Avainsana: itsenäinen projekti
Kulttuurikesän täydeltä markkinointia ja itsensä johtamista
Tein itsenäisenä projektina Ruukinrannan Kulttuurikesän markkinointimateriaalit sekä digimarkkinointia ja -viestintää tapahtumalle. Ruukinrannan Kulttuurikesä järjestettiin tänä vuonna ensimmäisen kerran ja sen järjestivät Ruukinrannan alueen yrittäjät Mathildedalissa, Salossa. Kulttuurikesä koostui alueen toimijoiden taidenäyttelyistä, konserteista ja muista kulttuuritapahtumista. Kulttuurikesän tarkoituksena on saada näkyvyyttä yhteismarkkinoinnilla ja brändäyksellä paremmin muutenkin järjestettäville kulttuuritapahtumille. Kulttuurikesä alkoi kesäkuun alussa ja päättyi syyskuun viimeisenä lauantaina Mathilda Design -tapahtumaan. Projektin alussa toukokuussa tein julisteen ja some-materiaalit ja loin Facebook-tapahtuman. Kesän aikana tein ajankohtaistiedotteita verkkosivuille ja kirjoitin tekstejä lipunmyyntiä varten verkkokauppaan. Tässä samaan aikaan olin työharjoittelussa Visit Mathildedalilla hoitamassa somemarkkinointia, joten kätevästi pystyin hyödyntämään markkinoinnissa myös Visit Mathildedalin somekanavia. Vaikka tapahtumalle tein pääasiassa markkinointia ja viestintää, niin syvennyin samalla itsensä johtamiseen. Itsensä johtaminen oli täysin uusi asia minulle ja käytin teoria-apuna Pentti Sydänmaanlakan Älykäs itsensä johtaminen teosta. Sydänmaanlakan teos oli erittäin hyvä ja sen avulla sai perusteellisen kuvan itsensä johtamisesta sekä hyviä, käytännönläheisiä vinkkejä hyvään itsensä johtamiseen. Projektin ajaksi poimin käyttöön Sydänmaanlakan seitsemän itsensä johtamisen periaatetta, ja niistä valitsin kohdallani erityistä kehitystä vaativat. Nämä periaatteet olivat nöyryys, itsekuri, aitous ja fokus. Kehityin mielestäni hyvin näissä, koska oli helppo keskittyä vain muutamaan kehityskohtaan omassa toiminnassa. Syventymisalueen vuoksi tämä oli varmaankin opettavaisin itsenäinen projekti minkä olen tehnyt, joten suosittelen kaikille tutustumista itsensä johtamiseen. Olga, kutu-17
A project abroad
What can I a group of students do for a big media festival to strengthen its position as an national or even international platform? A lot, I can tell you that! I was an exchange student in Netherland last spring. I studied Art and Economics in the University of the Arts Utrecht. There I took part in a project where the idea was to solve a problem using design thinking method. My team’s client was a Dutch media festival called Dutch Media Week. They struggled with finding more partners for their festival, especially on an international level. That’s where a group of student’s came to the rescue! Three out of four of our team members were international students. From time to time it was challenging to work with different communication habits and ways of working. It definitely gave me an opportunity to learn something new about intercultural sensitivity. I highly recommend everyone to work with a group of international people if you ever get a change for that. About the project itself. We got the assignment from our client, but we as a team made the decision how to move forward. In design thinking method you follow five different phases. The first step was to come up with our research questions before we could actually start the research. It was an interesting journey, especially the empathize phase. That was the phase where we gathered all the information we needed, for example by interviewing other similar companies. It was exciting to talk with people from