Ö Fest on pienikokoinen, vuonna 2025 kuudetta kertaa järjestetty festivaali, joka keskittyy erityisesti kotimaiseen vaihtoehtomusiikkiin ja kentän nousevien ja itsenäisten artistien nostattamiseen. Festivaalin tavoite on täyttää tarve vaihtoehtoisille, intiimeille festivaalikokemuksille verrattuna suuriin festivaaleihin, joita Suomesta löytyy ennestään suuri määrä.
Vahvasti Diy-henkisyyteen pohjaava tapahtuma pitää lisäksi kiinni tapahtuman perustamisesta asti sen yllä vallinneesta salaperäisestä tunnelmasta. Tapahtuman sijaintia ei paljasteta julkisesti lainkaan, ja jopa festivaalikävijät saavat sijainnin tietoonsa vasta lipun ostamisen jälkeen.
Työskentelin vuoden 2025 Ö Festin markkinointitiimissä, erityisesti sosiaalisen median markkinoinnissa ja viestinnässä. Tiimin tehtävänä oli löytää kultainen keskitie mystisen vähäsanaisuuden ja lipunmyyntiä ja festivaalin brändiä tehostavan markkinoinnin välillä.
Projektin aikana opin, ettei festivaalin onnistunut viestintä aina vaadi mahdollisimman aktiivista ja kattavaa sosiaalisen median viestintää. Suuressa osassa festivaalin viestintää nojattiin festivaalilla kuvattuihin, vahvasti diy-henkeä kuvastaviin materiaaleihin, jotka loivat mielikuvaa, tukivat festivaalin brändiä ja sanattomasti välittivät festivaalilla odottavaa tunnelmaa. Teimme tarpeellisen informatiivisemman viestinnän harkittuina täsmäiskuina, joissa panostettiin tehokkaaseen saavuttavuuteen.
Tavoitteenani projektissa oli myös itseni johtaminen, koska suurin osa työstä tehtiin itsenäisesti, eikä sitä oltu sidottu perinteisiin toimistoaikoihin. Lisäksi tein työtä kahden muun osa-aikatyön sivussa, joten hyvä itsensä johtaminen oli monessa tilanteessa tarpeellista järjen ja toimintakykyisyyden säilyttämisen vuoksi.
Työni projektissa opetti minulle erityisesti aikataulujen hallinnan ja itseni motivoimisen tärkeydestä. Näissä molemmissa tärkeässä roolissa oli myös se, ettei omaa palautumista ja jaksamista sivuuta. Erityisesti liika optimistisuus aikataulujen ja työmääräni kanssa on ollut minulle heikko kohta, ja oli sitä myös projektin alussa. Erityisesti tapahtuman lähestyessä oman jaksamisen priorisointi kuitenkin korostui, kun aikapaine ja koko työryhmän keskeinen stressitaso kohosi. Tajusin onneksi ajoissa olla realistinen siitä, mihin työmäärään pystyn ilman että se nakertaa omasta hyvinvoinnistani tai muista asioista, jotka minun täytyy tai jotka haluan tehdä.
Kulttuurituotannon bloggaajat
Bloggaajat ovat Metropolian kulttuurituotannon opiskelijoita. Blogeissa kurkistetaan kulissien taakse, esitellään tuotantoja ja ajankohtaisia kulttuuritapahtumia. Opiskelijat kertovat kulttuurituotannon opiskelusta Metropoliassa ja siitä mitä tuotannoissa sekä projekteissa tapahtuu. Ota yhteyttä
Ympäristövastuullisuuden ei tarvitse olla valmis kokonaisuus ennen kuin sen eteen voidaan tehdä jotain. Päinvastoin: keskeneräisyyden tunnistaminen voi olla vastuullisen muutoksen tärkein lähtökohta. Kun suuri tavoite jaetaan pieniksi teoiksi, ympäristövastuullisuus muuttuu pelottavasta möröstä yhteiseksi ja mahdolliseksi tehtäväksi.
Ympäristövastuullisuus voi tuntua isolta möröltä, jolta tekisi mieli pysyä hieman piilossa. Tämä mörkö muistuttaa ilmastonmuutoksesta, luonnonvarojen käytöstä, jätelainsäädännöstä, kierrätyksestä, päästöjen vähentämisestä, hankinnoista, kuljetuksista ja viestinnän tärkeydestä. Kun kaikkea pitäisi kehittää samanaikaisesti, ensimmäisen askeleen ottaminen voi olla vaikeaa. Organisaatiossa saatetaan ajatella, ettei mitään kannata tehdä ennen kuin käytettävissä on täydellinen suunnitelma ja varmasti toimiva ratkaisu.
Täydellistä hetkeä ei kuitenkaan välttämättä koskaan tule. Odotellessa mörkö voi kasvaa kasvamistaan.
Opinnäytetyössäni kehitin Kiinteistö Oy Kaapelitalolle ympäristövastuullista tapahtumien jätehuollon toimintamallia Kaapelitehtaan Merikaapelihalliin. Työn aikana ymmärsin entistä selvemmin, ettei ympäristövastuullisuuden kehittäminen ole yksittäinen projekti, joka voidaan valmistumisen jälkeen merkitä tehdyksi. Se muistuttaa enemmän maratonia kuin pikajuoksua. Matkan varrella opitaan, kokeillaan, tehdään virheitä, korjataan suuntaa ja jatketaan eteenpäin.
Kaikkea ei tarvitse ratkaista kerralla
Keskeneräisyys on tärkeää uskaltaa sanoa ääneen. Organisaatiolla voi olla paine näyttää ympäristövastuullisuudessa valmiimmalta kuin se todellisuudessa on. Tavoitteista ja saavutuksista halutaan kertoa, mutta epävarmuuksien ja ratkaisemattomien asioiden myöntämisen voidaan pelätä heikentävän uskottavuutta.
