Avainsana: cultural management
Kulttuurituottajana museossa
Kansallismuseon torni on vaikuttava. Varsinkin, kun seisoo itse hölmistyneenä sekä tornin että oman edessä olevan elämän edessä. Olin juuri astumassa museoon tekemään itsenäistä projektiani ja jännitin, oliko vuosien haavekuva tuottajana museossa työskentelystä totta vai puuterimaista unikuvaa. Työnkuvani projektissa oli helposti lähestyttävä: avustava tuottaja Kansallismuseon tuottaja Viktor Sohlströmille. Projekti itsessään koostui useasta osasta. Kaksi ensimmäistä liittyi Kansallismuseossa avautuvaan Jaakko Heikkilän näyttelyyn Vaurauden filosofia. Sain tehtäväkseni suunnitella non-stop-työpajan näyttelyyn, jossa olisi tarkoitus tehdä pinssi tai rintaneula. Aihe kumpusi Heikkilän näyttelyn yhteyteen liitetyistä kokoelmateoksista, miniatyyrimaalauksista. Ne olivat aikansa luksustuote, joita kannettiin mukana matkoilla ja muisteltiin omia rakkaita. Pajassa sai tehdä oman ”miniatyyrimaalauksen”, jota sai kantaa mukanaan. Oli mielekästä olla käytännön pohdintojen parissa: mikä olisi hauskaa puuhaa niin lapsille kuin aikuisille, helppo toteuttaa, suhteellinen edullinen jne. Pajan lopullinen toteutus jäi avoimeksi, sillä oma osuuteni koski vain suunnittelua. Vaikka se ei olisi toteutunutkaan, sain paljon irti jo tästä vaiheesta. Toinen osa projektista liittyi Avaimia ajatteluun -keskustelutilaisuuksiin, joissa filosofi Sanna Tirkkosen johdolla pohdittiin Heikkilän näyttelyn teemoja eri aiheiden kautta. Heikkilän näyttelyssä oli henkilökuvia Suomen varakkaimmista ihmisistä. Homogeenisuus oli selvä: miesvoittoista ja valkoista. Avaimia ajatteluun -keskustelutilaisuuksissa oli mahdollisuus pohtia juuri näitä sosiaalisesti ja yhteiskunnallisesti kaivertavia kohtia ammattilaisajattelijan kanssa. Tilaisuudet olivat selkeitä: Tirkkonen alusti päivän aihetta filosofisesta näkökulmasta, josta sitten keskusteltiin osallistujien kanssa. Tilaisuudet striimattiin myös museon Facebookiin. Kolmas osa projektiani oli olla mukana Sibelius-Akatemian Kansallismuseossa järjestämissä konserteissa. Niitä oli kahtena päivänä, kolmessa eri museon tilassa. Tilaisuudet olivat avoimia kaikille, mutta ne järjestettiin museon aukioloaikojen ulkopuolella. Yksi tavoite opiskeluprojektissa oli se, että saisin jotain käryä siitä, haluanko työskennellä museossa. Mikä tuottajan rooli on siellä? Millaisia työtehtäviä hänellä on? Minulle valkeni se, että tuottaja on yksi yleisötyön tiimin jäsenestä, joka toteuttaa koko museon, mutta varsinkin yleisöntyön tavoitteita luoda enemmän kerroksia museon kävijäkokemukseen. Monet teokset voivat olla käsitteellisiä, vaikeasti avautuvia tai ne sisältävät yhteiskunnallisesti hankalia ja kipeitä aiheita. Yleisötyö tutkii ja toteuttaa erilaisia tapoja saada näyttely avautumaan katsojalle. Yleisötyön yksi suurimmista asiakaskohteista ovat lapset ja nuoret, joille erilaiset pajat sekä muut aktivoivat toiminnat sopivat erityisesti. Muutenkin yleisötyö tavoittelee sitä, etteivät museot olisi vain passiivisia