events, such as Dutch Design Week and Ars Electronica. After empathizing, defining and ideating we came up with a prototype as a part of a solution for our client’s issue. We created something called “Dutch Media Week Academy”. The basic idea behind that was to create a platform for the amateur artists to learn from professionals about different topics in media. Before the project I didn’t have a clue how does the design thinking method work. Throughout that journey I learned so much about researching, project managing and most importantly about working in a multicultural environment. If you have a change to do a project abroad, DO IT! -Vilma, kutu17
Tuottajasta Twitch-striimaajaksi
Toteutin elokuusta 2019 elokuuhun 2020 itsenäisen projektin siitä, olisiko minusta sisällöntuottajaksi Twitchissä. Jos pelimaailma ei ole tuttua, Twitch.tv on noin 10 miljoonan striimaajan livestriimaus-alusta, jota erityisesti pelaajat käyttävät suoratoistaakseen ja katsoakseen haluamiaan pelejä tai muita lähetyksiä. Striimin ohessa on myös chat, jonka kautta striimaaja on vuorovaikutuksessa katsojiin. Olin itse jo parin vuoden aikana viettänyt paljon aikaa muiden striimaajien chateissa. Siitä lähti ajatus oman striimin perustamiseen. Vaikka pelimaailmaa ja sen työllistämismahdollisuuksia ei välttämättä opinnoissa juuri korostettu, itselleni se aukesi suurena mahdollisuutena. Striimaus oli yksi oman urani aloituspiste, missä luoda kontakteja ja tuoda esille omaa osaamista. Striimaaminen ei ole pelkkää pelaamista ja rupattelua, vaan se vaati jonkin verran myös teknistä osaamista toimivan videokuvan lähettämiseen. Tietokone tarvitsee tietyt ominaisuudet, eikä se sinänsä välttämättä ole helpoin harrastus aloittaa. Samalla striimaus voi toimia myös pienenä lisätulona, vaikka Suomessa myös ammatikseen striimaavia löytyy. Itselleni tulot mahdollistivat muun muassa tietokoneen osien päivittämisen parempiin. Twitch perustuu pitkälti katsojien 5€/kk suuruisiin tilauksiin, millä kanavaa tuetaan. Tällä tilauksella katsoja saa käyttöönsä muun muassa mainoksettoman lähetyksen ja striimaajan personoidut emotet eli hymiöt. Näin kulttuurituottajan graafisen suunnittelun taidotkin pääsivät käyttöön. Itselleni striimaaminen toimi hyvänä sisällöntuotannon ja itsensä johtamisen -oppikurssina. Katsojia ei voinut pitää itsestään selvänä, joten pyrin luomaan kanavalleni vaihtelevaa sisältöä, vaikka se peleihin perustuikin. Striimaaminen ei myöskään nojaa mihinkään työaikoihin, vaan sitä teki silloin kun halusi, niin paljon kuin halusi. Mitä enemmän striimasi, sitä enemmän kanava oli esillä ja sille löytyi uusia katsojia. Aikataulutus auttoi rajan vetämisessä työn ja vapaa-ajan välille. Vaikka korona-aika ei striimaamiseen vaikuttanut sen ollessa siisti sisätyö, näkyi se heti keväällä 2020 katsojalukujen nousuna. Striimaaminen tuli elämääni jäädäkseen. Se on harrastus ja lisätienesti, paikka jonka kautta olen haastanut itseäni, tutustunut uusiin ihmisiin ja saanut oikeita ystäviä. Toivon, että tulevaisuudessa kulttuurituottajia löytyy paljon pelimaailmasta. - Anniina, kutu15
Opettajana korona
