Projektinhallintaa ja pikkulapsiarkea

Opintojen edistäminen vanhempainvapaalla uhka vai mahdollisuus? Sitä lähdin selvittämään, kun lähdin mukaan juhlaseminaarin järjestelyihin viime syksynä. Vaikka äitiys on minulle tärkeä rooli ja vauva-aika on yksi parhaita osia siitä, rakastan myös haastaa itseäni. En siis miettinyt hetkeäkään, kun minua kysyttiin mukaan paikallisen yrityksen 25-vuotisjuhlaseminaarin järjestelyihin. Tiesin, että projektityön ja pikkulapsiarjen yhdistämisestä ei tulisi liian helppoa, mutta hyvällä suunnittelulla kaikki on mahdollista. Rakensin mielikuvan, jossa vauva köllöttelee vieressä leikkimatolla ja päiväuniajat ovat tehokasta työaikaa projektin parissa. Nopeasti kuitenkin selvisi, ettei kaikki ollut ihan näin ruusuista, mutta sitäkin opettavaisempaa projektinhallinnan kannalta. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty Koska tilanteeni on työelämän kannalta poikkeuksellinen, kävimme heti ensimmäisessä palaverissa läpi mahdollisuuteni osallistua projektiin. Oma työskentelyni tapahtui täysin vauvan ehdoilla ja tiukat deadlinet eivät toimi siinä yhtälössä. Ennakoitavuuden ja reiluuden vuoksi oli hyvä tuoda asia heti koko tiimin tietoon. Resurssit ja vastuunjako täytyi miettiä tarkkaan, jotta yllättävät tilanteet eivät kaada koko projektia. Päiväuniajat hyötykäyttöön Samalla kun projektille rakennettiin aikataulua, rakensin sitä myös itselleni. Laadin viikko-ohjelman, johon kirjasin ylös, milloin työskentelen projektin parissa sekä varasin aikaa perheelle ja omille menoilleni. Hyvällä suunnittelulla pyrin välttämään liian suurta kuormitusta ja pitämään työtehtävät realistisina toteuttaa. Kuten kaikki sanovat, niin vauva-aika menee nopeasti ohi ja siitä pitää muistaa myös nauttia. Tehokkainta työskentely on silloin, kun saa ajatukset suunnattua vain yhteen asiaan, joten parasta työskentely aikaa oli silloin kun vauva oli unilla. Palaverit yritin sopia vauvan päiväuniaikaan. Tämä oli tietysti vain pelkkää arvailua ja monesti vauva heräsi kesken kaiken tai en ehtinyt saada vauvaa unille ennen palaverin alkua. Toisinaan projektityöskentely oli aikamoista sähellystä ja säätämistä tämän palapelin kanssa, mutta eikö elämä aina ole. Ja mikä sen parempaa harjoitusta tuleviakin tuottajan töitä ajatellen. Riskien hallintaa Ajattelin olleeni hyvin varautunut erilaisiin riskeihin, joita vauva-arjen ja projektityön yhdistäminen voi tuoda tullessaan, mutta henkilökohtaisessa elämässä riskien tunnistaminen oli jäänyt puolitiehen. Olin varautunut hyvin siihen, että välillä asiat saattavat viivästyä tai ottaa ainakin enemmän aikaa, ja omasta jaksamisesta täytyy pitää huolta.  Ihan kaikkea en kuitenkaan tajunnut ottaa huomioon. Projektin edetessä vieressä köllöttelevä vauva muuttui vauhdikkaaksi ryömijäksi, ja työskentelyyn käytettävä aika väheni entisestään. Vaikka sairastumisiin oli projektitiimin osalta varauduttu, en ollut varautunut meidän perheemme osalta syksyn flunssakauteen ja sen vaikutuksiin projektin kannalta. Isossa perheessä on monta sairastajaa, joka tuntui myös tämän projektin osalta. Äitiaivot testissä Äitiaivot ovat tunnetusti pelkkää ilmaa ja hattaraa, joissa mikään tieto ei pysy tallessa ja kaikki tärkeä unohtuu. Toisaalta äitiaivot ovat myös ne aivot, jotka pystyvät hallitsemaan laajojakin kokonaisuuksia ja muistamaan järisyttävän pitkiä listoja koko perheen menoista ja mukaan pakattavista asioista. Miten nämä sitten toimivat projektityöskentelyssä? Opin nopeasti, että kaikki sovitut asiat täytyy kirjoittaa ylös. Vauvan kanssa työskentely on katkonaista ja keskeytyksiä tulee paljon. Kaikki mitä ei ollut kirjoitettu muistiin saattoi unohtua hyvinkin nopeasti. Olin siis aina kaikissa palavereissa kynä tai näppäimistö sauhuten, jotta sain muistiin kaikki läpikäydyt asiat ja tehtävät, ja tieto kulki myös heille, jotka eivät päässeet palaveriin osallistumaan ja läpikäytyihin asioihin pystyi palaamaan myös myöhemmin. Hyvä dokumentointi säästää aikaa ja vähentää stressiä. Yksi tämän projektin oppi oli tehtävälistojen tuplatsekkaus, sillä kaikkea ei vain muistettu tehdä. Siitä huolimatta, että ne oli kirjoitettu ylös.   Onnistuiko? Täydellistä tasapainoa pikkulapsiarjen ja projektityöskentelyn välillä on tuskin mahdollista saavuttaa. Molempiin kuuluu yllättäviä tilanteita ja kaikkea ei pysty ennakoimaan. Mikäli molemmissa mielii onnistua, täytyy omaa jaksamista huomioida. Riittävät resurssit ja joustavuus ovat tässä avainasemassa. Ja oikeastaan nämä samat haasteet eivät koske vain pikkulapsiarjen ja projektityön yhdistämistä. Jokainen tasapainoilee arjessaan työn, opiskelun, perheen ja oman ajan välillä. Omaa työtä ja työskentelyä täytyy myös pystyä tarkastelemaan armollisesti, kaikkeen ei pysty satsaamaan ihan 100 %, välillä on tyydyttävä täydellisen sijaan ihan hyvään. Vauva-arjen ja projektityöskentelyn yhdistäminen ei varmasti kaikkien projektien kohdalla ole mahdollisuus, mutta jos löydät sopivan projektin, niin rohkeasti vain hommiin. Hyvällä suunnittelulla on täysin mahdollista yhdistää sekä äitiys, että tuottajan työt! Kulttuurituotannon vuosikurssi 2023 Sanna Holopainen

