Avainsana: Kulttuurialan projektityö
Ekologisen näyttelymatkan suunnittelu
Sain mahdollisuuden toimia suomalaisen kuvataiteilijan assistenttina näyttelymatkalla ulkomaille, ja olin tästä luonnollisesti kovin innoissani! Osana tehtäviäni taiteilijan assistenttina kuului budjetin valmistelu avustushakemukseen. Budjettia varten kartoitin mahdollisimman ekologisia ja taloudellisia tapoja matkustaa näyttelykohteeseen. Kestävien tuotantojen toteuttamisessa matkustamisesta ja kuljetuksista aiheutuvat päästöt ovat yksi suurimmista haasteista, joten oli kiinnostavaa perehtyä siihen tarkemmin. Tässä kirjoituksessa jaan havaintojani ja vinkkejäni ekologisen näyttelymatkan suunnittelusta. Ensimmäisenä niistä se, että kestävässä matkustamisessa on hyvä muistaa, että täydellisyyttä on turha tavoitella, mutta parempia valintoja voi aina tehdä. 1. Onko matkalle todella tarvetta? Kulttuurituottajana tiedostan, että taiteen tekeminen ja esittäminen eivät ole irrallisia ympäristöstä. Matkustaminen taiteen ja kulttuurin vuoksi voi siis olla hyvin perusteltua. Näyttelyn järjestelyitä suunniteltaessa on kuitenkin hyvä miettiä etukäteen mikä on matkustamisen todellinen tarve. Olisiko esimerkiksi mahdollista lähettää pelkät teokset näyttelyyn ja taitelijan itse osallistua vain etänä videotervehdyksen tai kirjeen kautta. Vaikka läsnäolo koettaisiinkin tärkeäksi näyttelyn onnistumisen kannalta, pelkästään vaihtoehtojen miettiminen auttaa pohtimaan matkan merkitystä ja tarpeellisuutta tarkemmin. 2. Valitse kestävin mahdollinen matkustusmuoto Kun päätös matkasta on tehty, seuraava askel on etsiä vähäpäästöisin kulkutapa. Junalla matkustaminen on moottorikäyttöisistä kulkuneuvoista ekologisin tapa matkustaa, joten sitä kannattaa suosia bussin tai lentämisen sijaan. Maata pitkin matkustaminen vie kuitenkin huomattavasti enemmän aikaa kuin lentäminen, joten matka tulee suunnitella tarkoin projektin aikataulu huomioiden. Hyödynnä matkustamiseen käytetty aika esimerkiksi työskentelyyn. Voisiko matkasta tuottaa sisältöä näyttelyyn tai näyttelyn markkinointiin? 3. Huomioi kestävyys myös teoslogistiikassa Selvitä onko mahdollisuuksia yhteiskuljetuksiin muiden taiteilijoiden kanssa, mikäli kyseessä on yhteisnäyttely. Hyödynnä teosten pakkaamisessa kierrätettyjä ja uusiokäytettäviä materiaaleja. Suosi teoskuljetuksia tarjoavista toimijoista niitä, jotka ovat sitoutuneet kestäviin toimintatapoihin. Ekologisista ratkaisuista kannattaa myös suoraan kysyä toimijoilta tarjouspyyntöä tehdessä. Vaikka vaihtoehtoja ei nyt olisi tarjolla on kysynnän lisääntyminen houkutin tehdä muutoksia yrityksen toimintaan. 4. Majoitu vastuullisesti, ajattele paikallisesti Kartoita majoitusta etsiessäsi toimijat, jotka ovat sitoutuneet ympäristöystävällisiin toimintatapoihin, kuten uusiutuvan energian käyttöön, kierrätykseen ja kasvisruokaan. Huomioi matkustamisessa ekologisen kestävyyden lisäksi myös muut kestävyyden ulottuvuudet ja suosi paikallisia toimijoita kansainvälisten ketjuhotellien ja -ravintoloiden sijaan. 5. Viesti valinnoista avoimesti ja inspiroivasti Ole muutoksen edelläkävijä! Kerro ekologisista ratkaisuista, ole valmis juttelemaan ja neuvomaan muita, vie kestävyyden ilosanomaa eteenpäin. Vastuullisuuden ei tarvitse olla vain tuotannollinen taustatekijä vaan sen voi nivoa osaksi näyttelyn tarinaa. Näyttelymatkan toteuttaminen lopulta kuitenkin kariutui, kun siihen haettua avustusta ei myönnetty. Opin kuitenkin paljon jo pelkästä suunnitteluvaiheesta ja pääsin projektin myötä olemaan mukana myös Suomessa järjestetyissä näyttelyissä. Ekologinen matkustaminen vaatii tarkkaa suunnittelua, kompromisseja ja välillä myös epämukavuutta. Mutta se tuo myös syvyyttä ja merkityksellisyyttä työhön. Kulttuurituottajana haluan olla mukana rakentamassa alan uutta suuntaa. Sellaista, jossa kulttuuria ja taidetta tuotetaan, mutta ei planeetan kustannuksella. Jokainen valinta on mahdollisuus vaikuttaa.
