Jää toi lämmön Ylä-Malmin torille
Ystävänpäivänä helmikuisella Ylä-Malmin torilla tapahtui jotain poikkeuksellista. Paikalliset toivat kassikaupalla maitopurkeissa pakastettuja jääpaloja ja rakensivat yhdessä sydämenmuotoisen jäälinnan. Tapahtuma oli nimeltään Malmin sydän, kulttuurikeskus Malmitalon järjestämä yhteisöllinen tapahtuma, joka toteutettiin Helsingin kaupungin OmaStadi-hankkeen osana. OmaStadi on osallistavan budjetoinnin muoto, jossa kaupunkilaiset ehdottavat ja äänestävät oman alueensa kehittämistoimia. Tällä kertaa toiveena oli tehdä karuna pidetystä torista viihtyisämpi, ja siinä myös onnistuttiin. Yhteisöllisyys luo turvaa Torille kohonneen valaistun jäälinnan ympärille rakentui lämminhenkinen kulttuuritapahtuma, jossa oli runoilua, livemusiikkia, ilmainen kahvitarjoilu sekä kohtaamisteltta, jossa kaupunkilaiset pääsivät juttelemaan kaupungin toimialojen edustajien kanssa. Vaikka pakkanen paukkui, torilla vallitsi lämmin tunnelma: ihmiset hymyilivät, juttelivat iloisesti ja rakensivat yhdessä jäälinnaa, niin tutut kuin tuntemattomat, nuoret ja vanhat. Erityisesti jäälinnan yhteyteen veistetty MALMI-kirjaimista koostuva jääteos nousi ilmiöksi. Se sai ihmiset pysähtymään, ihastelemaan ja jakamaan kuvia sosiaalisessa mediassa vielä pitkään tapahtuman jälkeen. Malmi-Facebook-ryhmä täyttyi kiitoksista ja ylistyksistä tapahtuman tunnelmasta ja päivityksistä jääveistoksen tilasta. Teos toimi torilla kuin hiljaisena vartijana tai rauhan symbolina. Malmilaiset ihmettelivät, miten teosta ei vandalisoitu levottomasta torista huolimatta vaikka se seisoi siellä viikkoja vailla valvontaa sekä yöt että päivät. Se toi mukanaan toivon siitä, että ehkä tämä alue ei olekaan niin turvaton. Osallistavan tapahtuman onnistuminen lähiössä Seuraavaksi nostan esiin projektissa oppaana käyttämäni, Arto Lindholmin Lähiöiden osallisuuskirjan mainitsemia oppeja, ja kuinka ne näkyivät Malmin sydän tapahtuman tuotannossa. 1. Toimiva konsepti Selkeä, houkutteleva ja erottuva konsepti madaltaa osallistumisen kynnystä etenkin, jos kohderyhmänä on vähemmän kulttuuripalveluja käyttävä yleisö. Malmin sydämessä tämä näkyi jäälinnan ideassa: se oli helposti lähestyttävä mutta uteliaisuutta herättävä ja maksuton tekeminen yhdisti eri-ikäisiä ja -taustaisia osallistujia. Jääteoksen ympärille rakennettu tapahtumasisältö sitoi kaiken yhteen ja teki kokemuksesta elämyksellisen. 2. Ajoitus Kesän lisäksi myös kevättalvi ja loka-marraskuu ovat usein hyviä aikoja tapahtumalle, koska silloin tarjontaa on vähemmän ja ihmiset etsivät harmauteen piristävää tekemistä. Malmin sydän järjestettiin ystävänpäivänä helmikuussa, jolloin vuodenaika oli rauhallinen ja aihe tarjosi luontevan syyn kokoontua yhteen. Perjantai-ilta loi viikonlopun tunnelmaa, ja aurinkoinen pakkaspäivä sai ihmiset lähtemään ulos. 3. Paikalliset kontaktit ja alueen tuntemus Lähiöiden osallisuustyö vaatii paikallistuntemusta. Asukasyhdistykset, kirjastot, koulut ja aluekoordinaattorit tuntevat ihmisten tarpeet ja osaavat levittää tietoa tehokkaasti. Malmitalon laajat paikalliset verkostot auttoivat merkittävästi markkinoinnissa ja järjestelyissä. Niiden avulla saatiin esim. jäälinnan rakentamisen ohjaajat ja esiintyjien taukotilat, sekä markkinointia suoraan alueen koulukoordinaattorien kautta. Alueen tuntemus helpotti tekemään parhaat järjestelyratkaisut torille. 