Hanketuottamisen salat

10.11.2020
Wilhelmiina Palovaara

Mitä on hanketuottaminen? Millaista työtä kulttuurituottaja tekee hankkeissa? Lähdin haastattelemaan hankkeissa työskennellyttä alan ammattilaista Elina Ala-Nikkolaa selvittääkseni hanketuottamisen saloja. Elina Ala-Nikkolalla on pitkä, laaja ja monipuolinen tausta kulttuurituottajana. Hän on valmistunut Mikkelin ammattikorkeakoulusta 2005 Kulttuurituottajaksi ja opiskellut myöhemmin ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon Metropoliassa. Elina on työskennellyt tähänastisella työurallaan muun muassa ammattikorkeakoulujen opiskelijajärjestöissä pääsihteerinä, Helsingin Ammattikorkeakoulu Stadiassa (nykyään Metropolia Ammattikorkeakoulu)  teatterituottajana, koulutussuunnittelijana, TKI-suunnittelijana sekä hanketuottajana ja julkaisukoordinaattorina. Nykyisin hän työskentelee asiantuntijana Metropolia Ammattikorkeakoulussa osallistavan prosessisparrauksen Parru-tiimissä. Oma matka hankkeiden parissa Hanketuottajan tehtävissä Elina Ala-Nikkola on työskennellyt kolmessa eri hankkeessa. Jokainen hanke on ollut erilainen ja antanut Ala-Nikkolalle paljon uusia ja tärkeitä näkökulmia oman osaamisen kehittämiseen. Erittäin tärkeää Elina Ala-Nikkolalle on aina työssään ollut vaikuttaminen, ihmisten äänten kuuleminen, osallistaminen ja toimintatapojen kehittäminen. Tämän vuoksi Ala-Nikkola onkin päätynyt työskentelemään erilaisiin hankkeisiin. Hankkeissa työskennellessä näitä on päässyt toteuttamaan. Kohti luovaa arkea -tutkimushankkeessa (2015—2017) tutkittiin luovuuden ja osallistavuuden merkitystä vanhustyössä. Sosiaalisen kuntoutuksen valtakunnallisessa kehittämishankkeessa (2015—2018) tutkittiin, miten luova työote edistää sosiaalista kuntoutusta. Teiniminnotalkoot -hankkeessa (2016—2018) puolestaan kehitettiin monialaista ja moniammatillista toimintamallia, jossa tuotiin yhteen korkea-asteen ja toisen asteen opiskelijoita eri aloilta ratkomaan yritysten antamia aitoja työelämän haasteita. Tuottajan on hyvä osata nähdä kokonaisuuksia Tärkeänä hanketuottamisessa Ala-Nikkola pitää mukautumista erilaisiin työympäristöihin, ihmistuntemusta, hyvää soveltamiskykyä, viestintätaitoja sekä kykyä itsenäiseen ajatteluun. Myös eri projektipäälliköiden kanssa työskentely on erilaista jokaisessa hankkeessa. Hän kokeekin yhdeksi hanketuottamisen keskeisimmistä asioista projektipäällikön työparina työskentelyn. Ala-Nikkola on halunnut hankkeissaan olla projektipäällikölle sparripari ja peilipinta, jonka kanssa voi pohtia mitä ja miten tulisi seuraavaa asiaa lähteä tekemään. Samalla hän on tuottajana hoitanut käytännön asioita muun muassa koordinointi- ja tiedotustyötä. Tuottajan on hyvä osata nähdä kokonaisuuksia, mutta osata myös huomioida yksityiskohtia, joita ne sisältää. “Hyvä tuottaja tekee hyvät suunnitelmat, mutta pystyy soveltamaan niitä tilanteessa toisin” Minustako hanketuottaja? Hanketuottajan työpäivät ovat erittäin vaihtelevia ja hankkeesta riippuvia. Usein hankkeessa pääseekin hyödyntämään omia vahvuuksiaan ja aikaisempaa kokemustaan. Ala-Nikkola on päässyt esimerkiksi vetämään työpajoja ja havainnoimaan tutkimushankkeissa tutkimustilanteita. Hanketuottajalle tyypillisiä tehtäviä ovat esimerkiksi sisäinen ja ulkoinen viestintä, tapahtumien järjestäminen, aikataulutus, ongelmien ratkaisu, kokonaiskoordinointi ja raportointi. Hanketuottamisessa Ala-Nikkolan mukaan on tärkeää olla halu muuttaa nykyistä maailmaa. Tuottajan tehtävät hankkeissa ovat laajat ja monen tuottajan haasteeksi saattaakin tulla täydellisyyden tavoittelu. Ala-Nikkola kannustaa keksimään omia tapoja saada itsensä relattua ja muistaa nukkumisen, syömisen ja liikunnan merkityksen. Avoimuus ja jakaminen työyhteisössä on myös tärkeää. Asioiden kanssa ei kannata jäädä yksin. Elina Ala-Nikkola kokee, että hanketuottaminen on ollut hänelle itselleen todella antoisaa ja mukavaa. Hankkeet mahdollistavat työskentelyn monenlaisten asioiden äärellä ja ne ovat tuottajalle todella hyvä oppimisen paikka. Ala-Nikkola kannustaa tuottajia ehdottomasti lähtemään kokeilemaan hanketuottamista. Itse kiinnostuin hankkeista haastattelun aikana ja haluaisin ehdottomasti päästä kokeilemaan hanketuottamista urani aikana. Hanketuottajan työtehtävät ovat mielestäni omalla tavallaan erilaisia ja kiinnostavia. Ne haastavat tuottajaa minulle uudella tavalla.   Haastattelussa 15.9.2020 Elina Ala-Nikkola, kulttuurituottaja YAMK Haastattelijana Wilhelmiina Palovaara, kulttuurituotannon 1. vuoden opiskelija Metropolia Ammattikorkeakoulusta.  