Kesä ei ole edellytys onnistuneelle festivaalille
Talviolosuhteisiin sijoittuvat tapahtumat eivät ole enää viime vuosina rajoittuneet ainoastaan hiihtokilpailuihin tai joulumarkkinoihin, vaan lumikinosten ja pakkasten keskellä ovat alkaneet yleistyä myös monenlaiset muut tapahtumat – myös festivaalit. Toistaiseksi kuitenkin suuri osa vannoutuneimmistakin festarikävijöistä odottaa yhä mahdollisuuttaan kokea talvimaiseman, livemusiikin ja perinteisesti kesään yhdistetyn festarihuuman kummallisen, mutta koukuttavan kombinaation. Uskallan väittää, että sitäkin harvempi tapahtuma-alalla työskentelevä on päässyt mukaan toteuttamaan monipäiväistä festaria keskellä talvea. Olinkin äärimmäisen innoissani ja otettu, kun minulle itselleni tällaista mahdollisuutta tarjottiin hieman alle vuosi sitten. Harmaa Rinne 2024 ja festarityö talviolosuhteissa Harmaa Rinne -festivaali järjestettiin ensimmäistä kertaa Rukan hiihtostadionilla 22.-23.3.2024, ja minulla oli suuri ilo työskennellä osana tapahtuman huikeaa, ammattitaitoista tuotantotiimiä. Harmaa Rinne on Suomen suurin after ski -tapahtuma, joka tuo ainutlaatuisella tavalla yhteen live-musiikin, festaritunnelman sekä laskettelun Rukan aurinkoisilla keväthangilla. Festivaalin pääyhteistyökumppani on Hartwall Original Long Drink – tuttavallisemmin lonkero, jonka harmaa sävy on ollut myös inspiraationa tapahtuman nimelle. Vaikka olin alusta lähtien projektista hyvin innoissani, olin myös hieman varuillani sen suhteen, millaista festivaalin tekeminen talvella tulee todellisuudessa olemaan. Festivaalin rakennustöiden vähitellen lähestyessä huomasin, että erilaiset epämiellyttävät skenaariot paukkupakkasessa tai räntäsateessa värjöttelystä, peilijäällä liukastelusta tai festariaitojen kanssa lumihangessa rämpimisestä alkoivat salakavalasti hiipiä mieleeni. En toki antanut moisten vähäpätöisten ajatusten lannistaa itseäni niin, että olisin missään vaiheessa edes harkinnut luovuttamista projektin suhteen – päinvastoin! Pienestä skeptisyydestäni huolimatta olin alusta alkaen valmis ottamaan talven tarjoamat olosuhteet vastaan arvokkaana ja tervetulleena haasteena. Kun viimein saavuimme Rukan hiihtostadionille käynnistämään festivaalin rakennusurakkaa, kävi yllättävänkin pian ilmi, että epäluuloni ja huoleni olivat olleet täysin turhia. Olin jopa yllättynyt siitä, miten jo ensimmäisten festivaalialueella vietettyjen tuntien jälkeen en enää edes kiinnittänyt huomiota siihen, että oli talvi. Valehtelisin jos väittäisin, ettei työskentely eronnut jossain määrin totutusta, mutta suurin yksittäinen ero verrattuna kesäfestareilla työskentelyyn oli se, että lunta oli huomattavasti enemmän – eikä sekään ollut lopulta ongelma. Toki säästyimme Rukalla työskennellessämme myös pahimmilta sääolosuhteilta. Kokemus ei todennäköisesti olisi ollut aivan yhtä mukava ja nautinnollinen, jos esimerkiksi vesi- tai räntäsateet olisivat haitanneet työskentelyä festarialueella. Lämpötila alhaalla - tunnelma korkealla! Festarialueen valmistuttua ja porttien auettua myös kävijöiden kasvoilta oli aistittavissa, ettei festivaalimeininki ja live-musiikin riemu vaadi toteutuakseen helteisiä kesäpäiviä, vaan saman fiiliksen saavuttaminen on aivan yhtä mahdollista myös talven keskellä. Vaikka elohopea sukelsikin selvästi pakkasen puolelle festivaaliviikonlopun aikana, oli after ski -kansasta välittyvä tunnelma yhtä lämmin, kuin vaikkapa heinäkuisen Ruisrockin rantalavalla. Harmaa Rinne 2024 -festivaali oli erittäin onnistunut ja menestyksekäs uuden tapahtumakonseptin debyytti! Festivaalituotannolle tapahtuman jälkeen satanut palaute oli niin yleisön, yhteistyökumppaneiden kuin artistienkin puolelta erittäin positiivista. Ensimmäisen Harmaa Rinne -festivaalin menestystä kuvaa parhaiten kuitenkin se, että festivaalin jatkosta tiedotettiin jo ennen kesän alkua. Harmaa Rinne 2025 järjestetään jälleen Rukan hiihtostadionilla 28.