Suurin osa suomalaisista siirtyi etätyöskentelyyn maaliskuussa 2020. Se loi täysin uudet raamit ja haasteet yrityksille työskennellä. Ensimmäisten viikkojen kokoukset olivat täynnä ”Kuuluuko mun ääni nyt”, ”Näättekö te tämän”, ”Miten mä jaan mun näytön” –kaltaista sekasortoa. Usealla hermot olivat kireänä, mutta tiesimme kaikkien olevan samassa tilanteessa. Kuluneen vuoden aikana olen huomannut sen, miten suuri vaikutus ympäristöllä on työntekooni. Olen aina ollut rutinoitunut toimistolla kävijä. Minulle työnteko oli ennen pandemiaa aika lailla paikkasidonnaista: menen aamulla töihin, teen työt ja toimiston oven sulkeuduttua alkaa vapaa-aika. Yksi suurista haasteista itselleni etätyöskentelyssä on itsensä johtaminen. Miten aikatauluttaa työpäivä, olla tehokas ja olla välittämättä ärsykkeistä. Kotona neljän seinän sisällä oleilu, työn tekeminen sängystä ja vapaa-ajan rajoitukset ajoivat rakentamaan arjen uudelleen, priorisoimaan asioita sekä suorastaan pakottivat olemaan parempi itsensä johtamisessa. Alkuun etänä työskennellessä koin, etten ollut yhtä tehokas kuin toimistolla enkä oikein saanut mitään aikaiseksi. Tämän vuoksi aloin reflektoida omia itsensä johtamisen taitoja. Suurena parannusaskeleena koin itselleni tavoitteiden asettamisen. Silloin tiesin selkeämmin, mitä kohden työskentelin. Konkreettiset tavoitteet auttoivat minua keskittämään huomion olennaiseen, vaikka työympäristö olikin erilainen. Usein myös tavoitteiden toteutuessa motivaatio ja päättäväisyys kasvavat. Päivätasolla tämä tarkoitti sitä, että kirjoitin konkreettisesti sen päivän aikana tehtävät ja saavutettavat asiat ylös ja yliviivasin niitä sitä mukaan, kun sain tehtävät suoritettua. Tämän avulla näki sen, että oli oikeasti saavuttanut työpäivän aikana jotain. Pääsin myös eroon itseni soimaamisesta sen suhteen, etten ollut muka saanut aikaiseksi yhtään mitään. Viimeisen vuoden aikana oppimani tärkeimmät vinkit itsensä johtamiseen etätyöskentelyssä: Aseta tavoitteita Tämä pätee niin työelämään kuin arkeenkin. Mieti, mitä sinä todella haluat? Aseta tavoitteet ja mene päättäväisesti niitä kohti. Aseta itsellesi tavoitteita niin tiedät selkeämmin, mitä kohden työskentelet ja elät. Konkreettiset tavoitteet auttavat myös keskittämään huomion olennaiseen, vaikka työympäristö olisikin erilainen. Usein myös tavoitteiden toteutuessa motivaatio ja päättäväisyys kasvavat. Tavoitteet voivat olla niin pitkä- kuin lyhytaikaisiakin. Pitkän tähtäimen tavoitteet on tärkeää pilkkoa välitavoitteisiin, jottei haukkaa liian suurta palaa kerrallaan. Ole armollinen Ole itsellesi armollinen. Vaikka elämme suorittamisen aikakautta ja ympärillämme on pilvin pimein tehokkaita multitaskaajia, jotka juovat viherpirtelöitä ja juoksevat puolimaratoneja, tärkeää on olla joustava ja keskittyä itseensä. Vaikka joku tekisikin enemmän ja paremmin, keskity omaan elämääsi ja suorittamiseen. Tee arjestasi merkityksellistä ja etene omaa tahtia tavoitteitasi kohti. Älä vertaa itseäsi muihin. Tiedosta onnistumisesi Tavoitteiden saavuttaminen antaa mielihyvää ja motivaatiota saavuttaa yhä enemmän. On ihan ok sanoa joskus itselleen yksin (tai miksei muidenkin kuullen) "Hyvä minä". Voit myös asettaa itsellesi välitavoitteita ja saavuttaessasi ne, palkitse itsesi. Voimaa kaikkien korona-arkeen ja uuteen normaaliin toivottaen, Katariina / Kutu17
Liikkeellä marraskuussa 2020 – yksi vuoden ainoista livefestivaaleista
Liikkeellä marraskuussa on yksi Suomen merkittävimmistä tanssifestivaaleista, joka vuonna 2020 päätti rajoituksista huolimatta järjestää livetapahtuman. Taiteellinen johto oli ehdoton siinä, ettei tapahtumasta tulisi tehdä virtuaalista, joten reilu kuukausi aikaisemmin alettiin toteuttaa vaihtoehtoista suunnitelmaa, jotta saataisiin luotua mahdollisimman turvallinen mutta eheä festivaalikokemus. Suoritin festivaalin tuottajana opiskeluun liittyvän itsenäisen projektin, näkökulmana tapahtumatuotanto poikkeusaikana. Festivaali osoittautui