tiedonantajia vaan paikkoja, joissa kaikenikäiset ja taustaiset ihmiset voivat oppia uutta, inspiroitua, viettää aikaa ja olla omina itsenään. Vuorovaikutteisuus tuo kävijälle tunteen, että on enemmän osa kokonaisuutta. Kuten Kansallismuseossa, voivat museot myydä myös omia palveluitaan ulos ja tuottaa asiakkaille kuratoitua ohjelmaa. Museon tuottaja voi siis tuottaa sisältöä, näyttelytiimin tai yleisötyötiimin eli museon sisäisiä toiveita, mutta myös myyntipalveluna ulkopuolisille tahoille. Tämä on hyvä tulonlähde museoille, joiden tilat saattavat olla ison ajan tyhjillään. Sain kokonaiskuvan, että tuottajan työ voi olla yllättävän monipuolinen museoissa. Tuottamisen tarpeita voi tulla monelta eri tiimiltä museon sisältä ja ulkopuolelta. Jännitykseni Kansallismuseon portailla haihtui ilmaan heti päästyäni kiinni hommista. Kun saa olla ja tehdä työtä rakastamassaan ympäristössä on yksi parhaimmista fiiliksistä ja sillä tiellä haluan pysyä. Terveisin Museotäti in the making, Johanna László
Kulttuurikesän täydeltä markkinointia ja itsensä johtamista
Tein itsenäisenä projektina Ruukinrannan Kulttuurikesän markkinointimateriaalit sekä digimarkkinointia ja -viestintää tapahtumalle. Ruukinrannan Kulttuurikesä järjestettiin tänä vuonna ensimmäisen kerran ja sen järjestivät Ruukinrannan alueen yrittäjät Mathildedalissa, Salossa. Kulttuurikesä koostui alueen toimijoiden taidenäyttelyistä, konserteista ja muista kulttuuritapahtumista. Kulttuurikesän tarkoituksena on saada näkyvyyttä yhteismarkkinoinnilla ja brändäyksellä paremmin muutenkin järjestettäville kulttuuritapahtumille. Kulttuurikesä alkoi kesäkuun alussa ja päättyi syyskuun viimeisenä lauantaina Mathilda Design -tapahtumaan. Projektin alussa toukokuussa tein julisteen ja some-materiaalit ja loin Facebook-tapahtuman. Kesän aikana tein ajankohtaistiedotteita verkkosivuille ja kirjoitin tekstejä lipunmyyntiä varten verkkokauppaan. Tässä samaan aikaan olin työharjoittelussa Visit Mathildedalilla hoitamassa somemarkkinointia, joten kätevästi pystyin hyödyntämään markkinoinnissa myös Visit Mathildedalin somekanavia. Vaikka tapahtumalle tein pääasiassa markkinointia ja viestintää, niin syvennyin samalla itsensä johtamiseen. Itsensä johtaminen oli täysin uusi asia minulle ja käytin teoria-apuna Pentti Sydänmaanlakan Älykäs itsensä johtaminen teosta. Sydänmaanlakan teos oli erittäin hyvä ja sen avulla sai perusteellisen kuvan itsensä johtamisesta sekä hyviä, käytännönläheisiä vinkkejä hyvään itsensä johtamiseen. Projektin ajaksi poimin käyttöön Sydänmaanlakan seitsemän itsensä johtamisen periaatetta, ja niistä valitsin kohdallani erityistä kehitystä vaativat. Nämä periaatteet olivat nöyryys, itsekuri, aitous ja fokus. Kehityin mielestäni hyvin näissä, koska oli helppo keskittyä vain muutamaan kehityskohtaan omassa toiminnassa. Syventymisalueen vuoksi tämä oli varmaankin opettavaisin itsenäinen projekti minkä olen tehnyt, joten suosittelen kaikille tutustumista itsensä johtamiseen. Olga, kutu-17
Varrelle virran!