-29.3.2025! Omalta osaltani Harmaa Rinne -projekti oli kaiken kaikkiaan todella hieno ja opettavainen kokemus. Erityisen mahtavaa oli päästä mukaan toteuttamaan monipäiväistä festivaalia talvisissa olosuhteissa, mikä ei lopulta ollut läheskään niin haastavaa tai raskasta, kuin olin etukäteen kuvitellut. Mielestäni ihailtavaa ennakkoluulottomuutta ja uudenlaista näkökulmaa osoittaa se, että yhä useammat tapahtumatuottajat ovat alkaneet järjestää festareita ympäri vuoden – näitä lisää! E-P Heinämäki, kulttuurituotanto 2016
Performing HEL ja tapahtumastriimauksesta viestiminen
Olin harjoittelijana Tanssin tiedotuskeskuksella osana vuoden 2021 Performing HEL -tapahtuman tuotantotiimiä. Tapahtuma tarjosi ainutlaatusen tilaisuuden tarkastella live-striimauksen erityispiirteitä ja siihen liittyvää tapahtuman viestintään kokonaisuutena – ennen tilaisuutta, sen aikana ja jälkeen. Performing HEL on suomalaisen esittävän taiteen showcase-tapahtuma, jonka järjestäjinä toimivat Tanssin ja Sirkuksen tiedotuskeskukset yhteistyössä Teatterin tiedotuskeskuksen, Helsingin juhlaviikkojen, Svenska Teaternin, Espoon kaupunginteatterin, Klokrikeaternin ja Kansallisteatterin kanssa. Tapahtuma esittelee kotimaisia taiteilijoita ja ryhmiä kansainvälisille alan toimijoille, tavoitteenaan edistää suomalaisten taiteilijoiden kansainvälistä näkyvyyttä ja työllistymismahdollisuuksia. Pohdittavia kysymyksiä tilaisuuden striimaukseen liittyen olivat: Mikä on striimin kohderyhmä? Miten ja mistä kanavista tavoitamme kohderyhmämme? Millaista viestintää tarvitaan striimauksen aikana? Viestinnän suunnitteluun liittyy myös käytettävät kanavat ja viestin kohdeyleisö, sekä selkeät tavoitteet. Tässä tapauksessa suuri osa striimiin liittyvästä viestinnästä kohdennettiin tapahtumaan osallistuville, eikä tarvetta laajalevikkiselle julkiselle viestinnälle niinkään ollut. Näin keinoiksi valikoituivat infomeilit ennen tilaisuuden alkua sekä tapahtuman verkkosivujen hyödyntäminen. Tämän tilaisuuden kautta opin ajattelemaan striimaamista osallistujan näkökulmasta digitaalisena palveluna ja/tai -elämyksenä: miten osallistuja tietää saamansa linkin ohjaavan oikeaan paikkaan. Hyviä keino tähän on striimin alkuun sijoitettava tilaisuuden logo, sekä mahdollisuuksien mukaan jopa taustamusiikkia. On tehtävä myös päätös siitä, kuinka interaktiivinen kokemus osallistujalle rakennetaan. Striimin toteutuksessa kannattaa pohtia onko kyseessä etukäteen taltioitu tai suorana striimattava lähetys, ilman mahdollisuutta interaktioon yleisön ja studion välillä vai halutaanko striimiin vuorovaikutus yleisön ja studion välille? Kokemus opetti paljon ja sain tulevaisuudelle paljon työkaluja tapahtumien striimaamisesta. Kanavan valitseminen ja tässä tapauksessa Youtube-kanavan rakentaminen, sekä striimien valmistelu ennen lähetyksen alkua, mutta myös mitä erilaisia graafisia elementtejä voidaan käyttää informaation välittämiseen (esim. planssit ja logot). Olen todella onnellinen, että sain olla mukana Performing HEL -tapahtumassa ja päästä tutustumaan striimien toteutukseen lähietäisyydeltä. Tanja Ahlstén, kulttuurituotanto 2016
Itsensä johtaminen festivaali ympäristössä!