loistavaksi näköalapaikaksi aiheelleni. Se osoitti, että tapahtumia voi järjestää vastuullisesti ja turvallisesti, sekä kuinka elintärkeää ihmisille on päästä kokemaan yhdessä. Kapasiteetin pienennyksillä, maskeilla, käsideseillä ja karanteeneilla saatiin aikaan aito festivaalin tuntuinen kokonaisuus aikana, jona festivaaleista tehtiin lähes mahdottomia. Pandemian luoma kolaus kulttuurin kentälle on luonut paljon keskustelua ja herättänyt tunteita. On sääli, ettei päättäjätasolla nähdä kuinka kulttuuritapahtumia voidaan järjestää turvallisesti. Mediassa on ollut paljon hälinää alan toimijoiden keskuudessa siitä, kuinka ei nähdä miten montaa tämä ala työllistää. Syystäkin hälistään. Ymmärrän, että helposti tapahtumat näyttäytyvät suurena riskinä taudin leviämiselle ja ihmisjoukkojen kohtaaminen kuulostaa ensi hätään pahimmalta uhkalta pandemian näkökulmasta. Ja sitä se on, jos tapahtumia ei järjestetä asianmukaisella tavalla. Tapahtumien kieltäminen on päättäjille varmasti helppo keino osoittaa, että asian eteen toimitaan. Valitettavasti kyse on kuitenkin satojen tuhansien ihmisten elinkeinosta. Kulttuuritoimijat ovat pystyneet osoittamaan vastuullisuutensa ja kykynsä järjestää onnistuneita ja turvallisia tapahtumia. Uskaltaisin väittää tapahtumien vahvistaneen ihmisten hyvinvointia ja mahdollistaneen normaalin kaltaisia kokemuksia epävarmuuden keskellä. Kokemuksia, jotka vahvistavat meidän yhteyttämme kanssakulkijoina ja tarjonneet mahdollisuuksia kohtaamisille ja keskustelulle. Liikkeellä marraskuussa oli tästä oiva osoitus. Hartain toiveeni tulevaisuudelle olisi, että yhteiskunnassa nähtäisiin kulttuurin ja tapahtumien merkittävä vaikutus niin ihmisten hyvinvointiin kuin myös kansantalouteen. Toivon, että jo alkanut voimakas mediapuhe kulttuurin ja taiteen kärsimyksestä koronan keskellä, herättäisi kokonaisvaltaisesti keskustelun siitä, kuinka näkymättömänä päättäjien ja valtion tasolla alaamme pidetään. On se sitä jo hieman aloittanut, mutta toivon, että alan toimijat jaksavat pitää äänensä kuuluvissa, jotta se kantautuisi mahdollisimman monelle. Toiveikkaana, Heidi Kulttuurituottaja -18
Tuottajana harrastajateatterissa
Vuosi sitten näihin aikoihin olin mukana projektissa, jonka kautta halusin perehtyä tuottamisen erityisalueeseen, teatterin tuottamiseen. Toimin toisena tuottajana pienen helsinkiläisen ylioppilasteatterin vuoden suurimmalle tuotannolle, uusien jäsenten produktiolle. Mikä on tuottajan rooli teatterissa? Kun otin selvää mitä tuottaja tekee teatterituotannoissa, törmäsin moneen erilaiseen kuvaukseen. Yleisesti voisi sanoa, että tuottajan tärkein tehtävä on pitää huolta siitä, että produktio etenee suunnitellussa aikataulussa ja pitää huoli tuotannon jäsenten hyvinvoinnista. Mitä pienempi teatteri on kyseessä sitä enemmän tuottaja on vastuussa kaikista tuotannon osa-alueista, joihin kuuluu esimerkiksi budjetointi, markkinointi ja tiedotus, lipunmyynnin järjestäminen ja aikataulutus. Ohjaajan ja tuottajan suhde on erityisen tärkeä koko produktion etenemisen aikana. Kirjassa Teatterituottajan opas, Jukka Hytti tiivistää: ”Ohjaaja on teatterituotannossa koko porukan hengenluoja ja tuottaja sen ylläpitäjä.” Kuten kaikissa projekteissa, myös teatterin maailmassa on erityisen tärkeää etukäteen määritellä vastuut. Joskus käy niin, että vaikka olisi näennäisesti tehnyt kaikki esivalmistelut oikein, aukkoja löytyy ja niitä ei voi enää paikata jälkeenpäin. Jälleen Jukka Hyttiä lainaten: ”Tuottaja on riittävän vahvoilla, kun muu työyhteisö tietää