Kulttuurimatkaillen Järvi-Suomeen: autotapahtuman ideointi ja suunnittelu Ajat kolmatta tuntia edellisen jaloittelun ja jäätelötauon jälkeen. Viikon mittainen matka Euroopan halki kohti Suomea on loppusuoralla. Vaientamattomassa takaluukussa ryskyttää hiekkatien kuopat ja radiossa soi takavuosien iskelmät. Matka on hikinen ja metsätie keskellä ei mitään tuntuu loputtoman pitkältä. Viimeisten tuntien aikana olet nähnyt aimo katsauksen Järvi-Suomesta; metsän täydeltä puita ja ajoittain puiden lomassa kimmeltävän järven pintaa. Pääsisipä pian uimaan! Mutkainen tie kaventuu ja saavut hotellin pihapiiriin. Tien ylle ripustettu kyltti toivottaa tervetulleeksi vuosittaiseen kansainväliseen autoharrastajien kokoontumiseen. Matkan päämäärä aukeaa vihdoin silmissä. Sisäpihalle asettautuneet autorivistöt toisensa jälkeen saattelevat sinut vuosikymmen vuosikymmeneltä kohti viikonlopun mittaista lomaa moottorien maailmaan uppoutuen. Hyväntuulinen vastaantulija viittilöi ajamaan eteenpäin ja osoittaa autollenne varatun paikan antamienne esitietojen mukaan oikean aikakauden kujalta. Parkkeerattuanne hän toivottaa ryhmänne tervetulleeksi kehoittaen käymään taloksi. Tässä välissä on hyvää aikaa kirjautua sisään hotelliin ja purkaa matkatavarat. Päivä on vasta nuori ja paikalla ollaan ajoissa. Ympäröivien tiluksien tutustumiseen on hyvin aikaa ennen yhteisen ohjelmanumeron alkamista. Viimeinen opiskeluprojektini oli Club Peugeot ry:n autoharrastajien kansainvälisen viikonlopputapahtuman ideointi ja suunnittelu. Tapahtuma järjestetään kesällä 2022 ja siihen odotetaan osallistuvan sata autokuntaa: menneiden vuosikymmenien Peugeot-autoilla saapuvia harrastajia Suomesta ja eri puolilta Eurooppaa. Tämä tarkoittaa noin kolmeasataa eri-ikäistä ja -taustaista osallistujaa. Heitä yhdistää intohimo autoihin, vanhoihin autoihin ja valmius matkustaa harrastuksen perässä tapaamaan samanhenkisiä ihmisiä. Kokoontuminen järjestetään nyt kolmatta kertaa Suomessa. Aiemmin täällä on järjestetty kaksi kansainvälistä Peugeot-kokoontumista: vuonna 1998 Helsingissä ja vuonna 2008 Naantalissa. Toinen päivä kesäisen harrasteviikonlopun vietossa vehreissä järvimaisemissa Tampereen seudulla on alkanut. Lämmin rantakallio kuivaa Näsijärven aallokoissa virkistäytynyttä juhlijaa. Keskipäivän auringonsäteet hellivät kasvoja ja kevyt tuulenvire väreilee koivikossa. Lokki kirkaisee. Mielessäsi häilähtää epäilys, koristaisiko valkea läikkä pian lierihattuasi vai puunatun autosi konepeltiä. Savusaunan tuoksu sekoittuu grillissä valmistuvien herkkujen tuoksuihin. Kauempaa kuuluu rauhoittava diesel-moottorin jyrinä ja rentoutunut, iloinen puheensorina. Laineet liplattavat, järvivesi kastelee varpaat ohiajavan moottoriveneen nostattaessa rantaan kipuavia aaltoja. Havahdut megafonista kajahtavaan kutsuun lähteä seuraamaan alkavaa ohjelmaa. Tapahtuma toimii oivallisena tilaisuutena nostaa Suomen Club Peugeot ry:n profiilia. Tampereella erottaudutaan muista Euroopan toimijoista omannäköisellä, modernilla perisuomalaisella tapahtumaviikonlopulla. Viikonlopputapahtuma tuo yhteen kiireisten metropolien asukkaat yhdessäolon ja yhteisen harrastuksen pariin