Rehellinen puhe siitä, mitä jo tehdään ja mitä vasta opetellaan, rakentaa kuitenkin luottamusta ja pienentää mörön voimaa. Uskottavuus ei synny valmiin vaikutelman ylläpitämisestä. Se syntyy selkeistä tavoitteista, niitä vastaavista teoista ja suunnitelmallisesti jatkuvasta kehittämisestä. Myös pienistä teoista voidaan kertoa, kun niiden merkitystä ei liioitella.
Keskeneräisyyden hyväksyminen liittyy vahvasti muutosjohtamiseen. Muutos ei toteudu vain tekemällä uusi ohje tai hankkimalla uudet jäteastiat. Ihmisten pitää ymmärtää, miksi toimintaa muutetaan, mitä heiltä odotetaan ja miten muutos vaikuttaa heidän työhönsä. Liian yleinen tavoite tuntuu helposti etäiseltä, mutta kohtuuttoman suuri tavoite voilamaannuttaa.
Mörön edessä lamaantuminen ei välttämättä tarkoita välinpitämättömyyttä. Jos omat tiedot tai aika tuntuvat riittämättömiltä ja virheiden tekeminen pelottaa, tutussa toimintatavassa pysyminen voi tuntua turvallisimmalta
Pienikin askel vie eteenpäin
Muutosjohtamisen tehtävänä on tehdä ensimmäisestä askeleesta mahdollinen. Tapahtumien jätehuollossa tämä voi tarkoittaa aluksi esimerkiksi eri toimijoiden vastuiden selkeyttämistä. Samalla voidaan testata opasteita, kerätä palautetta ja seurata, millaisia jätteitä tapahtumissa syntyy. Kaikkea ei tarvitse ratkaista yhdellä kertaa.
Kokeilulle ja palautteen keräämiselle pitää antaa aikaa. Uuden toimintamallin toimivuutta ei voida arvioida vain yhden tapahtuman perusteella, sillä tapahtumien tarpeet vaihtelevat.
Kehittämisessä on myös sallittava virheet. Jos opaste ei ole riittävän selkeä tai vastuunjako ei toimi käytännössä, havainto ei tarkoita koko kehittämistyön epäonnistumista. Se tuottaa tietoa seuraavaa, parempaa versiota varten.
Pienistä teoista rakentuu pysyvä muutos
Pienet askeleet eivät tarkoita kunnianhimon puutetta. Niillä voidaan rakentaa pysyvämpää muutosta kuin suurella uudistuksella, joka jää irralliseksi arjen toiminnasta. Tapahtumapaikka voi tukea muutosta tarjoamalla yhteiset rakenteet, selkeät ohjeet ja mahdollisuuden keskustella tapahtumakohtaisista tarpeista ajoissa. Näin tapahtumajärjestäjää ei jätetä yksin suuren vastuullisuustavoitteen kanssa.
Opinnäytetyöni ei tehnyt Merikaapelihallin jätehuollosta valmista. Se tuotti kehittämisehdotuksen ja suunnan, jota kohti voidaan edetä vaiheittain.
Ensimmäisen askeleen ei tarvitse ratkaista kaikkea. Sen pitää olla riittävän selkeä, jotta se voidaan ottaa. Kun organisaatio hyväksyy muutoksen keskeneräisyyden, energiaa ei tarvitse käyttää valmiin vaikutelman ylläpitämiseen. Sen voi käyttää seuraavan konkreettisen teon tekemiseen. Samalla mörkö pienenee askel askeleelta.
Katja Valpas on kokenut kulttuuri- ja tapahtumatuotannon ammattilainen ja vastavalmistunut kulttuurituottaja (YAMK). Hän työskentelee Kiinteistö Oy Kaapelitalossa vastaten kulttuurikeskusten tapahtumatilojen vuokrauksesta ja kehittämisestä. Valppaalla on monipuolinen ja käytännönläheinen kokemus tapahtuma-alalta ja tapahtumatilojen kehittämisestä. Opinnäytetyössään hän tarkastelee Merikaapelihallin tapahtumien jätehuollon kehittämistä, ympäristövastuullisuuden vahvistamista sekä sidosryhmien sitouttamista osaksi toimintamallia. Opinnäytetyö on luettavissa täällä Yksinkertaisesti yhdessä – Kohti ympäristövastuullisempaa tapahtumien jätehuoltoa KAAPELI:lla
Työskentelin tuotantoassistenttina Helsingin kansainvälisissä balettikilpailuissa 28.5-6.6.2026. Olin osa hotelli- ja aulatiimejä, mutta pääsin auttamaan myös kilpailutoimiston tehtävissä.
Suurimman osan ajastani vietin muiden vapaaehtoisten kanssa. Kahden viikon aikana ehdimme tutustua hyvin ja heidän seurassaan opin valtavasti baletin maailmasta. Olen henkilö, joka ei ole itse harrastanut balettia, joten oli paljon, mitä en tiennyt lajista.
Kilpailussa työskenteli yli 50 vapaaehtoista, joilla oli hyvin erilaisia taustoja. Monia yhdisti kuitenkin rakkaus balettiin. Osa oli harrastanut balettia nuoruudessaan, osa tanssi edelleen aikuisbalettia ja muutamilla oli kokemusta juuri tässä kilpailussa vapaaehtoisena toimimisesta.