Kallio Block Party -tapahtuman tuottajana toimiminen avasi minulle uuden maailman itsensä johtamisen näkökulmasta. Vaikka omasin jonkin verran teoreettista tietoa tapahtumien järjestämisestä, käytännön kokemus oli aivan erilaista. Tapahtuma-ala osoittautui äärimmäisen vaativaksi ympäristöksi, jossa itsensä johtaminen oli avainasemassa. Opin, että itsensä johtaminen käsittää paljon enemmän kuin vain aikataulujen hallinnan ja tehtävälistojen tekemisen. Se vaatii myös kykyä sanoa ei ylimääräisille tehtäville ja tunnistaa omat rajat. Aluksi minulla oli vaikeuksia näissä asioissa. Annoin tehtävien kasautua ja venytin päiviä liian pitkiksi pyytämättä apua tai kieltäytyä lisätöistä. Tämä johti lopulta uupumukseen. Kuitenkin tästäkin tilanteesta opin arvokkaita asioita. Oppiminen omista virheistä ja rohkeus pyytää apua ovat olennaisia itsensä johtamisen osa-alueita. Kokemukseni Kallio Block Partyssa opetti, että itsensä johtaminen on yhtä tärkeää kuin muidenkin johtaminen. Tasapaino oman jaksamisen ja työn välillä on avain hyvinvointiin, ja virheistä oppiminen on välttämätöntä kehityksen kannalta. Vaikka projekti olikin välillä rankka, se oli samalla mahtava kokemus, josta sain paljon oppia itsestäni ja tulevasta johtajuudestani. Jakakaa teidän kokemuksenne itsensä johtamisesta kommenttikenttään! 😊 José Masena Kulttuurituottaja vuosikurssilta 2021
Helsinki Biennaalin 2023 purku
Ensimmäisen kerran vuonna 2021 järjestetty Helsinki Biennaali sai toisen editionsa vuonna 2023. Joka toinen vuosi järjestettävä nykytaidetapahtuma järjestetään Helsingin Vallisaaressa sekä HAM Helsingin taidemuseossa. Näiden lisäksi teoksia oli erilaisissa kaupunkitiloissa, kulttuuritaloissa sekä digitaalisissa ympäristöissä. Sain olla töissä Helsinki Biennaalissa maaliskuusta lokakuuhun tuotannon assistenttina. Työnkuvanani oli taiteilijayhteyshenkilönä oleminen, matkojen ja majoituksien varaaminen, tuotantotiimin tukeminen, vieraiden hostaaminen sekä kesän performanssiteosten co-tuottaminen. Biennaalin päätyttyä 17.9. sain olla mukana tapahtuman purussa Vallisaaressa ja siitä tein myös itsenäisen projektini. Purku on konsepti, joka ei ole minulle tällaisessa mittakaavassa tuttu. Monet opiskelijakollegani ovat olleet teinistä asti erinäisillä festareilla vapaaehtoisina ja ovat nähneet ison tapahtuman pakettiin laiton. Itse koin tämän olevan minulle se hetki, kun voin oppia ja tarkkailla miten asiat hoituvat. Purun suunnittelutyö aloitetaan jo hyvissä ajoin resurssien suunnittelulla ja teknisten tarpeiden tilaamisella. Toisin kuin rakennusvaiheessa, purussa on paljon vähemmän liikkuvia osia teoksiin liittyen. Rakentaessa biennaalia monella taiteilijalla saattoi olla ideoita ja viilauksia loppumetreille asti. Nyt motiivit olivat selkeät; puretaan kaikki. Helsinki Biennaalissa oli yhteensä 29 taiteilijaa ja taiteilijakollektiivia. Vallisaaressa teoksia oli 15, joista 7 oli sisätilateoksia. Suurin osa sisätilateoksista sijaitsivat vahoissa ruutikellareissa, yksi teos oli puurakennuksessa. Sain olla mukana teoksen purkamisessa, biennaalin asiakaspalvelun purkamisessa ja inventoinnissa sekä auttaa muissa juoksevissa asioissa niin konservaattoreita kuin teknistä vastaavaa. Tein kokemuksistani biennaalin purussa oivalluksistani kaksi listaa: hyvät jutut ja onnistumiset sekä omituiset jutut ja haasteet. Purun hyvät jutut ja onnistumiset: Kubota. Yksi ihanimmista tyypeistä Vallisaaressa. Tämä pieni mönkijä oli super söpö, hieman kankea, mutta erittäin ahkera. Nilkka suoranakin ajaessa vauhtia kertyi ehkä 20 km/h. Koko kesän saarta kiertäneenä oli ihana päästä paikkoihin kyydillä. Hessulautta. Katajannokan kärjestä lähtee Hessu niminen lautta (älkää kysykö nimen alkuperää). Lauttaan mahtuu muutama rekka ja useita väsyneitä ihmisiä. Tuulen tuivertaessa on ihana katsoa heräävää Helsinkiä lautalta käsin. Ei idiootit vaan ihanat ympärilläni. Parhaista parhain tiimi jatkoi parhaana olemista vielä purussa. Mikä sen parempaa, kuin ottaa kahvi- ja sipsitauko kesken hommien hyvässä seurassa? Ja on aivan ok, jos se kestää vajaa kaksi tuntia? Eikö? Luovutusvoitto. Vallisaaressa oli kesällä monia toimijoita: ravintoloita, seikkailuyrittäjiä, jne. Kun asiakasvirrat vähenivät ja saari alkoi pakkaamaan itseään kasaan, putkahti hyvän tahdon eleitä sieltä täältä; tarjosimme roskalavojamme muille, saimme hyvällä alennuksella vohveleita sekä ilmaisia juotavia. Saarella ihmiset ovat muutenkin erilaisia; kaikki moikkaavat ja tarjoavat omastaan, perin omituista… Purun omituiset jutut ja haasteet: Ötökät. Onko saarilla tavallista enemmän ötököitä? Siltä vaikutti. Ulkoteokset kuhisivat pieniä torakanoloisia kavereita, lukkeja ja hämähäkkejä. Osa ulkoteoksista purettiin ja kierrätettiin, osa niistä putsattiin konservaattorien toimesta ja lähetettiin takaisin taiteilijalle. Väsymys. Pitkän kesän jälkeen oma jaksaminen oli todellakin kortilla. Normaalisti työpäivä on klo 9–17, mutta purussa auttamaton väsymys alkoi painamaan jo ennen lounasta. Ja niin, raksahommissa lounas syödään jo yhdeltätoista. Geokätkijät. Note to all geokätköä harrastavat: ei kannata laittaa kätköä rakennuksen rappusille oven eteen. Varisinkaan oven, jota käytetään tiuhaan. (Muutama päänkolautus saattoi tulla pahaa arvaamattomille geokätköharrastajille biennaaliin toimesta.)