jo etukäteen mitä tuottajan työhön kuuluu.” On äärimmäisen tärkeää, että tuottajan, ohjaajan ja muun työryhmän välinen työnjako on selkeällä pohjalla. Vie aikaa koko produktiolta, jos työryhmä kokee että tuottaja on jättänyt jotain olennaista tekemättä tai puuttunut johonkin osa-alueeseen liikaa. Olen ollut Ilves-Teatterin jäsen syksystä 2018 lähtien ja tänä aikana olen pohtinut paljon tuottajan roolia harrastajateatterissa. Ylioppilasteatterin jäseniä yhdistää intohimoinen suhtautuminen teatteriin taiteenalana ja sen lisäksi myös yleensä pyrkimys päästä tekemään teatteria myös ammatillisesti. Kun itse hain Ilves-Teatterin jäseneksi, minulla ei ollut aiempaa kokemusta teatterin tekemisestä. Tuottajana olen huomannut, että toisinaan erilainen suhtautumiseni teatteriin on erottanut minut muusta työryhmästä, joilla on enemmän kokemusta ja suurempaa paloa juuri teatteriin taiteenalana. Ensimmäisessä teatteriproduktiossa tuli vastaan myös oma teatteriproduktion tekemiseen liittyvä kulttuurinsa ja minä opin käsitteet kuten enskalahja ja välikaronkka, mitkä teatteria tehneille konkareille ovat itsestään selvyyksiä. Toisaalta koen, että kaikissa taiteellisissa projekteissa on tärkeää, että työryhmässä on henkilö, joka pystyy tarkastelemaan produktiota myös etäämmältä. Teatterituottamisessa antoisinta on päästä työskentelemään ihmisten kanssa, jotka suhtautuvat työhön intohimoisesti, vaikka teoriassa kyse onkin ’vain’ harrastustoiminnasta. Olit intohimoinen teatteriharrastaja tai et, suosittelen antamaan mahdollisuuden ylioppilasteattereille alustana päästä kehittämään omaa ammattitaitoaan. Voin varmuudella sanoa, että mihin tahansa harrastajateatteriin päädytkin, sinut otetaan avosylin vastaan. Kaikille teatterituottamisesta kiinnostuneille kulttuurituottajille suosittelen lämpimästi viittaamaani Jukka Hytin teosta Teatterituottajan opas, teoksen ensimmäinen painos on julkaistu 2005 mutta se sisältää edelleen varsin kattavan ja relevantin kuvauksen tuottajan roolista teatterialalla.
Itsensä johtaminen – matka täydestä kalenterista tyhjiin sivuihin
Mitä on itsensä johtaminen? Aikatauluttamista, stressitöntä arkea, työn ja vapaa-ajan välistä tasapainoa? Näiden kysymysten äärellä pyörin aloittaessani kolmatta ja viimeistä itsenäistä projektiani, syventymisalueena itsensä johtaminen. Tein projektin hyvin itseohjautuvasti työharjoitteluni ohella. Aloitin tammikuussa 2020 tuotantoassistenttina Cirko – Uuden sirkuksen keskuksella. Harjoittelun oli tarkoitus loppua kesäkuussa 2020, mutta eräänä (varmasti kaikkien mieleen painuneena) maaliskuisena perjantaina kaikki muuttui. Minä, niin kuin varmasti moni muukin, jouduin tilanteeseen, jossa työt loppuivat seinään koronapandemiasta aiheutuneen tapahtuma-alan pysähtymisen myötä. Olin päässyt projektissani jo pitkälle opiskelemalla teoriaa ja kirjoittamalla päiväkirjaa mm. aamusivut-metodilla. Tämän takia en halunnut pistää pillejä pussiin, vaan jatkoin projektiani – tosin näkökulma muuttui hieman. Kiireinen harjoittelu muuttui yhtäkkiä kotona oleiluun ja arjen uudelleen rakentamiseen. Koen, että projekti sattui mitä parhaimpaan ajankohtaan, sillä jos jostain niin itsensä johtamisen taidoista on apua tällaisessa kriisitilanteessa. Alun järkytyksen laannuttua aloin täyttämään päiviäni verkkokursseilla ja kotona opiskelulla. Opin projektin aikana sen, että itsensä johtaminen ei todella ole pelkkää aikatauluttamista ja stressitöntä arkea. Se on valtava paketti erilaisia teorioita, toimintamalleja ja noh, myös sitä tasapainoisen