Yhdistyksen apurahat haussa

5.11.2020
Neea Järvinen

Tein projektin Inspis Lahti ry:lle, jossa suuntautumisalueenani oli apurahat. Projektin aikana perehdyin yhdistyksen erilaisiin rahoitusmahdollisuuksiin ja pääasiassa säätiöiden myöntämiin apurahoihin. Projektin tavoitteena oli kartoittaa erilaisia mahdollisuuksia ja sen pohjalta luoda apurahahakemukset sopiville tahoille. Yhdistysten rahoitus koostuu usein hyvin monesta eri lähteestä. Projektissani perehdyin apurahojen maailmaan, joita yhdistykset voivat hakea muun muassa kunnilta, seurakunnilta, eri ministeriöiltä ja säätiöiltä. Apurahojen hakemiseen, siihen mistä haetaan ja mitä haetaan, vaikuttaa vahvasti yhdistyksen aatteet, toimintakenttä ja tavoitteet. Eri toimijat myöntävät avustuksia erilaiselle toiminnalle, joten niihin kannattaa varata reilusti aikaa tutustuakseen. Hakemukset Usein apurahahakemukset ovat sähköisiä lomakkeita, joissa on valmiit alaotsikot ja kysymykset. Käytännössä ne on siis melko helppo täyttää, mutta sisältöä kannattaa miettiä tarkasti. Hakemuksiin kuuluu projektin suunnitelma ja budjetti ja projektin tavoitteet on tärkeä miettiä ajatuksella ja haettavan tahon tavoitteita ja arvoja tukemaan. Jokaisen säätiön sivulla on ohjeet hakemuksen täyttämiseen tai laatimiseen. Tähän olen koonnut yleisiä ohjeita apurahahakemuksen tekemiseen, jotka tulivat ilmi projektini aikana. Kartoita aluksi eri säätiöt ja niiden hakuajat. Tutustu huolella säätiön tavoitteisiin ja kuvaile hakemuksessa, miten oma projektisi edistää säätiön tavoitteita. Laadi rahoitussuunnitelma. Budjetoi tarkasti mistä rahoitus koostuu ja mihin rahaa tarvitaan. Projektin tavoitteet on mietittävä tarkkaan ja tavoitteita tulee tarkastella monesta näkökulmasta, (paikallinen, valtakunnallinen, yhteisö, osallisuus, työllisyys) mitä kaikkea projektisi saa aikaan? Projektisuunnitelma on jopa tärkein osa hakemusta. Käytä sen miettimiseen reilusti aikaa. Toimita hakemus ja liitteet ajoissa! Omasta mielestäni oli hyvin mielenkiintoista perehtyä yhdistysmaailmaan ja toiminnan rahoittamisen mahdollisuuksiin. Suomessa kolmannen sektorin toiminta on hyvin yleistä ja sinne tarvitaan ammattitaitoisia henkilöitä kehittämään toimintaa vielä paremmaksi ja laadukkaammaksi palveluiden tuottajaksi. Neea Järvinen Kulttuurituottaja 2017