Kulttuurituottajana museossa
Kansallismuseon torni on vaikuttava. Varsinkin, kun seisoo itse hölmistyneenä sekä tornin että oman edessä olevan elämän edessä. Olin juuri astumassa museoon tekemään itsenäistä projektiani ja jännitin, oliko vuosien haavekuva tuottajana museossa työskentelystä totta vai puuterimaista unikuvaa. Työnkuvani projektissa oli helposti lähestyttävä: avustava tuottaja Kansallismuseon tuottaja Viktor Sohlströmille. Projekti itsessään koostui useasta osasta. Kaksi ensimmäistä liittyi Kansallismuseossa avautuvaan Jaakko Heikkilän näyttelyyn Vaurauden filosofia. Sain tehtäväkseni suunnitella non-stop-työpajan näyttelyyn, jossa olisi tarkoitus tehdä pinssi tai rintaneula. Aihe kumpusi Heikkilän näyttelyn yhteyteen liitetyistä kokoelmateoksista, miniatyyrimaalauksista. Ne olivat aikansa luksustuote, joita kannettiin mukana matkoilla ja muisteltiin omia rakkaita. Pajassa sai tehdä oman ”miniatyyrimaalauksen”, jota sai kantaa mukanaan. Oli mielekästä olla käytännön pohdintojen parissa: mikä olisi hauskaa puuhaa niin lapsille kuin aikuisille, helppo toteuttaa, suhteellinen edullinen jne. Pajan lopullinen toteutus jäi avoimeksi, sillä oma osuuteni koski vain suunnittelua. Vaikka se ei olisi toteutunutkaan, sain paljon irti jo tästä vaiheesta. Toinen osa projektista liittyi Avaimia ajatteluun -keskustelutilaisuuksiin, joissa filosofi Sanna Tirkkosen johdolla pohdittiin Heikkilän näyttelyn teemoja eri aiheiden kautta. Heikkilän näyttelyssä oli henkilökuvia Suomen varakkaimmista ihmisistä. Homogeenisuus oli selvä: miesvoittoista ja valkoista. Avaimia ajatteluun -keskustelutilaisuuksissa oli mahdollisuus pohtia juuri näitä sosiaalisesti ja yhteiskunnallisesti kaivertavia kohtia ammattilaisajattelijan kanssa. Tilaisuudet olivat selkeitä: Tirkkonen alusti päivän aihetta filosofisesta näkökulmasta, josta sitten keskusteltiin osallistujien kanssa. Tilaisuudet striimattiin myös museon Facebookiin. Kolmas osa projektiani oli olla mukana Sibelius-Akatemian Kansallismuseossa järjestämissä konserteissa. Niitä oli kahtena päivänä, kolmessa eri museon tilassa. Tilaisuudet olivat avoimia kaikille, mutta ne järjestettiin museon aukioloaikojen ulkopuolella. Yksi tavoite opiskeluprojektissa oli se, että saisin jotain käryä siitä, haluanko työskennellä museossa. Mikä tuottajan rooli on siellä? Millaisia työtehtäviä hänellä on? Minulle valkeni se, että tuottaja on yksi yleisötyön tiimin jäsenestä, joka toteuttaa koko museon, mutta varsinkin yleisöntyön tavoitteita luoda enemmän kerroksia museon kävijäkokemukseen. Monet teokset voivat olla käsitteellisiä, vaikeasti avautuvia tai ne sisältävät yhteiskunnallisesti hankalia ja kipeitä aiheita. Yleisötyö tutkii ja toteuttaa erilaisia tapoja saada näyttely avautumaan katsojalle. Yleisötyön yksi suurimmista asiakaskohteista ovat lapset ja nuoret, joille erilaiset pajat sekä muut aktivoivat toiminnat sopivat erityisesti. Muutenkin yleisötyö tavoittelee sitä, etteivät museot olisi vain passiivisia tiedonantajia vaan paikkoja, joissa kaikenikäiset ja taustaiset ihmiset voivat oppia uutta, inspiroitua, viettää aikaa ja olla omina itsenään. Vuorovaikutteisuus tuo kävijälle tunteen, että on enemmän osa kokonaisuutta. Kuten Kansallismuseossa, voivat museot myydä myös omia palveluitaan ulos ja tuottaa asiakkaille kuratoitua ohjelmaa. Museon tuottaja voi siis tuottaa sisältöä, näyttelytiimin tai yleisötyötiimin eli museon sisäisiä toiveita, mutta myös myyntipalveluna ulkopuolisille tahoille. Tämä on hyvä tulonlähde museoille, joiden tilat saattavat olla ison ajan tyhjillään. Sain kokonaiskuvan, että tuottajan työ voi olla yllättävän monipuolinen museoissa. Tuottamisen tarpeita voi tulla monelta eri tiimiltä museon sisältä ja ulkopuolelta. Jännitykseni Kansallismuseon portailla haihtui ilmaan heti päästyäni kiinni hommista. Kun saa olla ja tehdä työtä rakastamassaan ympäristössä on yksi parhaimmista fiiliksistä ja sillä tiellä haluan pysyä. Terveisin Museotäti in the making, Johanna László