Drag-taide osana kulttuuria ja yhteisöllisyyttä

Kuvassa fläppitaulu, johon on kirjoitettu eri värein teksti "Drag Makeup Workshop". Tekstin vieressä on myös käsin piirretty sydän. Drag on paljon enemmän kuin näyttävä esitys lavalla – se on taidemuoto, joka avaa tilaa moninaisuudelle, itseilmaisulle ja yhteisöllisyydelle. Yhdessä Happy Julia ry:n kanssa tuottamani drag-tapahtumakokonaisuudenaikana korostui, kuinka drag-työpajat ja loppushow eivät olleet pelkkiä esiintymisiä, vaan myös paikkoja, joissa ihmiset pääsivät kokeilemaan rajojaan, löytämään omaa ääntänsä ja kohtaamaan muita samanhenkisiä ihmisiä. Toisin sanoen löytämään omaa yhteisöään. Drag tuo yhteen ihmisiä – tapahtuman järjestäjiä, yleisöä ja taiteilijoita. Drag-taide ja sen vapaus Drag kuuluu esittävän taiteen kenttään omana ilmaisumuotonaan. Kulttuurin kentällä drag on erityisen merkittävää, sillä se tuo esiin tarinoita ja näkökulmia, jotka muuten jäävät helposti muiden taiteenlajien varjoon. Drag antaa vapauden itseilmaisulle ja auttaa niin taiteilijoita kuin osallistujia pääsemään ulos kuorestaan. Dragin kautta syntyy keskusteluja identiteetistä, normeista ja taiteen vapaudesta. Tasa-arvo ja sen edistäminen kulttuurikentällä Drag tekee tilaa tasa-arvolle ja moninaisuudelle. Se rikkoo perinteisiä käsityksiä siitä, miltä taide ja esiintyminen “kuuluu” näyttää. Dragin avulla voidaan leikitellä sukupuolen ja identiteetin rajoilla ja samalla tuoda esiin uusia näkökulmia siitä, mitä moninainen esiintyminen ja taide voivat olla. Drag tuo ennen kaikkea iloa, inspiraatiota ja yhteisiä elämyksiä kaikille mukana oleville. Kulttuurituottajana drag -tapahtumakokonaisuudessa Minulle drag-projekti oli ennen kaikkea muistutus siitä, että taide voi olla väline muutokseen ja taiteen vapauteen. Se voi antaa voimaa yksilöille, mutta myös vahvistaa koko yhteisöä.  Kuvassa valotaideteos, joka esittää enkelinsiipiä. Yläpuolella teksti "All you need is love". Roosa Suvela, kulttuurituotannon vuosikurssi 2022.