luonnonrauhaan. Tapahtuman markkinointi kohdistuu ainaostaan kansainvälisten kerhojen jäsenistöihin ja osallistujat vahvistavat saapumisensa hyvissä ajoin ennakkoon. Yksityinen harrastajatapahtuma on satunnaiskävijöiltä suljettu. Teemaviikonloppua vietetään pääosin ulkoilmassa myös suomalaisen kulttuurin helmistä nauttien. Mukana on luontoaktiviteetteja, lähiruokaa ja kauden herkkuja. Lämmintä keskikesän iltaa vietetään suomalaisen kansanmusiikin parissa, ensin konsertista nauttien ja tanssin rytmittäessä kiireetöntä tunnelmaa. Illan kääntyessä yöhön osa vetäytyy nukkumaan. Tunnelmalliset valoketjut valaisevat ulkoilma-autonäyttelyä hämärtyneessä kesäyössä. Autojen parissa viipyillään, joku on intoutunut tunnelmointiin, virittänyt pienen paviljongin istumaryhmineen autonsa eteen. Toisten vieraiden keskuudessa herää kiinnostus kesäyön valoisuuteen ja yhteisellä musisoinnilla ikivihreiden parissa nautitaan yhdessäolosta nuotiolla makkaraa paistaen. Seuraavana päivänä ohjelmassa on yhteenkokoavia ohjelmanumeroita ennen kuin vieraat vähitellen hajaantuvat omille teilleen kohti Eurooppaa. Projekti toi kaipaamani täysin uudenlaisen näkökulman tuottamiseen. Pääsin tutustumaan autoharrastajien tiiviiseen yhteisöön ja alan tapahtumien toimintakulttuuriin. Tämä oli viimeinen projektini Metropolia Ammattikorkeakoulun kulttuurituottajaopiskelijana ennen valmistumistani. Sain mahdollisuuden reflektoida osaamistani ja nivoa intensiivisesti yhteen kaiken tutkinnon aikana opitun. Projekti toimi minulle henkilökohtaisesti siirtymänä opiskelijaelämästä valmistuneen maailmaan. - Katianna Kauppinen, KUTU16
Minustakin kulttuurituottajaksi?
Opiskelupaikkaa hakiessasi mietit, millainen olet, mikä kiinnostaa ja millainen työ sinulle sopisi. Mutta entä jos et ole varma? Ymmärrän sinua erittäin hyvin. Ensimmäinen lukukausi uudessa opiskelupaikassa on takana. Voisin taputtaa itseäni olkapäälle. Mennyt syksy toi uusia haasteita, joista tulevan kulttuurituottajan oli totta kai selvittävä. Kun jättää armaan 3 000 asukkaan pikkupitäjän Pohjanmaalta ja muuttaa Kontulaan soluasuntoon, on siinä jo tarpeeksi totuttelua. Mutta miten minä, Tiia, 19, päädyin opiskelemaan kulttuurituotantoa? Hain alalle, joka yllätti itsenikin Yläasteikäistä itseäni kuvailisin myöhästelijäksi, hiukan huolimattomaksi ja haaveilijaksi. Hyvät lähtökohdat suuntautua alalle, missä on oltava täsmällinen, huolellinen ja idearikas. Jos minulle oltaisiin silloin kerrottu, että tulevaisuudessa opiskelen kulttuurituottajaksi, olisin varmaan naurahtanut ja lähtenyt kotiin selailemaan hauskoja videoita. Positiivista on, että meillä ihmisillä on tapana muuttua. Voin rehellisesti tunnustaa olleeni syksyn aikana ainoastaan yhden kerran myöhässä koulusta. Voisin taputtaa itseäni olkapäälle. Vapaus lisää vastuuta. Pikainen päätös Paineet viime kevään yhteishakujen alla olivat niin kovat, että jouduin selaamaan netistä ammattinimikkeitä ja kulttuurituottaja sattui kuulostamaan tarpeeksi mediaseksikkäältä. Mutta hei, olinhan lukiossa tuottanut messuja ja toiminut ohjelmavastaavana, joten ala varmaan sopisi minulle. Lähetin Metropolialle ennakkotehtävään vaaditut