Kiinnostavan henkilöbrändin luominen
Opiskelen kolmatta vuotta Kulttuurituotantoa ja keväällä 2023 tein kolmannen eli viimeisen itsenäisen projektin opintoihini. Tein projektin kokonaan itsenäisesti, koska halusin projektille aiheen, josta voin hyötyä itse tulevaisuudessa. Kulttuurituottajan näkökulmasta valitsin tämän aiheen, koska olen opintojen aikana ollut hyvin kiinnostunut erilaisten tapahtumien brändeistä. Halusin tutkia brändin luomista kokonaisuudessaan sekä prosessina, koska uskon että voin hyötyä tästä tulevaisuudessa myös tuottajan töissä. Projektissa määrittelin itselleni henkilöbrändin ja tein suunnitelman sosiaalisen median kanavaan Instagramiin sisällön luomista varten. Niin kauan kuin muistan, olen ollut hyvin kiinnostunut muodista ja kauneudesta. Olen aina innoissani tutustumassa uusin muoti- ja kauneustrendeihin sekä uusiin ilmiöihin. Projekti alkoi oman henkilöbrändin suunnittelulla sekä määrittelyllä, jonka jälkeen siirryin Instagramia varten tehtävään suunnitelmaan, jossa keskityin muoti- ja kauneusmarkkinoinnin sisällön luomiseen. Projektissa syvennyin henkilöbrändäykseen ja erityisesti henkilöbrändiin Instagramia varten. Jokaisella meistä on henkilöbrändi, mutta sen tulee olla määritelty, jotta sitä voi hyödyntää parhaalla mahdollisella tavalla. Henkilöbrändin tulee olla samaistuttava, aito, trendikäs ja siinä pitää tuoda esiin myös oma persoona. Uskon henkilöbrändin olevan avain asemassa, jos teet töitä ”omalla naamallasi”. Jos henkilöbrändi on määritelty ja sitä hyödynnetään oikein, on paljon suurempi todennäköisyys herättää asiakkaiden, yrityksien tai brändien kiinnostuksen. Vinkkini omaan henkilöbrändäykseen: Ota aikaa oman henkilöbrändin muodostumiselle Pohdi, milloin tunnet olevasi luovimmillasi ja parhaimmillasi Ole oma itsesi, äläkä mieti liikaa mitä muut ajattelevat Uskalla tavoitella omia unelmiasi Panosta henkilöbrändissä niihin osa-alueisiin, joista haluat jäädä mieleen Ymmärrä että henkilöbrändi saattaa muuttua elämän eri vaiheissa Annika / Kulttuurituotannon opiskelija 20
Kulttuurin ja sotealan risteyksessä: vertaisohjaajakäsikirjan palvelumuotoilu ja tuottaminen
Keväällä 2021 sain kunnian viedä Kukunori ry:n Kulttuurikongi-hankkeen finaaliin hankepäällikön roolissa. Oli mukava päästä laajentamaan aiempaa rikosseuraamusalan sosionomin ammattiani nykyisen eli kulttuurituottajan puolelle ja risteillä sujuvasti näiden kahden välillä. Hankkeen tarkoituksena oli vähentää vankeihin ja rikostaustaisiin kohdistuvaa negatiivista asenneilmapiiriä ja stigmaa sekä motivoida heitä muutokseen omassa elämässään. Vankien ja rikostaustaisten osallistaminen osaksi ympäröivää yhteiskuntaa on erityisen tärkeä steppi kuntoutuksessa. Koulutimme kulttuuripajamallin mukaisesti vertaisohjaajia, jotka tämän jälkeen alkoivat vetää omia ryhmiä haluamistaan aiheista. Hankkeen aikana pyöri ainakin shakkikerho, räppityöpaja, koodaustiimi ja kokkauskoulu. Omiin opintoihini liittyvän projektin tein hankkeen lopputuotteesta, jonka oli tarkoitus olla verkkokurssi vertaisohjaajakoulutuksesta. Tällä tavoin hankkeesta jäisi jotain konkreettista elämään, jonka avulla kohderyhmämme voisi jatkaa toimintaa itsenäisesti. Suunnittelimme hienon neliosaisen verkkokoulutuksen, joka oli tarkoitus kuvata, editoida ja koota ulkopuolisin ammattilaisvoimin. Rahoitukseen liittyvien haasteiden vuoksi emme kuitenkaan pystyneet palkkaamaan avuksemme tuotantoyhtiötä ja jouduimme arvioimaan verkkokurssi-ideaa uudestaan. Totesimme nopeasti, että vaikka me kolme hankkeessa työskentelevää olemme todella osaava kolmikko, emme osaa toteuttaa visuaalisesti laadukasta kokonaisuutta itsenäisesti. Päätimme