Vapaaehtoinen pelastaa päivän
Opin kilpailun vapaaehtoisilta paljon baletin maailmasta, esimerkiksi eri variaatioista (eli tanssijoiden sooloista), valmentajista ja tuomareista. Samalla huomasin, kuinka korvaamaton merkitys vapaaehtoisilla oli kilpailun sujuvuudelle. He eivät ainoastaan opastaneet kilpailijoita vaan heidän asiantuntemuksensa auttoi ratkaisemaan tilanteita, joita moni ulkopuolinen ei olisi edes huomannut.
Yksi tilanne jäi erityisesti mieleeni. Kilpailija oli juuri valmistautumassa astumaan lavalle alkuerissä, kun eräs vapaaehtoinen huomasi hänen esiintymisasussaan jotain erikoista. Asu ei vastannut sitä variaatiota, jonka kilpailijan oli tarkoitus esittää.
Tilanne tarkistettiin nopeasti, ja kävi ilmi, että kilpailija olikin valmistautunut eri variaatioon kuin kilpailuun oli aikaisemmin ilmoitettu. Jos asiaa ei olisi huomattu ajoissa, lavalla olisi alkanut soida täysin väärä musiikki. Kilpailija ehti kuitenkin vaihtaa suunnitelmaansa viime hetkellä ja välttyi erittäin hankalalta tilanteelta tuomariston edessä.
Tuo hetki osoitti konkreettisesti, kuinka arvokasta vapaaehtoisten osaaminen oli. Heidän tarkkaavaisuutensa, kokemuksensa ja lajituntemuksensa eivät ainoastaan helpottaneet järjestelyjä, vaan saattoivat ratkaista kilpailijan kannalta ratkaisevan tilanteen.
Kun ajattelen kilpailua jälkikäteen, mieleeni nousee ensimmäisenä ihmiset, jotka olivat mahdollistamassa sitä. Oli hienoa päästä työskentelemään motivoituneiden vapaaehtoisten kanssa ja nähdä, kuinka yhteinen intohimo balettiin yhdisti ihmisiä. Se teki kokemuksesta erityisen ja muistuttivat minua vapaaehtoisten tekemän työn merkityksellisyydestä.
Oona, Kutu -22
Ilona Aunola, kulttuurituotannon opiskelija
Miltä kuulostaa työpäivä, jossa tehtävälista kasvaa jatkuvasti, aikataulut muuttuvat ja kaikkiin kysymyksiin ei saa heti vastausta? Minulle se oli arkea, kun työskentelin kesällä 2025 Art Films Productionilla osana syventävää projektiani.
Työskentelin pienessä elokuvatuotantoyhtiössä, jossa pääsin tekemään monipuolisesti tuotannon, viestinnän ja markkinoinnin tehtäviä. Projektin aikana yksi asia nousi kuitenkin muiden yläpuolelle: opin, kuinka tärkeää itsensä johtaminen on silloin, kun työ ei tule valmiiksi pilkottuna tehtävälistana.
Kaikki tehtävät eivät voi olla kiireellisiä
Pienessä organisaatiossa työtehtäviä tuli useista eri suunnista. Päivään saattoi kuulua esimerkiksi apurahahakemusten valmistelua, festivaalien kontaktointia, verkkosivujen päivittämistä, markkinointimateriaalien tekemistä ja erilaisia tuotannon käytännön tehtäviä.
Kaikkea ei tietenkään voinut tehdä samaan aikaan.
Aluksi ajattelin helposti, että seuraavaksi pitäisi vain tarttua siihen tehtävään, joka tuli ensimmäisenä vastaan. Projektin edetessä opin kuitenkin pysähtymään ja arvioimaan tehtävien tärkeyttä:
Mikä pitää tehdä juuri nyt? Mikä voi odottaa? Mikä vaikuttaa eniten koko tuotannon etenemiseen?
Priorisoinnista tuli yksi tärkeimmistä taidoista, joita projektin aikana kehitin. Erityisesti silloin, kun uusia tehtäviä tuli kesken kaiken, oma työskentely piti pystyä järjestämään uudelleen.
Itsensä johtaminen tarkoittikin minulle ennen kaikkea oman työn suunnittelua, ajankäytön hallintaa ja kykyä tehdä päätöksiä myös epävarmoissa tilanteissa.
Kaikkeen ei voi valmistautua etukäteen
Projektin aikana suunnitelmat eivät aina toteutuneet niin kuin olin ajatellut.
Yksi haastavimmista tilanteista syntyi laajan apurahahakemuksen kanssa. Hakemusta oli työstetty yli kuukauden, mutta lähetyspäivänä kaikki tiedostot eivät meinanneetkaan latautua palvelimelle.
Tällaisessa tilanteessa ei auta se, että jää odottamaan täydellistä ohjetta.
Minulle muodostui projektin aikana melko yksinkertainen toimintatapa: jos jokin asia on ongelma, tartun siihen heti.
Jos täytyi soittaa, soitin. Jos yksi ratkaisu ei toiminut, etsin toisen. Jos en tiennyt jotain, kysyin.
Opin, että itsensä johtaminen ei tarkoita sitä, että kaikki olisi aina hallinnassa. Se tarkoittaa myös kykyä toimia silloin, kun asiat eivät mene suunnitelmien mukaan.
Kun ohjausta ei ole jatkuvasti saatavilla
Pienessä työyhteisössä sain paljon vastuuta, mutta samalla ohjausta ei ollut aina mahdollista saada heti. Esihenkilöni työtilanne ja kiireet vaikuttivat siihen, kuinka nopeasti tehtäviin sai palautetta tai tarkennuksia.
Tämä oli välillä haastavaa. Joskus saatoin aloittaa tehtävän, jonka olin ymmärtänyt yhdellä tavalla, ja myöhemmin kävi ilmi, että tehtävänanto oli ymmärretty eri tavalla.