Aloittamisen vaikeus ja itsensä johtaminen

placeholder-image

Aloittamisen vaikeuteen törmää usein, oli sitten kyse isosta tai pienestä tehtävästä. Tekosyitä on helppo keksiä, vaikka tietäisi etteivät ne ole oikeita syitä lykätä tehtäviä. Erityisesti etätyön ollessa uusi normi, halusin selvittää, miten voisin paremmin johtaa itseäni. Luin Satu Pihlajan teoksen Aikaansaamiseen taika, joka inspiroi minua kovasti.   Satu Pihlajan vinkkejä työn aloittamiseen ja rytmittämiseen:   1) Aloita pienestä asiasta. Esimerkiksi esseetä kirjoittaessa voi aloittaa kirjoittamalla tiedoston otsikon, kirjoittaa alustavaa runkoa tai lainata kirjastosta tarvittavia kirjoja. Näinkin ns. mitättömien asioiden tekeminen saa aikaan aikaansaamisen tunteen ja lisää energiatasoja.   2) Työskentele ainoastaan 15 minuuttia, esimerkiksi 15 minuuttia päivässä. On helpompi aloittaa tehtävä tietäen, että sitä tarvitsee tehdä ainoastaan vartin ajan, jolloin saa itsensä niin sanotusti huijattua työskentelyyn.   3) Vaikuta omaan tunnetilaasi. Ideana on muistella jotain aiempaa onnistumista: mitä muistoja se tuo ja miltä se tuntui kehossa? Onnistumista ennakoiva olotila helpottaa työskentelyn aloittamista, kun taas epäonnistumisten miettiminen ei motivoi työhön.   4) Työn rytmittäminen. Kokeile Pomodoro-menetelmää, jossa tekeminen pilkotaan 25 minuutin jaksoihin, joiden välissä on 5 minuutin tauot. Neljän työjakson jälkeen pidetään pidempi tauko, 15-30 minuuttia, jonka jälkeen jatketaan taas uudella työjaksolla.   5) Pidä kiinni rutiineista. Vaihda aamuisin päivävaatteet päälle, käy aamukävelyllä ikään kuin suorittaisit työmatkan ja palaa kotiin työskentelemään tai vaihtoehtoisesti mene kirjastoon tai kahvilaan. Työskentelyä voi helpottaa hakeutuminen ympäristöön, jossa on muitakin työskenteleviä ihmisiä.   6) Muista tauot. Tauon aikana tulisi syödä, juoda ja irrottaa ajatukset työstä, jolloin mieli pääsee lepäämään ja kehon ravitsemustila pysyy hyvänä.   Aloittamista ja rytmittämistä helpottavia keinoja on monia, tärkeää onkin löytää itselleen sopivia tapoja. Jos haluat oivaltaa lisää itsestäsi ja oppia uusi tapoja johtaa itseäsi, suosittelen Satu Pihlajan Aikaansaamisen taika: näin johdat itseäsi kirjaa erittäin lämpimästi.   Tsemppiä kaikille etätyöskentelyyn ja -opiskeluun!   Maija Luoma, kutu16