siis jättää verkkokurssista video-osuudet pois ja teimme sen sijaan erityisen laajan käsikirjan. Käsikirja sisältää kaikki neljä koulutuskertaa huolellisesti avattuina, lisäksi erilaisia harjoituksia ja lomakkeita. Vaikka prosessiin menikin iso osa hankkeen lopusta, olen todella tyytyväinen. Taitoin koko käsikirjan täysin yksin, tekstejä teimme yhdessä tiimiläisteni kanssa. Ensimmäistä kertaa koskaan en päästänyt itsekriittisyyttäni niskan päälle, vaan päätin että teen parhaani ja sen on riitettävä. Entäs sitten se palvelumuotoilun osuus? Käsikirjan kohdalla sen huomioiminen nousi entistä tärkeämmäksi, koska kirjallisen viestin piti välittyä vastaanottajalle moitteetta. Kohderyhmässämme on paljon oppimisvaikeuksista tai erilaisista neurologisista ongelmista kärsiviä, joille asioiden omaksuminen voi olla hitaampaa tai raskaampaa. Meidän piti ottaa käsikirjan laatimisessa huomioon käytetty kieli, tekstin rytmitys, kuvallinen materiaali, helppolukuisuus ja kurssin vaativuus ylipäätään. Tähän käytimme erityisen paljon aikaa, joka kannatti. Yhteenvetona todettakoon, että tässä projektissa erityisesti olin samanaikaisesti todella mukavasti keskellä omaa asiantuntijuuttani ja todella pahasti epämukavuusalueella. Teki mieli vähätellä omaa tuotostaan jatkuvasti, mutta en suostunut olemaan epävarma. Kiitos siitä kuuluu myös tiimilleni, joka luotti esihenkilöönsä varauksetta. Minä tein sen, me teimme sen ja lopputulos on UPEA!
Vulvasta on vaikea puhua – etenkin poikkeusaikana
Viime vuonna Ylioppilasteatterissa ensi-iltansa saanut yleisömenestys Kielletty Hedelmä keräsi paljon kiitosta sekä valtamediassa että teatterikentällä. Jenni Korpelan ohjaus oli Suomen kantaesitys Liv Strömquistin sarjakuvateoksesta. Esitys käsitteli römpsän riivaamia miehiä, häpyhuulia, orgasmia, kuukautisia ja häpeää. Järjestimme Kielletty Hedelmä -esityksen teemoja käsittelevän paneelikeskustelun Ylioppilasteatterissa lauantaina 12.2.2022. Olimme varautuneet pelkkään streamattuun paneelikeskusteluun, mutta koronarajoitusten hellitettyä paneelikeskustelu saatiin onneksemme toteutettua myös Ylioppilasteatterin studiossa. Vulva pois marginaalista - miksi vulva hävettää ja hihityttää? -nimeä kantavassa paneelikeskustelussa puitiin vulvasta puhumisen vaikeutta, häpeää ja huumoria keinona käsitellä hankalia aiheita. Panelisteina toimivat toimittaja Ina Mikkola, seksuaalikasvattaja Katja Välikangas, feministinen stand up -koomikko Eve Kulmala ja Kielletty Hedelmä -esityksen ohjaaja Jenni Korpela. Paneelin vetäjänä toimi Mona Huczkowski ja moderaattorina Maaria Sainio. Tapahtuman toteuttamiseen osallistui myös Ylioppilasteatterin tuottaja Tommi Kokkonen. Paneelikeskustelun tavoitteena oli löytää Ylioppilasteatterille uusia yleisöjä sekä kehittää Ylioppilasteatterin yleisötyötä. Paneeli järjestettiin esityksen yhteydessä ja sitä markkinoitiin teatterin sosiaalisen median kanavissa sekä Facebook-tapahtumassa. Paneelikeskustelu keräsi studioyleisöön 45 katsojaa ja Facebookin kautta lähetettyyn live-streamiin 30 katsojaa. Koronarajoitusten takia tapahtuman toteutuminen oli epävarmaa koko projektin ajan. Hankaluuksista huolimatta tapahtuma onnistui hyvin ja se keräsi yleisöltä runsaasti kiitosta. Kielletty Hedelmä -paneelikeskustelun avulla käynnistimme perinteen, jota toivottavasti jatketaan osana Ylioppilasteatterin toimintaa tulevaisuudessakin. Kolme vinkkiä toimivaan paneelikeskusteluun Tee taustatyö huolellisesti. Tutustu panelistien viimeisimpiin ulostuloihin ja pyri välttämään kliseet suunnitellessasi keskustelun sisältöjä. Kysymykset on hyvä rakentaa paneelin aiheen ympärille niin, että puhujat pääsevät tuomaan esille omia kokemuksiaan aiheesta. Panosta ulkoiseen ja sisäiseen viestintään. Mitä selkeämpi, sen parempi. Varmista, että yleisöllä on riittävästi informaatiota tapahtumasta