työryhmän keskuudessa hyvä yhteisymmärrys ja keskusteluyhteys, mikä johti selkeään työnjakoon, saumattomaan yhteistyöhön ja lopulta myös hyvin onnistuneisiin tapahtumiin. Bit1 2022 oli ehdottomasti palkitsevin Bit1-vuoteni tähän mennessä, ja se herätteli taas motivaatiotani ja kiintymystäni tapahtuman tuottamista kohtaan. Kuka olisikaan arvannut, että se ei vaatinut muuta kuin kunnolliset resurssit ja hyvän työporukan! Pääsin syventymään osa-alueisiin, joihin en ole ennen ehtinyt panostamaan. Sain kehitettyä huomattavasti taitotasoani niiden osalta sekä yleisestikin kehityin tuottajana. Vaikka kehitimme Bit1 2022 -tapahtumaa roimasti viime vuoteen nähden, voimme tulevaisuudessa edistää ja kehittää brändiämme vielä monin eri tavoin. Brändiasioista on kehkeytynyt aivan uusi intohimon aihe itselleni. Olen iloinen siitä, että olosuhteet tänä vuonna sallivat tällaisen syventymisen brändin kehittämiseen. Suosittelen lämpimästi mahdollisuuksien mukaan oman työalueen rajaamista - se on erittäin opettavaista ja palkitsevaa!
Gaalatunnelmaa Riihimäen Nuorisoteatterissa
Tuotin marraskuussa 2021 Riihimäen Nuorisoteatterin 30-vuotisjuhlagaalan. Illan tarkoituksena oli juhlistaa Riihimäen Nuorisoteatterin uskomatonta taivalta muutaman aktiivisen teatterilaisen temmellyskentästä valtionosuuden turvaamaksi laajaa taiteen perusopetusta tarjoavaksi teatterioppilaitokseksi. Juhlassa nähtiin muistoja matkan varrelta puheiden, kertomusten, tervehdysten ja esitysmaistiaisten kautta. Ohjelma oli Nuorisoteatterin näköinen. Se toi hienosti esiin palasia historiasta nykypäivään, taide-elämyksiä sekä Riihimäen Nuorisoteatterista alkukipinän saanutta osaamista. Gaalasta toteutettiin hybridimuotoinen eli ohjelma streamattiin YouTubeen. Hybriditapahtuma takasi mahdollisuuden osallistumiseen mahdollisimman monelle Riihimäen Nuorisoteatterin ystävälle. Striimin äärelle löysi yhteensä noin 300 katsojaa ja virtuaalinen osallistumismahdollisuus niitti kiitosta. Koska rahatilanne oli loppuvuodesta tiukka, gaalaa rahoitettiin myös ulkopuolisin sponsorivaroin. Juhla toteutettiin yhteistyössä viiden riihimäkeläisen yrityksen kanssa. Paikalle kutsuttiin Riihimäen Nuorisoteatterin entisiä ja nykyisiä jäseniä sekä historiaan vaikuttaneita henkilöitä 30 vuoden matkan varrelta. Lisäksi paikalla oli Riihimäen kaupungin ja kulttuuritahojen edustajia. Juhla oli kaikin puolin onnistunut. Niin ohjelma kuin tarjoilutkin toimivat tarkoituksessaan loistavasti. Vieraista huokui koronaerakoitumisen jälkeinen jälleennäkemisen ilo ja lämpö. Rakas teatterikoti sai arvoisensa juhlan ja herkisti vieraat palaamaan tärkeiden muistojen äärelle, yhdessä. Olen itse aloittanut pienenä harrastajana Riihimäen Nuorisoteatterissa vuonna 2007. Tieni talossa on edennyt viidentoista vuoden aikana aina hallituksen pöytään asti ja pitänyt sisällään laajan taiteen perusopetuksen päättötodistuksen sekä paljon rakkaita muistoja, oppeja, ihmisiä ja kokemuksia. Tuntui henkilökohtaisesti tärkeältä päästä suunnittelemaan ja toteuttamaan tämä merkkipaalu talolle. Koin arvokkaaksi sen, että tulin kummisetäni, showtaiteen arvostetun tekijän, niin ikään Riihimäen Nuorisoteatterin kasvatin esittelemänä lavalle tuottajan roolissa jakamaan kunniamainintoja. Tuntui siltä, että muutuin sekä omissa että monen muun silmissä puuhastelijasta varteenotettavaksi tekijäksi. Näin tärkeän yleisön edessä onnistuminen loi uskoa omaa osaamista ja kasvavaa ammattilaisuutta kohtaan.
Arabian katufestivaali artistituotanto cultural management festivaali festivaalituotanto hanke itsensä johtaminen itsenäinen projekti johtaminen kansainvälisyys Kansallismuseo Kulttuurialan projektityö kulttuurintuotanto kulttuurituotanto Kulttuurituottaja Kulttuurituottaja 2016 kulttuurituottaja 2017 kulttuurituottaja 2019 kulttuurituottaja 2020 kulttuurituottajat kulttuurituottaja YAMK Kutu15 kutu16 Kutu17 kutu18 markkinointi Metropolia metropolia ammattikorkeakoulu näyttely vartissa opastusvideo opiskelija projekti projektityö some sosiaalinen media tanssi tanssitaide tapahtumatuotanto Tuottajat18 Tuottajat20 tv-tuotanto vapaaehtoisten johtaminen vapaaehtoistyö viestintä yhteishaku