tekstit ja video-CV:n. Onnekseni paikka avautui pääsykokeisiin. Olen hämmästellyt muutamaan otteeseen, kuinka ihmeessä valikoiduin opiskelemaan tähän upeiden ihmisten kirjavaan joukkoon. Olen luokkamme kuopus, eikä minulla ei ole tuottamisesta paljoa työkokemusta. Välillä tuntuu, että juukelispuukelis, olisipa sitä kokemusta. Olen elävä esimerkki! Minulla on musiikkitausta, josta koen olleen hyötyä hakuprosessissa. Ihmiskeskeisenä teen myös vapaaehtoistyötä tiiminvetäjänä, joka antaa potkua opiskeluun ja päinvastoin. Vaikka en vieläkään tiedä juuri sitä minun paikkaani tässä yhteiskunnassa, koen tulevaisuuden työni pyörivän lähtökohtaisesti ihmisten hyvinvoinnin ympärillä. Lohduttavaa on, että kaikesta vaivannäöstä on hyötyä ja mitään en ainakaan menetä. Kaikki on vain plussaa tässä elämän pelissä. Moni elämässäsi tapahtunut asia saattaa olla askel kohti tuottajaperhettämme. Kiinnostuksen kohteillasi ja kokemuksillasi on väliä.Olitpa sitten ollut monta vuotta työelämässä, harrastanut teatteria, järjestänyt kotibileitä tai valmistunut juuri toisen asteen koulutuksesta, sinulla on täydet mahdollisuudet päästä osaksi tuottajaperhettämme, jos vain motivaatiota ja kiinnostusta riittää!
Kulttuurituotannon opiskelijat
Tiia Keskinen 19-vuotias Ensimmäisen vuoden opiskelija Kotikaupunkini on Pyhäjoella Pohjois-Pohjanmaalta. Olen käynyt lukion ennen Metropoliaan tuloa. Kulttuurituotanto vaikutti koulutusalana mielenkiintoiselta. Päätös hakea kouluun tapahtui äkkiä, enkä ollut suunnitellut aiemmin hakevani alalle. Metropolian käytännönläheisyys vetosi ja halusin myös oppia lisää talousasioista. Tulevaisuudelle minulla ei ole tarkkoja suunnitelmia, teatteri tai taide ei kiinnosta, joten mahdollisesti jotain johtamiseen tai hankkeisiin liittyvää. Kaikki on kumminkin vielä auki ja ihmiset ovat kiinnostavia aina. Häiden suunnitteleminen on siistiä, mutta en tiedä kuinka kannattavaa on olla hääsuunnittelija Suomessa. Parasta Metropoliassa on ollut saada oppia vähän kaikesta. Tuntuu että tietämys monista käytännöllisistä asioista on kasvanut. Niitä on pystynyt hyödyntämään muissakin asioissa, kuten töissä. Ihmiset ovat mukavia!
Kulttuurituotannon opiskelijat
Vili Mursula 21-vuotias Ensimmäisen vuoden opiskelija Olen ylioppilas vuosimallia 2017. Vietin 2014-2015 vuoden vaihtarina Yhdysvalloissa. Lukion jälkeen pidin yhden ”välivuoden” Laajasalon opistossa media-alaa opiskellen. Olen Riihimäeltä kotoisin. Hain Metropoliaan, koska olin muuttanut Helsinkiin vuotta aiemmin ja halusin päästä opiskelemaan kiinnostavaa alaa mieluiten Helsingissä. Metropolian kulttuurituotannon koulutusohjelma vaikutti kaikkein sopivimmalta vaihtoehdolta. Kaikki urheiluun liittyvä on kiinnostanut koko elämäni ajan. Tulevaisuudessa haluaisin olla mukana tapahtumissa, jotka liittyvät jollain lailla kilpaurheiluun. Erityisesti kasvava e-sportsin kenttä on suuren mielenkiinnon kohteena. Koulutus on vastannut odotuksiani. Luulen, että itselleni parhaat kurssit ovat vielä edessä. Parasta on ollut huomata, miten erilaisia ihmisiä alalle hakeutuu. Kaikki eivät tähtää samaan suuntaan, vaan tulevaisuudessa lähdemme risteyksistä eri suuntiin.