Salaperäinen saari ja artistituotannon arki

placeholder-image

Ö Fest? Ö Fest on salaperäinen musiikkifestivaali saaressa, joka ei paljasta sijaintiaan kävijöillensäkään kuin vasta viime hetkellä. Festivaali haluaa nostaa lavalle tämän hetken sekä tulevaisuuden kiinnostavia nimiä. Tuttujen nimien rinnalle halutaan uusia tekijöitä, joille esiintyminen Ö Festissä on ensimmäinen festivaalikeikka.  Vuonna 2024 siirryin festivaalin parissa uuteen rooliin artistituotannon vastaavaksi. Vaikka pientapahtumia nousee koko ajan lisää kentälle, Ö Fest onnistuu erottautumaan tarjonnasta minkä todisteena toimii loppuunmyyty tapahtuma. Mitä artistituotanto on? Artistituotanto on työtä, joka varmistaa, että esiintyjä voi keskittyä olennaiseen, eli esiintymiseen. Käytännössä se tarkoittaa asioiden järjestämistä, esimerkiksi Ö Festin tapauksessa kuljetuksia, majoituksia, takahuonetilojen hoitamista, kaikkea sitä mitä artisti tarvitsee matkallaan saareen ja lavalle. Ö Festissä tavoitteemme oli yksinkertainen. Tahdoimme että jokainen artisti kokee olevansa tervetullut ja hyvin informoitu etukäteen. Panostimme aitoon sekä mahdollisimman kiireettömään kohtaamiseen esimerkiksi vastaanottamalla jokainen artisti henkilökohtaisesti. Saaren haasteet ja onnistumisen ilo Saari sijaintina tuo omat uudenlaiset haasteensa artistituotannonkin kannalta. Saareen, jossa Ö Fest järjestetään, on ainoastaan vesireitti. Siksi artistien saapuminen ja kaluston kuljetus tuli suunnitella tarkalla aikataululla etukäteen, sillä siirtymiset vievät tavallista pidemmän ajan.  Festivaali järjestettiin 2024 ensimmäistä kertaa uudessa lokaatiossa. Sain suunnitella toimintamallin, jonka mukaan artistien saapumiset ja poistumiset toteutettiin. Tämä tarkoitti etäisyyksien kellottamista, aikataulujen kanssa kamppailua, kulkuvälineiden pohtimista ja artistien sekä heidän edustajien kanssa aktiivista keskustelua, jotta liikkuminen oli mahdollisen sulavaa. Vuosi opetti paljon ja antoi arvokkaita kehitysideoita tulevia vuosia varten, esimerkiksi millainen tiimi artistuotannon ympärille kannattaisi tulevaisuudessa rakentaa ja vastuita jakaa. Kun artistit kiittivät hyvästä järjestelystä ja kehuivat tunnelmaa, tuntui että kaikki työ ja stressi kannatti. Oli hienoa nähdä, että omalla työllä oli konkreettinen merkitys kokonaisuuden onnistumisessa. Päivän päätteeksi Pariisin Kevään takahuoneesta bändin jättämät terveiset, "Kiitos, tosi hyvä bäkkäri!" Oman oppimisen reflektointi Henkilökohtaisesti tämä projekti oli kasvun paikka. Oli hienoa päästä toimimaan vastuuroolissa ja saada mahdollisuus rakentaa tällainen kokonaisuus. Työskentely Ö Festin parissa tapahtui työharjoittelun rinnalla, mikä oli ajoittain raskasta ja uuvuttavaa.  Projekti antoi varmuutta, että kykenen hallitsemaan isojakin kokonaisuuksia. Työskentelyn parissa pääsin syventämään osaamistani sekä oppimaan paljon uusia asioita. En pelkää vastuuta tai vaikeita keskusteluja. Kyky muovautua yllättävien tilanteiden mukana sekä nopea ratkaisukyky osoittautuivat hyödyllisiksi taidoiksi kesän aikana artistituotannon äärellä. Artistituotannon näkökulmasta opin, että tapahtuman persoonallisuus rakentuu pienistä yksityiskohdista, esimerkiksi siitä, miten artisti otetaan vastaan ja millainen kokemus hänelle syntyy.  Jenni Mäkelä, Kulttuurituotanto 2020