Tilanteet opettivat minulle, että omaa työtä pitää osata myös sanoittaa ja varmistaa. Pelkkä tehtävän suorittaminen ei aina riitä, vaan täytyy uskaltaa kysyä tarkentavia kysymyksiä ja kertoa, jos jokin asia ei ole selvä.
Samalla opin luottamaan enemmän omaan osaamiseeni.
Korkeakouluopiskelijana voi tuntua vaikealta sanoa ääneen, jos ajattelee tietävänsä jostain asiasta enemmän kuin oma esihenkilö. Projektin aikana opin kuitenkin, että ammatillinen itsevarmuus ei tarkoita sitä, että tietäisi kaiken. Se tarkoittaa myös sitä, että uskaltaa tuoda oman osaamisensa esiin.
Mitä tästä jäi käteen?
Syventävän projektin aikana opin paljon elokuvatuotannosta, mutta vielä enemmän opin omasta tavastani tehdä työtä.
Opin suunnittelemaan työpäiviäni, priorisoimaan tehtäviä ja toimimaan tilanteissa, joissa kaikki ei ollut valmiiksi määriteltyä. Opin myös tunnistamaan tilanteita, joissa omaa työmäärää pitää pysähtyä arvioimaan.
Yksi tärkeä oppi liittyi myös siihen, milloin työ on riittävän valmis. Huomasin helposti jääväni hiomaan yksityiskohtia pitkään. Työelämässä kaikkea ei kuitenkaan voi kehittää loputtomasti. Joskus on osattava todeta, että tämä on nyt tarpeeksi hyvä ja siirtyä seuraavaan tehtävään.
Ehkä suurin oivallukseni oli kuitenkin se, että tuottajan osaaminen ei ole sidottu vain yhteen kulttuurialaan. Elokuvatuotanto avasi minulle uuden näkökulman omaan ammatti-identiteettiini ja sai minut näkemään itseni tulevaisuudessa monipuolisemmin tuottajana.
Kun kukaan ei käske, mitä tehdä seuraavaksi, pitää osata päättää itse.
Ja juuri sitä taitoa haluan viedä tästä projektista mukanani seuraavaan työtehtävään.
Aaron Antonovsky loi salutogeneesin eli terveyslähtöisen terveyskäsityksen korvaamaan vajavuuslähtöistä työnotetta eli patogeneesia (1). Salutogeenisen terveyttä korostavan teorian yksi pääkäsite on koherenssin tunne. Kun ihmisellä on vahva ja hyvä koherenssin tunne, niin hän kokee maailman jäsentyneenä, käsiteltävä kokonaisuutena ja tarkoituksenmukaisena (2) Salutogeenisen teorian koherenssin tunnetta kuvataan ymmärrettävyyden (comprehensible), hallittavuuden (manageable) ja merkityksellisyyden (meaningful) tunteiden myötä (3).
Salutogeneesin teoriaa on hyödynnetty useissa kansainvälisissä sekä suomalaisissa tutkimuksissa, niin terveydenhuollon kuin muiden alojen ympäristöissä kuten sairaaloissa, arkkitehtuurissa ja yliopistoissa. Teoriaa on hyödynnetty tutkimuksissa, jotka ovat koskeneet eri kohderyhmiä, ikääntyviä, lapsia, mielenterveyskuntoutujia ja terveydenhuoltoalan opiskelijoita (4).
Miten markkinoida innovatiivista oppimisympäristöä?
Ammattikorkeakoulussa sosiaali- ja terveysalan tutkintoa suorittavien opiskeluun liittyvät käytännön harjoittelujaksot. Metropolia on avannut opiskelijoilleen vuoden 2020 alussa ohjatun käytännön harjoittelun oppimisympäristön nimeltään Hyvinvointia Myllypurosta, eli HyMy-kylän. Oppimisympäristössä harjoitellaan muun muassa asiakastyöskentelyn ammattikäytäntöjä. Opetusasiakkaiden tavoittamiseksi uuden palvelun markkinoiminen on tarpeellista.
Metropolian opiskelijat suorittavat osana opintojaan innovaatioprojektin, jossa kehitetään oivaltavia ratkaisuja työelämän ajankohtaisiin tarpeisiin. HyMy-kylän markkinointi on ollut yksi innovaatioprojektin kohde. Koska markkinoinnilla tavoiteltiin terveyslähtöistä ja hyvinvointia huomioivaa, eikä niinkään oirekeskeistä tai rajoituksia korostavaa näkökulmaa, mukaan kytkettiin salutogeeninen teoria. Opiskelijatiimin ratkaistavaksi annettiin seuraavat kysymykset:
Miten luoda markkinointia HyMy-kylästä, joka lisäisi ihmisen koherenssin tunnetta?
Miten markkinoinnin voisi kokea terveyslähtöisesti?
Miten markkinointi näyttäytyisi merkityksellisenä, ymmärrettävänä ja hallittavana?
HyMy-kylän markkinointia kehittänyt opiskelijatiimi oli monialainen. Sen jäsenistä vain muutama tiesi ennalta, mitä salutogeeninen tarkoittaa. Opiskelijatiimin jäsenet odottivat saavansa lisää tietoa ja taitoa markkinointiin, erityisesti sosiaaliseen markkinointiin.
Kaupallinen markkinointi tähtää tavaran tai palvelun myyntiin, kun taas sosiaalisen markkinoinnin tarkoitus on vaikuttaa ihmisen käyttäytymiseen. Tässä tapauksessa tavoiteltiin ihmisen käyttäytymisen muutosta, että ihminen kiinnittäisi huomiota omaan hyvinvointiinsa ja pitäisi hyvää huolta itsestään.