Yhdistyksen apurahat haussa

5.11.2020
Neea Järvinen

Tein projektin Inspis Lahti ry:lle, jossa suuntautumisalueenani oli apurahat. Projektin aikana perehdyin yhdistyksen erilaisiin rahoitusmahdollisuuksiin ja pääasiassa säätiöiden myöntämiin apurahoihin. Projektin tavoitteena oli kartoittaa erilaisia mahdollisuuksia ja sen pohjalta luoda apurahahakemukset sopiville tahoille. Yhdistysten rahoitus koostuu usein hyvin monesta eri lähteestä. Projektissani perehdyin apurahojen maailmaan, joita yhdistykset voivat hakea muun muassa kunnilta, seurakunnilta, eri ministeriöiltä ja säätiöiltä. Apurahojen hakemiseen, siihen mistä haetaan ja mitä haetaan, vaikuttaa vahvasti yhdistyksen aatteet, toimintakenttä ja tavoitteet. Eri toimijat myöntävät avustuksia erilaiselle toiminnalle, joten niihin kannattaa varata reilusti aikaa tutustuakseen. Hakemukset Usein apurahahakemukset ovat sähköisiä lomakkeita, joissa on valmiit alaotsikot ja kysymykset. Käytännössä ne on siis melko helppo täyttää, mutta sisältöä kannattaa miettiä tarkasti. Hakemuksiin kuuluu projektin suunnitelma ja budjetti ja projektin tavoitteet on tärkeä miettiä ajatuksella ja haettavan tahon tavoitteita ja arvoja tukemaan. Jokaisen säätiön sivulla on ohjeet hakemuksen täyttämiseen tai laatimiseen. Tähän olen koonnut yleisiä ohjeita apurahahakemuksen tekemiseen, jotka tulivat ilmi projektini aikana. Kartoita aluksi eri säätiöt ja niiden hakuajat. Tutustu huolella säätiön tavoitteisiin ja kuvaile hakemuksessa, miten oma projektisi edistää säätiön tavoitteita. Laadi rahoitussuunnitelma. Budjetoi tarkasti mistä rahoitus koostuu ja mihin rahaa tarvitaan. Projektin tavoitteet on mietittävä tarkkaan ja tavoitteita tulee tarkastella monesta näkökulmasta, (paikallinen, valtakunnallinen, yhteisö, osallisuus, työllisyys) mitä kaikkea projektisi saa aikaan? Projektisuunnitelma on jopa tärkein osa hakemusta. Käytä sen miettimiseen reilusti aikaa. Toimita hakemus ja liitteet ajoissa! Omasta mielestäni oli hyvin mielenkiintoista perehtyä yhdistysmaailmaan ja toiminnan rahoittamisen mahdollisuuksiin. Suomessa kolmannen sektorin toiminta on hyvin yleistä ja sinne tarvitaan ammattitaitoisia henkilöitä kehittämään toimintaa vielä paremmaksi ja laadukkaammaksi palveluiden tuottajaksi. Neea Järvinen Kulttuurituottaja 2017