Hanketuottaja rakentaa ihmiselle merkityksellistä kulttuuritoimintaa

27.10.2020
Veera Palmu

Haastattelin Mai Salmenkangasta, sosiaalialan lehtoria ja CONNEXT for inclusion –hankkeen projektipäällikköä, hanketuottamisesta sekä hänen monipuolisesta ihmisläheisestä urastaan. Salmenkangas ei ole tuottaja, mutta on kuitenkin työskennellyt useiden hankkeiden parissa. Salmenkangas kertoi omin sanoin hänen toimenkuvansa olevan “hajanainen ja hirmu monimutkainen”, joten keskityin tässä haastattelussa saamaan irti juuri projektipäällikön työstä hankkeessa. CONNEXT for inclusion CONNEXT for inclusion –hankkeen tavoitteena on edistää nuoria maahanmuuttajia löytämään opiskelupaikan peruskoulun jälkeen ja kiinnittymään niihin opintoihin. Hankkeessa tuotetaan monipuolista ohjausmateriaalia, joiden avulla pyritään saamaan nuoria maahanmuuttajia tekemään ja oppimaan aktiivisesti esimerkiksi peleillä ja leikeillä. Hanke vaikuttaa todella mielenkiintoiselta ja hyödylliseltä, sillä siitä on varmasti paljon apua maahanmuuttajataustaisille nuorille. Mai Salmenkangas kertoi työskentelevänsä hankkeessa projektipäällikkönä. Hänen monipuoliseen työalueeseensa hankkeessa kuuluu esimerkiksi raportointi, budjetit, viestintä, nettisivut, uutiskirjeet ja markkinointi. Salmenkankaan mukaan työn hyvät puolet ovat luovuus sekä se, että pääsee kehittelemään asioita, joista on oikeasti hyötyä ja joilla pystyy vaikuttamaan. Hyvä puoli on myös se, että projektipäällikkönä pääsee itse vaikuttamaan omaan työhönsä ja voi ehdottaa muillekin mitä ja miten tehdä asioita. Narujen omissa käsissä pitäminen kuulostaa mielenkiintoiselta ja houkuttelevalta. Projektipäälliköllä on kuitenkin paljon vastuuta, minkä takia työn voisi kuvitella olevan melko stressaavaakin. Hankkeessa työskentelyn huonoja puolia ovat Salmenkankaan mukaan lyhyet projektit, sillä hankkeiden parissa tulevaisuus voi olla epävarmaa ja aika on rajallista. Pitää pystyä nopeasti tutustumaan projektissa työskenteleviin ihmisiin ja heidän tapoihinsa toimia. Ajanhallinta on Salmenkankaalle haastavaa. Sen uskon, että kun tekee paljon itse, se vie aikaa ja voi olla vaikea hahmottaa paljonko pitää tehdä mitäkin tunnissa, päivässä tai viikossa. Polku hanketyöhön ja tulevaisuuden suunnitelmat Salmenkangasta alkoi jo opiskeluaikoina kiinnostamaan monikulttuurisuus. Hän matkusteli maailmalla, tutustui ihmisiin ja verkostoitui. Opinnäytetyön tekemisen kautta Salmenkangas päätyi hankkeeseen töihin ja sen jälkeen onkin työskennellyt useissa hankkeissa monikulttuurisuuden parissa sekä tehnyt erilaisia kehittämishankkeita. Hän on työskennellyt hankkeiden lisäksi myös järjestöissä, työministeriössä ja YK:lla Turkissa. Suurimpia ja mieleenpainuvimpia saavutuksia urallaan Salmenkangas kertoo olevan eräs projekti Turkissa, jossa he pystyttivät pakolaisleiriä ja hankkivat sinne erilaisia tarvikkeita lyhyessä ajassa. Tulevaisuudessa Mai Salmenkangas haluaisi saada toimenkuvaansa vielä jotain uutta, sillä hän kaipaa lisää haastetta urallaan. Seuraava haaste hänelle voisi olla syksyllä 2020 alkava CRASH Creativity and Arts in Social and Health Fields ylempi AMK-tutkinto, jonka yhteyteen hän kaavailee jo uusia hankkeita. Työn merkityksellisyys on Salmenkankaalle tärkeää, joten hän aikoo jatkaa samantyyppisissä tehtävissä, mitä nyt tekee. Kulttuuri- ja sosiaalialan hankkeiden erot Kulttuuri- ja sosiaalialan hankkeet poikkeavat Salmenkankaan mukaan siinä, että niiden painopisteet ovat erit. Kulttuurialalla pyritään hallitsemaan tuotantoprosessi ja viestintä hyvin sekä tapahtumat tuotetaan ammattimaisesti alusta loppuun. Sosiaalialalla tavoitteena on päästä lähelle ihmisiä. Heidät kohdataan, heitä tuetaan ja kannustetaan sekä heidän rinnalla kuljetaan. Tässä on mielestäni melko suuri ero, sillä opintopaikkaa hakiessa on varmasti tietoinen kumpi kiinnostaa enemmän. Sosiaalialalle hakeneiden ihmisten suurin mielenkiinto yleensä on juuri ihmisten auttaminen ja heidän kanssaan työskenteleminen. Itseäni kiinnostaa nimenomaan tapahtumien tuotanto ja koko prosessi sen takana, mikä onkin syy siihen, että päädyin opiskelemaan kulttuurituotantoa. Sosiaalialankin hanketyössä on monia itseä kiinnostavia asioita, kuten ihmisläheisyys ja juuri Main erikoisala eli monikulttuurisuuteen liittyvät hankkeet. Olin yläkoulussa tukioppilaana koulumme valmistavan opetuksen luokalle, jossa oli ikäisiämme turvapaikanhakijoita. Se oli mielestäni palkitsevaa, kun näki miten he tykkäsivät pelata meidän kanssamme ja oppia uutta. Olisi myös työelämässä mahtavaa, jos näkisi työn merkityksellisyyden ihan käytännössä. Monilla kulttuuritapahtumillakin on sosiaalista ja terveydellistä merkitystä, yksi esimerkki on ihmisten syrjäytymisen ehkäiseminen. Ehkä itselle sellainen työ olisi unelma, jossa saa työskennellä kulttuuritapahtumissa, joilla on merkitys ihmisille. Haastattelussa Connext-hankkeen projektipäällikkö Mai Salmenkangas, Metropolia Ammattikorkeakoulu. Haastattelijana Veera Palmu, Metropolia Ammattikorkeakoulun kulttuurituotannon ensimmäisen vuoden opiskelija.