Työkaluja innovointityöhön: tulevaisuuden muistelu
Innovaatio-opintojen toteuttamisessa käytetään monenlaisia menetelmiä. Tulevaisuuden muistelu tai ennakointidialogi tunnetaan myös dialogisena verkostopalaverina5. Tulevaisuuden muistelua pidetään menestyksellisenä ennakoivana dialogityökaluna erilaisissa verkostotoimijoiden tapaamisissa. Menetelmä auttaa luomaan toiveikkuutta ja luottamusta omiin kykyihin sekä voimavaroihin. Menetelmää on tutkittu erilaisissa yhteisöissä ja asiakasryhmissä. Menetelmä kuuluu vaikutusten ja vaihtoehtojen tunnistamismenetelmiin, joilla voidaan kuvata tulevia vaikutuksia erilaisilla aikajanoilla, kuukausista vuosiin ja eläytyä mahdollisimman todenmukaisesti kuviteltuun tulevaisuuteen.6
Ohjasin työparini kanssa HyMy-kylän markkinointiin keskittynyttä ryhmää. Hyödynsimme yhdellä tapaamiskerralla Tulevaisuuden muistelu -menetelmää, jonka tarkoituksena on auttaa hahmottamaan sitä, miltä nykyhetken tekeminen näyttää muutaman vuoden päästä ja kuinka realistinen nyt tehty suunnitelma on.
Kerroimme ensin tilanteen alustukseksi: “Tapaamme kahden vuoden päästä tästä eli noin vuonna 2022. Pohtikaa hetki, miten muistelette tätä projektia ja sen toteutumista”.
Tämän jälkeen jokainen opiskelija mietti muutaman minuutin verran ja kirjoitti tyhjälle paperille asioita, joita ennakoi ja arvioi tapahtuvan seuraavan kahden vuoden aikana.
Sen jälkeen purimme yhdessä heidän paperille kirjaamia asioita. Lähes jokainen oli kirjoittanut, että oli mukava tutustua muiden alojen opiskelijoihin ja he muistelivat hyvällä ja kiitollisin mielin toteutunutta projektia ja sen mukanaan tuomia oppimiskokemuksia, joista on ollut heille hyötyä työelämässä.
Meidän projektiryhmän muistelussa tuli esille myös mahdollisia pelkoja ja epäilyjä projektissa mahdollisesti eteen tulevien haasteiden voittamisesta. Purkutilanne mahdollisti näiden asioiden tuomisen käsiteltäväksi ja näin ennakoida myös asioita, joiden ei oltu ajateltu onnistuvan. Menetelmä koettiin voimaannuttavaksi ja sen koettiin aidosti lisäävän ennakoimisen kykyä.
Opiskelijat olivat pohtineet ja kirjoittaneet tulevaisuutta muistellessaan osittain samoja ja osittain täysin erilaisia näkökulmia. Muistelu koettiin voimaannuttava ja pelkoja vähentävänä, kun sai kirjoittaa jo toteutuneessa muodossa asioista, joiden toivottiin tapahtuvan. Jokainen toi omilla tulevaisuuden muisteluillaan keskusteluun jotain uutta, mikä auttoi laajentamaan toisten näkökulmaa asiaan.
Onnistuneita lopputuloksia
Innovaatioprojekti HyMy-kylän markkinoinnin parissa eteni hyvin ja odotetusti. Alku oli sekavaa ja hieman ahdistavaa, kunnes päästiin ideoinnista toteutukseen. Vastoinkäymisiä oli mm. henkilökemioissa ja vuorovaikutuksessa, niitä ratkottiin yhdessä opiskelijoiden kesken luottamuksellisessa ilmapiirissä.
Opiskelijat työskentelivät neljässä pienryhmässä. Heidän innovointityönsä tuotoksia olivat
Opiskelijoille suunnattu Hetki itselle! rentoutumishetki, jonka tavoitteena oli lisätä opiskelijoiden tietoutta eri rentoutumis- ja stressinhallintamenetelmistä ja antaa opiskelijoille mahdollisuus päästä kokeilemaan niitä.
Metropolia Ammattikorkeakoulun sekä HyMy-kylän Facebook ja Instagram kanaville viiden arkipäivän mittaisen ”Viikon kampanjan”, joka koostui videomateriaalista, kuvista, sosiaalisen median tarinoista ja erilaisista aktivoivista kyselyistä HyMy-kylään liittyen. Esimerkkinä video, jossa esitellään toimintaa (aukeaa youtube.com).
Myllypuro-seuran asukasyhdistyksen kanssa kehitetty Hetki hyvää -tapahtuma, jonka tavoitteena oli luoda pop-up-konsepti, jota olisi jatkossa mahdollista hyödyntää moniammatillisesti erilaisissa ympäristöissä eri ryhmille kohdennettuna.
Posterit, joiden tarkoitus oli lisätä opiskelijoiden tietoutta HyMy-kylästä, jotta he voisivat parhaansa mukaan hyödyntää kylän oppimisympäristöä omassa opiskelussaan sekä oman hyvinvointinsa tukemisessa.
Iso kiitos inno-ohjaaja kollegalleni Ulla Nikupaavolle panostuksesta, tuesta ja asiantuntijuudesta.
Lähteet
Kuntoutusportti. Koherenssin tunne ja kuntoutuminen (aukeaa kuntoutusportti.fi). Päivitetty 10.02.2012.
Lindström, Bengt - Eriksson, Monica 2008. Salutogeneesin teoria nostaa hyvän elämän voimavarat esiin. Suomen Lääkärilehti 63(6), 517-519.