4. Paikkaan sopiva markkinointi Markkinoinnissa selkeys ja visuaalinen ilme ovat keskeisiä. Somen lisäksi on suositeltavaa yhdistää rinnalle myös painettuja materiaaleja, paikallisten toimijoiden verkostoja ja kasvokkain tapahtuvaa viestintää. Malmin sydämessä flyereita vietiin alueen leikkipuistoihin, nuorisotaloille, kauppoihin ja kahviloihin. Myös kauppakeskuksessa tapahtunut flyerinjako herätti yllättävän paljon kiinnostusta. Somea hyödynnettiin erityisesti Malmin kaupunginosaryhmissä ja Malmitalon kanavissa, joissa paikalliset ovat jo valmiiksi aktiivisia. Projekti inspiroi minua pyrkimään tuottajana jatkossakin saavutettavuus- ja osallisuustyön pariin kulttuurialalla. Kulttuurin ja tapahtumien laaja-alaisen positiivisen vaikutuksen voi huomata erityisesti paikoissa kuten lähiöissä, jossa kulttuuritarjontaa ei ole niin yltäkylläisesti kuin muilla alueilla. Kulttuurin voima tuo valoa hämärtyneisiin paikkoihin ja toimii voimakkaana työkaluna ihmisten ja alueiden hyvinvoinnin edistämisessä. Aniisa Mikander, Kulttuurituotannon vuosikurssi 21
Kuinka moni teistä on joskus kuullut kulttuurituotannosta? – Oivalluksia Metropolian opiskelijalähettiläänä toimimisesta
”Kuinka moni teistä on joskus kuullut kulttuurituotannosta?” aloitan esittelyni erään toisen asteen oppilaitoksen jatko-opintopäivässsä. Ryhmän opettaja nyökkää yllätyksekseni, mutta oppilaat ovat hiljaa, niin kuin ajattelinkin. Paikalla on noin 12 nuorta. Puolet heistä todennäköisesti tuli paikalle, koska jonnekin piti mennä. Muutama saapuneista on hyvällä tuurilla oikeasti kiinnostuneita aiheesta. ”Älkää huoliko”, sanon. ”Minäkään en tiennyt alasta mitään”, pidän tauon, ”kunnes sitten tiesin.” Muutama opiskelija hymähtää. Hyvä, sain heidän huomionsa. Kerron lyhyesti tarinan itsestäni. Miten lukiossa minua kiinnosti moni asia, mutta ei yksikään aine yksinään. Harrastin kyllä kulttuurin kentällä, mutta en tiennyt, että alalle voisi kouluttautua muuten kuin taiteilijana. Kerron, miten kipuilin jatko-opintovalinnan kanssa ja pohdin, ”Eikö mitään muuta ollut tarjolla?” Kuvittelen, että muutama opiskelija samaistuu tarinaani. Jatkan esittelyni loppuun kuvaillen opintoja, työllisyystilannetta, uramahdollisuuksia ja omia lempihetkiäni opintojeni aikana. Lopuksi pyydän kysymyksiä. Niitä ei tule. Jälleen en ole yllättynyt, vaikka kovasti haluaisinkin kuulla kuulijoideni ajatuksia ja jutella heidän kanssaan. Kun oppilaat sitten alkavat poistua luokasta, kuulen sivukorvalla muutaman heistä juttelevan ”Muahan alkoi ihan kiinnostamaan toi” ja tiedän, että ainakin joku samaistui tarinaani. AMK-tutkintojen näkyvyys lukioissa Metropolian opiskelijalähettiläänä esittelin Metropoliaa sekä omaa tutkintoalaani kulttuurituotantoa toisen asteen opiskelijoille kouluvierailuilla sekä tapahtumissa. Suurin osa esittelyistäni sujui edellä mainitulla kaavalla. Teinit ovat haastava yleisö ja oman opiskelualani tuntemattomuus rajaa paikalla olijoita sekä osallistumisinnokkuutta. Se on ymmärrettävää, enkä ole siitä pahoillani. Itseasiassa se sai minut kokemaan läsnäoloni entistä tärkeämmäksi. Vierailujeni aikana huomasin, että ammattikorkeakoulut ja niiden tutkinnot olivat lukiossa aliedustettuja ja