elämän löytämistä. Eniten oppia toi ehdottomasti päiväkirjan kirjoittaminen ja se, että onnistuin löytämään omille pohdinnoilleni taustoja ja selityksiä lähdekirjallisuuden avulla. Nyt voisinkin suositella kaikille, siis ihan kaikille, aamusivujen kirjoittamista. Jos konsepti ei ole sinulle vielä tuttu, niin lukaise tämä pieni ohjenuora, jonka jaan nyt projektini kohokohtana. Aamusivut Aamusivut, The morning pages, on Julia Cameronin kirjasta The Artist’s Way lähtöisin oleva harjoite, jonka tarkoituksena on avartaa omia näkemyksiä, kirjata ylös päässä pyörivät sekalaiset ajatukset ja löytää luovuutta. Tehtävä on yksinkertainen: Kirjoita joka aamu kolme sivua tekstiä. Sisällöllä ei ole sinänsä mitään merkitystä, ajankohdalla taas on. Aamuisin mieli on tyhjempi arjen tuomista ajatuksista ja näin ollen se on oivallinen hetki dumpata ajatukset paperille. Kirjoita käsin paperille ja riittävän suurille sivuille (tarralappu on liian pieni, A4 taas vallan hyvä). Älä palaa lukemaan sivuja – ainakaan ihan heti seuraavana päivänä. (Itse tein tässä pienen poikkeuksen, sillä tarvitsin sivuilta löytyvää dataa projektissa etenemiseen.) So simple. Heti herättyäsi, kolme sivua, käsin paperille. Vahva suositus! - Saana , Kutu17
Yhdistyksen apurahat haussa
Tein projektin Inspis Lahti ry:lle, jossa suuntautumisalueenani oli apurahat. Projektin aikana perehdyin yhdistyksen erilaisiin rahoitusmahdollisuuksiin ja pääasiassa säätiöiden myöntämiin apurahoihin. Projektin tavoitteena oli kartoittaa erilaisia mahdollisuuksia ja sen pohjalta luoda apurahahakemukset sopiville tahoille. Yhdistysten rahoitus koostuu usein hyvin monesta eri lähteestä. Projektissani perehdyin apurahojen maailmaan, joita yhdistykset voivat hakea muun muassa kunnilta, seurakunnilta, eri ministeriöiltä ja säätiöiltä. Apurahojen hakemiseen, siihen mistä haetaan ja mitä haetaan, vaikuttaa vahvasti yhdistyksen aatteet, toimintakenttä ja tavoitteet. Eri toimijat myöntävät avustuksia erilaiselle toiminnalle, joten niihin kannattaa varata reilusti aikaa tutustuakseen. Hakemukset Usein apurahahakemukset ovat sähköisiä lomakkeita, joissa on valmiit alaotsikot ja kysymykset. Käytännössä ne on siis melko helppo täyttää, mutta sisältöä kannattaa miettiä tarkasti. Hakemuksiin kuuluu projektin suunnitelma ja budjetti ja projektin tavoitteet on tärkeä miettiä ajatuksella ja haettavan tahon tavoitteita ja arvoja tukemaan. Jokaisen säätiön sivulla on ohjeet hakemuksen täyttämiseen tai laatimiseen. Tähän olen koonnut yleisiä ohjeita apurahahakemuksen tekemiseen, jotka tulivat ilmi projektini aikana. Kartoita aluksi eri säätiöt ja niiden hakuajat. Tutustu huolella säätiön tavoitteisiin ja kuvaile hakemuksessa, miten oma projektisi edistää säätiön tavoitteita. Laadi rahoitussuunnitelma. Budjetoi tarkasti mistä rahoitus koostuu ja mihin rahaa tarvitaan. Projektin tavoitteet on mietittävä tarkkaan ja tavoitteita tulee tarkastella monesta näkökulmasta, (paikallinen, valtakunnallinen, yhteisö, osallisuus, työllisyys) mitä kaikkea projektisi saa aikaan? Projektisuunnitelma on jopa tärkein osa hakemusta. Käytä sen miettimiseen reilusti aikaa. Toimita hakemus ja liitteet ajoissa! Omasta mielestäni oli hyvin mielenkiintoista perehtyä yhdistysmaailmaan ja toiminnan rahoittamisen mahdollisuuksiin. Suomessa kolmannen sektorin toiminta on hyvin yleistä ja sinne tarvitaan ammattitaitoisia henkilöitä kehittämään toimintaa vielä paremmaksi ja laadukkaammaksi palveluiden tuottajaksi. Neea Järvinen Kulttuurituottaja 2017
Mitä kuuluu kulttuurille?