Mittelmark, MB - Bauer, GF 2017: The Meanings of Salutogenesis. Teoksessa Mittelmark MB, Sagy S, Eriksson M, Bauer GF, Pelikan JM, Lindströ, B & Espnes GA.: The Handbook of Salutogenesis. Springer, Switzerland.
Mittelmark, MB – Sagy, S – Eriksson, M - Bauer, GF – Pelikan, JM - Lindström, B - Espnes GA. 2017. The Handbook of Salutogenesis. Springer, Switzerland.
Hyvönen M. 2011. Tulevaisuuden muistelulla kohti yhdessä näkemistä: Tutkimus dialogisten menetelmien käytöstä työyhteisöjen kehittämisessä (aukeaa PDF osoitteessa core.ac.uk) Pro gradu- tutkielma. Itä-Suomen yliopisto, Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta, Yhteiskuntatieteiden laitos.
Kokko R.-L. 2007. Tulevaisuuden muistelu -palaveri – toiveikkuutta tuottava yhteistyömenetelmä (aukeaa urn.fi). Yhteiskuntapolitiikka 72 (2007):2:166-174.
Kirjoittaja
Mirka Peththahandi on osteopatian lehtori Metropoliassa. Hän on vastavalmistunut terveyden edistämisen YAMK tutkinto-ohjelmasta ja kiinnostunut salutogeneesin tarjoamasta näkökulmasta, joka sopii lähes joka paikkaan. Hän on ollut useissa innovaatioprojekteissa mukana ja innostuu herkästi ihmisen kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin edistämisestä.
Meillä kaikilla on oma tapamme toimia ja olla työrooleissamme. Useimpien tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiohankkeiden parissa työskentelee ihmisiä eri organisaatioista. Hankkeet ovat määräaikaisia, ja hankkeessa työtä tekevä tiimi syntyy määräajaksi. Projektia vetämään nimetään projektipäällikkö.
Projektipäällikön roolin ennakko-odotukset
Projektipäällikön onnistumista työssään arvioivat eri vaiheissa rahoittaja, ohjausryhmä, projektin työntekijät ja kumppanit, sekä projektin sidosryhmien edustajat. Miellämme päällikön roolin kukin omasta näkökulmastamme.
Eri aloilla projektityö käsitetään eri tavoin. Ennakko-odotukset projektipäällikön roolista ja projektin toteuttamistavasta voivat kummuta kunkin mukana olevan aiemmista kokemuksista. Samoin oletukset ensikertalaisen tai kokeneemman projektipäällikön kyvykkyydestä hoitaa tehtävänsä voivat olla hyvin vahvoja. Näiden oletusten läpikäynti yhdessä, projektin alkaessa, saattaa edistää yhteistyön mielekästä käynnistymistä.
Projektipäällikkönä toimimisen perusedellytykset
Onko hyvä projektipäällikkö hankkeen itsepäinen veturi vai joukon kapteeni? Keskittyykö hän käytännön suorituksiin, vai katseleeko vielä pitemmälle, hankkeen päättymisen jälkeiseen aikaan? Ei ole yhtä ja ainoaa oikeaa tapaa olla projektipäällikkö. Kyky toteuttaa projekti alusta loppuun on pääasiallinen tehtävä.
Projektipäällikkönä onnistumisen perusedellytyksiä ovat
ymmärrys projektiluontoisesta työskentelystä, jota raamittavat aika, raha ja ihmiset
ihmisten johtamisen taidot
jokin käsitys aihepiiristä, jota projekti käsittelee, vaikkei hänen tarvitse olla alan erityisasiantuntija
perustyövälineiden, kuten sähköisten raportointityökalujen, ymmärrys
Osaamistaan voi kasvattaa läpi uran, projektikokemus toisensa jälkeen. Ammattilainen hankkii todisteeksi osaamisestaan vaikkapa projektipäällikön sertifikaatin, jollaisia erilaiset kansainväliset asiaan erikoistuneet organisaatiot myöntävät.
Projektipäällikön tulee hankkeen edetessä osata reagoida muuttuviin tilanteisiin sopivalla tyylillä ja edistää hanketta sen tärkeimmät tavoitteet mielessä. Projektipäällikön on hyvä osata ja ymmärtää, tietää paljon muttei kaikkea, kantaa vastuunsa ja jakaa sitä muillekin, viestiä aktiivisesti ja luontevasti.
Paineensietokykyäkin tarvitaan.
Tiimin rooli projektin etenemisessä
Metropolia ammattikorkeakoulussa tehdään vuosittain yli sataa hanketta, joita toteuttavat kymmenet projektipäälliköt. Monet projektipäälliköt ovat vastuussa useammasta kuin yhdestä hankkeesta. Jokainen heistä on oma persoonansa ja kullakin oma tyylinsä viedä projektejaan eteenpäin.
Hankkeen onnistumisen kannalta myös projektin työntekijöiden persoonallisuudet ja tekemisen tapa ovat merkittävässä roolissa. Tiimiään ei aina voi valita. Huomioitavaa on myös se, ettei projektipäällikkö aina ole projektityöntekijöiden hallinnollinen esihenkilö.
Ihannetilanteessa projektia vetää henkilö, joka kykenee näkemään kokonaisuuden, tekemisen merkityksen ja tulosten vaikutukset niin projektin osallisille kuin laajemmin. Lisäksi hän antaa tilaa tekemiselle, selkeät roolit ja vastuut tiiminsä asiantuntijoille.
Tiimin tehtävä on toteuttaa annettuja tehtäviä tai tehtäväkokonaisuuksia ja raportoida projektipäällikölle. Tiimiläisillä voi olla täysipäiväinen tai osa-aikainen työsuhde projektiin. Tiimin sisäinen viestintä on tärkeää, jotta kaikki osalliset pysyvät ajan tasalla projektin etenemisestä.