hyvissä ajoin ennen tapahtumaa. Kiinnitä huomiota itse tapahtuman informaation lisäksi esimerkiksi saavutettavuustietoihin ja mahdollisiin turvallisemman tilan periaatteisiin. Sisäisen viestinnän toimivuus sujuvoittaa tapahtumapäivän kulkua. Aktiivinen ja informatiivinen viestintä myös tapahtumaan osallistuville puhujille on tärkeää. Mahdollisimman avoimella viestinnällä parannat jokaisen osallistujan, tekijän ja kokijan kokemusta. Suunnittele aina Plan B (ja korona-aikaan myös C ja D). Projektit muuttavat usein muotoaan alkuperäisestä suunnitelmasta. Erityisesti epävarmoina aikoina vaihtoehtoisten toteutustapojen suunnittelu on tärkeää. Vaihtoehtojen olemassaolo lievittää stressiä nopeasti muuttuvissa tilanteissa. Tutustu toteuttamaamme paneelikeskusteluun Ylioppilasteatterin Facebook-sivuilta: https://www.facebook.com/ylioppilasteatteriHKI/videos/1971395453047199 Mona Huczkowski ja Maaria Sainio / Kulttuurituotannon opiskelijat 18
Suuretkin tuotannot rakentuvat pienistä osista
Työskentelin ensimmäisen Helsinki Biennaalin tuotantoassistenttina ennen tapahtuman avautumista yleisölle. Opin hahmottamaan, millaisista osista tapahtuma koostuu. Helsinki Biennaali on kahden vuoden välein toistuva korkeatasoinen kuvataidetapahtuma, joka järjestettiin ensimmäistä kertaa vuonna 2021. Suurin osa Biennaalin taidesisällöstä sijoittuu Vallisaaren historiallisiin rakennuksiin ja ulkotiloihin ja loput mantereelle Helsinkiin. Tapahtumaan kuului myös digitaalista sisältöä. Vuoden 2021 Helsinki Biennaalissa esiteltiin teoksia 41 taiteilijalta ja taiteilijaryhmiltä sekä Suomesta että maailmalta. Helsinki Biennaalin tuottajaorganisaatio on Helsingin taidemuseo HAM. Helsinki Biennaali on kokoluokaltaan erittäin suuri ja ympäristö erikoinen, joten työkokemukseni oli ainutlaatuinen. Monet asiat opin, kun niistä kerrottiin minulle, mutta myös sivusta seuraaminen oli tärkeä tapa oppia. Tein paljon käytännön työtehtäviä, jotka auttoivat suuren kokonaisuuden rakentamisessa. Tein työtehtäviä HAMissa, muun muassa taiteilijoiden tervetuliaiskassien koostamista. Samalla pääsin tutustumaan museon toimintaan. Vietin kuitenkin suurimman osan työajastani kauniissa Vallisaaressa, jossa piti esimerkiksi valmistella teospaikkoja. Opin, miten käytännönläheistä kulttuurituottajan työ voi olla, kun keräsimme kiviä ja keppejä saarelta eräälle teospaikalle tapahtuman tuottajan kanssa. Pääsin hyödyntämään aiempaa sisustusartesaaniin koulutustani, kun maalasin tapahtuman kauppakonttia. Lisäksi järjestin projektin aikana karonkan Biennaalin rakennustiimille, kokosin materiaaleja teospaikoille ja kirjoitin muistiinpanoja. Kaunis Vallisaari muuttui paljon, kun kevät vaihtui kesäksi. Oli hienoa nähdä, miten Helsinki Biennaali rakentui yhdeksi kokonaisuudeksi kaikista niistä liikkuvista osista. Se oli todella inspiroivaa, ja huomasin, että haluan todella tehdä kulttuurituottajan työtä tulevaisuudessa. Haluan olla mukana luomassa jotain vastaavaa. Seuraava Helsinki Biennaali järjestetään vuonna 2023. Tässä linkki tapahtuman sivulle: https://helsinkibiennaali.fi/ Roosa Lehikoinen / Kulttuurituotannon opiskelija 19
Arabian katufestivaali artistituotanto cultural management festivaali festivaalituotanto hanke itsensä johtaminen itsenäinen projekti johtaminen kansainvälisyys Kansallismuseo Kulttuurialan projektityö kulttuurintuotanto kulttuurituotanto Kulttuurituottaja Kulttuurituottaja 2016 kulttuurituottaja 2017 kulttuurituottaja 2019 kulttuurituottaja 2020 kulttuurituottajat kulttuurituottaja YAMK Kutu15 kutu16 Kutu17 kutu18 markkinointi Metropolia metropolia ammattikorkeakoulu näyttely vartissa opastusvideo opiskelija projekti projektityö some sosiaalinen media tanssi tanssitaide tapahtumatuotanto Tuottajat18 Tuottajat20 tv-tuotanto vapaaehtoisten johtaminen vapaaehtoistyö viestintä yhteishaku