välillä tuntemattomia jopa opettajille. ”Onko tuo siis kandidaatintutkielmaa vastaava työ?” eräskin opettaja kysyi, kun mainitsin opinnäytetyön. Muistan saman ilmiön toki jo omilta lukioajoiltani, mutta oli yllättävää, että ammattikorkeakoulualoja edelleen tarjotaan jatko-opintovaihtoehdoksi suhteellisen vähän. Vanhat asenteet siitä, että ammattikoulusta mennään ammattikorkeaan ja lukiosta yliopistoon tuntuvat yhä istuvan tiukassa, ja samalla kun tässä ei ole mitään vikaa, se hankaloittaa niiden nuorten tilannetta, joilla on haasteita löytää tulevaa jatko-opintopaikkaa perinteisten oppiaineiden, lääkärien, juristien ja kauppatieteilijöiden opintojen joukosta. Niiden, jotka etsivät vaihtoehtoja, joista eivät vielä tiedä. Vähän niin kuin minäkin etsin. "Vanhat asenteet siitä, että ammattikoulusta mennään ammattikorkeaan ja lukiosta yliopistoon tuntuvat yhä istuvan tiukassa – –" Uutisista saa lukea toistuvasti, että nuoret eivät pysty päättämään 16-vuotiaina, mitä haluavat tehdä isona. Mielestäni ei pitäisikään pystyä, mutta valinnasta tekee entistä vaikeampaa se, etteivät he tunne puoliakaan mahdollisista ammateista, tutkintoaloista tai opiskelumahdollisuuksista, joita olisi tarjolla. Ajassa, jossa ammatin voi luoda melkein mitä tahansa kykyä tai osaamista hyödyntämällä, ja uudelleen kouluttautuminen tulee olemaan monen urapolulla osa arkea, luulisi, että jatko-opintomahdollisuuksien moninaisuutta haluttaisiin korostaa. Silti toisella asteella vaihtoehdot tuntuvat painottuvan perinteisiin opintopolkuihin, jotka johtavat yhteen ammattiin ja uraputkeen. Pitääkö oikeaan ammattiin päätyä? Toivoisinkin, että opiskelijoita haastettaisiin enemmän pohtimaan opintoja myös työelämän kannalta: millaisissa ympäristöissä he haluavat työskennellä, millaisia ihmisiä ja työrooleja näissä paikoissa on tai voisi olla ja mitä ominaisuuksia sekä taitoja tarvitaan, jotta kyseistä työtehtävää voi suorittaa. Kaikkiin ammatteihin ei tietenkään löydy suoraa koulutusta, mutta joku saattaisi yllättyä, kuinka moneen löytyy. Kuinka monet meistä ovatkaan kuulleet konseptisuunnittelijan, kiertotalousinsinöörin tai hyvinvointikoordinaattorin maininneen ”vain päätyneensä” kyseiseen ammattiin. Harvalta on kuitenkaan koskaan kysytty: ”Haluaisitko olla tapahtumatuottaja, liiketoiminnan kehittäjä, robottijärjestelmäasiantuntija tai musiikkiterapeutti?” Nykyään kuitenkin voitaisiin kysyä – sillä näihin ammatteihin ei tarvitse vain päätyä, vaan niihin voi myös opiskella. Veera Peltola, Kutu 21
Vapaaehtoisten koordinointi Suomen Palloliitolla
Työskentelin Suomen Palloliiton maajoukkueiden markkinointitiimissä, jossa keskeinen vastuualueeni oli vapaaehtoisten koordinointi Huuhkajien ja Helmareiden kotiotteluissa. Tehtäväni sisälsivät vapaaehtoisten rekrytointia, perehdyttämistä, ohjeistamista sekä johtamista tapahtumapäivinä. Koordinoin yhteensä noin viidentoista vapaaehtoisen työtä useissa suurissa maaotteluissa, mukaan lukien Helmareiden 50-vuotisjuhlaottelu, johon osallistui tuhansia katsojia. Vapaaehtoisten rekrytointiRekrytointi tehtiin Suomen Palloliiton verkkosivujen kautta saapuneiden hakemusten pohjalta. Valitsin sopivat henkilöt eri rooleihin, kontaktoin heidät henkilökohtaisesti ja varmistin, että jokaiselle oli selkeä ja mielekäs tehtävä