Vahva persoona, vahva työote?
Olen työskennellyt hankkeiden viestijänä noin kymmenen eri projektipäällikön kanssa. Jokainen heistä on tuntunut tekevän työtä omana itsenään ja kunkin työtyyli on värittynyt sen mukaisesti. Yhdistävänä tekijänä voi sanoa omien kokemusten pohjalta vain, että tyypillinen projektipäällikkö on varma mielipiteistään, eikä epäröi sanoa ajatuksiaan ääneen.
Itse olen toiminut viimeksi seitsemän vuotta sitten tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiohankkeen projektipäällikkönä. Oma tavoitteeni oli taata huipputiimin onnistuminen projektin suorittamisessa. Kaiken avaimena oli avoimuus ja tasavertainen vuorovaikutus, niin tiimin kuin kumppaneidenkin kanssa. Uskon myöskin edustaneeni päällikkötyyppiä, jolla on vahva mielipide.
Projektipäällikön vahva mielipide ei muodostu omista mieltymyksistä tai hetken mielijohteesta, vaan perustellusti eri vaihtoehtoja punnittuaan, päällikkö tekee päätöksen. Se ei koskaan ole jyräävä teko, vaan osoitus sitoutumisesta valintaan, joka tukee projektipäällikön näkemyksen mukaan parhaiten projektin etua kokonaisuudessaan.
Lukemistoa
Erikson, Thomas: Kehnot pomot ympärilläni - miksi hyvä johtaminen on niin vaikeaa? (2019, Atena-kustannus)
Kähönen, Päivi: Projektipäällikön osaaminen ja taidot (7.3.2016, Pasaati)
Yhteiskunnassa vanhat valtarakenteet ja toimintatavat natisevat liitoksistaan, kun ihmiset haluavat ottaa itselleen aiemmin edustukselliselle julkiselle vallalle kuuluneita tehtäviä, muuttavat kuluttajakäyttäytymisellään markkinarakenteita ja perustavat jakamistalouteen ja omatoimiseen palvelujen vaihtoon liittyviä demokraattisia toimintoja. Muuttuva yleisökäyttäytyminen ja uudenlaisen kaupunkiaktivismin nousu haastavat myös perinteisen tapahtumatuotannon mallin ja kulttuurituottajien työnkuvan.
Yhdistystoiminnan ulkopuolelle jäävä kansalaisaktivismi, eli neljäs sektori, hyödyntää usein varsin löyhiä ihmisten yhteenliittymiä, jotka toimivat some-ympäristössä, painottavat itse tekemistä, yhteisöllisyyttä, avointa jakamista ja ovat usein myös vain hetkellisiä yhteisöjä jonkin asian valmiiksi saamiseksi.
Osa toiminnasta on tee-se-itse toimintaa, jolla vaikutetaan esimerkiksi oman asuinympäristön viihtyisyyteen (oman alueen FB-kirpputorit, oman auton tai asunnon vuokraus, ympäristömummo- tai vaaritoiminta päiväkodeissa ja kouluissa), osalla toimintaa pyritään vaikuttamaan yhteiskunnalliseen päätöksentekoon ja systeemin muuttamiseen (varjokaavoitukset, adressit päättäjille, ei-laiteta-pakasteita-pieneen-pussiin -kampanja). (1)
Yleisön uudet roolit
Ihmisten halu osallistua ulottuu myös tapahtumatuotannon alueelle. Enää osallistuminen kulttuuririentoihin ei tarkoita sitä, että mennään kulttuurilaitokseen ja seurataan taiteilijan työtä katsomosta. Nyt yleisö hakee aktiivista osallistumista tapahtumien ja kulttuuripalveluiden tuotantoon. Uudenlaisessa kulttuurituotannossa puhutaan joukkoistamisesta, jolla tarkoitetaan yleisesti hajautettua ongelmanratkaisu- ja tuotantomallia, jossa toimeksiantaja hyödyntää yhteisön osaamista rajattua tehtävää varten.
Yleisö voi joukkoistamisessa toimija:
1. ideoijana luoville sisällöille (joukkoluovuus, engl. crowd creation),
2. rahoittajana (joukkorahoitus, engl. crowd funding)
3. päättäjänä, kuinka prosessi etenee (joukkoäänestys, engl. crowd voting)
4. ratkaisijana kysymyksiin (joukkoviisaus, engl. crowd wisdom).
Varsin yleistä on myös, että yleisö haluaa levittää tietoa tuttavilleen ja toimii näin tuotantojen tehokkaimpina markkinointikanavina. Toisinaan yleisö saa mahdollisuuden jopa itse olla osa taideteosta. (2)
Daren C. Brabhamin määritelmän mukaan, kaikki osallistaminen verkkoympäristössä ei ole joukkoistamista. Brabham on määritellyt, että ollakseen joukkoistamista, toiminnan käynnistää organisaatio, jolla on tehtävä, joka tulisi toteuttaa. (3) Näin on myös Metropolian Höntsä - silta eteenpäin! -hankkeen joukkoistetussa tapahtumatuotannossa, Höntsä-Festissä.
Nuoret toteuttavat Höntsä-Fest -tapahtuman joukkoistamalla
Tapahtuman nimestä löytyvä höntsäily tarkoittaa leikkimielistä, ei niin vakavissaan tehtävää toimintaa, josta puuttuu kilpailu ja auktoriteettijohtoinen toiminta. Höntsä-toiminta on iloa tuottavaa, kaikille avointa, osaamisesta riippumatonta toimintaa, joka jää elämään houkuttelevuutensa ja helppoutensa vuoksi.