Kulttuuriala elää omituisia aikoja. Kulttuuri elää, mutta ei voi tutulla tavalla toteuttaa itseään ja näkyä. Pandemian vaikutuksesta taistelemme muutosta vastaan ja toisaalta yritämme kehittyä muutoksen mukana ja yksinkertaisesti selvitä. Tapahtumia jouduttiin perumaan keväältä ja kesältä, mikä vaikutti tapahtuma-alojen yritysten liikevaihtoon radikaalisti. Jotain hyvääkin pandemia toi toki tullessaan – nimittäin uusia työtapoja ja innovatiivisia ratkaisuja sekä itselleni mahdollisuuden mielenkiintoiseen opiskeluprojektiin. Creathon on Euroopan sosiaalirahasto (ESR) rahoittama hanke, jossa on mukana useita eri korkeakouluja ja yhteistyökumppaneita. Hankkeen tavoitteena oli tukea kulttuuri- ja taidealojen toimijoita teknologisen osaamisen vahvistamisessa. Projektissa oli mukana kolme kulttuurituotannon opiskelijaa ja sen aikana tuotettiin Creathon-hankkeelle kuusiosainen podcast-sarja. Podcasteissa pyrittiin vastaamaan COVID-19 -viruksen aiheuttamaan muutokseen ja ahdinkoon kulttuurin kentällä. Kartoitimme haastatteluilla mitä haasteita kulttuuriala on kokenut pandemian aikana ja mitä ratkaisuja on löydetty ja kehitetty. Haastattelut toteutettiin täysin etänä Zoomia käyttäen. Näkökulma oli Creathon-hankkeelle ominainen: uusi teknologia ja sen hyödyntäminen. Tarkoituksena oli ymmärtää aidot syyt, miksi teknologiaa ei vielä sovelleta tapahtumissa ja elämyksissä sekä, miten vallitseva pandemia vaikuttaa kulttuurialan organisaatioihin. Millaista osaamista tuottajilla tai vaikkapa artisteilla pitäisi olla tässä tilanteessa? Vastustaako kulttuuriala muutoksia vai pystyykö se omaksumaan uusia muotoja? Haastatteltavina oli estetiikan asiantuntijoita, Hack the Chrisis Finland, Helsinki Design Week, Tapaus Oy ja Taku ry. Yleisesti ottaen kaikki haastateltavat olivat toiveikkaita tulevaisuudesta ja nostivat esiin, kuinka tärkeää on osata reagoida nopeasti ja ketterästi kriisin keskellä. Positiivista on, että me tuottajat olemme usein tottuneet nopeatempoiseen toimintaan ja ratkaisemaan ongelmia. Toisaalta pandemia on nostanut esiin kulttuurialan epäkohtia kuten työntekijöiden tukiverkkojen puuttumisen ja pätkätyöt. Lisäksi on hienoa, että ymmärretään, etteivät esimerkiksi artistit työskentele yksin vaan yhtä keikkaa varten tarvitaan myös lavateknikko ja valomies. Kaikki tämä on jo omassa kuplassamme tiedetty, mutta kriisi nosti haasteet esiin valtamediaan. Haastatteluissa yhteisenä teemana oli virtuaalisuus. Pohdimme esimerkiksi miksi kevään ja kesän tapahtumia peruttiin eikä korvattu virtuaalitapahtumilla. Johtuuko se osaamisen puutteesta vai onko se brändin identiteettikysymys? Näihin pohdintoihin emme saaneet suoraan vastausta, mutta esiin nousi totutut tavat. Emme ole tottuneet osallistumaan virtuaalitapahtumiin tai niiden sisältö häviää muulle mediasisällölle. Itse uskon myös siihen, että osaamista ja kysyntää virtuaalitapahtumiin ei ole vielä ollut. Vaikka teknologiset ratkaisut kehittyvät ja tapahtumista saisi suuria spektaakkeleita on otettava huomioon, että virtuaalitapahtumia tulisi suunnitella ennen kaikkea ruutusisällön ja asiakaskokemuksen näkökulmasta. Hienot teknologiset ratkaisut eivät välity katsojalle puhelimen näytöltä, eli lopulta sisältö ratkaisee. Yhtenen ajatus oli kuitenkin, että perinteiset kokoontumiset eivät tule poistumaan ja niillä on tärkeä merkitys yhteisöissä. Pian valmistuvana tuottajana opin tämän viimeisen projektin myötä editoimaan ääntä ja tekemään haastatteluja. Projekti oli loistava tapa tarkastella kulttuurialan luonnetta, sen haasteita, mutta myös havainnoida hyviä puolia sekä verkostoitua alan tekijöiden kanssa. En olisi uskonut vuonna 2016 aloittaessani opintoni, että valmistuisin vuonna, jona tapahtumia ei pystytä järjestämään. Toivotaan, että syksy ja talvi tuovat tullessaan iloisia kohtaamisia ja uusia tapahtumia. Creathon Podcast