ottelupäivänä. Hyödynsin aiempia kokemuksia vapaaehtoistyönparissa. Monet vapaaehtoiset olivat kokeneita ja hyvin sitoutuneita. Perehdytys ja ohjeistusVastasin vapaaehtoisten perehdyttämisestä UEFA:n linjausten mukaisesti. Tämä sisälsi tehtäväkohtaisten ohjeiden jakamisen, aikataulujen selkeyttämisen ja saapumisohjeiden laatimisen. Erityistä huomiota kiinnitettiin maskottien toimintaan, sillä heidän liikkumisensa kentällä on tarkasti säädelty UEFA:n aikataulujen ja lähetysrajoitteiden mukaan. Kiinnittin huomiota perehdytyksen tehokkuuteen ja hyvään suunnitteluun, sillä ottelupäivinä aikani oli rajallinen. Johtaminen ottelutapahtumissaOttelupäivinä toimin vapaaehtoisten vastaavana. Vastasin vapaaehtoisten motivoinnista, kysymyksiin vastaamisesta ja ongelmatilanteiden ratkaisusta. Koska osa vapaaehtoisista oli toiminut maajoukkueotteluissa jo useiden vuosien ajan, oli tärkeää löytää uusia tapoja tehdä heidän tehtävistään merkityksellisiä ja kiinnostavia. Tämä edellytti kykyä rakentaa luottamusta, antaa vastuuta sekä hyödyntää vapaaehtoisten kokemusta ja oma-aloitteisuutta. ViestintäViestintä vapaaehtoisten kanssa tapahtui sekä sähköpostitse että aktiivisesti WhatsAppin kautta. Selkeä ja ajoissa toimitettu viestintä oli tärkeää, jotta kaikki tuntisivat olonsa varmoiksi tehtävissään. Panostin viestinnän sävyyn. Kannustava, selkeä ja helposti lähestyttävä viestintä vahvistaa usein yhteishenkeä ja sitoutumista omaan tehtävään. Sitouttaminen ja motivointiVapaaehtoisten motivointi nousi tärkeäksi tehtäväksi etenkin syksyn vaikeissa sääolosuhteissa, jolloin työskentely ulkotiloissa oli vaativaa. Kiitin vapaaehtoisia aktiivisesti ja pidin huolta hyvästä ilmapiiristä. Palloliiton vapaaehtoiset tekevät usein työtä rakkaudesta lajiin, joten heidän arvostuksensa ja sitoutumisensa ansaitsi paljon kiitosta ja arvostusta niin minulta kuin koko ottelutiimiltä. Omat oivallukset ja kehittyminen Projektin aikana syvensin merkittävästi osaamistani vapaaehtoisten johtamisesta erityisesti urheilutapahtumien kontekstissa.. Opin tasapainottamaan nopearytmistä tapahtumatuotantoa ja vapaaehtoistyön pitkäjänteistä suunnittelua. Lisäksi vahvistin organisointi- ja viestintätaitojani sekä kykyäni toimia paineen alla. Yhteenveto Projektin merkittävin anti oli se, että sain vastuullisen roolin suomalaisen jalkapallon huipputapahtumien taustalla, missä vapaaehtoistyön johtaminen oli avainasemassa tapahtumien onnistumisessa. Opin toimimaan ison organisaation arvojen ja linjausten mukaisesti, mutta myös kehittämään omaa johtamistyyliäni vaativassa ympäristössä. Nina Lampi, Kutu21
Arabian katufestivaali artistituotanto cultural management festivaali festivaalituotanto hanke itsensä johtaminen itsenäinen projekti johtaminen kansainvälisyys Kansallismuseo Kulttuurialan projektityö kulttuurintuotanto kulttuurituotanto Kulttuurituottaja Kulttuurituottaja 2016 kulttuurituottaja 2017 kulttuurituottaja 2019 kulttuurituottaja 2020 kulttuurituottajat kulttuurituottaja YAMK Kutu15 kutu16 Kutu17 kutu18 markkinointi Metropolia metropolia ammattikorkeakoulu näyttely vartissa opastusvideo opiskelija projekti projektityö some sosiaalinen media tanssi tanssitaide tapahtumatuotanto Tuottajat18 Tuottajat20 tv-tuotanto vapaaehtoisten johtaminen vapaaehtoistyö viestintä yhteishaku