Höntsäklubit ovat nuorten toisilleen vetämiä harrastetyöpajoja leikkimielisillä kulttuuri- ja/tai liikuntasisällöillä.
Höntsä-Fest toteuttaa suurella volyymilla hankkeen toimenpiteitä. Helsingin Jäähalliin tuotetaan nuoria toisen asteen oppilaitosten ja ammattikorkeakoulun opiskelijoita sekä nuorisoverkosto The Movementin työpajanuoria osallistamalla, tusinan verran hankesuunnitelman mukaisia Höntsäklubeja ja myös yksi Höntsä coach-koulutus. (4)
Brabhamin määritelmä vaatii myös, että joukkoistamisessa mukaan lähtee ryhmä tai joukko, joka osallistuu toimintaan vapaaehtoisesti. Höntsä-Festiä toteuttavat nuoret tulevat mukaan omasta halustaan ja usein ”rakkaudesta lajiin”.
Joukkoistamistoiminnassa käytetään apuna online-ympäristöä, jossa toteutus tapahtuu. Höntsä-Festin tuotantoprosessi etenee pitkälti sähköisten välineiden; yhteisten nettialustojen, some-kanavien ja viestipalvelujen välityksellä.
Läheskään kaikki Höntsä-Fest -tuotannon tekijät eivät ole koskaan tavanneet reaalimaailmassa, vaan toimimme on-line-ympäristöissä ja tapaamme pienissä tehtäväkohtaisissa työryhmissä. (5)
Tärkein asia joukkoistamisessa on, että prosessi tai tulokset hyödyttävät sekä organisaatiota että joukkoa. Höntsä-Fest esimerkiksi toteuttaa suoraan Metropolian hankkeen tavoitteita, mahdollistaa useiden oppilaitosten opiskelijoiden opintojen integroinnin hankkeen tuotantoprosessiin, antaa työkokemusta, työtodistuksen ja verkostoja nuorille, luo tapahtumaan osallistuville nuorille 16-25 -vuotiaille mahdollisuuden kokeilla uusia harrastelajeja ja innostaa mukaan syksyn Höntsäklubeihin.
Höntsä-Festin tuotantotiimin tehtävänä on tuottaa elämyksiä ja virkistävä höntsäpäivä pimenevän syksyn iloksi helsinkiläisille nuorille. Pidemmän aikavälin tavoitteina ovat omatoimisen harrastetoiminnan mahdollistaminen, osallistumisen ja hyvinvoinnin tukeminen sekä yhteiskuntaan kuuluvuuden ja osallisuuden lisääminen.
Metropolian tuottajat valmistautuvat tulevaisuuden työelämän vaatimuksiin
Yleisön osallistuminen tuotannon eri osiin aktiivisina toimijoina, muuttaa kulttuurituottajan työnkuvaa. Kulttuurituottajan työn perustaitoja toki tarvitaan myös jatkossa, mutta painopiste ”tuottaja pitää kaikki langat käsissään” -ajattelusta, siirrytään kohti pidempiä ja haaroittuvia lankoja, joihin jokainen mukaan tulija kutoo oman osallistumisensa ja osaamisensa tuomia sävyjä. Elina Ala-Nikkola ja Katri Halonen ovat käyttäneet osuvasti kulttuurituotantojen joukkoistamisesta puhuttaessa, tuotantoon osallistuvasta yleisöstä prosumerit -käsitettä (prosumer + consumer). (5)
Alkujaan 1980-luvulla Yhdysvaltalainen tulevaisuudentutkija Alvin Toffler lanseerasi tämän käsitteen samanaikaisesti tuottajana ja kuluttajana toimivasta ihmisestä The Third Wave-teoksessaan. Toffler on julistanut tulevaisuuden työelämän tärkeimmiksi osaamisalueiksi sosiaalisen innostamisen taidot, verkostotyöskentelyn ja verkkoympäristössä toimimisen organisoimisen ja sosiaalisen median hyödyntämisen tuotantojen koordinoinnissa. Tulevaisuus lienee siis fasilitoivien mahdollistajien ja aktiivisten prosumerien yhteistyötä ja siihen Metropolia valmentaa tulevia kulttuurituottajiaan kehityksen etunenässä.
Höntsä-Fest- tapahtuma Helsingin Jäähallissa 3.10.2018, on joukkoistettu tapahtumatuotanto-opintojakson käytännön työelämäprojekti, jossa opiskelijat pääsevät uusia tuottajataitojaan kehittämään. (6)
Kirjoittaja Terhi Dahlman on pitkän linjan kulttuurituottajien kouluttaja, Höntsä - silta eteenpäin! -hankkeen projektipäällikkö ja Höntsä-Fest -tapahtuman vastaava tuottaja.
Lähteet (linkit ohjaavat ulkopuolisille sivuille):
1. Mäenpää Pasi ja Faehnle Maija. 2017. Kuntademokratiaverkosto 7.6.2017.
2. Ollila Harri. 2012. Joukkoistaminen ja sen hyödyntämiseen liittyviä haasteita ja mahdollisuuksia. Jyväskylän yliopisto. s.24-26.
3. Joensuu Mika. 2014. Joukkoistaminen ja verkon parvet nuorisotyön välineinä: HypeCon-toiminta ja Impulssi-toimintamalli. Humanistinen ammattikorkeakoulu YAMK opinnäytetyö.
4. Höntsä - silta eteenpäin! -projektisuunnitelma.
5. Halonen Katri & Ala-Nikkola Elina. 2016. Kurkistuksia festivaalituotannon joukkoistamiseen. Artikkeli teoksessa Silvanto Satu (toim.) 2016. Festivaalien Suomi. s. 90-95.
6. www.hontsa.metropolia.fi/hontsafest
Kommentit
Ei kommentteja