Kulttuurituotannon opiskelijat
Sofia Brilhante Biris 22-vuotias Ensimmäisen vuoden opiskelija Alun perin olen Brasiliasta ja Kreikasta, mutta olen asunut Helsingissä jo 10 vuotta. Olen valmistunut Kallion lukiosta ylioppilaaksi vuonna 2016 . Olen pienestä asti ollut jatkuvasti kulttuurin parissa muun muassa esiintyjänä, vapaaehtoisena ja innokkaana katsojana. Tiesin jo pienenä, että haluan isona tehdä jotain liittyen kulttuuriin. Minulla oli kuitenkin vaikeuksia päättää mitä haluan opiskella, sillä olen kiinnostunut monista asioista. Kulttuurituotanto vaikutti täydelliseltä, koska kulttuurituottajana on mahdollista työskennellä hyvin monipuolisesti erilaisissa työtehtävissä ja erilaisten kulttuurilajien parissa. Olen tällä hetkellä kiinnostunut esittävistä taiteista (tanssi + sirkus) ja urheilusta, joiden parissa haluan kulttuurituottajana työskennellä tulevaisuudessa. Olen tykännyt tosi paljon opiskelusta Metropolia Ammattikorkeakoulussa. Parasta tähän mennessä on ollut opiskelun käytännönläheisyys ja luokkatoverit. Tutkinnossa opitaan usein tekemällä ja ensimmäiset “oikean elämän” projektit toteutetaan jo ensimmäisenä vuonna. Lisäksi on ihanaa, miten monipuolinen luokka meillä on. Opiskelijat tulevat monipuolisesti eri paikoista ja taustoista ja ovat kiinnostuneet monista eri asioista.
Kulttuurituotannon opiskelijat
Iivari Nenonen 23-vuotias Ensimmäisen vuoden opiskelija Olen Helsingistä kotoisin ja ennen Metropolia Ammattikorkeakoulua olin käynyt lukion. Hain Metropoliaan syventääkseni logistisia taitojani ja oppiakseni enemmän tapahtumatuotannosta. Tällä hetkellä toimin musiikkialalla ja haluaisin tulevaisuudessa työskennellä myös muun muassa keikkamyynnin sekä manageroinnin parissa. Opiskelu Metropoliassa on ollut antoisaa ja vastannut odotuksiani. Ehdottomana ykkösenä on uudet ystävyyssuuhteet samanmielisten koulukaverien kanssa.
Kulttuurituotannon opiskelijat
Tämän vuoden ennakkotehtävät ovat julkaistu ja hakuaika lähestyy kovaa vauhtia. Haluamme esitellä kulttuurituotannon opiskelijoita, jotta koulutuksestamme ja opiskelijoistamme saa paremman sekä monipuolisemman näkemyksen. Ensimmäisenä vuorossa on ensimmäisen vuoden opiskelijamme Anna Meller. Anna ”Misku” Meller 21-vuotias Ensimmäisen vuoden opiskelija Olen kotoisin Järvenpäästä ja ennen Metropolia Ammattikorkeaan tuloa valmistuin Keravan lukiosta ja pidin kaksi välivuotta. Hain Metropolia Ammattikorkeakouluun, koska koin, että Metropolia sopii sisällöltään ja opetustyyliltään paremmin minulle kuin esimerkiksi Humanistinen Ammattikorkeakoulu. Halusin myös järjestämään isoja bileitä. Ensimmäinen suunnitelmani oli alkaa hääsuunnittelijaksi valmistuttuani, mutta nyt minua on alkanut kiinnostamaan isojen tapahtumien visuaalinen ilme. Koulu on ollut ihanaa! Parasta on ehdottomasti opiskelijatapahtumat sekä Metropolian avaamien ovien tutkiskelu. Tulin kouluun kotibileiden järkkääjänä, mutta nyt olen päässyt tekemään projektia Kiasmalle, maskeeraajaksi Speksiin sekä Arabian Katufestivaalien decovastaavaksi.