Aloittamisen vaikeus ja itsensä johtaminen

placeholder-image

Aloittamisen vaikeuteen törmää usein, oli sitten kyse isosta tai pienestä tehtävästä. Tekosyitä on helppo keksiä, vaikka tietäisi etteivät ne ole oikeita syitä lykätä tehtäviä. Erityisesti etätyön ollessa uusi normi, halusin selvittää, miten voisin paremmin johtaa itseäni. Luin Satu Pihlajan teoksen Aikaansaamiseen taika, joka inspiroi minua kovasti.   Satu Pihlajan vinkkejä työn aloittamiseen ja rytmittämiseen:   1) Aloita pienestä asiasta. Esimerkiksi esseetä kirjoittaessa voi aloittaa kirjoittamalla tiedoston otsikon, kirjoittaa alustavaa runkoa tai lainata kirjastosta tarvittavia kirjoja. Näinkin ns. mitättömien asioiden tekeminen saa aikaan aikaansaamisen tunteen ja lisää energiatasoja.   2) Työskentele ainoastaan 15 minuuttia, esimerkiksi 15 minuuttia päivässä. On helpompi aloittaa tehtävä tietäen, että sitä tarvitsee tehdä ainoastaan vartin ajan, jolloin saa itsensä niin sanotusti huijattua työskentelyyn.   3) Vaikuta omaan tunnetilaasi. Ideana on muistella jotain aiempaa onnistumista: mitä muistoja se tuo ja miltä se tuntui kehossa? Onnistumista ennakoiva olotila helpottaa työskentelyn aloittamista, kun taas epäonnistumisten miettiminen ei motivoi työhön.   4) Työn rytmittäminen. Kokeile Pomodoro-menetelmää, jossa tekeminen pilkotaan 25 minuutin jaksoihin, joiden välissä on 5 minuutin tauot. Neljän työjakson jälkeen pidetään pidempi tauko, 15-30 minuuttia, jonka jälkeen jatketaan taas uudella työjaksolla.   5) Pidä kiinni rutiineista. Vaihda aamuisin päivävaatteet päälle, käy aamukävelyllä ikään kuin suorittaisit työmatkan ja palaa kotiin työskentelemään tai vaihtoehtoisesti mene kirjastoon tai kahvilaan. Työskentelyä voi helpottaa hakeutuminen ympäristöön, jossa on muitakin työskenteleviä ihmisiä.   6) Muista tauot. Tauon aikana tulisi syödä, juoda ja irrottaa ajatukset työstä, jolloin mieli pääsee lepäämään ja kehon ravitsemustila pysyy hyvänä.   Aloittamista ja rytmittämistä helpottavia keinoja on monia, tärkeää onkin löytää itselleen sopivia tapoja. Jos haluat oivaltaa lisää itsestäsi ja oppia uusi tapoja johtaa itseäsi, suosittelen Satu Pihlajan Aikaansaamisen taika: näin johdat itseäsi kirjaa erittäin lämpimästi.   Tsemppiä kaikille etätyöskentelyyn ja -opiskeluun!   Maija Luoma, kutu16