Muuri – toiminnallinen teos osana Helsinki Biennaalia
Sain puhelun maaliskuussa Zodiak Presents ry:ltä ja he tarjosivat minulle tuottajan paikkaa toiminnallisen teoksen parissa. Kyseinen teos, Muuri, on Zodiakin tuottama ja se tulee sijaitsemaan Töölönlahden puistossa. Muuri toteutetaan osana Helsinki Biennaali –nykykuvataidetapahtumaa, joka on Helsingin kaupungin ja HAM Helsingin taidemuseon tuottama tapahtuma. Muuri on kuvataiteilija Joni Kärkkäisen ja tanssitaiteilija Jukka Tarvaisen yhteinen teos, joka kannustaa kaupunkilaisia kokeilemaan ja kokemaan taidetta liikkumisen, olemisen ja tutkimisen kautta. Teos koostuu liuskoista, rampeista ja muista rakennelmista, joiden tarkoituksena on houkutella vierailijoita ylittää, kiertää ja alittaa Muuri. Muurin yhteydessä tulee myös olemaan esitys: ”Alas sieltä –ja muita huomautuksia”. Esityksessä ammattitanssijat ja -parkouraajat esiintyvät yhdessä tanssin harrastajien kanssa, Muuria ja sen ympäristöä hyödyntäen. Muuri oli yksi kolmesta hankkeesta, jonka Helsingin kaupungin yleiset kulttuuripalvelut –yksikkö valitsi avoimen ideahaun kautta osaksi Helsinki Biennaalin ohjelmistoa. Muurin tuottajana työtehtäviini kuului muun muassa sponsorointiin liittyvien hakemusten kirjoittaminen, teoksen tarvittavien materiaalien hankkiminen sponsoroinnin avulla, viestintä projektin työryhmän, sponsoreiden ja yhteistyökumppaneiden kanssa, lupien ja hakemuksien tiedonhaku ja kartoittaminen sekä sähköön ja tekniikkakaluston liittyvien asioiden järjestely. Avustan myös esiintyjähaun tiedotuksessa, jossa haetaan tanssin harrastajia mukaan ”Alas sieltä –ja muita huomautuksia” esityksiin. Viestinnän merkitys korostui projektin aikana, koska kaikki työ ja projektin palaverit pidettiin etänä. Pyrin viestimään projektin aikana selkeästi ja johdonmukaisesti sekä toimimaan mahdollisimman tehokkaasti. Koen, että kehityin työtehtävien priorisoinnissa ja omaan työhön liittyvässä ajanhallinnassa. Etätyöskentely mahdollisti kotitoimiston pyörittämisen ja työnteon tehostamiseksi korona-aikana pyrin tekemään samat rutiinit, kuin normaalistikin. Alun perin ensimmäinen Helsinki Biennaali oli määrä järjestää kesällä 2020, mutta vallitsevan koronavirus-tilanteen vuoksi nykykuvataidetapahtumaa siirrettiin vuodella. Tapahtuman uusi ajankohta on 12.6.-26.9.2021 ja tavoitteena on, että Muuri olisi pystytettynä kesäkuun alussa 2021. Toimin projektin tuottajana taas ensi vuonna, kun tuotanto jatkuu ja Helsinki Biennaali pystytään toteuttamaan. Helsinki Biennaalin logo (HAM, Helsingin kaupunki) Lisätietoja Muurista ja Helsinki Biennaalista: https://www.zodiak.fi/uutiset/2020-03/joni-karkkaisen-ja-jukka-tarvaisen-teos-muuri-helsinki-biennaalin-ohjelmistossa https://helsinkibiennaali.fi/ Micaela Koski
Arabian katufestivaali artistituotanto cultural management festivaali festivaalituotanto hanke itsensä johtaminen itsenäinen projekti johtaminen kansainvälisyys Kansallismuseo Kulttuurialan projektityö kulttuurintuotanto kulttuurituotanto Kulttuurituottaja Kulttuurituottaja 2016 kulttuurituottaja 2017 kulttuurituottaja 2019 kulttuurituottaja 2020 kulttuurituottajat kulttuurituottaja YAMK Kutu15 kutu16 Kutu17 kutu18 markkinointi Metropolia metropolia ammattikorkeakoulu näyttely vartissa opastusvideo opiskelija projekti projektityö some sosiaalinen media tanssi tanssitaide tapahtumatuotanto Tuottajat18 Tuottajat20 tv-tuotanto vapaaehtoisten johtaminen vapaaehtoistyö viestintä yhteishaku