Mitä ovia Helsinki ja Metropolia ovat avanneet kulttuurin kentällä itselleni
Vielä on aikaista sanoa lopulliseksi mitä kaikkea jompikumpi tai molemmat ovat avanneet, mutta kulttuurin kuluttajana ja ensimmäisen vuoden opiskelijana olen huomannut jo eroja menneeseen. Kulttuurituottajan on tietenkin tärkeä tietää ja tuntea kulttuuria ja sen kulutusta ja mikä olisikaan parempi paikka kuluttaa kulttuuria, kuin kaupunki, jossa tapahtuu paljon ja kokoajan. Tuoreena Helsinkiin “pöndeltä” muuttaneena voin sanoa, että olen kuluttanut kulttuuria näiden muutaman kuukauden aikana enemmän, kuin muutamaan vuoteen entisessä kodissani Seinäjoella. Elävä ympäristö pitää mielen virkeänä ja kiinnostus tapahtumia kohtaan saa avaamaan oven ja lähtemään paikan päälle nauttimaan taiteesta eri lajeissaan. Koulu tarjoaa uusia mahdollisuuksia kavereista työmahdollisuuksiin ja projekteihin. On erittäin piristävää päästä ympäristöön, jossa viihtyy. Projektit ja tehtävät tuntuvat tärkeiltä ja eteenpäin auttavilta. Tehtävät eivät tunnu “leikkitehtäviltä”, vaan enemmänkin, että treenaa pohjaa tulevaan mahdolliseen työhön. Esimerkiksi en olisi vuosi sitten osannut odottaa, että olen harjoittelijana Kiasmassa ja että pääsen tekemään oikeita hommia. Tai että ottaisin yhteyttä Live Nationiin siinä toivossa, että pääsisin tekemään niin suurelle yritykselle markkinointisuunnitelmaa harjoituksena. Koulutus tarjoaa tietoa ja kokemus tietoon yhdistettynä lisää taitoa. Helsingissä mahdollisuuksia kokemuksen kartoittamiseen löytyy huomattavasti enemmän - Rymikorjaamo ei ole ainoa paikka harjoitella. Ympäristön yleinen meininki vaikuttaa tottakai omaan mielialaan ja olen huomannut, että Helsinki on huomattavasti aktiivisempi kaupunki. Ihmiset ovat aktiivisempia ja mielestäni iloisempia, avarakatseisimpia ja helpommin lähestyttäviä, kuin Etelä-Pohjanmaalla. Luennot ja presentaatiot saavat innostumaan olemaan parempi ja aktiivisempi opiskelija. Koulutyö ei tiettyyn pisteeseen asti tunnu työltä, kun nauttii tekemisestään. Kulttuurituotanto on alana mielestäni kutsumuspohjainen. Ei täällä talonrakentaja viihtyisi.
Arabian katufestivaali artistituotanto cultural management festivaali festivaalituotanto hanke itsensä johtaminen itsenäinen projekti johtaminen kansainvälisyys Kansallismuseo Kulttuurialan projektityö kulttuurintuotanto kulttuurituotanto Kulttuurituottaja Kulttuurituottaja 2016 kulttuurituottaja 2017 kulttuurituottaja 2019 kulttuurituottaja 2020 kulttuurituottajat kulttuurituottaja YAMK Kutu15 kutu16 Kutu17 kutu18 markkinointi Metropolia metropolia ammattikorkeakoulu näyttely vartissa opastusvideo opiskelija projekti projektityö some sosiaalinen media tanssi tanssitaide tapahtumatuotanto Tuottajat18 Tuottajat20 tv-tuotanto vapaaehtoisten johtaminen vapaaehtoistyö viestintä yhteishaku